Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen suunnitteluohje

Transkriptio

1 Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen Helsingin kaupungin rakennusvirasto

2 Esipuhe Tämän ohjeen tarkoituksena on ohjeistaa ulkovalaistuksen suunnittelua ja varmistaa Helsingin kaupungille tuotettujen valaistussuunnitelmien yhtenäinen laatutaso sekä sisältö. Tämän ohjeen lähtökohtina ovat olleet tämän julkaisun aikaisempi versio UV-suunnittelu- ja esitystapaohjeita 2009, Helsingin kaupungin raportti tarveselvitys 2014, Liikenneviraston ohje Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu 2015 sekä tilaajan edustajien ja ulkovalaistuskonsulttien kokemukset. Tämän ohjeen laatimista on ohjannut seuraava työryhmä: Olli Markkanen Aki-Pekka Tammilehto Jouko Manninen Jarmo Yrttiaho Juhani Sandström Pia Rantanen Teemu Rinne Piia Stenfors Helsingin kaupungin rakennusvirasto Helsingin kaupungin rakennusvirasto Helsingin kaupungin rakennusvirasto Helsingin kaupungin rakennusvirasto Helsingin kaupungin rakennusvirasto Helsingin kaupungin rakennusvirasto Helsingin kaupungin rakennusvirasto Helsingin kaupungin rakennusvirasto Ohjeen ovat laatineet konsultin edustajana Aleksanteri Ekrias ja Taneli Lehtonen, LiCon-AT Oy. Tämä ohje on tarkoitettu Helsingin kaupungin julkisen ulkovalaistuksen eksi. Ohjetta voidaan käyttää myös Liikuntaviraston ja Tilakeskuksen ulkovalaistuksien suunnittelussa, jos tilaajan kanssa näin sovitaan.

3 3/47 Sisällysluettelo Esipuhe Ulkovalaistuksen tarve Ulkovalaistuksen päätehtävät Valaistavat kohteet Valaistusteknilliset vaatimukset Valaistusluokat ja valaistusluokan valinta Valaistusteknilliset laskennat Alenemakertoimen määrittely Häiriövalo Ulkovalaistuksen ohjaus Ennakkoon ohjelmoitu ohjaus Paikallinen ohjaus Yleistä Pelikentät ja -alueet Koira-aitaukset Alikulut Torit, aukiot ja kävelykadut Valaistusperiaatteet Valaistustavan ja -tyypin valinta Valolajin valinta Asennuskorkeuden valinta Valaistuslaitteiden valinta Valaisimet Pylväät Jalustat Ripustukset Silta- ja sillanalusvalaistukset Maakaapelit Kaapelinsuojaputket Valaisinjohto Maadoitukset Keskukset Erikoisvalaistukset Valaistussuunnitelman laadinta Toimintamalli... 22

4 4/ Oma erillinen valaistussuunnitelma Muiden suunnitelmien yhteydessä tehtävä valaistussuunnitelma Maastokäynti Pylväiden sijoitus Yhteensovittaminen muiden osasuunnitelmien kanssa Suunnitelmakartat Piirustusarkit Suunnitelma-alue Yleistä Viiteviivat Mittamerkinnät Pylväät ja valaisimet Kaapelit ja ilmajohdot Ulkovalaistuskeskukset Jakorajat Maadoitukset Vaiheistus Pysäkit Selitealueen elementtien sijoittaminen ja keskinäinen järjestys Nimiö Piirustusnumero Tarviketaulukko Valaisintaulukko Koordinaattitaulukko ja pylväiden numerointi Tyyppipoikkileikkaukset Työkohtaiset laatuvaatimukset (Huom!-kohta) Oikosulkuvirtalaskennat Referenssitiedostot Pylväiden koordinaattimittaukset Valaistusteknilliset laskennat Määräluettelo Valaisinkortti Keskuskortti Kustannusarvio Turvallisuusasiakirja Purkusuunnitelma Valaistussuunnitelman kokoaminen ja käsittely Suunnitelman käsittelyvaihe Suunnitelman kokoaminen ja asiakirjojen nimeäminen... 43

5 5/ Itselleluovutus Valmiin suunnitelman toimittaminen hyväksyttäväksi Suunnitelman hyväksyttäminen Ohjeen muutosmerkinnät Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Liite 11 Liite 12 Liite 13 Ulkovalaistuksen himmennystaulukko Ulkovalaistuksen paikallinen ohjaus Vaijerivoiman vaakakomponentti Erikoiskuljetusten tavoitereitit Piirustusmerkinnät ulkovalaistussuunnitelmissa Ulkovalaistussuunnitelmissa käytettävät tasot ja viivatyypit Ulkovalaistussuunnitelmissa käytettävät vakiotekstit Ulkovalaistusverkkoon liitettävien laitteiden maadoitus- ja syöttöperiaate Mallisuunnitelma Riskikartta Turvallisuusasiakirjamalli Valaisinkortti Keskuskortti

6 6/47 1 Ulkovalaistuksen tarve 1.1 Ulkovalaistuksen päätehtävät Taajamassa sijaitsevan kadun ympäristö on valaistuksen kannalta huomattavasti monimutkaisempi ja haastavampi kuin taajaman ulkopuolella sijaitsevan maantien ympäristö. Kun taajaman ulkopuolella olevien maanteiden ajoradat ja niiden välittömät ympäristöt valaistaan autonkuljettajan näkemisvaatimusten takia, taajamaympäristöissä on monia valaistavia pintoja ja kohteita sekä useita erilaisia liikenteen käyttäjiä ja havaitsijoita. Taajamassa ulkovalaistuksen päätehtävät ovat: - näkyvyys - toimintojen valaiseminen, liikenneturvallisuus - hahmottaminen - tilan ja ympäristön muodostaminen ja - ilmapiiri - turvallisuuden tunteen ja tunnelman synnyttäminen. Taajamassa valaistuksen tarkoituksena on liikenneturvallisuuden lisäksi parantaa yleistä turvallisuuden tunnetta sekä viihtyisyyttä. Valaistuksella on myös vaikutusta liikenneympäristön muodostumiseen ja se on esteettömyyden parantamiskeino erilaisilla liikennepaikoilla. Lisäksi se on heikkonäköisten jalankulkijoiden turvallisuutta lisäävä toimi. Esteetöntä kulkua voidaan edistää valaisemalla riittävästi pysäkkien, suojateiden, alikulkujen sekä kulkureittien tasoeroja. Heikkonäköisten turvallisuutta voidaan parantaa järjestämällä riittävät luminanssikontrastit. Valolla on myös haitallisia vaikutuksia. Häiriövalo on valaistavan alueen ulkopuolelle menevää valoa, joka määränsä, suuntansa tai spektrijakaumansa takia kasvattaa epämiellyttävyyttä, epämukavuutta, hämmennystä tai rajoittaa oleellisen informaation näkymistä. Valaistussuunnittelussa häiriövalo tulee aina pyrkiä minimoimaan, erityisesti asuinrakennusten kohdalla. 1.2 Valaistavat kohteet Kaikki Helsingin kaupungin liikenneväylät, torit, aukiot ja puistot valaistaan ellei hankekohtaisesti ole muuta todettu. Puistoissa valaistaan kaikki talvikunnossapidossa olevat puistokäytävät, leikkialueet sekä pelikentät ja pelialueet. Koira-aitausten, frisbeegolfväylien, skeittipuistojen sekä ei talvikunnossapidossa olevien puistokäytävien valaistuksen tarve määritellään aina hankekohtaisesti yhdessä tilaajan kanssa. Helsingin Liikuntavirasto vastaa ulkoilureittien, -kenttien ja muiden ulkoliikuntapaikkojen valaistuksesta. Liikuntaviraston ulkoilureittien valaistuksen hallinnointi kuuluu Helsingin kaupungin rakennusvirastolle. Tilakeskus vastaa julkisten rakennusten ja niiden piha-alueiden valaistuksesta. Tätä ohjetta voidaan käyttää edellä mainittujen alueiden valaistussuunnittelussa. Suunnitelmien tulee aina olla Liikuntaviraston tai Tilakeskuksen hyväksymiä. 2 Valaistusteknilliset vaatimukset 2.1 Valaistusluokat ja valaistusluokan valinta Liikenneturvallisuutta, ympäristön muodostamista, yleistä turvallisuutta sekä viihtyisyyttä parantavat vaikutukset saadaan aikaan sopivan valaistusluokan avulla. Valaistusluokkaa voidaan pitää sopivana, kun valaistusteknilliset ominaisuudet täyttävät näkemisen ja havaitsemisen edellyttämät minimivaatimukset ja ovat keskenään oikeassa suhteessa.

7 7/47 Valaistusluokka valitaan kohteen ja sen liikenteen ominaisuuksien perusteella. Helsingin kaupungin valaistusluokat on esitetty raportissa tarveselvitys liitteissä 1 ja 2. Jos kohteen valaistusluokkaa ei ole määritelty tarveselvityksessä, valitaan se katujen osalta taulukosta 1 ja jalankulku- ja pyöräilyalueiden osalta taulukosta 2. Tonttikatu määritellään valaistuksen osalta lyhyeksi, jos sen pituus on alle 100 m ja se ei ole osa pyörätiereittiä. Keskusta-alue ja kantakaupunkialue on määritelty julkaisun Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen tarveselvitys liitteessä 3. Valaistusluokkien valaistusteknilliset vaatimukset on esitetty raportissa Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen tarveselvitys, kohdassa 3.3. Taulukko 1. Valaistusluokat eri katuluokille. Suluissa on esitetty vanhat vastaavat valaistusluokat. Katuluokka ja kuvaus Pääkadut - vilkkaat, > ajon/d - muut Kokoojakadut - alueelliset kokoojakadut, joukkoliikennereitti - alueelliset kokoojakadut, muut - paikalliset kokoojakadut, joukkoliikennereitti - paikalliset kokoojakadut, muut Teollisuusalueiden kadut - vilkkaat kadut, joilla läpiajoliikenne - muut Kerrostaloalueiden tonttikadut - vilkkaat kadut, joilla läpiajoliikenne - muut Pientaloalueiden tonttikadut Lyhyet tonttikadut, pituus < 100 m Valaistusluokka M2+P2 (AL2+K2) M3a+P3 (AL3+P3) M3a+P3 (AL3+K3) M3b+P3 (AL4a+K3) M3b+P3 (AL4a+K3) M4+P4 (AL4b+K4) M4+P4 (AL4b+K4) M5+P5 (AL5+K5) M4+P4 (AL4b+K4) M5+P5 (AL5+K5) M5+P5 (AL5+K5) C5+P5 (AE5+K5) Kiertoliittymien osalta käytetään C-valaistusluokkia. Kiertoliittymän valaistusluokan on oltava vähintään sama kuin korkein liittyvien katujen valaistusluokista. M- ja C-luokkien vastaavuus on esitetty Liikenneviraston ohjeen Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu taulukossa 5. Erillisillä jalankulku- ja pyöräteillä tarkoitetaan tässä yhteydessä valaistavia jalankulku- ja pyöräilyväyliä, jotka eivät sijaitse pääväylän välittömässä läheisyydessä. Jalankulku- ja pyörätien alikulkukäytävä valaistaan pimeään aikaan aina, kun se liittyy valaistuun jalankulku- ja pyörätiehen. Alikulkukäytävän valaistuksen on toimittava päivisin, jos käytävän pituus on vähintään kuusi kertaa leveys tai yli 25 m. Tätä lyhyemmät käytävät valaistaan, jos alikulku on optisesti pitkä, alikulkukorkeus pieni tai seinät hyvin tummat. Jos alikulkukorkeus on poikkeukselliseen suuri, valaistus tarvitaan vasta edellistä pitemmissä käytävissä. Päivävalaistuksen keskimääräisen valaistusvoimakkuuden tulee olla kaksi kertaa alikulkukäytävän pimeän ajan valaistusluokka (esim. vilkkaat alikulkukäytävät E hm, min = 20 lx). Valaistusvoimakkuuden yleistasaisuuden tulee olla vähintään sama kuin pimeän ajan valaistusluokan yleistasaisuus.

8 8/47 Taulukko 2. Valaistusluokat eri jalankulku- ja pyöräilyalueille. Suluissa on esitetty vanhat vastaavat valaistusluokat. Jalankulku- ja pyöräilyalue sekä kuvaus Alikulkukäytävät - vilkkaat - vähäliikenteiset Erilliset polkupyöräkaistat (ajoradan yhteydessä) Kävelykadut - huoltoajo sallittu - vain kevytliikenne Torit, aukiot - kantakaupungissa tai erittäin vilkas - muut Pysäköintialueet - vilkkaat - vähäliikenteiset Puistot ** - jalankulku- ja pyörätiet, raitit - kantakaupungissa tai puistossa leikkipaikka, -puisto, pelikenttä - muut - puistossa oleva pelikenttä tai pelialue - kantakaupungissa tai puistossa lisäksi leikkipaikka tai -puisto - muut - leikkipuisto (aidattu) - leikkipaikka - koira-aitaukset Erilliset jalankulku- ja pyörätiet - baanaverkosto - vilkkaat, - vähäliikenteiset, vähän polkupyöräliikennettä Ulkoilureitit, hiihtoladut, pururadat Valaistusluokka C4 (AE4) P4 (K4) C4 (AE4) P1 (K1) (C1*) P2 (K2) P1 (K1) (C1*) P2 (K2) P2 (K2) P3 (K3) P3 (K3) P4 (K4) C3 (AE3) C4 (AE4) P2 (K2) P3 (K3) P4 (K4) *** P2 (K2) P3 (K3) P4 (K4) P5 (K5) * Toreilla, aukioilla ja kävelykaduilla, joilla on paljon tapahtumia, valaistusluokka voidaan ylimitoittaa tapahtumia varten, ks. kohta ** Puistoissa valaistaan talvikunnossapidossa olevat jalankulku- ja pyörätiet, raitit, leikkialueet sekä pelikentät ja pelialueet. Valaisinpylväiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon pylväiden kunnossapito. Kunnossapitotöissä käytetään nostolava-autoja, mikä rajoittaa pylväiden sijoittamista esim. turvaalustalle. *** Valaistaan vain olennaisten alueiden osalta. Sisääntuloalue valaistaan niin, että aitauksen ulkopuolelle kiinnitetyt säännöt ovat luettavissa ja portin lukitus voidaan tarkistaa. Aitauksen sisäpuolella valaistaan alue, jossa sijaitsevat siivousvälinetelineet, jätesäiliöt, roskikset sekä penkit.

