YHTEISPÄÄTÖSMENETTELY

Transkriptio

1 YHTEISPÄÄTÖSMENETTELY JA SOVITTELU Euroopan parlamentti lainsäädäntövallan käyttäjänä tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisessa menettelyssä Joulukuu 2014 Sisäasioiden pääosasto Lainsäädäntötyön koordinointi- ja sovittelumenettelyosasto Sovittelusta ja yhteispäätösmenettelystä vastaava yksikkö FI

2

3 ESIPUHE Tämä on yhteispäätösmenettelyä ja sovittelua koskeva opas, jonka sovittelusta ja yhteispäätösmenettelystä vastaava yksikkö on laatinut parlamentin kahdeksatta vaalikautta varten. Oppaassa selitetään, miten parlamentti järjestää työnsä yhteispäätösmenettelyssä ja sovittelussa. Siinä annetaan käytännön tietoa tästä tärkeästä menettelystä, jossa parlamentti ja neuvosto yhdessä ja tasavertaisesti toimien hyväksyvät unionin lainsäädäntöä komission ehdotuksesta ja sen kanssa yhteistyössä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä yhteispäätösmenettelyssä siirryttiin uudelle aikakaudelle. Unionin säädökset alettiin hyväksyä pääsääntöisesti yhteispäätösmenettelyä noudattaen. Menettelyä kutsutaankin nyt virallisesti tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaiseksi menettelyksi. Samalla epäviralliset kolmikantakokoukset ovat yleistyneet viime vuosina huomattavasti. Siksi parlamentille on tärkeää, että sen jäsenet ovat hyvin selvillä siitä, miten yhteispäätösmenettely ja toimielinten väliset neuvottelut toimivat ja miten jäsenet voivat osallistua tehokkaimmin EU:n lainsäädännön antamiseen. Tässä oppaassa pyritään vastaamaan näihin tarpeisiin tarjoamalla käytännön tietoa ja tausta-aineistoa, joita jäsenet tarvitsevat osallistuessaan yhteispäätösmenettelyn eri vaiheisiin. Lisäksi siinä kuvataan ja selvitetään toimielinten välisten kolmikantakokousten roolia lainsäädäntöprosessissa sekä tähän prosessiin osallistuvien toimielinten edustajien roolia. Oppaassa myös esitellään muita tärkeitä menettelyjä, joihin parlamentti osallistuu, sekä yhteispäätösmenettelyyn liittyviä tilastoja. Suosittelemme opasta kaikille, jotka osallistuvat lainsäädäntövallan käyttäjänä tai ovat siitä kiinnostuneita. Antonio TAJANI Sylvie GUILLAUME parlamentin työhön Alexander Graf LAMBSDORFF Sovittelusta vastaavat parlamentin varapuhemiehet

4

5 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO: YHTEISPÄÄTÖSMENETTELYSTÄ TAVALLISEN LAINSÄÄTÄMISJÄRJESTYKSEN MUKAISEEN MENETTELYYN LAINSÄÄDÄNTÖMENETTELY Lainsäädäntöehdotuksen antaminen Ensimmäinen käsittely Toinen käsittely Sovittelu ja kolmas käsittely Toimielinten väliset neuvottelut Parlamentin neuvottelusäännöt Hyväksytyn tekstin allekirjoittaminen ja julkaiseminen...24 YHTEISPÄÄTÖSMENETTELYN TÄRKEIMMÄT TOIMIJAT JA ROOLIT Komissio Neuvosto Parlamentti Muut institutionaaliset toimijat...30 MUITA MENETTELYJÄ, JOIHIN PARLAMENTTI OSALLISTUU Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset Hyväksyntämenettely Kuulemismenettely YHTEISPÄÄTÖSMENETTELY LUKUINA HYÖDYLLISIÄ ASIAKIRJOJA JA LINKKEJÄ LIITTEET Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artikla Luettelo oikeusperustoista, jotka kuuluvat Lissabonin sopimuksen mukaisen tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin Kesäkuun 13. päivänä 2007 annettu yhteispäätösmenettelyyn sovellettavia käytännön menettelytapoja koskeva yhteinen julistus (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artikla) Sovittelua koskevat artikla Toimielinten välisiä neuvotteluja lainsäädäntömenettelyissä koskeva työjärjestyksen 73 ja 74 artikla: päätös neuvottelujen aloittamisesta Neuvoston puheenjohtajakausien järjestys

6 1. JOHDANTO: YHTEISPÄÄTÖSMENETTELYSTÄ TAVALLISEN LAINSÄÄTÄMISJÄRJESTYKSEN MUKAISEEN MENETTELYYN Lissabonin sopimuksen myötä yhteispäätösmenettelystä tuli virallisesti tavallinen lainsäätämisjärjestys (SEUT:n 294 artikla1), joka EU:n lainsäädännön pääsääntöisenä hyväksymismenettelynä kattaa valtaosan unionin toiminnan aloista.2 Yhteispäätösmenettely perustuu Euroopan kansoja edustavan, suoraan valitun Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden hallituksia edustavan neuvoston tasaarvoisen aseman periaatteeseen. Nämä kaksi lainsäätäjää hyväksyvät yhdessä säädöksiä komission ehdotusten perusteella. Niillä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet kumpikaan ei voi antaa säädöstä toisen sitä hyväksymättä, ja niiden hyväksymien säädöstekstien on oltava keskenään yhtäläiset. Tässä käytännön oppaassa kuvataan yhteispäätösmenettelyä pääasiallisena unionin säädösten hyväksymismenettelynä.3 Ensimmäisessä osassa kerrotaan menettelyn eri vaiheista sellaisina kuin ne ovat Lissabonin sopimuksessa: ensimmäinen käsittely, toinen käsittely ja kolmas käsittely (sovittelu). Toimielinten välisistä neuvotteluista kerrotaan omassa erillisessä osassaan. Kolmannessa osassa käsitellään yhteispäätösmenettelyn eri toimijoita. Lopuksi oppaassa kuvataan lyhyesti muita tärkeitä menettelyjä, joihin parlamentti osallistuu. Euroopan unionista tehty sopimus (jäljempänä SEU ) ja Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (jäljempänä SEUT ). Katso SEUT:n 294 artikla liitteen 7.1 kohdassa. 2 Liitteessä 7.2 on luettelo kaikista 85 oikeusperustasta, jotka kuuluvat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin. 3 Selkeyden vuoksi oppaassa käytetään johdonmukaisesti termiä yhteispäätösmenettely. 1 1

7 Tärkeimmät virstanpylväät: yhteispäätösmenettelystä tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen Maastrichtin sopimus, marraskuu 1993: Yhteispäätösmenettely otettiin käyttöön. Se kattoi rajoitetun määrän lainsäädännön aloja (lähinnä sisämarkkinat). Amsterdamin sopimus, toukokuu 1999: Yhteispäätösmenettelyä yksinkertaistettiin mahdollistamalla sopimuksen tekeminen ensimmäisessä käsittelyssä. Sen alaa laajennettiin yli 40 oikeusperustaan (kuten liikenne, ympäristö, oikeus- ja sisäasiat, työllisyys ja sosiaaliasiat). Nizzan sopimus, helmikuu laajennettiin uusille aloille. 2003: Yhteispäätösmenettelyn soveltamisalaa Lissabonin sopimus, joulukuu 2009: Yhteispäätösmenettelystä tuli virallisesti tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisen menettely, joka kattaa 85 unionin toiminnan alaa (kuten maatalous- ja kalastuspolitiikka ja yhteinen kauppapolitiikka). Yhteinen julistus, 1999/2007: Vuonna 1999 hyväksytyssä julistuksessa määriteltiin yhteis-päätösmenettelyyn sovellettavat käytännön menettelytavat. Julistusta tarkistettiin vuonna 20074, jolloin todettiin nimenomaisesti kolmikantajärjestelmän suuri merkitys yhteispäätös-menettelyn kaikissa vaiheissa. Yhteispäätösmenettelyyn sovellettavia käytännön menettelytapoja koskeva 13. kesäkuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen julistus. Julistuksen koko teksti on liitteessä

