MONENKESKINEN YHTEISTYÖ SUOMEN KEHITYSPOLITIIKASSA LINJAUS

Transkriptio

1 1(28) MONENKESKINEN YHTEISTYÖ SUOMEN KEHITYSPOLITIIKASSA LINJAUS Ulkoasiainministeriö 2008

2 2(28) 1. JOHDANTO MONENKESKINEN YHTEISTYÖ SUOMEN KEHITYSPOLITIIKASSA RAHOITUKSEN KOHDENTAMINEN MONENKESKISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ KRITEERIT RAHOITUKSEN KOHDENTAMISELLE PÄÄYHTEISTYÖTAHOT MONENKESKISTÄ YHTEISTYÖTÄ OHJAAVAT PERIAATTEET KESTÄVÄ KEHITYS MONENKESKISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ TALOUDELLISESTI KESTÄVÄ KEHITYS Yhteistyö YK-järjestelmän kanssa Yhteistyö kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten kanssa Yhteistyö muiden monenkeskisten toimijoiden kanssa YHTEISKUNNALLISESTI KESTÄVÄ KEHITYS Yhteistyö YK-järjestelmän kanssa Yhteistyö kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten kanssa Yhteistyö muiden monenkeskisten toimijoiden kanssa LUONNONTALOUDELLISESTI KESTÄVÄ KEHITYS Yhteistyö YK-järjestelmän kanssa Yhteistyö kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten kanssa Muut monenkeskiset toimijat HUMANITAARINEN APU VIESTINTÄ JA KEHITYSKASVATUS TOIMEENPANON SEURANTA...28 Monenkeskinen yhteistyö Suomen kehityspolitiikassa- linjaus on ladattavissa internetissä. Polku: Kehityspolitiikka- Aineistot ja julkaisut- Julkaisut =fi-fi

3 3(28) 1. JOHDANTO Ulkoasiainministeriön monenkeskistä kehityspoliittista yhteistyötä koskeva linjaus perustuu hallitusohjelmaan sekä hallituksen kehityspoliittiseen ohjelmaan. Linjauksen tavoitteena on tukea niiden toimeenpanoa käytännössä ja edistää valtionhallinnon johdonmukaista ja vaikuttavaa toimintaa kansainvälisessä yhteistyössä. Linjaus pyrkii myös vahvistamaan ulkoasiainministeriön, muiden valtionhallinnon toimijoiden sekä kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä. Linjaus rakentuu kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti kestävän kehityksen periaatteisiin ja noudattaa kehityspoliittisen ohjelman käsitteistöä ohjaten sen toiminnallistamista monenkeskisen yhteistyön keinoin. Siinä esitellään keskeiset kansainväliset organisaatiot ja toimijat, joiden kanssa Suomi tekee yhteistyötä ja joiden kautta pääosa rahoituksesta on tarkoitus kohdentaa. Linjaus ei kata kaikkia Suomen tämänhetkisen monenkeskisen yhteistyön kumppaneita vaan nostaa esiin yhteistyötahot, joita ulkoasiainministeriö pitää ensisijaisina kehityspoliittisen ohjelman toteuttamiseksi. On myös selvää, että nopeasti muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä ilmenee uusia kehityshaasteita, jotka edellyttävät monenkeskisen yhteistyön laajentamista kattamaan myös uusia toimijoita. Linjaus ei siten sulje pois uusia yhteistyökumppanuuksia. Linjauksen valmistelussa on hyödynnetty ulkoasiainministeriössä vuonna 2006 laadittuja monenkeskisten organisaatioiden järjestölinjauksia, joissa on esitelty eri organisaatioiden mandaatit, rahoituspohja, vahvuudet ja kehittämishaasteet, yhteistyösuhteet muiden toimijoiden kanssa sekä Suomen toiminnan painopisteet ja vaikuttamismahdollisuudet. Järjestölinjaukset päivitetään vuoden 2008 aikana. Monenkeskisen yhteistyön linjaus liittyy Suomen ulkoasiainhallinnon YK-strategiaan täydentäen sitä erityisesti YK:n operatiivisten järjestöjen sekä YK-järjestelmään kuuluvien erityisjärjestöjen ja rahoituslaitosten kehityspoliittisen toiminnan osalta. Suomen kehityspoliittinen yhteistyö EU:n kanssa on rajattu tämän linjauksen ulkopuolelle, koska se muodostaa oman kokonaisuutensa Suomen kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön toteutuksessa. Linjauksen toimeenpano edellyttää tiivistä yhteistyötä ulkoasiainministeriön, muiden valtionhallinnon toimijoiden ja sidosryhmien sekä kansalaisyhteiskunnan kesken. Sektoriministeriöillä on keskeinen asiantuntijarooli ja -vastuu Suomen kannanmuodostuksen ja näkemysten valmistelussa omia toimialojaan koskevissa kehityspoliittisissa kysymyksissä. Sektoriministeriöt kantavat myös rahoitusvastuun Suomen jäsenmaksuista useille YK:n erityisjärjestöille vapaaehtoisuuteen perustuvan kehitysrahoituksen ollessa ulkoasiainministeriön vastuulla. Kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen monenkeskisen linjauksen toimeenpanoon tuo lisäarvoa kansalliseen kannanmuodostukseen ja keskusteluun kansainvälisillä foorumeilla laajentaen Suomen näkökulmaa. 2. MONENKESKINEN YHTEISTYÖ SUOMEN KEHITYSPOLITIIKASSA Hallitusohjelma ja kehityspoliittinen ohjelma korostavat Suomen aktiivista toimintaa kansainvälisen yhteisön jäsenenä ja velvoittavat Suomea kantamaan osansa maailmanlaajuisesta yhteisvastuusta. Näiden tehtävien hoitamisessa monenkeskinen yhteistyö on avainasemassa sekä kansainvälisen kehityspolitiikan että operatiivisen kehitysyhteistyön näkökulmasta. Monenkeskinen yhteistyö YK-järjestelmän, kansainvälisten rahoituslaitosten sekä muiden globaalien toimijoiden kanssa antaa Suomelle mahdollisuuden osallistua kansainvälistä yhteisöä ohjaavan normiston luomiseen sekä kehitykselle suotuisan toimintaympäristön rakentamiseen globaalialue ja maatasolla. Monenkeskisessä yhteistyössä voidaan hyödyntää kansallista erityisosaamista ja asiantuntemusta, jonka avulla Suomi tuo lisäarvoa kansainväliseen

