Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 313/2013 vp Rikoksen uhrien tukipalvelut ja oikeudet Eduskunnan puhemiehelle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta tuli voimaan joulukuussa 2012, ja sen voimaan saattamiselle kansallisesti on aikaa vuoden 2015 loppusyksyyn. Direktiivi on vahva dokumentti rikoksen uhrin oikeuksista. Vaikka uhrin asema Suomessa on parempi kuin monessa muussa Euroopan maassa, jää täällä toteutumatta joko kokonaan tai osittain moni oikeus, jonka direktiivi uhrille määrittelee. Monien oikeuksien osittainen toteutuminen perustuu mm. erilaisiin ohjeistuksiin, joita toteutetaan enemmänkin sattumanvaraisesti kuin johdonmukaisesti. Käytännöt perustuvat myös liiaksi uhreja kohtaavien toimijoiden henkilökohtaisiin näkemyksiin uhrin avun ja tuen tarpeesta. Merkittävimmät esteet käytäntöjen toteutumiselle direktiivin edellyttämässä laajuudessa, esimerkiksi uhrien kohdennettujen tukipalvelujen osalta, ovat lakiin perustuvien velvoitteiden puuttuminen ja sen myötä taloudellisten voimavarojen epävarmuus ja riittämättömyys. Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi turvaa rikoksen uhrin oikeuksia siinä määrin kuin direktiivissä edellytetään. Direktiivi sisältää mm. uhrin oikeuden tukipalveluihin seuraavasti: Uhrilla on oltava tarpeidensa mukaisesti mahdollisuus käyttää maksutta luottamuksellisia uhrin etua edistäviä uhrien tukipalveluja ennen rikosoikeudellista menettelyä, sen kuluessa ja tarvittavan ajan sen jälkeen. Uhrin perheenjäsenillä on oikeus käyttää tukipalveluja tarpeidensa ja rikoksesta aiheutuneen vahingon asteen mukaan. Tukea on oltava tarjolla eri tavoin ja tehokkaasti maantieteellisesti jakautuneena. Jäsenmaiden on huolehdittava siitä, että rikosilmoituksen vastaanottaneet viranomaiset ja muut relevantit tahot ohjaavat uhrit tukipalveluihin. Jäsenmaiden on toteutettava toimenpiteitä erityistukipalvelujen perustamiseksi yleisten tukipalvelujen lisäksi tai osana niitä. Direktiivissä on lisäksi listattu rikoksen uhrin asemaa parantavia velvoitteita, mm. seuraavia: Mitä uhrien tuki- ja erityistukipalvelujen tulee tarjota. Mitä tietoja uhrille tulee välittää hänen ollessaan ensimmäistä kertaa yhteydessä rikosoikeudellisessa menettelyssä toimivaltaiseen viranomaiseen. Mitä tietoja uhrilla on oikeus saada rikosasiansa käsittelystä. Miten huomioidaan haavoittuvien uhrien, mm. lasten, erityistarpeet. Miten lisätään uhreja kohtaavien osaamista, mm. oikeusalalla toimivien viranomaisten ja uhrien tukipalveluja tarjoavien koulutusta. Direktiivin saattaminen kansalliseen lainsäädäntöön on kirjattu viimeiseen artiklaan. Rikosuhripäivystys (RIKU) on ainoa erilaisten rikosten uhreille, heidän läheisilleen ja rikosasiassa todistaville tukipalveluita tuottava organisaatio. RIKUlla on valtakunnallinen toimipis- Versio 2.0

2 teverkosto (29 kpl), joka jo nyt noudattaa toiminnassaan direktiivin mukaisia velvoitteita. RI- KUlla on kustannustehokas, kansalaisia osallistava, ammatillisesti ohjattuun vapaaehtoistyöhön perustuva toiminta sellaisten tukipalveluiden tuottamiseksi, joihin uhrilla on direktiivin mukainen oikeus. RIKUn asiantuntemus on tunnettu ja tunnustettu. RIKUlla on asiantuntemusta myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevien rikoksen uhrien tukemiseen ja valmiit verkostot ympäri Suomea oleviin muihin rikoksen uhrille erityispalveluita tuottaviin toimijoihin. Asiakaspalautteiden mukaan RIKUn palvelut tukevat rikoskokemuksesta selviytymistä. RIKUn ei kuitenkaan ole nykyisten taloudellisten voimavarojensa puitteissa mahdollista vastata uhrien tukipalveluiden tuottamiseen direktiivin edellyttämässä laajuudessa. Hallitusohjelmassa on toistuvasti ollut tavoitteena RIKUn riittävän rahoituksen vakiinnuttaminen. Viimeisessä hallitusohjelmassa vastuu asiasta siirrettiin Sisäisen turvallisuuden 3 ohjelmalle (Sto3), jossa se onkin oikeusministeriön vastuulle nimetyssä toimenpiteessä (nr 57). Tavoitteena on vuoden 2013 aikana selvittää rahoitus ja mahdollisuus rikosuhrirahaston perustamiseen. Nykyinen RIKUn perusrahoitus koostuu pääasiassa valtion ja Raha-automaattiyhdistyksen toiminta-avustuksista. Kuluvalle vuodelle valtion avustus on euroa ja RAY:n euroa. Tutkimuksiin perustuen tukipalveluita tarvitsevista rikoksenuhreista vain alle 10 % ohjautuu nykyään tukipalveluiden piiriin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten direktiivi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta saatetaan kansalliseen lainsäädäntöön ja käytäntöön, millaista uutta lainsäädäntöä direktiivi edellyttää Suomessa, ja jos direktiivin edellyttämistä asioista on jo säädetty, niin miten ja missä lainsäädännössä ja miten huolehditaan Rikosuhripäivystyksen voimavarojen turvaamisesta, jotta uhrien tukipalveluita pystytään tuottamaan direktiivin edellyttämässä laajuudessa? Helsingissä 16 päivänä huhtikuuta 2013 Sari Sarkomaa /kok Kari Tolvanen /kok Astrid Thors /r Aino-Kaisa Pekonen /vas Lenita Toivakka /kok Pauliina Viitamies /sd Johanna Karimäki /vihr Arja Juvonen /ps Aila Paloniemi /kesk Sari Palm /kd Risto Kalliorinne /vas Tuula Väätäinen /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 313/2013 vp Sari Sarkomaa /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Sarkomaan /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 313/2013 vp: Miten direktiivi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta saatetaan kansalliseen lainsäädäntöön ja käytäntöön, millaista uutta lainsäädäntöä direktiivi edellyttää Suomessa, ja jos direktiivin edellyttämistä asioista on jo säädetty, niin miten ja missä lainsäädännössä ja miten huolehditaan Rikosuhripäivystyksen voimavarojen turvaamisesta, jotta uhrien tukipalveluita pystytään tuottamaan direktiivin edellyttämässä laajuudessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista on annettu Direktiivi korvaa vuonna 2001 hyväksytyn puitepäätöksen uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä. Rikosuhridirektiivi sisältää uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset, joita on noudatettava koko EU:n alueella. Direktiivissä on säännöksiä tietojen ja tuen antamisesta uhrille, uhrin oikeudesta osallistua rikosoikeudelliseen menettelyyn sekä uhrin suojelusta ja erityissuojelua tarvitsevan uhrin tunnistamisesta. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään Rikosoikeudellisiin menettelyihin liittyviä keskeisiä säädöksiä on mm. esitutkintalaissa, oikeudenkäymiskaaressa sekä laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa. Oikeusministeriössä käynnistetään direktiivin täytäntöönpanon edellyttämien säädösmuutosten arviointi ja valmistelu syksyllä Uutta nykyiseen verrattuna on esimerkiksi rikoksen uhrille tehtävä yksilöllinen arviointi sen selvittämiseksi, onko uhrilla erityisiä suojelutarpeita ja mitä erityistoimenpiteitä uhrin suojelemiseksi esitutkinnan tai oikeudenkäynnin aikana mahdollisesti tarvitaan. Tällaista systemaattista haavoittuvien uhrien erityistarpeiden kartoittamista ei tällä hetkellä ole. Erityistoimenpiteet ovat pääosin sellaisia, jotka ovat jo nykyisen lainsäädäntömme mukaan mahdollisia, kuten esimerkiksi uhrin kuuleminen videoneuvottelun avulla tai siten, että syytetty ei ole läsnä oikeudessa, tai uhrin kuuleminen yleisön läsnä olematta. Direktiivi kuitenkin edellyttää, että tarvittaessa myös vuotiaan videokuulemista voitaisiin käyttää todisteena oikeudessa. Nykyisen säännöksen mukaan tämä on mahdollista vain alle 15-vuotiaiden uhrien osalta, joten ainakin nuorten rikosuhrien asemaa tullaan lailla vahvistamaan. Direktiivin tavoitteita edistetään myös muilla kuin lainsäädäntötoimilla. Uhrin tarpeiden parempi huomioon ottaminen vaatii käytännön toimintamallien kehittämistä. Uhrien tukemiseen, uhrien tiedonsaannin parantamiseen ja viranomaisten koulutukseen tarvitaan resursseja. Oikeusministeriö on käynnistämässä sisäasiainministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa hankkeen, jonka tavoitteena on kehittää suunnitelma rikoksen uhrien tukipalvelui- 3

4 Ministerin vastaus den järjestämiseksi ja niiden edellyttämän rahoituksen turvaamiseksi. Hankkeen tulee antaa rahoitusmalliehdotuksen sisältävä väliraportti jo kuluvan vuoden syksyllä, jotta se on käytettävissä vuosia koskevassa kehysvalmistelussa. Hankkeen tavoitteena on myös edistää hallitusohjelmakirjausten ja kansainvälisten velvoitteiden sekä suositusten toteutumista koordinoidusti. Yleisten uhripalveluiden lisäksi huomiota kiinnitetään erityisiin tukipalveluihin, joilla vastataan haavoittuvassa asemassa olevien uhrien erityistuen tarpeisiin. Hankkeeseen tulee osallistumaan keskeisten ministeriöiden lisäksi rikosuhripalveluja tuottavia järjestöjä, kuntasektori sekä Raha-automaattiyhdistys. Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2013 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson 4

