EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunta 18. syyskuuta 2001 LAUSUNTO kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnalta työllisyys- ja sosiaalivaliokunnalle Loppukertomus yhteisön Leonardo da Vinci -toimintaohjelman ensimmäisen vaiheen ( ) toteuttamisesta (KOM(2000) 863 C /2069(INI)) Valmistelija: Christa Prets AD\ doc PE

2 PE /8 AD\ doc

3 ASIAN KÄSITTELY Kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunta nimitti 22. maaliskuuta 2001 pitämässään kokouksessa valmistelijaksi Christa Pretsin. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta 3. ja 18. syyskuuta 2001 pitämissään kokouksissa. Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Giuseppe Gargani (puheenjohtaja), Pedro Aparicio Sánchez, Marielle de Sarnez, Robert J.E. Evans (Lissy Grönerin puolesta), Cristina Gutiérrez Cortines (Christopher Heaton-Harrisin puolesta), Thomas Mann (Ruth Hieronymin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Maria Martens, Pietro-Paolo Mennea, Barbara O'Toole, Doris Pack, Roy Perry, Mónica Ridruejo, The Earl of Stockton (Theresa Zabellin puolesta), Kathleen Van Brempt, Luckas Vander Taelen, Eurig Wyn ja Sabine Zissener. AD\ doc 3/8 PE

4 LYHYET PERUSTELUT TAUSTAA 1. Maastrichtin sopimuksella yhteisön toimivaltaa laajennettiin kattamaan myös ammatillisen koulutuksen ala. Leonardo da Vinci -ohjelma ( ) oli tämän alan ensimmäinen yhdennetty yhteisön ohjelma. Ohjelmalla oli määrärahoja 620 miljoonaa euroa ja sen pääasiallisena tavoitteena oli valtioiden rajat ylittävien (ohjelmaan osallistui 29 maata) koulutusjärjestöjen välisten hankkeiden ja kumppanuussuhteiden tukeminen. Ohjelman täytäntöönpano keskeytyi tilapäisesti vuonna 1999, jolloin komissio päätti olla uusimatta sopimustaan teknisen avun toimiston kanssa. Tästä ongelmasta huolimatta ohjelmaa laajennettiin ja Leonardo da Vinci II -ohjelmalla ( ) on määrärahoja 1,15 miljardia euroa. KOMISSION KERTOMUS 2. Komission kertomus perustuu ulkoiseen arviointiin, jonka on tehnyt konsultointiyritys Deloitte & Touche, kansallisten viranomaisten kertomuksiin sekä eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kertomuksiin. Komission kertomuksessa arvioidaan Leonardo I -ohjelmaa ja ehdotetaan kaikilla ohjelman osa-alueilla, mihin toimiin olisi ryhdyttävä sen varmistamiseksi, että Leonardo II -ohjelma toimisi paremmin. 3. Ohjelman saavutukset: Leonardo I -ohjelma kokosi yhteen yhteistyökumppania työskentelemään valtioiden rajat ylittävien hankkeiden parissa, luomaan yhteistyöverkostoja ja vaihtamaan hyviä käytäntöjä, ja siitä tuettiin lähes harjoittelijan harjoittelujaksoa ja sijoittamista. Ohjelma toimi myös innovaatio- ja kokeilutoiminnan kehittämiskeskuksena, ja siitä tuettiin yli 2 500:aa pilottihanketta. Ohjelma auttoi myös jäsenehdokasvaltioita valmistelemaan ammatillisen koulutuksen alan ohjelmiaan Euroopan unioniin liittymistä varten. 