Euroopan parlamentin päätöslauselma lapsikaupasta ja lapsisotilaista

Transkriptio

1 P5_TA(2003)0334 Lapsikauppa ja lapsisotilaat Euroopan parlamentin päätöslauselma lapsikaupasta ja lapsisotilaista Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon vuonna 1989 hyväksytyn ja vuonna 1990 voimaan tulleen YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen, jonka kaikki jäsenvaltiot ja ehdokasvaltiot ovat ratifioineet, ottaa huomioon 10. joulukuuta 2002 annetut neuvoston päätelmät, jossa vahvistetaan ihmisoikeuksia käsittelevän neuvoston työryhmän (COHOM) mietintö yleisten asioiden neuvoston 25. kesäkuuta 2001 antamien päätelmien seurannan täytäntöönpanosta, ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 20. marraskuuta 2001 antaman päätöslauselman 1379 ja YK:n turvallisuusneuvoston 30. tammikuuta 2003 antaman päätöslauselman 1460 lapsista ja aseellisista konflikteista, ottaa huomioon lasten suojelua tehostavat uudet kansainväliset normit ja välineet, kuten lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat, henkilömiinojen kieltämistä koskevan Ottawan sopimuksen, Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön sekä ILOn sopimuksen nro 182, joka koskee lasten työnteon äärimmäisten muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi, ottaa huomioon YK:n vuosituhannen julistuksen (2000) ja siinä asetetut kehitystavoitteet, joihin kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat lupautuneet pyrkimään, ottaa huomioon Dakarissa pidetyn maailman koulutusfoorumin ja siellä laaditun asiakirjan "Education for All: Meeting Our Collective Commitments (2000)" ("Koulutusta kaikille: yhteisten sitoumustemme lunastaminen") ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 17. joulukuuta 1998 antamansa päätöslauselman lapsisotilaista 1, 28. tammikuuta 1999 antamansa päätöslauselman perheiden ja lasten suojelusta 2, 18. marraskuuta 1999 antamansa päätöslauselman lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen kymmenvuotisjuhlasta 3, 6. heinäkuuta 2000 antamansa päätöslauselman Herran vastarinta-armeijan (LRA) sieppaamista lapsista 4, 17. toukokuuta 2001 antamansa päätöslauselman lapsikaupasta Afrikassa 5, 6. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman perusopetuksesta kehitysmaissa liittyen syyskuussa 2001 pidettävään Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen lapsiasiain EYVL C 98, , s EYVL C 128, , s. 79. EYVL C 189, , s EYVL C 121, , s EYVL C 34 E, s. 383.

2 erityisistuntoon 1, 11. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin kannasta lapsia käsittelevässä seuraavassa YK:n yleiskokouksen erityisistunnossa 2, ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen päätöslauselmat lapsisotilaista 1. huhtikuuta ja 23. maaliskuuta sekä päätöslauselmat terveyteen liittyvistä kysymyksistä 21. maaliskuuta , A. ottaa huomioon lapsikaupan kasvun ja lasten lisääntyneen värväämisen taisteluyksiköihin sekä sen, että tietyt lapsiryhmät ovat näille erityisen alttiita, etenkin koulua käymättömät lapset, nuoret tytöt, etniseen vähemmistöön kuuluvat lapset, katulapset ja aidsin vuoksi orvoksi jääneet lapset, B. ottaa huomioon, että lapsikaupan uhriksi joutuvien lasten määrän arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti vuosittain yli 1,2 miljoonaa, mikä on kymmenen kertaa enemmän kuin Yhdysvaltojen orjakaupan piiriin kuuluneiden orjien määrä sen ollessa laajimmillaan, C. ottaa huomioon köyhyyden ja lapsikaupan välisen yhteyden ja katsoo, että köyhyyden torjunta on avainasemassa lapsikaupan lopettamisessa, D. ottaa huomioon, että tämän vitsauksen mittasuhteet ovat hälyttävimmät Länsi-Afrikassa, jossa Unicef:n tietojen mukaan lasta kaupataan vuosittain, E. ottaa huomioon, että lapsikaupan käsitteeseen sisältyy lasten värvääminen, kuljettaminen, siirtäminen pois asuinsijalta, majoittaminen ja vastaanottaminen heidän hyväksikäyttämisekseen seksuaalisesti, heidän työvoimansa hyväksikäyttämiseksi ja heidän pakottamisekseen pakkotyöhön tai orjuuteen, F. ottaa huomioon, että yli alle 18-vuotiasta lasta, niin poikia kuin tyttöjä, on liitetty hallitusten ja/tai niitä aseellisesti vastustavien oppositiojoukkojen yksikköihin yli 30 maassa, kuten Pohjois-Ugandassa, Liberiassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Burundissa, Angolassa, Irakissa, Afganistanissa ja Tšetšeniassa, G. ottaa huomioon kasvaneen kansainvälisen huolen tätä kysymystä kohtaan, minkä osoituksena voidaan erityisesti viitata YK:n yleiskokouksen lapsia käsittelevään erityisistuntoon ja sen tuloksena syntyneeseen asiakirjaan "A World Fit for Children" (10. toukokuuta 2002), lapsen oikeuksia koskevan yleissopimukseen liitetyn, lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevan valinnaisen pöytäkirjan voimaantuloon 18. tammikuuta 2002 ja lapsen oikeuksia koskevan yleissopimukseen liitetyn, lasten osallistumista aseelliseen selkkaukseen koskevan valinnaisen pöytäkirjan voimaantuloon 12. helmikuuta 2002, H. ottaa huomioon, että lapsisotilaiden käyttö on ehkä kaikkein räikeintä Suurten järvien alueella, sillä Herran vastarinta-armeija (LRA) on Pohjois-Ugandassa siepannut yli EYVL C 72 E, , s EUVL C 127 E, , s EYVL C 271, , s. 46. EYVL C 263, , s. 42. EYVL C 231, , s. 55 ja 57.

