2. Liike- ja ammattisalaisuuksien asema todistelussa? (Tolvanen Kukkonen, Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet) (10 p.)

Transkriptio

1 Rikosten tutkinta ja käsittely (LAKIKIRJATENTTI) Erikoistumisjakso Kysymys 1: Rikostuomion oikeusvoima (10 p) Kysymys 2: Muutoksenhakulegitimaatio (10 p) Kysymys 3: Tapaus (10 p) Kysymys 4: Tapaus (10 p) Lakikirja sallittu. Kysymys 1: Maksuton oikeusapu a) perus- ja ihmisoikeutena? b) kansallisten prosessisäännösten sääntelemänä? (10 p) Kysymys 2: Syytesidonnaisuus hovioikeudessa. (10 p) Kysymys 3: Tapaus (10 p) Kysymys 4: Tapaus (10 p) Lakikirja sallittu. 1. Prekluusion tarkoitus hovioikeudessa 10p 2. Rikostuomion oikeusvoima 10p 3. Tapaus 10p 4. Tapaus 10p Oikeustapaus (10 p.) 2. Liike- ja ammattisalaisuuksien asema todistelussa? (Tolvanen Kukkonen, Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet) (10 p.) 3. Syytteen tarkistaminen ja laajentaminen tuomioistuimessa. (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) 4. Muutoksenhaun tarkoitus ja tehtävät? (Jokela, Hovioikeusmenettely) (10 p.)

2 Oikeustapaus (10 p.) Poliisin tutkittavana on Veijari OY:ssä tehdyksi epäiltyä törkeää velallisen epärehellisyyttä sekä raiskausta koskeva tapaus. Poliisi kuulustelee rikoksiin syylliseksi epäiltynä liikemies Veijo Veijaria, jonka vaimo Leena omistaa yhtiön koko osakekannan. Leena Veijari on yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen ainoa varsinainen jäsen. Poliisi epäilee kuitenkin Veijo Veijarin olevan yhtiön tosiasiallinen määräysvallan käyttäjä. Veijo Veijarin epäillään myyneen vähän ennen yhtiön konkurssia sen käyttöomaisuuden selvään alihintaan toiselle yhtiölle tammikuussa Lisäksi Veijo Veijarin epäillään raiskanneen yhtiön pikkujoulutilaisuudessa joulukuussa 2012 yhtiössä työharjoittelussa olleen, tuolloin 15-vuotiaan koululaisen Anna Mynttisen. Asiasta on tehnyt tutkintapyynnön hänen yksinhuoltajaäitinsä Liisa Mynttinen Esitutkinnassa kuultaessa Liisa Mynttinen ilmoittaa haluavansa, ettei raiskauksesta nosteta syytettä, koska Veijo Veijari on muussa tapauksessa ilmoittanut pitävänsä huolen siitä, ettei Anna Mynttinen tule koskaan saamaan töitä kotipaikkakunnaltaan. Liisa Mynttinen kertoo päätyneensä pitkällisen harkinnan jälkeen siihen, että on parempi painaa asia villaisella. Anna Mynttinen ei halua kuulustelussa ottaa mitään kantaa mahdolliseen syytteeseen. Veijo Veijari kiistää olevansa millään tavalla vastuussa yhtiössä suoritetuista toimista, koska hänellä ei ole mitään virallista asemaa yhtiössä. Hän katsoo olevansa vain yhtiön työntekijä. Hän tunnustaa kyllä realisoineensa yhtiön omaisuuden ennen konkurssia, jottei tuleva pesänhoitaja pääsisi turhaan laskuttamaan omaisuuden myynnistä. Pikkujoulutilaisuudessa Veijo Veijari oli kertomansa mukaan vahvassa humalassa eikä muista siitä mitään. Veijo Veijari kertoo lääkärinsä todenneen alkoholin vaikuttavan häneen niin, että hän menettää muistinsa eikä kykene kontrolloimaan tekemisiään. Leena Veijari ei halua kertoa kuulustelussa mitään. Poliisi kuulustelee todistajana yhtiön työntekijää Valto Virtasta ja tiedustelee mm. yhtiön käyttöomaisuuden todellisesta arvosta. Virtanen kieltäytyy vastaamasta, koska hänen mukaansa Veijo Veijari on kieltänyt häntä paljastamasta yhtiön liikesalaisuuksia. Veijo Veijarin mainitsema lääkäri Reima Ohto puolestaan kieltäytyy kertomasta poliisille mitään Veijarin mahdollisista sairauksista. Kieltäytymisten vuoksi tutkinnanjohtaja pyytää käräjäoikeutta toimittamaan Virtasen ja Ohdon kuulustelun. Arvioi edellä kuvattuja Veijo Veijarin, Leena Veijarin, Valto Virtasen, Anna Mynttisen, Liisa Mynttisen ja Reima Ohdon toimia/kannanottoja prosessioikeudellisten säännösten valossa. Selvitä lisäksi, mitä käräjäoikeus voi tehdä tutkinnanjohtajan pyynnön johdosta? PERUSTELTU vastaus. 2. Syyttäjän rooli asianomistajan yksityisoikeudellisten vaatimusten ajajana. (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.)