4. Ohjelman suunnittelu: Leonardo da Vinci I -ohjelma oli viiden edeltävän ohjelman yhdistelmä, jolla oli 19 neljään eri osaan jaettua tavoitetta sekä 23 toimenpidettä. Ohjelmassa käytettiin lisäksi kolmea erilaista hankkeiden valintamenettelyä. Ei ole mitenkään yllättävää, ettei ohjelmassa ollut otettu täysin huomioon kohderyhmää ja että eri painopistealojen, ohjelman osien, toimenpiteiden ja tavoitteiden monimutkaisuus kuitenkin aiheutti vaikeuksia ohjelman toimijoille ja haittasi ohjelman alkuperäisten tavoitteiden saavuttamista. Leonardo da Vinci II -ohjelma onkin yksinkertaisempi. Tavoitteiden määrä on vähennetty kolmeen (ihmisten ja erityisesti nuorten ammattitaidon ja -pätevyyden vahvistaminen alustavan ammatillisen koulutuksen avulla, jatkuvan ammatillisen koulutuksen ja tietojen ja taitojen elinikäisen oppimisen laadun parantaminen ja niihin mukaan pääsemisen helpottaminen, ammatillisesta koulutuksesta innovaatioille koituvien myönteisten vaikutusten edistäminen ja vahvistaminen). Toimenpiteiden määrä vähennettiin viiteen (harjoittelijoiden ja kouluttajien valtioiden rajat ylittävien liikkuvuushankkeiden tukeminen, sellaisten valtioiden rajat ylittävien pilottihankkeiden tukeminen, joiden avulla pyritään kehittämään ja välittämään ammatillisen koulutuksen innovaatioita ja laatua, kielitaidon edistäminen ammatillisessa PE /8 AD\ doc

5 koulutuksessa, valtioiden rajat ylittävien verkostojen perustaminen, viitemateriaalin kerääminen). Komissio pyrkii keventämään hankekumppaneiden hallinnollista taakkaa yksinkertaistamalla hakemuslomakkeita ja raportointivaatimuksia. Neuvosto hylkäsi ehdotuksen, joka koski valintamenettelyjen määrän vähentämistä kolmesta kahteen. 5. Täydentävyys: Leonardo-ohjelma toimi yhteisön ohjelmien (esim. Sokrates- ja Youth-ohjelmat) rinnalla, ja tässä oli selvästikin kaksoisrahoituksen vaara. Eri ohjelmien välinen koordinointi oli vaikeaa, koska niitä hallinnoitiin eri tasoilta käsin (Euroopan unionista, kansalliselta ja alueelliselta tasolta). Ei ole tullut ilmi selviä todisteita merkittävistä päällekkäisyyksistä eikä hankkeiden kaksoisrahoituksesta, mutta tilaisuudet yhteistoiminnan kehittämiseen menivät hukkaan. Deloitte & Touche -konsultointiyritys tuli siihen johtopäätökseen, että EU:n eri ohjelmat näyttivät toimivan pikemminkin rinnakkain kuin yhtenäisesti. Leonardo II -ohjelmaan kuuluu suunnitelma, joka koskee Sokrates- ja Youth-ohjelmien kanssa toteutettavia yhteisiä toimia. Ohjelmassa kaavaillaan myös täydentävyyttä tutkimustoimintaa koskevan puiteohjelman kanssa. Komissio myöntää, että useiden yhteisöohjelmien koulutustarjonnan moninaisuus edellyttää strategisempaa lähestymistapaa, jotta julkiset varat voidaan käyttää tehokkaasti. 6. Hallinnointi: Leonardo I -ohjelmassa 80:tä prosenttia rahoituksesta hallinnoitiin keskitetysti (toisin sanoen komissio hallinnoi kyseistä osuutta), ja kansalliset toimistot hallinnoivat siitä 20:tä prosenttia. Hakijat katsoivat yleensä kansallisen tason hallinnoinnin olevan tehokasta, mutta valittivat kuitenkin Euroopan unionin liiallisesta byrokratiasta ja pitkistä maksujen viivästymisistä. Leonardo II -ohjelman määrärahoista 80 prosenttia hallinnoidaan kansallisella tasolla. Mukaan valitaan vähemmän hankkeita, mutta niille myönnetään enemmän varoja. Käyttöön on otettu hankkeiden johtajien käsikirja, uudet ulkoista teknistä apua koskevat suuntaviivat sekä komission ja kansallisten toimistojen välinen standardisopimus. 