8 2. LAINSÄÄDÄNTÖMENETTELY Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukainen menettely (SEUT:n 294 artikla) vaihe vaiheelta Ensimmäinen käsittely Parlamentin ensimmäinen käsittely: ehdotus hyväksytään ilman tarkistuksia Komission ehdotus parlamentille ja neuvostolle Parlamentin ensimmäinen käsittely: ehdotukseen hyväksytään tarkistuksia PARLAMENTIN ENSIMMÄINEN KÄSITTELY Neuvoston ensimmäinen käsittely: parlamentin kanta hyväksytään ilman muutoksia Säädös annetaan Neuvoston ensimmäinen käsittely: parlamentin kantaan hyväksytään muutoksia Neuvoston ensimmäinen käsittely: parlamentin kanta hyväksytään Säädös annetaan NEUVOSTON ENSIMMÄINEN KÄSITTELY Toinen käsittely Parlamentin toinen käsittely: neuvoston kanta hyväksytään ilman tarkistuksia Parlamentin toinen käsittely: neuvoston kantaan hyväksytään tarkistuksia Parlamentti hylkää neuvoston kannan PARLAMENTIN TOINEN KÄSITTELY Säädös annetaan Säädöstä ei anneta Neuvoston toinen käsittely: parlamentin tarkistukset hyväksytään Säädös annetaan Neuvoston toinen käsittely: kaikkia parlamentin tarkistuksia ei hyväksytä NEUVOSTON TOINEN KÄSITTELY Kolmas käsittely Kolmas käsittely: parlamentti ja/tai neuvosto ei hyväksy yhteistä tekstiä Sovittelukomitea koolle sopimukseen pääsemiseksi Sovittelukomiteassa päästään sopimukseen Kolmas käsittely: parlamentti ja neuvosto hyväksyvät yhteisen tekstin Sovittelukomiteassa ei päästä sopimukseen Säädöstä ei anneta PARLAMENTIN JA NEUVOSTON KOLMAS KÄSITTELY Säädöstä ei anneta Säädös annetaan

9 Parlamentin ja neuvoston tärkeimmät toimijat yhteispäätösmenettelyssä Parlamentti Esittelijä Varjoesittelijät Valiokunnan puheenjohtaja Sovittelusta vastaava varapuhemies Työryhmän puheenjohtaja Coreper I ja II Neuvosto/ ministeri Esittelijä laatii asiasta vastaavan valiokunnan mietintöluonnoksen ja johtaa säädösehdotuksen käsittelyä eri menettelyvaiheissa ja myös toimielinten välisissä neuvotteluissa. Esittelijän nimittää poliittinen ryhmä, jolle säädösehdotus on osoitettu asiasta vastaavan valiokunnan koordinaattoreiden esityksestä, jota ko. valiokunta kannattaa. Varjoesittelijät koordinoivat muiden kuin esittelijän edustaman poliittisen ryhmän näkemyksiä edustavia tarkistuksia. Kukin näistä muista poliittisista ryhmistä nimeää oman varjoesittelijänsä. Valiokunnan puheenjohtaja toimii puheenjohtajana toimielinten välisissä neuvotteluissa ja johtaa niitä yhdessä esittelijän kanssa. Kukin valiokunta valitsee puheenjohtajansa. Varapuhemies johtaa sovitteluvaiheessa toimielinten välisiä neuvotteluja yhdessä esittelijän kanssa. Sovittelusta vastaaviksi varapuhemiehiksi nimitetään kolme kaikkiaan 14 varapuhemiehestä kahden ja puolen vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. Neuvosto Työryhmän puheenjohtaja johtaa ehdotuksen käsittelyä eri menettelyvaiheissa ja myös toimielinten välisissä neuvotteluissa toimien neuvoston puheenjohtajavaltion nimissä. Työryhmät muodostuvat tietystä aihealueesta vastaavista jäsenvaltioiden edustajista, ja niiden puheenjohtajana toimii yleensä neuvoston puheenjohtajavaltion edustaja. Coreper-komitea keskustelee ehdotusten tärkeistä näkökohdista ja hyväksyy neuvotteluvaltuudet toimielinten välisiin neuvotteluihin. Sen puheenjohtaja, joka on neuvoston puheenjohtajavaltion pysyvä edustaja (tai hänen sijaisensa), voi edustaa neuvostoa neuvotteluissa. Coreper muodostuu jäsenvaltioiden hallitusten pysyvistä edustajista (Coreper II) tai heidän sijaisistaan (Coreper I), ja sen puheenjohtaja on neuvoston puheenjohtajavaltion pysyvä edustaja (tai hänen sijaisensa). Ministeri käsittelee poikkeustapauksissa käsiteltävinä olevien lainsäädäntömenettelyjen tärkeitä näkökohtia. Hän edustaa neuvostoa sovittelussa ja poikkeustapauksissa ensimmäisen tai toisen käsittelyn aikaisissa neuvotteluissa. Neuvosto kokoontuu eri kokoonpanoissa käsiteltävän aiheen mukaan. Se muodostuu eri aihealueista vastaavista jäsenvaltioiden ministereistä, ja sen puheenjohtajana toimii neuvoston puheenjohtajavaltion ministeri. 4

10 2.1. Lainsäädäntöehdotuksen antaminen Yhteispäätösmenettely alkaa, kun komissio antaa ehdotuksen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi, jonka komission jäsenten kollegio on hyväksynyt kirjallisen tai suullisen menettelyn perusteella. Komissiolla on aloiteoikeus eli ainoastaan se voi ehdottaa lainsäädäntöä unionin tasolla (SEU:n 17 artikla). Perussopimuksissa vahvistetuissa erityistapauksissa tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin kuuluvia lainsäädäntöehdotuksia voidaan kuitenkin antaa myös jäsenvaltioiden ryhmän aloitteesta, Euroopan keskuspankin suosituksesta tai unionin tuomioistuimen pyynnöstä (SEUT:n 294 artiklan 15 kohta).5 Parlamentti ja neuvosto voivat SEUT:n 225 artiklan ja 241 artiklan nojalla pyytää komissiota antamaan aiheellisia ehdotuksia perussopimusten tavoitteiden toteuttamiseksi. Samoin kansalaisaloitteella voidaan pyytää komissiota antamaan aiheellisia ehdotuksia perussopimusten soveltamiseksi SEU:n 11 artiklan ja SEUT:n 24 artiklan mukaisesti.6 Komissio antaa säädösehdotuksensa (yleensä ehdotuksen asetukseksi, direktiiviksi tai päätökseksi) samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja toimittaa sen tarvittaessa myös kansallisille parlamenteille sekä talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.7 LAINSÄÄTÄMISJÄRJESTYKSESSÄ HYVÄKSYTTÄVÄT SÄÄDÖKSET Lainsäätämisjärjestyksessä Hyväksytään noudattaen lainsäädäntömenettelyä hyväksyttävät säädökset (yhteispäätösmenettely, hyväksyntämenettely tai (SEUT:n 288 artikla) kuulemismenettely), SEUT:n 289 artikla Direktiivi on lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä säädös, jolla asetetaan tavoite, joka kaikkien EU:n jäsenvaltioiden on Direktiivi saavutettava. Kukin jäsenvaltio saa kuitenkin päättää, miten direktiivi saatetaan osaksi sen kansallista lainsäädäntöä. Asetus on lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä säädös, Asetus joka pätee yleisesti ja on kaikilta osiltaan velvoittava. Sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Päätös velvoittaa kaikilta osiltaan niitä, joille se on osoitettu (esimerkiksi yksi tai useampia jäsenvaltioita tai kaikki Päätös jäsenvaltiot tai yksittäinen yritys). Sitä sovelletaan sellaisenaan. Esimerkkejä: Neljäsosa valtioista voi tehdä aloitteen lainsäädäntömenettelyn aloittamiseksi poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellinen yhteistyön alalla (SEUT:n 76 artikla). Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussääntöä ja täydentävää lainsäädäntöä voidaan Euroopan keskuspankin suosituksesta muuttaa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen (pöytäkirjan N:o 4 40 artikla). Unionin tuomioistuimen pyynnöstä voidaan perustaa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen erityistuomioistuimia unionin yleisen tuomioistuimen yhteyteen (SEUT:n 257 artiklan 1 kohta). 6 Komissiolla ei ole velvoitetta ehdottaa säädöstä kansalaisaloitteen johdosta. Sen on kuitenkin annettava tiedonanto, jossa se selvittää poliittiset ja oikeudelliset johtopäätöksensä ja toimet, joita se (mahdollisesti) aikoo toteuttaa, sekä esittää perustelunsa. 7 Katso kohta 3.4, jossa kuvataan kansallisten parlamenttien sekä talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean roolia. 5 5