3 lasta ja pakottanut heidät osallistumaan taisteluihin, ja Iturin alueella Itä- Kongossa taistelee arviolta lasta, I. ottaa huomioon 21 Afrikan valtion vuonna 2002 antaman Librevillen julistuksen, joka osoittaa, että lapsikaupasta eniten kärsivät valtiot ovat tietoisia ongelmasta ja että ne ovat lujasti päättäneet taistella yhdessä sitä vastaan, J. katsoo, että Euroopan unionin toimet tällä alalla ovat täysin riittämättömät ja ottaa huomioon, että ne eivät enää ole ensisijaisia toimia talousarviossa, mikä näkyy rahoitettujen hankkeiden määrän pienenemisenä (10 vuonna 1999 ja 2 vuonna 2002), 1. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan välittömästi täytäntöön lasten oikeudet takaavat kansainväliset oikeudelliset välineet, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat, henkilömiinat kieltävän Ottawan sopimuksen, Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön, ILOn pöytäkirjan nro 182 sekä kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, jolla pyritään ehkäisemään, vähentämään ja rankaisemaan laitonta ihmiskauppaa, erityisesti naisten ja lasten kauppaa; 2. kehottaa komissiota ja neuvostoa ponnistelemaan näiden välineiden yleisen ratifioinnin aikaansaamisen ja Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanon puolesta kolmansien maiden ja erityisesti Cotonoun sopimukseen kuuluvien AKT-maiden kanssa käymänsä poliittisen vuoropuhelun yhteydessä; kehottaa pyrkimään siihen, että kaikissa Euroopan unionin neuvottelemissa kumppanuussopimuksissa lasten asema on kansanvaltaisten instituutioiden kehittämisen tavoin olennainen osa poliittista sopimusta; 3. kehottaa Euroopan komissiota laatimaan köyhyyden torjumista koskevan strategian lapsikaupan lopettamiseksi; 4. tähdentää, että lapsikaupan ja lapsisotilaiden käytön vastaisen taistelun on oltava Euroopan unionin ensisijainen poliittinen tavoite, minkä on heijastuttava budjettipäätöksiin uudelle erityiselle budjettikohdalle osoitettavien riittävien määrärahojen muodossa, jotta unionin tällä alalla ja EKR:n, erityisesti sen alueellisten rahoitusohjelmien, puitteissa toteuttamien toimien tehokkuutta ja näkyvyyttä voidaan parantaa; 5. kehottaa komissiota ja neuvostoa panemaan täytäntöön lasten oikeuksien sisällyttämistä kehitysyhteistyövälineisiin koskevan sitoumuksensa ottamalla käyttöön kaksitasoisen lähestymistavan, joka käsittää sekä edellä mainitun laaja-alaisen lasten oikeuksien sisällyttämisen että toimenpiteitä, joilla tähdätään erityisesti lasten oikeuksien turvaamiseen; pyytää komissiota ja neuvostoa antamaan viipymättä strategisia täytäntöönpanosuuntaviivoja ja tiedottamaan Euroopan parlamentille tässä kysymyksessä saavutetusta edistymisestä; 6. kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki EU:n antama lainsäädäntö ja toteuttamat politiikat ovat täysin YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaiset ja että kaikille EU:n ehdottamille direktiiveille, politiikoille ja ohjelmille tehdään

