Hallitus ja eduskunta syrjivät eläkeläisiä

Transkriptio

1 1 Hallitus ja eduskunta syrjivät eläkeläisiä Työeläkeindeksissä hintojen muutoksen vaikutus on 80 % ja palkkojen muutosten osuus 20 %. Tämän perusteella vuodelle 2015 vahvistettu työeläkeindeksi olisi ao. hallituksen esityksen mukaan ollut 1.1 %. Työeläkeindeksiksi vahvistettiin kuitenkin 0.39 % koska palkatkaan eivät nouse esitettyjen perusteluiden mukaan tätä enempää. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteessa 192/2014( ) todetaan sanatarkasti lainaten seuraavasti: Etuuksien 0,4 prosentin korotus vastaa työmarkkinakeskusjärjestöjen työllisyys- ja kasvusopimuksessa syksyllä 2013 sopimaa palkankorotusten tasoa. Tavallista pienemmän indeksikorotuksen johdosta etuusmenoja säästyisi yhteensä 230 miljoonaa euroa. Valtion osuus säästöistä olisi noin 91 miljoonaa euroa ja kuntien noin 35 miljoonaa euroa. Lisäksi päätös pienentäisi yksityisen sektorin eläkemenoja yhteensä noin 104 miljoonaa euroa. Tavallista matalamman indeksitarkistuksen vaikutus julkiseen talouteen olisi kuitenkin tätä pienempi, koska myös verotulot vähenisivät. Hallituksen esityksen (HE/153/2014) perusteella hallitus on mitä ilmeisimmin pitänyt eläkeläisten menetyksiä vähäisinä, sillä esityksessä todetaan sanatarkasti lainaten seuraavasti: Perustuslainmukaisuutta arvioitaessa merkitystä on ollut myös sillä, että muutoksen taso on vastannut palkkakehitystä (PeVL 28/1992 vp), muutos on johtunut oleellisesti vallitsevasta taloudellisesta tilanteesta (PeVL 10/1994 vp sekä 34/1996) ja sillä, että muutos on ollut vähäinen (PeVL 13/1995 vp). Esitetty viittaus siihen, että valittu indeksi vastaisi palkkakehitystä, on mitä suurimmassa määrin kyseenalainen väite. Lienee selvää, että valittuun indeksiin on vaikuttanut vallitseva taloudellinen tilanne. Se ei kuitenkaan oikeuta sälyttämään työeläkemaksuja eläkkeensaajille niin kuin nyt on tapahtunut. Indeksikorotuksen perusteena on Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen mukaan käytetty työmarkkinakeskusjärjestöjen työllisyys- ja kasvusopimuksessa syksyllä 2013 sopimaa palkankorotusten tasoa, joka tiedotteen mukaan on 0.4 %. Todellisuudessa palkat nousevat merkittävästi enemmän. Tammikuulta 2015 peräisin olevan valtioneuvoston kanslian raportin mukaan joulukuussa 2014 tehtyjen ennakkoarvioiden mukaan ansiotasoindeksin muutokset vuosille 2014, 2015 ja 2016 olisivat 1.4 %, 1.2 % ja 1.5 % eikä suinkaan 0.4 %. Korotus 0.4 % on työllisyys- ja kasvusopimuksessa todettu yleiskorotus. Mm. alakohtaiset sopimukset, liukumat ja muut sopimukset ovat sitten nostaneet ansiotasoindeksiä reilusti yli yhden prosentin. Sopimuksen allekirjoittajille on ollut itsestään selvää, että 0.4 %:n yleiskorotuksen lisäksi palkkoihin tulee muitakin, mm. normaaleja työpaikkakohtaisia palkkojen korotuksia. Tämä tosiasia on täytynyt olla selvää myös hallituspuolueille. Siitä huolimatta hallitus on lähtenyt täysin tietoisesti syrjimään eläkeläisiä säätämällä

