Etelä-Savon ympäristöohjelman taustaselvityksiä

Transkriptio

1 E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 63 Anni Panula-Ontto-Suuronen ja Paavo Nikkilä (toim.) Etelä-Savon ympäristöohjelman taustaselvityksiä Mikkeli 2005

2 E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 63 Anni Panula-Ontto-Suuronen ja Paavo Nikkilä (toim.) Etelä-Savon ympäristöohjelman taustaselvityksiä Osa 1. Alueellisen ympäristökeskuksen ohjauskeinojen vaikuttavuus Osa 2. Etelä-Savon kasvihuonekaasupäästöt sekä kasvihuonekaasu- ja energiatase vuonna 2000 Osa 3. Etelä-Savon ympäristöanalyysi 2004 Mikkeli 2005

3 Julkaisu on saatavana vain sähköisessä muodossa ja tuotteet->julkaisut Mikkeli

4 Sisältö Alkusanat... 4 Osa 1 Alueellisen ympäristökeskuksen ohjauskeinojen vaikuttavuus... 5 Tiivistelmä Johdanto Kyselyn tulokset Kuntien toiminnalliset tulostavoitteet ja niiden saavuttamiseen vaikuttavat tekijät Arvio alueellisen ympäristökeskuksen vaikuttavuudesta Kehittämisehdotuksia Johtopäätöksiä Kuntien tavoitteet ja tehtävät Suositukset Lähteet LIITE Osa 2 Etelä-Savon kasvihuonekaasupäästöt sekä kasvihuonekaasu- ja energiatase vuonna Tiivistelmä Ilmastonmuutos Kasvihuoneilmiö Energiantuotanto, -hankinta ja -kulutus Kaukolämpövoimalaitokset Kiinteät ja siirrettävät lämpökeskukset Kaukolämpö- ja prosessivoimalaitos Huippuvoimalaitokset Teollisuuden oma energiantuotanto Ostosähkö Rakennusten erillislämmitys Liikenne Teollisuusprosessit Karja- ja maatalous Karjatalous Maanviljely Jätehuolto Jäteveden puhdistus Kaatopaikat Maankäyttö Metsät Suot Vesistöt Etelä-Savon energia- ja kasvihuonekaasutase vuonna Tuotanto- ja kulutusperusteiset päästöt Polttoaineiden käytön tuotanto- ja kulutusperusteiset päästöt ja energiatase Kasvihuonekaasutase Pohdinta Lähteet OSA 3 Etelä-Savon ympäristöanalyysi Tiivistelmä Johdanto Ympäristövaikutusten arviointiongelman jäsentely Kuormitustekijöiden merkityksen arviointi ympäristöongelman aiheuttajana Ympäristöongelmaluokkien arvottaminen Ympäristövaikutusten laskenta Tulokset Viitteet LIITE LIITE LIITE LIITE LIITE

5 Alkusanat Etelä-Savon ympäristöohjelman laadinnan tausta-aineistoksi laadittiin Etelä-Savon ympäristökeskuksen toimeksiannosta erilaisia selvityksiä. Tähän julkaisuun on koottu kolme keskeisintä: Osa 1, Alueellisen ympäristökeskuksen ohjauskeinojen vaikuttavuus (Veli-Matti Tiainen Suomen ympäristökeskus) osa 2, Etelä-Savon kasvihuonekaasupäästöt sekä kasvihuonekaasu- ja energiatase vuonna 2000 (Leena Mäkelä Etelä-Savon ympäristökeskus), osa 3, Etelä-Savon ympäristöanalyysi 2004, tausta-aineistoa Etelä-Savon ympäristöohjelmaan (Jyrki Tenhunen, Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskus). Nämä selvitykset ovat olleet ohjelmaa laativissa työryhmissä käsiteltävinä (ohjausryhmä ja teemaryhmät) ja ne kuvaavat ympäristön tilaa alueella sekä alueellisen ympäristökeskuksen käytössä olevien ohjauskeinojen koettua vaikuttavuutta alueen kunnissa. Yleisö on ympäristöohjelman laadinnan aikana voinut tutustua niihin osoitteessa Etelä-Savon ympäristökeskus Etelä-Savon ympäristöohjelma Projektikoordinaattori Anni Panula-Ontto-Suuronen 4

6 Osa 1 Alueellisen ympäristökeskuksen ohjauskeinojen vaikuttavuus Kohdealueena Etelä-Savon Ympäristökeskus Veli-Matti Tiainen 5

7 6

8 Sisältö Tiivistelmä Johdanto Kyselyn tulokset Kuntien toiminnalliset tulostavoitteet ja niiden saavuttamiseen vaikuttavat tekijät Ympäristötoimi Arvio alueellisen ympäristökeskuksen vaikuttavuudesta Ympäristötoimi Kaavoitus Jätehuolto Vesihuolto Kehittämisehdotuksia Taloudellinen tuki Tiedollinen tuki Hallinnollinen ohjaus Toimintatavat Muita ehdotuksia Johtopäätöksiä Kuntien tavoitteet ja tehtävät Suositukset Lähteet LIITE 1: ASIASANAT: Ympäristökeskus, ohjaus, toimintatavat, kunnat, Etelä-Savo 7

9 8

10 Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa mitattua tietoa, arvioita, ja ehdotuksia alueellisen ympäristökeskuksen käytössä olevien: - ohjauskeinojen kehittämiseksi ja niiden käytön tehostamiseksi - voimavarojen kohdentamiseksi sekä - toimintatapojen kehittämiseksi Tutkimus tehtiin Etelä-Savon ympäristökeskuksen ( ESA) alueella. Aineisto kerättiin kevättalvella 2004 pidettyjen seutuseminaarien yhteydessä. Seminaarit pidettiin Pieksanmaalla, Rantasalmella ja Mikkelissä. Seminaareihin osallistuneista osa, kaikkiaan 29 henkeä eri kunnista, täytti jaetun kyselykaavakkeen. Tutkimuksen kohteena olivat kunnan ympäristötoimi, kaavatoimi, vesihuolto ja jätehuolto. Kysely kohdistui asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen, uusiin tavoitteisiin sekä toivottuihin kehitysehdotuksiin. Alueellisen ympäristökeskuksen osuutta arvioitiin ohjauskeinokohtaisella pisteytyksellä. Ohjauskeinoina oli taloudellinen, tiedollinen ja hallinnollinen ohjaus. Pisteytys on esitetty vastauskohtaisesti sekä yhteenvedoin graafisesti. Kuntien tehtävät osoittautuivat pääsisällöltään samanlaisiksi menneinä vuosina ja vielä vuosiksi eteenpäinkin. Toiminta on pitkäjänteistä kaavoitusta, vesihuollon toteuttamista, pohjavesien suojelua jne. Monia uusiakin tehtäviä, tavoitteita ja painotuksia tuli esille. Mitkä ovat olleet AYK: n tavoitteet ja keinot vaikuttaa kuntien eri toimintoihin ja mitkä ovat olleet suunnitelmat ja käytäntö eri ohjauskeinojen osalta? Vaikka ohjauskeinoilla ei ole ollut joiltain osin vaikutusta, voi tilanne silti olla hyvä tai ainakin suunnitelman mukainen. AYK ei ole pyrkinytkään ohjaamaan eikä kunta ole sitä odottanutkaan. Negatiivinen, kunnan toimia sen mielestä vaikeuttanut ohjaus herättää luonnollisesti kysymyksiä. Ympäristötoimessa tuli esille AYK:n valvonnan heikkous ja väljyys. Kaavoituksessa ja erityisesti rantojen rakentamisessa oli ollut erimielisyyksiä kuntien ja AYK:n kesken. Ohjauskeinoja ja toimintatapoja koskevat kehittämisehdotukset kohdistuivat paljolti tulevien tavoitteiden saavuttamisen ja tehtävien hoidon tukemiseen. AYK:lle on paljon odotuksia, enemmän kuin se on vastausten perusteella arvioiden tähän asti pystynyt. Useimmat ehdotukset tähtäävät käytännön toiminnan parantamiseen. Uusia ohjelmia tai säännöksiä ei kukaan esittänyt. Tutkimuksen tulosten perusteella voi suositella ainakin seuraavien aiheiden kehittämistä: - Valvonta- ja muun yhteistyön lisääminen ja työnjaosta sopiminen kunnan ympäristötoimen kanssa. Tällöin voidaan edistää myös kuntien keskinäistä yhteistoimintaa. - Kaavoitusprosessin parantaminen lisäämällä kummankin osapuolen osaamista ja yhteistyötä. Kohteina voisivat olla huolellinen suunnittelu, tietorekisterien luominen sekä uusimpien tutkimustulosten käytännön hyödyntäminen. Alueellisen ympäristökeskuksen toivottiin täsmentävän linjauksiaan ja toimivan johdonmukaisemmin mm. ennakoitavuuden parantamiseksi 9

