Esperanton avain: peruskielioppi

Transkriptio

1 Helsingin esperantoseura ry Esperanto-klubo de Helsinki Esperanton avain: peruskielioppi Sisällysluettelo 1. Kirjaimet ja ääntäminen 2. Sanaluokat 3. Artikkeli 4. Monikko 5. Objekti 6. Vertailu 7. Pronominit 8. Lukusanat 9. Verbit 10. Adverbit 11. Prepositiot 12. Kielteiset ilmaukset 13. Kysymyslauseet 14. Akkusatiivi 15. Partisiipit 16. Sanojen muodostaminen 17. Sanajärjestys 18. Oikeakielisyys Liiteosa: Taulukkosanat, etuliitteet, jälkiliitteet, prepositiot

2 1. Kirjaimet ja ääntäminen Esperanton kirjaimet ovat seuraavat: A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V Z Erikoista selvitystä kaivannevat ainoastaan seuraavat kirjaimet: C äännetään kuten ts suomen sanassa tsaari, z saksan sanassa ziehen; äännetään tsh (tj ruotsin sanassa tjäna); äännetään soinnillisena tsh:nä (g englannin sanassa gentleman); äännetään kuin voimakas h (ch saksan sanassa nach); äännetään kuin soinnillinen sh (j ranskan sanassa journal); äännetään kuin sh (sh englannin sanassa she, sch saksan sanassa schön); Z äännetään kuin soinnillinen s (s saksan sanassa sagen, z englannin sanassa lazy); NK ja NG äännetään kirjaimellisesti, esim. lon-ga, dan-kas (ei kuten suomen lanka, langan). Peräkkäin sattuvat vokaalit kuuluvat eri tavuihin ja äännetään erillisinä - esim. balau äännetään 'ba-la-u'. Sen sijaan puolivokaalit J ja muodostavat toisen vokaalin kanssa diftongin ja ne äännetään samoin kuin vastaavat suomen diftongit, esim. junaj äännetään 'ju-nai' ja balda 'bal-dau'. Äänen paino on aina viimeistä edeltävällä tavulla - edellä olevissa esimerkeissä JU-na, ba- LA-u ja BAL-da. Avoimessa (vokaaliin päättyvässä) painollisessa tavussa kyseinen vokaali äännetään hieman pidentyneenä. 2. Sanaluokat Esperanton sanasto perustuu sanajuuriin, joista voidaan muodostaa uusia sanoja lisäämällä niihin erilaisia päätteitä. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia, jos tuloksena on järkevä sana (kts. esimerkit skrib' ja parol'). Substantiivin pääte on -o. domo - talo parolo - puhe skribo - kirjoitus libro - kirja Adjektiivin pääte on -a. granda - suuri bela - kaunis parola - suullinen skriba - kirjallinen Verbin pääte on -i. paroli - puhua skribi - kirjoittaa esti - olla Adverbin pääte on -e. parole - suullisesti, puhuen skribe - kirjallisesti hejmo - koti, hejme - kotona ojo - ilo, oje - iloisesti 2

3 3. Artikkeli Useimmissa kielissä - vaikka ei suomessa - käytetään artikkeleja osoittamaan, onko käsite määrätty vai määräämätön. Jos käsite on määräämätön, esperantossa ei käytetä mitään artikkelia sen ilmaisemiseen. domo - talo, hundo - koira Jos puhutaan jostain tietystä, tunnetusta, mainitusta, lähemmin määritellystä, käytetään määräistä artikkelia la. Mi havas hundon. La hundo estas vigla. Minulla on koira. Koira on vilkas. La suno brilas. Aurinko paistaa. la plej bela, la unua - kaunein, ensimmäinen Artikkelin käyttö vastaa pitkälti muiden kielten käytäntöä. Esperantossa ei kuitenkaan noudateta eri kielten knoppeja, vaan artikkelin käytön määrää todellinen tarve. 4. Monikko Monikon pääte on -j. Se liitetään sekä substantiiviin että adjektiiviin. bela domo - kaunis talo belaj domoj - kauniit talot La domoj estas belaj. - Talot ovat kauniita. 5. Objekti Sana, johon toiminta kohdistuu, saa päätteen -n. Tätä kutsutaan akkusatiiviksi. Mi legis la libron. - Luin kirjan. Mi man as panon. - Syön leipää. Pääte liitetään myös adjektiiviin. Mi legis bonan libron. - Luin hyvän kirjan. Monikossa -n sijoitetaan j:n jälkeen. Mi man as varmajn terpomojn. - Minä syön lämpimiä perunoita. 3

