KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2016) 396 final KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Yhteisen kalastuspolitiikan mukaisia vuoden 2017 kalastusmahdollisuuksia koskeva kuuleminen {SWD(2016) 199 final} FI FI

2 KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Yhteisen kalastuspolitiikan mukaisia vuoden 2017 kalastusmahdollisuuksia koskeva kuuleminen JOHDANTO Tässä tiedonannossa esitetään periaatteet vuoden 2017 kalastusmahdollisuuksia koskevia komission ehdotuksia varten. Jäsenvaltioita, neuvoa-antavia toimikuntia, sidosryhmiä ja yleisöä pyydetään esittämään näitä poliittisia suuntaviivoja koskevia ehdotuksia viimeistään 1. syyskuuta Tähän tiedonantoon sisältyy myös vuosittainen kertomus purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta, edistymisestä kestävän enimmäistuoton saavuttamisessa sekä kalakantojen tilasta 1. Vuoden 2017 kalastusmahdollisuudet vahvistetaan yhteisen kalastuspolitiikan vuoden 2014 tavoitteiden mukaisesti parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella 2. Yhteisen kalastuspolitiikan mukaan kyseisiin kantoihin kohdistuva kalastuspaine olisi yhdenmukaistettava mahdollisimman pian ja viimeistään vuoteen 2020 mennessä yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kestävän enimmäistuoton tavoitteen kanssa. Jos tieteellistä lausuntoa ei ole käytettävissä, komissio noudattaa ennalta varautuvaa lähestymistapaa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti. Tämä tiedonanto on laadittu lainsäädäntövallan käyttäjien alkuvuodesta 2016 Itämeren kalakantoja koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta saavuttaman poliittisen yhteisymmärryksen 3 perusteella. Kyseinen suunnitelma muodostaa perustan asianomaisia kantoja koskeville TAC-ehdotuksille. Huolimatta siitä, ettei kalastusmahdollisuuksia Välimeren osalta vahvisteta EU:n tasolla TACeilla 4, liikakalastusta esiintyy edelleen. Komission mukaan tarvitaan kiireellisiä toimia tilanteen muuttamiseksi. Toinen huomioon otettava seikka on purkamisvelvoitteen käyttöönottaminen Itämerellä ja pelagisessa kalastuksessa (2015) ja asteittain tiettyjen Atlantin ja Pohjanmeren pohjakalakantojen kalastuksessa (2016). Vuonna 2017 sen piiriin tulee kuulumaan yhä useampia kalastuksia viimeksi mainituilla merialueilla sekä pohjakalastuslaivastoja Välimerellä ja Mustallamerellä. POLIITTINEN YHTEISYMMÄRRYS ITÄMEREN KALAKANTOJA KOSKEVASTA MONIVUOTISESTA SUUNNITELMASTA Euroopan parlamentin ja neuvoston saavuttama poliittinen yhteisymmärrys Itämeren kalakantoja koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta on merkittävä askel kohti yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Suunnitelmassa määritellään kestävää enimmäistuottoa koskevat tavoitteet määräaikoineen kyseisille kannoille ja otetaan käyttöön kestävän enimmäistuoton saavuttamista vastaavat kalastuskuolevuuden 1 11 päivänä joulukuuta 2013 annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (EUVL L 354, ) 15 artiklan 14 kohdassa ja 50 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti. 2 ICESin ja tapauksen mukaan STECF:n sekä Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) neuvoaantavan tiedekomitean (SAC) lausunnot. 3 Perustuu komission ehdotukseen COM(2104) 614 final, Tonnikalaa lukuun ottamatta. 2

3 vaihteluvälit (F MSY ). Nämä tieteellisissä lausunnoissa 5 edellytetyt vaihteluvälit vastaavat kaikkia vaihteluvälin rajoissa olevia kalastuskuolevuuden tasoja, jotka johtavat Itämerellä kestäviin enimmäistuottoihin pitkällä aikavälillä. F MSY -arvon vaihteluvälit käsittävät kaksi osaa. Tavanomaisissa olosuhteissa kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava siinä vaihteluvälin osassa, jossa F MSY -arvot ovat alhaisemmat. Vaihteluvälin osaa, jossa arvot ovat korkeammat, voidaan käyttää TACien vahvistamiseen erityisolosuhteissa 6 : jos se on tieteellisten lausuntojen tai tieteellisen näytön perusteella tarpeen yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi sekakalastuksessa tai jos lajien sisäinen tai niiden välinen vuorovaikutus uhkaa aiheuttaa kannalle vakavaa haittaa. Vaihteluvälin ylempää osaa voidaan käyttää myös TACien vuotuisten vaihtelujen rajoittamiseksi (enintään 20 %:iin). Jos kanta pienenee tieteellisesti määritellyn tason alapuolelle, on tarpeen toteuttaa korjaavia toimenpiteitä kannan elvyttämiseksi sellaisen tason yläpuolelle, joka mahdollistaa pitkän aikavälin kestävän enimmäistuoton. Tämä yhteisymmärrys on läpimurto yhteisen