OKM lausuntopyyntö: Yliopistojen rahoitusmallia koskevat asetusmuutokset

Transkriptio

1 1 (6) Opetus ja kulttuuriministeriö PL Valtioneuvosto Viite: Lausuntopyyntö OKM/68/040/2014 OKM lausuntopyyntö: Yliopistojen rahoitusmallia koskevat asetusmuutokset Aalto-yliopisto kiittää mahdollisuudesta lausua tässä yliopistoille ja koko maalle tärkeässä asiassa. Aalto-yliopisto pitää rahoitusmalliin esitettyjä muutoksia pääsääntöisesti oikean suuntaisina, yliopistojen toiminnan kehittämistä tukevina ja siten ohjausvaikutukseltaan myönteisinä. Joiltain osin rahoitusmallia tulisi kuitenkin muokata huomattavasti voimakkaamminkin, jotta se tukisi selkeämmin tavoiteltua ohjausvaikutusta, yliopistojen perustoimintojen ohjausta kohti suurempaa laatua, vaikuttavuutta ja kansainvälisyyttä. Tämä on äärimmäisen tärkeää niin yhä kovenevan kansainvälisen kilpailun värittämässä toimintakentässä toimiville suomalaisille yliopistoille kuin myös koko yhteiskunnallekin osaamisen, hyvinvoinnin ja kasvun tukemiseksi. Aalto-yliopiston lausunnon pääkohdat Rahoitusmalli ei saa ohjata eri aloja kilpailemaan toisiaan vastaan muuten kuin alan sisäisellä laadulla ja vaikuttavuudella. Nyt tieteellisiin julkaisuihin perustuva rahoitustekijä ei ota huomioon radikaalisti erilaisia julkaisukäytäntöjä eri alojen välillä, vaan laittaa alat kilpailemaan keskenään yhteisestä rahoituspotista julkaisujen (julkaisufoorumikertoimilla painotettujen) määrien perusteella. Tämä ei palkitse yliopistoja ensisijaisesti korkeasta laadusta tai vaikuttavuudesta, vaan toimimisesta sellaisilla aloilla, joille on tyypillistä runsaslukuinen julkaisutoiminta. Näin ollen rahoitustekijän ohjausvaikutus ei vastaa rahoitusmallin julkilausuttuja tavoitteita. Strategiaperusteisen rahoituksen kriteerien tulee olla avoimemmin ja yksiselitteisemmin määriteltyjä, jotta rahoituksella on toimintaa ohjaava vaikutus. Kriteerien tulee painottaa yliopistojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, ja niiden täyttymistä tulee arvioida alakohtaisesti. Aalto-yliopisto Postiosoite Käyntiosoite Puhelin aalto.fi PL Lämpömiehenkuja 2 etunimi.sukunimi@aalto.fi <Yksikkö/Laatija> AALTO Espoo Y-tunnus VAT FI Kotipaikka Helsinki

2 2 (6) Alakohtainen rahoitustekijä ei toimi taiteiden koulutusalan kohdalla alakohtaisesti, kun suurin osa rahoituksesta (82 %) ohjataan suoraan yhdelle yliopistolle. Yksittäisten yliopistojen erillisrahoitukset tulee ensisijaisesti käsitellä mallin ulkopuolisina erinä. Mikäli erillisrahoitus halutaan kuitenkin sisällyttää malliin, tämä rahoitus tulee allokoida valtakunnallisten tehtävien rahoituksen kautta eikä kaventamalla taiteiden koulutusalan alakohtaista rahoitusosuutta, joka on kansainvälisessä katsannossa muutenkin liian matala. Alakohtaista rahoitusta tulee allokoida kullakin alalla toimiville yliopistoille yhtenäisin kriteerein. Nämä pääkohdat, sekä joukko muita kohtia, on esitelty perusteluineen yksityiskohtaisemmin alempana. Koulutuksen mittarit Aalto-yliopisto pitää kannatettavana ja vastuullisena sitä, että valmistuneiden työllisyysasteen painoarvoa korotetaan rahoitusmalliehdotuksessa. Korotuksen tulisi kuitenkin olla merkittävästi korkeampi, koska valmistuneiden työllistyminen on yliopistojen toiminnan laadun ja vaikuttavuuden keskeinen mittari, joka tavoittaa hyvin yliopistokoulutuksen arvolupauksen yhteiskunnalle ja opiskelijoille. Aalto-yliopisto tukee tavoitetta työllistymisen laadun integroimisesta rahoitusmalliin. Hyvä kehityssuunta on myös se, että 55 op suorittaneiden määrään perustuvan rahoitustekijän painoarvoa on laskettu ehdotuksessa. Rahoitustekijä ei välttämättä tarjoa yliopistoille insentiiviä kannustaa kaikkia opiskelijoita opintojen tasaiseen ja ripeään suorittamiseen. Parempi indikaattori olisi prosessin mittaamisen sijaan tulosta mittaava määräajassa valmistuneiden opiskelijoiden osuus ja määrä, jolla voitaisiin korvata sekä opintopiste-indikaattoria että tutkintomääräindikaattoria. Keskimääräisen opintopistekertymän käyttäminen rahoituksen määräytymisperusteena olisi sekin 55 op suorittaneiden määrän käyttöä parempi ratkaisu. Opintopistetekijän painoarvon laskusta huolimatta rahoituskriteerit korostavat edelleen jopa suhteettomasti kandidaattikoulutuksen roolia yliopistoissa. Tämä johtuu siitä, että suoritettujen alempien korkeakoulututkintojen (6 %) lisäksi myös 55 op suorittaneiden määrään (10 %) sekä opiskelijapalautteeseen (3 %) perustuva rahoitus määräytyy tällä hetkellä pitkälti kandidaattikoulutuksen tulosten perusteella. Malliin sisältyvä epätasapaino tulisi pyrkiä korjaamaan, sillä ylempi korkeakoulututkinto on edelleen yliopistojen työelämään valmistava päätutkinto, eikä yliopistoja tule ohjata näin voimakkaasti keskittymään kandidaattikoulutukseen. Tilanteen korjaamiseksi tulisi vähintään laajentaa opiskelijapalaute myös maisteritason koulutukseen mahdollisimman nopeasti.