9 9/47 Risteyssiltojen ja alikulkusiltojen valaistuksien osalta noudatetaan samoja valaistusteknillisiä vaatimuksia kuin muun kadun osalta. Sillan ollessa niin leveä, ettei kadun jatkuvuus ole selvä, siltaa käsitellään lyhyenä tunnelina. Tunnelivalaistuksen valaistusperiaatteet ja valaistusteknilliset vaatimukset on esitetty Liikenneviraston ohjeessa Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu kohdassa Valaistusteknilliset laskennat Valaistussuunnitelman mukana tulee aina toimittaa valaistusteknilliset laskennat. Valaistusteknillisillä laskennoilla osoitetaan valaistusteknillisten vaatimusten täyttyminen. Kaikki valaistusteknilliset laskennat on tehtävä standardin SFS-EN mukaan. Valaistusteknillisissä laskennoissa tulee käyttää oikeata alenemakerrointa ks. kohta 2.3. Mitoittava kuiva päällyste on R3 ja märkä päällyste W3. Valaistusluokan kaikkien valaistusteknillisten vaatimusten tulee täyttyä. Mitoittava tapaus on pienin arvo keskimääräisen luminanssin, luminanssin yleis- ja pitkittäistasaisuuksien sekä vierialueen valaistuksen R EI-arvon osalta ja suurin arvo estohäikäisyn osalta. Valaistusteknillisillä laskennoilla määritellään enimmäispylväsväli, jota ei saa suunnitelmassa ylittää. Enimmäispylväsväli määritellään metrin tarkkuudella. Yleensä katuvalaisimien valonjako-ominaisuudet ovat symmetrisiä kadun pitkittäissuuntaisessa tasossa. Jos näin ei ole, laskennat tulee tehdä todelliset ajosuunnat huomioon ottaen. Pienin arvo on mitoittava. Valaistusteknilliset laskennat tulee suorittaa sillä valaisimen värilämpötilalla, jota hankkeessa tullaan käyttämään. Suunnittelijan tulee valaistusteknillisiä laskentoja tehdessä kiinnittää erityistä huomiota lähtötietojen ja laskentaparametrien oikeellisuuteen ja eri laskentaohjelmien välisiin eroihin. 2.3 Alenemakertoimen määrittely Valaistussuunnittelun valaistusteknillisissä laskennoissa tulee aina käyttää alenemakerrointa. Alenemakertoimella varmistetaan, että valaistusasennus täyttää kaikki valaistusteknilliset vaatimukset asennuksen koko elinkaaren aikana ottaen huomioon suunnitellut kunnossapitotoimenpiteet. Alenemakerroin määräytyy valituista valaistuslaitteista ja niiden ominaisuuksista, asennusympäristöstä sekä määritetystä valaisimien elinkaaresta. Valaisimia koskevat suorituskykyvaatimukset on esitetty Liikenneviraston ohjeessa Tien valaisimien laatuvaatimukset. Valaisimen likaantuminen riippuu sen ominaisuuksista, asennuskorkeudesta, ilman kosteudesta ja liikenneympäristön puhtaudesta. Liikenneympäristön puhtaus riippuu liikenteen määrästä ja koostumuksesta, ilmastosta, tuulisuudesta, kohteen sijainnista yleensä jne. On suositeltavaa määritellä oikeat alenemakertoimet hankekohtaisesti ja selvittää kaikkien edellä mainittujen tekijöiden, erityisesti valaisimien ominaisuuksien (mm. valovirran alenema, kotelointiluokka jne.), vaikutukset. Ellei kaikkien alenemakertoimeen vaikuttavien tekijöiden vaikutuksia tunneta, ulkovalaistuksen osalta voidaan käyttää taulukon 3 mukaisia perusarvoja. Alenemakerroin tulee aina esittää valaistussuunnitelman mukana toimitettavien valaistusteknillisten laskentojen yhteydessä.

10 10/47 Taulukko 3. Alenemakertoimet valonlähdetyypeittäin kotelointiluokan ollessa vähintään IP65. Valonlähde Kadut, jalankulku- ja pyöräilyalueet, tunneleiden kynnysja siirtymäalueet Tunneleiden sisäalueet, alikulut Suurpainenatrium W 0,80 0,75 Monimetalli, keraaminen 0,70 - Induktio 0,70 - LED, arvoille L 70B 10 lämpötilassa t a = 25 C 0,63 0,60 LED, arvoille L 80B 10 lämpötilassa t a = 25 C 0,72 0,68 LED, arvoille L 85B 10 lämpötilassa t a = 25 C 0,77 0,72 LED, arvoille L 90B 10 lämpötilassa t a = 25 C 0,81 0,77 Valaisimien osalta voidaan käyttää vakiovalovirtaohjausta (CLO), jotta valovirran aleneman aiheuttama alkuvaiheen valaistustason ylimitoitus saadaan minimoiduksi. Vakiovalovirtaohjauksessa valovirta pyritään pitämään samana koko valaisimen elinkaaren aikana ja valaisimen tehoa lisätään valonlähteen vanhetessa. Vakiovalovirtaohjaus vaikuttaa valaistusasennuksen hoitokustannuksiin, ei enimmäispylväsväliin. Vakiovalovirtaa käytettäessä on suositeltavaa, että valaisimen nimellisteho saavutetaan vasta elinkaaren lopussa, ks. kuva 1. Elinkaaren alussa, valovirran aleneman ollessa hyvin vähäinen, valaisin on himmennetty eli valovirta on pienempi kuin ilman vakiovalovirtaohjausta. Vakiovalovirtaohjauksella päästään keskimäärin pienempään tehonkulutukseen valaisimen koko elinkaaren aikana. Valaistusteknillisissä laskennoissa vakiovalovirtaohjaus tulee ottaa huomioon - käyttämällä valaisinvalmistajalta saatua valonjakotiedostoa tai valovirta-arvoa, jossa vakivalovirtaohjaus on otettu huomioon sekä likaantumisen aiheuttamaa alenemakerrointa 0,85 alikuluissa ja tunneleiden sisäalueilla sekä 0,90 muualla tai - käyttämällä valaisimen valovirta-arvoa ilman vakiovalovirtaohjausta ja taulukon 3 alenemakerrointa. Kuva 1. Esimerkki vakiovalovirran toiminnasta ledivalaisimelle ja arvoille L 80B 10.

11 11/47 Ledivalaisimien valaistusteknillisten laskentojen alenemakerroin valitaan seuraavasti: - tilaaja määrittää ledivalaisimelle halutun eliniän (esim h) sekä suorituskykyvaatimukset (vähimmäisvaatimukset). Valaisimien suorituskykyvaatimukset on esitetty Liikenneviraston ohjeessa Tien valaisimien laatuvaatimukset kohdassa 2. - Tilaaja määrittää käytetäänkö valaisimissa vakiovalovirtaohjausta. - Valmistaja ilmoittaa määritetylle eliniälle L xb 10- ja C y -arvot (x:n ja y:n arvon) ottaen huomioon tilaajan antamat vähimmäisvaatimukset. - Jos vakiovalovirtaohjausta käytetään, valmistaja toimittaa valaisimen eliniän alussa ja eliniän lopussa verkosta ottaman tehon. Vakivalovirtaohjauksen ohjelmoinnissa otetaan huomioon tilaajan määrittelemä elinikä. - Alenemakerroin valitaan tässä luvussa mainituilla periaatteilla (esim. taulukko 3). Jos elinikää ei haluta määritellä, tilaaja määrittää vain suorituskykyvaatimukset, jotka toimivat vähimmäisvaatimuksina. Tällöin valmistaja ilmoittaa tuotteen L xb 10- ja C y -arvot sekä eliniän. Alenemakerroin valitaan tässä luvussa mainituilla periaatteilla (esim. taulukko 3). 2.4 Häiriövalo Häiriövaloa koskevat kansalliset ohjeet on esitetty Liikenneviraston ohjeessa Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu luvussa 2.6. Ohjeet perustuvat standardiin SFS-EN Standardin SFS-EN vaatimukset perustuvat CIE:n tekniseen raporttiin CIE 150 Guide on the Limitation of the Effects of Obtrusive Light from Outdoor Lighting Installations. Häiriövalon tarkastelua varten tarkastelualueet jaotellaan ympäristön ja valoisuuden mukaan eri alueluokkiin, taulukko 4. Taulukko 4. Aluejako ja luokan valinta. Alue Ympäristö Valoisuus Esimerkkejä E1 Luonnontila Pimeä Kansallispuisto E2 Maaseutu Vähäinen aluevalaistus Teollisuus- tai asuinalueet E3 Esikaupunki Kohtalainen aluevalaistus Teollisuus- tai asuinalueet E4 Kaupungin keskusta Voimakas aluevalaistus Keskustat tai kauppa-alueet Häiriövalon alueluokat ja eri luokkien raja-arvot on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5. Häiriövalon raja-arvot ulkovalaistusasennuksille alueluokittain. Ympäristön alue E1 E2 E3 E4 Asennuksen yläpuolinen valo R UL % Valaistusvoimakkuus ikkunoissa Valaisimen valovoima kohteen suuntaan I kcd Luminanssi E v lx Julkisivu L b, cd/m 2 Ilta Yö Ilta Yö Ilta 2 0 2, ,5 0, , ,5 25 Merkki tai mainos L s, cd/m

12 12/47 Helsingin kaupungin julkista ulkovalaistusta suunnitellessa valaisimet tulee sijoittaa ja niiden valojako-ominaisuudet valita niin, ettei rakennusten ikkunoihin aiheudu suoraa häiriövaloa. Haastavimmissa kohteissa tilaaja voi edellyttää suunnittelijalta häiriövalotarkastelua. Tällöin käytetään seuraavia raja-arvoja: - pientaloalueilla sekä luonnonsuojelualueiden läheisyydessä, alueluokka E3, - kantakaupungin ulkopuolella, alueluokka E4, - kantakaupungin alueella, tilaaja määrittelee raja-arvot hankekohtaisesti. Häiriövalon valaistusteknillisten vaatimusten täyttyminen tulee osoittaa tilaajalle valaistusteknillisillä laskennoilla. Yön valaistusteknillisten vaatimusten tulee täyttyä ajanjaksolla Yön häiriövaloarvoja laskettaessa on otettava huomioon valaistuksen himmennys, ks. kohta 2.5. ja liitteet 1 ja Ulkovalaistuksen ohjaus Ennakkoon ohjelmoitu ohjaus Liitteessä 1 on esitetty kaduilla sekä jalankulku- ja pyöräilyalueilla käytettävien katuvalaisimien ohjausperiaatteet ennakkoon ohjelmoidussa ohjauksessa. Tämä on ensisijainen ohjaustapa kaikilla Helsingin kaduilla sekä jalankulku- ja pyörätiealueilla, joilla ei ole käytössä paikallista ohjausta. Kaikilla Helsingin kaduilla sekä jalankulku- ja pyörätiealueilla pyritään käyttämään ensisijaisesti kahta ohjausporrasta, paitsi valaistusluokan P5 tapauksessa, jolloin käytetään vain yhtä ohjausporrasta. Ennakkoon ohjelmoitu ohjaus voidaan toteuttaa ohjelmoimalla ulkovalaisimille ohjausprofiilit ulkovalaistuksen ohjausjärjestelmään tai valaisimien liitäntälaitteisiin. Tällä hetkellä suurin osa ulkovalaistuksien ohjauksista tehdään jälkimmäisellä tavalla, ohjelmoimalla valaisimien liitäntälaitteet ennakkoon. Ennakkoon ohjelmoidussa ohjauksessa ohjausparametrina toimii aika. Liitteen 1 kellonajat ja ohjausprofiilit perustuvat keskimääräisiin liikennemäärän tuntivaihtelutietoihin eri katutyypeille. Ohjaustaulukon kellonajat ja ohjausprofiilit perustuvat ensisijaisesti arkipäivän tuntivaihtelutietoihin, mutta viikonloppupäivien, pyhien ja lomakauden päivien tuntivaihtelut on otettu huomioon siirtämällä kellonaikoja illan osalta myöhemmäksi. Valaistuksen lisääminen tai vähentäminen toteutetaan samassa katupoikkileikkauksessa aina valaistusluokkien mukaisesti. Esimerkiksi alueellisen kokoojakadun, jonka valaistusluokka on M3a+P3 ja jonka molemmin puolin olevat jalankulku- ja pyörätiet on valaistu erillisillä valaisimilla, valaistusta ohjataan samassa katupoikkileikkauksessa seuraavasti: - jalankulku- ja pyörätie, P3-valaistusluokan mukaan, P3-P4-P5-P4-P3, - kadun ajorata, M3-valaistusluokan mukaan, M3-M4-M5-M4-M3 ja - jalankulku- ja pyörätie, P3-valaistusluokan mukaan, P3-P4-P5-P4-P3. Jos vaihtoehtoisesti saman katupoikkileikkauksen jalankulku- ja pyörätiet valaistaan pääväylän valaisimilla (erillisiä jalankulku- ja pyörätievalaisimia ei ole) valaistusta ohjataan kadun ajoradan valaistusluokan mukaisesti M3-M4-M5-M4-M3. Konfliktialueilla, joilla käytetään C-valaistusluokkia, muuttuva valaistus toteutetaan vastaavalla tavalla kuin M-luokissa. C- ja M-luokkien vastaavuus on esitetty Liikenneviraston ohjeessa Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu taulukossa 5.

