Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 950/2001 vp Luonnonsuojelulain mukaisten korvausten verotuksellinen kohtelu Eduskunnan puhemiehelle Luonnonsuojelulain mukaan voidaan suojelualueen omistajalle maksaa korvaus niistä taloudellisista menetyksistä, joita hänelle aiheutuu kulloistenkin päätösten aiheuttamista toimenpiteistä ja rajoituksista. Tuloverotusta koskevan yleislain eli tuloverolain (TVL 1535/1992) mukaan luonnonsuojelulaissa tarkoitetun suojelualueen omistajalle maksettu kertakaikkinen korvaus taloudellisista menetyksistä, joita hänelle aiheutuu rauhoittamispäätöksen mukaisista alueen käyttöoikeuksien rajoituksista, on säädetty verovapaaksi. Verotuskäytännössä on tulkinnanvaraiseksi ja ongelmalliseksi koettu tilanne, jossa luonnonsuojelulain mukainen korvaus maksetaan yhteisölle tai elinkeinonharjoittajalle, jonka tulonhankintatoimintaan sovelletaan joko elinkeinotulon verottamisesta (EVL 360/1968) tai maatilatalouden tuloverolain (MVL 543/1967) säännöksiä. Yhteisön tai elinkeinonharjoittajan saamat luonnonsuojelulaissa tarkoitetut korvaukset on edellä mainituissa tapauksissa katsottu veronalaiseksi tuloksi. Ratkaisuja on perusteltu sillä, ettei EVL:ssä tai MVL:ssä ole tuloverolain kaltaista erityisäännöstä korvauksien katsomisesta verovapaiksi. Tuloverotusta koskevien säädösten soveltaminen perustuu siihen, että TVL on kaikkia verovelvollisia myös yhteisöjä koskeva yleisverolaki. EVL ja MVL ovat puolestaan elinkeinotulon ja maatilatalouden tulon verotusta koskevia erityislakeja. Tämän mukaisesti asioihin, joista ei ole erikseen säädetty mainituissa erityislaeissa, tulisi soveltaa yleislain säännöksiä. Siten myös yhteisön ja elinkeinonharjoittajan saamat luonnonsuojelain mukaiset korvaukset voitaisiin katsoa verovapaaksi tuloksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että luonnonsuojelulain mukaan maksetut korvaukset saatetaan verovapaiksi myös yhteisöjen ja elinkeinonharjoittajien ollessa maa-alueen omistajina? Helsingissä 11 päivänä syyskuuta 2001 Pekka Vilkuna /kesk Jari Leppä /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pekka Vilkunan /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 950/2001 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että luonnonsuojelulain mukaan maksetut korvaukset saatetaan verovapaiksi myös yhteisöjen ja elinkeinonharjoittajien ollessa maa-alueen omistajina? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Luonnonsuojelulaissa (71/1923) tarkoitetuksi suojelualueeksi luovutetusta kiinteästä omaisuudesta saatu voitto ei tuloverolain mukaan ole veronalaista tuloa siltä osin kuin kiinteistö vaihdetaan toiseen kiinteistöön. Tällaisessa vaihdossa vastikkeeksi saadun kiinteän omaisuuden hankinta-aika lasketaan luovutetun omaisuuden hankinta-ajasta. Säännös koskee myös vuoden 1997 alusta voimaan tulleen luonnonsuojelulain (1096/1996) mukaisia vastaavia luovutuksia. Jos kiinteistö sen sijaan myydään suojelualueeksi, luovutusvoitto on veronalaista tuloa. Luovutusvoiton verotusta voivat näissä tapauksissa lieventää pakkolunastusta tai julkisyhteisölle luovutusta koskevat tuloverolain säännökset. Valtion varoista voidaan myös myöntää korvausta maanomistajalle niistä taloudellisista menetyksistä, jotka aiheutuvat siitä, että hän ei voi käyttää luonnonsuojelulain 9 :n mukaiseen suojelualueeseen kuuluvaa maataan tai sen tuottoa hyväkseen. Tuloverolain mukaan maanomistajalle maksettu kertakaikkinen korvaus taloudellisista menetyksistä, joita hänelle aiheutuu rauhoittamispäätöksen mukaisista alueen käyttöoikeuden rajoituksista, ei ole veronlaista tuloa. Maatilatalouden tuloverolain mukaan maatilan tai sen osan luovutuksesta saadut voitot verotetaan tuloverolaissa säädetyllä tavalla. Jos maanomistaja osallistuu luonnonsuojeluun luovuttamalla maatilan tai osan siitä, sovelletaan tuloverolain luovutusvoittosäännöksiä sekä silloin, kun maanomistaja on itse hakenut alueensa suojelua, että niissä tapauksissa, joissa luonnonsuojelualue on perustettu yksityisen omistamalle alueelle ilman maanomistajan hakemustakin. Verotuskäytännössä on sovellettu myös maatalouden harjoittajalle maksettuun korvaukseen tuloverolain 80 :n 7 kohdan säännöstä, jonka mukaan kertakaikkinen korvaus taloudellisista menetyksistä ei ole veronalaista tuloa. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin ei sisälly kertakaikkista korvausta koskevaa veronhuojennussäännöstä. Kaikki kiinteistöstä saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet ovat veronalaista tuloa ja vastaavasti luovutetun kiinteistön hankintameno on vähennyskelpoinen meno sinä verovuonna, jona omaisuuden luovutus on tapahtunut. Omaisuuden luovutus voidaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan toteuttaa ilman välittömiä veroseuraamuksia silloin, kun on kysymys sulautumisesta, jakautumisesta tai liiketoimintasiirroista tapahtuvista omaisuuden siirroista tai tietyin edellytyksin osakkeiden vaihdosta. Lisäksi luonnonsuojelutarkoituksiin hankittavien kiinteistöjen vaihtojen edistämiseksi on säädetty, että verovelvolli- 2

3 Ministerin vastaus KK 950/2001 vp Pekka Vilkuna /kesk ym. sen vaatiessa verotuksessa ei pidetä luovutuksena luonnonsuojelulaissa (71/1923) tarkoitetuksi suojelualueeksi luovutettavan kiinteistön luovutusta siltä osin kuin kiinteistö vaihdetaan toiseen kiinteistöön. Tällöin vaihdossa saadun kiinteistön hankintamenoksi luetaan luovutetun kiinteistön hankintameno. Kiinteistön arvonnoususta aiheutuva verotus lykkääntyy näin ollen siihen ajankohtaan, jolloin vaihdossa saatu kiinteistö luovutetaan edelleen. Vuonna 1993 voimaan tulleella elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muutoksella alennettiin yritysten verokantaa ja laajennettiin veropohjaa. Tällöin lainmuutoksella muun muassa luovuttiin yli kymmenen vuotta omistettujen käyttöomaisuuskiinteistöjen luovutusten osittaisesta verovapaudesta sekä eräistä kiinteistöjen pakkolunastustilanteissa tapahtuvasta verovapaudesta. Kun voimassa oleva yritysverojärjestelmä perustuu alhaiseen verokantaan ja laajaan veropohjaan, veropohjan säilyttäminen laajana on edellytys alhaiselle yhteisöverokannalle. Yritysvarallisuuteen kuuluvista kiinteistöistä saatujen korvausten verovapaus olisi vastoin nykyisen lain tulokäsitettä ja yritysverojärjestelmän yleistä linjaa sekä ristiriidassa elinkeinotoiminnan luovutusvoittojen verotuksen ja laajan veropohjan kanssa. Edellä esitetyt syyt huomioon ottaen verosäännöksiä ei ole aiheellista muuttaa kysymyksessä esitetyissä tapauksissa verovapautta laajentamalla. Luonnonsuojelulain mukaan maksettujen korvausten verotuskohtelua koskeviin säännöksiin ei tällä hetkellä ole valmisteilla muutosehdotuksia. Helsingissä 3 päivänä lokakuuta 2001 Ministeri Suvi-Anne Siimes 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pekka Vilkuna /cent m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 950/2001 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att de ersättningar som betalas med stöd av naturvårdslagen skall bli skattefria även i sådana fall då samfund och näringsidkare är ägare till markområden? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Vinst av överlåtelse av fast egendom för ett skyddsområde som avses i lagen om naturskydd (71/1923) är enligt inkomstskattelagen inte skattepliktig inkomst till den del fastigheten byts mot en annan fastighet. Anskaffningstiden för den fasta egendom som vid bytet har erhållits som vederlag räknas på basis av anskaffningstiden för den överlåtna egendomen. Bestämmelsen gäller även motsvarande överlåtelser som gjorts i enlighet med naturvårdslagen (1096/1996) som trädde i kraft vid ingången av Om en fastighet däremot säljs som ett skyddsområde är överlåtelsevinsten skattepliktig inkomst. I dylika fall kan beskattningen av överlåtelsevinst bli lindrigare med stöd av de bestämmelser i inkomstskattelagen som gäller