kalastuspolitiikan toteuttamisessa, jonka ensisijaisia tavoitteita on monivuotisten suunnitelmien hyväksyminen. Tämän jälkeen komissio ryhtyy nopeuttamaan muita EU:n merialueita koskeviin monivuotisiin suunnitelmiin liittyvien ehdotusten kehittämistä. VÄLIMEREN KALASTUKSET Komissio on edelleen erityisen huolestunut Välimeren tilanteesta. Monia arvioituja kantoja kalastetaan huomattavasti kestävän enimmäistuoton arvioitua tavoitetta enemmän. Välimerellä on odotettavissa suuria haasteita, jotta siellä voidaan saavuttaa useimpien kantojen osalta kestävä enimmäistuotto vuoteen 2020 mennessä. Komissio on kehottanut kaikkia sidosryhmiä toteuttamaan kiireellisiä toimia saaliisiin ja biomassaan liittyvien kehityssuuntausten kääntämiseksi 7. Kaikkien asianosaisten (jäsenvaltiot, kansainväliset organisaatiot, kuten Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM), sidosryhmät) on kannettava vastuunsa ja kehitettävä konkreettisia toimenpiteitä kestävän tilanteen saavuttamiseksi. Komissio jatkaa GFCM:n kautta toimien edistämistä kolmansien maiden kanssa jaettujen kantojen (esim. pohjakalakannat Sisiliansalmessa, pienten pelagisten lajien kannat ja pohjakalakannat Joonianmerellä ja Egeanmerellä) tilan parantamiseksi ja pyrkii nopeuttamaan EU:n monivuotisia suunnitelmia koskevien ehdotusten valmistelua lähes yksinomaan EU:n kalastajien pyytämien kantojen osalta (Adrianmeren pienten pelagisten lajien kannat ja läntisen Välimeren pohjakalakannat). Samanaikaisesti jäsenvaltioiden olisi pikaisesti saatettava päätökseen kansallisten hoitosuunnitelmien 8 uudelleentarkastelu siltä osin, että niissä otetaan huomioon kestävän enimmäistuoton tavoite. EHDOTUKSET VUODEN 2017 SUURIMMIKSI SALLITUIKSI SAALIIKSI (TAC) Kestävän enimmäistuoton suhteen arvioidut kannat Kestävän enimmäistuoton saavuttamiseksi viimeistään vuonna 2020 kestävän enimmäistuoton tasolla kalastettavien kalakantojen osuuden on kasvettava. Komissio on tältä osin pyytänyt tieteellisiä neuvoa-antavia elimiä seuraamaan kalastuskuolevuuden ja 5 ICES (Kansainvälinen merentutkimusneuvosto). 6 Edellyttäen, että kanta on sellaisen tason yläpuolella, joka mahdollistaa kestävän enimmäistuoton mukaisen kalastuksen. 7 Cataniassa helmikuussa 2016 järjestetty kantojen tilaa Välimerellä käsittelevä korkean tason seminaari. 8 Hyväksytty asetuksen (EY) N:o 1967/ artiklan nojalla. 3

4 kalakantojen tilan kehittymistä kaikilla EU:n merialueilla kestävän enimmäistuoton saavuttamiseksi viimeistään vuonna Komission aikomus ehdottaa kestävän enimmäistuoton mukaista TACia vuodelle 2017 on merkittävä askel kohti tämän tavoitteen toteutumista. Tämä edellyttää, että neuvosto sitoutuu mukauttamaan päätöksensä samaan lähestymistapaan. Kestävällä enimmäistuotolla tarkoitetaan suurinta mahdollista saalista, joka tietystä kalakannasta voidaan määrittelemättömänä ajanjaksona pyytää ilman, että kyseinen kanta kärsii. Kestävän enimmäistuoton suhteen arvioitujen kantojen osalta (Itämeren kantoja lukuun ottamatta) komissio aikoo käyttää vuoden 2017 TAC-ehdotuksissa edelleen käytettävissä olevia kestävän enimmäistuoton pistearvoja, kunnes muita merialueita koskevat uudet monivuotiset suunnitelmat on hyväksytty. Kestävän enimmäistuoton tavoitteen saavuttaminen vasta vuoden 2017 jälkeen voitaisiin hyväksyä ainoastaan hyvin perustelluissa olosuhteissa, kun voimakas kalastusmahdollisuuksien väheneminen heikentäisi merkittävästi asianomaisten laivastojen sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Tällaisissa poikkeustapauksissa komissio odottaa asianomaisten jäsenvaltioiden toimittavan konkreettiset todisteet kyseisistä sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista. Kestävän enimmäistuoton mukaisesti kalastettujen kalakantojen lukumäärän lisääntyminen, runsaammat kannat ja paremmat tuottonäkymät liittyvät EU:n kalastuslaivaston taloudellisen suorituskyvyn yleistilanteen paranemiseen. Esimerkkejä EU:n kalastuksen tuottojen lisäyksestä kalastettaessa kestävää enimmäistuottoa vastaavalla tasolla ovat Pohjanmeren merianturan ja punakampelan kalastukset. Punakampelasta riippuvaisten kalastuslaivastojen taloudellinen suorituskyky on parantunut merkittävästi sen jälkeen, kun kyseinen kalastus siirrettiin hoitosuunnitelmassa kestävän enimmäistuoton piiriin. Sen jälkeen kun kyseistä kantaa on hyödynnetty kestävän enimmäistuoton mukaisesti, puretut saaliit ja niiden arvo pyyntiponnistusyksikköä kohti ovat kasvaneet kaikissa laivaston osissa; tämä koskee erityisesti