METSÄN MONET KASVOT YLÄLAPPILAISTEN MIELIPITEITÄ METSÄN ERI KÄYTTÖMUODOISTA

Transkriptio

1 OPINNÄYTETYÖ Mikko Parviainen Joni Seppä METSÄN MONET KASVOT YLÄLAPPILAISTEN MIELIPITEITÄ METSÄN ERI KÄYTTÖMUODOISTA METSÄTALOUDEN KOULUTUSOHJELMA

2 ROVANIEMEN AMMATTIKORKEAKOULU LUONNONVARA-ALA Metsätalouden koulutusohjelma Opinnäytetyö METSÄN MONET KASVOT YLÄLAPPILAISTEN MIELIPITEITÄ METSÄN ERI KÄYTTÖMUODOISTA Mikko Parviainen ja Joni Seppä 2005 Metsäntutkimuslaitos Tapio Sironen

3 Luonnonvara-ala Metsätalouden koulutusohjelma Opinnäytetyön tiivistelmä Tekijä Mikko Parviainen ja Joni Seppä Vuosi 2005 Toimeksiantaja Työn nimi Sivu- ja liitemäärä Metsäntutkimuslaitos Metsän monet kasvot Ylälappilaisten mielipiteitä metsän eri käyttömuodoista Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalla on käynnistynyt keväällä 2004 monitieteinen Ylä-Lapin metsien kestävä käyttö tutkimushanke. Hankkeen tavoitteena on löytää keinoja, jotka mahdollistaisivat eri elinkeinojen ja metsänkäyttömuotojen kestävän käytön ja päällekkäistoiminnan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ylälappilaisten ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä alueen metsiin ja luontoon perustuvista elinkeinoista ja käyttömuodoista. Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka lähetettiin 2220:lle satunnaisesti valitulle ylälappilaiselle. Kerätystä aineistosta laskettiin frekvenssijakaumat ja taustamuuttujien välisiä riippuvuuksia testattiin ristiintaulukoinnilla ja Pearssonin chi 2 -testillä. Ylälappilaiset pitivät matkailua kannattavampana elinkeinona Ylä-Lapissa kuin poro- tai metsätaloutta. Elinkeinojen kannattavuus arvioitiin eri kunnissa eri tavalla. Inarilaiset katsoivat metsätalouden merkityksen suuremmaksi kuin muissa kunnissa, kun taas Utsjoella koettiin porotalouden merkitys suuremmaksi kuin muualla. Metsätalouteen suhtauduttiin melko myönteisesti, ainoastaan koneelliset metsänhakkuut ja maanmuokkaus herättivät negatiivisia ajatuksia ylälappilaisissa. Luonnonsuojelulla katsottiin olevan merkitystä eniten alueen kulttuurin ja elämäntavan säilymiseen. Luonnonsuojelulla katsottiin myös olevan myönteisiä vaikutuksia porotalouteen, mutta kielteisiä vaikutuksia metsätalouteen. Metsä- ja porotalouden rinnakkaistoiminta nähtiin myönteisenä asiana eikä niiden katsottu aiheuttavan toisilleen haittaa kovinkaan paljon. Avainsanat porotalous, metsätalous, luonnonsuojelu, yhteensovittaminen, elinkeino, luonnonkäyttömuoto

4 Rovaniemi Polytechnic Abstract of Thesis School of forestry Author Mikko Parviainen ja Joni Seppä Year 2005 Commissioned by Subject of thesis Number of pages Finnish Forest Research Institute Various faces of forest Local people s opinions about the sources of livelihoods and traditional forms of land use based on forests in northernmost Lapland The Rovaniemi Research station of the Finnish Forest Research Institute started a multidisciplinary research program, Sustainable Use of the Forests in northernmost Lapland, in spring The project focuses on the generation of scientific knowledge, practical instruments, alternatives and decision support for the planning and organization of land use in the area. The final goal is to organize land use in the area in an ecologically and socioeconomically sustainable way. The goal of this research is to determine the opinions of the local people about the sources of livelihood and other traditional forms of land use based on forests and nature in northernmost Lapland. The research material was collected, by sending a questionnaire to 2220 randomly selected inhabitants of northernmost Lapland. Frequencies and correlations between different variables were tested by cross tabulations and Pearson Chi-Square tests. The respondents considered tourism to be the most profitable source of livelihood in northernmost Lapland, although there was some variation between the municipalities in this respect. The inhabitants of Inari municipality considered the importance of forestry, and the inhabitants of Utsjoki municipality considered the importance of reindeer husbandry, to be greater than the other respondents. The overall attitude towards forestry was fairly positive, the only exception being the attitude towards mechanical felling and soil preparation. The most important factor of nature conservation was considered to be the survival of the area s traditional culture and life style. Nature conservation also had positive effects on reindeer husbandry, but its effects on forestry were negative. Carrying out forestry and reindeer husbandry side by side was seen to be positive and the detrimental effects on each other were seen to be relatively insignificant. Keywords reindeer husbandry, forestry, nature conservation, source of livelihood, forms of nature using Key words Special remarks stock maintenance, database, (1 7 pcs) The thesis includes a multimedia presentation.

5 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT YHTEENSOVITTAMISEN ONGELMA METSÄTALOUS YLÄ-LAPISSA Metsien hyödyntämisen ja puunmyynnin alkuvaiheet Suojametsäsäädökset Talousmetsäkäyttö Metsätalouden toimintaympäristö POROTALOUS YLÄ-LAPISSA Porotalouden alkuvaiheet Porotalous tänään LUONNONSUOJELU YLÄ-LAPISSA Ensimmäiset suojelualueet Kessin kiistoista erämaa-alueiden perustamiseen TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO AINEISTON KERÄÄMINEN JA KÄSITTELY VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT YLÄLAPPILAISTEN MIELIPITEITÄ METSÄTALOUDESTA JA METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVISTÄ METSÄTALOUS JA SIIHEN LIITTYVÄT ASIAT METSÄTALOUDEN HAITTA MUILLE LUONNONKÄYTTÖMUODOILLE METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVIEN TÄRKEYS YLÄLAPPILAISTEN MIELIPITEITÄ POROTALOUDESTA ERI ASIOIDEN VAIKUTUS POROTALOUTEEN POROTALOUDEN HAITTA MUILLE LUONNONKÄYTTÖMUODOILLE YLÄLAPPILAISTEN MIELIPITEITÄ LUONNONSUOJELUSTA JA LUONNONSUOJELUALUEISTA LUONNONSUOJELUN MERKITYS ALUEEN KEHITYKSEEN, HYVINVOINTIIN JA KULTTUURIIN LUONNONSUOJELUALUEISIIN LIITTYVÄT ASIAT LUONNONSUOJELUALUEIDEN TÄRKEIMMÄT TEHTÄVÄT LUONNONSUOJELUN HAITTA MUILLE LUONNONKÄYTTÖMUODOILLE YLÄLAPPILAISTEN MIELIPITEITÄ ELINKEINOJEN TALOUDELLISESTA MERKITYKSESTÄ JA KANNATTAVUUDESTA ELINKEINOJEN TALOUDELLINEN MERKITYS LUONTOA HYÖDYNTÄVIEN ELINKEINOJEN KANNATTAVUUS LUONTOA HYÖDYNTÄVIEN ELINKEINOJEN MERKITYS ALUEEN PAIKALLISTALOUDELLE JA PALVELUJEN KEHITTYMISELLE YLÄLAPPILAISET LUONNONKÄYTTÄJINÄ SEKÄ HEIDÄN MIELIPITEENSÄ JOKAMIEHENOIKEUKSISTA JA LUONNONKÄYTÖSTÄ PÄÄTTÄMISESTÄ YLÄLAPPILAISTEN LUONNONKÄYTTÖTOTTUMUKSET JA LUONTOHARRASTUKSET JOKAMIEHENOIKEUDET JA NIIDEN RAJOITTAMINEN YLÄ-LAPIN ULKOPUOLELLA ASUVILTA TAULUKKO 39. MINKÄ VERRAN MATO- ONGELLA JA PILKILLÄ KALASTAMISTA TULISI RAJOITTAA ALUEEN ULKOPUOLISILTA MAANKÄYTTÖMUOTOJEN MÄÄRÄT LUONNONKÄYTTÖMUOTOJEN KIELTÄMINEN PÄÄTÖSVALLAN JAKAMINEN TULOSTEN TARKASTELU PÄÄTELMÄT LÄHTEET

6 LIITTEET KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO KUVIO 1. PORONOMISTAJIEN MÄÄRÄ YLÄ-LAPISSA ( PALISKUNTAINYHDISTYS 2005 )...17 KUVIO 2. LUKUPOROJEN MÄÄRÄ YLÄ-LAPISSA ( PALISKUNTAINYHDISTYS 2005) KUVIO 3. VASTAAJIEN IKÄLUOKKAJAKAUMA...22 KUVIO 4. VASTAAJIEN ASUINKUNTAJAKAUMA...23 KUVIO 5. VASTAAJIEN KOULUTUSLUOKKAJAKAUMA...24 KUVIO 6. VASTAAJIEN AMMATTILUOKKAJAKAUMA...24 KUVIO 7. MILLAISENA VASTAAJAT KOKEVAT METSÄ- JA POROTALOUDEN RINNAKKAISTOIMINNAN YLÄ- LAPISSA...26 KUVIO 8. VASTAAJIEN MIELIPITEET YMPÄRIVUOTISISTA METSÄAUTOTEISTÄ. TAUSTAMUUTTUJANA ETNINEN IDENTITEETTI...30 KUVIO 9. MINKÄ VERRAN METSÄTALOUDESTA ON VASTAAJIEN MIELESTÄ HAITTAA MATKAILULLE YLÄ- LAPISSA KUVIO 10. VASTAAJIEN MIELIPITEET METSÄTALOUDEN LUONNONSUOJELULLE AIHEUTTAMAN HAITAN MÄÄRÄSTÄ YLÄ-LAPISSA KUNNITTAIN. INARI KUVIO 11. VASTAAJIEN MIELIPITEET METSÄTALOUDEN POROTALOUDELLE AIHEUTTAMAN HAITAN MÄÄRÄSTÄ YLÄ- LAPISSA KUNNITTAIN KUVIO 12. METSIEN SUOJELU METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVÄNÄ VASTAAJIEN MIELESTÄ KUVIO 13. PUUNTUOTANTO PAIKALLISTEN JATKOJALOSTAJIEN TARPEISIIN METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVÄNÄ VASTAAJIEN MIELESTÄ...35

7 3 KUVIO 14. PUUNTUOTANTO YLÄ-LAPIN ULKOPUOLISEN METSÄTEOLLISUUDEN TARPEISIIN METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVÄNÄ VASTAAJIEN MIELESTÄ...36 KUVIO 15. METSIEN SUOJELU METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVÄNÄ PAIKKAKUNNITTAIN KUVIO 16. METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVÄ PUUNTUOTTAJANA PAIKALLISTEN JATKOJALOSTAJIEN TARPEISIIN KUNNITTAIN. INARI...43 KUVIO 17. VASTAAJIEN SUHTAUTUMINEN METSÄNUUDISTAMISEN VAIKUTUKSESTA POROTALOUTEEN KUVIO 18. VASTAAJIEN SUHTAUTUMINEN METSÄAUTOTEIDEN VAIKUTUKSESTA POROTALOUTEEN KUVIO 19. NYKYISEN POROLAITUMIEN KUNNON VAIKUTUS POROTALOUTEEN VASTAAJIEN MIELESTÄ...47 KUVIO 20. VASTAAJIEN SUHTAUTUMINEN EU:N VAIKUTUKSESTA POROTALOUTEEN KUVIO 21. METSÄ- JA POROTALOUDEN RINNAKKAIN TOIMIMISEN VAIKUTUS POROTALOUTEEN VASTAAJIEN MIELESTÄ KUVIO 22. PETOVAHINKOKORVAUSTEN VAIKUTUS POROTALOUTEEN SAAMELAISTEN JA SUOMALAISTEN MIELESTÄ...53 KUVIO 23. MATKAILIJOIDEN MÄÄRÄN KASVUN VAIKUTUS POROTALOUTEEN SAAMELAISTEN JA SUOMALAISTEN MIELESTÄ...59 KUVIO 24. POROTALOUDEN METSÄTALOUDELLE AIHEUTTAMAN HAITAN KOKEMINEN ERI KUNNISSA KUVIO 25. POROTALOUDEN METSÄTALOUDELLE AIHEUTTAMA HAITTA SUOMALAISTEN JA SAAMELAISTEN MIELESTÄ. SUOMALAINEN KUVIO 26. POROTALOUDEN AIHEUTTAMA HAITTA MATKAILULLE KUNNITTAIN...66 KUVIO 27. LUONNONSUOJELUN MERKITYS ALUEEN KULTTUURIN SÄILYMISEEN VASTAAJIEN MIELESTÄ...69 KUVIO 28. LUONNONSUOJELUN MERKITYS ALKUPERÄISEN KULTTUURIN SÄILYMISEEN KOULUTUSLUOKITTAIN KUVIO 29. SUHTAUTUMINEN POROJEN LAIDUNTAMISEEN LUONNONSUOJELUALUEILLA KUVIO 30. LUONNONSUOJELUALUEIDEN ERÄMAISUUDEN KOKEMINEN KOULUTUSLUOKITTAIN KUVIO 31. SUHTAUTUMINEN POROJEN LAIDUNTAMISEEN SUOJELUALUEILLA KOULUTUSLUOKITTAIN....78

8 KUVIO 32. MINKÄ VERRAN LUONNONSUOJELUSTA ON HAITTAA METSÄTALOUDELLE VASTAAJIEN MIELESTÄ...82 KUVIO 33. MINKÄ VERRAN LUONNONSUOJELUSTA ON HAITTAA POROTALOUDELLE VASTAAJIEN MIELESTÄ KUVIO 34. LUONNONSUOJELUSTA POROTALOUDELLE AIHEUTUVAN HAITAN KOKEMINEN ERI KOULUTUSRYHMISSÄ KUVIO 35. METSÄTALOUDEN KANNATTAVUUS KOTIKUNNASSA KUVIO 36. MIELIPITEET METSÄTALOUDEN MERKITYKSESTÄ PAIKALLISTALOUDELLE KUVIO 37. MIELIPITEET POROTALOUDEN MERKITYKSESTÄ PAIKALLISTALOUDELLE.95 KUVIO 38. MINKÄ VERRAN LIIKKUMISTA HERKÄSTI VAHINGOITTUVILLA ALUEILLA JOKAMIEHENOIKEUTENA TULISI VASTAAJIEN MIELESTÄ RAJOITTAA KUVIO 39. VASTAAJIEN MIELIPITEET LUONNONSUOJELUALUEIDEN MÄÄRISTÄ YLÄ- LAPISSA KUNNITTAIN KUVIO 40. VASTAAJIEN MIELIPITEET METSÄTALOUSMAIDEN MÄÄRISTÄ YLÄ-LAPISSA KUNNITTAIN KUVIO 41. KUINKA PALJON PÄÄTÖSVALTAA LUONNONKÄYTÖSTÄ PÄÄTETTÄESSÄ SAAMELAISKÄRÄJILLÄ TULISI OLLA VASTAAJIEN MIELESTÄ KUVIO 42.KUINKA PALJON PÄÄTÖSVALTAA EU:LLA TULISI OLLA LUONNONKÄYTÖSTÄ PÄÄTETTÄESSÄ VASTAAJIEN MIELESTÄ KUVIO 43. KUINKA PALJON LUONNONKÄYTÖSTÄ PÄÄTETTÄESSÄ PAIKALLISILLA TULISI VASTAAJIEN MIELESTÄ OLLA PÄÄTÖSVALTAA KUVIO 44. KUINKA PALJON LUONNONKÄYTÖSTÄ PÄÄTETTÄESSÄ YKSITYISMETSÄNOMISTAJILLA TULISI VASTAAJIEN MIELESTÄ OLLA PÄÄTÖSVALTAA KUVIO 45. KUINKA PALJON LUONNONKÄYTÖSTÄ PÄÄTETTÄESSÄ PALISKUNNILLA TULISI VASTAAJIEN MIELESTÄ OLLA PÄÄTÖSVALTAA KUVIO 46. PALJONKO PÄÄTÖSVALTAA TULISI OLLA PAIKALLISILLA LUONNONSUOJELUYHDISTYKSILLÄ ERI KOULUTUSRYHMIEN MIELESTÄ KUVA 1. NOIN 250-VUOTIASTA KUIVAHKON KANKAAN MÄNNIKKÖÄ LAANILAN TUTKIMUSALUEELLA. INARI. KUVA: RISTO JALKANEN KUVA 2. LUPPOA NUORESSA KUUSESSA. KUVA: RISTO JALKANEN KUVA 3. INARISSA VUONNA 1960 PALANUT ALUE, JOKA ON KYLVETTY MÄNNYLLE. KUVA: RISTO JALKANEN....27

9 KUVA 4. NOKIPANNU JA TULET. KUVA: RISTO JALKANEN TAULUKKO 1. VASTAAJIEN NÄKEMYKSET UUDISTUSHAKKUISTA KUNNITTAIN...27 TAULUKKO 2. VASTAAJIEN MIELIPITEET METSÄNUUDISTAMISESTA METSURIHAKKUUNA KUNNITTAIN...28 TAULUKKO 3. VASTAAJIEN MIELIPITEET YMPÄRIVUOTISISTA METSÄAUTOTEISTÄ AMMATTIRYHMITTÄIN TAULUKKO 4. METSIEN SUOJELU METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVÄNÄ ERI KOULUTUSRYHMIEN MIELESTÄ TAULUKKO 5. MATKAILUELINKEINOON OSALLISTUMINEN METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVÄNÄ ERI AMMATTIRYHMIEN MIELESTÄ...39 TAULUKKO 6. VANHOJEN METSIEN SÄILYTTÄMINEN METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVÄNÄ ERI KOULUTUSRYHMIEN MIELESTÄ...39 TAULUKKO 7. VANHOJEN METSIEN SÄILYTTÄMINEN METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVÄNÄ KUNNITTAIN TAULUKKO 8. METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVÄ PUUNTUOTTAJANA YLÄ-LAPIN ULKOPUOLISEN METSÄTEOLLISUUDEN TARPEISIIN ERI KOULUTUSRYHMIEN MIELESTÄ TAULUKKO 9. METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVÄ PUUNTUOTTAJANA PAIKALLISTEN JATKOJALOSTAJIEN TARPEISIIN ERI AMMATTIRYHMIEN MIELESTÄ TAULUKKO 10. VIRKISTYSKÄYTTÖPALVELUJEN JA -MAHDOLLISUUKSIEN TUOTTAMINEN METSÄHALLITUKSEN TEHTÄVÄNÄ ERI AMMATTIRYHMIEN MIELESTÄ TAULUKKO 11. VASTAAJIEN SUHTAUTUMINEN MOOTTORIAJONEUVOJEN LISÄÄNTYVÄN KÄYTÖN VAIKUTUKSESTA POROTALOUTEEN TAULUKKO 12. VASTAAJIEN SUHTAUTUMINEN METSIEN LISÄSUOJELUN VAIKUTUKSESTA POROTALOUTEEN...46 TAULUKKO 13. METSÄNUUDISTAMISEN VAIKUTUS POROTALOUTEEN ERI AMMATTIRYHMIEN MIELESTÄ...49 TAULUKKO 14. METSIEN LISÄSUOJELUN VAIKUTUS POROTALOUTEEN ERI AMMATTIRYHMIEN MIELESTÄ...51 TAULUKKO 15 PETOVAHINKOKORVAUSTEN VAIKUTUS POROTALOUTEEN ERI AMMATTIRYHMIEN MIELESTÄ...52 TAULUKKO 16. VALTION HARJOITTAMAN SÄÄNTELYN VAIKUTUS POROTALOUTEEN ERI AMMATTIRYHMIEN MIELESTÄ...55

10 TAULUKKO 17. NYKYISTEN POROLAITUMIEN KUNNON VAIKUTUS POROTALOUTEEN ERI AMMATTIRYHMIEN MIELESTÄ TAULUKKO 18. NYKYISTEN POROLAITUMIEN KUNNON VAIKUTUKSEN KOKEMINEN POROTALOUTEEN ERI KUNNISSA TAULUKKO 19. MATKAILIJOIDEN MÄÄRÄN KASVUN VAIKUTUS POROTALOUTEEN ERI AMMATTIRYHMIEN MIELESTÄ...58 TAULUKKO 20. METSÄAUTOTEIDEN VAIKUTUS POROTALOUTEEN ERI AMMATTIRYHMIEN MIELESTÄ...60 TAULUKKO 21. RETKEILYREITTIEN VAIKUTUS POROTALOUTEEN ERI AMMATTIRYHMIEN MIELESTÄ...61 TAULUKKO 22. MILLAISENA ERI AMMATTIRYHMÄT KOKEVAT METSÄ- JA POROTALOUDEN RINNAKKAISTOIMINNAN...62 TAULUKKO 23. POROTALOUDEN METSÄTALOUDELLE AIHEUTTAMAN HAITAN KOKEMINEN ERI AMMATTIRYHMISSÄ...65 TAULUKKO 24. LUONNONSUOJELUN MERKITYS PAIKALLISTALOUDELLE VASTAAJIEN MIELESTÄ TAULUKKO 25. LUONNONSUOJELUN MERKITYS ALUEEN ASUTTUNA SÄILYMISEEN KOULUTUSLUOKITTAIN TAULUKKO 26. SUHTAUTUMINEN MERKITTYIHIN VAELLUS- JA ULKOILUREITTEIHIN SEKÄ TULI- JA YÖPYMISPAIKKOIHIN LUONNONSUOJELUALUEILLA...74 TAULUKKO 27. SUHTAUTUMINEN POROJEN LAIDUNTAMISEEN LUONNONSUOJELUALUEILLA AMMATTILUOKITTAIN...78 TAULUKKO 28. LUONNONSUOJELUALUEIDEN TÄRKEIMMÄT TEHTÄVÄT VASTAAJIEN MIELESTÄ TAULUKKO 29. LUONNONSUOJELUSTA MATKAILULLE KOETTU HAITTA AMMATTILUOKITTAIN TAULUKKO 30. LUONNONSUOJELUSTA METSÄTALOUDELLE AIHEUTUVAN HAITAN KOKEMINEN KUNNITTAIN...85 TAULUKKO 31. LUONNONSUOJELUSTA METSÄTALOUDELLE AIHEUTUVAN HAITAN KOKEMINEN ERI AMMATEISSA...85 TAULUKKO 32. LUONNONSUOJELUSTA PAIKALLISTEN LUONNON VIRKISTYSKÄYTÖLLE KOETTU HAITTA ERI AMMATEISSA TAULUKKO 33. VASTAAJIEN MIELIPITEET METSÄTALOUDEN KANNATTAVUUDESTA YLÄ-LAPISSA

11 TAULUKKO 34. VASTAAJIEN MIELIPITEET POROTALOUDEN KANNATTAVUUDESTA YLÄ- LAPISSA TAULUKKO 35. ERI AMMATTIRYHMIEN MIELIPITEET POROTALOUDEN KANNATTAVUUDESTA YLÄ-LAPISSA...93 TAULUKKO 36. VASTAAJIEN MIELIPITEET METSÄTALOUDEN MERKITYKSESTÄ PAIKALLISTALOUDELLE KUNNITTAIN...96 TAULUKKO 37. VASTAAJIEN MIELIPITEET METSÄTALOUDEN MERKITYKSESTÄ PAIKALLISTALOUDELLE AMMATTIRYHMITTÄIN TAULUKKO 38. VASTAAJIEN HARRASTUKSET LUONNOSSA TAULUKKO 39. MINKÄ VERRAN MATO- ONGELLA JA PILKILLÄ KALASTAMISTA TULISI RAJOITTAA ALUEEN ULKOPUOLISILTA TAULUKKO 40. PITÄISIKÖ JOKIN LUONNONKÄYTTÖMUOTO VASTAAJIEN MIELESTÄ KIELTÄÄ KOKONAAN YLÄ- LAPISSA TAULUKKO 41. PALJONKO PÄÄTÖSVALTAA TULISI OLLA PALISKUNNILLA ERI KOULUTUSRYHMIEN MIELESTÄ TAULUKKO 42. PALJONKO PÄÄTÖSVALTAA TULISI OLLA METSÄALAN ETUJÄRJESTÖILLÄ ERI AMMATTIRYHMIEN MIELESTÄ

12 8 1 JOHDANTO Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kuntien alueet ovat poikkeuksellisen useiden luontoa ja metsiä hyödyntävien elinkeinojen kohtaamisaluetta. Ylä-Lappi on myös saamelaisten kotiseutua ja poronhoitoaluetta. Matkailu ja varsinkin Inarin kunnassa metsätalous ovat tärkeitä elinkeinoja paikallisille asukkaille. Myös muilla luonnonkäyttömuodoilla on paikallisille asukkaille niin taloudellista, sosiaalista kuin kulttuuristakin merkitystä. Asukkaiden elannon hankinnan tärkeitä osatekijöitä ovat esimerkiksi metsästys, kalastus ja keräily. Kaikki Ylä-Lapin keskeiset elinkeinot hyödyntävät alueen luontoa ja metsiä. Samalla kukin elinkeino muuttaa luontoa ja vaikuttaa tavalla tai toisella muiden elinkeinojen toimintaedellytyksiin. Viime vuosina porotalouden ja valtion metsätalouden välillä on ollut oikeudenkäynteihin johtaneita ristiriitoja Ylä-Lapissa pohjoisten saamelaispaliskuntien alueilla. Hakkuiden sanotaan heikentävän ja vähentävän porojen talvilaitumia. Toisaalta hakkuiden vähentäminen pienentäisi alueen työllisyyttä ja vähentäisi verotuloja. Hakkuiden vaikutuksista muihin luonnonkäyttömuotoihin keskustellaan paikallisesti myös muualla Lapissa ja Pohjois-Suomessa. Lisäksi matkailun merkitys pohjoisen aluetalouksissa on kasvanut vuosi vuodelta antaen samalla oman värinsä keskusteluun alueen metsien ja luonnon käytöstä. (Metsäntutkimuslaitos 2004.) Luonnonsuojelu on ollut jo viime vuosisadan puolivälistä lähtien vahvasti läsnä Ylä-Lapin alueella. Koko alueesta n.70 % on erilaisten suojelutoimenpiteiden kohteena ja sen vaikutuksia alueen elinkeinoelämään ei sovi vähätellä.

13 Suojeltavien alueiden laajuudesta ja rajoitteiden tiukkuudesta käydään jatkuvaa kädenvääntöä eri osapuolten välillä. (Metsäntutkimuslaitos 2004.) 9 Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalla on käynnistynyt keväällä 2004 monitieteinen Ylä-Lapin metsien kestävä käyttö - tutkimushanke. Hankkeen pilottivaiheessa selvitetään eri elinkeinojen ja maankäyttömuotojen, kuten porotalouden, metsätalouden, matkailun, metsästyksen, keräilyn ja luonnonsuojelun merkitystä Inarin kunnan taloudessa ja asukkaiden kotitalouksien tulonmuodostuksessa. Lisäksi kartoitetaan elinkeinojen kulttuurisia merkityksiä ja selvitetään metsä- ja porotalouden välisiä suhteita. Hanke jatkuu vuoden 2007 loppuun laajentaen tarkasteluja kaikkien Ylä-Lapin kuntien myös Enontekiön ja Utsjoen alueille. Hankkeen tavoitteena on luoda Ylä- Lappiin järjestelmä, joka mahdollistaa eri elinkeinojen ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän toiminnan alueella. Hankkeessa kehitetään monitieteistä lähestymistapaa, jota voidaan soveltaa metsien käyttömuotojen järjestämisessä myös muualla. (Metsäntutkimuslaitos 2004.) Aikaisempia samankaltaisia kyselytutkimuksia ovat tehneet Liisa Kajala ja Teppo Loikkanen. Kajala on tutkinut lappilaisten näkemyksiä metsien hoidosta ja käytöstä, ja Loikkanen on tehnyt samansuuntaisen tutkimuksen Kainuussa. Myöskin Ville Hallikaisen väitöskirja The finnish wilderness experience joiltain osin sivuaa aihetta. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli Ylä-Lapissa toteutettavan kyselytutkimuksen avulla selvittää paikallisten ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä alueen metsiin ja luontoon perustuvista elinkeinoista ja käyttömuodoista. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää apuna eri käyttömuotojen yhteensovittamisessa Ylä-Lapin alueella. Pääasiassa keskityimme ihmisten käsityksiin metsätaloudesta, porotaloudesta ja luonnonsuojelusta sekä niiden vaikutuksista toisiinsa. Saatuja tuloksia käytetään metsäntutkimuslaitoksen ( Metla ) Ylä-Lapin metsien kestävä käyttö tutkimushankkeessa. Se liitetään myöhemmin laajempaan Pohjoisen metsäluonnon kestävä käyttö tutkimukseen, joka toteutetaan yhteistyössä Nornet-verkoston yhteydessä toimivien tutkimusorganisaatioiden kanssa.

