Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 487/2004 vp Oleskeluluvan myöntäminen Eduard Karlinille Eduskunnan puhemiehelle Ulkomaalaislain 18 a :ssä säädetään oleskeluluvan myöntämisestä entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin oleville henkilöille, joilla on suomalainen syntyperä. Pykälän perusteella myönnetään oleskelulupia pääsääntöisesti inkerinsuomalaisille paluumuuttajille. Edellä mainitun pykälän nojalla myös suomalaiset sukujuuret omaava ja sodan aikana Viipurin lähistöllä syntynyt Viktor Karlin, hänen inkerinsuomalainen vaimonsa ja kaksi lastaan saivat vuonna 1990 oleskeluluvan ja myöhemmin Suomen kansalaisuuden. Karlinin perheen viimeinen Venäjälle yksin jäänyt poika, Eduard Karlin (synt Venäjällä), ei kuitenkaan Suomen oleskelulupaa tai kansalaisuutta ole useista yrityksistä huolimatta saanut. Sujuvaa suomea puhuvalla Eduard Karlinilla olisi Suomessa opiskelupaikka sekä luvattu työ- ja perheympäristö. Viimeisin oleskelulupahakemus opiskelua varten hylättiin elokuussa 2002 Pietarin Suomenpääkonsulaatissa Ulkomaalaisviraston suosituksesta. Tällä hetkellä Eduard Karlin odottaa n sijalla perheenyhdistämishakemuksen päätöstä. Odotusaika perhe-, opiskelu- ja työolosuhteisiin nähden on kohtuuttoman pitkä. Karlinilla on ollut syksystä 2001 saakka opiskelupaikka Kouvolan liiketalousinstituutissa. Hänet tunnetaan hyvin muun perheen asuinpaikalla Luumäellä, mistä hänelle on useiden kuntalaisten kirjallisella todistuksella luvattu työtehtäviä. Venäjällä Eduardilla ei ole enää ainuttakaan sukulaista, ja hänen aiemman ammattinsa, laivastoinsinöörin, tehtäviä hän ei enää voi harjoittaa fyysisen kuntonsa ja Viipurin hallintoalueen erityisen huonon työtilanteen takia. Muihin työtehtäviin Karlinin työkyky olisi riittävä. Karlinin perheen kannalta on täysin kohtuutonta, että Ulkomaalaisvirasto yhdessä Suomen konsuliviranomaisten kanssa on antanut kielteisen oleskelulupapäätöksen, vaikka perusteet myönteisen päätöksen tekemiselle olisivat selvät. Omituisena päätöstä voidaan ennen kaikkea pitää yleisen poliittisen tendenssin valossa. Tulevaisuudessa Suomen väestö vanhenee, ja kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa kyvykäs työvoima on menestyksen ehdoton edellytys. Työntekijöistä tullaan kilpailemaan entistä kovemmin yli rajojen. Eduard Karlin edustaa erinomaisesti juuri sellaista aktiivi-ikäistä siirtolaispohjaista työvoimaa, jota Suomi lähivuosina tulee tarvitsemaan. Mikäli kuitenkin Suomen siirtolaispolitiikan mainetta rakentavat esimerkkitapaukset ovat Karlinin tapauksen kaltaisia, saattaa tulevaisuudessa osaavan työvoiman houkuttelu Suomeen olla hyvin hankalaa, ellei mahdotonta. Ulkomaalaisviraston toimintaa ja tehtyjä oleskeluluvan myöntämispäätöksiä olisikin jatkossa syytä tarkoin arvioida. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten on perusteltavissa, että suomalaista sukujuurta olevan, kokonaan Suomessa asuvan ja Suomen kansalaisuu- Versio 2.0