11 2.2. Ensimmäinen käsittely Ensimmäisessä käsittelyssä parlamentti ja neuvosto tarkastelevat yhtäaikaisesti komission ehdotusta. Parlamentti on kuitenkin se, jonka on toimittava ensimmäisenä. Se voi hyväksyä komission ehdotuksen ilman tarkistuksia, tai se voi muuttaa ehdotusta, jolloin on myös mahdollista päästä sopimukseen jo ensimmäisessä käsittelyssä. Parlamentti voi myös hylätä komission ehdotuksen. Sen jälkeen kun parlamentti on hyväksynyt kantansa, neuvosto voi päättää hyväksyä parlamentin kannan, jolloin säädös annetaan, tai se voi muuttaa parlamentin kantaa ja toimittaa ensimmäisen käsittelyn kantansa parlamentille toista käsittelyä varten. Parlamentti ja neuvosto voivat epävirallisesti päästä yhteisymmärrykseen missä tahansa ensimmäisen käsittelyn vaiheessa, jolloin puhutaan sopimukseen pääsemisestä ensimmäisessä käsittelyssä (jos kompromissitekstistä sovitaan ennen parlamentin ensimmäisen käsittelyn äänestystä) tai sopimukseen pääsemisestä toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa (jos kompromissitekstistä sovitaan ennen neuvoston ensimmäisen käsittelyn äänestystä).8 Ensimmäisen käsittelyn aikana parlamentille ja neuvostolle ei ole asetettu mitään määräaikaa, jonka kuluessa niiden olisi saatettava ensimmäinen käsittely päätökseen. Parlamentin ensimmäinen käsittely Valiokuntavaihe Parlamentissa puhemies lähettää komission ehdotuksen käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.9 Komission ehdotuksen käsittelyyn voi valiokuntavaiheessa osallistua useita valiokuntia, kun sovelletaan lausunnon antavia valiokuntia koskevaa menettelyä (parlamentin työjärjestyksen 53 artikla), valiokuntien yhteistyömenettelyä (työjärjestyksen 54 artikla) tai valiokuntien yhteiskokousmenettelyä ja yhteisäänestystä (työjärjestyksen 55 artikla). Lisätietoja ensimmäisestä ja toisesta käsittelystä on kohdassa 2.5. Ehdotukset osoitetaan eri valiokunnille niiden toimivallan mukaisesti. Toimivalta on määritelty työjärjestyksen liitteessä VI. Parlamentin muut valiokunnat voivat kiistää ehdotuksen lähettämisen asiasta vastaavaan valiokuntaan. Tällainen toimivaltakiista ratkaistaan päätöksellä, jonka puheenjohtajakokous tekee valiokuntien puheenjohtajakokouksen suosituksen pohjalta

12 Eri valiokuntien osallistuminen yhteispäätösmenettelyyn Asiasta vastaava valiokunta Valiokunta on vastuussa asian valmistelusta täysistuntoa varten. Se laatii lainsäädäntömietintöjä, valiokuntaaloitteisia mietintöjä, päätöslauselmia ja kirjallisia kysymyksiä. Lausunnon antava valiokunta (työjärjestyksen 53 artikla) Asiasta vastaava valiokunta voi pyytää mitä tahansa muuta valiokuntaa antamaan lausunnon tämän toimivaltaan kuuluvista asioista. Valiokunnat voivat myös itse tarjoutua antamaan lausunnon. Yhteistyöhön osallistuva valiokunta (työjärjestyksen 54 artikla) Yhdessä toimivat valiokunnat (työjärjestyksen 55 artikla) Jos puheenjohtajakokous katsoo, että asia kuuluu lähes tasavertaisesti kahden tai useamman valiokunnan toimivaltaan tai jos asian eri näkökohdat kuuluvat kahden tai useamman valiokunnan toimivaltaan, nämä valiokunnat toimivat yhteistyössä erityisten määräysten mukaisesti. Jos asia kuuluu erottamattomasti usean valiokunnan toimivaltaan ja on erittäin tärkeä, puheenjohtajakokous voi päättää, että nämä valiokunnat toimivat yhdessä. Tällöin ne pitävät yhteisiä kokouksia ja äänestävät yhdessä kyseisestä mietintöluonnoksesta. Asiasta vastaava valiokunta nimeää esittelijän, jonka päätehtävänä on johtaa ehdotuksen käsittelyä menettelyn eri vaiheissa ja tarvittaessa myös neuvotteluja neuvoston ja komission kanssa. Esittelijä neuvoo valiokuntaa (kun asia on valiokuntakäsittelyssä) ja koko parlamenttia (täysistuntovaiheessa) siitä, miten komission ehdotukseen olisi yleisesti suhtauduttava. Esittelijä vastaa valiokunnan mietintöluonnoksen laatimisesta ja on näin ensimmäinen parlamentin jäsen, joka esittää tarkistuksia komission ehdotukseen. Muut poliittiset ryhmät nimeävät kukin varjoesittelijän, joka tuo esiin niiden näkemykset ehdotuksesta, vaikka toisaalta kaikki parlamentin jäsenet voivat esittää tarkistuksia. Esittelijää ja varjoesittelijöitä avustavat asianomaisen valiokunnan sihteeristö, poliittisten ryhmien työntekijät, omat avustajat, oikeudellinen yksikkö, sovittelusta ja yhteispäätösmenettelystä vastaava yksikkö, juristi-lingvistit ja muut yksiköt. Valiokuntavaiheessa järjestetään usein kuulemisia asiantuntijoiden kanssa tai teetetään tutkimuksia tai vaikutusarviointeja. Mietintöluonnoksesta ja tarkistuksista keskustellaan yhdessä tai useammassa valiokunnan kokouksessa. Ennen valiokunnan äänestystä on hyvin tavallista, että esittelijä ja varjoesittelijät keskustelevat asiasta epävirallisesti, jotta eri poliittisten ryhmien näkemykset voitaisiin sovittaa mahdollisimman pitkälle yhteen. Näitä keskusteluja käydään usein nk. varjo-kokouksissa ("shadows meetings"). Epäviralliset keskustelut voivat johtaa nk. kompromissitarkistusten esittämiseen ja tuomiseen 7

