GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/3213/-88/1/10 Kanqasniemi Istruala Jarmo Kohonen

Transkriptio

1 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/3213/-88/1/10 Kanqasniemi Istruala Jarmo Kohonen Nikkeli- ja kuparitutkimukset Kangasniemen Istrualassa

2 2 JOHDANTO Tutkimusalue sijaitsee Kangasniemen kunnan alueella, karttalehden kaakkoiskulmassa (kuva 1) ja on laajuudeltaan n. 5 km--. Kohteesta käytetään nimeä Istruala, mutta joskus on käytetty myös nimeä Kortesalmi. Tutkimuksista vastasi koko ajan geologi Aatto J. Laitakari. Tutkimukset ovat osa Geologian Tutkimuskeskuksen laajempia Puula - Päijänne ja Juva - Puula projekteja. Projektien eräänä tavoitteena on ollut selvittää alueellisesti emäksisten ja ultraemäksisten intruusioiden Ni-kriittisyyttä. Intruusioita on pyritty paikallistamaan aerogeofysiikan, painovoimamittausten ja kartoituksen avulla. Istrualan tutkimukset aloitettiin 1982, kun kartoituksessa havaittiin alueen gabroissa runsaasti kiisuja sisältäviä osueita. Tutkimusalueella on runsaasti paljastumia. SUORITETUT TUTKIMUKSET Alueella tehtiin geologinen kartoitus 1982 (liitteet 1 ja 2) ja sen perusteella minikairanäytteenotto kiisuuntuneista kohteista. Näytteitä otettiin kuudesta kohteesta kaikkiaan 48 kpl. Niistä teetettin 3 kokokivianalyysiä ja 15 malmianalyysiä. Näytteistä analysoitiin Cu, Ni ja Co sekä muutamista myös Ti, Cr ja S. Lisäksi tehtiin petrofysikaalisten vakioiden määrityksiä. Näytteenottopisteiden sijainnit ilmenevät liitteistä 2 ja 3. Vuonna 1983 tutkimusalueella tehtiin magneettinen ja slingram maanpintamittaus.

3

4 4 Alueen kallioperä koostuu pääosin granodioriiteista, gabroista sekä kattoliuskeen kappaleiksi tulkituista grafiittipitoisen liuskeen sulkeumista. Pohjoisreunassa vallitsevaksi tulee karkearakeinen, porfyyrinen "Puulan graniitti". Kartoituksen ja geofysiikan perusteella gabrot esiintyvät epäyhtenäisinä osueina ja sulkeumina granodioriittien seassa. Kiisupitoiset osat ovat gabrossa läiskinä, pirotteena sekä kapeina juonina. Kaikissa analysoiduissa näytteissä Ni- ja Cu-pitoisuudet ovat alle 0,3 9o ja ainoastaan kolmessa näytteessä ko. pitoisuudet yltävät yli 0,1 prosentin. Kohteen arvioinnin osalta viittaan A.J. Laitakarin selostukseen (liite 4, s.5). Tehtyjen tutkimusten perusteella Istrualan alueen gabroissa esiintyvät kiisupitoiset osueet eivät sisällä mainittavia määriä arvometalleja. Kohde ei anna aihetta jatkotutkimuksiin. Jarmo Kohonen, geologi LIITTEET 1.Tutkimusalueen kivilajikartta 2.Tutkimusalueen havaintopistekartta 3.Kaavio näytteenottopisteiden sijainnista 4. A.J. Laitakarin selostus

5 5 LIITTYY ( säilytetään GTK :n arkistossa ) Aeromagneettinen kartta Q/22.91/1963/ Magneettinen kartta M 22/ C 17,18,22,23 Sähköinen kartta, M 24,126/ C 17,18,22,23 slingram-mittaus reaalikomponentti Sähköinen kartta, slingram-mittaus imaginäärikomponentti M 24,116/ C 17,18,22,23 Painovoimakartta Q Painovoimakartta,Bouguer-anomalian 2. vertikaaliderivaatta Q Malmianalyysit RA 2470,2811,2812, /82 ; RA 1 /83 ; M ,M ,M ; M M Silikaattianalyysi RF 1102 /85 Ohuthieet 26905,27052,27053, ,27248,27249,27251, ,