4 6. Vertailu Vertailu suoritetaan sanoilla pli - enemmän ja plej - eniten. Superlatiivin kanssa käytetään yleensä artikkelia. bela - kaunis pli bela - kauniimpi la plej bela - kaunein Myös adverbeja voidaan vertailla: rapide - nopeasti, pli rapide - nopeammin, plej rapide - nopeimmin. Komparatiivissa kuin käännetään sanalla ol. Mia libro estas pli interesa ol la via. - Minun kirjani on mielenkiintoisempi kuin sinun. Vertailtavien asioiden ollessa samanarvoisia kuin käännetään sanalla kiel. Mia libro estas same interesa kiel la via. - Minun kirjani on yhtä mielenkiintoinen kuin sinun. 7. Pronominit Persoonamuodot mi - minä vi - sinä li - hän (mies) i - hän (nainen) i - se ni - me vi - te ili - he/ne Possessiiviset mia - minun via - sinun lia - hänen (miehen) ia - hänen (naisen) ia - sen nia - meidän via - teidän ilia - heidän/niiden Lisäksi esperantossa on persoonatonta subjektia ilmaiseva pronomini oni, joka vastaa suomen passiivia (vrt. ruotsin man, englannin one, they). Oni diras ke... - Sanotaan että... Pronominit saavat tarvittaessa akkusatiivin päätteen. Mi amas vin. - Rakastan sinua. Kolmannessa persoonassa - hän, he on lisäksi refleksiivinen pronomini si (vrt. ruotsin sig, sin, sitt), joka viittaa lauseen subjektiin - itseänsä, itseään. Li estas en sia hejmo. - Hän on (omassa) kodissaan; Li estas en lia hejmo. - Hän on hänen (jonkun toisen) kodissa. Li parolas nur pri si mem. - Hän puhuu vain itsestään. Mi lavas min - pesen itseni vi lavas vin -peset itsesi li lavas sin - hän pesee itsensä. 4

5 8. Lukusanat Peruslukusanat ovat 1 unu 11 dek unu 2 du 12 dek du jne 3 tri 4 kvar 20 dudek 5 kvin 21 dudek unu jne 6 ses 7 sep 100 cent 8 ok 200 ducent 9 na 1000 mil 10 dek 1996 mil na cent na dek ses Lukusanat eivät tavallisessa käytännössään saa mitään päätteitä. Mi havas unu pomon. - Minulla on yksi omena. Li havas kvin infanojn. - Hänellä on viisi lasta. Kymmen- ja sataluvut muodostetaan siten, että ykköslukuihin liitetään lukusanat dek - 10 ja cent kirjoittamalla ne yhdeksi sanaksi. 20 dudek, 30 tridek, 400 kvarcent, 600 sescent, 900 na cent. Kymmenien ja satalukujen välillä olevia lukuja ei kirjoiteta yhdeksi sanaksi. 12 dek du, 101 cent unu, 35 tridek kvin, 1996 mil na cent na dek ses. Järjestysluvut muodostetaan peruslukusanoista liittämällä niihin adjektiivin pääte -a. Järjestyslukujen yhteydessä käytetään yleensä määräistä artikkelia. la unua - ensimmäinen la dua - toinen la na cent-tridek-sepa 937:s Lukusanoista voidaan muodostaan myös substantiiveja ja adverbejä. duo - kakkonen, kaksikko deko - kymppi, kymmenkunta unue - ensiksi due - toiseksi 9. Verbit Verbin perusmuoto, infinitiivi, on i-loppuinen. lavi - pestä, iri - mennä, sendi - lähettää, ami - rakastaa, fari - tehdä. Nykyajan (preesensin) pääte on -as. Mi sendas - minä lähetän, vi iras - menet/te menette, li sendas - hän lähettää, ni amas - me rakastamme, ili faras - he tekevät. 5