13 äänestykseen. Niiden avulla pyritään ryhmittelemään uudelleen joitakin tarkistuksia tai esittämään vaihtoehto kiistanalaisille tarkistuksille. Asiasta vastaava valiokunta hyväksyy yksinkertaisella äänten enemmistöllä mietintönsä, joka muodostuu komission ehdotukseen tehdyistä tarkistuksista. Yleensä komissio on läsnä valiokuntakeskusteluissa ja sitä voidaan myös pyytää kertomaan kantansa ehdotettuihin tarkistuksiin jossakin mietintöä käsittelevässä kokouksessa tai ennen äänestystä. Myös neuvosto on läsnä ja siltä voidaan pyytää kommentteja. Jos lainsäätäjät pyrkivät yhdessä saattaman tietyn asian käsittelyn päätökseen ensimmäisessä käsittelyssä, epäviralliset neuvottelut neuvoston ja komission kanssa saattavat alkaa sen jälkeen, kun valiokunnassa on äänestetty mietinnöstä. Tällöin mietintö toimii useimmiten parlamentin neuvotteluvaltuutuksena ja lainsäätäjien välillä mahdollisesti saavutettu sopimus on sen jälkeen tuotava valiokunnan käsittelyyn ja hyväksyttäväksi.10 Äänestys valiokunnassa: kädennostoäänestys (vasemmalla) ja nimenhuutoäänestys (oikealla) European Union European Parliament Täysistuntovaihe Kun asiasta vastaava valiokunta on hyväksynyt komission ehdotukseen tehtyjen tarkistusten muodossa olevan mietintönsä sekä siihen liittyvän lainsäädäntöpäätöslauselman (ja tarvittaessa myös neuvottelutulosta ilmentävän joukon tarkistuksia silloin, kun ehdotuksesta on päästy sopimukseen neuvoston kanssa ensimmäisen käsittelyn aikana), mietintö jätetään täysistunnon käsiteltäväksi äänestystä varten (työjärjestyksen 169 artikla). Useimmiten tärkeistä lainsäädäntöehdotuksista keskustellaan myös täysistunnossa ennen äänestystä. Näiden keskustelujen aikana ja ennen äänestystä parlamentin puhemies voi pyytää komissiota ja neuvostoa ilmaisemaan kantansa ehdotettuihin tarkistuksiin.11 Täysistuntovaiheessa voi jättää käsiteltäväksi uusia tarkistuksia, mutta niitä voi esittää Tietoa parlamentin neuvotteluvaltuutuksen hyväksymissäännöistä on kohdassa 2.6. Tarkistusten hyväksymisen jälkeen esittelijä tai asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja voi pyytää, että äänestystä lainsäädäntöpäätöslauselmasta lykätään ja että asia palautetaan asiasta vastaavaan valiokuntaan uudelleen käsiteltäväksi

14 vain asiasta vastaava valiokunta, poliittinen ryhmä tai vähintään 40 yksittäistä parlamentin jäsentä. Parlamentti hyväksyy yksinkertaisella enemmistöllä (ts. annettujen äänten enemmistöllä) ensimmäisen käsittelyn kantansa komission ehdotukseen lainsäädäntöpäätöslauselman muodossa: se voi hylätä ehdotuksen kokonaisuudessaan12, se voi hyväksyä sen ilman tarkistuksia, tai se voi hyväksyä ehdotuksen tarkistuksin, mikä on yleisin vaihtoehto. Kun parlamentin ensimmäinen käsittely on päättynyt, komissio voi hyväksyä "muutetun ehdotuksen", johon se on sisällyttänyt ne parlamentin ehdotukset, joita se pitää hyväksyttävinä ja joka noudattelee komission kantaa, jonka se on ilmaissut täysistunnossa ennen parlamentin ensimmäisen käsittelyn äänestystä. Jos parlamentin ensimmäisen käsittelyn kanta ilmentää sopimusta, johon on päästy toimielinten välisissä neuvotteluissa, tämä ensimmäisen käsittelyn kanta (ja sopimus) toimitetaan neuvostolle, joka hyväksyy sen ilman muutoksia ensimmäisen käsittelyn kantanaan. Lainsäädäntömenettely päättyy tähän vaiheeseen. Enemmistöt: Parlamentissa Yksinkertainen enemmistö: enemmistö annetuista äänistä Ehdoton enemmistö: jäsenten äänten enemmistö (täysistuntoäänestyksessä tällä hetkellä 376 ääntä 751 äänestä) Neuvostossa Yksinkertainen enemmistö: Määräenemmistö: Yksimielisyys: 15 jäsenvaltiota äänestää puolesta puolesta äänestää 55 prosenttia jäsenvaltioista (eli 16 jäsenvaltiota), joiden väestö on vähintään 65 prosenttia EU:n väestöstä13 kaikki jäsenvaltiot äänestävät puolesta (pidättyminen äänestämisestä ei ole este yksimieliselle hyväksymiselle) Perussopimuksissa ei ole nimenomaisia määräyksiä siitä, että parlamentti voisi hylätä komission ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä, kuten se voi tehdä toisessa käsittelyssä (SEUT:n 294 artiklan 7 kohdan b alakohta). Parlamentti on katsonut, että komission ehdotuksen hylkääminen ensimmäisessä käsittelyssä on mahdollista. Se onkin hylännyt joitakin ehdotuksia ensimmäisessä käsittelyssä (esimerkiksi ehdotuksen Euroopan rikosturvallisuustilastoista). Ehdotuksen hylkääminen tässä vaiheessa on kuitenkin poikkeuksellista. 13 Tätä kaksoisenemmistösääntöä sovelletaan 1. marraskuuta 2014 alkaen. Siihen asti 1. heinäkuuta 2013 alkaen määräenemmistö tarkoitti vähintään 15 jäsenvaltion antamaa 260 puoltavaa ääntä (yhteensä 352 äänestä). 12 9

15 Täysistunto Strasbourgissa European Union European Parliament Neuvoston ensimmäinen käsittely Neuvosto aloittaa parlamentin tavoin valmistelutyönsä komission ehdotuksen saatuaan. Ehdotus lähetetään asiaankuuluvaan työryhmään käsiteltäväksi.14 Ehdotuksen käsittely työryhmässä voi tapahtua samaan aikaan kuin käsittely parlamentissa. Kun työryhmän keskusteluissa on edistytty riittävästi, asian käsittely voidaan asian arkaluonteisuuden tai merkityksellisyyden vuoksi aloittaa tai sitä voidaan jatkaa Coreperissa ja joskus myös neuvoston tasolla. Coreper myös hyväksyy neuvotteluvaltuutuksen tulevia toimielinten välisiä neuvotteluja varten.15 Jos neuvosto hyväksyy määräenemmistöllä kaikki parlamentin tarkistukset (esimerkiksi silloin, kun ensimmäisessä käsittelyssä on päästy sopimukseen16) tai jos parlamentti on hyväksynyt ehdotuksen tarkistuksitta, neuvosto voi antaa säädöksen ensimmäisessä käsittelyssä. Jollei neuvosto voi täysin hyväksyä parlamentin ensimmäisen käsittelyn lopputulosta, se hyväksyy ensimmäisen käsittelyn kantansa (joka tunnettiin aiemmin neuvoston yhteisenä kantana ) ja toimittaa sen parlamentille, jotta voidaan siirtyä toiseen käsittelyyn. Neuvosto antaa parlamentille täydellisen selvityksen niistä perusteista, jotka ovat johtaneet neuvoston kannan vahvistamiseen. Komissio antaa parlamentille täydellisen selvityksen kannastaan. Englannin kielessä näistä neuvoston työryhmistä käytetään vaihtelevasti sekä nimitystä working party että working group. 15 Lisätietoja toimielinten välisistä neuvotteluista on kohdassa Katso kohta