3 3 (6) Opiskelijapalautteen huomioimiseen liittyy vakava mittaamisongelma. Uudessakin ehdotuksessa esitetään opiskelijapalaute arvioitavaksi viisiportaisella Likert-asteikolla, jossa ei ole neutraalia vaihtoehtoa, vaan viides vaihtoehto on: en tarvinnut / en pysty arvioimaan. Tämän vaihtoehdon valinta antaa vain yhden pisteen käytetyllä asteikolla 1-5: malli tulkitsee huonoksi laaduksi sen, ettei opiskelija ole tarvinnut palvelua eikä ehkä siksi pysty muodostamaan kantaansa asiassa. Räikeimmillään tämä mittausvirhe liittyy kandidaatin työn ohjaukseen, missä lääketieteen opiskelijat joutuvat vastaamaan en tarvinnut, koska he eivät tee kandidaatin työtä. Suomessa ei ole kyselytutkimuksissa muutenkaan ollut tapana pitää neutraaliksi koettua vaihtoehtoa laadullisesti huonompana kuin täysin eri mieltä tyyppistä vaihtoehtoa. Siksi opiskelijapalautekyselyssä on siirryttävä joko neliportaiseen asteikkoon tai muutettava viisiportaisen asteikon tulkintaa niin, että en tarvinnut on myös pistevaikutukseltaan neutraali vaihtoehto. Opiskelijavaihdon laskentatapa on periaatteiltaan tarkoituksenmukainen. On kuitenkin huomioitava, että EU:n Erasmus+ ohjelmassa, jonka kautta liikkuu merkittävä osa opiskelijoista, opiskelijan vaihtoapurahojen maksu perustuu vaihdon kestoon ja kohdemaahan, ei suoritettuihin opintopisteisiin. Opiskelijavaihtoon liittyen joudutaan näin ollen seuraamaan ja raportoimaan useita mittareita. Tutkimuksen mittarit Tieteellisiin julkaisuihin perustuvan rahoitustekijän määräytymisessä käytetään julkaisufoorumiluokittelua tavalla, jolla julkaisufoorumihankkeen mukaan luokittelua ei pidä käyttää, eli alojen väliseen vertailuun. ( Julkaisufoorumi-luokitus ei sovellu tieteenalojen väliseen vertailuun, Otto Auranen & Janne Pölönen: Tieteellisten julkaisukanavien jakoluokitus: julkaisufoorumi-hankkeen ( ) loppuraportti, Tieteellisten seurain valtuuskunnan verkkojulkaisuja 1/2012, s. 26). Näin määriteltynä rahoitustekijä ei palkitse ensisijaisesti laadusta kunkin alan sisällä, vaan toimimisesta sellaisella alalla, jolle on ominaista runsas julkaisutuotanto, ja jättää huomiotta valtavat erot eri alojen julkaisukäytännöissä. Näin ollen ko. rahoitustekijän ohjausvaikutus toimii väärin ja ko. rahoitustekijän määrittely on korjattava. Kun julkaisufoorumiluokitusta käytetään rahoitusmallissa julkaisufoorumihankkeen peruslähtökohtien vastaisesti, asialla on vääristyneiden ohjausvaikutusten lisäksi potentiaalisia vakavia seurauksia koko Suomen kilpailukyvylle ja tulevaisuudelle. Suomen taloudellisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää panostaa esimerkiksi teknillisen, kauppatieteellisen ja taideteollisen osaamisen korkeimpaan laatuun, koska näiden alojen tutkimuksen eturintamasta syntyvät mullistavimmat innovaatiot. Kuitenkin näiden alojen tutkijakohtainen julkaisumäärä on

