EU-Train, Plovdiv, Bulgaria Matka sujui varsin mallikkaasti ja lennot olivat ajoissa. Budapestissa sekä minun että Jennan

Transkriptio

1 Matkapäiväkirja EU-Train, Plovdiv, Bulgaria Heli Lipponen Matka sujui varsin mallikkaasti ja lennot olivat ajoissa. Budapestissa sekä minun että Jennan laukut oli tarkastettu. Kaikki oli kuitenkin tallella. Soassa meitä oli vastassa Tori poikaystävänsä kanssa. Poika halusi välttämättä kantaa laukkuani, enkä pistänyt apua ollenkaan pahitteeksi. Matkustimme bussilla Plovdiviin. Matkalla ihastelimme kauniita vuoristomaisemia. Sitten Jenna nukahti ja minä tuijottelin yksinäni pimenevässä illassa kovin pelottavilta näyttäviä maastopaloja. Suomessa en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Plovdivissa meitä oli vastassa Jane poikansa Mitkun kanssa. He opastivat meidät dormille. Meidän kävi molempien sääliksi Mitkua, joka kantoi laukkuni rappuja ylös kolmanteen kerrokseen. Olisi pitänyt varmaan kantaa se itse, mutta mitäköhän minusta sitten olisi ajateltu? Huone oli suurempi ja siistimpi kuin osasimme odottaa. Tyyny tosin oli melkoisen kova, mutta nukahdimme silti pian Aamulla yritimme epätoivoisesti löytää aamiaista, mutta emme saaneet muuta kuin Janen ostamaa 'boza'-juomaa ja kupillisen espressoa lähikuppilassa. Aamupäivällä eräs opiskelijatyttö (jonka nimeä en vieläkään muista) tuli hakemaan meitä kaupunkikierrokselle. Hän oli puoli tuntia myöhässä, mihin saimme kyllä myöhemmin tottua. Kävimme syömässä 'djunerit' ja katsomassa yliopistoa, joka näytti lähinnä mielisairaalalta. Siellä tapasimme Valerien, jonka kanssa menimme vielä katsomaan roomalaisen amteatterin raunioita. Saimme molemmilta nuorilta 'martenitzat', punavalkoiset nauhat, joita sidotaan ystävien ranteeseen aina tähän aikaan vuodesta. Sitomishetkellä pitää aina toivoa jotakin. Illalla ostimme torilta salaattia ja tomaattia ja pikkumarketista leipää, joita söimme hyvillä mielin Jennan ostaman oluen kanssa Nukuimme pitkään. Oli hyvin tuulinen päivä. Valerie tuli hakemaan meitä kävelylle, ja menimme syömään hänen ystäviensä kanssa. Eräs poika antoi meidän maistaa annoksestaan kanan sydämiä. Bulgarialaisnuoret osasivat hämmentävän hyvin suomea, kun opetimme heitä sanomaan mm. minä rakastan sinua. Illalla kiertelimme vähän dormin ympäristössä ja söimme vielä läheisessä ravintolassa Castellosta, jossa oli englantia osaava tarjoilija (ooh!) Arvelimme, että siitä tulee vielä vakipaikkamme. Markus, Noora, Maciej ja Arthur saapuivat dormille iltakahdeksan aikoihin Bulgarian itsenäisyyspäivä. Kiipesimme Victory Hillille seuraamaan juhlallisuuk- 1

2 sia. Puheesta en ymmärtänyt paljonkaan, mutta yhdessä vaiheessa kaikki läsnäolijat minua ja Markusta lukuunottamatta kumartuivat. Bulgarialaisille itsenäisyys ja Venäjän osuus sen saamisessa tuntuvat olevan iso juttu Tänään olimme ensimmäistä päivää yliopistolla. Meille esiteltiin fysiikan professorit ja kaksi oppilaslaboratoriota, jossa välineet olivat melko alkeellisia, mutta toimivat kuitenkin. Huvitti, että meille näitä laboratorioita esiteltiin kuin suuriakin nähtävyyksiä ja sellaisia ne meistä olivatkin, mutta lähinnä sen vuoksi, että Suomen peruskouluissa ja lukioissakin on uudemmat ja hienommat laitteet kuin täällä. Iltapäivällä tutustuimme Mariaan, joka pitää meille survival-kurssia. Hänen