Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 912/2005 vp Tilapäisen oleskeluluvan muuttaminen ulkomaalaislaissa Eduskunnan puhemiehelle Ulkomaalaisvirasto on tehnyt tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä päätöstä turvapaikkahakemuksiin. Näistä 451 tapauksessa on myönnetty oleskelulupa. Oleskeluluvista 115 on myönnetty yksilöllisestä inhimillisestä syystä eli ulkomaalaislain 52 :n perusteella ja 202 maasta poistamisen estymisen vuoksi eli ulkomaalaislain 51 :n perusteella. Vuonna 2004 tilapäinen oleskelulupa lain 51 :n perusteella oli myönnetty vain 27 turvapaikanhakijalle, joten tässä on tapahtunut merkittävä linjanmuutos. Muun muassa vähemmistövaltuutettu, Pakolaisneuvonta ry ja työministeriö ovat kiinnittäneet huomiota Ulkomaalaisviraston tapaan myöntää tilapäinen oleskelulupa 51 :n perusteella silloinkin, kun olisi tarkoituksenmukaisempaa myöntää oleskelulupa 52 :n perusteella. Voimassa olevan lainsäädännön ja ulkomaalaislain nykyisen soveltamiskäytännön vuoksi alue- taikka paikallisviranomaisilla on hyvin rajalliset mahdollisuudet ulkomaalaislain 51 :n mukaan oleskeluluvan saaneiden henkilöiden kotouttamiseen tai työllistymisen edistämiseen. Pakolaisneuvonta ry:n mukaan Ulkomaalaisviraston myöntämät tilapäiset oleskeluluvat syrjäyttävät erityisesti maahanmuuttajanuoria. Heille ei anneta minkäänlaisia mahdollisuuksia kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Onkin syytä kysyä, halutaanko Suomeenkin suuri joukko syrjäytyneitä maahanmuuttajia. Pakolaisneuvonta ry on syystäkin erityisen huolissaan b-luvan saaneista nuorista, joilta on evätty pääsy peruskouluun, koska lupa ei oikeuta kuntapaikkaan. Oikeus koulunkäyntiin on jokaisen lapsen perusoikeus, jonka ei pitäisi olla riippuvainen kotitaustasta. Yli 16-vuotiailla ei ole myöskään oikeutta päästä peruskoulun jälkeiseen koulutukseen, eivätkä he voi tehdä töitä, koska b-lupa ei sisällä työlupaa. Pakolaisneuvonta ry muistuttaa, että kyse on suuresta määrästä henkilöitä, jotka turhautuneina vailla mitään tekemistä istuvat vastaanottokeskuksissa. Vaarana on ihmisten vakava syrjäytyminen. Ulkomaalaislaki antaa mahdollisuuden myöntää 52 :n nojalla oleskeluluvan yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Tämä antaisi maahanmuuttajalle turvatumman aseman ja oikeuden tehdä rajoituksetta työtä. Vaikka olisikin perusteltua muuttaa lupakäytäntöä 52 :ää suosivaksi, olisi syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta erittäin perusteltua muuttaa ulkomaalaislakia niin, että ulkomaalaislain 51 :n perusteella oleskeluluvan saaneilla olisi oikeus tehdä työtä rajoituksetta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus muuttaa ulkomaalaislakia niin, että ulkomaalaislain 51 :n perusteella oleskeluluvan saaneilla on oikeus tehdä työtä rajoituksetta ja millä muulla tavoin hallitus aikoo puuttua Ulkomaalaisviraston maahanmuut- Versio 2.0

2 tajien syrjäytymistä edistävään käytäntöön? Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2005 Rosa Meriläinen /vihr 2