4 4 (6) tyypillisesti paljon pienempi kuin vaikkapa biotieteiden ja lääketieteiden aloilla. Julkaisufoorumiluokituksen väärinkäyttö merkitsee, että rahoitustekijä ei muokatuista kertoimista huolimatta ota huomioon laatueroja näillä aloilla kuin marginaalisesti. Tämä ei voi olla tavoiteltu ohjausvaikutus. Julkaisuihin perustuvassa rahoitustekijässä pitää Suomessakin siirtyä kohti Tanskassa käytössä olevaa mallia julkaisufoorumin soveltamiseksi siten, että alakohtaiset erot julkaisukäytännöissä huomioidaan, ja rahoitus palkitsee julkaisujen laadusta, ei tietyillä tieteenaloilla toimimisesta. Tämä voidaan toteuttaa esim. siten, että julkaisuille määritelty rahoitustekijä (13%) jaetaan alakohtaisiin osuuksiin, joiden sisällä käytetään ko. alan julkaisuihin julkaisufoorumiluokittelua nykyisellä tavalla. Alakohtaisiin osuuksiin jako voitaisiin toteuttaa esim. ISCED-luokittelun perusteella siten, että julkaisuille määritelty rahoitusosuus (13 %) jaetaan ISCED-luokitusten mukaisille aloille kansainvälisen käytännön mukaisilla kustannuskertoimilla painotettujen tutkintotavoitteiden perusteella, ja ko. alojen julkaisut ja niiden luokittelu saadaan yhdistämällä ko. alat vastaaviin julkaisufoorumin paneeleihin. Uudet julkaisufoorumiluokka-kertoimet ohjaavat yliopistoja keskittymään entistä enemmän julkaisujen kansainväliseen laatuun ja vaikuttavuuteen, mikä on hyvä asia. Tosin, kuten yllä on osoitettu, tämäkin insentiivitekijä vääristyy, jos julkaisufoorumiluokituksen väärinkäyttöä mallissa ei korjata esimerkiksi Tanskan mallin mukaisesti. Kansainvälisyys Suomalaisen korkeakoulutussektorin erityisenä haasteena on yhä niin yliopistojen kuin ammattikorkeakoulujenkin kansainvälistymisen matala aste. Tästä syystä on hyvä, että ehdotuksessa säilyy mukana ulkomaalaisten suorittamiin ylempiin korkeakoulututkintoihin perustuva rahoituskomponentti, sekä myös ulkomaalaisen opetus- ja tutkimushenkilökunnan huomioiva tekijä. Tieteen ja tutkimuksen kansainvälistämisen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että myös ulkomaalaisille myönnettyjen tohtorintutkintojen määrään perustuva rahoitustekijä säilyisi mukana rahoitusmallissa. Strategiaperusteinen rahoitus Aalto-yliopisto pitää erittäin perusteltuna ehdotusta strategiaperusteisen rahoitusosuuden kasvattamisesta vahvistamaan yliopistojen tulevaisuusorientoitunutta kehittämistoimintaa. Kuten esityksen taustamuistiossakin todetaan, tällä voi olla merkittäviäkin muutoksia yliopistojen välisissä rahoitussuhteissa. Tästä syystä strategiaperusteisen rahoituksen kriteerien tulee olla yksiselitteisemmin avattuja: yli-

