Sairaalaviesti Sjukhusinfo 1/12

Transkriptio

1 Sairaalaviesti Sjukhusinfo 1/12 maaliskuu mars

2 Sisältö Sairaalaviesti 1/2012 Tiedote ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija Suomen Kuntaliitto Toinen linja Helsinki Puh. (09) Vastaava toimittaja Chefredaktör Tarja Myllärinen Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Marju Keltanen Kirjoitusten sisältöä voi vapaasti lainata, kun lähde mainitaan. Koko artikkelin lainaamiseen tulee kuitenkin saada kirjoittajan lupa. Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla soster Painosmäärä 3600 kpl Painopaikka Savion Kirjapaino Oy, Kerava Kansikuva Tarja Engblom, Kanta-Hämeen keskussairaala Pääkirjoitus: Kuntien uusi huomen 3 Ledare: Ny morgondag för kommunerna 4 Kuntauudistuksellako paremmin, tuottavammin ja halvemmalla sairaanhoidon ja terveydenhuollon palveluja 5 Parempaa potilasturvallisuutta taidolla 8 Sairaaloiden ja sairaanhoitopiirien tammi joulukuu 2011: Yhteenvetoa kysynnästä, tuotannosta ja taloudesta 10 Psykiatrian sähköisten palveluiden kehittäminen 11 Vielä laboratoriotutkimusten hinnoista varaa pudottaa 12 Viallisten lonkkatekonivelten korjaustoimenpiteet tekonivelsairaala Coxassa 14 TYKS toipui nopeasti syyskuisesta tulipalostaan rahalliset vahingot silti suuret 15 Kotisairaalatoiminta Helsingissä 17 Viron terveydenhuollossa tieto palvelee toimintaa 18 Taidetta sairaaloihin 21 Valtaosa kuntalaisista ei lämpene kuntaliitoksille 22 Kuntaliiton EU-poliittiset linjaukset 23 Savuttomat kunnat Savuttomuusklinikka kannustaa tupakoinnin lopettamiseen 24 Tupakointi lisää antibioottien käyttöä 25 Kansallinen FINRISKI terveystutkimus 25 Terveyspiste-pilotit aloitettiin kuntien, apteekkien ja terveyspalveluyritysten yhteistyönä 26 Savonlinnan keskussairaalassa paikantimet käyttöön 26 Denguekuumeeseen sairastuu jopa 100 miljoonaa ihmistä vuosittain 27 Kosteus- ja hometalkoot 27 Terveydenhuollon Atk-päivät , Helsingin Messukeskus kongressisiipi 28 Tapaturmapäivä : Ennakoi, etteivät jäisi viimeisiksi sanoiksi 31 Osoitteenmuutokset soster Seuraava numero ilmestyy toukokuussa ISSN

3 Kuntien uusi huomen Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne -selvitys valmistui helmikuussa. Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän tehtävä pohjautuu hallitusohjelman keskeiseen tavoitteeseen toteuttaa koko maan kattava kuntauudistus ja saada aikaan riittävän suuret ja vahvat peruskunnat. Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat tehneet perusteellisen työn, jossa on runsaasti yhtenäisiin lähteisiin pohjautuvia tietoja kuntien väestön, elinvoiman, palvelujen, kustannusten ja talouden nykytilanteesta ja tulevasta. Raportin Selvitysosan ja Alueellisen tarkastelun perusteella on mahdollista hahmottaa oman kunnan, seudun ja alueen tilaa sekä vertailla, mikä tilanne on muualla. Hallitusohjelman linjauksilla työryhmä esitti karttoina alueet, joiden pohjalta selvitetään tarkoituksenmukaiset kunta- ja palvelurakenteet. Jos tuleva kuntarakenne muodostuisi näiden perusteella, Manner-Suomessa olisi kuntaa nykyisen 320 kunnan sijasta. Tieto ei ollut yllätys. Paras-hankkeen tavoitteilla oli helppo jo vuosia sitten hahmotella toimivan perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen organisaatioiden määräksi Vuonna 1987 kuntia oli 461. Selvityksen valmistuttua kuntauudistus alkoi poltella poliitikkojen ja myös hallituspuolueiden näppejä. Kommentit tuetaan kuntauudistusta sanoudutaan irti kartoista ja ei sitouduta poliittisesti kertovat paljon. Kuntaministerin ja peruspalveluministerin erinuottiset kommentit Joensuun ja Lappeenrannan maakuntatilaisuuksissa ihmetyttivät. Irtisanoutuminen hallitusohjelmaan perustuvasta valmistelusta vie pohjaa uudistukselta. Kunnat ja kunnalliset palvelut ovat vahvasti poliittisessa keskustelussa. OECD ehdotti kunnallishallinnon rakennetyöryhmän julkistuksen aikoihin, että Suomen sopiva kuntamäärä olisi kuntaa, sillä terveydenhuollossa skaalaedut tulevat parhaiten esiin noin ihmisen yksiköissä. OECD:n päämaja on Pariisissa, Rothschildin pankkiiriperheen vanhassa kartanossa. Ranskassa on kuntaa, Saksassa , Itävallassa 2 357, Sveitsissä 2 900, Belgiassa 589, Norjassa 430, Ruotsissa 290, Tanskassa 98, Islannissa 77 ja Virossa 226 kuntaa. Lisäksi eri maissa on erilaisia alueita meillä Suomessa muun muassa 19 maakuntaa. Kuntien ja alueiden tehtävät ovat eri maissa erilaisia. Kuntauudistushankkeessa on valtava hoppu. Kuntien kuuleminen päättyy Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteita uudistavan työn on määrä valmistua toukokuussa Uusi kuntarakenne vuoden 2015 alussa on kaikkine valmisteluineen ja demokraattisine päätöksentekoinen mahdoton tavoite. Vänrikki Koskelaa mukaillen hätäillen tekemällä ei tuu muuta kuin kusipäitä rakenteita. Kansa tyrmää kuntakartan, mutta enemmistö olisi valmis puolittamaan kuntien määrän (HS ). Liitettävien kuntien ihmiset pelkäävät, että kunnalliset palvelut terveysasema, lukio, kirjasto, koulut karsitaan ensiksi vähäväkisemmiltä reuna-alueilta ja keskitetään suuriin yksiköihin. Kunnallisten palvelujen perässä loppuisivat posti, pankki, apteekki, osa kaupoista, huoltoasema ja näiden osalta työpaikat. Kirkonkylän raitin ja elinvoiman hiljentyessä asuntojen arvot laskisivat. Saisiko suurikaan kunta palkattua niitä puuttuvia terveyskeskuslääkäreitä ja hammaslääkäreitä tekemään työtä entisissä kuihtuvissa kuntakeskuksissa? Moni epäilee ja syystä. Kuinka moni nykyinen kunta ja kuntauudistuksen myötä syntyvä kunta on elinvoimainen vuonna 2030? Elinvoimainen kunta tai seutu on riittävästi ihmisiä, riittävästi lapsia ja nuoria, yrityksiä, yrittäjyyttä, yritystoiminnan edellytyksiä, työpaikkoja, tuloja, liikenneyhteydet, kohtuuhintaisia asuntoja sekä toimivia kaupan, liikenteen, kulttuurin ja vapaa-ajan palveluja. Suurilla kaupunkiseuduilla maankäyttö, asuminen ja liikenne ovat yhdyskuntarakenteiden yhteisen uudistamisen keskeisiä tekijöitä. Monipuoliset ja riittävät kunnalliset palvelut ovat oleellinen osa hyvää kuntaa. Elinvoimainen ja toimiva kunta on erilainen ja erikokoinen eri puolilla maata. Kuntia on tulevaisuudessa nykyistä vähemmän mutta merkittävästi enemmän kuin 70. Synnyinkuntani Sääminki liitettiin valtaosin koulukaupunkiini Savonlinnaan vuonna 1973 jälkeenpäin arvioiden 20 vuotta liian myöhään. Heikki Punnonen Sairaalaviesti 1/2012 3

4 Ny morgondag för kommunerna 4 Utredningen En livskraftig kommun- och servicestruktur blev klar i februari. Uppdraget för strukturgruppen för kommunalförvaltningen bygger på ett av de centrala målen i regeringsprogrammet, att genomföra en riksomfattande kommunreform och få till stånd tillräckligt stora och starka primärkommuner. Finansministeriets tjänstemän har gjort ett omsorgsfullt arbete med talrika uppgifter ur vederhäftiga källor om kommunernas befolkning, livskraft och tjänster samt kostnadernas och ekonomins nuläge och framtid. Utifrån utredningsdelen och den regionala genomgången i rapporten är det möjligt att gestalta den egna kommunens och regionens och det egna områdets situation och jämföra den med situationen på annat håll. Enligt riktlinjerna i regeringsprogrammet presenterade strukturgruppen kartor över områden utifrån vilka ändamålsenliga kommun- och servicestrukturer utreds. Om den kommande kommunstrukturen byggs upp utifrån denna kommunkarta, får Fastlandsfinland 6670 kommuner mot nuvarande 320. Detta kom inte som någon överraskning. Målen i det pågående strukturprojektet gjorde det redan för flera år sedan lätt att se att 7080 organisationer klarar av en fungerande primärvård och socialvård. År 1987 fanns det 461 kommuner. När utredningen med kartorna blev färdig började politikerna och också regeringspartierna få kalla fötter. Kommentarer som vi stöder kommunreformen, men tar avstånd från kartorna och vi förbinder oss inte politiskt säger mycket. Kommunministerns och omsorgsministerns motsägelsefulla uttalanden på landskapsmötena i Joensuu och Villmanstrand väckte förundran. Att ta avstånd från beredning som bygger på regeringsprogrammet underminerar kommunreformen. Kommunerna och de kommunala tjänsterna är i centrum för den politiska diskussionen. Ungefär samtidigt som strukturgruppen för kommunalförvaltningen presenterade sin utredning föreslog OECD att ett lämpligt antal kommuner i Finland kunde vara Förslaget motiverades med att inom hälso- och sjukvården kommer storskalighetsfördelarna bäst fram i enheter med cirka invånare. OECD:s högkvarter är beläget i Paris, i Rothschildska bankirsläktens gamla chateau. I Frankrike finns det kommuner, i Tyskland , i Österrike 2 357, i Schweiz 2 900, i Belgien 589, i Norge 430, i Sverige 290, i Danmark 98, på Island 77 och i Estland 226 kommuner. Dessutom är länderna indelade i övriga områden i Finland har vi bland annat 19 landskap. Kommunernas och regionernas uppgifter varierar från land till land. Det är en väldig brådska med kommunreformen. Kommunerna hörs till och med den 13 april Arbetet på nya servicestrukturer inom social- och hälsovården ska vara färdigt i maj Den nya kommunstrukturen med allt vad det innebär av beredning och demokratiskt beslutsfattande kommer inte att vara införd i början av Hastverk är lastverk! Enligt Helsingin Sanomat vill folk riva kommunkartan, men de flesta är beredda att halvera antalet kommuner. De som bor i kommuner som föreslås bli sammanslagna med större kommuner är rädda för att de kommunala tjänsterna, som hälsostationen, gymnasiet, biblioteket och grundskolorna, gallras först i glest bebodda randområden och koncentreras till stora enheter. När kommunala tjänster försvinner från orten följer posten, banken, apoteket, butiker och servicestationen efter och arbetsplatserna med dem. När huvudstråket i kyrkbyn och livskraften där tystnar sjunker bostädernas värde. Månne ens en stor kommun kan locka läkare och tandläkare till hälsocentralen i ett tynande före detta kommuncentrum? Mången tvivlar på det, och inte utan orsak. Hur många av de nuvarande kommunerna och de som uppstår i och med kommunreformen är livskraftiga år 2030? En livskraftig kommun eller region är tillräckligt många invånare, tillräckligt många barn och unga, företag, företagsamhet, betingelser för företagsverksamhet, arbetsplatser, inkomster, kommunikationer, bostäder till rimligt pris samt fungerande tjänster inom handel, trafik, kultur och fritid. I stora stadsregioner är markanvändning, boende och trafik viktiga aspekter när det gäller en gemensam revidering av samhällsstrukturerna. Mångsidiga och tillräckliga kommunala tjänster är en väsentlig del av en bra kommun. Livskraftiga och fungerande kommuner ser olika ut och är olika stora på olika håll i landet. I framtiden kommer det att finnas färre kommuner men avsevärt fler än 70. Största delen av min födelsekommun Säminge slogs ihop med min skolstad Nyslott år I dag ser vi att det var 20 år för sent. Heikki Punnonen Sairaalaviesti 1/2012