3 3. Reformatio in pejus -kiellon sisältö ja sen soveltaminen rikosprosessissa? (Jokela, Hovioikeusmenettely) (10 p.) 4. Esitutkinnan tehtävät? (Tolvanen Kukkonen, Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet) (10 p.) Pohdi vangitsemista rikosprosessuaalisena pakkokeinona erityisesti siitä näkökulmasta, miten rikoksesta epäillyn oikeusturvasta pyritään huolehtimaan. Vastauksessasi voit käsitellä esim. seuraavia kysymyksiä: kuka päättää rikosprosessuaalisen vangitsemisen käyttämisestä ja minkälaisessa menettelyssä päätös tehdään, minkälaiset periaatteet rajoittavat vangitsemisen käyttöä, onko vangitsemiselle säädetty enimmäismääräaikaa ja minkälaisia laillisia keinoja vangittavaksi vaaditulla henkilöllä on yrittää päästä vapaaksi tutkintavankeudesta. (Tolvanen & Kukkola, Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet) (10 p.) 2. Asianomistajan käsite eli ketä pidetään rikosprosessin asianomistajana? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) 3. Liike- ja ammattisalaisuuksien asema todistelussa? (Lainsäädäntö ja Viljasen luennot) (10 p.) 4. Perehdy seuraavaan oikeustapaukseen ja vastaa sen jälkeen kysymykseen. (10 p.) Liikennesääntöjä noudattava kunniallinen kansalainen Jari Liikkanen on ajanut kolarin, johon hän ei missään muodossa ole ollut syyllinen. Kolarin toinen osapuoli, taksiautoilija Jarkko Kataja, oli epähuomiossa ajanut kolmion takaa suoraan Liikkasen ajoneuvon kylkeen, minkä johdosta Liikkasen auton etuovi oli vääntynyt paikoiltaan ja takaoveen oli tullut peltivaurioita. Henkilövahingoilta kolarissa onneksi vältyttiin. Asia eteni normaaliin esitutkintaan, koska taksiautoilija Kataja kiisti syyllisyytensä kolariin eikä näin ollen myöskään suostunut asian ratkaisemiseen rangaistusmääräysmenettelyssä. Asianomistaja Liikkasta esitutkinnassa kuultaessa poliisi oli kysynyt häneltä muun muassa sitä, haluaako Liikkanen vaatia asiassa rangaistusta. Samassa yhteydessä kuulustelua suorittanut poliisi oli kuitenkin myös lausunut, ettei rangaistuksen vaatiminen ole mitenkään välttämätöntä, koska syyttäjä joka tapauksessa nostaa asiassa syytteen. Tämän kuultuaan Liikkanen totesi, ettei hän vaadi jutussa rangaistusta. Juttu ei kuitenkaan edennyt aivan esitutkintaa suorittavan poliisin suunnitelmien mukaan, sillä asian syyteharkintavaiheessa johtava kihlakunnansyyttäjä Kalle Kulmala päätti jättää syytteen asiassa nostamatta. Syyttämättäjättämispäätöksessään Kulmala sinänsä lausui, että Kataja on syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Tästä huolimatta Kulmala kuitenkin katsoi olevan kohtuullista, ettei syytettä nostettaisi, koska taksiautoilija Katajalle oli teon johdosta aiheutunut jo kaikenlaista harmia. Hänen autonsa oli esimerkiksi ollut viikon verran korjaamolla, mistä syystä autoa ei ollut tietenkään voinut käyttää taksiajossa.

4 Liikkanen ei tällaista seuraamusluontoista syyttämättäjättämispäätöstä hyväksynyt, vaan päätti käyttää asiassa omaa syyteoikeuttaan ja niin hän nostikin käräjäoikeudessa Katajaa vastaan syytteen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Jutun pääkäsittelyn alussa Kataja kuitenkin esitti prosessiväitteen todeten, ettei Liikkasella ole enää jutussa syyteoikeutta, koska hän on esitutkinnassa ilmoittanut, ettei vaadi asiassa rangaistusta. KYSYMYS: Esitä perusteltu näkemyksesi siitä, onko Liikkanen menettänyt asiassa syyteoikeutensa vaiko ei. Kiinnitä vastauksessasi huomiota sekä siihen argumentaatioon, jolla voidaan puoltaa syyteoikeuden menettämistä että niihin näkökohtiin, jotka puhuvat syyteoikeuden säilymisen puolesta ) Syyttäjän velvollisuus ajaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta? (10 p.) 2) Syytesidonnaisuuden ja syytteen tarkistamisen välinen suhde (10 p.) 3) Mitä reformatio in pejus kiellolla tarkoitetaan ja mikä on sen merkitys rikosasioissa? (10 p.) 4) Oikeustapaus (10 p.) OIKEUSTAPAUS Automies Jari Liikkanen oli tyhmyyksissään lähtenyt humalapäissään ajelulle. Humalatilastaan huolimatta Liikkanen oli kokeneena autoilijana noudattanut melkein koko ajelunsa ajan tarkasti liikennesääntöjä. Liikennesäännöt Liikkaselta pääsivät unohtumaan vasta ihan ajelun lopussa, kun hän huolimattomuuttaan jätti kärkikolmion huomioimatta, minkä seurauksena Liikkanen kolaroi Pekka Laaksosen ohjaaman ja Seppo Parpon omistaman auton kanssa. Pekka Laaksonen kuten myös hänen kyydissään ollut Harri Pikkarainen loukkaantuivat mainitussa kolarissa lievästi. Tänään Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa on alettu käsittelemään virallisen syyttäjän Liikkasta vastaan nostamaa syytettä rattijuopumuksesta sekä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Syyttäjän ja Liikkasen lisäksi paikalla ovat Pekka Laaksonen, Seppo Parpo, Harri Pikkarainen sekä myös Markus Aarto, jotka kaikki ovat ilmoittautuneet jutussa asianomistajiksi haluavat näin ollen käyttää jutussa asianomistajan toissijaista syyteoikeutta ja yhtyä virallisen syyttäjän nostamaan syytteeseen. Viimeksi mainittu Aarto katsoi saaneensa asianomistajan aseman sillä perusteella, että automies Liikkanen oli ajellut juovuksissa Aarton ohi, kun tämä oli pahaa aavistamatta seisoskellut ajoradan reunalla. Liikkanen ei kuitenkaan suostunut käsittelyssä vastaamaan muiden kuin syyttäjän esittämiin rangaistusvaatimuksiin. Kantaansa hän perusteli tältä osin sillä, että liikenneturvallisuuden vaarantamisessa tai rattijuopumuksessa ei kummassakaan voi ylipäätään olla asianomistajia, koska molemmat rikokset ovat ns. vaarantamisrikoksina uhrittomia rikoksia.

