Elintarvike- ja terveysosaslo Nro ///// //1//

Transkriptio

1 1(5) Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistys ry. MAA JA METSÄTALOUS EI1 V MINISTERIO 18, Maa- ja metsätalousministeriö Elintarvike- ja terveysosasto Elintarvike- ja terveysosaslo Nro ///// //1// Viite: Lausuntopyyntö MMMOO2: Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi elintarvikevalvonnasta Elintarvikevalvonnasta annettu asetus on yksi paikallisen elintarvikevalvonnan kannalta tärkeimmistä asetuksista. Asetukseen suunnitellut muutokset perustuvat elintarvikelakiin tehtäväksi esitettyihin muutoksiin, joista Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistys ry on antanut lausuntonsa ja Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistyksen varsin yksimielinen kanta on edelleen, että elintarvikehuoneistojen hyväksymismenettelystä luopuminen luonnoksessa esitetyssä mittakaavassa ei ole perusteltua eikä tarkoituksenmukaista. Tämän lausunnon lähtökohtana on kuitenkin ollut oletus, että elintarvikelakiin esitetyt muutokset hyväksytään. EHY toivoo, että asetuksen jatkovalmistelussa kiinnitettäisiin vielä huomiota seuraaviin seikkoihin: 2 4 Asetusluonnoksen 2 4 :ssä mainitaan useissa kohdissa pienten määrien luovutus. Pieni määrä on varsin tulkinnanvarainen käsite. Koska valvontakokemuksen perusteella rajanvetoa joudutaan tekemään usein ja koska tulkinnanvarainen rajaus tulee johtamaan toimi joiden erilaiseen kohteluun eri valvontayksikköjen alueella, olisi toivottavaa, että pienille määrille annettaisiin tarkemmat määritelmät. Vaihtoehtoisesti olisi hyvä harkita, onko poikkeus tarpeen rajata ainoastaan pienten määrien toimittamiseen, vai voitaisiinko määrärajoitus joidenkin tuotteiden kohdalla kokonaan poistaa. Esimerkiksi sienten kohdalla toiminnan suurimmat riskit liittynevät lajituntemukseen ja keruuympäristöön liittyviin seikkoihin, minkä vuoksi riskit saattavat laajemmassa ja ammattimaisemmassa toiminnassa olla pienemmät kuin hyvin pienimuotoisessa toiminnassa, eikä määrärajoitus näin ollen ole välttämättä perusteltavissa elintarviketurvallisuuteen liittyvillä seikoilla. Myös paikallisuus olisi syytä määritellä asetustasolla, jotta siitä saataisiin yhtenäinen, juridisesti pitävä tulkinta. Yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 178/ artiklan kohdan 7 mukaan vähittäiskaupalla tarkoitetaan myymälätoiminnan lisäksi myös esimerkiksi ravintolatoimintaa. Asetuksesta ei käy ilmi, tarkoitetaanko siinä vähittäismyynnillä asetuksessa 178/2002 tarkoitettua vähittäiskauppaa. Väärinkäsitysten ja epäselvyyksien välttämiseksi asetukseen olisi hyvä lisätä vähittäismyynnin määritelmä tai viittaus määritelmään.