11 1 Johdanto Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa mitattua tietoa, arvioita ja ehdotuksia alueellisen ympäristökeskuksen käytössä olevien: - ohjauskeinojen kehittämiseksi ja niiden käytön tehostamiseksi - voimavarojen kohdentamiseksi - toimintatapojen kehittämiseksi ja työnjaon parantamiseksi ero osapuolten välillä. Aiemmin vuonna 2003 vastaava tutkimus tehtiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ( LOS) alueella Satakunnassa. Se oli ensimmäinen asiaa selvittävä tutkimus, pilotti, jonka kokemusten perusteella nyt raportoitava tutkimus tehtiin. LOS - alueen tutkimus on julkaistu keväällä 2004 Suomen Ympäristökeskuksen ( SYKE) monistesarjassa ( moniste 300). Tämä tutkimus tehtiin Etelä-Savon ympäristökeskuksen ( ESA) alueella. Aineisto kerättiin kevättalvella 2004 pidettyjen seutuseminaarien yhteydessä. Osa Etelä-Savon ympäristökeskuksen järjestämiin ympäristöohjelmaseminaareihin osallistuneista kuntien edustajista täytti jaetun kyselykaavakkeen ( Liite 1) seminaarin yhteydessä kirjallisena työnä. Seminaarit pidettiin Pieksänmaalla, Rantasalmella ja Mikkelissä. Seminaarit oli tarkoitettu ESA :n ympäristöohjelman uusimistyön pohjaksi. Seminaareista laadittiin erilliset muistiot. Kyselyyn saatiin vastauksia seuraavasti: toimiala Seminaaripaikka Pieksänmaa Rantasalmi Mikkeli Yhteensä Ympäristönsuojelu Kaavatoimi Jätehuolto Vesihuolto Yhteensä Lounais-Suomen tutkimus tehtiin henkilöhaastatteluina kymmenessä kunnassa vastaavilla toimialoilla. Vastauksia saatiin siellä näin ollen 4 kertaa 10 eli 40 kappaletta. Suhteessa kummankin maakunnan, Satakunta ja Etelä-Savo, kuntien lukumäärään otanta eli vastausten lukumäärä on likimain samaa luokaa ympäristötoimessa ja kaavoituksessa. Jätehuollossa ja vesihuollossa tulos jäi vähemmän edustavaksi Etelä-Savossa. Tässä yhteydessä ei ole tehty lähempää vertailua maakuntien tai ympäristökeskusten välillä. Lounais- Suomen tutkimus haastatteluineen oli seikkaperäisempi käsittäen enemmän taustatietoja, kirjallisuustutkimuksen ja AYK: n tulossuunnittelun analysoinnin. Tämän tutkimuksen toteutti tekn. lis. Veli-Matti Tiainen SYKESTÄ. Tutkimuksesta sen eri vaiheissa on neuvoteltu ESA: n johtaja Heikki Teräsvirran kanssa. Tutkimuksen rahoitti ESA. 10

12 2 Kyselyn tulokset Kysely toteutettiin Pieksänmaalla, Rantasalmella ja Mikkelissä pidetyissä seutuseminaareissa. Kyselyn tulokset on seuraavassa analysoitu kyselykaavakkeen ( Liite 1) mukaisesti jaoteltuna. 2.1 Kuntien toiminnalliset tulostavoitteet ja niiden saavuttamiseen vaikuttavat tekijät Ympäristötoimi Vastauksia tavoitteista oli kaikkiaan kymmeneltä kunnalta. Ympäristötoimen tavoitteet koskivat osittain myös muita esillä olleita toimintoja. Ehdotukset on käsitelty kunkin toiminnan otsakkeen alla. Tavoitteet ovat seuduittain varsin samankaltaisia. Joitain erojakin ilmeni. Rantasalmen seudulla oli tavoitteena ollut alueellisen jätehuollon toteutus sekä uusien jätehuolto- ja ympäristösuojelumääräysten laadinta. Pieksämäen seudulla oli tavoitteena ollut ympäristötoimen siirtäminen kuntayhtymään ja seudullisen yhteistyön aloitus. Toiminnalliset tavoitteet vaihtelivat viranomaistehtävistä ympäristöimagon parantamiseen. Tavoitteina esiintyivät mm: - Pinta- ja pohjavesien suojelu sekä vesien tilan parantaminen vähentämällä erityisesti metsäojituksen, turvetuotannon ja haja-asutuksen kuormitusta. - Keskustan ilman laadun parantamien ( Mikkeli) ja energiahuollon kotimaisuus. - Ympäristötöiden aikaansaanti ( vesistöt ja maisema). - Ympäristökasvatus Tavoitteiden saavuttamiseen ja tehtävien hoitoon vaikuttivat ensisijassa oma rahoitus, oma osaaminen sekä kunnan strategiat ja säännökset. Jonkin verran oli merkitystä lupatuloilla ja ulkopuolelta tulleella hankerahoituksella. Ulkopuolisena osaajana vesiensuojelussa mainittiin alueellinen ympäristökeskus. Konsulttien käyttö oli ollut vähäistä Kaavoitus Kaavoitukseen tuli eniten vastauksia, kaikkiaan 12 kunnasta. Joissain muidenkin toimintasektoreiden vastauksissa oli kaavoitusasioita. Kaavatoimen tavoitteina mainittiin useimmiten yleiskaavojen ( lähinnä rannoille) ja myös asemakaavojen laatiminen. Erityiskysymyksinä tulivat esille: - Liikenteen järjestäminen - Viherrakentaminen - Kaupunkikuvan parantaminen - Tonttitarjonta ( yleisin tavoite kaavoituksessa) ja poikkeusluvat Kahdessa kunnassa tulivat esille toiminnalliset tavoitteet ( prosessit ja resurssit) kuten: - Kaavoituksen ohjelmointi - Suunnittelujärjestelmän tekeminen - Vuorovaikutteinen suunnittelu - Joustava ja oikea-aikainen asiakaspalvelu - Oman kaavoitusinsinöörin palkkaus Kaavoitus rahoitettiin miltei yksinomaan kunnan omasta budjetista. Myös osaaminen oli useimmiten kunnan omaa. Pienemmissä kunnissa oli konsulttien käyttö yleistä. Yleiset säännökset ja kuntastrategiat olivat kaavatyön perustana. 11