5 Tätä näkemystä asianomistajiksi ilmoittautuneet eivät tietenkään hyväksyneet, vaan katsoivat että heillä on ilman muuta puhevalta rangaistusvaatimusta käsiteltäessä. Olivathan he kaikki olleet aidosti Liikkasen hölmöilyn vaaravyöhykkeellä. Edelleen asianomistajat Laaksonen ja Pikkarainen vaativat tuomioistuinta määräämään heille ROL 2 luvun mukaisen oikeudenkäyntiavustajan, koska heidän mukaansa laissa säädetyt edellytykset tällaisen avustajan määräämiselle ovat ehdottomasti olemassa. Lisäksi Laaksonen ja Pikkarainen päättivät vielä käsittelyn aikana esittää Liikkasta vastaan euron suuruisten vahingonkorvausvaatimuksen, joka kummankin osalta perustui siihen kipuun ja särkyyn, joka oli aiheutunut syytteessä tarkoitetusta liikenneonnettomuudesta. Liikkanen kiisti vahingonkorvausvaatimuksen kokonaisuudessaan ja totesi, että tuomioistuimen pitää jättää vaatimus tutkimatta liian myöhään esitettynä. Liikkasen mukaan Suomen lain mukaan ei ole sallittua esittää uusia siviilivaatimuksia enää rikosjutun pääkäsittelyvaiheessa, vaan kaikki siviilivaatimukset on esitettävä ennen pääkäsittelyn alkamista, jotta tuomioistuin voisi ne tutkia. Kysymys: 1. Esitä näkemyksesi siitä vodaanko Laaksosta, Parpoa, Pikkaraista ja Aartoa pitää jutussa asianomistajina? Ja jos voidaan, niin minkä rikosten? 2. Voidaanko Laaksoselle ja Pikkaraiselle määrätä asiassa ROL 2 luvun mukainen oikeudenkäyntiavustaja 3. Voiko käräjäoikeus tutkia Laaksosen ja Pikkaraisen esittämän vahingonkorvausvaatimuksen? Kaikkiin kolmeen kohtaan annettavat vastaukset on perusteltava Oikeustapaus (10 p.) seuraavalla sivulla. 2. Henkilötodistajien avulla tapahtuva todistelu on keskeisessä asemassa sekä esitutkinnassa että oikeudenkäynnissä. Miten henkilötodistajien todistamisvelvollisuus esitutkinnassa eroaa todistamisvelvollisuudesta oikeudenkäynnissä? Mitä muutoksia uusi esitutkintalainsäädäntö tuo tähän? (Viljasen luennot) (10 p). 3. Oikeudenkäynnin julkisuus on yksi keskeisimmistä prosessiperiaatteista. Kerro periaatteen sisällöstä ja funktioista. (Jokela, Rikosprosessi) (10 p). 4. Muutoksenhaun tarkoitus ja tehtävät. (Jokela, Hovioikeusmenettely) (10 p.) Oikeustapaus (10 p.)

6 Poliisin tutkittavana on Huijari OY:ssä tehdyksi epäiltyä törkeää velallisen epärehellisyyttä sekä raiskausta koskeva tapaus. Poliisi kuulustelee rikoksiin syylliseksi epäiltynä liikemies Heimo Uijaria, jonka vaimo Leena omistaa yhtiön koko osakekannan. Leena Uijari on yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen ainoa varsinainen jäsen. Poliisi epäilee kuitenkin Heimo Uijarin olevan yhtiön tosiasiallinen määräysvallan käyttäjä. Heimo Uijarin epäillään myyneen vähän ennen yhtiön konkurssia sen käyttöomaisuuden selvään alihintaan toiselle yhtiölle. Lisäksi Heimo Uijarin epäillään raiskanneen yhtiön pikkujoulutilaisuudessa yhtiössä työharjoittelussa olleen 15-vuotiaan koululaisen Minna Moision. Asiasta on tehnyt tutkintapyynnön hänen yksinhuoltajaäitinsä Hanna Moisio. Esitutkinnassa kuultaessa Hanna Moisio ilmoittaa haluavansa, ettei raiskauksesta nosteta syytettä, koska Heimo Uijari on muussa tapauksessa ilmoittanut pitävänsä huolen siitä, ettei Minna Moisio tule koskaan saamaan töitä kotipaikkakunnaltaan. Hanna Moisio kertoo päätyneensä pitkällisen harkinnan jälkeen siihen, että on parempi painaa asia villaisella. Minna Moisio ei halua kuulustelussa ottaa mitään kantaa mahdolliseen syytteeseen. Heimo Uijari kiistää olevansa millään tavalla vastuussa yhtiössä suoritetuista toimista, koska hänellä ei ole mitään virallista asemaa yhtiössä. Hän katsoo olevansa vain yhtiön työntekijä. Hän tunnustaa kyllä realisoineensa yhtiön omaisuuden ennen konkurssia, jottei tuleva pesänhoitaja pääsisi turhaan laskuttamaan omaisuuden myynnistä. Pikkujoulutilaisuudessa Heimo Uijari oli kertomansa mukaan vahvassa humalassa eikä muista siitä mitään. Uijari kertoo lääkärinsä todenneen alkoholin vaikuttavan häneen niin, että hän menettää muistinsa eikä kykene kontrolloimaan tekemisiään. Poliisi kuulustelee todistajana yhtiön työntekijää V. Virtasta ja tiedustelee mm. yhtiön käyttöomaisuuden todellisesta arvosta. Virtanen kieltäytyy vastaamasta, koska hänen mukaansa Heimo Uijari on kieltänyt häntä paljastamasta yhtiön liikesalaisuuksia. Heimo Uijarin mainitsema lääkäri R. Ohto puolestaan kieltäytyy kertomasta poliisille mitään Uijarin mahdollisista sairauksista. Kieltäytymisten vuoksi tutkinnanjohtaja pyytää käräjäoikeutta toimittamaan Virtasen ja Ohdon kuulustelun. Arvioi edellä kuvattuja Heimo Uijarin, V. Virtasen, Minna Moision, Hanna Moision ja R. Ohdon toimia/kannanottoja prosessioikeudellisten säännösten valossa. Mitä käräjäoikeus voi tehdä tutkinnanjohtajan pyynnön johdosta? PERUSTELTU vastaus. 2. Pääkäsittelyn tarkoitus hovioikeudessa? (Jokela, Hovioikeusmenettely) (10 p.) 3. Rikostuomion oikeusvoima? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) 4. Oikeudenkäynnin joutuisuus rikosasiassa? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) Oikeustapaus (10 p.) Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:n tuomitsemista ran gaistukseen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyte perustui siihen, että A oli vastaavana

