Näkemyksiä ja ehdotuksia yliopistojen laskennallisen perusrahoituksen tutkimusta ja tutkijankoulutusta koskeviin painotuksiin

Transkriptio

1 Tieteen-, teknologian- ja innovaatiotutkimuksen yksikkö (TaSTI) Tampereen yliopisto Näkemyksiä ja ehdotuksia yliopistojen laskennallisen perusrahoituksen tutkimusta ja tutkijankoulutusta koskeviin painotuksiin Tutkimuksen ja tutkijankoulutuksen laajuus Huomioita rahoitusmallin nykymuodosta Henkilötyövuosien käyttö kriteerinä kuvaa hyvin tutkimustoiminnan laajuutta ja on tohtorintutkintojen määrän ohella riittävä laajuuden kriteeri. Tohtorintutkintojen tavoitteet sen sijaan eivät kuvaa tutkimustoiminnan laajuutta ja lisäksi niiden käyttäminen kriteerinä on vastakkainen kuin rahoitusmallin kehittämisen lähtökohdat, joissa painotetaan sitä, että tavoitteiden mukaisilla tuloksilla on oltava enemmän painoarvoa kuin itse tavoitteilla (vrt. lausuntopyyntö). Ehdotukset tutkimuksen ja tutkijankoulutuksen laajuuden mittaamiseen Tohtorintutkintojen tavoitteiden lukumäärä jätetään pois toiminnan laajuuden mittareista ja painotusta lisätään laajuudesta laatuun, jotta rahoitusmalli kannustaisi panostamaan tutkimuksen laatuun ja vaikuttavuuteen määrällisten tavoitteiden ohella. Vaihtoehtoisesti voidaan siirtää osa tohtorintutkintojen tavoitteiden painotuksesta henkilötyövuosien painotukseen ja osa laadun painotukseen. 1

2 Tutkimuksen laatu ja vaikuttavuus Huomioita rahoitusmallin nykymuodosta Yliopistojen kolmatta tehtävää ei ole huomioitu tämänhetkisessä rahoitusmallissa, sillä tutkimuksen laatu ja vaikuttavuus määräytyvät rahoitusmallissa tieteellisin perustein, kilpaillun rahoituksen palkitsemisena (SA, Tekes), eikä yliopistoja palkita muusta ulkopuolisesta rahoituksesta, kuten yritysten, kuntien tai ministeriöiden rahoituksesta. Tutkimuksen yhteiskunta- ja sektoripoliittista relevanssia ei rahoitusmallissa huomioida. Julkaisuista rahoitusmallissa huomioidaan vain tieteelliset julkaisut, jolloin ulkopuolelle jäävät yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyvät tehtävät, kuten ammattilehtien kautta vaikuttaminen. Tämä ei ole tasapuolista eri tieteenaloille, koska tieteellinen julkaiseminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat toisilla aloilla limittyneet toisiinsa ja kansainväliset tieteelliset julkaisut vain osalla tieteenaloista ovat mielekkäin julkaisemisen muoto. Yhteiskunta- ja humanistisissa tieteissä painottuvat julkaisumuotona kokoomateosartikkelit ja monografiat, luonnontieteissä ja lääketieteissä kansainväliset referee-artikkelit ja tekniikassa konferenssijulkaisut (Puuska & Miettinen 2008). Tilastokeskuksen tutkimustilastoissa yliopistojen ulkopuolisen rahoituksen muodot painottuvat karkeasti ottaen seuraavasti: Suomen Akatemian rahoitus 30 %, tutkijakoulurahoitus 3 %, Tekesin rahoitus 18 %, ministeriöiden rahoitus 8 %, kotimainen yritysrahoitus 13 %, muu julkinen rahoitus 9 %, ulkomainen yritysrahoitus 2 %, EU-rahoitus 10 %, kansainväliset järjestöt ja rahastot 2 % ja korkeakoulujen omat varat 3 % kaikesta rahoituksesta (Tilastokeskus, vuoden keskiarvot). Nykyisessä mallissa Suomen Akatemian rahoitus painottuu liiaksi suhteessa tutkimusrahoituksen reaaliseen painottumiseen ja näin ollen ohjaa suuntaan, jossa tutkimuksen kansalliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet jäävät kokonaan huomioimatta. Tämä ei ole tasapuolista eri tieteenaloille eikä eri yliopistoille, koska Suomen Akatemian rahoituksesta suuri osa ohjautuu tietyille aloille ja tietyille yliopistoille. Tämä ei kannusta hankkimaan muuta ulkopuolista rahoitusta, jonka saaminen kuitenkin on yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta tärkeää. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen on muilla indikaattoreilla vaikeaa. Lisäksi on odotettavissa, että yliopistojen sidonnaisuuden valtioon vähentyessä myös niiden ulkopuolinen rahoitus monimuotoistuu ja näin ollen rahoitusmallin on kannustettava yliopistojen omien strategisten lähtökohtien toteuttamista monipuolisen rahoituksen avulla. 2