6 Menneen ajan pääte on -is. Tätä aikamuotoa kutsutaan preteritiksi. Se vastaa suomen imperfektiä, perfektiä ja pluskvamperfektiä. Mi sendis - minä lähetin, olen lähettänyt, olin lähettänyt. Tulevan ajan (futuurin) pääte on -os. Mi sendos - minä lähetän vastedes, olen lähettävä, "tulen lähettämään". Konditionaalin pääte on -us. Mi sendus monon, se mi havus. - Lähettäisin rahaa, jos minulla olisi. Imperatiivin pääte on -u. sendu - lähetä, lähettäkää! vivu - eläköön! ni sendu - lähettäkäämme! Li iru hejmen! - Hän menköön kotiinsa! Esperantossa on - kuten monessa muussakin kielessä, mutta ei suomessa - kaksi ollaverbiä, esti ja havi. Jälkimmäinen ilmaisee omistamista. Sen kanssa käytetään akkusatiivia. Li estas mia amiko, li havas komputilon. - Hän on ystäväni, hänellä on tietokone. 10. Adverbit Adverbi on sana, joka ilmaisee sanajuuren merkityksestä riippuen joko aikaa, paikkaa tai tapaa. Se muodostetaan päätteellä -e. nokto - yö: nokte - yöllä hejmo - koti: hejme - kotona rapida - nopea: rapide - nopeasti Esperantossa on kuitenkin suuri joukko päätteettömiä adverbeja, esim. morga - huomenna, preska - melkein, nur - vain, for - pois, pli - enemmän. 11. Prepositiot Esperantossa ei käytetä sijamuotoja niin kuin suomessa, vaan erilaiset suhteet ilmaistaan prepositioilla. Jokaisella prepositiolla on oma määrätty merkityksensä. Esimerkiksi en (-ssa, -ssä): en la domo - talossa sur (päällä): sur la tablo - pöydällä pri (jtk koskien, -sta): paroli pri hundo - puhua koirasta de (ilmaisee omistusta): La hundo de la knabo - pojan koira. Luettelo prepositioista löytyy liiteosasta. Eräissä tapauksissa mikään prepositio ei tunnu sopivalta. Tällöin voidaan käyttää prepositiota je, jolla ei ole itsenäistä merkitystä. Useisiin tilanteisiin, joissa aikaisemmin on käytetty je-prepositiota, on nyttemmin vakiintunut jokin muu prepositio. 6

7 Inda je via konsidero - harkintasi arvoinen La teksto estas abunda je eraroj. - Tekstissä on runsaasti virheitä. Je on vakiintunut ilmaisemaan erityisesti kellonaikoja. je la tria horo - kello kolme. 12. Kielteiset ilmaukset Kieltosana on ne. Mi ne havas hundon. - Minulla ei ole koiraa. u vi trinkas kafon? Ne, mi ne trinkas in. - Juotko kahvia? Ei, en juo sitä. Ne asetetaan sen sanan eteen, joka kielletään. Usein tämä on lauseen verbi, mutta se voi olla muukin sana. Mi volas ne kafon, sed teon. - En halua kahvia vaan teetä. Jos lauseessa on muu kieltosana, ne jää pois. *Li ne diris ion. Li diris nenion. - Hän ei sanonut mitään. Neniu parolas iujn lingvojn. - Kukaan ei puhu kaikkia kieliä. 13. Kysymyslauseet Kysymyslause alkaa yleensä kysymyssanalla. Kysymyssanat löytyvät liitteessä olevasta pronominitaulukosta. Kiu vi estas? - Kuka sinä olet? Jos lauseessa ei ole muuta kysymyssanaa, se aloitetaan kysymyspartikkelilla u. Se vastaa suomen -ko, -kö -päätettä. u vi amas min? - Rakastatko sinä minua? 14. Akkusatiivi Akkusatiivia eli n-päätettä käytetään ensi sijassa ilmaisemaan teon kohdetta. (ks. Objekti). Sitä voidaan käyttää myös seuraavanlaisissa tapauksissa: - prepositioiden kanssa ilmaisemaan liikettä niiden osoittamaan suuntaan. en la domo - talossa en la domon - taloon sur la tablo - pöydällä sur la tablon - pöydälle 7