5 Kuntauudistuksellako paremmin, tuottavammin ja halvemmalla sairaanhoidon ja terveydenhuollon palveluja Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Kuntauudistuksen syyksi on useimmiten esitetty sairaanhoidon ja terveydenhuollon järjestämistä ja kalleutta. Rahoituksen ennakoitavuus ja hallittavuus sekä ohjausvallan vaikuttava, tehokas käyttö on myös mainittu kuntauudistuksen perusteina. Suuressa kunnassa päätettäisiin ja hoidettaisiin tehtävät saman organisaation sisällä. Onko radikaali kuntauudistus toimenpide ja lääke, joka hoitaa kaikki nykyiseen järjestämiseen liittyvät vaivat ja ongelmat? Kunnilla on muitakin tarkoituksia ja merkityksiä kuin pelkästään terveyden- ja sairaanhoidon sekä sosiaalitoimen palvelujen ja keskiasteen koulutuksen järjestäminen. Kuntaministeri Henna Virkkunen otti yksin vastaan rakenneryhmän työn tulokset. Samana päivänä hallituspuolueiden johtajat olivat tiedotustilaisuudessa, jossa kerrottiin eräiden varuskuntien ja sotilassoittokuntien lopettamisesta. Eli kunnat ja -kunnat arvottuivat eri tavoin. Kuntauudistus on hallitusohjelman kärkihanke. Suomessa on 336 kuntaa, joista Manner-Suomessa on 320 ja Ahvenanmaalla 16. Maassamme on nyt kaupunkimaisia kuntia 61, taajaan asuttuja kuntia 67 ja maaseutumaisia kuntia 208. Jos kuntia olisi vastedes rakenneryhmän kaavailemat noin 70, ne mitä ilmeisimmin olisivat valtaosin maaseutumaisia kuntia, joista osassa olisi useita erisuuruisia asutuskeskuksia. Onko maassamme kuntia poikkeuksellisen paljon? Ranskassa kuntia on , Saksassa , Italiassa 8 094, Itävallassa 2 357, Sveitsissä 2 900, Belgiassa 589, Norjassa 430, Ruotsissa 290, Tanskassa 98, Islannissa 77 ja Virossa 226 kuntaa. Lisäksi eri maissa on erilaisia alueita kuten meillä maakunnat. Meillä on maakuntia kaikkiaan 19 Itä-Uudenmaan liityttyä Uudenmaan maakuntaan vuoden 2011 alusta. Ahvenanmaalla on autonominen asema. Kainuun kokeilussa olevalla maakunnalla on vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Muissa maakunnan liiton ylintä päätösvaltaa käyttää maakuntavaltuusto, jonka jäsenet jäsenkuntien valtuustot nimittävät. Maakunnan liiton tehtävänä on vastata maakunnan yleisestä kehittämisestä ja suunnittelusta. Kuntarakenteen raju uudistaminen on nostanut keskusteluun myös maakuntien yhdistämisiä. Valtionhallinnon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia (ely-keskuksia) on 15. Niiden vastuualueita ovat 1) elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri, 2) liikenne ja infrastruktuuri ja 3) ympäristö ja luonnonvarat. Ely-keskukset hoitavat vastuualueidensa täytäntöönpano- ja kehittämistehtäviä. Aluehallintovirastoja (avi) on seitsemän. Ne hoitavat lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä, jotka kohdentuvat seuraaviin vastuualueisiin: peruspalvelut, oikeusturva ja luvat, työsuojelu, ympäristöluvat, pelastustoimi ja varautuminen sekä poliisi. Elyt ja avit korvasivat vuonna 2010 aikaisemmat lääninhallitukset. Uusia käytäntöjä, toimijoita ja markkinoita Palvelujen käyttö yli kunta- ja sairaanhoitopiirirajojen on jo nyt mahdollista ja korostuu vuonna 2014, jolloin kansalaiset voivat valita ja lähetteellä päästä myös toisen erva-alueen sairaalaan tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Kansalaisten valinnanvapaus lisääntynee edelleen. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tutkimusten ja hoitojen sujuvuus, kynnyksettömyys, yhteiset tietoverkot ja osin yhteiset palvelut ovat toimivaa tätä päivää ja tulevaisuutta. Pienen ja syrjäisen, yhden tai kahden lääkärin terveyskeskuksen/-aseman on vaikea tai mahdoton saada palvelukseensa nuoria lääkäreitä. Lähettyvillä olevan seniorilääkärin konsultaatiomahdollisuus ja nykyaikaiset tutkimusvälineet ovat tärkeä peruste työpaikkaa valittaessa luvulla perustetut pienet terveyskeskukset/-asemat ovat väestön vähenemisen ja lääkäripulan myötä suurissa tai mahdottomissa vaikeuksissa. Tämän vuoksi monia perusterveydenhuollon toimintayksiköitä on pakko suurentaa. Osalla tämä tarkoittaa sairaanhoitopiirin tai maakunnan kattavaa palvelujen tuottajaa (Itä-Savo, Kainuu, Etelä-Karjala,...). Lääkäripalveluyritykset tarjoavat vuokralääkäreitä jopa lähes euron vuosihintaan, eivätkä siitä huolimatta aina onnistu järjestämään lääkäreitä sopimuksen mukaan. Siksi ei ole ihme, että lääkäripulasta johtuen monien kuntien kustannukset ovat nousseet. Kunnat tarvitsevat riittävän suuret terveyskeskukset, jotta niihin saada vakinaiset omat lääkärit. Pohjola Vakuutuksen Omasairaala Oy aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa tavoitteena tehdä ortopedistä leikkausta vuodessa. Syynä perustamiseen ovat liian pitkät odotusajat tutkimuksiin, diagnooseihin, toimenpiteisiin, kuntoutuksen aloittamiseen ja takaisin töihin. Nuo samat syyt ovat tärkeitä palvelujen laatuvaatimuksia myös kunnallisille sairaaloille ja Sairaalaviesti 1/2012 5

6 koko kunnalliselle terveydenhuollolle. HYKSin Oy ja Keski-Pohjanmaan mahdollinen Iltasairaala eivät aivan ehtineet mukaan. Yksityisen sektorin intressinä on päästä tuottamaan kuntien järjestämisvastuulla olevia sairaanhoidon ja terveydenhuollon palveluja. Suomalaisesta järjestelmästä johtuen kasvumahdollisuudet yksityisasiakkaiden ja työterveyshuollon puolella ovat vähäiset. Suuret volyymit ovat kunnallisissa palveluissa. Ulkomaisten sijoitusyhtiöiden omistamat ketjut mieluusti hamuaisivat kasvavia markkinoita ja lisätuottoja kunnista. Lääkäripalveluyritykset keskittyvät yhä voimakkaammin hoivapalveluihin ja niiden markkinoiden valtaamiseen. Maakuntakierrosten palautteet Kuntauudistus on saanut maakuntakierroksen tapahtumissa pääosin tyrmäävän vastaanoton. Syrjäseutujen kunnat, pääkaupungin naapurikunnat ja suurten kaupunkikeskusten lähikunnat vastustavat eri lähtökohdista radikaalia kuntauudistusta. On kuultu myös oma-arviointeja, joissa esimerkiksi kriisikunnat ja lähivuosina kriisiytyvät kunnat tarkastelevat tulevaisuuttaan osana seudullista kokonaisuutta tai suurempaa kuntaa. Väestön väheneminen ja vanheneminen, lasten vähäisyys, työpaikkojen hiipuminen, tulojen pieneneminen, vanhojen palvelurakenteiden ylimittaisuus, vaikeudet saada palkattua lääkäreitä ja muuta terveydenhuollon henkilökuntaa kohtuukustannuksin ovat syöneet pohjan tällaisten kuntien tulevaisuudelta. Valtiovarainministeriön virkamiesten tuottama runsas tietoaines sekä karttapohjaiset selvitysalueet eivät sisällä tietoja esimerkiksi seutujen ja maakuntien elinkeinotoiminnan kehittymisestä ja uudistamisesta. Ne ovat maakunnille, seuduille ja kunnille erittäin tärkeitä elinvoiman ja hyvinvoinnin kannalta. Kuntien yhteistyölle ja vapaaehtoisille kuntaliitoksille on näytetty vihreää valoa. Pakkoliitokset on torjuttu. Himmelit ja kapina Kuntien lakisääteisen yhteistyön eli lähinnä kuntayhtymien organisaatioita on ilkuttu himmeleiksi (himmel taivas). Hyvin suurissa organisaatioissa 15, 20, 40, 60 tai 70 kunnan Suomessa päätöksenteon ja johtamisen kerroksisuus, se himmeli, tulee tällaisten organisaatioiden sisään. Media otsikoi näppärästi hallituksen kuntauudistukseen kriittisesti suhtautuvat tai kuntauudistusta vastustavat kunnat kapinakunniksi ja ilmiötä kuntakapinaksi. Kapina on epäonnistunut aseellinen nousu esivaltaa vastaan. Kapinoinnilla pyritään yleensä hallituksen kaatamiseen tai vallankaappaukseen tai yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen vallankumouksella. Suomessa kapinoiksi on kutsuttu muun muassa punakapinaa sisällissodassa, läskikapinaa, Mäntsälän kapinaa ja Nivalan konikapinaa. Yksinkertaistettu vastakkainasettelu lähtee vain kahdesta vaihtoehdosta tilanteessa, jossa tarvitaan ja on useita vaihtoehtoja. Poliittiseen retoriikkaan kuuluu usein viestin terästäminen argumentilla meillä ei ole muita vaihtoehtoja. Äärimmillään se on periaatteessa jos et puolellamme, olet meitä vastaan. Kapinakunnat ja kuntakapina ovat virheellisiä ja typeriä termejä. Demokratiaan sekä asioiden monipuoliseen ja hyvään valmisteluun kuuluu arvioida myös kriittisesti hallitusohjelmaankin kirjattuja tavoitteita sekä niihin liittyviä selvityksiä ja ratkaisuja myös hallituspuolueiden tai hallituspuolueen sisällä. Lähtötilanteet ja tulevaisuudet ovat erilaisia. Yhden monoliittisen mallin mukainen kuntauudistus ei ole kenenkään tavoite. Päätösvalta ja kunnallinen demokratia Suuri kuntauudistus on kohdannut vastustusta siksi, että palvelut ja päätösvalta ovat karkaamassa kauemmaksi. Kokemuksia jo toteutetuista hankkeista (muun muassa Salo, Seinäjoki ja Kouvola) on tutkittu ja raportoitu. Suuret teollisen rakenteen muutokset ovat kurmoottaneet Salon ja Kouvolan kuntafuusiokuntia, mikä osaltaan on vaikeuttanut kuntien tilannetta, taloutta ja vauhdittanut rakenteiden uudelleen järjestelyjä. Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri korostaa kuntien merkitystä lähidemokratian, edunvalvonnan ja asukkaiden omaan lähiympäristöön vaikuttamisen vuoksi. Kuntaliitosten vaihtoehtona Haveri pitää Kainuussa kokeiltua maakuntamallia, jossa maakuntahallinto hoitaa suurta väestöpohjaa edellyttävät palvelut kuten terveydenhuollon ja keskiasteen koulutuksen. Haverin mielestä sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus tulee säilyttää kunnilla. Moni asiantuntija on puhunut saman konseptin puolesta. Kunta toimii asukkaidensa edun hyväksi. Kunta on voimavara, joka on paikkakunnan kehityksen moottori. Kuntarajoja siirtämällä menosäästöjä ei synny. Ne saadaan aikaan ennen kaikkea liitoskuntien palveluja ja toimintoja karsimalla sekä keskittämällä palvelut keskuskaupunkiin. Näin kunnallisoikeuden emeritus professori Aimo Ryynänen on arvioinut suurta kuntauudistusta yleisesti ja myös kotikuntansa Orimattilan näkökulmasta. Hänen mielestään suuri uhka sisältyy elinkeinotoiminnan kehittämiseen ja keskittämiseen. Aimo Ryynänen pitää kaavailtua kuntarakenteen totaaliuudistusta perustuslain hengen vastaisena. Hän odottaa keskusteluun vaihtoehtoja ja kannattaa itse kaksiportaista paikallishallintoa (Yle Radio Suomi haastattelu). Liitettäväksi hahmoteltujen kuntien asukkaat, joh- 6 Sairaalaviesti 1/2012

