TYÖELÄMÄN TUTKIMUSPÄIVÄT III: TYÖELÄMÄN TUTKIMUKSEN MERKITYS JA VAIKUTTAVUUS TAMPEREEN YLIOPISTO

Transkriptio

1 Vetäjä: Liisa Moilanen Perjantai Työryhmän esittely Marianna Virtanen Terveysongelmat ja persoonallisuus vaikuttavat tulevaan työsuhteeseen Jouko Nätti & Timo Anttila Changing Working Time and Well-being Piritta Selin Kiire ja aikapula työssäkäyvien kokemana Kahvikeskustelu Tomi Oinas Työaikojen synkronisaatio kahden työllisen kotitalouksissa Liisa Moilanen Health and well-being and employment relationships Keskustelu tutkimuskohteista ja -verkostosta Lauantai Irja Kandolin Työsuhdejoustot Yhteenveto ja tulevaisuuden tutkimuksen suunnittelua

2 Irja Kandolin Työterveyslaitos Työsuhdejoustot Työelämässä toteutettavia joustoja on ryhmitelty niiden käyttöstrategian ja toteutustavan mukaan. Määrällisillä joustoilla tehdyt työtunnit ja työntekijämäärät esimerkiksi lyhyiden työsuhteiden keinoin sopeutetaan kysynnän vaihteluihin, Toiminnallisilla joustoilla tuotantotapa sopeutetaan teknologian ja monitaitoisen henkilöstön avulla markkinoiden vaihteluihin. Joustot on ryhmitelty myös yrityksen ulkoisiin ja sisäisiin joustoihin. Tuolloin muodostuu joustojen nelikenttä, jossa työsuhdejoustot luokittuvat määrällisiin ulkoisiin joustoihin ja työajat määrällisiin sisäisiin joustoihin. Miten eri joustomuodot ovat yhteydessä keskenään, voivatko määrälliset joustot kasautua samoille tekijöille? Määrälliset sisäiset joustot ovat hyvin yleisiä. Työ ja terveys Suomessa 2003 tutkimuksen mukaan puolet palkansaajista jousti työajoissaan säännöllisesti vähintään kuukausittain tekemällä joko ylitöitä tai työtä ilman korvausta. Määrällinen ulkoinen jousto on sisäistä joustoa harvinaisempaa, sillä määräaikaisessa työsuhteessa oli 15 % palkansaajista. Nuoremmat joustavat ikääntyneitä useammin yhtäaikaisesti sekä työajoissa että työsuhteissa: alle 35- vuotiaista vain neljännes oli tilanteessa, jossa ei tarvinnut joustaa työajan eikä työsuhteen osalta, kun vastaavassa asemassa oli runsas puolet 55 vuotta täyttäneistä. Määrälliset joustot eivät yksiselitteisesti ole kuormittava järjestely, sillä työn organisoinnissa esimerkiksi tiedonkulku ja esimiestuki eivät vaihtele joustojen mukaan. Sen sijaan työnsä henkisesti rasittavana kokevat muita useammin määräaikaisessa työsuhteessa säännöllisesti ylityötä tekevät miehet ja työaikojen suhteen joustavat naiset.

3 Jouko Nätti (1) & Timo Anttila (2) (1) Department of Social Policy and Social Work University of Tampere, (2) Department of Social Sciences and Philosophy University of Jyväskylä, Changing working time and well-being The aim of the paper is to examine changes in working time, the relationships between working time and well-being, and to what extent these vary with socioeconomic status and gender. Changes in working time are usually described as flexibilisation, fragmentation and shift from industrial to-wards post-industrial working time regime. Earlier studies show that long working week, unsocial working hours and high working time tempo have usually negative and working time autonomy positive effects on employees' well-being. Usually these effects have been studied separately. This study involves several aspects of working time and compares their relations to well-being. Empiri-cal analyses are based on representative Finnish working conditions surveys (1977, 1984, 1990, 1997 and 2003). Sample size has been employees. We separate four dimensions of working time: the number of hours worked (duration), when (tim-ing) the hours are worked, work-time intensity (tempo), and the degree of time autonomy individu-als have over their working hours (time autonomy). Well-being involves psychological and social well-being. Psychological well-being is defined as work-related psychological symptoms. Social well-being is defined as work-life interaction. The relationships between working time dimensions (antecedents) and well-being (consequences) are analysed by using logistic regression analysis. According to the results, changes in working time ( ) vary with socioeconomic status and gender. Long working hours have become more common among upper-level white collar workers and men, while unsocial hours have increased among blue-collar and lower-level whitecollar workers. At the same feelings of time pressure and working time autonomy have increased in all groups. All four dimensions of working time predict well-being, although in different extent. Psychological well-being is best predicted by high tempo of working time. Social well-being is best predicted by long working week, unsocial hours and high tempo.

