Asia: Luonnos hallituksen esitykseksi elinkeinotulon ja yhteisöjen varojenjaon verotusta koskevien säännösten muuttamisesta, VM080:00/2013

Transkriptio

1 1 Professori Seppo Penttilä Tampereen yliopisto VALTIOVARAINMINISTERIÖLLE Asia: Luonnos hallituksen esitykseksi elinkeinotulon ja yhteisöjen varojenjaon verotusta koskevien säännösten muuttamisesta, VM080:00/2013 Pyydettynä lausuntona esitän kunnioittavasti seuraavaa. Vuosi sitten Suomessa noudatettu veropoliittinen linja näytti ainakin yritysverotuksessa muuttuneen veropohjaa kaventavien täsmäkannustimien käytön suuntaan aikaisemmin vallitsevana olleesta laajan veropohjan ja kilpailukyisen yhteisöverokannan yhdistelmästä. Esitysluonnos osoittaa, että nyt on palattu laajan veropohjan kilpailukyisen yhteisöverokannan linjaan. Tämä linja ei kuitenkaan näytä olevan johdonmukaista, koska Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä koulutusvähennystä koskeva hallituksen esitys 95/2013. Lisävähennyksen peruste on kuitenkin aikaisemmissa työmarkkinapoliittisissa ratkaisuissa. Esitysluonnos sisältää seuraavia muutoksia: Yhteisöverokanta Osinkoverotus Osakeyhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastoista Osuuskunnan voitonjako Edustusmenojen vähennyskelpoisuuden poistaminen Pitkäaikaisten investointien poistot T&K-lisävähennyksen ja tuotannollisten investointien korotettujen poistojen peruuttaminen vuodelta 2015

2 2 1. Yhteisöverokanta Edellä mainituista yksityiskohdista yhteisöverokannan alentaminen, edustusmenojen vähennyskelpoisuuden poistaminen ja pitkäaikaisten investointien poistojen muuttaminen voidaan nähdä yhtenä kokonaisuutena, johon liittyvät myös T&K-lisävähennyksen ja tuotannollisten investointien korotettujen poistojen peruuttaminen vuodelta Toisen kokonaisuuden uudistuspaketista muodostaa osinkoverotus, varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta ja osuuskunnan voitonjako. Esitysluonnos sisältää huomattavan suuren yhteisöverokannan alentamisen 24,5 %:sta 20 %:iin. Esitysluonnoksessa tätä perustellaan sillä, että näin 1) vahvistetaan Suomen asemaa kansainvälisessä ympäristössä sekä 2) vahvistetaan kannustinta raportoida voittoja Suomessa. Ainakin viimeksi peruste mainittu on kuitenkin epävarmalla pohjalla. Tiedossani ei ole millaisiin tutkimustuloksiin ajatus perustuu. Todettakoon se, että suomalaisen kansainvälisen konsernin voitot tuloutuvat usein Suomeen verovapaina osinkoina. Tähän Suomen yhteisöverokannalla ei ole vaikutusta. Mikäli kansainvälinen konsernin toimintamallina on keskitetty toimintamalli, alhainen yhteisöverokanta kannustaa ns. päämiesyhtiön sijoittautumista Suomeen. Tätä kautta kansainvälisen konsernin kokonaisvoitosta voi verokannan alentumisen seurauksena tuloutua Suomeen entistä suurempi osuus. Jotta tällaiseen tavoitteeseen päästäisiin ja jos sitä tavoitellaan, Suomen verojärjestelmää ja sen muutostarpeita tulisi kattavamminkin tarkastella tämän tavoitteen näkökulmasta. Nyt näin ei ole tehty. Tällainen verojärjestelmän kartoitus olisi aiheellista. Ruotsissa yhteisöverokanta on alennettu 22 %:iin ja yhteisöverokannat ovat alentuneet muissakin EU- ja OECD-valtioissa. On selvää, että yritysverotus on kansainvälisen verokilpailun aluetta. Suomi joutuu olemaan tässä mukana. Ruotsin yhteisöverokanta huomioon ottaen 20 %:n yhteisöverokanta on ymmärrettävä. Kertaluonteisena toimenpiteenä esitetty alennus on kuitenkin mittava. Useissa maissa (esim. Iso-Britannia) mittavat alennukset on tehty portaittain. Yhteisöverokannan alentamista voidaan perustella myös talouskasvulla. Tämä ei esityksestä kovin selvästi