Työryhmä: Kestävätkö työn 'tekijät'? Kriittisen työelämän-tutkimuksen näkökulmia selviytymisen eetokseen

Transkriptio

1 Työryhmä: Kestävätkö työn 'tekijät'? Kriittisen työelämän-tutkimuksen näkökulmia Työryhmäkoordinaattorit Sanna Laulainen Anneli Hujala Itä-Suomen yliopisto Ohjelma Torstai , klo , Päätalo LS A Alkusoitto työryhmän aiheeseen Sanna Laulainen & Anneli Hujala Alaistaidot vastavuoroisina yksilön ja yhteisön ominaisuuksina Anu Puusa Kritiikittömyys johdon työnohjauksessa Risto Puutio & Kaisa Haatainen Tutkimuksen terapeuttinen potentiaali? Kaija Kokkonen, Merja Sinkkonen, Sanna Laulainen & Anneli Hujala Tauko Materiaalisen tilan merkitys johtamiselle Leila Nevalainen Lakkopuheen erilaistuneet sisällöt yhden yrityksen eri toimijapositioista tuotettuna Maija Vähämäki Loppukeskustelu

2 Anu Puusa, apulaisprofessori Itä-Suomen yliopisto Alaistaidot vastavuoroisina yksilön ja yhteisön ominaisuuksina Alaistaitonäkökulma on nostettu viime aikoina johtajuutta ylikorostavan kulttuurin rinnalle. Johtamis- ja esimiestaitojen ohella on alettu puhua myös alaistaidoista. Alaistaitoja voidaan pitää esimiestaitojen eräänlaisena vastinparina. (ks. esim. Keskinen 2005; Silvennoinen & Kauppinen 2006; Laulainen 2010). Kansainvälisessä kirjallisuudessa käytetään organisaatiokansalaisuuden käsitettä, jonka monet tutkijat suomentavat alaistaidoksi. Zagenczykin ym. (2008) mukaan alun perin teeman nosti keskusteluun Barnard vuonna Hän luonnehti ilmiötä pohtimalla työntekijöiden yhteistyökykyä ja -halua. Kuitenkin vasta Organin (1988) julkaisu aiheesta johti laajempaan kiinnostukseen ja sittemmin juuri hänen esittämänsä ajatukset organisaatiokansalaisuudesta ovat pitkälti ohjanneet muiden tutkijoiden oletuksia ilmiöstä (Zagenczyk ym. 2008, 762). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten organisaation johto ja henkilöstö jäsentävät alaistaitoteemaa, millaisia merkityksiä siihen liitetään. Tutkimuksessa alaistaitojen ei ymmärretä määrittyvän ainoastaan henkilöiden persoonallisina ominaisuuksina, vaan työntekijöiden vuorovaikutussuhteiden moniulotteisena kudelmana, jonka näyttämöllä johdolla on vain yksi rooli. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty yhdestä julkisen sektorin organisaatiosta pitkittäistutkimuksena osana laajempaa hanketta, hyödyntäen tarinallista ja laadullista lähestymistapaa. Aineistoanalyysin perusteella alaistaidot jäsentyivät kuuden ominaispiirteen kautta, jotka paikoin eroavat organisaatiokansalaisuuden ilmenemistä kuvaavista malleista. Tutkimuksen johtopäätökset myös auttavat osaltaan selventämään alais- ja työyhteisöteeman keskinäistä suhdetta: Aineiston perusteella voidaan todeta, että alaistaidot eivät määrity vain yksilön suhteessa esimieheen ja organisaatioon. Niiden lisäksi alaistaidot jäsentyvät suhteessa työyhteisöön, työkavereihin, tiimeihin yms. Analyysin perusteella alaistaitoilla näyttää olevan yksilöön sidottujen ominaisuuksien lisäksi myös osin kollektiivinen luonne. Lisäksi alaistaitojen luonteeseen näyttää kuuluvan vuorovaikutuksellisuus ja vastavuoroisuus. Teemoja jäsennettiin aineistossa mielenkiintoisella tavalla, usein jännitteiden tai vastakohtaisuuksien kautta.