4 4(28) kehityspolitiikkaan ja kehitysyhteistyöhön. Globalisaation myötä monenkeskisen järjestelmän merkitys ja tarve globaalihallinnan vahvistamiseen on korostunut. Myös vastaaminen Suomen kehityspoliittisen ohjelman korostamiin maailmanlaajuisiin kehityshaasteisiin edellyttää johdonmukaista toimintaa globaalitasolla. kansainvälisen yhteisön ja globaalihallinnan kannalta tärkeiden kysymysten ja kehityshaasteiden ratkaisemiseen. Suomen monenkeskisessä yhteistyössä on kaksi toisiinsa kiinteästi liittyvää ulottuvuutta: politiikkatason toiminta sekä operatiivinen toiminta. Suomi vaikuttaa kansainväliseen kehityspoliittiseen päätöksentekoon osallistumalla globaaleihin neuvotteluprosesseihin, monenkeskisten yhteistyöorganisaatioiden strategiseen suunnitteluun sekä politiikkaohjaukseen. Hallitusohjelma määrittelee Yhdistyneet Kansakunnat (YK) Suomen keskeisimmäksi monenkeskisen yhteistyön välineeksi. Hallitusohjelman mukaisesti Suomi on sitoutunut jatkamaan työtä YK:n arvovallan ja toimintakyvyn vahvistamiseksi sekä YKjärjestelmän tehokkuuden lisäämiseksi. Suomen kehityspolitiikan tavoite on köyhyyden poistaminen ja YK:n vuosituhattavoitteiden ja muiden YK:ssa sovittujen tavoitteiden saavuttaminen kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Kehityspoliittinen ohjelma korostaa lisäksi, että Suomi tukee vahvaa monenkeskistä järjestelmää, pyrkii tehostamaan YK:n kehitysulottuvuutta sekä monenkeskisen toiminnan tuloksellisuutta. YK:n 8. vuosituhattavoitteen mukainen globaali, kehitystä tukeva kumppanuus teollisuusmaiden ja kehitysmaiden sekä kansainvälisten ja kansallisten toimijoiden kesken on välttämätöntä maailmanlaajuisen yhteisvastuun luomiseksi ja monenkeskisen järjestelmän vahvistamiseksi. YK:n johdolla käytävät neuvotteluprosessit ja maailmanjärjestön eri toimijat muodostavat tärkeimmän foorumin Suomen osallistumiselle globaalien kehityshaasteiden ratkaisemiseen. Suomi korostaa, että YK:lla on ensisijainen rooli universaaleista normeista päätettäessä ja kansainvälisenä kehityspoliittisena foorumina. YK-järjestelmän piirissä tärkeimmiksi päätöksentekoelimiksi kansainvälisen kehityspolitiikan näkökulmasta nousevat erityisesti YK:n Yleiskokous komiteoineen, Turvallisuusneuvosto, talousja sosiaaliasioiden neuvosto (ECOSOC) toimikuntineen, YK:n erityisjärjestöt sekä alueelliset organisaatiot. ECOSOCin merkitys on kasvanut ja sen mandaatti on laajentunut Monterreyn kehitysrahoituskonferenssin ja Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen seurauksena. Suomen kehityspolitiikan näkökulmasta keskeisiä ECOSOCin alaisia toimikuntia ja elimiä ovat mm. kestävän kehityksen toimikunta (Commission on Sustainable Development, CSD), sosiaalisen kehityksen toimikunta (Commission on Social Development, CsocD), YK:n metsäfoorumi (UN Forest Forum, UNFF), naisten asemaan käsittelevä toimikunta (Commission on the Status of Women, CSW) ja väestö- ja kehitystoimikunta (Commission on Population and Development, CPD). Kehityspoliittista keskustelua käydään myös operatiivisten YKjärjestöjen johtokunnissa niiden toiminnan kehittämiseksi. YK-järjestelmässä tapahtuvan politiikkavaikuttamisen lisäksi Suomi osallistuu aktiivisesti oikeudenmukaisen ja sääntöperustaisen kansainvälisen kauppa- ja rahoitusjärjestelmän kehittämiseen yhteistyössä erityisesti kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten, Kansainvälisen Valuuttarahaston, Maailman kauppajärjestön sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (Organisation for Economic Cooperation and Development, OECD) kanssa. OECD:n toiminta kytkeytyy Suomen kehityspolitiikkaan välittömimmin kehitysapukomitean (DAC) kautta, joka on keskeisin avunantajien politiikkaa, menettelytapojen kehittämistä ja toimintaa ohjaava elin maailmassa. DACin toiminnan painopisteitä ovat erityisesti avun laatu, määrä, tehokkuus, harmonisaatio ja tilastointi. Suomen yhteistyö OECD:n kanssa kattaa koko kestävän kehityksen agendan. Politiikkatason toiminnan ohella Suomi osallistuu monenkeskiseen yhteistyöhön operatiivisella tasolla suuntaamalla rahoitusta yhteistyökumppaneiksi valittujen

5 5(28) monenkeskisten organisaatioiden kehitysohjelmien tukemiseen. Operatiivinen toiminta kattaa rahoituksen ohella osallistumisen organisaatioiden päätöksentekoon, toiminnan seurantaan ja arviointiin. YK:n rooli korostuu myös Suomen monenkeskisen yhteistyön operatiivisessa toimeenpanossa. YK erityis- ja alaelimineen on edustettuna lähes kaikissa kehitysmaissa, se on merkittävä toimija maatasolla ja sen asema kehitysmaiden ja avunantajien kumppanina on laajalti tunnustettu. YK:n toteuttamat kehitysohjelmat kattavat kestävän kehityksen eri ulottuvuudet. Pääosa Suomen rahoituksesta YKjärjestelmän kautta kanavoidaan yleisavustuksina pääyhteistyökanaviksi valittujen järjestöjen, ohjelmien ja rahastojen toiminnan tukemiseen. Yleisavustusten lisäksi Suomi myöntää temaattista rahoitusta, joka kohdennetaan kehityspoliittisen ohjelman painopisteiden mukaisesti. YK-järjestelmän rinnalla kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten merkitys on tärkeä Suomen kehityspolitiikan toimeenpanossa. Kansainväliset kehitysrahoituslaitokset ovat merkittävin kehitysrahoittaja vähiten kehittyneissä maissa ja niiden rooli kaikkien kehitysmaiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen tukijana on kiistaton. Rahoituslaitosten rooli kehitysmaiden yksityissektorin kehittämisessä, teknisen yhteistyön kumppanina ja keskituloisten maiden luotottajana korostuu niiden pyrkiessä vaikuttamaan kansainvälisen talouden työnjaon kehittymiseen. Suomen rahoitus rahoituslaitosten kautta kanavoidaan pääosin yleisrahoituksena niiden mandaattien ja lisärahoitusneuvotteluissa sovittujen painopisteiden mukaisesti. kiinnittäen erityistä huomiota kehityspoliittisen ohjelman tavoitteisiin. Temaattista yhteistyötä pyritään vahvistamaan ja mahdollisuuksien mukaan laajentamaan yhteistyössä ministeriön eri osastojen ja muiden ministeriöiden kanssa. Monenkeskisten organisaatioiden toimintakyvyn ja tuloksellisuuden vahvistamiseksi pääosa rahoituksesta suunnataan yleisavustuksina myös tulevina vuosina. Kehitysyhteistyömäärärahojen kasvaessa Suomi pyrkii pitämään kahdenvälisen ja monenvälisen yhteistyön osuudet suurin piirtein nykyisellään. YK-järjestelmän kautta kanavoitavan rahoituksen (ml. yleisrahoitus ja temaattinen rahoitus) suhteellinen osuus monenkeskisestä rahoituksesta säilytetään ennallaan. Tämä on perusteltavissa sekä maailmanlaajuisten kehityshaasteiden että monenkeskisen yhteistyön kattavuuden ja tuloksellisuuden valossa. Julkisen kehitysyhteistyörahoituksen rinnalla Suomi pitää innovatiivisia rahoitusmekanismeja tärkeänä ja täydentävänä rahoituslähteenä. Innovatiiviset rahoitusmekanismit eivät vähennä tarvetta kasvattaa kehitysyhteistyömäärärahoja. Suomi on liittynyt innovatiivisia kehitysrahoitus-mekanismeja edistävien maiden ryhmään (Leading Group on Solidarity Levies) tavoitteena identifioida uusia keinoja kehitysrahoituksen lisäämiseksi. 3. RAHOITUKSEN KOHDENTAMINEN MONENKESKISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ 3.1. KRITEERIT RAHOITUKSEN KOHDENTAMISELLE Kehityspoliittinen ohjelma luo suuntaviivat Suomen kehitysyhteistyövarojen kohdentamiselle. Lisäksi hallitusohjelman linjaus, jonka mukaan "Suomi painottaa kehityspolitiikassaan aiempaa vahvemmin ilmasto- ja ympäristökysymyksiä, kriisien ennaltaehkäisyä sekä rauhanprosessien tukemista", ohjaa varojen käyttöä. Hallitusohjelman ja kehityspoliittisen ohjelman monenkeskistä yhteistyötä ohjaavien suuntaviivojen lisäksi Suomen monenkeskisen yhteistyöorganisaatioiden valintaa ja priorisointia ohjaavat seuraavat kriteerit: Suomen aikaisempi yhteistyö organisaation kanssa