6

7 LIITE SELITYS paijastumahavainto (VH-82 -) paljastuma, josta O 68 0 näytepistekartta liitteenä 52 O lohkare PJK L PJK O GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MALMIOSASTO 1 :10 000, suu"- Istruala, Vuohiniemi Havaintopistekartta JK/88 Piirt. R N/88 KL C

8 LIITE 3 4 VH /1-4 2 I 50m i J VH / m 1 VH / VH / m 1 I 50m I VH /1-13 VH / I 50m I I 50m I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Malmiosasto Istruala, Vuohiniemi Minikairanäytteenotto uunn.jk/8 plir. MF/8e KL C

9 LIITE 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Malmiosasto Aatto J.Laitakari JUVA-PUULA-PROJEKTIN TULOSTEN ; TARKASTELU KARTTALEHTIEN 3142, 3213 ja 3214 ALUEELLA

10 JUV'Ar-PUULAr ALUEEN N'IKKELIPITOISTEN MALMIAIHEIDEN JAOTTELU vuoden 1982 aikana Hannu Makkosen ja Aatto J.Laitakarin suorittaman aineiston. kokoamisen ja vertailun perusteella Jaottelu muodosti hypoteettisen pohjan niille tutkimusohjelmille, jotka tämän jälkeen maastossa ja laboratoriossa sekä Juvan, että Puulan alueilla toteutettiin. Koska jaottelu suoritettiin. alustavan, Juvan-Puulan nikk.elitutkim.usprojektin. aloitusvaiheen aineiston perusteella, siihen oli suoritettava eräitä täsmennyksiä myös karttalehtien 31.42, 3213 ja 3214 osalta, joiden tutkimusvastuu kuului Aatto J.Laitakarin johtamalle tutkimusryhmälle. Kyseinen alue nimettiin yhteisessä nikkeliohjelmassa Puulan alueeksi. Hannu Makkosen laatima Juva-Puula-projektin Ni-aiheiden luokittelu on tämän tarkastelun liitteenä. Toteamukset tutkimuksen perusteella jaottelun oikeaanosumises- ta karttalehdi 3iy~Z '32133 ja vastaa 1) Venetekemän intruusio ati("tunnetulta osaltaan lähes kokonaan oliviini-serpentiini-koostum6 kk t%2i% h peridotiittiluokan kiviä.~*~" Vain aivan reunaosassa on kapea vaihettumisvyöhyke, jota on pidettävä sivukiven vaikutuksena itse ultraemäksisestä magmasta syntyneeseen peridotiittiesi,in,- tymään. Varsinaisia differentioitumisen piirteitä Venete e- män intruusiossa ei tavattu. Esiintymälle on ominaista h- teellisen korkea Mg-pitoisuus, alhainen Si0 2-pitoisuus kä varsinkin kontaktien läheisyydessä esiintyvän suhteellisen vähäisen kiisupirotteen korkea nikkelipitoisuus sekä sen aiheutuminenn todennäköisesti siitä, että pentlandiitti esiintyy varsin yleisesti omina rakeina ja on siis rikastettavissa. Liekkipentlandiittia on suhteellisen vähän sulfidirikkaimmassa'osassa esiintymän länsikontaktin lähellä, mutta sen määrä näyttää. kairausporfiilin W-E - suunnassa lisääntyvän itään päin samalla kun myös oksidien MA.GN, ILME ja KROM määrä lisääntyy ~sulfidifaasin nikkelipitoisuus ja koko kiven nikkelipitoisuus m~ alenee. 2) Ylemmäisenjärven intruusiota voidaan pitää differentioitumissä neena sen lävistyksen perusteella, j :) reikä 3214/-85/ R 313 lävisti Ylemmäisen serpentiini-peridotiitin ja ympäröivän kavrtsidioriitin kontaktin. Tosin kontakttin lähel-

