F P H. Näön tarkkuus ja television katselu O L C F D H J B S. Referenssitapaus: Katsellaan HD-lähetystä 40 HD-televisiosta

Transkriptio

1 1 Näön tarkkuus ja television katselu DI Markku Kiskola, versio plus Referenssitapaus: Katsellaan HD-lähetystä 40 HD-televisiosta Ns. normaalinäköinen ihminen katselee mielellään 40 HDTV-televisiota noin kahden metrin päästä. Tällöin hän ei juuri eikä juuri erota TV-kuvasta yksittäisiä kuva-alkioita eli pikseleitä, eikä kuvan epätarkkuus muutenkaan ärsytä. Tämä on optimaalinen katseluetäisyys. Toki kuvaa voi katsoa kauempaakin, muttei mielellään paljoakaan lähempää. Tarkemmin ottaen: 1080p-kuvaa (progressiivisesti skannattua) normaalinäköinen henkilö katselee mielellään 1,6 metrin päästä. Kuva voi olla liikkuva tai liikkumaton. Tässä on oletettu, että nykyaikaisen television pikselit ovat kiinni toisissaan, ilman merkittäviä suojavyöhykkeitä. Jos HDTV-kuva on 1080i (lomitellusti skannattu, Yle) ja liikkuva, kuvaa katselee normaalinäköinen mielellään merkittävästi kauempaa, noin 2,3 m päästä, johtuen lomittelun kuvan liikkeeseen tuomasta epämääräisyydestä (HD-tarkkuuden 720p, MTV3, optimi katseluetäisyys olisi 2,4 m (= 1,6 x 1080/720), eli lähes sama kuin Ylen lomitellun. Skaalaus koko näytölle kuitenkin pienentää hiukan tätä720p-etäisyyttä, ks. myöhemmin). Urheilua lukuun ottamatta, kuva on usein jotain liikkuvan ja liikkumattoman väliltä, joten noin 2 m on suositeltava etäisyys kun kuvatarkkuus on esim. Ylen lähettämä 1080i. Normaalinäöllä tarkoitetaan henkilöä, joka voi esim. vaivatta ajaa autoa ilman silmälaseja. Teknisesti ottaen normaalinäköinen ihminen selviää testikatselusta niin, että näkee alla olevan Snellen in näkökartan alimmaisen rivin: 5 kaari 8,866 mm 20 jalkaa ~ 6 m L E T F P H O L C F D H J B S E P T Z O C F D H J L T I P H 20/200 20/100 20/70 20/50 20/40 20/30 20/25 20/20

2 2 Normaaliksi moitteettomaksi näkökyvyksi referoidaan tavallisesti Snellen in näkökartan arvo 20/20 (etäisyys jalkoina/kohteen suuruus). Normaalinäkökyky kohteen muodon tunnistamiseen on siis 5 kaariminuutin kulma. Jotta henkilö mieltäisi tämän pienimmän kirjaimen H-kirjaimeksi, hänen pitää pystyä erottamaan siitä 5 yhtä etäällä olevaa pistettä (tämä on helposti ymmärrettävissä esim. E- kirjaimen pystysuunnasta). Siksi optikot referoivat normaalinäön tarkkuudeksi yhden kaariminuutin, ja optikon termeillä normaalinäön visus on yksi. Tämä on näkötarkkuus jolla kuva-alkiot eli kaksi viereistä pistettä voidaan VIELÄ JUURI JA JUURI NÄHDÄ ERILLISINÄ. Television pikselit eivät enää näy ärsyttävän selkeästi erillisinä. Tästä päästään referenssitapauksen optimikatseluetäisyyteen, p HD-televisiolle täsmälleen 1,6 m. Joidenkin harvojen henkilöiden näkökyky voi olla erittäin tarkka, 1 kaariminuutin sijasta vain 1 / 2,5 kaariminuuttia (visus on 2,5). Tällaisen henkilön pitää periaatteessa katsoa televisiota 2,5-kertaisen välimatkan päästä normaalinäköiseen verrattuna, ettei television epätarkkuus ärsytä. Mikäli voi juuri ja juuri ajaa autoa ilman silmälaseja, on näön tarkkuus 1 kaariminuutin sijaan noin 2 kaariminuuttia (visus 0,5), ja tällainen henkilö katsoo televisiota mielellään puolta lähempää, että yksityiskohdistakin saa helpommin selvää. Entä muut television koot, ja miten SD ja UHD Kaikki edellä