13 13/ Paikallinen ohjaus Yleistä Paikallisella ohjauksella ohjataan yleensä pientä, muusta kokonaisuudesta riippumatonta, selkeästi rajattua ohjausaluetta. Tällainen alue voi olla esimerkiksi kadun tai jalankulkutien tietty osuus, puistossa oleva pelikenttä tai koira-aitaus, alikulku, tori, aukio tai kävelykatu. Kohteet, joissa paikallista ulkovalaistuksen ohjausta käytetään, tulee aina määritellä yhdessä tilaajan kanssa. Ohjausalue ja ohjausperiaatteet tulee aina määritellä hankekohtaisesti valaistussuunnitelmassa Pelikentät ja -alueet Puistoissa olevien pelikenttien ja -alueiden valaistus himmennetään 20 %:iin välillä Pelikenttien ja -alueiden valaistus voidaan myös sammuttaa välillä 22 07, jos se on kustannustehokkaasti mahdollista. Vaihtoehtoisesti pelikentät ja -alueet voidaan varustaa paikallisella ohjauksella, jos alue muodostaa selkeän, helposti ohjattavan kokonaisuuden. Tällöin ohjaus toteutetaan liiketunnistimilla tai painonapeilla. Valaistus ohjataan alimmasta valaistustasosta ylimmälle tasolle, kun liikettä havaitaan tai painonappia painetaan (esim. 20 % à 100 %). Ajanjaksolla alueen valaistus pidetään alimmalla tasolla, riippumatta siitä onko paikallinen ohjaus aktivoitu vai ei. Ohjauksen kesto valitaan ohjaustavan mukaan seuraavasti: - painonappiohjaus 60 min, - liiketunnistinohjaus 15 min. Painonappiohjauksessa ohjausajan lopussa, valaistustaso voidaan vähentää ensin 50 %:iin viiden minuutin ajaksi ennen valaistustason vähentämistä alimmalle tasolle 20 %:iin. Valaistuksen lisäyksen ja vähentämisen tulee tapahtua 3 s ajanjaksolla. Pelikenttien ja -alueiden valaistuksen ohjausperiaatteet on esitetty liitteessä Koira-aitaukset Vakituiset koira-aitaukset valaistaan yleensä vain olennaisten alueiden osalta. Sisääntuloalue valaistaan niin, että aitauksen ulkopuolelle kiinnitetyt säännöt ovat luettavissa ja portin lukitus voidaan tarkistaa. Aitauksen sisäpuolella valaistaan alue, jossa sijaitsevat siivousvälinetelineet, jätesäiliöt, roskikset sekä penkit. Ensisijaisesti käytetään ennakkoon ohjelmoitua ohjausta ja kahta ohjausporrasta valaistusluokan P4 mukaisesti (liitteet 1 ja 2). Väliaikaisia koira-aitauksia ei yleensä valaista. Vaihtoehtoisesti koira-aitaukset voidaan varustaa paikallisella ohjauksella, jos alue muodostaa selkeän, helposti ohjattavan kokonaisuuden. Tällöin ohjaus toteutetaan liiketunnistimilla tai painonapeilla. Valaistus ohjataan alimmasta valaistustasosta ylimmälle tasolle, kun liikettä havaitaan tai painonappia painetaan (esim. 20 % à 100 %). Ohjauksen kesto valitaan ohjaustavan mukaan seuraavasti: - painonappiohjaus 30 min, - liiketunnistinohjaus 15 min. Painonappiohjauksessa ohjausajan lopussa, valaistustaso voidaan vähentää ensin 50 %:iin viiden minuutin ajaksi ennen valaistustason vähentämistä alimmalle tasolle 20 %:iin.

14 14/47 Valaistuksen lisäyksen ja vähentämisen tulee tapahtua 3 s ajanjaksolla. Valaistavien koira-aitausten valaistuksen ohjausperiaatteet on esitetty liitteessä Alikulut Energiansäästösyistä alikulut voidaan varustaa paikallisella, liiketunnistukseen perustuvalla ohjauksella. Liiketunnistimet asennetaan alikulun sisäänmenoaukkojen alueelle, mutta kuitenkin vähintään 10 m ennen alikulun suuaukkoa. Valaistus ohjataan alimmasta valaistustasosta ylimmälle tasolle, kun liikettä havaitaan (esim. 40 % à 100 %). Alikulun paikallisen ohjauksen kesto on 2 min. Valaistuksen lisäyksen ja vähentämisen tulee tapahtua 3 s ajanjaksolla. Alikulun muuttuvan valaistuksen alimman tason tulee olla E hm 2,0 lx, jotta jalankulkijat ja pyöräilijät uskaltaisivat käyttää kyseistä alitusta. Alikulkujen valaistuksen ohjausperiaatteet on esitetty liitteessä Torit, aukiot ja kävelykadut Toreilla, aukioilla ja kävelykaduilla, joilla on paljon tapahtumia, valaistusluokka voidaan ylimitoittaa tapahtumia varten. Tällöin valaistuksen suunnittelu tehdään valaistusluokan C1 (keskimääräinen vaakatason valaistusvoimakkuus E hm = 30 lx) mukaisesti ja valaistuksen ohjaus tapahtuu 3- portaisesti. C1 valaistusluokan vaatimuksesta poiketen vaakatason valaistusvoimakkuuden yleistasaisuuden tulee olla U o 0,20. Normaalitilanteessa valaistuksen ohjauksessa käytetään kolmea alinta valaistusluokkaa P1-P2-P3- P2-P1. Tiedossa olevan tapahtuman takia valaistus voidaan ohjelmoida ennakkoon muuttuvan valaistuksen ylimmälle tasolle (valaistusluokka C1) koko tapahtuman ajaksi. Torien, aukioiden ja kävelykatujen ohjausperiaatteet on esitetty liitteessä 2. 3 Valaistusperiaatteet 3.1 Valaistustavan ja -tyypin valinta Suunnittelija laatii lähtökohtien, valaistuksen nykytilanteen ja hankkeen tavoitteiden perusteella esityksen hankkeessa käytettävistä valaistusteknillisistä vaatimuksista sekä hankkeessa käytettävistä valaistustavoista, valaistustyypeistä, valaistuslaitteista sekä mahdollisista erikoisvalaistuksista. Yleiset valaistusperiaatteet sekä valaistuslaitteiden yleinen laatuluokittelu katujen toiminnallisen ja kaupunkikuvallisen luokituksen, sekä alueen mukaan on esitetty julkaisussa tarveselvitys. Valaistusratkaisut hyväksytetään aina tilaajalla ennen valaistussuunnitelman laatimista. Valaistustyypit ja asennuskorkeudet valitaan ottaen huomioon katuluokat, katujen poikkileikkaukset, rakennetun alueen ympäristön ominaisuudet, arkkitehtuuri, istutukset ja katualueiden rajat. Valaistuslaitteet on ensisijaisesti valittava siten, että elinkaarikustannukset ovat mahdollisimman pienet ja, että kohteeseen valitun valaistusluokan vaatimukset ja muut toimivuuteen, turvallisuuteen ja kestävyyteen liittyvät vaatimukset täyttyvät. Lisäksi tulee ottaa huomioon valaistuslaitteiden ilkivaltakestoisuus. Kunnossapitosyistä Helsingin kaupungin alueella käytettävien erilaisten valaisintyyppien määrä tulee pitää mahdollisimman vähäisenä. Alueilla, joille on ominaista tietty valaisintyyppi, pyritään käyttämään ensisijaisesti vastaavaa ratkaisua.

15 15/47 Valaistusvaihtoehtojen kokonaistaloudellisen vertailun kaavat ja esimerkit on esitetty Liikenneviraston ohjeessa Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu kohdassa 6.6. Valaistus toteutetaan pääsääntöisesti vakiovalmisteisilla perustyypeillä. Kaupunkikuvallisista syistä kohteessa voidaan käyttää esim. maalattuja sekä muotoiltuja rakenteita ja kalusteita. Näistä on aina sovittava hankekohtaisesti tilaajan kanssa. Alueilla, joilla täydennetään nykyistä valaistusta tai joille on ominaista tietyntyyppinen valaistustapa, pyritään ensisijaisesti käyttämään nykyistä vastaavia valaistusratkaisuja. Suunnittelijan tulee ottaa huomioon suunniteltavan valaistuksen liittyminen suunnittelualueen ulkopuoliseen nykyiseen valaistukseen. Uuden ja nykyisen valaistuksen liittymiskohdista ja kokonaisuudesta on tultava yhtenäinen. Joillakin Helsingin kaupungin alueilla (mm. Kalasatama, Jätkäsaari, Pasila jne.) käytetään alueelle ominaisia maalattuja erikoispylväitä. Suunnittelija on velvollinen selvittämään tilaajalta alueella käytettävät pylväs- ja valaisinmäärittelyt sekä niiden mahdolliset RAL-värit suunnittelun alkuvaiheessa. RAL-värien ja muiden värien valintaa on ohjeistettu julkaisuissa Helsingin kaupunkikalusteohje sekä Helsingin kaupunkitilaohje. Valaisimet tulee pyrkiä sijoittamaan ensisijaisesti yhteen pylväsjonoon (yksirivinen reunasijoitus, keskiasennus). Jos on käytettävä kaksirivistä reunasijoitusta, valitaan vastakkainen sijoitus ennen vuoroittaista. Valaistuslaitteet eivät saa tulla korostetusti esiin valoisana aikana, ellei tämä ole ollut alkuperäinen tarkoitus. Pitkät valaisinvarret antavat raskaan vaikutelman. Pääväylien yhteydessä olevat jalankulku- ja pyörätiet pyritään ensisijaisesti valaisemaan pääväylän valaisimilla. Jos jalankulku- ja pyörätie joudutaan valaisemaan erillisellä valaistuksella, käytetään tuolloin yksirivistä reunasijoitusta, metallipylväs-maakaapeliasennusta ja varrettomia pylväitä. 3.2 Valolajin valinta Helsingissä ulkovalaistuksen uudisrakentaminen ja saneeraaminen toteutetaan pääosin ledivalaisimin. Helsingissä on asetettu tavoitteet valon värilämpötilalle ja värintoistoindeksille alueittain. Nämä on esitetty tarveselvityksessä, kohdassa 3.1. Samaa värilämpötilaa on suositeltavaa käyttää alueen tai katuosuuden kaikissa valaisimissa. Valon värin muutosta yhtenäisellä katujaksolla tulee välttää. 3.3 Asennuskorkeuden valinta Taulukossa 6 on esitetty suositeltavat asennuskorkeudet katuluokittain. Asennuskorkeuden valintaa katuluokittain on myös ohjeistettu julkaisussa tarveselvitys kohdassa 3. Käytettävän valaisimen koon tulee olla suhteessa asennuskorkeuteen: suositeltava asennuskorkeuden ja valaisimen pituuden tai halkaisijan suhde on 1 m / 7-10 cm. Asennuskorkeuden valinnan tulee ensisijaisesti perustua kustannustehokkuuteen, ellei hankkeessa ole muuta edellytetty. Valaistusratkaisun tulee aina täyttää kaikki valaistusteknilliset vaatimukset.

16 16/47 Taulukko 6. Suositeltavat asennuskorkeudet katuluokittain. Katuluokka Valaisimen asennuskorkeus H A, m Pääkadut 10, 12, 15 Alueelliset kokoojakadut 8, 10, 12 Paikalliset kokoojakadut 8, 10 Ripustusasennukset 7 11 * Teollisuusalueiden kadut 8, 10 Kerrostaloalueiden tonttikadut 8, 8.5 Rivitalo- ja pientaloalueiden tonttikadut 6.5, 8 Lyhyet tonttikadut 6, 6.5 Jalankulku- ja pyörätiet 5, 6 Pysäköintialueet 6, 8, 10 Puistot, torit, aukiot, leikkialueet 5, 6 ** * Ks. myös kohta Ripustusasennuksissa valaisimien asennuskorkeus ei saa alittaa 7 m. ** Isoimmilla toreilla ja aukioilla voidaan käyttää myös huomattavasti suurempia asennuskorkeuksia (esim. 10 m tai 12 m) Uuden ja nykyisen valaistuksen liittymiskohdat tulee suunnitella niin, että samalla katuosuudella olevilla valaistuksilla on sama asennuskorkeus. Jos valaisimet joudutaan sijoittamaan erittäin lähelle asuinrakennuksia, asennuskorkeutta voidaan aluekohtaisesti madaltaa häiriövalon minimoimiseksi. 3.4 Valaistuslaitteiden valinta Valaisimet Valaisimen tulee täyttää Liikenneviraston ohjeen Tien valaisimien laatuvaatimukset vaatimukset. Valaisimen väri valitaan pylvään ja valaisinvarren värin mukaan, ks. kohdat 3.1. ja Sinkityn valaisinpylvään yhteydessä käytetään pääsääntöisesti valaisimen vakioväriä. Ripustusvalaisimien tulee olla ketjutettavia. Valaistus- ja ohjausratkaisun salliessa vaiheistus suunnitellaan niin, ettei samaan poikkileikkaukseen tule samaa vaihetta. Hankekohtaisesti voidaan hyväksyä myös ripustusvalaisintyypit, jotka eivät ole ketjutettavissa. Tällöin suunnittelijan tulee hyväksyttää ratkaisu tilaajalla. Rautatiealueilla sekä rautatien yli- ja alikulkusilloilla sijaitsevien valaisimien tulee olla suojausluokkaa II.