7 tajat ja päätöksentekijät pelkäävät, että näiden kuntien asukkaiden lähipalvelut lopetetaan ja keskitetään, minkä myötä myös muut palvelut ja yritykset vähitellen hiipuvat. Samaten ne pelkäävät, että hyvin suurten kuntien monien keskusten, alueiden ja niiden elinkeinojen kehittämiseen ei riitä voimavaroja eikä mielenkiintoa. Ihmisten elämisen edellytykset huononisivat. Kunnat ovat myös poliittisia yhteisöjä. Siksi on oleellisen tärkeää, että näistä asioista keskustellaan ja että näistä asioista huolehditaan myös vastedes. Koko kuntakentän yhteinen huoli on turvata ja varmistaa kunnallisten tehtävien ja palvelujen riittävä rahoitus. Kuntakoolla väliä Kuntia on tulevaisuudessa nykyistä vähemmän. Kuntaliitoksia tulee. Samalla on selvää, että kuntia on vastedes enemmän kuin 70 ja että sairaanhoitopiirit eivät ole tulevien kuntien alueellinen perusta. Erikoissairaanhoidon järjestämiseen tarvitaan kuntien välistä yhteistoimintaa. Perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelut eivät tarvitse satoja tuhansia asukkaita ja erittäin suuria kuntia toimiakseen hyvin. Sosiaalitoimella, perusterveydenhuollolla ja erikoissairaanhoidolla on yhteisiä kanta-asiakkaita sangen vähän eli selvitysten mukaan noin kolme prosenttia. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen sujuva ja esteetön yhteistoiminta on saatava aikaan organisaatiorakenteista riippumatta. Eri toimijoiden palvelut samoissa tiloissa ja toiminnoissa ovat asiakkaille huomaamatonta arkipäivää jo nyt muilla elämänaloilla ja myös keskussairaaloihin sijoitetuissa yhteispäivystyksissä. Miksei se onnistuisi laajemmin myös kunnallisessa terveydenhuollossa? Pystyykö suuri tai hyvin suuri kunta tuottamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tehokkaimmin, pienimmin kustannuksin ja ilman viiveitä? Tähänastisten selvitysten mukaan keskisuuret kunnat ovat kustannustehokkaimpia. Tosin tässäkin on muistettava palvelujen tarpeiden ja käytön erilaisuudet. Kaikkein suurimmissa kaupungeissa on käyttäjäryhmiä, joita pienissä kunnissa ei ole lainkaan. Erikoissairaanhoitoa vaivanneita siirtoviiveitä on ollut suhteellisesti eniten suurimmissa kaupungeissa ja keskussairaaloiden sijaintikunnissa. Osalla sairaaloiden sijaintikunnista siirtoviiveitä ei ole ollut vuosiin. Terveydenhuollon kokonaisvastuu voi johtaa pienen ja keskisuurenkin kunnan vaikeuksiin. Siksi palvelujen tuotannossa ja rahoituksessa tarvitaan kuntien välistä yhteistoimintaa sekä erityisen kalliiden potilaskohtaisten kustannusten tasausjärjestelmiä että kuntien menojen vuosittaisten vaihtelujen tasausjärjestelmiä. Viime mainittuja on käytetty ainakin Keski- Pohjanmaalla. Sairaanhoitopiirit tai maakunnat ovat luonnikkaat ja jo käytetyt alueet myös rahoituksen turvaamiseen. Tiettävästi missään ei ole osoitettu kuntakoon suoraan vaikuttavan palvelujen kustannuksiin. Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén onkin todennut: Kuntakoko on tässä aika toissijainen asia. Eivät menot vähene mihinkään pelkkiä rajoja siirtelemällä. Tuottavammin ja halvemmalla Maamme terveydenhuollon kustannukset ovat muihin pohjoismaihin ja OECD-maihin verrattuna keskimäärin edulliset. Sairaanhoidon ja sairaalan toimintakulut kasvavat hyvin hitaasti tai pienenevät vain, jos ja kun tutkimusten, hoitojen ja toimenpiteiden kysyntä oleellisesti supistuu, henkilöstön määrä vähenee, toimipisteitä karsitaan sekä palveluja ja toimintoja keskitetään, palvelujen tuotantotapoja ja -prosesseja uudistetaan voimavaroja säästäviksi, tukipalveluja ja tutkimuksia tuotetaan alueellisin organisaatioin, tietoverkot, nopeat laajakaistat ja toimiva logistiikka saadaan käyttöön ja sujuva siirtyminen kuntouttavaan jatkohoitoon on varmistettu. Kuntauudistus ja tuottavuuden kasvu eivät sinällään eivätkä lyhyellä aikajänteellä saa aikaan muutoksia, jotka pienentäisivät kustannuksia ja saisivat aikaan toivotut miljardien eurojen säästöt. Palvelujen kysyntä kasvaa. Kansa ei tule terveeksi ja tuskin elää terveellisemmin. Sairaanhoidon teknologiat kehittyvät edelleen sekä mahdollistavat tarkemmat diagnoosit sekä vaikeiden ja pitkäkestoisten sairauksien hoidot, joista monet ovat aikaisempaa kalliimpia. Erityisosaaminen vaatii tekijänsä. Kansalaiset arvostavat sairaanhoidon hyvin korkealle myös tulevaisuudessa. Jos suomalainen yhteiskunta kehittyy ja talous kasvaa, terveydenhuollon menojen suhde bruttokansantuotteeseen kasvaa nykyisestään. Mitä ilmeisimmin sairaanhoidon ja terveydenhuollon työntekijöiden hinta nousee, kun palvelujen kysyntä kasvaa nopeammin kuin voimavarat. Nyt ja tulevaisuudessa on oikeutettua vaatia, että terveyden- ja sosiaalihuolto tuottaa vaikuttavia palveluja, joiden myötä kansalaiset selviytyvät elämänsä arjesta paremmin, säilyttävät toimintakykynsä, pystyvät liikkumaan ja pärjäävät yksin tai omatoimisesti. Monisairaat vanhukset ovat tärkeä avainryhmä. Heidän hoitonsa jatkuvuus perusterveydenhuollossa vakituisen henkilökunnan voimin tuo turvallisuutta ja kustannussäästöjä. Heidän hoitonsa akuutissa vaiheessa päivystyksessä ja erikoissairaanhoidossa vaatii myös riittävää ja välitöntä geriatrista osaamista. Sairaalaviesti 1/2012 7

8 Kolme neljä köyhää ja vanhusvoittoista kuntaa yhteen liittämällä ei synny yhtä elinvoimaista ja omillaan toimivaa kuntaa. Entä jos osa kunnista ei kelpaa kumppaniksi tai keskuskaupunki haluaa liitettäväksi vain sen yhden lähikunnan eikä kahdeksaa kuntaa. Ehkä poliittisista syistä. Mitä muita keinoja tarvitaan? On esitetty kuntien yhteistä terveysrahastoa esimerkiksi koko Itä-Suomen alueelle. Kuntien ja kuntayhtymien tilalle on terveyskeskusten ja sairaaloiden toimijaksi esitetty osuuskuntaa. Toimisivatko nämä taloudellisemmin ja turvaisivatko ne tarvittavat palvelut lyhyillä odotusajoilla? Minkälainen uudistus tarpeen On tarpeen toimia sellaisten kunnallisten palvelujen ja kuntien uudistusten puolesta, jotka luovat toiminnalliset, taloudelliset ja henkiset edellytykset alueiden, seutujen ja kuntien elinvoimalle sekä toiminnoille tällä ja tulevilla vuosikymmenillä. Kansalaisten luottamus palveluihin ja demokraattiseen järjestelmään on säilytettävä ja turvattava. Maakuntien on tarpeen luoda omia vaihtoehtoja, joissa mitä ilmeisimmin on kaupunkeja ja useampia elinvoimaisia maaseutukuntia. Kunnallinen sairaanhoito ei ole ensisijaisesti kärsinyt eikä kärsi demokratiavajeesta. Henkilöstövaje tai suoranainen henkilöstöpula sekä rahan riittämättömyys ovat olleet ja ovat suurempia ongelmia. Muutamat kunnallisjohtajat ovat valitelleet, että he eivät pääse riittävästi ohjaamaan sairaanhoitopiirejä ja sairaaloita. Taustalla lienee mielikuva, että he olisivat parempia johtamaan sairaanhoitopiirejä ja sairaaloita kuin niiden nykyiset johtajat ja päätöksentekijät. Tämäkään ei ole totta. Vastustan ajatusta kuntarakenteesta, jonka perustana olisivat sairaanhoitopiirit ja lähtökohtana vain terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon järjestäminen. Kuntien tehtävät ja asema suomalaisessa yhteiskunnassa ovat paljon moninaisemmat myös tulevaisuudessa. Parempaa potilasturvallisuutta taidolla Olli Väisänen, ylilääkäri, THL Potilasturvallisuus on oikeaa hoitoa, oikeaan aikaan, oikealla tavalla annettuna. Se on hoitoa, joka ei aiheuta potilaalle haittaa. Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelman tavoite on tukea potilasturvallisuuden käytännön työtä kentällä. Ohjelman päämäärä on, että potilaan hoitoon liittyvät kuolemat ja haittatapahtumat puolittuvat vuoteen 2020 mennessä. Ohjelman eri tavoitteita yhdistää syyllistämätön, moniammatillinen ja järjestelmälähtöinen näkökulma. Potilasturvallisuus käsittää terveydenhuollossa toimivien yksiköiden ja organisaatioiden periaatteet ja toiminnot, joiden tarkoituksena on varmistaa hoidon turvallisuus sekä suojata potilasta vahingoittumiselta (STM). Saman asian voisi muotoilla myös niin, että potilasturvallisuus on hoitoa, josta ei koidu vaaraa potilaalle esimerkiksi hoitohenkilökunnan unohduksen vuoksi. Se käsittää myös hoitoyksikön periaatteita, käytäntöjä ja hyviä prosesseja, joilla riskejä ja vaaratilanteita ennakoidaan ja estetään. Potilasturvallisuus on myös inhimillisten virheiden ymmärtämistä ja ehkäisyä sekä yhdessä oppimista ketään syyllistämättä. Potilasturvallisuus on kaikkien yhteinen asia. Se kuuluu jokaiselle potilasta hoitavalle terveydenhuollon ammattihenkilölle, tukitoiminnoissa työskentelevälle ja eräin edellytyksin myös potilaille ja omaisille. Potilasturvallisuuden historiasta Potilasturvallisuus ei ole Suomessakaan uusi asia. Olemme panostaneet potilasturvallisuuteen jo pitkän aikaa sekä hioneet hoitoja ja hoitopolkuja entistä turvallisemmaksi. USA:ssa julkaistiin 2000-luvun taitteessa raportteja, jotka herättivät kansainvälisen keskustelun terveydenhoidon vaarallisuudesta (Institute of Medicine: To Err is Human ja Crossing the Quality Chasm). Näiden lukujen valossa jopa joka kymmenes potilas kärsi haittatapahtumasta hoitojaksonsa aikana. WHO reagoi tilanteeseen nopeasti ja järjesti vuonna 2002 maailmalaajuisen potilasturvallisuuskokouksen ja tämän seurauksena perusti vuonna 2004 World Alliance for Patient Safety -organisaation. Keskustelu ja toimet potilasturvallisuuden parantamiseksi ovat tämän jälkeen edenneet maailmalla ripeästi. Myös Suomi on osallistunut moniin kansainvälisiin potilasturvallisuushankkeisiin. Maamme siirtyi potilasturvallisuustyössä selkeän askeleen eteenpäin, kun uuteen terveydenhuoltolakiin potilasturvallisuus kirjattiin hyvin vahvasti useisiin kohtiin. Tärkein on 8. pykälä, jossa määrätään yksiselitteisesti terveydenhuollon toimintayksiköt suunnittelemaan potilasturvallisuustyönsä nykykäsityksen mukaiseksi. Laki sai tuekseen sosiaali- ja terveysministeriön laatiman asetuksen laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta laadittavasta 8 Sairaalaviesti 1/2012