5 5 (6) opistojen tulee tietää tarkemmin, mitä hankkeita ja toimenpiteitä strategiaperusteisessa rahoituksessa milloinkin painotetaan, koska muuten rahoitustekijän toivottu ohjausvaikutus jää toteutumatta. Lisäksi Aalto-yliopisto kannustaa ministeriötä varaamaan merkittävän osan strategiaperusteisesta rahoituksesta allokoitavaksi yliopistojen yhteismitallisesti arvioidun yhteiskunnallisen vaikuttavuuden perusteella. Alakohtaisen vaikuttavuusarvioinnin käyttämisestä rahoituksen pohjana on jo paljon kansainvälistä kokemusta, päällimmäisenä esimerkkinä Yhdistyneen kuningaskunnan Research Excellence Framework. Suomessa vastaavan kaltainen mekanismi voitaisiin rakentaa Suomen Akatemian toteuttamien tieteenala-arviointien ja Koulutuksen kansallisen arviointikeskuksen laatujärjestelmäauditointien yhteyteen (ja osin tilalle). Vaikuttavuutta tulee arvioida alakohtaisesti alan sisäiset lähtökohdat arvioiden, mutta arvioitavina kriteereinä voitaisiin hyödyntää yhteisiä indikaattoreita kuten yliopiston yhdessä ei-yliopistollisten ja/tai ulkomaisten kumppanien kanssa julkaistujen yhteisjulkaisujen osuutta yliopiston kaikista alan julkaisuista sekä yksityiseltä sektorilta, kolmannelta sektorilta tai muun kuin OKM:n hallinnonalan julkiselta sektorilta saadun rahoituksen määrää. Alakohtaisuus Aalto-yliopisto pitää alakohtaisuuden huomioimista rahoitusmallissa ensisijaisen tärkeänä. Ehdotettua alakohtaisen rahoituksen toteutustapaa ei kuitenkaan voi pitää täysin onnistuneena. Alakohtaisuuden painotukset eivät vastaa kansainvälisten verrokkien käytäntöjä. Esimerkiksi Ruotsissa taidealojen ja tekniikan alojen alakohtainen kustannuskompensaatio on huomattavasti Suomea korkeammalla tasolla. Taiteiden koulutusalan alakohtaisessa rahoitusosuudessa ei varsinainen alakohtaisuus toteudu kuin marginaalisen pieneltä osalta, kun 82 % rahoituksesta esitetään ohjattavaksi suoraan Taideyliopistolle. Tällainen erillisrahoitus ohi kaikkia yliopistoja koskevan kriteeristön tulee toteuttaa rahoitusmallin ulkopuolisena eränä, jotta se ei vääristä taiteen koulutusalan alakohtaista rahoitusosuutta. Nyt esitetyssä mallissa Taideyliopiston ylimääräiseksi rahoitusosuudeksi tulee tosiasiassa 3,075 % ja kaikkien muiden taiteiden koulutusta tarjoavien yliopistojen yhteenlaskettu alakohtainen kustannuskompensaatio on yhteensä vain 0,675 %. Taiteiden koulutusala on usein yliopiston kallein koulutusala, eikä näin pieni alakohtainen rahoitusosuus voi mitenkään kompensoida taiteiden alan käytäntöpohjaiseen opetukseen ja tutkimukseen liittyviä merkittäviä alakohtaisia kustannuksia. Taiteiden koulutusalan alakohtainen rahoitus ei esitetyssä mallissa korvaa kaikkien koulutusalalla toimivien yliopistojen todellisia kustannuksia

6 6 (6) yhteneväisin kriteerein, eikä alakohtainen kompensaatio vastaa kansainvälistä normaalitasoa taiteiden koulutusaloilla. Mikäli Taideyliopistolle päätettyä lisärahoitusta ei haluta resursoida yliopistojen yhteisen rahoitusmallin ulkopuolisena lisärahoituseränä, niin Taideyliopiston erillisrahoitus voidaan myöntää esimerkiksi yliopistojen valtakunnallisten tehtävien rahoitusosuudesta. Kolmas vaihtoehto voisi olla taiteiden koulutusalan alakohtaisen rahoitusosuuden jakaminen tarkemmin määriteltyihin komponentteihin esimerkiksi opetushallinnon taiteellisen toiminnan tilastoinnissa käytettyjen luokkien (kuvataideala, taideteollinen ala, musiikkiala sekä teatteri- ja tanssiala) perusteella. Tällöin alakohtainen rahoitus voitaisiin kohdistaa tarkemmin eri taiteenalojen rahoitustarpeet huomioiden. Näin rahoitusmallin alakohtainen rahoitusosuus toimisi aidosti alakohtaisesti siten, että kaikkia yliopistoja kohdeltaisiin tasavertaisesti ja alakohtaista rahoitusta jaettaisiin todella alakohtaisesti kaikille alan tutkimusta ja opetusta harjoittaville yliopistoille samojen kriteerien mukaisesti. Myös tekniikan koulutusalan osuus (1,50 %) tuottaa kansainvälisessä katsannossa hyvin matalan alakohtaisen kompensaatiotason tekniikan aloille. On myös huomioitava, että vastaavalla tavalla rahoitusmallissa huomioitavia luonnontieteitä (osuus 1,50 %) ja lääketiedettä (osuus 2,25 %) opetetaan monialayliopistoissa, jolloin koulutuksen alakohtaisen rahoituksen osuuden puutteita voidaan kompensoida muun (kustannuksiltaan edullisemman) koulutustarjonnan kautta tulevalla rahoituksella. Näin ei ole kuitenkaan tekniikan koulutusta tarjoavissa yliopistoissa, joissa koulutustarjonta koostuu lähes pelkästään kustannuksiltaan keskimääräistä selkeästi kalliimmasta koulutuksesta ja tutkimuksesta. Tuula Teeri Rehtori Aalto-yliopisto