6 6(28) yhteistyöorganisaation merkitys ja lisäarvo kestävän kehityksen edistämiseksi yhteistyöorganisaation toiminnan tuloksellisuus ja vaikuttavuus Suomen pitkäaikainen kumppanuus vahvistaa mahdollisuuksiamme vaikuttaa kyseisen organisaation päätöksentekoon, sen kehitysohjelmien sisältöön ja toimeenpanoon sekä edistää kehityspoliittisen ohjelman painopisteiden toteutumista organisaation toiminnassa. Suomen myöntämällä rahoituksen määrällä on myös merkitystä vaikutusmahdollisuuksiimme, minkä vuoksi on tärkeää, että rahoitus pyritään keskittämään kestävän kehityksen edistämisen kannalta merkittävien organisaatioiden toiminnan tukemiseen. Yhteistyön jatkaminen linjauksessa esiteltyjen organisaatioiden kanssa ei sulje pois yhteistyön käynnistämistä uusien toimijoiden kanssa. Kansainvälisen kehitysyhteistyöarkkitehtuurin pirstaloituminen heijastuu myös monenkeskisessä toimijakentässä, minkä vuoksi on tärkeä analysoida eri toimijoiden merkitystä, lisäarvoa ja työn tuloksellisuutta. Suomi suuntaa tukensa erityisesti niille monenkeskisille toimijoille, joiden painoarvo ja toiminnan lisäarvo kestävän kehityksen edistämisessä on laajalti tunnustettu sekä avunantajayhteisössä että kehitysmaissa. Arvioinnissa Suomi on hyödyntänyt mm. OECD DACin, MOPAN-verkoston (Multilateral Organisations Performance Assessment Network, MOPAN) ja Pariisin avun julistuksen toimeenpanon seurantamekanismin tuottamaa aineistoa monenkeskisten organisaatioiden tuloksellisuudesta samoin kuin organisaatioiden sisäisten arviointien tuloksia. Suomi on aktiivisesti osallistunut monenkesten organisaatioiden arviointiprosesseihin. Suomen monenkeskisen yhteistyön pääyhteistyötahot on valittu edellä mainittujen kriteerien perusteella. Linjaus ei kata kaikkia Suomen tämänhetkisiä monenkeskisiä yhteistyöorganisaatiota vaan pyrkii nostamaan esiin ne tahot, joiden kanssa Suomi ensisijaisesti jatkaa tai laajentaa yhteistyötään kehityspoliittisen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Linjaus ei myöskään sisällä käyttösuunnitelmaa määrärahojen kohdentamiseksi eri organisaatioille tai temaattisille yhteistyöohjelmille, koska se laaditaan normaalien TAE- ja TTSvalmisteluprosessien puitteissa PÄÄYHTEISTYÖTAHOT YK-yhteistyön osalta kehityspoliittinen ohjelma määrittelee Suomen keskeisiksi yhteistyöorganisaatioiksi YK:n kehitysohjelman (UNDP), lasten rahaston (UNICEF), väestörahaston (UNFPA) sekä elintarvikeohjelman (WFP). Kehityspoliittisen ohjelman tavoitteenasettelun kannalta merkittäviä yhteistyökumppaneita YKjärjestelmän piirissä ovat myös Globaali ympäristörahasto (GEF), YK:n ympäristöohjelma (UNEP), YK:n elintarvikeja maatalousjärjestö (FAO), YK:n HIV/AIDS ohjelma UNAIDS, Maailman terveysjärjestö WHO, YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO) sekä Kansainvälinen työjärjestö (ILO). Suomi kohdentaa temaattista rahoitusta YKjärjestöjen kautta erityisesti kehitysmaiden yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen tukemiseen, luonnonvarojen kestävän käytön edistämiseen, taloudellisen kapasiteetin ja kauppapoliittisen osaamisen vahvistamiseen sekä väestön terveyttä ja hyvinvointia edistävään kehitykseen. Yhteistyössä eri YKtoimijoiden kanssa Suomi osallistuu näillä sektoreilla tehtävään kehittämistyöhön. Maailman kauppajärjestö (WTO) ja sen piirissä toimivat yhteistyömekanismit ovat tärkeä yhteistyöfoorumi kehitysmaiden kauppakapasiteetin kehittämiseen tähtäävässä yhteistyössä. Kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten piirissä Suomen tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat: Maailmanpankkiryhmä sekä Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan alueelliset kehitysrahoituslaitokset (African Development Bank, AfDB; Asian Development Bank, AsDB; Inter-American Development Bank, IDB) sekä Kansainvälinen Maatalouden Kehittämisrahasto (International Fund for Agricultural Development, IFAD). Ne

7 7(28) myöntävät pääosin lainarahoitusta, jonka kustannukset perustuvat lainanottajamaan taloudelliseen tilanteeseen ja velkakestävyyteen. Rahoituslaitosten merkitys on vahvistunut myös hauraiden ja konflikteista toipuvien maiden tukemisessa. Maailmanpankkiryhmän ja alueellisten kehitysrahoituslaitosten pehmeäehtoista rahoitusta tarjoavat rahastot (IDA, African Development Fund, Asian Development Fund, IDB/FSO) toimivat kaikkein köyhimmissä maissa, joten lisärahoitus niiden kautta lisää Suomen tukea vähiten kehittyneille ja matalan tulotason maille. Koska rahoitusosuuksien lisäykset kohdistuvat Afrikan kehitysrahastoon ja IDAan, jonka rahoituksesta ohjautuu Afrikkaan yli puolet, ne korostavat Suomen sitoutumista Afrikan kehityspyrkimysten tukemiseen. Vahva tuki AfDB:lle on myös osoitus tuesta Afrikan omien instituutioiden kehitykselle. Suomen yhteistyö Maailmanpankin kanssa säilyy laaja-alaisena kattaen sekä pankin yleisrahoituksen että temaattisen yhteistyön. Yleisrahoitus kohdennetaan sitomattomana Kansainvälisen kehitysjärjestön IDAn toimintaan, joka on Suomen keskeisin yhteistyökumppani Maailmanpankkiryhmässä. Temaattista yhteistyötä tehdään koko Maailmanpankkiryhmän ja sen kaikkien lainaajamaiden kanssa. Alueellisten kehitysrahoituslaitosten osalta Suomen yhteistyö myös Afrikan kehityspankin kanssa säilyy laajana kattaen sekä yleisrahoituksen että temaattisen yhteistyön. Keskeiset painopisteet tulevalla rahoituskaudella ovat Afrikan infrastruktuurin kehittäminen, hyvän hallinnon edistäminen sekä alueellisen integraation edistäminen, joka on tärkeä edellytys Afrikan taloudelliselle kasvulle. Monenkeskiset toimijat ovat Suomelle tärkeitä yhteistyökumppaneita myös kahdenvälisessä ja alueellisessa yhteistyössä. Tukeutuminen monenkeskisten toimijoiden asiantuntemukseen ja työpanokseen on tarpeen pitkäaikaisen yhteistyön maissa sekä erityisesti alueilla, joissa Suomella ei ole omaa edustustoa tai joissa Suomella ei muuten ole voimavaroja toteuttaa itsenäisesti kahdenvälisiä kehityshankkeita. Tämäntyyppistä yhteistyötä monenkeskisten toimijoiden kanssa harjoitetaan erityisesti Länsi-Balkanilla, Itä-Euroopassa, Etelä- Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa, joissa Suomelle tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat YK:n ja globaaleiden kehitysrahoituslaitosten lisäksi alueelliset multitoimijat kuten Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ), Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD), Euroopan investointipankki (EIB), Alueellisen yhteistyön neuvosto (RCC) Kaakkois-Euroopassa sekä Aasian kehityspankki. EBRD:n kanssa tutkitaan mahdollisuuksia laajentaa yhteistyötä erityisesti Keski-Aasiassa ja Länsi-Balkanilla. Monenkeskiset kehityspoliittiset toimijat ovat yhteistyökumppaneita myös varsinaisen kehitysyhteistyön ulkopuolelle kohdistuvassa toiminnassa kuten Pohjoisessa ulottuvuudessa, Suomen ja Venäjän välisessä lähialueyhteistyössä, siviilikriisinhallinnassa ja Euroopan naapuruuspolitiikkaa tukevissa hankkeissa. Ulkoasiainministeriön alueosastot pyrkivät laajentamaan alueellista ja temaattista yhteistyötä alueiden omien kehityssuunnitelmien ja Suomen kehityspoliittisen ohjelman pohjalta. Mahdollisuudet suomalaisen asiantuntemuksen käyttöön suuntaavat alueellisen ja temaattisen yhteistyön kehittämistä. Tuki monenkeskisten organisaatioiden kehitysmaita koskevalle tutkimustyölle on strategisesti tärkeä osa Suomen kehityspolitiikan toimeenpanoa. Suomi myöntää rahoitusta ensisijaisesti YK:n alaisille WIDER-tutkimuslaitokselle ja sosiaalisen kehityksen tutkimusinstituutille (UNRISD) ja Maailmanpankin piirissä tehtävälle tutkimustyölle. 4. MONENKESKISTÄ YHTEISTYÖTÄ OHJAAVAT PERIAATTEET Kehityspolitiikassaan Suomi on sitoutunut edistämään kehityspolitiikan johdonmukaisuutta, täydentävyyttä ja