9 suunnitelmasta. Lain jälkeen Suomessa on julkaistu Kuntaliiton Laatuopas sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Potilasturvallisuusopas, jotka molemmat ohjaavat työtä asetuksen mukaisen suunnitelman tekoon. Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelma THL aloitti syyskuussa 2011 nelivuotisen hankkeen Potilasturvallisuutta taidolla, jonka avulla THL yhdessä kumppaniensa kanssa tekee ja tukee potilasturvallisuustyötä. Ohjelma on julkistanut oman teemasivustonsa marraskuussa 2011 ( Tämä noin 160 näkymän sivusto kipusi kuukaudessa THL:n toiseksi suosituimmaksi teemasivustoksi. Tammikuussa 2012 sillä oli jo 5000 kävijää. Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelmasta löytää parhaiten tietoa teemasivuston kautta. Potilasturvallisuusosaaminen Potilasturvallisuusosaaminen mielletään usein hyväksi kliiniseksi hoidoksi. Se on myös paljon muuta. Suuri osa vaaratapahtumista (vaaratapahtuma = haittatapahtumat ja läheltä piti -tapahtumat) syntyvät ihmisten tekemisistä (inhimillisistä tekijöistä) tai yhteistyön (tiimityön) puutteista. Unohduksia, lipsahduksia, väsymystä ja esimerkiksi väärinymmärryksiä pitää pystyä vähentämään. Kyse on usein hoitoprosessien turvalliseksi saattamisesta. Hoitopolkuja ja kaikkia terveydenhuollon prosesseja pitää osata arvioida turvallisuuden näkökulmasta ennen kuin vahinkoja pääsee tapahtumaan. Tämä on ennakoivaa potilasturvallisuustyötä, johon tulee osallistua kaikkien terveydenhuollon organisaatiossa toimivien henkilöiden, ei ainoastaan hoitohenkilökunnan ja johdon, vaan myös tukipalvelujen edustajien. Terveydenhuollon toimijoiden on tunnettava riskit, joita terveydenhuoltoon sisältyy. Näitä riskejä pitää pystyä hallitsemaan ja tarvittaessa pitää rakentaa suojauksia riskejä vastaan. Esimerkiksi vakioitu raportointi potilasluovutustilanteessa parantaa raportoinnin laatua. Mitään terveydenhuollon prosessia ei päästä kehittämään, jollei henkilökunta ilmoita huomaamistaan puutteista. Vaaratapahtumien raportointi on ensiarvoisen tärkeää, jotta voimme parantaa potilasturvallisuutta. Vaaratapahtumien raportoinnissa on Suomessa vielä paljon parantamisen varaa. Siksi meidän tulee myös keskittyä syyllistämättömän potilasturvallisuuskulttuurin luomiseen. Emme etsi syyllisiä vaan syitä vaaratapahtumiin korjataksemme niitä. Terveydenhuollon organisaatioiden johdolla on tärkeä osa tässä kulttuurinmuutostyössä. Tulevaisuudessa terveydenhuollon organisaatioissa osataan nykyistä paremmin selvittää vaaratapahtumien syitä. Nykyisin niitä tutkitaan liian vähän. Potilasturvallisuustyössä potilaiden ja omaisten rooli on korostumassa. Kukaan muu kuin potilas ei näe koko hoitoprosessia, joten potilas on otettava mukaan tarkkailemaan terveydenhuollon organisaatioiden turvallisuutta. Meidän pitää aktiivisesti kysyä potilaiden ja omaisten havaintoja potilasturvallisuudesta. Meidän tulee olla kiitollisia kaikista niistä huomioista ja kommenteista, joita potilaat ja omaiset meille antavat turvallisuuden parantamiseksi. Meidän tulee löytää keinot, jolla voimme nämä parannukset saada aikaan. Potilasturvallisuussuunnitelma Jokaisen terveydenhuollon organisaation tulee laatia potilasturvallisuussuunnitelma vuoden 2012 loppuun mennessä. Suunnitelmassa tulee kattavasti kuvata ne toimet, joilla potilasturvallisuutta organisaatiossa edistetään. Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelma tukee sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon toimintayksiköitä järjestämällä työpajoja potilasturvallisuussuunnitelmien tekoon. Näitä työpajoja on pidetty syksyn 2011 ja kevään 2012 aikana useampia. Tavoitteena on saada koko maa kierrettyä kevään 2012 aikana. Lopuksi Potilasturvallisuustyö on saanut uusia ulottuvuuksia viimeisten vuosien aikana. Innostus ja kiinnostus potilasturvallisuutta kohtaan ovat kasvamassa, mistä kertoo muun muassa terveydenhuollon toimijoiden halu palkata potilasturvallisuusosaajia organisaatioihinsa. THL tukee ohjelmansa kautta toimintayksiköiden potilasturvallisuustyötä ja tulee muun muassa julkaisemaan potilasturvallisuuden verkkokoulutuksen alkusyksystä Sairaalaviesti 1/2012 9

10 Sairaaloiden ja sairaanhoitopiirien tammi-joulukuu 2011: Yhteenvetoa kysynnästä, tuotannosta ja taloudesta Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Havainnot perustuvat 2012 maaliskuun alkupuolella käytettävissä oleviin tietoihin. Palvelujen kokonaiskysyntä ja -tuotanto kasvoivat. Palveluja käyttäneiden asiakkaiden määrä kasvoi. Avohoito lisääntyi, hoitojaksoja oli enemmän ja hoitopäiviä vähemmän. Synnytyksiä oli vähemmän. Leikkauksia tehtiin enemmän. Sepelvaltimoiden angiografioita ja pallolaajennuksia tehtiin enemmän. Leikkausjonot hieman lyhenivät. Toimintatuotot ja toimintakulut kasvoivat merkittävästi tuotot hitaammin kuin kulut. Tilikauden tulos yhteensä heikkeni. Kunnallisten sairaaloiden kokonaiskysyntä oli tammijoulukuussa edellisvuotta suurempi. Kaikkiaan 14 keskussairaalaa ja 13 aluesairaalaa sai lähetteitä enemmän sekä sairaalat yhteensä 2,1 prosenttia enemmän vuosi sitten kasvu oli 1,1 prosenttia. Sairaanhoidon päivystyskäyntien ja -sisäänottojen määrät kasvoivat. Yhteispäivystysten perusterveydenhuollon käyntimäärät kasvoivat merkittävästi. Sairaaloiden palveluja käyttäneiden eri henkilöiden kokonaismäärä oli vajaat 2 prosenttia edellisvuotta suurempi. Sairaaloiden ensikäyntien määrä kasvoi ja samoin käyntien määrä yhteensä. Hoitojaksojen määrät kaikkiaan kasvoivat. Hoitopäivien kokonaismäärät vähenivät edelleen. Synnytysten määrä väheni yli tuhannella. HYKSin osuus synnytyksistä oli yli neljännes. Näissä sairaaloissa tehtiin leikkauksia yhteensä 1,4 prosenttia edellisvuotta enemmän. Tekonivelleikkauksia tehtiin hieman enemmän. Sepelvaltimoiden angiografioita tehtiin 4 prosenttia ja pallolaajennuksia 5,4 prosenttia enemmän sekä ohitusleikkauksia 0,8 prosenttia vähemmän. Päiväkirurgisten leikkausten osuus oli sairaaloissa yhteensä 51,8 prosenttia vuosi sitten 50,4 prosenttia. Operatiivisiin toimenpiteisiin odottavien määrä supistui. Yksittäisissä sairaaloissa eräisiin toimenpiteisiin yli 6 kuukautta odottaneita oli vielä, mutta aikaisempaa vähemmän. Eräiden erikoisalojen lääkärivaje ja kesän sulut lisäsivät syksyllä hoitotakuun piiriin kuuluvia leikkauksia. Sairaanhoitopiirien toimintatuotot yhteensä olivat 6,5 prosenttia edellisvuotta suuremmat vuosi sitten 3,5 prosenttia. Myyntitulot jäsenkunnilta kasvoivat yhteensä 6,2 prosenttia - vuosi sitten 2,8 prosenttia. Toimintakulut olivat 7,1 prosenttia suuremmat vuosi sitten 4,1 prosenttia. Henkilöstömenojen kasvu oli 5,7 prosenttia ja palvelujen ostojen kasvu 11,5 prosenttia. Kasvun taustalla oli kysynnän ja tuotannon kasvun ohella yksittäisiä toimintojen siirtoja sairaanhoitopiirin vastuulle. Talousarvioiden ostojen alimitoitus vaivasi edelleen. Sairaanhoitopiirien toiminta ylitti useimmissa suunnitelmat ja talousarviot. Monien talousarviot olivat alimitoitettuja. Ihmiset sairastuvat ja sairastavat. Tutkimusten ja hoitojen kysyntä ei ole vähenemässä. Eräillä paikkakunnilla käy päinvastoin. Henkilöstön riittävyys ja tuleva saatavuus on turvattava. Vuoden 2012 talousarvioita ja suunnitelmia valmisteltiin kunnallis- ja julkistalouden vaatimusten ja uhkaavan kestävyysvajeen alla, mikä näkyy myös vuoden 2012 talousarvioiden alimitoituksina. Kokonaismuutos (%) verrattuna edelliseen vuoteen. ( ) Suluissa ko. tiedon raportoiden sairaaloiden lukumäärä ks = keskussairaalat as = aluesairaalat ja vastaavat 1 12/ / / / /07 Lähetteet ks + 2,1 (20) + 0,6 (20) - 1,8 (20) + 3,0 (17) + 1,2 (17) as + 1,8 (20) + 4,1 (22) - 0,1 (22) + 2,6 (18) - 2,1 (17) Päivystyskäynnit ks + 0,9 (19) - 1,5 (20) - 2,3 (20) - 2,2 (20) + 1,0 (20) as + 0,7 (20) - 1,8 (22) - 4,3 (22) + 0,9 (19) - 0,4 (20) Pkl-käynnit yht ks + 5,7 (20) + 3,0 (20) + 2,2 (20) + 3,8 (20) + 1,8 (20) as + 2,9 (20) + 2,8 (22) + 1,3 (22) + 3,8 (20) + 1,5 (20) Hoitojaksot ks + 0,9 (20) - 1,6 (20) - 1,2 (20) - 1,6 (20) - 2,1 (20) as - 1,4 (20) - 0,5 (22) - 3,7 (22) - 3,3 (21) - 3,0 (21) Leikkaustmp:t ks + 1,6 (20) + 1,7 (20) - 1,3 (20) + 1,4 (20) - 1,9 (20) as + 0,1 (19) - 2,3 (22) - 1,7 (22) + 1,0 (20) - 3,8 (21) Sairaanhoitopiirien toimintatuotot + 6,5 + 3,5 + 4,1 + 8,4 + 4,5 myyntituotot jäsenkunnilta + 6,2 + 2,8 + 3,9 + 8,8 + 4,9 toimintakulut + 7,1 + 4,1 + 3,8 + 7,7 + 4,9 10 Sairaalaviesti 1/2012

11 Psykiatrian sähköisten palveluiden kehittäminen Matti Holi, ylilääkäri, HUS Mielenterveyspalvelujen tarve on kasvanut ja kasvaa nopeammin kuin perinteisin konseptein tuotetut palvelut. Sähköiset palvelut ovat uusi konsepti, joka mahdollistaa ja tarjoaa terapiaa verkossa useammille, nopeammin ja varhaisemmissa vaiheissa. HUS psykiatria on tehnyt ja tekee Kelnet-hankkeella uraa uurtavaa työtä, joka tulee myös muiden käyttöön. Nuoret ovat verkkoympäristössä kotonaan eli palvelu löytää nopeasti käyttäjänsä. Psykiatrisen erikoissairaanhoidon tehtävät laajenevat muun muassa uuden terveydenhuoltolain vaatimusten myötä. Erikoisalan edellytetään lisääntyvästi kantavan vastuuta perustason toiminnan laadusta ja mielenterveyspalvelujen alueellisesta koordinoinnista. Laajeneva tehtäväkuva hitaasti kasvavin resurssein pakottaa löytämään uudenlaisia keinoja tehtävien haltuun ottamiseksi. Sähköiset palvelut voivat tukea näitä tavoitteita hyvin. Mielenterveyspalveluista ja psykiatriasta erikoisalana on helposti löydettävissä sähköistettäviä siivuja. Koskettamista, näytteitä ja muita fyysisiä toimenpiteitä tarvitaan harvemmin. Eli usein olennaisia asioita on liikuteltavissa verkossa. Sähköiset palvelut parhaimmillaan tukevat potilaan aktiivista otetta omaan tilanteeseensa. Niiden avulla voidaan muun muassa rakentaa varhaisinterventioita, joilla on psykiatrisia sairaustiloja ennaltaehkäiseviä vaikutuksia. HUS psykiatria yhteistyössä HUS tietotekniikan kanssa käynnisti vuonna 2007 psykiatrian sähköisten palvelujen hankekokonaisuuden (Kelnet-hanke), joka pitää sisällään alueellisia neuvontapalveluita, verkkoterapioita sekä ammattilaisten koulutukseen ja koordinointiin liittyvien palveluiden kehittämisen. Tähän mennessä hankkeet on tehty pääosin virkatyönä ja poikkeuksellisen edullisesti. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tuotettiin Hyvinkään sairaanhoitoalueella (vuonna 2008) ja HYKS sairaanhoitoalueella (2010) Mielenterveystalo-portaali joka on parhaillaan laajenemassa muun muassa Helsingin, Päijät-Hämeen ja Oulun alueille. Portaali tarjoaa helposti lähestyttävässä muodossa alueellista palveluneuvontaa, tietoa mielenterveydenhäiriöistä itsehoito-ohjeineen sekä turvallisen virtuaalisen vertaistukiryhmän. Perehtymistä mielenter veysasioihin ei tarvita, vaan portaali opastaa oirenavigaation avulla sopivan tiedon ja palveluiden ääreen. Portaalin rakentaminen edellyttää aina koordinointia ja alueellista sopimista mielenterveyspalveluiden tuottajien välillä. Se tuo esiin hoitoketjut, paikallisen työnjaon ja siihen liittyvän ajattelun. Portaali on avoin kaikille. Merkittävä osa tiedosta ei ole alueeseen rajattua, joten käyttäjiä on ilmaantunut eri puolilta Suomea. Portaalia kehitetään palautteen pohjalta vieläkin helppokäyttöisemmäksi ja siihen tullaan lisäämään uusia osioita. Nuorten mielenterveystalo julkaistaan kevään 2012 aikana. Portaalin tekniikka rakennettiin osin oppilastyönä yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa. Ulkopuolista rahoitusta on saatu vuosina Etelä-Suomen lääniltä sekä HYKS Psykiatrian VALO projektilta, joka oli osa Mielen-avaimet Kaste-hanketta. Toisessa osahankkeessa tuotetaan tietotekniikkaavusteisia kognitiivisia verkkoterapioita keskeisiin psykiatrisiin häiriöihin. Verkkoterapiat on suunniteltu täydentämään puutteellista julkista terapiatarjontaa. Niiden tarkoituksena ei ole korvata perinteisiä terapioita. Perusterveydenhuolto kohtaa suurimman osan lievistä ja keskivaikeista psykiatrisista häiriöistä, joihin käypähoitosuositusten mukaan tulisi usein kyetä tarjoamaan psykoterapiaa. Psykoterapeutteja ei kuitenkaan perusterveydenhuollossa juuri ole. Niitä löytyy erikoissairaanhoidosta, jossa potilasmateriaali on usein vaikeaasteista ja saattaa vaatia perinteisellä tavalla annettua psykoterapiaa. Tutkimusten mukaan oikein valituilla potilailla verkkoterapiat ovat yhtä tehokkaita kuin tavalliset terapiat. Verkkoterapiat tuovat tärkeän erikoissairaanhoitotasoisen lisäinstrumentin nimenomaan perusterveydenhuoltoon. Verkkoterapioista kaksi ensimmäistä (sosiaaliset pelot ja masennustila) toimivat jo koekäytössä ja kolmannen (paniikkihäiriö) tekninen toteutus on käynnissä. HUS-verkkoterapiat vaativat oikean terapeutin, johon potilaalla on mahdollisuus olla yhteydessä, mutta säästävät tämän työaikaa noin 90 prosentilla. Verkkoterapian aikana hoitovastuu säilyy lähettävällä lääkärillä. Verkkoterapioita pilotoidaan parhaillaan yhteistyössä YTHS:n kanssa. Hankkeen viimeisin vaihe tähtää ammattilaisten työkalut -portaalin rakentamiseen. Tämä portaali on suunnattu mielenterveysalan ammattilaisille ja pitää sisällään koulutuksellisia ja laadunvarmistukseen liittyviä elementtejä. Siihen on suunniteltu kytkettäväksi potilastyötä helpottavia teknisiä ratkaisuja kuten herätekeskus, johon voi ohjelmoida potilaalle matkapuhelimeen säännöllisesti lähetettävät muistutukset. Portaali mahdollistaa myös helpon valtakunnallisen tiedonsaannin ja konsultaatiot. Tätä projektia toteutetaan yhteistyössä THL:n kanssa. Tarkoituksena on luoda mielenterveysammattilaisten sivusto, johon sisältö tuotettaisiin yhteistyönä valtakunnan eri psykiatristen yksiköiden kanssa. Sairaalaviesti 1/