17 17/ Pylväät Metallipylväs ja maakaapeli -ratkaisua käytetään aina, ellei tilaajan kanssa ole muuta sovittu tai yleissuunnitelmassa ole toisin määritelty. Valaisinpylvästyyppinä käytetään jäykkää pylvästä, ellei tilaajan kanssa ole muuta sovittu. Kohteessa, joissa nopeusrajoitukset ovat suuria tai liikenneturvallisuussyistä jäykkiä pylväitä ei voida käyttää, pylvästyyppinä käytetään törmäyksessä energiaa vaimentavaa (HE) pylvästä. Uudisrakentamisessa käytetään yleensä kartiopylväitä. Olakepylväitä voidaan käyttää, jos kyseessä on nykyisen valaistuksen täydennys tai laajuudeltaan hyvin pieni nykyisen valaistuksen saneeraus. Hankekohtaisesti myös lieriöpylväiden käyttö voi olla perusteltua. Raitiotien ja valaistuksen yhteiskäyttöpylväiden ja niiden perustusten tyyppi määritellään aina yhteistyössä Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) kanssa. Yhteiskäyttöpylväiden korkeus määräytyy yleensä ripustusvalaisimien asennuskorkeuden ja kadun leveyden mukaan. Yhteiskäyttöpylväiden ja niiden perustusten määrät merkitään aina suunnitelman tarviketaulukkoon sekä määräluetteloon hankintavastuista ja kustannusjaosta riippumatta. Pylväiden tyypityksessä tulee käyttää standardiin SFS 5269 mukaisia tunnuksia. Valmistajaa ei määritellä. Suunnitelmissa tulee lähtökohtaisesti käyttää määräluettelon mukaisia pylvästyyppejä. Taulukossa 7 on esitetty suositeltavat valaisinvarsipituudet eri asennuskorkeuksille. Taulukko 7. Suositeltavat valaisinvarsipituudet eri asennuskorkeuksille. Asennuskorkeus H A m Valaisinvarren ulottuma (w) dm 15 0, 2* 12 0, 2*, 10, , 2*, 10, 25 8, , 2*, 10 6, * valaisinsovite esim. kahdelle valaisimelle Valaisinpylväiden pintakäsittelyssä noudatetaan Helsingin kaupunkitilaohjetta sekä Helsingin kaupunkikalusteohjetta hankkeen sijainnin mukaisesti. Maalattuja pylväitä käytetään silloin, kun pylväät muodostavat muiden kadun kalusteiden kanssa alueellisen kokonaisuuden tai alueen laatutaso sitä edellyttää (esim. kantakaupungin alueella). Muulloin käytetään sinkittyjä pylväitä (mm. saneeraushankkeet). Pintakäsittelystä on aina sovittava hankekohtaisesti tilaajan kanssa. Maalaukselle asetettavat laatuvaatimukset on esitetty Helsingin kaupungin rakennusviraston asiakirjassa Ulkovalaistustöiden yleiset laatuvaatimukset. 6,5 m varrettomissa asennuksissa käytetään 8 m pystyvartisia kartiopylväitä ilman pystyvartta ja 8 m pylväälle soveltuvaa jalustaa.

18 18/47 8,5 m varrettomissa asennuksissa käytetään 10 m pystyvartisia kartiopylväitä ilman pystyvartta ja 10 m pylväälle soveltuvaa jalustaa. 8, 10 ja 12 m varrettomissa asennuksissa käytetään pystyvartisia kartiopylväitä. Suoria kartiopylväitä voidaan käyttää: - ulkonäkösyistä, - kun pylväältä edellytetään lujempaa rakennetta tai - kun ei haluta ylimääräistä rungon ja valaisinvarren liitosta. Tällöin jalustan valinnassa tulee ottaa huomioon suoran kartiopylvään suurempi tyvihalkaisija. Suunnittelijan tulee selvittää valaisinpylväiden lisäkytkentäaukkojen tarve mm. seuraavissa tapauksissa: - valaisinpylvään yhteiskäyttö (esim. liikennevaloliittymissä tai liittymissä, joissa halutaan varautua liikennevalojen tulevaan käyttöön, pylväät tulee varustaa kahdella kytkentäaukolla), - pylväs varustetaan välisulakkeella tai ohjauslaitteella, - pylvääseen sijoitetaan erikoisvalaistuksia tai valonheittimiä sekä - pylvääseen kytketään neljä kaapelia. Ulkovalaistuksen sähköverkko tulee suunnitella siten, että alle 6,5 m valaisinpylväisiin kytketään enimmillään kolme kaapelia. 6,5 m ja sitä korkeampiin pylväisiin voidaan poikkeustapauksessa kytkeä neljä kaapelia Jalustat Suunnittelija määrittää valaistussuunnitelmaan mille pylväälle jalusta on tarkoitettu (esim. 10m pylvään jalusta ). Jalustatyyppiä ja valmistajaa ei määritellä. Torien ja aukioiden jalustat suositellaan varustettavaksi terässuojalla. Terässuojaa suositellaan käytettäväksi myös kantakaupungin puistoissa ja leikkialueilla, jotka ovat talvikunnossapidon piirissä. Jalustan terässuojan käytöstä on aina sovittava hankekohtaisesti tilaajan kanssa. Paikoissa, joissa ei voida käyttää perusjalustoja, esim. kallion tai rakenteiden ollessa liian lähellä maan pintaa, käytetään matalaa jalustaa. Kallion ollessa maan pinnassa käytetään kallioperustusta. Matalan jalustan ja kallioperustuksen yhteydessä käytetään laipallista pylvästä. Erikoisjalustojen osalta pyritään ensisijaisesti käyttämään jo olemassa olevia tyyppipiirustuksia. Erikoisjalustoja koskevat laatuvaatimukset sekä tyypillisesti käytettävät tyyppipiirustukset on määritelty Helsingin kaupungin rakennusviraston asiakirjassa Ulkovalaistustöiden yleiset laatuvaatimukset. Pehmeiköllä valaisinpylväiden paalutustarpeet tulee aina määritellä yhdessä geosuunnittelijan ja tilaajan kanssa. Pysäköintialueiden pysäköintiruutujen vieressä olevat pylväät voidaan tarvittaessa varustaa törmäyssuojilla. Törmäyssuojien käytöstä on aina sovittava hankekohtaisesti tilaajan kanssa Ripustukset Nykyisten ripustusasennusten saneeraushankkeissa tulee ensisijaisesti käyttää nykyisiä ripustuskiinnityksiä. Suunnitelmiin merkitään seuraava teksti: Ripustusvaijerien ja seinäkiinnitysten kunto tarkistetaan urakan yhteydessä. Huonossa kunnossa olevat vaijerit ja kiinnitykset uusitaan.

19 19/47 Ripustusvaijeria ei voi jatkaa. Jos nykyisiin ripustuskiinnityksiin tehdään muutoksia, suunnittelijan tulee olla yhteydessä asiasta kiinteistön isännöitsijään. Uudisrakentamisessa ripustuskiinnitysten paikat tulee määrittää yhdessä kiinteistön arkkitehdin kanssa, jos tämä on suunnitteluvaiheessa mahdollista. Jos ripustusvalaisimet uusitaan, uusitaan yleensä myös valaisimien valaisinjohdot. Valaisinjohtojen uusimistarve määritellään aina hankekohtaisesti yhdessä tilaajan kanssa. Jos valaisinjohdot uusitaan, suunnitelmaan merkitään seuraava teksti: Ripustusvalaisimen vaihdon yhteydessä vaihdetaan myös valaisinjohto. Ripustusvaijerin valmistajaa tai tyyppiä ei merkitä suunnitelmiin. Ripustusvaijerin tulee olla muovivaipallinen. Kaapelipäätekotelon asennusperiaatteet tulee esittää valaistussuunnitelman selitealueella. Kaduilla, joilla on raitiotie, valaistuksen ja raitiotien ripustukset tulee ensisijaisesti sijoittaa samoille kohdille kadun pituussuunnassa. Erittäin tuulisilla paikoilla voidaan tarvittaessa käyttää kaksoisvaijerointia valaisimien heilumisen estämiseksi. Kaksoisvaijeroinnin käytöstä on aina sovittava hankekohtaisesti tilaajan kanssa. Liitteessä 3 on esitetty vaijerin riippuman ja kiinnityksen vaakavoiman suhde eri ripustuspituuksille Silta- ja sillanalusvalaistukset Siltavalaistuksien pinta-asennuksissa kaapeli ja valaisinjohdot asennetaan alumiiniputkeen. Ryhmäjohdon osalta käytetään ensisijaisesti tyyppiä JAPP50 ja valaisinjohdon osalta tyyppiä JAPP25. Siltavalaistuksien uppoasennuksissa kaapeli ja valaisinjohdot asennetaan yleensä muoviputkeen. Ryhmäjohdon osalta käytetään ensisijaisesti tyyppiä MP110, kuitenkin vähintään tyyppiä MP75 ja valaisinjohdon osalta tyyppiä MP50, kuitenkin vähintään tyyppiä MP40. Valaisinpylväiden kiinnityslaitteiden osalta pyritään ensisijaisesti käyttämään jo olemassa olevia tyyppipiirustuksia. Siltojen ja alikulkujen valaistuksien putkitukset esitetään ensisijaisesti siltasuunnitelmissa. Valaistussuunnitelmissa esitetään ainoastaan putkitusten periaatteet ja skemaattinen kaapelointi. Valaistussuunnitelman Huom!-kohdassa viitataan rakennekuvien osalta siltasuunnitelmiin. Sillanalusvalaistuksessa pyritään mahdollisuuksien mukaan uppoasennukseen. Sillanalusvalaistuksien syöttö otetaan yleensä kaapelipäätekotelolta. Asennustavasta riippumatta asennuskaapelina on yleensä muovivaippakaapeli MMJ 5x1,5S, joka asennetaan pintaasennuksissa alumiiniputkeen JAPP25 ja uppoasennuksissa ensisijaisesti muoviputkeen MP50 (kuitenkin vähintään MP40) Maakaapelit Ulkovalaistusasennuksissa käytetään aina maakaapelia, ellei tilaajan kanssa ole muuta sovittu. Helsingin kaupungin ulkovalaistusverkko on toteutettu 4-napaisena. Maakaapelin kaapelityyppi on AXMK 4x25S. Hankekohtaisesti voidaan myös käyttää kaapelityyppiä AMCMK 3x25+16, jos esimerkiksi jo suunnitteluvaiheessa tiedetään, että kaapelin asennussyvyys tulee jäämään alle

20 20/47 0,5 m. Tällöin suunnittelijan tulee hyväksyttää kaapelityyppi tilaajalla, sekä varmistua kaapelin riittävästä suojaamisesta (kaapelinsuojaputken suurempi rengasjäykkyys tai mekaaninen suoja esim. betonilaatta). Pysäkkikatosten valaistuksien syöttö toteutetaan 5-napaisena ja se otetaan aina lähimmältä pylväältä tai kaapelipäätekotelolta. Maakaapelityyppinä käytetään MCMK 4x2,5+2,5S, joka kytketään pysäkkikatoksen päästä 5-napaisena kaapelina (L/N/PE). Pylväs tai kaapelipäätekotelo varustetaan 16 A sulakkeella. Ilmajohtona käytetään riippukierrekaapelia AMKA 3x25+35, jossa on teräksinen kannatusvaijeri. Hankekohtaisesti voidaan myös käyttää kaapelityyppiä AMKA 3x Kaapelinsuojaputket maakaapelin suojaputkena käytetään pääsääntöisesti muoviputkea MP110. Pysäkkikatosten valaistuksien maakaapelin suojaputkena käytetään muoviputkea MP50. Suojaputkityyppinä käytetään A-luokan kaapelinsuojaputkea. Jos jo suunnitteluvaiheessa tiedetään, että kaapelin asennussyvyys tulee jäämään alle 0,5 m, tulee kaapelinsuojaputkena käyttää tyyppiä, jonka rengasjäykkyys on katujen alituksissa 60 kn/m 2 ja muualla 30 kn/m 2. Suojaputken tyyppi tulee hyväksyttää tilaajalla Valaisinjohto Valaisinjohtona käytetään kaapelityyppiä MMJ 5x1,5S. Niissä pylväissä, joissa on useita valaisimia, jokaiselle viedään oma, eri vaiheeseen liitetty valaisinjohto. Ripustuksissa käytetään ensisijaisesti ketjutusta Maadoitukset Maadoituselektrodina käytetään 16 mm 2 :n kirkasta kupariköyttä ja pystymaadoituksessa kuparisauvoja. Cu16-köyden pituus on oletusarvoisesti 25 m. PEN-johtimet kytketään yhteen jakorajalla. Valaistun pysäkin maadoitus tehdään ohjeen Helsingin kaupungin ulkovalaistusverkkoon liitettävien laitteiden maadoitus- ja syöttöperiaate mukaan, liite 8. Jokainen masto (H A 20 m) maadoitetaan Cu25-köydellä silmukan muotoisesti maan alle maston perustan ympärille. Cu16-köyden tulee olla 20 m pitkä. Maadoituselektrodien maadoitusimpedanssin tulee olla, mikäli maadoitusolosuhteet sen sallivat, pienempi kuin 50 Ω. Maston sisälle tulee asentaa maadoituskisko, johon maadoituselektrodi kiinnitetään molemmista päistä. Näin ollen maadoitus säilyy vaikka köysi menisikin yhdestä kohtaa poikki. Rautatiealueilla, niiden läheisyydessä sekä rautateiden yli- ja alikulkusilloilla maadoitukset on tehtävä Liikenneviraston ohjeiden Rautatiealueelle tulevien kiinteiden laitteiden ja rakenteiden maadoitussuunnittelu ja Laitetilojen ja valaisimien maadoittaminen sekä muiden B-julkaisusarjan voimassa olevien julkaisujen vaatimusten mukaan. Rautateiden ylikulkusiltojen valaisinpylväät ja muut metalliset rakenteet maadoitetaan sillan maadoituspotentiaaliin. Kaapelin PEN-johdinta ei saa kytkeä pylvääseen. Näistä tulee olla maininta valaistussuunnitelmassa.