7 päivystävänä lääkärinä Turun keskussairaalassa laiminlyönyt pitää sairaalan päivystyspoliklinikalla riittävän kauan tarkkailtavana potilasta, jolla oli merkkejä siitä, että tämä oli saanut iskun takaraivoonsa. Tällöin oli ollut riski siitä, että potilas oli saanut kallo- ja aivovammoja. Joitakin tunteja sairaalan jätettyään potilas oli kuollut poliisiputkassa. A oli esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Syyttäjä oli kuitenkin katsonut, että juttu voitiin tutkia ja ratkaista A:n poissaolosta huolimatta. Käräjäoikeus oli kutsunut A:n pääkäsittelyyn ilmoituksin, että A voi saapua istuntoon vastaamaan syyttäjän vaatimuksiin, mutta että hänen läsnäolonsa istunnossa ei ollut välttämätöntä, vaan että juttu voitiin tutkia ja ratkaista hänen poissa ollessaankin, jolloin rangaistukseksi voitiin tuomita vain sakkoa. Haastehakemuksen johdosta antamassaan kirjallisessa lausumassa A oli kiistänyt rangaistusvaatimuksen ja pyytänyt pääkäsittelyn siirtämistä, koska hän ei erään yliopistollisen kurssin vuoksi voinut olla läsnä pääkäsittelyssä haastehakemuksessa ilmoitettuna päivänä. Käräjäoikeus ei siirtänyt eikä lykännyt pääkäsittelyä, vaan totesi päätöksellään, ettei A:n esittämä syy muodostanut laillista estettä. Syytteensä toteen näyttämiseksi syyttäjä kuulustutti jutussa 12 todistajaa, jotka kertoivat muun muassa potilaan vammoista ja tilasta sekä A:n toiminnasta ja sen lääketieteellisestä arvioinnista. Lisäksi syyttäjä jätti oikeudelle kirjallisina todisteina useita asiakirjoja, jotka koskivat potilaan tilaa päivystyspoliklinikalle saavuttaessa ja myöhempää kuolinsyytä. Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syytteenalaiseen rikokseen. Käräjäoikeus totesi, että potilas oli kuollut joitakin tunteja sen jälkeen kun hänet oli A:n päätöksellä poistettu sairaalasta. Kuolema oli aiheutunut päässä olleesta vammasta, joka oli syntynyt noin kuusi tuntia ennen kuin hänet oli viety sairaalaan. Käräjäoikeus katsoi A:n menetelleen moitittavasti siinä, että hän ei ollut pitänyt potilasta riittävän kauan paikalla selvittääkseen, johtuivatko tässä ilmenneet oireet kallo- ja aivovammasta. Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 40 luvun 10 :n nojalla tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen. A) Arvioi käräjäoikeuden menettelyn oikeellisuutta lain, tenttikirjan (Rikosprosessi) ja luentojen pohjalta! (5 p.) B) Selvitä vielä erikseen lain, tenttikirjan (Rikosprosessi) ja luentojen pohjalta lyhyesti perustellen mahdollisuudet kyseisen jutun käsittelemisen kirjallisessa menettelyssä! (5 p.) 2. Asianosaisten loppulausunnot esitutkinnassa? (Helminen - Lehtola - Virolainen: Esitutkinta ja pakkokeinot) (10 p.) 3. Mitä ovat ne uudet "seikat", joihin OK:n prekluusiosäännöksen mukaan ei pääsääntöisesti saa hovioikeudessa vedota? Keitä tämä kielto koskee? (Jokela: Hovioikeusmenettely) (10 p.) 4. Oikeudenkäynnin suullisuus rikosprosessissa? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) Oikeustapaus (10 p)

