uudistettu 2015 Mukanaa yhteistyössä:

Transkriptio

1 uudistettu 2015

2

3 HYVÄ UUSI TYÖPAIKKAOHJAAJA Sinä olet yhteistyön tärkeä ja vahva lenkki ohjatessasi nuoria ja aikuisia opiskelijoita ammatillisen kasvun polulla. Tulet huomaamaan, että opiskelijoiden perehdyttäminen ei juuri eroa uusien työntekijöiden perehdyttämisestä työyhteisöön, työtehtäviin tai työturvallisuuteen työpaikalla. Opiskelijaa ohjaava opettaja on tukihenkilösi ja yhteistyökumppanisi kaikissa työssäoppimiseen liittyvissä asioissa. Oppilaitos on vakuuttanut opiskelijan työpaikalla tapahtuvien tapaturmien varalta ja vastaa siitä, että sinä, työpaikkaohjaaja saat riittävästi tietoa, valmennusta ja koulutusta ohjaustehtävässäsi ja että työpaikalle välittyy riittävästi tietoa opiskelijan saamasta opetuksesta. Sinä olet opiskelijalle malli ammattilaisesta ja innostuneella suhtautumisella työhösi voit saada opiskelijan tuntemaan, että hän on oikealla alalla. Merkittävä osa opiskelijoistamme työllistyy työssäoppimispaikkaan ja siten sinä olet myös osaltasi pidentämässä työuria Suomessa. Ammattitaitosi ja työkokemuksesi luovat hyvän pohjan työpaikkaohjaajana toimimiseen. Tämä koulutusmateriaali on laadittu työpaikkaohjaajalle ja tuotettu Laakeri- projektin toimesta keväällä 2011 yhteistyössä Turun ammatti-instituutin, Bovallius-ammattiopiston, Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymän, Peimarin koulutuskuntayhtymän, Raision seudun koulutuskuntayhtymän ja Salon seudun ammattiopiston kanssa. Laakeri-hankkeen työpaikkaohjaajakoulutus pohjautuu oheiseen materiaaliin ja koulutus toteutetaan opetushallituksen laatiman työpaikkaohjaajien koulutusohjelman perusteiden mukaisesti. Käsissäsi oleva koulutusmateriaali on koottu useista 2000-luvun lopussa tuotetuista työpaikkaohjaajille suunnatuista ohje- ja tukimateriaaleista ja kirjoista. Koulutusmateriaalissa käytetyistä lähteistä keskeisimmät ovat Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana (Frisk et al, 2010), Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana (Hätönen, 2010) sekä Ammattikoulutus Suomessa ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin (Opetushallitus, 2010). Koulutusmateriaalin kokoamisessa on huomioitu myös työpaikkaohjaajilta vuosien varrella saatu palaute. Toivon, että sinä, työpaikkaohjaaja tämän koulutusmateriaalin avulla saat uusia työkaluja ohjaukseen ja opit itsekin uusia asioita. Mikäli olet kiinnostunut täydennyskoulutuksesta tai haluat suositella koulutusta muille työyhteisösi jäsenille, katso lisätietoa tulevista koulutuksista sivustolta. Ammatilliset oppilaitokset Varsinais-Suomessa haluavat tukea sinua ja edustamaasi yritystä tai organisaatiota työpaikkaohjaajana toimimisessa kaikin tavoin. Ammatillinen koulutus uudistuu alkaen kun perustutkintojen mitoitusperusteeksi tulee osaamispiste entisen opintoviikon sijaan. Samalla aikaperusteisuudesta siirrytään osaamisperusteisuuteen. Tutkinnon suoritusaika (keskimäärin kolme vuotta) ja laajuus (vähintään 180 osp) voi vaihdella yksilöllisesti. Työssäoppimisen toteutustapaa ja pituutta voidaan räätälöidä opiskelijakohtaisesti. Säädösmuutokset on huomioitu tässä materiaalin päivityksessä. Rolf Holmberg Projektipäällikkö, Laakeri-hanke Turun ammatti-instituutti

4 Toimitus: Jaana Kilpinen Työryhmä: Jaana Kilpinen Kati Laitervo Jarmo Linkosaari Taitto: Jarno Virtanen Valokuvat: Jarmo Linkosaari Jarno Virtanen

5 I AMMATILLINEN KOULUTUS JA TYÖELÄMÄ II TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA III OPPIA IKÄ KAIKKI IV OPPIMISEN OHJAAMINEN V OPISKELIJALÄHTÖINEN ARVIOINTI VI ALAKOHTAINEN MATERIAALI VII LIITTEET JA LÄHTEET

6 Sisällysluettelo 1.1 Suomen koulutusjärjestelmä Ammatillinen koulutus Ammatilliset perustutkinnot Näyttötutkinnot Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus Oppisopimuskoulutus Työssäoppiminen Työssäoppimiseen valmistautuminen Työssäoppijan perehdyttäminen Työturvallisuuden huomioiminen Työtehtäviin opastaminen Ohjauskeskustelut Oppimistavat ja -tyylit Aistit oppimisessa Kokemuksista oppiminen Ohjaajan roolit Erilaisia ohjaustapoja Kehittävän palautteen antaminen ja vastaanottaminen Haasteelliset ohjaustilanteet Minä työpaikkaohjaajana Arviointiprosessi Arvioinnin tehtävät, tavoitteet ja periaatteet Arvioinnin kivijalka Arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit Työprosessin hallinta Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta Työn perustana olevan tiedon hallinta Elinikäisen oppimisen avaintaidot Mukautettu arviointi Ammattiosaamisen näyttöjen ja tutkintotilaisuuksien erot Ammattiosaamisen näytöt Tutkintotilaisuudet Alakohtainen materiaali Pohdittavaa yksin tai yhdessä Lähteet

7 I AMMATILLINEN KOULUTUS JA TYÖELÄMÄ 1.1. Suomen koulutusjärjestelmä Ammatillinen koulutus Ammatilliset perustutkinnot Näyttötutkinnot Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus Oppisopimuskoulutus 11 1

8 I AMMATILLINEN KOULUTUS JA TYÖELÄMÄ 1.1 Suomen koulutusjärjestelmä Suomen koulutusjärjestelmä muodostuu esiopetuksesta, perusopetuksesta, toisen asteen yleissivistävästä lukiokoulutuksesta ja ammattikoulutuksesta sekä ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa annettavasta korkea-asteen koulutuksesta. Aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla koulutusasteilla esiopetusta lukuun ottamatta. Opiskelijoiden jatko-opintokelpoisuus koulutusasteelta toiselle on turvattu lainsäädännöllä. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 2.) Tohtorin- ja lisensiaatintutkinnot Yliopistot Ylemmät korkeakoulututkinnot Yliopistot Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot Ammattikorkeakoulut työkokemus 3v. Alemmat korkeakoulututkinnot Yliopistot Alemmat ammattikorkeakoulututkinnot Ammattikorkeakoulut TYÖELÄMÄ Ammatilliset tutkinnot Ylioppilastutkinto Lukiot Perustutkinnot Ammattitutkinnot Erikoisammattitutkinnot Ammatilliset oppilaitokset, aikuisoppilaitokset ja oppisopimuskoulutus Perusopetus 7-16-vuotiaat Peruskoulut Esiopetus 6-vuotiaat Peruskoulut / päiväkodit 2