12 Vielä laboratoriotutkimusten hinnoista varaa pudottaa Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Terveydenhuollon talous on tiukalla nyt ja lähivuodet. Hallitusohjelman mukaan lakisääteisen sairausvakuutuksen lääkekorvausmenoja vähennetään. Kansalaiset, työnantajat ja vakuutusyhtiöt ovat maksaneet ja maksavat liian korkeita laboratorio- ja kuvantamistutkimusten hintoja. Erityisesti niistä maksettavia sairausvakuutuskorvauksia on varaa merkittävästi alentaa tai poistaa osasta korvaukset kokonaan. Odotukset kohdistuvat Kelaan ja Kilpailuvirastoon. Sairaalaviestin 3/2011 sivulla 18 oli Tampereen Radion uutisen Laboratoriotesteistä kovia hintoja taulukko. Jutun perustaksi YLE Tampere oli kerännyt 11 tavallisen laboratoriotutkimuksen hintatiedot Suomen Terveystalolta, Mehiläiseltä ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä sekä työstänyt niistä seuraavan taulukkomuotoisen hintavertailun. Taulukon viimeinen sarake oli otsikoitu Kelan korvaus, joka oli virheellinen. Oikea otsikko on tietysti Kelan korvaustaksa. Kelan johtava lääkäri Pekka Koivisto huomasi virheen ja antoi palautteen, mistä hänelle kiitos. Uutisen sisältöön ja johtopäätöksiin korjaus ei kuitenkaan vaikuta. Terveystalon hintoihin tuli 8 euron näytteenottomaksu ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) hintoihin 7 euron näytteenottomaksu. Mehiläinen ei perinyt näytteenottomaksua. Samasta näytteestä tehdään yleensä useita analyyseja. Uutisen johtopäätös oli, että laboratoriotutkimusten hinnat vaihtelevat rajusti. Kooste kertoo, että yksityisten laboratorioiden hinnat olivat moninkertaiset Pirkanmaan sairaanhoitopiirin silloisen laboratorioliikelaitoksen nykyisen Fimlab Laboratoriot Oy:n laskuttamiin hintoihin verrattuna. Kela korvaa osan yksityislääkärin ja yksityisen hammaslääkärin määräämistä tutkimuksista ja hoidoista. Korvaus on 75 % enintään vahvistetun korvaustaksan määrästä. Korvaus lasketaan siten, että sitä maksetaan 13,46 euron omavastuun ylittävältä osalta. ( Korvaustaksat ja korvaukset esimerkistä Jos potilaan verinäytteestä olisi vuonna 2009 tehty taulukon kaikki verestä tehtävät tutkimukset, niiden Kelan korvaustaksat olisivat tehneet yhteensä 52 euroa. Kelan maksama korvaus olisi ollut 75 prosenttia (52,00 13,47) eli 28,90 euroa. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tuottamana ja laskuttamana nuo verestä tehtävät tutkimukset olisivat maksaneet verinäytteenotto mukaan lukien 20 euroa. Laskutettava summa on täyskatteinen. Terveystalossa nuo verestä tehdyt tutkimukset olisivat maksaneet potilaalle 187,40 euroa, josta Kelan korvaus olisi ollut 28,90 euroa eli potilaan itse maksettavaksi olisi jäänyt 158,50 euroa. Mehiläisessä nuo verestä tehdyt tutkimukset olisivat maksaneet potilaalle 231,10 euroa, josta Kelan korvaus olisi ollut 28,90 euroa eli potilaan itse maksettavaksi olisi jäänyt 202,20 euroa. Jos verrataan Terveystalon laskua Pirkanmaan sairaanhoitopiirin laskuun, se on 9,4-kertainen. Jos verrataan Mehiläisen laskua Pirkanmaan sairaanhoitopiirin laskuun, se on 11,6-kertainen. Terveystalo ja Mehiläinen ostavat analyysit tehokkaista keskuslaboratorioista, joiden tuotantokustannukset ovat samaa luokkaa kuin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin laboratorion. Korvaustaksojen suuruutta arvioitaessa ja myös niitä määritettäessä on muistettava, että verinäyttees- Tutkimus terveystalo Mehiläinen PSHP kelan korvaustaksa Perusverenkuva ja trombosyytit 26,10 32,20 1,50 8,00 Kreatiniini 16,00 19,80 1,00 5,00 C-reaktiivinen proteiini 21,30 25,00 1,50 5,00 Kalium 16,00 18,60 1,00 5,00 Natrium 16,00 21,00 1,00 5,00 Tromboplastiiniaika, INR-tulostus 19,20 23,60 1,60 6,00 Glukoosi 16,00 19,80 1,50 5,00 Alaniiniaminotransferaasi 16,00 19,80 1,20 5,00 Tyroksiini, vapaa 40,80 51,30 2,70 8,00 Virtsan kemiallinen seulonta 19,20 13,10 2,00 6,00 EKG, 12 kytkentää levossa 42,00 46,00 10,50 18,00 Verinäytteen otto 8,00 0,00 7,00 Laskutuslisä 0,00 0,00 4,00 Yhteensä 256,60 290,20 36,50 12 Sairaalaviesti 1/2012

13 tä ei tehdä yhtä tutkimusta vaan yleensä useita jopa lukuisia tutkimuksia. Työterveyshuollon Kelakorvaukset esimerkistä Taksoja ja omavastuita ei sovelleta työterveyshuollon Kela-korvauksissa, mikä usein tarkasteluissa unohtuu. Työterveyshuollossa Kelan korvaus perustuu palveluntuottajan työantajalle kirjoittamaan laskuun ja on tilanteesta riippuen joko 50 tai 60 prosenttia laskun summasta. Edellä esitetyssä esimerkissä Kelan korvaus olisi Mehiläisen laskutuksesta jopa 138,66 euroa, Terveystalon laskutuksesta jopa 112,44 euroa ja Fimlabin laskutuksesta 12 euroa. Toisin sanoen työterveydessä Kelalta saa em. prosenttiosuuksien mukaiset korvaukset siitä, minkä laskuttaa, ja loput maksaa työnantaja. Työterveyshuollossa tehdään perusterveille asiakkaille muun muassa työhöntulo- ja ikäkausitarkastuksissa usein moninkertainen määrä laboratoriotutkimuksia (esimerkiksi 9 tai 16) verrattuna kunnalliseen sairaanhoitoon tai muuhun yksityiseen terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon. On ilmeistä, että työterveyshuollon runsaissa laboratoriotutkimuksissa merkittävä osa on tarpeettomia. Työterveyshuollon konseptiin kuuluu, että terveitä työntekijöitä tutkitaan sairauden tai sairauksien poissulkemiseksi. Periaatteessa syynä laboratoriotutkimusten määräämiseen pitäisi olla esimerkiksi keski-ikäisen työntekijän lievä ylipaino, hieman koholla oleva verenpaine, alkoholin liikakäyttöä, suvussa sydän- ja verisuonisairauksia ja väsymystä. Tutkimusmääräyksen taustalla pitäisi olla jokin oire tai riskitekijä. Yhden hinnalla kymmenen Nuo esimerkit osaltaan osoittavat, että laboratoriotutkimukset ovat erittäin kannattavaa liiketoimintaa, joka on saanut ja saa yhteiskunnalta jatkuvasti huomattavaa taloudellista tukea. Mitä enemmän tutkimuksia määrätään, sen parempi on taloudellinen tulos. Suurista potilasjoukoista syntyy hyvin suuret tulot. Jos Mehiläinen teettäisi edellä mainitut verestä tehtävät tutkimukset ja maksaisi niistä tuottajille enintään Pirkanmaan sairaanhoitopiirin 20 euron potilaskohtaisen laskun mukaan, potilaan edellä mainituista tutkimuksista syntyisi katetta yli 21 miljoonaa euroa. Terveystalon vastaava summa olisi 16,7 miljoonaa euroa. Tämän vuoksi ylihintaiset laboratoriotutkimukset sekä niistä saatavat tulot ovat erittäin tärkeitä suurille yksityisille ketjuille. Avoimuutta ja kilpailua laboratoriotutkimusten ja kuvantamisen hintoihin Bensiini maksaa noin 1,65 euroa litralta. Jos jokin yritys tarjoaisi sitä asiakkaille em. hintakertoimilla, se maksaisi 9,4-kertoimella 15,51 euroa litralta ja 11,6- kertoimella 19,14 euroa litralta. Tuskin kukaan ostaisi bensaa tuohon hintaan ei edes yritys tai työnantaja. Polttoaineiden hintoja seurataan ja raportoidaan aktiivisesti, minkä seurauksena kuluttajien hintatietous on ajan tasalla ja kilpailu toimii. Vastaavalla tavalla tarvitaan laboratorio- ja kuvantamistutkimusten avoimia hintavertailuja ja niiden saattamista kansalaisten, työnantajien ja vakuutusyhtiöiden tietoon. Vain siten syntyy kilpailua ja järjettömän korkeat hinnat laskevat kohtuullisiksi. Lääkekorvausmenot pienemmiksi viitehintajärjestelmällä ja hallitusohjelmalla Viitehintajärjestelmä käyttöön muutti lääkekorvausten perusteita. Muutos tarkoitti sitä, että Kela maksaa järjestelmään kuuluvista lääkkeistä korvauksen enintään viitehinnasta. Jos asiakas ei halua vaihtaa viitehintaa kalliimpaa lääkettään edullisempaan, hän saa Kela-korvauksen viitehinnasta ja maksaa viitehinnan ylittävän osuuden itse. Viitehintaa edullisemmista lääkkeistä korvaus maksetaan lääkkeen myyntihinnasta. Lääkevaihdon piiriin tuli aikaisempaa enemmän lääkkeitä. Sosiaali- ja terveysministeriö perusteli viitehintajärjestelmän käyttöönottoa tavoitteella saada säästöjä lääkekorvauskuluihin, vähentää sairausvakuutusmaksujen korotuspainetta ja hillitä valtion menojen kasvua niin, ettei potilaan hoidon laatu kärsi. Saavutetut säästöt voidaan käyttää muuhun terveydenhoitoon. Järjestelmän odotetaan lisäävän sekä lääkäreiden että potilaiden hintatietoisuutta ja ohjaavan lääkevalintoja edullisempiin mutta hoidollisesti samanarvoisiin lääkevaihtoehtoihin. Viitehintajärjestelmä on käytössä monissa läntisen Euroopan maissa, muun muassa Tanskassa, Saksassa ja Ruotsissa, sekä esimerkiksi Kanadassa ja Uudessa- Seelannissa. Järjestelmä kannustaa edullisempien rinnakkaislääkkeiden käyttöön. Se lisää lääkealan kilpailua tuoden yhteiskunnalle ja potilaille merkittäviä säästöjä. Tarkoituksena oli saada hyötyjä potilaille ja yhteiskunnalle. Ja niitä todella on saatu. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan Lakisääteisen sairausvakuutuksen lääkekorvausmenoja vähennetään siten, että säästö valtiontalouteen on 113 milj. euroa vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteena on uudistaa lääkekorvausjärjestelmää siten, että korvauksista hyötyvät ennen kaikkea paljon lääkkeitä käyttävät henkilöt. Samaten pidetään huoli, että kustannukset eivät muodostu pienituloisille esteeksi saada tarpeellinen lääkehoito. Tutkimusten hinnat ja menot pienemmiksi Suhteessa tuotanto- ja hankintakustannuksiin ylihin- Sairaalaviesti 1/

