Kivikauden elämää Helsingin seudulla Helsingin kaupunginmuseon arkeologian työpajat

Transkriptio

1 Kivikauden elämää Helsingin seudulla Helsingin kaupunginmuseon arkeologian työpajat jaana mellanen, tutkija, arkeologi hilkka vallisaari, museolehtori, helsingin kaupunginmuseo Helsingin kaupunginmuseossa työskentelee viisi museolehtoria, jotka suunnittelevat museon ohjelmaa kouluille ja muille kohderyhmille, muun muassa teemaopastuksia ja työpajoja. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole koulutukseltaan arkeologi eikä arkeologia-aiheita ollut ohjelmassa. Kaupunginmuseon museolehtoreiden ja arkeologien yhteistyö alkoi vuonna 1998, kun museo osallistui ensimmäisiin Museoviraston järjestämiin Valtakunnallisiin arkeologian päiviin. Tuolloin Helsingin syntysijoilla, Vanhassakaupungissa, museon arkeologit järjestivät kävelykierroksia kaivauspaikoille ja esittelivät samalla alueen kaivauslöytöjä. Opastaminen ulkona oli kuitenkin hankalaa, ja pienten hauraiden löytöjen esittely vaikeaa. Seuraavina vuosina Helsingin kaupunginmuseo järjesti Valtakunnallisten arkeologian päivien kävelykierroksia muun muassa Senaatintorin ympäristössä ja Vartiokylän linnavuorella. Keskustan kävelykierrosten ongelma yleisön, erityisesti lasten, näkökulmasta oli se, ettei mitään paljain silmin havaittavia muinaisjäännöksiä ole näkyvissä. Arkeologiset kierrokset kuitenkin kiinnostivat sekä aikuisia että lapsia. Myöhemmin Helsinki Expert on järjestänyt arkeologisia kävelyitä, jotka perustuvat Helsingin kaupunginmuseon toimittamaan aineistoon. Arkeologi Markku Heikkinen on jatkanut Valtakunnallisten arkeologian päivien yleisöopastuksia joko kävely- tai pyöräretkien muodossa pääkaupunkiseudun kohteissa. arkeologian työpajatoiminta alkaa Ajatus koululaisille suunnatuista arkeologian työpajoista jäi kuitenkin itämään, ja niitä alettiin pian järjestää säännöllisesti mutta erillään Valtakunnallisista arkeologian päivistä. Vuonna 2000 Helsingin kaupunginmuseon Koulumuseo aloitti toimintansa Kalevankadulla ja samalla museo sai käyttöön Agda Blom -opetus- ja työpajatilan. Sinne mahtuu normaali koululuokka, ja se on ollut arkeologian työpajojen toimintaympäristö siitä saakka. Se ei ole niin suurelle joukolle kovin toiminnallinen tila, ja työpaja onkin suun- 97

2 niteltu sen mukaiseksi siten, että oppilaat istuvat valmiiksi ryhmissä pöytien ääressä. Työpajoja on järjestetty vähintään kerran vuodessa, yleensä lokakuussa yhden viikon aikana. Arkeologian työpajat ovat vakiinnuttaneet asemansa museon vuotuisessa opetustarjonnassa ja ne toteutetaan arkeologin ja museolehtorien yhteistyönä. Ensimmäinen arkeologian työpaja suunnattiin peruskoulun luokille. Se käsitteli Vanhankaupungin luvun arkeologisia kaivauslöytöjä ja kaupungin elämää. Työpajassa oli esillä keramiikkapaloja, niin sanottuja irtolöytöjä, joita oppilaat saivat tutkia puuvillahansikkaat kädessä ryhmissä. Jaana Mellanen oli työstänyt virikevihkon, josta löytyi esineiden tarkemmat tiedot ja muuta taustatietoa. Lisäksi ryhmät vastasivat kirjallisesti muutamiin esineitä koskeviin kysymyksiin. kivikauden työpajat Vanhankaupungin työpaja oli mielenkiintoinen, mutta sen ongelmana oli käsiteltävien kaivauslöytöjen hauraus. Työpajatoimintaa haluttiin kuitenkin jatkaa. Muutaman vuoden jälkeen päätettiin vaihtaa teemaksi kivikauden elämä. Kivikausityöpaja tuntui sopivan paremmin myös koulujen opetussuunnitelmaan. Museon kokoelmissa ei tosin ole paljonkaan kivikauden esineistöä, mutta sitä saatiin lainaksi Suomen kansallismuseosta. Kivikauden työpajan sisältöä on jalostettu viime vuosien kokemusten perusteella. Kohderyhmä on sama kuin ennenkin, luokat. Työpajan kesto on noin tunti. Se koostuu Jaana Mellasen suunnittelemasta diaesityksestä, esineiden tutkimisesta ryhmissä sekä ryhmätyön purkamisesta ja keskustelusta. Aluksi katsotaan noin 15 minuutin ajan valokuvia, jotka perehdyttävät arkeologin työhön ja arkeologisiin kaivauksiin: tutkitaan rakennekuvia, mietitään, mitä muuta kuin esineitä maasta voi löytää; esimerkiksi asumusten pohjia ja tulisijoja. Samalla selvennetään, mitä arkeologisella kaivauksella tapahtuu. Kuvaesityksen jälkeen seuraa ryhmätyö. Museolehtorit jakavat kullekin ryhmälle tutkittavaksi kaksi tai kolme kiviesinettä sekä kysymyslomakkeen, jossa pyydetään lyhyesti kuvaamaan, mitä tutkittavat esineet ovat, mistä ne on valmistettu ja pohtimaan, mihin niitä on mahdollisesti käytetty. Tutkittavana ovat muun muassa jäätuura, kirveitä, keihään- ja nuolenkärkiä sekä nuijia. Arkeologi ja museolehtorit kiertävät neuvomassa ryhmiä tarvittaessa. Ryhmätyö perustuu omaan päättelyyn ja arvioon, koska edeltävä diaesitys ei anna vastauksia. Tutkittuaan esineitä kukin ryhmä esittelee vastauksensa ja arvelunsa. Samalla kuvaesitys jatkuu ja saadaan 98