8 - e:hen päättyvän adverbin tai pronominin kanssa osoittamaan suuntaa. hejme - kotona hejmen - kotiin tie - siellä tien - sinne Ilmaisemaan määrää, mittaa, hintaa, aikaa, kestoa. La libro kostas 50 markojn. - Kirja maksaa 50 markkaa. Li dormis ok horojn. - Hän nukkui kahdeksan tuntia. Lundon, la 8an de majo - Maanantaina, toukokuun kahdeksantena. 15. Partisiipit Partisiipit ovat verbeistä johdettuja muiden sanaluokkien sanoja, jotka kuvaavat tekijää tai teon kohdetta. Aikamuotojen tunnukset (-a, -i, -o) näkyvät myös partisiipeista, joita on kuusi. Aktiivi lavanta - pesevä lavinta - pessyt lavonta - vastedes pesevä Passiivi lavata - se jota pestään, juuri nyt pestävä lavita - se joka pestiin, pesty lavota - pestävä, se joka kohta pestään Partisiipeista voidaan tehdä substantiiveja: lavanto - pesijä, ihminen joka on pesemässä. Passiivin ja aktiivin ero näkyy esimerkissä amanto - rakastaja, amato - rakastettu - miehiä! Naisista puhuttaessa: amantino - rakastajatar ja amatino - rakastettu. Aktiivin muodot kertovat tekijästä (joka siis on aktiivinen) ja passiivin muodot vastaavasti teon kohteesta (johon teko kohdistuu, joka siis on tämän suhteen passiivinen). Partisiippeja voi käyttää myös adjektiiveina ja ne saavat monikon päätteen. Lavitaj tasoj - pestyjä kuppeja, irontaj trajnoj - lähteviä junia. Niitä voi käyttää myös adverbien tapaan ja korvaamassa suomen sivulauseita: Sendinte la leteron mi telefonis al Jussi - Lähetettyäni/kun olin lähettänyt kirjeen, soitin Jussille. Passiivi muodostetaan esti (olla)-verbin vastaavista aikamuodoista, liittämällä niihin passiivin partisiippi. Käytetäänkö preesensiä vai preteritiä (eli onko pääte -ata vai -ita) riippuu siitä, onko partisiipilla ilmaistu tehtävä esitetty jatkuvana vai lopetettuna. Li estas amata. - Häntä rakastetaan, hän on rakastettu la libro estis legata - kirjaa luettiin (parhaillaan) amata ja legata ilmaisevat tehtävän jatkuvana. La libro estis legita - kirja luettiin, oli luettu; la eraroj estas korektitaj - virheet on korjattu, ovat tulleet korjatuksi; legita ja korektitaj ilmaisevat lukemisen ja korjaamisen lopetettuna. Passiivisen tekemisen suorittajaa ilmaisevan sanan (agentin) edellä käytetään prepositiota de, joskus selvyyden vuoksi fare de. 8

9 Li estas amata de iuj homoj. - Hän on kaikkien ihmisten rakastama, häntä rakastavat kaikki ihmiset; La domo estas a etita de fremdulo - Talo on vieraan ostama, talon osti joku vieras. Esperantossa on pyrkimys yksinkertaisiin muotoihin. Monimutkaiset passiivimuodot korvataan usein oni-pronominilla. Oni amis in multe = i estis multe amata. - Häntä rakastettiin kovasti. Partisiippimuotoja, myöskin adjektiivisia, voidaan käyttää yhdessä esti-verbin muotojen kanssa, tarkoituksella ilmaista tarkoin kahden tai useampien tehtävien keskinäinen aika, suhde tai jatkuvaisuus. Li estis foririnta kiam mi alvenis. - Hän oli poistunut, kun minä saavuin. 16. Sanojen muodostaminen Esperantossa voidaan rakentaa sanoja erilaisista niiden eteen tai perään liitettävistä osasista. Tämä on tavallaan kuin jonkinlaista loogista leikkiä lego-palikoilla. Sanaan kuuluu yleensä ns. juuri (sanan vartalo) ja yksi tai useampia "rakennuspalikoita". Juuret on valittu monelle eri kielelle yhteisistä aineksista ja siksi niistä monet ovat meille tuttuja joko sivistyssanoista tai muista kielistä. Se tietysti helpottaa muistamista. Otetaan vaikka juuri lern', joka ilmaisee oppimista (vrt. learn, lernen, lära): lernanto - oppilas muodostuu palikoista lern-ant-o lernantino - tyttöoppilas gelernantoj - tyttö- ja poikaoppilaat lernejo - koulu palikoista lern-ej-o lernebla - sellainen jonka voi oppia nelernebla - mahdoton oppia lerniloj - opetusvälineet Toinen esimerkki juuresta man ', joka tarkoittaa syömistä (ranskan manger): man i - syödä, man o - ateria: matenman o, tagman o, vesperman o aamupala, lounas, päivällinen t. illallinen man eto pieni syönti eli välipala, jotain pientä man ejo ruokala, ravintola man ebla syötäväksi kelpaava neman ebla syötäväksi kelpaamaton man oj ruuat, ruokatavarat man antoj ruokailijat man intoj ruokailijat jotka jo söivät man ilaro ruokailuvälineet, jossa il väline, ar joukko, o substantiivi Verbistä man i voisi tehdä myös eri syömätapoja kuvailevia verbejä man eti napostella, man egi ahmia, man i syödä rumasti, hotkia Sanajärjestys Sanajärjestys on vapaa samoin kuin suomessa eli kielessä ei ole erityisiä määräyksiä siitä, mihin järjestykseen sanat pitäisi laittaa. Sanajärjestyksen määrää puhujan sanoille antama 9

