Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 579/2006 vp Vammaisten oikeus opiskelun ja työssäkäynnin mahdollistaviin tulkkipalveluihin Eduskunnan puhemiehelle Oikeusministeriön asettama työryhmä tutki vuonna 1996, millä toimenpiteillä voidaan varmistaa, että viittomakieltä käyttävät saavat turvatun ja tasa-arvoisen aseman muiden kieli- ja kulttuurivähemmistöjen kanssa. Työryhmä piti viittomakielen oikeusaseman turvaamisen kannalta tärkeänä muun muassa tulkkipalvelujen riittävyyttä ja toimivuutta ja laati yksityiskohtaisen listan parannustarpeista. Esiin nostetut seikat ja ehdotukset ovat edelleen ajankohtaisia. Vammaistyöryhmä 96 esitti tulkkipalvelujen suurimpana ongelmana erityisesti työssä käyvien henkilöiden kannalta riittämätöntä tuntimäärää. Työryhmä arvioi työssä käyvien henkilöiden tulkkipalvelujen tarpeeksi noin 450 tuntia vuodessa. Erityisiksi kehittämiskohteiksi työryhmä nosti minimituntimäärien tasokorotuksen ja työhön liittyvän tulkkipalvelun aseman parantamisen. Voimassa olevassa vammaispalveluasetuksessa säädetään, että opiskeluun liittyvänä tulkkipalveluja järjestetään siinä laajuudessa kuin henkilö välttämättä tarvitsee niitä selviytyäkseen opinnoistaan. Opiskelutulkeista on kuitenkin ollut jatkuva puute. Osa tarvitsijoista opiskelee vaihtuvan asioimistulkin avulla ainakin osan opiskeluaikaansa, mutta palvelun organisointi on tällaisissa tilanteissa hankalaa kaikkien osapuolten kannalta. Oikeuksien toteutumisen näkökulmasta vammaispalvelulaki soveltuu edelleen asioimis- ja vapaa-ajan tulkkipalvelun järjestämiseen. Koulunkäynnin ja ammatillisen opiskelun vuoksi tarvittava tulkkipalvelu on kuitenkin aika saattaa myös käytännössä ensisijaisen lainsäädännön piiriin ja tulkkipalvelun järjestäminen varsinaisen palvelujenjärjestäjän vastuulle osaksi opetusta. Minimituntimäärän tasokorotus Voimassa olevan vammaispalveluasetuksen mukaan vaikeasti kuulo- tai puhevammainen saa tulkkipalveluja vähintään 120 tuntia vuodessa. Vaikeasti näkö- ja kuulovammaisella vastaava tuntimäärä on 240 tuntia vuodessa. Päivittäinen määrä on siis noin 20 minuuttia. Kun otetaan huomioon se, että tulkkipalvelut säädettiin aikoinaan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin ja niitä pidettiin näin ollen palveluina, joilla on erityistä merkitystä vaikeavammaisen henkilön päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa, ei tällaista aikarajoitusta voida pitää tasoltaan kohtuullisena. Ongelmana käytännössä on ollut se, että vaikka asetus selvästi säätää kyseessä olevan minimituntimäärän, se tulkitaan usein maksimiksi, jolloin se määrää lopullisen tulkkipalvelujen toteutumismäärän. Minimituntimäärän tasokorotus olisi selkeä parannus tulkkipalvelujen saatavuuteen vammaisen henkilön näkökulmasta. Tasokorotukseksi on säännösluonnoksessa esitetty voimassa olevaan verrattuna merkittävästi korkeampi määrä. Vaikeasti kuulo- tai puhevammainen saisi tulkkipalveluja vähintään 350 tuntia vuodessa ja vaikeasti näkö- ja kuulovammainen 700 tuntia vuodessa. Versio 2.0