16 Ensimmäisen ja toisen käsittelyn aikana neuvosto voi periaatteessa muuttaa komission ehdotusta ainoastaan yksimielisesti. Jotta neuvosto kuitenkin voisi tehdä määräenemmistöpäätöksen, komissio käytännössä usein muuttaa alkuperäistä ehdotustaan juuri ennen neuvoston kannan hyväksymistä.17 Neuvoston kokous European Union, Council of the European Union 2.3. Toinen käsittely Toinen käsittely alkaa, kun parlamentti saa virallisesti neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan. Toisessa käsittelyssä parlamentti voi hyväksyä tai hylätä neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan tai muuttaa sitä yleensä neljän kuukauden kuluessa siitä, kun kannasta on ilmoitettu täysistunnossa. Jos parlamentti ei tee päätöstä tässä määräajassa, säädös katsotaan annetuksi neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan mukaisesti. Jos parlamentti on hyväksynyt ensimmäisen käsittelyn kantansa ilman sopimusta neuvoston kanssa, on yhä mahdollista päästä sopimukseen ennen parlamentin toista käsittelyä, jolloin puhutaan sopimukseen pääsystä toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa. Tässä tapauksessa toimielinten väliset neuvottelut tapahtuvat ensimmäisen käsittelyn täysistuntoäänestyksen jälkeen. Neuvosto hyväksyy sitten virallisesti näiden neuvottelujen tuloksen ensimmäisen käsittelyn kantanaan ja toimittaa sen parlamentille. Tämän jälkeen parlamentti saattaa loppuun asian Vaikka perussopimuksissa ei asiasta nimenomaisesti määrätäkään, on laajalti hyväksytty, että neuvosto voi määräenemmistöllä hylätä komission ehdotuksen kokonaisuudessaan. Käytännössä neuvosto ei kuitenkaan yleensä virallisesti hylkää komission ehdotuksia. Sen sijaan se toisin kuin parlamentti ei aloita tai jatka joidenkin komission ehdotusten käsittelyä niin, että näiden asioiden eteneminen itse asiassa estyy. Toisaalta komissio voi päättää milloin tahansa ensimmäisen käsittelyn aikana joko peruuttaa ehdotuksensa tai muuttaa sitä (SEUT:n 293 artiklan 2 kohta)

17 käsittelyn vahvistamalla toisen käsittelyn kantanaan neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan ilman tarkistuksia. Lainsäädäntömenettely päättyy tähän vaiheeseen. Toisessa käsittelyssä molempia lainsäätäjiä sitovat perussopimusten mukaisesti tiukat kolmen kuukauden määräajat, joita voi jatkaa kuukaudella. Parlamentin toinen käsittely Valiokuntavaihe Esittelijä (yleensä sama parlamentin jäsen, joka laati mietinnön ensimmäiseen käsittelyyn) laatii luonnoksen suositukseksi asiasta vastaavalle valiokunnalle (sama kuin ensimmäisen käsittelyn asiasta vastaava valiokunta). Suositusluonnos sisältää esittelijän ehdottamat tarkistukset. Asiasta vastaavan valiokunnan jäsenet tai varajäsenet voivat jättää käsiteltäväksi lisätarkistuksia. Tarkistuksille, joita voidaan jättää käsiteltäväksi toisessa käsittelyssä, on kuitenkin asetettu rajoituksia. Tarkistukset voidaan parlamentin työjärjestyksen 69 artiklan mukaan ottaa käsiteltäviksi vain, jos niillä pyritään joko kokonaan tai osittain palauttamaan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymä kanta pyritään yhteisymmärrykseen neuvoston ja parlamentin välillä pyritään tarkistamaan neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan osaa, joka ei sisältynyt alkuperäiseen ehdotukseen tai joka eroaa siitä sisällöltään, tai pyritään ottamaan huomioon ensimmäisen käsittelyn jälkeen ilmennyt uusi seikka tai oikeudellinen tilanne (kuten poliittisten linjausten muuttuminen Euroopan parlamentin vaalien jälkeen). Valiokuntavaiheessa asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja ja täysistuntovaiheessa puhemies päättää siitä, otetaanko tarkistus käsiteltäväksi. Heidän päätöksensä on lopullinen (työjärjestyksen 69 artikla). Toisessa käsittelyssä muut valiokunnat eivät anna lausuntoja eikä siinä sovelleta valiokuntien yhteistyömenettelyä. Valiokuntien yhteiskokousmenettelyä sitä vastoin voidaan edelleen soveltaa. Kuten ensimmäisessä käsittelyssä esittelijä ja varjoesittelijät voivat keskustella epävirallisesti suositusluonnoksesta ja muiden jäsenten kuin esittelijän esittämistä tarkistuksista, jotta näkemykset voitaisiin sovittaa mahdollisimman pitkälle yhteen. Nämä keskustelut voivat johtaa kompromissi-tarkistuksiin, joista myöhemmin äänestetään. Asiasta vastaava valiokunta tekee päätöksensä yksinkertaisella enemmistöllä (eli annettujen äänten enemmistöllä). Asiasta vastaavan valiokunnan äänestyksen jälkeen 12

18 suositus tuodaan äänestykseen täysistunnossa (jossa tarkistusten hylkääminen tai hyväksyminen edellyttää ehdotonta enemmistöä katso edellä). Jos lainsäätäjät pyrkivät yhdessä saattaman tietyn asian käsittelyn päätökseen toisessa käsittelyssä, epäviralliset neuvottelut neuvoston ja komission kanssa alkavat sen jälkeen, kun valiokunnassa on äänestetty luonnoksesta suositukseksi toiseen käsittelyyn. Toisen käsittelyn määräaikojen vuoksi epävirallinen yhteydenpito alkaa yleensä jo ennen valiokuntaäänestystä. Täysistuntovaihe Valiokunnassa hyväksytty suositus toiseen käsittelyyn, tai jos toisen käsittelyn aikana on päästy sopimukseen, sopimusteksti tarkistusten muodossa, tuodaan äänestykseen täysistuntoon. Täysistuntovaiheessa voi jättää käsiteltäväksi lisätarkistuksia, mutta niitä voi esittää vain asiasta vastaava valiokunta, poliittinen ryhmä tai vähintään 40 yksittäistä parlamentin jäsentä. Ennen täysistuntoäänestystä puhemies voi pyytää komissiota ilmaisemaan kantansa ja neuvostoa esittämään näkemyksensä. Parlamentti voi hyväksyä neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan ilman tarkistuksia (joko sen vuoksi, että toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa on päästy sopimukseen tai sen vuoksi, että täysistunto ei hyväksy ehdotettuja tarkistuksia). Hyväksyminen edellyttää yksinkertaista enemmistöä parlamentissa (eli äänestäneiden jäsenten enemmistöä). Parlamentti voi myös hyväksyä tarkistuksia neuvoston ensimmäisen käsittelyn kantaan: kunkin tarkistuksen on saatava taakseen jäsenten ehdoton enemmistö. Lopuksi parlamentti voi myös hylätä neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan, jos hylkäämistä kannattaa sen jäsenten ehdoton enemmistö (toisin sanoen vähintään 376 puoltoääntä 751 mahdollisesta äänestä). Jos parlamentti hyväksyy tai hylkää neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan, lainsäädäntömenettely päättyy. Jos parlamentti hylkää neuvoston kannan, menettely voidaan käynnistää uudelleen ainoastaan komission esittämän uuden ehdotuksen perusteella. Neuvoston toinen käsittely Parlamentin päätettyä toisen käsittelynsä ja toimitettua kantansa neuvostolle tällä on aikaa kolme kuukautta (neljä kuukautta, jos on pyydetty määräajan pidentämistä) saattaa toinen käsittelynsä päätökseen. Toisessa käsittelyssä neuvosto voi hyväksyä parlamentin tarkistukset määräenemmistöllä tai hyväksyä ne yksimielisesti, jos komissio vastustaa jotain parlamentin tarkistusta. Tässä tapauksessa säädös annetaan. 13