2 2(5) Asetukseen tulisi lisätä myös kalastajan määritelmä. Asetuksessa olisi hyvä edellyttää, että kalastaja on ammattikalastaja, joka on rekisteröity ammattikalastajarekisteriin. Lisäksi olisi hyvä aikaisempaan tapaan rajata muualta ostettujen kalojen määrää suhteessa itse kalastettuihin. Luonnonvaraisen riistan pienten määrien luovutusta koskevaan 2 :n kohtaan c) on syytä lisätä rajaus, jonka mukaan kohta ei koske trikiinin väli-isäntänä toimivia lajeja. Siipikarjan munien luovutusta koskeviin 2 :n kohtiin e) ja f) ja 3 :n kohtaan d) sekä siipikarjan teurastusta koskevaan 4 :n kohtaan d) tulisi terveyshaittojen ehkäisemiseksi lisätä ehto, jonka mukaan siipikarjan tuotantotilalla tulee noudattaa kansallista salmonellavalvontaohjelmaa. Asetusluonnoksen 2 ja 3 :n johdantolauseeseen olisi hyvä epäselvyyksien välttämiseksi lisätä toimijan itse tuottamien, ellei ole tarkoitus, että poikkeus koskee myös toimintaa, jossa alkutuotannon toimija toimittaa suoraan kuluttajalle tai vähittäismyyntiin itse tuottamiensa elintarvikkeiden lisäksi myös toisen alkutuotannon toimijan tuottamia elintarvikkeita. Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistys haluaa kiinnittää huomiota siihen, että asetusluonnoksen 3 :n kohdissa b) ja c) esitetyt rajat vähittäismyyntiin toimitettavien elintarvikkeiden määrälle ovat sellaiset, että käytännössä pienriistan toimittaminen vähittäismyyntiin ja jäädytetyn ternimaidon myynti vapautettaisiin kokonaan säännöllisen elintarvikevalvonnan ulkopuolelle. Elintarvikehygieenikkojen yhdistys katsookin, että asetusluonnoksessa esitetyt rajat ovat aivan liian suuret ja että elintarviketurvallisuusriskien välttämiseksi toiminta ilman elintarvikehuoneistohyväksymistä pitäisi rajoittaa aidosti vähäiseen ja pieneen toimintaan. Eläinlääkärihycjieenikkojen yhdistys on kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen, että 4 :n kohdassa e) esitetyt rajat toiminnalle, ioka ei edellytä laitoshyväksyntää, ovat hyvin suuret. Nyt esitetyt rajat tarkoittavat käytännössä, että kaikki metsästetty kohdassa e) tarkoitettu riistan liha voidaan toimittaa vähittäismyyntiin muualta kuin hyväksytystä laitoksesta. Vuonna 2010 metsästettiin alle 0,7 hirveä metsästäjää kohti. Jos tarkastamattoman lihan toimittaminen kulutukseen ilman lihantarkastusta nyt suunnitellussa laaiuudessa sallitaan, tulee se kyseenalaistamaan riistan lihantarkastuksen ja helposti myös muun lihantarkastuksen merkityksen. Nykyisin hirvenruhoja myös hylätään lihantarkastuksessa erilaisista syistä. Jatkossa myös osa näistä nyt hylättävistä lihoista voi päätyä vähittäismyyntiin. Tästä syystä Eläinlääkärihyqieenikkoien yhdistys katsoo, että kaiken elintarvikehuoneistossa myytävän tai tarjoiltavan lihan tulee olla tarkastettua. Jos lihantarkastuspakosta riistan kohdalla katsotaan kuitenkin välttämättömäksi osittain luopua, tulee ilman lihantarkastusta vähittäiskauppaan toimitettavan lihan määrä raiata siten, että tällainen toiminta on aidosti pienimuotoista ia vähäistä. Luovutettavan suurriistan lihan määrän rajaamisessa olisi parempi käyttää kilomääriä kuin eläinmääriä, koska esimerkiksi hirven paino vaihtelee, valvojalla ei välttämättä aina ole tietoa siitä, kuinka suurta lihamäärää yksi hirvi vastaa, ja koska liha todennäköisesti toimitetaan vähittäismyyntiin valmiiksi leikattuna. Riistan lihantarkastuksesta luopuminen voi osaltaan aiheuttaa salakaatojen lisääntymistä. Elintarvikehuoneisto voi paikallisesti toimittaa pieniä määriä valmistamiaan eläimistä saatavia elintarvikkeita vähittäismyyntiin ilman laitoshyväksyntää. Elintarviketurvallisuusviraston antaman ohjeen mukaan pieneksi määräksi katsotaan tässä tapauksessa alle 10 % kokonaistuotannosta. Määrä siis vaihtelee elintarvikehuoneiston kokonaistuotannon mukaan, mitä Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistys ei ole pitänyt hyvänä. Olisi joka tapauksessa hyvä, jos raja voitaisiin antaa asetustasolla, jolloin mahdollisiin epäkohtiin olisi helpompi puuttua valvonnassa.