4 lapsivaikutusten arviointi sen selvittämiseksi, mitä mahdollisia seurauksia niillä on lasten kannalta; 7. vaatii Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita kohdentamaan kehitysapunsa korkealaatuisen, maksuttoman ja kaikille lapsille avoimen perusopetuksen tarjoamisen tukemiseen; kehottaa järjestämään kouluissa ja paikallisyhteisöissä lapsikaupan ja lapsiin kohdistuvan väkivallan tiedostamista tehostavan ohjelman Euroopan unionin tuella; 8. kehottaa komissiota ja neuvostoa toteuttamaan kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen, kuten Afrikan unionin, kanssa laajan kumppanuuden lapsikaupan, lapsiorjuuden ja lasten taisteluyksikköihin mukaanliittämisen tehokkaaksi torjumiseksi; 9. kehottaa harkitsemaan kyseiseen kumppanuuteen perustuvien maksuttomien väestörekisterien luomista kaikissa asianosaisissa valtioissa, mikä tekisi mahdolliseksi varmistaa, että lapsia suojellaan myymisen, lapsikaupan ja työmarkkinoille tai aseellisiin joukkoihin pakkovärväämisen riskeiltä ja että heille on helpompaa tarjota terveys- ja sosiaalipalveluja ja koulutusta ja että avoimuutta ja demokratiaa vaalitaan, erityisesti vaalien alla; 10. pitää myönteisenä Länsi-Afrikan valtioiden aloitetta niiden "Librevillen julistuksen" mukaisten ponnistusten tehostamiseksi ja koordinoimiseksi ja kehottaa kyseisiä valtioita tekemään julistuksen hengen mukaisesti läheistä alueellista yhteistyötä saadakseen aikaan laittoman kaupan torjumista koskevan alueellisen sopimuksen, johon on sisällyttävä alueellinen pöytäkirja ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden lasten palauttamiseksi, kotiuttamiseksi ja uudelleen yhteiskuntaan sopeuttamiseksi ja joka perustuu alkuperä-, kohde- ja kauttakulkumaiden, paikallisten kansalaisjärjestöjen ja Unicefin ja ILOn kaltaisten monenvälisten järjestöjen väliseen yhteistyöhön; 11. toistaa pitävänsä tärkeänä sitä, että EU kiinnittää entistä enemmän huomiota lasten koulutusta ja koulunkäyntiä koskevaan kysymykseen, mikä on tehokkain keino lapsikaupan ja lasten aseellisiin joukkoihin mukaanliittämisen torjumiseksi ja pitäen mielessä kyseisen tavoitteen kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota koulutus- ja koulunkäyntimahdollisuuksien tarjoamiseen kaikkein altteimmille ryhmille, eli nuorille tytöille, orvoille ja aidsista kärsimään joutuneille lapsille; kehottaa tämän vuoksi sisällyttämään erityisen lasten asemaa käsittelevän luvun kolmansien valtioiden kanssa tehtäviin yleistä tullietuusjärjestelmää koskeviin sopimuksiin, jotta kyseisten sopimusten noudattamista voitaisiin arvioida; 12. kehottaa komissiota laatimaan lapsikauppaa koskevan EU:n yhteisen politiikan, jossa keskitytään oikeudellisiin kehyksiin ja lainsäädännön täytäntöönpanoon, ennaltaehkäiseviin toimiin, syytetoimiin ja syyllisten rankaisemiseen sekä uhrien suojelemiseen ja auttamiseen; 13. kehottaa komissiota ja neuvostoa luomaan lasten oikeuksia valvovan edustajan korkean tason viran komissioon ja neuvostoon varmistaakseen lasten oikeuksien kokonaisvaltaisen koordinoinnin ja sen tulosten seurannan toteutumisen, lasten oikeuksien ottamisen erityishuomion kohteeksi sekä lapsiulottuvuuden vahvistamiseksi kaikissa EU:n politiikoissa; ehdottaa Afrikan valtioiden hallituksille, että nekin voisivat perustaa kyseisenlaisen korkean tason viran;