oleva oli siis 40 HDTV-televisiolle kun katsellaan HD-lähetyksiä. Muille televisiokooille pätee, että optimimaalinen katseluetäisyys on aina suoraan verrannollinen television kokoon. Tämä pätee siis myös SD- ja UHD-tapauksiin. Mikäli HD-televisiosta katsotaan SD-lähetystä (i), optimimaalinen katseluetäisyys HDkatseluun verrattuna on periaatteessa 1,875 kertainen HD-kuvan katseluun verrattuna, koska HD-kuvan (i) alkuperäinen pystytarkkuus on täsmälleen tämän verran parempi. Käytännön ero ei ole aivan näin suuri, koska HD-televisio osaa skaalata älykkäästi SD-kuvan HD-kuvaksi ja näyttää sen. Käytännön katselutäisyys lienee 1,5-kertaisen luokkaa. Ja jos katselee valtaosin HD-lähetyksiä, kannattaa pitää vain hiukan enemmän etäisyyttä pelkkiin HD-lähetyksiin verrattuna, ja sietää välillä tuleva huonompi SD-lähetysten laatu. Jos televisio on UHD-kelpoinen ja näytettävä kuva (esim. netistä) on UHD, pitää televisiota periaatteessa katsoa puolta lähempää HD-lähetyksen katseluun verrattuna, koska alkuperäisiä pikseleitä on täsmälleen kaksinkertainen määrä (sekä vaaka, että pystysuunnassa) verrattuna HD-lähetykseen katsottuna samasta televisiota. Tässäkään ero ei käytännössä ole näin suuri, koska UHD-televisio osaa skaalata älykkäästi HD-kuvan UHD-kuvaksi ja näyttää sen hiukan parempana kuin mitä HD-televisio tekisi tätä HD-lähetystä katsottaessa. UHD-televisiosta voi siis katsoa HD-lähetystä lähempää kuin mitä samankokoisesta HDtelevisiosta katsoisi, ehkä lähimmillään noin 3/4-matkan päästä (tämä noin 3/4-osaa tulee oletuksesta, että samalta etäisyydeltä HD-lähetystä katsottuna UHD-television on hyvä olla kooltaan noin1,4-kertainen verrattuna HD-televisioon, josta täsmällinen arvo olisi 1/1,4 = 0,71 matkan päästä).

3 3 Mikäli UHD-televisiosta katsellaan valtaosan ajasta HD- ja merkittävästi myös SD-lähetýksiä, lienee optimikatseluetäisyys vain hiukan lähempänä kuin jos samankokoisesta HDtelevisiosta katsottaisiin pelkkiä HD-lähetyksiä. Esim. runsaan kahden metrin päästä voisi silloin katsoa 40 HD-television sijaan 50 UHD-televisiota, eli noin 1,25-kertaista televisiokokoa (1,4-kertaisen sijaan). Tällöin usein katsellun SD-kuvan huono laatu ei ärsyttäne liikaa, mutta toisaalta menetetään enemmän UHD-television tuomaa terävyyden lisäysvaikutelmaa. Mikäli näön tarkkuus poikkeaa normaalista (kuten se useimmiten tekee), skaalautuu optimaalinen katseluetäisyys aina edellä kuvatun mukaisesti. Henkilökohtaisen näkökyvyn ääripäistä johtuvat television kokovaatimuserot voivat siis olla paljonkin suurempia kuin mitä UHD/SD aiheuttaa. Esim. terävänäköinen pärjää 22 koolla siinä missä huononäköinen tarvitsee hyvinkin 88 koon, samalta etäisyydeltä katsottuna! Ja televisiota saa kyllä katsoa kokoonsa nähden kauempaakin. UHD:n tai HD:n terävyyshyötyä ei ole pakko ulosmitata. Useinhan vielä huoneen televisiohyllyn/pöydän tila tai muu sisustussyy, tai taloudellinen tilanne, sanelee television maksimikoon. Huomautuksia: Television koko tuumina (1 tuuma = 2,54 cm) tarkoittaa kuvaruudun halkaisijan mittaa tuumina, mitattuna näkyvän kuva-alueen nurkasta näkyvän kuva-alueen vastakkaisen nurkkaan. Tavallisesti käyttäjä haluaa käyttää television asetusta, jossa televisio skaalaa kuvan vääristymättä AINA koko ruudun peittäväksi (upconverting, upscaling) sillä