Ison-Britannian ja Alankomaiden troolareita. Myös eräiden koljan kalastukseen osallistuvien laivastojen kohdalla on havaittavissa positiivinen taloudellinen suuntaus. Yksityiskohtaisia tietoja on saatavissa tämän tiedonannon liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. Jos olemassa olevat monivuotiset suunnitelmat mahdollistavat kestävän enimmäistuoton mukaisesti tapahtuvan kalastuksen vuonna 2017, niitä olisi sovellettava. Sellaisten suunnitelmien osalta, jotka eivät enää ole kestävän enimmäistuoton tavoitteen mukaisia esimerkiksi sen vuoksi, että niiden tavoitteet eivät ole riittävän kunnianhimoisia, komissio aikoo hyväksyä TAC-ehdotukset kestävän enimmäistuoton perusteella vuonna Niiden kestävän enimmäistuoton suhteen arvioitujen kantojen osalta, jotka jaetaan kolmansien maiden kanssa, komissio pyrkii jatkossakin pääsemään yhteisymmärrykseen kumppaniensa kanssa saman toimintaperiaatteen mukaisesti. Alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kautta hallinnoitavien kantojen osalta komissio aikoo noudattaa neuvoston alueellisiin kalastuksenhoitojärjestöihin liittyvissä neuvotteluohjeissa vahvistamaa lähestymistapaa, jonka mukaan noudatetaan samoja vaatimuksia ja periaatteita kuin EU:ssa. Muut kannat Sellaisten kantojen osalta, joita ei ole arvioitu kattavasti kestävän enimmäistuoton suhteen, otetaan huomioon muut vaihtoehtoiset parametrit. TAC-ehdotukset perustuvat 4

5 käytettävissä oleviin biologisia seikkoja koskeviin lausuntoihin, eikä niillä vaaranneta kantojen säilymistä. Näiden kantojen osalta on olemassa useampia erilaisia tapauksia. Kalakannat, joista on käytettävissä tiedot kestävän enimmäistuoton arvojen määrittämiseksi Nämä kannat arvioidaan kehityssuuntausta koskevien ennustemallien avulla, ja ICES antaa määrällisen pyyntisuosituksen 9. Periaate on samankaltainen kuin kestävän enimmäistuoton suhteen arvioitujen kantojen kohdalla. Kalakannat, joiden kehityssuuntaukset on arvioitu kyselyllä tai joista on olemassa saalisaikasarjat Koska kestävää enimmäistuottoa koskeva arvio puuttuu, tieteellisessä lausunnossa ehdotetaan saalisrajoituksia. Komissio käyttää kyseisiä kantoja käsittelevää ICESin lausuntoa ja tarkastelee tilannetta tapauskohtaisesti ottaen huomioon ennalta varautuvan lähestymistavan ja ehdottaa tarvittaessa vastaavia vähennyksiä. Kalakannat, joita pidetään vakaina Neuvosto päätti vuonna 2013 säilyttää vuoteen 2018 asti TACit ennallaan 26 kalakannan osalta, jos biologisia seikkoja koskevat lausunnot eivät edellytä niiden mukauttamista. Yleisesti kyse on kannoista, joita hyödynnetään pelkästään sivusaaliina, joiden kiintiöitä käytetään vähän, joiden taloudellinen merkitys on pieni ja joiden tilasta on vain vähän tietoa. Komissio aikoo jatkaa tätä käytäntöä ottaen samalla huomioon ICESin mahdolliset huomautukset uudelleentarkastelun tarpeellisuudesta ja ehdottaa TACien mukauttamista silloin, kun se on lausuntojen perusteella aiheellista. Kalakannat, joista ei ole biologisia seikkoja koskevaa lausuntoa Kun biologisia seikkoja koskevaa lausuntoa ei ole, TACeja koskevien ehdotusten osalta olisi noudatettava ennalta varautuvaa lähestymistapaa järjestelmällisesti, ennalta määritellysti ja avoimesti, yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. ICES jatkaa työkalujen kehittämistä nykyisten puutteiden korjaamiseksi. TACit ja kaikkien saaliiden purkamista koskeva velvoite Yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaisesti kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava purkamisvelvoitteen alaisten kantojen osalta ottamalla huomioon biologisiin lausuntoihin perustuvat pyydetyt saaliit purettujen saaliiden sijasta. Tämän ei pitäisi vaikuttaa haitallisesti kestävää enimmäistuottoa koskevan tavoitteen saavuttamiseen tai lisätä kalastuskuolevuutta. Toimijoilta ja jäsenvaltioilta saadussa palautteessa on korostettu tämän TACien muuttamisen merkitystä ns. "pullonkaulalajeihin" liittyvien tilanteiden välttämiseksi toisin sanoen tilanteeseen, jossa tietyn kannan kiintiön täysimääräinen käyttö voisi johtaa kalastustoiminnan keskeytymiseen, vaikka muilla kannoilla olisi vielä jäljellä kiintiötä. TACien mukautukset ovat osa toimenpidepakettia purkamisvelvoitteen täytäntöönpanemiseksi; muita toimenpiteitä ovat kiintiöiden vaihtojärjestelmän tehostaminen ja poisheitettyjen saaliiden jatkuva vähentäminen eloonjäämisasteeseen ja de minimis -sääntöön liittyvien poikkeusten mukaisesti. Myös teknisten toimenpiteiden mukauttaminen ja valikoivuutta ja ei-toivottujen saaliiden poisheittämistä koskevien periaatteiden alueellinen soveltaminen on asetettava etusijalle pullonkaulalajivaikutusten 9 Perustuu kestävän enimmäistuoton arvoon. 5