19 Jos neuvosto ei hyväksy kaikkia parlamentin tarkistuksia, perussopimusten mukaisesti kutsutaan koolle sovittelukomitea Sovittelu ja kolmas käsittely Sovittelu muodostuu parlamentin ja neuvoston välisistä neuvotteluista sovittelukomiteassa. Sovittelun tavoitteena on päästä sopimukseen yhteisestä tekstistä. Sovittelukomiteassa on kaksi valtuuskuntaa: neuvoston valtuuskunta, jossa on yksi edustaja kaikista jäsenvaltioista (ministeri tai hänen edustajansa), ja parlamentin valtuuskunta, jossa on yhtä monta jäsentä. Sovittelukomiteassa on siis 56 (28+28) jäsentä. Komissiota edustaa käsiteltävästä asiasta vastaava komission jäsen ja sen tehtävänä on tehdä tarpeelliset aloitteet parlamentin ja neuvoston kantojen yhteensovittamiseksi. Sovittelukomitea on kutsuttava koolle kuuden viikon (tai kahdeksan viikon, jos on sovittu määräajan pidentämisestä) kuluessa siitä, kun neuvosto on saanut toisen käsittelynsä päätökseen ja ilmoittanut parlamentille virallisesti, ettei se voi hyväksyä kaikkia parlamentin toisessa käsittelyssä esittämiä tarkistuksia. Sovittelukomitea muodostetaan erikseen kutakin sovittelua vaativaa säädösehdotusta varten. Sillä on kuusi viikkoa (tai kahdeksan viikkoa, jos on sovittu määräajan pidentämisestä) aikaa päästä yleiseen sopimukseen ja laatia yhteinen teksti. Koska aikaa sopimukseen pääsemiseen on suhteellisen vähän, käytännössä epäviralliset neuvottelut aloitetaan jo ennen kuin sovittelukomitea kutsutaan virallisesti koolle.18 Jos sovittelukomitea ei pääse sopimukseen tai jos parlamentti tai neuvosto ei hyväksy yhteistä tekstiä kolmannessa käsittelyssä kuuden viikon (tai kahdeksan viikon, jos on sovittu määräajan pidentämisestä) kuluessa, katsotaan, että säädöstä ei ole annettu. 18 Lisätietoja epävirallisista neuvotteluista on kohdassa

20 Eri käsittelyjen tärkeimmät erot parlamentin kannalta Ei määräaikoja Päävastuussa on (yksi tai useampi) asiasta vastaava valiokunta, ja käsittelyssä voivat olla mukana myös yhteistyöhön osallistuvat ja lausunnon antavat valiokunnat. Ensimmäinen käsittely Komission ehdotukseen voidaan esittää muutoksia valiokunta- ja täysistuntovaiheessa; tarkistusten käsiteltäviksi ottamiselle ei ole tiukkoja perusteita. Parlamentti tekee päätöksen (komission ehdotuksen hyväksymisestä, hylkäämisestä tai tarkistamisesta) yksinkertaisella enemmistöllä (eli annettujen äänten enemmistöllä). Määräajat: enintään 3+1 kuukautta parlamentissa ja sen jälkeen enintään 3+1 kuukautta neuvostossa. Vastuussa asian käsittelystä on ainoastaan yksi tai useampi asiasta vastaava valiokunta. Toinen käsittely Tarkistuksia neuvoston kantaan voidaan esittää valiokunta- ja täysistuntovaiheessa; tiukat tarkistusten käsiteltäväksi ottamisen perusteet. Parlamentti hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan yksinkertaisella enemmistöllä, mutta hylkää sen tai tarkistaa sitä ehdottomalla enemmistöllä. Määräajat: enintään 24 viikkoa (3 x 8 viikkoa), joista enintään 8 viikkoa on varattu itse sovitteluun. Sovittelu ja kolmas käsittely Päävastuussa on parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunta. Kolmannessa käsittelyssä ei voida esittää tarkistuksia: parlamentti hyväksyy tai hylkää yhteisen tekstin kokonaisuudessaan yksinkertaisella enemmistöllä yhdessä äänestyksessä. Sovittelu Valmisteluvaihe Heti kun on selvää, että neuvosto ei voi hyväksyä parlamentin tarkistuksia, se ilmoittaa asiasta parlamentille ja epävirallinen yhteydenpito kolmen toimielimen välillä aloitetaan. Sovittelusta ja yhteispäätösmenettelystä vastaava yksikkö ( CODEsihteeristö ), joka on muun muassa sovittelusta vastaava parlamentin hallinnollinen yksikkö, ryhtyy valmisteluihin parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnan nimittämiseksi, jotta sovittelukomitea voidaan kutsua koolle mahdollisimman pikaisesti perussopimuksissa asetettujen määräaikojen mukaisesti. CODE-sihteeristö 15

21 avustaa parlamentin valtuuskuntaa koko sovittelumenettelyn ajan ja toimii tiiviissä yhteistyössä asianomaisen valiokunnan sihteeristön sekä parlamentin oikeudellisen yksikön, juristi-lingvistien ja lehdistöyksikön kanssa sekä tarvittaessa myös muiden parlamentin yksiköiden kanssa. Parlamentin valtuuskunnan kokoonpano ja nimittäminen Kutakin parlamentin sovittelukomiteavaltuuskuntaa johtaa yksi kolmesta sovittelusta vastaavasta parlamentin varapuhemiehestä: puhemiehet päättävät keskenään, kuka on vastuussa mistäkin sovittelumenettelystä. Esittelijä ja asiasta vastaavan yhden tai useamman valiokunnan puheenjohtaja ovat viran puolesta aina valtuuskunnan jäseniä. Loput valtuuskunnan jäsenet (yleensä 25)19 nimittää kukin poliittinen ryhmä erikseen kuhunkin sovittelumenettelyyn.20 Useimmat näistä jäsenistä tulevat asiasta vastaavasta valiokunnasta, lausunnon antavista valiokunnista tai yhteistyöhön osallistuvista valiokunnista. Poliittisten ryhmien on nimitettävä myös vastaava määrä varajäseniä, jotka voivat olla läsnä kaikissa valtuuskunnan ja sovittelukomitean kokouksissa. Samalla tavoin kuin parlamentin valiokunnissa, he voivat osallistua keskusteluihin mutta voivat äänestää vain toimiessaan varsinaisen jäsenen sijaisena. Parlamentin valtuuskunnan järjestäytymiskokous Parlamentin valtuuskunnan järjestäytymiskokous pidetään yleensä Strasbourgissa istuntojakson aikana. Poikkeustapauksissa järjestäytymiskokouksen voi korvata valtuuskunnan puheenjohtajan kirje jäsenille (järjestäytyminen kirjallista menettelyä noudattaen). Parlamentin valtuuskunnan järjestäytymiskokouksen päätarkoituksena on antaa parlamentin neuvotteluryhmälle tavallisesti varapuhemies valtuuskunnan puheenjohtajana sekä asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja ja esittelijä tai esittelijät valtuudet aloittaa neuvottelut neuvoston kanssa kolmikantakokouksissa. Järjestäytymiskokouksissa keskustellaan usein myös lyhyesti käsiteltävinä olevista asiakysymyksistä. Komissio on läsnä kaikissa parlamentin valtuuskunnan kokouksissa, jotta se voi esittää näkemyksensä mahdollisista tavoista sovittaa yhteen parlamentin ja neuvoston kannat tai vastata pyyntöihin tarkemmista tai teknisistä tiedoista. 19 Näiden vielä nimitettävien valtuuskunnan jäsenten määrä on pienempi, jos esimerkiksi sovittelumenettelyyn sisältyy useampia asiakokonaisuuksia. 20 Sen jälkeen kun puheenjohtajakokous on päättänyt sovittelukomitean tarkan jäsenmäärän kutakin poliittista ryhmää kohden, poliittiset ryhmät nimittävät komitean jäsenet samoin kuin valiokuntien puheenjohtajat eli noudattaen d'hondtin menetelmää. 16