8 8(28) vaikuttavuutta keinoina parantaa yhteistyön tuloksia. Monenkeskisessä yhteistyössä pyrkimys johdonmukaisuuteen, täydentävyyteen ja vaikuttavuuteen heijastuu sekä politiikkatason työssä että käytännön toiminnassa. Johdonmukaisuus Suomi pitää tärkeänä, että monenkeskisten yhteistyöorganisaatioiden strategiat, linjaukset ja ohjelmat tukevat yhteisesti sovittuja politiikkatavoitteita. Monenkeskisten organisaatioiden keskinäinen koordinaatio ja johdonmukainen toiminta ovat monenkeskisen järjestelmän tuloksellisuuden perusedellytys. Monterrey-konsensuksen mukaisesti Suomi tukee kansainvälisen kansainvälisten rahoitus-, talous- ja kauppajärjestelmien johdonmukaisuutta kehityksen edistämiseksi. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi Suomen kannanmuodostus ja ohjeistus kehityspolitiikkaa koskevissa kysymyksissä muotoillaan yhteistyössä eri sektoriministeriöiden, ulkoasiainministeriön osastojen sekä edustustojen kanssa. Suomi edistää YK:n kokonaisvaltaista reformiprosessia, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena on YK-järjestelmän johdonmukaisuuden, toimintakyvyn ja tuloksellisuuden vahvistaminen päämaja- ja maatasolla. Osana YK-reformeja Suomi tukee ns. Yksi YK-aloitetta ("Delivering as One"). Aloite tähtää siihen, että eri YKtoimijoilla olisi maatasolla yhteinen ohjelma, yhteinen budjetti, yhteinen johtaja sekä yhteiset toimitilat. Kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa tehtävässä yhteistyössä Suomi korostaa toiminnan painopisteen ja päätösvallan hajauttamista maatasolle, kehitysmaiden politiikkaohjauksen sekä kenttätason toiminnan johdonmukaisuutta. Virallisen ja epävirallisen EU-koordinaation kehittyminen monenkeskisessä yhteistyössä on vahvistanut myös monenkeskisen ja kahdenvälisen yhteistyön johdonmukaisuutta. YK-järjestöjen kanssa tehtävässä yhteistyössä EU-koordinaatio on YK:n erityisjärjestöissä operatiivisia järjestöjä systemaattisempaa. Kv. rahoituslaitoksissa johtokuntatyöskentely tapahtuu äänestysryhmissä, joissa on sekä EUjäsenmaita että EU:n ulkopuolisia maita, minkä vuoksi EU-koordinaatio on epävirallista. Globaalirahastojen kanssa tehtävässä yhteistyössä Suomi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että niiden tuki nojautuu kehitysmaiden kansallisiin kehityssuunnitelmiin ja käytännön toimeenpano on koordinoitua muiden toimijoiden kanssa. Täydentävyys Suomen monenkeskinen, kahdenvälinen sekä yhteistyö EU-tasolla muodostavat kehityspolitiikan kokonaisuuden, jossa eri toimintamuodot täydentävät toisiaan. Monenkeskisen yhteistyön kautta Suomi vaikuttaa kehityspolitiikkaan ja -yhteistyöhön maailmanlaajuisesti, alueellisesti sekä maatasolla. Yhteistyön temaattiset ja alueelliset painopisteet määräytyvät yhteistyömaan/-alueen kehitystarpeiden sekä yhteistyöorganisaation mandaatin mukaisesti. Yhteistyössä hyödynnetään Suomen erityisosaamista ja asiantuntemusta, jonka avulla Suomi voi tuoda lisäarvoa kansainväliseen kehitysyhteistyöhön sekä politiikka-ohjauksen että operatiivisen toiminnan tasoilla. Monenkeskisten organisaatioiden kanssa tehtävä yhteistyö täydentää Suomen kahdenvälistä yhteistyötä myös maatasolla, jossa lähtökohtana ovat kumppanimaiden omat kehityssuunnitelmat, yhteiset apustrategiat ja Suomen omat maakohtaiset suunnitelmat. Monenkeskisen ja kahdenvälisen yhteistyön vuorovaikutusta ja uusia kumppanuuksia pyritään lisäämään Suomen kehityspolitiikan painopisteiden edistämiseksi ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. Vaikuttavuus Suomen keskeisimmät vaikuttamiskanavat monenkeskisissä organisaatioissa ovat osallistuminen johtokuntatyöhön, muuhun päätöksentekoon ja eri toimielimien työskentelyyn, suomalaisten asiantuntijoiden työskentelyyn organisaatioissa sekä kenttätasolla tapahtuvaan yhteistyöhön.

9 9(28) YK:ssa Suomi toimii sekä itsenäisesti että osana Euroopan Unionia. Myös muut pohjoismaat muodostavat tärkeän viiteryhmän YK-yhteistyössä. Suomi osallistuu tukemiensa YK:n kehitysohjelmien ja -rahastojen johtokuntatyöskentelyyn sovitun vuorottelujärjestelyn mukaisesti sekä jäsenenä että tarkkailijana. Vaikuttaminen painottuu erityisesti niihin ohjelmiin ja rahastoihin, joissa Suomen rahoitus on merkittävällä tasolla. YK:n erityisjärjestöjen päätöksentekoon Suomi vaikuttaa yleiskokouksissa ja rotaation mukaisesti niiden hallintoneuvostoissa. Kansainvälisissä rahoituslaitoksissa Suomen tärkein vaikuttamiskanava on johtokuntatyöskentely, johon Suomi osallistuu äänestysryhmän jäsenenä. Rahoituslaitosten johtokunnat vastaavat niiden hallintoa, toimintapolitiikkaa, sektori- ja maakohtaisia kehitysstrategioita sekä yksittäisiä hankkeita koskevasta päätöksenteosta. Suomen ensisijainen viiteryhmä äänestysryhmissä ovat muut pohjoismaat. Äänestysryhmissä tapahtuvan vaikuttamisen rinnalla Suomi pitää tärkeänä epävirallista EU-tason yhteistyötä erityisesti laajoihin kehitysrahoitusta koskeviin kysymyksiin kuten esimerkiksi kehitysmaiden velkakysymyksiin koskevissa ratkaisuissa. Suomi vaikuttaa kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten toimintapolitiikkaan ja rahoituksen myös osallistumalla aktiivisesti niiden 3-4 vuoden väliajoin käytäviin lisärahoitusneuvotteluihin. Neuvotteluprosesseja varten ulkoasiainministeriö valmistelee erilliset neuvottelumandaatit. Lisäksi Suomen kahdenvälinen temaattinen yhteistyö ml. yhteisrahoitushankkeet ja kumppanuusrahastot (Trust Fund-rahastot) eri organisaatioiden kanssa tarjoavat kanavan vaikuttaa niiden toimintaan. Maatasolla Suomi osallistuu monenkeskisten organisaatioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ensisijaisesti edustustoverkoston kautta. Edustustot vastaavat maatason kehityspolitiikkaa koskevasta dialogista ja kehitysyhteistyön koordinaatiosta sekä seuraavat ja raportoivat eri avunantajien ml. monenkeskisten organisaatioiden toiminnasta. Edustustot vaikuttavat myös monenkeskisten organisaatioiden päätöksentekoon osallistumalla Suomen kannanmuodostuksen ja johtokuntaohjeistuksen valmisteluun. Siirtyminen enenevässä määrin ohjelmayhteistyöhön on johtanut siihen, että vaikuttaminen multilateraalisten organisaatioiden kautta korostuu myös kahdenvälisessä yhteistyössä. Maatason yhteistyö sektoriohjelmien toteuttamisessa antaa mahdollisuuden vaikuttaa monenkeskisten toimijoiden päätöksiin ja tuoda suomalaista erityisosaamista esiin. Pitkäaikaisten yhteistyömaiden ja alueellisen yhteistyön suuntaamista koskevat osallistumis-suunnitelmat ohjaavat ao. maan tai alueen kanssa harjoitettavaa Suomen kahdenvälistä yhteistyötä, jota toteutetaan eri instrumenttien avulla. Monenkeskisten toimijoiden kautta kanavoitava tuki on tässä tärkeässä roolissa. Tuemme monenkeskisiä toimijoita antamalla teknistä apua, jolloin hyödynnämme suomalaista osaamista. Hyvällä asiantuntijapanoksella voimme vaikuttaa koko toimijan rahoituksen kohdentumiseen ja toimintatapaan. Järjestö tai kansainvälinen rahoituslaitos voi myös olla olosuhteiden vuoksi paras toteuttaja ja hallinnoija tuellemme ja Suomi voi tässä tapauksessa vaikuttaa suoraan yhteistyön sisältöön paikallisessa ohjausryhmässä. OECD:ssä Suomi osallistuu monenkeskiseen työhön kehityspolitiikan toimeenpanokäytäntöjen määrittelemiseksi ja avun tuloksellisuuden edistämiseksi. Politiikkajohdonmukaisuuden näkökulmasta kehityspolitiikka leikkaa läpi OECD:n kattamien kaikkien toimialojen. Suomi on viime vuosina panostanut OECD:ssä erityisesti horisontaalisuuden ja kehityspoliittisen johdonmukaisuuden teemoihin rahoittaen mm. suomalaisen asiantuntijan työn näiden teemojen edistämiseksi. Läpileikkaavat teemat Suomi edistää kehityspolitiikassaan läpileikkaavasti naisten ja tyttöjen aseman ja oikeuksien parantamista sekä sukupuolten välisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon vahvistamista, helposti syrjäytyvien ryhmien