8 a) Käräjäoikeus katsoi syyttäjän esittämästä syytteestä, johon asianomistaja Jasmi K oli yhtynyt, selvitetyksi, että Piia M, Mari K ja Marika T olivat Turussa yhdessä syyllistyneet Jasmi K:n pahoinpitelyyn muun muassa lyömällä nyrkillä päähän ja potkimalla eri puolille kehoa. Tämän vuoksi ja rangaistusten mittaamisen osalta lausumillaan perusteilla käräjäoikeus tuomitsi Piia M:n pahoinpitelystä kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen, Mari K:n pahoinpitelystä kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen ja Marika T:n pahoinpitelystä viideksi kuukaudeksi vankeuteen. Käräjäoikeus määräsi vankeusrangaistukset ehdollisiksi. Piia M, Mari K ja Marika T valittivat hovioikeuteen vaatien, että kunkin ehdollinen vankeusrangaistus lievennetään sakkorangaistukseksi ja että rangaistuksia joka tapauksessa alennetaan. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perustelut rangaistuksen mittaamisen osalta muutoin, mutta katsoi, että ehdollinen vankeusrangaistus yksin oli riittämätön seuraamus. Hovioikeus alensi Piia M:n ja Mari K:n ehdolliset vankeusrangaistukset kummankin osalta 60 päiväksi vankeutta ja Marika T:n ehdollisen vankeusrangaistuksen neljäksi kuukaudeksi vankeutta sekä tuomitsi kullekin ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella 60 päiväsakkoa. Mikä on HO:n tuomion keskeisin rikosprosessuaalinen ongelma ja menettelikö HO sen osalta oikein? PERUSTELTU vastaus. b) Syyttäjä kertoi asian pääkäsittelyssä käräjäoikeudessa, että Antti A oli Turussa tehnyt ruumiillista väkivaltaa Minna B:lle heidän yhteisessä asunnossaan lyömällä nukkumassa ollutta B:tä nyrkillä kasvoihin, iskemällä lihaveitsellä B:tä oikeaan reiteen ja lähtemällä tulemaan B:n päälle veitsi kädessään, jolloin B oli tarttunut oikealla kädellään lyöntiasennossa olleen A:n veitseen seurauksin, että A:n vetäistessä veistä taaksepäin se oli tehnyt viillon B:n oikean käden etusormeen. Koska pahoinpitelyssä oli käytetty teräasetta ja rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä. B, jolla ei ollut asianomistajana vaatimuksia A:ta kohtaan, katsoi, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 :ssä säädetty todistajan kokonaiskieltäytymisoikeus koski häntä A:n kihlattuna. Käräjäoikeus katsoi käsittelyratkaisussaan, että asianomistajalla ei ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 :ään perustuvaa oikeutta kieltäytyä todistelutarkoituksessa tapahtuvasta kuulustelusta. A kiisti syytteen. B:n kieltäydyttyä kertomasta asiasta mitään syyttäjä luki hänen esitutkinnassa antamansa kertomuksen, jonka mukaan A oli menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla. Käräjäoikeus katsoi, että B:n esitutkinnassa antama kertomus oli siten tullut lailliseksi oikeudenkäyntiaineistoksi asiassa. Todistaja, rikosylikonstaapeli Pertti C kertoi kuulustelleensa esitutkinnassa B:tä, joka oli antanut kertomuksensa oma-aloitteisesti. C oli esitellyt takavarikoitua lihaveistä B:lle, joka oli sanonut, että veitsi oli sama, jota A oli käyttänyt pahoinpitelyssä. C oli havainnut B:n kädessä siteet ja B:n housun lahkeessa noin viiden senttimetrin pituisen reiän. C ei ollut nähnyt B:ssä vammoja. Pääasiaratkaisussaan käräjäoikeus lausui B:n esitutkintakertomuksen ja sitä tukevien C:n havaintojen perusteella näytetyksi, että A oli syyllistynyt siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä 8 kuukaudeksi vankeuteen.

9 Mitkä ovat tapauksen keskeisimmät rikosprosessuaaliset ongelmat ja menettelikö KO niiden osalta oikein? PERUSTELTU vastaus. 2. Todistustaakka ja näyttövaatimus rikosasioissa? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) Vastaustila max 2 s. 3. Kerro teoksen Jokela, Hovioikeusmenettely pohjalta lyhyesti perustellen, mitä oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 :n 1 momentissa tarkoitetaan siinä mainituilla uusilla seikoilla ja todisteilla! (10 p.) Vastaustila max. 2 s. 4. Kuka on rikoksen asianomistaja? (10 p) Vastaustila max 2 s Oikeustapaus (10 p.) seuraavalla sivulla 2. Kanteenmuutoskiellon sisältö ja laajuus hovioikeudessa käsiteltävissä rikosasioissa? (Jokela, Hovioikeusmenettely) (10 p.) 3. Loppulausunnot esitutkinnassa? (Helminen - Lehtola - Virolainen: Esitutkinta ja pakkokeinot) (10 p) 4. Akkusatorinen menetelmä ja virallisperiaate rikosasioissa? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) Oikeustapaus (10 p.) seuraavilla sivuilla 2. Oikeusvoiman objektiivinen ja subjektiivinen ulottuvuus rikosasioissa? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) 3. Syyttäjän rooli esitutkinnassa? (Helminen - Lehtola Virolainen, Esitutkinta ja pakkokeinot) (10 p.) 4. Vastapuolten tasavertaisuusperiaate ja kuulemisperiaate rikosprosessissa? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) Esitutkinnan käsite ja tarkoitus? (Helminen - Lehtola - Virolainen) (10 p.) 2. Kansainvälinen toimivalta rikosasioissa? (Jokela) (10 p.)