11 2. 3 ) le sijoittuva gabro-noriittivyöhyke on rikkonainen ja epähomogeeninen, myös murskaleita sisältävä, mutta osoittaa kivilajin koostumuk.sen asteittain kairareiän suunnassa vaihettuvan serpentiiniperidotiitista kvartsidioriittin. Serpentiiniperidotiitin MG-pitoisuus on suhteellisen korkea, n %, Si0 2 -pitoisuus on alhainen,hiukan alle tai yli 40 % sekä vähäisen sulfidiaineksen nikkelipitoisuusi sulf.idifaasissa. on kohtalaisen hyvä. Nämä seikat vaikuttavat siihen,. että Ylemmäisenjärven serpentiin.iperidotiittista intruusiota, joka on ainakin reunoiltaann differentioitunut, on pidettävä nikkelikriittisenä, vaikkakaan siitä vaikeissa olosuhteissa järvialueella kairattaessa ei onnistuttu saamaan riittävää näyttöä muutamalla hakureiällä. Kairareikien kiisupitoisuus jäi vaatirmattomaksi, mutta laadullisesti se on huomionarvoinen. Pentlandiitti esiintyy omina rakeinaar siellä, missä sitä tavataan ja sulfidifaasin nikkelipitoisuus on noin 5-8 %. Muutamissa Ylemmäisenjärven serpentiiniperidotiitin suojapuolelta löytyneissä lohkareissa kiisuainesta tavattiinn selvästi kairauslävistyksiä enemmän. Siitä johtuen voidaan olettaa, että muodostuman alueella on runsaampiakin kiisuaineksen kasautumia, joissa sulfidiaineksen nikkelipitoisuus täyttää rikastuskelpoisen nikkelimalmin vaatimukset. Järvialueella käytettyjen geofysikaalisten menetelmien antama viiteaineisto malmiutumien ja erikoisesti pirotetyyppisten malmien löytämiseksi jäi niukaksi. Sensijaan geokemiallisen malminetsinnän yhteydessä kalliosta järven alta saadut nappinäytteet rajasivat suhteellisen hyvin kivilajimuodostuman näytteenottolinjojen kohdalla sekä antoivat lukuisia viitteitä heikosta ja pienirakeisesta magneettikiisupirotteesta, jonka yhteydessä pentlandiitti esiintyy omina rakeina varsinkin muodostuman länsiosassa. Itään päin länsiitä-suuntaisilla linjoilla oksidien määrä näytti lisääntyvän ja pentlandiitin esiintyminen väheni ja loppui kokonaan. Salmenkylän laajaa pyrokseenigabro - anortosiittigabromuodostumaa on vaikea pitää näkyvissä olevan pintaosan ja lähes 500 metrin syvyyteen ulottuvan kairauslävistyksen perusteella differentioituneena intruusiona. Noin 1000 mm :n kairausprofiilissa ei ollut havaittavissa differentioitunisen piirteitä, vaan kivilaji oli - noriittigabroa tai anortosi.ittigabroa lähes koko lävistyksen matkan muutamia ruhjevyöhykkeitä ja fragmentteja lukuunottamatta. Ilmeisesti ko,fragmentit ovat gabromagrmaan vaipuneen kattoliuskeen (kiisuliuske) jään-