14 10 2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Yhteensovittamisen ongelma Elinkeinojen yhteensovittaminen on ollut olennainen asia jo metsienkäytön varhaisesta alusta alkaen. Porotalouden merkittävyys taloudellisesti ja kulttuurisesti sekä luonnonsuojelualueiden suuri määrä on tehnyt siitä Ylä- Lapissa vielä muuta Suomea monivivahteisemman ja ongelmallisemman. Ihmisten erilaisten taustojen ja näkemysten vuoksi yhteensovittamisongelmaa tulisikin tarkastella monitieteelliseltä kannalta ja pyrkiä välttämään asian tutkimista vain yhdestä näkökulmasta. Joillain alueen ihmisistä tiettyyn paikkaan sidonnaisuus saattaa olla huomattavasti toisia voimakkaampaa, jolloin myös heidän suhtautumisensa tiettyyn kokonaisuuden kannalta vähäiseltä tuntuvaan alueeseen on usein hyvinkin impulsiivista. Taustalla on usein eri väestöryhmien eturistiriidat, mutta myös vanhat mieltymykset ja tunneseikat. 2.2 Metsätalous Ylä-Lapissa Metsien hyödyntämisen ja puunmyynnin alkuvaiheet Ylä-Lapin metsiä käyttäneet metsäsaamelaiset käyttivät puuta rakentamiseen, käsitöihin ja polttopuiksi. Käytön vaikutus metsiin oli hyvin pieni. Uudisasutuksen levitessä myös kotitarvepuun käyttö kasvoi väestön pikkuhiljaa lisääntyessä. Uudisasutuksen voidaan katsoa alkaneen Saariselän pohjoispuolella vuonna 1758, kun eräs kittiläläinen uudisasukas asettui Kyröön, eli nykyiseen Ivaloon. Suomalaisen uudisasutuksen eteneminen metsänrajaseuduille tapahtui hieman myöhemmin. (Veijola 1998, )

15 11 Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnan asukkailla oli jo aikaisin sivutuloja metsistä. Puutavaraa vietiin Jäämeren rannikolle Utsjoelta ja Inarista sekä jonkin verran Enontekiöltä Ruotsin Karesuvantoon, Norjan Skibotniin ja Kautokeinoon. Suomen metsänrajametsien tuolloiseen käyttöpaineeseen vaikutti eittämättä myös naapurimaa Norjan kehitys. Finnmarkissa metsien käyttöä alettiin ohjata vuonna 1863 perustetun metsähallinnon toimesta. Norjalainen metsänhoitaja Norman mainitsi vuoden 1868 toimintakertomuksessaan, että Itä-Finnmarkin mäntymetsissä ei kannattane käynnistää puunhankintaa ennen kuin suomenpuoleiset metsät on käytetty loppuun. Suomessa vuonna 1859 perustetun metsähallituksen toimesta perustettiin Inarin hoitoalue vuonna 1866 paikallisen väestön ja norjalaisten puunkäytön ohjaamiseksi, metsien taloudellisen hyödyntämisen aloittamiseksi ja uudistamisen turvaamiseksi. Myös kasvavien metsien suojelemista ja säilyttämistä pidettiin tärkeänä mikäli hakkuita tehtäisiin. (Veijola 1998, ) Inarin hoitoalueen ensimmäinen metsänhoitaja Anton Sanmark laati järjestyssääntöehdotuksen metsänhakkuiden järjestämiseksi Inarin hoitoalueella, jonka senaatti hyväksyi osittain. Sen pohjalta tuli vahvistetuksi, että valtiolla on oikeus myydä puuta jakamattomilta mailta. Suurimmat puumäärät myytiin aluksi Ivalojoen kullanhuuhtojille, joille oli senaatin vuonna 1870 myöntämä lupa myydä tarvittava rakennus- ja polttopuu. Myöhemmin myyntioikeus laajennettiin koko Inarin hoitoalueelle, josta puuta sai myydä Suomeen ja Norjaan kunhan ne käytetään kullan etsinnän yhteydessä. Vuodesta 1869 lähtien puutavaraa myytiin myös huutokaupalla. Paljon tätä suurempi puunkulutus vallitsi Koillis-Inarissa, jossa yksityiset puutteellisen valvonnan kannustamina myivät puuta Norjaan ja Jäämeren rannalle. Renvall (1919) arveli, että Koillis- Inarin säälimättömien hakkuiden vuoksi norjanpuoleiset mäntymetsät olivat lähes hävinneet ja että Näätämöjoen suunnassa mäntymetsät olivat vetäytyneet jopa 20 km. (Veijola 1998, ) Suojametsäsäädökset Inarin hoitoalueen pohjoisosien metsien käytön tarkastelu 1860-luvulta vuosisadan vaihteeseen osoitti selvästi suojametsäsäädösten tarpeen. Ihmisen toiminnan epäedullinen vaikutus metsänrajametsiin oli kiistaton. Suojametsäkysymykseen oli aluksi ottamassa kantaa useita metsähallintoa ja Lapin ke-

16 12 hittämistä käsitelleet komiteat, mutta varsinaisen esityksen suojametsälaista laati senaatin asettama suojametsäkomisioni. Komisioni ehdotti suojeltavaksi vyöhykkeeksi 3,51 miljoonan hehtaarin kokoista aluetta. Lisäksi se ehdotti muutamien kansallispuistojen perustamista, joista Ylä- Lapin alueella sijaitsi Pallastunturi. Metsähallitus hyväksyi komisionin ehdotuksen ja esitti samalla, että muun muassa kansallispuistojen suunnittelua tuli jatkaa. (Veijola 1998, 47.) Vuonna 1917 säädettiin vuoden 1886 metsälakia osittain soveltava asetus toimenpiteistä metsän hävittämisen estämiseksi. Laki suojametsistä annettiin elokuussa Lain pääperiaate on, että metsänrajan alenemisen estämiseksi valtioneuvostolla on valta julistaa tietyt alueet suojametsäalueeksi. Suojametsäalueella on metsän käyttö muuksi kuin kotitarpeeksi sallittu vain asianomaisen metsänhoitoviranomaisen osoituksen mukaan. Suojametsäalueen rajat suunniteltiin maastossa jo vuonna 1924 mutta tarkemmat määräykset lain toimeenpanosta annettiin asetuksella suojametsälain soveltamisesta vuonna (Veijola 1998, ) Talousmetsäkäyttö Kuten jo aikaisemmin on tullut ilmi, puuta myytiin Norjaan ja Ruotsiin enemmän tai vähemmän järjestäytyneesti jo 1800-luvulla. Sahapuun myynti Norjaan ja osittain Venäjälle alkoi varsinaisesti 1900-luvun alkuvaiheessa. Suojametsäkomisioni arvioi vuonna 1910, että puun myynti Norjaan Pakanajoen, Näätämöjoen ja Inarijoen varsilta tulee loppumaan ja sen sijaan Inarin paremmista metsistä tulee myytäväksi runkoa vuosittain. Pääasiallisena uittoväylänä nähtiin Paatsjoki. (Veijola 1998, ) Jo vuonna 1905 metsähallituksen asiamiehenä toiminut Albin Torckell esitti, että Norjalta ja Venäjältä hankittaisiin lupa Paatsjoen uittoa ja koskien perkausta varten (Tynys 2000, 52 ). Ehdotukseen liittyneet hankkeet, kuten Solisvuonon saha eivät kuitenkaan toteutuneet. Suursavotoiden, jotka sijoittuivat ja luvuille, intensiivisimmän jakson aikana vuosina hakkuumäärä Inarin hoitoalueessa oli kuutiometriä vuodessa. Hakkuiden käynnistäjänä oli norjalaisenglantilainen Allmänna Trävaroaktiebolaget i Finland -niminen yhtiö, joka

17 13 osti metsähallitukselta kaksi miljoonaa sahapuurunkoa vuonna (Tynys 2000, 81.) Toisen maailmansodan aikana Pohjois- Suomessa olleet saksalaiset olivat merkittäviä puunostajia. Pääosa myynnistä tehtiin pystykauppana mutta myös hankintakauppoja tehtiin, jolloin työvoimana olivat venäläiset sotavangit. Saksalaiset kokeilivat puunhankinnassa jo moottorisahoja ja telatraktoreita. (Veijola 1998, 75.) Valtioneuvoston vuonna 1952 asettaman niin sanotun Inarin komitean tehtävänä oli selvittää alueen puunhankinnan, kuljetusten ja paikallisen jalostuksen mahdollisuudet. Komitea ehdotti, että Inarijärven Nanguvuonoon perustettaisiin kehäsahalaitos ja kovalevytehdas ja rakennettaisiin tieyhteyksiä Norjaan Virtaniemen kautta. Teollisuuslaitoshankkeet pysähtyivät lopulta norjalais- suomalaiseen Kirkkoniemen selluloosatehdashankkeeseen. Tästäkin hankkeesta luovuttiin lopulta osittain suojametsiin liittyvien erityispiirteiden vuoksi osaksi siksi, ettei katsottu järkeväksi sitoutua hankkeeseen jossa metsävarat sidotaan maksimikäytön tasoon. Pikkuhiljaa etelään suuntautuva puutavaran hankinta laajeni ja Inarin metsät saavuttivat normaalitilan vuonna 1965, kun Kemijärven sellutehtaan valmistuttua kaikille puutavaralajeille oli kysyntää. Tämä yhdessä jo 1950-luvulla laajentuneen tieverkon kanssa johti niin sanottujen nollarajojen poistumiseen (Leikola 1979, 21). Tällä puunhankintavaltaisella jaksolla vuosina saatiin viimeinkin myös talouselämältä eristyksissä olleet metsät kannattavan toiminnan piiriin ja toiminta oli kokonaisuutena kestävän metsätalouden mukaista. (Veijola 1998, ) Vuonna 1970 käynnistyi ensimmäinen laajempi keskustelu suojametsälain noudattamisesta. Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä esitti vuonna 1982 metsätalouden toimenpiteiden monipuolistamista ja Yrjö Norokorpi esitti omat vaihtoehtoiset, selvästi käytössä olleita pienipiirteisemmät hakkuutavat. Vuonna 1985 valmistuneessa Inarin hoitoalueen metsätaloussuunnitelmassa esitettiin toiminnan laajentamista talouskäytön ulkopuolelle siihen asti jääneille uusille alueille, joista ensimmäisenä oli Kessin alue. Suomessa siihen mennessä ainutkertaisen laaja keskustelu erämaista käynnistyi maaliskuussa vuonna 1987 eteläsuomalaisten ympäristöaktivistien

18 14 aloitteesta. Siitä eteenpäin metsätalous Ylä- Lapin alueella on ollut muuta Suomea suuremman kiinnostuksen kohteena ja hakkuut on jouduttu suunnitella metsäekologiset perusteet, luonnonsuojelu, erämaiden säilyminen, virkistyskäyttö, paikallisten kotitarvekäyttö, porotalous ja saamelaisuus huomioon ottaen. Porotalouden ja metsätalouden suhde on kääntynyt siinä mielessä päälaelleen, että vuosisadan alussa kiinnitettiin suurta huomiota porotalouden haittavaikutuksiin pohjoisissa metsissä ja sen säätelemistä pidettiin välttämättömänä metsänrajametsien uudistumisen turvaamiseksi. Porotalouden taholta alettiin arvostelemaan voimaperäisen metsätalouden haittavaikutuksia luvun alussa. (Veijola 1998, ) Metsätaloudella on edelleen monista sen toimintaa rajoittavista tekijöistä huolimatta merkittävä taloudellinen vaikutus Ylä- Lapin alueella. Alueen kolmesta kunnasta metsäisimmän eli Inarin kunnan alueella yksityinen ja Metsähallituksen metsätalous yhdessä puutuotteiden jatkojalostuksen kanssa tuottivat kaikkiaan 160 henkilötyövuotta vuosien keskiarvona. Metsätalouden osuus kunnan kokonaistulo- osuudesta oli samana ajanjaksona 3,4 % kunnan tuloista. (Pirkonen 2005.) Kuva 1. Noin 250-vuotiasta kuivahkon kankaan männikköä Laanilan tutkimusalueella. Inari. Kuva: Risto Jalkanen Metsätalouden toimintaympäristö Metsätalouden toimintaympäristö poikkeaa Ylä- Lapissa monilta osin muualla Suomessa harjoitettavasta metsätaloudesta. Pohjoinen sijainti ja sen mukai-

19 15 nen ilmasto asettavat rajoituksia puun kasvulle ja metsän uudistumiselle. Metsätalouden toimiminen pohjoisella metsänrajavyöhykkeellä on ollut leimaa antavaa alueen metsätaloudelle vuosien varrella. Poikkeavaa eteläisempään Suomeen verrattuna on myös valtion omistamien maiden suuri osuus. Poronhoito Ylä-Lapissa on myös merkittävää, joten näiden kahden pitkälti samoilla alueilla toimivan elinkeinon yhteensovittaminen asettaa omat vaatimuksensa. Alueen alkuperäisväestön perinteiset elinkeinot on myös turvattava metsätalouden rinnalla. Pääasiassa tällä tarkoitetaan juuri poronhoitoa. Edelleen Ylä-Lapin ainutkertaisten luonnonarvojen turvaaminen on myös täytynyt ottaa huomioon. Tästä osoituksena on varsin laaja suojelualueiden verkosto. Kaiken kaikkiaan noin puolet Ylä-Lapin metsämaan alasta on suojelun vuoksi kokonaan tai osittain metsätalouskäytön ulkopuolella (Hyppönen, Kojola ). 2.3 Porotalous Ylä-Lapissa Porotalouden alkuvaiheet Suomen Lapin poronhoidosta ei ole juurikaan tietoa ennen 1500-lukua, tosin muualla fennoskandiassa poronhoitoa on harjoitettu jo paljon aiemmin. Esimerkiksi Ruotsin Kalvträskistä on löydetty yli 3000-vuotta vanha lappalaisten poronhoitotöissä käyttämä suksisauva. Ensimmäiset varmat tiedot poronhoidosta fennoskandien alueella ovat 800-luvulta, jolloin norjalainen heimopäällikkö Ottar mainitsee kirjeessään Englannin kuninkaalle omistavansa poroja. Suurporonhoidon syntypaikkana pidetäänkin Keski-Ruotsin ja Norjan Lapin tunturiseutua. Suomessa vanhimmat tiedot kirjallisuudessa poronhoidosta sijoittuvat 1500-luvulle, mutta Pohjanmaan talonpojilla tiedetään poroja olleen jo 1300-luvulla. Lappiin poronhoito tuli luultavasti 1500-luvun lopulla, jolloin erään lappalaisen kerrotaan muuttaneen Venäjältä noin 60:n poron kanssa Peltojärvelle. (Nieminen Pietilä 1999, ) Enontekiön ja Utsjoen alueella oli tilastojen mukaan 1600-luvun alussa vain 1600 poroa ja vuonna 1751 oli Utsjoella tiettävästi lappalaisten omistuksessa olevaa poroa luvun alussa poroja oli kuitenkin jo Todellisuudessa poroja on kuitenkin ollut enemmän, sillä määrät perustuivat veroluetteloissa ilmoitettuihin porontaljoihin. Ylä-Lappiin varsinainen suurporonhoito on siis levinnyt Enontekiölle 1600-luvulla lounaasta ja Inarin ja Utsjoen

20 16 seudulle sata vuotta myöhemmin. Poromäärät ovat kuitenkin olleet pieniä aina 1800-luvun alkupuolelle asti. (Nieminen Pietilä 1999, ) Poronhoito alkoi järjestäytyä jo 1700-luvulla ja paliskuntien omatoimista järjestäytymistä tehostettiin 1800-luvun lopussa valtiovallan taholta. Syynä tähän oli maa- ja metsätalouden merkityksen kasvu ja porotalouden siirtyminen rahatalouteen varsinkin eteläosissa poronhoitoaluetta. Senaatti määräsi paliskuntajaon vuonna Hakkuu- ja syöttöoikeuden sai vain, jos kuului paliskuntaan senaatti määräsi tarkemman järjestelyn poronhoidon suhteesta valtion maihin, tuolloin paliskuntia oli 67. Vuonna 1894 olivat käsivarren miehet kuitenkin jo päättäneet omassa kokouksessaan poromerkeistä ja porojen merkitsemisestä. Useiden paikkakuntien miehet olivat myös keskenään sopineet paliskuntien rajoista ja poronhoitotöistä. Paliskuntain yhdistyksen edeltäjä, Suomen Poronjalostusyhdistys perustettiin vuonna 1926, jonka tarkoituksena oli edistää yhteistyötä poronhoitoyhdistysten välillä. Paliskuntain yhdistys perustettiin vuonna 1948 jolloin poronhoitoyhdistykset lakkautettiin. Ensimmäinen poronhoitolaki tuli voimaan vuonna 1932, jonka jälkeen sitä uudistettiin vuosina 1948 ja Nykyinen poronhoitolaki on tullut voimaan (Nieminen Pietilä 1999, 70.) Porotalous tänään Nykyisin paliskuntia on Suomessa 57, joista Utsjoen, Inarin ja Enontekiön merkkipiireissä toimii 12. Näiden kolmen kunnan korkein sallittu poroluku on noin poroa, joka on kolmannes koko poronhoitoalueen korkeimmasta sallitusta poroluvusta. (Paliskuntainyhdistys 2004.) Poronomistajia Ylä- Lapissa on kaiken kaikkiaan ja porotaloudesta saa pääasiallisen toimeentulonsa 150 perhettä. Poronhoito on lisäksi osa alueen saamelaiskulttuuria ja poronhoidon tuottavuutta kuvaava puhtaan tuoton arvo ylittää alueen useimmissa paliskunnissa koko poronhoitoalueen keskiarvon. (Helle 2004.)

21 Kpl Poronomistajia / / / / / / / / / / / /03 Vuosi Kuvio 1. Poronomistajien määrä Ylä-Lapissa ( Paliskuntainyhdistys 2005 ). Kpl / / / / / / / / / / / /03 Lukuporoja Vuosi Kuvio 2. Lukuporojen määrä Ylä-Lapissa ( Paliskuntainyhdistys 2005). Porotalouden ja metsätalouden välillä on usein ollut erinäisiä ristiriitoja ja viime aikoina tilanne Ylä-Lapin alueella on jälleen kiristynyt. Poronhoitajien kokemusperäisen tiedon mukaan metsätalouden vaikutukset porolaitumiin ovat kielteisiä, myös eri tutkimukset tukevat tätä käsitystä. (Helle Aspi Kilpelä 1990, ) Poron ravinnon saanti vaikeutuu, koska luppo vähenee vanhoja metsiä uudistettaessa (Mattila 1979, 712.) ja poronjäkälää on paremmin vanhoissa kuin nuorissa metsissä. (Helle ym. 1990, ). Poronlihan tuottajahinta on pudonnut 1980-luvulta jopa kolmannekseen nykypäivään tultaessa. Lisäksi laidunmenetyksiä on pyritty korvaamaan lisäämällä talviruokintaa, mikä lisää myös kustannuksia. Ilman rehuomavaraisuut-

22 ta ruokinnan kustannukset laajoilla tiettömillä alueilla tulevat liian kalliiksi, ja tällöin luonnonlaidunten merkitys korostuu. (Helle ym. 1990, ) 18 Ristiriitoja lisää saamelaisalueella myös kysymys maiden hallinnasta. Kysymys on toisin sanoen siitä, kenellä on päätösvalta metsien käytöstä ja miten eri elinkeinot ja niiden tarpeet otetaan huomioon. (Helle ym. 1990, ) Kuva 2. Luppoa nuoressa kuusessa. Kuva: Risto Jalkanen. 2.4 Luonnonsuojelu Ylä-Lapissa Ensimmäiset suojelualueet Luonnonsuojelu Ylä-Lapissa sai varsinaisesti alkunsa vuonna 1916, kun Enontekiön kuntaan Kilpisjärvelle perustettiin Suomen ensimmäinen luonnonpuisto, Mallan luonnonpuisto. Tunturilla oli edustava tunturikasvilajisto, jota haluttiin suojella lähinnä porojen laidunnukselta. (Jokinen 2004.) Laajuudeltaan Mallan luonnonpuisto on 30 neliökilometriä, ja se on metsäntutkimuslaitoksen hallinnoima. (Metsähallitus 2005.) Ajatus kansallispuistojen perustamisesta esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1910, jolloin metsänrajametsien käyttöä ja suojelemista suunnittelemaan asetettu suojametsäkomisioni ehdotti kahden kansallispuiston perustamista. Näistä toinen oli osittain Ylä-Lapin alueella sijaitseva Pallas-Ounastunturi. Asian käsittely eteni kuitenkin hitaasti ja osittain keskeneräisen isojaon takia Suomen ensimmäiset kansallispuistot perustettiin vuonna Yksi niistä oli osittain Enonteki-

23 ön kunnan alueella sijaitseva Pallas-Ounastunturin kansallispuisto. (Metsähallitus 2005.) 19 Inarissa luonnonsuojelun voidaan katsoa varsinaisesti alkaneeksi luvulla, kun Inarijärven rantoja rauhoitettiin aarnialueiksi, joilla metsätaloustoiminta on kiellettyä (Lepistö 1997, 9). On huomioitava, että jo vuonna 1866 metsähallituksen Inarin hoitoalueen perustaminen tähtäsi metsien suojelemiseen ja säilyttämiseen pohjoisissa metsänrajametsissä. Lopulta vuonna 1922 annettu laki suojametsistä suojeli ja rajasi metsien käyttöä varsin laajalla alueella Ylä-Lapissa. (Veijola 1998, ) Seuraavat suuret suojelutoimenpiteet 1930-luvun jälkeen olivat Lemmenjoen kansallispuiston ja Kevon luonnonpuiston perustaminen valtion maille vuonna Lemmenjoen kansallispuisto joka sijaitsee suurimmilta osin Inarin kunnassa mutta osittain myös Kittilän kunnassa, on yhä Suomen suurin kansallispuisto, laajuudeltaan neliökilometriä. Utsjoen kunnassa sijaitseva Kevon luonnonpuisto on puolestaan Suomen suurin luonnonpuisto. Vuonna 1982 tapahtuneen laajennuksen jälkeen sen pinta- ala on 712 neliökilometriä. (Metsähallitus 2005.) Kessin kiistoista erämaa-alueiden perustamiseen Kansallispuistokomitean vuonna 1976 antaman esityksen tuloksena perustettiin vuonna 1983 Urho Kekkosen kansallispuisto, joka sijaitsee kolmen kunnan: Inarin, Sodankylän ja Savukosken- alueilla. Sen perustamisella oli ylälappilaisten ihmisten kannalta moninaiset ja ennalta arvaamattomat seuraukset. Kansallispuiston perustamista koskevaan lakiesitykseen sisältyi ehdotus talous- ja työpaikkamenetysten osittaisesta korvaamisesta Inarijärven itäpuolella olevien talousmetsien hakkuilla. Tätä ja muitakin tarpeita varten oli rakennettava silta Paatsjoen yli ja siitä muutaman kilometrin mittainen tie pohjoiseen. Sillan rakentaminen ja hakkuiden aloittaminen Kessin alueella päätettiin aloittaa valmistelujen jälkeen vuonna Luonnonsuojelujärjestöt alkoivat vastustaa voimakkaasti kyseisiä toimenpiteitä ja saivatkin jarrutettua töiden alkua. Tämä johti asian käsittelemiseen julkisissa tiedotusvälineissä ennennäkemättömällä tavalla. Tilanne aiheutti ristiriitoja aina maan hallitusta ja ministeriöitä myöten. Lopulta marraskuussa 1987 päätettiin tehdä tarkka selvitys kaikista Lapin erämaista ennen kuin Kessistä päätetään yhtikäs mitään (Hannula 1995, )

24 20 Selvitystä Lapin erämaista ryhtyi tekemään sitä varten perustettu erämaakomitea, johon nimettiin edustajia kaikista asiaan liittyvistä intressiryhmistä. Erämaakomitean työ eteni yhteisymmärryksen hengessä, mikä olikin välttämätöntä, mikäli haluttiin pysyä tiukan aikataulun puitteissa. Ainoa eriäviä mielipiteitä esille tuonut jäsen oli erämaa-liikkeen edustaja (Lehtinen 1991, 122.) Erämaakomitean työ johti kymmenen erämaa-alueen perustamiseen Ylä- Lapissa vuonna 1991 (liite 2). Eri luonnonsuojelujärjestöt tahtoisivat kuitenkin edelleen uusia alueita luonnonsuojelun piiriin. Etenkin metsät Inarissa ovat olleet jatkuvasti suojelupaineen alla, ja luonnonsuojelujärjestöjen ohella myös porotalouden edustajat ovat tuoneet voimakkaasti esiin omat näkemyksensä metsiensuojelun tarpeellisuudesta porotalouden kannalta. Pentti Linkola, yksi Suomen näkyvimmistä luonnonsuojelijoista, sanoi jo vuonna 1974, että pinta-alaosuuksia ajattelemalla ymmärrämme helposti, että ylivoimaisesti tärkein luonnonsuojelukysymys Suomessa on metsien kohtalo (Linkola, 1979, 172).

25 21 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO 3.1 Aineiston kerääminen ja käsittely Kyselytutkimuksen aineisto kerättiin postikyselynä Ylä-Lapin alueella, eli Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnista. Kysely kohdistui satunnaisotannalla valittuihin henkilöihin, jotka asuivat Ylä-Lapissa. Kysely kuitenkin suhteutettiin ositetulla otannalla niin, että Inarin kuntaan lähetettiin kyselylomakkeita enemmän, koska siellä on asukkaita enemmän kuin Utsjoen ja Enontekiön kunnissa. Kyselylomakkeita lähetettiin kaiken kaikkiaan kappaletta, joista kappaletta Inariin, Enontekiölle 420 kappaletta ja Utsjoelle 300 kappaletta. Vastauksia tuli määräaikaan mennessä 791 kappaletta. Asuinkunnittain vastaajien määrät jakautuivat seuraavasti: Inari 527, Utsjoki 113 ja Enontekiö 145 kappaletta. Kyselylomakkeiden täyttämiseen ja takaisin lähettämiseen vastaajilla oli aikaa kaksi viikkoa. Vastausprosentiksi tuli 36 prosenttia. Kyselylomake (liite 1) oli jaettu kolmeen eri osa-alueeseen. Tässä tutkimuksessa käytettiin kyselylomakkeen osioita A ja C. Kyselylomakkeen B- osion tietoja emme käyttäneet opinnäytetyössämme, vaan sitä käyttivät pohjana pro gradu - töissään Jussi Pirkonen Joensuun Yliopistosta ja Paula Morri Helsingin yliopistosta. Aineisto käsiteltiin SPSS tilasto-ohjelmalla. Aineistosta laskettiin frekvenssijakaumat ja taustamuuttujien välisiä riippuvuuksia tutkittiin ristiintaulukoinnilla ja testattiin Pearssonin khii 2 -testillä. Aivan kaikkia kysymyksiä kyselylomakkeesta ei käytetty opinnäytetyön teossa, koska aineistosta olisi tullut liian laaja. Kaikkien käytettyjen kysymysten vastaukset ristiintaulukoitiin taustamuuttujien kanssa. Tässä työssä käydään

26 läpi vain niitä ristiintaulukoinnin tuloksia, joissa merkitsevyystaso on alle viisi prosenttia (p = 0,05) Vastaajien taustatiedot Tutkimuksessa käytettiin ristiintaulukoinnissa taustamuuttujina seitsemää eri tekijää kartoittamaan vastaajien sosiaalista taustaa ja sen vaikutusta mielipiteisiin eri kysymyksissä. Nämä taustamuuttujat olivat sukupuoli, ikäluokka, asuinkunta, syntyperä, koulutus, ammattiluokka ja lapsuusvuosien asuinkunta. Vastaajista vajaa 60 prosenttia oli miehiä ja naisia oli hieman yli 40 prosenttia. Ikäluokaltaan vastaajat olivat pääasiassa vuotiaita eli työssä käyvää väestöä. Toiseksi suurin ryhmä oli yli 60-vuotiaat ja pienin ryhmä oli vuotiaat % vastaajista > 10 0 ikäluokka Kuvio 3. Vastaajien ikäluokkajakauma. (n = 791) Asuinkunnaltaan vastaajista lähes 70 prosenttia oli inarilaisia, ja Enontekiöltä ja Utsjoelta molemmista noin 15 prosenttia. Muulta paikkakunnalta vastaajista oli alle prosentti. Inarilaisten suuri osuus selittyy Inarin kunnan asukasmäärän suuruudesta, minkä vuoksi kyselyjä lähetettiin sinne enemmän kuin Uts-

27 23 joelle ja Enontekiölle. Vastaajista noin puolet oli viettänyt lapsuusvuotensa jossakin kolmesta pohjoisimmasta kunnasta, muissa Lapin läänin kunnissa reilu 10 prosenttia ja Lapin läänin ulkopuolella noin 30 prosenttia % vastaajista Inari Utsjoki Enontekiö Muu 0 Asuinkunta Kuvio 4. Vastaajien asuinkuntajakauma. (n = 791) Syntyperää kysyttäessä 21 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa saamelaisia. Ulkomailla syntyneitä oli 1,6 prosenttia. Loput vastaajista ilmoittivat syntyperäkseen Suomen. Syntyperän sai vastaaja määritellä sen mukaan minkä koki omaksi identiteetikseen, eli saamelaisuutta ei määritelty sen mukaan oliko vastaajan vanhemmista tai isovanhemmista joku tai jotkut saamelaisia. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun oli vastaajista käynyt viidennes ja keskiasteen tutkinnon oli suorittanut enemmistö eli hieman yli neljäkymmentä prosenttia. Loput olivat ainoastaan peruskoulun käyneitä.

28 24 % vastaajista Koulutus Peruskoulu Keskiaste Ammattikorkeakoulu/Korkeak oulu Kuvio 5. Vastaajien koulutusluokkajakauma. (n = 791) Ammattiluokaltaan vastaajat olivat pääasiassa virkamiehiä ja asiantuntijoita. Palvelutyöntekijät olivat toiseksi suurin ryhmä. Palvelutyöntekijöillä tarkoitetaan kaikkia toimisto-, asiakaspalvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijöitä. Perustyöntekijöillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa esimerkiksi rakennus- ja metallityömiehiä sekä autonkuljettajia ja työkoneen kuljettajia ja muita tavallisia duunareita heitä oli kyselyyn vastanneista noin neljännes. Maa- ja metsätaloudesta tulonsa saavia oli noin kahdeksan prosenttia. Poromiehiä, porotalousyrittäjiä ja luontaistalouden harjoittajia vastaajista oli noin viisi prosenttia. % vastaajista Ammatti Virkamiehet ja asiantuntijat Palvelutyöntekijät Maatalous- ja metsätyöntekijät Perustyöntekijät Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat Kuvio 6. Vastaajien ammattiluokkajakauma. (n = 791)

29 25 4 YLÄLAPPILAISTEN MIELIPITEITÄ METSÄTALOUDESTA JA METSÄ- HALLITUKSEN TEHTÄVISTÄ 4.1 Metsätalous ja siihen liittyvät asiat Vastaajilta kysyttiin, kuinka kielteisenä tai myönteisenä he kokivat erinäisten metsätalouteen liittyvien asioiden vaikutuksen Ylä-Lapin metsätalouden kannalta. Esillä oli metsän uudistamiseen, puunkorjuuseen ja kuljetukseen sekä puutavaran kysyntään ja hinnoitteluun liittyviä asioita. Pääasiallisesti erittäin tai melko kielteisenä nähtiin pitkät kuljetusmatkat, metsien lisäsuojelu, metsien hidas kasvu, koneellinen hakkuu, maanmuokkaus, EU:n laajentumisesta johtuva hintakilpailu ja metsätalouden tuotteiden kysynnän väheneminen. Vastaavasti melko tai erittäin myönteisenä vastaajat kokivat metsurihakkuut, uudistushakkuut, harvennushakkuut ja poro- ja metsätalouden rinnakkaistoiminnan. Käsiteltäessä taustamuuttujina etnistä identiteettiä ja asuinpaikkakuntaa vaihtoehtoa muu ei ole käytetty tässä luvussa. Tämä sen vuoksi, että vältettäisiin tilastollista harhaa vähäisen vastaajien määrän (n) takia kohdissa, joissa vastaajan kotikunta ei ole sijainnut Ylä-Lapissa tai hän ei etniseltä identiteetiltään ollut saamelainen tai suomalainen.

30 26 % Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei Melko Erittäin vaikutusta myönteinen myönteinen En osaa sanoa Kuvio 7. Millaisena vastaajat kokevat metsä- ja porotalouden rinnakkaistoiminnan Ylä- Lapissa. (n = 703) Asuinkunta oli vastauksia jaotteleva tekijä, kun kysyttiin metsien lisäsuojelun, hitaan kasvun, ympärivuotisten metsäautoteiden, talviteiden, metsurihakkuiden, uudistushakkuiden, harvennushakkuiden, metsätaloustuotteiden kysynnän vähenemisen ja poro- ja metsätalouden rinnakkaistoiminnan vaikutusta. Myönteisimpänä metsien lisäsuojelun näkivät Utsjoen asukkaat, joista miltei kolmannes piti sitä melko tai erittäin myönteisenä. Kielteisin kanta oli enontekiöläisillä, joista reilu enemmistö piti sitä erittäin tai melko kielteisenä. Hieman yli puolet inarilaisista jakoi saman näkemyksen. Metsien hidas kasvu koettiin kielteisimpänä Enontekiöllä, jossa lähes puolet vastaajista piti sitä erittäin kielteisenä. Huomattavasti muita suurempi osa inarilaisista, eli 21 % oli sitä mieltä, ettei hitaalla kasvulla ole merkitystä. Kuitenkin huomattava enemmistö heistäkin piti sitä muiden tapaan vähintäänkin melko kielteisenä.

31 27 Kuva 3. Inarissa vuonna 1960 palanut alue, joka on kylvetty männylle. Kuva: Risto Jalkanen. Ympärivuotiset metsäautotiet jakoivat mielipiteet vastaajien kesken melko tasan, kuitenkin sillä poikkeuksella, että utsjokelaiset kokivat ne hieman muita kielteisemmin. Talviteihin inarilaiset suhtautuivat muita myönteisemmin, sillä puolet heistä piti niitä melko tai erittäin myönteisinä. Utsjokelaiset edustivat tässä tapauksessa toista ääripäätä, sillä ainoastaan hieman yli neljännes piti talviteitä vähintäänkin melko myönteisenä. Poro- ja metsätalouden rinnakkaistoimintaan myönteisimmin suhtautuivat Inarin asukkaat, joista hieman yli puolet piti sitä vähintäänkin melko myönteisenä. Tässä asiassa enontekiöläiset puolestaan olivat hieman muita kriittisempiä. Inarin asukkaat suhtautuivat jonkin verran muita myönteisemmin metsurihakkuisiin, uudistushakkuisiin ja harvennushakkuisiin. Metsätalouden tuotteiden kysynnän vähenemisen he puolestaan kokivat hieman muita huolestuttavampana. Taulukko 1. Vastaajien näkemykset uudistushakkuista kunnittain.

32 28 Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa Yhteensä Inari % 13.7% 12.9% 36.6% 16.5% 13.1% 100.0% Utsjoki % 16.5% 14.4% 26.8% 8.2% 24.7% 100.0% Enontekiö % 15.8% 16.7% 23.7% 15.8% 18.4% 100.0% Yhteensä 7.9% 14.5% 13.7% 33.0% 15.2% 15.6% 100.0% 684 Taulukko 2. Vastaajien mielipiteet metsänuudistamisesta metsurihakkuuna kunnittain Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa Yhteensä Inari % 5.7% 10.0% 33.7% 41.3% 7.0% 100.0% Utsjoki % 4.1% 8.2% 30.6% 35.7% 15.3% 100.0% Enontekiö % 11.9% 11.0% 21.2% 37.3% 15.3% 100.0% Yhteensä 3.1% 6.5% 9.9% 31.1% 39.8% 9.6% 100.0% Sukupuoli jakoi vastaajien mielipiteitä puun pitkistä kuljetusmatkoista, uudistushakkuista, maanmuokkauksesta ja metsätalouden tuotteiden kysynnän vähenemisestä kysyttäessä. Suurempi osuus naisista piti pitkiä kuljetusmatkoja erittäin kielteisenä, kun taas hieman useammat miehistä olivat sitä mieltä, ettei sillä ole vaikutusta. Uudistushakkuista kysyttäessä 20 % naisista ei osannut sanoa mielipidettään, joten heidän osuutensa oli hieman miehiä suurempi ainoastaan melko kielteisen kannan ottaneiden vastaajien keskuudessa. Selvin ero sukupuolten välillä syntyi niiden vastaajien osalta, joiden mielestä uudistushakkuilla ei ole vaikutusta. Miehet pitivät naisia useammin maanmuokkausta erittäin kielteisenä. Naisista hieman miehiä suurempi osuus piti sitä puolestaan melko myönteisenä. Myös tämän kysymyksen kohdalla on otettava huomioon, että naisista selvästi miehiä useampi ei osannut sanoa mielipidettään.

33 29 Metsätalouden tuotteiden kysynnän väheneminen jakoi vastaajia siltä osin, että useammat naisista pitivät sitä erittäin kielteisenä. Miehiä puolestaan oli jonkin verran enemmän niiden vastaajien joukossa jotka pitivät sitä melko kielteisenä. Vastaajan ikä oli jaotteleva tekijä kuljetusmatkojen, koneellisen hakkuun, metsurihakkuun, harvennushakkuiden, maanmuokkauksen ja poro- ja metsätalouden rinnakkaistoiminnan kohdalla. Puun pitkistä kuljetusmatkoista kysyttäessä erittäin kielteisenä sitä pitävien osuus kasvoi lineaarisesti vastaajan iän mukana. Samanlainen jakauma oli niiden vastaajien kesken jotka puolestaan pitivät erittäin myönteisenä metsurihakkuita, harvennushakkuita ja poroja metsätalouden rinnakkaistoimintaa. Koneelliseen hakkuuseen erittäin kielteisesti suhtautuvien osuus oli suurin vuotta vanhojen keskuudessa. Nuorimmasta ikäluokasta hieman muita suurempi osuus piti sitä puolestaan erittäin myönteisenä. Maanmuokkaukseen erittäin kielteisesti suhtautuvien osuus oli nuorimmassa ikäluokassa huomattavasti muita alhaisempi. Suomalaiset pitivät saamelaisia huomattavasti useammin puun pitkiä kuljetusmatkoja melko kielteisenä. Suurempi osuus saamelaisista puolestaan oli sitä mieltä, ettei sillä ole vaikutusta. Metsien lisäsuojeluun suomalaiset suhtautuivat niinikään saamelaisia kriittisemmin. Ympärivuotiset metsäautotiet jakoivat selvästi mielipiteitä, sillä yli 40 % saamelaisista piti niitä melko tai erittäin kielteisenä. Sen sijaan yhtä suuri osuus suomalaisista piti ympärivuotisia metsäautoteitä vähintäänkin melko myönteisenä.