4 Piritta Selin Jyväskylän yliopisto Kiire ja aikapula työssäkäyvien kokemana Aikapula on käynnissä oleva tutkimushanke, jossa tutkimuskohteena on aikapulan käsite, sen yleisyys, ennustajat seuraukset ja hallinta. Tutkimme eri palkansaajaryhmiä. Tutkimusaineistomme koostuu määrällisestä Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksesta ( ) sekä noin 40 eri elämänvaiheessa olevan palkansaajan teemahaastattelusta, jotka on tehty pääasiassa kevään 2006 aikana. Tällä hetkellä on meneillään analyysivaihe. Tutkimushankkeen taustalla on viime vuosina yleistynyt keskustelu kiireestä ja aikapulasta, joita voidaan pitää jälkiteollisten yhteiskuntien uusina sosiaalisina ongelmina. Sekä kansainväliset että kotimaiset tutkimukset viittaavat siihen, että ajan puute on yleinen kokemus palkansaajilla. Yhtäältä aikapula on nähty seurauksena työn kasvaneista vaatimuksista ja työn imusta, toisaalta aikapulaa on selitetty vapaa-ajan käytön ja kulutuksen muutoksilla. Tässä tutkimuksessa tulemme yhdistämään nämä kaksi lähestymistapaa. Aikapulan kokemista ennustamme siis sekä työhön että muuhun elämään liittyvillä tekijöillä. Ennustajien ohella tutkimme aikapulan kokemisen yleisyyttä, vaikutuksia ja hallintaa, samoin jäsennämme aiheesta käytyä keskustelua ja tutkimusta. Tulen esityksessäni valottamaan tutkimuksemme kautta kiireeseen ja aikapulaan liittyviä elementtejä. Esittelen tutkimustamme ja odotettavissa olevia tuloksia tuoden jossain määrin esille myös aikaisempien tutkimusten tuloksia. Työryhmän aiheen vuoksi pyrin korostamaan työelämän ulottuvuuksia kiirettä ja aikapulaa kokeviin liittyen.

5 Marianna Virtanen, erikoistutkija, Työterveyslaitos puh Terveysongelmat ja persoonallisuus vaikuttavat tulevaan työsuhteeseen Suomalaisessa työelämässä on tapahtunut paljon muutoksia parin viime vuosikymmenen aikana. Muutosten taustalla on ollut useita erilaisia tekijöitä, kuten talouden kansainvälistyminen ja siitä seurannut lisääntynyt kilpailu, teknologian voimakas kehitys sekä hyvinvointivaltion rahoituksen epävakaa kehitys. Talouden ja rakenteen muutoksiin on pyritty vastaamaan uusilla joustavammilla organisaatiostrategioilla. Joustot kohdistuvat ennen kaikkea työvoimaan, joka muodostaa yritysten suurimman kustannuserän. Epävakailla markkinoilla henkilöstön määrä pyritään sopeuttamaan vallitsevaan taloudelliseen tilanteeseen. Niin sanottujen epätyypillisten työsuhteiden, 'pätkätöiden' osuus on 1990-luvun alusta lähtien lisääntynyt useimmissa teollisuusmaissa. Pätkätyösuhdetta luonnehtii työsuhteen määräaikaisuus ja usein myös osaaikaisuus. Määräaikaisten sairaalatyöntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia tutkittiin Työterveyslaitoksen Sairaalahenkilöstön hyvinvointi -seurantatutkimuksessa, johon osallistui 970 määräaikaista työntekijää. Kahden vuoden seurannassa oli mahdollisuus tutkia, mitkä tekijät vaikuttavat työsuhteen vakinaistumiseen. Merkittäviksi yksilöllisiksi tekijöiksi nousivat myös mielenterveys, työtyytyväisyys ja liikunnallisuus. Ne, joilla oli joskus ollut lääkärin toteama mielenterveysongelma, jäivät yli kaksinkertaisella todennäköisyydellä pätkätöihin verrattuna niihin, joilla mielenterveysongelmaa ei ollut. Työhönsä ja työyhteisöönsä tyytyväinen vakinaistui kaksinkertaisella todennäköisyydellä tyytymättömään verrattuna. Liikuntaa vähintään kerran viikossa harrastava vakinaistui 2,5-kertaisella todennäköisyydellä sohvalla viihtyvään työtoveriinsa verrattuna. Aggressiivisuuteen ja vihamielisyyteen taipuvainen persoonallisuuden piirre jarrutti työsuhteen vakinaistumista vain niillä, joiden koulutustaso oli matala.