ilmene. Esitysluonnoksen sivulla 67 todetaan aivan oikein, että Yhteisöverotuksen keventäminen vaikuttaa yritysten investointipäätöksiin alentamalla investointien tuottovaatimusta. Tämän ja sen jälkeisen koko kappaleen (2 seuraavaa virkettä) voisi hyvin sijoittaa sivulle 43, jossa perustellaan yhteisöverokannan alentamista. Tällöin investointivaikutus ja talouskasvu olisivat mukana yhtenä yhteisöverokannan alentamista puoltavana tekijänä. Yhteisöverokannan alentamista paikataan muun muassa osinkoverotusta kiristävillä muutoksilla. Jos osakeyhtiön osakkaana on rajoitetusti verovelvollinen, hän ei joudu kärsimään näistä kiristävistä toimenpiteistä. Voidaan sanoa niin, että ulkomaisessa omistuksessa oleva osakeyhtiö ja sen ulkomaiset osakkaat saavat täysimääräisen hyödyn verokanta-alennuksesta. Mielestäni olisi perusteltua, että rajoitetusti verovelvollisilta pyrittäisiin keräämään mahdollisimman kattavasti verotuloja Suomeen. Tämän linjan toteuttaminen on kuitenkin vaikeata. Kokonaisuutena uudistusehdotuksessa on kuitenkin eräitä hyviä ituja tältä osin (esim. SVOP-rahastojaon tuleminen lähdeverotuksen piiriin listattujen yhtiöiden osalta).

3 3 2. Yhteisöverokannan alentamisen hinta a. Pitkäaikaisten investointien poistot Yhteisöverokannan alentamisen vaikutuksen verotuloihin arvioidaan olevan 870 milj. euroa. Tätä verotulomenetystä yritetään varsinaisen yritysverotuksen sisällä paikata säätämällä edustusmenot vähennyskelvottomiksi, siirtymällä pitkäaikaisten investointien osalta taloudellisen käyttöajan mukaiseen hyödykekohtaiseen poistojärjestelmään ja lyhentämällä vuodella T&K-lisävähennyksen ja teollisten investointien korotettujen poistojen tekomahdollisuutta. Kaikkiin näihin voidaan suhtautua kriittisesti. Voidaan kysyä, onko näiden muutosten teko tarpeen, varsinkin kun otetaan huomioon, että näillä on jokseenkin marginaalinen vaikutus yhteisöveron tuottoon. Niillä ei siis kyetä paikkaamaan edellä mainittua 870 milj. euron verotulomenetetystä. Yhteisöverokannan alentaminen on yleinen huojennus, josta hyötyvät kaikki yhteisöt, siis myös monet sellaiset osakeyhtiöt, jotka eivät mitään huojennusta nykyiseen verotasoonsa tarvitsisi. Suomessa osakeyhtiö on yhtiömuoto, jota käytetään kaikenlaisessa yritystoiminnassa aina suurista kansainvälisistä konserneista pieniin yhdenmiehen yhtiöihin saakka. Osakeyhtiömuodossa toimivat myös monet arvopaperikauppaa harjoittavat yhtiöt, perhevarallisuuksia hallinnoivat holdingyhtiöt, konsultointitoimintaa harjoittavat yhtiöt jne. Monesti näissä on kysymys luonnollisen henkilön tai hyvin suppean piirin omistamista yhtiöistä, joilla ei ole palkattuja työntekijöitä, toimitiloja eikä minkäänlaisia koneita ja kalustoa. Tällaisten yhtiöiden toiminnan kannalta kansainvälisellä verokilpailulla ei ole mitään merkitystä. Voidaan kysyä, ovatko tällaiset yhtiöt, joiden toiminnassa ei oikeastaan ole välttämättä kysymys yritystoiminnasta, verokanta-alennuksen tarpeessa. Kun yhteisöverokantaa ei kuitenkaan voida eriyttää erilaiseksi yhtiöiden toimintojen ja omistuspohjan mukaan, kaikki yhteisöt saavat hyödyn verokannan alentumisesta. Nyt verokanta-alennuksesta hyötyvät kaikki yhtiöt, mutta hyöty otetaan poistojärjestelmän muutoksella pois sellaisilta aitoa liiketoimintaa harjoittavilta yrityksiltä, jotka tekevät pitkäaikaisia investointeja. Tämä ei ole perusteltua eikä se ole perusteltua varsinkaan tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa. Käytännössä poistojärjestelmän kiristyminen kohdistuu erityisesti metalliteollisuus- ja puunjalostusteollisuusalan yrityksiin, jotka toimivat kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Kyseessä ovat siis toimialat, joiden osalta viime vuosina on runsaasti nähty yt-neuvottelu-uutisia ja jotka ovat siirtäneet ja siirtämässä toimintojaan Suomesta muualle. Mahdollista on, että veroratkaisuilla suuntaa ei saada kääntymään, mutta veroratkaisuilla ei saisi myöskään kiihdyttää ulosliputusta. On selvää, että nykyisin EVL 30 :n mukaiset poistot ovat pitkäaikaisten investointien taloudellisen käyttöaikaan verrattuna etupainotteiset. EVL:a säädettäessä etupainotteisia poistoja pidettiin kuitenkin kasvupoliittisista syitä perusteltuina. Tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa tästä tavoitteesta ei ole syytä lähteä luopumaan. Edellä olen jo viitannut myös metalliteollisuus- ja puunjalostusteollisuuden kansainväliseen kilpailuun. Investointien näkökulmasta on syytä huomata, että poistojärjestelmän kiristäminen vaikuttaa investointeja vähentävällä tavalla ja sillä on investointien näkökulmasta aivan sama negatiivinen vaikutus kuin yhteisöverokannan nostamisella.

4 4 Muutosta perustellaan myös kirjanpidollisilla seikoilla mm. sillä, että EVL-poistoista johtuvat poistoerot tulisivat kirjanpidossa vähentymään. Perustelu on huono. Poistoerot eivät ole merkittävä kirjanpidollinen ongelma, ne ovat helposti hallittavissa. Poistoeroja syntyisi sitä paitsi uudessakin järjestelmässä. Kun uudessa järjestelmässä luovutushinnat tuloutuisivat suoraan, tarvitaan tästä aiheutuvien ongelmien torjumiseen jälleenhankintavarausjärjestelmä. Se monimutkaistaa verotusta ja on esitysluonnoksessa muotoiltu erittäin tiukaksi. Sivulla 69 esitetään, että Ehdotetun pitkäaikaisten investointien poistojärjestelmän voidaan arvioida olevan verovelvollisille hallinnollisesti helpompi järjestelmä kuin nykyinen järjestelmä. Väitteen paikkansapitävyys on hyvin kyseenalaista. Poistojärjestelmän uudistaminen kaavaillulla tavalla synnyttäisi uusia epävarmuustekijöitä oikean poistoajan osalta. On kiistatta koneita ja laitteita, joiden osalta on vaikea arvioida oikeaa poistoaikaa. Poistojärjestelmän uudistamisesta saatava verokertymä on suhteellisen vähäinen sen aiheuttamaan haittaan verrattuna. Sivulla 60 esitetään, että muutos kohdistuisi pääasiassa teollisuuden raskaisiin ja keskiraskaisiin koneinvestointeihin, energia-, lämpö ja vesihuollon infrastruktuuriinvestointeihin sekä kuljetusalan investointeihin. On kuitenkin huomattava, että uuden poistojärjestelmän mukaisia investointeja on myös pk-sektorin yrityksillä, ei siis vain suurilla yrityksillä. Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen, en pidä ainakaan nykyisessä taloustilanteessa tällaisen verotusta monimutkaistavan ja myös oikeusriitoja synnyttävän muutoksen tekemistä perusteltuna. b. Edustusmenot Elinkeinoverotuksessa kaikki tulon hankkimisesta ja sen säilyttämisestä aiheutuneet menot tulisi olla vähennyskelpoisia. Vastaavalla tavalla kaikki tulot tulisi olla veronalaisia. Menon vähennyskelpoisuudesta voidaan poiketa mm. symmetriasyistä. (Esim. kun käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinnat eivät ole veronalaisia, eivät ko. osakkeiden hankintamenotkaan ole vähennyskelpoisia.) Edustusmenot ovat tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneita menoja. Jos edustusmenoksi väitetyllä menolla ei ole tällaista tarkoitusta, se ei voi olla vähennyskelpoinen. Hyvän yritysverojärjestelmän näkökulmasta edustusmenojen vähennyskelvottomuudelle ei ole perusteita. Jos katsotaan, että vähennyskelvottomuudella on jonkinlainen yritystoimintaa tervehdyttävä vaikutus, vähennyskelvottomuus voi olla