9 Esiopetus Esiopetus on tarkoitettu 6-vuotiaille, jotka seuraavana vuonna aloittavat oppivelvollisuuskoulun. Esiopetukseen osallistuminen on vapaaehtoista, ja sitä annetaan 6-vuotiaille päiväkodeissa ja peruskoulujen yhteydessä toimivilla esiluokilla. Perusopetus Perusopetus tarkoittaa yleissivistävää koulutusta koko ikäluokalle. Se on tarkoitettu vuotiaille ja sen oppimäärä on yhdeksänvuotinen. Peruskoulun suoritettuaan oppilas on suorittanut oppivelvollisuutensa. Lukiokoulutus Lukio on kolmivuotinen yleissivistävää koulutusta antava koulu oppilaille, jotka ovat tavallisesti noin vuotiaita. Lukio päättyy ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Se tuottaa kelpoisuuden kaikkeen korkea-asteen koulutukseen. Ammatillinen peruskoulutus Ammatillista peruskoulutusta järjestetään ammatillisissa oppilaitoksissa ja oppisopimuskoulutuksena käytännöllisesti katsoen kaikilla aloilla. Ammatillisen perustutkinnon suorittaminen kestää 2-3 vuotta, ja opetusta annetaan monialaisissa tai erikoistuneissa ammatillisissa oppilaitoksissa. Kolmivuotinen ammatillinen perustutkinto tuottaa kelpoisuuden kaikkeen korkeaasteen koulutukseen. Ammatillinen lisäkoulutus Ammatillista koulutusta voidaan suorittaa ammatti- ja erikoisammattitutkintoina. Opetushallitus päättää tutkintojen perusteista. Tutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta vastaa valtakunnallinen, kolmikantainen tutkintotoimikunta. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa vain näyttötutkintona ja ne on tarkoitettu aikuisille, useimmiten työssä toimivalle väestölle. Ammatillista lisäkoulutusta voidaan järjestää myös oppisopimuskoulutuksena. Korkea-asteen koulutus Suomen korkeakoulujärjestelmä muodostuu kahdesta rinnakkaisesta sektorista: ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Yliopistolle on ominaista tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus. Ammattikorkeakoulut suuntautuvat työelämään ja perustavat toimintansa sen asettamiin korkean ammattitaidon vaatimuksiin. ( -sivut 2011.) Lähteet: Ammattikoulutus Suomessa Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. s

10 1.2 Ammatillinen koulutus Ammattikoulutuksella ja ammattiosaamisella on keskeinen merkitys taloudellisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvitaan monipuolista ammattitaitoa ja vahvaa osaamista sekä osaamisen jatkuvaa uudistamista. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 4.) Ammattikoulutuksen tutkintoja kehitetään yhdessä työelämän ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa niin, että tutkintojen avulla tuetaan joustavasti ja tehokkaasti työllistymistä, ammatissa kehittymistä ja ammatinvaihtoa työuran eri vaiheissa. Työelämän tarpeiden ohella koulutuksen kehittämisessä otetaan huomioon elinikäisen oppimisen valmiuksien vahvistaminen sekä yksilöiden tarpeet ja mahdollisuudet suorittaa tutkinto joustavasti oman elämäntilanteensa mukaan. (Emt. 7.) Ammattikoulutuksen kehittäminen perustuu valtakunnalliseen pitkän aikavälin työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiin. Ennakointi tuottaa tietoa siitä, millaista osaamista ja millaisia osaajia työelämä tulevaisuudessa tarvitsee ja miten tähän tarpeeseen voidaan koulutustarjonnan avulla vastata. Tavoitteena on, että työvoiman määrällinen kysyntä ja tarjonta vastaisivat mahdollisimman hyvin toisiaan. Ennakointitiedon avulla voidaan lisäksi kehittää tutkintorakenteita, tutkintojen ammattitaitovaatimuksia (tutkintojen perusteita) ja opetusta tulevaisuuden työelämän osaamistarpeita vastaavaksi. (Emt. 4.) Koulutusalat Ammattikoulutus ryhmitellään kahdeksaan koulutusalaan, jotka ovat: Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala Luonnonvara- ja ympäristöala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Matkailu-, ravitsemis- ja talousala Koulutuksen rakenne Ammattikoulutus muodostuu ammatillisesta perus- ja lisäkoulutuksesta. Se on tarkoitettu sekä työelämään siirtyville nuorille että työelämässä tai eri syistä sen ulkopuolella oleville aikuisille. Ammattikoulutus antaa monipuolisia tietoja, taitoja ja valmiuksia työelämään siirtymistä ja siellä toimimista varten. Lisäksi ammattikoulutus antaa valmiuksia elinikäisen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Koulutusta voidaan järjestää monipuolisesti niin oppilaitosten oppimisympäristöissä, työpaikoilla kuin verkko-oppimisympäristöissäkin. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 6.) Ammatillisena peruskoulutuksena järjestetään ammatillisia perustutkintoja ja ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa koulutusta. Ammatillisena lisäkoulutuksena järjestetään ammatti- ja erikoisammattitutkintoja sekä tutkintoon johtamatonta lisäkoulutusta opiskelijan ja työnantajan tarpeiden mukaisesti. (Emt. 6.) 4

11 Ammatilliset tutkinnot Ammatillisten tutkintojen perusteet tehdään erikseen jokaista tutkintoa varten. Tutkinnot perustuvat työelämässä edellytettävään osaamiseen ja muodostuvat työelämän työ- ja toimintakokonaisuuksien mukaisista tutkinnon osista. Tutkinnon perusteissa määritellään tutkinnon osat ja niistä muodostuvat osaamisalat, kunkin tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset, arvioinnin perusteet (arvioinnin kohteet, kriteerit, ammattitaidon osoittamistavat). Tutkintojen ja tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset määritellään osaamisena: tietoina, taitoina ja pätevyytenä. (Emt. 7.) Koulutukseen hakeutuminen Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijalta edellytetään perusopetuksen tai sitä vastaavan oppimäärän suorittamista. Opiskelijaksi voidaan lisäksi ottaa henkilöitä, joilla koulutuksen järjestäjä katsoo muutoin olevan riittävät edellytykset koulutuksesta suoriutumiseen. (Emt. 11.) Ammatillisen peruskoulutuksen ja lukiokoulutuksen tarjonta on mitoitettu siten, että jokaisella nuorella on mahdollisuus päästä jatkamaan opintojaan perusopetuksen jälkeen. Ammatillisen peruskoulutuksen vetovoima on kasvanut koko 2000-luvun. Yhä useampi on hakenut ensisijaisesti ammatilliseen peruskoulutukseen ja myös saanut opiskelupaikan. Noin 95 prosenttia perusopetuksen päättävistä jatkaa opintojaan välittömästi joko lukiossa, ammatillisessa peruskoulutuksessa tai perusopetuksen lisäopetuksessa. (Emt. 11.) Jatko-opintokelpoisuus Ammatilliset perustutkinnot sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot tuottavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Luonteva jatko-opintoväylä esim. ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla ovat ammattikorkeakoulut, joissa aloittaneista vajaa kolmannes on ammatillisen perustutkinnon suorittaneita. Yliopistoihin hakeudutaan nykyisin pääosin lukioväylän kautta, mutta myös ammatillinen väylä on mahdollinen. (Emt. 9.) Lähde: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin s