johdollaan opiskelimme kyrillisiä aakkosia ja yksinkertaisia tervehdyksiä ja esittelyjä bulgarian kielellä Survival-kurssi jatkuu. Tänään opimme paljon bulgarialaisesta elämäntyylistä ja maan historiasta. Perhe on Bulgariassa tärkeä, ja isovanhemmat ovat tärkeä osa sitä. Tällä hetkellä maan ongelmana on alhainen syntyvyys. Ystävien kanssa juhlitaan sekä jaetaan kaikki ilot ja surut, joten psykologia ei tarvita. Bulgarialainen osaa laskea leikkiä itsestään, vaikeuksistaan ja epäonnistumisistaan. Tässä olisi suomalaisilla paljon opittavaa. Bulgarialaiset ovat kuulemamme mukaan kärsivällisiä, suvaitsevaisia ja vieraanvaraisia. Opiskelu ja kaikenlainen tietämys on heille hyvin tärkeää ja he ovat ahkeria. Ajantaju tosin on bulgarialaisella välillä hukassa ja täsmällisyys ei olekaan heidän parhaimpia puoliaan. (Ihanko totta?) 6.3. Tänään tutustuimme Plovdivin vanhaan kaupunkiin, joka on kieltämättä todella kaunista katsottavaa. Näimme mm. antiikin Rooman ajan akveduktin raunioita. Ostin ruusuhilloa, mielenkiintoista. Lisäksi maistelin ravintolassa ' Drob kavarmaa', eli lampaan sisäelimiä pinaatin ja jugurtin kanssa. Bulgarialaisesta ruuasta olen oppinut jo yhtä sun toista. Bulgarialaiset rakastavat vehnää, juustoa, voimakkaita aromeja ja makeita herkkuja Tänään vierailimme ensimmäisen kerran bulgarialaisella koululla. Me fyysikot menimme Plovdivin kielilukioon Janen johdolla. Meidät esiteltiin henkilökunnalle, joka vaikutti hyvin ystävälliseltä. Kummastelimme fysiikan opettaja Kazarovan olematonta englannin kielen taitoa, olihan hän sentään opettajana kielipainotteisessa koulussa! Seurasimme fysiikan tuntia, jonka aiheena oli sähkömagneettinen induktio sekä Faradayn ja Lenzin lait. Huomasin, että oppilaat kirjoittivat paitsi kaiken sen, mitä opettaja kirjoitti taululle, myös hänen puheestaan. 2

3 Olimme Jennan kanssa tunnista aika eri mieltä. Omasta mielestäni oppilaat olivat kiinnostuneita, koska he istuivat niin hiljaa. Jennan mielestä tämä oli pikemminkin merkki passiivisuudesta. Opettaja käytti kovin paljon ääntä siihen nähden, että oppilaat olivat rauhallisia. Olin melko turhautunut, kun käsittelimme tulevaa ohjelmaamme. Meidän tulee seurata tunteja ja opettaa itse ainakin kerran. Tämä ei tunnu palvelevan projektin tarkoitusta. Haluaisin tavata harjoittelijoita ja osallistua tunneille, joita Jane pitää heille. Iltapäivällä seurasimme tuntia tämänvuotisten harjoittelijoiden harjoittelukoululla. Luokka oli pitkä ja kapea, oppilaat istuivat kahden tai kolmen oppilaan ryhmissä. Opettajasta tuli pelottava vaikutelma, hänen äänensä oli tyly ja terävä ja hän teki olemuksellaan jatkuvasti selväksi, kuka on pomo. IHän oli äänessä koko ajan, puhui ja puhui, asiaa tuli hirvittävät määrät niin hänen suustaan kuin taulullekin, joka oli tunnin lopussa aivan täyteen kirjoitettu. Oppilailla ei ollut juuri suunvuoroa, heiltä vain odotettiin oikeita vastauksia opettajan kysymyksiin, ja kommentti niihin oli oikein tai väärin. Oma-aloitteisuutta ei arvostettu, ja tyttöjä ei juuri huomioitu, samat eturivien pojat vastasivat aina. Tunnin asiat tuntuivat kamalan vaikeilta 7.