13 2.1.3 Jätehuolto Jätehuollosta tuli vain kolme vastausta ja tavoiteilmaisut jäivät yleiselle, toiminta-ajatus tasolle : - Toimiva jätehuolto - Jätehuollon toteutus - Jätteiden käsittely Ainoa konkreettinen tavoite oli vanhan kaatopaikan sulkeminen. Seudullinen jätehuolto ja uudet jätehuoltomääräykset on mainittu jo edellä ympäristötoimen tavoitteissa. Jätehuollon toteutus tapahtuu omalla ja tulorahoituksella. Oman osaamisen ohella käytetään konsulttia (hankesuunnittelu?). Jätehuolto perustuu siitä annettuihin säännöksiin ja kunnan strategiaan Vesihuolto Vesihuollosta jätettiin neljä vastausta. Jossain ympäristötoimen vastauksissa oli myös vesihuollon tavoitteita. Yleisluontoisia tavoitteita olivat: - Vesihuollon toteutus - Puhtaan juomaveden turvaaminen Edellisiin liittyen mainittiin: - Pohjavesialueiden kartoitus ja - Pilaantuneiden maiden selvitykset Useimmilla oli tavoitteena haja-asutuksen vesihuollon järjestäminen. Vesihuollon rahoitus perustuu budjettirahoitukseen, tulorahoitukseen ja ulkopuoliseen tukeen ( investoinnit ja suunnittelu). Oman osaamisen ohella käytetään konsultteja. Tavoiteasettelu perustuu kunnan strategiaan ja säännöksiin. 2.2 Arvio alueellisen ympäristökeskuksen vaikuttavuudesta Arvio perustuu kyselyyn sisältyneeseen pisteytykseen. Pisteytyksen keskiarvot näkyvät kuvissa 1 ja 2. Keskiarvot on laskettu vastausten lukumäärän mukaan. Esimerkiksi ympäristönsuojelu/taloudelliset ohjauskeinot: 10 vastausta ja 2 osatekijää merkitsee 20 vastauksen aritmeettista keskiarvoa. Pisteet tarkoittavat seuraavia ilmaisuja: 0 = ei havaittavaa vaikutusta 1 = jonkin verran vaikutusta 2 = selvä vaikutus 3 = suuri vaikutus Pisteet voivat olla + tai merkkisiä. Etumerkki on otettu huomioon keskiarvoa laskettaessa. Liitteenä on vastauskohtaiset tiedot seutuseminaareittain ryhmiteltynä. Vaikuttavuusarvio painottuu ympäristötoimeen ( 10 vastausta) ja kaavoitukseen ( 12 vastausta). Jätehuollossa vastausten määrä jäi kolmeen ja vesihuollossa neljään. 12

14 Kuva 1. Ohjauskeinojen vaikuttavuus kunnan eri toimialoille 2,5 2 1,5 1 0,5 Taloudellinen Tiedollinen Hallinnollinen 0 Ympäristön hoito Kaavoitus Jätehuolto Vesihuolto -0,5-1 Ympäristötoimessa AYK: n vaikutus oli luokkaa jonkin verran vaikutusta jakautuen melko tasan kaikille kolmelle ohjauskeinoryhmälle. Eniten hajontaa vastauksissa oli hallinnollisissa ohjauskeinoissa ja siinä valvonnassa. AYK:n valvontaa pidettiin vaikutuksiltaan jopa negatiivisena ( 3 vastausta ). Tällä tarkoitettaneen valvonnan puutetta tai lepsuilua. Kunnan ympäristötoimi edellyttäisi enemmän ja tiukempaa valvontaa. (Kuva 3.2./ liite 2) Kaavoituksessa ohjaus koettiin alle 1 pisteen eli jonkin verran vaikutusta. Eniten vaikutusta oli tiedollisella ohjauksella ts. neuvonnalla ja ympäristötiedoilla. Pieni ja myös keskimäärin negatiivinen vaikutus ( kunnan kaavoitusta vaikeuttava) koettiin olevan lausunnoilla ja lain noudattamisen valvonnalla. Lakiin, säännöksiin ja ohjelmiin perustuvissa AYK:n tulkinnoissa tai niiden ajoittumisessa on koettu ristiriitaa kunnan käytännön tavoitteiden kanssa. Kysymys lienee useimmiten rantojen rakentamisessa. Kaava-avustukset koettiin kahdessa kunnassa vaikutuksiltaan negatiivisina! Kehittämisehdotusten perusteella kysymys lienee konsulttityön eikä kunnan oman suunnittelun rahoittamisesta. Asia vaatisi lähempää selvittelyä. Jätehuollossa AYK: n ohjauksella oli keskimäärin jonkin verran vaikutusta. Taloudellisen tuen negatiivinen vaikutus perustuu siihen, ettei kunta tai koko seutu ole saanut avustuksia eikä alueella ole tehty valtion jätehuoltotöitä. Annetut kolme vastausta olivat paljolti ristiriitaisia eivätkä ne anna luotettavaa kuvaa AYK:n vaikuttavuudesta alueella. Vesihuollossa taloudellisella ohjauksella koettiin olevan selvän tai suuren vaikutuksen ( 2 3).Ilmeisesti vesihuoltotöitä oli tehty kaikkien neljän kunnan alueella. Tiedollisella ja hallinnollisella ohjauksella koettiin olleen jonkin verran vaikutusta, viimemainitulla jonkin verran vähemmän. 13

15 Kuva 2. Eri ohjauskeinojen vaikuttavuus 3 2,5 2 1,5 1 0,5 Ympäristön hoito Kaavoitus Jätehuolto Vesihuolto 0-0,5 Taloudellinen Tiedollinen Hallinnollinen -1-1,5 2.3 Kuntien tulostavoitteita vuoteen 2010 Vastausten lukumäärä ja jakauma käyvät selville oheisesta AYK: n vaikuttavuuden graafisesta kuvauksesta (Liite2/ Ohjauskeinojen pisteytys toiminnoittain ja alueittain ). Runsaimmin vastauksia saatiin kaavoituksesta (12), erityisesti Mikkelin seudulta (6).Seuraavana oli ympäristötoimi (10). Seminaareissa oli vähiten jätehuollosta (3) ja vesihuollosta (4) vastaavia kuntien edustajia. Vastaajien ilmoittavat tavoitteet vuoteen 2010 on ryhmitelty seuraavassa toiminnoittain. Monet tavoitteet tulivat esille useampaan kertaan jonkin verran eri ilmaisuin Ympäristötoimi Yleisimmät tavoitteet ovat: - Pohjavesien suojelu, suojelusuunnitelmat ja pilaantumisriskien minimointi - Vesiensuojelu ja vesien käyttökelpoisuus - Haja-asutuksen vesien suojelu - Jätehuoltoa, jätteiden määrän vähentämistä, kulutustottumuksiin vaikuttamista ja kustannusten parempaa kohdistamista. Muina tavoitteina tulivat esille: - Luonnon monimuotoisuuden selvittäminen ja luonnonsuojelualueiden hoito - Ympäristön tilan seuranta - Metsäojituksen ja turvetuotannon kuormituksen vähentäminen - Ympäristövastuullisuuden viemistä eri toimialoille sekä ympäristöneuvontaa ja kasvatusta - Seudullinen yhteistyö ja voimavarojen turvaaminen Kaavoitus Kuntien yleisimmät kaavoitusta koskevat tavoitteet ovat: - Yleis- ja osayleiskaavojen laatiminen ja tarkistukset - Rantojen kaavoittamista ja rakentamisen suunnittelua sisältäen sisäjärvet ja lammet - Vapaa-ajan asumusten muuttaminen vakinaisiksi - Tonttitarjonta eri tarkoituksiin - Tietopankit ja rekisterit ( luonto-, kulttuuri-, paikkatiedot ym.) 14

16 Muina tavoitteina tulivat esille: - Maaseudun kehittäminen ja nuorison pitäminen alueella - Ympäristöliiketoimien, mm. LAKELAND -tuotteen edistäminen - Keskustan suunnittelu ja liikenneyhteyksien parantaminen - Ulkoilu- ja moottorikelkkareittien suunnittelu - Kaavojen havainnollistaminen, vuorovaikutuksen ja viestinnän kehittäminen sekä osallistumisen aktivointi. - Uusien asumisratkaisujen kehittäminen - Ympäristötavoitteet seutusuunnitteluun Jätehuolto Yleisimmät tavoitteet jätehuollossa ovat: Lajittelun ja kierrätyksen edistäminen, jäteneuvonta, kulutustottumusten muuttaminen, elinkaaritarkastelut ( mm. rakennusjätteet) ja muita jätehuollon yleisiä tavoitteita. Kaatopaikan laajentaminen ja vanhan kaatopaikan kunnostaminen Toiminnan prosessiohjauksen kehittäminen ja kustannusvastaavuuden parantaminen Vesihuolto Vesihuollon tavoitteita ovat: - Pohjavesien suojelu mm. pilaantuneiden maiden kunnostamista vaatimalla - Vesien suojelu ja vesihuollon varmistaminen - Haja-asutuksen vesihuollon toteutus ja vesiosuuskuntien avustaminen 2.4 Kehittämisehdotuksia Kehittämisehdotukset on esitetty ohjauskeinoittain siis taloudellinen, tiedollinen ja hallinnollinen ohjaus. Toimintatapoja koskevat ehdotukset on otettu oman otsikkonsa alle,( Toimintatavat ). Samoin muut ryhmittelemättömät ehdotukset on lueteltu erikseen, ( Muita ehdotuksia ). Ehdotukset menivät osittain toimialoittain ristiin, koska vastaaja ei pysytellyt tiukasti omassa sektorissaan. Kunnan johtaja teki ehdotuksia useista eri toimialoista, ympäristösihteeri vesi- ja jätehuollosta jne. Päällekkäiset ja samaa tarkoittavat ehdotukset on mainittu vain kerran. - Ehdotuksia on arvioitu johtopäätösosassa (luku 3) Taloudellinen tuki Taloudellinen tuki pitäisi ehdotusten mukaan kohdistaa seuraaville hankeryhmille: - Luonnonsuojelualueiden hoitosuunnitelmat - Hankesuunnitelmat ja selvitykset - Energiajätteen jalostuslaitokset - Rakennushankkeet - Vesistöjen kunnostus - Jätevesien käsittely - Haja-asutuksen vesihuolto Avustuksen kohteena tulisi olla: - Ympäristökasvatus ( ainakin kymmenkertainen nykyiseen nähden) - Kaava avustukset - Ympäristöselvitykset ja kaavojen perusselvitykset - Kulttuuriympäristön hoitosuunnitelmat - Aluearkkitehtitoiminta - Ympäristöyritykset ja innovaatiot 15