poikkeuksella, että vanha 4:3 kuvasuhteen kuva skaalautuu 16:9 kuvasuhteen näytön ylä-ja alareunoille niin että reunoissa on tyhjää, tämäkin siis kuvaa vääristämättä. Skaalaus koskee myös 720p HD-tarkkuutta (MTV3), joka skaalataan aina ylöspäin koska nykyisten televisioiden näyttöpaneelin resoluutio on lähes poikkeuksetta 1920x1080. Nämä koko ruudun peittävät ylös-skaalaukset ovat jo NorDigissa vaadittuja. Nykyisten televisioiden näyttöpaneeli näyttää kuvan AINA progressiivisena full HD:nä, 1080p, tavallisesti vielä 100 Hz kenttätaajuudella joka on tässä sama kuin kuvataajuus. Puuttuvat, eli joka toinen kuva, interpoloidaan olemassa olevista kuvista. Jos käytetään lisäksi STB:tä, jo se osaa nykyisin tarjota television näyttöpaneelille 50 Hz 1080p-muotoa vaikka alkuperäinen kuva olisikin ollut 576i eli vain SD-laatu. Katso myös alla olevan linkin kätevää laskuria ja sen kuvaa: Laskuri antaa hivenen liian suuria katseluetäisyyksiä (kertoimella 1,09). Tämä tulee todennäköisesti laskurin tuuma/sentti-pyöristyksistä, koska linkin kuvan taulukossa on tulos lähes oikein: siis p katsellaan sen mukaan 1,62 metristä. Jostain selittämättömästä syystä laskuri antaa UHD:lle kertoimella 1,4 liian suuren optimi katseluetäisyyden: siis 1,4 x 1/2 x HD. Kertoimen pitäisi olla 1, koska vaaka- ja pystypikseleitä on UHD-kuvassa täsmälleen kaksinkertainen määrä HD-kuvaan verrattuna.

4 4 Ehkä laskurissa on ajateltu että alkupäinen kuva on aina HD, ja 1,4 on UHD-television näytön skaalaushäviö laadussa?? Täten laskuri antaisikin arvon osapuilleen oikein myös UHD-tapauksessa, paitsi i/p on huomioimatta. Sen sijaan linkin kuvan (Optimal viewing distance by size of the television and resolution) käyrissä tämä kerroin on oikeaoppisesti likimain 1,0 eli kuva näyttäisi siten olevan oikein kun katsotaan UHD-tv:stä UHD-lähetystä. Käyrästökuvan mukaan 50 UHD 2160p:tä katsellaan 0,95 metristä teoreettisen 1,0 metrin sijasta. Tässä siis kuva antaa taas hivenen liian pieniä katseluetäisyyksiä, mutta aika täsmälleen siis oikein. Alla on vielä tämä linkistä kopioitu kuva (joka siis tuntuu oikealta, mutta siinä on vain progressiiviset eli p-tapaukset) Kuvan käyrästö on laadittu normaalinäköiselle. Yksittäisiä pikseleitä ei pysty näkemään kun katsellaan vähintään kunkin käyrästön viivan yläpuolella olevalta etäisyydeltä, eli käyrän osoittamaa arvoa kauempaa. Mikäli katsoo liian läheltä, lähempää kuin käyrän viiva osoittaa, näkee kuvasta yksittäiset pikselit. Kuvassa 480p tarkoittaa sekä DVD- että SD-laatua (viimeksi mainittukin progressiivisena, käytännössähän kuva on kuitenkin lomiteltu eli i). Esim. 50 HD-televisiosta voi katsoa kuvan käyrän mukaan progressiivisia 1080p HD-lähetyksiä 1,95 m päästä (teoreettisesti 2 metrin päästä), ei lähempää, sillä muuten erottaa kuvan pikselit. Mutta koska lähetykset ovat käytännössä i eli lomiteltuja, niin on katsottava vähintään noin 2,4 metrin päästä (teoreettisesti 2,5 m päästä). Koska UHD-televisiosta katsotaan Suomessa käytännössä HD-lähetyksiä, lienee paikallaan suurentaa kuvan UHDetäisyys vähintään kertoimella 1,75 (i). Esimerkiksi 60 UHD-televisiota katsotaan siis kuvan mukaan (jos katsottaisiin UHD-lähetyksiä) 1,15 metrin päästä, mutta käytännössä HD i-lähetyksiä 2,0 m päästä (teoreettisesti 2.1 m päästä).