10 merkitys. Huomaa, että alla mainituilla esimerkeillä on vivahde-ero. Mi amas vin (Minä rakastan sinua) voidaan ilmaista myös Vin mi amas (Sinua minä rakastan). Katso myös kohtaa kielteiset ilmaukset. 18. Oikeakielisyys Kielen perussäännöt on vahvistettu vuonna Muilta osin oikeakielisyyden määrää vakiintunut kielenkäyttö. Vaikka kielen harrastajien kulttuurillinen ja kielellinen tausta vaihtelee kovasti ja he asuvat hajallaan ympäri maapallon, kielenkäyttö on itse asiassa hämmästyttävän yhtenäistä. Kielen kehittymistä valvoo esperantoakatemia, joka tarvittaessa antaa suosituksia kielenkäytöstä. Kansallisissa kielissä oikeakielisyys perustuu pitkälti kielen historiaan. Esperantossa on tärkeä sääntö, jonka mukaan jokaisella kielen käyttäjällä on oikeus luoda omia ilmauksiaan. Jos ne täyttävät kielen perussäännöt ja ovat sisällöltään loogisia, ne ovat oikeita. Niistä tulee osa kieltä, jos eri kansallisuuksia edustavat kielen käyttäjät hyväksyvät ne omaan käyttöönsä. Mikään kieli - ei myöskään esperanto - ole koskaan valmis. Jatkuvasti tulee uusia käsitteitä, uusia ilmaisuja ja ehdotuksia, miten jokin asia tulisi ilmaista. Tämän vuoksi esiintyy kilpailevia muotoja ja välillä käydään koviakin väittelyjä. Tämä on hyväksyttävää kunhan se ei haittaa ymmärtämistä. Kukaan ei kuitenkaan voi yksin määrätä, mikä on oikea muoto. Sen ratkaisee viime kädessä kielen harrastajien kollektiivinen kielitaju. Esperanton avain: kieliopin liitteet 19. Taulukkosanat Eräiden pronominien ja adverbien käyttöä havainnollistaa ns. Zamenhofin pronominitaulukko. Taulukkosanoista I-alkuiset ilmaisevat asian epämääräisenä. Niiden alkuun lisättävät kirjaimet muuttavat merkitystä seuraavasti: TI- tekee sanasta osoittavan; KI- tekee sanasta kysyvän, I- tekee sanasta yleistävän - "kaikki" ja NENI- tekee sanasta kieltävän. -O yleinen asia -U henkilö, esine 10 IO jokin IU joku, jokin TIO se, tuo TIU se, tuo I- epämääräiset TIosoittavat KIkysyvät ja relatiiviset KIO mikä, se joka KIU kuka, mikä, se joka, kumpi IO kaikki IU jokainen, kaikki Iyleistävät NENIkieltävät NENIO ei mitään NENIU ei kukaan -A IA TIA KIA IA NENIA