34 30 30 % 25 % 27 % 25 % 21 % 21 % 21 % 20 % 15 % 13 % 15 % 16 % 14 % 10 % 13 % Suomalainen Saamelainen 10 % 5 % 4 % 0 % Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko Erittäin myönteinen myönteinen En osaa sanoa Kuvio 8. Vastaajien mielipiteet ympärivuotisista metsäautoteistä. Taustamuuttujana etninen identiteetti. Suomalainen (n = 544), Saamelainen (n = 140). Maanmuokkausta piti erittäin kielteisenä lähes puolet saamelaisista. Suomalaiset eivät olleet aivan yhtä kriittisiä, sillä 15 % heistä piti maanmuokkausta melko myönteisenä, vastaavan lukeman ollessa 8 % saamelaisten vastaajien osalta. Reilusti yli puolet suomalaisvastaajista oli sitä mieltä, että EU: n laajentumisen myötä kasvava hintakilpailu on erittäin tai melko kielteinen asia. Sen sijaan noin neljännes saamelaisista ei osannut sanoa mielipidettään sen vaikutuksista. Suomalaiset pitivät saamelaisia hieman useammin poro- ja metsätalouden rinnakkaistoimintaa erittäin kielteisenä, mutta niinikään suurempi prosenttiosuus heistä piti sitä myös erittäin myönteisenä. Vastaajan koulutus oli jaotteleva tekijä, kun kysyttiin pitkien kuljetusmatkojen, metsien lisäsuojelun, ympärivuotisten metsäautoteiden, metsurihakkuun ja maanmuokkauksen vaikutusta. Korkeammin koulutettujen vastaajien osuus kielteisesti suhtautuvien joukossa kasvoi lineaarisesti pitkistä kuljetusmatkoista kysyttäessä. Ympärivuotisiin metsäautoteihin he suhtautuivat myös muita kriittisemmin. Sen sijaan lisäsuojeluun myönteisesti suhtautuvista korkeasti koulutettujen osuus oli suurin. Kielteisimmin lisäsuojeluun suhtautuivat matalimmin koulutetut vastaajat.

35 31 Metsurihakkuita erittäin myönteisinä pitivät puolet matalimmin koulutetuista vastaajista. Vastaajan koulutuksen kasvaessa samoin vastanneiden osuus hieman aleni. Suurin osuus korkeimmin koulutetuista vastaajista näki metsurihakkuut kuitenkin melko myönteisenä. Maanmuokkaukseen he suhtautuivat sen sijaan selvästi muita kriittisemmin. Ammattiluokkien välillä mielipiteitä jakoivat metsien lisäsuojelu, hidas kasvu, ympärivuotiset metsäautotiet, koneellinen hakkuu, metsurihakkuu, uudistushakkuut, maanmuokkaus ja metsätalouden tuotteiden kysynnän väheneminen. Poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat pitivät lisäsuojelua muita myönteisempänä ja hidasta kasvua kielteisempänä. Myös virkamiehet ja asiantuntijat suhtautuivat hitaaseen kasvuun hieman muita kielteisemmin. Taulukko 3. Vastaajien mielipiteet ympärivuotisista metsäautoteistä ammattiryhmittäin. Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa Yhteensä Virkamiehet ja asiantuntijat % 20.2% 18.9% 27.3% 9.7% 8.0% 100.0% Palvelutyöntekijät % 13.2% 25.7% 27.5% 13.8% 11.4% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 13.5% 13.5% 28.8% 11.5% 13.5% 100.0% Perustyöntekijät % 13.1% 25.5% 24.8% 14.6% 10.9% 100.0% Poromiehet,porotalousyrittäjät 28 ja luontaistalouden harjoittajat 46.4% 10.7% 7.1% 10.7% 3.6% 21.4% 100.0% Yhteensä % 15.8% 21.2% 26.2% 11.7% 10.6% 100.0% Poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat poikkesivat selvästi muista ympärivuotisista metsäautoteistä kysyttäessä. He olivat ainoa ammattiryhmä joka piti niitä selvästi kielteisenä. Myös uudistushakkuisiin ja maanmuokkaukseen he suhtautuivat muita kielteisemmin. Myönteisimpänä uudistushakkuita ja maanmuokkausta pitivät maa- ja metsätaloustyöntekijät. Metsurihakkuuseen puolestaan myönteisimmin suhtautuivat palvelutyöntekijät. Hieman muita useammin perustyöntekijät pitivät koneellista hakkuuta erittäin myönteisenä. Metsätalouden tuotteiden kysynnän väheneminen huolestutti vähiten poromiehiä, porotalousyrittäjiä ja luontaistalouden harjoittajia.

36 32 Vastaajan lapsuusvuosien asuinpaikkakunta ei jaotellut vastaajia merkitsevästi kuin kahdessa kohtaa. Muualla Lapin läänissä ja Lapin läänin ulkopuolella lapsuusvuosinaan asuneet vastaajat suhtautuivat muita myönteisemmin metsien lisäsuojeluun. Muualla Lapin läänissä asuneet vastaajat suhtautuivat myös poro- ja metsätalouden rinnakkaistoimintaan myönteisimmin. 4.2 Metsätalouden haitta muille luonnonkäyttömuodoille Kyselylomakkeessa pyydettiin vastaajaa kertomaan, kuinka paljon eri luonnonkäyttömuodot hänen mielestään aiheuttavat haittaa muille luonnonkäyttömuodoille. Tämän kysymyksen perusteella metsätaloudesta muille aiheutuvia haittoja Ylä- Lapissa ei koettu järin suuriksi. Eniten haittaa metsätaloudesta koettiin olevan luonnonsuojelulle, mutta siinäkin lähes 60 % vastasi sen aiheuttavan korkeintaan jonkin verran haittaa. Ei haittaa Jonkin verran haittaa Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa 11 % 6 % 9 % 44 % 30 % Kuvio 9. Minkä verran metsätaloudesta on vastaajien mielestä haittaa matkailulle Ylä- Lapissa. (n = 717) Kunnittain tarkasteltaessa inarilaisista lähes 40 % vastasi metsätalouden aiheuttavan melko tai erittäin paljon haittaa luonnonsuojelulle. Sen sijaan enontekiöläisistä 70 % oli sitä mieltä, että haittaa aiheutuu jonkin verran tai ei ollenkaan. Myös matkailulle ja paikallisten luonnon virkistyskäytölle inarilaiset arvelivat sen aiheuttavan haittaa hieman enemmän kuin muut. Porotaloudelle koituva haitta koettiin voimakkaimmin Utsjoella, kun taas Inarissa ja Enontekiöllä yli 60 % vastaajista oli sitä mieltä, että metsätalous haittaa porotaloutta vain jonkin verran tai ei ollenkaan.

37 33 Ei haittaa Jonkin verran haittaa Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 7 % 16 % 22 % 33 % 22 % 12 % 7 % 20 % 27 % 34 % 10 % 7 % 12 % 30 % 40 % Inari Utsjoki Enontekiö Kuvio 10. Vastaajien mielipiteet metsätalouden luonnonsuojelulle aiheuttaman haitan määrästä Ylä-Lapissa kunnittain. Inari (n = 489), Utsjoki (n = 97), Enontekiö (n = 125). Ei haittaa Jonkin verran haittaa Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa 100 % 80 % 60 % 40 % 8 % 9 % 20 % 37 % 13 % 11 % 22 % 18 % 10 % 7 % 16 % 27 % 20 % 26 % 36 % 40 % 0 % Inari Utsjoki Enontekiö Kuvio 11. Vastaajien mielipiteet metsätalouden porotaloudelle aiheuttaman haitan määrästä Ylä- Lapissa kunnittain. Inari (n = 492), Utsjoki (n = 100), Enontekiö (n = 128). Vastanneista miehet arvelivat metsätalouden haitan matkailulle ja porotaloudelle hieman naisia vähäisemmäksi. Paikallisten luonnon virkistyskäytölle koituvan haitan miehet sen sijaan kokivat naisia suuremmaksi. Vastaajan ikä vaikutti selvimmin mielipiteeseen kysyttäessä minkä verran metsätalous haittaa matkailua ja porotaloutta. Näissä kohdissa vanhemmat vastaajat kokivat haitat nuorempiaan vähäisemmiksi. Metsätalouden aiheuttaman haitan paikallisten luonnon virkistyskäytölle kokivat merkittävimpänä vuotta vanhat vastaajat.

38 34 Saamelaiset pitivät metsätaloudesta aiheutuvia haittoja luonnonsuojelulle, paikallisten luonnon virkistyskäytölle ja porotaloudelle hieman suurempana kuin suomalaiset. Korkeimmin koulutetut vastaajat pitivät metsätaloudesta aiheutuvia haittoja luonnonsuojelulle, matkailulle, paikallisten luonnon virkistyskäytölle ja porotaloudelle suurimpana. Vastaavasti matalimmin koulutetut vastaajat pitivät haittoja vähäisimpänä. Ammattiluokista poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat pitivät metsätalouden haittaa luonnonsuojelulle, matkailulle ja paikallisten luonnon virkistyskäytölle suurimpana. Vähäisimpänä sitä pitivät perustyöntekijät. Poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat pitivät myös porotaloudelle aiheutuvia haittoja selvästi suurimpina. Heistä 44 % arveli metsätaloudesta koituvan haittaa porotaloudelle erittäin paljon, kun vastaava lukema kaikki vastaajat huomioiden jäi alle kymmeneen prosenttiin. Maa- ja metsätaloustyöntekijät pitivät tätä haittaa kaikista pienimpänä. Muualla Lapin läänissä ja Lapin läänin ulkopuolella lapsuusvuosinaan asuneiden osuus oli muita vastaajia korkeampi niiden joukossa, jotka kokivat metsätalouden aiheuttavan melko paljon haittaa luonnonsuojelulle. Vastaava tilanne oli myös matkailulle koituvan haitan kohdalla, jossa kyseiset vastaajat olivat eniten sitä mieltä, että metsätalous aiheuttaa jonkin verran tai melko paljon haittaa. Sen sijaan heistä katsoi metsätalouden haittaavan porotaloutta erittäin paljon muita ryhmiä pienempi määrä. 4.3 Metsähallituksen tehtävien tärkeys Kyselyssä esitettyjä Metsähallituksen tehtäviä pidettiin kaikkia jossain määrin tärkeinä. Jos vaihtoehtoihin jonkin verran, melko, ja erittäin tärkeä kohti merkatut vastaukset lasketaan yhteen, niin jokaisessa mainitussa Metsähallituksen tehtävässä yli 60 prosenttia vastaajista oli valinnut jonkin näistä kolmesta vaihtoehdosta. Metsähallituksen tehtävinä tässä kysymyksessä esitettiin metsien suojelu, matkailuelinkeinoon osallistuminen, vanhojen metsien säilyttäminen, puun-

39 35 tuotanto Ylä-Lapin ulkopuolisen metsäteollisuuden ja paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin sekä virkistyskäyttöpalvelujen ja -mahdollisuuksien tuottaminen. % En osaa sanoa 4 Erittäin tärkeä 27 Melko tärkeä 24 Jonkin verran tärkeä 34 Ei lainkaan tärkeä Kuvio 12. Metsien suojelu Metsähallituksen tehtävänä vastaajien mielestä. (n = 703) Tärkeimmiksi Metsähallituksen tehtäviksi ylälappilaiset katsoivat puuntuotannon paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin, virkistyspalvelujen ja - mahdollisuuksien tuottamisen, vanhojen metsien säilyttämisen ja metsien suojelun. Vähemmän tärkeiksi koettiin puolestaan matkailuelinkeinoon osallistuminen ja puuntuotanto Ylä-Lapin ulkopuolisen metsäteollisuuden tarpeisiin. Matkailuelinkeinoon osallistumista ei katsonut tärkeäksi vajaa neljännes ja puuntuotannon ulkopuolisen metsäteollisuuden tarpeisiin vajaa kolmannes. % Ei lainkaan tärkeä 21 Jonkin verran tärkeä Melko tärkeä 29 Erittäin tärkeä 7 En osaa sanoa Kuvio 13. Puuntuotanto paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin Metsähallituksen tehtävänä vastaajien mielestä. (n = 719)

40 36 % Ei lainkaan tärkeä Jonkin verran tärkeä Melko tärkeä Erittäin tärkeä En osaa sanoa Kuvio 14. Puuntuotanto Ylä-Lapin ulkopuolisen metsäteollisuuden tarpeisiin Metsähallituksen tehtävänä vastaajien mielestä. (n = 710) Taustatekijöiden vaikutus vastauksiin oli suuri, mikä kuvaa hyvin ylälappilaisten ristiriitaisia käsityksiä Metsähallituksen toiminnasta ja sen tehtävistä. Varsinkin asuinpaikkakunnan ja etnisen identiteetin ollessa taustatekijänä syntyi eroja mielipiteissä. Tähän vaikuttanee paikkakuntakohtaiset metsien ja metsätalousmaiden pinta-alojen erot. Myös sukupuolella, iällä, ammatilla, koulutuksella ja lapsuusvuosien asuinpaikalla oli vaikutusta vastaajien mielipiteisiin. Metsähallitusta koskevassa kysymyksessä emme ottaneet huomioon paikkakunnista kuin kolme pohjoisinta, eli vaihtoehto muu jäi pois. Samoin menettelimme myös syntyperän suhteen, eli vaihtoehto muu poistettiin käytöstä. Tämä sen vuoksi, että ristiintaulukoinnissa tyhjien solujen määrä kasvoi liian suureksi ja näin ollen chi 2 -testin luotettavuus olisi ollut heikompi. Metsähallituksen tehtävistä metsien suojelun kokivat paikkakuntakohtaisessa vertailussa tärkeimmäksi inarilaiset, joista lähes kolmannes oli sitä mieltä, että se on erittäin tärkeä ja ei lainkaan tärkeäksi sen katsoi vain noin 8 prosenttia. Utsjokisista ja enontekiöläisistä metsien suojelun koki erittäin tärkeäksi vajaa viidennes eikä lainkaan tärkeäksi saman verran.

41 37 Ei lainkaan tärkeä Jonkin verran tärkeä Melko tärkeä Erittäin tärkeä En osaa sanoa 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % 5 % 30 % 26 % 31 % 8 % 4 % 19 % 19 % 41 % 16 % 3 % 17 % 22 % 40 % 19 % Inari Utsjoki Enontekiö Kuvio 15. Metsien suojelu Metsähallituksen tehtävänä paikkakunnittain. Inari (n = 481), Utsjoki (n = 99), Enontekiö (n = 118). Myös etnisen identiteetin vaikutus oli huomattava suhtautumisessa Metsähallituksen tehtävään metsien suojelussa. Suomalaisista sen katsoi erittäin tärkeäksi lähes 30 prosenttia, kun samoin ajatteli hieman alle 20 prosenttia saamelaisista. Saamelaisista tätä tehtävää ei katsonut tärkeäksi vajaa viidennes ja suomalaisista alle 10 prosenttia. Vastaajan koulutus vaikutti mielipiteiden muodostumiseen siten, että peruskoulun käyneet eivät pitäneet metsien suojelua yhtä tärkeänä tehtävänä kuin enemmän kouluja käyneet vastaajat. Erittäin tärkeänä metsien suojelu- tehtävän peruskoulun käyneistä katsoi 17 prosenttia, kun vastaavia mielipiteitä ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneillä oli peräti 41 prosenttia. Keskiasteen tutkinnon suorittaneet sijoittuvat edellisten ryhmien väliin, sillä heistä noin neljännes piti metsien suojelua erittäin tärkeänä Metsähallituksen tehtävänä. Taulukko 4. Metsien suojelu Metsähallituksen tehtävänä eri koulutusryhmien mielestä. Ei lainkaan tärkeä Jonkin verran tärkeä Melko tärkeä Erittäin tärkeä En osaa sanoa n Peruskoulu % 35.7% 23.9% 17.4% 6.5% 100.0% Keskiaste % 36.0% 24.8% 27.1% 3.8% 100.0% Ammattikorkeakoulu/Korkeakoulu % 28.5% 23.2% 41.1% 1.3% 100.0%

42 Yhteensä % 34.2% 24.2% 26.9% 4.2% 100.0% Katsottaessa poromiesten, porotalousyrittäjien ja luontaistalouden harjoittajien mielipiteitä huomataan, että heistä erittäin tärkeänä piti Metsähallituksen toimimista metsien suojelussa yli kolmannes. Myös muut ammattiluokat pitivät tehtävää tärkeänä. Mielipiteiden eroavuudet tulevatkin esille siinä, että poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat yhdessä perustyöntekijöiden kanssa olivat muita ammattiluokkia useammin vastanneet ettei metsien suojelu ole tehtävänä lainkaan tärkeä. Tämä on hieman ristiriitaista, koska poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat olivat myös suurelta osin tehtävän tärkeyden kannalla. Vastaajan lapsuusvuosien asuinkunta vaikutti huomattavan paljon vastaajien mielipiteisiin. Utsjoella ja Enontekiöllä lapsuutensa viettäneistä alle 15 prosenttia katsoi, että metsien suojelu olisi Metsähallituksen tehtävistä erittäin tärkeä, kun taas Inarissa lapsuutensa viettäneistä neljännes oli samaa mieltä. Lapsuutensa muissa Lapin läänin kunnissa tai Lapin läänin ulkopuolella viettäneistä lähes kolmannes oli vastannut tehtävän olevan erittäin tärkeä. Naisten mielestä Metsähallituksen tehtävä matkailuelinkeinoon osallistujana on hieman tärkeämpi kuin miesten mielestä. Miehistä lähes kolmannes oli sitä mieltä, ettei tehtävä ole lainkaan tärkeä, kun naisista samoin oli vastannut noin 15 prosenttia. Ammattiryhmistä poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat sekä maa- ja metsätaloustyöntekijät arvioivat Metsähallituksen tehtävää matkailuelinkeinoon osallistujana vähemmän tärkeänä kuin muut ammattiluokat. Yli puolet poromiehistä, porotalousyrittäjistä ja luontaistalouden harjoittajista oli vastannut, ettei tehtävä ole lainkaan tärkeä, kun maa- ja metsätaloustyöntekijöillä näin oli vastannut kolmannes ja muiden ammattien harjoittajista alle neljännes. Palvelutyöntekijät katsoivat matkailuelinkeinoon osallistumisen hieman tärkeämmäksi kuin muut.

43 Taulukko 5. Matkailuelinkeinoon osallistuminen Metsähallituksen tehtävänä eri ammattiryhmien mielestä. Ei lainkaan tärkeä Jonkin verran tärkeä Melko tärkeä Erittäin tärkeä En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 32.6% 26.9% 13.2% 2.5% 100.0% Palvelutyöntekijät % 24.3% 34.7% 20.8% 4.6% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 36.5% 21.2% 5.8% 3.8% 100.0% Perustyöntekijät % 32.2% 25.2% 14.7% 4.9% 100.0% Poromiehet,porotalousyrittäjät ja 31 luontaistalouden harjoittajat 54.8% 25.8% 3.2% 9.7% 6.5% 100.0% Yhteensä % 30.3% 27.0% 14.8% 3.9% 100.0% Utsjokisista yli kolmannes oli sitä mieltä, ettei matkailuelinkeinoon osallistuminen ole lainkaan tärkeä Metsähallituksen tehtävä. Inarilaisista vastaavasti koki vain viidennes ja Enontekiön asukkaista neljännes. Utsjoella asuvat kokivat matkailuelinkeinoon osallistumisen huomattavasti vähemmän tärkeänä kuin muut kunnat, sillä erittäin tärkeänä heistä tehtävää piti vain vajaa 9 prosenttia, kun Inarin kunnan asukkaista näin koki noin 15 prosenttia ja Enontekiön asukkaista viidennes. Saamelaiset eivät kokeneet matkailuelinkeinoon osallistumista yhtä tärkeänä kuin suomalaiset. Saamelaisista tehtävää piti tärkeänä hieman alle 60 prosenttia ja suomalaisista noin 76 prosenttia. Korkeakoulun tai ammattikorkeakoulun käyneistä Metsähallituksen tehtävä vanhojen metsien säilyttäjänä on paljon tärkeämpi kuin heitä vähemmän kouluja käyneiden mielestä. Esimerkiksi peruskoulun käyneistä noin neljäsosa piti tehtävää erittäin tärkeänä, kun ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä vastaavasti koki puolet. Taulukko 6. Vanhojen metsien säilyttäminen Metsähallituksen tehtävänä eri koulutusryhmien mielestä. Ei lainkaan tärkeä Jonkin verran tärkeä Melko tärkeä Erittäin tärkeä En osaa sanoa n

44 Peruskoulu % 32.4% 26.6% 26.1% 5.0% 100.0% Keskiaste % 25.9% 26.5% 37.5% 4.4% 100.0% Ammattikorkeakoulu/Korkeakoulu % 20.4% 23.7% 50.7% 2.0% 100.0% Yhteensä % 26.8% 25.9% 36.8% 4.1% 100.0% 40 Erittäin tärkeäksi vanhojen metsien säilyttämisen katsoi virkamiehistä ja asiantuntijoista sekä poromiehistä, porotalousyrittäjistä ja luontaistalouden harjoittajista yli 40 prosenttia. Muihin ammattiluokkiin kuuluvista näin oli vastannut kolmannes. Jos kuitenkin lasketaan yhteen jonkin verran, melko ja erittäin tärkeä kohtiin vastanneet niin huomataan, että poromiesten, porotalousyrittäjien ja luontaistaloudenharjoittajien määrä on pienin eivätkä he ole kuitenkaan vastanneet muita useammin kohtaan ei lainkaan tärkeä. Tämän ammattiryhmän edustajat ovat vastanneet muita useammin etteivät osaa sanoa, joten pienempi prosenttimäärä yhteenlasketuista kohdista selittyy tällä. Taulukko 7. Vanhojen metsien säilyttäminen Metsähallituksen tehtävänä kunnittain. Ei lainkaan tärkeä Jonkin verran tärkeä Melko tärkeä Erittäin tärkeä En osaa sanoa n Inari % 22.0% 25.7% 42.5% 4.4% 100.0% Utsjoki % 37.8% 24.5% 24.5% 4.1% 100.0% Enontekiö % 37.6% 26.5% 23.1% 3.4% 100.0% Yhteensä % 26.8% 25.7% 36.7% 4.2% 100.0% Metsähallituksen tehtävä vanhojen metsien säilyttäjänä oli inarilaisten mielestä paljon tärkeämpi kuin muiden Ylä-Lapin kuntalaisten mielestä. Utsjoen ja Enontekiön asukkaista neljännes katsoi tehtävän erittäin tärkeäksi, kun inarilaisista yli 40 prosenttia ajatteli samoin. Suomalaisista hieman suurempi osa katsoi vanhojen metsien suojelun tärkeäksi Metsähallituksen tehtäväksi kuin saamelaisista. Saamelaisista 10 pro-

45 senttia oli sitä mieltä, että tehtävä ei ole lainkaan tärkeä. Suomalaisista näin oli vastannut noin 5 prosenttia. 41 Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä yli 40 prosenttia oli sitä mieltä, ettei Metsähallituksen tehtävä puuntuottajana Ylä-Lapin ulkopuoliselle metsäteollisuudelle ole lainkaan tärkeä. Muun koulutuksen käyneistä samoin ajatteli vain neljäsosa. Mitä enemmän vastaaja oli koulutettu, sitä vähemmän hän piti tehtävää tärkeänä. Taulukko 8. Metsähallituksen tehtävä puuntuottajana Ylä-Lapin ulkopuolisen metsäteollisuuden tarpeisiin eri koulutusryhmien mielestä. Ei lainkaan tärkeä Jonkin verran tärkeä Melko tärkeä Erittäin tärkeä En osaa sanoa n Peruskoulu % 28.1% 19.3% 14.9% 11.0% 100.0% Keskiaste % 34.1% 21.9% 10.9% 7.8% 100.0% Ammattikorkeakoulu/Korkeakoulu % 33.1% 13.0% 4.5% 7.1% 100.0% Yhteensä % 31.9% 19.1% 10.8% 8.7% 100.0% Suomalaiset pitivät puuntuotantoa ulkopuolisen metsäteollisuuden tarpeisiin hieman tärkeämpänä kuin saamelaiset. Suomalaisista tehtävää ei pitänyt lainkaan tärkeänä noin neljännes vastaajista, kun taas saamelaisista näin ajatteli kolmannes. Miehet pitivät puuntuotantoa paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin hieman tärkeämpänä kuin naiset. Naiset olivat vastanneet miehiä hieman useammin, etteivät osaa sanoa mitä mieltä asiasta ovat. Yli 60-vuotiaat pitivät puuntuotantoa paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin tärkeämpänä tehtävänä kuin nuoremmat ikäluokat. Heistä yli puolet oli vastannut, että tehtävä on erittäin tärkeä, kun se nuoremmista oli sitä kolmanneksen mielestä. Poromiesten, porotalousyrittäjien ja luontaistalouden harjoittajien mielestä puuntuotanto paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin oli jonkin verran tärkeä

46 42 tehtävä, kun se muiden ammattiryhmien mielestä oli erittäin tärkeä. Poro- ja luontaistalouden harjoittajista 10 prosenttia koki, ettei tehtävä ole lainkaan tärkeä, kun se muilla oli sitä keskimäärin 5 prosentin mielestä. Taulukko 9. Metsähallituksen tehtävä puuntuottajana paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin eri ammattiryhmien mielestä. Ei lainkaan tärkeä Jonkin verran tärkeä Melko tärkeä Erittäin tärkeä En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 22.0% 33.5% 34.7% 5.3% 100.0% Palvelutyöntekijät % 21.1% 27.4% 38.9% 9.1% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 11.3% 30.2% 47.2% 5.7% 100.0% Perustyöntekijät % 15.2% 26.2% 47.6% 5.5% 100.0% Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat % 41.9% 22.6% 16.1% 9.7% 100.0% Yhteensä % 20.3% 29.4% 38.8% 6.6% 100.0% Inarissa lapsuutensa viettäneet olivat vastanneet kysymykseen Metsähallituksen tehtävästä puuntuottajana paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin samalla tavoin kuin Lapin läänin ulkopuolella lapsuutensa viettäneet. Molempien ryhmien edustajista noin 40 prosenttia piti tehtävää erittäin tärkeänä. Utsjoella lapsuutensa viettäneet eivät pitäneet tehtävää erittäin tärkeänä yhtä usein kuin muut, ja heistä lähes 15 prosenttia ei osannut sanoa, mitä mieltä asiasta ovat. Enontekiöllä varttuneet vastasivat muita useammin, ettei tehtävä ole lainkaan tärkeä. Heistä näin ajatteli noin 13 prosenttia. Inarissa asuvat pitävät tehtävää puuntuottajana paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin huomattavasti tärkeämpänä kuin Utsjoen ja Enontekiön asukkaat. Enontekiöläisistä yli 15 prosenttia oli sitä mieltä, että tehtävä ei ole lainkaan tärkeä, kun samoin ajattelevia utsjokisia ja inarilaisia oli vain muutama prosentti. Erittäin tärkeänä puuntuottoa paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin piti yli 40 prosenttia inarilaisista kun muiden kuntien asukkaista näin ajatteli vajaa kolmannes.

47 43 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 45 % 31 % 30 % 25 % 26 % 28 % 28 % 22 % 18 % 17 % 12 % 6 % 6 % 5 % 2 % Inari Utsjoki Enontekiö Ei lainkaan tärkeä Jonkin verran tärkeä Melko tärkeä Erittäin tärkeä En osaa sanoa Kuvio 16. Metsähallituksen tehtävä puuntuottajana paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin kunnittain. Inari (n = 490), Utsjoki (n = 103), Enontekiö (n = 121) Suomalaiset kokivat Metsähallituksen tehtävän puuntuottajana paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin tärkeämpänä kuin saamelaiset. Saamelaisista hieman yli 10 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään, mikä näkyy hieman alhaisempana vastausmäärinä muissa kohdissa. Virkamiehet ja asiantuntijat sekä palvelutyöntekijät kokivat virkistyspalveluiden ja -mahdollisuuksien tuottamisen tärkeämpänä tehtävänä kuin muiden ammattien edustajat ja vähiten tärkeänä sen kokivat poromiehet, poronhoitajat ja luontaistalouden harjoittajat, joista viidennes oli sitä mieltä, että se ei ole lainkaan tärkeää. Virkamiehistä ja asiantuntijoista sekä palvelutyöntekijöistä noin 70 prosenttia oli vastannut, että virkistyspalveluiden ja - mahdollisuuksien tuottaminen on melko tai erittäin tärkeää. Poromiehistä, porotalousyrittäjistä ja luontaistalouden harjoittajista näin oli vastannut hieman alle 40 prosenttia. Taulukko 10. Virkistyskäyttöpalvelujen ja -mahdollisuuksien tuottaminen Metsähallituksen tehtävänä eri ammattiryhmien mielestä. Ei lainkaan tärkeä Jonkin verran tärkeä Melko tärkeä Erittäin tärkeä En osaa sanoa Virkamiehet ja asiantuntijat % 21.3% 31.6% 34.4% 2.5% 100.0% Palvelutyöntekijät % 17.1% 32.6% 40.6% 4.6% 100.0%

48 Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 25.9% 33.3% 25.9% 5.6% 100.0% Perustyöntekijät Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoitta 15.4% 18.2% 30.8% 32.2% 3.5% 100.0% 19.4% 29.0% 22.6% 16.1% 12.9% 100.0% 31 Yhteensä % 20.2% 31.4% 34.0% 4.0% 100.0% Lapsuutensa Utsjoella viettäneistä vastaajista neljännes oli sitä mieltä, että virkistyspalvelujen ja -mahdollisuuksien tuottaminen ei ole lainkaan tärkeä tehtävä. Muilla paikkakunnilla lapsuutensa viettäneistä näin ajatteli noin 10 prosenttia. Utsjoella lapsena asuneista alle 15 prosenttia oli vastannut, että tehtävä on erittäin tärkeä, kun muilla paikkakunnilla lapsena asuneista samoin ajatteli kolmannes. Asuinkunnalla oli samansuuntaisia vaikutuksia kuin lapsuusvuosien asuinkunnalla. Utsjokisten mielestä virkistyspalvelujen ja -mahdollisuuksien tuottaminen ei ollut yhtä tärkeää kuin inarilaisten tai enontekiöläisten mielestä. Suurin osa suomalaisista koki virkistyspalvelujen ja -mahdollisuuksien tuottamisen erittäin tärkeäksi ja saamelaisista suurin osa melko tärkeäksi. Ei lainkaan tärkeäksi saamelaisista katsoi tämän Metsähallituksen tehtävän viidennes, kun suomalaisista näin vastasi alle 10 prosenttia. 5 YLÄLAPPILAISTEN MIELIPITEITÄ POROTALOUDESTA 5.1 Eri asioiden vaikutus porotalouteen Metsänuudistaminen ei suuren osan mielestä vastaajia vaikuta porotalouteen. Tosin melko myönteiseksi tai melko kielteiseksi metsänuudistamisen

49 vaikutuksen arvioi myös usea vastaaja. Erittäin myönteiseksi tai erittäin kielteiseksi vaikutuksen katsoi vain muutama prosentti. 45 % En osaa sanoa 19 Erittäin myönteinen 7 Melko myönteinen 18 Ei vaikutusta 26 Melko kielteinen 21 Erittäin kielteinen Kuvio 17. Vastaajien suhtautuminen metsänuudistamisen vaikutuksesta porotalouteen. (n = 690) Myöskään metsäautoteillä ei vastaajien mielestä ollut juurikaan vaikutusta porotalouteen. Moottoriajoneuvojen lisääntyvän käytön katsottiin sen sijaan vaikuttavan porotalouteen kielteisesti. % En osaa sanoa 14 Erittäin myönteinen 9 Melko myönteinen 17 Ei vaikutusta 31 Melko kielteinen 20 Erittäin kielteinen Kuvio 18. Vastaajien suhtautuminen metsäautoteiden vaikutuksesta porotalouteen. (n = 693) Taulukko 11. Vastaajien suhtautuminen moottoriajoneuvojen lisääntyvän käytön vaikutuksesta porotalouteen. n % Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen

50 46 En osaa sanoa Yhteensä Metsien lisäsuojelun vaikutuksen porotalouteen vastaajista katsoi erittäin kielteiseksi tai melko kielteiseksi neljännes. Saman verran katsoi myös, ettei lisäsuojelulla ole vaikutusta porotalouteen. Melko tai erittäin myönteiseksi vaikutuksen katsoi hieman vajaa kolmannes. Näin ollen suurin osa vastaajista katsoi lisäsuojelun vaikuttavan myönteisesti porotalouteen. Taulukko 12. Vastaajien suhtautuminen metsien lisäsuojelun vaikutuksesta porotalouteen. n % Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa Yhteensä Poronlihan kysyntäkehityksen vaikutus porotalouteen katsottiin pääasiassa melko myönteiseksi näin oli vastannut reilu neljännes. Porotalouden kannattavuuden lasku koettiin kielteisenä, sillä vastanneista hieman yli kolmannes oli sitä mieltä, että vaikutus on melko kielteinen ja hieman yli neljännes, että vaikutus on erittäin kielteinen. Petovahinkokorvausten katsottiin vaikuttavan porotalouteen myönteisesti, yli puolet vastaajista oli tätä mieltä. Hieman yli neljäsosa vastaajista koki vaikutuksen kielteiseksi ja noin 15 prosentin mielestä sillä ei ollut vaikutusta porotalouteen. Nykyinen porolaitumien kunto koettiin huonoksi, sillä yli puolet vastaajista katsoi porolaitumien kunnon vaikuttavan kielteisesti porotalouteen. Porojen keinoruokinta puolestaan jakoi mielipiteitä neljäsosa vastaajista katsoi vaikutuksen melko myönteiseksi, mutta neljäsosa melko kielteiseksi. Suurin osa kuitenkin koki vaikutuksen kielteisenä, sillä noin 14 prosenttia oli katsonut

51 47 vaikutuksen erittäin kielteiseksi, mutta erittäin myönteiseksi vain noin 8 prosenttia. % Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei Melko Erittäin vaikutustamyönteinenmyönteinen 2 20 En osaa sanoa Kuvio 19. Nykyisen porolaitumien kunnon vaikutus porotalouteen vastaajien mielestä. (n = 698) Euroopan unionin vaikutus porotalouteen oli katsottu pääasiassa erittäin tai melko kielteiseksi. Näin oli vastannut hieman alle puolet vastaajista. Vaikutusta EU:lla ei katsonut olevan viidennes. Myönteiseksi vaikutuksen oli katsonut noin 10 prosenttia. % Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei Melko Erittäin vaikutustamyönteinenmyönteinen En osaa sanoa Kuvio 20. Vastaajien suhtautuminen EU:n vaikutuksesta porotalouteen. (n = 689) Valtion harjoittaman sääntelyn vaikutuksen porotalouteen kokivat vastaajat jonkin verran kielteisenä, sillä suurin osa oli sitä mieltä, että vaikutus on melko tai erittäin kielteinen. Myönteiseksi vaikutuksen katsoi neljännes vastaajista. Valtion tuki porotaloudelle sen sijaan koettiin enimmäkseen myönteisenä. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että tuki on joko melko myönteinen tai erit-

52 täin myönteinen. Neljäsosa oli puolestaan sitä mieltä, että vaikutus on kielteinen. 48 Matkailijoiden määrän kasvun katsottiin vaikuttavan vain vähän porotalouteen. Yli kolmannes vastaajista oli sitä mieltä ettei matkailijoiden määrän kasvu vaikuta porotalouteen lainkaan. Myöskään retkeilyreittien ei katsottu mainittavasti vaikuttavan porotalouteen. Metsä- ja porotalouden toimiminen rinnakkain oli vastaajien mielestä myönteinen asia porotaloudelle. Vain noin 10 prosenttia oli kokenut sen kielteiseksi seikaksi, tosin neljännes oli myös vastannut, ettei sillä ole vaikutusta ja noin 17 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään. % Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko Erittäin myönteinen myönteinen En osaa sanoa Kuvio 21. Metsä- ja porotalouden rinnakkain toimimisen vaikutus porotalouteen vastaajien mielestä. (n = 704) Taustatekijöistä eniten merkitystä vastaajien mielipiteisiin oli koulutuksella ja ammatilla. Myös muilla tekijöillä oli jonkin verran merkitystä vastauksiin. Taustatekijöitä tarkasteltaessa on otettava huomioon, että syntyperän ja asuinkunnan kohdalla vaihtoehto muu on poistettu. Näin on menetelty sen vuoksi etteivät nämä muutamat vastaukset aiheuttaisi tilastollista harhaa tapauksien vähyyden vuoksi. Metsän uudistamisen vaikutus porotalouteen oli naisten mielestä hieman kielteisempää kuin miesten mielestä. On myös huomattava, että naisista lähes neljännes ei osannut sanoa mielipidettään. Miehet olivat hieman naisia use-

53 ammin vastanneet, että metsänuudistamisella ei ole vaikutusta porotalouteen. 49 Ammattiluokkia tarkasteltaessa kielteisimmin metsänuudistamisen vaikutuksen porotalouteen olivat nähneet poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat. Heistä lähes 30 prosenttia oli vastannut, että vaikutus on erittäin kielteinen. Reilu viidennes heistä oli toisaalta nähnyt asian melko myönteisenä. Myös virkamiehet ja asiantuntijat kokivat muita voimakkaammin, että metsänuudistaminen vaikuttaa kielteisesti porotalouteen. Heistä yli neljännes oli sitä mieltä, että se vaikuttaa melko kielteisesti. Myönteisimmin metsänuudistamisen näkivät rakennus-, metalli- yms. perustyöntekijät. Heistä vajaa kolmannes oli joko melko myönteisen tai erittäin myönteisen vaikutuksen kannalla, kun erittäin kielteisellä tai melko kielteisellä kannalla oli viidennes. Taulukko 13. Metsänuudistamisen vaikutus porotalouteen eri ammattiryhmien mielestä. Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 26.4% 27.2% 14.2% 4.2% 16.7% 100.0% Palvelutyöntekijät % 20.8% 21.4% 16.1% 10.1% 22.6% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät Perustyöntekijät Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat Yhteensä % 17.3% 32.7% 17.3% 3.8% 21.2% 100.0% % 14.5% 31.2% 23.2% 8.0% 17.4% 100.0% % 12.5% 12.5% 21.9% 3.1% 21.9% 100.0% % 20.8% 26.2% 17.3% 6.5% 19.1% 100.0% Koulutusta tarkasteltaessa huomataan, että ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneet olivat katsoneet metsän uudistamisen vaikutuksen kielteisemmäksi kuin keskiasteen koulun tai pelkän peruskoulun käyneet. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä yli 40 prosenttia oli sitä mieltä, että vaikutus porotalouteen on erittäin kielteinen tai melko kielteinen. Muun koulutuksen saaneista näin oli vastannut neljännes.