7. Panosten ja tuotosten suhde sekä levittäminen: Kertomuksessa todetaan, että hallinnolliset kulut mukaan lukien ohjelmaan käytettiin yhteisön rahoja 794 miljoonaa euroa (Deloitte & Touche -konsultointiyrityksen kertomuksen arvion mukaan 801 miljoonaa euroa) lähinnä valtioiden rajat ylittävää liikkuvuutta koskeviin hankkeisiin ja pilottihankkeisiin. Kilpailu rahoituksesta oli kovaa; vain vajaa kolmannes ehdotuksista hyväksyttiin. Ohjelman tulosten levittäminen toteutettiin epätyydyttävästi ja siten menetettiin mahdollisuus luoda yhteyksiä Euroopan työllisyysstrategiaan. Leonardo II -ohjelmassa komissio pyrkii työskentelemään läheisemmin jäsenvaltioiden kanssa ja pyytää apua CEDEFOPilta (Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus) ja Euroopan koulutusvirastolta. 8. Vaikutukset: Saavutettiinko ohjelmassa sille asetetut yleiset ja erityiset tavoitteet? Komission mielestä monilta osin on vielä liian aikaista sanoa mitään, ja tulosten mittaaminen on lisäksi vaikeaa, koska tavoitteita on monia, ne limittyvät keskenään eikä niitä voida ilmaista määrällisesti. Ohjelmalla oli varmastikin eniten vaikutusta niihin toimijoihin, jotka osallistuivat siihen suoraan. Pilottihankkeisiin osallistuminen paransi valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä, liikkuvuushankkeisiin AD\ doc 5/8 PE

6 osallistuminen merkitsi arvokasta ammatillista koulutusta ja kulttuurillista kokemusta melkein eurooppalaiselle nuorelle. On vielä liian varhaista arvioida ohjelman vaikutusta useimpiin kansallisiin koulutusohjelmiin, mutta näkyvissä on merkkejä siitä, että ohjelma oli merkittävä jäsenehdokasvaltioiden kannalta. Osallistujien työllisyysnäkymät paranivat, mutta yleisesti ottaen ohjelman vaikutus sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan, henkiseen pääomaan sijoittamiseen ja elinikäiseen oppimiseen arvioidaan vähäiseksi. Sillä oli jopa vähemmän vaikutusta työmarkkinaosapuolten väliseen vuoropuheluun tai naisten yhtäläisien mahdollisuuksien edistämiseen. Sitä vastoin ponnistelut, jotka tehtiin vertailukelpoisten tietojen vaihdon edistämiseksi kansallisten viranomaisten välillä, eivät tulleet kalliiksi ja tuottivat kuitenkin vaikuttavia tuloksia. Leonardo II -ohjelma on vahvistanut ohjelman valtioiden rajat ylittävää ulottuvuutta (kumppaneiden on nyt oltava lähtöisin kolmesta eikä kahdesta valtiosta), ja komissio pyrkii entistä tehokkaammin varmistamaan, että hankkeiden tulokset välitetään kansallisille viranomaisille ja lisäksi jotkut hankkeet otetaan esiin mallituotteina. VALMISTELIJAN HUOMIOT 9. Ajoissa toimitettavat ja täydelliset kertomukset: Myöhästymiset kertomusten jättämisessä johtivat siihen, että komission kertomus, joka perustuu kyseisiin kertomuksiin, myöhästyi kuusi kuukautta. Kertomus on kaikesta huolimatta vieläkin puutteellinen, ja komissio myöntää, että hankkeiden tulokset eivät vielä olleet kaikilta osin saatavilla (erityisesti vuosilta 1998 ja 1999). Hankkeiden rahoituksen ja lopullisen arvioinnin välillä tulee tietysti aina olemaan aikaviive. Euroopan parlamentti ei kuitenkaan voi laatia lausuntoja ja mietintöjä puutteellisten tietojen pohjalta, joten jos parlamentille on tarkoitus tiedottaa asioista perusteellisesti, komission ja kansallisten viranomaisten on toimitettava kertomuksensa täsmällisesti. On myös huolestuttavaa, että komissio ja ulkopuoliset arvioijat antavat erilaisia arvioita ohjelman kokonaiskustannuksista. 