3 Risto Puutio Metanoia Insituutti Kaisa Haatainen Kuopion yliopistollinen sairaala/itä-suomen yliopisto Kritiikittömyys johdon työnohjauksessa Johdon työnohjaus on työelämässä enenevästi jalansijaa saanut käytäntö, jolla pyritään tukemaan johtajia käsittelemään johtamistyön vaateita ja edistämään heidän työssä jaksamistaan. Työnohjaustutkimus erityisesti hoitotyön alueella on perustellut työnohjauksen tarvetta johtamistyötä tekeville. Vähemmälle huomiolle on jäänyt työnohjaustilanteiden tarkastelu ja sen tutkiminen miten johtaminen ja työnohjaus kytkeytyvät toisiinsa ja miten työnohjaustilanteita käytetään johtamistyön päämääriin. Tarkastelemme esityksessämme kritiikittömän tilanteen syntyä ja kehittymistä johdon ryhmätyönohjauskeskustelussa. Diskurssitutkimuksen metodein osoitamme, kuinka työnohjaus muodostuu johtamistilanteeksi. Datanäytteessämme hoitotyöjohdon työnohjaukseen osallistuva johtaja määrää aihepiirin, josta työnohjauksessa olisi keskusteltava. Aiheen käsittely pohjustetaan onnistumisesimerkillä, joka yksilöidään ryhmän onnistumiseksi. Onnistumisesimerkillä perustellaan johdon kannalta tavoiteltavia uusia päämääriä. Näytteemme osoittaa kuinka keskustelua käydään ilman kritiikkiä tai uusien hankkeiden tuoman työmäärän kyseenalaistamista. Näytteemme osoittaa myös sen, kuinka johdon työnohjaaja asettuu tämän agendan tueksi omilla puheenvuoroillaan tarjoamatta vaihtoehtoisia näkökulmia itsestään selväksi muodostuvaan päämäärään.

4 Kaija Kokkonen, tutkija, TtM Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos Merja Sinkkonen, yliopettaja, YTT, HTM Tampereen ammattikorkeakoulu, Sosiaaliala Sanna Laulainen, tutkijatohtori, YTT Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos Anneli Hujala, yliopistotutkija, FT Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos Tutkimuksen terapeuttinen potentiaali? Työelämätutkimuksen päivien tämän vuoden teemana on, miten tutkimuksen keinoin voidaan turvata ja edistää yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan hyvinvointia ja miten tämä voidaan tehdä kestävällä tavalla. Kriittisen johtamistutkimuksen hengessä nostamme esiin vähemmän esillä olleen kysymyksen siitä, mitkä ovat itse tutkimuksen vaikutukset tutkimuksen kohteina oleviin yksilöihin ja heidän hyvinvointiinsa. Kyseenalaistamme tutkimuksen teon itsestään selvänä pidetyn luonteen hyvän edistäjänä ja kysymme, ovatko työelämän tutkijat tietoisia oman toimintansa tiedostamattomista ja huomaamattomista vaikutuksista tutkimuksen osallistujien tutkimuksen ulkopuolella olevaan elämään. Onko työelämän tutkimus itse tässä suhteessa kestävällä pohjalla? Kestävätkö työntekijät tutkimuksen paineet? Omissa tutkimusprosesseissamme olemme saaneet palautetta siitä, miten tutkittavat ovat kokeneet tutkimuksen aikana oppineensa ymmärtämään itseään paremmin ja että he ovat kokeneet selkeitä voimaantumisen tunteita, jotka ovat jopa vaikuttaneet heidän valintoihinsa henkilökohtaisessa elämässään. Esimerkiksi haastattelut voidaan joskus kokea hyvinkin terapeuttisina keskusteluina, joissa tutkittava avaa sisäistä maailmansa tutkijalle. Aineistonhankintamenetelmien kehittyessä yhä luovemmiksi (esim. visuaalisten ja taiteellisten menetelmien käyttö yhdistettynä henkilökohtaisiin reflektointiin) tutkimuksen terapeuttinen potentiaali todennäköisesti kasvaa. Tutkimuksen terapeuttiset vaikutukset voivat olla positiivinen ilmiö, mutta niihin piileytyy myös vakavasti otettavia riskejä, joista vastuullisen tutkijan on oltava tietoinen. Se on erityisen tärkeää erilaisten osallistavien tutkimusmenetelmien, mm. toimintatutkimuksellisen lähestymistavan, suosion kasvaessa. Lähestymme aihetta nimenomaan tutkimusetiikan näkökulmasta. Ihminen on kokonaisvaltainen olento, ja myös ollessaan tutkimuksen kohteena hän on läsnä koko persoonallaan kaikkine tunteineen, ongelmineen ja ristiriitoineen. Tutkimus prosessina päättyy, mutta sen vaikutukset yksilötasolla voivat jatkua pitkään. Pohdimme sitä, miten erilaiset tutkimusmenetelmät voivat vaikuttaa tutkimuksen osallistujan identiteettiin ja millaisia riskejä tutkimuksen tekoon tässä mielessä sisältyy. Peilaamme pohdintojamme tutkimuksen terapeuttisesta potentiaalista kokemuksiimme erilaisista aineistonkeruutavoista, joita olemme soveltaneet mm. Itä-Suomen yliopiston Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen koordinoimassa Hyvinvoinnin rakentuminen vanhuspalveluissa -tutkimushankkeessa sekä Tampereen ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelman tutkimus- ja kehittämishankkeissa.