54 50 Enontekiöläiset kokivat poronlihan kysyntäkehityksen vaikutuksen myönteisempänä kuin inarilaiset ja utsjokiset. Enontekiöläisistä neljännes piti kehityksen vaikutusta erittäin myönteisenä, kun vastaavasti koki Inarin asukkaista vajaa viidennes ja utsjokisista 10 prosenttia. Utsjokisista peräti neljännes ei osannut sanoa mielipidettään asiaan. Lapsuusvuosien asuinkunnalla oli vastaavanlaista vaikutusta mielipiteisiin kuin asuinkunnallakin. Lapsuusvuotensa Enontekiöllä viettäneiden mielestä poronlihan kysyntäkehityksen vaikutus porotalouteen oli myönteisempi kuin muiden lapsuusvuosien asuinkuntien kohdalla. Enontekiöllä lapsuutensa viettäneistä lähes 60 prosenttia koki kehityksen melko tai erittäin myönteiseksi, kun muiden paikkakuntien kohdalla samoin koki noin 50 prosenttia vastaajista. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä poronlihan kysyntäkehityksen vaikutuksen koki erittäin myönteiseksi hieman yli 10 prosenttia, kun keskiasteen tutkinnon tai peruskoulun suorittaneista näin koki viidennes. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä melko kielteiseksi vaikutuksen katsoi vajaa neljännes, kun muun koulutuksen käyneistä näin katsoi prosenttia. Yleisesti ottaen voidaan siis todeta, että enemmän koulutusta saaneiden mielestä vaikutus porotalouteen ei ollut niin myönteinen kuin vähemmän koulutusta saaneiden mielestä. Miehistä metsien lisäsuojelun vaikutus porotalouteen olisi hieman myönteisempää kuin naisista. Naisista yli viidennes ei osannut sanoa kantaansa lisäsuojelun vaikutuksesta porotalouteen. Miehistä 30 prosenttia oli sitä mieltä, ettei lisäsuojelulla olisi vaikutusta porotalouteen, naisista näin koki hieman alle viidennes. Poromiehistä, porotalousyrittäjistä ja luontaistalouden harjoittajista metsien lisäsuojelun vaikutus porotalouteen olisi huomattavasti myönteisempi kuin muiden ammattiryhmien mielestä. Kielteisen vaikutuksen kannalla puolestaan olivat maa- ja metsätaloustyöntekijät sekä perustyöntekijät, joista vajaa kolmannes oli sitä mieltä, että vaikutus olisi kielteinen. Kolmannes heistä oli myös sitä mieltä, että vaikutusta ei olisi laisinkaan.

55 51 Taulukko 14. Metsien lisäsuojelun vaikutus porotalouteen eri ammattiryhmien mielestä. Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 15.3% 26.7% 25.0% 11.4% 13.6% 100.0% Palvelutyöntekijät % 18.0% 19.8% 25.7% 6.6% 21.0% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 17.3% 32.7% 13.5% 9.6% 13.5% 100.0% Perustyöntekijät % 17.0% 31.9% 15.6% 5.7% 14.9% 100.0% Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat % 3.3% 16.7% 30.0% 26.7% 20.0% 100.0% Yhteensä % 16.0% 26.0% 22.4% 9.4% 16.1% 100.0% Saamelaisista lisäsuojelun vaikutus porotalouteen oli myönteisempi kuin suomalaisista. Suomalaisista erittäin myönteiseksi vaikutuksen katsoi noin 7 prosenttia, kun saamelaisista samoin koki yli 15 prosenttia. Miesten mielestä porojen keinoruokinnan vaikutus porotalouteen on myönteisempi kuin naisten mielestä. Naisista hieman yli neljännes katsoi vaikutuksen myönteiseksi, kun miehistä sen katsoi myönteiseksi yli kolmannes. Tosin miehistä ja naisista molemmista hieman useampi oli sitä mieltä, että vaikutus on kielteinen. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä yli puolet oli sitä mieltä, että keinoruokinnan vaikutus porotalouteen on kielteinen, muun koulutuksen käyneistä näin ajatteli reilu kolmannes. Porotalouden kannattavuuden laskun kokivat kielteisimpänä koulutusluokista ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneet. Kolme neljästä oli katsonut asian kielteiseksi. Keskiasteen tutkinnon suorittaneista näin ajatteli 65 prosenttia ja peruskoulun käyneistä hieman yli puolet. Yli 70 prosenttia virkamiehistä ja asiantuntijoista oli sitä mieltä, että porotalouden kannattavuuden lasku on kielteinen asia. Poromiehet, porotalousyrit-

56 52 täjä ja luontaistalouden harjoittajat olivat myös muita useammin sitä mieltä, että lasku on kielteinen asia. Vähiten kielteisenä kannattavuuden laskun kokivat perustyöntekijät, tosin heistäkin yli puolet piti sitä kielteisenä asiana. Eri ammattiluokkien mielipide-eroja tarkasteltaessa huomataan, että myös petovahinkokorvausten vaikutusta porotalouteen arvioitaessa ovat poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat muita useammin sitä mieltä, että vaikutus on myönteinen. Heistä lähes puolet oli vastannut, että vaikutus on erittäin myönteinen. Kielteisimmäksi vaikutuksen arvioivat maaja metsätaloustyöntekijät, joista erittäin kielteiseksi vaikutuksen katsoi 13 prosenttia ja melko kielteiseksi 19 prosenttia. Taulukko 15 Petovahinkokorvausten vaikutus porotalouteen eri ammattiryhmien mielestä. Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 15.3% 26.7% 25.0% 11.4% 13.6% 100.0% Palvelutyöntekijät % 18.0% 19.8% 25.7% 6.6% 21.0% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 17.3% 32.7% 13.5% 9.6% 13.5% 100.0% Perustyöntekijät 141 Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat Yhteensä 14.9% 17.0% 31.9% 15.6% 5.7% 14.9% 100.0% % 3.3% 16.7% 30.0% 26.7% 20.0% 100.0% % 16.0% 26.0% 22.4% 9.4% 16.1% 100.0% Lapsuusvuosien asuinkunta vaikutti vastaajien mielipiteisiin petovahinkokorvauksista kysyttäessä mielenkiintoisesti. Enontekiöllä lapsuutensa viettäneistä viidennes oli sitä mieltä, että korvaukset vaikuttavat porotalouteen erittäin kielteisesti. Viidennes heistä myös vastasi, että vaikutus on melko myönteinen ja yli neljännes Enontekiöllä varttuneista katsoi vaikutuksen olevan erittäin myönteistä. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että Enontekiöllä lapsuutensa viettäneet katsoivat muihin lapsuusvuosien asuinkuntiin verrattaessa vaikutuksen sekä kielteisimmäksi että myönteisimmäksi. Tämän tekee mahdolliseksi se, että lapsuutensa Enontekiöllä viettäneistä vain 8 prosenttia oli

57 53 vastannut, ettei osaa sanoa, kun samalla tavoin vastanneita muista oli yli 15 prosenttia. Myöskin ei vaikutusta kohtaan Enontekiöllä lapsuutensa viettäneet olivat vastanneet muita harvemmin. Etnisen identiteetin vaikutus petovahinkokorvausten vaikutuksesta porotalouteen on selvä. Saamelaisista lähes kolmanneksen mielestä vaikutus on erittäin myönteinen, kun samoin oli suomalaisista vastannut alle viidennes. Toisin sanoen saamelaisista petovahinkokorvausten vaikutus on myönteisempi kuin suomalaisista. Suomalainen Saamelainen 30 % 25 % 28 % 26 % 29 % 20 % 15 % 10 % 8 % 14 % 11 % 16 % 11 % 17 % 15 % 15 % 10 % 5 % 0 % Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa Kuvio 22. Petovahinkokorvausten vaikutus porotalouteen saamelaisten ja suomalaisten mielestä. Suomalainen (n = 544), saamelainen (n = 145) Petovahinkokorvausten vaikutuksen porotalouteen myönteisimmäksi katsoivat ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneet, jos tarkastellaan ammattiluokkien vaikutusta mielipiteisiin. Heistä lähes 60 prosenttia oli katsonut vaikutuksen myönteiseksi. Suurin osa alle vuotiaista oli sitä mieltä, että valtion tuen vaikutus porotaloudelle on erittäin myönteinen. Yli 35-vuotiaista enemmistö oli puolestaan sitä mieltä, että vaikutus on melko myönteinen. Alle 61-vuotiaat kokivat tuen vaikutuksen hieman kielteisemmäksi kuin yli 60-vuotiaat. Vaikutusta tuella ei arvioinut olevan noin 6 prosenttia yli 60-vuotiaista ja alle 61-vuotiaista samoin koki noin 10 prosenttia.

58 54 Saamelaiset kokivat valtion tuen vaikutuksen porotalouteen suomalaisia myönteisemmäksi. Saamelaisista yli 60 prosenttia oli sitä mieltä, että tuen vaikutus on melko myönteinen tai erittäin myönteinen. Suomalaisista vastaavasti katsoi noin 40 prosenttia. Mitä vanhempia vastaajat olivat, sitä kielteisemmin he näkivät moottoriajoneuvojen lisääntyvän käytön vaikuttavan porotalouteen. Yli 60-vuotiaista lähes kolme neljästä vastaajasta katsoi vaikutuksen joko melko tai erittäin kielteiseksi, kun samalla tavoin oli vastannut noin puolet vuotiaista vuotiaista neljännes oli vastannut vaikutuksen myönteiseksi, kun taas yli 60-vuotiaista myönteiseksi vaikutuksen katsoi alle 5 prosenttia. Inarissa, Utsjoella tai Enontekiöllä lapsuutensa viettäneistä kaikki olivat yhtä mieltä siitä, kuinka kielteisesti moottoriajoneuvojen lisääntyvä käyttö vaikuttaa porotalouteen. Heistä noin kolmannes oli sitä mieltä, että vaikutus on melko kielteistä ja neljännes katsoi vaikutuksen olevan erittäin kielteistä lukuun ottamatta Enontekiöllä lapsuutensa viettäneitä, joista vaikutuksen koki erittäin kielteiseksi yli neljännes. Myönteiseksi vaikutuksen katsoi Utsjoella ja Enontekiöllä lapsuutensa viettäneistä prosenttia ja Inarissa varttuneista puolestaan vain 7 prosenttia. Muualla Lapin läänissä tai Lapin läänin ulkopuolella lapsuutensa viettäneistä vaikutus oli kielteisempää kuin Ylä-Lapissa varttuneista. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneet katsoivat moottoriajoneuvojen lisääntyvän käytön vaikuttavan kielteisemmin porotalouteen kuin keskiasteen tutkinnon tai peruskoulun suorittaneet. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun suorittaneista lähes puolet katsoi vaikutuksen melko kielteiseksi, kun vastaavasti koki noin kolmannes muun koulutuksen saaneista. Keskiasteen tutkinnon tai peruskoulun suorittaneista viidennes oli sitä mieltä, että moottoriajoneuvojen lisääntyvällä käytöllä ei ole vaikutusta porotalouteen, vastaavasti koki vain 10 prosenttia ammattikorkea- tai korkeakoulun käyneistä. Miehet suhtautuivat naisia kielteisemmin ja myönteisemmin EU:in vaikutukseen. Tämä johtuu siitä, että naisista peräti yli neljännes oli vastannut ettei osaa sanoa.

59 55 Miehet ja naiset katsoivat molemmat valtion harjoittaman sääntelyn enempi kielteiseksi kuin myönteiseksi asiaksi porotaloudelle. Miehistä 10 prosenttia oli kokenut vaikutuksen erittäin myönteiseksi ja naisista vain 5 prosenttia. Huomattavaa on taas naisten kohdalla se, että heistä yli neljännes oli vastannut, ettei osaa sanoa, ja miehistä näin oli vastannut reilusti alle viidennes. Valtion harjoittaman sääntelyn vaikutus porotalouteen oli ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä hieman myönteisempää kuin muun koulutuksen saaneista. Merkille pantavaa on myös se, että ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä yhtä moni oli vaikutuksen kielteisellä kannalla kuin myönteiselläkin kannalla. Lisäksi keskiasteen tutkinnon tai peruskoulun suorittaneista hieman alle viidennes oli sitä mieltä, että sääntelyllä ei ole vaikutusta porotalouteen, kun vastaavasti ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä ajatteli hieman alle 7 prosenttia. Poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat olivat suurilta osin sitä mieltä, että valtion harjoittama sääntely vaikuttaa porotalouteen erittäin kielteisesti. Heistä yli 40 prosenttia oli vastannut näin. Muiden ammattiryhmien edustajista erittäin kielteisen vaikutuksen kannalla oli vain hieman reilu 10 prosenttia. Suurin osa muiden ammattiryhmien edustajista oli vastannut vaikutuksen olevan melko myönteisen, tosin marginaali melko kielteisen välillä on pieni. Yksikään poromiehistä, porotalousyrittäjistä tai luontaistalouden harjoittajista ei ollut sitä mieltä, että vaikutus olisi erittäin myönteinen, muista erittäin myönteisen vaikutuksen kannalla oli 5 12 prosenttia. Taulukko 16. Valtion harjoittaman sääntelyn vaikutus porotalouteen eri ammattiryhmien mielestä. Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 22.9% 15.8% 23.3% 9.6% 18.8% 100.0% Palvelutyöntekijät % 21.1% 12.9% 21.1% 5.3% 27.5% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät 51

60 11.8% 15.7% 13.7% 25.5% 11.8% 21.6% 100.0% Perustyöntekijät 140 Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat 12.1% 21.4% 19.3% 17.1% 9.3% 20.7% 100.0% 41.9% 19.4% 6.5% 9.7%.0% 22.6% 100.0% Yhteensä % 21.3% 15.2% 20.9% 8.1% 22.0% 100.0% Porolaitumien nykyisen kunnon näki heikoimpana koulutusluokista ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneet vastaajat. Heistä yli kolmannes oli sitä mieltä, että nykyinen kunto vaikuttaa porotalouteen erittäin kielteisesti. Vastaavasti muista koulutusluokista ajatteli reilu viidennes. Vähiten kielteisenä porolaitumien kunnon vaikutuksen näkivät peruskoulun käyneet, tosin heistäkin erittäin kielteisenä vaikutuksen koki 21,5 %. Vastaajan ammattiluokkia katsottaessa huomataan, että poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat katsovat nykyisen porolaitumien kunnon vaikutuksen porotalouteen kaikkein vähiten kielteiseksi kaikista ammattiryhmistä. Itse asiassa poromiehistä, porotalousyrittäjistä ja luontaistalouden harjoittajista enemmistö oli vastannut, että vaikutus on melko myönteinen, kun muissa ryhmissä enemmistö oli vastannut, että vaikutus on joko melko kielteinen tai erittäin kielteinen. Kaikista kielteisimmäksi vaikutuksen olivat katsoneet virkamiehet ja asiantuntijat, joista yli kolmannes koki vaikutuksen melko kielteiseksi ja neljännes erittäin kielteiseksi. Taulukko 17. Nykyisten porolaitumien kunnon vaikutus porotalouteen eri ammattiryhmien mielestä. Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 36.0% 12.3% 8.9% 1.3% 16.1% 100.0% Palvelutyöntekijät % 28.1% 9.4% 11.7% 1.8% 26.3% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 21.8% 10.9% 9.1% 5.5% 23.6% 100.0% Perustyöntekijät % 27.0% 12.8% 10.6% 1.4% 19.9% 100.0%

61 Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat 9.7% 22.6% 9.7% 35.5% 3.2% 19.4% 100.0% Yhteensä % 30.0% 11.4% 11.4% 1.9% 20.5% 100.0% Asuinkunnista Enontekiöllä katsottiin porolaitumien kunnon vaikutus porotalouteen kaikista kielteisimmäksi. Enontekiöläisistä vaikutuksen katsoi melko kielteiseksi yli neljännes ja erittäin kielteiseksi lähes 40 prosenttia. Myös Inarissa koettiin vaikutus kielteiseksi, mutta heistä erittäin kielteisesti sen koki vain viidennes ja melko kielteisesti hieman alle kolmannes. Huomattavaa on myös se, että inarilaisista lähes 15 prosenttia oli vastannut, ettei porolaitumien kunnolla ole vaikutusta porotalouteen, kun muista ylälappilaisista näin oli vastannut 7 8 prosenttia. Utsjokiset olivat hieman kielteisemmän vaikutuksen kannalla kuin inarilaiset, mutta vähemmän kielteisen vaikutuksen kannalla kuin enontekiöläiset. Taulukko 18. Nykyisten porolaitumien kunnon vaikutuksen kokeminen porotalouteen eri kunnissa. Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa n Inari % 30.2% 14.5% 11.7% 1.7% 21.8% 100.0% Utsjoki % 25.3% 7.1% 13.1% 3.0% 20.2% 100.0% Enontekiö % 27.4% 8.5% 11.1% 2.6% 11.1% 100.0% Yhteensä % 29.0% 12.4% 11.8% 2.0% 19.8% 100.0% Matkailijoiden määrän kasvun vaikutuksen poronhoidolle kokivat ammattiryhmistä kaikkein kielteisimpänä poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat. Heistä 29 prosenttia koki vaikutuksen erittäin kielteisenä, tosin saman verran oli vastannut ettei kasvulla ole vaikutusta porotalouteen. Yksikään porotaloudesta tai luontaistaloudesta elantonsa saavista ei ollut sitä mieltä, että matkailijoiden määrän kasvun vaikutus olisi erittäin myönteinen. Myönteisimpänä matkailijoiden määrän kasvun vaikutuksen kokivat palvelutyöntekijät. Heistä reilu viidennes koki vaikutuksen melko myönteiseksi ja erit-

62 täin myönteiseksi noin 12 prosenttia. Kuitenkin suurin osa tästäkin ryhmästä katsoi, ettei kasvulla ole vaikutusta porotalouteen. 58 Taulukko 19. Matkailijoiden määrän kasvun vaikutus porotalouteen eri ammattiryhmien mielestä. Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 18.7% 35.7% 18.7% 9.5% 8.3% 100.0% Palvelutyöntekijät % 15.7% 32.0% 22.1% 12.2% 13.4% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 18.9% 43.4% 5.7% 9.4% 18.9% 100.0% Perustyöntekijät % 15.6% 40.4% 14.9% 14.2% 12.8% 100.0% Poromiehet,porotalousyrittäjät 31 ja luontaistalouden harjoittajat 29.0% 19.4% 29.0% 6.5%.0% 16.1% 100.0% Yhteensä % 17.2% 36.1% 17.1% 10.8% 11.9% 100.0% Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä suurin osa oli sitä mieltä, että matkailijoiden määrän kasvu ei vaikuta porotalouteen. Vajaa kolmannes heistä oli kuitenkin sitä mieltä, että vaikutus on kielteinen ja reilu viidennes katsoi vaikutuksen myönteiseksi. Myöskin muista koulutusryhmistä suurin osa oli vastannut ettei kasvulla ole vaikutusta. Muiden koulutusryhmien kanta oli myönteisempi kuin ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneiden mielipide matkailijoiden määrän kasvun vaikutuksesta porotalouteen. Myönteisimmäksi vaikutuksen katsoivat keskiasteen tutkinnon suorittaneet vastaajat, joista yli viidennes oli katsonut vaikutuksen melko myönteiseksi ja noin 14 prosenttia erittäin myönteiseksi. Saamelaiset katsoivat suomalaisia paljon kielteisemmäksi metsäautoteiden vaikutuksen porotalouteen. Saamelaisista viidennes koki vaikutuksen erittäin kielteiseksi ja yli viidennes melko kielteiseksi. Suomalaisista erittäin tai melko kielteiseksi vaikutuksen katsoi yhteensä hieman reilu neljännes ja vaikutusta ei katsonut olevan lainkaan kolmannes. Myönteiseksi suomalaisista katsoi vaikutuksen hieman useampi kuin kielteiseksi. Saamelaisista metsäautotiet koki myönteiseksi alle viidennes.

63 59 Suomalainen Saamelainen 40 % 38 % 35 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 15 % 16 %18 % 19 % 10 % 14 % 8 % 11 % 13 % 5 % 0 % Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa Kuvio 23. Matkailijoiden määrän kasvun vaikutus porotalouteen saamelaisten ja suomalaisten mielestä. Suomalainen (n = 548), saamelainen (n = 143). Saamelaisten mielestä matkailijoiden määrän kasvu vaikuttaa kielteisemmin porotalouteen kuin suomalaisten mielestä. Saamelaisista vaikutus oli erittäin kielteistä noin 15 prosentin mielestä, kun vastaavasti suomalaisista ajatteli noin 5 prosenttia. Suomalaisista ja saamelaisista suurin osa oli kuitenkin sitä mieltä, että matkailijoiden määrän kasvulla ei ole merkitystä porotalouteen. Koulutusluokista ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneet suhtautuivat kielteisimmin metsäautoteiden vaikutukseen porotaloudelle. Melko kielteiseksi heistä katsoi sen yli neljännes, kun muista koulutusryhmistä vastaavasti ajatteli prosenttia. Myönteisimmäksi vaikutuksen kokivat keskiasteen tutkinnon suorittaneet, sillä heistä viidennes katsoi vaikutuksen melko myönteiseksi ja noin 8 prosenttia erittäin myönteiseksi. Kaikista koulutusluokista suuri osa oli vastannut myös, ettei metsäautoteillä ole vaikutusta porotalouteen. Eri ammatinharjoittajista kielteisimmäksi metsäautoteiden vaikutuksen porotaloudelle katsoivat poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat. Heistä 40 prosenttia oli sitä mieltä, että vaikutus on erittäin kielteinen. Vastaavasti ajatteli muiden ammattiryhmien vastaajista alle 10 prosenttia.

64 60 Taulukko 20. Metsäautoteiden vaikutus porotalouteen eri ammattiryhmien mielestä. Melko myönteinen Erittäin myönteinen Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 24.8% 31.5% 18.5% 4.6% 11.3% 100.0% Palvelutyöntekijät % 14.6% 27.5% 22.2% 11.1% 17.0% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 19.2% 26.9% 15.4% 11.5% 19.2% 100.0% Perustyöntekijät 140 Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat 6.4% 15.7% 38.6% 14.3% 10.0% 15.0% 100.0% 40.0% 23.3% 16.7% 6.7%.0% 13.3% 100.0% Yhteensä % 19.5% 30.9% 17.7% 7.9% 14.4% 100.0% 30 Metsäautoteiden vaikutuksen porotaloudella arvioivat utsjokiset kielteisemmäksi kuin inarilaiset ja Enontekiöllä asuvat. Enontekiöläiset katsoivat muita useammin, ettei metsäautoteillä ole vaikutusta porotalouteen. Inarilaiset olivat puolestaan hieman muita enemmän sitä mieltä, että metsäautoteiden vaikutus porotaloudelle on myönteinen. Retkeilyreittien vaikutuksesta porotalouteen kysyttäessä yli 60-vuotiaiden mielestä vaikutus oli myönteisempää kuin nuorempien ikäluokkien mielestä. Heistä vaikutuksen koki melko myönteiseksi yli neljännes, kun vuotiaista samoin koki noin 19 prosenttia ja vuotiaista noin 15 prosenttia. Kaikista ikäryhmistä noin 40 prosenttia oli sitä mieltä, että retkeilyreiteillä ei ole vaikutusta porotalouteen. Peruskoulun käyneet olivat muita koulutusryhmiä useammin vastanneet vaikutuksen erittäin myönteiseksi kysyttäessä retkeilyreittien vaikutusta porotalouteen. Näin heistä oli vastannut lähes viidennes, kun keskiasteen tutkinnon suorittaneista samoin oli vastannut noin 14 prosenttia ja ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun suorittaneista 10 prosenttia. Ammattikorkeakoulun ja korkeakoulun käyneistä lähes puolet oli sitä mieltä, että retkeilyreiteillä ei ole vaikutusta porotalouteen, kun keskiasteen tutkinnon suorittaneista näin ajatteli hieman yli 40 prosenttia ja peruskoulun käyneistä hieman yli kolmannes.

65 61 Retkeilyreittien vaikutuksen porotalouteen kielteisimmäksi arvioivat ammattiryhmistä poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat. Heistä neljännes oli vastannut, että retkeilyreittien vaikutus on erittäin kielteinen. Erittäin kielteiseksi sen oli katsonut muiden ammattiryhmien edustajista pari prosenttia. Myönteisimmin retkeilyreittien vaikutuksen porotalouteen katsoivat perustyöntekijät. Melko myönteiseksi vaikutuksen heistä katsoi 22,5 prosenttia ja erittäin myönteiseksi 17,6 prosenttia. Taulukko 21. Retkeilyreittien vaikutus porotalouteen eri ammattiryhmien mielestä. Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 12.4% 46.1% 19.5% 10.8% 9.1% 100.0% Palvelutyöntekijät % 7.6% 39.2% 21.1% 17.5% 12.9% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 11.3% 41.5% 17.0% 11.3% 15.1% 100.0% Perustyöntekijät 142 Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat 1.4% 7.7% 38.0% 22.5% 17.6% 12.7% 100.0% 25.0% 17.9% 21.4% 14.3% 7.1% 14.3% 100.0% Yhteensä % 10.2% 40.9% 20.2% 14.0% 11.7% 100.0% 28 Inarilaisista yli 40 prosenttia katsoi ettei retkeilyreiteillä ole vaikutusta porotaloudelle. Utsjokisista ja enontekiöläisistä näin ajatteli noin kolmannes vastaajista. Myönteisimmin retkeilyreittien vaikutuksen porotalouteen kokivat enontekiöläiset, sitten utsjokiset ja vähiten myönteisenä sen kokivat inarilaiset. Tosin inarilaisistakin reittien vaikutuksen katsoi melko myönteiseksi viidennes ja erittäin myönteiseksi 12 prosenttia. Kielteiseksi vaikutuksen koki inarilaisista noin 13 prosenttia. Lapsuusvuosien asuinkunnan vaikutus vastaajan mielipiteeseen retkeilyreittien suhteen oli samansuuntainen kuin nykyisen asuinkunnankin, tosin Utsjoelta lähtöisin olevien mielestä vaikutus on myönteisempi kuin nykyisin siellä asuvien ja Enontekiöltä kotoisin olevat olivat hieman nykyisin siellä asuvia kielteisempiä.