3 3(5) 6 Asetusluonnoksen 6 :n mukaan paliskunta voi tehdä ilmoituksen porotaloutta harjoittavan alkutuotannon toimijan puolesta. Esimerkiksi perustelumuistioon olisi hyvä kirjata, onko tällaisessa tapauksessa toiminnasta vastaava taho, johon esimerkiksi mahdollinen hallintopakko kohdistetaan, paliskunta vai toimija. Käytännön valvonnassa on yleensä katsottu, että ilmoituksen tai hakemuksen tekijä on se, joka vastaa toiminnasta. Joissakin tapauksissa, joissa esimerkiksi toimintaa harjoittaa useamman henkilön muodostama porukka, edes toimijat eivät ole etukäteen miettineet vastuukysymyksiä. Valvonnan kannalta on tärkeää, että kullekin elintarvikehuoneistolle on osoittaa joku yksi oikeushenkilö, joka on vastuussa toiminnasta. 6 :n ensimmäisen momentin kohdassa 2 mainitaan asiakastunnus. Asetuksessa olisi syytä määritellä tarkemmin, mistä asiakastunnuksesta on kyse. Jos toimija harjoittaa 2 :ssä tarkoitettua toimintaa, olisi ilmoituksen syytä sisältää tieto kyseisestä toiminnasta ja sen laajuudesta. Asetuksessa olisi syytä määritellä tarkasti, kuinka monta työpäivää ennen toiminnan alkamista ilmoitus tulee viimeistään tehdä. 7 Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistys katsoo, että elintarvikehuoneiston ilmoituksesta tulee käydä ilmi kaikki ne seikat, jotka Elintarviketurvallisuusvirasto edellyttää ilmoitettavan valtakunnalliseen kohdetietojärjestelmään (Kuti). Ilmoituksesta tulee käydä ilmi esimerkiksi huoneiston pinta-ala ja asiakaspaikkamäärä, jos niiden kirjaamista Kutiin tullaan jatkossakin edellyttämään. Myös toiminta ja toiminnan laajuus tulee ilmoittaa sillä tarkkuudella, että tiedot riittävät keskusviranomaisten rekistereitä varten. Nykyisen asetuksen 321/ :ssä käsitellään liikkuvasta elintarvikehuoneistosta tehtävää hakemusta. Myös nyt lausunnolla olevassa asetuksessa on syytä säätää riittävän yksityiskohtaisesti siitä, mille valvontaviranomaiselle liikkuvaa elintarvikehuoneistotoimintaa harjoittava toimija tekee elintarvikelain mukaisen ilmoituksen. Liikkuvan toiminnan säännöllisen valvonnan toteuttamiseksi on tarkoituksenmukaisinta, että liikkuvan toiminnan valvonnasta vastaa sen kunnan valvontaviranomainen, jonka alueella toiminnan tukikohta sijaitsee. Valvonnan kannalta on tarkoituksenmukaista, että toimija tekee ilmoituksen siihen kuntaan, joka vastaa huoneiston säännöllisestä valvonnasta. Asetuksessa olisi syytä säätää tarkemmin ilmoitusten tekotavasta. Perustelumuistiossa esitetty periaate, jonka mukaan ilmoitus tehdään sähköisesti siten, että sen käsittely kuormittaa mahdollisimman vähän paikallista valvontaviranomaista, on erittäin hyvä. Ennen kuin mahdollisuus perustelumuistiossa mainittujen sähköisten ilmoitusten tekemiseen saadaan, pitäisi kuitenkin edellyttää ilmoituksen tekemistä kirjallisesti tai sähköisesti valvontaviranomaisen edellyttämällä tavalla. Asetuksessa olisi syytä määritellä tarkasti, kuinka monta työpäivää ennen toiminnan alkamista ilmoitus tulee viimeistään tehdä. Valvontaviranomaisella pitää olla ainakin teoreettinen mahdollisuus käytännössä tutustua ilmoitukseen ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, esimerkiksi kysyä lisätietoja (postitse, jos puhelinnumero ei ole yhteystietovaatimuksena) ja antaa määräyksiä, jos ilmoituksen johdosta herää epäily mahdollisesta terveysriskistä. 