12 Ammatilliset perustutkinnot Päivitetty vastaamaan voimaan tulleita säädöksiä. Ammatillisissa perustutkinnoissa hankitaan ja osoitetaan ammattitaidon saavuttamisen ja alalle työllistymisen edellyttämät tiedot ja taidot laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet alan eri tehtäviin erikoistuneempi osaaminen ja työelämän edellyttämä ammattitaito vähintään yhdellä osa-alueella Ammatillinen perustutkinto 180 osp osp=osaamispiste Ammatilliset tutkinnon osat (135 osp) Työssäoppiminen vähintään 30 osp Yhteiset tutkinnon osat (35 osp) Vapaasti valittavat (10 osp) Perustutkinto on laajuudeltaan 180 osaamispistettä (vuoden aikana keskimäärin saavutettu osaaminen vastaa 60:tä osaamispistettä), ja siitä vähintään 30 osaamispistettä (puoli vuotta) toteutetaan työssäoppimisena työpaikoilla. Ammatilliset perustutkinnot muodostuvat ammatillisista tutkinnon osista (135 osaamispistettä) ja yhteisistä tutkinnon osista (35 osaamispistettä), jotka molemmat voivat olla pakollisia tai valinnaisia, sekä vapaasti valittavista tutkinnon osista (10 osaamispistettä). Ammatilliset tutkinnon osat perustuvat alan työelämän työ- ja toimintakokonaisuuksiin, ja niihin sisältyy vähintään 30 osaamispistettä työssäoppimista. Kunkin tutkinnon ammatillisiin tutkinnon osiin sisältyy yrittäjyysosaamiseen ja yrittäjävalmiuksiin liittyviä sekä terveyttä ja työkykyä vahvistavia ammattitaitovaatimuksia. Yhteisten tutkinnon osien tavoitteena on antaa tietoja, taitoja ja pätevyyttä, joita tarvitaan työssä, jatko-opinnoissa ja kansalaisena, ja niitä voi korvata lukio-opinnoilla. Kaikille pakollisia yhteisiä tutkinnon osia ovat viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen, yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen ja sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen. Vapaasti valittavat tutkinnon osat tukevat tutkinnon ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita ja ne voivat koostua yhdestä tai useammasta tutkinnon osasta. Tutkinnon osat voivat olla ammatillisia tutkinnon osia, paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin perustuvia tutkinnon osia, yhteisiä tutkinnon osia tai lukio-opintoja, jatko-opintovalmiuksia tai ammatillista kehittymistä tukevia opintoja tai työkokemuksen kautta hankittuun osaamiseen perustuvia yksilöllisiä tutkinnon osia. Ammatillisen perustutkinnon perusteissa on määritelty elinikäisen oppimisen avaintaidot, jotka on sisällytetty ammatillisten ja ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin. Elinikäisen oppimisen avaintaitoja ovat muun muassa oppiminen ja ongelmanratkaisu, vuorovaikutus ja yhteistyö, ammattietiikka, kestävä kehitys, estetiikka, viestintä- ja mediaosaaminen sekä aktiivinen kansalaisuus ja eri kulttuurit. 6

13 Opiskelija voi myös suorittaa ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikaisesti. Tällöin opiskelija suorittaa lukio-opintoja siten, että hän voi suorittaa ylioppilastutkinnon vähintään neljässä kirjoitettavassa aineessa. Myös lukion koko oppimäärän voi suorittaa. Kahden tutkinnon suorittaminen on mahdollista 3 4 vuodessa. Opiskelija on oikeutettu: maksuttomaan opetukseen ja tutkinnon suorittamiseen yhteen maksuttomaan ateriaan päivässä koulumatkatukeen, mikäli tarvittavat ehdot täyttyvät kouluterveydenhoitoon Opiskelija maksaa itse osan opiskelukustannuksista, esim. oppikirjat sekä omaan käyttöön tulevat työvälineet, laitteet ja materiaalit, jotka koulutuksen päätyttyä jäävät opiskelijalle. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 18.) Opetussuunnitelman mukaan tai näyttötutkintona Ammatillinen perustutkinto suoritetaan pääasiassa ammatillisissa oppilaitoksissa tutkinnon perusteiden mukaisesti laaditun opetussuunnitelman mukaan, ja siihen voidaan yhdistää joustavasti ja monipuolisesti työpaikalla tapahtuvaa opiskelua. (Emt. 9.) Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona. Näyttötutkintona suoritettavat perustutkinnot muodostuvat pelkästään ammatillisista tutkinnon osista, eikä niiden laajuutta määritellä osaamispisteinä. Ammattitaitovaatimukset ovat suorittamistavasta riippumatta samat. (Emt. 9.) Tiesitkö, että ammatillisia perustutkintoja on vuonna 2015 yhteensä 52 ja niissä 100 erilaista osaamisalaa. Lähde: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin s. 7 9, s Näyttötutkinnot Näyttötutkinnot tarjoavat joustavan tavan ammatillisen tutkinnon suorittamiseen pitkään työelämässä olleelle tai uuteen ammattiin haluavalle aikuiselle. Näyttötutkinnot ovat erityisesti aikuisia ja työkokemusta hankkineita varten luotu joustava tapa suorittaa tutkinto. Näyttötutkinnon suorittamiseen ei ole erityisiä ikä-, työkokemus- tai koulutusvaatimuksia. (Työelämän edustajan opas 2010, 3.) Näyttötutkinnossa henkilön ammatillinen osaaminen voidaan tunnustaa riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta (Hätönen 2010, 36). Näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja (Hätönen 2010, 36). Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot suoritetaan aina näyttötutkintona. Tarvittaessa tutkintoon valmistavaa koulutusta annetaan oppilaitoksissa tai oppisopimuskoulutuksena. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 9.) 7

14 Näyttötutkinnon perusteissa on määritelty ammattitaito työelämässä tarvittavina osaamisvaatimuksina. Tutkinnot rakentuvat osista, jotka vastaavat itsenäisiä työkokonaisuuksia. (Hätönen 2010, 36.) Näyttötutkintona suoritettu ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto tai erikoisammattitutkinto antaa jatko-opintokelpoisuuden korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin ja ammattikorkeakouluopintoihin. Erikoisammattitutkinnot asiantuntija Ammattitutkinnot ammattilainen Ammatilliset perustutkinnot aloittelija Ammatilliset perustutkinnot Ammatillisissa perustutkinnoissa osoitetaan alan perustehtävien hallinta. Tutkinnon suorittamisen nimellislaajuus on 180 osaamispistettä. Todellinen tutkinnon suorittamisaika määräytyy osaamisen perusteella. (Työelämän edustajan opas 2010, 4.) Ammattitutkinnot Näissä osoitetaan alan ammattityöntekijältä edellytettävä ammattitaito. Ammattitaitovaatimukset on määritelty siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot sekä lisäksi täydentäviä ja syventäviä opintoja ja noin kolmen vuoden työkokemus, pystyy todennäköisesti suoriutumaan ko. ammattitutkinnosta. (Emt. 4.) Erikoisammattitutkinnot Näissä osoitetaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta. Ammattitaitovaatimukset on määritelty siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot ja lisäksi täydentäviä sekä syventäviä opintoja ja noin viiden vuoden työkokemus, pystyy todennäköisesti suoriutumaan ko. erikoisammattitutkinnosta. (Emt. 4.) Näyttötutkintojen järjestäminen Näyttötutkintojärjestelmässä työnantajataho, työntekijätaho ja opetusala tekevät tiivistä yhteistyötä tutkintorakennetta kehitettäessä, tutkintojen perusteita laadittaessa, tutkintotilaisuuksia suunniteltaessa ja järjestettäessä sekä tutkintosuorituksia arvioitaessa. (Hätönen 2010, 36.) Opetushallituksen asettamat työnantajien, työntekijöiden, opettajien ja tarvittaessa itsenäisten ammatinharjoittajien edustajista koostuvat tutkintotoimikunnat vastaavat näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta sekä antavat tutkintotodistukset. Tutkintotoimikunnat tekevät sopimuksen näyttötutkintojen järjestämisestä koulutuksen järjestäjien ja tarvittaessa muiden yhteisöjen ja säätiöiden kanssa. Näyttötutkintoja ei saa järjestää ilman voimassa olevaa, tutkintotoimikunnan kanssa solmittua järjestämissopimusta. (Emt. 36.) 8

