RANSKA, NIORT

Transkriptio

1 Catarina Collin, Autoalan perustutkinto RANSKA, NIORT Opiskelen automaalariksi Stadin ammattiopistossa Haagassa. Suoritin kuukauden pituisen työssäoppimisen Ranskassa, kaupungissa nimeltä Niort. Työpaikka järjestyi koulun kautta firmasta nimeltä Gauvin. Se sijaitsi noin 20 minuutin bussimatkan päässä asuntolasta. Työpaikalla minun annettiin tehdä kaikkea, mikä alaani kuuluu ja hiukan muitakin osa-alueita kuten korinkorjaajan töitä. Suomessa hyvin harvinaista on, että automaalaarityöharjoittelija pääsisi ruiskuttamaan mutta tässä firmassa maalasin päivittäin, lähestulkoon kaiken. Se oli kerrassaan mahtavaa ja opetti paljon. Työpaikalla ja työpaikan ulkopuolella minuun suhtauduttiin erittäin hyvin. Ihmiset olivat hiukan ihmeissään siitä, että niinkin syrjäiseen kylään oli eksynyt turisteja, mutta siitä huolimatta kaikki ottivat positiivisin mielin vastaan ja auttoivat tarvittaessa, vaikka kommunikointi oli hankalaa. Olin positiivisesti hyvin yllättynyt siitä, miten lämminsydämistä kansaa ranskalaiset ovat.työt sujuivat erinomaisesti huolimatta siitä, että työt hoidettiin hiukan eri lailla kuin Suomessa. Esimerkiksi työtahti oli huomattavasti hitaampi, mutta työn jälki myös näytti sen, että työhön oli kulunut aikaa ja se oli sen arvoista. Ranskassa ei ollut lainkaan kahvitaukoja, joka aiheutti monen tunnin jälkeen hieman keskittymisvaikeuksia. Ruiskuttaminen oli ehdottomasti vahvin osa-alue, josta opin eniten. Työmenetelmät eivät juurikaan poikenneet Suomen tavoista hoitaa työt, kuten eivät myöskään työvälineet. Maalin olivat Ranskassa erimerkkiset kun mihin olin Suomessa tottunut. Ranskassa käytettiin PPQ:ta ja Suomessa koulussa Dupontia. Eri maalien aineet veivät hetken aikaa oppia, mutta äkkiä ne painuivat mieleen. Ranskaan mennessä olin varautunut siihen, ettei siellä lähes kukaan puhu englantia eivätkä he puhuneetkaan. Koska minä en osannut paljoakaan ranskaa eikä ranskalaiset englantia, hoidimme kommunikoinnin piirtämällä ja demostroimalla. Kunhan aina oli mukana kynä ja paperia, hyvin pärjäsi. Minulle ehdottomasti pahinta olivat kulkukoirat. Teki niin pahaa katsoa avuttomia eläimiä, joiden kohtaloiksi oli koitunut elää narkomaanien kanssa nälässä tai aivan yksin oman onnensa nojassa. Niinpä ajattelin, että jos minusta olisi edes pieni apu koirille parantaakseni heidän nälänhätää, tekisin sen. Siispä kävin aina muutaman päivän välein ostamassa koirille ison säkin ruokaa ja ruokin ne, koska tiesin mihin rahat menisivät, jos antaisin ne koirien omistajille: ei ainakaan koirille ruokaan.