-luokkalaisille, ja uutta asiaa tuli hirvittävät määrät. Opettajaopiskelijat tekivät muistiinpanoja kynä sauhuten. Tunnin jälkeen opeopiskelijat keskustelivat tunnista Janen johdolla. Ensin kaikki kiittivät opettajaa tunnista, minkä jälkeen opettaja poistui paikalta (!) Keskustelu ei ollut mielestäni sellaista dialogia, johon itse olen tottunut, vaan Janen tiukasti kontrolloima kuulustelu, jossa opiskelijoiden odotettiin toistavat tarkasti ne seikat, jotka Jane halusi kuulla. Tunnin rakennetta ja tavoitteita käsiteltiin tarkasti. Ajoituksen täsmällisyys ja sisällön laajuus tuntuivat olevan tärkeitä asioita. Kommentit tunnista olivat enimmäkseen positiivisia, oppilaat nähtiin aktiivisina ja vuorovaikutus onnistuneena. Keskustelun johtopäätös oli, että tunti oli hyvä ja selkeä ja oppilaat saivat osallistua riittävästi. Itse olisin lievästi sanottuna eri mieltä. Ehkä osaltaan tätä selittää se, että opiskelijoiden omissa koulumuistoissa opettaja saapui tunnille luennoimaan oppitunnin ajaksi ja poistui sitten sanaa sanomatta. Ainakin tällä koululla oppilaat opiskelevat kahdessa vuorossa: klo ja klo Mietityttää vain, että tekeekö opettajakin vuorotyötä vai todella 11- tuntista työpäivää. Optiikan osiossa 7.-luokkalaisilla on kaksi tuntia laboratoriotyöskentelyä, mutta raha on todellinen ongelma. Opettaja on onnekas, jos onnistuu saamaan tarvittavat välineet käsiinsä. On harhakuvitelmaa saada jokaiselle oppilaalle omat välineet Tänään olimme Nooran kanssa patikoimassa Rodopeilla bulgarialaisten nuorten 3

4 opastamina. Maisemat olivat upeita, eikä lenkkikään ollut liian rankka, vaikka etukäteen hieman pelottikin, selviänkö siitä. Kun tulimme takaisin, törmäsimme Arthuriin ja Maciej'hin, joilta saimme naistenpäivän kunniaksi pienet siniset kukat halausten kera. Dormilla saimme vielä ruusut Markukselta. Olin tosi otettu, en ole ennen saanut kukkia kolmelta mieheltä samana päivänä, jos keneltäkään. Illalla juhlistimme naistenpäivää vielä bulgarialaisten opiskelijoiden kanssa. Jostain syystä tuntui, että he eivät viihtyneet meidän seurassamme, joten hankkiuduimme heistä eroon siinä vaiheessa, kun he pyysivät meitä mukaansa yökerhoon. He vaikuttivat oikeasti pettyneiltä, mutta me jatkoimme matkaa dormille, jossa pidimme omat pippalot Tänään kävimme porukalla Bachlovon luostarissa ja erään linnoituksen raunioilla samoilla seuduilla, jolla eilen olimme patikkaretkellä. Jane oli sitä mieltä, että korkokenkäni eivät sovi linnoituksen mukulakivikäytäville, mutta minä halusin mielenosoituksellisesti näyttää, että ei niistä ole mitään ongelmaa. Siinä vaiheessa, kun näytti, että korot haittaavat pääsemistä linnoituksen korkeimmalle kohdalle, riisuin kengät ja kiipesin sinne sukkasilteni. Tämä huvitti Maciej'ta, joka totesi myös kenkiensä olevan tiellä ja noudatti esimerkkiäni. Kierroksen jälkeen Jane kyseli huolestuneena, olinko kunnossa. Voi kauhistus, onko kaikki kiva tosiaan naiselta kiellettyä? Eihän Jane olisi laskenut meitä vuorikävelyllekään Tänä aamuna keskustelimme Janen kanssa ennen tunnin seuraamista kielikoululla. Hän kertoi, että tunnin valmistelussa on tärkeintä tunnin rakenne ja mahdollisimman tarkka taulusuunnitelma. Kaikki mitä kirjoitetaan, tulee olla tarkasti muistissa ja samoin kaikki kysymykset, jotka aiotaan esittää. Ensimmäinen harjoitustunti on tarkoitus opetella ulkoa sana sanalta. Aivan kamalaa! Itse olen enemmänkin improilija, eikä kukaan voi kuitenkaan olla varautunut jokaiseen oppilaan esittämään kysymykseen