10 3. Akkusatorinen menetelmä? (Jokela) (10 p.) 4) Oikeustapaus (10 p.) seuraavilla sivuilla Oikeustapaus (10 p) Varsinais-Suomen käräjäoikeus on menetellyt kahdessa käsittelemässään rikosasiassa mm. seuraavasti: A) Käräjäoikeudessa esillä olleessa rikosasiassa virallinen syyttäjä vaati Antti Autiolle rangaistusta pahoinpitelystä. Asianomistaja Armi Elo ei halunnut lausua oikeudessa asiasta mitään. Sen vuoksi syyttäjä luki oikeuden istunnossa esitutkintapöytäkirjasta Elon kuulustelukertomuksen, jossa tämä kuvaili, miten Autio oli pahoinpidellyt häntä syytteessä kuvatulla tavalla. Käräjäoikeus kuuli syyttäjän nimeämänä todistajana poliisikonstaapeli Kaarlo Korppia, joka kertoi kuulustelleensa esitutkinnassa Eloa ja että Elo oli antanut kertomuksensa oma-aloitteisesti. Korppi oli havainnut Elon kädessä siteen ja housunlahkeessa reiän. Näihin kohtiin Elo oli kertonut Aution osuneen häntä Elon kotona Elon keittiön pöytälaatikosta sieppaamallaan leipäveitsellä. Useat lyönnit Elo oli onnistunut väistämään. Autio kiisti syytteen, mutta käräjäoikeus tuomitsi hänet, ottaen huomioon, että teossa oli käytetty teräasetta, törkeästä pahoinpitelystä kahdeksi vuodeksi vankeuteen ja menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä käytetyn, todisteena takavarikoidun leipäveitsen. Samalla käräjäoikeus määräsi Aution heti vangittavaksi. B) Virallinen syyttäjä vaati käräjäoikeudessa esillä olleessa rikosasiassa Pentti Puraselle rangaistusta törkeästä petoksesta sillä perusteella, että Puranen oli erehdyttänyt vaikeasti vammautuneen Ilkka Iivosen myymään hänelle osuutensa heidän yhteisesti omistamastaan yhtiöstä. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen äänestyksen jälkeen. Tuomion lopputulos muodostui lautamies Heino Hovin ja tämän kannanottoon yhtyneen lautamies Anja Apusen mielipiteestä, kun taas puheenjohtajana toiminut käräjätuomari ja kolmas lautamies olivat langettavan tuomion kannalla. Hovi perusteli ratkaisua muun ohessa sillä, mitä hän oli yrityskaupan tapahtumisaikoihin itse havainnut Iivosen henkisestä tilasta ja halukkuudesta eläkkeelle jäämiseen. Hovin havaintoja ei ollut käsitelty oikeuden istunnossa. Jo pari vuotta ennen oikeudenkäynnin vireilletuloa Hovi oli keskustellut yrityskaupasta kahden tuttavansa kanssa ja ilmaissut näille näkemyksenään silloin vielä esitutkinnassa olleesta asiasta, ettei Puranen ollut syyllistynyt asiassa rikokseen. Toinen Hovin tuttavista oli edustanut vastakkaista kantaa ja ehdottanut Hoville vedonlyöntiä asiasta, mutta Hovi ei ollut lyönyt vetoa. Syytteen tultua nostetuksi tuttava oli vielä puhelinkeskustelussa muistuttanut Hovia heidän aiemmasta keskustelustaan. Kiistäessään syytteen Puranen vaati samalla valtiolta korvausta laittomasta vangitsemisesta, koska hän oli ollut tutkinnan aikana pidätettynä ja vangittuna. Käräjäoikeuden puheenjohtaja oli oma-aloitteisesti hankkinut Purasta koskevan rikosrekisterin otteen tiedustelematta asianosaisten kantaa otteen hankkimiseen. Rikosrekisterin otteesta ilmenneitä tietoja ei ollut käsitelty käräjäoikeuden istunnossa. Käräjäoikeus hylkäsi yksimielisesti Purasen korvausvaatimuksen nojautuen muun ohessa rikosrekisterin otteesta ilmenneisiin tietoihin.

11 Arvioi käräjäoikeuden menettelyn laillisuutta siltä osin kuin sitä on edellä kuvattu. Miltä osin käräjäoikeus mahdollisesti menetteli oikein ja miltä osin virheellisesti? PERUSTELE kannanottosi Asianomistajan luopuminen syytteestä ja syyttämispyynnön peruuttaminen? (Jokela, Rikosprosessi) ( 10 p) 2. Syytteestä vapautetun oikeus kulukorvaukseen valtiolta? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) 3. Vähimmän haitan periaate? (Helminen Lehtola Virolainen, Esitutkinta ja pakkokeinot) (10 p.) 4. Oikeustapaus (seuraavilla sivuilla) (10 p.) OIKEUSTAPAUS Automies Jari Liikkanen oli tyhmyyksissään lähtenyt humalapäissään ajelulle. Humalatilastaan huolimatta Liikkanen oli kokeneena autoilijana noudattanut melkein koko ajelunsa ajan tarkasti liikennesääntöjä. Liikennesäännöt Liikkaselta pääsivät unohtumaan vasta ihan ajelun lopussa, kun hän huolimattomuuttaan jätti kärkikolmion huomioimatta, minkä seurauksena Liikkanen kolaroi Pekka Laaksosen ohjaaman ja Seppo Parpon omistaman auton kanssa. Pekka Laaksonen kuten myös hänen kyydissään ollut Harri Pikkarainen loukkaantuivat mainitussa kolarissa lievästi. Tänään Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa on alettu käsittellä virallisen syyttäjän Liikkasta vastaan nostamaa syytettä rattijuopumuksesta sekä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Syyttäjän ja Liikkasen lisäksi paikalla ovat Pekka Laaksonen, Seppo Parpo, Harri Pikkarainen sekä myös Markus Aarto, jotka kaikki ovat ilmoittautuneet jutussa asianomistajiksi ja haluavat näin ollen käyttää jutussa asianomistajan toissijaista syyteoikeutta sekä yhtyä virallisen syyttäjän nostamaan syytteeseen. Viimeksi mainittu Aarto katsoi saaneensa asianomistajan aseman sillä perusteella, että automies Liikkanen oli ajellut juovuksissa Aarton ohi, kun tämä oli pahaa aavistamatta seisoskellut ajoradan reunalla. Liikkanen ei kuitenkaan suostu käsittelyssä vastaamaan muiden kuin syyttäjän esittämiin rangaistusvaatimuksiin. Kantaansa hän perusteli tältä osin sillä, että liikenneturvallisuuden vaarantamisessa tai rattijuopumuksessa ei kummassakaan voi ylipäätään olla asianomistajia, koska molemmat rikokset ovat ns. vaarantamisrikoksina uhrittomia rikoksia.