11 laatu jonkinlainen sellainen millainen, jollainen -ES omistus -E paikka -EL tapa -OM määrä -AL syy -AM aika IES jonkun IE jossakin IEL jotenkin IOM jonkin verran IAL jostakin syystä IAM joskus TIES sen, tuon TIE siellä, tuolla TIEL siten, niin TIOM sen verran TIAL siksi TIAM silloin KIES kenen, minkä, jonka, kumman KIE missä, jossa KIEL miten, kuten, joten KIOM kuinka paljon, jonka verran KIAL miksi, minkä vuoksi KIAM milloin, kun, jolloin kaikenlainen ei minkäänlainen IES jokaisen IE kaikkialla IEL kaikin tavoin IOM koko määrä IAL joka syystä IAM aina NENIES ei kenenkään NENIE ei missään NENIEL ei mitenkään NENIOM ei yhtään NENIAL ei mistään syystä NENIAM ei koskaan Huomaa, että taulukon suomennokset eivät ole tyhjentäviä, vaan lauseyhteydestä riippuen pronomineilla voi olla muitakin suomennoksia. Osoittavat pronominit (t-alkuiset) ilmaisevat asian hieman etäisenä. Näihin voidaan liittää pieni sana i, jolloin asia ilmaistaan läheisempänä. Esim.: tiu - se, tuo, i tiu tai tiu i - tämä. Taulukkosanat voivat tarvittaessa saada monikon ja akkusatiivin päätteet. E- päätteiset sanat voivat ilmaista suuntaa (kts. akkusatiivi kielioppiosassa), jolloin ne saavat päätteen -n. Kiaj libroj? - Minkälaisia kirjoja? Mi ne konas tiujn virojn. - En tunne noita miehiä. Kie - missä, kien - mihin Kysyviä pronomineja käytetään myös relatiivipronomineina. Kiu li estas? - Kuka on hän on? La viro kiun mi vidis - mies, jonka näin. Iu ja io -sarjojen käyttö vaatii hieman lisäselvennystä: Iu-sarjaa käytetään 1. puhuttaessa ihmisistä: Tiu viro estas mia patro. - Tuo mies on isäni. 2. puhuttaessa määrätyistä asioista tai esineistä. Tällöin pronominia usein seuraa substantiivi. Itsenäisesti eli ilman niitä seuraavaa substantiivia käytettynä ne ilmaisevat valintaa, esim. pronominilla kiu on tällöin merkitys "mikä niistä tai kumpi niistä". Esim. Tiu libro - tuo kirja, itsenäisesti Mi prenas tiun. - Otan tuon. Io-sarjaa käytetään puhuttaessa asioista tai esineistä yleisesti. Niitä seuraava sana ei voi olla substantiivi. Tio estas bona afero. Se on hyvä asia. Mi komprenas tion. Ymmärrän sen. 11

12 20. Etuliitteet (prefiksit) bo- avioliiton kautta syntynyt sukulaisuus: frato - veli, bofrato - lanko. dis- hajalle, erilleen: eti - heittää, dis eti - heittää, kylvää ympärilleen; iri - mennä, disiri - erota. ek- alkava tahi lyhytaikainen toiminta: brili - loistaa, ekbrili - välähtää bruligi - polttaa, ekbruligi - sytyttää dormi - nukkua, ekdormi - nukahtaa. eks- entinen: re o - kuningas, eksre o - entinen kuningas. ge- molemmat sukupuolet yhdessä: patro - isä, gepatroj - vanhemmat; mastro - isäntä, la gemastroj - isäntäväki. mal- suora vastakohta: bona - hyvä, malbona - huono; ri a - rikas, malri a - köyhä estimi - kunnioittaa, malestimi - halveksia. mis- väärin: kompreni - ymmärtää, miskompreni - ymmärtää väärin, miskompreno - väärinkäsitys. pra- esi-, muinais-: patro - isä, prapatro - esi-isä. re- jälleen, uudestaan, takaisin: veni - tulla, reveni - tulla takaisin, palata; fari - tehdä, refari - tehdä uudestaan. 21. Jälkiliitteeet (suffiksit) -a - huono, kehno: skribi - kirjoittaa, skriba i - töhertää, riipustaa, a - kurja, kehno. -ad- toiminnan jatkuvaisuus tai toistuvuus, vastaa usein suomen verbaalisubstantiivia (-minen): pafi - ampua, pafado ampuminen; danco - tanssi, dancado - tanssiminen. -a - konkreettinen esine tai asia, jolla on pääsanan ominaisuus: nova - uusi, nova o - uutuus, uutinen; vidi - nähdä, vida o - näkymä, näköala. -an- asukas, jäsen, kannattaja, -lainen: Londono - Lontoo, Londonano - lontoolainen; Kristo - Kristus, kristano - kristitty. -ar- ryhmä, joukko, kokonaisuus: arbo - puu, arbaro - metsä vorto - sana, vortaro - sanasto, sanakirja. j- (miehen nimen 2-5 ensimmäisen kirjaimen jäljessä) hyväilynimi: Karlo - Kaarle, Ka jo - "Kalle". -ebl- mahdollinen: vidi - nähdä, videbla - näkyvä kredi - uskoa, kredebla - uskottava, kredeble - luultavasti. -ec- ominaisuus: bona - hyvä, boneco - hyvyys; amiko - ystävä, amikeco - ystävyys. -eg- suuri, suuremmassa määrin: pordo - ovi, pordego - portti, varma - lämmin, varmega - kuuma; peti - pyytää, petegi - anoa, rukoilla. -ej- paikka, jossa teko tapahtuu: lerni - oppia, lernejo - koulu; kuiri - keittää, kuirejo - keittiö. -em- halukas, taipuisa: kredi uskoa, kredema herkkäuskoinen; labori - tehdä työtä, laborema - työteliäs, ahkera. -end- pakollinen, välttämätön: pagi - maksaa, la pagenda sumo - maksettava summa, summa joka tulee maksaa. -er- vähäinen osa, jyvänen: sablo - hiekka, sablero - hiekanjyvä fajro - tuli, fajrero - kipinä. 12