2 den omaavan perheen Venäjälle jääneelle pojalle ei myönnetä Suomeen oleskelulupaa tai kansallisuutta, vaikka hakijalla on todenmukainen opiskelupaikka sekä työ- ja perheympäristö Suomessa? Helsingissä 9 päivänä kesäkuuta 2004 Kimmo Kiljunen /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 487/2004 vp Kimmo Kiljunen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Kimmo Kiljusen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 487/2004 vp: Miten on perusteltavissa, että suomalaista sukujuurta olevan, kokonaan Suomessa asuvan ja Suomen kansalaisuuden omaavan perheen Venäjälle jääneelle pojalle ei myönnetä Suomeen oleskelulupaa tai kansallisuutta, vaikka hakijalla on todenmukainen opiskelupaikka sekä työ- ja perheympäristö Suomessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Siltä osin kuin kirjallisessa kysymyksessä on kyse yksityisen henkilön tekemästä oleskelulupahakemuksesta, todettakoon, että hakemuksen osalta päätöksentekijänä on Ulkomaalaisvirasto. Ulkomaalaisviraston asiassa tekemään päätökseen on mahdollista hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätöksestä saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Siltä osin kuin kirjallisessa kysymyksessä on kyse perusteista, joilla ulkomaalaislain perusteella voitaisiin myöntää oleskelulupa Suomeen, selostetaan näitä perusteita ohessa tarkemmin. Ulkomaalaisen oikeudesta oleskella Suomessa säädellään voimassa olevan ulkomaalaislain perusteella. Uusi ulkomaalaislaki tuli voimaan Ulkomaalaislain säännöksissä todetaan, että Suomen kansalaisen perheenjäsenelle voidaan hakemuksesta myöntää oleskelulupa Suomeen, kun hakija on suomalaisen käsitteen mukaisen ydinperheen jäsen. Tällä tarkoitetaan puolisoa ja huollossa olevia alle 18-vuotiaita naimattomia lapsia. Täten hakemus esim. perheenyhdistämisen perusteella silloin, kun henkilö on jo täysiikäinen, ei voisi tulla kysymykseen. Jos henkilö on kansallisuudeltaan suomalainen, eli hänellä on suomalaiset sukujuuret, voidaan hänelle myöntää oleskelulupa Suomeen paluumuuton perusteella. Tällöin lähtökohtana on, että hakija itse, toinen hänen vanhemmistaan tai ainakin kaksi hänen isovanhemmistaan on tai on ollut asiakirjoihin merkittyinä kansallisuudeltaan suomalaiseksi. Tämän lisäksi hakijalta edellytetään sellaista suomen tai ruotsin kielen taitoa, joka vastaa Euroopan neuvoston yleiseurooppalaisessa viitekehysasiakirjassa esitetyn 6- portaisen kielitaidon arviointiasteikon taitotasoa A2 (niin sanottu selviytymistaso). Ulkomaalainen voi saada oleskeluluvan myös opintojen suorittamista varten. Oleskelulupa opiskelun perusteella myönnetään pääasiallisesti tutkintoon johtavaa opiskelua varten. Myös muuhun kuin tutkintoon johtavaan opiskeluun voidaan myönnetään oleskelulupa, jos ulkomaalainen voi esittää hakemuksensa tueksi erityisiä perusteita, kuten hankitun ammattitaidon tai tutkinnon täydentäminen, lähtömaassa tehtävään työhön liittyvä lisäkoulutus, Suomesta saatava erityiskoulutus (esimerkiksi tietotekniikka), ulkomaalaisen halu opiskella Suomen kulttuuria tai kieltä ja Suomessa olevat sukujuuret. Erityisiä perusteita ei ole ollut tarkoituksenmukaista eikä mahdollistakaan listata täysin kattavasti lainsäädäntöön, koska taustalla olevat syyt vaihtelevat. Lupaharkinta tehdään Ulkomaalaisvirastossa aina tapauskohtaisesti. Ulkomaalaisviraston pää- 3