12 Tätä näkemystä asianomistajiksi ilmoittautuneet eivät tietenkään hyväksyneet, vaan katsoivat että heillä on ilman muuta puhevalta rangaistusvaatimusta käsiteltäessä. Olivathan he kaikki olleet aidosti Liikkasen hölmöilyn vaaravyöhykkeellä. Edelleen asianomistajat Laaksonen ja Parpo vaativat tuomioistuinta määräämään heille ROL 2 luvun mukaisen oikeudenkäyntiavustajan, koska heidän mukaansa laissa säädetyt edellytykset tällaisen avustajan määräämiselle ovat ehdottomasti olemassa. Lisäksi Laaksonen ja Pikkarainen päättivät vielä käsittelyn aikana esittää Liikkasta vastaan euron suuruisten vahingonkorvausvaatimuksen, joka kummankin asianomistajan osalta perustui siihen kipuun ja särkyyn, joka oli aiheutunut syytteessä tarkoitetusta liikenneonnettomuudesta. Liikkanen kiisti vahingonkorvausvaatimuksen kokonaisuudessaan ja totesi, että tuomioistuimen pitää jättää vaatimus tutkimatta liian myöhään esitettynä. Liikkanen katsoi, että Suomen lain mukaan ei ole sallittua esittää uusia siviilivaatimuksia enää rikosjutun pääkäsittelyvaiheessa, vaan kaikki siviilivaatimukset on esitettävä ennen pääkäsittelyn alkamista, jotta tuomioistuin voisi ne tutkia. Kysymykset: 1. Esitä näkemyksesi siitä voidaanko Laaksosta, Parpoa, Pikkaraista ja Aartoa pitää jutussa asianomistajina? Ja jos voidaan, niin minkä rikosten? 2. Voidaanko Laaksoselle ja Parpolle määrätä asiassa ROL 2 luvun mukainen oikeudenkäyntiavustaja 3. Voiko käräjäoikeus tutkia Laaksosen ja Pikkaraisen esittämän vahingonkorvausvaatimuksen? Kaikkiin kolmeen kohtaan annettavat vastaukset on perusteltava. Kohdissa 2 ja 3 voit pitää Laaksosta, Parpoa ja Pikkaraista asianomistajia, vaikka olisit kohdan 1 vastauksessa päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun.

13 Asianosaisten loppulausunnot esitutkinnassa? (Helminen - Lehtola - Virolainen: Esitutkinta ja pakkokeinot) ( 10 p) 2. Syytteen tarkistamisen ja syytteen laajentamisen välinen suhde? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) 3. Todistajan käsite ja kelpoisuus? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) 4. Oikeustapaus (seuraavilla sivuilla) (10 p.) Lakikirjatentti 1. Tasapuolisuusperiaate esitutkinnassa? (Helminen Lehtola - Virolainen) (10 p.) 2. Todistelun vastaanotto hovioikeuden pääkäsittelyssä? (Jokela) (10 p.) 3. Syyttäjän velvollisuus ajaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) 4. Oikeustapaus (10 p.) seuraavalla sivulla Lakikirjatentti 1. Syytetyn julkinen puolustus? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) 2. Asianosaisten loppulausunnot esitutkinnassa? (Helminen - Lehtola - Virolainen: Esitutkinta ja pakkokeinot) (10 p.) 3. Asianomistajan syyteoikeus? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) 4. Oikeustapaus (10 p.) seuraavalla sivulla.

14 Lakikirjatentti 1. Todistelun uskottavuuden arviointi pääkäsittelyperusteena hovioikeudessa? (Jokela: Rikosprosessi) (10 p.) 2. Akkusatorinen menetelmä rikosasioissa? (Jokela: Rikosprosessi) (10 p.) 3. Kuulustelu on tärkeä epäillyn rikoksen tutkintaan liittyvä esitutkintatoimenpide. Mitkä ovat esitutkinnassa suoritettavan kuulustelun eri vaiheet? (Helminen Lehtola - Virolainen: Esitutkinta ja pakkokeinot) (10 p.) 4. Oikeustapaus (10 p) Käräjäoikeudessa oli esillä rikosasia, jossa virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohessa pahoinpitelystä ja B:lle muun ohessa törkeästä petoksesta. Pahoinpitelyasian asianomistaja C ei halunnut lausua oikeudessa asiasta mitään. Sen vuoksi syyttäjä luki oikeuden istunnossa esitutkintapöytäkirjasta C:n kuulustelukertomuksen, jossa tämä kuvaili, miten A oli pahoinpidellyt häntä syytteessä kuvatulla tavalla. Käräjäoikeus kuuli syyttäjän nimeämänä todistajana poliisikonstaapeli D:tä, joka kertoi kuulustelleensa esitutkinnassa C:tä ja että C oli antanut kertomuksensa oma-aloitteisesti. D oli havainnut C:n kädessä siteen ja housunlahkeessa reiän. Näihin kohtiin C oli kertonut A:n lyöneen häntä C:n kotona C:n keittiön pöytälaatikosta sieppaamallaan leipäveitsellä. A kiisti syytteen, mutta käräjäoikeus tuomitsi hänet rangaistukseen, ottaen huomioon, että teossa oli käytetty teräasetta, törkeästä pahoinpitelystä ja menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä käytetyn, todisteena takavarikoidun leipäveitsen. B:lle virallinen syyttäjä vaati rangaistusta muun ohessa törkeästä petoksesta sillä perusteella, että B oli erehdyttänyt vaikeasti vammautuneen E:n myymään hänelle osuutensa heidän yhteisesti omistamastaan yhtiöstä. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen äänestyksen jälkeen. Tuomion lopputulos muodostui lautamies F:n ja tämän kannanottoon yhtyneen lautamies G:n mielipiteestä, kun taas puheenjohtajana toiminut käräjätuomari ja kolmas lautamies olivat langettavan tuomion kannalla. F perusteli ratkaisua muun ohessa sillä, mitä hän oli yrityskaupan tapahtumisaikoihin itse havainnut E:n henkisestä tilasta ja halukkuudesta eläkkeelle jäämiseen. F:n havaintoja ei ollut käsitelty oikeuden istunnossa. Jo pari vuotta ennen oikeudenkäynnin vireilletuloa F oli keskustellut yrityskaupasta kahden tuttavansa kanssa ja ilmaissut näille näkemyksenään silloin vielä esitutkinnassa olleesta asiasta, ettei B ollut syyllistynyt asiassa rikokseen. Toinen F:n tuttavista oli edustanut vastakkaista kantaa ja ehdottanut F:lle vedonlyöntiä asiasta, mutta F ei ollut lyönyt vetoa. Syytteen tultua nostetuksi tuttava oli vielä puhelinkeskustelussa muistuttanut F:ää heidän aiemmasta keskustelustaan. Kiistäessään syytteen B vaati samalla valtiolta korvausta laittomasta vangitsemisesta, koska hän oli ollut tutkinnan aikana pidätettynä ja vangittuna. Käräjäoikeuden puheenjohtaja oli oma-aloitteisesti hankkinut B:tä koskevan rikosrekisterin otteen tiedustelematta asianosaisten kantaa otteen hankkimiseen. Rikosrekisterin otteesta ilmenneitä tietoja ei ollut käsitelty käräjäoikeuden istunnossa. Käräjäoikeus hylkäsi yksimielisesti B:n korvausvaatimuksen nojautuen muun ohessa rikosrekisterin otteesta ilmenneisiin tietoihin.