10 10(28) (lapset, vammaiset, alkuperäiskansat ja etniset vähemmistöt) oikeuksien ja tasavertaisten osallistumismahdollisuuksien edistämistä ja HIV/AIDSin vastaista taistelua. Nämä tavoitteet ohjaavat myös monenkeskistä yhteistyötä. Yhteistyö monenkeskisten organisaatioiden kanssa tukee ja vahvistaa Suomen kahdenvälistä toimintaa maatasolla. 5. KESTÄVÄ KEHITYS MONENKESKISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ Monenkeskiset organisaatiot edistävät kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia laajaalaisesti ja usein poikkileikkaavasti. Linjauksessa Suomen keskeiset monenkeskiset yhteistyötahot on esitelty noudattaen kehityspoliittisen ohjelman lähestymistapaa, jossa erotetaan toisistaan taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja luonnontaloudellisesti kestävä kehitys. Suomen yhteistyö eri organisaatioiden kanssa käsitellään pääsääntöisesti sen mukaan, mikä on kunkin organisaation päätehtävä ja mihin Suomen tuki suunnataan TALOUDELLISESTI KESTÄVÄ KEHITYS Talouskasvu on välttämätön mutta ei riittävä edellytys köyhyyden poistamiselle. Kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti suotuisa, köyhiä väestönosia tukeva taloudellinen kehitys on tehokkain keino köyhyyden poistamiseksi kehitysmaissa. Taloudellista kasvua voidaan nopeuttaa edistämällä maiden kansainvälistä kauppaa, integroitumista kansainväliseen talouteen sekä tukemalla kansallisen toimintaympäristön vahvistamista. Uuden teknologian käyttöönotto, erityisesti tietotekniikan hyödyntäminen taloudellisessa kehityksessä tukevat osaltaan kehitysmaiden taloudellista kehitystä. Merkittävä rooli köyhyyden vähentämisessä sekä taloudellisesti kestävän ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen kehityksen edistämisessä on monenkeskisillä organisaatioilla, jotka ovat keskeisessä asemassa kehitysmaiden talouspolitiikan ohjauksessa sekä niiden kansallisten kehityssuunnitelmien toteuttamisessa. Monenkeskisen yhteistyön painopisteet taloudellisesti kestävän kehityksen edistämiseksi: o monenkeskisen kauppajärjestelmän vahvistaminen ja kansainvälisen taloudellisen yhteistyön edistäminen luonnontaloudellisesti kestävältä pohjalta o kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, integraatio maailmantalouteen ja kestävää kehitystä suosivan investointiympäristön tukeminen kehitysmaissa o ympäristöteknologiayhteistyö ja ympäristöteknologian siirron edistäminen o kauppapolitiikan valtavirtaistaminen osaksi kansallisia kehitys- ja köyhyydenvähentämisstrategioita o kehitysmaiden neuvottelukapasiteetin vahvistaminen monenkeskisissä neuvotteluissa o kehitysmaiden velkakestävyystilanteen turvaaminen o osaamisen, innovaatioiden ja tietotekniikan hyödyntäminen, tietotalouden kehittäminen o laaja-alaisen, oikeudenmukaiseen tulonjakoon yhdistyvän talouskasvun edistäminen Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi Suomi toimii yhteistyössä erityisesti seuraavien YKjärjestöjen sekä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa: Yhteistyö YK-järjestelmän kanssa YK:n kehitysohjelma UNDP (United Nations Development Programme, UNDP) tukee kehitysmaiden taloudellista kehitystä ja integraatiota maailmantalouteen. Sen toiminta keskittyy politiikkaohjaukseen sekä kapasiteetin vahvistamiseen erityisesti maatasolla. UNDP edistää poikkihallinnollista