6 välttämiseksi vastaisuudessa. Komission ehdottama uusi teknisiä toimenpiteitä koskeva kehys 10 auttaa myös osaltaan tämän ongelman ratkaisemisessa. Eri vesialueilla toimivat jäsenvaltioiden ryhmät tekevät yhteistyötä purkamisvelvoitteen käyttöönottamiseksi vuonna 2017; tältä osin odotetaan täydennyksiä tarkoituksenmukaisten kalastusta määrittävien kantojen luetteloon, joka on esitetty yhteisestä kalastuspolitiikasta vuonna 2014 annetun asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa. Kuten vuonna 2016, komissio suunnittelee TACien mukautuksia kannoille, joita purkamisvelvoite koskee vuodesta 2017 eteenpäin. Komissio toimittaa tieteellis-teknistaloudelliselle kalastuskomitealle (STECF) lausuntoa varten viime vuoden TACien mukautusten laskemiseksi käytetyn menetelmän. Silloin kun käytettävissä ei ole validoituja tai täydellisiä poisheittämistä koskevia tietoja, komissio aikoo laskea TACien mukautukset tietojen ekstrapoloinnin perusteella, jos se on metodologiselta kannalta hyväksyttävää. TACien mukauttaminen vuonna 2017 ei ole tarpeen niillä kannoilla, joiden osalta purkamisvelvoite tulee voimaan myöhempinä vuosina. Jos TACien mukautuksia suunnitellaan kannoille, joita hallinnoidaan yhdessä kansainvälisten kumppanien (kolmannet maat, alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt) kanssa, mukautuksista kuullaan kyseisiä kumppaneita ja niistä neuvotellaan näiden kanssa. KALAKANTOJEN TILAN KEHITYS Edistyminen kestävän enimmäistuoton saavuttamisessa Raportoidakseen kestävän enimmäistuoton suhteen saavutetusta edistymisestä STECF arvioi kestävää enimmäistuottoa koskevien tavoitteiden saavuttamisen edistymistä yksittäisten kantojen ja merialueiden perusteella. Sillä saadaan tietoa kestävää enimmäistuottoa vastaavasti kalastettujen kantojen lukumäärästä, kalastuskuolevuuden kokonaistasoista ja asiaankuuluvista biomassaparametreistä. Tämän tiedonannon liitteenä olevassa komission yksiköiden työasiakirjassa käsitellään yksityiskohtaisemmin STECFin tekemää vuoden 2016 arviota 11. Yleinen ja alueellinen arviointi STECFin mukaan kaikilla alueilla kalastus on yleisesti ottaen tapahtunut kehitystä kohti kestävää enimmäistuottoa koskevaa tavoitetta 12. Kaikilla TAC-alueilla kalastus kestävän enimmäistuoton ylittävillä tasoilla on vähentynyt huomattavasti. Verrattuna F MSY -arvoon kalastus 13 oli 104 % vuonna 2014 (laskien 147 %:sta vuonna 2003 ja 120 %:sta vuonna 2008). Nopein edistyminen todettiin laajennetun Pohjanmeren alueella, jolla keskimääräinen kalastuskuolevuus oli 92 % verrattuna vuoden 2014 F MSY -arvoon (148 % vuonna 2003 ja 123 % vuonna 2008). Merkittävästä alenemisesta huolimatta muilla alueilla ja muissa kalastuksissa esiintyy edelleen liikakalastusta suhteessa F MSY -arvoon. Kalastusmahdollisuuksia koskevassa vuoden 2015 tiedonannossa 14 32:ta kaikkiaan 62:sta kestävän enimmäistuoton suhteen arvioiduista kannoista kalastettiin kestävän enimmäistuoton tasolla vuonna Tämän vuoden STECFin raportin 16 mukaan 31:tä 10 COM(2016) 134 final, 11. maaliskuuta Yhteisen kalastuspolitiikan tuloksia käsittelevä STECF:n raportti Monitoring the performance of the Common Fisheries Policy (STECF-15-04), JRC scientific and policy reports, STECF-16-05, taulukko Mallipohjainen kokonaiskeskiarvo, ks. yksityiskohtaisemmat tiedot tämän tiedonannon liitteenä olevassa komission yksiköiden työasiakirjassa. 14 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle Yhteisen kalastuspolitiikan mukaisia vuoden 2016 kalastusmahdollisuuksia koskeva kuuleminen, COM(2015)239 final, Perustuu ICESin vuoden 2014 lausuntoon, jossa käytetään kantoja koskevia tietoja vuodelta