12 3. nöksiä. Salmenkylän gabroon liittyy yleisesti vähäistä tai runsastakin magneettikiisupirotetta, mutta sen nikkelipitoisuus on varsin vähäinen. Nikkeli esiintyy.- yleensä vain liekkipentlandiittina, minkä vuoksi sulfidifaasin nikkelipitoisuus jää varsin alhaiseksi, noin 0,5-1,5 %. Liik.unto.vyöhykkeissä ja liuskefragmenttien yhteydessä kiisuainesta on kasaantunut runsaaksi pirotteeksi tai lähes kompaktiksi mag-.neettikiisuesiintymäksi tavallisesti myös grafiitti seuralai senaan, mutta vaikka kiven totaalinikkelipitoisuus saattaa olla näytekappaleessa 0,5-1. %, niin sulfidifaasin nikkelipitoisuus jää siitä huolimatta 1-2 % :in ja yleensä aina alle 1,5 %. Kiven nikkelipitoisuus ei siis ole nykyisillä hyödyntämismenetelmillä talteen otettavissa. Jos hydrometallurgia joskus tuo uusia mahdollisuuksia, tällaisiin aiheisiin voidaan palata toiselta pohjalta. Salmenkylän muodostuma näyttää kairauslävistysten perusteella varsin plagioklaasivaltaiselta eli anortosiittiselta gabrolta, vaikka siinä on selvästi noriittisiakin osia. Kun kuitenkin anortosiitteja on pidetty nikkelin esiintymisen kannalta vähemmän lupaavina, voidaan todeta, että Salmenkylän laajan gabroesiintymän tutkimukset ovat vahvistaneet tätä käsitystä, Kun kuitenkin Seppo Elo on"kangasniemen Salmenkylän gabromuodostuman gravimetrinen tutkimmus"-raportissaan todennut, että Salmenkylän gabromuodostuman tilavuus on suurempi kuin 7 km 3, niin tämä arviointi antaa kuvan siitä avaruudellisesti laajasta muodostumasta, jonka yhteydestä suuren emäksisen magman mukanaan tuomaa mahdollista nikkelipitoisuutta tulisi etsiä. Nyt suoritetussa esiintymän maanpinnan lähellä olevan osan tutkimuksessa ei saatu todellisia viitteitä nikkelimalmiutucnista, eikä ole syytä olettaa, että niitä tässä tasossa olisi helposti löydettävissä, i.ai k r` n- - muutanta oliviinipitoinen kallionäyte läheltä Emäpajun rantaa antoi toiveita siitä, että Salmenkylän gabroesiintymässä olisi löydettävissä tfferentioitunut osa. Ilmeisesti oliviinigabronäytteitä nigabronäytteitä on pidettävä muodostumah -)1»4~~ joutuneista murskaleista peräisin olevina. Ne,siis saattavat?indikoida muodostuman koostumusta "jossakin syvyyksissä", mutta sen tutkimiseen tämänn ohjelman puitteissa ei ole ollut mahdollisuuksia.