11 11(28) yhteistyömallia, jossa talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikat toimivat yhdessä köyhyyden ja syrjäytymisen poistamiseksi. UNDP pyrkii varmistamaan, että köyhyyden vähentämiseen ja taloudellisesti kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteet otetaan paremmin huomioon kehitysmaiden kahdenvälisissä ja monenvälisissä kauppaneuvotteluissa. UNDP:n toiminta keskittyy köyhimpiin kehitysmaihin ja Afrikkaan, mutta se kiinnittää kasvavaa huomiota myös keskituloisiin maihin. Suomi jatkaa tukeaan UNDP:n toiminnalle. UNCTAD YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UN Conference on Trade and Development, UNCTAD) päätehtävänä on kehitysmaiden integrointi maailmantalouteen. YKjärjestelmässä UNCTAD on kokonaisvaltainen toimija kauppaan ja siihen liittyvissä kehityskysymyksissä hallitustenvälisen neuvottelukoneistonsa, tutkimustoimintansa ja teknisen avun ohjelmiensa kautta. UNCTADin tekninen apu on rajallista, mutta sen tutkimustyötä arvostetaan laajalti (esim. World Investment Report ja Trade and Development Report). UNCTADilla on merkittävää asiantuntemusta WTO:n toiminnasta ja neuvotteluprosesseista ja se antaa myös näiltä osin teknistä apua kehitysmaille. Suomi tekee yhteistyötä UNCTADin kanssa suunnaten vapaaehtoiset avustukset erityisesti UNCTADin vähiten kehittyneiden maiden (Least-Developed Countries, LDCmaiden) ohjelmille. Rahoituksella tuetaan myös UNCTADin uudistumista, tutkimustoimintaa sekä yrittäjyysohjelmia. ITC Kansainvälisen kauppakeskuksen (International Trade Centre, ITC) päätavoitteena on vahvistaa kehitysmaiden kauppakapasiteettia. ITC tukee myös kehitysmaiden yrityssektorien hankkeita, joilla pyritään parantamaan kehitysmaiden viennin ja tuonnin edellytyksiä kestävällä tavalla. ITC edistää Etelä-Etelä-kauppaa, kehittää mm. WTO-sopimusten asiantuntija- ja koulutusverkostoja, tukee naisten yrittäjyyttä sekä laatii sektori- ja yritystason toiminta- ja viestintästrategioita pienten ja keskisuurten yritysten tueksi. Suomen yleistuki järjestölle on arvokasta sen hankevalmistelun laadun takaamiseksi, erityisesti koska monet maat ovat sitoneet apunsa hyvinkin tiukasti tiettyihin hankkeisiin tarkasti määrätyissä maissa. Suomi pyrkii korvamerkitsemään hanketukensa vähiten kehittyneille maille. UNIDO YK:n teollistamisjärjestön (UN Industrial Development Organization, UNIDO) päätehtävänä on tukea yksityissektorin kehitystä ja edistää kestävää taloudellista kasvua kehitysmaissa sekä siirtymätalousmaissa. Normatiivisen työn lisäksi UNIDO on vahva teknisen yhteistyön toimija. Sen ohjelmat keskittyvät kolmeen laajaan teemaan: köyhyyden vähentäminen tuotannollisen toiminnan kautta, kauppakapasiteetin rakentaminen sekä energia ja ympäristö. UNIDO on suunnannut työnsä temaattisten ohjelmien kautta maatasolle yhteistyössä UNDP:n kanssa. Suomi tukee UNIDOn toimintaa jäsenmaksuin sekä vapaaehtoisrahoituksella. UNIDOn temaattiset ohjelmat tukevat hyvin Suomen vuoden 2007 kehityspoliittista ohjelmaa, joten mahdollisuuksia vapaaehtoisrahoituksen lisäykseen tulevina vuosina selvitetään Yhteistyö kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten kanssa Suotuisan ilmapiirin luominen kehitysmaiden investoinneille, työllisyydelle ja kestävälle talouskasvulle on yksi Maailmanpankin sekä Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan alueellisten kehitysrahoituslaitosten toiminnan peruspilareista. Ne tukevat taloudellista kehitystä tutkimukseen ja kokemukseen perustuvalla politiikkaohjauksella, vaikuttamistyöllä ja rahoituksella. Lainarahoituksen ohella kehitysrahoituslaitokset ovat viime vuosina lisänneet myös lahjamuotoista rahoitusta köyhimmille ja haavoittuville maille. Merkittävä rooli rahoituslaitoksilla on erityisesti julkisen talouden varainhankintaa, budjetointia ja varojenkäyttöä tukevien järjestelmien kehittämisessä sekä keskushallinnossa että alue- ja paikallistasolla. Ne ovat lisäksi aktiivisia

12 12(28) taloudellisen integraation ja kaupan edistämisessä niin maakohtaisten kuin alueellisten hankkeiden rahoittajina ja neuvonantajina. Kv. rahoituslaitosten operatiivisen toiminnan painopisteitä ovat: infrastruktuurin kehittäminen mukaan lukien energia-, vesi-, liikenne- sekä sosiaalisektorin infrastruktuuri; investoinnit tuotannolliseen toimintaan painopisteenä erityisesti pieni- ja keskisuuri teollisuus sekä maataloustuotanto varsinkin köyhimmissä maatalousvaltaisissa maissa. Suomi jatkaa yhteistyötä Maailmanpankin sekä Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysrahoituslaitosten kanssa. Suomi pitää tärkeänä, että ne keskittävät toimintansa sellaisille kehityksen osa-alueille, joilla niillä on selkeä suhteellinen etu ja joilla ne täydentävät muiden avunantajien toimia. Suomen temaattiset painopisteet yhteistyössä Maailmanpankin ja alueellisten kehitysrahoituslaitosten kanssa ovat: o Kehitysmaiden kaupan esteiden vähentäminen, kauppakapasiteetin vahvistaminen sekä alueellinen taloudellinen integraatio. Afrikan kehityspankin painoarvo on kasvava sen toimiessa myös EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden osapuolena (EU Africa Strategic Partnership). Aasian kehityspankilla on keskeinen rooli alueellisessa integraatiossa ja ASEM-yhteistyössä. IDB on merkittävä toimija Latinalaisen Amerikan integraatio-kysymyksissä sekä alueellisten kauppajärjestelmien kehittämisessä. o Köyhimpien maiden energiansaatavuuden turvaamisen painopisteenä on tuki kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten yhteisen, puhtaan energian investointikehikon (Clean Energy Investment Framework) toimeenpanolle sekä temaattinen rahastoyhteistyö. Metsien kestävä käyttö on yksi kasvava yhteistyöalue. Aasian kehityspankin kanssa Suomi jatkaa pitkäaikaiseen kokemukseen perustuvaa yhteistyötä uusiutuvan energian käytössä. o Yksityissektorin toiminnan kehittäminen ja yhteistyö julkisen sektorin kanssa painopisteenä toimintaympäristön kehittämiseen tähtäävä toiminta, erityisesti kansallisten järjestelmien ml. työelämän normien kehittäminen, koulutus, sosiaali- ja terveydenhuolto sekä hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen. Yksityissektorin kehittäminen on keskeistä varsinkin Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehityspankkien toiminnassa sekä Maailmanpankin kansainvälisessä rahoitusyhtiössä (International Finance Corporation, IFC). Suomi tukee IFC:n toimintaa myös maantieteellisesti ja temaattisesti kohdennettujen rahastojen kautta. Lisäksi Suomi tukee tietotalouteen ja tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämiseen liittyviä kumppanuuksia. o Velkakestävyyden turvaamiseksi Suomi tukee vaikeasti velkaantuneiden kehitysmaiden velkahelpotusohjelmia (Highly Indebted Poor Countries, HIPC, Multilateral Debt Relief Initiative, MDRI), edistää kehitysmaiden velkakestävyyden turvaamiseen tähtääviä toimia sekä tukee kehitysmaiden velkahallintakapasiteetin kehittämistä. o Oikeudenmukaiseen tulonjakoon yhdistyvän talouskasvun edistäminen varmistamalla, että kv. rahoituslaitosten politiikkaohjaus ja operatiivinen toiminta tukevat laajaalaista tasa-arvoa edistävää talouskasvua, joka mahdollistaa köyhien väestönosien elinolosuhteiden paranemisen Yhteistyö muiden monenkeskisten toimijoiden kanssa WTO Kaupalla on keskeinen rooli kestävässä kehityksessä, mikä on viime vuosina näkynyt Maailman kauppajärjestön (World Trade

