KAIKKI SAMASSA. VENEESSÄ Kirjoituksia suomalaisesta hyvinvointipolitiikasta

Transkriptio

1 KAIKKI SAMASSA VENEESSÄ Kirjoituksia suomalaisesta hyvinvointipolitiikasta

2

3 KAIKKI SAMASSA VENEESSÄ Kirjoituksia suomalaisesta hyvinvointipolitiikasta

4 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Hakaniemenranta 1 A, PL 157, Helsinki puh ISBN Taitto: Ville Takala / Dimangi Kannen kuvat: Riitta Supperi Paino: Valkealan Painokarelia Oy 2015

5 Kirjoittajat SINIKKA NÄÄTSAARI on SAK:n sosiaaliasioiden päällikkö. Hänen vastuullaan on sosiaaliturva ja sen uudistaminen. Näätsaari on muun muassa Kelan hallituksen jäsen ja SAK:n edustaja osallistavan sosiaaliturvan työryhmässä. ILKKA KAUKORANTA on ekonomisti SAK:ssa. Hänen vastuullaan on erityisesti perhepolitiikkaan ja sosiaaliturvaan liittyvät laskelmat. Kaukoranta on edustanut SAK:ta työryhmissä, joissa on kehitetty muun muassa osatyökykyisten ja itsensä työllistäjien sosiaaliturvaa. PIRJO VÄÄNÄNEN on SAK:n työllisyysasioiden päällikkö. Hän on ollut mukana nuorisotakuuta, osatyökykyisten työllisyyttä, työvälitystä ja muutosturvaa kehittäneissä työryhmissä. Väänänen on myös jäsenenä muun muassa työpolitiikan neuvottelukunnassa. KATJA VEIRTO on SAK:n eläke- ja työura-asioiden päällikkö. Hän vastaa eläkepolitiikasta ja oli mukana vuoden 2017 eläkeuudistuksen neuvotteluissa. Veirto on myös muun muassa Eläketurvakeskuksen hallituksen jäsen. KARI HARING on asiantuntijalääkäri SAK:ssa. Hän työskentelee työterveys huollon ja työsuojelun kehittämisen parissa unohtamatta kuntoutusta ja muuta terveydenhuoltoa.

6 Sisältö Johdanto Samassa veneessä Tasa-arvoa perhepolitiikalla Työllisyyttä edistävää sosiaaliturvaa Osallisuuden merkitys Työvoimapolitiikan renessanssi Työeläkeuudistus ja työurien pidentäminen Työterveyshuolto osana työsuojelua, terveydenhuoltoa ja työurien pidentämistä Terveyspalvelujen järjestäminen muutosten edessä SAK:n tavoitteita eduskuntavaaleihin...70

7 Johdanto Suomi on sopimusyhteiskunta. Täällä valtio, palkansaajat ja työnantajat sovittavat näkemyksiään yhteen sekä valmistelevat lainsäädäntöä ja uudistuksia yhdessä. Yhdessä sopiminen tekee suomalaisesta yhteiskunnasta vahvan. Jäsentensä äänitorvena toimiva ammattiyhdistysliike on yksi kolmikannan osa. SAK:laiseen ammattiyhdistysliikkeeseen kuuluu laajasti eri alojen ammattilaisia: yksityisistä ja julkisista palveluista, teollisuudesta, taiteellisilta aloilta ja kuljetusaloilta. Liikkeen tehtävänä on parantaa työntekijöiden hyvinvointia, toimeentuloa ja osallisuutta yhteiskunnassa sekä edistää oikeudenmukaisuutta. SAK huolehtii työehdoista, työelämän perusoikeuksista ja turvasta sekä palkkaperusteisesta sosiaaliturvasta. Järjestö myös vaikuttaa työelämään ja yhteiskuntaan. Tässä pamfletissa keskitytään erityisesti sosiaaliturvaan ja työnteon osallisuuteen. Kattava toimeentuloturva, hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä toimiva työvoimapolitiikka ovat Suomen sosiaalisen eheyden keskiössä. Artikkeleissa pohditaan toimeentuloturvan ja palvelujen tulevaisuutta. Miten köyhyyttä voidaan vähentää sekä osallisuutta työnteosta ja yhteiskunnasta lisätä? Millaista perhepolitiikkaa tarvitsemme? Miten työelämää tulee kehittää, että jaksaisimme työskennellä yhä pitempään? Miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen integrointi parantaa palvelujen laatua ja saatavuutta? Artikkeleiden kirjoittajat ovat SAK:n asiantuntijoita sosiaali- ja terveydenhuollossa, sosiaalivakuutuksessa ja työvoimapolitiikassa. Artikkelit ovat asiantuntijoiden näkemyksiä ja keskustelunavauksia, eivät valmiita virallisia linjauksia. Ensimmäisessä kirjoituksessa allekirjoittanut käy läpi suomalaisen hyvinvointimallin perustaa. Toisessa artikkelissa ekonomisti Ilkka Kaukoranta kirjoittaa joustavien perhe-etuuksien tarpeesta ja kolmannessa työllisyyttä edistävästä sosiaaliturvasta. Tämän jälkeen allekirjoittanut pohtii osallistavan sosiaaliturvan merkitystä. Aktiivisen työvoimapolitiikan keinoja puolestaan käsittelee työllisyysasioiden päällikkö Pirjo Väänänen. Eläke- ja työura-asioiden päällikkö Katja Veirto esittelee artikkelissaan syksyn 2014 eläkesopimusta, kun taas työterveyshuollosta ja terveyspalvelujen järjestämisestä kirjoittaa asiantuntijalääkäri Kari Haring. Lopuksi pamfletissa luetellaan sen teemoihin liittyviä SAK:n tavoitteita eduskuntavaaleissa Helsingissä 25. helmikuuta 2015 Sinikka Näätsaari sosiaaliasioiden päällikkö 5 5

8 6

9 1. Samassa veneessä Sinikka Näätsaari Suomalainen hyvinvointimalli perustuu sopimiseen Suomessa hyvinvointivaltion rakentaminen alkoi moneen muuhun maahan verrattuna myöhään luvulla alkoi sosiaalivakuutuksen rakentamisen kultakausi: työeläkelakien ja sairausvakuutuksen synty sekä työttömyysturvan uudistaminen ajoittuvat tuolle vuosikymmenelle. Nykymuotoinen työttömyysturva syntyi 1980-luvun puolivälissä. Myös työntekijöiden muita oikeuksia on parannettu yleensä tulopoliittisten kokonaisratkaisujen kautta. Palvelujen kehittäminen alkoi vielä myöhemmin vuonna 1972 saatiin kansanterveyslaki ja peruskoulu. Suomi on ollut köyhempi kuin esimerkiksi Ruotsi. Suomen hyvinvointimallia onkin kutsuttu riisutuksi hyvinvointimalliksi tai köyhän miehen sosiaaliturvamalliksi. Edelleen Suomessa etuudet ovat pienemmät kuin muissa Pohjoismaissa. Koska rahaa on ollut vähemmän ja kehittämisen linjoista erilaista poliittista ristivetoa, suomalaisen sosiaalivakuutuksen rahoitusjärjestelmä on muodostunut erilaiseksi kuin Ruotsin. Suomessa valtio rahoittaa verovaroista vähimmäisetuudet, ja ansioturvaetuudet rahoitetaan palkkaperusteisilla sosiaalivakuutusmaksuilla. Työeläkkeet rahoitetaan kokonaan työnantajilta ja vakuutetuilta perittävillä maksuilla. Tapaturmavakuutuksen rahoittavat työnantajat. Työttömyysturvan perusosa rahoitetaan verovaroilla, ansio-osa palkkaperusteisilla maksuilla ja työttömyyskassan jäsenmaksuilla. Koska ansioturvan rahoitus kerätään työnantajilta ja työntekijöitä, on pe- 7

10 8 rusteltua, että työmarkkinaosapuolet neuvottelevat ja ovat yhdessä valtiovallan kanssa sopimassa etuisuuksien tasosta ja maksuista. Suomen hyvinvointivaltion kehittämisen kultakausi kesti muutaman vuosikymmenen luvun lopulla Suomella ja suomalaisilla näytti menevän tosi hyvin Suomea kutsuttiin jopa Euroopan Japaniksi. Osa väestöstä kiinnostui yksityisistä palveluista, ja julkisia palveluita alettiin pitää jäykkinä ja huonoina. Samalla käytiin keskustelua siitä, kuinka laajaa yhteiskunnan vastuun tai yhteisen vastuun hyvinvoinnista kuuluu olla. Yksityisiä sosiaalivakuutuksia, eritoten eläkevakuutuksia, ryhdyttiin kauppaamaan ja niistä sai muun muassa hyvät veroedut. Suomalaista hyvinvointimallia testattiin oikein kunnolla 1990-luvun lamassa. Pitkälti ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja julkisten palvelujen avulla kansakuntamme kesti kohtuullisesti laman yli. Sosiaaliturvaa kyllä leikattiin ja palkansaajille tuli maksuosuuksia, mutta toisaalta esimerkiksi päivähoidosta tuli subjektiivinen oikeus. Arvostus yhteisiä palveluja kohtaan kasvoi niitä ei pidetty enää itsestään selvyytenä. Sosiaaliturvaa ja palveluja on kehitetty myös 1990-luvun laman jälkeen. Hyvinvointimallimme on pysynyt pystyssä ja kehittynyt, vaikka sen kuolemaa monesti on ennustettukin. Erityisesti sosiaalivakuutusta koskevia uudistuksia on tehty kolmikantaisesti yhdessä, mitä on pidetty Suomen vahvuutena. Monet uudistuksista ovat tähdänneet köyhyyden vähentämiseen, on tehty erilaisia köyhyyspaketteja. Myös työssä jatkamiseen ja työurien pidentämiseen tähtääviä uudistuksia on tehty. Keskustelu kannustimista ja velvollisuuksien lisäämisestä näyttää jatkuvan edelleen. Tällä vaalikaudella työttömyysturvaan on tehty merkittäviä parannuksia. Sen aikana on säädetty myös vanhuspalvelulaki, sosiaalihuoltolaki ja nuorisotakuu sekä annettu ehdotus uudeksi varhaiskasvatuslaiksi. Samalla on leikattu muun muassa sairausvakuutuksesta ja lapsilisistä. Myös päivähoidon subjektiivisuuteen ja kotihoidontukeen on esitetty rajoituksia. Ne eivät nyt toteudu, mutta voivat nousta uudelleen keskusteluun tulevina vuosina. Keskustelu siitä, mihin Suomella on varaa, on käynyt aika kovana ja tämä keskustelu jatkunee. Toimeentuloturvassa näyttää korostuvan kannustaminen ja aktiivitoimiin osallistuminen. Keskustelussa on noussut esiin myös palvelujen valinnan vapaus ja yksityisten toimijoiden osuuden vahvistaminen.

11 Tavallisten palkansaajien sosiaaliturvaa tarvitaan Suomalaisen ja laajemmin pohjoismaisen hyvinvointimallin perustana on kansalaisten laaja osallistuminen työelämään. Sitä kautta pystytään rahoittamaan toimeentuloturva ja yhteiskunnan palvelut. Hyvinvointimallimme pysyy pystyssä, jos siihen sitoudutaan ja jos sille annetaan mahdollisuus. Koska hyvinvointi syntyy pääosin työstä saatavasta tuloksesta, se edellyttää, että työtä on ja että työhön halutaan osallistua. Ilman Ansioturva kannustaa hyvää työllisyyttä on vaikeaa saada parempaa hyvinvointivaltiota. työntekoon. Tutkimusten mukaan suomalaisten työhalut ovat kovat, ja työllä koetaan olevan muutakin merkitystä kuin pelkkä toimeentulo. Hyvinvointivaltion menestyksen elementit ovat siis hyvät myös tulevaisuudessa. Suomessa on sekä ansioihin perustuva sosiaaliturva että vähimmäisturva. Ansioihin perustuva sosiaaliturva huolehtii työntekijän kohtuullisesta toimeentulosta silloin kun työtä ei ole, hän saa lapsia tai jää eläkkeelle. Työeläkkeen tavoite on taata kohtuullinen toimeentulo ja mahdollistaa eläkkeelle jääminen. On maita, joissa eläke- ja muukin sosiaaliturvajärjestelmä on niin heikko, ettei ihmisillä käytännössä ole mahdollisuutta jäädä eläkkeelle. Työntekoa jatketaan niin pitkään kuin mahdollista. Ansio- ja vähimmäisturvan rinnakkaisuus mahdollistaa pienen työeläkkeen täydentämisen vähimmäiseläkkeellä. Jos jostain syystä henkilö ei ole töissä ollut, hän saa vähimmäiseläkkeen tasoisen toimeentulon. Vähimmäisturvan ajatuksena on, ettei ketään jätettäisi heitteille. Välillä näytti siltä, että kansaneläkkeen tai vastaavan (kuten takuueläke) tarve loppuisi aika piankin, mutta toistaiseksi näin ei ole käynyt. Ansioperusteinen järjestelmä takaa väestön yhtenäisyyden ja toisaalta halun osallistua sosiaaliturvan rahoitukseen kun itse on mukana samassa järjestelmässä. Jos jokainen joutuisi sopimaan itse työsuhteensa ehdot, mukaan lukien sosiaaliturvansa, kansakunnan yhtenäisyys murtuisi. Ansioturva kannustaa työntekoon. Sosiaaliturva on vähimmäistasoa suurempi, jos on ollut töissä ja hankkinut omalla työllään parempaa sosiaaliturvaa. Ansioturva tasoittaa tuloeroja, mikä nähtiin muun muassa 1990-luvun lamassa. Kun kansalaiset ovat laajasti ansiosidonnaisten sosiaaliturvaetui- 9