8 Asetusluonnoksen 8 :n perusteluissa todetaan, että valvontaviranomainen ei tee päätöstä ilmoituksen johdosta, eikä käsittelyyn sisälly käyntiä valvontakohteessa. Valvontakäynnin tekemistä ilmoituksen johdosta ei tule näin kattavasti kieltää. Erityisesti suuririskisten kohteiden kohdalla on elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi välttämätöntä, että huoneistossa on heti

4 4(5) toiminnan alkaessa esimerkiksi riittävät mahdollisuudet käsihygienian ylläpitoon, elintarvikkeiden säilyttämiseen oikeissa lämpötiloissa, tarvittaessa elintarvikkeiden asianmukaiseen jäähdyttämiseen sekä toimitilojen puhtaanapitoon. Tarkastuskäynnin tekeminen ilmoituksen johdosta on tästä syystä joissakin tapauksissa hyvin perusteltua. Toisaalta valvontavoimavarojen oikean kohdistamisen kannalta on perusteltua, että vähäriskisiä kohteita ei tarkasteta ilmoituksen johdosta, vaan vasta myöhemmin riskinarvioinnin perusteella. Ilmoituksen iohdosta tehtävästä valvontakäynnistä tulee voida periä maksu, vaikka käynti tehtäisiin heti ilmoituksen käsittelyn yhteydessä. Asetusluonnoksen mukaan ilmoituksen johdosta toimija saa todistuksen osoittamaan, että elintarvikehuoneisto kuuluu suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan piiriin. Kohdan sanamuotoa olisi vielä hyvä miettiä uudelleen. Jos ilmoituksessa todetaan huoneiston kuuluvan suunnitelmallisen valvonnan piiriin, vaikka huoneistoa ei ole vielä kertaakaan tarkastettu, voidaan tätä pitää kuluttajan kannalta harhaanjohtavana. Virkkeen sivulause olisi siis syytä poistaa ja ainoastaan todeta, että valvontaviranomainen lähettää todistuksen ilmoituksen jättämisestä. Perustelumuistion mukaan valvontaviranomaisen pitäisi tehdä ilmoituksen johdosta ilmainen päätös, jos todetaan, että toiminta ei edellytä ilmoittamista. Asiaa ei ole mainittu asetustekstissä. Ellei kohdalle ole erityisiä juridisia perusteita, se on syytä poistaa muistiosta, jotta ylimääräisiltä valvontatoimenpiteiltä vältyttäisiin. 9 Jatkovalmistelussa olisi vielä hyvä varmistaa, onko todella käytännössä mahdollista, että laitoshyväksyntää edellyttävä toiminta ei edellyttäisi Y-tunnuksen hankkimista eli onko ensimmäisen momentin kohdassa 2 tarpeen esittää y-tunnuksen vaihtoehtona henkilötunnus. Henkilötietolain hengen mukaisesti henkilötunnusten turhaa rekisteröintiä on syytä välttää. Hyväksymishakemuksen liitteet tulee toimittaa valvontaviranomaiselle kahtena kappaleena. Lainsäädäntö edellyttää, että toimija pitää hakemusasiakirjat ja hyväksymispäätöksen laitoksessa valvojan saatavilla. Toisaalta valvonnalle tulee jäädä kopio hyväksymisasiakirjoista. Koska varsinkin suurten piirustusten kopiointi on työlästä, tulee edellyttää, että asiakirjat toimitetaan jo valmiiksi kahtena kappaleena. Toimijalle palautetaan toiset kappaleet