15 Arvioi käräjäoikeuden menettelyn laillisuutta siltä osin kuin sitä on edellä kuvattu. Miltä osin käräjäoikeus mahdollisesti menetteli oikein ja miltä osin virheellisesti? PERUSTELE kannanottosi Lakikirjatentti 1. Loppulausunnot esitutkinnassa? (10 p.) 2. Ketä pidetään rikoksen asianomistajana? (10 p.) 3. Missä laajuudessa rikosasian ratkaisu tulee asiallisesti sitovaksi (oikeusvoiman objektiivinen ulottuvuus rikosasioissa)? (Jokela: Rikosprosessi) (10 p.) 4. Oikeustapaus (10 p.) Syytetty A on tuomittu käräjäoikeudessa asianomistaja B:n pahoinpitelystä ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja erinäisiin korvauksiin. A on valittanut tuomiosta hovioikeuteen vaatien syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä. Syyttäjä on vastauksessaan vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta ja että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle hovioikeudessa valtion varoista maksettavat todistelukustannukset. Asianomistaja B on vastauksessaan yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta kipua ja särkyä sekä henkistä kärsimystä koskevilta osilta. Lisäksi B on vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa. A:lle on määrätty oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa tarkoitetuksi puolustajaksi asianajaja X. Tulojensa ja varallisuutensa puolesta A voisi saada myös oikeusapulain mukaista oikeusapua ilman omavastuuta. B:lle on myönnetty asiassa oikeusapulain nojalla oikeusapua 20 prosentin omavastuuosuudella ja hänen oikeusavustajakseen on määrätty asianajaja Y. Asia käsitellään hovioikeudessa pääkäsittelyssä, jossa kuullaan asianosaisia sekä lisäksi syyttäjän nimeämää todistajaa C ja syyttäjän ja A:n nimeämää todistajaa D. Asianosaiset ja todistajat kertovat tapahtumista samoin kuin käräjäoikeudessakin. Todistajat vaativat korvaukseksi oikeuteen saapumisestaan, C päivärahaa 16 euroa ja matkakulujen korvausta 6 euroa eli yhteensä 22 euroa ja D päivärahaa 16 euroa, matkakulujen korvausta 10 euroa ja ansion menetyksestä 100 euroa eli yhteensä 122 euroa. Pääkäsittelyn lopuksi asianajajat X ja Y jättävät hovioikeudelle kululaskunsa. X vaatii valituksesta, pääkäsittelyyn valmistautumisesta ja pääkäsittelystä 1000 euroa + arvonlisäverona 220 euroa eli yhteensä 1220 euroa. Y vaatii vastauksesta, pääkäsittelyyn valmistautumisesta ja pääkäsittelystä 800 euroa + arvonlisäverona 176 euroa eli yhteensä 976 euroa ja A:n velvoittamista korvaamaan B:lle tämän omavastuuosuuden. Pääkäsittelyn jälkeen tekemässään päätöksessä hovioikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota. A tuomitaan siis myös hovioikeudessa syytteen mukaisesti pahoinpitelystä eikä käräjäoikeuden tuomiota muuteta myöskään vahingonkorvausten osalta.

16 Laadi hovioikeuden perusteltu ratkaisu asiassa todistajanpalkkioiden, avustajanpalkkioiden ja oikeudenkäyntikulujen osalta! Ota kantaa ainakin seuraaviin kysymyksiin: a) Mitä, paljonko ja millä perusteilla todistelukustannusten korvauksia C:lle ja D:lle maksetaan valtion varoista? b) Paljonko ja kenelle A velvoitetaan korvaamaan näitä kustannuksia? c) Keneltä ja paljonko X:llä ja Y:llä on oikeus saada korvausta avustajantehtävistään hovioikeudessa? d) Mikä on A:n ja B:n keskinäinen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus? e) Mikä on A:n velvollisuus korvata valtiolle sen varoista maksettuja avustajanpalkkiota?