7 kaikkiaan 59:stä kestävän enimmäistuoton suhteen arvioiduista kannoista kalastettiin kestävän enimmäistuoton tasolla vuonna Vuosien 2013 ja 2014 tietojen perusteella STECFin raportista näyttäisi käyvän ilmi, että perinteinen suuntaus edetä nopeasti kohti kestävää enimmäistuottoa saattaa olla hidastumassa. Tämä ei välttämättä johdu pelkästään liikakalastuksesta vaan myös ympäristöolojen muutoksista ja muista biologisista tekijöistä. Välimerellä ja Mustallamerellä kannat ovat kuitenkin laajalti liikakalastettuja ja/tai niiden tila on huono. Välimerellä tämä koskee erityisesti EU:n toimijoiden pääasiassa tai yksinomaisesti hyödyntämiä kantoja. Itämeri Itämerellä neljä TACia vuodelle 2016 asetettiin kestävän enimmäistuoton tasolle ( Länsija Keski-Itämeren silakka, punakampela) tai sen alapuolelle (pääaltaan lohi). Läntisen turskakannan TACia, jota oli alennettu jo useampana vuonna, vähennettiin jälleen 20 % vuonna 2016, koska kannan tila on edelleen huolestuttava. Pohjanlahden silakan (-24 %) Riianlahden silakan (-10 %) ja kilohailin (-5 %) TACien vähennykset sekä Suomenlahden lohen TACin säilyttäminen ennallaan auttavat kehittämään kalastusta lähemmäs kestävää enimmäistuottoa. Suomenlahden lohelle on vahvistettu varo-tac, ja itäisen turskan kannoista on saatavilla heikosti tietoa. Pääaltaan lohen TAC pidetään tarkoituksellisesti samalla alhaisella tasolla heikoimpien lohijokien kantojen elvyttämiseksi. Pohjanmeri Turskaa kalastetaan ensimmäisen kerran kestävän enimmäistuoton mukaisesti vuonna 2016, mikä mahdollistaa TACin korottamisen 15 %:lla, ja kanta on nykyisin elpymässä 1980-luvun puolivälissä todetuille tasoille. Koljan ja seidin vuoden 2016 TACit on jälleen asetettu kestävän enimmäistuoton mukaiselle tasolle. Sen ansiosta koljan TACia voitiin korottaa 30 %, mutta seidin osalta oli tarpeen 6 %:in vähennys. Keisarihummeria (Nephrops) pyydetään Skagerrakin, Fladen Groundin, Firth of Forthin ja Moray Firthin merialueilla kestävän enimmäistuoton mukaiselle tasolle asetutetun TACin mukaisesti. Kaikkia muita kantoja kalastetaan F MSY -arvoa korkeammilla tasoilla tai niistä ei ole saatavilla kestävää enimmäistuottoa koskevaa arviota. Kattegatin turskakanta on edelleen alhaisella tasolla, mutta biomassa on kasvanut vuoden 2009 jälkeen. Koillis-Atlantin pelagiset kannat Useimpia sillikantoja (Pohjanmeri, Irlanninmeri ja Kelttienmeri) kalastetaan kestävää enimmäistuottoa vastaavasti, ja vuoden 2016 TACit on vahvistettu kyseisille kannoille sen mukaisesti. Myös eteläisen ja läntisen piikkimakrillin tilanne on myönteinen, ja TAC mahdollistaa edelleen kalastuksen kestävän enimmäistuoton mukaisilla tasoilla vuonna Makrillin kestävää hoitoa koskevan Färsaarten, Norjan ja EU:n välillä vuonna 2014 tehdyn sopimuksen perusteella ja ottaen huomioon ICESille vuonna 2016 toimitettu hoitostrategia vuodelle 2016 sovittu TAC on 20 % pienempi kuin vuonna Kalastus on edelleen F MSY -arvon yläpuolella. Mustakitaturskan osalta ei ole sovittu rannikkovaltioiden välisistä järjestelyistä. EU ja Färsaaret vahvistivat yksipuoliset kiintiönsä kestävän enimmäistuoton tasolle, kun taas Norjan ja Islannin kiintiöt perustuvat korkeampaan arvoon. Vuonna 2016 kalastus tulee pysymään selvästi F MSY - arvon yläpuolella. Atlantin-Skandinavian sillin osalta ei ole olemassa rannikkovaltioiden 16 STECF 16-05, taulukko 2, 3 ja Perustuu ICESin vuoden 2015 lausuntoon, jossa käytetään kantoja koskevia tietoja vuodelta

8 välisiä järjestelyjä, mutta kaikki viisi osapuolta sopivat yksipuolisten kiintiöidensä vahvistamisesta kestävän enimmäistuoton tasolle. Vuonna 2016 kalastus tulee pysymään selvästi F MSY -arvon yläpuolella johtuen Färsaarten korkeammasta yksipuolisesta kiintiöstä. Pyreneiden niemimaan Atlantin puoleiset vedet ja Biskajanlahti Pohjoinen kummeliturskakanta kasvaa edelleen. Eteläisen kummeliturskan ja lasikampelan kannat ovat turvallisten biologisten rajojen yläpuolella mutta niitä kalastetaan yhä yli kestävän enimmäistuoton. Merikrotin tila on hyvä, ja sitä kalastetaan kestävästi. Keisarihummeri (Nephrops) on edelleen ehtynyt (Cantabrianmerellä ja Pyreneiden niemimaan pohjoisella merialueella), sitä vastoin eteläisellä merialueella kanta on vakaa tai elpymässä. Sardellia kalastetaan Biskajanlahdella kestävästi, ja kanta on kauttaaltaan lisääntymiskykyinen ja viimeaikaista keskiarvoa suurempi. Merianturan kalastuskuolevuus on kasvanut viime aikoina mutta kanta on turvallisten rajojen sisäpuolella. Biskajanlahdelta ja Pyreneiden niemimaan Atlantin puoleiselta merialueelta on saatavilla kalakanta-arvioita vain rajoitetusti. Skotlannin länsipuoliset merialueet, Irlanninmeri ja Kelttienmeri Skotlannin läntisten merialueiden ja Irlanninmeren koljakannat näyttävät olevan elpymässä, mutta turska- ja valkoturskakannat ovat edelleen heikot, niiden kalastuskuolevuus on korkea ja poisheitetyn saaliin määrä on suuri. Jäsenvaltioiden ja kalastusalan kanssa kehitetään yhdessä teknisiä toimenpiteitä turskan kuolevuuden vähentämiseksi ja tahattomien saaliiden välttämiseksi (esim. Irlanninmerellä). Tarvitaan huomattavia ponnisteluja purkamisvelvoitteeseen mahdollisesti liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Useita kantoja, esim. valkoturskan ja turskan kantoja ICES-alueella VI ja Irlanninmerellä, koskevien tietojen ja analyyttisten arvioiden tilanteen parantamiseksi tarvitaan lisätoimia. Kelttienmeren turskan ja koljan TACeja alennettiin, koska nuorten kalojen viimeaikaiset voimakkaat rekrytoinnit ovat vähenemässä. Rekrytoinnin lisääntymisen vuonna 2013 odotetaan johtavan turskan biomassan kasvamiseen vuonna Koljan osalta saaliiden poisheittäminen on edelleen ongelma, vaikka se onkin vähentynyt muun muassa pakollisten valikoivien pyydysten ansiosta. Valkoturskan (johon sovelletaan vuonna 2016 purkamisvelvoitetta) TACia nostettiin tuntuvasti. Useimmista keisarihummerikannoista (Nephrops) laaditaan nyt kestävän enimmäistuoton periaatteeseen perustuva lausunto. Porcupinematalikon keisarihummeria (Nephrops) hallinnoidaan edelleen ala-tacin sekä kausittaisen pyyntikiellon avulla. Useat kannat, kuten turska Irlanninmerellä ja keisarihummeri (Nephrops) osissa aluetta IX, ovat huolestuttavan pieniä. Merianturan tilanne Englannin kanaalin länsiosassa on edelleen huolestuttava, ja vuonna 2015 otettiin käyttöön hoitostrategia kannan elvyttämiseksi. Syvänmeren lajit Syvänmeren kalakantoja koskevat kalastusmahdollisuudet vahvistetaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan, ja TACit vuosille 2017 ja 2018 neuvotellaan marraskuussa. Komissio seuraa jäsenvaltioiden vuosien 2015 ja 2016 osalta tekemiä sitoumuksia ja pyrkii jatkossakin ottamaan huomioon kantojen erityispiirteet. Välimeri ja Mustameri 8

9 Välimerellä tiettyjä kantoja hyödyntävät lähinnä EU:n kalastusalukset ja muita kantoja hyödynnetään yhteisesti EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Ylikalastuksen kokonaistaso on runsaat 2 3 kertaa F MSY -arvoa suurempi 18. Noin 9:ää prosenttia kannosta hyödynnetään kestävän enimmäistuoton tasolla, ja 9 prosentin kohdalla kantojen hyödyntämisaste on lähellä kestävän enimmäistuoton tasoa 19. Viimeaikaisista parannuksista huolimatta on edelleen paljon kantoja, joiden tila on tuntematon. Kummeliturskan, rusotäplämullon, merikrotin ja mustakitaturskan kaltaisilla kannoilla kalastuskuolevuus on nykyisin jopa kuusinkertainen kestävän enimmäistuoton tasoihin verrattuna. Komissio pyrkii tehostamaan tietojen keruuta kaikista asiaankuuluvista kannoista ja on pyytänyt STECF:ltä lausuntoa uusista kannoista. Kolmansien maiden kanssa jaettujen kantojen osalta tilanne on vieläkin haasteellisempi. Valmisteilla on sekä EU:n tason että kansainvälisen tason toimia kestävän enimmäistuoton tavoitteen saavuttamiseen tähtääviksi konkreettisiksi toimenpiteiksi. Kestävään enimmäistuottoon pyrkimisen taloudellisten vaikutusten osalta samat kestävästä kalastuksesta koituvat mahdolliset hyödyt, jotka on todettu Pohjanmerellä ja Atlantilla, pätevät myös kalastukseen Välimerellä, jossa kannat ovat erityisen uhanalaisia ja kalastuskuolevuutta on vähennettävä merkittävästi, jotta päästäisiin F MSY -arvon alapuolelle. Välimeren alueella on esimerkkejä, jotka osoittavat, että kantojen hyödyntämisaste on johdonmukainen kestävän enimmäistuoton saavuttamisen kanssa ja laivastojen kehityssuuntaus on myönteinen, erityisesti saaliiden purkamisen osalta (syvänmeren katkarapu ja rusotäplämullo eteläisellä ja keskisellä Tyrrhenanmerellä). Ottaen huomioon, että Välimeren kalastukset ovat luonteeltaan hyvin vaihtelevia, kantojen elpymisen vaikutukset eivät heijastu välittömästi kannattavuuteen ja työllisyyteen johtuen useammastakin syystä, kuten markkinaolosuhteista ja hintojen vaihteluista. Cataniassa helmikuussa 2016 järjestetyssä kantojen tilaa Välimerellä käsittelevässä korkean tason seminaarissa sovittiin, että tarvitaan kiireellisiä toimia tilanteen muuttamiseksi, etenkin kun otetaan huomioon valtava haaste saavuttaa kaikkien kantojen osalta kestävä enimmäistuotto vuoteen 2020 mennessä. Sovittiin, että jäsenvaltioiden ja sidosryhmien on toimittava yhteistyössä komission kanssa tärkeimpien erityistoimia edellyttävien kantojen ja kalastusten sekä asianmukaisimpien välineiden yksilöimiseksi ja aikataulun vahvistamiseksi heikentyneen tilanteen kääntämiseksi nousuun: esille nostettiin voimassa olevien sääntöjen täytäntöönpano ja sen valvonta sekä tietojen keräämisen, käytettävyyden ja analysoinnin tehostaminen. Mustallamerellä esiintyy edelleen hallintaan ja kalavarojen hoitoon liittyviä huomattavia ongelmia, jotka johtuvat osaksi kantojen jakamisesta kolmansien maiden kanssa. Komissio jatkaa yhteistyötä jäsenvaltioiden ja GFCM:n kanssa tilanteen parantamiseksi. KERTOMUS SAALIIDEN PURKAMISVELVOITTEEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA 20 Asetuksella 2015/ (ns. koontiasetus) komissio velvoitettiin raportoimaan vuosittain purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta 22. Tämä kertomus käsittelee vuotta 2015, ja se 18 Yksityiskohtaisia tietoja on saatavissa tämän tiedonannon liitteenä olevassa komission yksiköiden 19 valmisteluasiakirjassa. Yksi sardiinikanta (Sisilian eteläpuolella) ja yksi syvänmerenkatkarapukanta (hajaantunut Ligurianmereen ja pohjoiseen Tyrrhenanmereen). 