22 Sovitteluvaiheen neuvottelut Parlamentti ja neuvosto sopivat kunkin sovittelumenettelyn alussa kolmikantakokousten aikataulusta, jonka mukaan sovittelukomitea kokoontuu menettelyn aikana päästäkseen yleiseen sopimukseen asiasta. Sovittelumenettelyn aikana pidetyt kolmikantakokoukset noudattavat kohdassa 2.5 kuvattuja tavanomaisia menettelytapoja. Kunkin kolmikantakokouksen jälkeen kummankin toimielimen neuvotteluryhmä raportoi vastaavalle valtuuskunnalle. Valtuuskunnan kokousten tärkeimpinä tehtävinä on antaa palautetta neuvotteluista, päivittää neuvotteluryhmän valtuudet ja keskustella tarvittaessa mahdollisista kompromissiteksteistä. Valtuuskunta antaa neuvotteluryhmälle ohjeita neuvottelujen jatkamisesta. Menettelyn lopussa valtuuskunta joko hyväksyy tai hylkää virallisesti sovittelussa aikaansaadun sopimuksen. Sopimuksen hyväksymiseen tarvitaan valtuuskunnan jäsenten ehdoton enemmistö (vähintään 15 puoltoääntä 28 mahdollisesta äänestä). Sovittelukomitea Sovittelukomitea koostuu 28 jäsenvaltion edustajista ja yhtä monesta Euroopan parlamentin jäsenestä. Sen kutsuu koolle parlamentin puhemies yhdessä neuvoston kanssa. Usein komitea kutsutaan koolle, kun parlamentin ja neuvoston näkemykset ovat niin lähellä toisiaan, että avoimiksi jääneiden kysymysten ratkaisemista voidaan pitää todennäköisenä. Komitea on joka tapauksessa kutsuttava koolle viimeistään kuuden viikon (tai kahdeksan viikon, jos on sovittu määräajan pidentämisestä) kuluessa neuvoston toisen käsittelyn päättymisestä, jotta sovittelumenettely voidaan aloittaa virallisesti. Tämän jälkeen komitealla on jälleen kuusi viikkoa (tai kahdeksan viikkoa, jos on sovittu määräajan pidentämisestä) aikaa päästä yleiseen sopimukseen yhteisen tekstin muodossa. Sovittelukomitean kokoukset pidetään yleensä Brysselissä. Parlamentti ja neuvosto toimivat vuorotellen niiden isäntänä. Kokousten alkamisajaksi asetetaan yleensä myöhäinen iltapäivä tai alkuilta, ja kokous voi jatkua keskiyöhön tai myöhempäänkin. Sovittelukomitean kokouksen puheenjohtajina toimivat yhdessä parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajana toimiva varapuhemies sekä neuvoston puheenjohtajavaltiota edustava ministeri. Komissiota edustaa asiasta vastaava komission jäsen. Tärkeimpänä työvälineenä on yhteinen nelipalstainen työasiakirja, jonka parlamentin ja neuvoston sovittelusihteeristöt laativat. Yleensä sovitteluiltoina pidetään ennen sovittelukomitean kokousta useita kolmikantakokouksia ja vastaavien valtuuskuntien kokouksia. Joskus sovittelukomitean kokous keskeytetään kolmikantakokouksia varten, jotta voidaan tehdä tilannekatsaus tai etsiä kompromisseja vielä sopimatta oleviin asioihin. Kolmikantakokousten ja sovittelukomitean virallisten kokousten välillä pidetään myös erikseen parlamentin ja neuvoston valtuuskuntien omia kokouksia. Nämä kokoukset ovat tarpeen, jotta kumpikin valtuuskunta pysyy ajan tasalla neuvottelujen edistymisestä ja jotta neuvotteluvaltuudet voidaan päivittää. 17

23 Komissiota voidaan pyytää esittämään kompromissitekstejä sopimisen helpottamiseksi. Toisinaan sopimukseen pääsemiseksi turvaudutaan myös yhden tai useamman toimielimen antamiin lausumiin tai komission selvityksiin ja tutkimuksiin. Jos on epätodennäköistä, että ensimmäisessä kokouksessa päästään sopimukseen, voidaan kutsua koolle uusia kokouksia, mukaan lukien kolmikantakokoukset, jotta sopimukseen päästään perussopimuksissa asetetussa kuuden kahdeksan viikon määräajassa. Sovittelu voidaan tarvittaessa päättää kirjallisella menettelyllä. Jos toimielimet eivät pääse sovittelukomiteassa sopimukseen, koko ehdotus raukeaa.21 Sovittelukomitean kokous European Union European Parliament Kolmas käsittely (sovittelukomitean jälkeen) Sekä parlamentin että neuvoston on vahvistettava sovittelukomiteassa aikaansaatu sopimus kuuden viikon (tai kahdeksan viikon, jos on sovittu määräajan pidentämisestä) kuluessa yhteisen tekstin hyväksymisestä. Kummankin toimielimen on äänestettävä erikseen yhteisestä tekstistä sellaisenaan. Ne eivät enää voi muuttaa sitä. Täysistunnossa yhteisestä tekstistä ensin keskustellaan ja sitten siitä äänestetään. Sen hyväksymiseen tarvitaan yksinkertainen enemmistö. Muussa tapauksessa yhteinen teksti hylätään. Myös neuvoston on hyväksyttävä yhteinen teksti määräenemmistöllä. Yleensä neuvosto äänestää vasta parlamentin kolmannen käsittelyn jälkeen.22 Vuoden 1999 jälkeen on ollut kaksi tapausta, joissa parlamentin ja neuvoston valtuuskunnat eivät ole päässeet sopimukseen yhteisestä tekstistä sovittelukomiteassa ( työaikadirektiivi ja uuselintarvikeasetus )

24 Sekä parlamentin että neuvoston on siis hyväksyttävä yhteinen teksti, jotta siitä tulee lainsäädäntöä. Jos jompikumpi toimielin hylkää yhteisen tekstin, koko menettely päättyy. Se voidaan käynnistää uudelleen ainoastaan komission esittämän uuden ehdotuksen perusteella Toimielinten väliset neuvottelut Amsterdamin sopimuksessa lainsäätäjille annettiin mahdollisuus päästä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä, minkä jälkeen yhteispäätösmenettelyn päätökseen saattaminen on ollut mahdollista kaikissa käsittelyvaiheissa.23 Tämä käytäntö vahvistettiin yhteisessä julistuksessa yhteispäätösmenettelyyn sovellettavista käytännön menettelytavoista. Julistuksessa todetaan, että toimielimet toimivat vilpittömässä yhteistyössä menettelyn aikana lähentääkseen mahdollisimman paljon kantojaan ja edistääkseen siten mahdollisuuksien mukaan kyseisen säädöksen hyväksymistä menettelyn varhaisessa vaiheessa. Kantojen lähentäminen tapahtuu epävirallisissa toimielinten välisissä neuvotteluissa, joita kutsutaan kolmikantakokouksiksi. Kolmikantakokous European Union European Parliament Toistaiseksi neuvosto ei ole kertaakaan hylännyt sovittelussa saavutettua sopimusta. Parlamenttikin on vain hyvin harvoin hylännyt sovittelusopimuksia. Näin tapahtui kuitenkin esimerkiksi julkisia ostotarjouksia koskevan direktiiviehdotuksen yhteydessä vuonna 2001 ja satamapalvelujen markkinoille pääsyä koskevan direktiivin yhteydessä vuonna Asian taustaa selvitetään 5. marraskuuta 2013 julkaistussa konferenssiraportissa 20 years of codecision :