10. Leonardo I -ohjelman suunnittelu ja ohjelman hallinnoinnin heikkoudet: Tavoitteiden ja toimenpiteiden määrän vähentäminen Leonardo II -ohjelmassa on varsin tervetullutta. Siirtyminen keskitetystä hajautettuun kulujen hallinnointiin on myös varsin järkevää. Kansallisella tasolla tapahtuva hallinnointi on huomattavasti käyttäjäystävällisempää, ja sen avulla voidaan ottaa paremmin huomioon alueelliset ja kansalliset erityispiirteet. Valintamenettelyjen suuri määrä oli kuitenkin pääasiallinen syy, joka aiheutti hämmennystä hakijoiden keskuudessa ensimmäisessä vaiheessa, ja useiden valintamenettelyjen säilyttäminen jatkossa on huolestuttavaa. Tilaisuutta ottaa opiksi siitä, että hallinnollisten järjestelyjen pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaisia ja että tätä periaatetta voitaisiin alkaa soveltaa kaikissa sisäpolitiikkaa koskevissa ohjelmissa, ei nähtävästi ole osattu hyödyntää. 11. Täydentävyys: Yhteisön ohjelmien on toimittava yhdennetymmin ja niiden on maksimoitava kumulatiivinen vaikutuksensa, ja niistä on välityttävä selkeä strateginen visio. Tällaisen vision puuttuminen ei ole mitenkään puolustettavissa tilanteessa, jossa yksi ainoa pääosasto hallinnoi useita ohjelmia. Yhteistoimien tukeminen uuden PE /8 AD\ doc

7 sukupolven, opetus-, koulutus-, ja nuoriso-ohjelmien alalla sekä toimintoihin perustuva budjetoinnin käyttöönotto saattaisivat auttaa vahvistamaan täydentävyyttä. Komission pitäisi perustaa jokaiseen pääosastoonsa strategisen suunnittelun yksikkö, ja parlamentin ja neuvoston pitäisi komission ehdotuksia käsitellessään vaatia selkeitä osoituksia täydentävyydestä, yhteistoiminnasta, strategiasta sekä siitä, että rahalle saadaan vastinetta, unohtamatta myöskään eurooppalaista lisäarvoa. JOHTOPÄÄTÖKSET Kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyys- ja sosiaalivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy: 1. pahoittelee, että vaikka Leonardo-ohjelman ensimmäinen vaihe kesti vuodesta 1994 vuoteen 1999, loppuarviointikertomuksessa on kuitenkin puutteellisia tietoja vuosilta 1998 ja 1999; 2. katsoo, että avoimuuden ja demokraattisen vastuullisuuden nimissä komission, kansallisten viranomaisten ja muiden Euroopan yhteisön ohjelmiin osallistuvien toimijoiden on laadittava ohjelmien hallinnointia ja julkisten varojen käyttöä koskevat kertomuksensa ajoissa ja että kertomusten on oltava täydellisiä; 3. toivoo saavansa jäsenvaltioiden toteuttaman ohjelman hallintotoimien hajautuksen jälkeen takeet julkisten varojen moitteettomasta hallinnasta ja selkeän näkemyksen siihen liittyvistä valvontakeinoista; 4. kehottaa komissiota varmistamaan, että Leonardo II -ohjelman täytäntöönpanoa koskevat kesäkuulle 2002 ja kesäkuulle 