66 62 Saamelaiset katsoivat retkeilyreittien vaikutuksen porotalouteen suomalaisia kielteisemmäksi. Suomalaisista erittäin kielteiseksi vaikutuksen katsoi vain alle 2 prosenttia, kun saamelaisista näin koki 10 prosenttia. Suomalaisista yli 40 prosenttia katsoi ettei vaikutusta ole lainkaan, kun saamelaisista koki samoin kolmannes. Yli 60-vuotiaista reilusti yli kolmannes oli sitä mieltä, että metsä- ja porotalouden toimiminen rinnakkain vaikuttaa porotalouteen erittäin myönteisesti vuotiaista näin koki vajaa neljännes ja alle 36-vuotiaista noin 16 prosenttia. Erittäin kielteiseksi vaikutuksen katsoi vuotiaista 8 prosenttia, muista ikäluokista näin vastasi alle 5 prosenttia. Nuoret olivat siis hieman useammin vanhempiin ikäluokkiin verrattaessa sitä mieltä, että rinnakkaistoiminta vaikuttaa kielteisesti porotalouteen. Myönteisimmäksi metsä- ja porotalouden toimimisen rinnakkain katsoivat koulutusryhmistä peruskoulun käyneet, sitten keskiasteen tutkinnon suorittaneet ja vähiten myönteiseksi ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneet vastaajat. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä 14 prosenttia oli sitä mieltä, että vaikutus on erittäin myönteinen, kun taas peruskoulun käyneistä vastaajista vastaavasti ajatteli kolmannes. Ammattiryhmistä myönteisimmäksi metsä- ja porotalouden rinnakkaistoiminnan vaikutuksen porotalouteen kokivat maa- ja metsätaloustyöntekijät. Heistä kielteiseksi ei vaikutusta katsonut kuin pari prosenttia ja erittäin myönteiseksi sen koki yli kolmannes. Kielteisimpänä vaikutuksen kokivat poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat, joista 13 prosenttia koki sen erittäin kielteisenä ja 16 prosenttia melko kielteisenä, tosin heistäkin enemmistö oli myönteisen vaikutuksen kannalla. Taulukko 22. Millaisena eri ammattiryhmät kokevat metsä- ja porotalouden rinnakkaistoiminnan. Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 9.6% 24.2% 28.8% 18.3% 15.4% 100.0% Palvelutyöntekijät % 6.4% 16.3% 32.0% 22.1% 19.2% 100.0%

67 Maa- ja metsätaloustyöntekijät %.0% 20.8% 20.8% 35.8% 18.9% 100.0% Perustyöntekijät Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat 2.8% 6.3% 16.8% 24.5% 32.9% 16.8% 100.0% 12.9% 16.1% 9.7% 19.4% 25.8% 16.1% 100.0% 31 Yhteensä % 7.5% 19.4% 27.5% 24.4% 17.1% 100.0% 5.2 Porotalouden haitta muille luonnonkäyttömuodoille Suurimmaksi porotalouden aiheuttama haitta katsottiin metsätaloudelle, lähes 60 prosenttia oli sitä mieltä, että porotalous haittaa metsätaloutta. Matkailulle porotalouden katsottiin aiheuttavan vain vähän haittaa, sillä lähes 60 prosenttia vastaajista katsoi, ettei siitä ole haittaa ollenkaan. Luonnonsuojelulle porotaloudesta arvioi haittaa olevan noin puolet vastaajista ja paikallisten luonnon virkistyskäytölle arvioi haittaa aiheutuvan hieman alle puolet vastaajista ja saman verran oli sitä mieltä, että haittaa ei aiheudu virkistyskäytölle. Taustamuuttujilla oli merkitystä varsinkin kysyttäessä porotalouden haittaa metsätaloudelle. Myös muissa kysymyksissä merkitsevyyttä löytyi, varsinkin sukupuoli, koulutus ja ammatti vaikuttivat vastaajien mielipiteisiin. Asuinpaikkakunnan ja syntyperän vaikutusta tutkittaessa on jälleen poistettu vaihtoehto muu tilastollisen harhan välttämiseksi. Sukupuolten mielipiteet eroavat vain hieman toisistaan kysyttäessä porotalouden aiheuttamaa haittaa metsätaloudelle. Miehet ovat sekä hieman myönteisempiä, että hieman kielteisempiä. Tämä selittyy sillä, että naisista noin 13 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään, kun miehistä näin oli vastannut vain noin 5 prosenttia. Nuoret, alle 36-vuotiaat vastaajat näkivät porotalouden aiheuttaman haitan metsätaloudelle vähäisempänä kuin yli 35-vuotiaat vastaajat. Nuorista erittäin paljon- tai melko paljon haittaa katsoi koituvan vajaa neljännes, kun van-

68 hemmista ikäryhmistä näin katsoi kolmannes. Nuorimman ikäryhmän edustajista huomattavan suuri osa oli vastannut, ettei osaa sanoa. 64 Inarilaiset kokivat porotalouden haitan metsätaloudelle suuremmaksi kuin muut Ylä-Lapin kuntalaiset. Inarilaisista 30 prosenttia oli sitä mieltä, että haittaa ei ole, kun utsjokisista ja enontekiöläisistä näin oli ajatellut yli 35 prosenttia. Erittäin paljon haittaa koki porotaloudesta metsätaloudelle olevan 16 prosenttia inarilaisista, kun muista näin oli vastannut noin 10 prosenttia. Utsjokiset ja enontekiöläiset olivat inarilaisia useammin vastanneet, etteivät osaa sanoa aiheutuuko porotaloudesta haittaa metsätaloudelle. Ei haittaa Jonkin verran haittaa Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa Enontekiö 36 % 25 % 17 % 11 % 11 % Utsjoki 38 % 25 % 14 % 9 % 15 % Inari 31 % 30 % 17 % 16 % 6 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 24. Porotalouden metsätaloudelle aiheuttaman haitan kokeminen eri kunnissa. Inari (n = 493), Utsjoki (n = 101), Enontekiö (n = 126). Peruskoulun käyneet olivat muun koulutuksen käyneitä useammin sitä mieltä, että porotaloudesta ei ole haittaa metsätaloudelle. Toisaalta peruskoulun käyneistä lähes 16 prosenttia oli vastannut haittaa olevan erittäin paljon, kun ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä näin ajatteli hieman alle 9 prosenttia ja keskiasteen tutkinnon suorittaneista alle 15 prosenttia. Peruskoulun käyneet olivat muita useammin myös vastanneet, etteivät osaa sanoa Suomalaiset kokivat porotalouden aiheuttaman haitan metsätaloudelle paljon suuremmaksi kuin saamelaiset. Saamelaisista yli 40 prosenttia oli vastannut ettei porotaloudesta ole haittaa, kun suomalaisista näin oli vastannut vain 30 prosenttia. Suomalaisista erittäin paljon haittaa koki porotaloudesta aiheutuvan hieman yli 15 prosenttia, kun saamelaisista näin katsoi tapahtuvan hie-

69 man alle 10 prosenttia. Saamelaisista yli puolet enemmän kuin suomalaisista oli vastannut, ettei osaa sanoa mitä mieltä asiasta on % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 30 % Ei haittaa 42 % 29 % 26 % Jonkin verran haittaa 18 % 8 % Melko paljon haittaa 16 % 10 % Erittäin paljon haittaa 7 % En osaa sanoa 15 % Suomalainen Saamelainen Kuvio 25. Porotalouden metsätaloudelle aiheuttama haitta suomalaisten ja saamelaisten mielestä. Suomalainen (n = 567), saamelainen (n = 144). Poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat katsoivat porotalouden aiheuttaman haitan metsätaloudelle vähäisimmäksi. Heistä yli puolet oli vastannut, ettei haittaa ole lainkaan ja kukaan ei ollut vastannut haittaa olevan erittäin paljon. Maa- ja metsätaloustyöntekijät kokivat haitan suurimmaksi eri ammattiryhmistä. Heistä yli viidennes oli sitä mieltä, että porotalous haittaa metsätaloutta erittäin paljon. Taulukko 23. Porotalouden metsätaloudelle aiheuttaman haitan kokeminen eri ammattiryhmissä. Ei haittaa Jonkin verran haittaa Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 30.0% 20.2% 11.7% 7.3% 100% Palvelutyöntekijät % 31.3% 18.8% 12.5% 8.0% 100% Maa- ja metsätalous työntekijät % 26.8% 16.1% 21.4% 12.5% 100% Perustyöntekijät 141 Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat 36.9% 29.1% 7.8% 21.3% 5.0% 100% 54.8% 19.4% 3.2%.0% 22.6% 100% 31

70 Yhteensä % 29.3% 16.0% 14.3% 8.1% 100% 66 Lapsuusvuosien asuinkunnan vaikutus vastaajien mielipiteisiin on huomattava. Inarissa lapsuutensa viettäneiden mielestä porotalouden aiheuttama haitta metsätaloudelle on huomattavasti suurempi kuin muualla lapsuutensa viettäneiden mielestä. Inarissa varttuneista viidennes oli sitä mieltä, että porotaloudesta aiheutuu haittaa erittäin paljon, kun muualla lapsuutensa viettäneistä näin koki vain noin 10 prosenttia. Ei haittaa Jonkin verran haittaa Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa Enontekiö 44 % 18 % 18 % 10 % 10 % Utsjoki 53 % 18 % 12 % 8 % 8 % Inari 61 % 23 % 7 % 5 % 5 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kuvio 26. Porotalouden aiheuttama haitta matkailulle kunnittain. Inari (n = 486), Utsjoki (n = 98), Enontekiö (n = 126). Inarissa asuvat olivat Enontekiöllä ja Utsjoella asuvia useammin sitä mieltä, että porotalous ei haittaa matkailua. Inarissa asuvista haittaa ei katsonut olevan noin 60 prosenttia vastanneista. Utsjokisista näin oli vastannut hieman yli puolet ja enontekiöläisistä hieman yli 40 prosenttia. Lapsuusvuosien asuinpaikan vaikutus on samansuuntainen kuin vastaajan nykyisenkin asuinpaikan. Eli Inarissa lapsuutensa viettäneiden mielestä haitta on vähäisempää kuin muualla lapsuutensa viettäneiden mielestä. Miehet olivat naisia useammin sitä mieltä, että porotaloudesta ei ole haittaa matkailulle. Näin heistä ajatteli 60 prosenttia ja naisista samoin oli kokenut

71 67 hieman yli puolet. Miesten mielestä porotaloudesta on hieman enemmän haittaa paikallisten luonnon virkistyskäytölle kuin naisten mielestä. Miehistä 13,5 prosenttia oli vastannut, että porotalous haittaa melko paljon virkistyskäyttöä, kun naisista näin oli vastannut noin 10 prosenttia. Naiset olivat tähänkin kysymykseen miehiä useammin vastanneet etteivät osaa sanoa. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneet olivat keskiasteen tutkinnon tai peruskoulun käyneitä useammin vastanneet, ettei porotaloudesta ole haittaa paikallisten luonnon virkistyskäytölle. Muun ammatillisen tutkinnon tai ylioppilastutkinnon käyneet katsoivat puolestaan haitan muita koulutusluokkia suuremmaksi. Poromiesten, porotalousyrittäjien ja luontaistalouden harjoittajien mielestä porotaloudesta ei ole haittaa paikallisten luonnon virkistyskäytölle yhtä paljon kuin muiden ammattiryhmien mielestä. Perustyöntekijät olivat muita useammin vastanneet porotalouden haittaavan virkistyskäyttöä. Heistä erittäin paljon haittaa arvioi olevan noin 12 prosenttia, kun vastaavasti ajatteli poromiehistä, porotalousyrittäjistä ja luontaistalouden harjoittajista ei kukaan ja muista ammatinharjoittajista noin 7 prosenttia vuotiaista vastaajista erittäin paljon haittaa katsoi porotaloudesta luonnonsuojelulle aiheutuvan 10 prosenttia. Nuoremmista ja vanhemmista vastaajista näin ajatteli vain noin 5 prosenttia. Yli 60-vuotiaitten vastaajien mielestä porotaloudesta ei ollut niin paljon luonnonsuojelulle haittaa kuin nuorempien vastaajien mielestä. Suomalaisten mielestä poronhoidosta luonnonsuojelulle aiheutuva haitta on hieman suurempi kuin saamelaisten mielestä. Saamelaisista yli puolet oli vastannut, ettei haittaa aiheudu ollenkaan ja suomalaisista näin ajatteli reilu kolmannes. Peruskoulun käyneiden mielestä porotaloudesta ei aiheudu luonnonsuojelulle niin paljon haittaa kuin ammattikorkeakoulun, korkeakoulun tai keskiasteen tutkinnon käyneiden mielestä. Peruskoulun käyneistä vajaa 50 prosenttia ei

72 kokenut haittaa olevan, kun muun koulutuksen käyneistä samoin ajatteli yli kolmannes. 68 Porotalouden haitan luonnonsuojelulle katsoivat vähäisimmäksi ammattiryhmistä poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat. Heistä lähes 60 prosenttia katsoi, ettei haittaa ole laisinkaan ja kukaan ei katsonut haittaa olevan erittäin paljon. Eniten haittaa porotaloudesta luonnonsuojelulle katsoivat olevan virkamiehet ja erikoisasiantuntijat, joista noin 37 prosenttia katsoi ettei haittaa ole ja erittäin paljon haittaa katsoi olevan noin 10 prosenttia. 6 YLÄLAPPILAISTEN MIELIPITEITÄ LUONNONSUOJELUSTA JA LUON- NONSUOJELUALUEISTA 6.1 Luonnonsuojelun merkitys alueen kehitykseen, hyvinvointiin ja kulttuuriin Luonnonsuojelulla näyttäisi ylälappilaisten mielestä olevan eniten merkitystä alueen kulttuurin ja elämäntavan säilymiseen. Näistä asioista kysyttäessä vastaajista kolmannes oli sitä mieltä, että luonnonsuojelulla on jonkin verran merkitystä kyseisiin asioihin. Melko paljon merkitystä puolestaan koki olevan luonnonsuojelulla kulttuurin säilymiseen neljännes ja alueen elämäntavalle viidennes.

73 69 Ei merkitystä Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa 15 % 7 % 21 % 26 % 31 % Kuvio 27. Luonnonsuojelun merkitys alueen kulttuurin säilymiseen vastaajien mielestä. (n = 603) Palvelujen kehitykseen ja paikallistalouteen katsottiin luonnonsuojelulla olevan vain vähän merkitystä, sillä vastanneista noin 40 prosenttia oli sitä mieltä, että näihin seikkoihin luonnonsuojelulla ei ole lainkaan merkitystä. Aivan merkityksettömäksi luonnonsuojelua ei näidenkään asioiden kohdalla katsottu, sillä hieman yli kolmannes vastaajista oli sitä mieltä, että luonnonsuojelulla on jonkin verran merkitystä paikallistalouteen ja palvelujen kehitykseen. Taulukko 24. Luonnonsuojelun merkitys paikallistaloudelle vastaajien mielestä. n % Ei merkitystä Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa Yhteensä Alueen asuttuna säilymiseen luonnonsuojelulla katsoi jonkin verran olevan merkitystä yli kolmannes vastaajista ja 15 prosenttia oli sitä mieltä, että tällä seikalla on merkitystä melko paljon. Kolmannes oli kuitenkin sitä mieltä, ettei luonnonsuojelulla ole merkitystä alueen asuttuna säilymiseen.

74 70 Taustamuuttujien vaikutusta tutkittaessa selvisi että eniten mielipiteisiin vaikutti vastaajan sukupuoli. Myös koulutuksella oli merkitystä useassa tapauksessa. Lisäksi iällä oli hieman merkitystä vastaajien mielipiteisiin. Luonnonsuojelun vaikutuksesta alueen asuttuna säilymiseen kysyttäessä sukupuolella ja koulutuksella oli huomattavaa merkitystä vastaajien mielipiteisiin. Miehistä noin 40 prosenttia oli sitä mieltä, että luonnonsuojelulla ei ole lainkaan merkitystä alueen asuttuna säilymiseen, kun taas naisista vastaavaan mielipiteeseen oli päätynyt vain neljännes. Naiset olivat yleensäkin hieman enemmän sitä mieltä, että luonnonsuojelulla on merkitystä alueen asuttuna säilymiseen. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä lähes puolet oli sitä mieltä, että luonnonsuojelulla on jonkin verran merkitystä alueen asuttuna säilymiseen. Keskiasteen koulutuksen tai peruskoulun suorittaneista puolestaan kolmannes oli sitä mieltä, että tällä asialla on jonkin verran merkitystä. Keskiasteen koulutuksen, ylioppilastutkinnon tai peruskoulun suorittaneista vastaajista lähes 40 prosenttia vastasi, että luonnonsuojelulla ei ole merkitystä alueen asuttuna säilymiseen, kun taas vastaava lukema ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun suorittaneilla oli vajaa neljännes. Näin ollen voidaan todeta, että koulutetummat arvioivat luonnonsuojelulla olevan enemmän merkitystä alueen asuttuna säilymiseen kuin vähemmän kouluja käyneillä. Taulukko 25. Luonnonsuojelun merkitys alueen asuttuna säilymiseen koulutusluokittain. Ei merkitystä Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa n Peruskoulu % 31.8% 12.9% 10.0% 8.2% 100.0% Keskiaste % 33.2% 15.7% 10.9% 2.2% 100.0% Ammattikorkeakoulu/Korkeakoulu % 47.9% 16.2% 11.3%.7% 100.0% Yhteensä % 36.3% 15.0% 10.8% 3.6% 100.0% Kysyttäessä luonnonsuojelun merkityksestä alueen palvelujen kehittymiseen merkitseviä eroja taustamuuttujien välillä löytyi sukupuolen, iän ja koulutuk-

75 71 sen suhteen. Tässäkin tapauksessa miesten ja naisten välinen ero oli se, että naiset arvioivat luonnonsuojelun merkityksen suuremmaksi kuin miehet. Miehistä lähes puolet olivat sitä mieltä, että luonnonsuojelulla ei ole merkitystä, kun taas naisista tähän vaihtoehtoon oli päätynyt reilu kolmannes. Jonkin verran ja melko paljon- merkitystä vaihtoehdot olivat naisilla hieman suositumpia kuin miehillä. Iällä näyttäisi olevan aika paljon merkitystä vastaajien mielipiteeseen luonnonsuojelun merkityksestä alueen palvelujen kehittymiseen. Nuorten (18 35 vuotta) vastaajien mielestä luonnonsuojelulla on paljon vähemmän merkitystä kuin yli 35-vuotiaiden mielestä. Lähes 60 prosenttia alle 35-vuotiaista katsoi, että luonnonsuojelulla ei ole lainkaan merkitystä alueen palvelujen kehittymiseen, kun taas yli 35-vuotiaista tätä mieltä oli alle 40 prosenttia. Erittäin paljoa merkitystä ei luonnonsuojelulla tämän asian suhteen ollut kenenkään mielestä, tosin ikäluokkien erot näkyvät myös tässä vaihtoehdossa, sillä vain yksi prosentti vuotiaista koki, että luonnonsuojelulla on erittäin paljon merkitystä alueen palvelujen kehittymiseen, kun taas vastaavasti koki reilu seitsemän prosenttia yli 60-vuotiaista ja yli kuusi prosenttia vuotiaista. Koulutuksen vaikutus mielipiteisiin näkyy kysymyksessä luonnonsuojelun merkityksestä palvelujen kehittymiseen siten, että korkeammin koulutetut vastaajat kokevat luonnonsuojelulla olevan enemmän vaikutusta palvelujen kehittymiseen kuin vähemmän kouluja käyneet vastaajat. Vähiten merkitystä luonnonsuojelulla katsoivat tämän asian suhteen olevan keskiasteen tutkinnon suorittaneet, sillä heistä lähes puolet katsoivat, että luonnonsuojelulla ei ole merkitystä, kun taas peruskoulun, ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä vain reilu kolmannes oli tätä mieltä. Korkeammin koulutetuista yli 40 prosenttia oli puolestaan sitä mieltä, että luonnonsuojelulla on jonkin verran merkitystä palvelujen kehittymiseen, kun vastaava prosentti peruskoulun käyneillä jäi alle 40:een ja keskiasteen tutkinnon käyneillä se oli alle 30 prosenttia. Myöskin alkuperäisen kulttuurin säilymisestä kysyttäessä näyttäisi sukupuolella ja koulutuksella olleen suurin merkitys vastaajan mielipiteisiin. Miehet ovat kokeneet hieman naisia voimakkaammin, että luonnonsuojelulla ei ole

76 72 merkitystä alkuperäisen kulttuurin säilymisen kannalta. Tosin enemmistö naisista ja miehistä oli sitä mieltä, että luonnonsuojelulla on jonkin verran merkitystä alkuperäiskulttuurin säilymiseen. Suuri osa vastaajista oli myös kokenut, että luonnonsuojelulla on merkitystä erittäin paljon kulttuurin säilymisen kannalta, sillä naisista vajaa 17 prosenttia oli tätä mieltä ja miehistä vajaa 14 prosenttia. Kuva 4. Nokipannu ja tulet. Kuva: Risto Jalkanen. Koulutuksella näyttäisi olevan saman suuntaisia vaikutuksia vastaajan mielipiteisiin luonnonsuojelun merkityksestä kuin aikaisemmissakin kohdissa, eli mitä koulutetumpi, sitä enemmän katsotaan luonnonsuojelulla olevan merkitystä. Luonnonsuojelun merkityksestä alkuperäisen kulttuurin säilymiseen kysyttäessä kaikkien koulutusluokkien välillä mielipiteet olivat sen suuntaisia, että luonnonsuojelulla on jonkin verran merkitystä. Suurin ero oli kuitenkin siinä, että peruskoulun tai keskiasteen koulutuksen suorittaneista yli 20 prosenttia oli sitä mieltä, että luonnonsuojelulla ei ole merkitystä kulttuurien säilymiseen, kun taas ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä tätä mieltä oli vajaa 14 prosenttia.

77 73 Ammattikorkeakoulu/Korkeakoulu 14 % 35 % 30 % 18 % 4 % Ei merkitystä Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa Keskiaste Peruskoulu 24 % 30 % 27 % 16 % 4 % 21 % 34 % 21 % 12 % 12 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kuvio 28. Luonnonsuojelun merkitys alkuperäisen kulttuurin säilymiseen koulutusluokittain. Ammattikorkeakoulu/ korkeakoulu (n = 139), keskiaste (n = 278), peruskoulu (n = 179). Kysyttäessä ylälappilaisten mielipidettä luonnonsuojelun merkityksestä alueen elämäntavalle oli sukupuolella ja koulutuksella merkitystä. Sukupuolen vaikutus on jälleen samansuuntainen kuin edellisissäkin kysymyksissä, eli naisten mielestä luonnonsuojelulla on enemmän merkitystä. Naisista neljännes koki luonnonsuojelun vaikuttavan alueen elämäntapaan melko paljon, kun taas miehistä samoin koki vain alle viidennes Koulutuksen vaikutus on jälleen sellainen, että koulutusta enemmän saaneet kokevat luonnonsuojelun vaikuttavan alueen elämäntapaan enemmän kuin vähemmän kouluja käyneet vastaajat. Keskiasteen koulutuksen tai peruskoulun suorittaneista yli neljännes oli sitä mieltä ettei luonnonsuojelulla ole merkitystä, kun taas ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä alle viidennes ajatteli samoin. Luonnonsuojelulla on naisten mielestä enemmän merkitystä paikallistaloudelle kuin miesten mielestä. Miehistä yli 40 prosenttia koki ettei luonnonsuojelulla ole merkitystä lainkaan, kun taas naisista samoin koki noin neljäsosa. Erittäin paljoa ei luonnonsuojelulla paikallistalouteen ollut merkitystä miesten eikä naisten mielestä, sillä molemmista ryhmistä näin ajatteli alle 7 prosenttia.

78 74 Suurin ero naisten ja miesten välillä oli siinä ryhmässä, jotka olivat vastanneet luonnonsuojelulla olevan melko paljon merkitystä paikallistalouteen. Näin vastanneita miehiä oli hieman yli 15 prosenttia kun taas naisia oli neljännes. 6.2 Luonnonsuojelualueisiin liittyvät asiat Luonnonsuojelualueiden erämaisuuteen suhtauduttiin erittäin myönteisesti, kielteisellä kannalla oli vain pari prosenttia vastaajista. Yli 70 prosenttia vastaajista koki erämaisuuden joko erittäin myönteiseksi tai melko myönteiseksi asiaksi. Helppo saavutettavuus puolestaan oli suurimman osan mielestä melko myönteinen asia, kuten myös luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Merkittyihin vaellus- ja ulkoilureitteihin tuli- ja yöpymispaikkoineen suhtauduttiin todella myönteisesti, sillä yli 70 prosenttia oli joko erittäin myönteisellä tai melko myönteisellä kannalla. Taulukko 26. Suhtautuminen merkittyihin vaellus- ja ulkoilureitteihin sekä tuli- ja yöpymispaikkoihin luonnonsuojelualueilla. n % Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa Yhteensä Matkailu luonnonsuojelualueilla koettiin pääasiassa myönteiseksi asiaksi, mutta suuri osa vastanneista oli myös kielteisellä kannalla. Melko kielteisellä tai erittäin kielteisellä kannalla oli yhteensä noin kolmannes kun taas melko myönteisellä tai erittäin myönteisellä kannalla oli noin 40 prosenttia. Porojen laiduntamiseen suojelualueilla suhtautui myönteisesti lähes 40 prosenttia vastanneista, mutta hieman yli neljännes suhtautui kuitenkin melko tai erittäin kielteisesti tähän asiaan. Paikallisten asukkaiden perinteiseen luonnonkäyttöön suhtauduttiin myönteisesti, kielteisiä vastauksia oli vain muutama prosentti.

79 75 Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa 9 % 11 % 21 % 16 % 23 % 20 % Kuvio 29. Suhtautuminen porojen laiduntamiseen luonnonsuojelualueilla. (n = 699) Taustamuuttujilla oli vaikutusta kysyttäessä suhtautumista porojen laiduntamiseen suojelualueilla. Tässä kysymyksessä mielipiteisiin vaikuttivat selvästi vastaajan sukupuoli, ikä, koulutus ja ammatti. Näillä taustatekijöillä oli jonkin verran merkitystä myös muutamassa muussa kysymyksessä. Taustamuuttujista koulutuksella oli merkittävää vaikutusta kysyttäessä luonnonsuojelualueiden erämaisuudesta. Vastaajista ammattikorkeakoulun ja korkeakoulun käyneet kokivat erämaisuuden kaikista myönteisimmin. Heistä lähes kaikkien mielestä erämaisuus on erittäin myönteinen tai melko myönteinen asia. Peruskoulun käyneistä näin ajatteli reilu 70 prosenttia ja keskiasteen koulutuksen suorittaneista hieman yli 80 prosenttia.

80 76 Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa Ammattikorkeakoulu/Korkeakoulu 33 % 62 % 1 % Keskiaste 7 % 31 % 53 % 6 % Peruskoulu 10 % 32 % 42 % 10 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kuvio 30. Luonnonsuojelualueiden erämaisuuden kokeminen koulutusluokittain. Ammattikorkeakoulu/ korkeakoulu (n = 150), keskiaste (n = 310), peruskoulu (n = 223). Ammatti vaikutti vastaajien mielipiteisiin kysyttäessä suhtautumista luonnonsuojelualueiden helppoon saavutettavuuteen. Helpolla saavutettavuudella tarkoitettiin tässä tapauksessa sitä, että luonnonsuojelualue sijaitsee lähellä taajama-aluetta. Tässä asiassa mielipiteet olivat melko neutraaleja, mutta palvelutyöntekijät suhtautuivat hieman myönteisemmin helppoon saavutettavuuteen kuin muut ammattiryhmät. Heistä noin viidennes oli sitä mieltä että helppo saavutettavuus on erittäin myönteinen asia, kun se muiden ammattiryhmien mielestä oli sitä vain noin prosentissa tapauksista. Hieman muista poikkeava oli myös perustyöntekijöiden suhtautuminen tähän kysymykseen. Heistä noin kahdeksan prosenttia oli sitä mieltä, että helppo saavutettavuus on erittäin kielteinen asia, kun se muiden ammattiluokkien kohdalla oli kaikissa alle 5 prosenttia. Suhtautumisessa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen luonnonsuojelualueilla on taas huomattavissa naisten pehmeämpi asenne luontoa kohtaan. Kielteisenä sitä eivät toki miehetkään kokeneet, mutta naisista yli 40 prosenttia koki sen erittäin myönteisenä asiana, kun taas miehistä kolmannes koki samoin. Jos mielipiteitä katsotaan koulutuksen kannalta, niin voidaan todeta,

81 että kouluttautuneemmat suhtautuvat hieman myönteisemmin monimuotoisuuden turvaamiseen kuin vähemmän kouluttautuneet vastaajat. 77 Porojen laidunnus luonnonsuojelualueella aiheutti eniten hajaannusta eri taustamuuttujien sisällä. Merkittäviä eroja syntyi sukupuolten välillä, ikäluokissa, koulutusluokissa ja ammattiluokissa. Kaikkien vastaajien keskenkin mielipiteet jakaantuivat myönteisen ja kielteisen asenteen välimaastoon ja lähes viidesosa vastasi vielä, että porojen laidunnuksella ei ole vaikutusta luonnonsuojelualueisiin. Sukupuolten mielipide-eroja vertailtaessa erot löytyvät siitä, että miehistä yli 20 prosenttia on sitä mieltä, että porojen laiduntamisella luonnonsuojelualueilla ei ole merkitystä ja naisista näin oli vastannut vain 15 prosenttia. Toinen huomattava ero löytyy siitä, että naisista hieman yli 12 prosenttia koki, ettei osannut sanoa mielipidettään tähän asiaan ja miehistä tähän tulokseen oli tullut vajaa 7 prosenttia. Ikäluokkien välillä tehtävässä vertailussa huomataan, että vanhin ikäluokka suhtautui jonkin verran myönteisemmin porojen laidunnukseen luonnonsuojelualueilla kuin nuoret ikäluokat. Melko tai erittäin myönteiseksi yli 60 - vuotiaista laidunnuksen koki yli puolet, kun samalla tavalla asiasta ajatteli noin 40 prosenttia nuoremmista vastaajista. Erittäin tai melko kielteisenä laidunnuksen koki vain noin 15 prosenttia yli 60-vuotiaista kun vastaava luku nuoremmilla ikäluokilla oli huomattavasti korkeampi vuotiaista kielteisenä laiduntamisen koki yli kolmannes ja vuotiaista samoin koki reilu neljännes. Koulutus vaikutti vastaajien mielipiteisiin porojen laidunnuskysymyksessä siten, että keskiasteen tutkinnon suorittaneet vastaajat olivat kielteisempiä laidunnusta kohtaan kuin peruskoulun, ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun suorittaneet. Keskiasteen tutkinnon suorittaneista porojen laiduntamista luonnonsuojelualueella kielteisenä piti kolmannes ja myönteisenä vajaa 40 prosenttia. Peruskoulun, ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun suorittaneista kielteisiä oli reilu viidennes ja myönteisiä yli puolet.

82 78 Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa Ammattikorkeakoulu/Korkeakoulu 10 % 14 % 21 % 28 % 23 % 5 % Keskiaste 12 % 21 % 20 % 22 % 17 % 8 % Peruskoulu 11 % 11 % 19 % 21 % 25 % 14 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 31. Suhtautuminen porojen laiduntamiseen suojelualueilla koulutusluokittain Ammattikorkeakoulu/ korkeakoulu (n = 151), keskiaste (n = 312), peruskoulu (n = 228). Ammattiluokissa vastausten eroavaisuudet ovat odotettuja. Poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat erottuvat muista ryhmistä myönteisemmällä suhtautumisellaan porojen laiduntamiseen luonnonsuojelu- Taulukko 27. Suhtautuminen porojen laiduntamiseen luonnonsuojelualueilla ammattiluokittain. Erittäin kielteinen Melko kielteinen Ei vaikutusta Melko myönteinen Erittäin myönteinen En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 17.4% 21.5% 28.5% 18.6% 4.5% 100.0% Palvelutyöntekijät % 18.7% 14.6% 22.2% 19.3% 12.3% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 15.7% 23.5% 13.7% 23.5% 13.7% 100.0% Perustyöntekijät % 13.8% 23.2% 19.6% 21.7% 10.9% 100.0% Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat % 3.2% 16.1% 16.1% 48.4% 12.9% 100.0% Yhteensä % 16.1% 19.9% 23.1% 21.3% 9.2% 100.0% alueilla. Tähän ryhmään kuuluvista lähes puolet oli vastannut, että suhtautuu erittäin myönteisesti porojen laiduntamiseen luonnonsuojelualueilla. Erittäin kielteisellä kannalla heistä ei ollut kuin muutama prosentti. Muiden ammatti-

83 79 ryhmien kanta oli kielteisempää. Vain noin neljännes suhtautui erittäin myönteisesti porojen laiduntamiseen luonnonsuojelualueilla ja erittäin kielteisiä oli noin 10 prosenttia. 6.3 Luonnonsuojelualueiden tärkeimmät tehtävät Ylälappilaiset katsoivat kolmeksi tärkeimmäksi luonnonsuojelualueiden tehtäväksi erämaamaiseman säilymisen, eliöstön monimuotoisuuden turvaamisen ja uhanalaisten lajien suojelun, joista tärkeimmäksi suurin osa vastaajista oli valinnut erämaamaiseman säilymisen. Taulukko 28. Luonnonsuojelualueiden tärkeimmät tehtävät vastaajien mielestä. n % Eliöstön monimuotoisuuden turvaaminen Vanhojen metsien suojelu Porolaitumien turvaaminen Uhanalaisten lajien suojelu Matkailun tukialueena toimiminen Erämaamaiseman säilyminen Paikallisten virkistyskäyttö Paikallisen kulttuurin turvaaminen Matkailun vetovoimatekijänä toimiminen Yhteensä Taustamuuttujien vaikutusta tutkittaessa selviää, että vain asuinpaikkakunnalla, ammatilla, ja lapsuusvuosien asuinkunnalla oli merkitystä siihen, minkä oli valinnut luonnonsuojelualueiden tärkeimmäksi tehtäväksi. Utsjokiset olivat muista poiketen valinneet tärkeimmäksi tehtäväksi eliöstön monimuotoisuuden turvaamisen, myös lapsuutensa Utsjoella asuneet olivat tätä mieltä, kuten myös Lapin läänin ulkopuolella lapsuutensa viettäneet. Poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat olivat puolestaan sitä mieltä, että porolaitumien turvaaminen olisi tärkein tehtävä. Eliöstön monimuotoisuuden turvaaminen ja erämaamaiseman säilyminen olivat sekä naisista että miehistä kaksi tärkeintä luonnonsuojelualueiden tehtävää. Naiset pitivät uhanalaisten kasvien säilymistä tärkeämpänä kuin miehet, ja miehet taas pitivät paikallisten virkistyskäyttöä tärkeämpänä kuin naiset. Kolmena tärkeimpänä luonnonsuojelualueen tehtävänä pitivät yli 60-vuotiaat erämaamaiseman säilymistä, paikallisen kulttuurin turvaamista ja matkailun vetovoimatekijänä toimimista vuotiaat olivat samalla kannalla vain

84 80 erämaamaiseman säilymisen suhteen, sillä kahdeksi muuksi he olivat valinneet eliöstön monimuotoisuuden turvaamisen ja vanhojen metsien suojelun vuotiaitten mielestä kolme tärkeintä tehtävää olivat eliöstön monimuotoisuuden turvaaminen, uhanalaisten lajien suojelu ja erämaamaiseman säilyminen. Inarilaisten mielestä kolme tärkeintä luonnonsuojelualueiden tehtävää olivat erämaamaiseman säilyminen, eliöstön monimuotoisuuden turvaaminen ja vanhojen metsien suojelu. Erämaamaiseman säilymistä ja eliöstön monimuotoisuuden turvaamista utsjokiset ja enontekiöläiset pitivät myös tärkeinä tehtävinä, mutta enontekiöläiset pitivät matkailun vetovoimatekijänä toimimista ja utsjokiset paikallisen kulttuurin säilyttämistä tärkeämpänä tehtävänä kuin vanhojen metsien suojelua. Suomalaiset ja saamelaiset olivat yhtä mieltä eliöstön monimuotoisuuden ja erämaamaiseman säilyttämisen tärkeydestä, mutta saamelaiset pitivät porolaitumien turvaamista yhtenä kolmesta tärkeimmästä tehtävästä, kun suomalaiset olivat kolmanneksi valinneet vanhojen metsien suojelun. Peruskoulun käyneet vastaajat olivat sitä mieltä, että erämaamaiseman säilyttäminen, paikallisten luonnon virkistyskäyttö ja paikallisen kulttuurin turvaaminen ovat kolme tärkeintä luonnonsuojelualueiden tehtävää. Myös ammattikorkeakoulun, korkeakoulun ja keskiasteen koulun käyneet olivat samaa mieltä erämaamaiseman säilyttämisen tärkeydestä, mutta eliöstön monimuotoisuuden turvaaminen ja uhanalaisten lajien säilyttäminen olivat keskiasteen tutkinnon suorittaneiden mielestä kolmen tärkeimmän joukossa. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä vanhojen metsien suojelu on eliöstön monimuotoisuuden turvaamisen ja erämaamaiseman lisäksi luonnonsuojelualueiden tärkeimpiä tehtäviä. Palvelutyöntekijät sekä maa- ja metsätaloustyöntekijät olivat sitä mieltä, että kolme tärkeintä tehtävää luonnonsuojelualueilla ovat erämaamaiseman säilyminen, eliöstön monimuotoisuuden turvaaminen ja uhanalaisten lajien suojelu. Virkamiehet ja erityisasiantuntijat olivat muilta osin samaa mieltä edellisten kanssa, mutta uhanalaisten lajien suojelun sijaan he olivat valinneet van-

85 81 hojen metsien suojelun. Poromiesten, porotalousyrittäjien ja luontaistalouden harjoittajien mielestä tärkeimmät tehtävät ovat porolaitumien turvaaminen, erämaamaiseman säilyttäminen ja paikallisen kulttuurin turvaaminen. Perustyöntekijät olivat poromiesten kanssa muuten samaa mieltä, mutta porolaitumien turvaamisen sijasta he olivat valinneet paikallisten virkistyskäytön. Lapsuusvuosien asuinpaikasta riippumatta kaikki olivat valinneet erämaamaiseman säilymisen yhdeksi kolmesta tärkeimmästä tehtävästä. Inarissa lapsuutensa viettäneet olivat valinneet kahdeksi muuksi tehtäväksi paikallisten virkistyskäytön ja vanhojen metsien suojelun. Paikallisten virkistyskäytön olivat valinneet myös muualla Lapin läänissä lapsuutensa viettäneet, mutta vanhojen metsien suojelun sijaan he olivat valinneet matkailun vetovoimatekijänä toimimisen. Myös Enontekiöllä lapsuutensa viettäneet olivat sitä mieltä, että matkailun vetovoimatekijänä toimiminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä, kuten myös eliöstön monimuotoisuuden turvaaminen. Utsjoella lapsuutensa viettäneet kokivat eliöstön monimuotoisuuden turvaamisen tärkeäksi, mutta paikallisen kulttuurin turvaaminen oli heidän mielestään myös kolmen tärkeimmän tehtävän joukossa. Lapin läänin ulkopuolella lapsuutensa viettäneet olivat sitä mieltä, että luonnonsuojelualueiden kolme tärkeintä tehtävää ovat erämaamaiseman säilymisen lisäksi eliöstön monimuotoisuuden turvaaminen ja uhanalaisten lajien suojelu. 6.4 Luonnonsuojelun haitta muille luonnonkäyttömuodoille Hieman yli puolet vastaajista arvioivat, että luonnonsuojelusta aiheutuu haittaa matkailulle. Heistä noin kolmannes arvioi haitaksi jonkin verran. Lähes 40 prosenttia oli myös vastannut, ettei luonnonsuojelu haittaa matkailua ollenkaan. Eniten luonnonsuojelusta katsottiin olevan haittaa metsätaloudelle. Lähes 80 prosenttia oli vastannut haittaa olevan. Vastaajista yli neljännes oli sitä mieltä, että luonnonsuojelu haittaa metsätaloutta erittäin paljon. Vain 15 prosenttia oli sitä mieltä, ettei se haittaa laisinkaan.