21 21/ Keskukset Ulkovalaistuskeskuksen rakenne on tyyppipiirustuksen SU3-215 mukainen, ellei tilaajan kanssa ole toisin sovittu. Keskustyyppi määritellään aina hankekohtaisesti yhdessä tilaajan kanssa. Valaistussuunnitelman tarviketaulukkoon kirjataan Uusi UV-keskus, malli xxxxx. Keskuksen lähtöjen määrä määräytyy aina hankekohtaisesti. Yleensä käytetään viittä tai seitsemää lähtöä. Valaisinryhmien sulakkeiden koot ovat yleensä tulppasulakkeilla 35 A ja putkisulakkeilla 32 A. Pääsulakkeet ovat 63 A. Suunnittelijan tulee selvittää valaisinvalmistajalta suurimmat sallitut valaisinmäärät, jotka voidaan kytkeä ryhmäjohdon vaiheelle ottaen huomioon käytettävän sulakkeen koon ja valaisimien kytkentävirrat. Ulkovalaistusverkon ja keskuksien suunnittelussa on otettava huomioon myöhempien rakennusvaiheiden aiheuttama verkon laajeneminen varaamalla ulkovalaistuskeskuksiin riittävästi lähtöjä. 3.5 Erikoisvalaistukset Erikoisvalaistuksen käytöstä on sovittava aina hankekohtaisesti tilaajan kanssa. Erikoisvalaistusta ovat mm. pollari-, julkisivu- ja kohdevalaistus. Maahan upotettavia ratkaisuja ei saa käyttää, ellei hankkeessa sitä erityisesti edellytetä. Vilkkuvia tai muuten nopeasti valovoimaansa muuttuvia erikoisvalaistuksia ei saa käyttää. Erikoisvalaistuksissa käytetään pääsääntöisesti valkoista valoa, elleivät kaupunkikuvalliset syyt muuta edellytä. Valkoisesta valosta valitaan sopivin sävy (lämmin, neutraali tai kylmä) valaistavan kohteen värityksen ja materiaalien mukaan. Erikoisvalaistuksien valaistusteknilliset periaatteet on aina esitettävä tilaajalle. Ratkaisusta tulee ilmetä miten ilkivalta, kuljettajien häikäisy ja häiriövalo on otettu huomioon erikoisvalaistusta suunnitellessa. Vaativasta erikoiskohteesta tai kohteesta, jota ei muuten pystytä luotettavasti mallintamaan, voidaan tehdä koevalaistusasennus ennen lopullisten rakennussuunnitelmien luovuttamista. Erikoisvalaistuksien osalta tulee aina varmistaa, että asennuksen rakennus-, kunnossapitokustannukset ovat kohtuulliset.

22 22/47 4 Valaistussuunnitelman laadinta 4.1 Toimintamalli Oma erillinen valaistussuunnitelma Alla on esitetty oman erillisen valaistushankkeen suunnitteluvaiheet: 1. Tarjousvaihe Suunnittelija selvittää tilaajalta hankkeen ulkovalaistuksen toimenpiteet, nykyisen ulkovalaistusverkon tiedot ja erityispiirteet sekä suunnittelutyön aikataulun. 2. Lähtötiedot Työ aloitetaan lähtöaineiston keräämisellä ja tarkastelulla. Suunnittelija luo suunnitelmatiedoston, johon tuodaan ulkovalaistuksen verkkokartta sekä kanta-, vesi-, lämpö-, sähkö ja tietoliikennekartat. Ajantasaiset kartat ja käytössä olevat tyyppipiirustukset ovat saatavilla ProjectWise-projektipankista. 3. Maastokäynti Suunnittelija selvittää suunnittelukohteen ja sen raja-alueiden nykytilanteen maastokäynnillä. Maastokäynnin lähtötietona toimii ulkovalaistuksen verkkokartta. 4. Periaateratkaisut Suunnittelija ideoi lähtöaineiston ja maastokäynnin pohjalta kohteeseen parhaiten soveltuvat valaistusratkaisut. Ratkaisuvaihtoehdot esitellään tilaajalle kokouksessa tai sähköpostitse. 5. Suunnitelmien laadinta Valaistuksen rakennussuunnitelma laaditaan tämän ohjeen mukaisesti. Suunnittelija pitää tilaajaa ajan tasalla suunnitelman etenemisen suhteen. Ennen pylväiden koordinaattimittauksia suunnittelijan tulee esitellä suunnitelmaluonnos tilaajalle kokouksessa tai sähköpostitse. 6. Pylväiden koordinaattimittaukset Suunnittelija suorittaa tilaajan osoittaman kartoittajan kanssa pylväiden koordinaattimittaukset maastossa ja varmistaa, että suunniteltujen valaisinpylväiden sijainnit ovat toteuttamiskelpoisia. 7. Itselleluovutus Konsultti tekee valaistussuunnitelman itselleluovutuksen. 8. Suunnitelmien hyväksyttäminen Suunnittelija hyväksyttää valaistussuunnitelman tilaajalla ja luovuttaa tilaajalle kaikki toimeksiantoa koskevat asiakirjat.

23 23/ Muiden suunnitelmien yhteydessä tehtävä valaistussuunnitelma Alla on esitetty katu- tai puistosuunnitelman yhteydessä tehtävän valaistussuunnitelman vaiheet: 1. Tarjousvaihe Suunnittelija selvittää tilaajalta hankkeen projektipäälliköiden (tilaaja ja pääkonsultti) yhteystiedot, hankkeen toimenpiteet, suunnittelualueen aiemmat suunnitelmat, suunnittelualueen ulkovalaistuksen tarpeet, nykyisen ulkovalaistusverkon tiedot ja erityispiirteet sekä suunnittelutyön alustavan aikataulun. 2. Lähtötiedot Työ aloitetaan yhteydenotolla pääkonsultin projektipäällikköön. Pääkonsultin projektipäälliköltä pyydetään seuraavaa: - valaistussuunnittelijan yhteystietojen lisäämistä hankkeen yhteystietolistalle, - hankkeen tulevien kokouksien ajankohdat, - hankkeen suunnittelutyön aikataulu ja - viimeisimmät suunnitelmatiedostot sekä lähtötiedot. Tilaajan projektipäälliköltä pyydetään hankkeen ProjectWise-käyttöoikeudet. Suunnittelija luo suunnitelmatiedoston, johon tuodaan pääkonsultilta saadut katu- ja puistosuunnitelmat, ulkovalaistuksen verkkokartta sekä kanta-, vesi-, lämpö-, sähkö ja tietoliikennekartat. Ajantasaiset kartat ja käytössä olevat tyyppipiirustukset ovat saatavilla ProjectWise-projektipankista. 3. Maastokäynti Suunnittelija selvittää suunnittelukohteen ja sen raja-alueiden nykytilanteen maastokäynnillä. Maastokäynnin lähtötietona toimii ulkovalaistuksen verkkokartta. Jos kyseessä on uudisrakentaminen, maastokäynnin ensisijaisena tarkoituksena on tarkastella tulevan alueen liittymistä nykyiseen ulkovalaistukseen. Jos hankkeessa parannetaan nykyisiä katuja, puistoja tai kevyen liikenteen alueita, maastokäynnin ensisijaisena tarkoituksena on määritellä nykyisen alueen ulkovalaistuksen saneeraustoimenpiteet. Maastokäynnin yhteydessä tehdään myös riskikartoitus, ks. kohdat 4.2 ja Riskikartoituksen tulokset (riskikartta ja analyysilomake) toimitetaan pääsuunnittelijalle. 4. Kokoukset Suunnittelija on velvollinen käymään hankkeen suunnittelukokouksissa. Tällä edistetään valaistussuunnitelman ja muiden tekniikka-alojen suunnitelmien yhteensovitusta sekä varmistetaan ulkovalaistuksen tavoitteiden täyttyminen. 5. Periaateratkaisut Suunnittelija ideoi lähtöaineiston ja maastokäynnin pohjalta kohteeseen parhaiten soveltuvat valaistusratkaisut. Ratkaisuvaihtoehdot esitellään tilaajalle suunnittelukokouksessa, erillisessä valaistuskokouksessa tai sähköpostitse viimeistään ennen hankkeen katusuunnitelmien valmistumista. 6. Suunnitelmien laadinta Katusuunnitelman valaistustiedot ja valaistuksen rakennussuunnitelma laaditaan tämän ohjeen mukaisesti. Suunnittelija pitää tilaajaa ajan tasalla valaistussuunnitelman etenemisen suhteen esittelemällä suunnitelmaluonnoksia suunnittelukokouksissa tai erillisissä valaistuskokouksissa. 7. Suunnitelmien yhteensovitus Valaistussuunnittelijan tulee aktiivisesti pyytää pääkonsultilta ja muiden osasuunnitelmien suunnittelijoilta uusimmat suunnitelmaluonnokset valaistussuunnitelman pohjaksi.

24 24/47 Vastaavasti valaistussuunnittelijan tulee toimittaa valaistussuunnitelmaluonnokset tiedoksi pääkonsultille ja muiden osasuunnitelmien suunnittelijoille, jotta valaistuksen ratkaisut voidaan ottaa huomioon muissa suunnitelmissa. Valaistussuunnittelijan tulee varmistaa, että johtosiirtokuviin tulevat valaistussuunnitelman mukaiset kaapeloinnit. Kaapelointireitit tulee pyrkiä sovittamaan yhteen muiden tekniikka-alojen kanssa. 8. Itselleluovutus Konsultti tekee valaistussuunnitelman itselleluovutuksen. 9. Suunnitelmien hyväksyttäminen Suunnittelija hyväksyttää valaistussuunnitelman tilaajalla ja luovuttaa tilaajalle kaikki toimeksiantoa koskevat asiakirjat. Hyväksynnän jälkeen valaistussuunnittelija lähettää valaistussuunnitelman pääkonsultille. Valaistussuunnittelijan tulee varmistaa, että valaistussuunnitelma merkitään hankkeen piirustusluetteloon. 4.2 Maastokäynti Suunnittelijan tulee selvittää suunnittelukohteen ja sen raja-alueiden nykytilanne maastokäynnillä. Maastokäynti on pakollinen. Hankkeen koosta riippuen maastokäyntejä voi olla useita suunnitteluprosessin eri vaiheissa. Tarvittaessa myös tilaajan edustaja osallistuu maastokäyntiin. Ennen maastokäyntiä suunnittelijan tulee luoda suunnitelmatiedosto, johon tuodaan ulkovalaistuksen verkkokartta sekä kanta-, vesi-, lämpö-, sähkö ja tietoliikennekartat. Ajantasaiset kartat ja käytössä olevat tyyppipiirustukset ovat saatavilla ProjectWise-projektipankista. Suunnittelijan tulee tutustua hankkeen lähtötietoihin ja alueen johtokarttoihin ennen maastokäyntiä. Maastokäynnillä tulee tarkastella mm. seuraavia asioita: - alueella nykyisin käytössä olevat valaistusratkaisut, - suunniteltavan valaistuksen liittyminen suunnittelualueen ulkopuoliseen nykyiseen valaistukseen, - nykyisten valaistuslaitteiden sijainti ja määrä (vrt. kanta- ja verkkokartat), - nykyisten valaistuksien kunto ja saneerattavat valaistuslaitteet, - alueen pakkopisteet ja niiden sijainti, mm. suojatiet, sillat jne., - tonttiliittymät sekä polut ja niiden sijainti, - voimalinjojen sijainti, - uusien valaisinpylväiden mahdolliset sijainnit sekä paikat, joihin pylväitä ei voi sijoittaa, - valaisinpylväiden ja putkitusten perustamisolosuhteet (mm. kallioperustus) - nykyiset keskukset: sijainti, silmämääräinen kunto - valaistusratkaisujen kunnossapidettävyys, - muut valaistusratkaisuihin vaikuttavat tekijät: rakennukset, puut, pensaat jne. sekä - kaupunkikuva: näkymät, erikoisvalaistukset, valaistavan alueen viihtyisyys ja miellyttävyys. Kaikkia olemassa olevia pysäkkejä ja niiden kaapelointeja ei ole digitoitu verkkokartalle. Maastokäynnin yhteydessä on tarkistettava alueella sijaitsevat, valaistavat pysäkit. Maastokäynnin yhteydessä tehdään hankkeen riskikartoitus. Riskikartoituksen apuna käytetään HKR:n riskikarttaa, liite Pylväiden sijoitus Pylväiden sovittaminen aloitetaan pakkopisteistä. Tavoitteena on päästä mahdollisimman lähelle valaistusteknillisten laskentojen enimmäispylväsväliä. Valaisimien ja pylväiden muodostamista jonoista pyritään tekemään yhdensuuntaisia katulinjan