12 suuksien piirissä, tarve työnantaja- tai toimialakohtaisiin lisäetuuksiin puuttuu tai jää vähäiseksi. Ansiosidonnainen sosiaaliturva ehkäisee tehokkaasti myös köyhyyttä. Lakisääteisyys ja kattavuus ovat sosiaaliturvamme parhaita ominaisuuksia ja niistä on pidettävä kiinni. Ehkä parhaana esimerkkinä kattavasta sosiaalivakuutuksesta toimii työeläketurvamme. Suomessa työeläketurva on lakisääteistä, kun taas monissa muissa maissa on lakisääteinen kansaneläkkeen tyyppinen eläke ja sen päälle sopimuksiin perustuva työeläkejärjestelmä. Työttömyysturvajärjestelmämme on esimerkki toisella lailla muodostetusta sosiaalivakuutuksesta. Työttömyysturva koostuu perusturvasta ja ansioturvasta. Ansiopäivärahaa maksetaan työssäoloehdon täyttävälle työttömyyskassaan kuuluvalle työttömälle. Peruspäivärahaa saa työssäoloehdon täyttävä työttömyyskassaan kuulumaton työtön. Työmarkkinatukea maksetaan niille, jotka eivät täytä työssäoloehtoa tai ovat saaneet maksimiajan työttömyyspäivärahaa. Valtio rahoittaa perusturvan ja ansioturvan perusosat verovaroin, eli kaikki työttömät saavat valtiolta saman verran tukea. Tämä niin sanottu kytkös onkin tärkeä työttömien tasavertaisuuden vuoksi. Valtion on kohdeltava Ansiopäivärahan muodostuminen eri tulotasoilla. Ansiopäivärahan muodostuminen Päiväraha /kk Ansio- osa: Ansio-osa: 20 % taitekohdan yli6ävästä ylittävästä palkasta Ansio- osa: Ansio-osa: 45% % perusosan yli6ävästä ylittävästä palkasta Perusosa Työ6ömyy6ä edeltänyt palkka /kk 10

13 kaikkia työttömiä yhdenvertaisesti myös jatkossa. Ansiopäiväraha koostuu perusosasta, ansio-osasta ja lapsikorotuksista. Perusosa on saman suuruinen kuin peruspäiväraha. Ansio-osa on pienituloisimmilta (vuonna 2015 raja on euroa kuukaudessa) 45 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Suurempituloisilla (eli niin sanotun taitekohdan euroa kuukaudessa ylittäviltä) ansio-osa on 20 prosenttia. Lapsikorotusta voi saada alle 18-vuotiaasta huollettavasta lapsesta. Pienituloiset saavat siis suhteellisesti suuremman työttömyyspäivärahan kuin isotuloisemmat. Suomessa sosiaaliturvassa ei ole kattoja, mutta toisaalta suurituloisempien päiväraha on suhteessa pienempi kuin pienituloisimmilla. Oikeudenmukaisuutta on haettu tällä tavoin. Työttömyysturvaan on tehty viime vuosina useita muutoksia, joten tarvetta suureen remonttiin ei ole. Työttömyysturvan kehittämistä on kuitenkin tarpeen jatkaa työllistymistä edistävästi esimerkiksi kehittämällä soviteltua työttömyyspäivärahaa. Työttömyysturvajärjestelmää pitää myös selkeyttää. Mahdolliset muutokset työttömyysturvaan on tehtävä kolmikantaisesti. Vähimmäisturvaa ja sosiaalihuollon palveluja on parannettava Aina on kuitenkin ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty elättämään itseään työllä ja kartuttamaan työhön perustuvaa sosiaaliturvaa. Heillä voi olla pitkiä työttömyysjaksoja, sairautta tai pitkäaikaista työkyvyttömyyttä. Vähimmäisturva on pidettävä tasolla, jolla tulee toimeen. Sosiaaliturvaa on myös kehitettävä siihen suuntaan, että työtön uskaltaa ottaa edellistä työtä huonompipalkkaisen työn vastaan tai voi nykyistä paremmin yhdistää palkkaa ja sosiaalietuutta. Työmarkkinatukea nostettiin indeksikorotuksineen 120 eurolla kuukaudessa vuonna Myös asumistukea on selkeytetty. Asumistukea tulee edelleen parantaa. Se on syytä myös palauttaa takaisin alkuperäiseen tarkoitukseensa tukemalla myös työssäkäyvien pienituloisten lapsiperheiden asumista. Ensisijaisia sosiaaliturvan muotoja (muun muassa työttömyysturva, asumistuki, sairaus- ja vanhempainpäivärahat) on edelleen kehitettävä niin, että toimeentulotuesta tulee oikeasti viimesijainen, tilapäinen tuki. 11

14 Kun toimeentulotuki on nyt päätetty siirtää Kelalle vuoden 2017 alusta, on entistä tärkeämpää varmistaa sosiaali-, terveys- ja työvoimapalvelujen tarjonta ja saaminen. Sähköistä asiointia on hyvä kehittää, mutta se ei yksin riitä. Uhkana on kaupunkien komeroituminen ja maaseudun peräkammarisoituminen eli ei poistuta kotoa, kun asiat voi hoitaa sähköisestikin. Tällainen kehitys on pystyttävä estämään. Tarvitaan matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluja, työvoimapalveluja ja etsivää nuorisotyötä. On tärkeä huomata, että palvelut ovat olennainen osa sosiaaliturvajärjestelmäämme ja niiden avulla pystytään torjumaan syrjäytymistä yhteiskunnasta. Pelkkä rahallinen etuus ei riitä, vaan ihmisillä on tarve kuulua yhteisöihin ja tuntea itsensä tarpeelliseksi. Hyvinvointia paremmilla palveluilla Suomalainen yhteiskunta on ollut rakenteeltaan eheä. Olemme kokeneet olevamme samassa veneessä. Kaikki ovat samanlaisen sosiaaliturvan ja palvelujen parissa, tarve yksityisiin vakuutuksiin ja palveluihin on ollut vähäistä. Toki sairausvakuutusjärjestelmä ja yksityiset sairausvakuutukset ovat olemassa täydentämässä julkista terveydenhuoltoa. Julkiset palvelut ovat pääsääntöisesti maksuttomia (esimerkiksi koulutus) tai niistä peritään tosiasiallista hintaa reilusti pienempi maksu (esimerkiksi sairaanhoidon palvelut tai päivähoito). Asuinalueiden välissä ei ole aitoja eikä vartijoita, vaan Suomi on turvallinen maa asua. Viime vuosina on kuitenkin tullut mustia pilviä erityisesti hyvinvointipalvelujen taivaalle. Kuntien taloudet ovat tiukoilla ja valtio on säästänyt palvelujen rahoituksesta. Tutkimusten mukaan kansalaiset kuitenkin arvostavat ja käyttävät julkisia palveluja. Kelan sairausvakuutuksella on tärkeä rooli julkisten palveluiden täydentäjänä. Sairausvakuutuksen kautta saa korvauksia yksityisiin terveyspalveluihin, reseptilääkkeiden ostoon ja terveydenhuoltoon liittyviin matkakustannuksiin. Sairaanhoitovakuutuksen rahoitus on perustunut tasajakoon valtion ja vakuutettujen välillä. Kuluvana hallituskautena sairaanhoitovakuutukseen on kuitenkin tehty suuria säästöjä. Säästöt ovat olleet selvästi ylimitoitettuja ja johtaneet myös sairaanhoitovakuutuksen rahoitusosuuksien muuttamiseen. Kestämättömän 12

15 suurien leikkausten välttämiseksi säästöjä on tehty enemmän valtion rahoitusosuuteen, jolloin vakuutettujen suhteellinen rahoitusosuus on kasvanut. Tulevana hallituskautena sairausvakuutuksen rahoitusta ja etuuksia on tarkasteltava kokonaisuutena. Valtion ja vakuutettujen lisäksi on mietittävä, voisiko osan kustannuksista siirtää sote-alueiden tai työnantajien maksettavaksi. Suomalainen koulu on ollut menestys, ja siitä kunnia kuuluu korkeasti koulutetuille opettajille. Hyvä Säästöt ovat olleet koulutus on Suomen vahvuus ja selvästi ylimitoitettuja. kilpailutekijä. Oppivelvollisuusiän nostaminen takaisi, että kaikki ovat mukana toisen asteen koulutuksessa tai vastaavissa toimissa. Miten muuten saadaan kaikki osallistumaan peruskoulun jälkeiseen koulutukseen? Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen välisen nivelvaiheen ohjauspalveluita ja toiselle asteelle valmistavia koulutusmuotoja on myös hyödynnettävä täysimääräisesti. Koulupudokkuutta voidaan vähentää kohdentamalla resursseja uudelleen kuntien välillä ja myös kuntien sisällä. Eri toimijoiden (koulu, nuorisotyö, sosiaali- ja terveyspalvelut) välisellä yhteistyöllä saadaan parempia palveluja. Myös päivähoitoa arvostetaan lapsiperheissä. Päivähoito on mahdollistanut molempien vanhempien työssäkäynnin. Oikeus varhaiskasvatukseen on lapsen etu, eikä subjektiivista päivähoito-oikeutta tule romuttaa. Varhaiskasvatus antaa eväitä tulevalle elämälle ja tuo koko ikäluokan samojen palvelujen piiriin kuten peruskoulukin. Matalan kynnyksen sosiaalipalveluille on suuri tarve. Liian moni päätyy lastensuojelun asiakkaiksi, kun muuten ei saa perheille tarkoitettuja kotipalveluja. Uuden sosiaalihuoltolain mukaan parannuksia on luvassa. On inhimillisempää ja myös taloudellisesti kannattavampaa satsata kevyempiin palveluihin kuin päästää tilanteet niin pahoiksi, että joudutaan turvautumaan huostaanottoihin ja pitkäaikaisiin sijoituksiin. Myös työn ja perhe-elämän joustoja tarvitaan. Isien lastenhoitovapaita lisäämällä saadaan perheiden sisäisiä vastuita tasaisemmaksi. Näyttää siltä, että luottamus ja ehkä myös arvostus julkista terveydenhuoltoa kohtaan on alkanut rapistua. Yhä useammalla lapsella on jo syntyessään 13

16 14 yksityinen sairausvakuutus. Monet vanhemmat korostavat, että vakuutuksen avulla lääkäriin pääsee silloin kun itselle sopii eli palvelun tarjonta on joustavampaa. Myös julkisen terveydenhuollon on vastattava tämän kaltaisiin tarpeisiin. Luottamuksen palauttaminen terveyspalveluihin on tärkeää. Tarve sosiaali- ja terveydenhuollon parempaan integrointiin onkin ilmeinen. Siihen pitää pystyä yhdistämään myös terveyttä edistävät ja ennaltaehkäisevät palvelut, kuten esimerkiksi nuorisotyö, opetus, liikunta sekä asumiseen ja ympäristöön liittyvät asiat.

17 2. Tasa-arvoa perhepolitiikalla Ilkka Kaukoranta Perhepolitiikka on tärkeä osa sosiaalipolitiikkaa. Perhepolitiikalla voidaan lisätä sukupuolten tasa-arvoa työ- ja perhe-elämässä, ja siksi sen kehittämistä pitää jatkaa. Tässä osiossa paneudutaan aiheeseen muutamasta eri näkökulmasta. Vauvaperheiden vanhempainpäivärahoja on tarve kehittää. Naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi isyysrahaa olisi syytä pidentää. Tällaisten kustannusvaikutteisten etuuksien parantamisten lisäksi päivärahoissa on myös rakenteellista korjaamista: sosiaaliturvajärjestelmän joustavuutta on vanhempainpäivärahojenkin suhteen syytä lisätä. Perhepolitiikan osalta liikkuu myös virheellistä tietoja, jotka on syytä korjata. Edelleen elää sitkeänä käsitys, että vanhempainvapaiden kustannuksia ei tasata työnantajien kesken. Tätä harhakäsitystä oiotaan osion loppupuolella. Perhe-etuuksien joustamattomuudella ei pidä suojella työnantajia Vanhempainpäivärahojen käyttö on tarpeettoman joustamatonta. Taustalla on yritys kirjoittaa samoilla pykälillä etuussäännöt ja työsopimuslain takaamat oikeudet perhevapaisiin. Jotta työnantajilla ei olisi velvoitetta päästää työntekijöitään lukuisille lyhyille perhevapaille, on myös sosiaaliturvalainsäädännössä rajoitettu päivärahakausien määrää. Tämä johtaa tarpeettomaan jäykkyyteen ja hankalasti hahmotettavaan sosiaaliturvaan. 15

18 Päivärahojen jaksotus Äitiysraha maksetaan aina yhtenä neljän kuukauden mittaisena pötkönä, eli sitä ei voi pilkkoa useisiin jaksoihin. Jos äiti tekee äitiysrahakauden aikana ansiotöitä, noiden päivien ajalta päiväraha maksetaan vähimmäismääräisenä. Vanhempien kesken jaettavan vanhempainrahan osalta tilanne on periaatteessa samanlainen. Noin kuuden kuukauden mittainen vanhempainrahakausi alkaa heti äitiysrahakauden jälkeen, eikä päivärahoja voi siirtää myöhempää käyttöä varten. Siinä mielessä vanhempainraha on joustavampi, että päivät voi jakaa kahden vanhemman kesken. Tällöin molemmille tulee korkeintaan kaksi vähintään kahdentoista arkipäivän mittaista jaksoa. Työskentelypäiviltä vanhempainpäiväraha maksetaan vähimmäismääräisenä. Edeltäviin etuuksiin verrattuna isyysrahan käyttö on varsin joustavaa. Yhteensä päiviä on 54, joista isä voi halutessaan käyttää 1 18 päivää enintään neljässä jaksossa samaan aikaan kuin äiti on äitiys- tai vanhempainrahalla. Vanhempainrahan jälkeen isyysrahapäivät saa jakaa korkeintaan kahteen jaksoon, jotka on pidettävä ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta. Joustavampi käyttö olisi joskus tarpeen Yleensä perheet eivät tarvitse suurta joustavuutta: kaikki vapaat pidetään yhdessä pötkössä kunnes lapsi siirtyy päivähoitoon. Enemmistö ei siis joustavuutta kaipaa, joten sitä ei ole erityisesti osattu vaatiakaan. Joissain tilanteissa suuremmasta joustavuudesta voisi kuitenkin olla iloa. Pätkätyöläinen voisi hyvinkin haluta tehdä lyhyitä työpätkiä myös äitiys- tai vanhempainrahakautensa aikana. Vakituisessa työsuhteessa oleva voisi haluta perhevapaansa aikana osallistua vaikkapa parin päivän strategiapalaveriin. Nytkin työskentely äitiys- ja vanhempainrahakauden aikana on tietysti mahdollista, mutta työnteosta rankaistaan leikkaamalla päivärahasta ansiosidonnainen osuus kokonaan pois. Luontevampaa olisi, että työskentelypäivien ajaksi päivärahakauden voisi katkaista, jolloin päiväraha säilyisi myöhempää käyttöä varten. Ei ole mitään erityistä syytä, miksi vanhempainpäivärahoja ei voitaisi maksaa monessa lyhyessä kaudessa. Eihän työttömyyspäivärahojenkaan maksaminen yksittäisiltä työttömyyspäiviltä aiheuta ylitsepääsemättömiä ongelmia toimeenpanossa. Tietotekniikan kehittyessä päivärahajaksojen suuren määrän ei pitäisi erityisesti hankaloittaa hakemusten käsittelyä. Toki jos päivärahojen käyttöä radikaalisti joustavoitetaan, työnantajien 16