20 Kaikki EU:n rannikkovaltiot toimittivat kertomukset, ja kannanottoja saatiin myös BALTFISHtyöryhmältä, PELACilta, SWWACilta, NSACilta ja MEDACilta. 21 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/812, annettu 20 päivänä toukokuuta

10 perustuu jäsenvaltioilta, neuvoa-antavilta toimikunnilta ja muista lähteistä (alakohtaiset järjestöt, kansalaisjärjestöt) saatuihin tietoihin. Useimmissa jäsenvaltioissa sovelletaan hyvin monenlaisia toimenpiteitä purkamisvelvoitteen noudattamisen tehostamiseksi; niihin kuuluvat esim. verkkosivustot, keskustelufoorumit, ohjejulkaisut ja uusia vaatimuksia koskevat kuulemiset. Eräät jäsenvaltiot ovat tiedottaneet asiasta aktiivisesti, eräissä jäsenvaltioissa taas on tehty mukautuksia kansallisten lupa- ja kiintiöjärjestelmien hallinnointiin tai tutkittu mahdollisuuksia yksinkertaistaa kalastuksenhoitoa ja keventää kalastajille aiheutuvaa sääntelytaakkaa. Velvoitteen sisäistämistä alan keskuudessa viivästytti koontiasetuksen aikataulu. Noudattamisen valvonnan osalta eräät jäsenvaltiot lykkäsivät täytäntöönpanoa siihen asti kun koontiasetus oli hyväksytty, mutta yleensä velvoitteen noudattaminen alkoi tammikuussa Se on auttanut keräämään kokemusta purkamisvelvoitteen toiminnasta huolimatta täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa liittyneestä epävarmuudesta. Noudattamisen valvontaa leimasi yleisesti tekemällä oppimisen periaate, mikä antoi tilaa parannuksille ja mukautuksille. Euroopan kalastuksenvalvontavirasto antoi oman tukensa, ja jäsenvaltiot tekivät yhteistyötä yhteisten käyttöönottosuunnitelmien puitteissa. Jäsenvaltiot pyrkivät tunnistamaan alueelliset riskitekijät ja löytämään niitä vastaavat seuranta- valvontastrategiat yhtäläisten toimintamahdollisuuksien varmistamiseksi. Vain harvoja rikkomistapauksia ilmoitettiin. Valmistellessaan pohjakalalajien purkamisvelvoitetta vuodelle 2016 kalastusala ja viranomaiset tekevät yhteistyötä valvontavälineiden (esim. sähköinen etävalvonta, videovalvonta) testauksen alalla, analysoivat yhdessä viimeisimmän nostokerran saaliita sääntöjen noudattamatta jättämisestä aiheutuvan riskin tarkastelemiseksi ja tekevät saaliskokeita riskinarviointisuunnitelmia varten. Eräillä alueilla käytiin lajien väliseen joustavuuteen liittyviä keskusteluja. Purkamisvelvoitteen sosiaalis-taloudellisten vaikutusten arvioiminen on vaikeaa näin varhaisessa vaiheessa, Eräitä taloudellisiin vaikutuksiin liittyviä arviointihankkeita on käynnissä. On raportoitu työmäärän mahdollisesta lisääntymisestä (käsittelytoimenpiteet, ei-toivottujen saaliiden kuljettaminen) ja siitä, ettei alamittaisten saaliiden myynnistä saatava tuotto useissa tapauksissa riitä kattamaan ylimääräisiä kustannuksia. Pieniä pelagisia lajeja pyytävien alukset ovat raportoineet tappioista niiden pyytäessä suuria määriä sellaisia lajeja, joita varten niillä ei ole kiintiötä, ja kalastusalalla korostetaan, että kiintiöiden vuokraaminen on aikaisempaa kalliimpaa. Tarpeesta mukauttaa työskentelyolosuhteita ja varastointitiloja aluksilla on saatavilla vain vähän spesifistä tietoa, mutta eräiden ilmoitettujen tietojen mukaan on olemassa erityistarpeita, jotka liittyvät esimerkiksi kalastuskäytäntöjen tarkistamiseen sen varmistamiseksi, että miehistöllä on riittävästi lepoaikaa, sekä alusten vakavuuteen. Pakastusaluksilla muutostarpeet liittyvät muun muassa ritilöiden sijoittamiseen meriveden poistoaukkojen päälle (jotta voidaan estää kalojen huuhtoutuminen pumpattavan veden mukana) tai purkukourujen tiivistämiseen. Purettuja alamittaisia saaliita ei voida käyttää suoraan ihmisravinnoksi. Tällaisten saaliiden mahdollinen käyttö riippuu (paikallisista) markkinoista ja kysynnästä ostajien tai jalostusyritysten keskuudessa. Jäsenvaltioiden toivotaan tukevan kalastusalaa uusien markkinoiden etsimiseksi (myös Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tuella); mistään merkittävistä toimenpiteistä ei ilmoitettu. Jäsenvaltiot ovat pyytäneet tulkitsemaan ilmaisua "suoraan ihmisravinnoksi", ja komissio on edistänyt asiaa koskevaa 22 Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 14 kohta. 10