ymmärrettävää. Muutos lisää oikeusriitoja, koska rajat edustusmenon ja muiden menojen välillä ei ole selvä. c. T&K-lisävähennys, tuotannollisten investointien korotetut poistot Tuotannollisten investointien korotetut poistot ovat suhdannepoliittinen veronhuojennus. Jos katsotaan, että taloudellinen tilanne on sellainen, että vuonna 2015 tällaista huojennusta ei tarvita, se tulee poistaa. Voidaan luonnollisesti katsoa, että nyt tehtävä yhteisöverokannan alentaminen poistaa tällaisen huojennuksen tarpeen. Edellä olen kuitenkin viitannut siihen, että yhteisöverokannan alentamisesta hyötyvät kaikki yhteisöt, mutta poistojärjestelmän muutoksesta samoin kuin korotettujen

5 5 poistojen käyttöajan lyhentämisestä kärsivät aitoa liiketoimintaa harjoittavat investointeja tekevät yritykset. T&K-lisävähennys on hämmästyttävän monimutkaisella tavalla muotoiltu verokannustin T&Ktoiminnalle. Kun yleisesti ottaen matalaa verokantaa ja laajaa veropohjaa pidetään Suomessa täsmäkannustimia parempana veropoliittisena vaihtoehtona, T&K-kannustimen lopettaminen on tältä kannalta perusteltua. Vaikka neutraalia verotusta pidetään taloustieteellisestä näkökulmasta talouskasvun kannalta ohjaavaa verotusta parempana vaihtoehtona, kuva ei ole kansainvälisen kirjallisuuden ja tutkimuksen perusteella enää niin selvä, kun puhutaan yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan tukemisesta veronhuojennuksin. Tämä näkyy valtioiden veroratkaisuissakin. Niinpä näillä näkymin vuonna 2014 T&K-toiminnan verokannustin on käytössä Saksaa lukuun ottamatta kaikissa EU-15-jäsenmaissa. Kun T&K-lisävähennys poistetaan Suomessa vuoden 2015 alusta, Saksa ja Suomi ovat ne kaksi EU15-jäsenvaltiota, joissa järjestelmää ei ole. Saksassakin järjestelmästä on keskusteltu. Se, ottaako Saksakin T&K-kannustimen käyttöönsä, ratkennee tämän syksyn aikana. Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa, onko T&K-lisävähennys tehoton vai tehokas kannustin ja onko sillä talouskasvua lisäävää vaikutusta. Sen vuoksi sen poistamiseenkaan ei mielestäni ole perusteltua ottaa kovin ehdottomia kantoja. Tosiasia kuitenkin on se, että varsin monissa muissa maissa vähennyksen positiivisiin vaikutuksiin näytetään uskottavan, vaikka niissä samanaikaisesti yhteisöverokantaa alennetaankin. 3. Osinkoverotus Yhtiöveron hyvitysjärjestelmän kumoamisen jälkeen osinkoverotus on ollut jatkuvan muutoksen tai muutosuhan kohteena. Jatkuva muutos ja epävarmuus eivät ole hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia. Epäilen, että nyt esitetty osinkoverotus ei saa olla rauhassa vaan on erilaisten intohimojen kohteena. On valitettavaa, että Hetemäen työryhmän teoreettisesti perusteltavissa oleva malli ei ole missään yhteydessä päätynyt jatkokehittelyn pohjaksi. Sinänsä se olisi tarjonnut mahdollisuuden siihen, että osinkoverotuksessa saavutetaan riittävän korkea taso, joka kuitenkin olisi sellainen, että sitä ei pidettäisi liian korkeana. Samalla olisi voitu vielä säilyttää myös nykyjärjestelmän taserakenteiden parantamiseen liittyviä kannustevaikutuksia. Koska osinkoverotuksen rakenne on tosiasiallisesti lukkoonlyöty, seuraavassa käsitellään vain esityksen eräitä yksityiskohtia. EU:n ulkopuolisista ETA-valtioista saatavien osinkojen rinnastaminen Suomesta saatuihin on välttämätön EU-oikeuteen perustuva muutos. Sama koskee ulkomaisen osakkeen matemaattista arvoa koskevan sääntelyn muuttamista. Samasta syystä EU/ETA-valtiosta osakeyhtiöön verrattavalta, mutta emo-tytäryhtiödirektiivissä mainitsemattomalta yhteisöltä saadut osingot tulee käsitellä samoin kuin Suomesta saadut osingot.