13 13(28) Organization, WTO) toiminnassa. Suurin osa WTO:n jäsenistä on kehitysmaita ja WTOasiat koskevat kehitysmaita läpileikkaavasti. WTO:n Dohan vuoden 2001 ministerikokouksessa annettujen teknistä apua koskevien sitoumusten lunastamiseksi perustettiin Dohan kehitysagendan rahasto (Doha Development Agenda Global Trust Fund, DDA GTF). WTO:n teknisen avun ohjelmat yhdessä UNCTADin kanssa tarjoavat monipuolista tukea kehitysmaille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille niiden pyrkimyksissä vahvistaa edellytyksiään osallistua käynnissä olevalle Dohan neuvottelukierrokselle. Suomi jatkaa yhteistyötä WTO:n kanssa tavoitteenaan kehitysmaiden institutionaalisen ja inhimillisen osaamisen kehittäminen kauppapolitiikan alueella, kauppapolitiikan ja köyhyyden vähentämisstrategioiden yhteensovittaminen työllisyyttä ja hyvinvointia edistävällä tavalla sekä neuvottelukapasiteetin vahvistaminen monenkeskisissä neuvotteluissa. Suomen tuki WTO:n Dohan kehitysagendan rahastolle on poliittisesti ja kauppapoliittisesti tärkeää. Tuki suunnataan vähiten kehittyneille maille. YK:n johdonmukaisuusperiaatteen mukaisesti ja luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen edistämiseksi Suomi kannattaa tarkkailijaaseman myöntämistä YK:n ympäristöohjelmalle UNEPille ja kansainvälisille ympäristösopimuksille WTO/CTE-komiteassa. Vahvistettu Integrated Framework-ohjelma (IF) Kansainvälisen Integrated Framework (IF)- ohjelman avulla vahvistetaan vähiten kehittyneissä maissa kaupan kehittämiseen liittyvien hankkeiden toteutusta osana kansallisten köyhyyden vähentämisstrategioiden toteutusta. IF ei ole varsinainen rahoitusinstrumentti vaan koordinointiprosessi, joka rahoittaa maiden kaikkein kiireellisimmiksi katsottuja kaupallisia edellytyksiä tukevia hankkeita. Suomi jatkaa tukea IF:n toimeenpanolle ja sen vahvistamiseksi (Enhanced Integrated Framework) senkin vuoksi, että IF on konkreettinen osa WTO:ssa syntynyttä Aid for Trade -hanketta. Lisäksi IF suuntautuu täysin vähiten kehittyneisiin maihin, mikä on tärkeää Suomen pyrkiessä toteuttamaan kv. lupaustaan nostaa tukensa näille maille 0,2 %:iin BKT:staan. Kv. maatalouden kehittämisrahasto (IFAD) Suomi tukee kv. maatalouden kehittämisrahastoa (International Fund for Agricultural Development, IFAD) ja katsoo, että sen panos maaseudun köyhien taloudellisen kehityksen edistämiseksi on merkittävä. Suomi korostaa IFADin pilottiluonnetta ja pitää tärkeänä, että IFAD kehittää yhteistyötä muiden toimijoiden kuten Maailmanpankin ja YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestön (Food and Agricultural Organization of the United Nations, FAO) kanssa ohjelmien tulosten todentamiseksi. Suomi pyrkii lisäämään tukeaan IFADille. Yhteispohjoismaiset kumppanuudet Suomi jatkaa muiden pohjoismaiden kanssa tukeaan Pohjoismaiselle kehitysrahastolle, (Nordic Development Fund, NDF) käynnissä olevien hankkeiden toteutuksen ajan. Suomi tukee myös yksityissektorin pk-yritysten toimintaa eteläisessä Afrikassa rahoittaen SADC-maiden ja Pohjoismaiden yhteisen NORSAD-rahaston peruspääomaa YHTEISKUNNALLISESTI KESTÄVÄ KEHITYS Yhteiskunnallinen kehitys on erottamaton osa kestävää kehitystä. Suomen kehityspoliittinen ohjelma korostaa yhteiskunnallista vakautta perusedellytyksenä kehitysmaiden köyhyyden poistamiselle ja luonnontaloudellisesti kestävälle kehitykselle. Rauha ja turvallisuus, kansanvaltainen ja hyvin toimiva hallinto, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, yhteiskuntaa eheyttävä sosiaalinen ja sivistyksellinen kehitys sekä korruption vastainen toiminta ovat yhteiskunnallisen vakauden takeita, joiden kehittämistä Suomi tukee myös monenkeskisen yhteistyön keinoin. Monenkeskisen yhteistyön painopisteet yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen edistämiseksi:

14 14(28) o ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvän hallinnon edistäminen o ympäristöturvallisuuden edistäminen o terveysjärjestelmien vahvistaminen ja globaalien terveysongelmien ratkaiseminen o koulutuksen, kulttuurien välisen vuorovaikutuksen ja median kehityksen edistäminen o yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, ihmisarvoisen työn ja tasa-arvon edistäminen, erityisesti naisten ja tyttöjen sekä helposti syrjäytyvien ryhmien aseman ja osallistumismahdollisuuksien parantaminen o konfliktien ennaltaehkäisyn ja kriisinhallinnan vahvistaminen sekä rauhanrakentaminen o vahvistaa naisten roolia ja päätösvaltaa konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanrakentamisessa sekä lisätä naisten turvallisuutta (TN:n päätöslauselma 1325) o maailmanlaajuisen osaamis- ja tietoyhteiskuntakehityksen tukeminen o oikeusvaltiokehityksen ja korruption vastaisen toiminnan tukeminen o huumausaineiden leviämisen ja rikollisuuden ehkäiseminen o hauraiden valtioiden tukeminen Painopisteiksi asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi Suomi toimii yhteistyössä erityisesti seuraavien YKjärjestöjen sekä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa: Yhteistyö YK-järjestelmän kanssa Konfliktien ennaltaehkäisyn ja kriisinhallinnan vahvistaminen sekä rauhanrakentaminen Suomen kehityspoliittinen ohjelma korostaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa kehitykseen ja turvallisuuteen sekä turvallisuuden vahvistamista käsitteen laajassa merkityksessä. Erityistä huomiota kiinnitetään väkivaltaisista kriiseistä kärsiviin ja niistä toipuviin yhteiskuntiin sekä kriisien ennalta ehkäisemiseen. Suomi pitää tärkeänä ihmisoikeustilanteiden seurantaa, ihmisoikeuksia edistävien yhteiskunnallisten rakenteiden vahvistamista ja ihmisoikeuksien puolustajien toiminnan tukemista. Suomi tukee YK:n keskeistä roolia kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Suomi pitää tärkeänä alueellisten järjestöjen kriisinhallintatoimien YK:ta tukevaa luonnetta ja pyrkii edistämään YK:n ja alueellisten järjestöjen keskinäisen yhteistyön ja koordinaation tiivistämistä kriisinhallinnan alalla tehokkaan multilateralismin saavuttamiseksi. Suomi jatkaa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla kokonaisvaltaisen lähestymistavan edistämistä konfliktialueilla. Tämä kattaa tiiviin siviili- ja sotilaskoordinaation sekä turvallisuuden ja kehityksen välisen yhteyden. Suomi kiinnittää erityistä huomiota turvallisuussektorin uudistamisen (Security Sector Reform, SSR) sekä entisten taistelijoiden aseistariisumisen ja yhteiskuntaan sopeuttamisen (Disarmament, Demobilisation and Reintegration, DDR) kehittämiseen ja pyrkii edistämään koordinaation tiivistämistä eri toimijoiden kesken. Samoin Suomi kiinnittää erityistä huomiota naisten asemaan konflikteissa ja kriisinhallinnassa ja edistää käytännön toimenpitein turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täysimääräistä toimeenpanoa kaikilla konflikti- ja kriisialueilla. YK:n rauhanrakentamiskomissio ja - rahasto YK:n rauhanrakentamiskomissio (Peacebuilding Commission, PBC) on neuvoa-antava elin, jonka tehtävänä on avustaa konflikteista selvinneitä maita kestävään rauhaan ja kehitykseen. Komission työ käynnistyi kesäkuussa Maatason rauhanrakentamistyötä tukee YK:n rauhanrakentamisrahasto (Peacebuilding Fund, PBF). Ensimmäisiä kohdemaita ovat Burundi, Sierra Leone sekä Guinea-Bissau. Suomi tukee YK:n rauhanrakentamistoiminnan vakiinnuttamista korostaen rauhanrakentamiskomission ja - rahaston erillisten, mutta toisiaan täydentävien roolien selkeyttämistä. Suomi korostaa, että eri tukimuotojen on toimittava toisiaan täydentävästi aina konfliktien