3 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Rosa Meriläisen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 912/2005 vp: Aikooko hallitus muuttaa ulkomaalaislakia niin, että ulkomaalaislain 51 :n perusteella oleskeluluvan saaneilla on oikeus tehdä työtä rajoituksetta ja millä muulla tavoin hallitus aikoo puuttua Ulkomaalaisviraston maahanmuuttajien syrjäytymistä edistävään käytäntöön? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ulkomaalaislain nojalla oleskelulupia myönnetään useilla eri perusteilla. Lain nojalla myönnettävien oleskelulupien määrä vaihtelee. Hakijamäärien mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita linjanmuutosta asioiden hoidossa. Oleskeluluvat voivat olla tilapäisiä tai jatkuvia. Tämä ero on otettava huomioon, kun puhutaan esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamisesta. Ulkomaalaislain 51 :n nojalla tilapäisen oleskeluluvan tilapäisen maasta poistumisen estymisen vuoksi saanut henkilö ei ole pysyvä maahanmuuttaja. Turvapaikanhakijana hänet on todettu henkilöksi, joka ei ole suojelun tarpeessa, ja hänet poistetaan maasta heti, kun tilapäiset esteet häviävät. Poistamista hankaloittavat yleensä matkustusasiakirjojen puuttuminen ja huonot liikenneyhteydet. Paluu saattaisi usein onnistua vapaaehtoisesti, mutta Suomen poliisin saattamana matka ei heti ole mahdollinen. Perusteettoman turvapaikan hakemisen yhteydessä on erittäin yleistä, että hakija hävittää itse kaikki henkilöllisyysasiakirjansa vaikeuttaakseen palauttamista viranomaistoimin. Ulkomaalaislain 33 :n perusteella lupaviranomainen ratkaisee maassa oleskelun tarkoituksen. Muutoksenhakutuomioistuimienkin päätösten pohjalta voidaan todeta, ettei Ulkomaalaisviraston ulkomaalaislain 51 :n soveltamiskäytäntö ole lainvastainen. Lupia myönnetään luonnollisesti muilla perusteilla silloin, kun siihen on lain mukaiset perusteet. Ulkomaalaisviraston toimivaltaan kuuluu nimenomaan oleskelulupia koskeva päätöksenteko. Esimerkiksi koulunkäynnistä, sosiaalietuuksista, kuntaan sijoittumisesta tai asumisjärjestelyistä päättäminen ei kuulu Ulkomaalaisviraston toimivaltaan. Ei voida ajatella, että ulkomaalaishallinto voisi myöntää lupia ainoastaan pysyvää maahanmuuttoa varten, jotta muilla hallinnonaloilla voitaisiin toimia. Vain tilapäisesti maassa olevien ulkomaalaisten kotouttaminen ja työllistymisen edistäminen tulee harkita suhteessa maassa pysyvästi oleskeleviin ja työttömiin ulkomaalaisiin. Maassa vakinaisesti asuvien ulkomaalaisten työttömyysprosentti on edelleen huomattavan korkea. Ulkomaalaisten tehostetut työllistämistoimet tulee kohdistaa niihin henkilöihin, jotka oleskelevat maassa laillisesti ja pysyvämmässä tarkoituksessa. Tehokas kotouttaminen hyödyttää niin maahanmuuttajaa itseään kuin koko yhteiskuntaakin. Tällä tavoin voidaan välttää myös puutteellisen integroinnin aiheuttamia lieveilmiöitä ja haittoja. Kuntien rooli on tässä varsin merkittävä. Tilapäisesti maassa oleskelevat henkilöt voivat hakea työntekijän oleskelulupaa, mikäli he löytävät työpaikan. Lähtökohtaisesti lupa myönnetään, mikäli siihen ei ole työvoimapoliittisia esteitä. Ulkomaalaislakia ei ole sinänsä syytä muuttaa niin, että tilapäisesti maassa oleskelevilla henkilöillä olisi täysin rajoitukseton pääsy työmarkkinoille. Tässä yhteydessä tulee ajatella 3

4 Ministerin vastaus myös työmarkkinoiden toimivuutta sekä harmaan talouden ja ihmiskaupan riskiä. Ulkomaalaisviraston lupakäytännöllä pyritään osaltaan ehkäisemään syrjäytymistä. Hakemusten käsittelyaikoja on saatu nopeutettua huomattavasti, jotta maahamme tulevat henkilöt voivat saada asianomaiset lupansa mahdollisimman nopeasti ja kotouttaminen voidaan aloittaa. Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2005 Sisäasiainministeri Kari Rajamäki 4