5 5 Käyrästössä ei myöskään ole huomioitu koodauksen (MPEG-2, AVC tai HEVC) mahdollisesti kuvaan aiheuttamia ajoittaisia virheitä (ns. artifacts tai jopa pikselöityminen). Niitä ei kuitenkaan Suomessa käytännössä juuri esiinny eli niiden merkitys katseluetäisyyteen on huomattavasti pienempi kuin esim. kuvan lomittelen aiheuttamien häiriöiden. Loppukommentit televisionäytöistä ja kuvan skaalauksesta Näytöistä yleensä Tavallaan ei mitään uutta ole auringon alla. Kännyköissä ja tableteissa on jo käytetty LED/LCD-näyttöjen ohella myös OLED-näyttöjä nimikkeellä AMOLED. Kännyköissä on jo jopa ollut Quantum Dot näyttöjä. Näiden mobiililaitteiden katselussa pätee aivan sama sääntö kuin suurissa televisioissakin. Niitä katsellaan niin, että pikselit näkyvät vähän pienemmässä kuin yhden kaariminuutin kulmassa. Jos näitä 5 tai 10 mobiililaitteita katsotaan 20 cm etäisyydeltä, kännykkää jopa lähempää, päästään samaan vaatimukseen: Näytön tarkkuuden pitää olla HD- tai UHD-luokkaa. Uutta on, että suuren television hyvin valovoimaiset ja suuret pikselit pystytään nyt tekemään niin, että valmistusprosessi on massatuotantoon tarpeeksi luotettava ja edullinen. Kuinka hyvin UHD-televisio skaalaa HD-lähetyksen täydeksi näytöksi (upconversion, upscaling) Tämä kysymys on varmasti se kriittisin näytettävän kuvan laadun kannalta, sillä Suomessa (kuten muuallakin) katsellaan toistaiseksi lähes poikkeuksetta HD-lähetyksiä, vaikka omistaisi UHD-television. Kysymykseen ei ole selkeää vastausta, eikä kovin seikkaperäistä argumentointia löydy edes googlaamalla. Monet asiantuntijat toistavat mielipiteissään, että täydellinen skaalaaminen ei ole edes teoreettisesti mahdollista. Toki näin, mutta samat asiantuntijat myöntävät, että parannusta voidaan saada aikaan, jopa merkittävää sellaista. Ovatpa asiantuntijat todistaneet demoja, joissa eivät ole pystyneet näkemään eroja alkuperäisen UHD:n ja sen HDversion välillä, kun viimeksi mainittu on ensin skaalattu takaisin UHD:ksi. Eihän sen pitäisi olla teoreettisesti mahdollista. Tällaisissa demoissa käytetään spesialisoituneiden yritysten HD:sta UHD:hen skaalaavaa laitetta. Kaikki ovat sitä miltä, että jos skaalaus tehdään huonosti, lopputulos huonontaa kuvaa eikä paranna sitä. Mutta on helppo kuvitella, että yksinkertaiset kuviot voi skaalata ongelmitta aivan täydellisesti, kuten viivan, ristin, kolmion, neliön, ympyrän, jne. Hyvin yksinkertainen mutta huono keino olisi laittaa 1080-tarkkuuden kuvan jokaisen vaaka- ja pystyjuovan väliin tyhjä pikselirivi, ja täyttää se vierekkäisten alkuperäisten pikselien keskiarvolla, pikselistä riippuen vaaka-, pysty- tai ristisuunnan keskiarvolla (yksinkertainen lineaarinen interpolointi). Näin saataisiin kerralla 2160-kuva. Tämä interpolointi on kuitenkin aivan liian suoraviivainen eikä huomioi mitenkään kuvakohteen muotoa. Esim. pelkkä hiukan vino ja terävä viiva olisi tarpeettoman pehmeä ja resoluutiosta johtuvat jaksottaiset pykälät jäisivät samansuuruisiksi ja samaan paikkaan. Alla on kuva tästä. Siinä parempi interpolointi terävöittää viivaa, mutta pykäläongelma jää.