19 suojelemiseksi on syytä säätää työsopimuslaissa rajoituksia sille, kuinka moneen jaksoon työntekijällä on oikeus äitiys- ja vanhempainrahakautensa jakaa. Sen sijaan jos sekä työntekijä että työnantaja haluavat käyttää päivärahat lukuisissa lyhyissä pätkissä, sitä ei sairausvakuutuslailla pitäisi estää. Isät kotiin Sukupuolten tasa-arvo työ- ja perhe-elämässä on kehittynyt viime vuosikymmeninä oikeaan suuntaan, mutta vauhti on ollut tuskastuttavan hidasta. Esimerkiksi isien osuus käytetyistä vanhempainpäivärahoista on viisinkertaistunut yhdessä sukupolvessa (vuodesta 1986 vuoteen 2013), mutta edelleen isien osuus on alle 9 prosenttia. Näiden tilastojen valossa ei tarvitse ihmetellä, että työmarkkinoilla puhutaan hoitovapaista sukupuolittuneesti. Isien vapaat ovat edelleen harvinaisempia ja paljon lyhempiä kuin äideillä. Myös ajankäyttöä kuvaavissa tilastoissa näkyy isien entistä aktiivisempi osallistuminen lastenhoitoon, mutta sukupuolten erot ovat säilyneet suurina. Kun vielä 80-luvulla pienten lasten äidit käyttivät liki viisi kertaa enemmän aikaa lastenhoitoon kuin isät, nyt äidit hoitavat lapsia enää tuplasti isiä enemmän. Sukupuolten tasa-arvo on siis perhe-elämässä kasvanut, mutta erot ovat edelleen suuria. Merkittävä tekijä tasa-arvon edistämisessä on ollut lakimuutokset. Isille tuli itsenäinen oikeus isyyspäivärahaan vasta vuonna Myös sitä ennen 10% 9% 8% 7% 6% 5% 4% 3% 2% 1% 0% Isien osuus käytetyistä vanhempainpäivärahapäivistä Tun/a vuorokaudessa Lasten hoitoon käytetty aika Lasten hoitoon käyte>y aika (naimisissa tai avioliitossa ja (naimisissa nuorin tai lapsi avoliitossa 0 6v.) ja nuorin lapsi 0-6 v.) Miehet Naiset 17

20 isillä oli oikeus käyttää osa vanhempainpäivärahoista, mutta isän käyttämät päivät olivat pois äidin päivärahoista. Vuonna 1991 isillä tuli oikeus kuuteen isyysrahapäivään. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana isille kiintiöityjä päivärahoja on lisätty useaan kertaan, ja nyt isyysvapaa on jo yhdeksän viikon mittainen. Tätä kehitystä on syytä jatkaa. Muutokset vanhempainvapaissa ovat lisänneet isien mahdollisuuksia hoitaa lapsiaan ja kantaa hoidosta vastuuta. Isien vapaita tulee asteittain pidentää. Vanhempainpäivärahoissa täydelliseen tasajakoon ei kuitenkaan kannata pyrkiä. Äiti tarvitsee pidemmän vapaan kuin isä: Äidin on aloitettava äitiysvapaa jo ennen lapsen syntymää, ja imetyssuositusten toteutuminen edellyttää pidempää kotona oloa kuin mitä isille kannattaisi kiintiöidä. Realistisena tavoitteena voisi pitää isyysvapaan pidentämistä nykyisestä yhdeksästä viikosta kolmeen kuukauteen. Samalla kuin vanhempainpäivärahojen käyttöä pyritään tasa-arvoistamaan, on syytä seurata myös vapaan jälkeisiä tapahtumia. Tällä hallituskaudella toteutettu joustava hoitoraha lisää molempien sukupuolten mahdollisuuksia osallistua työelämään ja lastenhoitoon päivärahakausien jälkeen. Osittaisen hoitorahan korvannut joustava hoitoraha on joustavampi käyttää ja tasoltaan parempi kuin edeltäjänsä. Joustavan hoitorahan tavoitteena oli parantaa mahdollisuuksia osa-aikatyön ja perheen yhteensovittamiseen, jotta vanhemmat eivät joudu valitsemaan pelkästään kokoaikatyön ja kotivanhemmuuden välillä. Etuutta voivat käyttää samaan aikaan molemmat vanhemmat, eli tätä kautta mahdollistetaan hoitovastuun tasaamista perheen sisällä. Osi.aisen ja joustavan hoitorahaa käy.äneet (kuukausi.ain keskiarvo tammi- marraskuussa) Miesten osuus osi6aisen ja joustavan hoitorahan käy6äjistä (kuukausi6ain keskiarvo tammi- marraskuussa) 14,000 12,000 10,000 8,000 6,000 4,000 2, % 7% 6% 5% 4% 3% 2% 1% 0% 2012, 2012, , , , 2012, , 2013, , 2014,

21 Etuus on ollut käytössä vasta vuoden, joten on turhan aikaista vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että uudistus on lisännyt hoitorahan käyttöä erityisesti miesten joukossa. Tammi marraskuussa 2014 (joulukuun 2014 tilasto ei tätä kirjoittaessa ole vielä julkaistu) osittaista ja joustavaa hoitorahaa käytettiin 19 prosenttia enemmän kuin vastaavana jaksona vuonna Samaan aikaan myös miesten osuus käyttäjistä on kasvanut selvästi, vaikka tässäkin etuudessa sukupuolten väliset erot ovat edelleen suuria. Joustavan hoitorahan käyttöä pitää toki seurata ja tutkia tarkemmin. Erityisesti uudistuksen vaikutus miesten ja naisten työllisyyteen kiinnostaa. Jo tässä vaiheessa voi kuitenkin todeta, että perhe-etuuksia muuttamalla pystytään todella vaikuttamaan perheiden käytökseen. Tämä vahvistaa näkemystä, että perhepolitiikalla voidaan edistää tasa-arvoa. Vanhempainvapaiden kustannukset tasattava onneksi näin jo tehdään Vanhemmuuden kustannusten tasaisempaa jakoa on muodikasta vaatia. Aihetta ovat pitäneet esillä Yrittäjänaisten ajama kansalaisaloite, lukuisat kansanedustajat sekä esimerkiksi Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen raportissaan Matalapalkkatyö Suomessa. Lakisääteiset kustannukset korvataan työehtosopimusten kulut kuuluvat työnantajille Ajatus on sinänsä aivan oikea ja järkevä: vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia pitääkin tasata. Tämän moraalipaniikin keskellä olisi kuitenkin tärkeää noteerata myös tosiasiat. Vanhemmuuden kustannukset työnantajille tasataan jo nyt. Yhteisestä potista tasataan kaikki työnantajalle aiheutuvat lakisääteiset kustannukset. Näin on viime aikoina todettu esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa hallituksen rakennepaketin tausta-aineistossa. Työnantajille jäävät kustannukset ovat joko työehtosopimuksissa sovittuja tai selvästi yrittäjäriskiin kuuluvia. Perhevapaiden aikana ansaittu vuosiloma ja siihen liittyvä vuosilomapalkka sosiaaliturvamaksuineen aiheuttavat työnantajille lakisääteisiä kustannuk- 19

22 sia. Kela korvaa ne työnantajille täysmääräisesti. Työehtosopimuksissa sovittu lomaraha jää työnantajan maksettavaksi. Työehtosopimuksissa sovitut palkalliset perhevapaat aiheuttavat tietysti kustannuksia, mutta näitäkin kompensoidaan maksamalla palkalliselta ajalta päiväraha työntekijän sijasta työnantajalle. Työehtosopimuksissa sovittuja kustannuksia ei pidä siirtää ulkopuolisten maksettavaksi. Hommahan lähtisi työehtosopimusneuvotteluissa aivan lapasesta, jos sopimuksen kustannukset siirtyisivät aina muiden kontolle. Työnantajien palkkaneuvotteluissa sopimat palkankorotukset, lomarahat tai palkalliset vapaat kuuluvat työnantajien maksettavaksi. Kolmanteen kategoriaan kuuluvat epäsuorat kustannukset, kuten sijaisen rekrytointikulut. Näitäkin on vaadittu yhteisestä potista kustannettavaksi. Vaatimus on aivan absurdi: seuraava askel olisi kaiketi siirtää eläköityvien työntekijöiden tilalle palkattavien rekrytointikustannukset valtion maksettavaksi? Rekrytointi varmasti aiheuttaa kustannuksia, mutta ei se liity erityisesti vanhemmuuteen, vaan on aivan normaali osa yrittäjäriskiä. Henkilökunnan rekrytointi on aivan samalla tavalla normaali osa yritystoimintaa kuin vaikkapa asiakkaiden hankinta tai markkinointi. Markkinataloudessa kaikkia yritysten kuluja ei voida siirtää yhteiskunnan vastuulle. Sosiaaliturvarahoilla ei pidä maksaa yritystukia Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen ehdottivat taannoin euron kertakorvausta äitiysvapaalle jäävän työntekijän työnantajalle. Summa on mieletön, kun sitä verrataan äidin itse saamaan 140 euron äitiysavustukseen tai äitiyspakkaukseen. Suomessa syntyy vuosittain noin lasta. Jos jokaisesta maksettaisiin työnantajalle tuollainen kertakorvaus, kokonaiskustannus olisi 300 miljoonaa euroa vuodessa. Tasa-arvon nimissä vastaava korvaus pitäisi tietysti maksaa myös vanhempainvapaalla olleiden isien työnantajille, jolloin kokonaiskustannus nousisi entisestään. Jos työnantajat haluavat tällaisen potin yhteisvastuullisesti rahoittaa, tarkoitusta varten pitäisi perustaa erillinen työnantajien itse rahoittama vanhempainvakuutus. Veronmaksajien tai palkansaajien rahoilla ei yritysten äitiyspakkauksia tule rahoittaa. 20

23 3. Työllisyyttä edistävää sosiaaliturvaa Ilkka Kaukoranta Sosiaaliturva ei ole keskeinen työllisyyden este. Itse asiassa tilanne on usein päinvastoin, eli sosiaaliturva tukee työllisyyttä. Tässä osiossa tuodaan esiin, miten työllisyys voidaan ottaa huomioon sosiaaliturvan suunnittelussa. Hyvinvointipalvelut, kuten lasten päivähoito, ovat välttämättömiä aikuisten työssäkäynnin edellytyksiä lapsiperheissä. Työssäkäyntiin vaikuttaa myös työn kannustavuus, mistä puhutaan paljon toimeentuloetuuksien kohdalla. Joistain puheenvuoroista syntyy käsitys, että perustulo olisi kaikki Suomen työllisyys- ja sosiaalipoliittiset ongelmat korjaava taikatemppu. Näin ei kuitenkaan ole. Tässä osiossa käydään läpi, minkä takia perustulo ei ole oikea ratkaisu sosiaaliturvan kehittämiseen. Sen sijaan työttömyysturvaa voisi kehittää kannustavampaan suuntaan laajentamalla soviteltua työttömyysturvaa osa-aikatyöhön siirtyneiden lisäksi pienipalkkaiseen kokoaikatyöhön työllistyneille. Myös työkyvyttömyyseläkkeitä voisi kehittää työllisyyttä tukevaan suuntaan. Hyvinvointipalvelut ovat korkean työllisyyden edellytys Laadukkaat julkiset palvelut ovat korkean työllisyysasteen ehdoton edellytys. Ilman pienten lasten päivähoitoa, pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa tai laadukkaita vanhuspalveluita moni työssäkäyvä joutuisi lopettamaan työt. 21

24 Kahden elättäjän lapsiperheet ovat mahdollisia vain, jos lapsille on tarjolla laadukasta hoitoa kohtuullisin kustannuksin vanhempien työpäivien ajaksi. Sen takia näistä palveluista säästäminen tulisi laskevan työllisyysasteen kautta kalliiksi. Pelkkä palveluiden olemassaolo ei tietysti riitä, vaan niiden on oltava myös laadukkaita. Pienten lasten äitejä on yritetty työntää töihin jakamalla oikeus kotihoidon tukeen vanhempien kesken puoliksi. Tämän kepin ohella vähintään yhtä tärkeää on laadukkaan päivähoidon tarjoaminen. Jos hoidon laatu epäilyttää, hoitopaikka on hankalan matkan päässä tai hoitomaksu nousee suhteessa palkkaan turhan korkeaksi, kynnys palata töihin nousee liian korkeaksi. Hallituksen kaavailema subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoitus ja asiakasmaksujen nostot ovat aivan vääriä signaaleja lapsiperheille. Vanhuspalveluilla on osittain samanlainen rooli työllisyyden turvaajina. Jos kunta ei tarjoa kotona asuvalle vanhukselle riittävää kotiapua, aikuisten lasten kynnys muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä kasvaa merkittävästi. Erityisen turmiollista työllisyydelle on, jos työikäisten oletetaan jäävän kotiin ikääntyneiden vanhempiensa omaishoitajiksi laitosasumisen säästöjen vuoksi. Julkisilla palveluilla on siis merkittävä rooli työllisyyden edistäjinä ja mahdollistajina. Sen takia ne ovat vihoviimeinen säästökohde. Jos palveluissa säästetyt eurot kostautuvat vähenevänä työllisyytenä ja verotuloina, vaikutus julkiselle taloudelle jää pahasti miinukselle. Perustulo on sumuverho, ei ratkaisu mihinkään Perustulo on sitkeänä elävä visio mallista, jossa nykyistä syyperusteista sosiaaliturvaa korvattaisiin kaikille vastikkeetta maksettavalla perustulolla. Perustulosta käytävä keskustelu vie tilaa todelliselta sosiaalipoliittiselta kehittämiseltä. Perustulo on sumuverho, epämääräinen sana, jonka taakse voi piilottaa melkein mitä tahansa. Kun perustulomallia ei tarkemmin täsmennä, se voi tarkoittaa ainakin kolmea asiaa: raakaa leikkausta köyhimpien sosiaaliturvaan, valtiontaloudelle tuhoisan kallista rahanjakoautomaattia tai merkitykseltään vähäistä himmeliä. Kaikki nämä mallit ovat huonoja eri syistä. Millään perustulomallilla ei voitaisi ohjata ihmisten käyttäytymistä. Nykyi- 22