2 Kuten edellä on todettu, vammaisia koskeva lainsäädäntö on toissijaista yleislainsäädäntöön nähden. Myös käytännön toiminnassa toissijaisuussäännös tulisi ottaa huomioon ja yrittää järjestää palveluja ja tukitoimia ensin yleislainsäädännön nojalla. Nykylainsäädäntö lähtee tästä, mutta käytännössä esimerkiksi opiskelutulkkauksessa on esiintynyt kuvatun kaltaisia ongelmia. Monet vammaiset nuoret suorittavat jatkoopintonsa, esim. lukion, valtion kouluissa. Huolestuttavaa on, että näissä tapauksissa kaikki kunnat eivät suostu maksamaan kuntaosuuksiaan opiskelupaikasta. Kunnat eivät siis halua maksaa valtiolle osuuttaan vammaisen opiskelijan koulukustannuksista. Opiskelijat ovat joutuneet jopa keskeyttämään opiskelunsa joko tästä syystä tai sen vuoksi, ettei opiskelutulkkausta ole ollut saatavilla. Erityisen vaikeassa asemassa ovat syntymästään kuurosokeat tai muuten vaikeavammaiset nuoret, joiden perustuslailliset oikeudet ja mahdollisuudet jatko-opintoihin ovat aivan liian vähäiset. Oppivelvollisuus päättyy jo 16-vuotiaana, eikä soveltuvia kouluja ole tarpeeksi. Oppimistulosten ja omaehtoisen selviytymisen kannalta on selvitetty, että oppivelvollisuuden olisi hyvä jatkua 20 ikävuoteen asti, kuten monissa muissa Euroopan maissa. Oppivelvollisuusiän jatkaminen ei ole edes kustannuskysymys, koska näiden henkilöiden hoiva ja toiminta on kuitenkin järjestettävä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä nostaakseen vammaisten opiskeluun ja työssäkäyntiin tarvittavien tulkkipalveluiden minimituntimäärää sekä taatakseen vammaisille opiskelijoille tarvittavat tulkkipalvelut ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä taatakseen jatko-opiskelumahdollisuudet ja niiden rahoituksen kaikille vammaisille opiskelijoille asuinkunnasta riippumatta? Helsingissä 21 päivänä kesäkuuta 2006 Ulla Anttila /vihr Sirpa Asko-Seljavaara /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 579/2006 vp Ulla Anttila /vihr ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ulla Anttilan /vihr ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 579/2006 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä nostaakseen vammaisten opiskeluun ja työssäkäyntiin tarvittavien tulkkipalveluiden minimituntimäärää sekä taatakseen vammaisille opiskelijoille tarvittavat tulkkipalvelut ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä taatakseen jatko-opiskelumahdollisuudet ja niiden rahoituksen kaikille vammaisille opiskelijoille asuinkunnasta riippumatta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Opetusministeriön hallinnonalan tavoitteena on tarjota jokaiselle perusopetuksen jälkeistä koulutusta lukion tai ammatillisen koulutuksen muodossa. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 38 :n mukaan erityisopetusta saavalla ja lukiolain 29 :n mukaan vammaisella tai muusta syystä erityistä tukea tarvitsevalla opiskelijalla on oikeus opiskelun edellyttämiin avustajapalveluihin, muihin opiskelijahuollon palveluihin sekä erityisiin apuvälineisiin. Opetustoimen lainsäädännössä ei säädetä perusopetuslakia lukuun ottamatta tulkkipalveluista. Viittomakieli voi olla lukiossa tai ammattioppilaitoksessa opetuskielenä. Lakiin ei sisälly velvoitetta järjestää koulutusta viittomakielellä, vaan tästä päättää koulutuksen järjestäjä. Vain siinä tapauksessa, että viittomakieli on opetuskielenä, tulkkauksen järjestäminen on koulutuksen järjestäjän vastuulla. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään silloin, kun vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja muun lain nojalla. Pääsääntöisesti työn- ja kustannustenjaon sosiaali- ja terveystoimen ja opetustoimen välillä arvioidaan toimivan kohtalaisen hyvin. Erilaisia tulkintoja on kuitenkin esiintynyt hallinnonalojen välisestä työnjaosta ja opiskelijan kotikunnan ja koulutuksen järjestäjän sekä oppilaitoksen sijaintikunnan työnjaosta palvelujen järjestämisessä ja rahoittamisessa. Tulkkipalveluiden minimituntimääristä päättäminen ei kuulu opetusministeriön hallinnonalalle. Ammatillisen koulutuksen erityisopetuksen