17 Avustus- ja tukijärjestelmille tulisi luoda selkeät valintakriteerit. Kaava-avustuksia tulisi antaa myös kunnan omalle suunnittelulle, ei vain konsulteille Tiedollinen tuki Ympäristötoimessa olivat yleisimpiä, usein toistuvia ehdotuksia: - Koulutuksen ja neuvonnan lisäys - Konkreettiset lupa- ja ilmoitusmallit - Selkeät ohjeet kuntatasolle säädösten soveltamisesta erityisesti jätevesien käsittelystä ja lietteiden levityksestä - Toteutusmallien ja menestystarinoiden raportointi. - Tietojärjestelmien ja rekisterien käytön helpottaminen ja niihin pääsyn varmistaminen Kaavoituksen osalta ehdotettiin: - Virkamiesmäisestä otteesta pitää luopua ja siirtyä konkreettiseen konsultoivaan neuvontaan. - AYK:n henkilökuntaa pitäisi kouluttaa tai osaamista muuten parantaa kaava-asioissa. - Neuvontaa lainsäädännössä tulisi parantaa - Koulutusta ( AYK:lta tulevaa?) ei tarvitse lisätä! - Tietorekistereitä tulisi kehittää. Jätehuollosta ehdotettiin: - Neuvontaa, koulutusta, tietorekistereitä sekä T&K-tomintaa tarvitaan lisää. - Koulutuksen pitäisi olla konkreettista mm. määräyksiä tulkittaessa. Vesihuollosta ehdotettiin: - Koulutustilaisuuksia lisää Hallinnollinen ohjaus Eri seminaareissa annetuissa vastauksissa toistuivat useimmin seuraavat ehdotukset: - Lupamallit ja ohjeet tulisi olla selkeät, ennakoitavat ja yhdenmukaiset - AYK:n linjaukset tulisi olla kuntien tiedossa ja tavoitteet pitäisi asettaa yhteistyössä. - Valvontaa tulisi jämäköittää ja antaa siitä selkeät ohjeet. Muina ehdotuksina tulivat esille: - Kuntien erilaisuudet tulisi ottaa huomioon mm. kaavoitettaessa rantoja vakinaiselle asutukselle. - Kaavoista ei pitäisi valittaa - Yhteistyötä kaavojen tulkinnassa tulisi parantaa Toimintatavat Useimmat ehdotukset sisältyvät seuraaviin ilmaisuihin: - AYK:n tulisi suhtautua kuntiin tasavertaisesti ja toiminnan tulisi olla aktiivista asioihin puuttumista, erilaiset näkemykset huomioonottavaa - Näkyvyyttä, avoimuutta ja keskustelua tulisi lisätä - Roolit tulee sopia aiheittain yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi - Viralliset lausunnot pitäisi erottaa yksittäisistä mielipiteistä! - Viranomaisneuvotteluja tulee kehittää 16

18 2.4.5 Muita ehdotuksia Muita jopa strategisia ehdotuksia ovat seuraavat: - AYK ja TE-keskus fuusioitava ympäristöliiketoiminnan ja rantarakentamisen edistämiseksi - Ympäristösuojeluvaatimuksissa ei pitäisi edetä muita maita nopeammin - Maaseudun ja kaupungin erilaisuus otettava huomioon - Alueellisia koekohteita tulisi toteuttaa lainsäädännön pohjaksi - Valtakunnallisia ratkaisuja tulisi yhdenmukaistaa - AYK:n näkemysten tulisi olla ulospäin ristiriidattomia 17

19 3 Johtopäätöksiä 3.1 Kuntien tavoitteet ja tehtävät Kuntien tavoitteet ja tehtävät menneinä vuosina ( n ) ja vuosiksi eteenpäin ovat usein muuttumattomia. Tehtävät ovat pysyväisluontoisia ja tavoitteet hyvin pitkäjänteisiä. Vastauksissa mainitut vesiensuojelu, kaavojen laatiminen, kaatopaikkojen laajentaminen ja pohjavesien suojelu ovat pysyviä tehtäviä. Uusiakin tehtäviä, painotuksia ja tavoitteita tuli esille, siis niitä, jotka mainittiin monien aiempien lisäksi aiheina vuoteen 2010 mennessä. Ympäristötoimessa tulivat esille: - Luonnon monimuotoisuus ja luonnonsuojelualueiden hoito - Ympäristön tilan seuranta - Ulkoilureittien suunnittelu Kaavoituksessa tuotiin esille useissa vastauksissa: - Vapaa-ajan asumusten muuttaminen vakinaisiksi - Sisäjärvien ja lampien rantarakentaminen - Tietopankkien ja rekisterien aikaansaanti Muina uusina kaavoitukseen tai paremminkin yhdyskuntasuunnittelun tavoitteina tulivat esille: - Nuorison pitäminen alueella - Ympäristöliiketoiminnan edistäminen ( esim. LAKELAND ) - Uusien asuinratkaisujen suunnittelu - Ympäristötavoitteiden ottaminen seutusuunnitteluun Jätehuollossa ( myös ympäristötoimessa) tulivat esille uusina asioina esille: - Kulutustottumusten muuttaminen - Elinkaaritarkastelut ( mm. rakennusjätteet) - Toimintojen prosessiohjaus ja kustannusvastaavuuden parantaminen Vesihuollossa ei uusia tavoitteita esitetty. Pohjavesien suojelu, vesihuollon varmistaminen sekä hajaasutuksen vesihuollon järjestäminen mm. vesiosuuskuntia tukemalla ovat edelleen hyviä yleistavoitteita. Useimmat uudet tavoitteet ovat varsin haastavia. Niihin pääseminen edellyttää huolellista suunnittelua, mikä taas edellyttää uutta tutkimustietoja ja toimivien malliratkaisujen soveltamista. Miten muutetaan kulutustottumuksia, kehitetään uusia asumisratkaisuja, pidetään nuoriso maaseudulla jne.? 3.2 Alueellisen ympäristökeskuksen vaikuttavuus Mikä on ollut AYK:n vaikuttavuus keskimäärin tai kuntakohtaisesti tarkasteltuna, jää lopulta AYK:n itsensä vastattavaksi. Mitkä ovat olleet AYK:n tavoitteet ja keinot vaikuttaa kuntien eri toimintoihin ja mitkä ovat olleet suunnitelmat ja käytäntö eri ohjauskeinojen osalta? Vaikka ohjauskeinoilla ei ole ollut joiltain osin vaikutusta, voi tilanne silti olla hyvä tai ainakin suunnitelman mukainen. AYK ei ole pyrkinytkään ohjaamaan eikä kunta ole ohjausta odottanut! Negatiivinen, kunnan toimia sen mielestä vaikeuttanut ohjaus herättää tietenkin kysymyksiä. 18