3 Nykyisissä laatu- ja vaikuttavuuskriteereissä ei huomioida tutkijankoulutuksen laatua ja vaikuttavuutta millään tavalla. Kuitenkin tutkijanuran tehostamisen edistäminen on rahoitusmallin yksi tavoitteista. Kansainvälisyyden mittaaminen vain pitkähköjen vierailujen avulla vääristää kansainvälistymisestä saatua kuvaa. Selkeämmin tutkimuksen kansainvälisyyteen liittyvät yhteisjulkaiseminen sekä pääsääntöisesti alle kaksi viikkoa kestävät tutkimustapaamiset, tutkimusprojektien kokoukset sekä konferenssivierailut ovat tutkimuksen kannalta merkittävämpi kansainvälistymisen muoto kuin pidemmät vierailut (Raunio, Mika, Korhonen, Marjaana & Hoffman, David 2010). Kansainvälisen rahoituksen monimuotoisuuden huomioimiseksi ja nykyistä laajemman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaamiseksi tulisi myös EU-rakennerahastojen rahoitus olla mukana kriteerissä. Mittareiden monipuolisuus on tärkeää ja näkemyksemme mukaan indikaattoreiden ei tarvitse olla kaikille tieteenaloille samoja, esimerkiksi pehmeiden tieteenalojen kansallinen tehtävä tulisi huomioida. Indikaattoreiden monipuolisuudella taataan se, ettei rahoitusmallin ohjausvaikutus typistä yliopistoja hankkimaan vain tietyntyyppistä rahoitusta ja tuottamaan yksipuolisesti vain tietyntyyppisiä julkaisuja/tuotoksia. Ehdotukset tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden mittaamiseen Laadun ja vaikuttavuuden painottuminen yleisesti Tutkimuksen ja tutkijankoulutuksen laajuutta kuvaavista indikaattoreista siirretään painotusta laatuun ja vaikuttavuuteen, mikä lisää tutkimuksen tulosten painoarvoa rahoitusmallissa. Jos julkaisutoiminnan kriteereitä muutetaan ehdotuksemme mukaan monipuolisemmiksi, voi painotusta julkaisutoimintaan lisätä enemmän kuin kilpailtuun tutkimusrahoitukseen, koska nykyisin julkaisutoiminnan painotus on vain 2 % kaikesta painotuksesta, kun rahoituksen painotus on 5 %. 3

4 Kansallisen kilpaillun tutkimusrahoituksen muodot Tutkimusrahoituksen muotojen monipuolisuutta lisätään niin, että yliopistojen lakisääteisten tehtävien moniuloitteisuus ja yliopistojen kansallisten tehtävien erot tulevat paremmin esille. Painotus perustetaan tutkimustilastojen mukaisen painotuksen paremmin huomioivaksi seuraavasti: a) Yliopiston käyttämä Suomen Akatemian rahoitus (sisältäen huippuyksikkörahoituksen): painotus 40 % b) Yliopiston käyttämä Tekesin rahoitus: painotus 20 % c) Yliopiston käyttämä yritys- ja aluekehitysrahoitus (kotimainen yritysrahoitus, EUrakennerahoitus): painotus 20 % d) Yliopiston käyttämä ministeriöiden rahoitus ja korkeakoulun omien varojen käyttö: painotus 20 % Tieteellinen julkaisutuottavuus Tieteellisen julkaisemisen muodot eri tieteenaloilla otetaan huomioon lisäämällä julkaisujen monipuolisuutta. Lisäksi lisätään painotusta yhteiskunnallisen vaikuttamisen suuntaan huomioimalla sekä kansainväliset että kotimaiset tuotokset. Julkaisutoimintaa tulisi tarkastella tieteenaloittain, koska tieteenalojen väliset erot julkaisutoiminnassa ovat suuria. Vaihtoehtoisesti painotus voi perustua Kota-tietokannan tilastolliseen jakautumiseen yliopistoittain keskiarvona viiden vuoden aikavälillä. Julkaisufoorumihankkeen tuloksia tulisi hyödyntää julkaisutuottavuutta mitattaessa. Indikaattoreina käytettävät julkaisumuodot: a) Kansainvälisten ja kotimaisten referee-artikkelien lukumäärä b) Kansainvälisten ja kotimaisten tieteellisten monografioiden lukumäärä c) Kansainvälisten ja kotimaisten kokoomateoksissa tai painetuissa konferenssijulkaisuissa julkaistujen artikkelien lukumäärä Tutkijankoulutuksen laatu ja vaikuttavuus Tutkijankoulutuksen laadun ja vaikuttavuuden määräävyyttä rahoituskriteerinä lisätään ottamalla huomioon tutkijakoulurahoitus yhtenä kansallisen kilpaillun rahoituksen muotona. Toisena kriteerinä jatko-opiskeluprosessin toimivuutta olisi mitattava vastaavasti kuin perustutkinnon eli 4