15 Näyttötutkinnon suorittamisen henkilökohtaistaminen Näyttötutkinnossa koulutuksen järjestäjä huolehtii kolmessa vaiheessa näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen sekä tarvittavan ammattitaidon hankkimisen ja tutkinnon suorittamisen henkilökohtaistamisesta. Henkilön hakeutuessa suorittamaan näyttötutkintoa tutkinnon järjestäjän tehtävä on selvittää hänen hankkimansa aikaisempi osaaminen ja muut lähtökohdat, soveltuva tutkinto ja koulutustarve sekä mahdollinen ohjauksen ja tukitoimien tarve. Osaaminen tunnistetaan käyttämällä monipuolisesti alalle soveltuvia menetelmiä. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 16.) Tarvittavan ammattitaidon hankkimiseksi tutkintoon hakeutuvalle laaditaan henkilökohtaistamissuunnitelma. Suunnitelmassa otetaan huomioon henkilön elämäntilanne, osaaminen, todetut oppimistarpeet ja työssä oppimisen mahdollisuudet. Tutkinnon suorittamista koskevassa suunnitelmassa todetaan miten, missä ja milloin tutkinnon suorittaja voi osallistua tutkintotilaisuuksiin. (Emt. 16.) Näyttötutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminen Tutkinnon suorittaja osoittaa osaamisensa tutkinnon perusteiden osaamisvaatimusten mukaisesti tutkintotilaisuuksissa aidoissa työelämän tilanteissa eli näyttöympäristössä. Näyttöympäristössä tulee olla riittävässä laajuudessa tutkinnon perusteissa esitettyjen arvioinnin kohteiden mukaista toimintaa. Tutkintotoimikunta hyväksyy näyttöympäristöt. (Työelämän edustajan opas 2010, 4.) Tutkintotilaisuus Tutkintotilaisuus on suunniteltu kokonaisuus, jossa tutkinnon suorittaja osoittaa kaikki tutkinnon tai sen osan ammattitaitovaatimukset oman henkilökohtaisen näyttösuunnitelmansa mukaisesti suorittamalla normaaleja työpäivään kuuluvia tehtäviä. Tutkintotilaisuuteen voi osallistua kuka tahansa jolla on riittävä ammattitaito tutkinnon suorittamiseen. (Emt. 4-5.) Arvioinnin tekevät työnantajien, työntekijöiden ja opetusalan edustajat yhdessä (Hätönen 2010, 36). Tiesitkö, että ammattitutkintoja on vuonna 2015 yhteensä 192 ja erikoisammattitutkintoja 133. Lähteet: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin s. 9 ja s. 16. Hätönen, Heljä Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s.36. Työelämän edustajan opas näyttötutkintojen arviointiin s

16 Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa on yhdistetty neljä aiempaa eri kohderyhmille suunnattua valmistavaa, valmentavaa, ohjaavaa ja kuntouttavaa koulutusta. Yhdistämisen tarkoituksena oli muodostaa perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheeseen toimiva ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava yhtenäinen koulutuskokonaisuus, jossa kuitenkin huomioidaan erilaisten kohderyhmien erityistarpeet. Valmentava koulutus mahdollistaa yksilölliset opintopolut ja joustavoittaa siirtymistä tutkintotavoitteiseen ammatilliseen koulutukseen. Koulutuksessa on pakollinen koulutuksen osa ja sen lisäksi valinnaisia koulutuksen osia sekä liikkumavaraa koulutuksen osien osaamispisteissä. Koulutuksen ensisijaisena kohderyhmänä ovat perusopetuksen päättäneet nuoret, jotka tarvitsevat opiskeluvalmiuksien vahvistamista sekä ohjausta ja tukea koulutuksen ja ammatin valinnassa. Kohderyhmänä ovat myös eri syistä koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, jotka eivät ole löytäneet itselleen sopivaa koulutuspaikkaa. Koulutus edistää myös erityistä tukea tarvitsevien ja maahanmuuttajataustaisten nuorten tasavertaisuutta koulutuksessa, työelämässä ja hyvän elämän saavuttamisessa yhteiskunnan jäsenenä. Koulutus on suunnattu ensisijaisesti nuorille, mutta koulutukseen voivat osallistua myös aikuiset, jotka tarvitsevat valmiuksia ammatilliseen koulutukseen siirtymiseksi. Aikuiskohderyhmiä voivat olla erityisesti maahanmuuttajat sekä alan vaihtajat tai uudelleen kouluttautuvat henkilöt, joiden opiskeluvalmiuksissa on puutteita. Koulutukseen tulevien maahanmuuttajien tai maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kielitaidon tulisi olla suomen tai ruotsin kielessä kielitaidon tasojen kuvausasteikolla tasoa A2.2. Oppisopimuskoulutukseen valmentautuminen sisältyy ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan koulutukseen. Oppisopimuskoulutukseen valmentautuvat opiskelijat voivat suorittaa henkilökohtaisen suunnitelman mukaisesti koulutuksen osien vaihtoehdoista itselleen sopivat (yhteensä vähintään 30 osp). Oppisopimuskoulutukseen valmentautuvalla opiskelijalla on mahdollisuus missä vaiheessa tahansa valmentavaa koulutusta siirtyä oppisopimusmuotoiseen tutkintotavoitteiseen ammatilliseen koulutukseen, kun hän löytää sopivan oppisopimuspaikan. Lähde: Opetushallituksen määräys 5/011/