6 6 Entä miten televisiovalmistajat tekevät tämän skaalauksen? Kuvan skaalauksessa käytetään apuna interpolointialgoritmia (päätellään uutta tietoa tunnettuihin kuvioihin perustuen), jolla muodostetaan uudet pikselit ympärillä oleviin pikseleihin perustuen ja sitten monistetaan ne. Algoritmiin voi kuulua esim. neljä vaihetta. Monet valmistajat kajoavat jopa kontrastiin kuvassa olevien kohteiden reunojen elävöittämiseksi. Tämä on monimutkainen prosessi ja vaatii lisäksi reaaliaikaisena erittäin suuren laskentatehon. Televisiovalmistajilla on periaatteessa kullakin oma skaalausmenetelmänsä, joka on varjeltu tehdassalaisuus. Käytännössä kuitenkin valtaosa televisiovalmistajista tukeutuu tällä hetkellä kahden suurimman korealaisen televisiovalmistajan näyttöpaneeleihin, ja siis skaalaukseen. Mikäli käytettään tällaisia hyviä näyttöjä, useat suomalaisetkin televisioalan asiantuntijat ovat todenneet, että skaalauksessa saavutetaan silminnähtävä kuvan parannus (siis verrattuna samaan kuvaan HD-television näytöltä). Tämä on merkittävää, koska kuvien erot ovat joka tapauksessa hyvin pieniä ja vaikeasti havaittavia. Onko kuva hyvän skaalauksen jälkeen sitten huonompi vai jopa parempi kuin alkuperäinen 4K, on paljolti makuasia: Skaalaus pyrkii pehmentämään hiukan muotojen ääriviivoja, ja usein on kyse siitä pitääkö enemmän hivenen pehmeämmästä kuvasta vai ei. Entä miten käytännön UHD-television ostotilanteissa (koko ja kuvan laatu) Tässä dokumentissa ja myös dokumentissa Smart TV alias/vs. Hybridi-tv on käytetty oletusta, että televisio osaa tehdä skaalauksen sen verran hyvin että se voi olla kooltaan 1,4-kertainen verrattuna HD-televisioon, kun katsellaan samalta etäisyydeltä. (Jos skaalaus ei paranna kuvaa ollenkaan, televisioiden pitäisi olla samankokoisia. Ja tietysti UHD-televisio voisi olla kooltaan kaksinkertainen, jos skaalaus olisi täydellinen. Kuvan laatu voi huonosti tehdyssä skaalauksessa myös huonontua, jolloin samalta etäisyydeltä katsottuna UHD-television pitäisi olla pienempi kuin HD-television). Kaiken edellä olevan perusteella tämä 1,4-kertainen koko lienee turvallinen oletus mitoittaa omaa UHD-television hankintaa, mikäli televisio ei ole halpavalmistajien mallia. Oletus voi olla jopa pessimistinen parin vuoden kuluttua.