4 Ministerin vastaus töksestä on mahdollista valittaa, kuten edellä todettiin. Ulkomaalainen, joka aikoo tehdä ansiotyötä Suomessa, tarvitsee yleensä työntekijän oleskeluluvan. Itsenäistä elinkeinoa tai ammattia Suomessa harjoittavan on puolestaan haettava elinkeinonharjoittajan oleskelulupa. Työvoimatoimisto arvioi sekä työvoimapoliittiset edellytykset että toimeentulon riittävyyden. Työvoimatoimisto tekee joko myönteisen tai kielteisen osapäätöksen, jonka se toimittaa Ulkomaalaisvirastolle. Ulkomaalaisvirasto tutkii sen jälkeen, täyttyvätkö hakijan muut edellytykset Suomessa oleskelulle. Jos työvoimatoimiston osapäätös on myönteinen eikä hakijan oleskelulle ole yleisiä maahantulon esteitä, Ulkomaalaisvirasto myöntää hakijalle oleskeluluvan. Työntekoa varten myönnettävä oleskelulupa edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu. Suomen kansalaisuus myönnetään kansalaisuuslain perusteella, joka on tullut voimaan Suomen kansalaisuuden voi pääsääntöisesti saada vain henkilö, joka on asunut Suomessa. Suomen kansalaisuus voidaan myöntää hakemuksesta henkilölle, joka on asunut Suomessa ratkaisuhetkellä keskeytyksettä vähintään viimeksi kuluneet kuusi vuotta. Jos hakijan asuminen ei ole ollut yhtäjaksoista, voidaan häneen soveltaa vaihtoehtoisesti ns. kerättyä asumisaikaa. Tällä tarkoitetaan sitä, että hakija on asunut Suomessa yhteensä vähintään kahdeksan vuotta, joista kaksi viimeistä keskeytyksettä. Asumisaikaan lasketaan luonteeltaan jatkuva oleskelu (Alupa) tai pysyvä oleskelu (P-lupa). Lyhyet poissaolot Suomesta eivät katkaise yhtäjaksoisen asumisajan karttumista. Sisäasiainministeriö katsoo, että vasta uudistetut ulkomaalaislaki ja kansalaisuuslaki ovat selkeyttäneet ulkomaalaisia koskevia säännöksiä. Sisäasiainministeriö kuitenkin seuraa aktiivisesti ulkomaalaislain ja kansalaisuuslain toimivuutta ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin. Helsingissä 23 päivänä kesäkuuta 2004 Sisäasiainministeri Kari Rajamäki 4

5 Ministerns svar KK 487/2004 vp Kimmo Kiljunen /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 487/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Kimmo Kiljunen /sd: Hur kan det motiveras att sonen, som stannat i Ryssland, till en i Finland bosatt familj av finländsk härkomst och med finskt medborgarskap inte beviljas uppehållstillstånd i Finland eller finskt medborgarskap, även om sökanden faktiskt har en studieplats samt arbets- och familjemiljö i Finland? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Såvitt det skriftliga spörsmålet syftar till ansökan om uppehållstillstånd som lämnats in av en enskild person må det konstateras att det är Utlänningsverket som fattar beslut om ansökan. Ändring i beslut som fattats av Utlänningsverket i ärendet får sökas genom besvär hos förvaltningsdomstolen. Ändring i förvaltningsdomstolens beslut får sökas genom besvär hos högsta förvaltningsdomstolen, om högsta förvaltningsdomstolen beviljar besvärstillstånd. Såvitt det skriftliga spörsmålet syftar till grunder på vilka den sökande skulle kunna beviljas uppehållstillstånd i Finland med stöd av utlänningslagen, klargörs dessa grunder närmare nedan. Utlänningars rätt att vistas i Finland regleras av gällande utlänningslag. Den nya utlänningslagen trädde i kraft den 1 maj I utlänningslagens bestämmelser konstateras att familjemedlemmar till finska medborgare kan beviljas uppehållstillstånd i Finland på ansökan om den sökande enligt finländsk uppfattning hör till kärnfamiljen. Med detta avses maka eller make och ogifta barn som inte har fyllt 18 år och som står under sökandens vårdnad. Därför kan ansökan inte göras t.ex. på basis av familjeåterförening när personen redan uppnått myndig ålder. Om personen är av finsk nationalitet, dvs. han eller hon har finsk härkomst, kan han eller hon beviljas uppehållstillstånd i Finland på grund av återflyttning. Utgångspunkten är då