20 Ympäristötoimessa tuli esille AYK:n valvonnan heikkous ja väljyys. Näin ollen valvontastrategia ja toimet on syytä tarkistaa yhdessä kunnan ympäristötoimen kanssa. Kaavoituksessa ja ilmeisesti rantojen rakentamisessa on erimielisyyksiä kuntien ja AYK: n kesken. Yhteisiä linjauksia tulisi tarkistaa ja paneutua huolelliseen suunnitteluun ja kehitystyöhön. Jätehuollossa ja vesihuollossa vastausten määrä ( 3 ja 4) jäi vähäiseksi. Molemmilla sektoreilla herätti huomiota hallinnollisten ohjauskeinojen, erityisesti lupien ja lupalausuntojen odotettua pienempi vaikutus. - Ehkä lupa-asiat eivät olleet kyseessä olevissa kunnissa ajankohtaisia? 3.3 Kehittämisehdotukset Kehittämisehdotukset kohdistuivat paljolti tulevien tavoitteiden saavuttamisen ja tehtävien hoidon tukemiseen. AYK:lle oli paljon odotuksia, enemmän kuin mihin se on vastausten perusteella tähän asti pystynyt. Taloudellisen tuen lisäämisen kohteina tulivat esille esim: - Ympäristökasvatus - Luonnonsuojelualueiden hoitosuunnitelmat - Aluearkkitehtitoiminta - Kaavojen perusselvitykset - Energiajätteen jalostus - Haja-asutuksen vesihuolto Tiedollisessa ohjauksessa esitettiin useamman kerran ohjauksen ja neuvonnan konkreettisuuden parantamista, kuten: - Konkreettiset lupa- ja ilmoitusmallit - Selkeät ohjeet säädösten soveltamisessa ( jätevedet, lietteet jne. ) - Tutkimustiedon, toteutusmallien ja menestystarinoiden raportointi Kaavoituksessa toivottiin AYK:n lisäävän omaa osaamistaan, voidakseen asiantuntevammin olla mukana yhteistyössä. Toimintatapoja ehdotettiin myös muutettavan: - Vuorovaikutusta ja yhteistyötä pitäisi parantaa yhteisten, ennakoitavien linjausten sopimiseksi - Avoimuutta, aktiivisuutta, näkyvyyttä, tasapuolisuutta, kuntien erilaisuudet huomioonottavaa ohjausta sekä konsultoivaa otetta pitäisi parantaa. Useimmat ehdotukset tähtäävät käytännön toiminnan parantamiseen. Uusia ohjelmia tai säännöksiä ei kukaan esittänyt. Tehdyt ehdotukset ( katso lähemmin kohta 2.4.) ovat varmasti perusteltuja ja hyväksyttäviä, mutta myös haastavia. Mitä voidaan käytännössä toteuttaa ja missä järjestyksessä, vaatii lähempää pohdintaa. 19

21 4 Suositukset Tutkimusmenetelmänä pelkkä kysely, alustettuna seminaarityönä tehtynäkin, jää haastattelua pintapuolisemmaksi. Lounais-Suomessa tehdyt haastattelut antoivat mahdollisuuden jatkokysymyksiin ja asiaa tarkentaviin keskusteluihin. Etelä- Savossa saadut kirjalliset vastaukset jättivät tulkinnan mahdollisuuksia tai vastaukset jäivät hyvin yleiselle tasolle. Toisaalta paikan päällä tehty kirjallinen kysely antoi oletettavasti hyvän vastausprosentin verrattuna mahdolliseen postikyselyyn. Kaikki jättivät enemmän tai vähemmän huolella täytetyn kaavakkeen. Kyselykaavake oli pääosin toimiva. Kohta 1.1. Kunnan ko. tehtävien hoitoon vaikuttaneiden tekijöiden priorisointi vaatisi täsmennystä. Sen voisi tehdä kyselyn johdannossa esim. mallitäytön avulla. Ohjauskeinojen käyttöä ja kehittämistä koskevia ehdotuksia voi vastausten ja niiden arvioinnin perusteella tehdä. Mitä tehdään ja kehitetään, vaatii aluekeskuksen omaa harkintaa. Saatujen vastausten ja johtopäätöksissä lähemmin esitetyn perusteella voi suositella ainakin seuraavia kehittämiskohteita: - Valvonta- ja muun yhteistyön lisääminen ja työnjaon sopiminen kunnan ympäristötoimen kanssa. Myös kuntien yhteistoimintaa voidaan samalla edistää. - Kaavoitusprosessin parantaminen lisäämällä kummankin osapuolen osaamista ja yhteistyötä. Kohteina voisivat olla huolellinen suunnittelu, tietorekisterien luominen sekä uusimpien tutkimustulosten käytännön hyödyntäminen. AYK.n tulisi täsmentää linjauksiaan (konkretisoida, ohjeistaa jne.) ennakoinnin ja johdonmukaisuuden parantamiseksi. Jäte- ja vesihuollossa tulisi kyselyä laajentaa tai haastatteluin täydentää noin kymmeneen kuntaan luotettavan arvion aikaansaamiseksi. 20

22 Lähteet Veli-Matti Tiainen, Alueellisen ympäristökeskuksen ohjauskeinojen vaikuttavuus, Suomen ympäristökeskuksen moniste 300.Helsinki

23 LIITE 1 TUTKIMUS ALUEELLISEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN VAIKUTTAVUUDESTA Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa mitattua tietoa ja arvioita alueellisen ympäristökeskuksen (AYK) käytössä olevien ohjauskeinojen kehittämiseksi ja voimavarojen käytön tehostamiseksi. Tässä tarkoituksessa on tärkeää tietää, miten asiakkaat suhteutuvat eri ohjauskeinoihin ja AYK :n toimintatapoihin. Asiakkaalla tarkoitetaan yhteisöä, yritystä ja henkilöä, jonka toimia AYK lain ja säännösten perusteella edistää ja valvoo tai muuten ohjaa. Ohjauskeinoina ovat taloudellinen tuki (työt ja avustukset), tiedolliset keinot (tutkimukset, selvitykset, neuvonta ja tietorekisterit) ja hallinnolliset keinot ( ohjelmat, lupaehdot ja valvonta). Tässä kyselyssä kohteena/asiakkaina ovat kunnat ja niiden neljä eri toimialaa. Vastauksia toivomme seuraavassa esitettäviin kysymyksiin. Kohdan 1.1 vastauksista tulisi muodostua käsitys keskeisistä tavoitteistanne ja tehtävistänne sekä niiden saavuttamiseen vaikuttaneista tekijöistä. Kohdan 1.2 vastausten avulla tulisi voida arvioida erikseen alueellisen ympäristökeskuksen vaikutus toimintaanne. Kohdan 2.2 kysymyksillä haetaan ehdotuksia ohjauskeinojen ja toimintatapojen kehittämiseksi, jotta voisitte saada entistä paremman tuen kohdassa 2.1esittämissänne tulevissa tehtävissä. Kohta 1 selvittää siis mennyttä kehitystä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Kohta 2 hakee entistä parempia keinoja ja toimintatapoja uusien tavoitteiden saavuttamiseksi. Kysely on suunnattu kutakin asiaryhmää tai toimialaa kunnassa tai yhtymässä toimielimelle esittelevälle tai valmistelevalle virkamiehelle. Toivomme, että vastaaja merkitsee toimialan, jota edustaa ja asemansa organisaatiossa. Ympäristötoimi: esittelijä/ valmistelija.. Kaavatoimi: esittelijä/valmistelija. Vesihuolto: esittelijä/valmistelija.. Jätehuolto: esittelijä/valmistelija.. Voitte merkitä myös kunnan tai yhtymän nimen... Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti! (SYKE-VMT ) 22

24 1. TULOSTAVOITTEET JA NIIDEN SAAVUTTAMISEEN VAIKUTTANEET TEKIJÄT 1.1. Mitkä ovat olleet tehtävienne keskeisimpiä tavoitteita ja saavutuksia 1990-luvun puolivälin jälkeen? 3-5 tulosta, toimenpidettä tai tehtävää (investointeja, kaavatöitä, organisointeja, taloudellisia järjestelyjä jne.).mitkä tekijät ( rahoitus, osaaminen ja velvoitteet) ovat vaikuttaneet ensisijassa tulosten tekemiseen? Koska samaan tulokseen on saattanut vaikuttaa useampi tekijä, olisi hyvä saada käsitys tekijöiden tärkeysjärjestyksestä. Tärkeysjärjestyksen voi ilmaista numeroin seuraavasti: 3= tärkein, 2= vaikuttava, 1= jonkin verran vaikutusta ja 0= ei merkitystä. Lisätiedon voi ilmaista sanallisesti, esim. investoinnit/ budjetti, käyttökulut/ tulorahoitus jne. Tekijät: Rahoitus Osaaminen Hallinnolliset velvoitteet Tulokset, toimenpiteet ja tehtävät: kunnan budjettirahoitus tulorahoitus ulkopuolinen rahoitus oma osaaminen konsulttityöt säännökset kunnan strategiat muut ohjelmat