15 15(28) ennaltaehkäisystä ja kriisinhallinnasta rauhanrakentamiseen ja kehitysyhteistyöhön. Suomi pyrkii vaikuttamaan erityisesti oikeusvaltiokehityksen, sukupuolten välisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon, ympäristöturvallisuuden ja ympäristödiplomatian integroimiseksi rauhanrakentamistyöhön. Suomi tukee taloudellisesti YK:n päämajassa New Yorkissa toimivaa rauhanrakentamisen tukitoimistoa (Peacebuilding Support Office, PBSO) ja rauhanrakentamisrahastoa (PBF). Suomella on ollut aktiivinen rooli YK:n rauhanrakentamistoiminnan luomisessa ja Suomella on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa toiminnan kehittämiseen rauhanrakentamisrahaston neuvoa-antavan ryhmän puheenjohtajuuden kautta. Suomi rahoittaa seminaareja, joiden tarkoituksena on tuoda esiin katalyyttisia rauhanrakentamistoimintoja PBF:n hankkeiden kautta. Jatkossa on tarpeellista tarkastella myös kansainvälisten turvallisuusfoorumien ja -rakenteiden, ml. YK:n turvaneuvoston ja rauhanrakentamiskomission (PBC) roolia ympäristöturvallisuuden edistämisessä. Ympäristöuhat tulee tunnustaa keskeiseksi turvallisuushaasteeksi ja saada ilmaston ja turvallisuuden asiayhteys nostetuksi korkeammalle kv. turvallisuusagendalla. Suomi on rahoittanut PBSO:lle UNEPin kautta ympäristö- ja turvallisuusasiantuntijan. Demokratia, hyvä hallinto ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen UNDP Demokratia ja hyvä hallinto ml. ihmisoikeudet sekä kriisien ennaltaehkäisy ja rauhanprosessien tukeminen sisältyvät UNDP:n painopisteisiin. UNDP tukee maita demokratiaan siirtymisessä vahvistamalla niiden äänestyskäytäntöä, lainsäädäntöjärjestelmiä ja julkishallintoa sekä kehittämällä maiden kykyä tuottaa peruspalveluita niitä eniten tarvitseville. UNDP tukee lisäksi kansallisten, ihmisoikeuksia koskevien toimintasuunnitelmien kehittämistä, oikeusperustaisten ohjelmien käyttöönottoa ja ihmisoikeuksista huolehtivien instituutioiden kehitystä. Suomi tukee UNDP:n perustoimintoja yhtenä painopisteenä hyvän hallinnon tukeminen. Korruption ehkäiseminen ja torjunta ovat keskeisiä tavoitteita yhteiskunnallista ja oikeusvaltiokehitystä kehitysmaissa edistettäessä. YK:n korruption vastaisen yleissopimuksen (United Nations Convention Against Corruption, UNCAC) toimeenpanon tukeminen on olennaisen tärkeää korruption vastaisessa työssä. Suomi osallistuu yleissopimuksen toimeenpanon arviointia koskevan mekanismin kehittämiseen ja pyrkii varmistamaan rahoituksen tälle työlle Helsinki-prosessin päättymisen jälkeen. Suomi toimii yhteistyössä YK:n huumausaine- ja rikostoimiston UNODC:n (United Nations Office on Drugs and Crime) kanssa tavoitteena huumausaineiden leviämisen ja rikollisuuden ml. korruption ja ihmiskaupan ehkäiseminen. Suomi tukee merkittävällä panoksella UNODC:n huumausaineiden vastaista työtä Afganistanissa, Keski-Aasiassa ja Lounais- Venäjällä. Suomi harkitsee nykyistä pitkäjänteisempää tukea UNODC:n toiminnalle myös rikollisuuden ehkäisemisessä ml. korruption ja ihmiskaupan vastaisessa työssä. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (Office of the High Commissioner for Human Rights, OHCHR) tehtävänä on edistää ihmisoikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa. Tavoitteena on erityisesti kehittää maiden kansallista kapasiteettia toteuttaa ihmisoikeuksia kansainvälisten sääntöjen mukaisesti. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolla on myös erityisrooli ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa kaikkeen YK:n toimintaan. Suomi tukee voimakkaasti YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ja hänen toimistonsa toimintaa. Ihmisoikeusvaltuutetun pyrkimykset suunnata toimintaa enemmän normien luomisesta niiden toimeenpanemiseen sekä panostaa oikeusvaltio- ja rankaisemattomuuskysymyksiin ovat Suomen jakamia painotuksia. Suomi pitää tärkeänä,

16 16(28) että ihmisoikeusvaltuutettu ja hänen toimistonsa säilyttävät itsenäisyytensä. Suomen kokemukset tuesta järjestön kenttätoiminnoille Nepalissa, Afganistanissa ja Kolumbiassa ovat erinomaisia. Yhteistyö on antanut Suomelle mahdollisuuden täydentää kahdenvälistä yhteistyötä ja vahvistaa oikeusvaltiokehitystä. Erityinen vaikutuskanava YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston suuntaan on Suomen yhdessä kuuden muun järjestön rahoittajamaan kanssa vuosittain käymät yhteisneuvottelut. Oikeudenmukaisuuden, yhteiskunnallisen tasa-arvon, erityisesti naisten ja tyttöjen ja helposti syrjäytyvien ryhmien aseman vahvistaminen Tasa-arvon edistäminen liittyy tiiviisti köyhyyden vähentämiseen ja vuosituhattavoitteisiin. Naisten ja tyttöjen oikeudet ja aseman parantaminen sekä sukupuolten välisen ja yhteiskunnallisen tasaarvon vahvistaminen ovat myös Suomen kehityspolitiikan läpileikkaavia teemoja. UNICEFin toiminta perustuu lapsen oikeuksien yleissopimukseen. Se on vahvistanut kapasiteettiaan lastensuojelukysymyksissä. Linkki lastensuojelun ja vuosituhattavoitteiden saavuttamisen välillä on havaittu kiinteäksi ja erityisesti koulutuksen, terveyden ja tasaarvon edistämistä pidetään keskeisinä. Ennaltaehkäisyn lisäksi lasten suojelu väkivallalta, syrjinnältä ja hyväksikäytöltä on osa kestävää kehitystä. UNIFEM on keskeinen toimija sukupuolten välisen tasa-arvon kysymyksissä sekä YK:n sisällä että suhteessa yksittäisiin hallituksiin. Se toimii sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämiseksi muun muassa maataloudessa, ruokatuotannossa, koulutuksessa, terveydenhuollossa sekä turvallisuus- ja ympäristökysymyksissä. Tasa-arvokysymysten valtavirtaistaminen mm. taloudellisiin rakenteisiin ja päätöksentekoon on keskeinen avain vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi UNIFEMin hallinnoima Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen rahasto (Trust Fund to End Violence Against Women) tukee nimenomaan naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen tähtääviä toimia ympäri maailman. Suomi tukee YK:n lastenrahastoa (UNICEF) ja YK:n naisten kehitysrahastoa (UNIFEM) yleisavustuksin, jotka kohdistuvat kokonaisvaltaisesti järjestöjen toimintaan. Suomi toimii aktiivisesti UNIFEMin aseman vahvistamiseksi YK:n sisällä. ILO Kansainvälisen työjärjestön (International Labour Organization, ILO), keskeisiä päämääriä ovat köyhyyden poistaminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja työllisyys. Järjestön erityispiirre on kolmikantayhteistyö. Toiminnallisesti ILOn tärkein tehtävä on toimia työelämän normien, kansainvälisen työlainsäädännön ja työmarkkinajärjestelmän kehittäjänä, mikä on välttämätöntä niin vakaalle yhteiskunnalliselle kehitykselle kuin kestävien talousedellytysten kehittymiselle kehitysmaissa. ILO pyrkii myös edistämään sanan- ja yhdistymisvapauden tavoitteita, mikä on välttämätöntä demokratian ja hyvän hallinnon periaatteiden toteutumiseksi. Tasa-arvon edistäminen, lasten ja naisten sekä vähemmistöryhmien aseman parantaminen, on tärkeä läpileikkaava teema kaikessa ILOn toiminnassa. Ihmisarvoinen työ, ansiomahdollisuuksien parantaminen sekä sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen kehitysmaissa ovat avaintekijöitä uuden kehityspoliittisen ohjelman oikeudenmukaisen ja kestävän ihmiskuntapolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa. Suomi on tukenut ILOn ihmisarvoisen työn edistämiseen tähtäävää työtä niin monen- kuin kahdenvälisellä yhteistyöllä. Tätä työtä jatketaan myös tulevina vuosina osana vastaanottajamaiden omia köyhyydenvähentämisstrategioita ja osana kansainvälistä yhteistyötä. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) vastaa Suomen jäsenmaksuista ILOlle ulkoasiainministeriön kantaessa vastuun erityisjärjestön kehitysohjelmiin suunnatusta rahoituksesta.