25 25/47 kanssa. Lyhyisiin ajoradan levennyksiin (esim. pysäkit) ei yleensä sijoiteta pylväitä. Kun kaarresäde on alle 500 m, valaisimet ja pylväät pyritään sijoittamaan ulkokaarteeseen. Peräkkäisissä lyhyissä kaarteissa, joissa tarvitaan enintään kolme pylvästä, valaisinjonoa ei ulkonäön takia siirretä ulkokaarteeseen. Pylväitä ei saa siirtää toiselle puolelle katua kaarteessa tai optisen ohjauksen kannalta harhaanjohtavissa paikoissa. Pienisäteisessä kaarteessa, kaarresäteen ollessa 100 m, enimmäispylväsväliä lyhennetään seuraavasti: - pylväiden ollessa ulkokaarteessa käytetään kerrointa 0,90 ja - pylväiden ollessa sisäkaarteessa kerrointa 0,80. Kaarteissa pylväsväli mitataan pylväitä lähimpänä olevaa ajoradan reunaa pitkin. Sillan alitse kulkevan kadun valaisimet saattavat aiheuttaa sillan kannelle häiritsevää ja häikäisevää valoa. Pylvään ja sillan vähimmäisetäisyys määritellään niin, että katuvalaisimen maksimivalovirta alittaa reunapalkin. Ylittävän kadun valaistus ei yleensä vaikuta alittavan kadun valaistukseen. Suunnittelussa on kuitenkin otettava huomioon seuraavat seikat: - alittavan kadun optinen ohjaus ei saa häiriintyä, - pylväiden sijoittamista lyhyille silloille on vältettävä ja - pitkillä silloilla pylväät sijoitetaan sillan pilareiden kohdalle tai symmetrisesti maatukien suhteen. Pylväiden sijoittelussa on otettava huomioon erikoiskuljetusten tavoitereitit, liite 4. Erikoiskuljetusten aiheuttamat lisävaatimukset valaistussuunnittelulle on esitetty Liikenneviraston ohjeessa Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu kohdassa Suojateiden välittömässä läheisyydessä pylväät pyritään sijoittamaan ajosuunnassa ennen suojateitä siten, että jalankulkijoihin kohdistuva pystytason valaistusvoimakkuus on mahdollisimman suuri. Pylvään suositeltava etäisyys suojatien reunasta on 2 m muun muassa yhteiskäyttösyistä. Pylvässijoittelua, jossa suojatie sijoittuu keskelle pylväsväliä, tulee välttää, ellei pylväsväli ole erityisen lyhyt. Raitiotien ja valaistuksen yhteiskäyttöpylväiden paikat tulee määrittää yhdessä HKL:n kanssa. Pylväät ja valaisimet tulee sijoittaa vähintään 2 m etäisyydelle raitovaunun ajojohtimista. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että valaisimet tulee pystyä kunnossapitämään samaa varoetäisyyttä noudattaen. Mikäli valaistusta suunnitellaan kohteeseen, jossa on nykyisiä tai tulevia liikennevaloliittymiä, tulee pylväiden sijoittelu aloittaa mahdollisten yhteiskäyttöpylväiden määrittelystä. Yhteiskäyttöpylväiden sijainnit tulee aina määrittää yhteistyössä liikenteenohjauksen suunnittelijan kanssa (yleensä Kaupunkisuunnitteluvirasto). Liittymäalueilla valaisinpylväät tulee sijoittaa siten, etteivät ne estä liikennemerkkien tai liikennevalo-opastimien näkymistä. Valaisinpylväiden paikat on valittava siten, että puut eivät estä valaistusteknillisten vaatimusten täyttymistä. Alle kolmen metrin etäisyyksiä puun rungon keskipisteestä tulee välttää ja alle kahden metrin etäisyyksiä ei sallita.

26 26/47 Valaisinpylväiden paikat on valittava siten, että tonttiliittymät säilyvät vapaana ja että esim. ajoneuvojen kääntyminen tonttiliittymien kautta tontille ei esty. Valaisinpylväiden ja valaisimien sijoittamista alle 3 m etäisyydelle suoraan ikkunan eteen tulee välttää. Tilaaja voi myös edellyttää suunnittelijalta pimeän ajan häiriövalotarkastelua. Tällöin valaistusteknillisinä raja-arvoina käytetään kohdan 2.4 raja-arvoja (alueluokka E3 tai E4) Valaisinpylvään keskikohdan etäisyys ajoradan reunasta on 0,75 m. Järeämmät rakenteet tulee sijoittaa niin, että niiden etureunan etäisyys ajoradan reunasta on 0,75 m. Valaisinpylvään keskikohdan etäisyys ajoradan reunasta voi olla 0,5 m, jos pylväs joudutaan sijoittamaan kapealle välialueelle, saarekkeelle tai jalankulku- ja pyörätielle ja muita vaihtoehtoja pylväiden sijoitukselle ei poikkileikkauksessa ole. Alle 0,5 m etäisyyksiä ei saa käyttää, ellei niistä ole erikseen sovittu tilaajan kanssa. Keskiasennuksissa pylväs pyritään sijoittamaan keskialueen keskelle (esim. korotettu keskialue, saarekkeet), ellei keskialue ole hyvin leveä (viheralue). Jalankulku- ja pyörätiellä pylvään keskikohdan etäisyys tien reunasta on yleensä 0,75 m. Ahtaissa paikoissa riittää 0,5 m. Valaisinpylväitä ja kaapelointeja ei saa sijoittaa tonteille. Jos muita vaihtoehtoja ei ole, valaisinpylväiden ja kaapelointien paikat tulee sopia tilaajan kanssa hankekohtaisesti. Valaisinpylväiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon pylväiden kunnossapito. Kunnossapitotöissä käytetään nostolava-autoja, mikä rajoittaa pylväiden sijoittamista esim. leikkipuistojen tai leikkipaikkojen turva-alustalle. Valaisinpylväitä ei saa sijoittaa muun teknisen infran päälle. 4.4 Yhteensovittaminen muiden osasuunnitelmien kanssa Valaistussuunnittelu on synkronoitava muiden osa-alueiden suunnitelmien aikatauluun. Yhteensovittaminen eri osa-alueiden suunnitelmien kanssa on aloitettava heti hankkeen alussa, mm. ottamalla yhteyttä pääkonsultin projektipäällikköön. Vuorovaikutus varmistetaan riittävällä osallistumisella suunnittelukokouksiin. Suunnittelijan tulee varmistaa kanta-, vesi-, lämpö-, sähkö- ja tietoliikennekarttojen avulla, että pylvässijoittelu ja kaapelointi ovat toteutettavissa. Lisäksi ulkovalaistuksen toteuttaminen ja yhteensopivuus muiden rakenteiden kanssa tulee varmistaa ottamalla huomioon seuraavat osaalueiden suunnitelmat (jos ne liittyvät valaistussuunnitelmaan): - alueen katu- ja puistosuunnitelmat, - vesi- ja viemärisuunnitelmat, - kaukolämpö- ja kaukokylmäsuunnitelmat, - maakaasusuunnitelmat, - liikenteen hallinnan suunnitelmat, - raitiotiesuunnitelmat, mm. yhteiskäyttöpylväät, - maisema- ja viheraluesuunnitelmat, - sähkö- ja telesuunnitelmat, - johtosiirtosuunnitelmat, - geosuunnitelmat, - silta- ja rakennesuunnitelmat sekä - pelastusajoneuvojen kulkuväylät ja erikoiskuljetusten reitit.

27 27/47 Valaistussuunnittelija vastaa osaltaan siitä, että valaistussuunnitelmat ovat toteuttamiskelpoisia eivätkä ole ristiriidassa muiden osa-alueiden suunnitelmien kanssa. Valaistussuunnittelijan tulee aktiivisesti pyytää pääkonsultilta ja muiden osasuunnitelmien suunnittelijoilta uusimmat suunnitelmaluonnokset valaistussuunnitelman pohjaksi. Vastaavasti valaistussuunnittelijan tulee toimittaa valaistussuunnitelmaluonnokset tiedoksi pääkonsultille ja muiden osasuunnitelmien suunnittelijoille, jotta valaistuksen ratkaisut voidaan ottaa huomioon muissa suunnitelmissa. Mikäli suunnittelualueella sijaitsee voimalinjoja ja voimalinjojen läheisyydessä (15 m voimalinjan keskilinjasta molempiin suuntiin) tullaan suorittamaan valaistusta koskevia töitä, tulee suunnittelijan hyväksyttää valaistussuunnitelma HSV:llä (Helen Sähköverkko Oy) ennen valaistussuunnitelmien lähettämistä tilaajalle tarkastukseen. 4.5 Suunnitelmakartat Piirustusarkit Valaistussuunnitelmat tehdään MicroStationin solukirjaston vakiomallisille ja -kokoisille piirustusarkeille. Piirustusarkki on jaettu kahteen alueeseen: suunnitelma-alue (vasen puoli) ja selitealue (oikea puoli). Piirustusarkin alueet on esitetty taulukossa 8. Pystysuunnassa arkkikokoja on kaksi 297 mm ja 594 mm. Vaakasuunnassa käytetään arkkikokoja välillä 420 mm 1260 mm, aina 210 mm välein. Pienin sallittu arkkikoko on 297x420 mm ja suurin 594x1260 mm. Taulukko 8. Piirustusarkin alueet. Suunnittelumalli Tulostusmalli Suunnitelma-alue Suunnitelma, viiteviivat ja -tekstit Arkkirajausviiva Selitealue Työkohtaiset laatuvaatimukset (Huom!-kohta) Poikkileikkaukset Koordinaattitaulukko Valaisintaulukko Tarviketaulukko Yhteystiedot Nimiö Piirustusarkin uloimman raamin etäisyys sisemmästä raamista on tulosteessa 5 mm vasenta sivua lukuun ottamatta. Vasemmalla sivulla uloimman raamin etäisyys sisemmästä raamista on 10 mm. Valaistussuunnitelmassa tulee käyttää suunnittelualueeseen nähden optimikokoista piirustusarkkia. Suunnittelualueen ollessa laaja piirustusarkkien määrä pyritään pitämään mahdollisimman pienenä, ts. suunnitelmassa tulee esittää mahdollisimman laaja ja johdonmukainen suunnittelualuekokonaisuus. Katusuunnitelmien mukaista arkkijaottelua kaduittain ei tarvitse noudattaa, ellei tilaajan kanssa ole muuta sovittu. Arkkikoon optimoimiseksi kuvaruutunäkymää on tarvittaessa käännettävä ennen arkin asettamista. Piirustusarkki asetetaan suunnitelmaan siten, että pidempi sivu on vaakasuorassa. Jos suunnitelman luettavuus, selkeys ja arkkikoon optimointi ei toisin edellytä, piirustusarkki on aseteltava siten, että pohjois-eteläsuunta on pystytasossa. Piirustusarkki asetetaan suunnitelmaan tulostusmallissa. Suunnittelutyön helpottamiseksi suunnittelumallissa kannattaa käyttää väliaikaista piirustusarkkia, jonka kohdistus on sama kuin tulostusmallissa olevan varsinaisen piirustusarkin. Suunnittelumallissa oleva väliaikainen piirustusarkki on poistettava lopullisesta suunnitelmasta.

28 28/47 PDF-tulosteen tulee olla täsmälleen piirustusarkin kokoinen Suunnitelma-alue Yleistä Valaistussuunnittelussa tulee aina käyttää apuna ulkovalaistuksen verkkokarttaa sekä kanta-, vesi-, lämpö-, sähkö ja tietoliikennekarttoja. On suunnittelijan vastuulla tarkistaa, että suunnitelmassa on käytössä aina karttojen viimeisimmät versiot (ProjectWise). Suunnitelman tulee olla helposti luettava. Suunnitelmakarttojen laatimisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota suunnitelmien selkeyteen. Suunnittelijan tulee varmistaa, etteivät referenssitiedostojen merkinnät heikennä valaistussuunnitelman merkintöjen, lukuarvojen ja tekstien luettavuutta (mm. vaihenumero, pylväsnumero, viitetekstit jne.). Kaikissa Helsingin kaupungin valaistussuunnitelmissa tulee käyttää liitteessä 5 esitettyjä piirustusmerkintöjä. Suunnitelmakartan elementtien tasot, värit ja tyypit on esitetty liitteessä 6. Valaistussuunnitelmissa käytettävät vakiotekstit on esitetty liitteessä 7. Valaistuslaitteiden erikoisratkaisujen osalta pyritään ensisijaisesti käyttämään jo olemassa olevia tyyppipiirustuksia. Käytössä olevat tyyppipiirustukset on luetteloitu excel-tiedostossa. Luettelo ja tyyppipiirustukset ovat saatavilla ProjectWise-projektipankista tai tilaajalta. Jos referenssitiedostojen katujen ja puistojen nimet jäävät suunnitelma-alueen ulkopuolelle, ne on kopioitava suunnitelma-alueelle niille määritetylle piirustustasolle, ks. liite 6. Valaistussuunnitelman ollessa moniarkkinen tulee jokaisessa arkissa viitata suunnitelman jatkumiseen seuraavasti: - käytetään liitteen 5 mukaista arkkirajausviivaa, - viiteviivalla esitetään valaistussuunnitelman piirustusnumero, jossa suunnitelma jatkuu Jatkuu suunnitelmassa 00000/800. Jos valaistussuunnitelma liittyy toiseen, eri päänumerolla olevaan valaistussuunnitelmaan tulee siihen viitata seuraavasti: - käytetään liitteen 5 mukaista arkkirajausviivaa, - viiteviivalla esitetään toisen valaistussuunnitelman piirustusnumero Esitetty suunnitelmassa 00000/800. Toisella piirustusarkilla esitetyt viiteviivat, pylväs- ja vaihenumerot, asennuskorkeudet ja muut suunnitelmatekstit leikataan suunnitelma-alueelta pois. Piirustusmerkit ja kaapelit esitetään. Suunnittelijan tulee esittää valaistussuunnitelmassa suunniteltavan valaistuksen liittyminen suunnittelualueen ulkopuoliseen nykyiseen valaistukseen. Nykyistä ulkovalaistusverkkoa tulee esittää suunnitelma-alueella riittävällä laajuudella Viiteviivat Valaistuslaitteet ja toimenpiteet merkitään pääsääntöisesti viiteviivallisella tekstillä. Viiteviivan yhteydessä on käytettävä vakiotekstiä, jos sellainen on määritelty ja se soveltuu käytettäväksi, ks. liite 7.