6 6 Raha-, vakuutus- ja eläkelaitosten sijoitusomaisuuteen kuuluvia osinkoja koskee nykyisin erityissääntely ja tällainen erityissääntely tulee ehdotuksen mukaan olemaan jatkossakin (ehdotuksen EVL 6a.4 :n 1 kohta). Erityissäännös merkitsee, että raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksen ulkomaisista emotytäryhtiödirektiivissä tarkoitetuista yhtiöistä saama osinko on verovapaata 10 %:n omistusedellytyksen täyttyessä, mutta jos osinko saadaan kotimaiselta yhtiöltä, osinko on vastaavassa tilanteessa veronalaista. Se, että ulkomailta saatua osinkoa käsitellään edelleenkin edullisemmin kuin kotimaasta saatua osinkoa, on käsittämätöntä hölmöyttä. Sijoittaminen ulkomaille ei saisi olla verotuksellisesti edullisempaa kuin sijoittaminen kotimaahan. Luonnollisen henkilön elinkeinotoimintaan tai maatalouteen kuuluvien ulkomaisten osakkeiden perusteella saamat osingot säilyisivät ehdotuksen mukaan edelleen saman verokohtelun piirissä, kuin Suomesta saadut osingot. Näiden ulkomaisten osinkojen verotus on ollut ja tulisi ehdotuksen mukaankin olemaan samanlaista kuin kotimaisten osinkojen verokohtelu riippumatta siitä, mistä valtiosta osingot saadaan. Kokonaisuutena kysymys on varsin vähäisestä asiasta, koska luonnollisten henkilöiden osakeomistukset kuuluvat pääsääntöisesti henkilökohtaisen tulolähteen varoihin. Siten monimutkaisempien osinkosäännösten rakentaminen EVL:iin ja MVL:iin ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista. EU-oikeudellisesti on erittäin kyseenalaista, että yhteisön saamat EVL:n mukaan verotettavat, muualta kuin ETA-valtioista saatavat osingot verotettaisiin esityksen mukaisesti kokonaan veronalaisena tulona. Nykyisin vastaavista osingoista on veronalaista 75 %. Ongelma koskee muita kuin suorasijoitus osinkoja. Näihin sovelletaan SEUT:n pääomien vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä. Pääomien vapaa liikkuvuus on taattu myös suhteessa kolmansiin valtioihin. Ulkomailta saatujen portfolio-osinkojen kotimaisia osinkoja ankarampi verotus voinee olla perusteltavissa vain niissä tilanteissa, joissa Suomen ja osinkoa jakavan yhtiön asuinvaltion välillä ei ole voimassa tietojenvaihtoa ja virka-apua veroasioissa koskevaa sopimusta. Suomi on solminut muutamien viimevuosien aikana useita tällaisia sopimuksia EU:n ulkopuolisten ei-verosopimusvaltioiden kanssa. Edellä kuvattu ongelma koskee myös yhteisön saamia henkilökohtaisen tulolähteen ja maatalouden tulolähteen osinkoja. Edellä käsitelty ongelma ei koske luonnollisen henkilön saamia elinkeinotoiminnan osinkoja, jotka verotetaan aina samalla tavalla riippumatta siitä, missä valtiossa asuvalta yhtiöltä osingot saadaan. Henkilökohtaisen tulolähteen osalta vastaava EU-oikeudellinen ongelma koskee vain eiverosopimusvaltioista saatuja osinkoja, koska verosopimusvaltioista saatuja osinkoja verotettaisiin ehdotuksen mukaan (pääsääntöisesti) kuten kotimaisia osinkoja. Kolmansista valtioista saatavien suorasijoitusosinkojen syrjivä verokohtelu on sallittua, jos kyseinen sääntely on ollut voimassa Suorasijoitusosinkojen osalta oikeuskäytännössä (C-157/05, Holböck) on katsottu, että pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitukset ovat edelleen sallittuja, vaikka säännös ei olisikaan ollut voimassa , mutta sääntely vastaa tuolloin voimassa ollutta sääntelyä tai voimassa ollutta sääntelyä on vain lievennetty. On mahdollista katsoa, että voimassa ollut yhtiöveronhyvityslain aikainen sääntely johti ainakin pääasiassa nykyistä kokonaan ansiotulona verottamista vastaavaan verokohteluun. Muiden osinkojen osalta vastaavaa mahdollisuutta syrjivien

7 7 säännösten soveltamiselle ei ole, joten kolmansista valtioista saatujen portfolio-osinkojen verotus kokonaan ansiotuloa ei ole EU-oikeudellisesti hyväksyttävää. Nykyisen TVL 33d.2 :n mukaan osinkoa koskevia säännöksiä sovelletaan -- kotimaisen säästöpankin kantarahasto-osuudelle ja lisärahastosijoitukselle maksamaan voitto-osuuteen ja korkoon sekä keskinäisen vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen maksaman takuupääoman korkoon. Vastaavaa säännöstä, joka rinnastaisi nämä voitonjakoerät osinkoon, ei enää sisälly esitysluonnokseen. Tuloverolaissa lienee edelleen tarkoitus säätää myös näiden yhtiömuotojen voitonjaosta ja säännös kuulunee ehdotettuun TVL 33f :ään. Vastaavan säännös on ehdotuksen mukaan tarkoitus edelleen sisällyttää EVL 6a :ään, joten ongelma koskee vain tuloverolakia. 4. Varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta Jos henkilö lainaa osakeyhtiölle 100 euroa ja osakeyhtiö maksaa velan takaisin kuuden vuoden kuluttua ja takaisin maksettava määrä on 100 euroa, ei kenenkään mieleen tule väittää, että kyseessä on korko tai jokin muu ns. juokseva tulo. Takaisinmaksua pidetään siis pääoman palautuksena. Jos henkilö antaa osakeyhtiölle 100 euroa oman pääoman ehdoin ja osakeyhtiö palauttaa määrän kuuden vuoden kuluttua, on aiheellista kysyä, minkä vuoksi pääoman palautus tässä tapauksessa olisikin osinkoa. Nykyisin oman pääoman palautus on pääomanpalautusta aivan samalla tavalla kuin vieraan pääoman palautuskin. Lopputulos ei ole välttämättä verojärjestelmän lähtökohtien vastainen. Tilannetta ei muuksi muuta se, että OYL:ssa osingonjako ja varojen jako vapaan oman pääoman rahastoista rinnastetaan menettelyiltään ja edellytyksiltään. Varojen jakoon vapaan oman pääoman rahastoista voi liittyä ehdotuksessa kuvattuja verotuksellisia tekijöitä. Näin on mahdollista välttää osingon verotus. Nämä verotukselliset motiivit liittyvät ehdotuksen mukaan kuitenkin noteerattuihin yhtiöihin. Tämä ja monet muut seikat huomioon ottaen noteerattujen yhtiöiden varojenjako vapaan oman pääoman rahastoista voi olla OYL-taustakin huomioon ottaen noteeraamattomiin yhtiöihin verrattuna poikkeavassa asemassa, kuten se ehdotuksessa onkin. Vapaan oman pääoman rahastosta jaettujen varojen verottaminen osinkona on perusteltua myös Suomen verotusvallan kannalta, koska verosopimukset antavat lähtökohtaisesti lähdevaltiolle verotusoikeuden osinkoon. Tämäkin seikka on olennaista noteerattujen yhtiöiden osalta, ei niinkään noteeraamattomien. Pidän hyväksyttävänä sitä, että noteerattujen yhtiöiden varojen jakamista