17 Oppisopimuskoulutus Oppisopimuskoulutus on työelämälähtöisin ammattikoulutuksen järjestämismuoto. Se perustuu opiskelijan ja työnantajan väliseen kirjalliseen määräaikaiseen työsopimukseen (oppisopimus). Oppisopimus on joustava ja käytännönläheinen koulutusmuoto, jossa opiskelija ja työnantaja solmivat yhteisesti työ- ja koulutussuhteen. Oppisopimus voidaan tehdä uudelle tai jo työsuhteessa olevalle työntekijälle. Myös virkamiehet ja yrittäjät voivat kehittää osaamistaan oppisopimuskoulutuksella. Opiskelija hankkii itse oppisopimustyöpaikan. (Ammattikoulutus Suomessa 13; -sivut 2011.) Oppisopimuskoulutuksella voi opiskella ammatillisiin perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin. Oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden myös ammatilliseen lisäkoulutukseen. Noin 17 % ammattikoulutuksesta on oppisopimuskoulutusta (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 13). Oppisopimuskoulutuksen uusia muotoja ovat: Oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen yhdistäminen Oppisopimuskoulutus usean eri työnantajan kanssa Lisätietoa: Ammatillinen oppilaitos Oppisopimustoimisto Työnantaja Oppisopimusopiskelija Opiskelu toteutetaan pääosin työpaikalla käytännön työtehtävissä, jossa oppimista ohjaa opiskelijan vastuullinen työpaikkaohjaaja. Työpaikalla annettavaa koulutusta täydennetään tietopuolisilla opinnoilla alan oppilaitoksessa. Tietopuolisen opetuksen hankkii ja maksaa oppisopimustoimisto. Oppilaitoksen järjestämä tietopuolinen opetus tukee työpaikalla annettavaa käytännön opetusta. ( -sivut 2011.) Oppisopimuskoulutusta tuetaan taloudellisesti Työnantaja maksaa oppisopimusopiskelijalle työehtosopimuksen mukaista palkkaa työpaikalla tapahtuvan koulutuksen ajalta. Tietopuolisten opintojen ajalta opiskelija saa opintososiaalisina etuina esimerkiksi päivärahaa sekä korvauksia matkakustannuksista ja majoituksesta. Työnantajalle maksetaan koulutuskorvausta työpaikalla annettavasta koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 13.) 11

18 Oppisopimus soveltuu henkilölle jolta puuttuu ammatillinen koulutus tai muodollinen pätevyys jonka työtehtävät laajentuvat uusille tehtäväalueille joka haluaa kouluttautua kokonaan uuteen ammattiin joka haluaa kehittää koulutuksella ammattitaitoa ja osaamista Oppisopimusopiskelija saa: työehtosopimuksen mukaisen vähintään harjoittelijan palkan määräaikaisen kokopäivätyön työehtosopimukseen kuuluvat etuudet maksuttoman opetuksen opintososiaalisia etuja Yritykselle oppisopimus on mahdollisuus, kun tarvitaan uutta työvoimaa sopivan koulutuksen saanutta työntekijää ei löydy on tarve kehittää henkilöstön osaamista ja ammattitaitoa henkilöstöä koulutetaan uusiin työtehtäviin Yritykselle oppisopimus on hyvä tapa rekrytoida ja kouluttaa henkilöstöä. Oppisopimus on yritykselle investointi, joka maksaa itsensä takaisin. Työnantajan velvollisuudet: solmia määräaikainen ja kokopäiväinen työsopimus opiskelijan kanssa maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa nimeää opiskelijalle työpaikkaohjaaja antaa opiskelijalle monipuolisia työtehtäviä huolehtii siitä, että opiskelija voi osallistua oppilaitospäiviin ( -sivut 2011.) Tiesitkö, että oppisopimuksia voi tehdä yli 370:een eri tutkintoon. Lähteet: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin s

19 II TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA 2.1. Työssäoppiminen Työssäoppimiseen valmistautuminen Työssäoppimiseen perehdyttäminen Työturvallisuuden huomioiminen Työtehtäviin opastaminen Ohjauskeskustelut 25 13

20 II TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA 2.1. Työssäoppiminen Työssäoppiminen on ammatillisten tutkintojen perusteiden mukaista työpaikoilla käytännön työtehtävien yhteydessä tapahtuvaa tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua oppimista. Tavoitteellista -tutkinnon perusteiden tavoitteet työssäoppimisjaksolle ja työssäoppijan henkilökohtaiset oppimistavoitteet Ohjattua -työpaikkaohjaaja ja työssäoppimisen vastuuopettaja Arvioitua -jatkuva kehittävä palaute oppimisen etenemisestä, osaamisen arviointi ammattiosaamisen näytössä tai tutkintotilaisuudessa Työssäoppimisen tavoitteiden taustalla ovat valtakunnallisesti laaditut ammatillisen perustutkinnon perusteet. Niissä ilmaistaan ammatillisen koulutuksen tavoitteet, sisällöt, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit. Koulutuksen järjestäjät laativat tutkinnon perusteiden pohjalta opetussuunnitelmat, joissa tarkennetaan työssäoppimalla opittavat asiat. (Frisk 2010, 6.) Oman alansa ammattilainen eli tehtävään nimetty työpaikkaohjaaja ohjaa ja arvioi työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Ammatilliseen peruskoulutukseen sisältyy osaamisen hankkimista työssäoppimisen kautta vähintään 30 osaamispistettä eli opiskelija opiskelee keskimäärin puoli vuotta opinnoistaan työpaikalla. Työssäoppiminen on yleensä jaettu eri opintovuosille ja jaksoille, joille on asetettu omat oppimistavoitteet. Työssäoppimisjaksojen pituus voi vaihdella yksilöllisesti. Työssäoppimispaikka voi olla myös ulkomailla. Koska työssäoppiminen on osa opiskelua, tapahtuu se pääsääntöisesti ilman työsuhdetta ja palkkaa opiskelijan säilyttäessä opiskelijan statuksen ja opintososiaaliset edut. Työnantajille ei myöskään yleensä makseta korvauksia. Yleensä tavoitteena on, että opiskelija hankkii itse työssäoppimispaikan. Näin hän saa kullan arvoista harjoitusta työpaikan hakemisesta tulevaisuutta ajatellen. On myös aloja, joissa oppilaitos hankkii työssäoppimispaikan opiskelijoille keskitetysti työelämän edustajien toiveesta. Työssäoppimispaikan järjestämisestä vastaa kuitenkin viime kädessä koulutuksen järjestäjä. Työssäoppimisen tavoitteina on: tehdä opiskelijalle tutuksi työelämän pelisääntöjä syventää ammatillista osaamista ja työelämätuntemusta edesauttaa opiskelijoiden välitöntä työllistymistä lisätä opiskelijoiden opiskelumotivaatiota lisätä ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuutta varmistaa osaavien työntekijöiden saatavuus nyt ja tulevaisuudessa 14

21 Työssäoppiminen työpaikan näkökulmasta Työpaikoille työssäoppiminen on mahdollisuus hankkia alalle soveltuvia uusia työntekijöitä ja varmistaa ammattitaitoinen henkilöstö myös tulevaisuudessa. Yhteistyö ammatillisten oppilaitosten kanssa työssäoppimisen puitteissa auttaa työnantajia tulevaisuuden henkilöstötarpeen ennakoinnissa. Työssäoppimisen aikana alkanut yhteistyö voi jatkua esimerkiksi kesätyön merkeissä. Työssäoppiminen tarjoaa alan ammattilaisille mahdollisuuden olla kehittämässä ammatillisen koulutuksen laatua ja vaikuttamassa tulevaisuuden työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen. Lisäksi se tarjoaa oivan tilaisuuden työntekijöille jakaa omaa osaamistaan ja vuosien varrella hankittua hiljaista tietoa. Työpaikkaohjaajalle opiskelijan ohjaaminen tarjoaa hyvän mahdollisuuden kehittää itseään sekä tilaisuuden arvioida omaa työtään, työskentelytapojaan ja -tottumuksiaan. Hän pääsee myös jakamaan omaa osaamistaan ja ammattitaitoaan alan tuleville ammattilaisille. Työssäoppimispaikaksi soveltuu sellainen työpaikka, jossa on: Riittävää tuotanto- ja palvelutoimintaa Tarpeellinen työvälineistö Työpaikkaohjaajiksi soveltuvaa ja motivoitunutta henkilökuntaa Johdon tuki työssäoppimisen toteuttamiseksi ( -sivut 2011.) Yhteistyö ammatillisten oppilaitosten kanssa avaa ovia niin työyhteisöjen kuin yksittäisten työntekijöiden osaamisen kehittämiseen! Lainsäädäntö ja opetussuunnitelmat ohjaavat työssäoppimista Työssäoppimista säätelevät Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta (630/1998, muutokset 276/2015) Asetus ammatillisesta peruskoulutuksesta (811/1998, muutokset 329/2015) Laki nuorista työntekijöistä (998/1993, muutokset 1517/2009) Asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (475/2006) Asetus nuorille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta (928/2014) Työturvallisuuslaki (738/2002, muutokset 364/2013) Vahingonkorvauslaki (412/1974, muutokset 1051/2010) Laki opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta (460/2015) (Työssäoppimisen opas työpaikalle, 7.) Lähteet: Ammatillisen perustutkinnon perusteet, Opetushallitus Frisk, Tarja (toim.) Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s.6. Työssäoppimisen opas työpaikalle. s

