Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 39/2004 vp Yksityishenkilön oikeudenkäyntikulut Eduskunnan puhemiehelle Suomessa yksityishenkilön oikeudenkäyntikulut ovat suuret, ja siksi niitä tulisikin keventää. Kohtuullista olisi se, että yksityishenkilö saisi oikeudenkäyntikulujen valtiolta palautuksena takaisin, sekä edelleen, että oikeudenkäyntikulut hyväksyttäisiin vähennyskelpoisiksi yksityishenkilön verotuksessa. Näillä lainmuutoksilla ei olisi suoraa kustannusvaikutusta yhteiskunnan menoihin, ja saamatta jäävien verotulojen määräkin olisi vähäinen. Oikeudenkäyntikulujen vähennyskelpoisuuden voisi aloittaa esimerkiksi perusoikeuksista, kuten asumiseen ja työhön liittyvistä riidoista aiheutuneista kuluista. Tämä antaisi edes jossain määrin tasavertaisemmat oikeudet vaikkapa asunnon ostajalle suhteessa urakoitsijaan ja työntekijälle selvittää irtisanomisensa peruste. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että yksityishenkilöt saavat oikeudenkäyntikulujensa valtiolta palautuksena takaisin ja että oikeudenkäyntikulut hyväksytään vähennyskelpoisiksi verotuksessa? Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 2004 Petri Salo /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Petri Salon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 39/2004 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että yksityishenkilöt saavat oikeudenkäyntikulujensa valtiolta palautuksena takaisin ja että oikeudenkäyntikulut hyväksytään vähennyskelpoisiksi verotuksessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Arvonlisäverolain (1501/1993) mukaan veroa suoritetaan periaatteessa kaikesta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä. Vain eräät laissa nimenomaisesti luetellut hyödykkeet on poikkeuksellisesti vapautettu verosta. Lain mukaan asianajopalvelut ovat yleisten sääntöjen mukaan verollisia. Arvonlisäverotuksessa sovellettavan veropohjan laajuus ja verokannat on säädelty Suomea sitovasti Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä (77/388/ETY). Direktiivin mukaan asianajopalvelut ovat verollisia ja niihin sovelletaan yleistä verokantaa. Suomella ei ole oikeutta kansallisin päätöksin supistaa direktiivin mukaista veropohjaa tai soveltaa alennettua verokantaa muihin kuin direktiivissä mainittuihin tavaroihin ja palveluihin. Yksityishenkilöiden oikeudenkäyntikulujen arvonlisäveron palauttaminen arvonlisäverojärjestelmän kautta merkitsisi käytännössä asianajopalvelujen verovapautta. Tällaisen palautusjärjestelmän luominen ei ole yhteisölainsäädännön mukaan mahdollista. Arvonlisäverolain muuttamiseen ei siten ole aihetta. Tuloverojärjestelmässä suhtaudutaan nykyään pidättyvästi muihin kuin tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden menojen vähentämiseen. Verovelvollisen elantomenot eivät ole vähennyskelpoisia. Verojärjestelmän kautta annettavien tukien määrää on pyritty vähentämään ja yhteiskunnan tukia pääsääntöisesti antamaan suorien tukien kautta. Oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia silloin, kun kyse on tulojen hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneista menoista. Jos oikeudenkäynti ei liity tulonhankintaan, kyse on yksityishenkilön elantokuluista. Verotuksessa on tärkeää säilyttää periaate, jonka mukaan elantomenot eivät ole vähennyskelpoisia. Elantomenojen ja tulonhankkimismenojen välistä rajaa ei siten ole tässä asiassa syytä muuttaa. Oikeusapulaki (257/2002) tuli voimaan Kyseisellä lailla ja eräillä siihen liittyvillä laeilla korvattiin oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin järjestelmät yhtenäisellä oikeusapujärjestelmällä. Uudistuksen eräänä tavoitteena oli julkiseen oikeusapuun oikeutettujen kansalaispiirien laajentaminen tarkistamalla oikeusapuun oikeuttavaa tulo- ja varallisuusporrastusta niin, että suurin osa kansalaisista olisi oikeutettu julkiseen oikeusapuun ainakin osakorvausta vastaan ja että oikeusapu kehittyisi pelkästään vähävaraisimmille suunnatun oikeuden sijasta kansalaisoikeuden suuntaan. Edellä esitetyn perusteella hallitus katsoo, että yksityishenkilöiden oikeudenkäyntikulujen keventäminen on ollut tarkoituksenmukaista toteuttaa muiden järjestelmien kuin verotuksen avulla, 2