3 kivikausityöpaja kuva: tapani sainio nähdä, mitä esineet ovat ja tutustua valmistustekniikoihin ja käyttöön. Jos aikaa jää, voidaan vielä katsoa lisäkuvia muun muassa ruokataloudesta, kalliomaalauksista ja uskomusmaailmasta. mitä tästä opimme? Museossa ei useinkaan pääse koskettamaan esineitä. Kivikausi-työpajan vahvuus on juuri siinä, että osallistujat saavat pitää käsissään aitoja kivikauden esineitä. Nuorille on elämys ymmärtää, että heillä on kädessään tuhansia vuosia vanha työkalu, joka on edelleen ehjä, ja he suhtautuvatkin esineeseen yleensä kunnioittavasti. Työpajan lopuksi lapset saavat kysellä oikealta arkeologilta, mitä heille on tullut mieleen työpajan aikana. Usein syntyy vilkastakin keskustelua.

4

5 Helsingin kaupunginmuseon vuonna 2007 julkaisema Helsinki Helsingin alla -sarjakuva-albumi esittelee arkeologisia kaivauksia ja kaupungin historiaa sarjakuvien ja niihin liittyvien tietosivujen avulla. Niissä vieraillaan mm luvun ryytimaalla, josta löytyi pieni pala presidentinlinnan sisäpihan kaivauksissa vuonna Albumin on piirtänyt ja koostanut museon tutkija Jaana Mellanen. Ks. kaumuseo > Verkkomuseo > Verkkonäyttelyt Mielikuvat arkeologin työstä ovat tulleet realistisemmiksi (mielikuvia ohjaavat elokuvien sankariarkeologit), mutta eivät vähemmän mielenkiintoisiksi. Koska työpajassa on esillä vain suppea kivikauden esineryhmä, olemme kehottaneet luokkia vierailemaan Suomen kansallismuseon esihistorian näyttelyssä. arkeologian työpajatoiminnan kehittäminen Arkeologiset työpajat ovat hyvä esimerkki pienestä alusta, joka on kehittynyt vakiintuneeksi osaksi toimintaa. Se on myös esimerkki museon sisäisestä yhteistyöstä. Vaikka Helsingin kaupunginmuseossa on useita museolehtoreita, ilman arkeologin kiinnostusta yleisötyöhön olisi tämän kaltaista arkeologian työpajaa ollut mahdoton järjestää. Arkeologi tuo työpajan sisältöön syvyyttä ja jännittävyyttä. Kaikki mukana olijat ovat hyötyneet ja oppineet paljon. Helsingin kaupunginmuseo tutkii pääasiassa kaupunkihistoriaa ja arkeologiassa keskitytään pääasiassa kaupunkiarkeologiseen tutkimukseen. Kivikauden työpaja sopii hyvin peruskoulun opetussuunnitelmaan. Hiukan sovellettuna se käy myös erilaisille oppijoille. Museo julkaisee Jaana Mellasen piirtämän sarjakuva-albumin arkeologin työstä ja löydöistä Helsingin keskustassa. Tarkoitus on myös työstää kartta pääkaupunkiseudun esihistoriallisista kohteista, jota opettajat voisivat käyttää syventävänä materiaalina opetuksessa järjestämällä vaikkapa kävelykierroksia esihistoriallisille löytöpaikoille. Museon verkkosivuilla on myös Vartiokylän linnavuori -sivusto, jonka on suunnitellut tutkija Markku Heikkinen sekä Museoviraston kanssa yhteistyössä toteutettu Kurkistuksia Helsingin kujille, joka kertoo Vanhankaupungin ja Helsingin keskustan arkeologisista kaivauksista. Tulevaisuudessa on tarkoitus tarjota arkeologian työpajoja ainakin kokeeksi myös aikuisille. Niin kauan kuin kiinnostusta riittää, arkeologian työpajatoiminta jatkuu. 101