rahoitustyöryhmä (2004:24) pohti opetustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen toiminnallisen ja rahoitusvastuun jakamista vammaisten opiskelumahdollisuuksien turvaamisessa. Työryhmä esitti tulkkauspalveluiden osalta, että nykyinen käytäntö säilytetään. Sen mukaan opiskelun edellyttämät tulkkipalvelut määräytyvät vammaispalvelulain mukaan, jolloin kustannuksista vastaa opiskelijan kotikunta. Opetusministeriössä on valmisteltu laajassa sidosryhmäyhteistyössä vuosina ammatillisen erityisopetuksen strategia ja sen toimenpideohjelma. Toimenpideohjelman tavoitteita ovat muun muassa koulutuksellisen tasa-arvon lisääminen, erityisopetusta tarvitsevien myös vaikeimmin vammaisten koulutukseen pääsyn turvaaminen, erityisopetuksen rahoituksen uudistaminen ja erityisopetuksen laadun turvaaminen. Koko maassa ammatillisesta erityisopetuksesta toteutetaan tällä hetkellä noin 75 % ammatillisissa oppilaitoksissa ja noin 25 % ammatillisissa erityisoppilaitoksissa. Ammatillisen erityisopetuksen opiskelijamäärä on 2000-luvul- 3

4 Ministerin vastaus la kasvanut. Vuonna 2003 ammatillisessa erityisopetuksessa oli opiskelijaa, ja vuonna 2005 erityisopetuksessa lähes opiskelijaa, joista ammatillisissa oppilaitoksissa noin ja ammatillisissa erityisoppilaitoksissa noin opiskelijaa. Opetusministeriö asetti helmikuussa 2005 ammatillisen erityisopetuksen neuvottelukunnan sekä sen yhteydessä toimivan ammatillisten erityisoppilaitosten yhteistyöelimen. Neuvottelukunnan tehtävänä on muun ohella seurata ja arvioida asioita, jotka koskevat erityisopetuksen strategian toimeenpanoa ja erityisopetuksen rahoitusta. Yhteistyöelimen tehtävänä on tiivistää vuorovaikutusta ja yhteistyötä opetushallinnon ja erityisoppilaitosten välillä erityisesti asioissa, jotka koskevat ammatillisten erityisoppilaitosten toiminnan keskeisiä tavoitteita ja painopistealueita sekä niiden taloutta ja rahoitusta. Erityisopetuksen toimenpideohjelmaa on ryhdytty toteuttamaan aktiivisesti lisäämällä koulutustarjontaa Opetushallituksen informaatio-ohjauksen, erilaisen hanketoiminnan, materiaalituotannon sekä aktiivisen koulutustoiminnan avulla. Vaikeimmin vammaisten koulutukseen pääsy ei toteudu kuitenkaan vielä riittävästi. Helsingissä 13 päivänä heinkuuta 2006 Opetusministeri Antti Kalliomäki 4

5 Ministerns svar KK 579/2006 vp Ulla Anttila /vihr ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 579/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Ulla Anttila /gröna m.fl.: Vilka åtgärder avser regeringen vidta för att höja minimiantalet timmar för tolkservice för handikappade under studier och vid förvärvsarbete samt garantera handikappade studerande behövlig tolkservice och vilka åtgärder avser regeringen vidta för att garantera möjligheter till och finansiering av fortsatta studier för alla handikappade studerande oavsett i vilken kommun de är bosatta? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Undervisningsministeriets förvaltningsområde har som mål att erbjuda var och en utbildning efter den grundläggande utbildningen, antingen i gymnasium eller i form av yrkesutbildning. Studerande som får specialundervisning är enligt 38 i lagen om yrkesutbildning och handikappade studerande och studerande som av någon annan anledning är i behov av särskilt stöd är enligt 29 i gymnasielagen berättigade till de biträdestjänster, andra elevvårdstjänster samt särskilda hjälpmedel som studierna kräver. Med undantag för lagen om grundläggande utbildning innehåller lagstiftningen om undervisningsväsendet inga bestämmelser om