25 1.2 Alueellisen ympäristökeskuksen ohjauskeinojen vaikutus tuloksiin Arvioinnissa käytetään apuna pisteytystä -3, -2, -1, 0, 1, 2, 3. Negatiivista pisteytystä käytetään vain silloin, kun alueellisen ympäristökeskuksen (ESA) toiminta on vaikuttanut epäedullisesti tavoitteiden toteutumiseen, esim. niin, että omia määräaika-, laatu- tai määrätavoitteita ei ole voitu saavuttaa. Pisteet tarkoittavat sanallisesti ilmaistuina seuraavaa: 0 = ei havaittavaa vaikutusta 1 = jonkin verran vaikutusta 2 = selvä vaikutus 3 = suuri vaikutus OHJAUSKEINOT PISTEYTYS Taloudelliset 1.1 Ympäristötyöt ja ivestointiavustukset 1.2 Avustukset suunnitteluun ja selvityksiin 2. Tiedolliset 2.1 Koulutus ja neuvonta (ammatillinen) 2.2 Ympäristötiedot (luonto,- vesivara-, kaavatiedot) 3. Hallinnolliset 3.1 Luvat, lupalausunnot, valitukset 3.2 Lain ja lupien noudattamisen valvonta Selvennyksiä ja huomautuksia: (SYKE-VMT ) 24

26 2. UUDET TULOSTAVOITTEET JA TEHTÄVÄT 2.1. Mitkä ovat keskeisiä (3-5 kpl) tulostavoitteita tai tärkeitä tehtäviä, jotka tulee toteuttaa noin vuoteen 2010 mennessä? Mitä ohjauskeinoja tai toimintatapoja AYK :n tulisi vahvistaa tai muuttaa, jotta niillä olisi nykyinen tai nykyistä parempi vaikutus tulostavoitteidenne saavuttamiseen tai tehtävienne hoitamiseen? 1. Taloudellinen tuki (mihin ja miten?) 2. Tiedollinen ohjaus (koulutusta, neuvontaa, oppaita, malleja, tietorekisterit, tutkimus- ja kehitystyö) 3. Hallinnollinen ohjaus (lupakäsittely, valvontamenettely, säännösten tulkinta, ohjelmat) 4. Toimintatavat (yhteistyön järjestäminen, seuraaja vai toteutusta johtava tai muu rooli? ) Muita ehdotuksia valtionhallinnolle AYK, SYKE, YM, MMM: (SYKE-VMT ) 25

27 26

28 Osa 2 Etelä-Savon kasvihuonekaasupäästöt sekä kasvihuonekaasu- ja energiatase vuonna 2000 Leena Mäkelä 27

29 28

30 Sisältö 1 Tiivistelmä Ilmastonmuutos Kasvihuoneilmiö Kasvihuonekaasut Välilliset kasvihuonekaasut Energiantuotanto, -hankinta ja -kulutus Kaukolämpövoimalaitokset Etelä-Savon Energia Oy:n Pursialan kaukolämpövoimalaitos Pieksämäen Energia Oy:n kaukolämpövoimalaitos Kiinteät ja siirrettävät lämpökeskukset Kaukolämpö- ja prosessivoimalaitos Huippuvoimalaitokset Teollisuuden oma energiantuotanto Ostosähkö Rakennusten erillislämmitys Liikenne Teollisuusprosessit Karja- ja maatalous Karjatalous Maanviljely Jätehuolto Jäteveden puhdistus Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot Teollisuuden jätevedenpuhdistamot Kalankasvattamot Kaatopaikat Maankäyttö Metsät Suot Vesistöt Etelä-Savon energia- ja kasvihuonekaasutase vuonna Tuotanto- ja kulutusperusteiset päästöt Polttoaineiden käytön tuotanto- ja kulutusperusteiset päästöt ja energiatase Kasvihuonekaasutase Pohdinta Lähteet ASIASANAT: Kasvihuonekaasut, kasvihuonekaasutase, kasvihuonekaasupäästöt, energiatase, päästöt, etelä-savo 29

31 30

32 1 Tiivistelmä Tässä selvityksessä on laskettu Etelä-Savon kuntien kasvihuonekaasupäästöt ja tase vuonna Lisäksi on määritetty alueen energiatasetta kuvaava energiantuotanto ja kulutus samalta vuodelta. Mallin laskennassa on noudatettu IPCC:n (Intergovernmental Panel of Climate Change) metodiikkaa ja Suomen päästöinventaarioiden laskentaparametreja. Päästöt on laskettu Kuntaliiton toimittamalla kuntatason kasvihuonekaasu- ja energiatasemalli Kasvenerin avulla. Vuosi 2000 on valittu tarkasteluvuodeksi Kasvener-ohjelman laskuteknisistä syistä ja siksi, että useat lähtöarvot ovat saatavilla ko. vuodelta. Kasvihuonekaasujen (hiilidioksidi, metaani ja typpioksiduuli) aiheuttamat päästöt on laskettu erikseen seuraaville sektoreille; sähkö- ja kaukolämmöntuotanto, jossa on eritelty kaukolämpövoimalaitokset, erilliset lämpökeskukset, kaukolämpö- ja prosessivoimalaitos sekä huippuvoimalaitos, teollisuuden oma energiantuotanto, kuntaan ostettu sähkö, rakennusten erillislämmitys, liikenne, teollisuusprosessit, karjatalous, maanviljely, jäteveden puhdistus ja kaatopaikat. Lisäksi tässä selvityksessä on laskettu maankäytön (metsät, suot ja vesistöt) aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ja nielut. Nämä on laskettu kirjallisuudesta löytyvien keskimääräisten arvojen perusteella. Myös työssä esitetyt primäärienergian lähteisiin ja kulutuksiin perustuvat energiataseet on laskettu Kasvener-ohjelman avulla. Lisäksi on tarkasteltu polttoaineiden käytöstä aiheutuvien hiilimonoksidi- ja typenoksidipäästöjä eli ns. välillisiä kasvihuonekaasuja. Tässä työssä ei ole huomioitu tuotteisiin ja palveluihin liittyvää välillistä energiankulutusta eikä tästä johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Kasvihuonekaasupäästöt on laskettu sekä energiantuotannon että energiankulutuksen mukaan. Etelä- Savon kulutusperusteiset päästöt sisältävät alueelle tuotavan sähkön tuotannossa syntyneet päästöt. Nämä päästöt olivat vuonna 2000 hiilidioksidiekvivalentteina tonnia. Tuotantoperusteisilla kasvihuonekaasupäästöillä tarkoitetaan päästöjä, joihin ei sisälly sähköntuonnin päästöjä. Tuotantoperusteiset päästöt olivat vuonna 2000 hiilidioksidiekvivalentteina tonnia. Lyhyt yhteenveto tuloksista on taulukossa 1. Taulukko 1. Etelä-Savon kasvihuonekaasupäästöt vuonna CO 2 CH 4 N 2 O CO 2 -ekv. CO NO x Sähkön ,0 13, ,9 ja lämmöntuotanto Teollisuuden energiantuotanto ,6 4, ,9 83,7 Rakennusten erillislämmitys ,0 9, ,0 Teollisuusprosessit Liikenne ,0 57, Kaatopaikat Jätevedenpuhdistus 0 245,0 10, Karjatalous , Maanviljely Ostosähkö ,56 4, ,6 142,3 Yhteensä (tuotantoperusteiset) Yhteensä (kulutusperusteiset) Asukasta kohden muutettuina kulutusperusteisia päästöjä oli 7,6 tonnia per asukas ja tuotantoperusteisia 7,1 tonnia per asukas. Suomessa vastaavat luvut olivat vuonna 2000 sekä kulutus- että tuotantoperusteisissa päästöissä 12,3 tonnia per asukas. Pinta-alaa kohden Etelä-Savossa tuotantoperusteisia päästöjä oli 62,5 tonnia per neliökilometri ja kulutusperusteisia 67,4 tonnia per neliökilometri. Suomessa vastaavat luvut olivat sekä tuotanto- että kulutusperusteisissa päästöissä 188,7 tonnia per neliökilometri. 31