22 2.2. Työssäoppimiseen valmistautuminen Työpaikoilta työssäoppiminen edellyttää sekä kiinnostusta tulevaisuuden työntekijöiden kouluttamiseen että sitoutumista ammatillisten oppilaitosten kanssa tehtävään yhteistyöhön ja yhdessä sovittuihin pelisääntöihin. Työssäoppimiseen valmistautuminen alkaa ennen työssäoppijan tuloa. Työnantajan vastuut ja velvollisuudet Työnantajan vastuulla on nimetä työssäoppijan ohjaamisesta kiinnostunut ja innostunut alansa ammattilainen ja sopia hänen kanssaan siitä, miten ohjaajana toimiminen huomioidaan työtehtävissä ja ajankäytössä. Työpaikalla on hyvä miettiä, kenellä on kiinnostusta ja todellisuudessa aikaa ja mahdollisuuksia ohjata opiskelijaa. Työpaikkaohjaaja voi hoitaa asioista itse osan, osa vastuista jaetaan muille ja osassa tarvitaan työyhteisön yhteistyötä. Hyväksi havaittu periaate on, että kaikki työpaikalla osallistuvat ohjaamiseen nimetyn työpaikkaohjaajan lisäksi. Nimetyllä työpaikkaohjaajalla on kuitenkin vastuu ohjauksen organisoinnista. (Frisk 2010, 12.) Ideaalitilanteessa työssäoppijaa ohjaavat ja hänelle palautetta antavat kaikki työyhteisön jäsenet! Työantajan vastuulla on lisäksi: tarjota edellytykset työpaikalla tapahtuvalle oppimiselle sopia kirjallisesti oppilaitoksen edustajan ja työssäoppijan kanssa työssäoppimisen tavoitteista, arvioinnista, yleisistä periaatteista ja käytännön järjestelyistä vastata työssäoppijan asianmukaisen perehdyttämisen, ohjauksen ja arvioinnin järjestämisestä vastata työssäoppijan työturvallisuudesta tiedottaa työyhteisön jäsenille yhdessä sovituista työssäoppimisen pelisäännöistä toimia työssäoppimisen toteutussuunnitelman mukaisesti 16

23 Vaikka työssäoppija ei saa korvata vakituista henkilökuntaa, on työyhteisöllä lupa nauttia ylimääräisestä käsiparista työpaikalla! Näkökulmana oppiminen Työpaikalla opiskelija oppii tekemällä todellisia työtehtäviä. Työpaikkaohjaajan on olennaista tietää, mitä opiskelija on oppimassa ja mitkä ovat tämän oppimistavoitteet. Hänen on tärkeää tutustua opiskelijan opetussuunnitelmaan ja siihen, mitä tämä on tulossa oppimaan työpaikalle. Opiskelijan omat oppimistarpeet ja kiinnostus otetaan huomioon opiskelijan henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa (HOPS). Siihen tarkennetaan, mitä opiskelija opiskelee työssäoppimalla. HOPSia varten arvioidaan työpaikalla opiskelijan lähtötaso. Lähtötason arvioinnin pohjalta mietitään yhdessä opiskelijan kanssa sellaiset työtehtävät, jotka antavat hänelle mahdollisuuden oppia tavoitteiden mukaisia asioita. (Frisk 2010, ) Oppilaitoksen ja työpaikan välinen yhteistyö vaihtelee sen mukaan, onko työpaikka työssäoppimispaikkana vakiintunut vai uudehko. Yhteydenpito voi vaihdella oppilaitoksittain ja opettajittain. (Emt. 12.) Ennen työssäoppimista on tärkeää sopia ja nimetä työpaikkaohjaaja sopia työssäoppimisen käytännöistä työssäoppijan ja opettajan kanssa tutustua siihen, mitä opiskelija on tulossa työssäoppimaan huolehtia opiskelijan käynnistä työpaikalla ja opiskelijalle annettavasta ennakkoinfosta kertoa saapuvasta opiskelijasta ja hänen oppimistavoitteistaan työpaikan henkilöstölle varata työtilat ja välineet opiskelijan käyttöön järjestää mahdolliset kulkuluvat ja muut luvat (Frisk 2010, 12.) Työssäoppimisen toteutussuunnitelma/sopimus: työssäoppijan, työpaikkaohjaajan/työpaikan ja ohjaavan opettajan yhteystiedot eri osapuolten vastuut, velvollisuudet ja tehtävät työssäoppimisen aika- ja paikka käytännön järjestelyt työpaikalla: työaika, ruokailu, työvaatetus henkilösuojaimet, sairastuminen, vakuutukset, työpaikan keskeiset pelisäännöt työturvallisuuden kannalta erityisesti huomioitavat seikat työssäoppimisjakson tavoitteet, työtehtävät, arvioinnin kohteet ja kriteerit työssäoppijan henkilökohtaiset oppimistavoitteet ohjauskeskusteluista, ammattiosaamisen näytöistä tai tutkintotilaisuuksista sopiminen 17

24 n p ä ät t y y Työssäoppimisprosessi työpaikan näkökulmasta pimine palautekeskustelu työssäoppimisen toteutuksesta kehittämisehdotuksineen t yö s säop ammattiosaamisen näyttö ja arviointikeskustelu opiskelija, työpaikkaohjaaja ja opettaja sopivat ammattiosaamisen näytöstä työpaikkaohjaaja perehdyttää, ohjaa ja antaa jatkuvaa palautetta työpaikalla tiedotetaan työssäoppijan tulosta ja oppimistavoitteista sekä suunnitellaan työtehtävät ja perehdyttäminen opiskelija, opettaja ja työpaikkaohjaaja sopivat työssäoppimisen kestosta, ajankohdasta ja oppimistavoitteista ö ty ss p äo p im in en k al aa opiskelija hakee työssäoppimispaikan työpaikkaohjaajakoulutus työpaikan ja oppilaitoksen sopimus työssäoppimisyhteistyöstä Lähteet: Frisk, Tarja (toim.) Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 6 ja s Työssäoppimisen opas työpaikalle. s