25 Kolmikantakokoukset Kolmikantakokoukset (trilogues) ovat parlamentin, neuvoston ja komission edustajien epävirallisia kokouksia, joissa käsitellään lainsäädäntöehdotuksia. Tarkoituksena on päästä sopimukseen tarkistuspaketista, jonka sekä neuvosto että parlamentti voivat hyväksyä. Kokouksia voidaan järjestää lainsäädäntömenettelyn kaikissa vaiheissa. Ne voivat johtaa sopimukseen pääsyyn ensimmäisessä käsittelyssä, toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa tai toisessa käsittelyssä. Sovitteluvaiheessa niissä voidaan päästä sopimukseen yhteisestä tekstistä. Kolmikantakokoukset ovat poliittisia neuvotteluja, vaikka niitä ennen saatetaan järjestää valmistelevia teknisiä kokouksia (joihin näiden kolmen toimielimen asiantuntijat osallistuvat). Niissä voidaan käsitellä suunnittelu- ja aikataulukysymyksiä tai asiakysymysten yksityiskohtia, usein kompromissitekstien pohjalta. Tärkein työväline ovat nk. nelipalstaiset asiakirjat: kolmessa ensimmäisessä palstassa ovat kunkin kolmen toimielimen kannat ja viimeisessä palstassa kompromissiehdotukset. Kolmikantakokouksen puheenjohtajana toimii kokousta isännöivä lainsäätäjä (eli parlamentti tai neuvosto). Sen aikana kukin toimielin selvittää kantaansa ja asioista keskustellaan. Komissio toimii välittäjänä ja pyrkii edistämään sopimukseen pääsemistä lainsäätäjien välillä. Kolmikantakokouksiin osallistujat toimivat oman toimielimensä antamien neuvotteluvaltuuksien mukaisesti. Parlamentissa neuvotteluvaltuudet antaa asiasta vastaava valiokunta tai täysistunto, neuvostossa yleensä Coreper ja komissiossa sen jäsenten kollegio (toimielinsuhteista vastaavan työryhmän (GRI) välityksellä24). Kolmen toimielimen edustajat tarkastelevat kompromissin mahdollisuuksia epävirallisesti ja raportoivat säännöllisesti edistyksestä tai pyytävät valtuuksiensa päivittämistä oman toimielimensä sisäisten sääntöjen mukaisesti: parlamentin edustajat neuvotteluryhmän ja/tai valiokunnan ja neuvoston edustajat Coreperin tai asiasta vastaavan työryhmän kautta (ks. kaavio jäljempänä). Kolmikantakokouksiin osallistuvat neuvoston puolelta puheenjohtajavaltion edustajat, erityisesti Coreper I:n ja II:n puheenjohtajat mutta myös työryhmien puheenjohtajat ja joskus ministerit, ja parlamentin puolelta neuvotteluryhmä, johon kuuluu asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja, esittelijä ja varjoesittelijät (työjärjestyksen 73 artiklan mukaisesti25). Komissiota edustavat asiasta vastaava yksikön päällikkö tai johtaja ja joskus pääjohtaja tai komission jäsen. Parlamentin edustus poliittisissa neuvotteluissa on tasoltaan suhteellisen yhtäläinen, kun taas neuvoston ja komission edustus riippuu usein menettelyn vaiheesta ja neuvoteltavan asian tärkeydestä. Sovitteluvaiheessa parlamentin neuvotteluryhmä muodostuu sovitteluvaltuuskunnan puheenjohtajasta (yksi sovittelusta vastaavista varapuhemiehistä), valiokunnan puheenjohtajasta ja esittelijästä. Neuvostoa edustaa Coreper I:n tai II:n puheenjohtaja tai asiasta vastaava ministeri ja komissiota asiasta vastaava pääjohtaja tai komission jäsen. Kolmikantakokouksissa aikaansaatu sopimus on epävirallinen ja hyväksytty ad referendum. Kaikkien kolmen toimielimen on vielä hyväksyttävä se omien virallisten menettelyjensä mukaisesti. Parlamentissa neuvottelutulos on hyväksyttävä valiokuntaäänestyksessä (työjärjestyksen 73 artikla). Käsiteltävän asian luonteesta riippuu, miten usein ja kuinka paljon kolmikantakokouksia järjestetään. Tähän voi vaikuttaa myös erityinen poliittinen tilanne (kuten parlamentin tulevat vaalit). Koska neuvoston puheenjohtajuus kiertää, kunkin puheenjohtajakauden aikana on yleensä tiettyjä asioita, joiden käsittelyn neuvosto haluaisi saada päätökseen Katso kohta 3.1. Katso kohta 2.6 ja liite

26 Yhteispäätösmenettelyyn voi kuulua kolme eri käsittelyä, mutta lainsäätäjät voivat kolmikantakokousten seurauksena päästä sopimukseen ja päättää lainsäädäntömenettelyn neljässä eri vaiheessa (ks. myös jäljempänä oleva kaavio): 1. Sopimukseen pääseminen ensimmäisessä käsittelyssä: Lainsäätäjät pääsevät sopimukseen kompromissitekstistä ennen parlamentin ensimmäisen käsittelyn äänestystä. Sopimus hyväksytään täysistunnossa (parlamentin ensimmäisen käsittelyn kantana) ja sen jälkeen neuvostossa (neuvoston ensimmäisen käsittelyn kantana). 2. Sopimukseen pääseminen toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa: Lainsäätäjät pääsevät sopimukseen kompromissitekstistä parlamentin ensimmäisen käsittelyn kannan hyväksymisen jälkeen, mutta ennen neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan vahvistamista. Tämän jälkeen neuvosto hyväksyy aikaansaadun sopimuksen (ensimmäisen käsittelyn kantanaan) ja sitten parlamentti täysistunnossaan (toisen käsittelyn kantanaan). 3. Sopimukseen pääseminen toisessa käsittelyssä: Lainsäätäjät pääsevät sopimukseen kompromissitekstistä ennen parlamentin toisen käsittelyn äänestystä. Sopimus hyväksytään täysistunnossa (parlamentin toisen käsittelyn kantana) ja sen jälkeen neuvostossa (neuvoston toisen käsittelyn kantana). 4. Sovittelu: Jos neuvosto ei hyväksy kaikkia parlamentin toisen käsittelyn tarkistuksia, lainsäätäjät voivat sopia yhteisestä tekstistä sovittelukomiteassa. Yhteinen teksti on hyväksyttävä kolmannessa käsittelyssä sekä parlamentissa että neuvostossa. 21

27 Yhteispäätösmenettelyn aikana mahdollisesti järjestettävät toimielinten väliset neuvottelut Ensimmäinen käsittely Komission ehdotus parlamentille ja neuvostolle kolmikantakokoukset Parlamentin ensimmäisen käsittelyn kanta kolmikantakokoukset Neuvoston ensimmäinen käsittely: parlamentin kanta hyväksytään Sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä Neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta Toinen käsittely kolmikantakokoukset Parlamentin toisen käsittelyn kanta Parlamentin toinen käsittely: neuvoston kanta hyväksytään Sopimukseen toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa Neuvoston toinen käsittely: parlamentin kanta hyväksytään Sopimukseen toisessa käsittelyssä Neuvoston toisen käsittelyn kanta Kolmas käsittely Sovittelukomitea koolle sopimukseen pääsemiseksi kolmikantakokoukset Sovittelukomiteassa päästään sopimukseen Parlamentin kolmas käsittely: yhteinen teksti hyväksytään Neuvoston kolmas käsittely: yhteinen teksti hyväksytään Sopimukseen kolmannessa käsittelyssä