13 -estr- johtaja, päällikkö: ipo - laiva, ipestro - laivan kapteeni, urbo - kaupunki, urbestro - kaupunginjohtaja. -et- pienempi, vähemmässä määrin: ridi - nauraa, rideti - hymyillä varma - lämmin, varmeta - haalea. -i- maa: anglo - englantilainen, Anglio - Englanti, franco - ranskalainen, Francio - Ranska. -id- jälkeläinen, lapsi, poikanen: bovo härkä, bovido vasikka. -ig- tehdä joksikin, -ttaa, saattaa siihen tilaan kuin pääsana ilmoittaa: pura - puhdas, purigi - puhdistaa; bruli - palaa, bruligi - polttaa; scii - tietää, sciigi - tiedottaa; morta - kuollut, mortigi - tappaa. -i - tulla joksikin, -utua, -ytyä, pääsanan ilmaisema tekeminen kohdistuu tekijään itseensä: ru a - punainen, ru i - punastua; sidi - istua, sidi i - istuutua; fari - tehdä, fari i - tulla joksikin. -il- työkalu, väline, laite: tran i - leikata, tran ilo - veitsi; foti - ottaa valokuva, kuvata, fotilo - kamera; flugi - lentää, flugilo - siipi. -in- naissukupuoli, naaras: frato - veli, fratino - sisar; re o - kuningas, re ino - kuningatar. -ind- arvoinen: admiri - ihailla, admirinda - ihailtava; beda ri - valittaa, beda rinde - valitettavasti. -ing- pidin, kiinnitin: kandelo - kynttilä, kandelingo - kynttilänjalka. -ism- oppi, aate: marksismo - marksismi, vegetarismo - kasvissyönti, vegetarismi. -ist- ammatti, työ, toimi, myös harrastaja: maro - meri, maristo - merimies; lingvo - kieli, lingvisto - kielitieteilijä, esperantisto - esperanton harrastaja, esperantisti. -nj- (naisen nimen 2-5 ensimmäisen kirjaimen jäljessä) hyväilynimi: Maria - Maria, Manjo, Marinjo - Maija, Maiju. -obl- -kertainen: du - kaksi, duobla - kaksinkertainen, multe - paljon, monta multobla - moninkertainen. -on- osa, murtoluku: duono - puolet, puolikas, tri - kolme, triono - kolmasosa. -op- ryhmäluku: triope - kolmisin, kvinopo - viisikko. -uj- säiliö,astia, rasia: mono - raha, monujo - rahakukkaro; salo - suola, salujo - suolakuppi, suolasirotin; myös perinteisesti maa: franco - ranskalainen, Francujo - Ranska. -ul- henkilö, jolla on kantasanan mainitsema ominaisuus: brava - urhoollinen, bravulo - sankari, urho; juna - nuori, junulo - nuorukainen. -um- täsmällistä merkitystä vailla oleva johdin, jolla annetaan sanoille erikseen määriteltävä lisämerkitys: vento - tuuli, ventumi - tuulettaa; folio - lehti, foliumi - selailla. Päätteistä voidaan tehdä myös itsenäisiä sanoja ja yhdistää useita päätteitä samaan sanaan. ilo - väline, työkalu, emo - halu, ema - halukas etulo - pienokainen estro - päällikkö, johtaja estraro - johtokunta, hallitus estrarano - johtokunnan, hallituksen jäsen. 13