hyväksymismerkinnällä varustettuina hyväksymispäätöksen liitteenä. Hyväksymishakemuksen liiteluettelon kohdassa 1 todetaan, että piirustuksista tulee ilmetä laitosten tuotantotilat. Pohja-, ilmanvaihto- sekä vesi- ja viemäripiirustusten pitää kattaa tämän lisäksi myös esimerkiksi varastotilat ja sosiaalitilat eli piirustuksista tulee ilmetä laitoksen kaikki tilat. Tämä on tärkeää myös siksi, että hyväksymispäätöksestä liitteineen tulee selkeästi käydä ilmi, mitkä tilat on hyväksytty laitoksen tiloiksi. Osa laitoksista toimii rakennuksissa, joiden kaikki tilat eivät kuulu laitoshyväksynnän piiriin. Kohdassa 1 c) olisi hyvä mainita erikseen käsienpesupisteet, astioiden ja välineiden pesupisteet, siivouksessa käytettävät vesipisteet ja muut vesipisteet. Laitoksen hyväksymisvaatimuksiin ei sisälly vaatimusta siitä, että tuotantotiloilla on asianmukaiset rakennusluvat tai että lupahakemukset olisi tehty. Tästä syystä hyväksymisharkintaan ei voine vaikuttaa se, onko tiloilla rakennuslupa tai käyttöönottolupa tai onko lupaa edes haettu. Asetuksessa edellytetty tieto pääpiirustuksen mukaisesta tilan käyttötarkoituksesta ei aina suoraan anna elintarvikevalvontaviranomaiselle tietoa siitä, ovatko asiat rakennusvalvontaviranomaisen kanssa kunnossa. Olisikin parempi ohjata elintarvikevalvontaviranomainen ilmoittamaan vastaanottamistaan elintarvikehuoneistoja koskevista ilmoituksista ja hyväksymishakem uksista rakennusvalvontaan kuin edellyttää tietoa pääpiirustuksen mukaisesta käyttötarkoituksesta hyväksymishakemukseen. Näin rakennusvalvonnalla olisi mahdollisuus varmistua siitä, että toimija on huolehtinut myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisista velvoitteistaan.

5 5(5) 11 Asetuksen 11 :ssä viitataan hallintolakiin. Jos elintarvikelaissa on jatkossakin oma muutoksenhakupykälänsä (74 ), lienee tässä yhteydessä oikeampaa viitata tähän pykälään. Pykälän luetteloon päätökseen sisällytettävistä asioista olisi syytä lisätä ainakin hallintolainsäädännön edellyttämä tieto lisätietojen antajasta, tieto sovelletuista oikeusohjeista, tieto päätöksen voimassaoloajasta sekä tieto päätöksestä perittävästä maksusta. Lisäksi päätökseen on syytä kirjata hyväksytyn toiminnan arvioitu laajuus. Valvonnassa tulee usein eteen tilanteita, joissa on tarpeen arvioida, onko toiminnan laajuus olennaisesti muuttunut hyväksymisen jälkeen. Päätökseen pitää lisäksi kirjata perustelut myös hyväksymiselle ja esimerkiksi mahdollisille joustoille ja ehdoille. 13 Asetuksen 13 käsittelee eräiden eläimistä saatavia elintarvikkeita käsittelevien laitosten valvojan pätevyysvaatimuksia. Lihavalmistelaitokset ja kala-alan laitokset ovat nyt esitettyjen lisäksi tyypillisesti sellaisia elintarvikehuoneistoja, joiden valvonnan asianmukainen toteuttaminen edellyttää hygieenikkoeläinlääkärin koulutusta. Tämän vuoksi 13 :ssä on syytä kansallisesti edellyttää, että myös näitä laitoksia valvoo virkasuhteessa oleva eläinlääkäri. Yhdistys kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. Tiina Laitala johtokunnan puheenjohtaja