13 4. Sensijaan Seppo Elon edellämainitussa raportissa esittämä toteamus ;"Loun.aaseen Salm.enkylän gabron aiheuttamasta paino voimamaksimista Bouguer-anoialia jålleen nousee. Mielessä käväisee ajatus, että Salmenkylän gabro on erkauma laajemmasta pinnanalaisesta emäksisestä muodostumasta, joka aiheuttaisi mainitun painovoiman kasvun." ansaitsee jatkossakin huomiota, jos muodostuman geologista luonnetta halutaan selvittää. Muutamat hajahavainnot sulkeuman tai murskaleen luontdsista oliviinipitoisen gabron osueista laajan Salmenkylän noriittianortosiittigabron sis~ällä saattavat todistaa, että oliviinipitoinen, korkeamman tiheyden omaava kivilaji on jossakin syvemmällä tai sivussa magman tulosuunnassa ja pienialaiset paljastumahavainnot vain indikoivat sitä. Kenties sieltä voisi löytyä suuren. emäksisen intruusion mukana tullut nikk.eli- -d jos sitä yleensä on ollut. Ainakin siinä osassa olettaisi kiven magnesium-pitoisuuden kohoavan ja SiO 2 -- pitoisuuden alenevan ympäristöstään. Vastaavasti nikkelin esiinty~ menkylän bc111a km gabron korkea rautapitoisuus on ristiriidassa todellisen nikkelimalmin normaalin. geokemian kanssa.. Nikkelimalrmia tuskin si.,sn tavataan muodostuman nykyisestä ku4- tustasosta, eikä sita T I voida toistaiseksi etsiä. 4) Laitialan - Levän.pyrokseniittia voidaan pitää. suhteellisen rajoitetun paljastuma-aineistonn perusteella todella pyrokseenirikkaana peridotiittina tai metaperidotiittina, jonka rautapitoisuus on huomattavan korkea ja näkyy jo ohuthieissä pyrokseenin värissä. Esiintymä on oletettavasti suhteellisen pieni niin geofysikaalisen tulkinnan kuin kalliohavaintojen.perusteella. Sen yhteydessä tavattu vähäinen kiisupirote on pääasiassa magneettikiisua ja vain vähäisiä määriä liekkipentlandiit. tia esiintyy paikoin sen yhteydessä. Sulfidifaasin,nikkelipitoisuus jää 0,5-1,5 % alueelle kuten rautarikk.aissa peridotiiteissa on tavallista. Kansannäytteenä tulleista kivistä on määrätty Levän. pyrokseniitist, 0,1-0,4 % :n nikkelipitoisuukatrc sia, mutta ilmeisesti eräisin liekk.ipentlandiitista, jonka,rikastamiseen nykyisillä keinoilla ei ole mahdollisuutta.fniruusiotyyppi ei siis karttalehden 3213 alueella ole nikkelin suhteen merkityksellinen. 5) Ohensalon pyrok.seenigabroesiintymä todettiin tutkimusten yhteydessä.pääosaltaan gabrobreksiaksi, jonka yhtenäisempiä pyrokseenigabro-osueita Oy Malminetsijä Ab on aikanaan lävistänyt kairauksia, mutta varsinaista nikkemalmiksi luokiteltavaa

14 5. sulfidirikastumaa ei ole tavattu. muodostunassa on paikoin kohtalainen magneettikiisu-kuparikiisupirote, mutta kivilaji on rautarikasta pyrokseenigabroa tai leukogabroa, jonka kuparipitoisuus nousee paikoin. 0,5 % ;:n tienoille ja nikkelipitoisuus vain noin puoleen siitä. Sulfidifaasin nikkelipitoisuus jää alle 1,5 % :n, vaikka joissakin kapeissa,juonimaisissa sulfidikasautumissa on saatu aikaisemmin (Outokumpu Oy ja Oy Nalrainetsijä Pb) yli 1 % :n totaalisia nikkelipitoisuuksia. Nyt suoritetun tutkimuksen yhteydessä ei tavattu ainoatakaan esiintyvää alueelta, jossa sulfidifaasin nikkelipitoisuus olisi noussut yli 2 % :n ja pentlandiitti olisi esiintynyt selvästi omina, rikastettavissa olevina rakeina. Tästä syystä Ohensalon muodostuman tutkiminen nikkelin etsintämielessä lopetettiin ja Ossi Ikävalkon laatima raportti (liitteenä) kuvaa hyvin lopullista käsitystä - Ohensalon g.abromuodostumasta ja sen nikkelipitoisen sulfidiaineksen luonteesta. 6) Juva-Puula-projektin yhteydessä Kortesalmen nimellä mainittu kohde on. tutkimuksissa saanut Istrualan tutkimuksen nimen., Siinä kartoitettiin litogeokemiallisella näytteenotolla laajahkoalainen gabroesiintymä, joka on hyvin repa~qinen ja epähomogeeninen sisältäen runsaasti grafiittip b Ma~ ilmeisen kattoliuskeen jäänteitä. Liikuntovyöhykkeissä hajallaan pirotteena ja läiskinä esiintyvä kiisuaines on konsentroitunut lähes kompakteiksi kiisujuoniksi., jotka sisältävät paikoin jopa 1 % nikkeliä, mutta sulfidifaasin nikkelipitoisuus on varsin alhainen, yleensä alle 1,5 %. Pentlandiitti esiintyy lähes yksinomaan liekkipentlandiittina ja erilliset pentlandiittirakeet ovat harvinaisia. Kiven rautapitoisuus on myös korkea samoinkuin SiO2-pitoisuus, eikä Istrualan gabromuodostuma.n kivilajit indikoi lupaavia nikkelimialmiuturnia. 7. Kuternajärven gabromuodostuma on osittain varsin hyvin säilynyttä, suhteellisen hienorakeista pyrokseenigab.roa, joka reunoiltaan on vahvasti breksioitunut. Kuitenkaan sen alueelta ei tavattu ainoatakaan huomionarvoista kiisurikastumaa. Paljatumat olivat lähes kiisuttomia ja siitä syystä kivilaji soveltunee paremmin rakennuskiveksi kuin siitä olisi toivoa löytää: nikkeln rikasturnia. 8. Ihastjärven(f~_Lö~tava nikkelipitoisuus rakennuksen perustuksessa näytti aiheen selvityksen yhteydessä rajoittuvan kapeaan tektooniseen rakenteeseen, missä kiisuaines esiintyy juonimaisesti liikuntorakenteessa. Itse gabro on suhteellisen