86 82 Ei haittaa Jonkin verran haittaa Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa 6 % 15 % 28 % 27 % 24 % Kuvio 32. Minkä verran luonnonsuojelusta on haittaa metsätaloudelle vastaajien mielestä. (n = 725) Vähiten luonnonsuojelulla oli vastaajien mielestä haittaa porotaloudelle, tosin noin 28 prosenttia oli vastannut haittaa olevan jonkin verran ja melko paljon tai erittäin paljon haittaa katsoi olevan hieman alle 20 prosenttia. Jonkin verran yli 40 prosenttia oli sitä mieltä, ettei luonnonsuojelusta ole haittaa porotaloudelle Ei haittaa Jonkin verran haittaa Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa 7 % 11 % 12 % 42 % 28 % Kuvio 33. Minkä verran luonnonsuojelusta on haittaa porotaloudelle vastaajien mielestä. (n = 727)

87 83 Paikallisten luonnon virkistyskäytölle haittaa katsoi luonnonsuojelusta syntyvän vähän alle 60 prosenttia. Kolmanneksen mielestä haittaa oli jonkin verran, melko paljon haittaa katsoi olevan noin 12 prosenttia ja erittäin paljon alle 10 prosenttia. Taustamuuttujista lapsuusvuosien asuinkunnalla oli eniten vaikutusta vastaajien mielipiteisiin. Melko paljon vaikutusta oli myös asuinkunnalla, ammatilla ja koulutuksella. Myös ikä ja sukupuoli vaikuttivat parissa kysymyksessä. Yli 60-vuotiaiden mielestä luonnonsuojelusta oli enemmän haittaa matkailulle kuin nuorempien ikäluokkien mielestä. Yli 60-vuotiaista melko paljon tai erittäin paljon haittaa katsoi luonnonsuojelusta matkailulle olevan kolmannes, kun vastaavasti keski-ikäisistä ajatteli vajaa neljännes ja vuotiaista alle viidennes. Enontekiöläiset katsoivat luonnonsuojelusta aiheutuvan haittaa matkailulle enemmän kuin inarilaiset ja utsjokiset. Enontekiöläisistä 25 prosenttia arvioi haittaa aiheutuvan luonnonsuojelusta matkailulle erittäin paljon, kun inarilaisista ja utsjokisista näin ajatteli 5 prosenttia. Peruskoulun käyneiden mielestä luonnonsuojelun haitta matkailulle on hieman suurempi kuin ammattikorkeakoulun, korkeakoulun tai keskiasteen tutkinnon suorittaneiden mielestä. Keskiasteen tutkinnon suorittaneista noin 40 prosenttia katsoi, ettei haittaa ole laisinkaan, kun peruskoulun käyneistä näin ajatteli vajaa kolmannes. Inarissa tai Lapin läänin ulkopuolella lapsuutensa viettäneiden mielestä luonnonsuojelusta ei matkailulle ollut niin paljon haittaa kuin muilla paikkakunnilla lapsuutensa viettäneiden mielestä. Eniten haittaa luonnonsuojelusta matkailulle katsoivat olevan Enontekiöllä lapsuutensa viettäneet, heistä yli neljännes katsoi haittaa olevan erittäin paljon, kun muualla lapsuutensa viettäneistä näin oli ajatellut alle 10 prosenttia. Poromiehistä, porotalousyrittäjistä ja luontaistalouden harjoittajista puolet oli sitä mieltä ettei luonnonsuojelusta ole haittaa matkailulle. Vastaavasti muiden

88 84 ammattiryhmien edustajista oli vastannut hieman yli kolmannes. Suurimmaksi haitan katsoivat perustyöntekijät, joista yli 15 prosenttia oli katsonut haittaa olevan erittäin paljon. Taulukko 29. Luonnonsuojelusta matkailulle koettu haitta ammattiluokittain. Ei haittaa Jonkin verran haittaa Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 34.3% 15.1% 7.8% 3.7% 100.0% Palvelutyöntekijät % 37.5% 9.7% 9.7% 4.5% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 31.6% 22.8% 7.0% 8.8% 100.0% Perustyöntekijät 142 Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoitta Yhteensä 32.4% 28.2% 16.9% 16.2% 6.3% 100.0% % 16.7% 6.7% 6.7% 20.0% 100.0% % 32.8% 14.3% 10.0% 5.7% 100.0% Miesten mielestä luonnonsuojelu haittaa metsätaloutta enemmän kuin naisten mielestä. Miehistä lähes kolmannes oli vastannut, että luonnonsuojelu haittaa erittäin paljon, kun naisista samoin oli vastannut hieman alle neljännes. Iäkkäiden vastaajien mielestä luonnonsuojelusta on enemmän haittaa metsätaloudelle kuin nuorten vastaajien mielestä. Yli 60-vuotiaista vastaajista yli 60 prosenttia piti haittaa melko tai erittäin suurena, kun näin ajatteli vuotiasta puolet ja alle 36-vuotiaista hieman yli 40 prosenttia. Inarilaiset pitivät luonnonsuojelun haittaa metsätaloudelle huomattavasti suurempana kuin muiden Ylä-Lapin kuntien asukkaat. Inarilaisista kolmannes oli sitä mieltä, että luonnonsuojelu haittaa metsätaloutta erittäin paljon, kun enontekiöläisistä näin ajatteli vajaa neljännes ja utsjokisista vain noin 7 prosenttia.

89 Taulukko 30. Luonnonsuojelusta metsätaloudelle aiheutuvan haitan kokeminen kunnittain. Ei haittaa Jonkin verran haittaa Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa n Inari % 25.9% 25.9% 32.9% 4.4% 100.0% Utsjoki % 30.5% 24.2% 7.4% 11.6% 100.0% Enontekiö % 29.2% 20.0% 23.1% 8.5% 100.0% 85 Yhteensä 14.4% 27.1% 24.6% 27.8% 6.1% 100.0% 720 Maa- ja metsätaloustyöntekijät sekä perustyöntekijät pitivät luonnonsuojelun aiheuttamaa haittaa metsätaloudelle suurimpana. Poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat pitivät sitä puolestaan vähäisimpänä. Yli kolmannes maa- ja metsätaloustyöntekijöistä sekä perustyöntekijöistä katsoi luonnonsuojelusta metsätaloudelle aiheutuvan erittäin paljon haittaa. Vastaavasti poromiehistä, porotalousyrittäjistä ja luontaistalouden harjoittajista erittäin paljon haittaa katsoi koituvan hieman alle 10 prosenttia. Taulukko 31. Luonnonsuojelusta metsätaloudelle aiheutuvan haitan kokeminen eri ammateissa. Ei haittaa Jonkin verran haittaa Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 30.2% 26.2% 24.6% 4.8% 100.0% Palvelutyöntekijät % 29.1% 24.6% 23.5% 5.0% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 17.5% 24.6% 35.1% 10.5% 100.0% Perustyöntekijät 144 Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoitta Yhteensä 11.1% 19.4% 27.1% 36.8% 5.6% 100.0% % 46.9% 6.3% 9.4% 15.6% 100.0% % 27.3% 24.8% 27.1% 6.1% 100.0% Lapsuusvuosien asuinkunnan vaikutus on saman suuntainen kuin nykyisellä asuinkunnallakin. Inarissa lapsuutensa viettäneiden mielestä luonnonsuojelun aiheuttama haitta metsätaloudelle on suurempi kuin muissa kunnissa lap-

90 86 suutensa viettäneiden mielestä. Metsätaloudelle luonnonsuojelusta aiheutuvan haitan katsoivat vähäisimmäksi Utsjoella lapsuutensa viettäneet, sillä heistä vain 10 prosenttia oli vastannut, että haittaa on erittäin paljon, muista vastaajista näin oli vastannut yli neljännes. Enontekiöläisten mielestä luonnonsuojelusta oli jonkin verran enemmän haittaa paikallisten luonnon virkistyskäytölle kuin inarilaisten tai utsjokisten mielestä. Enontekiöläisistä noin 15 prosenttia oli sitä mieltä, että haittaa on erittäin paljon, kun inarilaisista näin katsoi noin 7 prosenttia ja utsjokisista 5 prosenttia. Inarilaisista ja utsjokisista haittaa ei katsonut olevan laisinkaan yli kolmannes ja enontekiöläisistä hieman alle kolmannes. Peruskoulun käyneiden mielestä luonnonsuojelusta oli enemmän haittaa metsätaloudelle kuin korkeamman koulutuksen saaneiden mielestä. Peruskoulun käyneistä hieman alle kolmannes oli vastannut, että haittaa ei ole laisinkaan, kun korkeamman koulutuksen käyneistä samaa mieltä oli yli 40 prosenttia. Paikallisten luonnon virkistyskäytölle luonnonsuojelusta aiheutuvan haitan vähäisimmäksi katsoivat poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat, joista puolet oli vastannut, että haittaa ei ole laisinkaan. Muista ammattiryhmistä hieman yli kolmannes oli sitä mieltä, että haittaa ei ole. Lapin läänin ulkopuolella lapsuutensa viettäneiden mielestä luonnonsuojelusta ei ole paikallisten luonnon virkistyskäytölle niin paljon haittaa kuin Lapin läänissä lapsuutensa viettäneiden mielestä. Ylä-Lapissa lapsuutensa viettäneistä eniten haittaa luonnonsuojelusta virkistyskäytölle katsoivat olevan Enontekiöllä varttuneet, joista lähes viidennes oli sitä mieltä, että haittaa on erittäin paljon, kun muista vastaajista näin oli katsonut alle 10 prosenttia. Naiset katsoivat luonnonsuojelusta koituvan enemmän haittaa porotaloudelle kuin miehet. Miehistä lähes puolet oli sitä mieltä, että luonnonsuojelusta ei ole haittaa porotaloudelle, kun naisista näin ajatteli jonkin verran yli kolmannes.

91 Taulukko 32. Luonnonsuojelusta paikallisten luonnon virkistyskäytölle koettu haitta eri ammateissa. Ei haittaa Jonkin verran haittaa Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat Tsto-,asiakaspalvelu-,myynti- ja hoitotyöntekijät 35.9% 32.7% 20.2% 6.0% 5.2% 100.0% % 27.8% 17.0% 7.4% 5.1% 100.0% Maatalous- ja metsätyöntekijät 56 Rakennus-,metalli- yms. perustyöntekijät Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoitta Yhteensä 35.7% 35.7% 14.3% 7.1% 7.1% 100.0% % 28.2% 16.9% 17.6% 4.9% 100.0% % 23.3% 6.7% 3.3% 16.7% 100.0% % 30.2% 17.5% 8.9% 5.8% 100.0% Peruskoulun käyneiden mielestä luonnonsuojelusta on enemmän haittaa porotaloudelle kuin korkeamman koulutuksen saaneiden mielestä. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä lähes puolet oli vastannut, että luonnonsuojelu ei haittaa porotaloutta, kun peruskoulun käyneistä haittaa ei katsonut olevan noin 39 prosenttia. Ammattikorkeakoulu/Korkeakoulu 49 % 33 % 4 % 5 % 9 % Ei haittaa Jonkin verran haittaa Keskiaste Melko paljon haittaa Erittäin paljon haittaa En osaa sanoa Peruskoulu 43 % 30 % 12 % 4 %11 % 38 % 23 % 16 % 12 % 11 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 34. Luonnonsuojelusta porotaloudelle aiheutuvan haitan kokeminen eri koulutusryhmissä. Ammattikorkeakoulu/ korkeakoulu (n = 153), keskiaste (n = 319), peruskoulu (n = 240).

92 88 Utsjoella lapsuutensa viettäneistä melkein 60 prosentin mielestä luonnonsuojelusta on porotaloudelle haittaa. Inarissa, Enontekiöllä, muualla Lapin läänissä tai Lapin läänin ulkopuolella lapsuutensa viettäneistä alle puolet oli vastannut haittaa olevan.

93 89 7 YLÄLAPPILAISTEN MIELIPITEITÄ ELINKEINOJEN TALOUDELLISES- TA MERKITYKSESTÄ JA KANNATTAVUUDESTA 7.1 Elinkeinojen taloudellinen merkitys Selvitimme vastaajien henkilökohtaisia mielipiteitä erilaisten elinkeinojen taloudellisesta merkityksestä vastaajan oman kotikunnan ja koko Ylä-Lapin alueella. Heitä pyydettiin merkitsemään mainituista elinkeinoista kolme omasta mielestään taloudellisesti merkityksellisintä vaihtoehtoa. Näitä olivat kalastus, keräily, matkailu, metsästys, metsätalous, palveluelinkeino ja poronhoito. Vastaajilla oli mahdollisuus nimetä myös jokin muu elinkeino, jota ei oltu kyselylomakkeessa esitetty. Kaikki vastaukset huomioon ottaen taloudellisesti tärkeimmäksi koettiin matkailu, jonka osuus oli 23 % vastauksista. Porotalouden osuus jäi prosentin pienemmäksi ja muut vaihtoehdot jäivät selvästi niiden alle. Kolmantena tuli palveluelinkeino sitten kalastus ja metsätalous viidentenä hieman yli kymmenen prosentin osuudellaan. Muu, mikä vaihtoehdossa oli mainittu muun muassa julkinen sektori ja kullan kaivaminen, mutta sen osuus jäi alle prosenttiin. Käsiteltäessä taustamuuttujana asuinpaikkakuntaa vaihtoehtoa muu ei ole käytetty tässä luvussa. Tämä sen vuoksi, että vältettäisiin tilastollista harhaa vähäisen vastaajien määrän (n) takia kohdissa, joissa vastaajan kotikunta ei ole sijainnut ylälapissa. Mielipidejakauma vaihteli kunnittain paljon. Selvimmin se näkyi metsätalouden kohdalla, jossa inarilaisista sen oli maininnut 14, 5 % vastanneista, mutta enontekiöläisistä hieman alle 4 % ja utsjokisista alle yksi prosentti. Matkailu oli inarilaisten mielestä tärkein elinkeino ennen porotaloutta ja myös palveluelinkeino koettiin hieman metsätaloutta tärkeämpänä. Kalastus koettiin Utsjoella tärkeimpänä elinkeinona. Peräti neljännes utsjokisista oli maininnut kalastuksen, kun se Inarissa ja Enontekiöllä jäi hieman yli kymmeneen prosenttiin. Myös porotaloutta pidettiin Utsjoella matkailua tärkeämpänä. Enontekiöläisten mielestä matkailu ja porotalous olivat taloudellisesti yhtä tärkeitä, kolmantena oli palveluelinkeino.

94 90 Vastaajien ikä ei juurikaan vaikuttanut vastauksiin kalastusta lukuun ottamatta. Yli 60-vuotta vanhat vastaajat pitivät kalastusta selvästi muita ikäluokkia tärkeämpänä. Etninen identiteetti jaotteli vastaajia siltä osin, että suomalaiset vastaajat pitivät matkailua ja metsätaloutta tärkeämpänä kuin saamelaiset vastaajat. Vastaavasti saamelaiset kokivat kalastuksen tärkeämpänä kuin suomalaiset. Koulutustausta jakoi vastaajien mielipiteitä metsätaloudesta, sillä sen oli useimmin maininnut tärkeäksi matalimmin koulutetut vastaajat. Vastaavasti korkeimmin koulutetut mainitsivat sen hieman muita harvemmin. Poronhoitoa korkeimmin koulutetut pitivät tärkeämpänä kuin muut. Ammattiluokittain poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat poikkesivat eniten muiden ammattiluokkien edustajista. Lähes kolmannes heistä oli maininnut porotalouden taloudellisesti tärkeäksi, kun vastaava lukema muiden vastaajien kesken jäi selvästi alle viidenneksen. Samoin keräilyn oli heistä maininnut huomattavasti useampi kuin muista. Vastaavasti matkailua, metsätaloutta ja palveluelinkeinoja poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat pitivät muita selvästi vähemmän merkityksellisinä. Metsätalouden näkivät merkityksellisimpänä maa- ja metsätaloustyöntekijät sekä perustyöntekijät. Virkamiehet ja asiantuntijat sekä palvelutyöntekijät olivat maininneet palveluelinkeinot muita useammin. Porotalouden merkitystä vähäisimpänä pitivät palvelutyöntekijät. Vastaajien lapsuusvuosien asuinkunta jaotteli myös joiltain osin vastaajia. Muualla Lapin läänissä ja Lapin läänin ulkopuolella lapsuusvuosinaan asuneet pitivät matkailua ja porotaloutta muita vastaajia hieman tärkeämpänä. Myös metsätaloutta he pitivät Utsjoella ja Enontekiöllä asuneita selvästi tärkeämpänä, mutta ei yhtä tärkeänä kuin Inarissa lapsuusvuosinaan asuneet. 7.2 Luontoa hyödyntävien elinkeinojen kannattavuus Kysyimme vastaajilta kuinka kannattavina he pitivät matkailua, metsätaloutta ja porotaloutta oman kotikuntansa ja koko Ylä-Lapin alueella. Vaihtoehtoina olivat ei lainkaan kannattava, jonkin verran kannattava, melko kannattava,

95 91 erittäin kannattava ja en osaa sanoa. Yli puolet vastaajista piti matkailua kotikunnassaan erittäin kannattavana ja lähes 90 % vähintäänkin melko kannattavana. Koko Ylä-Lapin alueesta kysyttäessä lukema oli jopa hieman korkeampi. Metsätaloutta piti oman kotikuntansa alueella vähintäänkin jonkin verran kannattavana kaksi kolmasosaa vastanneista ja koko Ylä-Lapin alueella hieman useampi. Porotalouden näki vähintään melko kannattavaksi kotikunnassaan 60 % vastanneista ja viidennes piti sitä erittäin kannattavana. Porotalous koko Ylä-Lapin alueella nähtiin aavistuksen kannattavampana kuin kotikunnassa. Taulukko 33. Vastaajien mielipiteet metsätalouden kannattavuudesta Ylä-Lapissa n % Ei lainkaan kannattava Jonkin verran kannattava Melko kannattava Erittäin kannattava En osaa sanoa Yhteensä Taulukko 34. Vastaajien mielipiteet porotalouden kannattavuudesta Ylä-Lapissa. n % Ei lainkaan kannattava Jonkin verran kannattava Melko kannattava Erittäin kannattava En osaa sanoa Yhteensä Mielipiteet vaihtelivat eri kunnissa metsätalouden ja matkailun osalta. Inarilaisista kaksi kolmasosaa piti metsätaloutta kotikunnassaan vähintäänkin melko kannattavana ja 22 % erittäin kannattavana. Toisen ääripään muodostivat Utsjoen vastaajat, joista lähes puolet oli sitä mieltä ettei metsätalous ole lain kaan kannattavaa heidän kotikunnassaan. Kun kysyttiin metsätalouden kannattavuutta koko Ylä-Lapin alueella, niin myös Utsjoen ja Enontekiön asukkaista suurin osa piti sitä jonkin verran tai melko kannattavana.

96 92 Ei lainkaan kannattava Jonkin verran kannattava Melko kannattava Erittäin kannattava En osaa sanoa Enontekiö 18 % 50 % 22 % 4 % 7 % Utsjoki 48 % 36 % 6 % 2 % 8 % Inari 5 % 23 % 45 % 22 % 5 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 35. Metsätalouden kannattavuus kotikunnassa. Inari (n = 497), Utsjoki (n = 100), Enontekiö (n = 130). Matkailua inarilaiset pitivät kotikunnassaan suurimmaksi osaksi erittäin kannattavana, tätä mieltä oli kaksi kolmasosaa inarilaisista vastaajista. Utsjoen ja Enontekiön asukkaat pitivät matkailua omassa kotikunnassaan inarilaisia enemmän melko kannattavana, kun taas matkailun kannattavuuden koko Ylä-Lapin alueella he näkivät miltei yhtä hyvänä kuin inarilaiset. Sukupuoli jaotteli vastaajia joka elinkeinon osalta. Suurempi osuus miehistä piti metsätaloutta kotikunnassaan erittäin kannattavana. Toisaalta useammat miehistä olivat myös sitä mieltä ettei se ole lainkaan kannattavaa. Naisten osuus oli suurempi niiden vastaajien joukossa, jotka pitivät sitä jonkin verrantai melko kannattavana. Kun pyydettiin arvioimaan metsätalouden kannattavuutta koko Ylä-Lapin alueella suurempi osuus naisista piti sitä erittäin kannattavana. Miehet pitivät matkailua Ylä-Lapin alueella hieman kannattavampana kuin naiset. Porotalous Ylä-Lapissa oli useamman miehen mielestä erittäin kannattavaa, kun taas suurempi osuus naisista piti sitä melko kannattavana. Vastaajan iän vaikutus näkyi ainoastaan mielipiteessä porotalouden kannattavuudesta koko Ylä-Lapin alueella. Vanhimman ikäluokan edustajat olivat

97 93 muita useammin sitä mieltä että se on erittäin kannattavaa. Samoin siitä asiasta ajattelevien osuus väheni lineaarisesti vastaajan iän pudotessa. Tämä jakauma näkyi päinvastaisena niiden vastaajien joukossa jotka pitivät porotaloutta Ylä-Lapin alueella melko kannattavana. Etninen identiteetti jaotteli vastaajia joiltain osin. Suomalaiset pitivät metsätaloutta huomattavasti saamelaisia kannattavampana sekä kotikunnassaan, että koko Ylä-Lapissa. Suomalaisia suurempi osuus saamelaisista piti porotaloutta erittäin kannattavana sekä kotikunnassaan että koko Ylä-Lapin alueella. Suomalaisten osuus oli suurempi niiden vastaajien joukossa joiden mielestä porotalous oli melko kannattavaa sekä kotikunnassa, että Ylä-Lapin alueella. Vastaajan koulutuksella oli myös merkitystä mielipiteisiin. Matalammin koulutetut pitivät metsätaloutta ja porotaloutta korkeasti koulutettuja useammin erittäin kannattavana. Jakauma oli lineaarinen ja näkyi päinvastaisena niiden vastaajien joukossa jotka eivät pitäneet metsä- ja porotaloutta lainkaan kannattavana. Kielteisimmin niiden kannattavuuteen suhtautuivat ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneet vastaajat. Taulukko 35. Eri ammattiryhmien mielipiteet porotalouden kannattavuudesta Ylä- Lapissa Ei lainkaan kannattava Jonkin verran kannattava Melko kannattava Erittäin kannattava En osaa sanoa Yhteensä Virkamiehet ja asiantuntijat % 34.5% 38.8% 17.6% 4.7% 100.0% Palvelutyöntekijät % 20.0% 41.7% 28.0% 4.6% 100.0% Maa- ja metsätalousyöntekijät % 24.1% 37.0% 29.6% 7.4% 100.0% Perustyöntekijät 140 Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat 5.7% 30.0% 35.7% 25.0% 3.6% 100.0% 33.0% 18.2% 24.2% 51.5% 6.1% 100.0% Yhteensä % 28.0% 38.1% 24.7% 4.7% 100.0%

98 94 Metsätalous ja porotalous jakoivat mielipiteitä myös eri ammattiluokkien kesken. Kannattavimpana metsätaloutta kotikunnassaan pitivät maa- ja metsätaloustyöntekijät, joista reilu viidennes katsoi sen olevan erittäin kannattavaa. Liki 60 % palvelutyöntekijöistä piti sitä vähintään melko kannattavana, mikä on enemmän kuin missään muussa ammattiryhmässä. Melkein neljännes poromiehistä, porotalousyrittäjistä ja luontaistalouden harjoittajista oli sitä mieltä että metsätalous ei ole heidän kotikunnassaan lainkaan kannattavaa. Kysyttäessä metsätalouden kannattavuutta koko Ylä-Lapin alueella kaikki ammattiryhmät suhtautuivat siihen hieman myönteisemmin, myönteisimpänä palvelutyöntekijät, maa- ja metsätaloustyöntekijät sekä perustyöntekijät. Poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat pitivät porotaloutta kotikunnassaan ja Ylä-Lapin alueella kannattavimpana. Reilut 40 % heistä piti sitä erittäin kannattavana kotikunnassaan ja yli puolet erittäin kannattavana koko alue huomioon ottaen. Kielteisimmin porotalouden kannattavuuteen sekä kotikunnassaan, että Ylä-Lapissa suhtautuivat virkamiehet ja asiantuntijat, joista noin 40 % piti sitä korkeintaan jonkin verran kannattavana. Lapsuusvuosinaan Ylä-Lapin ulkopuolella asuneet vastaajat pitivät matkailua kotikunnassaan selvästi kannattavampana kuin Utsjoella ja Enontekiöllä asuneet vastaajat. Myös metsätalouden kannattavuuteen kotikunnassaan he uskoivat utsjokelaisia ja enontekiöläisiä enemmän. 7.3 Luontoa hyödyntävien elinkeinojen merkitys alueen paikallistaloudelle ja palvelujen kehittymiselle Vastaajia pyydettiin sanomaan mielipiteensä siitä, kuinka paljon matkailulla, metsätaloudella ja poronhoidolla on merkitystä Ylä-Lapin palvelujen kehittymiselle ja paikallistaloudelle. Vaihtoehtoina olivat ei merkitystä, jonkin verran merkitystä, melko paljon merkitystä, erittäin paljon merkitystä ja en osaa sanoa. Matkailun katsottiin merkitsevän erittäin paljon kumpaankin asiaan. Kaksi kolmasosaa vastanneista oli sitä mieltä, että matkailu merkitsee paikallistaloudelle erittäin paljon ja sen merkitystä palvelujen kehittymiselle pidettiin vie-

99 95 lä hieman suurempana. Hieman yli puolet vastanneista katsoi metsätaloudella olevan vähintäänkin melko paljon merkitystä paikallistaloudelle. Sen merkitystä palvelujen kehittymiselle ei sen sijaan pidetty niin suurena, sillä lähes 40 % sanoi sillä olevan jonkin verran merkitystä ja viidennes oli sitä mieltä ettei metsätaloudella ole merkitystä alueen palvelujen kehittymiselle. Vastaajista 60 % katsoi porotaloudella olevan vähintäänkin melko paljon merkitystä alueen paikallistaloudelle, mutta palvelujen kehittymiselle sen merkitystä pidettiin metsätalouden tavoin pienempänä. Lähes 60 % oli sitä mieltä, että porotaloudella on korkeintaan jonkin verran merkitystä alueen palvelujen kehittymiselle. Ei merkitystä Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa 8 % 10 % 21 % 31 % 30 % Kuvio 36. Mielipiteet metsätalouden merkityksestä paikallistaloudelle. (n = 607) Ei merkitystä Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa 7 % 4 % 26 % 29 % 34 % Kuvio 37. Mielipiteet porotalouden merkityksestä paikallistaloudelle. (n = 607)

100 96 Asuinkuntakohtaisia eroja vastaajien mielipiteissä oli metsätaloudesta. Selvästi suurin osa enontekiöläisistä ja utsjokelaisista oli sitä mieltä, että metsätaloudella on korkeintaan jonkin verran merkitystä alueen palvelujen kehittymiselle. Sen sijaan yli 40 % inarilaisista katsoi sillä olevan kyseiseen asiaan melko tai erittäin paljon merkitystä. Inarilaisista 60 % arveli metsätaloudella olevan vähintäänkin melko paljon merkitystä paikallistaloudelle. Utsjokiset ja enontekiöläisetkin pitivät metsätalouden merkitystä paikallistaloudelle selvästi suurempana kuin palvelujen kehittymiselle. Taulukko 36. Vastaajien mielipiteet metsätalouden merkityksestä paikallistaloudelle kunnittain. Ei merkitystä Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa Yhteensä Inari % 26.8% 34.6% 26.8% 6.8% 100.0% Utsjoki % 53.8% 15.0% 2.5% 6.3% 100.0% Enontekiö % 37.8% 21.4% 9.2% 12.2% 100.0% Yhteensä 9.6% 32.2% 29.9% 20.7% 7.6% 100.0% 603 Ikäluokittaisia eroja vastaajien kesken oli muutamissa kohdissa. Nuorin ikäluokka piti matkailun merkitystä palvelujen kehittymiselle suurimpana. Jopa 78 prosenttia vuotiaista oli sitä mieltä että matkailulla on erittäin paljon merkitystä alueen palvelujen kehittymiselle. Yli 60-vuotiaista enää 55 % oli heidän kanssaan samaa mieltä. Vastaavasti metsätalouden ja porotalouden merkitystä alueen palvelujen kehittymiselle nuorin ikäluokka piti muita pienempänä. Metsätalouden merkitystä suurimpana pitivät yli 60-vuotta vanhat vastaajat ja porotalouden merkityksen suurimmaksi arvioivat vuotta vanhat vastaajat. Etninen identiteetti jakoi vastaajien mielipiteitä ikää enemmän. Suomalaisista huomattavasti saamelaisia suurempi osuus piti matkailun merkitystä alueen palvelujen kehittymiselle ja paikallistaloudelle erittäin suurena. Metsätalouden merkitystä paikallistaloudelle suomalaiset pitivät niin ikään huomattavampana kuin saamelaiset. Porotalouden merkitystä sekä palvelujen kehittymiselle,

101 että paikallistaloudelle puolestaan saamelaiset pitivät selvästi suurempana kuin suomalaiset. 97 Koulutusluokittain tarkasteltuna matkailun merkitystä alueen palvelujen kehittymiselle ja paikallistaloudelle pitivät suurimpana keskiasteen koulutuksen käyneet vastaajat. Pienimmäksi matkailun merkityksen kyseisiin asioihin arvioivat pelkän peruskoulun käyneet vastaajat. Metsätalouden merkitystä alueen palvelujen kehittymiselle ja paikallistaloudelle pitivät suurimpana peruskoulun käyneet vastaajat. Keskiasteen koulutuksen käyneet pitivät heidän kanssaan metsätaloutta lähes yhtä merkittävänä paikallistalouden kannalta. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneet näkivät metsätalouden merkityksen molempiin asioihin muita vastaajia pienempänä. Porotalouden merkitys palvelujen kehittymiselle ja paikallistaloudelle oli suurin pelkän peruskoulun käyneiden mielestä. Korkeimmin koulutetut pitivät porotalouden merkitystä palvelujen kehittymiselle muita pienempänä, mutta paikallistaloudelle sillä oli heidän mielestään lähes yhtä paljon merkitystä kuin matalimmin koulutettujenkin vastaajien mielestä. Vastaajan lapsuusvuosien asuinpaikkakunta näkyi metsätalouden merkityksestä kysyttäessä siten, että muualla kuin Ylä-Lapissa lapsuutensa viettäneet pitivät metsätalouden merkitystä palvelujen kehittymiselle ja paikallistaloudelle Inarissa lapsuutensa viettäneiden jälkeen suurimpana. Muualla Lapin läänissä asuneet pitivät porotalouden merkitystä palveluiden kehittymiselle muita vastaajia suurempana. Ammattiluokittain tarkasteltuna vastaajien mielipiteet vaihtelivat metsätalouden ja porotalouden osalta. Metsätalouden merkitystä suurimpana alueen palvelujen kehittymiselle ja paikallistaloudelle pitivät maa- ja metsätaloustyöntekijät. Muita ammattiryhmiä selvästi pienempänä sitä pitivät poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat. Porotalouden merkitystä kyseisiin asioihin he sen sijaan pitivät muiden ammattiryhmien edustajia suurempana.