paitsi tietenkin, jos kysymysten esittäminen on kielletty. Tunnilla tapahtui mielenkiintoinen juttu: opettaja pyysi oppilaan kanssaan taululle täydentämään aloittamaansa kuvaa. Opettaja sai oppilaan ajattelemaan ja ilmaisemaan ajatuksiaan sekä perustelemaan niitä. Keskustelu opettajan ja oppilaan välillä oli mielestäni hyvää dialogia, mutta ihmetyttämään jäi, miksi oppilas kohdisti puheensa aina opettajalle eikä muille oppilaille, jonka jälkeen opettaja toisti saman asian luokalle. Täällä lienee ennenkuulumatonta, että oppilaat opettaisivat toisiaan. Toinen mielenkiintoinen seikka oli, että tiukan oloisesta ilmapiiristä huolimatta opettaja ei kiinnittänyt erityishuomioita oppilaisiin, jotka tulivat tunnille myöhässä tai jotka poistuivat kesken tunnin johonkin, kuka tietää minne. Muutoin tunti noudatti aika lailla samaa kaavaa kuin perjantaina seuraamamme 4

5 tunnit. Tunnin jälkeen keskustelimme siitä, miten tarkasti säänneltyä opetus on Bulgariassa. Jane kertoi, että metodit ja sisällöt on määritelty hyvin tarkasti. Harjoittelijat opiskelevat näitä sääntöjä seminaareissa juuri ennen omia tuntejaan. Heidän on tarkoitus oppia opettajien kokemuksesta, koska he eivät voi itse tietää, mikä on hyvää opetusta. Alussa he saavat paljon ohjausta, mutta harjoittelun loppua kohti oma vapaus kasvaa. Opetuksen tietoperusta korostuu, koska tuntien valmisteluun on vain vähän aikaa Tänään osallistuimme vierailevan luennoitsijan fysiikan luennolle, jonka aiheena oli valon interferenssi. Luennoitsija oli leppoisa, hänellä oli elävä tyyli ja hauskoja esimerkkejä. Jotain samankaltaista olisin kaivannut omille fysiikan kursseillemme. Mietin kuitenkin, miksi tämä luento on sisällytetty ohjelmaamme. Seuraavaksi Jane kertoi meille Bulgarian opettajankoulutuksesta. Hän kertoi mm. että heidän harjoittelukoulunsa vaihtuu joka vuosi, jotta opiskelijat saisivat hyvän ja monipuolisen kuvan kouluista. Jane on itse aina mukana kuuntelemassa tunteja harjoittelijoiden kanssa ja seuraa kaikki heidän pitämänsä tunnit. Hän antaa myös palautteen tunneista. Opeopiskelijoilla on yhteensä 60 h fysiikan didaktiikkaa, joka pidetään luentoina. Keskustelua ei ole, mutta jakson jälkeen on tärkeä tentti. Jane käyttää palkatta 20 tuntia vuodessa opiskelijoiden ohjaamiseen. Tämän lisäksi opiskelijoilla on 15 h audiovisuaalisten välineiden käyttöä opetuksessa, 30 h yleistä pedagogiikkaa ja 30 h psykologiaa. Harjoittelu suoritetaan kolmessa jaksossa, joista viimeinen on todellinen koitos, 8 tuntia viikossa 6 viikon ajan. Kävimme Janen kanssa läpi vielä erään harjoittelijan ensimmäistä tuntisuunnitelmaa. Tai no, enimmäkseen Jane kertoi siitä ja kävi samalla läpi sen virheitä. Harjoittelija itse ehti paikalle vasta keskustelun päätteeksi. Huomiota kiinnitettiin kyllä oikeisiin asioihin, kuten oppilaiden ennakkokäsitysten huomioimiseen, asioiden yhteyksien löytämiseen, sovelluksiin ja havainnollistamiseen. Kumma kyllä minunkin mielipidettäni kuunneltiin eräässä pikku seikassa. (Myöhemmin tuota tuntia seuratessani huomasin, että ehdotukseni oli edennyt käytönnön tasolle.) Tämän jälkeen Jane kertoi meille hieman Bulgarian koulujärjestelmästä, sekä tämänhetkisestä, että ensi vuonna voimaan tulevasta. Jane ilmaisi selvän huolensa sen johdosta, että uudessa systeemissä fysiikan tunteja on vähennetty Tänään vierailimme Nooran harjoittelukoululla, matematiikkalukiolla. Koulun esittelyssä korostui kovasti, kuinka edistyksellinen se on teknologian käytössä ja kuinka hyvin sen oppilaat ovat menestyneet erilaisissa kilpailuissa. Tätä havainnollisti hyvin sekin, että koululla oli eräänlainen Hall of Fame, aula jonka yhdellä seinällä oli esillä kymmenien huippuoppilaiden kuvia koulun historian ajalta. 5