25 sen syyperusteisen sosiaaliturvan saantiehdoilla voidaan ohjata esimerkiksi opiskelijoita nopeaan valmistumiseen tai työttömiä aktiiviseen työnhakuun. Sikäli kun perustulo korvaisi nykyiset syyperusteiset etuudet, se tekisi myös tällaisen yhteiskunnallisesti järkevän ohjauksen mahdottomaksi. Työn kannustavuus ei parane taikatempuilla Perustulon keskeinen argumentti on parantaa työn tekemisen houkuttelevuutta, eli tehdä työ taloudellisesti nykyistä kannustavammaksi. Tässä pitää nähdä perustulon kannattajien käsienheiluttelun läpi: perustulo ei ole mikään taikatemppu, joka muuttaa matematiikan muuksi. Kannustavuus on karkeasti sanottuna tulojen ero työttömän ja työllisen välillä. Mitä pienempi tuloero, sitä vähemmän työttömän tulot kasvavat hänen siirtyessään töihin eli sitä huonommin työ kannattaa taloudellisesti. Jos kannustavuutta halutaan parantaa, pitää siis suurentaa tuloeroa työttömien ja työssäkäyvien välillä. Se voidaan tehdä kahdella tavalla: tarjoamalla keppiä työttömille tai porkkanaa työllisille. matematiikan muuksi. Tämän matematiikan kannalta etuuksien tai verojen nimityksillä ei ole merkitystä. Perustulo ei siis itsessään vaikuta kannustavuuteen. Perustulo vaikuttaa vain, jos sen kautta muutetaan työllisten ja työttömien suhteellisia tulotasoja. Köyhien kepittäjät Perustulo ei ole mikään taikatemppu, joka muuttaa Osa perustulon kannattajista oikeasti kannattaa sosiaaliturvan tai ainakin perusturvan romuttamista. Tavoitteena on siis korvata nykyinen perusturva niin pienellä perustulolla, että työ on taatusti taloudellisesti kannustavaa kaikille. Tällaiseen kannustinpakettiin ei tietysti mitään perustuloa välttämättä tarvittaisi. Pitkälti samaan tulokseen pääsisi kampanjoimalla suoraan perusturvan leikkaamisen puolesta. Kun sosiaaliturvan leikkauksen piilottaa perustulon savuverhon taakse, ehdotus ei kuulosta niin vastenmieliseltä. Näin puettuna ajatusta saattaa joku vasemmistosta jopa kiitellä tajuamatta, että todellisuudessa ero vihervasemmistolaiseen perustuloon on kuin sarvipäisellä nuuttipukilla lahjoja tuovaan joulupukkiin. 23

26 Taivaanrannanmaalarit Iso osa perustulon kannattajista ei ilmeisesti ole vaivannut päätään matematiikalla tai sosiaaliturvan rakenteella. On intuitiivisesti houkuttelevaa kannattaa mallia, jossa perustulo olisi vähintään nykyisen perusturvan suuruinen, kenenkään etuuksia ei leikattaisi ja jokaisesta ansaitusta eurosta jäisi vähintään 50 senttiä käteen. Tällainen malli olisi mahtava: kaikki hyötyvät, kun kenenkään tulot eivät tippuisi ja työn kannustavuus paranisi. Ongelmana on tietysti, että jos kukaan ei häviä ja monet voittavat, ei ehdotus voi olla lähelläkään kustannusneutraalia. Tällainen malli tulisi aivan mahdottoman kalliiksi. Jos jostain löytyy miljardit mallin rahoittamiseksi, niin sitten tällaista mallia pitäisi verrata nykytilanteen sijasta vaihtoehtoisiin tapoihin käyttää ne ylimääräiset miljardit. Myös nykyisen syyperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän saisi aika paljon kivemmaksi, jos sitä voisi parilla miljardilla eurolla parantaa. Hyödyttömien himmeleiden rakentajat Ilahduttavasti osa perustulon kannattajista kertoo avoimesti, minkälaista mallia he kannattavat ja miten se rahoitettaisiin. Paras esimerkki tästä on vihreiden perustulomalli, jonka vaikutukset lasketettiin eduskunnan sisäisellä tietopalvelulla. Malli on kustannuksiltaan toteuttamiskelpoinen eikä leikkaisi perusturvan tasoa. Ongelmia siinä kuitenkin riittää. Vakavin puute on, että malli epäonnistuu varsinaisessa tavoitteessaan. Laskelmien mukaan työllistymisen kannustimet heikentyisivät pienipalkkaiseen osa-aikatyöhön työllistyttäessä. Byrokratiakaan ei juuri vähenisi, vaikka sekin on keskeinen argumentti perustulolle. Esimerkiksi perusturvan varassa olevan työttömän pitäisi hakea perustulon lisäksi myös työmarkkinatuen lapsi- ja aktivointikorotukset, asumistuki ja toimeentulotuki. Sekä tietysti kaikki muut mahdolliset etuudet, vaikkapa lapsilisät, elatustuki, ruokavaliokorvaus tai Kela-korvaus hammaslääkäristä. Perustulon vaikutus byrokratiaan olisi vähäinen. Sen lisäksi, että perustulomalli ei toteuta keskeisiä tavoitteitaan, se olisi myös tulonjaollisesti ongelmallinen. Kokonaisuutena se leikkaisi sekä työntekijöiden että työttömien tuloja sadoilla miljoonilla euroilla. Myös vanhempainvapaalla olevat häviäisivät. Suurimpia voittajia olisivat vuotiaat, opiskelijat, pelkkiä pääomatuloja saaneet ja yrittäjät. 24

27 Tällaiset ongelmat ovat väistämättömiä rakennettaessa mallia, joka ei kepitä köyhiä eikä maksa tuhottomasti. Laskelmat osoittavat, ettei perustulosta ole ihmelääkkeeksi. Perustulo olisi ikuinen opintoraha ja kotihoidon tuki Periaatteellisesti perustulo poikkeaa merkittävästi nykyisestä syyperusteisesta sosiaaliturvasta. Tällä olisi suuria käytännön vaikutuksia joissain tilanteissa. Esimerkiksi opiskelijoiden ja kotihoidon tukea saavien tilanne muuttuisi merkittävästi, kun sosiaaliturva ei enää ohjaisi heidän valintojaan. Opintotuella pyritään ohjaamaan aktiiviseen opiskeluun ja valmistumiseen tavoiteajassa. Kotihoidon tuki on taas suunniteltu niin, että se kannustaa pitämään pienimmät lapset kotona (poissa kunnille kalliista päivähoidosta) ja toisaalta yläikäraja ohjaa vanhemman lopulta takaisin työmarkkinoille. Perustulomaailmassa nämä ohjausvaikutukset poistuisivat. Haluaako joku maksaa kotihoidon tukea lukiolaisen kotiäidille tai -isälle? Tai koti-isälle, joka vie lapsensa kunnalliseen päiväkotiin? Pitäisikö opintotukea maksaa vuosikymmeniä opiskelevalle ikiteekkarille? Käytännössä perustulo tarkoittaisi juuri tätä. Syyperusteinen sosiaaliturva mahdollistaa tuen ohjaamisen niille, jotka Syyperusteinen sitä erityisesti tarvitsevat. Tästä periaatteesta on hyvä pitää kiinni. Karenssivapaa työttömyysturva sosiaaliturva mahdollistaa tuen ohjaamisen niille, jotka sitä tarvitsevat. Perustulo tekisi myös työttömyysturvan ehdollisuuden tyhjäksi perusturvan varassa olevien osalta. Nykyään työstä tai työllistymistä edistävästä palvelusta kieltäytyneeltä evätään työttömyysetuus määräajaksi. Myös työstä eroamisesta seuraa korvaukseton määräaika. Rahan saamiseksi työttömällä on siis velvoite hakea ja ottaa vastaan töitä sekä osallistua työllistymistä edistävään koulutukseen. Tämän velvoitteen tavoitteena on kannustaa työttömiä töihin. Joissain tapauksissa työvoimaviranomaisten liipaisinsormi on karenssien suhteen varmasti turhankin herkällä. Silti perustulomaailmassa karenssien pelko poistuisi perusturvan varassa olevilta työttömiltä käytännössä koko- 25

28 naan. Suurimpaan osaan työttömiä tällä tuskin olisi suurta vaikutusta, mutta lienee selvää, että karenssien ja työnhakuvelvoitteiden poisto lisäisi houkutusta jäädä pelkän sosiaaliturvan varaan. Katse kohti realistisia ja parempia reformeja Näennäisestä houkuttelevuudestaan huolimatta perustulosta ei siis ole sosiaaliturvajärjestelmän uudistukseksi. Perustulomalleja on erilaisia, mutta mikään niistä ei ole hyvä. Työn kannustavuuden parantamiseen ei ole ihmelääkkeitä, eikä perustulo tätä matematiikkaa muuta. Sen vaikutus byrokratiaan olisi suhteellisen vähäinen, ja toisaalta romuttaessaan sosiaaliturvan syyperusteisuuden se johtaisi hyvin tehottomaan rahankäyttöön. Tietty byrokratia on tarpeen, jotta rajallinen raha saadaan ohjattua sitä erityisesti tarvitseville. Tämä ei tarkoita, etteikö sosiaaliturvassa riittäisi kehittämistä. Nykyjärjestelmä on monella tapaa puutteellinen ja kehittämisen varaa riittää. Tämän pamfletin muissa kohdissa esitetään tarpeellisia parannuksia nykytilaan. Ansioturvan tuettava työllistymistä myös palkkatöihin Työ- ja elinkeinoministeriö ehdotti valmistelua työttömän starttirahasta, jossa päätoimista yritystoimintaa aloittava työtön voisi saada määräajan ansiosidonnaista työttömyysturvaa starttirahana. Järjestelyn tarkoitus olisi kannustaa työttömiä aloittamaan yritystoimintaa. Samaa on ehdottanut aiemmin myös keskustan Juha Sipilä. Ajatus taustalla on hyvä: työhön siirtymisen pitää aina olla taloudellisesti kannattavaa. Nyt joissain tilanteissa ansioturvalta siirtyminen yrittäjyyteen ei kannata. Sama ongelma koskee myös kokoaikaista matalapalkkatyötä. Osa-aikatyöhön kannustetaan, mutta kokoaikatyö tai yrittäjyys ei aina kannata Osa-aikatyössä ja sivutoimisessa yrittäjyydessä kannustinongelmia ei ole. Näiden tulojen yhdistäminen työttömyysturvaan on tehty mahdolliseksi sovitellun päivärahan avulla. Tänä vuonna voimaan tullut 300 euron suojaosa teki yhdistämisestä entistä houkuttelevampaa, kun ensimmäiset ansaitut eurot eivät vaikuta päivärahaan ollenkaan. Suojaosan ylittävät eurot pienentävät 26

29 Nykyään: Kovapalkkaisesta työstä työ-ömäksi joutuneelle yri-äjyys ja matalapalkkatyö ei taloudellisese kannata. StarAraha: 700 Yri-äjätulo: 1000 Yhteensä: 1700 Palkka: 5000 työ-ömyys Tuki: 2200 Palkka: 1700 Soviteltu ansioturva työ-ömän stararahana: Ehdotus parantaisi yri-äjyyden kannusemia, mu-a ei tukisi matalapalkkatyön vastaano-amista. Soviteltu: 1850 Yri-äjätulo: 1000 Yhteensä: 2850 Palkka: 5000 työ-ömyys Tuki: 2200 Palkka: 1700 Sovitellun laajentaminen kokoaikatyöhön: Ehdotus tekisi sekä matalapalkkatyöhön e-ä yri-äjyyteen siirtymisen kanna-avaksi. Soviteltu: 1850 Yri-äjätulo: 1000 Yhteensä: 2850 Palkka: 5000 työ-ömyys Tuki: 2200 Soviteltu: 1500 Palkka: 1700 Yhteensä:

30 tukea 50 senttiä, eli osa-aikatyön tekeminen on taloudellisesti kannattavaa työttömälle. Kokoaikaiseen työhön tai päätoimiseen yrittäjyyteen siirtyvillä sen sijaan ei ole mahdollisuutta soviteltuun päivärahaan. Toisaalta yleensä tarvettakaan ei ole, koska yleensä uuden työn palkka on selvästi suurempi kuin työttömyysetuus. Ansioturvan tasohan on yleensä vain noin prosenttia työttömyyttä edeltävästä palkasta. Uuden työn palkka on vain harvoin alle puolet edeltävästä palkasta, jolloin kokoaikatyön vastaanottaminen kannattaa. Uusilla yrittäjillä on oikeus euron kuukausittaiseen starttirahaan, joten yleensä yritystoimintaakaan aloittavilla ei ole erityisiä kannustinongelmia. Kannustavuus voi olla ongelma vain, jos työttömyyttä edeltävä palkka on huomattavan korkea suhteessa uudelleen työllistymisen mahdollisuuksiin. Tällainen tilanne voi toteutua rankassa rakennemuutoksessa, jossa aiemman kaltaista työtä ei enää ole saatavilla ollenkaan. Tämä ongelma on siis harvinainen, mutta joissain rakennemuutoksissa todellisuutta. On hienoa, että asiaan on nyt kiinnitetty huomiota myös poliittisella tasolla. Jostain syystä Sipilän ja työ- ja elinkeinoministeriön huomio kiinnittyy kuitenkin vain yrittäjyyden houkuttelevuuteen. Sekin on tietysti tärkeä näkökulma, mutta myös matalapalkkaiseen kokoaikatyöhön työllistyvät tarvitsevat vastaavan kannustimen. Laajennetaan soviteltu työttömyysturva kokoaikatyöhön Helpoin ja tasapuolisin ratkaisu olisi ulottaa nykyinen soviteltu työttömyysturva myös kokoaikatyöhön tai päätoimiseen yrittäjyyteen työllistyville. Työaikarajan voisi poistaa joko kokonaan tai määräajaksi (esimerkiksi ensimmäiset kaksitoista kuukautta työllistymisestä). Kun soviteltua etuutta maksetaan, etuuden saajalla tulisi säilyä velvollisuus hakea työ- ja elinkeinotoimiston osoittamia paremmin palkattuja työpaikkoja tai työllistymistä edistäviä palveluita. Tavoitteena on tietysti nostaa palkka niin korkeaksi, ettei soviteltua etuutta jäisi enää maksuun. Tämä laajentaisi työttömyysturvan laajemmaksi ansiovakuutukseksi. Se turvaisi toimeentuloa työttömyyden lisäksi myös tilanteissa, joissa henkilö vastentahtoisesti joutuu aiempaa matalapalkkaisempaan työhön. SAK:n ekonomisti Joonas Rahkola kirjoitti tästä aiheesta Työlinjalla-puheenvuorossa (s ) viime eduskuntavaalien alla. 28