15 6. rautarikas ja sulfidifaasin nikkelipitoisuuskin on alle käyttökelpoisen nikkeliralmin, joskin pentlandiitti esiintyy kiisunäytteissä sekä omina rakeina että liekkimäisesti. Kun lisäksi "juonella" ei näyttänyt olevan jatkuvuutta, aiheen enemmistä tutkimuksista luovuttiin. Siihen ei myöskään kaivoslain mukaan o.1jsi ollut edellytyksiä asutuksen läheisyyden vuoksi. 9) Pyhäjärven useiden emäiksisten.intruusioiden geologiset ja geofysikaaliset selvitykset on käsitelty erillisessä raportissa, jossa on koottu se tieto, mitä karttalehden :sta harvapistegravimetrisesta ano aliasta on tutkimusten yhteydessä saatu selville. Paljasturna- ja lohkarehavaintokortit ja päätyypit kivilajeista nä.ytteinä ovat varastoituna ja kortistoituna Lopen varastolla. 10) Korpijärvi-mietiäinen-nikkelimalmiutuma liittyy karttalehdellä 3142 suthiteellisen kapeisiin ultramafiittipatjoihin, jotka ovat voimakkaasti tektonisoituneet ja siinä yhteydessä korkea nikkelipitoisuus on konsentroitunut kapeaan, juonimaiseen hyöhykkeeseen, jolla kuitenkaan ei ole tutkimusten yhteydessä todettu olevan jatkeita ja dimensioita. Kiisuosueessa pen.tlandiitti esiin,tyy runsaana ja omina rakeina, mistä johtuen sulfidifaasin nikkelipitoisuus on varsin. korkea. Kuitenkin: esiintymänpienuus jättää sen taloudellisen merkityksen olemattomaksi. Vastaavanlaisia oliviinipitoisia ultramafiittiesiintymiä tavattiin karttalehden 3142 alueella muitakin ja niiden geologinen selvittäminen tapahtui alueen harvapistegravimetristen anomalf_oiden tulkinnan. yhteydessä nappinäytteitä kallion pinnasta ottaen. Tästä, selvitystyöstä on on erillinen yhteenveto laadittu karttalehden 3142 harvapistegravimetristen anomalioiden tulkintatuloksista. Tutkimuksen yhteydessä vahvistui käsitys siitä, että karttalehden 3142 ultrarnnafiitit ovat yleensä kapeita påtjoja, joiden massa orn- vähäinen ja sulfidiaineksen määräkin on,~5i`e-ri vaikka se jossakin voimakkaassa liikuntorakenteessa esiintyy lähes kompaktina. Korpijärven Kätkytsaaren nikkelimalmiutuma liittyy lähes NW-SE-suuntaiseen liikuntorak enteeseen, jota voi seurata Kätkytsaaresta, orpijä Rfrkåak meri' ~ rannalle ja luoteeseen aina Toivakan Viisarinmäkeen saakka, missä se on nähtävissä gahromuodostumassa. Tästä on muodostunut