6 Minua alkoi melkein yököttää lukiessani kunkin kuvan alla lueteltuja meriittejä. Seurasimme koululla yhden tunnin, joka liittyi jotenkin sähkökemiaan. Tunti pidettiin tietokoneluokassa, jossa oppilaat seurasivat aiheeseen liittyvää multimediaesitystä omalta koneeltaan. Epäilin kuitenkin, edistivätkö tehtävät oppimista, koska oppilaat lukivat vastauksia suoraan koneensa ruudulta. Iltapäivällä professori Ivanov näytti meille demonstraatioita yliopiston laboratoriossa. Itseäni ihastuttivat erityisesti neuvostoaikaisella jättioskilloskoopilla tehdyt sekä polarisaatiota ja diraktiota havainnollistavat kauniin värikkäät demot Tänään olimme jälleen kielikoululla seuraamassa melkoisen kuivaa tuntia, jossa ei ole paljonkaan kerrottavaa. Sen jälkeen seurasimme toisen tunnin, joka käsitteli muuntajia. Tästä aiheesta minulla ja Jennalla on maanantaina oma tunti. Tunnilla käsiteltiin yllätys, yllätys pelottavan paljon asiaa, mutta opettajan alussa tekemä lamppudemo oli niin hauska, että halusin heti varastaa sen omalle tunnillemmekin. Emme varmasti kuitenkaan pysty 40 minuutissa tuollaisen asiamäärän käsittelyyn, joten yritämme panostaa opetuksen laatuun ja oppilaiden aktivoimiseen. Iltapäivällä suunnittelimme tuntiamme yhdessä Jennan, Janen ja Mrs. Kazarovan kanssa. Nuori englanninopettaja Maria toimi tulkkina. Kazarova luetteli meille suoraan, mitä asioita meidän tulee käydä läpi ja mitä kaikkea pitää kirjoittaa taululle. Annoimme hänen puhua ja nyökkäilimme, vaikka sisimmässämme tiesimme kuitenkin, että teemme tunnista lopulta aivan omanlaisemme. Mietin, mitä Norssin opettajat ajattelisivat tästä luennosta, he kun antavat meille mielin määrin vapautta päättää tunnin toteutuksesta ja jopa sisällöstä. Bulgariassa oppilaan vihko on kuulemma opettajan käyntikortti. Jos siinä on paljon kirjoitusta, niin opettajan täytyy olla hyvä ja asiantunteva, mutta jos vihkoon ei kirjoiteta mitään, vanhemmat ihmettelevät, millainen opettaja heidän lapsellaan oikein on. Traditio ja tiukat määräykset ohjaavat täällä, mitä ja miten opettajan tulee opettaa. Me tahdomme piristää sekä opettajaa että oppilaita omalla, hieman erilaisella tunnillamme. Tänään sain myös mieleenpainuvan oppitunnin bulgarialaisesta peräänantamattomuudesta ja auttamishalusta, mutta se onkin jo kokonaan toinen juttu Tänään seurasimme kahden harjoittelijan ensimmäiset oppitunnit. Ensimmäisen tunnin piti Milka, varsin sympaattisen oloinen, kiltti tyttö, jolla on hieman liian hiljainen ääni. Pitkässä ja kapeassa luokassa ääni ei varmasti kuulunut kunnolla luokan perälle asti. Milka ei muutenkaan huomioinut takana istuvia oppilaita juuri lainkaan, vaan puhuu vain parille etummaiselle riville. Tuli vähän sellainen ilis, että hän pitää tuntia joko vain itselleen tai opettajalle, ei oppilaille, mutta 6