25 2.3. Työssäoppijan perehdyttäminen Työssäoppimisen alku luo perustan onnistuneelle oppimiselle. Alkuun kuuluvat opiskelijan vastaanottaminen, opiskelijan perehdyttäminen ja työssäoppimisen jatkon suunnitteleminen. Kun opiskelija tulee työpaikalle ensimmäistä kertaa, antaa vastaanottohetki ensivaikutelman tulevasta työssäoppimisesta ja työpaikan kulttuurista yleisesti. Siksi vastaanottohetki kannattaa suunnitella etukäteen ja sopia opiskelijan vastaanottajasta. (Frisk 2010, 13.) Työssäoppimisen alussa olennaisia seikkoja: Myönteinen vastaanottohetki ja tutustuminen opiskelijaan Henkilökunnan esittely opiskelijalle Tilojen esittely ja kierros lähipisteissä Työpaikkaan perehdytys uusia työntekijöitä koskevien käytäntöjen mukaan Opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatiminen/tarkentaminen Mitä opiskelijan tulee osata työssäoppimisen jälkeen? Mitä työtehtäviä tekemällä opiskelija oppii tavoitteiden mukaisia asioita? Ohjauksen etenemisestä ja käytännöistä sekä ohjaus- ja arviointikeskusteluista sopiminen yhteisesti ja aikojen merkitseminen kalenteriin Opiskelija tulee perehdyttää työpaikalla kuten kuka tahansa työntekijä. Tavoitteena on perehdyttää opiskelija työn turvalliseen tekemiseen, työpaikan tapaan toimia sekä työpaikan tehtäviin, sääntöihin ja muihin työntekijöihin. Opiskelijan perehdyttämisessä on kiinnitettävä erityistä huomiota työturvallisuuteen. Lisäksi työpaikalla tulee sopia opiskelijan perehdyttämisen vastuista. Opiskelijan perehdyttämisessä kannattaa hyödyntää työpaikan omia perehdytyskäytäntöjä ja olemassa olevia ohjeita ja materiaaleja. (Emt ) Perehdyttämisen tavoitteena on nopeuttaa työn oppimista ja työn aloittamista lisätä työturvallisuutta ja vähentää virheitä vähentää epävarmuutta ja jännitystä lisätä työviihtyvyyttä muodostaa realistinen ja motivoiva kuva työstä selkiyttää työroolit ja tavoitteet parantaa työyhteisön yhteistyötä ja edistää oppimista 19

26 Jotta opiskelijan oppiminen edistyisi, perehdyttäminen kannattaa jakaa pienempiin osiin. Alkuvaiheen oppimista helpottaa myös se, että opiskelija saa ensin kokonaiskuvan työpaikasta, esimerkiksi kuvan, luettelon tai materiaalin avulla. Opiskelijan on näin helpompi liittää yksittäisiä asioita kokonaiskuvaan. Kokemusten mukaan hyvä käytäntö on, että opiskelijalle ja työpaikkaohjaajalle varataan alkuvaiheessa muutama väljempi päivä, jolloin opiskelija voi tutustua työpaikkaan ja työpaikkaohjaajaansa. Silloin opiskelija voi kulkea työpaikkaohjaajansa mukana ja ohjaajalla ja opiskelijalla on aikaa keskusteluihin. (Emt. 13.) Perehdyttämisen muisti- ja tarkistuslistat (ks. liite 1) helpottavat työpaikkaohjaajan työtä. Listojen avulla tulee tarkistettua, että perehdytetään tarpeellisiin asioihin, joihin yksittäiset asiat voi liittää. Perehdytyksen voi suunnitella etukäteen listojen pohjalta. Perehdytyslista on hyvä antaa myös opiskelijan käyttöön, koska ne auttavat opiskelijaa muodostamaan kokonaiskuvan asioista. (Emt. 13.) Pelko on oppimisen suurin este -siksi työpaikkaohjaajan tehtävänä on saada työssäoppija tuntemaan olonsa turvalliseksi, jotta oppiminen voi alkaa!. Työssäoppijan perehdyttäminen: yritys, liikeidea, toiminta-ajatus, asiakkaat työn sisältö, työtehtävät ja työpiste työtilat ja -välineet, koneet ja laitteet työnjohto ja työkaverit työpaikan pelisäännöt (työajat, tauot, poissaolot, tupakoiminen, kännykän käyttö jne.) itsestäänselvyydet ja työpaikan kieli- ja kulttuuri työturvallisuus, työsuojelu, ergonomia lähtötason arviointi työssäoppimissuunnitelman läpikäyminen oppimisen edistymisen seurannasta sopiminen Lähde: Frisk, Tarja Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s

27 2.4. Työturvallisuuden huomioiminen Ennen työssäoppimisjakson käynnistymistä on yhdessä varmistettava, että kaikki osapuolet ovat selvillä työsuojeluun, tapaturmiin ja vahingonkorvauksiin liittyvistä vastuista ja vakuutuksista. Työturvallisuuslain ja työsuojeluohjeiden asiat on opetettava oppilaitoksessa ja työpaikalla niin, että opiskelija omaksuu ne kuten työntekijätkin. Ennen jakson alkua on työantajan ja oppilaitoksen edustajien yhdessä varmistettava, että opiskelija on perehtynyt työturvallisuusasioihin ja osaa noudattaa työsuojeluohjeita. (Työssäoppimisen opas työpaikoille 2007, 15.) Vaikka koulutuksen järjestäjä on vakuuttanut työssäoppijat työpaikalla tapahtuvien tapaturmien varalta, tulee heidät perehdyttää työpaikalla uuden työntekijän tavoin työturvallisuuteen. Koulutuksen järjestäjän vastuulla on selvittää ennen sopimuksen tekemistä, että työssäoppiminen voidaan järjestää turvallisesti varmistua siitä, että opiskelijalla on riittävät valmiudet turvalliseen työhön ja opiskeluun työpaikalla ja välittää tieto opiskelijan valmiuksista työpaikalle huolehtia siitä, että jos alle 18-vuotias nuori tekee työssäoppimisjaksolla ns. erityisen haitallisia tai vaarallisia töitä, tehdään työsuojelupiirille tarvittava ilmoitus Koulutuksen järjestäjän vastuulla on hankkia opiskelijoille opintojen alussa opetuksen järjestämisen edellyttämät suojavaatteet ja työturvallisuussäännösten edellyttämät varusteet. Opiskelija voi käyttää näitä myös työssäoppimisjaksojen aikana. Työnantajan vastuulla on puolestaan hankkia työpaikalla tarvittavat erikoissuojavälineet ja huolehtia siitä, että opiskelijalla on työssä tarvittavat suojaimet. Työnantaja vastaa myös siitä, että suojaimet täyttävät vaadittavat ominaisuudet, ne ovat käyttö- ja toimintakunnossa ja että opiskelija osaa käyttää niitä työssään. Henkilökohtaisista suojavälineistä ja työvaatetuksesta saattaa osa tulla hankittavaksi oppilaitoksen ja osa työnantajan kautta. Tästä tulee sopia oppilaitoksen ja työpaikan kesken ja asia on syytä kirjata työssäoppimissopimukseen. (Emt. 17.) Työssäoppimispaikka vastaa opiskelijan työssäoppimisen aikaisesta työturvallisuudesta työnantajan tavoin. Työnantajan on selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta ja muusta työympäristöstä ja työoloista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. (Frisk 2010, 14.) Esimies huolehtii, että opiskelija on perehdytetty työturvallisuuteen työturvallisuuslainsäädännön ja nuorista työntekijöistä annetun lain mukaisesti. Hän myös vastaa työturvallisuuteen perehdyttämisestä. Työpaikalla tulee käsitellä opiskelijan kanssa työturvallisuuteen liittyviä asioita ja erityisesti työhön liittyviä vaaratekijöitä, jotka vaihtelevat aloittain. Työpaikkaohjaaja on tällöin tärkeä. (Työssäoppimisen opas työpaikoille 2007, 16.) 21