2 palkkakehitykseen viitaten eläkeindeksin arvoksi 0.4 %, joka on kaukana todellisesta vuoden 2015 eläkeindeksin laskentapohjana olevasta vuoden 2014 palkkakehityksestä. Viittaus 0.4 %:n palkankorotusten tasoon on harhaanjohtava ilmaus kun todellisuudessa palkankorotusten taso on merkittävästi korkeampi. Indeksiratkaisullaan hallitus ja eduskunta syrjivät räikeästi eläkeläisiä. Indeksiratkaisun perusteella eläkeläisten kokonaismenetykset ovat vuositasolla reilusti yli 200 miljoonaa euroa. Eläkeläisten menetykset kasvavat tulevaisuudessa kun seuraavien vuosien indeksimuutokset perustuvat nykyiseen alhaiseen indeksiin 0.4 %. Eläkeläisten menettämä rahamäärä ei ole kertaluonteinen menetys, vaan se toistuu tulevinakin vuosina. Tälle vuodelle vahvistettu työeläkeindeksi oli päätöksentekijöiltä vahva kannanotto siihen suuntaan, että työeläkeindeksin tulisikin määräytyä sataprosenttisesti palkkojen perusteella. Päätös nimittäin sisältää sen harkitun tai harkitsemattoman kannanoton, että työeläkeindeksi ei voi ylittää ansiotasoindeksiä, jonka arvoksi kaiken lisäksi harhaanjohtavasti ilmoitettiin 0.4 % työeläkelainsäädäntöön perustuvan korkeamman ansiotasoindeksin sijasta. Päätös kuvastaa ratkaisun lyhytnäköisyyttä koko työeläkejärjestelmän kestävyyden kannalta. Vuoden 2015 eläkeindeksillä saatiin aikaan myös se, että yksityisen sektorin eläkerahastoille siirrettiin noin 100 miljoonaa euroa eläkeläisten rahaa. Se taas merkitsee sitä, että työeläkemaksun nousupaine helpottuu, kun eläkeläisetkin osallistuvat toteutetuilla eläkeleikkauksillaan eläkerahastojen kartuttamiseen. Eläkerahastojen kartuttaminen ja osallistuminen työeläkemaksujen maksamiseen eivät kuulu eläkeläisille. Siksi on syytä selvittää indeksiä koskevaan hallituksen esitykseen ja eduskunnan päätökseen liittyvät laillisuuskysymykset, sillä indeksiratkaisulla eläkeläiset pakotettiin osallistumaan työeläkemaksun maksamiseen. Eläkeläiset ovat työuriensa aikana maksaneet omalla vuorollaan omat eläkemaksunsa ja he ovat ansainneet sekä työllään että eläkemaksuillaan nyt maksussa olevat eläkkeensä. Työeläkeindeksin määrittämistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 153/2014) todetaan, sanatarkasti lainaten: Ehdotuksen arvioidaan alentavan yksityisen sektorin työeläkejärjestelmässä työeläkemaksun korotustarvetta arviolta 0,1 prosenttiyksikköä. Vaikutukset työeläkemenoihin ja -maksuihin pienenevät pidemmällä aikavälillä ja vuoteen 2050 mennessä vaikutukset ovat lähes poistuneet. Tämä ei ole ainut esimerkki siitä, että veronmaksajien, eläkeläistenkin, rahoitettavaksi siirretään työeläkemaksun nousupaineita. Toisen esimerkin tarjoaa vajaat 10 vuotta sitten toteutettu työnantajien kansaneläkemaksun poistaminen. Tällä toimenpiteellä veronmaksajien taakkaa lisättiin vuositasolla yli 1000 miljoonalla eurolla. Työeläkejärjestelmä on ollut 1990-luvun alusta lähtien erittäin suurten mullistusten kohteena. Toistuvat muutokset ovat merkinneet käytännössä etuuksien heikennyksiä. Edellä käsitellyt esimerkit merkitsevät sitä, että varsinaisten eläkelainsäädäntömuutosten avulla toteutettujen etuusheikennysten ohella eläkeläisten taloudellista asemaa on ryhdytty heikentämään myös sillä, että työeläkemaksua on siirretty hivuttamalla ja suurelta yleisöltä 2