16 7. selvitystyön yhteydessä olettamus, että karttalehdel 3142/ ltramafinen magma on purkautunut pintaan saakka muodostaen ultramafiitteja, mutta sen pohjoispuolella nyky'nen kulutustaso edustaa syvempää leikkausta maan pin sas t että emäksis «G' nen ja ultraemäksinen magma...on muodostanut (yväkivityyppisiä kivilajejaf peridotiitteja ja gabroja. Tätä on pidettävä ainakin tilastollisesti tarkasteltaessa todennäköisenä. Samoin - karttalehdellä 3214 on nähtävissä selvä leikkaustasoero Kokonkylän vulkr~hiittikivilajikompleksin, josta Ossi Ikävalko on tehnyt pro gradu-työnsä, sekä sen itäpuolella olevan kivilajikompleksin Ylmmäisenjärvi-, Venetekemä-, Pyhäjärviblokin välillä, missä emäksiset ja ultraemäksiset kivilajit ovat yleensä syväkivilajeja. Toisaalta satelliittikuvat ja Raetsu-aineisto osoittavat, että todennäköisesti lohkomurtumat ovat nostaneet viimemainitun blokin ylöspäin niin, että Uenetekemä-lohkossa oliviiniserpertiiniperidotiitit ovat ikäänkuin jatkona. Kokonkylän alueen ultramafiite'l1q n o 11 e,, ~, t~lr 6T!/7t ~L E < <s~j<~ r niiden jo- Juva-Puula-projektin alkajaisiksi tehty Ni-pitoisten malmiaiheiden ja kivilajiesiintymien luokittelu antoi käsitykseni mu kaan hyvän lähtökohdan tutkimuksen käytännön suoritukselle. rfu gr Sitä on ~ voitu tutkimuksen edistyessä onkin verran, tarkistaa. - ' antanee kokonaisuutena laajemminkin kuvaa nikkelin esiintymisestä eri tavoin syntyneissä kivilajeissa Juva-Puula-projektin alueella. Ultraemäksiset ja emäksiset vulkaniitit ja syväkiviet on ohjelman yhteydessä haettu hamn-apistegravimetrauksen avulla ja niiden luonne elvitetty litogeokemiallisella ja geologisella nappinäytetutkimuksella. Samalla on todettu näiden esiintymien primäärisyydessä suuria eroja samalla alueella ja vastaavasti myös nikkelipitoisuus korreloituu kivilajiympäristön muuttumisasteeseen ja geokemiaan. Kun tähän geofysikaalisten, geokemiallisten ja geologisten faktojen rinnan tarkasteluun yhdistetään vielä matalalentomittausten ja Raetsu-projektin antamien tulosten tulkinta, on kaikki edellytykset löytää Juva-Puula-projektin: antamien viitteiden perusteella ielä alueeltluusia tutkimuksenarvoisia nikkelimalmiaiheita. Käsitykseni mukaan siihen tarkasteluun on välttämätöntä, saada myös alueen tektoniikan ja mahdollisten lohkomurtumien malli, koska nyt suoritetun selvityksen mukaan nikkelikriittisimmä.t esiintymät näyttävät liittyvän ikäänkuin jonossa todettuihin ja oletettuihin murtum,avyöhykkeisiin.