14 22. Prepositiot al -lle, luo, kohti: donu al mi! - anna minulle!, al Finnlando - Suomeen. anstata sijasta, asemesta: anstata mi - minun sijastani. anta edessä, ennen, eteen: anta la domo - talon edessä, anta jaroj - vuosia sitten, Huom.: anta longe - kauan sitten, anta nelonge - äskettäin. apud vieressä, luona: apud la tablo - pöydän vieressä, apud la lernejo - koulun luona. e luona, ääressä: li lo as e ni - hän asuu meillä, meidän luonamme, e la tablo - pöydän ääressä. irka ympäri - llä, noin: irka la domo - talon ympärillä, irka cent - noin sata. da liittää mittasanan tavara- tai lajisanaan: tri kilogramoj da viando - kolme kiloa lihaa, Kiom da mono vi havas? - paljonko sinulla on rahaa?. Vrt. bukedo da rozoj - kimppu, kimpun verran ruusuja (korostaa määrää), bukedo de rozoj - ruusukimppu (korostaa että ne ovat ruusuja). de 1 omistus (genetiivi): la domo de la patro - isän talo. 2 lähtökohta tilassa (mistä): mi venas de Finnlando - tulen Suomesta; ajassa (mistä lähtien): de tiam - siitä lähtien; lähtökohta, alkuperä ylipäänsä: mi ricevis leteron de mia patro - sain kirjeen isältäni. Vrt. myös el. 3 passiivirakenteen agentti: amata de iuj - kaikkien rakastama. dum aikana, kuluessa: dum la milito - sodan aikana. ekster ulkopuolella: ekster la domo - talon ulkopuolella. el 1 paikka, minkä sisästä, sisältä (-sta): li venas el lernejo - hän tulee koulusta, Ni trinkas akvon el glaso - juomme vettä lasista. 2 aine, josta: farita el ligno - tehty puusta. 3 määrätty kokonaisuus, jonka osa on puheena: el la infanoj Ernesto estas la plej juna - lapsista Ernesti on nuorin, kelkaj el ni - muutama meistä. en 1 paikka, minkä sisässä (-ssa): en la ambro - huoneessa. En -n paikka mihin sisälle: mi iras en la ambron - menen huoneeseen. 2 myös abstraktisemmin: en (la lingvo) esperanto - esperanton kielellä, esperantoksi, en kvar tagoj - neljässä päivässä, en la jaro 1996, en majo - vuonna 1996, toukokuussa. is asti, saakka: is la fino - loppuun asti, is revido - näkemiin. inter välissä, keskuudessa, väliin: inter ni - meidän kesken, inter la domoj - talojen välissä. je ei ole omaa merkitystä (ks. prepositiot kielioppiosassa). Voidaan käyttää kun muu prepositio ei sovi. Vakiintuneesti käytetään esim. ilmaisemaan kellonaikaa: je la unua horo - kello yksi. kontra vastaan, vastapäätä: kontra la muro - seinää vastaan; kontra la le o - vastoin lakia. krom paitsi, lisäksi: krom tio - sitä paitsi, krom mi - minun lisäkseni. kun kanssa, kera, mukaan: kafo kun sukero - kahvia sokerin kera, venu kun mi - tule minun kanssani. la mukaan, pitkin: la la ordono - käskystä, la la ponto - siltaa pitkin. 14

15 malgra huolimatta: malgra la ordono - käskystä huolimatta. per -lla, avulla: per esperanto - esperanton avulla; oni skribas per skribilo - kynällä kirjoitetaan. po kutakin kohden: la infanoj ricevis po tri pomojn - lapset saivat kukin kolme omenaa. por varten, puolesta: Tio estas por mi - se on minulle, minua varten. post jälkeen, takana: post tri jaroj - kolmen vuoden jälkeen, kuluttua. preter ohi: preter la pre ejo - kirkon ohi. pri aihe, (-sta): mi parolas pri vi - puhun sinusta. pro vuoksi, tähden: pro la malsano - sairauden vuoksi; mi dankas vin pro la letero - kiitän sinua kirjeestäsi. sen ilman, -tta: sen mono - ilman rahaa, rahatta. sub alla: sub la arbo - puun alla; sub -n alle: sub la ponton - sillan alle. super yläpuolella, ylle: super la nuboj - pilvien yläpuolella. sur -lla, päällä: sur la tablo - pöydällä sur -n -lle, päälle: sur la tablon - pöydälle. tra läpi, lävitse: tra la muro - seinän läpi. trans toisella puolella: trans la rivero - joen toisella puolella; trans -n toiselle puolelle, yli: trans la riveron - joen yli. Prepositioita voi myös yhdistellä ja niistäkin voi tehdä sanoja. Mi konas lin de anta kvin jaroj - Olen tuntenut hänen viisi vuotta, "tunnen hänet viiden vuoden takaa", anstata i - korvata, tulla sijaan, senigi iun je io - riistää jlk jotain, kunigi - yhdistää, liittää Sakari Kauppinen 15