tvångsinlösning eller överlåtelse till offentliga samfund. Markägarna kan också beviljas ersättning av statens medel för sådan ekonomisk förlust som beror på att de inte kan nyttja sin mark eller avkastningen från den då marken hör till ett skyddsområde som avses i 9 naturvårdslagen. Den ersättning som enligt inkomstskattelagen betalas markägaren för ekonomiska förluster som åsamkas honom genom de begränsningar i nyttjanderätten till områden som följer av fredningsbeslut är inte skattepliktig inkomst. Enligt inkomstskattelagen för gårdsbruk beskattas vinst av överlåtelse av en gårdsbruksenhet eller en del därav i enlighet med inkomstskattelagen. Om markägaren deltar i naturskyddet genom att överlåta sin gårdsbruksenhet eller en del därav, tillämpas bestämmelserna om överlåtelsevinst i inkomstskattelagen både i sådana fall då markägaren själv har ansökt om skydd för sitt område och då ett naturskyddsområde har inrättats på ett privatägt område utan markägarens ansökan. Inkomstskattelagens 80 7 punkt, enligt vilken engångsersättning inte är skattpliktig inkomst, har inom beskattningspraxis också tillämpats på den ersättning som skall betalas till jordbrukare. Enligt lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet är inkomster av näringsverksamhet inkomster i pengar eller förmåner med penningvärde som erhållits i näringsverksamheten. Lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet innehåller inte någon bestämmelse om skattelättnader för engångsersättningar. Alla överlåtelsepriser och övriga vederlag som fås för fastigheter är skattepliktig inkomst och på motsvarande sätt utgör anskaffningsutgifterna för en fastighet som överlåtits avdragbar utgift under det skatteår då egendomen har överlåtits. Överlåtelse av egendom kan enligt lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet genomföras utan direkta skattepåföljder då det är fråga om överlåtelse av egendom genom fusion, fission eller verksamhetsöverlåtelse eller under vissa förutsättningar byte av aktier. I syfte att 4

5 Ministerns svar KK 950/2001 vp Pekka Vilkuna /kesk ym. främja byte av fastigheter som skaffas för naturskyddsändamål bestäms dessutom att på yrkande av den skattskyldige anses vid beskattningen inte såsom överlåtelse överlåtelsen av en fastighet för ett skyddsområde enligt lagen om naturskydd (71/1923) till den del fastigheten byts mot en annan fastighet. Som anskaffningsutgift för den fastighet som erhållits vid bytet anses då anskaffningsutgiften för den överlåtna fastigheten. Den beskattning som beror på fastighetens värdestegring senareläggs således till den tidpunkt då den fastighet som erhållits vid bytet överlåts vidare. Genom den ändring av lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet som trädde i kraft 1993 sänktes företagens skattesats och utvidgades skattebasen. Genom denna lagändring slopades bl.a. den partiella skattefriheten för överlåtelser av fastigheter som utgör anläggningstillgångar och som ägts under en längre tid än 10 år samt skattefriheten för tvångsinlösning av fastigheter i vissa fall. Då det nuvarande företagsskattesystemet grundar sig på låg skattesats och bred skattebas, utgör bevarandet av en bred skattebas en förutsättning för en låg samfundsskattesats. Skattefrihet för ersättningar för fastigheter som hör till företagsförmögenheten skulle strida mot inkomstbegreppet i den gällande lagen och den allmänna linjen i företagsskattesystemet och skulle dessutom stå i strid med beskattningen av överlåtelsevinst av näringsverksamhet och en bred skattebas. Med beaktande av ovan nämnda orsaker finns det ingen anledning att ändra skattebestämmelserna i de fall som avses i spörsmålet genom att utvidga skattefriheten. För tillfället är inga förslag till ändring av de bestämmelser som gäller beskattningsförfarandet för ersättningar som betalas enligt naturvårdslagen under beredning. Helsingfors den 3 oktober 2001 Minister Suvi-Anne Siimes 5