7 tähän varmasti syyllistyvät kaikki harjoittelijat aivan ensimmäisillä harjoitustunneillaan. Palautekeskustelu Milkan tunnin jälkeen oli melko mielenkiintoinen, koska luokan vakituinen opettaja Mrs. Dimova ei ollut edes paikalla koko keskustelussa. Näin Milkan tuntisuunnitelman, jossa oli n. 20 sivua ja jopa opettajan ja oppilaan välisen keskustelun vuorosanat sekä minuuttiaikataulu. Kyllä olisi itku päässyt, jos sellainen olisi pitänyt vääntää edes ensimmäistä tuntiani varten, omat tuntisuunnitelmani kun ovat olleet enimmäkseen 12 sivun mittaisia. Jane antoi palautetta suoraan muistiinpanoistaan, eikä juuri katsonut Milkaa puhuessaan. Milka reagoi kritiikkiin ilmeisen tyynesti ja hymyillen, en tiedä sitten mahtoiko ulkokuori vain pettää. Seuraava tunti oli Lilian. Hän oli ennen tuntia aivan silminnähden paniikissa, mutta tunnilla sitä ei huomannut juuri lainkaan. Hänen tuntinsa oli positiivinen yllätys verrattuna tähän asti näkemiimme tunteihin. Lilian puhe oli selkeää ja suhteellisen kuuluvaa, vaikka hän etukäteen oli muuta pelännytkin. Taulukäsiala oli myös riittävän suurikokoista ja selvää, toisin kuin useimmilla. Opetuksen tahtikin oli yllättävän rauhallinen. Mietin hieman, pelkääkö Lilia kontatkia oppilaisiin, koska välillä hän puhui enimmäkseen taululle. Ihmettelin ja kummastelin, kuinka muut opetusharjoittelijat kirjoittivat ylös kaiken, minkä Lilia kirjoitti taululle, mutta eivät oikeastaan mitään muuta. Mitäköhän hyötyä sellaisista muistiinpanoista on? Tunnin jälkeen Lilia piiloutui hetkeksi vessaan itkemään ja halailemaan kahden ystävänsä kanssa. Palautekeskustelussa oli huvittavaa seurata, kun hän hoki da, da ja pudisteli tarmokkaasti päätään. En opi kai koskaan ymmärtämään bulgarialaista päänkieltä. Lilialla itsellään tuntui olevan paljon sanottavaa tunnistaan ja hän osasi nauraa itselleen. Jane kehui Lilian tarkkoja kysymyksiä ja vuorovaikutusta oppilaiden kanssa, mutta moitti hänen kieltään tieteellisestä epätarkkuudesta ja vaati enemmän esimerkkejä ja sovelluksia. Opiskelijat kiittelivät Liliaa tämän rauhallisesta puhetyylistä ja selkeydestä ja sanoivat tunnin olleen perusteellinen ja täyttäneet sille asetetut tiedolliset tavoitteet. Jane lupasi antaa tunnista parhaan mahdollisen arvosanan, niin loistava se hänen mielestään oli. Paljon opiskelijoiden mielipiteitä ei taaskaan kuultu, ainoastaan silloin kun Jane niitä erikseen kysyi. Lilian ja muiden poistuttua paikalta jäimme kolmisin Jennan ja Janen kanssa. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun, jossa puhuimme mm. sukupuolirooleista Bulgariassa. Mieheltä ja naiselta odotetaan aivan eri asioita, mutta naista kunnioitetaan kuitenkin syvästi hänen tärkeän työnsä eli kodinhengettärenä toimimisen vuoksi. Miehen sen sijaan on häpeällistä osallistua kotitöihin. Mitku tekee näin, minkä vuoksi naapurit halveksuvat Janea ja häntä. Opettajan samoin kuin 7

8 rehtorin työ ovat täällä naisten hommia ja surkeasti alipalkattuja Tänään kävimme Burgasissa junalla, takaisin Plovdivissa olimme tosin vasta huomisen puolella. Maciej osti meille junaliput venäjäksi hyvällä menestyksellä. Juna ei ollut ollenkaan niin kammottava kuin mitä Janen puheista olisi saattanut päätellä. Burgas oli ällöttävä turistikaupunki ja ravintolassa oli paljon kalliimpaa kuin Plovdivissa. Mustameri näytti ihan tavalliselta mereltä, eikä Burgasin rannassa ollut juuri kehumista. Rannalla