33 2 Ilmastonmuutos Maailmanlaajuisia vaikutuksia aiheuttava ilmastonmuutos on pääosin seurausta kasvihuonekaasuista, joiden määrä on lisääntynyt ihmistoiminnan seurauksena. Ilmastonmuutos, sen suuruus ja vaikutukset riippuvat päästöjen kokonaismäärästä, eivät päästölähteiden sijainnista. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Eri maat ovat laajalti tunnustaneet ilmastonmuutoksen ongelmaksi, ja päästöjen vähentämiseen pyritään erilaisin ilmastopoliittisin keinoin. Tärkein ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvistä sopimuksista on vuonna 1994 voimaan astunut YK:n ilmastosopimus. Sopimuksen perimmäinen tavoite on vakiinnuttaa ilmakehän kasvihuonekaasujen määrä vaarattomalle tasolle. Ilmastonmuutoksen puitesopimusta täsmentävä, oikeudellisesti sitova Kioton pöytäkirja hyväksyttiin vuonna Pöytäkirja velvoittaa teollisuusmaita vähentämään kuuden kasvihuonekaasun päästöjä yhteensä 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosina Suomen päästövähennystavoitteet on tehty Kioton pöytäkirjan asettamien velvoitteiden pohjalta. EU:n sisäisen taakanjaon mukaan Suomi sitoutuu vuosina vakiinnuttamaan päästönsä vuoden 1990 tasolle. ( 2.1 Kasvihuoneilmiö Vesihöyry, hiilidioksidi, metaani ja muut ilmakehän kasvihuonekaasut lämmittävät maapalloa samalla periaatteella kuin lasiseinät kasvihuonetta; sekä lasi että kasvihuonekaasut päästävät lävitseen lyhytaaltoista auringonvaloa, mutta pidättävät kasvihuoneen sisältä tai maapallon pinnasta säteilevää pitkäaaltoista lämpösäteilyä. Kasvihuoneessa lämmittävä vaikutus on sitä suurempi mitä paksumpia lasiseinät ovat. Vastaavasti kasvihuoneilmiön voimakkuus määräytyy kasvihuonekaasujen pitoisuuden perusteella. Maapallon elämälle kasvihuoneilmiö on elintärkeä, sillä kokonaan ilman sitä planeettamme keskilämpötila olisi vain -18 celsiusastetta nykyisen +15 ºC:n sijaan. ( Kasvihuonekaasut Kasvihuonekaasut imevät molekyylirakenteensa vuoksi itseensä pitkäaaltoista lämpösäteilyä mutta päästävät lävitseen lyhytaaltoista auringonvaloa. Ilmakehässä luonnostaan esiintyvistä kaasuista tällainen ominaisuus on varsinkin vesihöyryllä (H 2 O), hiilidioksidilla (CO 2 ), metaanilla (CH 4 ), dityppioksidilla (N 2 O) ja otsonilla (O 3 ). Myös osa ihmisen kehittämistä keinotekoisista kemikaaleista, kuten halogenoidut hiilivedyt, ovat kasvihuonekaasuja. Sen sijaan ilmakehän yleisimmät yhdisteet, typpikaasu (N 2 ) ja happikaasu (O 2 ), päästävät lämpöä lävitseen siinä missä valoakin. Maapallon lämpötalouden kannalta merkittävin kaasuista on vesihöyry. Kasvihuoneilmiön voimistumista tarkasteltaessa vesihöyry kuitenkin yleensä sivuutetaan, koska ihmistoiminta ei suoranaisesti vaikuta veden kokonaismäärään ilmakehässä. Eri kasvihuonekaasujen tehokkuudessa pidättää lämpösäteilyä on suuria eroja. Lisäksi kaasujen elinikä ilmakehässä vaihtelee. Kun kasvihuonekaasuja verrataan keskenään, lasketaankin yleensä kunkin aineen lämmitysvaikutus tiettynä ajanjaksona ja suhteessa hiilidioksidiin. Kaikkein voimakkain kasvihuonekaasu on rikkiheksafluoridi (SF 6 ). Sitä ei esiinny ilmakehässä luonnostaan, mutta yhdistettä käytetään alumiini-, sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa. Yksi kilogramma ilmakehään joutunutta rikkiheksafluoridia lämmittää maapalloa sadan vuoden aikana yhtä paljon kuin runsaat kiloa hiilidioksidia. Vaikka hiilidioksidin lämmityspotentiaali on pieni, se on silti merkittävin kasvihuonekaasu, jos vesihöyryä ei lasketa. Hiilidioksidia on nimittäin ilmakehässä yli sata kertaa enemmän kuin muita kasvihuonekaasuja yhteensä. ( 32

34 2.1.2 Välilliset kasvihuonekaasut Jotkut kaasut vaikuttavat kasvihuoneilmiöön epäsuorasti, vaikka eivät itsessään ole kasvihuonekaasuja. Tällaisia ovat esimerkiksi häkä (CO), typen oksidit (NO x ) ja VOC-yhdisteet. Näitä kaikkia on erityisesti tieliikenteen päästöissä. Sopivissa olosuhteissa ne reagoivat keskenään ja muodostavat muun muassa otsonia, joka alailmakehässä on paitsi vaarallinen ilmansaaste myös kasvihuonekaasu. Rikkidioksidikin (SO 2 ) vaikuttaa ilmastoon mutta sitä viilentävästi. Rikkidioksidi muodostaa ilmassa aerosoleja, jotka heijastavat auringonsäteilyä takaisin avaruuteen. Lisäksi aerosolit lisäävät pilvien muodostusta, mikä niin ikään viilentää maanpintaa. Monilla kasvihuonekaasuillakin on epäsuoria vaikutuksia suorien lisäksi. Esimerkiksi CFC-aineet ja halonit vähentävät otsonin määrää stratosfäärissä, mikä hieman viilentää maapalloa. ( Seuraavassa taulukossa 2 on esitetty tässä työssä käytetyt GWP-kertoimet (Global Warming Potential). Taulukko 2. Tässä työssä käytetyt GWP-kertoimet. Kasvihuonekaasu Hiilidioksidi Metaani Typpioksiduuli Hiilimonoksidi Typen oksidit GWP-kerroin

35 3 Energiantuotanto, -hankinta ja -kulutus ETELÄ-SAVON KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT JA NIELUT SEKÄ LASKENTAPERIAATTEET VUONNA 2000 Tässä osiossa käsitellään erikseen energiantuotannon, -hankinnan ja kulutuksen kasvihuonekaasupäästöjä. Energiantuotannon laitokset on luokiteltu Kasvener-ohjelman mukaisesti (kaukolämpövoimalaitoksiin, kaukolämpökeskuksiin (ml siirrettävät keskukset), teollisuuden omaan energiantuotantoon sekä yhteen kaukolämpö- ja prosessivoimalaitokseen ja yhteen huippuvoiman kaasuturbiini sekä diesel ja ottomoottorivoimalaitokseen. Näiden lisäksi erikseen tarkastellaan ostosähkö ja rakennusten erillislämmitys. Jokaisesta sektorista kuvataan lähtötiedot, esim. käytetyt polttoaineet ja niiden määrät, ominaispäästökertoimet sekä tulokset. 3.1 Kaukolämpövoimalaitokset Etelä-Savossa toimi vuonna 2000 kaksi kaukolämpövoimalaitosta; Etelä-Savon Energia Oy:n Pursialan lämpövoimalaitos sekä Pieksämäen Energia Oy:n (nyk. Termia Oy) kaukolämpövoimalaitos. Molempia laitoksia koskevat tiedot on saatu ympäristönsuojelun vuosiyhteenvedoista sekä ilmansuojeluilmoituksista. Molemmat laitokset tuottavat sekä lämpöä että sähköä. Lämpövoimalaitosten polttoaineiden käytön jako sähkön- ja lämmöntuotannon kesken on oletettu samaksi kuin sähkön- ja lämmöntuotanto Etelä-Savon Energia Oy:n Pursialan kaukolämpövoimalaitos Pursialan lämpövoimalaitoksessa on neljä kattilaa, joiden kattilateho on yhteensä 168 MW. Laitoksen lämpövoimalaitoksessa on nimellisteholtaan 95 MW kiertoleijukerroskattila, jonka savukaasut johdetaan omaan 80 metriä korkeaan piippuun. Lämpökeskuksessa on 27 MW leijukerroskattila, 24 MW arinakattila ja 22 MW öljykattila, joiden savukaasut johdetaan 70 metriä korkeaan piippuun. Taulukossa 3 on esitetty laitoksen eri kattiloiden sähkön- ja lämmöntuotanto. Vuonna 2000 voimalaitoksella tuotettiin lämpöä 359 GWh (sis. teollisuuslämmöntuotannon) ja sähköä 184 GWh. Taulukossa 4 on esitetty laitoksen polttoaineiden käyttö. Taulukko 3. Pursialan kaukolämpövoimalaitoksen tuotanto vuonna Sähköntuotanto Sähköntuotanto Polttoaineet (GWh) (GWh) Lämpövoimalaitos Kiertoleijukerros 95 MW Lämpökeskus Leijukerros 27 MW Lämmöntuotanto Lämmöntuotanto (GWh) Polttoaineet (GWh) ,0 25,2 Lämpökeskus Arina 20 MW - - 1,6 2,0 Lämpökeskus Öljykattila 22 MW - - 1,4 1,6 Yhteensä