2 Lähtö pois ahdisti eniten koirien takia, koska koirat alkoivat jo tottua siihen, että ne saivat säännöllisesti ruokaa ja minä kiinnyin niihin, mutta ennen lähtöä varmistin, että ruokaa riittäisi niille ainakin muutamaksi viikoksi. Koirat ovat olleet mielessä paljon ja toivon, että he saisivat uuden auttavan käden, koska sen ne ansaitsevat. Osa uusista ystävistä La Bréchen keskustassa Asuntolan vieressä sijaitseva joki

3 Vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville: Internettiä ei ole omissa huoneissa, ainoastaan yhteisessä oleskelutilassa, jonka ovet sulkeutuivat klo:23.00, mutta W -yhteyden sain menemällä tarpeeksi kiinni ulko-oveen :D (mikäli majoitus on sama: L'escale). Kaikki kaupat sulkeutuvat klo:19.00, joten ostokset kannattaa hoitaa päivällä kahden tunnin ruokatauolla. Kauppaan mentäessä on hyvä tietää, ettei mukana saa olla normaalikokoista käsilaukkua suurempaa reppua tai kassia. Ne tulee jättää vartioituun lokeroon, josta ne voi numerokiekolla hakea ostokset tehtyään. Riski Ranskassa tulla ryöstetyksi on suurempi kun Suomessa, sillä kylä on pieni ja sana siitä, että tonteille on tullut ulkomaalaisia, jotka eivät tunne paikkoja, leviää nopeasti. Siksi tulee olla todella varovainen. Jonkun matkaan lähtemisen harkitseminenkin on vaarallista ja iltaisin yksin kulkeminen ulkona kannattaa poissulkea saman tien. Vapaa-aikana suosittelen käymään paikassa nimeltä La Rochelle. Junamatkat maksavat noin 30e meno-paluu, mutta reissu oli ehdottomasti sen arvoinen. Matkan kesto oli noin 1 tunti per. suunta. Niortissa suosittelen kävelemään mahdollisimman paljon, sillä keskustan ulkopuolelta löytää erittäin kauniita vanhoja rakennuksia, hyviä ravintoloita sekä kaunista arkkitehtuuria. Suosittelen myös varautumaan omituisiin tapoihin ja perinteisiin, joita ranskalaiset käyttävät. Meille Suomessa eläville ne tulevat yllätyksenä ja hämmentävät paljon :) Minulta tärkein sanottava matkasta on, että en vaihtaisi sekuntiakaan. Ikimuistoinen matka!!!

4 Keräsin/huomasin, hauskoja/outoja asioita ranskasta: Työpaikoilla ei ole tuoleja, joten varaudu seisomaan koko työpäivä. Automaalarit eivät kittaa. Kassalla ostettuasi kassin myyjä kirjoittaa kassiin päivämäärän. Muovipussin saa vain pyytämällä kassalla myyjältä. Ei ole bussipysäkkejä, maahan on vain maalattu keltaisella spray -maalilla siksakkia, joka kertoo sen, mihin bussi pysähtyy. Kansa syö käsittämättömän paljon patonkia. Patonki on todella halpaa, n. 5kg = 1,20e Joka aamu työpaikalle mentäessä kaikki työntekijät tulevat yksi kerrallaan antamaan poskisuukot/ kättelemään. Yöbussit aloittavat kulkemisen jo klo: Ranskassa juodaan hyvin vahvaa kahvia, joka piti ainakin minut hereillä koko päivän. Kadut ovat täynnä kaunista katutaidetta. Paljon autopesuloita Bensa-asemilla on tarjolla kumihanskoja tankkausta varten. Ihmiset eivät siivoa koirien jätöksiä kadulta laisinkaan, huolimatta siitä, että kaduilla on todella paljon koirankakkapussen jakelulaatikoita, joten kannattaa pitää katse visusti maassa. Kaikissa julkisten paikkojen vessoissa ei ole istuinrengasta tai pönttöä laisinkaan, vain reikä maassa. Lähes kaikki viheltelevät jatkuvasti riippumatta paikasta. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna: uskomattoman vieraanvarainen kansa! On hienoa, että meille opiskelijoille tarjotaan näin hieno mahdollisuus kokea näin unohtumaton matka, kiitos siitä :)!

5 Vietimme kaunista sunnuntai päivää aurinkoa ottaen lähellä sijaitsevan joen varrella :)