31 Tulotaso, jolla uudesta työstä saa vähintään samat bruttotulot kuin työttömyyspäivärahasta. Työttömyyttä edeltänyt palkka ( /kk) Päiväraha ( /kk) (uusi kokoaikatyö kannattaa, jos palkka vähintään tämä) Päiväraha starttiraha (yrittäjyys kannattaa starttirahan kanssa, jos yrittäjätulo vähintään tämä) Päiväraha korotettu starttiraha (yrittäjyys kannattaa korotetun starttirahan kanssa, jos yrittäjätulo vähintään tämä) Järjestelmällä ei missään nimessä pidä tukea yrittäjyyttä palkkatyön kustannuksella. Yrittäjyyden on aina oltava yksilön oma valinta, eikä tukijärjestelmän pidä tehdä tätä valintaa ihmisen puolesta. Kukaan ei hyödy, jos rahalla ohjataan yrittäjiksi palkkatyöhön paremmin sopivia ihmisiä. Lisäpäivien suhteen ei syytä hötkyilyyn Ikääntyvä työtön voi saada päivärahakauteensa lisäpäiviä, jolloin oikeus ansioturvaan säilyy eläkkeelle siirtymiseen saakka. Tämä niin sanottu eläkeputki on aina ollut erityisen kiistelyn kohteena. Työntekijöiden näkökulmasta se antaa taloudellista turvaa työnantajien hyljeksimille ikääntyneille työnhakijoille. Työnantajaleirissä irtisanovalle työnantajalle langetettava omavastuumaksu kismittää. Ekonomistipiireissä uskotaan, että lisäpäivät kannustavat kohdentamaan irtisanomiset ikääntyneisiin sekä vähentävät ikääntyneiden intoa työllistyä. Riitelyn ja väittelyn seurauksena lisäpäivien ikärajan nostosta on useaan 29

32 Lisäpäivien ikäraja ikäraja uudistus työurasopimus sosiaalitupo eläkeuudistus 2017? lisäpäiväraja putken alaraja syntymävuosi kertaan sovittu. Vielä 2000-luvun alussa 1940-luvulla syntyneillä lisäpäivien ikäraja oli 57 vuotta, jolloin 55 vuoden iässä irtisanotut olivat niin sanotussa työttömyysputkessa. Nyt on sovittu askelmerkit, jolla lisäpäivien ikäraja voi nousta 62 vuoteen. Tällöin putken alaraja olisi 60 vuotta. Lisäpäivien ikäraja on siis noussut lyhyessä ajassa viidellä vuodella. Lisäpäivistä valittavilta voisi siis aiheellisesti kysyä: eikö mikään riitä? Kyse ei kuitenkaan ole ollut pelkästään mekaanisesta ikärajan nostosta. Työurasopimuksessa sovittiin lisäpäivien ikärajan yhteydessä korvaavasta toimeentulonturvasta ikääntyneille työttömille. Sovittiin, että 60 vuotta täyttäneellä työttömällä on subjektiivinen oikeus tukityöhön tai muuhun aktiivitoimeen niin pitkäksi aikaa, että työssäoloehto täyttyy uudelleen. Päiväraha määräytyisi kuitenkin aiemman työsuhteen palkan perusteella. Tämän säädöksen takia lisäpäivän ikärajan nousu yli 60 vuoden ei välttämättä vaaranna kenenkään ikääntyneen työttömän toimeentuloa. Tarkoitus on, että ikärajan nostosta huolimatta 60 vuotta täyttäneet työttömät eivät tipu työmarkkinatuelle. Heillä on oikeus aktiivitoimiin, joiden avulla he joko pääsevät uuteen pysyvään työhön tai uudistavat oikeutensa ansiopäivärahaan vanhoin ehdoin. 30

33 Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa sovittiin ehdollisesta lisäpäivien ikärajan nostosta. Ehdoksi asetettiin, että tämä työurasopimuksessa sovittu sääntö toimii tarkoitetulla tavalla. Jos säädös toimii, sen jälkeen lisäpäivien ikärajan nosto 62 vuoteen ei samalla tavalla uhkaa ikääntyneiden työttömien toimeentuloa. Nyt kun selkeät askelmerkit lisäpäivien tulevaisuuden suhteen on sovittu, lisäpäivien leikkaajien kannattaisi rauhoittua odottamaan tarkastelun tulosta. Eläkesopimuksen mukaisesti lisäpäiväoikeutta arvioidaan mennessä. Ennen kuin työurasopimuksessa sovittujen toimien vaikutukset nähdään, ei uusien päätösten tekeminen ole ajankohtaista. Työkyvyttömyyseläkkeiden tulorajat työn esteinä Osatyökykyisten työllistyminen on kaikkien etu, paitsi osatyökyvyttömän itsensä. Kun työkyvyttömyyseläkkeellä oleva menee töihin, eläkejärjestelmän etuusmenot vähenevät, valtio ja kunnat saavat verotuloja ja yritys palkkalistoilleen hyvän työntekijän. Osatyökykyinen itse ei sen sijaan työstä nykyään juurikaan hyödy: työkyvyttömyyseläkkeen tulorajan ylittäminen leikkaa eläkettä niin paljon, että työnteon lisääminen usein jopa heikentää toimeentuloa. Tämä ei ole reilua eikä järkevää. Kolmikantaisessa työryhmässä selvitettiin osatyökykyisten työllistymisen edistämistä. Työryhmä keksi lukuisia ehdotuksia, joilla hyvää asiaa voidaan edistää. Väliraportin ehdotusten mukaisesti Kelan ammatillisen kuntoutuksen piiriin pääsyä helpotettiin ja osasairauspäivärahaa parannettiin. Loppuraportissa on lisää hyviä ehdotuksia, joita kannattaa viedä eteenpäin. Raportin liitteenä on selvitetty työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työnteon kannustimien parantamista. Työkyvyttömyyseläkeläisen kannustinloukkua havainnollistaa seuraavalla sivulla oleva kuvio Osatyökykyiset työssä -ohjelman raportista, jossa kuvataan palkan vaikutusta työkyvyttömyyseläkeläisen tuloihin. Punainen viiva kertoo, miten työtulot nykyään vaikuttavat kokonaistuloihin esimerkkihenkilöllä. Esimerkkieläkeläisen eläkettä edeltävä ansiotaso oli euroa kuussa ja työkyvyttömyyseläke on euroa kuussa. Tässä tapauksessa ensimmäinen tuloraja on 40 prosenttia edeltävästä tulosta eli euroa kuussa. Jos henkilö tienaa tulorajaa enemmän, työkyvyttömyyseläke 31

34 Palkan vaikutus työkyvyttömyyseläkeläisen tuloihin muuttuu osaeläkkeeksi. Tulorajan ylittäminen siis puolittaa euron eläkkeen. Jos palkka on siis edes vähän yli euroa, eläke pienenee 750 euroa. Ei järin kannustavaa. Seuraava tuloraja on 60 prosenttia aiemmasta ansiotasosta, eli euron kohdalla. Sen ylittämisen myötä eläkkeen menettää kokonaan. Jos palkka on siis yli euroa, menettää euron eläkkeen. Taloudellisesti katsottuna euron tulorajaa ei kannata ylittää ollenkaan, ellei samalla pysty ylittämään sitä vähintään eurolla. Henkilö, jonka vakiintunut ansiotaso oli työkykyisenä euroa, tuskin pystyy ponnistamaan selvästi sitä korkeampaan palkkatasoon työkyvyttömänäkään. Tulorajat siis pakottavat työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneet mitoittamaan palkkansa tulorajojen alle. Tätä tulorajojen vaikutusta työntekoon konkretisoi esimerkiksi Eläketurvakeskuksen vuoden takainen ohje Facebookissa: Jos harkitset ansiotyön tekemistä työkyvyttömyyseläkkeellä ollessasi, varmista eläkelaitoksestasi, kuinka paljon voit ansaita. Tässä ei ole mitään järkeä. Jokaisen pitäisi voida luottaa, että työn tekeminen on aina kannattavaa. Ongelma voitaisiin korjata pehmentämällä tu- 32

35 lorajoja niin, että eläke pienenisi suhteessa ylityksen suuruuteen. Tulorajan ylittäminen kymmenellä eurolla ei siis leikkaisi eläkettä kokonaan pois, vaan pienentäisi sitä esimerkiksi neljällä eurolla. Tällaisella mallilla saataisiin työnteko kannattavaksi eikä tulorajojen ylittämistä tarvitsisi varoa. Kuvion sininen viiva kuvaa tällaista lineaarisen yhteensovituksen mallia. Osatyökykyiset työssä -ohjelman puitteissa hahmoteltiin tällaista mallia, mutta päätökset jäivät vielä tekemättä. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevista iso osa on tietysti täysin työkyvyttömiä, ja jotkut tekevät tulorajojen yli töitä nykyäänkin. Ei voida tietää, kuinka moni lisäisi työntekoa, jos tulorajan ylittäminen muuttuisi kannattavaksi. Vates-säätiö arvioi työhaluisia olevan , ja kannustinloukun purkamisen vaikutuksen julkiseen talouteen olevan jopa 800 miljoonaa euroa. Näitä samoja lukuja on siteerattu myös perussuomalaisten taannoisessa rakennepaketissa. Rehellistä on sanoa, että työllisyysvaikutuksen arviointi on vaikeaa. Selvää joka tapauksessa on, että työn pitäisi aina olla myös tekijälleen palkitsevaa. Sen takia työryhmän ehdotuksen mukaisesti työkyvyttömyyseläkeläisten työnteon kannustimia on parannettava, joko lineaarisen mallin tai jonkun muun uudistuksen avulla. 33

36 4. Osallisuuden merkitys Sinikka Näätsaari Viime vuosina monet keskustelijat ovat vaatineet vastikkeellista sosiaaliturvaa. Monelta on ehkä unohtunut, että jo nyt saadakseen työttömyyspäivärahaa on oltava aktiivinen työnhakija ja osallistuttava esitettyihin toimenpiteisiin. Osallistumispakko on siis jo olemassa. Toinen puoli kolikkoa on, että aktiivisen työvoimapolitiikan avulla on mahdollisuus päästä päivittämään osaamistaan ja päästä uuteen työhön. Osallistavan sosiaaliturvan hanke käynnistettiin loppuvuodesta Hanke liittyy Kataisen ja Stubbin hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan. Sen mukaan osallistavaa sosiaaliturvaa kehitetään työikäisillä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja työnteon kannustavuuden lisäämiseksi ihmisen toimintakyky huomioon ottaen sosiaaliturvaa ja osallistavia toimenpiteitä yhteen sovittamalla. Osallistavan sosiaaliturvan kehittämisen tavoitteeksi on asetettu syrjäytymisen ehkäisy, sosiaaliturvan kannustavuuden lisääminen ja sosiaaliturvan legitimiteetin vahvistaminen. Tätä kirjoitettaessa osallistavan sosiaaliturvan hankkeen pilotoinnit ovat käynnissä. Kokemuksia hyödynnetään helmikuussa 2015 tehtävissä toimenpidesuosituksissa. Pilotoinnit tehdään voimassa olevan lainsäädännön mukaan ja niihin osallistuminen on vapaaehtoista. Työryhmässä kuullun perusteella monet pilotointiin osallistuneista pitävät toimintaa tarpeellisena. Osallistujat ovat tuoneet esille muun muassa selkeän päiväohjelman tarpeen, itsensä hyödylliseksi kokemisen ja mahdollisuuden parempaan sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Sosiaaliturvan saajien tilanne vaihtelee paljon. Moni työllistyy nopeasti il- 34

37 man erityisiä toimenpiteitä, toiset taas ovat jääneet pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Osallistavan sosiaaliturvan pitäisikin keskittyä niihin ihmisiin, jotka eivät pysty työllistymään ilman lisäkoulutusta, kuntoutusta tai muuta apua. Osallistavan sosiaaliturvan pitää olla oikea palvelu eikä tapa työllistää ihmisiä halvemmalla tai esimerkiksi työttömyysturvalla. Tavoitteeseenhan viitataan jo toimeksiannossa: osallistavia toimenpiteitä yhteen sovittamalla. Osallistavan sosiaaliturvan vastikkeellisuuden ei pidä olla automaattista, vaan pitää olla oikea palvelu oikeasti harkinnan jälkeen henkilön elämäntilanteeseen sopivaa. Mitä vaikeampaa ihmisen työllistyminen on, sitä enemmän se vaatii resursseja halvemmalla. ja sitä suuremmat ovat myös toimenpiteisiin osallistuvien odotukset. Osallistavan sosiaaliturvan onnistumisen kannalta on merkittävää, kokevatko ihmiset sen uutena mahdollisuutena vai rangaistuksena. Tarjottujen toimien tulee olla vaikuttavia ja niiden tavoitteena pitää olla myönteisten muutosten aikaansaaminen ihmisten elämässä. Tätä ei uimahallilipuilla tai askartelukerhoilla pystytä hoitamaan. Osallistavan sosiaaliturvan eikä tapa työllistää ihmisiä 35

38 5. Työvoimapolitiikan renessanssi Pirjo Väänänen Työvoimapalvelut muutosten kourissa Työvoimapolitiikka on viimeisten vuosien ajan ollut totaalisessa myllerryksessä. Suurin uudistus tapahtui vuonna 2013, jolloin työvoimapalvelut ja työvoimahallinto uudistuivat kokonaisuudessaan. Työvoimapalveluiden ja -toimistojen määrää karsittiin, ja työ- ja elinkeinotoimistoissa lisättiin yrityksiin suuntautuvaa yhteistyötä. Samaan aikaan käynnistyi myös nuorisotakuu. Uudistusten virta jatkui, ja tämän vuoden alussa muuttui palkkatuki. Myös TE-toimistojen, kuntien ja Kelan yhteisten pitkäaikaistyöttömien työvoiman palvelukeskusten toiminta säänneltiin ja nimi muutettiin työllistymistä edistäväksi monialaiseksi yhteispalveluksi. Uudistukset ovat yksinkertaistaneet monimutkaista palvelujärjestelmää, mutta niiden laajuus ja tahti ovat olleet liian kovia. Tämä on näkynyt paikoittain työvoimapalveluiden saamisen heikentymisenä sekä niin työttömien kuin työnantajien vaikeutena pysyä muutosten perässä. Isot murrokset eivät ole riittäneet, vaan kuluvalla hallituskaudella on työvoimapolitiikassa toteutettu myös erillisiä uudistuksia muun muassa hallituksen rakennepoliittisten ohjelmien mukaisesti. Taustalla on etenkin rakennetyöttömyyden nopea kasvu, mutta myös tarpeet supistuvien voimavarojen nimissä vähentää TE-toimistoissa tehtävää työtä. Valtion tuottavuusohjelman myötä työ- ja elinkeinotoimistoissa on vuo- 36