5 Vuonna x tohtorintutkinnon aloittaneista 10 vuoden kuluttua aloittamisesta tutkinnon suorittaneiden lukumäärä. Tutkijankoulutuksen laadun ja vaikuttavuuden kriteerit voisivat painottua seuraavasti. a) Yliopiston käyttämä tutkijakoulurahoitus: painotus 50 % b) Jatko-opiskeluprosessin toimivuus: painotus 50 % Tutkimuksen kansainvälisyys Kansainvälisyyden mittaaminen keskitetään kolmeen indikaattoriin seuraavasti: a) kilpaillun kansainvälisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen määrä (sisältäen EU-puiteohjelmaja muun EU-tutkimusrahoituksen ja kansainvälisen yritysrahoituksen): painotus 60 % b) Opettajien ja tutkijoiden pitempiaikainen liikkuvuus, vähintään 2 viikkoa: painotus 20 % c) Esitelmät kansainvälisissä konferensseissa: painotus 20 % Muita yleisempiä huomioita tutkimustoiminnan laadun ja vaikuttavuuden mittaamisesta Emme suosittele julkaisujen saamien viittausten määrien käyttöä laadun ja vaikuttavuuden indikaattorina. Viittaukset eivät kerro tutkimuksen laadusta (esim. kritisoivat viittaukset, mainstream-tutkimuksen suosiminen). Viittauksia voi luonnehtia myös epämuodollisiksi sillä perusteella, että tutkijat eivät viittaa pelkästään parhaisiin tutkimuksiin vaan tyypillisesti tuntemiinsa teksteihin, esimerkiksi kollegoidensa tutkimuksiin. Viittausten käyttö vaikuttavuuden indikaattorina on ongelmallinen myös niiden kumuloitumisen näkökulmasta: kun tietty määrä viittauksia on saavutettu, viittausmäärien kasvu voimistuu helpommin. Erot julkaisujen välisissä viittausmäärissä ovat suuria, jopa 1000-kertaisia. Mikäli yliopistot hyötyisivät rahallisesti viittausmääristään, näemme, että vaarana olisi viittauksilla pelaaminen eli tilanne, jossa vältettäisiin viittaamista muiden suomalaisten yliopistojen tutkijoihin. Viittaukset eivät myöskään kerro yliopistojen reaaliaikaisesta toiminnasta, sillä julkaisu on saanut suurimman osan viittauksistaan vasta noin neljän vuoden kuluttua julkaisemisesta, joillakin aloilla vasta 10 vuoden kuluttua. Lisäksi käytettävissä olevat viittaustietokannat eivät ole käyttökelpoisia aloilla, joilla suurin osa viittauksista kohdistuu monografioihin ja kokoomateoksiin. Julkaisukanavan tason käyttämiseen julkaisun laadun mittarina ei liity yhtä paljon epäkohtia. 5

6 Indikaattoreiden kehittämisen lähtökohtana tulisi olla monipuolisuus, tutkimustoiminnan panosten, tuotosten ja itse toiminnan monipuolinen kuvaus. Tällöin tutkimuksesta saatava kuva on informatiivisempi, luotettavampi ja tutkimuksen kehittämistä paremmin tukeva kuin tilanteessa, jossa yksittäiset indikaattorit kattavat vain osan toiminnan olennaisista puolista. Yksittäisiin mittareihin liittyy helposti myös toimintaa kapeuttavia tai kielteisesti suuntaavia vaikutuksia silloin kun indikaattorit vaikuttavat resursseihin. Monipuolisetkaan indikaattorit eivät välttämättä ratkaise näitä ongelmia, mistä johtuen edelleenkin tarvitaan erilaisia laadullisen arvioinnin muotoja. Viitteet Puuska, Hanna-Mari & Miettinen, Marita (2008). Julkaisukäytännöt Opetusministeriön julkaisuja 2008:33. Yliopistopaino, Helsinki. eri tieteenaloilla. Raunio, Mika, Korhonen, Marjaana & Hoffman, David (2010): Kannattaako kansainvälistyä? Suomen yliopistot kansainvälisinä akateemisina ympäristöinä. Loppuraportti. Työraportteja 7/2010. Tieteen-, teknologian- ja innovaatiotutkimuksen yksikkö, Yhteiskuntatutkimuksen instituutti, Tampereen yliopisto. 6