14 noitellut laboratorio- ja kuvantamistutkimukset tulevat kalliiksi yhteiskunnalle, rahoittajille, maksajille ja käyttäjille. Jos tutkimusten hinnat olisivat lähellä kunnallisten laboratorioiden ja kuvantamislaitosten hintoja, säästöt olisivat merkittävästi suuremmat kuin lääkemenoissa saavutetut. Näin säästyvät rahat voitaisiin käyttää muuhun terveydenhuoltoon. Sairaanhoitoon, terveydenhuoltoon sekä hoito- ja hoivapalveluihin kohdistuu suuret bisnes- ja sijoitusodotukset. Myös Suomessa on viime vuosina saatu näyttöjä tästä. Kasvut ja tuotot ovat olleet suuret tai erittäin suuret. Kilpailusta puhutaan, mutta kilpailu ei näy laboratoriotutkimusten hinnoissa. Kun lääkekorvausmenoja ja lääkkeiden liian korkeita hintoja on saatu tehokkaasti pienennettyä, tämän ei pitäisi olla ongelma laboratoriotutkimusten hintojen saamisessa radikaalisti aivan uudelle tasolle. Fimlab Laboratoriot Oy:n hinnat ovat hyvä verrokki. Yhteiskunnan, kansalaisten, työnantajien ja rahoittajien kannalta ylihinnoittelu ja laboratoriotutkimusten ylikäyttö työterveyshuollossa on rahan tuhlausta. On tyhmää maksaa liikaa pätee myös tähän. Veroilla koottua rahaa holtittomasti käytettäessä kyse ei ole pelkästään tyhmyydestä vaan myös vastuuttomuudesta. Säästöpotentiaali yhteiskunnalle on useita kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Tuotanto- ja hankintakustannuksiin verrattuna tutkimusten ylikorkeita hintoja ei pidä maksaa ei myöskään sillä perusteella, että terveyden- ja sairaanhoito sekä hoivapalvelut ovat suurten yksityisten yritysten ja sijoittajien odotuksissa erittäin kannattavaa liiketoimintaa. Säästövaatimus on vähintään yhtä oikeutettu kuin hallitusohjelman lääkekorvausten pienentämistavoite. Luotan suurten kunnallisten laboratorioiden tuotanto- ja kustannuslaskentaan, hinnoitteluun ja hintoihin. Minusta Fimlab Laboratoriot Oy on erinomainen esimerkki. Sen tutkimuspalveluja ostavat ilta-aikoina myös edellä mainitut yksityiset lääkäriketjut edulliseen, mutta täyskatteiseen hintaan. Viallisten lonkkatekonivelten korjaustoimenpiteet tekonivelsairaala Coxassa Antti Eskelinen, tutkimusjohtaja, Coxa Suomessa tehdään nykyisin vuosittain noin lonkan ensitekonivelleikkausta. Nuorilla ja aktiivisilla potilailla lonkkatekonivelten kestävyys on kuitenkin ollut epätyydyttävä. Tätä ongelmaa pyrittiin ratkaisemaan metallimetalli liukuparia hyödyntävillä lonkkatekonivelillä (engl. metal-on-metal hip replacements, MOM), joiden käyttö lisääntyi 2000 luvun alussa nopeasti. Ensin laajamittaiseen käyttöön otettiin niin kutsuttu pinnoitetekonivelleikkaus, jonka alustavien tulosten oltua lupaavia MOM-liukuparin käyttö laajeni myös perinteisiin varrellisiin lonkkatekoniveliin. Yhteistä näille MOM-tekonivelmalleille on suuri nuppikoko, joka antaa nivelelle merkittävästi paremman stabiliteetin kuin perinteinen lonkkatekonivel, ja kobolttikromi -metalliseoksesta valmistettu liukupari, jonka kulutuskestävyys oli laboratorio- ja simulaattoritutkimuksissa selvästi perinteistä metalli-muovi liukuparia parempi. Vuosina käytettiin Yhdysvalloissa MOM-liukuparia jo yli 30 prosentissa kaikista lonkan tekonivelleikkauksista. Suomessa oli vuoden 2010 loppuun mennessä käytetty MOM-lonkkatekoniveltä yli leikkauksessa. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella puolestaan on yli 2500 potilasta saanut vuoden 2002 jälkeen MOM-lonkkatekonivelen. Useiden vuosien laajamittaisen käytön jälkeen osoittautui, että MOM-lonkkatekonivelten liukupinnasta irtoavat metallipartikkelit aiheuttavat osalle potilaista tulehduksellisen reaktion. Tämän niin kutsutun metallireaktion seurauksena lonkkaniveleen ja sen lähiympäristöön kasvaa tulehduskudos, joka voi pahimmillaan aiheuttaa lonkkaa ympäröivien pehmytkudosten vaurioitumiseen ja tekonivelen irtoamiseen luusta. Metallireaktion solu- ja molekyylitason mekanismit ovat puutteellisesti tunnettuja. Kyseessä lienee yhdistelmä metallihiukkasten aiheuttamaa suoraa vierasesinereaktiota ja allergistyyppistä reaktiota. Metallireaktion kehittyminen johtaa usein uusintaleikkaukseen, jossa tulehduskudos poistetaan ja metalliset liukupinnat korvataan toisen tyyppisellä tekonivelmallilla. Kaikki lonkkatekonivelet kuluvat ja voivat aiheuttaa kudosreaktioita. Metallireaktio on kuitenkin muista poikkeava, sillä siihen liittyvä tulehduskudos voi aiheuttaa laajan kudosnekroosin. MOM-lonkkatekonivelten uusintaleikkaustarve on metallireaktioiden vuoksi osoittautunut suuremmaksi kuin perinteisten lonkkatekonivelten, joista parhaiten kestävien mallien uusintaleikkaustarve on 0,5 1 prosenttia vuositasolla. Metallireaktion yleisyydestä on hyvin vaihtelevia käsityksiä ja on ilmeistä, että eri tekonivelmallit poikkeavat tässä suhteessa toisistaan. Tekonivelosien huono asento altistaa liukupinnan kulumiselle ja metallireaktion kehittymiselle. Myös potilaslähtöiset tekijät 14 Sairaalaviesti 1/2012

15 näyttävät vaikuttavan reaktion syntymiseen. Tämän hetkisen tutkimustiedon valossa näyttää myös siltä, että perinteinen varrellinen MOM -lonkkatekonivel on pinnoitetekoniveltä herkempi metallireaktion kehittymiselle. ASR-takaisinkutsu DePuy Orthopaedics, Inc., ilmoitti elokuussa 2010 poistavansa markkinoilta ASR -pinnoitetekonivelmallin ja vastaavaa metallista liukuparia hyödyntävän, lonkan perinteisissä tekonivelleikkauksissa käytettävän ASR XL-kuppijärjestelmän. Markkinoilta poisto perustui kansainvälisten tutkimusten kautta saatuun tietoon, että kyseisen tekonivelmallin saaneille potilaille on jouduttu tekemään tavanomaista enemmän uusintaleikkauksia. Uusintaleikkaukseen oli useimmiten johtanut nimenomaan edellä kuvattu metallireaktio. ASR-tekonivel on ilmeisesti kaikkein eniten uusintaleikkauksiin johtavia metallireaktioita aiheuttava malli. Kyseessä olevan tekonivelen saaneista potilaista on pahimmillaan prosenttia joutunut uusintaleikkaukseen kuuden vuoden kuluessa ensileikkauksesta. Sekä DePuy että Ison-Britannian lääkintäviranomaiset suosittivat syksyllä 2010, että ASR-leikkauksia suorittaneet sairaalat kutsuisivat arvioitavakseen kaikki ASR-tekonivelen saaneet potilaat. Tekonivelsairaala Coxassa tehtiin vuosien aikana yhteensä 887 potilaalle lonkan tekonivelleikkaus käyttäen ASRtekonivelmallia. Takaisinkutsun jälkeen kaikki potilaat kutsuttiin mahdollisten metallireaktioiden havaitsemiseksi Coxaan seurantatutkimuksiin. Diagnostiikka ja hoito Metallireaktion diagnostiikka on haastavaa. Osa potilaista on oireettomia tai hyvin vähäoireisia, ja perinteisissä röntgenkuvissa ei näy poikkeavaa. Toisin sanoen perinteisen tekonivelseurannan keinoin metallireaktio on erittäin vaikea havaita. Metallisen liukupinnan liiallinen kuluminen voidaan todeta mittaamalla metalli-ionien (kromi ja koboltti) määrää veressä. Osalle potilaista kehittyy kuitenkin metallireaktio, vaikka heidän veren metalli-ionitasonsa ovat normaalit. Tämän vuoksi diagnostiikassa tarvitaan myös erikoiskuvantamista. Coxassa on käytetty laajamittaisesti ASR-potilaiden seulonnassa syksystä 2010 lähtien seuraavaa tutkimusskeemaa: kaikki potilaat ovat saaneet postitse oirekyselyt ja he ovat käyneet Coxassa fysioterapeutilla kliinisessä arviossa. Sen lisäksi kaikki potilaat ovat käyneet verikokeissa veren kromi- ja koboltti-ionipitoisuuksien määrittämiseksi. Oireisille ja tutkimusten perusteella riskiryhmään kuuluviksi arvioiduille on lisäksi tehty lonkan erikoismagneettitutkimus (MARS MRI eli metal artefact reduction sequence MRI) tai lonkan UÄ-tutkimus. Näissä seulontatutkimuksissa on todettu metallireaktioon sopivat löydökset yli 100 potilaalla, ja heille tehdyissä uusintaleikkauksissa on todettu metallireaktio. Coxassa on tähän mennessä jouduttu tekemään uusintaleikkaus noin 16 prosentille ASR-potilaista. Metallireaktion vuoksi tehtävässä uusintaleikkauksessa poistetaan kaikki tulehduskudos ja mahdollinen nekroottinen kudos. Lisäksi reaktion aiheuttaja eli metallinen liukupari vaihdetaan toisen tyyppiseen. Käytännössä joudutaan vaihtamaan aina tekonivelen kuppiosa ja pinnoiteleikkauksen jälkeen tehdyssä uusintaleikkauksessa koko tekonivel joudutaan uusimaan. Nämä uusintaleikkaukset ovat haastavia ja komplikaatioherkempiä kuin tavalliset lonkan uusintatekonivelleikkaukset ja vaativat erityisosaamista. Tämän tyyppiset lonkan uusintatekonivelleikkaukset tulisi ehdottomasti keskittää Suomessa asiaan perehtyneisiin yksiköihin. TYKS toipui nopeasti syyskuisesta tulipalostaan rahalliset vahingot silti suuret Esa Halsinaho, viestintäpäällikkö, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri Turun yliopistollisessa keskussairaalassa sattui viime syyskuussa vakava tulipalo. Uhkaavasta tilanteesta selvittiin kuitenkin ilman ihmisuhreja. Perjantaina kello 5.41 TYKSin A-sairaalassa syttynyt tulipalo tuhosi täydellisesti ensiapupoliklinikan itäisen puolen, sen yläpuolella olleen päivystyslaboratorion sekä kardiologian tutkimus- ja hoitolaitteet. Kirurgian hallintotilat vaurioituivat pahoin ja A-sairaalan muut tilat mustuivat savusta ja noesta. Tulipalo aiheutti niin voimakasta savunmuodostusta, että koko seitsemänkerroksinen A-sairaalarakennus jouduttiin evakuoimaan. Noin 180 potilasta siirrettiin ensiavusta ja vuodeosastoilta TYKSin muihin sairaalarakennuksiin aamutuntien aikana. Evakuointi sujui hyvin, eikä potilaille koitunut tulipalosta vahinkoja. Palo saatiin sammutettua kelllo mennessä. TYKSin ensiapupoliklinikan toiminta siirrettiin osin U-sairaalan puolelle ja osin Turun kaupungin terveyskeskuspäivystyksen tiloihin Mäntymäkeen noin Sairaalaviesti 1/