5 Leila Nevalainen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) Materiaalisen tilan merkitys johtamiselle Kriittinen tutkimus pyrkii haastamaan vallitsevan sosiaalisen todellisuuden tarjoamalla uusia, vaihtoehtoisia näkökulmia päätöksenteon ja uuden sosiaalisen todellisuuden rakentumisen pohjaksi. Tyypillisesti kriittinen tutkimus asettaa yksittäisen tutkimuskohteen uuteen kontekstiin, osaksi laajempaa kokonaisuutta.(alvesson & Deetz 2000.) Johtamista on usein tutkittu rationaalisena, ajatteluun perustuvana toimintana. Tässä tutkimuksessa uutena näkökulmana on johtamisen fyysinen ympäristö ja sen merkitys johtamiselle ja johtajuudelle.(hansen ym 2007, Ropo & Sauer 2008.) Tilan ja sen sijainnin sekä toisaalta kehollisen ihmisen merkitys organisaation toiminnan ja johtamisen näkökulmasta on kiinnostava ja haastava. Sosiaalinen vuorovaikutus sekä johtajan että alaisten välillä on merkityksellistä, siinä suhteessa vaikuttavat sekä organisaation luomat puitteet että jokaisen oma persoona.(burrell & Dale 2003, Paalumäki 2004.) Verkostomainen tai fyysisesti hajautettu organisaatio asettaa omat haasteensa johtamiselle ja tiedonkululle organisaation sisällä, myös tietoyhteiskunnan kehittyminen on muuttanut omalta osaltaan käsitystä tilasta. Filosofinen pohdinta ajan ja tilan erillisyydestä antaa oman lisänsä näkökulmiin tilan monimuotoisuudesta. (Alvesson & Deetz 2000, Ropo & Parviainen 2001, Hernes 2004, Heiskanen 2007, Ropo & Sauer 2008.) Fyysisen tilan rajat säätelevät rajojen sisällä tapahtuvaa toimintaa ja vuorovaikutusta, johon sosiaalinen sekä mentaalinen tila toisaalta perustuu. Tila voi yhdistää tai erottaa, suojata tai paljastaa, toimia vallan ja johtamisen välineenä. Mahdollisuus tilojen säätelyyn ja muokkaamiseen haluttuun suuntaan tarkoittaa valtaa. Tilat voivat siis olla vallan symboleita. (Burrell & Dale 2003, Hernes 2004, Heiskanen 2007.) Tila on sosiaalinen ja edustuksellinen, se on tuotettu sosiaalisesti, luotu aktiivisesti ja viime kädessä sosiaaliset suhteet luovat tilan. Tila muokkaa tekijää, statusta ja toisaalta tekijä muokkaa tilaa tilassa työskentelevät ihmiset tekevät tilasta sen, mikä se on. (Burrell & Dale 2003, Heiskanen 2007.) Materiaalisen tilan merkitystä johtamiselle terveydenhuollossa on tutkittu vasta vähän. Sairaalarakennus, jossa kliinisen toiminnan lisäksi työskentelee organisaation eri tasoilla toimivia esimiehiä, on sen tähden mielenkiintoinen kohde tilan ja johtamisen välisen suhteen tutkimukselle. Tämä tutkimus kohdistuu sairaalatiloihin ja erityisesti sairaalassa toimivien johtajien näkemyksiin siitä, miten heidän oma työtilansa on yhteydessä johtamisen. Tutkimusaineisto on kerätty erään yliopistosairaalan johtajilta teemahaastattelun avulla. Haastateltavat edustivat eri organisaatiotasoja osastonhoitajista tulosyksikön johtajaan. Esityksessäni on tarkoitus esitellä joitakin keskeisiä tuloksia tilan merkityksestä johtamisen näkökulmasta.