39 desta 2011 lähtien vähennetty noin 500 henkilötyövuotta, ja vähentäminen jatkuu edelleen. Samaan aikaan työttömyyden kasvu on kuitenkin nostanut asiakasmääriä rajusti. Tilanteen synnyttämää työntekijävajetta on korjattu palkkaamalla TE-toimistoihin erillisellä valtion työllistämistuella useita satoja työntekijöitä. On pakko myöntää tilanteen vaikuttaneen lähinnä hölmöläisten peiton jatkamiselta. Valtion budjettiin on tälle vuodelle varattu sadan henkilötyövuoden lisäys, joka ei kuitenkaan tuottavuusohjelman säästöjen vuoksi tule olemaan näin korkea. Vuoden 2014 lopussa TE-toimistoissa oli lähes työtöntä työnhakijaa, mikä tarkoittaa työttömän lisäystä vuodessa. Työttömyyden ei ole arvioitu helpottavan, ovat olleet liian kovia. joten lisäresurssien on vaikea nähdä riittävän. TE-palveluissa hoidetaan kuukausittain noin asiakaskontaktia. Kasvokkain asiakkaita palvellaan työ- ja elinkeinoministeriön tietojen mukaan noin kertaa kuukaudessa, verkkoasiointien määrä on ja puhelinkontaktien Ratkaisua työttömien palvelemiseksi on etsitty sähköisestä asioinnista. Valtion talousarvioon on kirjattu tavoitteeksi työnhakijoiden verkkopalveluiden käyttöasteen nousevan 60 prosenttiin. Parhaimmillaan sähköinen asiointi voi täydentää työvoimapalveluita sekä helpottaa ja nopeuttaa asiointia. Nyt suuntana näyttää kuitenkin olevan ensisijaisesti sähköisiin palveluihin ohjaaminen, josta saumaton jatko useiden työttömien tarvitsemiin henkilökohtaisiin palveluihin ei vielä toteudu. Myös oikeuskansleri on vuoden 2014 lopulla antamassaan ratkaisussa painottanut työttömän oikeutta asianmukaiseen asiakaspalveluun TE-toimiston palvelupisteessä. Kaikilla työttömillä ei ole edellytyksiä käyttää nykyisiä sähköisiä palveluita ilman ohjausta. Etenkin maahanmuuttajien ja nuorten palveluihin kohdistuvien kyselyiden tuloksena on ollut henkilökohtaisen palvelutarpeen korostaminen. Digitaalisuuden lisääminen tuleekin toteuttaa asiakaslähtöisesti työttömän palveluprosessia tukien, ei häntä enää erilliseen sähköiseen palvelumaailmaan siirtäen. Myös työvoimapalveluiden osalta on käyty keskustelua julkisen ja yksi- Uudistusten laajuus ja tahti 37

40 tyisen palvelun suhteesta. Julkiset työvoimapalvelut on suunnattu kaikille työttömille, mutta osa palveluista toteutetaan jo nyt yksityisten palvelutuottajien avulla. Viimeisimmät kehittämisajatukset liittyvät erityisesti työnvälitykseen: kansainvälisestä vertaisarvioinnista on haettu potkua suosituksiin yhteistyön vahvistamisesta julkisten työvoimapalveluiden sekä yksityisten työnvälitystoimijoiden ja palveluntuottajien välillä. Julkisilla työvoimapalveluilla ja työnvälityksellä on oma vahva tehtävänsä työttömien yhdenvertaisten ja etenkin vaikeimmin työllistyvien palveluiden turvaamisessa. Palveluiden ostaminen yksityiseltä sektorilta ei välttämättä tuo julkiselle puolelle peräänkuulutettua säästöä. Työnvälitykseen liittyvää yhteistyötä voi kuitenkin vahvistaa monin keinoin, ja työttömän laajempaa tukea uuden työn löytymiseen kaivataan. Yksityisten palvelujen tulee myös tulevaisuudessa täydentää, ei korvata julkisia palveluita. Nykyisellä hallituksella on ollut kovat tavoitteet työllisyyden edistämiseksi: Työllisyysasteen nostaminen 72 prosenttiin ja työttömyyden alentaminen viiteen prosenttiin. Työvoimapolitiikan osalta tavoitteena on ollut nostaa Rakenne- ja muun työttömyyden sekä TE-toimistojen henkilöstömäärän kehitys Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö 38

41 työttömien aktivointiaste 30 prosenttiin. Erityisinä kohderyhminä ovat olleet pitkäaikaistyöttömät, nuoret ja maahanmuuttajat. Yleisen työllisyystilanteen heikentyminen on estänyt tavoitteisiin pääsemisen, ja työttömien määrä on kasvanut yllättävän rajusti. Työttömyys on edelleen kasvussa, joten on vaikea ymmärtää, miksi työvoimapolitiikan määrärahoja on leikattu. Tunnustettu tosiasia kuitenkin on, että aktiivisella työvoimapolitiikalla säästetään sosiaaliturvan ja terveydenhoidon menoissa. Tässä työttömyystilanteessa hallitukselta kaipaisi rohkeutta mitoittaa työllisyysmäärärahat oikein. Pitkittynyt työttömyys passivoi ja aiheuttaa aktivoinnin sijaan suurempia kustannuksia. Palkkatuen käyttöä seurattava Pitkäaikaistyöttömien, osatyökykyisten, nuorten sekä muiden työllistymiseensä tukea tarvitsevien työllistämiseksi on TE-toimistoilla käytössä työnantajille suunnattu palkkatuki. Palkkatuen vahvuutena on työ, josta työntekijälle on maksettava työehtosopimuksen mukainen palkka. Tästä palkasta kertyy näin myös ansiosidonnaista sosiaaliturvaa. Työnantajalle yrityksille, yhdistyksille, säätiöille, kunnille tai kotitalouksille palkkatuki puolestaan korvaa työttömyyden aiheuttamaa tuottavuuden alentumaa. Lähtökohtaisesti palkkatuki on työttömään työnhakijaan sidottu harkinnanvarainen etuus. Lukuisista tiedotteista, kampanjoista ja netin infosivuista huolimatta törmäämme yhä uudelleen samaan viestiin useat työnantajat eivät tunne palkkatukea. Tuen hakemisen monimutkaisuudesta liikkuu myös edelleen vääriä huhuja, sillä byrokratiaa on jo purettu rankalla kädellä. Nuorisotakuu on kuitenkin nostanut ilahduttavasti tietoisuutta palkkatuesta nuorille suunnatun Sanssi-kortin kautta. Vuonna 2013 käyttöön otettu yli 30-vuotiaiden työttömien palkkatukikelpoisuuden osoittava Duuni-kortti on jäänyt vähälle huomiolle. Palkkatuki uudistettiin vuoden alusta alkaen prosenttiperusteiseksi. Tuen määrä ja tukijakson pituus suhteessa työttömyyden kestoon painottavat etenkin heikoimmin työllistyvien siirtymistä työmarkkinoille. Myönteistä uudistuksessa on myös, että sen voi arvioida lisäävän palkkatukipäätösten yhdenmukaisuutta ja näin tukevan työttömien yhdenvertaista kohtelua alueesta riippumatta. 39

42 Palkkatuki Työttömyys on kestänyt alle vuoden 30 % palkkauskustannuksista, enintään 6 kk alle 30-vuotiaat nuoret enintään 10 kk vuosina Työttömyys on kestänyt vähintään vuoden 40 % palkkauskustannuksista, enintään 12 kk. Työttömyys on kestänyt vähintään kaksi vuotta 50 % palkkauskustannuksista ensimmäiset 12 kk ja 30 % seuraavat 12 kk. Työttömän sairaus tai vamma heikentää pysyvästi työkykyä 50 % palkkauskustannuksista, enintään 24 kk kerrallaan. 60 vuotta täyttänyt ja työttömyys kestänyt vähintään 12 kuukautta 40 tai 50 % työttömyyden keston perusteella enintään 12 kk 30 % palkkauskustannuksista seuraavat 12 kk enintään 24 kuukautta kerrallaan. Oppisopimuskoulutus % työttömyyden keston perusteella ensimmäiset 12 kk ja loppuaika 30 % vamman tai sairauden perusteella 50 % koko koulutuksen ajalta. Elinkeinotoimintaa harjoittamattomille yhdistyksille ja säätiöille vähintään kaksi vuotta työttömänä olleille 100 % ensimmäiset 12 kk 65-prosenttiseen työaikaan saakka 30 % seuraavat 12 kk enimmäismäärä 2000 /kk. Palkkatuen uudistamisen tarkoituksena oli etenkin monimutkaisen kokonaisuuden yksinkertaistaminen. Aivan yksinkertaiseksi uutta järjestelmää erillisine prosentteineen ja kestoineen ei kuitenkaan voi vielä sanoa. Käytännössä prosenttiperusteinen palkkatuki tarkoittaa matalammilla palkkatasoilla entisen noin 700 euron kuukausittaisen perustuen laskua. Suurin osa palkkatuetusta työstä kohdentuu nimenomaisesti näille matalapalkka-aloille. 40

43 Vaikka työnantaja voi saada tukea myös osa-aikaisiin töihin ilman tuntirajoja, tulisi palkkatuetun työn olla pääsääntöisesti kokoaikaista. Työtä, jolla tulee toimeen. Palkkatukiuudistus piti sisällään erityisen kannatettavan muutoksen ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi. 60 vuotta täyttäneiden osalta tukea voidaan maksaa vuoden työttömyyden jälkeen yhdenjaksoisesti 24 kuukautta ja käytännössä myös eläkkeelle siirtymiseen saakka. Pitkäkestoista palkkatukea voi saada myös, jos vamma tai sairaus vaikuttaa olennaisesti ja pysyvästi työttömän työtehtäviin. Alle vuoden työttömänä olleiden palkkatuen maksimikesto putosi kymmenestä kuukaudesta kuuteen. Ajan lyhenemisen vaikutuksia ei arvioitu palkkatukilainsäädäntöä koskevassa hallituksen esityksessä lainkaan. Nuoria varten tehtiin erillinen siirtymäsäännös pidemmälle palkkatukijaksolle, mikä osoittaa heillä olevan tarvetta pidemmälle tukijaksolle. Palkkatukijakson riittävyyttä sekä etenkin työllistymistä jakson jälkeen olisi nyt seurattava tehokkaammin. Muutosten vaikutuksia sekä jatkokehittämisen tarpeita olisi myös arvioitava yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa. Pitkäaikaistyöttömyyteen puututtava laajalla rintamalla SAK:n edellisessä sosiaaliturvapamfletissa vuonna 2010 pitkäaikaistyöttömiä todettiin olevan huolestuttavat Neljässä vuodessa näiden yli vuoden työttömänä olleiden määrä on kuitenkin kasvanut 66 prosenttia, ja vuoden 2014 lopussa pitkäaikaistyöttömiä oli jo yli Kaikista yli työttömästä lähes 60 prosentin arvioidaan olevan vaikeasti työllistyviä. Pitkäaikaistyöttömyyden hoidon kehittämisessä on painotettu erityisesti moniammatillisen yhteistyön vahvistamista kunnissa. TE-toimistojen, kuntien ja Kelan yhteisten työvoiman palvelukeskusten toiminta säänneltiin tämän vuoden alusta alkaen työllistymistä edistäväksi monialaiseksi yhteispalveluksi. Lakisääteistämisen tarkoituksena oli turvata toiminnan jatkuvuus ja yhdenmukaistaa pitkäaikaistyöttömien palveluita. Työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun uutena kohderyhmänä ovat palvelua tarvitsevat työttömät, joille on maksettu työmarkkina- 41

44 tukea vähintään 300 päivää tai jotka ovat olleet työttömänä yli vuoden (alle 25-vuotiaat yli kuusi kuukautta). Tarkoituksena on arvioida eri toimijoiden yhteistyönä työttömän palvelutarve sekä vastata yhdessä työllistymisen etenemisestä ja seuraamisesta. Useat pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat nimenomaisesti moniammatillista, pitkäkestoista ja henkilökohtaista palvelua. Työn löytyminen ei näille kohderyhmille ole aina ensisijaista, vaan työllistymisen tukemiseksi tarvitaan osaamisen kehittämistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Aiempien työvoiman palvelukeskusten arvioinneissa on painotettu erityisesti terveydenhuollon roolia, sillä muun muassa päihde- mielenterveysongelmat ovat merkittävä este pitkäaikaistyöttömien työllistymiselle. Työttömien terveystarkastusten toteuttamista tulisi uudessa mallissa painottaa huomattavasti nykyistä enemmän. Sääntelyn tarkoituksena on ollut myös toiminnan laajentaminen koko maahan. Uuden lain mukaan jokaisen työ- ja elinkeinotoimiston alueella tulee olla vähintään yksi eri toimijoiden yhteispalvelua tarjoava toimipiste. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään 15 toimipistettä, joten nähtäväksi jää, saadaanko edes aiempi 37 palvelukeskuksen määrä turvattua vai supistuuko palveluverkko. Toimipisteiden määrän tulisi olla tulevaisuudessa kattava, ja pitkäaikaistyöttömien palveluiden saatavuus on turvattava laajentamistavoitteiden mukaisesti koko maassa. Liian pitkät välimatkat ja niistä aiheutuvat kustannukset eivät saa muodostua palvelun saamisen esteeksi työttömälle. Myös eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta painottaa mietinnössään, että tarvittaessa palvelut on vietävä lähelle asiakkaita esimerkiksi tarjoasaamisen esteeksi. malla palvelua palveluautoista tai siten, että virkailijat matkustavat työttömän asuinpaikkakunnalle. Monialaisen yhteispalvelun lisäksi kuntien rooli ja vastuu pitkäaikaistyöttömyyden aktiivisessa hoidossa korostui vuoden alusta alkaen työmarkkinatuen rahoitusuudistuksen myötä. Jo 300 päivää työmarkkinatuella olleiden pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen rahoitusvastuusta puolet siirrettiin kunnille. Aiemmin kuntien rahoitusvastuu koski yli 500 päivää työmarkki- Liian pitkät välimatkat ja niistä aiheutuvat kustannukset eivät saa muodostua palvelun 42