16 kolmen kilometrin päähän. Suuri määrä A-sairaalaan vuodeosastoille ja kuvantamistutkimuksiin kutsuttujen potilaiden aikoja jouduttiin peruuttamaan. Myös lastenklinikka, jonne A-sairaalan toimintaa paljon siirrettiin, joutui peruuttamaan potilaidensa hoitoja. Vuodeosastot takaisin kahdessa viikossa Kun palosta oli kulunut viisi päivää, vuodeosastot oli puhdistettu ja tuuletettu käyttökuntoon. Paluumuutto alkoi maanantaina ja kolme päivää myöhemmin kaikki seitsemän vuodeosastoa toimivat jälleen A- sairaalassa. TYKSin ensiapupäivystys toimi sen sijaan pidempään väliaikaisesti kahdessa paikassa eli TYKSin U- sairaalassa ja Turun terveyskeskuksen päivystyksen yhteydessä. Viikkoa ennen joulua se pääsi palaamaan A-sairaalaan, jossa se nyt toimii osin aiemmissa ja osin entisen kanttiinin tiloissa, jotka saneerattiin päivystyskäyttöön. TYKSin henkilökunta on saanut eri tahoilta paljon kiitosta tulipalon aikaisesta toiminnastaan. Tapiolaryhmä luovutti marraskuussa ensiapupoliklinikan työntekijöille turvallisuuspalkinnon tunnustuksena neuvokkaasta toiminnasta sairaalapalossa. A-sairaalan tulipalo aiheutti yli 13 miljoonan euron vahingot. Tuhoutuneiden kalliimpien laitteiden uudelleenhankinta maksaa 1,5 miljoonaa ja käyttötalouteen kohdistuu noin 12 miljoonan euron vahinkomenot. Lisäksi tulipalo aiheutti noin runsaan neljän miljoonan euron tulonmenetykset potilaiden sovittujen hoitojen peruuntumisten takia. Vakuutus korvannee osan vahingoista. Syttymissyyn tutkinta päättynyt Onnettomuustutkimuskeskus julkaisi tammikuussa tiedotteen A-sairaalan tulipalon syttymisen tutkinnasta. Sen mukaan palo syttyi ensiapupoliklinikan alas lasketun katon yläpuolella olevassa välitilassa, jossa kulki ilmastointi- ja sairaalakaasuputkia sekä sähkökaapeleita. Palon syttymisen todennäköinen syy oli se, että katon välitilassa ollut hoitajakutsujärjestelmän ohjainyksikkö ylikuumentui, koska potilaspaikoilla käytettyjen kutsulaitteiden liittimien nastat olivat painuneet oikosulkuun. Hoitajakutsujärjestelmän ohjainyksikön teho on pieni, eikä se tavallisesti pysty sytyttämään tulipaloa. Välitilassa oli kuitenkin samanaikaisesta happiputkiston vuodosta johtuen tavanomaista korkeampi happipitoisuus. Näissä olosuhteissa laitteen syttymislämpötila on voinut alentua riittävästi ja mahdollistaa palamisen tavanomaista voimakkaampana. Palo levisi välitilassa olleiden sähkökaapelien eristeisiin. Palaessaan kaapelieristeet kuumensivat niiden yläpuolella kulkeneita sairaalakaasuputkia. Palon vaikutuksesta osa kaasuputkien liitoskohtien juotoksista suli ja alakaton yläpuolelle vuoti lisää happea ja paineilmaa. Näin onnettomuustutkimuskeskus arvioi palon syitä. Onnettomuustutkintakeskus jatkaa tapauksen tutkintaa palon ja savun leviämisen syiden sekä pelastamisen ja evakuoinnin analysoinnin osalta. Tutkinnassa kiinnitetään huomiota johtojen, kaapeleiden ja muiden läpivientien merkitykseen palon leviämisessä. Palokatko vaatii aina huolella tehdyn ja kunnollisen tiivistämisen, joka estää palon ja palokaasujen leviämisen. Turun sairaalapalo paljasti piilevät vaarat. TYKS ei varmaankaan ole ongelman kanssa yksin. Lisätietoja Tapauksen tutkinta jatkuu palon ja savun leviämisen tarkastelun sekä pelastamisen ja evakuoinnin analysoinnin osalta. Tutkinnan arvioitu valmistumisaika on toukokuu Onnettomuustutkintakeskuksen tiedote TYKSin A-sairaalan tulipalon syttymisen tutkinnasta on luettavissa Etusivu/ tai tiedotteet2012/57728/ Teknillinen johtaja Juha Rantasalo selvittää asiaa tarkemmin ja oikoo palon uutisoinnissa alkuun esitettyjä tietoja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Hospitaali-henkilöstölehden 5/2011 haastattelussa (s. 8). hospitaali_5_2011_lowres.pdf 16 Sairaalaviesti 1/2012

17 Kotisairaalatoiminta Helsingissä Eeva Leppävuori, ylilääkäri, Helsingin Kaupunginsairaala, Malmin sairaala, Kotisairaaloiden kehittämistyöryhmän puheenjohtaja Kotisairaala on sairaalahoidon erityismuoto, joka on virallisesti avohoitoa. Se palvelee sekä perusterveydenhuoltoa että erikoissairaanhoitoa. Kysyntä ylittää tällä hetkellä palvelumahdollisuudet. Ensimmäinen kotisairaala Helsingissä aloitti vuonna 1996, kun mietittiin keinoja saada helpotusta vuodeosastojen jatkuvaan ylipaikkaisuuteen ja potilastungokseen päivystyspoliklinikoilla. Lisäksi haluttiin viedä akuuttihoidon osaamista potilaan kotiin. Mallia toimintaan haettiin Ruotsista Motalasta, jossa kotisairaalatoimintaa oli ollut jo 20 vuotta. Alussa kotisairaalatoiminta kohdennettiin erityisesti akuuttiosastoilta kotiutuvien geriatristen potilaiden tukemiseen ja palliatiiviseen hoitoon potilaille, jotka haluavat heitä hoidettavan kotona. Kotihoito ei tällöin ollut Helsingissä yhtä kehittynyttä kuin nykyisin. Sittemmin kotisairaalatoiminnan on todettu hyödyttävän akuuttiin infektioon suonensisäistä antimikrobilääkitystä tarvitsevia potilaita ja palliatiivista hoitoa tarvitsevia syöpäpotilaita. Myös punasolutiputuksia on järkevää antaa kotisairaalassa. Näin vältetään potilaan altistuminen vuodeosaston vaaroille, kuten infektioille tai kaatumisille vieraassa ympäristössä. Kotisairaaloissa hoidetaan myös vaativia haavapotilaita, jotka tarvitsevat VAC-haavaimulaitetta. Hyödyt Kotisairaalahoidon hyödyllisyydestä on tehty tutkimuksia erityisesti Australiassa ja Isossa Britanniassa. Näissä tutkimuksissa on todettu, että kotisairaalahoidolla ehkäistään sairaalabakteeritartuntoja. Lisäksi kotisairaalahoidossa esiintyy vähemmän sekavuutta akuuttien sairauksien yhteydessä. Akuutissa sairaalahoitoa vaativassa infektiossa hoidon kokonaisaika lyhenee, koska potilas pääsee jo päivystyspoliklinikalta suoraan kotisairaalaan. Kattavuus Kotisairaalatoiminta aloitettiin Helsingissä Koillisessa suurpiirissä Malmin sairaalan yhteydessä 10 potilaalla; vuoden 1997 alkupuoliskolla paikkaluku nostettiin kahteenkymmeneen. Laakson kotisairaala aloitti vuonna 1998 ja sen jälkeen aloitti Itäinen kotisairaala Myllypurossa. Myllypuron toiminta siirrettiin vuonna 2004 Herttoniemeen. Näiden jälkeen kotisairaalatoiminta aloitettiin Kivelässä. Vuonna 2003 Keskisen suurpiirin tehostetun kotihoidon yksikkö vakinaistettiin ja nimettiin kotisairaalaksi. Tästä lähtien kotisairaalatoiminta on kattanut koko kaupungin. Kotisairaalat toimivat nykyisin viidessä pisteessä: Herttoniemessä, Malmilla, Laaksossa, Kivelässä ja Koskelassa. Paikkoja on kaikkiaan 93, joista Herttoniemessä ja Malmilla 20, Laakson alueen kotisairaaloissa yhteensä 53. Käytännöt Henkilöstörakenne muodostui kotisairaalassa sairaalaosaston tyyppiseksi. Lääkärinä toimii sisätautien tai geriatrian erikoislääkäri ja sairaanhoitajat toimivat kolmivuorotyössä. Vuodesta 2007 kotisairaaloiden sairaanhoitajat ovat työskennelleet kaksivuorotyössä. Yöllä kotisairaaloiden potilaita hoitavat yökotihoidon sairaanhoitajat. Yökotihoito hoitaa esimerkiksi antibioottitiputukset ja yöllä tapahtuvat soittolistapotilaiden hälytyskäynnit. Kotisairaalan potilaaksi ohjaudutaan joko päivystyspoliklinikan tai muun hoitoyksikön lähetteellä. Lähete on joko faxi-lähete, sähköinen lähete tai merkintä sähköisessä sairauskertomusjärjestelmässä. Jos kotisairaalassa on tilaa, kotisairaalan hoitaja voi ottaa potilaita kotisairaalahoitoon päivystysaikana päivystyspoliklinikalta. Virka-aikana kotisairaalan osastonhoitaja ja osastonlääkäri päättävät potilaiden sisäänotosta. Päivystyspoliklinikalta tulevilla tulee olla selkeä diagnoosi. Kotisairaala ei ole tarkoitettu epäselvien infektioiden diagnostiikkaan, vaan varmistettujen infektioiden suonensisäisen antimikrobihoidon toteuttamiseen. Esimerkiksi epäselviä sepsispotilaita ei voida ottaa hoitoon, koska tilanteen syy ei ole tiedossa. Potilaalta kysytään aina, suostuuko hän hoidon toteuttamiseen kotiolosuhteissa. Tavallisesti päivystyspoliklinikalta tarjotaan kotisairaalaan enemmän potilaita kuin voidaan ottaa vastaan. Infektiopotilaiden kierto kotisairaalassa on nopea ja heidän hoitoaikansa on lyhyt. Suonensisäistä antibioottihoitoa tarvitaan usein 3 5 vuorokautta ja sen jälkeen voidaan jatkaa lääkkeellä suun kautta, jolloin kotisairaalahoito ei ole enää tarpeen. Viime vuosina on kehitetty erityisesti infektiopotilaiden joustavaa hoitoa ja heidän ottamistaan kotisairaalahoitoon päivystyspoliklinikoilta ympäri vuorokauden. Näin pyritään myös helpottamaan päivystyspoliklinikoiden ruuhkia. Kotisairaalaan tulee infektiopotilaita myös HUS:n infektioklinikasta ja muilta vuodeosastoilta sekä Kaupunginsairaalasta suonensisäisen antibioottihoitojen toteuttamista varten. Potilaat Kotisairaalan potilaista infektiopotilaita on noin 2/3 Sairaalaviesti 1/