juodun oluen ja viinin jälkeen lähdin kaupungille, jossa tein muutamia löytöjä. Hämärän tultua en tahtonut löytää enää takaisin sovitulle tapaamispaikalle, mutta viimein pääsin takaisin kartalle. Yöjunassa oli tanssiva ikkunaluukku, joka huvitti meitä suuresti. Minä ja Noora nukuimme suurimman osan matkasta Kahden aikaan yöllä olimme takaisin Plovdivissa. Olin siitä iloinen. Minä painuin pehkuihin heti dormille saavuttuani. Päivä meni eilisestä reissusta toipumiseen. Olin huomaavani, että täällä on hieman lomaromanssin poikasta ilmassa Tänään koitti se päivä, kun pääsimme itse opettamaan Jennan kanssa. Ennen tuntia olimme hyvin hermostuneita. Minä oireilin höpöttämällä kaikkea kummallista ja Jenna vaikenemalla. Tunnin aluksi esittelimme itsemme. Sitten uhkasin ladata kännykkäni akun kytkemällä sen suoraan pistorasiaan, mikä aiheutti kaikeksi onneksi vastalauseita luokassa. Oppilaat olivat silminnähden innostuneita opetuksestamme. Esittelimme demoissa käyttämämme laitteistot huolella ja lisäksi olin avannut kameran laturini, jotta he saattoivat nähdä sen piirilevyyn kiinnitetyn muuntajan. Keskustelu tunnilla oli vilkasta ja monet osallistuivat. Hiljaisemmatkin oppilaat olivat tarkkaavaisia ja hymyilivät. Vaikka englannin kieli välillä takkuilikin, saimme tukea toisistamme ja tunti sujui varsin mukavasti. Yhdessä opettaminen oli piristävä kokemus, ja aika kului kuin siivillä. Tunnin lopussa saimme raikuvat aplodit. Monet kiittivät meitä lähtiessään luokasta, ja pari poikaa halusi kanssamme samaan kuvaan kanssamme muistoksi tunnistamme. Toivoin mielessäni, että jos heistä joskus tulee opettajai, he uskaltaisivat olla erilaisia kuin edeltäjänsä. Saimme tunnistamme Janelta hyvin positiivista palautetta, ei hänellä ollut poikkipuolista sanaa sanottavana oikeastaan muusta kuin tuntisuunnitelmastamme, joka oli epämääräinen yhden A4:n mittainen sepustus. Jane vertaili meitä muutenkin kovasti Bulgarian opetustyyliin ja opettajaan kohdistuviin vaatimuksiin. Hän ylisti kuitenkin tunnin kokeellista osuutta ja esimerkkejämme. Hän oli sitä mieltä, että meistä tulee hyviä opettajia, koska meillä on sydäntä. 8

9 18.3. Tänään tapasimme vihdoin opiskelijoita, jotka olivat juuri saaneet opetusharjoittelunsa päätökseen. Heillä tuntui olevan enimmäkseen hyviä kokemuksia harjoitteluajaltaan. He olivat kovin kiinnostuneita opetusharjoittelusta Suomessa ja Puolassa. Tosiaan, Nooraa oli pyydetty esittämään jokin suomalainen laulu matematiikkalukion Talents' Day -tapahtumassa. Koska olin antanut hänelle vinkin esittää Nocturne ja lipsautin osaavani sen hyvin eikä pojista kukaan suostunut hänen säestäjäkseen, Noora pyysi minua säestämään häntä kitaralla. Suostuin, minusta on kunnia säestää olemattomilla taidoillani noin hyvää laulajaa. Koska en muistanut sointuja ulkoa, isä saneli niitä minulle puhelimessa, kun olimme Nooran kanssa torilla Ammulla kuuntelimme jälleen tuntia kielikoululla. Aiheena olivat vaihtoehtoiset energiamuodot, ja tunti pidettiin väittelyn muodossa. Oppilaat jaettiin neljään ryhmään, joista yksi puolusti ydinvoimaa, toinen vastusti ja kaksi muuta arvioivat heidän toimintaansa ja tekivät johtopäätöksiä käydyn keskustelun pohjalta. Harmi kyllä oppilaat puhuivat vuoron perään, monologina, eikä todellista dialogia päässyt syntymään. Jotkut oppilaat