45 natukea saaneita, ja näitä niin sanottuja sakkomaksuja on maksettu valtioille arvioilta sata miljoonaa euroa vuosittain. Työllistymistä edistävien palvelujen ajalta työmarkkinatuen maksaa kokonaisuudessaan valtio. Pitkäaikaistyöttömyyden parempi ennaltaehkäiseminen ja työttömien aktivoinnin lisääminen aiemmassa työttömyyden vaiheessa hyödyttävät kaikkia osapuolia. Kuntien suurempi rahoitusvastuu työmarkkinatuesta voi parhaimmillaan kannustaa niitä tehostamaan työllistymistä edistävää toimintaa. Kuntien kiristyvässä taloustilanteessa todelliset vaikutukset jäävät kuitenkin vielä epäselviksi. Pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi on esitetty yksittäisiä kehittämisehdotuksia sekä hallituksessa että julkisuudessa. Ehdotukset ovat valitettavasti keskittyneet työsuhdeturvan heikentämiseen eikä niiden kaikkien voida arvioida edistävän työllistymistä. Yksittäisten ehdotusten sijaan keinoja pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon tulisi arvioida eri toimijoiden välisellä yhteisellä toimintaohjelmalla. Mallia tähän voisi ottaa tällä hallituskaudella laajalla kokoonpanolla toteutetusta osatyökykyisten työllisyyden edistämisohjelmasta. Nuorisotakuuta jatkettava Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa sitouduttiin toteuttamaan nuorten yhteiskuntakuu vuoteen 2013 mennessä. Takuun tarkoituksena on tarjota jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Hallituksen linjaamasta nuorten yhteiskuntatakuusta muodostui lopulta nuorisotakuu, joka pitää sisällään nuorten yhteiskuntatakuun, koulutustakuun sekä nuorten aikuisten osaamisohjelman. Koulutustakuun avulla taataan jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikka lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Nuorten aikuisten osaamisohjelman tarkoituksena on taata pelkän peruskoulun varassa oleville vuotiaille mahdollisuuden suorittaa ammatti- tai erikoisammattitutkinto tai ammatillinen perustutkinto. Uudistetussa nuorisotakuussa nuorta tuetaan kokonaisvaltaisesti tulevaisuuden rakentamisessa. Nuorisotakuuta on valmisteltu, toteutettu, seurattu ja arvioitu tästä lähtökohdasta laajasti eri yhteistyötahoja sisältävässä työryh- 43

46 44 mässä, jossa myös työmarkkinajärjestöt ovat olleet mukana. Takuun toteuttaminen on myös jakaantunut monelle eri toimijalle, mutta lopulta nuorella itsellään on tärkein rooli sen onnistumisessa. Nuorisotakuun piiriin kuuluvat TE-toimistoihin työttömäksi työnhakijoiksi ilmoittautuvat nuoret. TE-toimistoissa nuorelle tulisi laatia henkilökohtainen työllistymissuunnitelma kahden viikon sisällä työnhaun aloittamisesta. Suunnitelmaa täydennetään kolmen kuukauden kuluessa tarpeen mukaan valmennuksella, työkokeilulla tai palkkatuetulla työllä. Lisääntynyttä nuorten palvelutarvetta varten TE-toimistoihin lisättiin resursseja 65 henkilötyövuodella. Tosiasiallinen lisäys jäi kuitenkin siitä noin puoleen valtion tuottavuusohjelman vuoksi. Nuorisotakuun seurannan mukaan 92,6 prosentille nuorista on tehty työllistymissuunnitelma kolmen kuukauden kuluessa työnhaun aloittamisesta. Avoimeksi kuitenkin jää, kuinka monelle nuorelle laaditaan ensimmäinen suunnitelma vaaditun kahden viikon sisällä. Reilulle 76 prosentille alle 25-vuotiaista nuorista löytyi takuun määrittämän kolmen kuukauden sisällä työ, koulutus tai palvelu. Vastavalmistuneiden vuotiaiden tilanne on hieman heikompi, sillä jatkopolku samassa ajassa löytyi vain noin 62 prosentille. Ammatillisesti kouluttautuneiden nuorten työllistymistä ei TE-toimistojen palveluiden osalta pääsääntöisesti tueta enää työkokeiluilla, vaan palkkatuetulla työllä. Vuonna 2010 käyttöön otetun nuorten Sanssi-kortin tarkoituksena on kannustaa nuoria hankkimaan työpaikka itse ja välittämään työnantajille tietoa palkkatuesta. Aluksi Sanssi-kortti oli tarkoitettu erityisesti alle 30-vuotiaiden vastavalmistuneiden nuorten työllistämiseen, ja vuotiaat saivat kortin vasta puolen vuoden työttömyyden jälkeen. Nuorisotakuun myötä Sanssi-kortti laajennettiin koskemaan kaikkia alle 30-vuotiaita nuoria. Nuorten palkkatuettu työ on Sanssi-kortin myötä kasvanut. Vuonna 2013 Sanssi-kortteja jaettiin yli Kaikki eivät kuitenkaan saaneet kortista huolimatta työpaikkaa, sillä kortin avulla palkkatukea maksettiin noin nuoresta. Vuonna 2014 kortilla työllistyneiden määrä nousi lähes nuoreen eli joka neljänteen kortin saaneista. Nuorisotakuu on saanut paljon myös julkista kritiikkiä. Vaikka nuorten työttömyyttä ei takuun kautta ole pystytty selättämään, TE-toimistojen te-

47 Alle 30-vuotiaille myönnetty palkkatuki vuosina Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö hostettu palveluote ja yhteistyö ovat pitäneet nuorten työttömyysjaksot muihin työttömiin verrattuna lyhyinä. Noin 70 prosenttia nuorista on työttömänä alle kolme kuukautta. Myös nuorten työttömien aktivointiaste on monissa kunnissa ollut hallituksen tavoitteen mukaisesti noin 30 prosentin tasolla. Nuorten palkkatuettua työtä voi lisätä Sanssi-korttiin liittyvän tiedon jakamisella. Palkkatuetusta työstä ei kuitenkaan tule muodostua nuorille pääasiallista reittiä työelämään, vaan nuoria tulee työllistää myös ilman valtion tukea. Nuorisotakuun toteuttamisessa on päästy vasta alkuun. Tässä tekstissä on nostettu asioista esiin lähinnä nuorten työllistymisen näkökulmasta. Kyse on kuitenkin suuresta kokonaisuudesta, jossa uudenlaisen yhteistyön rakentaminen ja uusien toimintatapojen kehittäminen vaativat oman aikansa. Nuorisotakuun jatkaminen on tärkeää myös seuraavalla hallituskaudella. Todellisten toimien aikaansaaminen vaatii myös resurssointia, joten takuun toteuttamiseksi on varattava riittävät määrärahat. 45

48 Uhkailu ei kannusta työtöntä Työttömyysturvajärjestelmän tarkoituksena on korvata työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Työvoimapolitiikan näkökulmasta järjestelmä tukee työttömien aktiivista työnhakua ja ohjaa heitä kehittämään valmiuksiaan työmarkkinoilla. Itse aiheutetusta työttömyydestä seuraa työttömyysetuuden menettäminen. Myös TE-toimiston tarjoamiin työllistymistä edistäviin palveluihin on osallistuttava etuuden menettämisen uhalla. Työttömyysturvan seuraamusjärjestelmä pitää sisällään päivän korvauksettomia määräaikoja eli karensseja, työssäolovelvoitteita sekä työttömyysetuuden epäämistä toistaiseksi, ellei työnhakija ole työmarkkinoiden käytettävissä. Työmarkkinatuen saamisen edellytyksenä oleva nuorten yhteishakuvelvollisuus tuli voimaan vuonna Velvollisuus hakea yhteishaussa koulutukseen koski aluksi vuotiaita ammatillisesti kouluttamattomia nuoria, mutta laajeni jo seuraavana vuonna vuotiaisiin. Yhteishakuvelvollisuuden täyttämiseksi ammatillisesti kouluttamattoman nuoren tuli hakeutua vähintään kolmeen koulutuspaikkaan sekä kevään että syksyn yhteishaussa. Jos nuori ei hae koulutukseen, hänellä ei ole oikeutta työmarkkinatukeen, ennen kuin hän on ollut työssä, työllistymistä edistävässä palvelussa, opiskellut tai toiminut yrittäjänä vähintään viiden kuukauden ajan. Keskeisenä perusteluna on ollut nuorten kannustaminen työhön tai koulutukseen tukien ja toimenpiteiden kautta. Tiukkaan yhteishakuvelvoitteeseen kiinnitettiin huomiota työ- ja elinkeinoministeriön nuorisotakuuta valmistelleessa työryhmässä. Työryhmän keväällä 2012 annetuissa ehdotuksissa esitettiin velvoitteen lieventämistä. Syksyn haun velvoittavuus työmarkkinatuen saamisen ehtona tuli työryhmän mukaan poistaa ja vaadittavien hakuvaihtoehtojen määrä tuli vähentää kolmesta kahteen. Työllistymissuunnitelmassa tulisi työryhmän mukaan voida myös sopia koulutuksen sijaan jostain muusta työllistymistä edistävästä vaihtoehdosta, jolloin koulutukseen hakeutumattomuudesta ei seuraisi työmarkkinatuen menetystä. Nuorisotakuutyöryhmän esityksestä yhteishaun ehtoja lievennettiin vuonna Lainsäädäntövalmistelun yhteydessä ministeriö kuitenkin kiristi ehtoja ja laajensi yhteishakuvelvoitteen koskemaan työmarkkinatukea 46

49 saavien nuorten lisäksi työttömyyspäivärahaa saavia nuoria. Yhteishakuvelvoitteen laajentaminen työttömyyspäivärahan saajiin on johtanut ammattiliittojen esiin nostamiin epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin. Ammattikouluttamaton nuori on voinut olla töissä jo useamman vuoden ajan kuuluen liittoon ja työttömyyskassaan. Työsuhteen päättyessä hän ei kuitenkaan ole oikeutettu ansiopäivärahaan, mikäli ei ole ymmärtänyt hakea opiskelupaikkaa kevään yhteishaussa usein jo ennen töiden päättymistä. Vaikka varsinainen yhteishaku olisi jo päättynyt, nuori on velvollinen hakemaan avoimeksi jääneitä koulutuspaikkoja elokuun loppuun mennessä. Pätkätöitä tekevän nuoren on myös aina haettava koulutukseen työttömyyspäivärahaa saadakseen, vaikka odottelisi töiden alkavan taas syksyllä. Nuorten ohjaaminen ammatilliseen koulutukseen on heidän työllistymisensä edistämiseksi tärkeää. Pakkohaku on kuitenkin muodostunut liian tiukaksi ja epätarkoituksenmukaiseksi. Tilanteen tekee kummalliseksi pakkohaun soveltaminen työttömyyteen nähden osin taannehtivasti. Tästä taannehtivasta velvoitteesta tulisi työssäoloehdon täyttäneiden nuorten osalta luopua. Ammatillisesti kouluttamaton nuori tulisi velvoittaa hakemaan koulutukseen vasta työttömyyttä seuraavan kevään aikana. Kun nuori jää työttömäksi, koulutukseen hakeutuminen Nuori ei ole oikeutettu ennen kevään yhteishakua voitaisiin kuitenkin kirjata työllistymissuunnitelmaan. Tällöin nuori saisi muiden ole ymmärtänyt hakea opiskelupaikkaa kevään työttömien tavoin työllistymissuunnitelmaa rikkoessaan työttömyyspäivärahaan 60 päivän päivärahattoman yhteishaussa usein jo karenssiajan. Viime vuosien työvoimapoliittisen uudistusten myötä työttömyysturvaan liittyviä sanktioita on näin lisätty. Myös hallituksen rakennepoliittisella ohjelmalla on ollut oma vaikutuksensa karenssikäytäntöihin. Hallituksen päätösten mukaisesti TE-toimistot ovat lisänneet merkittävästi työttömille tehtävien työtarjousten määrää, ja aktiiviseen työnhakuun liittyviä työttömyysturvan sanktioita todetaan nyt sovellettavan johdonmukaisesti. Karenssien määrää on lainsäädännössä lisätty, ja niitä on myös TE-toi- ansiopäivärahaan, mikäli ei ennen töiden päättymistä. 47

50 mistoissa määrätty selkeästi entistä enemmän. Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta puuttui syksyllä hallituksen esitykseen, jonka mukaan työttömälle asetettaisiin 15 päivän karenssi, mikäli hän ei vastaa puhelimeen työ- ja elinkeinotoimistosta soitettaessa. Valiokunnan mukaan työnhakijan oikeusturvan kannalta on ongelmallista määrätä seuraamus puhelinasioinnin perusteella, koska puhelinyhteyden saaminen voi olla sattumanvaraista ja epäonnistua työnhakijasta riippumattomista syistä. Tilanne tuntuu tosiaan kohtuuttomalta rankaisulta työttömälle, sillä TE-toimistoihin on vastaavasti ajoittain vaikea saada puhelimella yhteyttä. Työttömyysturvaan liittyvästä seurantajärjestelmästä tehtiin selvitys vuonna 2010, ja siihen liittyvät muutokset tulivat voimaan Tämän jälkeisten mittavien työvoimapoliittisten Työttömien turhat uudistusten seurauksena myös karenssikäytännöt ovat muuttuneet. Seuraamusjärjestelmä tulisi jälleen selvittää ja arvioida kolmikantaisessa työryhmässä. Työttömien turhat karenssit on purettava ja ammatillisesti kouluttamattomien nuorten yhteishakuun liittyvät velvoitteet korjattava. Työttömien työllistymistä tulisi tukea työttömyyspäivärahan menettämisellä uhkailun sijaan aktiivisella työvoimapolitiikalla ja palveluita parantamalla. Työttömien karenssien ennaltaehkäisemiseen tulisi myös kiinnittää huomiota TE-toimiston paremmalla ja tehokkaammalla tiedotuksella sekä työllistymissuunnitelmien laatua parantamalla. karenssit on purettava. Turvaa muutostilanteissa Muutosturvan toimintamalli on ollut käytössä irtisanomistilanteissa Suomessa vuodesta 2005 lähtien, laajentuen vuonna 2010 koskemaan myös määräaikaisessa työsuhteessa olevia ja lomautettuja. Mallin tarkoituksena on antaa irtisanotuille ja lomautetuille tukea työnhaussa sekä auttaa heitä työllistymään mahdollisimman nopeasti uudelleen. Toimintamalliin kuuluu työntekijöiden, työnantajien ja työ- ja elinkeinotoimistojen yhteistyö. Työ- ja elinkeinoministeriön viime vuonna teettämän tutkimuksen mukaan mielikuvat muutosturvamallista ovat hyvin myönteisiä. Tutkimuksesta 48