6 Maija Vähämäki Turun yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu Lakkopuheen erilaistuneet sisällöt yhden yrityksen eri toimijapositioista tuotettuna Minkälaisia merkityksiä lakkoilu saa siihen osallistuvien työntekijöiden, ammattiliiton ja työnantajan puheessa? Koetaanko lakkoon ryhtyminen vain työehtoneuvottelun umpikujana vai onko lakkoon ryhtymisellä muitakin viestejä? Millaisia viestejä lakon osapuolet uskovat toisilleen lähettävänsä ja miten lakon merkitys koetaan eri osapuolten taholta? Lakkoilua on tutkittu työelämäosapuolten välisenä konfliktina ja makrotason ilmiönä, mutta harvemmin yhden yrityksen ja sen eri toimijoiden näkökulmasta. Tässä keskeneräisessä tutkimuksessa olen kiinnostunut lakossa olleiden työntekijöiden, ammattiliiton neuvottelijan ja työnantajan edustajien lakkopuheesta. Lakot näyttäytyvät ulkopuolisille median värittämien viestien avulla, ja niistä lausuvat viralliset neuvottelun osapuolet kukin itselleen tarkoituksenmukaisin sisällöin. Myös lakko itsessään on viesti epäluottamuksesta osapuolten välillä, ja tutkimukseni lähtökohtana onkin kuvata tätä epäluottamuksen tilaa toisistaan erilaistuneina viesteinä, jotka eivät tule kuulluksi ja ymmärretyksi vastaanottajan taholta. Dialogin ideaali näyttäytyy lakkoon johtaneessa työelämäsuhteessa anti-dialogina, joka heijastaa myös yrityksen kulttuurisia tapoja ja käytäntöjä, eikä pelkästään työelämäsuhteiden vakiintuneita malleja. Solmutilanteen avaaminen puhetta tutkimalla on tämän tutkimuksen haasteena. Tutkimus toteutetaan aineisto- ja ilmiölähtöisesti etsien haastattelupuheesta kiinnekohtia, joihin osapuolet lakkoilun merkityksen rakentavat ja tapoja, joilla merkityksiä rakennetaan. Nämä analyysin tuottamat kiinnekohdat ja puhetavat ohjaavat tutkimuksen teoreettista tulkintaa. Alustavan analyysin mukaan sekä työntekijöiden- että työnantajan edustajien puhe heijastaa kunkin toimijaposition työn käytäntöjä, jotka tässä tietyssä yrityksessä ja sen sosiohistoriallisessa kontekstissa pysyvät oman position mukaisesti kaukana toisistaan. Tutkijana yritän tunnistaa näitä tilanteiden erilaistuneita tulkintoja ja avata dialogisuuden puuttumista kulttuuristen käytäntöjen ymmärtämisen avulla. Tutkimukseni hyödyntää diskurssianalyyttisiä menetelmiä, ja sen voi sijoittaa tässä vaiheessa viestintätutkimuksen, käytäntöjen ja organisaatiokulttuurin tutkimukseen sekä IR ja HR-tutkimusta leikkaavalle rajapinnalle.