3 huomaamatta myös eläkeläisille ja yleisemmin veronmaksajille. Eläkemaksujen maksaminen ei ole eläkeläisten tehtävä. Se tehtävä kuuluu työeläkelainsäädännön mukaan työnantajille että palkansaajille,. Työeläkeindeksiin 0.4 % johtaneen hallituksen esityksen käsittelyssä ei pyydetty eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Valiokunnan lausunnon hankkimiseen olisi ollut perusteltu syy mm. siksi, että valitun työeläkeindeksin johtotähtenä oli ansiotasoindeksi 0.4 % vaikka tiedossa on indeksistä päätettäessä ollut se, että ansiotasoindeksi todellisuudessa muodostuu valittua arvoa 0.4 % selkeästi suuremmaksi. Toiseksi, päätöksellä työeläkkeellä olevat kansalaiset pakotettiin osallistumaan työeläkemaksun maksamiseen mikä ei työeläkelakien mukaan ole eläkeläisten tehtävä. 3 Eläketulon lisäveron säätäminen Syksyllä 2012 eduskunta teki päätöksen ns. solidaarisuusverosta. Hallituksen esityksen (HE 87/2012 vp) mukaan sekä suurituloisiin palkansaajiin että eläkeläisiin kohdistettiin vuodesta 2013 alkaen lisävero, joka oli suuruudeltaan ja voimassaoloajaltaan eläkkeensaajille ankarampi kuin palkansaajille. Eläketuloa saavien verovelvollisten verotusta kiristettiin siten, että luonnollisen henkilön tuli suorittaa eläketulostaan valtiolle eläketulon lisäveroa 6 prosenttia siltä osin kuin eläketulo vähennettynä eläketulovähennyksellä ylittää euroa. Suurituloisiksi palkansaajiksi katsottiin euroa vuodessa ansaitseva. Sanotun rajan ylittäville tuloille säädettiin 2 % solidaarisuusvero. Eläkkeensaajien solidaarisuusvero säädettiin pysyväksi. Palkansaajien osalta solidaarisuusverosta tuli määräaikainen. Eläketulon lisäveron perusteet Esitystä perusteltiin palkansaajamaksuilla, mm. palkansaajan työttömyysturvamaksulla ja palkansaajan työeläkemaksulla. Niiden avulla eläkeläisten verotus saatettiin näyttämään hallituksen esityksessä palkansaajien verotusta kevyemmältä. Nämä molemmat maksut ovat vakuutusmaksuja, jotka ovat palkansaajille verotuksessa vähennyskelpoisia. Eläketulon lisäveron ensisijaisena tarkoituksena on hallituksen esityksen mukaan kerätä verotuloja niiltä, joiden veronmaksukyky on korkealla tasolla. Perustelu on yleisellä tasolla sinänsä hyväksyttävä. Eläketulon lisävero ei kuitenkaan toteuta veronmaksukykyperiaatetta, vaan se asettaa samansuuruista ansiotuloa saavat iän perusteella eri asemaan. Vai voidaanko osoittaa, että esimerkiksi euroa vuodessa työeläketuloa ansaitsevien veronmaksukyky olisi parempi kuin esimerkiksi euroa vuodessa saavilla palkkatuloa ansaitsevilla veronmaksajilla? Näillä tulotasoilla eläkkeensaajiin kohdistettiin eläketulon lisävero mutta palkansaajiin lisäveroa ei kohdistettu. Asiaa ei millään tavalla perustella hallituksen esityksessä eikä myöskään eduskunnan päätöksessä. Eläketulon lisäveron toisena tarkoituksena on hallituksen mukaan kaventaa eläketulon ja palkkatulon veroasteiden nykyistä eroa. Väitetty ero perustuu laskelmaan, jossa vakuutusyhtiölle maksettava palkansaajan työeläkemaksu ja muut ns. palkansaajamaksut on luettu veroiksi.