11 vuoropuhelua. Paremman valikoivuuden ja ei-toivottujen saaliiden välttämisen avulla odotetaan ei-toivottujen saaliiden määrien vähenevän edelleen ajan mittaan. Euroopan kalatalousrahastosta ( ) rahoitettiin erilaisia purkamisvelvoitteeseen liittyviä satamainfrastruktuurihankkeita. Euroopan meri- ja kalatalousrahaston äskettäin hyväksyttyihin kauden toimintaohjelmiin sisältyy purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoon liittyvää tukea. Näin aikaisessa vaiheessa ei ole toistaiseksi ilmoitettu pelagisia lajeja ja kalastusta Itämeren alueella koskevasta purkamisvelvoitteesta aiheutuneista huomattavista vaikeuksista tai sen merkittävistä vaikutuksista kalastustoimintaan. Itämeren monivuotisen suunnitelman yhteydessä sovittu nykyisen sallitun poikkeaman mukautus pelagisen teollisen kalastuksen osalta auttaa vastaamaan nykyisten, epärealistisiksi väitettyjen tasojen aiheuttamaan huoleen. Yhteenvetona voidaan todeta, että kalastusala ja viranomaiset ovat tähän mennessä ponnistelleet merkittävästi noudattaakseen purkamisvelvoitteesta johtuvia vaatimuksia. Pohjakaloja koskevan purkamisvelvoitteen käyttöönottaminen vuodesta 2016 alkaen nostaa ns. pullonkaulalajit esiin tärkeimpänä purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa haittaavana haasteena. Kalastusalalla pelätään, että nämä lajit saattavat johtaa purkamisvelvoitteen tärkeän mukauttamisvälineen kiintiöiden vaihdon vähenemiseen tai viivästymiseen. Yhdistelemällä yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisältyviä täytäntöönpanoon liittyviä toimenpiteitä voidaan todennäköisesti lieventää tämän ongelman vaikutuksia. Hallinnasta vastaavien tahojen ja kalastusalan on tehtävä yhteistyötä sen eteen, että löydetään optimaalinen tapa yhdistää toimenpiteet, jotta purkamisvelvoitteesta saadaan toimintakelpoinen ja kestävä. Yksityiskohtaisia tietoja on saatavissa tämän tiedonannon liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. PÄÄTELMÄT Komissio jatkaa vuoden 2014 yhteisen kalastuspolitiikan kunnianhimoista täytäntöönpanoa ja ehdottaa, että kalastusmahdollisuudet vuodelle 2017 vahvistetaan yleisesti ottaen yhteisen kalastuspolitiikan kestävää enimmäistuottoa koskevien tavoitteiden mukaisesti. Tarkoituksena on saavuttaa nämä tavoitteet mahdollisimman nopeasti. Vuoden 2014 yhteisen kalastuspolitiikan mukaisen ensimmäisen monivuotisen suunnitelman täytäntöönpano raivaa tietä tämän ensisijaisen hallinnointivälineen käyttöönottamiselle muilla unionin merialueilla keinona edistää yhteisen kalastuspolitiikan päätavoitteiden saavuttamista. Euroopan unioni ja sen kalastuslaivastot jatkavat etenemistä kestävän kehityksen tiellä ja pyrkivät saavuttamaan kestävän enimmäistuoton tavoitteet aikataulun mukaisesti. Pohjoisilla vesillä kehityksen edistyminen näyttää hidastuvan, mutta kalastuskuolevuus vähenee jatkuvasti kaikkialla, eikä ole näkyvissä merkkejä siitä, että edistyminen kohti kestävän enimmäistuoton tavoitteen saavuttamista vuonna 2020 olisi uhattuna. Välimeren tilanne on hyvin erilainen; edistyminen sekä kalavaroja koskevan tietämyksen että niiden kestävän käytön suhteen on ollut hidasta. Unionin on tehostettava ponnistelujaan alueilla, joilla edistyminen on ollut hitainta. Purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon osalta jäsenvaltioita ja sidosryhmiltä saaduista ensimmäisistä tiedoista ei ilmene tavoitteen käyttöönottamiseen vuonna 2015 liittyviä erityisiä ongelmia. Edessä on silti monia haasteita, jotka vaativat kalastusalan ja hallinnasta vastaavien tahojen yhteisiä ponnisteluja. 11

12 AIKATAULU Suunniteltu aikataulu on seuraava: Kuukausi (kuukaudet) Kesäkuu syyskuu Touko-/kesä- /lokakuu Heinäkuu Syyskuu Lokakuu Toimi Julkinen kuuleminen tiedonannosta Kantoja koskeva ICESin lausunto Kantoja koskevaa lausuntoa käsittelevä seminaari sidosryhmien kanssa TAC-ehdotusten hyväksyminen Itämerta varten Itämeren TACeja käsittelevän neuvoston kokous TAC-ehdotusten hyväksyminen syvänmeren kantoja varten Marraskuu Syvänmeren TACeja käsittelevän neuvoston kokous TAC-ehdotusten hyväksyminen Atlanttia, Pohjanmerta ja Mustaamerta varten Joulukuu TAC-ehdotusten hyväksyminen Atlanttia, Pohjanmerta ja Mustaamerta varten 12