7 7 Voit helposti laskea itse tarvittavan UHD-televisiosi koon tämän dokumentin jo laskettuja arvoja skaalaamalla (mitä kauempaa niin sitä suurempi koko, ja mitä lähempää niin sitä pienempi koko, skaalaa myös oman ja perheesi näöntarkkuuden mukaan eli tarvittava koko jaetaan lopuksi näön visus-arvolla). Tai katso suoraan tarvittava koko tämän dokumentin käyrästä, mutta muista jakaa käyrän antama koko 1,75 : llä, ja jakaa sitten vielä näkösi visus-arvolla. Ostotilanteessa on kuitenkin hyvä katsoa UHD-televisiosta vaikka Ylen lähettämää HD-kuvaa suunnittelemaltasi katsomisetäisyydeltä. Näin tulee samalla varmistettua UHD-näytön sopiva koko vielä näöntarkkuutesi testatusti huomioiden. Mikäli voit vielä katsoa rinnan HD-vastaanottimesta samaa kuvaa, voit vielä suorittaa UHD/HD-vertailun, ja varmistaa siten UHD-näytön skaalauksen toimivuuden ja muutenkin UHD-näytön yleisen laadun. Voit silloin myös omien havaintojesi perusteella päättää, kumman haluat ostaa, HD-television vai kalliimman UHDtelevision. Jos vertailee käytännössä Yle:n ja MTV3:n alkuperäisen HD-kuvan laatua UHD-televisiosta, MTV3 voi näyttää samalta etäisyydeltä katsottuna hiukan paremmalta olettaen että kuvan alkuperäislaatu on hyvä ja että television näytön ylöspäin skaalaus toimii hyvin. Erot ovat kuitenkin pieniä. Mutta liikkumattomalla kuvalla Ylen kuva voi olla jopa parempi, onhan 1080:sta vähemmän skaalattavaa kuin 720:sta. Käytännössä UHD-televisio on tavallisesti vertailutilanteessa selvästi kirkkaampi kuin HD-televisio ja siinä on vielä kontrastin lisääjä. Siten UHD-kuva näyttää vertailtaessa peruslähtökohtaisesti paremmalta, ja jopa ansiottoman paljon terävämmältä, mikä vaikeuttaa muuta kuvan laatuvertailua. Himmeän kuvan yleisvaikutelma on kovin huono, mutta himmeys peittää virheitäkin. HD-televisiot voitaisiin teknisesti valmistaa yhtä kirkkaiksi, joten näyttää siltä, että valmistajat panostavat nyt UHD-television laatuun ja jättävät HD-television laadun kehittelyn toistaiseksi vähemmälle. Vielä on niin, että kuvan kirkkauksissa on usein huomattavan suuria valmistajakohtaisia eroja (vaikka ne olisivat kaikki uusia LED/LCD-televisoita, ja kaikki UHD tai kaikki HD). Näin siitä huolimatta, että näyttöpaneelit ovat alun perin muutaman suuren TV-valmistajan tekemiä. Joko alkuperäisvalmistajat eivät myy tai muut valmistajat eivät osta hyviä näyttöpaneeleita. Tämä ilmiö liittynee siihen, että näyttöpaneelien kirkkaus (ja siten myös havaittava kuvan kontrasti) kasvaa vuosittain uusien mallien myötä. TV-maailma on muuttunut viimeisinä kuukausina valtavasti. Kun lukee kotiin viikoittain kannettuja mainoksia tai vierailee vaikkapa Prisman TV osastolla, huomaa että ylivoimainen valtaosa myytävistä televisioista on nykyään UHD-televisioita. HD televisioita saa suorastaan etsiä jopa niin, että UHD/HD-vertailu myymälässä vaikeutuu kun ei löydä sopivan kokoista HD-televisiota. Trendi varmasti jatkuu. Siten HD-lähetysten katsominen UHD-televisiosta tulee kotioloissa olemaan jatkossa hyvin yleistä. Tällöin joudutaan usein pakostakin tilanteeseen, jossa pienehköä UHD-televisiota katsotaan samalta etäisyydeltä kuin mitä olisi katsottu samankokoista HD-televisiota. Sillä kotiin ei yksinkertaisesti mahdu tai ei haluta suurempaa. Mutta hyvä niin, onhan se vähintään yhtä terävä ja kirkkaampi.