29 29/47 Kaikki tekstit ja lukuarvot (viiteviivalla tai ilman) on kirjoitettava vaakasuoraan. Poikkeuksena ovat pylväsvälimitat, jotka merkitään pylväiden välisen suoran suuntaisesti. Viiteviivalla ja -tekstillä ei merkitä uutta valaisinta tai valaisinpylvästä. Poikkeuksena ovat ripustuspylväät ja yhteiskäyttöpylväät sekä laitteiden tarkentavat ominaisuudet (esim. kallioperustus). Toistuvat toimenpiteet pyritään merkkaamaan aluerajausviivoilla. Viiteviiva muodostuu vaakasuorasta viivasta ja viistosta viivasta ilman loppuväkästä. Tarvittaessa vaakasuorasta viivasta voi lähteä useita viistoviivoja. Viistoviiva lopetetaan symbolin reunaan (esim. keskus). Poikkeuksena ovat pylväät, joiden osalta viistoviiva lopetetaan pylvään keskelle. Jos suunnitelman selkeyden kannalta on tarpeen, voidaan vierekkäisten kaapeleiden toissijaisena merkintätapana käyttää viiteviivaa, jossa on vain yksi viistoviiva, joka kulkee kaikkien ko. kaapeleiden yli. Viiteviivan ja kaapelin leikkauskohdassa tulee olla poikkiväkänen. Viiteviivojen risteämistä kaapeleiden ym. viivojen ja symbolien kanssa tulee välttää. Suunnitelman luettavuuden parantamiseksi ja viiteviivojen vähentämiseksi pylvääseen tai muuhun valaistuslaitteeseen vaikuttavat viitetekstit tulee kirjoittaa saman viiteviivan yhteyteen. Monirivisten viiteviivatekstien tulee olla yhtä tekstiblokkia, rivivälinä on Mittamerkinnät Mittamerkinnät tulee esittää yksiselitteisesti. Suunnitelmassa esitettävät mittojen lukuarvot ilmaistaan numeroilla, ei sanallisesti (esim. 10 m). Pylväsvälimittoja käytetään tarvittaessa kantakarttataustaisissa suunnitelmissa vierekkäisten tai peräkkäisten pylväiden etäisyyden ilmaisemiseen toisistaan silloin, kun pylväiden välinen etäisyys on selkeästi ymmärrettävissä suunnitelmasta ja helposti maastossa mitattavissa. Käytännössä pylväsvälimitan käyttö rajoittuu suorille tai suurisäteisille väyläosuuksille. Pylväsvälimittoja käytettäessä mittaluku tarkoittaa pylväiden välistä matkaa, joka saadaan, kun kuljetaan ajoradan reunaa pitkin pylväältä pylväälle. Mittaviivaa käytetään yleensä pylvään ja valaisimen etäisyyden ilmaisemiseen jostain muusta kohdasta kuin toisesta pylväästä. Mittaviivalla esitetyn etäisyyden tulee olla selkeästi ymmärrettävissä suunnitelmasta ja helposti maastossa mitattavissa. Mitta-apuviivaa ei piirretä kiinni kohteeseen (koskee myös selitealueen tyyppipoikkileikkauksia). Mittaviivat ja mitta-apuviivat eivät saa huonontaa valaistussuunnitelman luettavuutta esim. kulkemalla toisten merkintöjen tai viivojen yli Pylväät ja valaisimet Valaisinpylvään yhteyteen merkitään vaihenumero, asennuskorkeus, pylvään numero ja tarvittaessa valaisintyyppikirjain, ks. liite 5. Asennuskorkeus, pylvään numero, vaihenumero ja valaisintyyppikirjain on kukin kirjoitettava omana blokkinaan. Jos pylväässä on useampia valaisimia tai valonheittimiä, merkitään jokaiselle valaisimelle tai valonheittimelle oma vaihenumero ja tarvittaessa asennuskorkeus sekä valaisintyyppikirjain. Ripustus- ja seinävalaisimien osalta merkitään valaisimen numero, vaihenumero ja tarvittaessa valaisintyyppikirjain. Ripustusvalaisimien osalta asennuskorkeus ja kiinnitysten korot esitetään tyyppipoikkileikkauksessa. Raitiotien ja valaistuksen yhteiskäyttöpylväiden korkeus määritellään yhteistyössä HKL:n kanssa. Suunnitelmassa pylvässymbolin keskipiste on pylvään asennuskohta. Pylväskoordinaatit annetaan pylvässymbolin keskipisteen mukaan.

30 30/47 Pylväiden erikoisperustukset merkitään pylväiden kohdalle viiteviivalla, esim. Matala jalusta tai Kallioperustus. Erikoisperustuksia koskevat tekniset laatuvaatimukset esitetään Huom!- kohdassa (mm. viittaukset tyyppipiirustuksiin). Laipalla varustetut valaisinpylväät merkitään tarviketaulukkoon omalle riville. Varrellista valaisinsymbolia käytetään - valaisinvarsiasennuksissa, - varrettomissa pylväs- ja seinäasennuksissa sekä - muurivalaistuksissa. Valaisinsymboli piirretään pylvässymbolin yhteydessä siten, että valaisinvarsi alkaa pylvään keskeltä. Varretonta valaisinsymbolia käytetään - ripustusasennuksissa, - sillanalus- ja tunnelivalaistuksissa sekä - valaisintaulukossa. Pollarivalaisimille käytetään omaa piirustusmerkkiä, ks. liite 5. Ulkovalaistuksen verkkokartassa olevien valaisinpylväiden ja muiden valaistuslaitteiden sijainti ei ole täsmällinen. Nykyisten pylväiden ja keskusten paikat tulee määritellä ensisijaisesti kanta- ja johtokarttojen sekä maastokäyntien perusteella. Kun nykyiselle pylväälle tai kaapelipäätekotelolle tehdään kaivanto esim. uutta kaapelia varten, kaikki pylväältä tai kotelolta lähtevät kaapelit tulee esittää suunnitelmassa. Ulkovalaistuksen verkkokartan puuttuvista tai aiheettomista merkinnöistä tulee ilmoittaa kunnossapitovastaaville Kaapelit ja ilmajohdot Kaapelireittien suunnittelussa on otettava huomioon eri reittivaihtoehtojen kustannusvaikutukset. Kaapelireitit on suunniteltava siten, että niiden rakennuskustannukset ovat mahdollisimman kustannustehokkaat. Reittien suunnittelussa tulee pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman paljon nykyisiä kaapeleita ja kaapelinsuojaputkia, joilla on vielä jäljellä riittävän pitkä elinkaari. Liiallista jatkoksien käyttöä tulee kuitenkin välttää. Kaapelireitit tulee lähtökohtaisesti suunnitella silmukkaperiaatteella niin, että kaapelin vioittuessa valaistus saadaan toimintakuntoon jakorajoja muuttamalla. Valaistussuunnitelmissa kaapelointi on lähtökohtaisesti skemaattinen, eli se kuvaa kuinka valaistuksen sähköverkko rakentuu. Suunnitelmissa esitettävä kaapelointi kuvaa kaapeleiden sijainnit likimääräisesti, mutta ei välttämättä kerro kaapeleiden todellista sijaintia. Suunnittelijan tulee kuitenkin pyrkiä esittämään kaapeleiden sijainnit mahdollisimman realistisesti (esim. ei puun tai rakenteen läpi). Jos kaapelin tarkka sijainti täytyy määritellä, tehdään se viiteviivoilla, detaljikuvalla tai työkohtaisissa laatuvaatimuksissa (Huom!-kohta). Tästä on sovittava tarkemmin tilaajan kanssa. Kaapeli piirretään pylväältä siten, että kaapeliviiva lähtee pylvään keskipisteestä noin 45 asteen kulmassa valaisinvarteen nähden. Kaapeli piirretään ajoradan reunan suuntaisesti. Kaarevilla väyläosuuksilla kaapeli piirretään murtoviivalla ajoradan reunan linjauksen mukaisesti ilman

31 31/47 oikaisuja. Murtoviivassa on oltava tarpeeksi tiheästi taitekohtia. Vierekkäiset kaapelit piirretään niin, että ne erottuvat selkeästi tulosteessa toisistaan. Maahan jäävä kaapelinpää esitetään piirtämällä päättyvä kaapelinpää kiepille ja lisäämällä siihen viiteviivallinen teksti "Kaapelinpää maahan". Syöttävälle pylväälle, kaapelinpäätekotelolle tai ulkovalaistuskeskukselle merkitään jakoraja. Katujen alituksia ja kaapelinsuojaputkia ei erikseen esitetä suunnitelma-alueella. Poikkeuksena ovat varalle jäävät suojaputket, jotka piirretään omalle tasolle. Varalle jäävien kaapelinsuojaputkien päät tulpataan. Tästä tulee laittaa teksti selitealueen Huom!-kohtaan. Ilmajohdot piirretään suoraan pylväältä pylväälle. Kaapelia ja ilmajohtoa kuvaava viiva on oltava yhtä blokkia vähintään yhden pylväsvälin matkalta. Kaapelia ja ilmajohtoa ei saa piirtää piirustusmerkintöjen yli Ulkovalaistuskeskukset Ulkovalaistuskeskukseen liittyvät kaapelit, maadoituselektrodi ja maadoitusmerkki piirretään alkamaan keskuksen reunasta, ei keskuksen keskeltä. Kun olemassa olevalle ulkovalaistuskeskukselle tehdään kaivanto esim. uutta kaapelia varten, merkitään suunnitelmassa ko. keskukselle viiteviivallinen teksti: "Nyk. UV-keskus XXXXX. maadoitus tarkistettava ja puuttuessa lisättävä." (XXXXX= keskuksen numero). Lisäksi keskukseen piirretään maadoitusmerkki. Maadoituselektrodia ei merkitä. Jos suunnitelma-alueella olemassa olevalle ulkovalaistuskeskukselle ei tehdä kaivantoa, on tapauskohtaisesti sovittava tilaajan kanssa em. maadoituksen tarkastustekstin lisäämisestä. Yhdistelmäkeskusten maadoitustarkistuksia ei merkitä valaistussuunnitelmiin. Kun olemassa olevalle ulkovalaistus- tai yhdistelmäkeskukselle tehdään kaivanto esim. uutta kaapelia varten, kaikki keskukselta lähtevät ryhmäkaapelit tulee esittää suunnitelmassa. Suunnittelijan tulee pyytää uudelle ulkovalaistuskeskukselle numero tilaajalta. Uudisrakentamisessa uusi ulkovalaistuskeskus pyritään sijoittamaan lähtökohtaisesti HSV:n keskuksen viereen. Ennen uuden ulkovalaistuskeskuksen sijainnin määrittämistä suunnittelija on velvollinen selvittämään HSV:ltä keskuksen liittymän saatavuusmahdollisuudet Jakorajat Jakoraja on merkittävä suunnitelmaan siten, että siitä selkeästi näkee, millä pylväällä jakoraja on. Lisäksi viiteviivan tekstistä tulee ilmetä, onko jakoraja uusi vai nykyinen, ks. liite 7. Jakoraja on asetettava ulkovalaistuskeskukselta katsottaessa aina vähintään ensimmäiselle pylväälle, ei keskukselle. Poikkeuksena on tapaus, jossa keskukselta lähtevän ryhmäjohdon toinen pää jää suoraan maahan. Tällöin jakoraja merkitään keskukselle. Nykyisen jakorajan sulkeminen merkitään suunnitelmaan viiteviivallisella tekstillä "Nyk. jakorajan sulku". Jakoraja- tai muuta symbolia ei käytetä. Ulkovalaistuksen verkkokartan puuttuvista tai aiheettomista jakorajoista tulee ilmoittaa kunnossapitovastaaville.

32 32/ Maadoitukset Ryhmäjohdon PEN-johdin on maadoitettava jokaisen kaapelihaaran loppupäässä. Lisäksi PENjohtimen maadoitus tulee suunnitella siten, että jokaiselta valaisimelta tarkasteltuna maadoitus saa olla enintään 200 m:n etäisyydellä. Maadoituselektrodien maadoitusimpedanssin tulee olla, mikäli maadoitusolosuhteet sen sallivat, pienempi kuin 100 Ω. Kuvassa 2 on esitetty ulkovalaistusverkon maadoitusperiaatteet. Maadoitus tehdään myös kohdissa, joissa ilmajohtoasennus muuttuu maakaapeliasennukseksi ja toisinpäin. Cu16-köysi piirretään suunnitelmassa kiinni vain toisesta päästä pylvääseen/keskukseen. Toinen pää on piirrettävä selkeästi erilleen muista pylväistä. Maadoituselektrodina toimiva kupariköysi merkitään viiteviivallisella vakiotekstillä "Cu16/25m". Cu16-köyden pituus on oletusarvoisesti 25 m. Poikkeavat pituudet tulee aina hyväksyttää tilaajalla. Suunnitelmassa maadoituselektrodina ei tarvitse piirtää oikean pituisena. Uuden ulkovalaistuskeskuksen maadoitusmerkki ja maadoituselektrodi esitetään suunnitelmassa. Kuva 2. Ulkovalaistusverkon maadoitusperiaatteet. L < 400 m. Pysäkkien maadoitus esitetään suunnitelmassa liitteen 8 mukaisesti. Maadoitus merkitään viiteviivalla Erillinen maadoituselektrodi ohjeen 1/2015 mukaisesti. Maadoituselektrodina toimivaa kupariköyttä ei esitetä Vaiheistus Valaistusverkon suunnittelussa pyritään mahdollisimman tasaisesti kuormitettuun symmetriseen 3- vaiheverkkoon. Valaisimet ryhmitetään joka kolmas valaisin aina samalle vaiheelle. Samassa poikkileikkauksessa olevat valaisimet tulee ryhmitellä eri vaiheille Pysäkit Valaistavien pysäkkien katosvalaistukset saavat syöttönsä ulkovalaistusverkosta. Pysäkkien valaistussuunnittelu tehdään ohjeen Helsingin kaupungin ulkovalaistusverkkoon liitettävien laitteiden maadoitus- ja syöttöperiaate mukaan, liite 8. Pysäkit merkitään omalla piirustusmerkillä, ks. liite 5. Jos pysäkin numero on suunnitteluvaiheessa tiedossa, merkitään tämä suunnitelma-alueelle viiteviivatekstin yhteyteen.