2004 kaavaillut välikertomukset sekä joulukuulle 2004 kaavaillut ohjelman jälkimmäisen puoliskon suuntaviivat saadaan ajoissa valmiiksi; 5. katsoo, että ollakseen tehokkaista yhteisön ohjelmien on tähdättävä yksinkertaiseen hallintoon niin suuressa määrin kuin se sopii yhteen ohjelmien tavoitteiden saavuttamisen ja kohtuullisten kustannusten kanssa; pitää myönteisenä tavoitteiden ja toimenpiteiden määrän vähentämistä sekä suuremman kustannusosuuden hajautettua hallintoa Leonardo-ohjelman toisessa vaiheessa; toivoo, että kansalliset toimistot tiedottavat jatkossa asianmukaisesti kansalaisille sekä alueellisille ja paikallisille viranomaisille; pahoittelee kuitenkin, että kolme valintamenettelyä on säilytetty; 6. pitää huonoa tulosten levittämistä Leonardo I -ohjelman todellisena heikkoutena; pitää myönteisinä komission ponnisteluja tämän asian parantamiseksi Leonardo II -ohjelmassa; 7. toteaa, että Leonardo-ohjelma ei ole saavuttanut yritysmaailmaa, ja pyytää komissiota AD\ doc 7/8 PE

8 jatkossa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin yritysten osallistumisen kannustamiseksi; 8. kehottaa komissiota perustamaan liikkuvuuden ja nuorten osallistumisen helpottamiseksi komission Internet-sivustoon yrityspörssin, jota ohjelman tulevat apurahansaajat ja kansalliset toimistot voivat käyttää; 9. pyytää, että komissio pitää yritysten laatuindikaattorina koulutukseen osallistuvien ulkomaisten opiskelijoiden, opettajien tai teknisten toimihenkilöiden määrää; 10. pahoittelee Leonardo I -ohjelman vähäistä myötävaikutusta sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen ja elinikäisen oppimisen edistämiseen; korostaa, että yhteisön ohjelmien avulla on pyrittävä poistamaan pätevien ja vähemmän pätevien ihmisten välinen levenevä kuilu ja vähentämään sosiaalista epätasa-arvoisuutta; odottaa Leonardo II -ohjelman vaikuttavan enemmän näihin asioihin; 11. on erityisen pettynyt siihen, että Leonardo I -ohjelma on myötävaikuttanut varsin vähän naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien luomiseen, ja odottaa Leonardo II -ohjelman vaikuttavan enemmän tähän asiaan; 12. korostaa, että ohjelmien kautta järjestetyn työharjoittelun myötä hankitun ammattipätevyyden ja -kokemuksen täysi vastavuoroinen tunnustaminen on tarpeen; 13. katsoo, että Sokrates- Nuoriso- ja Leonardo-ohjelmien pitäisi toimia yhdennetymmin ja että niiden olisi pyrittävä välttämään päällekkäisyyksiä ja muista lähteistä peräisin olevan kaksoisrahoituksen mahdollisuutta ja maksimoimaan niiden kumulatiiviset vaikutukset ja välittämään selkeä strateginen visio; 14. kehottaa näin ollen komissiota perustamaan jokaiseen pääosastoonsa strategisen suunnittelun yksikön, jonka tehtävänä olisi vuosittaisen kustannussuunnitelman laatiminen komission hallinnoimien ohjelmien ja toimien täydentävyyden ja yhteistoiminnan maksimoimiseksi ja sen varmistamiseksi, että rahalle saadaan vastinetta unohtamatta myöskään eurooppalaista lisäarvoa; kehottaa komissiota perustamaan myös strategisen suunnittelun keskusyksikön, jonka tehtävänä olisi yksittäisten pääosastojen työn koordinoiminen. PE /8 AD\ doc