51 selviää muutosturvan auttavan ihmisiä työllistymään suhteellisen nopeasti uuteen työhön irtisanomis- ja lomautustilanteissa. Vahvuutena on, että irtisanottavien tarpeisiin ja jatkopolkuihin on voitu pureutua yksilöllisesti. Kolmen kuukauden sisällä 35 prosenttia ja puolentoista vuoden kuluessa lähes 56 prosenttia muutosturvan piiriin tulleista henkilöistä on työllistynyt. Tutkimuksessa nostettiin esiin myös muutosturvan kehittämisen tarpeet ikääntyvien sekä vähemmän koulutettujen työntekijöiden osalta. Muutosturvan kehittäminen oli esillä myös vuonna 2014 solmitussa eläkesopimuksessa. Työnantajavelvoitteiden lisäämisestä koulutuksen kustannusten korvaamisessa muutosturvatilanteissa ei päästy sopuun. Sopimuksessa linjattiin kuitenkin ikääntyneiden pitkäkestoisen palkkatuen käyttöönotosta, aktiivisen työvoimapolitiikan riittävien resurssien turvaamisesta ja 58 vuotta täyttäneiden uudelleen työllistyvien työttömyyspäivärahan määräytymisestä vanhan palkan perusteella. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön muutosturvan kehittämis- ja ohjaustyöryhmälle annettiin tehtäväksi arvioida vuoden 2014 loppuun mennessä muutosturvan kehittämistarpeita erityisesti irtisanottujen työntekijöiden mahdollisimman nopean ja tehokkaan työllistymisen näkökulmasta. Erityistä huomiota tuli kiinnittää ikääntyneiden työttömien työllistymiseen ja uuteen ammattiin kouluttautumisen tukemiseen. Ministeriön muutosturvatyöryhmässä todettiin, että eläkeratkaisussa jo sovitut asiat edistävät osaltaan ikääntyvien irtisanottujen työllistymistä ja uuteen ammattiin kouluttautumista. SAK esitti kuitenkin muutosturvan piiriin kuuluvien ikääntyneiden työllistämisen tukemista pitkäkestoisella palkkatuella ilman vuoden työttömyysvelvoitetta sekä lisäämällä muutosturvatoimenpiteisiin terveydentilan selvittämisen. Työryhmän loppuraporttiin kirjattiin kyseiset ehdotukset. Koska palkkatukilainsäädäntö oli vasta muuttumassa, linjaukseksi jäi vuodenvaihteen muutosten jälkeisten kokemusten seuraaminen 60-vuotiaiden palkkatuetun työn osalta. Uusiin muutos- ja kehittämistarpeisiin palataan myöhemmin. Koulutuksen osalta SAK nosti esiin koulutustakuun luomisen osaksi muutosturvamallia. Ilman perusasteen jälkeistä koulutusta oleville irtisanotuille ja lomautetuille tulisi taata mahdollisuus koulutukseen. Nyt ongelmana on työvoimapoliittisten määrärahojen riittämättömyys, jolloin koulutusta ei välttämättä pystytä tarjoamaan edes muutosturvatilanteissa. 49

52 50 Muutosturvan toimivuuden seuraamista on syytä jatkaa. Vaikka toimintamalli toimii pääsääntöisesti hyvin, pienempiä kehittämisen kohteita löytyy myös alueittain. Hyvien käytäntöjen levittäminen, työllistymissuunnitelmien tekemisen aikaistaminen, työnantajien vastuiden täsmentäminen sekä yleisen tiedon levittäminen ovat haasteita, joiden parantamiseksi eri tahojen on tehtävä yhdessä töitä.

53 6. Työeläkeuudistus ja työurien pidentäminen Katja Veirto Taustalla elinaikojen pidentyminen Työmarkkinoiden keskusjärjestöt solmivat pitkien neuvottelujen jälkeen sopimuksen uudesta eläkejärjestelmästä perjantaina 26. syyskuuta Palkansaajien keskusjärjestöistä mukana olivat SAK ja STTK. Akava jäi sovun ulkopuolelle. Keskeinen syy uudistukselle oli suomalaisten eliniän keskimääräinen pidentyminen, joka on ollut ennakoitua nopeampaa. Ennusteiden mukaan elinajat kasvavat edelleen. Tämä taustalla työmarkkinajärjestöt sitoutuivat jo vuonna 2009 neuvottelemaan ratkaisun, joka nostaa keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän 62,4 vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2009 keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä oli 59,8 vuotta. Eläkkeellesiirtymisiän nosto ei ollut ainoa sitoumus. Uudistuksen piti turvata riittävät eläkkeet ja niiden rahoitus. On hyvä tiedostaa, että pakkotilanteessa neuvotteluihin ei lähdetty. Työeläkejärjestelmämme on hyvässä kunnossa. Vuoden 2005 uudistuksessa oli otettu huomioon elinaikojen pidentyminen tuomalla järjestelmään elinaikakerroin. Kerroin leikkaa eläkkeiden tasoa elinaikojen kehittymisen mukaisesti ja vaikuttaa rahoituksen kestävyyteen. Työntekijöiden näkökulmasta leikkurin kovetessa tiedossa on pienenevät eläkkeet, jos työssä ei jatketa vanhuuseläkeiän alarajan jälkeen. Elinaikakertoimesta huolimatta eläkejärjestelmämme ei ollut täysin tasa- 51

54 painossa. Nähtävillä oli painetta työeläkemaksun korottamiseen, jotta etuudet voidaan turvata. Työurien pidentäminen on tärkeää eläkkeiden tason ja rahoituksen näkökulmasta. Julkisen talouden näkökulmasta työurien pidentyminen kasvattaa työhön osallistumista ja sitä kautta turvaa verotuloja ja palveluja. Itsestään selvää on, että työurien pitenemisen ja julkisen talouden tasapainon ratkaisee lopulta työllisyys. Työeläke on osa palkkaa Eläkeuudistus sovittiin kolmikantaisesti. Miksi näin? Työeläkkeet rahoitetaan työnantajien ja palkansaajien maksuilla, joten ne ovat luonnollisia osapuolia neuvottelemaan muutoksista. Työmarkkinajärjestöt arvioivat neuvotteluissa koko työeläkejärjestelmän kokonaisuutta niin rahoituksen kuin etuuksien osalta, eivät vain yksittäisiä palasia. On muistettava myös, että työeläkejärjestelmä on syntynyt työmarkkinajärjestöjen tahdosta ja turvaa työntekijöiden vanhuutta. Työeläkemaksu on osa työvoimakustannuksia ja sen taso otetaan huomioon palkankorotuksia mitoitettaessa. Työeläkkeet ovatkin kiinteä osa työntekijän turvaa, palkkaa ja työehtoja. Valtio on mukana neuvotteluissa useasta syystä: työeläkevarat ovat osa julkista taloutta ja työurilla on merkitystä julkisen talouden verokertymiin ja palveluiden rahoittamiseen, muutamia mainitakseni. Ja lopulta eduskunta päättää työeläkelainsäädännöstä Neuvotteluissa julkisen talouden näkökulma oli keskeisessä roolissa. Valtiovalta toi neuvottelupöytään vaatimuksen, että uudistuksen on pienennettävä julkisen talouden kestävyysvajetta runsaalla yhdellä prosenttiyksiköllä. Tämä oli määritelty hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa maaliskuussa Tavoitteeseen arvioitiin päästävän eläkkeellesiirtymisiän odotteen nostamisella 62,4 vuoteen työmarkkinajärjestöjen sitoumusten mukaisesti. Tämä yhtälö oli erittäin vaikeasti ratkaistavista, mutta eläkesovussa onnistuttiin Eläketurvakeskuksen ja valtiovarainministeriön arvioiden mukaan täyttämään molemmat tavoitteet. Tasainen karttuma kaikille Saavutettu sopu on laaja kokonaisuus lukuisine yksityiskohtineen niin etuuk- 52

55 sien kuin rahoituksen suhteen. SAK:n keskeinen tavoite eläkeneuvotteluissa oli oikeudenmukaisuus: kaikkien työntekijöiden karttumia on parannettava, nuorten eläkkeiden taso on turvattava, ikääntyneiden asemasta on huolehdittava ja eläkkeiden rahoitus on varmistettava tulevillekin vuosikymmenille. Myös työelämän laadun parantaminen oli tavoitteiden kärjessä. Suurimman huomion mediassa sai vanhuuseläkeiän alarajojen nosto. Tämä on ymmärrettävää, koska SAK torppasi yksioikoisen vanhuuseläkeiän eläkeneuvotteluissa oli noston vuonna 2009 ja asia kiinnostaa oikeudenmukaisuus. ja koskettaa jokaista suomalaista. Sopimuksen mukaisesti vanhuuseläkkeen alaikäraja alkaa nousta vuodesta 2017 eteenpäin vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneistä alkaen asteittain kolme kuukautta vuodessa. Vuonna 2027 vanhuuseläkkeen alaikäraja on 65 vuotta. Vanhuuseläke säilyy edelleen joustavana, eikä eläkeiän alarajan saavuttaminen estä jatkamasta työskentelyä Vanhuuseläkeiän nostaminen ei ollut SAK:lle helppo asia. On hyvin tiedossa, että kaikki eivät jaksa tai voi työskennellä eläkeikään asti. Kun työkyky menee, työkyvyttömyyseläkkeillä on suuri merkitys toimeentulon turvaamisessa. Tästä syystä SAK painotti neuvotteluissa, ettei työkyvyttömyyseläkkeen saamisen ehtoja tiukenneta ja että nykyinen erityinen ammatillinen työkyvyttömyysarviointi 60 vuoden iässä säilytettään. Vanhuuseläkeiän nousun toisena puolena on, että työkyvyttömyyseläkkeiden hyvin matala taso nousee, koska työkyvyttömyyseläkettä lasketaan nykyistä pidemmälle ajalle. Työkyvyttömyyseläkkeelle ei kukaan halua vapaaehtoisesti, ja työkyvyttömyyseläkkeiden täytyy turvata toimeentulo. Tästäkin syystä tason nousu on oikeudenmukaista. Sopimuksen jälkimainingeissa uusi työuraeläke on herättänyt paljon kysymyksiä. Se on tarkoitettu 63 vuotta täyttäneille työntekijöille, joilla on takanaan vähintään 38 vuoden työura fyysisesti tai psyykkisesti raskaissa töissä. Työuraeläkettä haettaessa arvioidaan, vaikuttaako työtehtävien kuormittavuus työntekijän mahdollisuuksiin selviytyä nykyisessä työssään. Työuraeläkkeen yksityiskohtia ratkotaan parhaillaan käynnistyneessä lainvalmistelussa. Työuraeläke pitää ymmärtää osana ratkaisua, jossa eläkeiät nousevat ja toisaalta osana suomalaista työeläkejärjestelmää, jossa ei ole ammatillisia SAK:n keskeinen tavoite 53

56 54 eläkeikiä esimerkiksi työn raskauteen perustuen. Ammatillisten eläkeikien puuttumista on SAK:n järjestämissä eläketilaisuuksissa kritisoitu paljon ja perusteita on vaikea duunarin ymmärtää. Parhaiten kuitenkin ymmärretään perustelu työelämän muutoksesta ja useista työsuhteista työuran aikana: Yhä useampi työntekijä vaihtaa työpaikkaa ja alaa elämänsä aikana, ja tällaiseen maailmaan ammatilliset eläkeiät istuvat huonosti. Siksi työuraeläkkeessäkin lähtökohtana on työn raskaus. SAK:lle oli tärkeää, että työttömyysturvan lisäpäivät säilyvät ikääntyneiden työttömien turvana myös jatkossa. Uudelleen työllistyminen on ikääntyneille vaikeampaa kuin nuoremmille, ja turvaverkkoja on oltava. Lisäpäivien poistaminen tarkoittaisi myös kustannusten uusjakoa. Suurilla työnantajilla työttömyysturvan kustannukset vähenisivät ja samalla valtion ja kuntien menot lisääntyisivät, kun työttömät putoaisivat työmarkkinatuelle. Eläkkeiden kertymiseen sovittiin myös muutoksia. Eläkkeiden karttuma alkaa jatkossa jo 17-vuotiaana. Lisäksi kaikkien palkansaajien eläkekarttuma paranee, kun työeläkemaksua ei enää vähennetä eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Eläkettä kertyy siis koko palkasta. Nämä ovat hyviä uutisia nuorille ja tiukan neuvottelun lopputulos. Lisäksi jokainen palkkaeuro kartuttaa samalla tavalla eläkettä kaikissa ikäryhmissä; eläkettä kertyy kunkin vuoden ansioista 1,5 prosenttia. Enää työuran sijoittuminen eri ikävuosiin ei vaikuta eläkekertymän suuruuteen. Jo aiemmissa uudistuksissa on myös luovuttu eläkkeen laskennan painottamisesta viimeisiin työvuosiin. Tasaisen karttuman ratkaisu oli myös luonnollinen jatko vuoden 2005 uudistukselle, jossa sovittiin opiskeluaikojen ja vanhempainvapaiden eläkekarttumista. Työurakatkokset ja eläkevaje eivät enää olleet peruste korkeampiin karttumiin työuran loppuvaiheessa. Työurien pidentämiseen tulee uudenlainen porkkana. Jos työntekijä jatkaa työskentelyä vanhuuseläkeiän alarajan saavuttamisen jälkeen, hän saa jo karttuneeseen eläkkeeseen 0,4 prosentin korotuksen kuukautta kohden. Lisäksi hän saa palkasta normaalisti kertyvän eläkkeen. Vähemmälle huomiolle ratkaisussa on jäänyt työeläkkeiden rahoituksen kokonaisuus. Nyt päästiin tilanteeseen, jossa tällä hetkellä ei ole näköpiirissa maksunkorotuspainetta, vaan työeläkkeiden rahoitus ja etuudet ovat tasapainossa. Tilanteeseen vaikuttaa luonnollisesti työllisyys, ja on tärkeää huolehtia rahoituksen tasapainosta myös jatkossa. Tästä syystä lyhytnäköisiä työeläke-

57 Miten työeläkkeet rahoitetaan Työeläkkeiden rahoitus perustuu työntekijöiltä ja työnantajilta kerättäviin eläkemaksuihin ja osittaiseen ennalta rahastointiin. Suurin osa maksussa oleviin eläkkeisiin käytettävistä varoista saadaan suoraan työeläkemaksuista. Osa rahoituksesta tulee työeläkerahastoista ja niiden tuotoista. Valtion pieni osuus ansioeläkkeiden rahoituksessa koostuu muun muassa yrittäjien eläkejärjestelmän tukemisesta ja opintoaikojen eläkekertymän rahoituksesta. Osittaisella rahastoinnilla varaudutaan tuleviin eläkevelvoitteisiin, ja samalla kukin ikäpolvi rahoittaa osan tulevista eläkkeistään. Ikärakenteen muuttuessa rahastointi tasoittaa maksutasoa eri sukupolvien välillä. Työeläkemaksu sovitaan työmarkkinajärjestöjen sopimuksilla. Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat kokonaistyöeläkemaksun tason, ja maksun muutokset jaetaan puoliksi työnantajien ja työntekijöiden kesken. Työmarkkinajärjestöjen sopimusten pohjalta työeläkeyhtiöiden vakuutusmatemaatikkojen työryhmä (Työeläkevakuuttajat Telan laskuperustejaos) laskee maksun jakautumisen eri työeläkemaksun osiin. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa maksut. Yksityisalojen (TyEL) työeläkerahojen kiertokulku vuonna 2013, mrd euroa Lähde: Tela ja ETK 55