102 Taulukko 37. Vastaajien mielipiteet metsätalouden merkityksestä paikallistaloudelle ammattiryhmittäin. Ei merkitystä Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa Yhteensä Virkamiehet ja asiantuntijat % 39.5% 28.9% 16.7% 7.0% 100.0% Palvelutyöntekijät % 26.7% 35.6% 19.2% 10.3% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 17.1% 34.1% 36.6% 4.9% 100.0% Perustyöntekijät % 23.3% 28.4% 31.0% 6.0% 100.0% Poromiehet,porotalousyrittäjät 26 ja luontaistalouden harjoittajat 15.4% 50.0% 19.2% 7.7% 7.7% 100.0% Yhteensä % 31.6% 30.5% 21.4% 7.5% 100.0%

103 99 8 YLÄLAPPILAISET LUONNONKÄYTTÄJINÄ SEKÄ HEIDÄN MIELIPI- TEENSÄ JOKAMIEHENOIKEUKSISTA JA LUONNONKÄYTÖSTÄ PÄÄT- TÄMISESTÄ 8.1 Ylälappilaisten luonnonkäyttötottumukset ja luontoharrastukset Kysyimme vastaajilta mitä he harrastavat luonnossa. Kysymys oli avoin, joten monet vastaajista nimesivät useitakin harrastuksia. Tuloksista käy ilmi että luontoon ja sen hyödyntämiseen liittyvät harrastukset ovat alueen väestön suosiossa. Yli puolet vastanneista ilmoitti harrastavansa kalastusta ja yhtä moni harrasti marjojen, sienien tai yrttien poimimista. Metsästys, kuntoliikunta sekä vaellus ja retkeily erottuivat myös erittäin suosittuina. Ajoittain keskustelua herättävät moottorikelkkailu ja veneily jäivät sen sijaan huomattavasti pienempiin lukemiin, eli alle kymmeneen prosenttiin. Käsiteltäessä taustamuuttujana asuinpaikkakuntaa vaihtoehtoa muu ei ole käytetty tässä luvussa. Tämä sen vuoksi, että vältettäisiin tilastollista harhaa vähäisen vastaajien määrän (n) takia kohdissa, joissa vastaajan kotikunta ei ole sijainnut Ylä-Lapissa. Taulukko 38. Vastaajien harrastukset luonnossa. n % Metsästys Kalastus Marjastus, sienestys ja yrttien poiminta Kuntoliikunta ( kävely, juoksu, hiihto) Vaellus, patikointi, retkeily Valokuvaus, maalaus Luonnon, eläinten, kasvien tarkkailu Luonnosta nauttimista/ virkistäytymistä Moottorikelkkailu Veneily, soutelu, melonta Uinti, sukellus 10.5 Muu hyötyliikunta luonnossa Mökkeily 11.6 Kullan huuhdonta 10.5 Työ (eräopastus, poronhoito) 18.9 Muuta Yhteensä Vastaajia jaottelevia taustamuuttujia olivat selkeimmin vastaajan sukupuoli ja ikä. Myös ammatilla oli jonkin verran merkitystä.

104 100 Sukupuoli oli joidenkin harrastusten osalta jaotteleva taustatekijä. Kalastus ja etenkin metsästys olivat selvästi miesvaltaisia harrastuksia, kun taas marjastus, sienestys ja yrttien poiminta oli enemmän naisten suosiossa. Luonnossa tapahtuva kuntoliikunta oli myös selvästi enemmän naisia keräävä harrastus. Vastaajan ikä vaikutti useimpien harrastusten kohdalla yhtenäisellä tavalla. Ikäluokissa vuotta ja vuotta olivat lähes poikkeuksetta aktiivisimmat harrastajat. Poikkeuksena marjastus, sienestys ja yrttien poiminta, jossa yli 60-vuotta vanhat olivat huomattavasti nuorinta ikäryhmää aktiivisempia. Toisena ääripäänä oli moottorikelkkailu, jossa nuorimman ikäluokan harrastajamäärä oli selvästi muita korkeampi. Vastaajan ammatti ei suurimmassa osassa ollut jaotteleva tekijä, näkyvin poikkeus oli luokka poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat. Heidän osuutensa kuntoliikunnan sekä vaelluksen, patikoinnin ja retkeilyn harrastajina jäi huomattavasti muita ammattiluokkia alhaisemmaksi. Yksikään heistä ei myöskään ilmoittanut harrastavansa moottorikelkkailua. Koulutus, asuinkunta, etninen identiteetti ja lapsuusvuosien asuinpaikka ei ollut joitain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta luontoharrastusten suhteen jaotteleva tekijä. 8.2 Jokamiehenoikeudet ja niiden rajoittaminen Ylä-Lapin ulkopuolella asuvilta Ylälappilaisten suhtautuminen jokamiehenoikeuksiin oli kyselyn perusteella kokonaisuudessaan myönteinen. Kysyttäessä jokamiehenoikeuksien rajoittamisesta Ylä- Lapin alueella sen ulkopuolella asuvilta, vastaajat kokivat selkeää rajoittamisen tarvetta kahdessa kohtaa. Hieman yli kaksi kolmasosaa vastanneista olisi tahtonut rajoittaa jonkin verran tai melko paljon liikkumista alueilla jotka voivat vahingoittua kulkemisesta ja reilu kolmannes koki tarvetta rajoittaa tilapäistä oleskelua riittävän etäällä asumuksesta. Huomattavan moni vastaaja otti kantaa myös asuntovaunujen ja autojen pysäköintiin teiden varsille kun heiltä kysyttiin muun jokamiehenoikeuden rajoittamisesta.

105 101 Taustamuuttujien välisiä eroja oli havaittavissa vastaajien asuinkunnan, sukupuolen, koulutustaustan, ja ammattiluokan suhteen. Myös lapsuusvuosien asuinpaikkakunta vaikutti yhden kysymyksen kohdalla. Ei tulisi rajoittaa Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa 11 % 3 % 19 % 24 % 43 % Kuvio 38. Minkä verran liikkumista herkästi vahingoittuvilla alueilla jokamiehenoikeutena tulisi vastaajien mielestä rajoittaa. (n = 746) Vastaajan asuinpaikkakunnan merkitys näkyi herkästi vahingoittuvilla alueilla liikkumisen sekä mato-ongella ja pilkillä kalastamisen rajoittamisesta kysyttäessä. Utsjoen asukkaat kokivat selvästi inarilaisia ja enontekiöläisiä suurempaa rajoittamisen tarvetta kyseisissä asioissa. Taulukko 39. Minkä verran mato- ongella ja pilkillä kalastamista tulisi rajoittaa alueen ulkopuolisilta. Ei tulisi rajoittaa Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa Yhteensä Inari % 14.6% 2.2% 1.6% 2.0% 100.0% Utsjoki % 22.1% 14.4% 13.5% 5.8% 100.0% Enontekiö % 12.4% 7.8% 3.9% 4.7% 100.0% 726 Yhteensä 73.0% 15.3% 5.0% 3.7% 3.0% 100.0% Vastaajien sukupuolten välisiä mielipide-eroja esiintyi kysyttäessä liikkumisesta alueilla jotka voivat vahingoittua kulkemisesta, tilapäisestä oleskelusta

106 102 riittävän etäällä asumuksesta sekä tilapäisestä veneen ankkuroinnista vesialueella. Kaikissa näissä kohdissa naiset suhtautuivat miehiä myönteisemmin kyseisten oikeuksien rajoittamiseen. Vastaajien koulutus oli erotteleva taustamuuttuja kahdessa kohtaa. Pelkän peruskoulun käyneet vastaajat suhtautuivat muita kielteisemmin liikkumisen ja tilapäisen oleskelun rajoittamiseen. Ammattiluokkien välillä löytyi myös eroavaisuuksia kysyttäessä tilapäisen oleskelun rajoittamisesta. Alle puolet maa- ja metsätaloustyöntekijöistä sekä poromiehistä, porotalousyrittäjistä ja luontaistalouden harjoittajista oli sitä mieltä että kyseistä oikeutta ei tulisi rajoittaa. Selvästi muita suurempi osa edellä mainituista ammattiluokista oli sen sijaan sitä mieltä että kyseistä oikeutta tulisi rajoittaa erittäin paljon. Tarkasteltaessa vastaajien lapsuusvuosien asuinkuntaa merkille pantavaa oli, että lapsuusvuosinaan Utsjoella asuneet olivat selvästi muita halukkaampia rajoittamaan erittäin paljon herkästi vahingoittuvilla alueilla liikkumista. Sen sijaan muualla Lapin läänissä ja sen ulkopuolella lapsuusvuosinaan asuneet vastaajat olivat hieman muita vastaajia kevyemmän rajoittamisen kannalla. Iän, ja etnisen identiteetin suhteen mielipide-eroja ei löytynyt. 8.3 Maankäyttömuotojen määrät Kyselyn perusteella ylälappilaiset olivat suurimmaksi osaksi sitä mieltä, että eri maankäyttömuotoja oli sopivasti heidän kotiseudullaan. Kysyttäessä erämaa- alueiden, luonnonsuojelualueiden, metsätalousmaiden, moottorikelkkareittien ja retkeilyreittien määriä, yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että niitä oli sopivasti. Porolaitumien kohdalla hieman alle puolet oli sitä mieltä, että niitä on sopivasti ja reilu neljännes sitä mieltä, että niitä on liikaa. Huomattavaa on myös se, että yli 30 % vastaajista oli sitä mieltä, että luonnonsuojelualueita on liikaa, mikä on selvästi enemmän kuin vastaava mielipide muiden maankäyttömuotojen suhteen.

107 103 Enontekiö 7 % 40 % 47 % 6 % Utsjoki 4 % 57 % 32 % 7 % Liian vähän Sopivasti Liian paljon En osaa sanoa Inari 8 % 58 % 27 % 6 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 39. Vastaajien mielipiteet luonnonsuojelualueiden määristä Ylä-Lapissa kunnittain. Inari (n = 493), Utsjoki (n = 103), Enontekiö (n = 125). Enontekiö 20 % 52 % 11 % 18 % Utsjoki 16 % 51 % 8 % 25 % Liian vähän Sopivasti Liian paljon En osaa sanoa Inari 17 % 50 % 19 % 14 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 40. Vastaajien mielipiteet metsätalousmaiden määristä Ylä-Lapissa kunnittain. Inari (n = 485), Utsjoki (n = 98), Enontekiö (n = 122). Paikkakuntakohtaisia eroja vastaajien kesken oli erämaa-alueiden, luonnonsuojelualueiden ja metsätalousmaiden suhteen. Inarin ja Utsjoen asukkaista lähes 70 % oli sitä mieltä että erämaa-alueita on sopivasti, kun taas vastaava

108 104 luku enontekiöläisistä oli noin 10 % matalampi. Reilu neljännes Enontekiön asukkaista oli sitä mieltä että erämaa-alueita on liian paljon, kun taas toisena ääripäänä inarilaisista alle 10 % oli samaa mieltä. Lähes vastaavantyyppinen ero näkyi myös luonnonsuojelualueiden määrästä kysyttäessä, jossa kuitenkin huomattavasti suurempi osa kaikista vastaajista oli sitä mieltä, että luonnonsuojelualueita on liikaa. Enontekiöläisistä tätä mieltä oli 47 % ja toisena ääripäänä inarilaisista 27 %. Hieman yli puolet vastaajista oli kaikissa Ylä- Lapin kunnissa sitä mieltä, että metsätalousmaita on sopivasti. Inarilaisista utsjokelaisia ja enontekiöläisiä useampi piti kuitenkin metsätalousmaiden määrää liian suurena. Enontekiöläisistä muita useammat pitivät metsätalousmaiden määrää puolestaan liian pienenä. Vastaajien sukupuolen suhteen eroja oli, kun kysyttiin erämaa- alueiden, luonnonsuojelualueiden ja metsätalousmaiden määriä. Erämaa- ja luonnonsuojelualueiden suhteen hieman suurempi osa miehistä koki niitä olevan liian paljon. Metsätalousmaista kysyttäessä 20 % naisista ei osannut sanoa onko niitä liian vähän, sopivasti vai liian paljon, joten miesten prosenttiosuus oli kaikissa näissä kohdissa naisia korkeampi. Vastaajan ikä vaikutti vastausten jakautumiseen kaikista selvimmin. Iäkkäämmät vastaajat suhtautuivat selvästi nuorempiaan kriittisemmin erämaaja luonnonsuojelualueisiin ja vastaavasti nuoremmat olivat kriittisempiä metsätalousmaiden suhteen vuotiaiden mielestä porolaitumia oli liian paljon selvästi muita ikäluokkia enemmän. Moottorikelkka- ja retkeilyreittien määriin nuorimmat vastaajat olivat tyytymättömimpiä. Kummankin kysymyksen kohdalla liian vähän ja liian paljon vastanneista prosentuaalisesti eniten oli nuorimman ikäluokan edustajia. Etninen identiteetti jakoi vastaajia porolaitumien ja retkeilyreittien määristä kysyttäessä. Saamelaisista vastaajista miltei kolmannes oli sitä mieltä, että porolaitumia on liian vähän, kun taas vastaava prosenttimäärä suomalaisista oli sitä mieltä, että porolaitumia on liian paljon. Retkeilyreittien määrän suhteen huomattavasti suurempi osa saamelaisista kuin suomalaisista koki niitä olevan liian paljon, tätä mieltä olevien osuus jäi kuitenkin saamelaistenkin osalta alle kymmeneen prosenttiin.

109 105 Koulutusluokka oli merkitsevä taustamuuttuja kun kysyttiin erämaa-alueiden ja metsätalousmaiden määriä. Vastauksista näkyi, että mitä korkeampi koulutus, sitä suurempi prosenttiosuus oli sitä mieltä, että erämaa- alueita on liian vähän. Vastaavasti mitä matalampi koulutusluokka, sitä suurempi prosenttiosuus oli sitä mieltä, että erämaa-alueita on liian paljon. Aivan vastaavanlainen jakauma oli havaittavissa metsätalousmaiden suhteen, kuitenkin niin, että matalammin koulutetut kokivat korkeammin koulutettuja enemmän, että metsätalousmaita on liian vähän. Molemmissa kysymyksissä liian vähän ja liian paljon vastanneiden määrä oli käytännössä sama. Ammattiluokittain maa- ja metsätaloustyöntekijät kokivat muita enemmän, että erämaa-alueita on liian paljon. Heidän kanssaan yhtä kriittisesti luonnonsuojelualueisiin suhtautuivat perustyöntekijät. Poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat olivat selvästi muita enemmän sitä mieltä, että luonnonsuojelualueita ja porolaitumia on liian vähän ja metsätalousmaita ja moottorikelkkareittejä liian paljon. Perustyöntekijöistä lähes 30 % katsoi, että metsätalousmaita ja moottorikelkkareittejä on liian vähän. Lähimpänä heitä metsätalousmaista kysyttäessä olivat maa- ja metsätaloustyöntekijät ja moottorikelkkareiteistä kysyttäessä virkamiehet ja asiantuntijat. Tarkasteltaessa vastaajien lapsuusvuosien asuinkuntaa muualla Lapin läänissä asuneet olivat muita tyytyväisempiä luonnonsuojelualueiden määrään Ylä-Lapissa. Muita vastaajia suurempi osa heistä, noin kolmannes oli kuitenkin sitä mieltä että porolaitumia on liikaa. Metsätalousmaita kohtaan kriittisimpiä olivat lapsuusvuosinaan Lapin-läänin ulkopuolella asuneet vastaajat, joista 20 % arveli metsätalousmaita olevan liian paljon. 8.4 Luonnonkäyttömuotojen kieltäminen Vastaajilta kysyttiin pitäisikö heidän mielestään metsätalous, porotalous, matkailu tai luonnonsuojelu kieltää kokonaan Ylä-Lapin alueella, vai olivatko he sitä mieltä, että mitään luonnonkäyttömuotoa ei tulisi kieltää. Lähes 80 % vastanneista katsoi, että mitään luonnonkäyttömuotoa ei tule kieltää. Kielteisimmin suhtauduttiin luonnonsuojeluun, jonka yli 10 % vastanneista olisi ollut valmis kieltämään kokonaan.

110 106 Asuinkunta jakoi vastauksia siten, että Utsjoella asuvista noin 10 % olisi halunnut kieltää sekä metsätalouden, että porotalouden kokonaan, mikä on enemmän kuin vastaava luku Inarissa ja Enontekiöllä. Luonnonsuojeluun kielteisimmin suhtautuivat Enontekiön asukkaat, joista viidennes olisi ollut valmis kieltämään sen kokonaan. Inarilaiset suhtautuivat tämän kysymyksen valossa kaikista vastaajista suopeimmin porotalouteen, matkailuun ja luonnonsuojeluun, ja yli 80 % heistä katsoi, että mitään luonnonkäyttömuotoa ei tulisi kieltää. Taulukko 40. Pitäisikö jokin luonnonkäyttömuoto vastaajien mielestä kieltää kokonaan Ylä- Lapissa. n % Metsätalous Porotalous Matkailu Luonnonsuojelu Mitään luonnonkäyttömuodoista ei pidä kieltää Yhteensä Vastaajista miehet olisivat olleet hieman naisia valmiimpia täyskieltoon jokaisen luonnonkäyttömuodon kohdalla. Suurin ero miesten ja naisten välillä oli metsätalouden kohdalla, jossa miehistä 10 % ja naisista 5 % olisi sallinut sen kiellettävän kokonaan. Tarkasteltaessa vastaajien ikää mielipide-eroja syntyi metsätalouden ja luonnonsuojelun kieltämisestä. Nuorimmat vastaajat olivat kriittisimpiä metsätaloutta kohtaan, kun taas vanhimmat olisivat olleet halukkaimpia kieltämään luonnonsuojelun Ylä-Lapin alueella. Etninen identiteetti jakoi vastaukset porotaloutta lukuun ottamatta kaikissa kohdissa. Saamelaiset vastaajat olivat huomattavasti suomalaisia innokkaampia kieltämään metsätalouden, matkailun ja luonnonsuojelun. Suomalaisista 82 % oli sitä mieltä että mitään luonnonkäyttömuotoa ei tulisi kieltää kun taas vastaava luku saamelaisista oli 66 %.

111 107 Vastaajan koulutustausta vaikutti mielipiteisiin siten, että korkeammin koulutetut olivat metsä- ja porotaloutta kohtaan kriittisempiä. Luonnonsuojelun kohdalla tilanne oli päinvastainen, eli matalammin koulutetuista suurempi prosenttiosuus olisi tahtonut kieltää sen kokonaan. Eri ammattiluokista poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaiselinkeinon harjoittajat poikkesivat eniten muista. Heistä 30 % olisi tahtonut kieltää metsätalouden kokonaan ja matkailun kieltämistäkin he kannattivat selvästi muita enemmän. Perustyöntekijät olivat kielteisimpiä luonnonsuojelua kohtaan, viidennes heistä kannatti sen kieltämistä. Palvelutyöntekijät olivat sallivimpia, heistä 83 % katsoi että mitään luonnonkäyttömuotoa ei tule kieltää. Poromiesten, porotalousyrittäjien ja luontaistalouden harjoittajien osalta vastaava luku oli matalin, eli 60 %. Lapsuusvuosien asuinpaikkakunnan vaikutus vastauksissa näkyi luonnonsuojelun osalta. Muualla Lapin-läänissä ja sen ulkopuolella asuneista alle 10 % oli luonnonsuojelun kieltämisen kannalla, kun taas vastaava luku muiden paikkakuntien osalta kohosi sen yli. Hieman muita suurempi osuus kyseisistä vastaajista oli myös sitä mieltä, että mitään luonnonkäyttömuotoa ei tule kieltää kokonaan. 8.5 Päätösvallan jakaminen Luonnonkäytöstä päättämisestä kysyttiin, kenelle paikallisten ihmisten mielestä tulisi päätösvaltaa antaa ja kuinka paljon? Vaihtoehtoina olivat paikallinen väestö, yksityismetsänomistajat, kunta, saamelaiskäräjät, paliskunnat, metsäalan etujärjestöt, paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja Euroopan unioni. Vastausten perusteella voi päätellä, että ylälappilaiset haluavat jakaa päätösvaltaa useille eri tahoille, sillä suurimmassa osassa vaihtoehdoista oli valittu jonkin verran - päätösvaltaa. Vastaajat saivat myös itse mainita tahoja, joille he haluaisivat päätösvaltaa antaa. Muun muassa seuraavia oli ehdotettu: Metsähallitus, alkuperäiskansojen liitto, Kolttien kyläkokous, metsästäjien etujärjestöt ja kalastusalueiden jakokunnat.

112 108 Suhtautuminen eri tahoihin oli suhteellisen neutraalia, mutta joukosta erottuivat selvästi Greenpeace ja EU. Greenpeacelle ei antaisi lainkaan päätösvaltaa 78,4 prosenttia ja EU:lle 68,7 prosenttia vastanneista. Myöskään Suomen luonnonsuojeluliitolle ei päätösvaltaa antaisi lainkaan 40,5 prosenttia. Saamelaiskäräjille, eduskunnalle ja paikallisille luonnonsuojeluyhdistyksille ei antaisi päätösvaltaa noin neljännes vastanneista. Ei lainkaan Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa 19 % 7 % 3 % 28 % 43 % Kuvio 41. Kuinka paljon päätösvaltaa luonnonkäytöstä päätettäessä saamelaiskäräjillä tulisi olla vastaajien mielestä. (n = 721) Ei lainkaan Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa 4 % 2 % 5 % 21 % 68 % Kuvio 42.Kuinka paljon päätösvaltaa EU:lla tulisi olla luonnonkäytöstä päätettäessä vastaajien mielestä. (n = 719)

113 109 Puolet vastanneista oli sitä mieltä, että paikallisella väestöllä tulisi olla erittäin paljon päätösvaltaa. Myöskin yksityismetsänomistajille haluaisi erittäin paljon päätösvaltaa vähän yli 20 prosenttia. Paliskunnille päätösvaltaa haluttaisiin antaa jonkin verran, sillä vastaajista lähes 45 prosenttia oli vastannut näin. Ei lainkaan Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa 1 % 1 % 16 % 51 % 31 % Kuvio 43. Kuinka paljon luonnonkäytöstä päätettäessä paikallisilla tulisi vastaajien mielestä olla päätösvaltaa. (n = 739) Ei lainkaan Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa 21 % 3 % 3 % 38 % 35 % Kuvio 44. Kuinka paljon luonnonkäytöstä päätettäessä yksityismetsänomistajilla tulisi vastaajien mielestä olla päätösvaltaa. (n = 719)

114 110 Ei lainkaan Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa 9 % 3 % 17 % 23 % 48 % Kuvio 45. Kuinka paljon luonnonkäytöstä päätettäessä paliskunnilla tulisi vastaajien mielestä olla päätösvaltaa. (n = 721) Taustamuuttujien merkitystä tutkittaessa selvisi, että eniten mielipiteisiin vaikuttivat koulutus ja sukupuoli, mutta myös ammatilla ja iällä oli hieman merkitystä joissakin kysymyksissä. Paikkakuntien välillä ei selvinnyt mainittavia mielipide-eroja päätösvallasta kysyttäessä. Ammattiluokkien vaikutusta vastaajien mielipiteisiin arvioitaessa on otettava poromiesten, poronhoitajien ja luontaistalouden harjoittajien vastauksissa huomioon, että lähes kaikissa merkitsevissä tapauksissa en osaa sanoa vaihtoehdon oli valinnut noin 20 prosenttia. Luonnonsuojelullisissa asioissa varsinkin sukupuolella näyttäisi olevan merkitystä, sillä merkitseviä eroja miesten ja naisten välillä löytyi, kun kyseessä olivat Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Naiset suhtautuivat Suomen luonnonsuojeluliittoon hieman myönteisemmin kuin miehet. Hieman alle puolet miehistä ei olisi antanut ollenkaan päätösvaltaa sille, kun taas naisista kolmannes oli kielteisellä kannalla. Greenpeacesta kysyttäessä oli havaittavissa saman suuntaisia mielipide-eroja, joskin nyt molemmat olivat hyvin kielteisiä päätösvallan antamisesta. Naisista 73 prosenttia ja miehistä 82 prosenttia jättäisi Greenpeacen ilman päätösvaltaa.

115 111 Koulutusten välillä syntyi suuria eroja kysyttäessä paikallisten luonnonsuojeluyhdistysten päätösvallasta. Peruskoulun käyneistä lähes kolmannes ei antaisi laisinkaan päätösvaltaa, kun taas ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneistä tätä mieltä oli vain n. 15 %. Huomattavaa on kuitenkin, että kaikista koulutusluokista noin puolet haluaisivat luonnonsuojeluyhdistyksillä olevan jonkin verran päätösvaltaa luonnonkäytöstä päätettäessä. Ammattikorkeakoulu/Korkeakoulu 16 % 55 % 24 % 3 % 3 % Ei lainkaan Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa Keskiaste Peruskoulu 24 % 53 % 14 % 5 %3 % 31 % 48 % 10 % 6 % 6 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 46. Paljonko päätösvaltaa tulisi olla paikallisilla luonnonsuojeluyhdistyksillä eri koulutusryhmien mielestä. Ammattikorkeakoulu/korkeakoulu (n = 151), keskiaste (n = 321), peruskoulu (n = 238). Luonnonsuojeluyhdistysten päätösvaltaa kohtaan poromiehet, poronhoitajat ja luontaistalouden harjoittajat yhdessä perustyöntekijöiden kanssa suhtautuivat muita ammattiryhmiä kielteisemmin. Tosin mikään ammattiryhmä ei haluaisi yhdistyksille erittäin paljoa päätösvaltaa. Virkamiehet ja asiantuntija olivat myönteisimpiä suhtautumisessaan yhdistysten päätösvaltaan, sillä alle 20 prosenttia tämän ryhmän vastaajista ei haluaisi antaa päätösvaltaa ollenkaan ja lähes 60 prosenttia haluaisi antaa päätösvaltaa jonkin verran. Myöskin eduskunnan päätösvallasta syntyi miesten ja naisten välillä eroa. Miehistä noin 10 prosenttia haluaisi eduskunnalle erittäin paljon päätösvaltaa luonnonkäytössä, kun taas naisista vajaa viisi prosenttia oli tätä mieltä. Eduskunnan ja EU:n suhteen oli havaittavissa saman suuntaisia mielipideeroja koulutusluokkien välillä kuin luonnonsuojeluyhdistyksistä kysyttäessä.

116 112 Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneet suhtautuivat myönteisemmin kyseisten tahojen päätösvaltaan kuin keskiasteen koulutuksen tai peruskoulun käyneet. Eduskunnalle haluttaisiin antaa jonkin verran päätösvaltaa, mutta Euroopan Unionille päätösvaltaa ei antaisi lainkaan yli 60 prosenttia vastanneista. Keskiasteen koulutuksen saaneet olivat kaikkein kielteisimpiä EU:n päätösvallan suhteen. Eduskunnan päätösvallasta ei syntynyt ammattiluokkien välillä kovin suuria eroja, mutta huomattavaa on se, että poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat suhtautuvat eduskunnan päätösvaltaan hieman muita ammattiryhmiä myönteisemmin. Iällä ei ollut merkitystä vastaajien mielipiteisiin kuin eduskunnan päätösvallasta kysyttäessä. Siinä tuli esille vanhojen ihmisten arvostus valtiovaltaa kohtaan. Erittäin paljon päätösvaltaa oltaisiin antamassa sitä enemmän, mitä enemmän vastaajalla oli ikää vuotiaista yli kolmannes ei antaisi ollenkaan päätösvaltaa eduskunnalle, kun taas vastaava määrä yli 60-vuotiailla oli noin 10 prosenttia. Vastaajan koulutuksella näyttäisi olevan vaikutusta mielipide-erojen syntymiseen myös paliskuntien ja saamelaiskäräjien päätösvallasta kysyttäessä. Ammattikorkeakoulun tai korkeakoulun käyneet olivat jonkin verran suopeampia antamaan päätösvaltaa näille tahoille kuin vähemmän kouluja käyneet vastaajat. Taulukko 41. Paljonko päätösvaltaa tulisi olla paliskunnilla eri koulutusryhmien mielestä. Ei lainkaan Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa n Peruskoulu % 46.2% 20.2% 12.2% 2.9% 100.0% Keskiaste % 52.3% 21.1% 7.4% 2.5% 100.0% Ammattikorkeakoulu/Korkeakoulu % 44.4% 32.0% 7.8% 3.9% 100.0% Yhteensä % 48.6% 23.1% 9.1% 2.9% 100.0%

117 113 Metsäalan etujärjestöille koulutetummat vastaajat olisivat valmiita antamaan enemmän valtaa kuin keskiasteen koulutuksen käyneet tai peruskoulun käyneet. Ammatilla näyttäisi olevan samoissa asioissa vaikutusta mielipiteisiin kuin koulutuksellakin. Metsäalan etujärjestöille varsinkaan poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat eivät haluaisi päätösvaltaa, sillä lähes 40 prosenttia tämän ryhmän vastaajista oli sitä mieltä että metsäalan etujärjestöille päätösvaltaa ei tulisi antaa lainkaan. Muut ammattiryhmät haluaisivat antaa päätösvaltaa etujärjestöille jonkin verran tai melko paljon. Taulukko 42. Paljonko päätösvaltaa tulisi olla metsäalan etujärjestöillä eri ammattiryhmien mielestä. Ei lainkaan Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa n Virkamiehet ja asiantuntijat % 58.1% 14.2% 3.3% 2.4% 100.0% Palvelutyöntekijät % 53.5% 19.2% 4.7% 5.8% 100.0% Maa- ja metsätaloustyöntekijät % 46.4% 21.4% 7.1% 1.8% 100.0% Perustyöntekijät % 48.6% 22.9% 2.8% 5.6% 100.0% Poromiehet,porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat % 27.3% 6.1% 3.0% 24.2% 100.0% Yhteensä % 52.2% 17.7% 3.8% 5.1% 100.0%

118 9 TULOSTEN TARKASTELU 114 Metsätalouteen liittyvistä asioista kielteisinä asioina ylälappilaiset kokivat koneelliset metsätalouden toimenpiteet, kuten koneellinen hakkuu ja maanmuokkaus. Saman suuntaisia johtopäätöksiä on tehnyt myös Teppo Loikkanen Kainuun metsäkyselyssä, jossa vastaajat suhtautuivat erittäin kielteisesti niin sanottuun tehometsätalouteen (Loikkanen 1996, 22). Myös metsien lisäsuojeluun suhtauduttiin kielteisesti. Sen sijaan myönteisenä koettiin metsurityönä toteutettavat hakkuut. Myös uudistushakkuut ja harvennushakkuut koettiin myönteisinä asioina kuten myös metsä- ja porotalouden toimiminen rinnakkain. Inarilaiset suhtautuivat hieman muita Ylä-Lapin kuntalaisia myönteisemmin metsätalouden toimenpiteisiin. Myös metsä- ja porotalouden rinnakkaistoiminnan inarilaiset kokivat muita myönteisemmin. Utsjokiset puolestaan olivat myönteisempiä metsien lisäsuojelusta kysyttäessä. Poromiehet olivat muita ammattiryhmiä useammin sitä mieltä, että lisäsuojelu on myönteinen asia. Metsätaloudesta ei katsottu aiheutuvan kovin paljoa haittaa muille elinkeinoille tai luonnonkäyttömuodoille. Eniten metsätaloudesta katsottiin olevan haittaa luonnonsuojelulle. Porotaloudelle haittaa ei katsottu aiheutuvan kovin paljoa. Utsjoella porotaloudelle aiheutuva haitta katsottiin suuremmaksi kuin muissa Ylä-Lapin kunnissa. Enontekiöllä porotaloudelle aiheutuva haitta katsottiin vähäisimmäksi. Saamelaiset kokivat metsätaloudesta muille luonnonkäyttäjille aiheutuvan haitan suomalaisia suuremmaksi. Poronhoitajien mielestä metsätalouden porotaloudelle aiheuttama haitta oli huomattavan suuri muihin ammattiryhmiin nähden. Metsähallituksen tehtävistä tärkeimpinä pidettiin puuntuottamista paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin, vanhojen metsien säilyttämistä ja metsien suojelua sekä virkistyspalveluiden tuottamista. Vähiten tärkeinä tehtävinä ylälappilaiset kokivat ulkopuolisen metsäteollisuuden tarpeisiin tapahtuvan puuntuotannon ja matkailuelinkeinoon osallistumisen. Vastaajien mielestä porotalouden kannalta myönteisiä asioita oli esimerkiksi metsien lisäsuojelu. Tässä asiassa mielipiteet kuitenkin jakaantuivat jonkin

119 115 verran ja ristiriitaista oli myös se, että erittäin monet katsoivat, että metsän uudistamisella ei ole kielteisiä vaikutuksia porotalouteen. Poronlihan kysyntäkehitys nähtiin myönteisenä, mutta toisaalta uhkana koettiin porotalouden yleisen kannattavuuden lasku. Porolaitumien kuntoa pidettiin huonona, samoin kuin porojen keinoruokintaa. Metsäautoteillä, matkailulla ja retkeilyreiteillä ei vastaajien mielestä ollut haittavaikutuksia, sen sijaan lisääntynyt moottoriajoneuvojen käyttö koettiin kielteisenä. Metsä- ja porotalouden rinnakkaistoimintaa pidettiin myönteisenä. Euroopan unionin vaikutusta porotalouteen pidettiin sen sijaan kielteisenä. Porotaloudesta aiheutuvaa haittaa pidettiin suurimpana metsätaloudelle. Mielipiteet porotalouden aiheuttamasta haitasta luonnonsuojelulle ja paikallisten luonnon virkistyskäytölle jakoi myös vastaajien mielipiteet kahtia. Sen sijaan matkailulle sillä ei nähty olevan käytännössä lainkaan haittavaikutuksia. Luonnonsuojelun merkitys Ylä-Lapissa oli paikallisten ihmisten mielestä voimakkain alueen kulttuurin ja elämäntavan säilyttämisen kannalta. Toisaalta he myös uskoivat luonnonsuojelusta koituvan haittaa alueella harjoitettaville luontoa hyödyntäville elinkeinoille, pääasiassa matkailulle ja etenkin metsätaloudelle. Porotaloudelle koituvat haitat nähtiin vähäisempinä ja porojen laiduntamista luonnonsuojelualueilla pidettiin jopa hieman enemmän myönteisenä kuin kielteisenä asiana, joten porotalouden kannalta luonnonsuojelua voidaankin pitää jopa positiivisena asiana. On kuitenkin otettava huomioon, että tämän asian suhteen mielipiteet vaihtelivat melko voimakkaasti eri taustamuuttujaryhmien välillä. Luonnonsuojelualueiden selvästi tärkeimpänä tehtävänä pidettiin erämaamaiseman säilyttämistä. Kunnittain tarkasteltuna vain Utsjoki poikkesi tästä, sillä utsjokiset pitivät eliöstön monimuotoisuuden turvaamista luonnonsuojelualueiden tärkeimpänä tehtävänä. Ville Hallikaisen väitöskirjassa (1998, 288), joka käsitteli suomalaisten erämaakäsitystä, erämaiden tärkeimpänä tehtävänä nähtiin eliölajien suojelu, joten siltä osin ylälappilaisten mielipiteet poikkeavat hieman koko maan väestön mielipiteistä. Elinkeinoon ja elämäntapaan sidonnaisuus näkyi vastaajien mielipiteissä siinä, että poromiehet, porotalousyrittäjät ja luontaistalouden harjoittajat sekä saamelaiset pitivät poro-

120 116 laitumien turvaamista muita ryhmiä tärkeämpänä. Luonnonsuojelualueiden erämaisuuteen, merkittyihin vaellus- ja ulkoilureitteihin sekä tuli- ja yöpymispaikkoihin samoin kuin paikallisten asukkaiden perinteiseen luonnonkäyttöön suhtautuminen oli myös erittäin myönteistä. Vastaajat pitivät matkailua taloudellisesti merkittävimpänä elinkeinona Ylä- Lapissa. Porotalous arvioitiin vain hieman vähemmän merkittäväksi, mutta metsätalous oli arvioitu selvästi näitä kahta vähemmän merkittäväksi. Myös palveluelinkeinot oli arvioitu metsätaloutta taloudellisesti merkittävämmäksi. Verrattaessa matkailun, porotalouden ja metsätalouden kannattavuuksia ylälappilaiset katsoivat matkailun kannattavimmaksi. Porotalous koettiin hieman kannattavammaksi kuin metsätalous. Myös paikallistaloudelle näillä elinkeinoilla merkitystä katsottiin olevan samassa järjestyksessä. Tuloksissa näkyy Inarilaisten erilainen suhtautuminen metsätalouteen. Inarilaiset pitivät metsätalouden taloudellista merkittävyyttä ja kannattavuutta jonkin verran suurempana kuin muiden Ylä-Lapin kuntien asukkaat. Utsjoella asuvat puolestaan katsoivat metsätalouden taloudellisen merkittävyyden ja kannattavuuden muiden paikkakuntien asukkaita pienemmäksi. Suomalaiset pitivät metsätalouden taloudellista merkittävyyttä ja kannattavuutta suurempana kuin saamelaiset. Saamelaiset puolestaan pitivät porotalouden merkitystä suurempana kuin suomalaiset. Luontoon ja sen hyödyntämiseen liittyvät harrastukset olivat ylälappilaisten suosiossa. Keräily ja kalastus olivat suosituimpia harrastuksia. Myös metsästys ja retkeily olivat suosittuja. Vastauksista näkyy ylälappilaisten läheinen suhde luontoon, sillä lähes kaikki olivat vastanneet harrastavansa jotakin luonnossa. Vastauksista voidaan päätellä, että ylälappilaiset ovat innokkaita luonnonkäyttäjiä ja he haluavat säilyttää luonnonkäytöstä nauttimisen etuoikeuden itsellään. Tämän vuoksi he myös itse tahtoisivat siitä päättää. Vastaavanlaisiin johtopäätöksiin on päätynyt myös Liisa Kajala tutkimuksessaan (1997, 33).