olivat kyllä tosissaan perehtyneet aiheeseensa, eivätkä olisi halunneet puhumista lopettaakaan. Ydinvoimaa puolustava ryhmä tuntui saavan enemmän sanottua 10 minuutissa. Varsinaisessa väittelyosiossa oppilaat aktivoituivat ja innostuivat toden teolla, mutta yhteenvetoja arviointiryhmät tuntuivat nukkuvan. Yhteenvedon jälkeen opettaja kehui ydinvoimaa kannattavaa ryhmää runsaasta informaatiosta ja tarkasta ajoituksesta. Jäi sellainen tunne, että he taisivat voittaa. Iltapäivällä olimme Nooran kanssa Talents' Dayn harjoituksissa. Miksi oikein suostuin tähän? Noora sanoi, että on iloinen, kun olen hänen säestäjänsä ja hänen tukenaan. Mihin tässä vielä joudutaan Tänään oli seikkailuntäyteinen päivä. Koskaan ennen en ole kokenut vastaavaa, ihan todella. Aamun vietin rauhallisesti dormilla. Jenna ja Markus lähtivät jo aikaisemmin seuraamaan Arthurin ja Maciej'n tuntia vaihtoehtoisista energiamuodoista kielikoululle. Noora lähti lenkille rentoutumaan ennen esitystämme. Kahdentoista aikoihin saavuimme Nooran kanssa elokuvateatterille, ja sain vihdoin kokeilla kitaraa, jota soittaisin muutaman tunnin kuluttua. En muista, koska olisin ollut yhtä hermona. Esitys sujui ihan kohtalaisesti, vaikka minä sössin alkusoitossa ja Noora unohti toisen säkeistön sanat. Saimme valtavat aplodit ja päälle päitteiksi vielä kunniakirjat osallistumisesta. Myöhemmin iltapäivällä seikkailin vähän itsekseni laitakaupunkialueella, onneksi 9

10 bussin kyydissä. Ajoin vahingossa oikean pysäkin ohi. Huomasin äkkiä olevani mustalaisalueella, jossa elämä näytti varsin toisenlaiselta kuin kaupungin toisella puolella. Lapset leikkivät kaduilla, pienissä kaupoissa kävi kova kuhina, ihmiset huusivat toisilleen ystävällisesti tai vihaisesti, oli vaikea päätellä. Roskia lojui ympäriinsä, talot olivat kaikki samanlaisia, harmaita, raput vailla ovia, kertakaikkiaan kamalassa kunnossa. Istuin bussissa päätepysäkille asti, enkä uskaltanut nousta pois. Ajelin siis samalla bussilla takaisin keskustaan päin. Rahastaja neuvoi minulle, missä jäädä pois, mutta hänkin neuvoi väärän pysäkin. Nousin siitä seuraavaan bussiin, joka ei mennyt aivan dormille asti, mutta riittävän lähelle kuitenkin. Varsinainen kulttuuripäivä. Illalla oli jäähyväisbileet minun ja Jennan kunniaksi. Itse en jaksanut juhlia enää oluen ja 'rakijan' jälkeen, joten painuin pehkuihin. Muut jatkoivat vielä iltaa Tänään heräsin yhdeksän aikoihin. Jenna kertoi tulleensa nukkumaan vasta pikkutunneilla. Söin viimeisiä eväitäni ja join viimeisen espressoni alakerran kahviautomaatista. Jenna halusi kunnon salaattiaamiaisen, joten menimme vielä Castelloon sen auettua kymmeneltä. Vakitarjoilijamme, se parhaiten englantia puhuva, oli pettynyt kuullessaan meidän palaavan Suomeen. Tunnelma oli haikea, kun hyvästelimme dormilla muut opiskelijat. Janen ja Maciej'n saattelemana astuimme Soan bussiin. Soassa emme saaneet taksia alle 10 levan, mutta emme jaksaneet enää siinä vaiheessa välittää. Suomessa hinnat tulisivat olemaan shokki kolmen Bulgarian viikon jälkeen. Budapestin koneen noustessa katselin Soaa ympäröiviä vuoria ja en voinut olla itkemättä. Kun olimme Helsingissä puoli yhdentoista aikoihin, huomasimme, että Suomessa on yhä talvi Bussi oli Jyväskylässä kolmen aikaan. Huomasin kysyväni itseltäni: Mitä minä täällä teen? 10