28 Nuori työssäoppija Nuorilla, kokemattomilla työntekijöillä tapaturmariski on merkittävästi korkeampi kuin kokeneilla ammattilaisilla. Kiire ja heikko perehdytys lisäävät riskiä edelleen, samoin turvallisuusvastuun hämärtyminen työkohteissa, joissa työskentelee usean eri yrityksen henkilöstöä tai ammatinharjoittajia samoissa tiloissa. Nuorelle ei tule osoittaa työtehtävää, jonka mahdollisiin riskeihin ja niiltä suojautumiseen häntä ei ole opastettu. Tapaturmat olisivat useimmiten estettävissä rauhallisella harkinnalla ja huolellisella perehdytyksellä. (Työssäoppimisen opas työpaikoille 2007, 18.) Tapaturmariskien lisäksi pitää ottaa huomioon myös ammattitautien ja muiden työperäisten sairauksien riskeiltä suojautuminen, kuten esimerkiksi kemialliset ja biologiset altisteet, oikea ergonomia, suojainten oikea käyttö ja liiallisen fyysisen tai henkisen kuormituksen välttäminen. Terveellisten ja turvallisten työmenetelmien käyttö on helpointa opetella opiskelijana, jolloin työsuojelu kasvaa itsestään selväksi osaksi omaa ammattitaitoa. Kokeneen työtoverin ja esimiehen esimerkki on parasta terveys- ja turvallisuusvalmennusta, jonka myönteiset vaikutukset ulottuvat nuoren koko tulevaan työuraan, jopa kymmenien vuosien päähän. Hyvin hoidettu työsuojelu on myös työnantajan etu, koska työn laatu paranee ja poissaolokustannukset vähenevät. (Emt. 18.) Nuoren opiskelijan työturvallisuus vaatii erityistä huomiota. Alle 18-vuotiasta opiskelijaa ei saa käyttää töissä, jotka ovat hänen ruumiilliselle tai henkiselle kehitykselleen vahingoksi tai jotka vaativat suurempaa ponnistusta tai vastuuta kuin hänen ikäänsä ja voimiinsa nähden on kohtuullista. (Frisk 2010, 14.) Nuorten työntekijöiden työsuojelusta säädellään valtioneuvoston asetuksella (475/2006) nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (ks. liite 2). (Työssäoppimisen opas työpaikalle 2007, 18). 22

29 Perehdyttäminen työturvallisuuteen: koneiden ja laitteiden käyttö- ja hoito-ohjeet ergonomia henkilönsuojaimet vaaratekijät ja -tilanteet työpaikan ensiaputoiminta ja työsuojelutoiminta palohälytysmenetelmä suojeluohjeet merkinantojärjestelmät mm. laajalle ulottuvien tai kaukokäynnistettävien koneiden käynnistämisestä ohjeiden, määräysten ja sopimusten noudattaminen omasta ja muiden työntekijöiden turvallisuudesta huolehtiminen vaaroista ilmoittaminen suojeluvälineiden käyttö (Työssäoppimisen opas työpaikoille 2007, 18.) Vahingon sattuessa Työssäoppimisjaksolla tapahtuneen vahingon korvausvelvollisuus määräytyy vahingonkorvauslain (412/74) mukaan. Jos oppilas aiheuttaa virheellään tai laiminlyönnillään vahinkoa opetukseen liittyvässä työssä, korvausvelvollinen on vahingonkorvauslain mukaan se, jonka lukuun työ suoritetaan. Siten työnantaja on ns. isännän vastuun periaatteen mukaan ensisijaisesti vastuussa opiskelijan sivulliselle aiheuttamasta vahingosta. Työnantajan lukuun työtä suoritetaan, kun työpaikalla on vastuu työnjohdosta ja valvonnasta ja työnantaja saa hyödyn opiskelijan suorittamasta työstä. Mikäli työnantajalla on normaali vastuuvakuutus, sisältyvät opiskelijan aiheuttamat vahingot vakuutusehtojen mukaisesti sen korvauspiiriin. Koulutuksen järjestäjä vastaa samalla tavoin oppilaan aiheuttamista vahingoista sivullisille, mikäli työ tehdään koulutuksen järjestäjän lukuun. (Emt. 19.) Myös opiskelija voi olla henkilökohtaisesti korvausvelvollinen, mikäli hän aiheuttaa vahingon lievää suuremmalla tuottamuksella. Vahingon kärsineenä voivat olla yritys, sen työntekijä tai ulkopuolinen henkilö. Korvauksen suuruus määräytyy sen mukaan mikä harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Ulkopuoliselle aiheutettu vahinko korvataan työnantajan vastuuvakuutuksesta ja vakuutusyhtiö voi hakea maksamaansa korvausta takaisin vahingon aiheuttajalta. (Emt. 19.) Frisk, Tarja Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 14. Työssäoppimisen opas työpaikoille s

30 2.5. Työtehtäviin opastaminen Työtehtävien opettamisen tavoitteena on ohjata opiskelijaa työmenetelmien, välineiden, materiaalien ja laitteiden käyttöön. Taidot opitaan vaiheittain. Sen vuoksi on tärkeää, että opiskelija pääsee tekemään todellisia työtehtäviä riittävän usein ohjatusti. Työpaikkaohjaaja voi hyödyntää työtehtävien opettamisessa seuraavia toimia. (Frisk 2010, 15.) Ennen työtehtävän tekemistä Selvitä opiskelijan osaaminen keskustelemalla ja/tai seuraamalla opiskelijan toimintaa. Aseta opiskelijan kanssa oppimistavoitteet. Kuvaa opiskelijalle työtehtävän merkitys työkokonaisuudessa. Työtehtävän alussa Anna opiskelijan ensin seurata omaa tekemistäsi ja toimia sen jälkeen avustajanasi. Kerro ja näytä työtehtävän tekeminen opiskelijalle vaihe vaiheelta. Esittele tekemisen vaiheet ja tärkeimmät asiat. Kiinnitä huomiota turvallisuusasioihin ja ergonomisiin työtapoihin. Kysy opiskelijalta, miten hän tekisi työtehtävän, ja pyydä häntä kertomaan tekemisensä vaiheet. Seuraa, miten opiskelija ymmärtää työtehtävän tekemisen. Työtehtävän aikana Rohkaise tekemään ja kannusta kysymään Anna opiskelijan tehdä työtehtävä omassa tahdissaan, mutta ole saatavilla kysymysten tai pulmatilanteiden varalta. Anna heti palautetta työn teosta ja tuloksesta. Anna opiskelijan vähitellen tehdä työ itsenäisesti. Pyydä opiskelijaa arvioimaan omaa suoritustaan Anna palautetta ja seuraa työn sujumista säännöllisesti. (Frisk 2010, 15.) Lähde: Frisk, Tarja (toim.) Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s