36 Taulukko 4. Pursialan kaukolämpövoimalaitoksella käytetyt polttoaineet vuonna Turve (MWh) Muu puu (MWh) Raskas polttoöljy (MWh) Kevyt polttoöljy (MWh) Lämpövoimalaitos Kiertoleijukerros 95 MW Lämpökeskus Leijukerros 27 MW Lämpökeskus Arina 20 MW Lämpökeskus Öljykattila 22 MW Yhteensä Pieksämäen Energia Oy:n kaukolämpövoimalaitos Kaukolämpövoimalaitoksessa on neljä kattilaa, joiden kattilateho on yhteensä 87 MW (kattilat 35 MW, 20 MW, 20 MW ja 12 MW). Kiinteän polttoaineen kattiloilla ( 35 MW ja 20 MW) palaminen tapahtuu leijukerrospolttona. Öljykattiloilla (20 MW ja 12 MW) on moduloiva pyöreäkuppinen poltin varustettuna emulsiolaitteella. Kaikkien lämpökeskusten savukaasut johdetaan yhteiseen 65 metriä korkeaan piippuun. Taulukossa 5 on esitetty laitoksen kattilakohtaiset sähkön- ja lämmöntuotannot. Vuonna 2000 lämpövoimalaitoksella tuotettiin sähköä 38 GWh ja kaukolämpöä 132 GWh. Taulukossa 6 on esitetty laitoksen polttoaineiden käyttö. Taulukko 5. Pieksämäen Energia Oy:n kaukolämpövoimalaitoksen tuotanto Sähköntuotanto Lämmöntuotanto Sähköntuotanto (GWh) Polttoaineet (GWh) Lämmöntuotanto (GWh) Polttoaineet (GWh) Leijukerros 37,6 46,6 115,6 96,7 35MW Leijukerros ,0 9,5 20 MW Öljykattila - - 3,2 3,4 20 MW Öljykattila - - 2,5 2,5 12 MW Yhteensä Taulukko 6. Kaukolämpövoimalaitoksella käytetyt polttoaineet vuonna Turve (MWh) Muu puu (MWh) Raskas polttoöljy (MWh) Leijukerros 35 MW Leijukerros 20 MW Öljykattila 20 MW Öljykattila 12 MW Yhteensä Laskentaperusteet Sekä Pursialan että Pieksämäen kaukolämpövoimalaitosten päästöjen laskennassa on käytetty seuraavassa taulukossa 7 mukaisia kertoimia. 35

37 Taulukko 7. Päästökertoimet kaukolämpövoimalaitosten kattiloille. (Petäjä, J. 1999) Päästökerroin CO 2 (g/mj) CH 4 (mg/mj) N 2 O (mg/mj) CO (mg/mj) NO x (mg/mj) Turve 104, Muu puu Polttohake Raskas polttoöljy 76, Kevyt polttoöljy 73, Tulokset Taulukossa 8 on esitetty taulukoiden 4 ja 6 sekä taulukon 7 tietojen avulla lasketut kaukolämpövoimalaitosten päästöt. Taulukko 8. Kaukolämpövoimalaitoksien aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt Etelä-Savossa vuonna CO 2 CH 4 N 2 O Yhteensä CO 2 ekv. CO NO x Turve ,1 5, ,3 213,1 Muu puu 0 46,3 3, ,3 308,4 127,7 Polttohake 0 7,5 0,5 312,5 49,8 20,6 Raskas polttoöljy , ,4 3,5 Kevyt polttoöljy ,1 Yhteensä ,1 9, ,0 365,0 Kaukolämpövoimalaitosten lämmön- ja sähköntuotannosta aiheutui vuonna 2000 kasvihuonekaasupäästöjä tonnia CO 2 ekv. Tämän lisäksi välillisiä kasvihuonekaasupäästöjä aiheutui yhteensä tonnia CO 2 ekv. 3.2 Kiinteät ja siirrettävät lämpökeskukset Erillisillä lämpökeskuksilla tarkoitetaan tässä kaukolämpövoimalaitoksista erillisiä kiinteitä ja siirrettäviä lämpökeskuksia, jotka sijaitsevat Etelä-Savon maakunnassa. Tässä taselaskelmassa on mukana kiinteitä lämpökeskuksia yhteensä 16 kappaletta ja siirrettäviä seitsemän kappaletta. Seuraavissa taulukoissa 9 ja 10 on esitetty kiinteiden ja siirrettävien kaukolämpökeskusten lämmöntuotannot ja polttoaineiden käyttö vuonna Kaikki laitoksia koskevat tiedot on saatu vuoden 2000 ilmansuojeluilmoituksista. 36

38 Taulukko 9. Kiinteiden ja siirrettävien keskusten lämmöntuotanto vuonna Lämpökeskus Kunta Lämmöntuotanto (MWh) Moisio Mikkeli 5,64 Oravinmäki Mikkeli 507 Siekkilä Mikkeli 3189 Vuorikatu Mikkeli 23,22 Kyyhkylä Mikkeli Juvan turvelämpökeskus Juva Juvan koulukeskus Juva Juvan Vehmaa Juva Rantasalmen kk Rantasalmi Haka-alue Savonlinna Mäntyharju Mäntyharju Pihlajavedenkuja Savonlinna Vanhan Jäppiläntien huippu- ja varalk. Pieksämäki 50 Länsirinteen huippu- ja varalämpökeskus Pieksämäki 540 Siirrettävät 4 kpl 1905 Siirrettävä 1 kpl 342 Siirrettävä 2 kpl 2088 Yhteensä Taulukko 10. Kiinteiden ja siirrettävien lämpökeskusten polttoaineiden käyttö vuonna Polttoaine Käyttö (MWh) Turve Raskas polttoöljy Kevyt polttoöljy Muu fossiilinen polttoaine 500 Polttohake Muu puu Yhteensä Laskentaperiaatteet Seuraavassa taulukossa 11 on esitetty kaukolämpölaitoksien ja siirrettävien lämpökeskusten kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa käytetyt polttoainekohtaiset päästökertoimet. Taulukko 11. Kiinteiden ja siirrettävien lämpökeskusten päästökertoimet. (Petäjä, J. 1999) Polttoaine CO 2 (g/mj) CH 4 (mg/mj) N 2 O (mg/mj) CO (mg/mj) NO x (mg/mj) Turve 104, Raskas polttoöljy 76, Kevyt polttoöljy 73, Muu fossiilinen 71, polttoaine Polttohake Muu puu Tulokset Taulukossa 12 on esitetty Etelä-Savon kiinteiden ja siirrettävien lämpökeskusten kasvihuonekaasupäästöt. Päästöt on laskettu taulukoissa 10 ja 11 olevien lähtötietojen avulla. 37