5 14. vaatii Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan toimia lapsikaupan uhrien suojelemiseksi erityisesti myöntämällä lyhytaikaisia viisumeja ja tarjoamaan uhreille kaiken avun, jota he tarvitsevat; 15. kehottaa komissiota harkitsemaan, missä määrin se voisi yksinkertaistaa niitä menettelyjä, joita noudattaen kehitysyhteistyön ja ihmisoikeuksien puolustamisen parissa toimivat kansalaisjärjestöt voivat hakea yhteisön tukia avoimuutta ja vastuullisuutta koskevien vaatimusten puitteissa; 16. kehottaa komissiota ja neuvostoa panemaan täysimääräisesti täytäntöön neuvoston 8. toukokuuta 2003 hyväksymän ihmiskaupan torjuntaa ja ehkäisemistä koskevan Brysselin julkilausuman osana ponnistelujaan laajan yhteisön politiikan kehittämiseksi laittoman ihmiskaupan torjumiseksi sekä pitää myönteisenä aloitteena komission parhaillaan kokoamaa ihmiskauppaa pohtivaa EU:n asiantuntijoiden ryhmää ja kehottaa kyseistä ryhmää keskittymään tehokkaiden ratkaisujen kehittämiseen tämän rikoksen kaikkiin ilmenemismuotoihin; 17. toistaa pyyntönsä erikoistuneiden lapsikauppaverkkojen perustajia ja niihin osallistuvia koskevien kansainvälisten pidätysmääräysten antamiseksi; 18. kehottaa parlamentin asiasta vastaavia valiokuntia lisäämään yhteistyötään lapsikauppaa koskevissa kysymyksissä, jotta kyseisen ilmiön kaikkia näkökohtia voidaan tarkastella ja jotta voidaan antaa käytännön suosituksia siitä, miten ongelmaa voidaan torjua tehokkaimmin; 19. kehottaa komissiota laatimaan tai tukemaan lapsikaupan ehkäisemistä koskevia ohjelmia, joihin sisältyy etenkin yhteisön johtajille ja uskonnollisille johtajille ja kaikille lasten kanssa ja lasten hyväksi toimiville tahoille ja lapsille suoraan suunnattuja tiedotuskampanjoita; 20. kehottaa komissiota tukemaan ja edistämään lapsisotilaiden parissa toimivien kansalaisjärjestöjen kehittämiä ja toteuttamia toimia ja ohjelmia psykiatrisen ja fyysisen hoidon tarjoamiseksi entisille lapsisotilaille ja heidän uudelleen yhteiskuntaan ja koulunkäyntiin sopeuttamisensa helpottamiseksi; 21. kehottaa neuvostoa aloittamaan viipymättä lapsia ja aseellisia konflikteja koskevan yhteisen strategian laatimisen 10. joulukuuta 2002 asiasta tekemänsä periaatepäätöksen mukaisesti ja pyytää neuvostoa kuulemaan parlamenttia virallisesti laatiessaan kyseistä strategiaa ja tiedottamaan sille säännöllisesti tässä kysymyksessä saavutetusta edistymisestä; 22. tuomitsee ankarasti hallitukset ja niitä aseellisesti vastustavat oppositiojohtajat, jotka yhä värväävät lapsisotilaita tai antavat aseita ja sotilaallista apua kapinaliikkeille, jotka värväävät riveihinsä lapsisotilaita erityisesti Suurten järvien alueella, ja kehottaa komissiota, neuvostoa ja Euroopan unionin jäsenvaltioita pitämään lapsisotilaiden värväystä ja käyttöä Cotonoun sopimuksen olennaisten tekijöiden vakavana rikkomuksena;

6 23. kehottaa komission edustustoja niiden laatiessa hajauttamisprosessin puitteissa strategiaasiakirjoja kullekin maalle varaamaan erityisen luvun lasten oikeuksia koskeville kysymyksille; 24. pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja Yhdistyneiden Kansakuntien eri asianomaisille elimille.