8 8 P.S. Ari Ikosen nyrkkisääntö normaalinäköiselle television Nokia-ajoilta Katso SD-televisiota etäisyydeltä, jolta ojennetun oikean kätesi nyrkkiin puristettu kämmen (sormet vasemmalla) peittää juuri ja juuri koko television näkyvän kuva-alan korkeussuunnassa. Katso HD-televisiota niin, että molemmat nyrkit pinottuna toistensa päälle peittävät television kuvan (kuva peittyy siis 2 nyrkinmitalla). Tätä voisi ehkä nyt laajentaa: Katso UHD-televisiosta HD-lähetyksiä niin, että ylempi nyrkki korotetaan peukalon verran ylemmäs (jolloin tavallaan siis vajaat 3 nyrkinmittaa peittää television kuvan). Toisaalta kuvan kontrasti ja värien dynamiikka eli HDR voidaan katsoa kuvan kokonaislaadun kannalta tärkeämmäksi kuin kuvan tarkkuuden lisäys HD:stä UHD:hin. Tätä mieltä ovat nimenomaan alan asiantuntijat ja TV-toimijat. BBC ja NHK ovat hahmotelleet tapaa, jolla HDR voitaisiin toteuttaa broadcast verkoissa niin, että HDR toimisi myös HD-lähetyksissä. Severipohjaisissa eli ei-reaaliaikaisissa UHD streamaus-palveluissa, kuten Netflix tai Amazon Prime Instant Video, HDR on huomattavasti helpommin toteutettavissa ja jo todellisuutta. HDR on voitu toteuttaa ongelmitta myös uuteen Ultra HD Blu-ray soittimeen.

9 9 Kirjallisuusviitteet: Upscaling Ei selkeätä numeroarvoja antavaa viitettä, mutta katso esimerkiksi linkkiä: tai linkkiä jonka katselutestien mukaan television tekemä skaalaus onnistuu hyvin kuvan parantamisessa, muttei ihan täydellisesti. Joitakin hienon hienoja yksityiskohtia katoaa alkuperäiseen UHD-kuvaan verrattuna. Mutta artifacteja ei ole. Eli HD-kuvaan verrattuna hienon hienoja yksityiskohtia on merkittävästi enemmän ja kuvakohteiden reunat ovat kauttaaltaan tasaisemmat HD-kuvan reunojen rosoisuuteen nähden. tai linkkiä jossa valotetaan miten upscaling toimii, ja onko siitä hyötyä. Kuvan lomittelun vaikutus optimaaliseen katseluetäisyyteen Jukka Hämäläinen, HDTV displays, Broadcasting Engineering World Edition -lehti May 2004 Miten HDR voidaan toteuttaa broadcast-verkoissa Tämä linkki luotaa UHD-vastaanottimiin tarvittavaa HLG-ominaisuutta (Hybrid Log Gamma), jolla HDR saataisiin toteutettua broadcast verkkoihin (BBC/NHK). Tätä HDR:n toteutustapaa vastaanotinvalmistajat ovat alkaneet BBC:n mukaan toteuttaa vuoden 2016 lopulla, jolloin se hyväksyttiin myös DVB-suosituksiin. Hankaluutena järjestelmän luomisessa on live-tuotannossa tarvittavan enkoodauksen toteuttaminen. Mikäli NorDigin kautta päädytään aikanaan Pohjoismaissa ja sitten Suomessakin HLG:n käyttöön, ainakin johtavan korealaisen ja johtavan japanilaisen laitetoimittajan mukaan uusimman sukupolven UHD TV-laite voidaan päivittää (software update tai firmware update) sitä tukevaksi, ellei se sitä jo tue. Kaiken lisäksi HDR:ssä on kaksi kilpailevaa perusstandardia: Teollisuusallianssin HDR10 (nykyisin myytävissä UHD-vastaanottimissa, myös Netflix-pavelussa) ja Dolby Vision. Näiden molempien toteutus tarvitsee tuotantoympäristöön hankalan metadatan, mikä voidaan välttää HLG:n avulla.

10 10 Suomen NorDigista täsmennetty Unified-spesifikaatio mainitsee jo UDH:n ja HEVC-kuvakoodauksen, ja antaa siten mahdollisuuden testata UHD-television perustoiminnon Antenna Ready HD testien yhteydessä. NorDig ei itse vielä mainitse mitään UHD:sta, mutta HEVC, HDR yms. työ on käynnissä, ja seuraava NorDig Unified versio ilmestynee jo tänä vuonna. Suomen antenniverkon nykyiset Rules of Operation, RoO, eli verkon toimintasäännöt Nämä eivät vielä luonnollisesti voi ottaa kantaa antenniverkon UHD-lähetyksiin.