vapaan oman pääoman rahastoista pidetään osinkona, vaikka sitä ei voida perustella juurikaan muilla syillä kuin osinkoverotuksen kiertämisen estämiseen liittyvillä syillä ja rajoitetusti verovelvollisten verotukseen liittyvillä syillä. OYL:iin liittyvät syyt eivät ole tässä yhteydessä relevantteja. Esitysluonnoksessa myös noteeraamattomien yhtiöiden varojen jakaminen vapaan oman pääoman rahastosta rinnastetaan osinkoon. Tähän on kuitenkin verraten ahtaasti rajattu poikkeus. Noteeraamattoman yhtiön pääomanpalautusta vapaan oman pääoman rahastosta ei käsiteltäisi osinkona, jos palautus tapahtuu osakkeenomistajalle, joka on tehnyt pääomansijoituksen ja jos palautus ta-

8 8 pahtuu ennen kuin sijoituksesta on kulunut viisi vuotta. Tällöin verotus ei kuitenkaan tapahtuisi nykyisen menettelyn mukaan euro-eurosta periaatetta noudattaen vaan palautettavasta määrästä vähennettäisiin suhteellinen osa osakkeen hankintamenoa. Käytännössä laskutavan muutos johtaisi siihen, että palautuksissa syntyisi veronalainen luovutusvoitto. SVOP-rahastosijoitukset mahdollistavat joustavat oman pääoman ehtoiset sijoitukset yhtiöön yhtiön pääomatarpeen mukaisesti. Uudistus esitetyllä tavalla johtaisi siihen, että SVOP-rahastosijoitusten käyttökelpoisuus noteeraamattomien yhtiöiden pääomanhankinnassa heikkenisi olennaisesti. Käytännössä ne korvautuisivat pääomalainoilla. Muutosvaiheessa esitys johtaisi mittaviin SVOPrahastopalautuksiin, ellei muutokseen liittyisi riittävän pitkää siirtymäaikaa. Sidotun oman pääoman palautusten verotukseen ei esitetä muutoksia. Näiden palautusten osalta sovellettaisiin siis edelleenkin euro-eurosta periaatetta, vaikka palautus ei edes välttämättä tule nimenomaisesti sille henkilölle, joka on varat yhtiöön tosiasiallisesti sijoittanut. Tämäkin huomioon ottaen vapaan oman pääoman rahaston palautusten ehdotettu euro-eurosta periaatteesta poikkeava laskentatapa ei ole perusteltavissa varsinkin kun se käytännössä johtaisi siihen, että SVOPsijoitusten käyttäminen yhtiön rahoituksessa tulisi jatkossa loppumaan. Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen esitän harkittavaksi, että vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan pääomanpalautuksen osalta luovutusvoitto lasketaan samalla tavalla kuin nykyisinkin. Perusteltua olisi harkita myös sitä, että ehdotuksessa oleva viiden vuoden aikaraja pidennettäisiin kymmeneen vuoteen. Näin voitaisiin välttää mahdollisia edestakaisia pääomanpalautusten ja pääomansijoitusten synnyttämiä ongelmia. Mikäli SVOP-rahastosijoituksiin katsottaisiin liittyvän joitain nettovarallisuuden laskemiseen liittyviä erityskysymyksiä, olisi niiden selvittäminen luontevaa tässä yhteydessä. 