18 ja palliatiivisia syöpäpotilaita noin 1/3. Hoidossa on myös potilaita, joilla on molemmat sairaudet. Saattohoidossa olevia syöpäpotilaita ei ole määrällisesti paljon, mutta he ovat paljon sekä sairaanhoitajien että lääkärin työpanosta ja tukea vaativa potilasryhmä. Tavallisimmat kotisairaaloissa hoidettavat infektiot ovat munuaisaltaan tulehdus, keuhkokuume, ruusu, sekä sepsisten jatkohoidot ja borrelioosit. Syövistä tavallisimmat ovat rintasyöpä, keuhkosyöpä, haimasyöpä ja maha-suolikanavan syövät, sekä aivokasvaimet, eli syövät niiden yleisyysjärjestyksessä. Syöpäpotilaista suurin osa tulee jatkohoitoon HUS:n syöpätautien klinikasta, jossa pääsääntöisesti on jo tehty päätös siirtymisestä palliatiiviseen hoitoon. Mahdollinen palliatiivinen sytostaattihoito toteutetaan Syöpätautien klinikassa. Sairauden edetessä tarvitaan oireiden lievityshoitoa asiantuntevan tiimin valvonnassa. Kun syöpäpotilaan kohdalla on tehty päätös siirtymisestä palliatiiviseen hoitoon, toivotaan, että hoitopaikasta tehdään lähete oman alueen kotisairaalaan. Kotisairaalasta tehdään potilaan luo arviointikäynti, jonka tekee joko sairaanhoitaja tai lääkäri tai molemmat yhdessä. Käynnillä arvioidaan, riittääkö potilaalle jatkossa kontakti terveysaseman tai kotihoidon lääkäriin vai otetaanko potilas kotisairaalan soittolistalle. Jos potilas otetaan soittolistalle, hän voi olla puhelinkontaktissa kotisairaalaan. Jos potilaan kunto romahtaa, hänen luokseen järjestetään käynti ilman uutta lähetettä. Syöpäpotilaalla voi olla vuoden aikana kotisairaalassa useampia hoitojaksoja. Kotisairaalahoito mahdollistaa syöpäpotilaalla myös kotikuoleman. Saattohoidossa on tärkeää yhteistyö omaisten ja kotihoidon kanssa. Helsingissä on pyritty siihen, että palvelutalojen ja vanhainkotien asukkaat eivät ohjautuisi sairaalaosastoille, vaan päivystyspoliklinikan tutkimusten jälkeen nämä henkilöt palaavat hoitopaikkaansa. Kotisairaalasta mennään hoitopaikkaan antamaan esimerkiksi suonensisäistä antibioottihoitoa tai toteuttamaan kivun hoitoa. Kaikilla kotisairaaloilla on myös nimetty tukiosasto omassa sairaalayksikössä (Herttoniemi, Malmi, Laakso) johon potilas pääsee, jos kotisairaalahoidossa tulee ongelmia esimerkiksi kunnon romahtamisen takia, eikä potilas halua tai pääse Terhokotiin. Helsingin oman saattohoito-osaston suunnittelu on alkamassa. Osaaminen Kotisairaalan lääkärin on hallittava sairaalatasoisten infektioiden hoito ja suonensisäinen antimikrobilääkitys sekä palliatiivisen hoidon lääkitykset. Kipulääkityksessä erityisesti opiaattihoito tulee hallita kaikissa muodoissaan. Kotisairaaloissa toimiikin tällä hetkellä geriatreja ja sisätautilääkäreitä, joilla on palliatiivisen hoidon erityispätevyys. Malmin kotisairaalalle on myönnetty palliatiivisen hoidon erityispätevyyden koulutusoikeus. Kotisairaalatoiminta vaatii myös osaavan sairaanhoitajatiimin. Sairaanhoitajalla on oltava myös ajokortti. Kotisairaalan tiimin optimikooksi on arvioitu 20 sairaansijaa, jolloin yksi lääkäri työllistyy ja hoitajamitoitus on tehokas. Tämänhetkisen toiminnan hektisyyden takia tämä mitoitus ei kuitenkaan käytännössä tunnu riittävältä. Kotisairaaloilla on merkittävä rooli hoidettujen potilaiden kokonaismäärässä. Vuonna 2011 Helsingin kotisairaaloissa hoidettiin 2649 potilasta; hoitojaksoja oli yhteensä Hoitojakson keskimääräinen pituus kotisairaalassa oli 6,8 vuorokautta vuonna 2010 ja 6,3 vuorokautta vuonna Viron terveydenhuollossa tieto palvelee toimintaa Kauko Hartikainen, erityisasiantuntija ja Erja Wiili-Peltola, erityisasiantuntija, Kuntaliitto Viro on tietoyhteiskuntakehityksessä Euroopan kärkimaa. Monet sähköiset palvelut, joita Suomessa vasta suunnitellaan, ovat siellä jo nyt laajassa käytössä. Ensi vuoden tavoitteena on saada kaikki julkiset palvelut sähköisiksi. Palvelun käyttäjät tunnistetaan identifiointikortilla, joka on tällä hetkellä käytössä jo 90 prosentilla väestöstä. Palvelut ja tietojen arkistointi on toteutettu keskitetyllä X-road verkkoratkaisulla. Viron terveydenhuoltopalveluita tuotetaan vakuutusrahastolla Viron bruttokansantuotteesta kuluu noin 7 prosenttia terveydenhuoltoon. Viroon on lähdetty purkamaan sairaalapainotteista palvelujärjestelmää priorisoiden avohoitoa ja perusterveydenhuollon perhelääkärijärjestelmää. Sairaaloiden toimintaa on keskitetty vähentämällä erityistason erikoissairaanhoidon yksikköjä. Sairaalat ovat joko julkisessa omistuksessa tai ne ovat säätiöiden omistamia. Ne toimivat viiden vuoden sopimusjaksoilla yritysmäisesti melko suurilla vapausasteilla. Sopimuskumppanina toimii terveysvakuutusrahasto, joka myös valvoo toimintaa. Keskusohjatulla vakuutusrahastolla, EHIF (Estonia Health Insurance Fund) rahoitetaan siis terveydenhuoltoa, kuten perhelääkäritoimintaa ja erikoissairaanhoitoa. Rahaston pääoma kootaan veroilla. Kaikki vi- 18 Sairaalaviesti 1/2012

19 rolaiset maksavat 13 prosenttia palkkatuloistaan tähän terveysvakuutusrahastoon. Vakuutusrahaston avulla tuetaan myös toiminnan kehittämistä ja tietojärjestelmäratkaisuja, kuten esimerkiksi sähköisten potilasasiakirjojen ja reseptien käyttöönottoa. Vastaanottotoiminnan pääperiaatteena on, että potilas listautuu palvelun tuottajalle ja palvelun tuottaja saa korvauksen terveysrahastosta. Listautuneiden määrän vaihteluväli on keskimäärin potilasta lääkäriä kohden ja kannattavuuden alaraja on 1200 listautunutta. Tuottaja saa korvausta osittain listautuneiden määrän ja osittain palvelutapahtumien perusteella. Palvelujärjestelmä on asiakaslähtöinen ja oman vastaanoton ehtona on hoitajan palkkaaminen vastaanotolle. Sähköisistä palveluista monipuolinen tarjonta Toimihenkilöiden ja asiakkaiden sähköinen identifiointi on toteutettu ID-tunnistekortilla, joka on käytössä jo 90 prosentilla väestöstä. Sähköisiä jo käytössä olevia palveluita ovat muun muassa veropalvelut, äänestykset, matkaliput, paperiton koulu, poliisipalvelut ja eläkeseuranta. Sähköisten palveluiden avulla on pystytty merkittävästi tehostamaan työprosesseja sekä vähentämään perinteisiä asiointikäyntejä. Lisäksi sähköisten palveluiden avulla vasteajat ovat pienentyneet huomattavasti. Esimerkiksi veropäätös toimitetaan kansalaisille keskimäärin viiden vuorokauden kuluttua veroilmoituksen jättämisestä. Myös sähköinen allekirjoitus on jo laajasti käytössä. Palvelut on toteutettu Internet X-Road väylällä, jota ministeriöt hallinnoivat ja koordinoivat. Väylä mahdollistaa sen, että julkisten ja yksityisten palvelujen rajapinnat ovat kunnossa ja että niiden keskinäinen tiedonvaihto toimii. Virossa on jopa lailla säädetty, että viranomainen ei saa kerätä tietoa, jonka jokin viranomainen on jo kerännyt. Viranomaisen pitää hyödyntää toisten viranomaisten jo kokoamaa tietoa. Näin tietotuotantoa on saatu virtaviivaistettua ja kunnallisilla toimijoilla ei kulu tarpeettomasti aikaa moninkertaiseen tiedon tuottamiseen. Kaikki viranomaiset ovat kytkettyinä X-road väylään ja välittävät tiedon toisilleen sen kautta. Luonnollisesti välitettävä tieto on tarkkaan sovittu ja rajattu sen käyttötarkoituksen mukaan. Sähköisen potilastietojärjestelmän palvelut Virossa on tavoitteena, että vuonna 2013 kaikki julkishallinnon keskeiset palvelut, jotka on mahdollista toteuttaa sähköisesti, ovat kansalaisten käytettävissä. X-road väylä on keskeisessä roolissa tiedonvälityksessä myös terveydenhuollossa Sairaalaviesti 1/

20 Tätä varten on rakennettu kansallinen infrastruktuuri, joka tukee tavoitetta. Keskeisenä komponenttina kansallisen tason infrastruktuurissa toimii siis yhteinen palvelualusta (X-Road), johon kaikki sähköiset palvelut on liitetty tietoturvallisesti. Lähtökohtana on asiakaslähtöisyys ja luottamus asiakkaiden kykyyn toimia sähköisessä verkossa. Visiona on se, että kuntalainen ottaa aktiivisen roolin terveyden ja sairauden hoidossa ja lääketieteen ammattilaiset toimivat konsulttina hänelle. Viroon on perustettu keskitetty kansalais-/potilaskohtainen tietoarkisto, johon keskeiset terveystiedot tuotetaan paikallisista järjestelmistä. Selkeä johtamisrakenne, hyötyjen pohjalta tehty priorisointi, terveydenhuollon ammattilaisten ja organisaatioiden sitouttaminen kehittämistyöhön ja kannustaminen järjestelmän käyttöön on edistänyt sähköisten terveyspalvelujen kehittymistä ja käyttöönottoa. Kehittämisessä on keskeisessä asemassa E-Terveyssäätiö (Estonian ehealth Foundation Board), jonka johdossa on toiminut Madis Tiik vuodesta 2007 alkaen. Säätiöllä ja kansallisella terveysvakuutusrahastolla on kiinteää yhteistyötä esimerkiksi tiedon laadun ja tietoturvan hallinnan kehittämisessä. Suomessa sähköisten terveyspalveluiden kehittäminen Viroon verrattuna on vielä puolitiessä. Tähän löytyy monia syitä. Vaikuttimena on ollut ainakin työn vastuun hajautunuminen ilman täsmällisiä yhteistoimintamalleja, täydellisyyden tavoittelun pyrkimys sekä riittämättömät kannustimet. Viron E-Terveyssäätiö hallinnoi kaikkia uusia eterveys-prosesseja ja niiden standardointia. Uuden palvelun tai uuden dokumenttityypin (esimerkiksi uusi todistus tai lausunto) kehittäminen lähtee liikkeelle aina yhteistyössä E-Terveyssäätiön kanssa. Uusia Virossa kehitettyjä sähköisiä palvelumuotoja ovat muun muassa sähköiset terveydentilatodistukset ja virtuaaliset terveystarkastukset. Tiedot kootaan järjestelmästä, jolloin asiakkaan ei tarvitse kulkea todistuksen perässä, vaan hän voi itse käynnistää asiointiprosessin jo kotonaan. Tietojen käsittelyssä ei tarvita potilaan erillistä suostumusta, mutta potilaalla on oikeus kieltää tietojensa käyttö. Tietojärjestelmä valvoo automatisoidusti tietojen käyttöä. Mikäli potilas sulkee omien tietojensa katseluoikeuden, tulee hänelle huomautus, että tämä toimenpide lisää hoitovirheen riskiä. Lääkeresepteistä noin 90 prosenttia on sähköisiä, eikä paperiseen käytäntöön enää haluttaisi palata. Sähköisen potilastietojärjestelmän rakentamiskustannukset vuosien 2005 ja 2010 välisenä aikana ovat karkeasti arvioiden olleet noin 10 miljoonaan euroa, eli noin 7,5 euroa Viron kansalaista kohden. Sähköisen tietojärjestelmän kehittäminen strategista työtä Keskeisin lähtökohtia sähköisten tietojärjestelmien kehittämisessä on selkeä yhteinen visio tavoitteista. Kokonaiskuvan, johon liittyviä prosesseja lähdetään sähköistämään, pitää myös olla selkeä ja ymmärrettävä. Siihen liittyvät kehittämiskohteet tulee priorisoida. Työssä pitää ymmärtää, että tietosuojaa ei aikaansaada teknisilläkään ratkaisuilla täysin aukottomaksi, mutta sähköisten palveluiden tietosuoja on kuitenkin paremmin valvottavissa kuin perinteiset paperilla toteutetut palvelut. Kehittämistä ei pidä aloittaa yksittäisistä palveluista, kuten esimerkiksi sähköisestä ajanvarauksesta, vaan alkuun tulee panostaa yhteiseen infrastruktuuriin. Johtamis- ja vastuurakenteet pitää sopia. Työssä tulee nimetä kokonaisuudesta vastaava taho ja keskeiset toimijat, kuten lääkärit ja rahoittajat, jotka myös sitoutetaan kehittämistyöhön. Kehittämiseen ja toteuttamiseen pitää saada asiaan vihkiytyneitä ja innostuneita asiantuntijoita. Lisäksi tulee sopia kepeistä ja porkkanoista, jotta järjestelmiä hyödynnetään tavoitellulla ja sovitulla tavalla. Viron laki velvoittaa kirjaamaan kaikki keskeiset hoitotiedot viron kielellä. Potilaat pääsevät katsomaan omat potilasasiakirjansa, röntgenkuvansa ja laboratoriovastauksensa. Hoitohenkilökunnan tulee ottaa tämä huomioon. Hoitokertomuksen kirjaamisen tulee olla asiallista ja ymmärrettävää. Kansalaisen tietojen katselua voidaan rajata, jos diagnoosi on epäselvä ja sen selvittely on kesken. Kaikissa sairaaloissa omien tietojen katselua ei ole vielä toteutettu. Kaikki tiedot eivät vielä siirry potilaan vaihtaessa hoitopaikkaa. Tärkeimmistä hoidon edellyttämistä tiedoista on laadittava yhteenveto, jonka eri toimijat näkevät. Tietojärjestelmän pitkäjänteisen kehittämisen ansiosta ajanvarauksien peruutukset ovat vähentyneet. Osa lääkärikäynneistä pystytään korvaamaan hoitajakäynneillä ja työajankäyttöä pystytään optimoimaan entistä paremmin. Kroonisten tautien hallinnassa oikeaaikaista lääkitystä pystytään hallinnoimaan paremmin, komplikaatioita pystytään ehkäisemään ja tukemaan omahoitoa. Lisäksi turhia tutkimuksia pystytään vähentämään, käyntiaikoja lyhentämään ja hoidossa tarvittavia potilastietoja hyödyntämään paremmin. Tietotekniikan avulla pystytään myös toteuttamaan uusia innovaatioita, kuten liittämään hoitotapahtumaan potilaan omia seurantatuloksia, seuraamaan hoidon sekä lääkityksen vaikutuksia henkilötasolla ja luomaan vuorovaikutuksellinen ennaltaehkäisevä ote potilaan terveydenhallinnassa. Viro on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut tietoyhteiskunnaksi. Sen määrätietoinen tekemisestä on myös meille opittavaa. 20 Sairaalaviesti 1/2012