5 Ministerns svar KK 313/2013 vp Sari Sarkomaa /kok ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 313/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Sarkomaa /saml m.fl.: På vilket sätt ska direktivet om fastställande av miniminormer för brottsoffers rättigheter och för stöd till och skydd av dem samt om ersättande av rådets rambeslut 2001/220/RIF införlivas i den nationella lagstiftningen och genomföras i praktiken, vilken ny lagstiftning förutsätter direktivet i Finland, och ifall det redan har föreskrivits om de ärenden som direktivet gäller, på vilket sätt och i vilken lag, och på vilket sätt ska det säkerställas att brottsofferjouren har tillräckliga resurser för att tillhandahålla stödtjänster för brottsoffer i den omfattning som direktivet förutsätter? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Direktivet 2012/29/EU om fastställande av miniminormer för brottsoffers rättigheter och för stöd till och skydd av brottsoffer antogs den 25 oktober Direktivet ersätter rambeslutet om brottsoffrets ställning i straffrättsliga förfaranden, som antogs år I brottsofferdirektivet fastställs de miniminormer för brottsoffers rättigheter samt stöd till och skydd av brottsoffer som ska iakttas inom hela EU. Direktivet innehåller bestämmelser om brottsoffers rätt att få information och stöd och att delta i straffrättsliga förfaranden samt om skyddet av brottsoffer och identifiering av sådana offer som ska omfattas av särskilda skyddsåtgärder. Medlemsstaterna ska senast den 16 november 2015 sätta i kraft de lagar och andra författningar som är nödvändiga för att följa direktivet. Centrala bestämmelser om straffrättsliga förfaranden finns bland annat i förundersökningslagen, rättegångsbalken och lagen om rättegång i brottmål. Bedömningen och beredningen av de författningsändringar som genomförandet av direktivet förutsätter inleds vid justitieministeriet på hösten En nyhet i direktivet är till exempel att det ska genomföras en individuell bedömning av brottsoffer för att fastställa om offret har specifika skyddsbehov och för att avgöra vilka särskilda åtgärder offret eventuellt behöver under förundersökningen eller rättegången. I Finland genomförs en sådan systematisk kartläggning av sårbara offers specialbehov inte för närvarande. Huvuddelen av de särskilda åtgärder som avses i direktivet kan vidtas redan med stöd av den nuvarande lagstiftningen. Offret kan exempelvis höras genom videokonferens eller så att den åtalade inte är närvarande i rättegång eller inom stängda dörrar. Direktivet förutsätter dock att när åriga brottsoffer hörs får audiovisuella upptagningar vid behov användas som bevisning vid straffrättsliga förfaranden, medan detta enligt den nuvarande bestämmelsen är möjligt enbart i fråga om brottsoffer som är under 15 år gamla. Lagen kommer därmed att ändras åtminstone så att unga brottsoffers ställning stärks. Direktivets mål ska främjas även med andra medel än lagstiftningsåtgärder. För att bättre än för närvarande beakta offers behov måste de praktiska verksamhetsmodellerna utvecklas. Mer resurser behövs för att i tillräcklig omfattning 5

6 Ministerns svar kunna stöda brottsoffer, förbättra tillgång till information och utbilda myndigheterna. Justitieministeriet håller på att i samarbete med inrikesministeriet och social- och hälsovårdsministeriet inleda ett projekt med syfte att utarbeta en plan för ordnande av behövliga stödtjänster för brottsoffer och för att säkerställa finansieringen för dessa tjänster. Projektgruppen ska överlämna sin mellanrapport med ett förslag till en finansieringsmodell redan på hösten 2013 så att det står till förfogande vid beredningen av ramarna för statsfinanserna för åren Målet med projektet är också att på ett samordnat sätt främja uppnåendet av regeringsprogrammets mål samt uppfyllandet av de internationella förpliktelserna och rekommendationerna. Utöver de allmänna tjänsterna för brottsoffer ska uppmärksamhet fästas även vid de särskilda stödtjänster som motsvarar de specifika skyddsbehoven hos de mest sårbara brottsoffren. Förutom de centrala ministerierna ska även brottsofferorganisationerna, den kommunala sektorn och Penningautomatföreningen delta i projektet. Helsingfors den 2 maj 2013 Justitieminister Anna-Maja Henriksson 6