5. Osuuskunnat Lähtökohtaisesti osuuskuntia ja niiden voitonjakoa pitäisi verottaa suurin piirtein samalla tavalla kuin osakeyhtiöitä ja niiden voitonjakoa. Näin on varsinkin kun otetaan huomioon voimaantuleva uusi osuuskuntalaki. Toisaalta joillekin osuuskunnille ylijäämänpalautuksen muuttuminen vähennyskelvottomaksi voi merkitä tuntuvia veromuutoksia. Esityksestä ei ilmene, että sitä valmisteltaessa olisi tehty tällaisten ongelmatilanteiden kartoitusta. Tällaisten epäkohtien lieventämiseksi olisi syytä harkita siirtymäajan sääntelyä, jolloin osuuskunnissa voitaisiin sääntö- ja muilla muutoksilla sopeutua uusiin säännöksiin. Näin olisi nimenomaan silloin, jos ehdotus toteutetaan nykyisessä muodossa. Toinen vaihtoehto on koko uudistuksen lykkääminen tässä vaiheessa. Ehdotetut säännökset ja niiden perustelut ovat varsin monimutkaiset ja ehdotetut säännökset jäävät osin puutteellisiksi. Lakitekstissä tulisi ottaa suoraa kantaa siihen, kuinka osuuskunnalle EVL 18.1 :n 6 kohdan perusteella vähennyskelpoinen ylijäämä (esim. osuuskappojen bonukset) verotetaan saajansa tulona. Asiaa käsitellään vain lakiehdotuksen perusteluissa (sivulla 54), mitä ei voida pitää hy-

9 9 vänä tapana säätää lakeja. Tällainen menettely voisi jättää myös epävarmuuden siitä, kuinka säännöstä tosiasiassa tultaisiin soveltamaan. Esityksen sivulla s. 54 todetaan, että Osuuskunnan verotuksessa vähennyskelpoisen ylijäämän verotusperusteet jäsenen tulona ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan. Jos/kun oikeustila tältä osin perustuu nykyisin lähinnä oikeuskäytäntöön, tulisi lakiin ottaa asiaa koskeva sääntely. EVL 18.1 :n 6 kohdan perusteella osuuskunnalle vähennyskelpoiseen ylijäämään ei ole ilmeisesti tarkoitus soveltaa ehdotettuja TVL 33d, 33e ja 43 :ää, vaan tältä osin ylijäämän verokohtelun on tarkoitus perustua edelleen tulon veronalaisuutta koskeviin yleisiin säännöksiin. Jos ylijäämä saadaan yksityistalouden ostojen perusteella, kysymys ei ole tulosta, koska palautuksen perusteena ollut meno ei ole ollut verotuksessa vähennyskelpoinen meno. Muussa tapauksessa kysymys on tapauskohtaisesti pääomatulosta, elinkeinotoiminnan tulosta tai maatalouden tulosta. Tämä olisi syytä ilmaista selvästi myös lakitekstissä varsinkin nyt, kun osuuskuntien ylijäämän sääntely muuttuu ja lakiin tulee yksityiskohtaista sääntelyä. Uudessa järjestelmässä erilaisia osuuskuntia kohdeltaisiin toisistaan poikkeavalla tavalla ja erilaisiin toimintoihin liittyviä osuuskuntien osuuksia ja niille jaettuja ylijäämiä verotettaisiin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Jako kuluttajaosuuskuntiin ja muihin osuuskuntiin on mitä ilmeisimmin vaikeasti tehtävissä ja erilaisia tulkintoja herättävä. Osuuskunnan osuus ja sille jaettu ylijäämä voi olla ehdotuksen TVL 33d, 33c ja 43 :ssä tarkoitettu osuus tai ylijäämä. Lisäksi se voi olla elinkeinotoiminnan varoihin kuuluva tai maatalouden varoihin kuuluva osuus, jolloin sen arvo nettovarallisuutta varten lasketaan ArvL 26 :n mukaisesti. On syytä epäillä, että sääntely synnyttäisi soveltamisongelmia. Tässä vaiheessa ja tällä aikataululla ehdotuksen yksityiskohtaisempi arviointi ei ole mahdollista. Kaiken kaikkiaan pitäisi varsin luontevana, että osuuskuntien voitonjakokysymykset ja osakeyhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta selvitettäisiin vielä erikseen uudessa valmistelussa niin, että uudistukset voisivat tulla voimaan vuoden 2015 alusta. Tampereella Seppo Penttilä Professori Tampereen yliopisto