6 Määräaikaisiin töihin jäävät siis muita useammin naiset, ne, joilla on vähemmän koulutusta sekä ne, joiden mielenterveys ja kunto ovat heikommat. Kun määräaikaisissa töissä olevilla on usein myös enemmän toimeentulo-ongelmia kuin vakituisissa töissä olevilla, voi pätkittyvä työ muodostua osaksi syrjäytymisen kehää. Vajavaiset terveysresurssit ja toimeentulon ongelmat voivat pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa vajaakuntoisuus ja epävakaa työmarkkina-asema vähitellen johtavat syrjäytymiseen joko kokonaan pois työelämästä tai pysyvään epävarmuuden tilaan, jossa erilaiset hyvinvoinnin haittatekijät kasautuvat. Lähteet: Virtanen, M., Kivimäki. M., Elovainio, M., Vahtera, J., Kokko, K., & Pulkkinen L. (2005). Mental health and hostility as predictors of temporary employment: evidence from two prospective studies. Social Science & Medicine, 61, Virtanen, M., Kivimäki, M., Elovainio, M., & Vahtera, J. (2002). Selection from fixed-term to permanent employment: prospective study on health, job satisfaction and behavioural risks. Journal of Epidemiology & Community Health, 56,

7 Liisa Moilanen The Finnish Institute of Occupational Health Health and well-being and employment relationships In the media, there have been discussions about the necessity of flexibility of the work. However, there is not enough knowledge how the temporary or contingent work affects the health and well-being of the employees, and how the experiences of the employees in the regular and precarious employment relationships differ. 755 participants from the hotel and restaurant sector answered the questionnaire in the first phase of the follow -up study and of those persons, 550 answered three years later. It appeared that the well-being and control of life of the employees in temporary work differed from that of the regular workers. Precarious work did hinder the control of life: planning of the future, raising the children, and arranging of housing and health care. The experienced resources i.e., happiness and satisfaction, were weaker in precarious work than in full-time, regular work. These effects of the work contract on the resources of the participants remained significant after controlling the effects of the age. However, in the regular, full-time work the exhaustion of the employees was highest. The sources of exhaustion were different for the permanent and temporary employees. Also experienced health hazards and symptoms were more common among the regular and whole time workers than among the contingent part time workers.

8 Oinas, Tomi Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, yhteiskuntapolitiikan yksikkö Jyväskylän yliopisto Sähköposti: Työaikojen synkronisaatio kahden työllisen kotitalouksissa Työaikaa pidetään keskeisimpänä yksilöiden elämänrytmiä määrittävänä tekijänä. Perinteinen teollisen yhteiskunnan työaikarytmi on osoittanut rapautumisen merkkejä ja erilaisten työaikamuotojen kirjavuus on kasvanut. Puhutaan uudesta, jälkiteollisesta työaikaregiimistä. Tämä työaikojen muutos koskettaa kuitenkin kotitalouksia varsin eri tavoin. Esityksessä keskitytään kahden työllisen kotitalouksiin, joissa työajoilla on keskeinen rooli perhe-elämää rytmittävänä tekijänä. Muutokset työaikamalleissa ja niiden variaation lisääntyminen vaikuttaa voimakkaimmin juuri näihin kotitalouksiin. Erityisesti tämä koskee pariskuntia, joilla on lapsia. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että puolisot pitävät kaikkein miellyttävimpänä aikana heidän yhdessä viettämäänsä aikaa, erityisesti vapaa-aikaa. Pariskunnat pyrkivätkin koordinoimaan ajankäyttöään siten, että heille jää mahdollisimman paljon yhteistä aikaa. On myös viitteitä siitä, että yhdessä vietetyllä ajalla on yhteys kokemukseen parisuhteen onnellisuudesta. Puolisoiden työaikojen synkronisuudella on keskeinen rooli tässä. Mitä enemmän puolisoiden työajat sijoittuvat samoihin kellonaikoihin ts. synkronisaatio on suurta, sitä enemmän heille jää potentiaalista yhteistä vapaa-aikaa. Potentiaalista siksi, että pelkkä mahdollisuus yhteiseen aikaan ei vielä takaa, että aikaa vietettäisiin yhdessä. Työaikojen synkronisuudella oletetaan olevan vaikutus puolisoiden yhdessä viettämän ajan määrään, minkä puolestaan voidaan olettaa olevan yhteydessä koettuun onnellisuuteen parisuhteessa. Lisäksi työaikojen synkronialla oletetaan olevan vaikutus sekä puolisoiden ajankäytön rakenteeseen että siihen liittyvään työnjakoon. Tehtävänä on ensinnäkin tarkastella, mitkä työhön ja elämäntilanteeseen liittyvät tekijät ovat yhteydessä työaikojen synkronisuuteen kahden työllisen kotitalouksissa. Toisena tehtävän on puolestaan selvittää, onko työaikojen synkronialla yhteyttä yhdessä vietetyn ajan määrän eri toiminnoissa.