3 Ministerin vastaus KK 39/2004 vp Petri Salo /kok ja että mahdollisuuksia näiden kulujen edelleen alentamiseksi tulee tarkastella näiden järjestelmien puitteissa. Helsingissä 2 päivänä maaliskuuta 2004 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 39/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Petri Salo /saml: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att göra det möjligt för privatpersoner att få momsen på 22 procent som ingår i deras rättegångskostnader återbetald av staten och få avdrag för rättegångskostnaderna i beskattningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt mervärdesskattelagen (1501/1993) skall mervärdesskatt i princip betalas för all rörelsemässig försäljning av varor och tjänster. Bara vissa i lagen uttryckligen uppräknade nyttigheter är undantagna från skattskyldigheten. Enligt de allmänna bestämmelserna i lagen är juridiska tjänster skattepliktiga. I det sjätte mervärdesskattedirektivet (77/388/EEG) som antagits i Europeiska gemenskapernas råd finns bindande bestämmelser om de skattesatser och omfattningen av det beskattningsunderlag som tillämpas i mervärdesskattelagstiftningen. Enligt direktivet är tjänster som tillhandahålls av jurister skattepliktiga och på dessa tillämpas grundskattesatsen för mervärdesskatt. Finland har inte rätt att genom nationella beslut nedsätta det beskattningsunderlag som avses i direktivet eller tillämpa en reducerad skattesats på andra än de varor och tjänster som nämns i direktivet. Om den mervärdesskatt som ingår i privatpersoners rättegångskostnader återbärs inom ramen för mervärdesskattesystemet innebär det i praktiken att de juridiska tjänsterna befrias från mervärdesskatt. Att införa ett sådant återbäringssystem är enligt gemenskapslagstiftningen inte möjligt. Det finns därför inga skäl att ändra mervärdesskattelagen. Inom inkomstskattesystemet förhåller man sig för närvarande återhållsamt till andra avdrag än sådana som är förenade med kostnader för inkomstens förvärvande eller bibehållande. Den skattskyldiges levnadskostnader är inte avdragsgilla. Regeringen har gått in för att minska stöden via skattesystemet och företrädesvis bevilja samhällsstöd som direkta stöd. Rättegångskostnaderna är avdragsgilla i beskattningen om det är fråga om kostnader för inkomstens förvärvande eller bibehållande. Om rättegången inte hänför sig till inkomstens förvärvande är det fråga om privatpersonens levnadskostnader. I beskattningen är det viktigt att hålla kvar principen enligt vilken levnadskostnaderna inte är avdragsgilla. I den här frågan finns det därför ingen anledning att ändra gränsen mellan levnadskostnader och kostnader för inkomstens förvärvande. Rättshjälpslagen (257/2002) trädde i kraft den 1 juni Genom lagen och vissa andra lagar som har samband med den ersattes systemen med rättshjälp och fri rättegång med ett enhetligt rättshjälpssystem. Ett av syftena med reformen var att utvidga kretsen av personer som har rätt till offentlig rättshjälp. Tanken var att man genom en översyn av graderingen av den inkomst och förmögenhet som berättigar till rättshjälp skulle ge en övervägande del av befolkningen rätt till offentlig rättshjälp åtminstone mot en partiell ersättning. På detta sätt utvecklades rättshjälpen i riktning mot en medborgerlig rättighet från att ha varit en rättighet som endast gällt mindre bemedlade personer. 4

5 Ministerns svar KK 39/2004 vp Petri Salo /kok Mot bakgrunden av det ovan sagda anser regeringen att det har varit lämpligt att utnyttja andra system än beskattningen för att lätta på privatpersoners rättegångskostnader, och att det är skäl att undersöka möjligheten till ytterligare sänkningar av kostnaderna inom ramen för dessa system. Helsingfors den 2 mars 2004 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5