121 117 Jokamiehen oikeuksiin suhtauduttiin pääasiassa myönteisesti. Ylä-Lapin alueella tosin haluttiin rajoittaa ulkopaikkakuntalaisten liikkumista alueilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta ja tilapäistä oleskelua riittävän etäällä asumuksesta. Monet vastaajat olivat myös kritisoineet asuntovaunujen ja autojen pysäköintiä teiden varsille, vaikkei se varsinainen jokamiehen oikeus olekaan. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että Ylä-Lapissa eri maankäyttömuodot ovat jakaantuneet sopivasti. Jonkin verran enemmän oltiin sitä mieltä, että porolaitumia ja luonnonsuojelualueita olisi liikaa kuin metsätalousmaita olisi liikaa. Retkeilyreittien määrää oltaisiin puolestaan haluttu jonkin verran lisätä. Iän merkitys suhtautumisessa luonnonsuojeluun, sekä ylälappilaisten yleinen näkemys luonnonsuojelualueiden riittävyydestä oli samankaltainen kuin Liisa Kajalan tutkimuksessa Lappilaisten näkemyksiä metsien hoidosta ja käytöstä (1997, 32 33). Erämaa-alueita oli suurimman osan mielestä sopivasti, toisaalta Hallikaisen tutkimukseen verrattuna (1998, 288) selvästi useammat olivat sitä mieltä, että erämaa- alueita on liikaa. Kyseinen ero ylälappilaisten ja muun Suomen väestön välillä johtuu mitä ilmeisimmin siitä, että erämaaalueita on Ylä-Lapissa huomattavasti muuta Suomea enemmän. Ylälappilaisista suurin osa oli sitä mieltä, että mitään luonnonkäyttömuotoa ei tulisi kieltää. Luonnonsuojelu olisi haluttu kieltää useimmin, mutta sitäkään ei olisi kieltämässä kuin kymmenen prosenttia vastanneista. Yli 80 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että Ylä-Lapin luonnonkäytöstä päätettäessä päätösvaltaa tulisi olla paikallisella väestöllä erittäin paljon tai melko paljon. Toisaalta valtaa halutaan jakaa useammille eri tahoille, sillä lähes kaikille kyselyssä olleille vaihtoehdoille olisi haluttu antaa jonkin verran päätösvaltaa. Greenpeacelle ja Euroopan unionille päätösvaltaa ei kuitenkaan haluttaisi. Myöskään Suomen luonnonsuojeluliito ei ollut kovin suosittu vaihtoehto.

122 10 PÄÄTELMÄT 118 Tuloksista voidaan päätellä, että ylälappilaiset eivät suhtaudu metsätalouteen kovinkaan kielteisesti. Varsinkin, jos koneellisia metsänhoitotöitä vähennettäisiin, saattaisi suhtautuminen olla vielä myönteisempää. Inarilaisten myönteisempi suhtautuminen metsätalouteen on ymmärrettävää, sillä onhan Inarin kunnan alueella huomattavasti enemmän metsätalousmaita kuin muualla Ylä-Lapissa. Vastauksissa näkyy myös saamelaisten ja poronhoitajien kielteinen suhtautuminen metsätalouteen. Tämä johtunee juuri metsätalouden vaikutuksista porolaitumiin, jotka ovat tutkimusten mukaan pääosin kielteisiä (Helle ym. 1990, ). Ylälappilaisten mielipiteissä porotaloudesta ja siihen vaikuttavista asioista oli nähtävissä, että perinteisiin keinoihin porotaloudessa suhtauduttiin edelleen myönteisesti. Mielipiteissä heijastui myös usko siihen, että porotalouskysymykset Ylä- Lapin alueella olisi parasta hoitaa paikallisesti. Suurimmat ristiriidat porotaloudella on paikallisten mielestä metsätalouden kanssa. Ylä- Lapin asukkaiden identiteetti on vahvasti sitoutunut heitä ympäröivään erämaamaisemaan ja luontoon, sekä mahdollisuuksiin liikkua ja toimia siellä. Toisaalta myös tulojen hankkiminen ja elinkeinon harjoittaminen metsissä ja erämaissa koetaan tärkeänä luonnon säilyttämisen ja sen suojelun ohella. Ulkopaikkakuntalaisten luonnonkäyttöoikeuksia haluttaisiin hieman rajoittaa, että paikallisten luonnonkäyttö ei häiriintyisi. Kielteinen suhtautuminen lisäsuojeluun Ylä-Lapin alueella johtunee jo olemassa olevien suojelualueiden laajuudesta. Toisaalta uudet suojelualueet saattaisivat lisätä alueen ulkopuolisten tahojen päätösvaltaa Ylä-Lapin luonnonkäytöstä päätettäessä. Ylä-Lapin paikallistaloudelle ja palvelujen kehittymiselle matkailulla katsottiin olevan eniten merkitystä. Paikallistaloudelle katsottiin porotaloudella olevan enemmän merkitystä kuin metsätaloudella. Palvelujen kehittymiselle ei arvioitu kummallakaan olevan kovin suurta merkitystä. Tulokset ovat mielenkiintoisia, sillä metsätalouden liikevaihto esimerkiksi Inarin kunnan alueella on 7,9

123 119 milj. euroa eli 2,8-kertainen arvioituun porotalouden tuottoon verrattuna. Metsätalous työllistää suoraan tai välillisesti lähes 200 työntekijää ja porotaloudesta pääasiallisen elantonsa saa 150 perhettä. (Maa- ja metsätalousministeriö 2005.) Tutkimuksen perusteella ylälappilaiset pitivät useampien luontoa hyödyntävien elinkeinojen ja maankäyttömuotojen toimimista Ylä-Lapin alueella mahdollisena. Kaikkia tarkasteltuja elinkeinoja pidettiin myös yleisesti ottaen kannattavina. Tutkimuksesta kuvastui myös että ylälappilaiset uskoivat yhteensovittamisen hoituvan parhaiten, mikäli asioista voitaisiin päättää mahdollisimman paljon paikallisesti. Tutkimuksen tulokset ovat vastausten määrän ansiosta luotettavia, mutta niitä ei voida kaikilta osin yleistää Ylä-Lapin ulkopuolella johtuen Ylä-Lapin poikkeuksellisista olosuhteista, niin kulttuurin kuin luonnonolojenkin suhteen.

124 LÄHTEET 120 Hallikainen, Ville The Finnish wilderness experience, Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 711. Hakapaino Oy, Helsinki. Hannula, Jouko Kuulkaa korpeimme kuiskintaa. KL-Paino, Ylivieska. Helle, Timo Ylä-Lapin metsien kestävä käyttö- hankesuunnitelma. Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemi. Helle, Timo Aspi, J Kilpelä, S-S The effects of stand charasteristics on reindeer lichens and range use by semidomesticated reindeer. Rangifer. Hyppönen, Mikko Kojola, Soili. (toim.) Meän mettät, Lapin metsätalouden tavoiteohjelma Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi. Jokinen, Mikko Muistio tutkimusseminaarista Pohjois-Lapin metsien kestävä käyttö , Rovaniemi. Kajala, Liisa Lappilaisten näkemyksiä metsien hoidosta ja käytöstä, Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 645. Metsäntutkimuslaitos. Lehtinen, Ari Aukusti The northern natures a study of the forestquestion emerging within the timber-line conflict in Finland. Geographical Society of Finland, Helsinki. Leikola, Matti (toim.)1979. Silva Fennica, Tutkimustoiminta Lapin metsien hoidon ja käytön suuntaajana. Suomen metsätieteellinen seura, Helsinki. Lepistö, Jouko Unohtuiko ihminen. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä. Linkola, Pentti Toisinajattelijan päiväkirjasta. WSOY:n graafiset laitokset, Juva. Loikkanen, Teppo Kainuun metsäkysely. Metsähallitus. Maa- ja metsätalousministeriö Selvitys metsä- ja porotalouden yhteensovittamisesta. Osoitteessa työryhmämuistiot/ Mattila, Eero. Kangasmaiden luppometsien ominaisuuksista. Folia Forestalia 417. Metsähallitus Erämaa-alueet. Osoitteessa

125 Metsäntutkimuslaitos Hanke Osoitteessa Nieminen, Mauri Pietilä, Urho A Peurasta poroksi. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä. Paliskuntainyhdistys Poromäärät ja poronomistajat. Osoitteessa Pirkonen, Jussi Elinkeinojen paikallistaloudelliset vaikutukset Inarin kunnassa. (Julkaisematon metsäsuunnittelun ja -ekonomian pro gradu). Rovaniemi. Tynys, Tapio (toim.) Vätsäri -erämaa järven takana. Metsähallitus, Ylä- Lapin luonnonhoitoalue. Veijola, Pertti Suomen metsänrajametsien käyttö ja suojelu, Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 692, Kolarin tutkimusasema. Gummerus kirjapaino Oy, Saarijärvi

126 LIITTEET 122 Kyselylomake Liite 1 Kartat Liite 2

127 LIITE 1 Elinkeinojen merkitys Ylä-Lapissa (=Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnat) Kyselyssä on seuraavat kolme osiota: A Perustiedot vastaajasta B Kotitalouden tulonmuodostus ja käyttö C Henkilökohtaiset mielipiteet Ylä-Lapin luonnonkäytöstä A. Perustiedot vastaajasta 1. Sukupuoli ja syntymävuosi Mies Nainen Syntymävuosi 2. Asuinkunta Inari Utsjoki Enontekiö Muu, mikä? 3. Äidinkieli Suomi Saame Muu, mikä? 4. Syntyperä Suomalainen Saamelainen Muu, mikä? 5. Ruokakunnan koko (esim. isä, äiti, 2 lasta ja samassa taloudessa asuva isoisä, jolloin ruokakunnan koko on 5 henkeä) Ruokakuntaamme kuuluu henkilöä, joista työelämässä on henkilöä. 6. Ruokakunnan muiden jäsenten sukupuoli (X) ja syntymävuosi (m=mies ja n=nainen). Muiden perheenjäsenten henkilötiedot m n m n m n m n m n m n m n m n m n Sukupuoli Syntymävuosi 1

128 7. Vastaajan koulutus. Voit merkitä useamman vaihtoehdon (X). 1. Perus-/ keski-/ kansakoulu 2. Ylioppilastutkinto 3. Ammattillinen tutkinto 4. Ammattikorkeakoulu 5. Korkeakoulututkinto 6. Muu, mikä? 8. Vastaajan tämänhetkinen elämäntilanne (X). 1. Palkkatyössä 2. Maa-, metsä- tai porotalousyrittäjä 3. Muu yrittäjä 4. Työtön 5. Eläkeläinen 6. Opiskelija 7. Kotiäiti tai koti-isä 8. Muu, mikä? 9. Vastaajan ja muiden aikuisten ammatti. Vastaajan ammatti, jossa viimeksi työskennellyt: Muut aikuiset perheenjäsenet: Ammatti: Ammatti: Ammatti: Ammatti: Ammatti: Ammatti: Ammatti: 10. Missä kunnissa vastaaja ja puoliso ovat asuneet (X) lapsuusvuosinaan (alle 18 v)? Vastaaja Puoliso Inari Utsjoki Enontekiö Muualla Lapin läänissä, missä? Muualla, missä? 2

129 Seuraavat kysymykset käsittelevät kotitalouttanne. Kaikkiin kysymyksiin annetaan vastaus koko kotitalouden osalta. (Esim. kysymys 2: Merkitkää kaikki ne elinkeinot, joiden parissa samassa taloudessa asuvia henkilöitä työskentelee.) B. Kotitalouden tulonmuodostus ja -käyttö 1. Arvioi kunkin perheenjäsenen keskimääräinen bruttotulojen osuus (%) kotitalouden vuosituloista viimeksi kuluneen vuoden aikana? %-osuus perheen tuloista Vastaaja Muut perheenjäsenet Yhteensä 100 % 2.a Mistä elinkeinoista kotitaloutenne bruttotulot (verolliset+verovapaat) ovat muodostuneet vuosien aikana? Mikäli kotitalouden tulot koostuvat useasta eri elinkeinosta, merkitse kunkin elinkeinon keskimääräinen prosenttiosuus tuloista. Ei pidä sisällään oman käytön arvoa. Esimerkkivastaus Maatalous Kalastus Metsätalous ja -teollisuus 30 Metsästys 10 Porotalous ja -jalostus 30 Eläke Keräily 20 Muu yksityinen, mikä? Matkailu 10 Muu julkinen (esim. kunta, valtio), mikä? Luonnonsuojelu 1) Muu, mikä? Yhteensä 100 % Maatalous Kalastus Metsätalous ja -teollisuus Metsästys Porotalous ja -jalostus Eläke Keräily Muu yksityinen, mikä? Matkailu Luonnonsuojelu 1) Muu julkinen (esim. kunta, valtio), mikä? Muu, mikä? Yhteensä 100 % 1) Työskentely luonnonsuojelun piirissä, esim. Metsähallitus. 2.b Miten kotitaloutenne tulot ovat muuttuneet työuranne aikana? 2.c Kuinka monta vuotta olette olleet mukana työelämässä? Vuotta työelämässä. 3

130 3. Kotitaloutenne bruttotulot (verolliset + verovapaat) keskimäärin vuodessa vuosien aikana (X)? (Verovapaat tulot: esim. marjat, verovapaa hankintatyötulo ja kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiset tuet eli Kemera-tuet) Alle 4000 /v /v /v /v /v /v /v Yli /v 4. Verovapaan tulon osuus (%) vuosituloista keskimäärin jaksolla ? Verovapaata tuloa % kotitalouden bruttotuloista 5. Kuinka monta työpäivää keskimäärin vuodessa kotitaloutenne on tehnyt seuraavilla toimialoilla vuosien aikana? Sisältää myös työskentelyn oman käytön hyväksi. (Normaali työvuosi on 220 työpäivää.) Maatalous Metsätalous ja -teollisuus Porotalous ja -jalostus Keräily Matkailu Luonnonsuojelu Kalastus Metsästys Eläke Muu yksityinen, mikä? Muu julkinen (esim. kunta, valtio), mikä? Muu, mikä? Matkailu 6. Ei matkailutuloja (X). Siirry kohtaan Matkailijoiden määrä yrityksessänne keskimäärin vuosien aikana? henkilöä/vuosi 8. Matkailutulojen jakautuminen toiminnoittain (%) keskimäärin vuosien aikana? Majoitus Ratsastus- ja hevossafarit Ravintolapalvelut Retkeily Porosafarit Vesiretkeily Kalastus Moottorikelkkasafarit Matkamuistojen valm. ja myynti Metsästyssafarit Koiravaljakkosafarit Muu, mikä? Huoltopalvelut Yhteensä 100 % 4

131 Metsätalous ja teollisuus 9. Ei metsätalouden eikä metsäteollisuuden tuloja (X). Siirry kohtaan Metsätalouden ja metsäteollisuuden palkkatulojen jakautuminen (%) keskimäärin vuosina ? Metsätoimihenkilötyö Metsätyö Metsätalouden lähikuljetus Metsätalouden kaukokuljetus Puuteollisuus Muu, mikä? Alalta eläkkeelle jäänyt, mistä? Yhteensä 100 % 11. Metsänomistus vuosien aikana? Emme omista metsää (X). Siirry kohtaan 12. Omistamme metsää Inarissa ha Utsjoella ha Enontekiöllä ha Muualla ha Metsätalouden tulot keskimäärin vuodessa vuosien aikana? Kantorahatulot omasta metsästä Työskentely omassa metsässä Polttopuunmyyntitulot Metsätalouden tuet Tulot yhteismetsästä (myynti+työtulo) % metsätalouden kokonaistuloista % metsätalouden kokonaistuloista % metsätalouden kokonaistuloista % metsätalouden kokonaistuloista % metsätalouden kokonaistuloista 12. Kuinka paljon taloutenne käyttää vuosittain polttopuuta? m 3 /vuosi Porotalous 13. Ei porotaloutta (X). Siirry kohtaan Porotalouden tuotanto keskimäärin vuodessa vuosien aikana? Lihan tuotanto kg/vuosi Taljat, sarvet, yms /vuosi Palkkatulot poronlihan jalostuksesta /vuosi 5

132 15. Porotalouden tuottaman poronlihan käyttö (%) keskimäärin vuodessa vuosien aikana? Oma käyttö Myynti yksityisille Myynti paikalliselle tukkukauppiaalle Myynti kunnan ulkopuoliselle tukkukauppiaalle Yhteensä 100 % Kalastus 16. Ei kalastusta (X). Siirry kohtaan Kotitaloutenne kalastama kalansaalis (kg) keskimäärin vuodessa vuosina ? kg/vuosi 18. Kotitaloutenne pyytämän kalansaaliin käyttö (%) keskimäärin vuodessa vuosien aikana? Oma käyttö Myynti yksityisille Myynti paikalliselle tukkukauppiaalle Myynti kunnan ulkopuoliselle tukkukauppiaalle Yhteensä 100 % Keräily 19. Ei keräilyä (X). Siirry kohtaan Kotitaloutenne poimimat luonnonmarjat ja -sienet (kg) keskimäärin vuodessa vuosien aikana? Hilla Puolukka Mustikka Sienet Variksenmarja Muu, mikä? 21. Kotitaloudessanne kerättyjen marjojen ja sienien käyttö (%) keskimäärin vuodessa vuosien aikana? Oma käyttö Myynti yksityisille Myynti paikalliselle tukkukauppiaalle Myynti kunnan ulkopuoliselle tukkukauppiaalle Yhteensä 100 % 6

133 Metsästys 22. Ei metsästystä (X). Siirry kohtaan Kotitaloutenne keskimääräinen riistasaalis (kpl/v) vuosien aikana? Riekko Pyy Teeri Metso Jänis Hanhi Muut vesilinnut Hirvi (osuus hirvestä esim. 1,5) Karhu (osuus karhusta esim. 0,5) Muu, mikä? 24. Kotitaloutenne pyytämän riistan käyttö (%) keskimäärin vuodessa vuosien aikana? Oma käyttö Myynti yksityisille Myynti paikalliselle tukkukauppiaalle Myynti kunnan ulkopuoliselle tukkukauppiaalle Yhteensä 100 % Tulonkäyttö 25. Arvioi, miten kotitaloutenne tulojen käyttö jakautuu alueittain? Inarin alueella % vuosituloista Utsjoen alueella % vuosituloista Enontekiön alueella % vuosituloista Muualla Lapin läänissä % vuosituloista Lapin läänin ulkopuolella % vuosituloista Yhteensä 100 % 26. Arvioi minkä verran seuraavista tuotteista ja palveluista ostatte kotikunnastanne, kotikuntanne ulkopuolelta tai tuotatte itse (%). Tuote/Palvelu Kotikunnassa Ulkopuolella Tuotan itse Yhteensä Elintarvikkeet 100 % Vaatteet 100 % Polttopuut 100 % Kestokulutustavarat 1) 100 % Polttoaineet % Asuminen % Majoitus- ja ravitsemuspalvelut % Yksityiset palvelut 2) % Julkiset palvelut 3) % Muu, mikä? 100 % 1) kodinkoneet, työvälineet, kulkuneuvot yms. 2) parturi, kampaaja, fysikaalinen hoito yms. 3) päivähoito, terveydenhoito, aurausmaksut sekä kalastus- ja muut luvat 7

134 Eri elinkeinojen tärkeys ja jatkuvuus 27. Kuinka tärkeitä seuraavat elinkeinot ovat oman kotitaloutenne kannalta? Arvioi jokaista elinkeinoa. Elinkeinon tärkeys Elinkeino Ei lainkaan Jonkin verran Melko Erittäin En osaa sanoa Kalastus Eos Keräily Eos Luonnonsuojelu Eos Matkailu Eos Metsästys Eos Metsätalous Eos Porotalous Eos Muu, mikä? Eos 23. Mikä seuraavista oli vanhempienne (= lasten isovanhemmat) pääelinkeino (X)? Elinkeino Kalastus Keräily Matkailu Metsästys Metsätalous Porotalous Muu, mikä? Äidin vanhemmat Isän vanhemmat 24. Jatkaako joku lapsistanne samaa pääelinkeinoa kuin te (X)? Kyllä Ei Ei tietoa Perustelut: 8

135 Seuraavat kysymykset käsittelevät vastaajan henkilökohtaisia mielipiteitä. C. Henkilökohtaiset mielipiteet Ylä-Lapin luonnonkäytöstä Elinkeinojen merkitys 1. Arvioi seuraavien elinkeinojen merkitystä kotikunnassasi erikseen taloudelliselta ja kulttuuriselta kannalta? Merkitse numerolla 1 tärkein, numerolla 2 toiseksi tärkein ja numerolla 3 kolmanneksi tärkein. Taloudellinen merkitys Kulttuurinen merkitys Kalastus Kalastus Keräily Keräily Matkailu Matkailu Metsästys Metsästys Metsätalous Metsätalous Palveluelinkeino Palveluelinkeino Poronhoito Poronhoito Muu, mikä? Muu, mikä? Elinkeinojen kannattavuus 2. Arvioi seuraavien elinkeinojen kannattavuutta? Ympyröi mieleisesi vaihtoehdot Kotikuntasi alueella Kannattava Elinkeino Ei lainkaan Jonkin verran Melko Erittäin En osaa sanoa Matkailu Eos Metsätalous Eos Porotalous Eos Ylä-Lapin alueella Kannattava Elinkeino Ei lainkaan Jonkin verran Melko Erittäin En osaa sanoa Matkailu Eos Metsätalous Eos Porotalous Eos 9

136 3. Arvioi seuraavien toimintojen haittaa toisilleen Ylä-Lapissa? Ympyröi mieleisesi vaihtoehdot. Ei haittaa Jonkin verran Haittaa Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa Elinkeinot ja toiminnot Luonnonsuojelu aiheuttaa haittaa Matkailulle Eos Metsätaloudelle Eos Paikallisen luonnon virkistyskäytölle Eos Porotaloudelle Eos Matkailu aiheuttaa haittaa Luonnonsuojelulle Eos Metsätaloudelle Eos Paikallisen luonnon virkistyskäytölle Eos Porotaloudelle Eos Metsätalous aiheuttaa haittaa Luonnonsuojelulle Eos Matkailulle Eos Paikallisen luonnon virkistyskäytölle Eos Porotaloudelle Eos Paikallisen luonnon virkistyskäyttö aiheuttaa haittaa Luonnonsuojelulle Eos Matkailulle Eos Metsätaloudelle Eos Porotaloudelle Eos Porotalous aiheuttaa haittaa Luonnonsuojelulle Eos Matkailulle Eos Metsätaloudelle Eos Paikallisen luonnon virkistyskäytölle Eos Luonnonkäyttö 4. Mitä harrastat luonnossa? 10

137 5. Pitäisikö jokamiehenoikeutta rajoittaa Ylä-Lapin ulkopuolella asuvilta seuraavissa tapauksissa? Ympyröi mieleisesi vaihtoehdot. Jokamiehenoikeus Ei tulisi rajoittaa Jonkin verran Tulisi rajoittaa Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa Liikkuminen alueilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta Eos Tilapäinen oleskelu riittävän etäällä asumuksesta Eos Marjojen, sienien ja rauhoittamattomien kukkien poimiminen Eos Veneily, uinti ja peseytyminen Eos Kalastaminen mato-ongella tai pilkillä Eos Tilapäinen veneen ankkurointi vesialueella Eos Muu, mikä? Eos 6. Mielipiteesi seuraavien maankäyttömuotojen määristä? Ympyröi mieleisesi vaihtoehdot. Liian vähän Sopivasti Liian paljon En osaa sanoa Erämaa-alueita Eos Luonnonsuojelualueita Eos Porolaitumia Eos Metsätalousmaita Eos Moottorikelkkareittejä Eos Retkeilyreittejä Eos 7. Pitäisikö jokin seuraavista luonnonkäyttömuodoista kieltää kokonaan Ylä-Lapin alueella (X)? Metsätalous Porotalous Matkailu Luonnonsuojelu Mitään luonnonkäyttömuotoa ei pidä kieltää Perustelut: 11

138 8. Kuinka paljon seuraavilla tahoilla tulisi olla päätösvaltaa luonnonkäytöstä päätettäessä? Ympyröi mieleisesi vaihtoehdot. Päätösvaltaa Taho Ei lainkaan Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa Paikallinen väestö Eos Yksityismetsänomistajat Eos Kunta Eos Saamelaiskäräjät Eos Paliskunnat Eos Metsäalan etujärjestöt Eos Paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset Eos Suomen luonnonsuojeluliitto Eos Greenpeace Eos Eduskunta Eos Euroopan unioni Eos Muu, mikä? Eos 9. Mikä on mielipaikkanne tai -alueenne Ylä-Lapissa? Alueen kehitys, hyvinvointi ja kulttuuri 10. Arviosi matkailun, luonnonsuojelun, metsätalouden ja porotalouden merkityksestä seuraaviin asioihin Ylä-Lapissa? Arvioi jokaista kohtaa asteikolla 0-3. Asteikko 0 = Ei merkitystä 1 = Jonkin verran 2 = Melko paljon 3 = Erittäin paljon Arvioitava asia Matkailu Alueen asuttuna säilymiseen Alueen palvelujen kehittymiseen Alueen alkuperäisen kulttuurin säilymiseen Alueen elämäntavalle Paikallistaloudelle Luonnonsuojelu Merkitys Metsätalous Porotalous En osaa sanoa Matkailu 11. Pitäisikö matkailu keskittää Ylä-Lapissa matkailukeskuksiin? Kyllä Ei En osaa sanoa Perustelut: 12

139 12. Mitä mieltä olette seuraavista Ylä-Lapin matkailuun liittyvistä asioista? Ympyröi mieleisesi vaihtoehdot. Kielteinen Myönteinen Arvioitava asia Erittäin Melko Ei vaikutusta Melko Erittäin En osaa sanoa Suhdannevaihtelut Eos Korkea hintataso Eos Sesonkiluontoisuus Eos Syrjäinen sijainti Eos Erämaisen luonnon väheneminen Eos Nykyinen palvelutaso Eos Matkailukeskusten kasvu Eos Retkeilyreittien lisääntyminen Eos Safarireittien lisääntyminen Eos Lapin vetovoima Eos Metsien lisäsuojelu Eos Poromatkailu Eos Saamelaiskulttuurin hyödyntäminen matkailun palveluntarjonnassa Eos Alueen ulkopuoliset investoinnit matkailussa Eos Muu, mikä? Eos Luonnonsuojelu 13. Arviosi luonnonsuojelualueiden tärkeimmistä tehtävistä Ylä-Lapissa? Merkitse: 1 = tärkein 2 = toiseksi tärkein 3 = kolmanneksi tärkein Eliöstön monimuotoisuuden turvaaminen Vanhojen metsien suojelu Porolaitumien turvaaminen Uhanalaisten lajien suojelu Matkailun tukialueena toimiminen Erämaamaiseman säilyminen Paikallisten virkistyskäyttö Paikallisen kulttuurin turvaaminen Matkailun vetovoimatekijänä toimiminen 13

140 14. Mitä mieltä olette seuraavista Ylä-Lapin luonnonsuojelualueisiin liittyvistä asioista? Ympyröi mieleisesi vaihtoehdot. Kielteinen Myönteinen Arvioitava asia Erittäin Melko Ei vaikutusta Melko Erittäin En osaa sanoa Erämaisuus Eos Helppo saavutettavuus (lähellä taajamaa) Eos Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen Eos Matkailu luonnonsuojelualueilla Eos Porojen laiduntaminen suojelualueilla Eos Merkityt vaellus- ja ulkoilureitit tuli- ja yöpymispaikkoineen Eos Paikallisten asukkaiden perinteinen luonnonkäyttö Eos Muu, mikä? Eos Metsätalous 15. Mitä mieltä olette seuraavista metsätalouteen liittyvistä asioista Ylä-Lapissa? Ympyröi mieleisesi vaihtoehdot. Kielteinen Myönteinen Arvioitava asia Erittäin Melko Ei vaikutusta Melko Erittäin En osaa sanoa Puun pitkät kuljetusmatkat Eos Metsien lisäsuojelu Eos Metsien hidas kasvu Eos Ympärivuotiset metsäautotiet Eos Talvitiet Eos Koneellinen hakkuu Eos Metsurihakkuu Eos Uudistushakkuut Eos Harvennushakkuut Eos Maanmuokkaus Eos EU:n laajentumisen myötä kasvava hintakilpailu Eos Metsätalouden tuotteiden kysynnän väheneminen Eos Poro- ja metsätalouden toimiminen rinnakkain Eos Muu, mikä? Eos 14

141 16. Kuinka tärkeinä pidät seuraavia Metsähallituksen tehtäviä Ylä-Lapissa? Ympyröi mieleisesi vaihtoehdot. Tärkeys Ei Jonkin En osaa Tehtävä lainkaan verran Melko Erittäin sanoa Metsien suojelu Eos Matkailuelinkeinoon osallistuminen Eos Vanhojen metsien säilyminen Eos Puuntuotanto Ylä-Lapin ulkopuolisen metsäteollisuuden tarpeisiin Eos Puuntuotanto paikallisten jatkojalostajien tarpeisiin Eos Virkistyskäyttöpalvelujen ja -mahdollisuuksien tuottaminen Eos Muu, mikä? Eos Porotalous 18. Mitä mieltä olet seuraavista porotalouteen vaikuttavista asioista Ylä-Lapissa? Ympyröi mieleisesi vaihtoehdot. Kielteinen Myönteinen Arvioitava asia Erittäin Melko Ei vaikutusta Melko Erittäin En osaa sanoa Metsänuudistaminen Eos Poronlihan kysyntäkehitys Eos Metsien lisäsuojelu Eos Porojen keinoruokinta Eos Porontalouden kannattavuuden lasku Eos Petovahinkokorvaukset Eos Valtion tuki Eos Moottriajoneuvojen lisääntyvä käyttö Eos Euroopan unioni (EU) Eos Valtion harjoittama sääntely Eos Nykyinen porolaitumien kunto Eos Matkailijoiden määrän kasvu Eos Metsäautotiet Eos Retkeilyreitit Eos Metsä- ja porotalouden toimiminen rinnakkain Eos Muu, mikä? Eos 15

142 16

143 LIITE 2 Ylä- Lapin sijainti kartalla sekä sen alueella sijaitsevat erämaa- alueet ja suurimmat vesistöt! Nuorgam! Utsjoki! Kilpisjärvi! Karigasniemi! Enontekiö! Inari! Ivalo! Muonio! Kolari! Kittilä! Sodankylä