33 33/ Selitealueen elementtien sijoittaminen ja keskinäinen järjestys Ellei tilaajan kanssa toisin sovita tai tilankäyttö selitealueella muuta edellytä, selitealueen elementtien järjestys on alla esitetyn mukainen. Selitealueen ollessa useamman A4-arkin levyinen, järjestys alkaa oikeanpuoleiselta arkilta. - Työkohtaiset laatuvaatimukset (Huom!-kohta) - Poikkileikkaukset - Koordinaattitaulukko - Valaisintaulukko - Tarviketaulukko - Yhteystiedot - Muutosmerkinnät - Nimiö Taulukkomuotoiset elementit (nimiö, yhteystiedot, tarviketaulukko, valaisintaulukko, ja koordinaattitaulukko) sijoitetaan selitealueelle siten, että elementtien etäisyys toisistaan ja piirustusarkin sisemmästä raamista on tulosteessa 5 mm. Työkohtaiset laatuvaatimukset (Huom!-kohta) tulee aina suunnitelma-arkin yläreunaan riippumatta arkin korkeudesta tai selitealueen muiden elementtien määrästä ja koosta. Jos selitealue on useamman A4-arkin levyinen, tulee Huom!-kohta paremmin soveltuvan A4-arkin yläreunaan. Jos selitealueelle ei mahdu kaikki sinne tarkoitetut tiedot, siirretään poikkileikkaukset selitealueelta tulostustilan suunnitelma-alueelle. Jos selitealueelta joudutaan siirtämään muutakin kuin poikkileikkaukset, tulee siitä aina sopia tilaajan kanssa. Suunnitelman muutosmerkinnöille ei tarvitse varata tilaa etukäteen, vaan tila luodaan myöhemmin tarvittaessa Nimiö Kaikissa suunnitelmakartoissa ja piirustuksissa tulee olla Helsingin kaupungin mallin mukainen nimiö, ks. kuva 3 ja liitteenä oleva mallisuunnitelma, liite 9. Kuva 3. Helsingin kaupungin nimiömalli.

34 34/47 Nimiön täytössä on käytettävä nimiösolussa olevia tekstikenttiä. Tekstikenttään määriteltyjä fonttiasetuksia ei saa muuttaa. Nimiö täytetään seuraavasti: - Kaupunginosa ja osa-alue kohtaan merkitään kaupunginosan numero ja nimi sekä osaalueen nimi. Kaupungin osa-alue merkitään myös silloin, kun kaupunginosa ei jakaudu osaalueisiin (esim. 4. Kamppi, Kamppi). - Kadun tai alueen nimi merkitään isoilla kirjaimilla. Nimeen liittyvä mahdollinen tarkentava tieto merkitään pienillä kirjaimilla. Jos on kysymys katuosuudesta, merkitään osuus katuväleittäin (välillä Itäkatu-Länsikatu), ei paaluväleittäin. Jos kyseessä on kooste nimiöön merkitään kaikkien katujen nimet. - Piirustuslajina tulee olla valaistussuunnitelma, valaistuksen sähkösuunnitelma, putkitussuunnitelma tai purkusuunnitelma. - Mittakaavan tulee olla 1:500, ellei tilaajan kanssa ole muuta sovittu. - Piirustuksen numero, ks. kohta Tasokoordinaatisto on ETRS-GK25 (ennen vuotta 2012 aloitetuissa hankkeissa on käytetty Helsingin kaupungin vanhaa erilliskoordinaatistoa, N43). - Korkeusjärjestelmä on N2000 (ennen vuotta 2012 aloitetuissa hankkeissa on käytetty Helsingin kaupungin vanhaa erilliskoordinaatistoa, N43). - Päivämäärä ja allekirjoitukset, ks. kohta 5.5. Nimiön kaikki käyttämättömät kentät tulee jättää tyhjiksi, kuitenkin niin, että niitä voi tarvittaessa käyttää myöhemmin Piirustusnumero Piirustusnumero sisältää päänumeron ja alanumeron. Numerointikäytäntö vaihtelee riippuen siitä, onko kyseessä ulkovalaistuksen oma erillinen hanke vai muiden suunnitelmien yhteydessä tehtävä valaistussuunnitelma. Omissa erillisissä valaistushankkeissa piirustuksille pyydetään oma päänumero Helsingin kaupungin rakennusviraston arkistosta, hkr.arkisto@hel.fi, joka ylläpitää piirustusrekisteriä. Piirustusnumeroa pyydettäessä mainitaan hankkeen nimi, tilaajan edustaja, sekä ilmoitetaan minkä alueen hanke kattaa ja onko alue katu- vai viheraluetta. Muiden suunnitelmien yhteydessä tehtävän valaistussuunnitelman päänumero otetaan hankkeen katu-, puisto- tai siltasuunnitelmista seuraavasti: 1. Valaistussuunnitelma sisältää useampia katuja ja puistoja omilla erillisillä päänumeroilla: valaistussuunnitelmassa käytetään päänumerona korkeimman katuluokan tai isoimman kokonaisuuden omaavan osuuden päänumeroa. 2. Valaistussuunnitelma jaetaan alueittain samalla tavoin kuin esim. katusuunnitelmat: valaistussuunnitelmalle otetaan aina vastaavan alueen katusuunnitelman päänumero. 3. Valaistussuunnitelma on esitetty katu-, puisto- tai siltasuunnitelman kanssa samassa piirustuksessa: käytetään samaa piirustusnumeroa (päänumero ja alanumero) katu-, puisto- tai siltasuunnitelman kanssa. Valaistussuunnitelmissa alanumerointi aloitetaan numerosta 800 ja piirustusnumero (päänumero/alanumero) muodostetaan seuraavasti: - yksiarkkiset: kadut 00000/800, puistot VIO 0000/800, - moniarkkiset: kadut 00000/800, 00000/801, 00000/802 jne., puistot VIO 0000/800, VIO 0000/801, VIO 0000/802 jne.

35 35/47 Jos suunnitelmaan liittyy detaljikuvia, eikä niiden esittäminen onnistu selitealueella, esitetään detaljikuvat omalla arkilla Tarviketaulukko Tarviketaulukkoon merkitään tietoineen taulukon 9 mukaiset valaistussuunnitelmassa käytetyt tarvikkeet. Taulukko 9. Tarviketaulukkoon merkittävät tarvikkeet ja niiden tiedot. Tarvike Pylväät Erikoisvarret tai sovitekappaleet Jalustat Ripustusvaijerit Kaapelipäätekotelot tai kytkentäkotelot Kaapelit Maadoituskupari Kaapelinsuojaputket Ulkovalaistuskeskukset Keskuksen jalustat Tiedot Pylväskorkeus, standardin SFS 5269 mukainen tyyppi tai erikoispylvään tyyppipiirustuksen numero, mahd. väri, laipalliset pylväät Erikoisvarren tai sovitekappaleen tyyppipiirustuksen numero, mahd. väri, latvaruuvit Mille pylväälle soveltuva jalusta tai erikoisperustuksen tyyppipiirustuksen numero, mahd. terässuoja Teksti "Muovivaipallinen ripustusvaijeri", vaijerityyppiä ei määritellä Teksti Kaapelipäätekotelo, tyyppipiirustus X tai kytkentäkotelon tyyppi Teksti "Maakaapeli" tai "Ilmajohto" ja lisäksi kaapelityyppi esim. AXMK 4x25S Teksti "Maadoituskupari" ja lisäksi tyyppi esim. Cu16 Putkityyppi esim. MP110 ja suojaputken luokka, varalle jäävien suojaputkien tulpat Uusi UV-keskus, malli Nimi, lähtöjen määrä "UV-keskuksen jalusta", tyyppi Täytetyn tarviketaulukon esimerkki on esitetty kuvassa 4. Selitealueella on käytettävä rivimäärältään aina oikean kokoista taulukkoa. Kuva 4. Esimerkki valaistussuunnitelman tarviketaulukosta.

36 36/47 Tarviketaulukko täytetään seuraavasti: - TARVIKE: Tarvikkeen tyyppi riittävän tarkasti yksilöitynä, ks. taulukko 9, sekä mahdollisen tyyppipiirustuksen numero. - KPL: Tarvikkeen määrä kyseisellä piirustusarkilla. Ei koko suunnitelman tarvikemäärä. Tarviketaulukon täytössä on käytettävä taulukon tekstikenttiä. Tekstikentän fonttiasetuksia ei saa muuttaa. Maakaapeleiden pituuksia määrittäessä suunnittelijan tulee ottaa huomioon myös pylväskohtainen kaapelitarve kytkentöjä varten (esim. metallipylväässä jalustalta kytkentäaukolle) Valaisintaulukko Valaisintaulukkoon merkitään suunnitelmassa käytetyt valaisimet. Täytetyn valaisintaulukon esimerkki on esitetty kuvassa 5. Valaisimet voidaan kohdistaa suunnitelma-alueeseen kahdella eri vaihtoehtoisella tavalla: - käyttämällä pylväsnumeroilla (nro XXX-YYY) tai - käyttämällä suunnitelma-alueella valaisintyyppikirjainta (a,b,c ) Jos suunnitelma jakautuu usealle arkille, merkitään kullekin arkille vain kyseisen arkin valaisimet ja määrät. Kuva 5. Esimerkki valaistussuunnitelman valaisintaulukosta. Valaisintaulukko täytetään seuraavasti: - VALAISIN: Valmistajan valaisimesta tai valonheittimestä käyttämä kaupallinen merkintä tai -nimi kaikkine olennaisine tietoineen (valmistaja, tyyppi/nimi, optiikan suojan tyyppi, tuotekoodi, värilämpötila, värintoisto, ohjaus, mahdolliset sovitteet, väri, ym. ominaisuudet). - LM/W: Ledivalaisimen osalta ilmoitetaan valaisimesta ulos tuleva valovirta sekä valaisimen kokonaisteho. Purkauslamppuvalaisimen osalta ilmoitetaan lampun valovirta sekä nimellisteho. Lampun tyyppi ilmoitetaan VALAISIN-sarakkeessa. - KPL: Valaisimen määrä kyseisellä piirustusarkilla. Ei koko suunnitelman valaisinmäärä. - PIIR.M.: Valaisimen piirustusmerkki ilman valaisinvartta, ks. myös liite 5. Tarvittaessa valaisintyyppikirjain. Selitealueella on käytettävä rivimäärältään aina oikean kokoista taulukkoa Valaisintaulukon täytössä on käytettävä taulukon tekstikenttiä. Tekstikentän fonttiasetuksia ei saa muuttaa Koordinaattitaulukko ja pylväiden numerointi Suunnitelmat laaditaan yleensä ETRS-GK25 koordinaattijärjestelmässä ja N2000 korkeusjärjestelmässä. Kaikissa suunnitelma-asiakirjoissa tulee mainita koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä, ks. kohta

37 37/47 Suunnitelmassa kaikki uudet valaisinpylväät numeroidaan, ks. liitteet 5 ja 9. Jos samassa suunnitelmassa on useita katuja, on suositeltavaa aloittaa valaisinpylväiden numerointi katukohtaisesti omalta sataluvulta (101,..., 201,..., 301,...). Nykyisiä pylväitä ei numeroida, ellei niihin kohdistu toimenpiteitä. Ripustusvalaistuksissa numeroidaan valaisimet. Ripustus- ja yhteiskäyttöpylväitä koskevat toimenpiteet esitetään viiteviivoilla. Rakenteisiin asennettavissa valaistuksissa (mm. seinäasennukset) numeroidaan valaisimet. Koordinaattitaulukkoon merkitään valaisinpylväiden koordinaatit kahden desimaalin tarkkuudella. Valaisimien koordinaatteja ei merkitä. Suunnittelijan tulee ottaa huomioon, että X- ja Y- koordinaattien lukuarvot tulee merkitä taulukkoon päinvastoin kuin MicroStation-ohjelma ne antaa. Helsingin alueella X-koordinaatti on 7-numeroinen arvo ja Y-koordinaatti 8-numeroinen arvo. Täytetyn koordinaattitaulukon esimerkki on esitetty kuvassa 6. Kuva 6. Esimerkki valaistussuunnitelman koordinaattitaulukosta. Selitealueella on käytettävä rivimäärältään aina oikean kokoista taulukkoa. Koordinaattitaulukon täytössä on käytettävä taulukon tekstikenttiä. Tekstikentän fonttiasetuksia ei saa muuttaa Tyyppipoikkileikkaukset Pylväät, ripustukset ja valaisimet esitetään katupoikkileikkauksessa tai sen osassa. Jos katupoikkileikkausta ei ole saatavilla, suunnittelija piirtää pylvään lähiympäristön itse. Jos suunnittelija käyttää katusuunnitelman tyyppipoikkileikkausta pohjana, tulee siitä poistaa kaikki ylimääräinen tieto pois. Tyyppipoikkileikkauksessa on käytettävä todellisten valaistuslaitteiden (mm. pylväs- ja valaisintyyppi) muotoja ja mittoja. Valaisimet ja valaisinvarret tulee esittää oikeassa kallistuskulmassa. Valaistussuunnitelman tyyppipoikkileikkausten mittakaava on ensisijaisesti 1:100. Leveiden katujen tapauksessa, esim. ripustusvalaistuksien osalta, voidaan käyttää myös mittakaavaa 1:200, jotta tyyppipoikkileikkaukset saadaan mahtumaan selitealueelle. Valaistuksen tyyppipoikkileikkauksissa esitetään valaisimien asennuskorkeus ja jalustan korko. Jalustan korko on lähtökohtaisesti 0,10 m maan pinnasta, jotta jalustan säätöruuveja voidaan