att sökanden själv, den ena av hans eller hennes föräldrar eller minst två av hans eller hennes far- eller morföräldrar enligt anteckning i något dokument har eller har haft finsk nationalitet. Dessutom förutsätts sökanden ha sådana kunskaper i finska eller svenska som motsvarar nivå A2 (nivå där man klarar sig i vardagssituationer) i den 6-stegsskala för utvärdering av språkkunskaper som presenteras i Europarådets allmäneuropeiska referensramsdokument. En utlänning kan också beviljas uppehållstillstånd för studier. Uppehållstillstånd på basis av studier beviljas i huvudsak för examensinriktade studier. Uppehållstillstånd kan också beviljas för andra än examensinriktade studier, om utlänningen kan framlägga särskilda grunder som stöd för sin ansökan. Som särskilda grunder betraktas t.ex. komplettering av erhållen yrkeskunskap eller examen, tilläggsutbildning i anslutning till arbete som utförs i utflyttningslandet, specialutbildning som meddelas i Finland (t.ex. datateknik), utlänningens önskan att studera finsk kultur eller det finska språket, samt det att personen har finska rötter. Det är inte ändamålsenligt och inte heller möjligt att fullt täckande lista alla särskilda grunder i lagstiftningen, eftersom de bakomliggande orsakerna är varierande. Tillståndspröv- 5

6 Ministerns svar ning utförs alltid av Utlänningsverket från fall till fall. Besvär får anföras över Utlänningsverkets beslut såsom konstaterades ovan. En utlänning som tänker förvärvsarbeta i Finland, behöver i regel ett uppehållstillstånd för arbetstagare, medan den som tänker arbeta som självständig näringsidkare eller yrkesutövare i Finland skall söka uppehållstillstånd för näringsidkare. Arbetskraftsbyrån bedömer de arbetskraftspolitiska förutsättningarna och kontrollerar att utlänningens försörjning är tryggad. Arbetskraftsbyrån fattar antingen ett positivt eller ett negativt delbeslut och tillställer Utlänningsverket sitt beslut. Utlänningsverket utreder därefter om de övriga kraven för utlänningens vistelse i Finland uppfylls. Om arbetskraftsbyråns delbeslut är positivt, och om inte allmänna hinder för inresa förebygger utlänningens vistelse i Finland, beviljar Utlänningsverket sökanden uppehållstillstånd. En förutsättning för att bevilja uppehållstillstånd för arbetstagare är att utlänningens försörjning är tryggad. Finskt medborgarskap beviljas med stöd av medborgarskapslagen som trädde i kraft den 1 juni Finskt medborgarskap kan i regel beviljas endast en person som har bott i Finland. Finskt medborgarskap kan beviljas på ansökan en person som då ansökan avgörs har varit bosatt i Finland utan avbrott de senaste sex åren. Om sökanden inte har varit bosatt i Finland utan avbrott, kan man alternativt tillämpa en så kallad förvärvad boendetid. Det innebär att sökanden bör ha varit bosatt i Finland i sammanlagt minst åtta år, varav de två senaste utan avbrott. Som boendetid betraktas vistelse av fortlöpande karaktär (A-tillstånd) eller stadigvarande vistelse (Ptillstånd). Kortare tiders frånvaro från Finland avbryter inte förvärvet av oavbruten boendetid. Inrikesministeriet anser att utlänningslagen och medborgarskapslagen som just reformerats har klargjort bestämmelser om utlänningar. Inrikesministeriet följer dock hur utlänningslagen och medborgarskapslagen fungerar och vidtar åtgärder vid behov. Helsingfors den 23 juni 2004 Inrikesminister Kari Rajamäki 6