5 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 912/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Rosa Meriläinen /gröna: Ämnar regeringen ändra utlänningslagen så att de som har fått uppehållstillstånd med stöd av 51 skall ha rätt att förvärvsarbeta utan begränsningar och på vilket annat sätt ämnar regeringen ingripa Utlänningsverkets praxis som främjar invandrares marginalisering? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Med stöd av utlänningslagen beviljas uppehållstillstånd på flera olika grunder. Antalet tillstånd som beviljas med stöd av lagen varierar. Enligt antalet sökande innebär detta dock inte någon linjeändring i skötseln av ärenden. Uppehållstillstånd kan vara tillfälliga eller kontinuerliga. Denna skillnad skall beaktas till exempel i diskussionen om invandrares integration. Med stöd av 51 i utlänningslagen är en person som har beviljats uppehållstillstånd på grund av hinder för avlägsnande ur landet inte permanent invandrare. Som asylsökande har personen konstaterats inte vara i behov av skydd och han eller hon avlägsnas ur landet så fort som de tillfälliga hindren försvinner. Avlägsnande ur landet försvåras vanligen av att resedokument saknas och trafikförbindelserna är dåliga. Ofta kunde frivilligt återvändande vara möjligt, men om resenären har en finländsk polis som följeslagare är resan inte möjlig på en gång. Det är mycket vanligt att sökande som ansöker om uppehållstillstånd utan grunder förstör själva alla identifieringshandlingar för att försvåra återsändning genom myndighetsåtgärder. Med stöd av 33 i utlänningslagen avgör tillståndsmyndigheten syftet med vistelsen i landet. Även på basis av fullföljdsdomstolarnas beslut kan det konstateras att Utlänningsverkets tillämpningspraxis i fråga om 51 i utlänningslagen inte strider mot lagen. Tillstånd beviljas naturligtvis på andra grunder om det finns lagenliga grunder för detta. Det hör uttryckligen till Utlänningsverkets behörighet att fatta beslut om uppehållstillstånd. Till exempel beslut om skolgång, sociala förmåner, placering i kommunen eller boendearrangemang hör inte till Utlänningsverkets behörighet. Man kan inte tänka att utlänningsförvaltningen skulle kunna bevilja tillstånd endast för permanent invandring för att man inom de andra förvaltningssektorerna skulle kunna vara verksamma. Integration och främjande av sysselsättning för utlänningar som vistas i landet endast tillfälligt skall vägas i förhållande till utlänningar som stadigvarande vistas i landet och som är arbetslösa. Den procentuella arbetslösheten bland de utlänningar som stadigvarande vistas i landet är fortfarande mycket hög. Effektiverade åtgärder som syftar till att sysselsätta utlänningar skall riktas till de personer som vistas i landet lagligt och i mera permanent syfte. En effektiv integration gagnar både invandrare själva och hela samhället. På detta sätt kan man också undvika de följdverkningar och olägenheter som orsakas av en bristfällig integration. Kommunerna intar en ganska central ställning i detta ärende. Personer som vistas tillfälligt i landet kan ansöka om uppehållstillstånd för arbetstagare om de hittar arbete. I princip beviljas tillstånd om det inte finns arbetskraftspolitiska hinder för detta. Det finns ingen orsak att ändra utlänningslagen så att personer som vistas i landet tillfälligt skulle få tillgång till arbetsmarknaden helt utan begränsningar. I detta sammanhang skall man 5

6 Ministerns svar också tänka på arbetsmarknadens funktion och risken för svart ekonomi och människohandel. Utlänningsverkets tillståndsförfarande syftar till att för sin del förebygga marginalisering. Verket har kunnat försnabba behandlingstiderna för ansökningar avsevärt för att de personer som kommer till vårt land kan få sina tillstånd så snart som möjligt och att integrationsprocessen kan inledas. Helsingfors den 30 november 2005 Inrikesminister Kari Rajamäki 6