4 4 Hallituksen esityksen pääperuste, veroasteiden ero eläketuloa saavien eduksi, on tosiasiapohjaltaan väärä. Tosiasia on se, että palkansaajien aikanaan maksamat työeläkemaksut vähennetään eläkkeen perusteena olevista ansioista. Työeläkemaksut on siis otettu huomioon jo eläkkeen tasoa määritettäessä. Eläkkeen lisävero rankaisee eläkeläisiä toiseen kertaan. Hallituksen esityksessä työeläketulojen on katsottu olevan palkkatuloja keveämmin verotettuja kuin palkkatulojen. Esityksen argumenttina on se, että palkansaajilla palkansaajan työeläkemaksu on otettu mukaan verona veroastetta laskettaessa. Työeläkettä saavien osalta palkansaajan työeläkemaksun eläkettä vähentävää vaikutusta ei kuitenkaan ole otettu huomioon. Kolmantena perusteena eläketulon lisäverolle oli se, että näin pyritään parantamaan ikääntyneiden kannustimia työelämässä jatkamiseen. Argumentti on korostetun ikäperusteinen ja sisältää sen, että ikääntyneen palkansaajan asemaa yritetään parantaa, ei hänen omaan verotukseensa liittyvillä kannusteilla, vaan vanhuuseläkkeellä olevien verotusta kiristämällä. Argumentti ei ota huomioon sitä, että eläke ansaitaan työsuhteen aikana ja se maksetaan jälkipalkkana työsuhteen päätyttyä. Hallitus ei ole esittänyt mitään tutkimustietoa siitä, että ikääntyneet palkansaajat pysyisivät pidempään työelämässä, jos heidän oma verotuksensa pysyisi ennallaan, mutta odotettavissa olevaa työeläkettä leikataan verotuksella. Kun eläketulon lisävero kohdistettiin jo työuransa päättäneisiin eläkkeensaajiin, lisävero on puhtaasti rangaistusvero, rangaistus siitä, eläkkeensaaja on siirtynyt vanhuuseläkkeelle saavuttuaan iän, jonka perusteella tämä on siirtynyt eläkkeelle. Eläketulon lisäveroa koskevat valitukset Korkeimman hallinto-oikeuden(kho) käsiteltävänä on lukuisia eläketulon lisäveroa koskevia valituksia jo vuodesta 2013 alkaen. Päätöksellään KHO on tehnyt ennakkoratkaisupyynnön Euroopan Unionin tuomioistuimelle yhden verovelvollisen valituksen perusteella. KHO:n päätöksestä ei käy ilmi, onko se lainkaan tutkinut hallituksen esityksen perusteluiden paikkansapitävyyttä. Ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessä vain siteerataan hallituksen esityksen perusteluita ottamatta kantaa perusteluiden sisältöön tai paikkansapitävyyteen. Sen sijaan KHO tarkastelee päätöksen seurauksia, mm. sitä, että kuuluuko mainittu eläketulon lisäveroa koskeva tuloverolain sääntely unionin oikeuden soveltamisalaan ja sitä, että ovatko unionin oikeuden ikään perustuvan syrjinnän kieltoa koskevat säännökset esteenä mainitulle sääntelylle. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös merkitsee sitä, että KHO lykkää asian käsittelyä. Hämmentävää asian tuomioistuinkäsittelyssä on mm. se, että eläketulon lisäveron perusteita ole ainakaan toistaiseksi kyseenalaistettu millään tavalla siitäkään huolimatta, että hallituksen esityksen perustelut eläketulon lisäverolle eivät ole keskeisiltä osin totuudenmukaisia.

5 5 On epäoikeudenmukaista, että samansuuruista ansiotuloa saavat henkilöt asetetaan perustuslain vastaisesti eri asemaan verotuksen suhteen. Eläkeläisten kurjistaminen pitää lopettaa Eläketulon lisävero on osoittanut sen, ettei ainutkaan poliittinen puolue eikä ainutkaan työmarkkinajärjestö ole nostanut sormeaan eläkeläisten puolustamiseksi raippaveroksi nimettyä veroa vastaan siitäkään huolimatta, että hallituksen esityksen perustelut ovat keskeisiltä osin totuudenvastaisia. Italiassa säädettiin vuonna 2011 määräaikainen solidaarisuusvero eläkeläisille, joiden eläke ylitti euroa vuodessa. Italian perustuslakituomioistuin totesi vuonna 2013 verolain olevan ilmeisessä ristiriidassa kansalaisten yhdenvertaisuutta koskevan perustuslain 53 :n kanssa. Laki kumottiin perustuslain 53 :n vastaisena ja syrjivänä sillä perusteella, että tietyn suuruista eläkettä saavan pitäisi maksaa enemmän veroa kuin samansuuruista palkkaa tai yrittäjätuloa saavan. Ketkä puolustavat laillisuusperiaatetta elleivät sitä tee maan hallitus ja eduskunta? Tuoreessa muistissa on EU-komissaariksi siirtynyt entinen pääministeri, joka pääministeriaikanaan totesi keskeiseksi missiokseen EU:ssa juuri laillisuusperiaatteen pönkittämisen. On sietämätöntä, että maan hallitus ja eduskunta syrjivät noin puolentoista miljoonan eläkeläisen joukkoa. Vaalien jälkeen uudelta hallitukselta on perusteltua odottaa syntyneiden vääristymien korjaamista