tolkservice. Teckenspråk kan utgöra undervisningsspråk i gymnasier eller yrkesläroanstalter. Lagen innehåller ingen skyldighet att ordna utbildning på teckenspråk, utan utbildningsanordnaren fattar beslut om detta. Endast i det fall att teckenspråk är undervisningsspråk är det utbildningsanordnaren som svarar för att tolkning ordnas. Service och stöd enligt lagen om service och stöd på grund av handikapp ordnas om en handikappad inte enligt någon annan lag får sådan service som är tillräcklig och lämplig för honom. I regel anses arbets- och kostnadsfördelningen mellan social- och hälsovården och undervisningsväsendet fungera relativt väl. Det har dock förekommit olika tolkningar av arbetsfördelningen mellan förvaltningsområdena och arbetsfördelningen mellan den studerandes hemkommun och utbildningsanordnaren samt den kommun där läroanstalten finns när det gäller att ordna och finansiera servicen. Det är inte en sak för undervisningsministeriets förvaltningsområde att fatta beslut om minimiantalet timmar för tolkservice. Arbetsgruppen för finansiering av specialundervisningen i yrkesutbildningen (2004:24) behandlade fördelningen av verksamhets- och finansieringsansvaret mellan undervisningsväsendet och social- och hälsovården när det gäller att säkerställa studiemöjligheterna för handikappade. I fråga om tolkningsservicen föreslog arbetsgruppen att nuvarande praxis kvarstår. Enligt den bestäms de tolktjänster som studierna kräver enligt lagen om service och stöd på grund av handikapp, och det är då den studerandes hemkommun som svarar för kostnaderna. Undervisningsministeriet har under åren genom ett omfattande samarbete med olika intressentgrupper utarbetat en strategi för yrkesinriktad specialundervisning och ett åtgärdsprogram för strategin. Målen i åtgärdsprogrammet är bl.a. att öka den utbildningsmässiga jämlikheten, trygga tillträdet till utbildning för 5

6 Ministerns svar sådana som är i behov av specialundervisning, även för mycket gravt handikappade, reformera finansieringen av specialundervisningen och trygga kvaliteten på den. I hela landet ordnas yrkesinriktad specialundervisning för närvarande till ca 75 % i yrkesläroanstalter och till ca 25 % i specialyrkesläroanstalter. Antalet studerande i yrkesinriktad specialundervisning har vuxit på 2000-talet. År 2003 fanns det studerande i yrkesinriktad specialundervisning, medan antalet år 2005 uppgick till närmare studerande, av vilka ca i yrkesläroanstalter och ca i specialyrkesläroanstalter. I februari 2005 tillsatte undervisningsministeriet en delegation för yrkesinriktad specialundervisning och i samband med den ett samarbetsorgan för specialyrkesläroanstalterna. Delegationen har bl.a. i uppgift att följa och bedöma frågor som gäller genomförandet av specialundervisningsstrategin och finansieringen av specialundervisningen. Samarbetsorganet skall intensifiera växelverkan och samarbetet mellan undervisningsförvaltningen och specialläroanstalterna särskilt i frågor som gäller de centrala målen för och insatsområdena i specialyrkesläroanstalternas verksamhet samt deras ekonomi och finansiering. Man har aktivt börjat genomföra åtgärdsprogrammet för specialundervisningen genom att öka utbildningsutbudet med hjälp av informationsstyrning från Utbildningsstyrelsens sida, olika slag av projektverksamhet, materialproduktion samt en aktiv utbildningsverksamhet. Mycket gravt handikappade har dock inte ännu tillträde till utbildning i tillräcklig utsträckning. Helsingfors den 13 juli 2006 Undervisningsminister Antti Kalliomäki 6