Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2018) 149 final 2018/0074 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS läntisten vesialueiden ja niiden lähivesialueiden kalakantoja koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, Itämerta koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta annetun asetuksen (EU) 2016/1139 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007 ja (EY) N:o 1300/2008 kumoamisesta FI FI

2 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet PERUSTELUT Kalastus läntisillä vesialueilla ja niiden lähialueilla on luonteeltaan erittäin monimutkaista, sillä siihen osallistuu vähintään seitsemän rannikkojäsenvaltion aluksia, jotka käyttävät monia erilaisia pyyntivälineitä monien eri kala- ja äyriäislajien pyytämiseen. Keskeinen ongelma on, että monia tärkeimmistä pohjakalakannoista (eli merenpohjalla tai lähellä pohjaa elävistä kalakannoista) saadaan saaliiksi sekakalastuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka kerta kun alus nostaa pyydyksensä alukselle, saalis koostuu eri kalalajeista. Sekasaaliin koostumus vaihtelee käytetyn pyydyksen mukaan ja riippuen siitä, milloin ja missä sitä käytetään. Aluksille, jotka pyytävät kalakantoja, joihin sovelletaan suurimpia sallittuja saaliita (TAC), edellä kuvattu tilanne merkitsee sitä, että niiden on lopetettava kalastus heti, kun niiden kiintiö TACin alaisen kannan osalta on täynnä. Ennen yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/ (perusasetus) hyväksymistä alusten ei tarvinnut lopettaa kalastusta heti, kun niiden kiintiö jonkin kyseisen lajin osalta täyttyi. Sen sijaan alukset saivat jatkaa muiden kohdelajien kalastusta. Tämän seurauksena ne saivat edelleen saaliiksi lajeja, joiden kiintiöt olivat jo täynnä, mutta eivät kuitenkaan voineet laillisesti purkaa näitä saaliita. Nämä kiintiön ylittäneet saaliit oli heitettävä pois. Perusasetuksella käyttöön otetun purkamisvelvoitteen myötä kaikkien kiintiön ylittävien saaliiden poisheittämisestä tulee laitonta sen jälkeen, kun velvoite on pantu täysimääräisesti täytäntöön. Näin ollen alusten on ehkä lopetettava kalastus varhaisessa vaiheessa vuotta, heti kun niiden kiintiö on täyttynyt rajoittavimman kannan osalta. Tässä tapauksessa rajoittavimmasta kannasta tulee niin sanottu tukahduttava laji, sillä kyseisen kannan kiintiön täyttyminen estää mahdollisuuden jatkaa muiden kantojen kalastamista. Siksi näitä kantoja koskevia TAC-kiintiöitä vahvistettaessa on suotavaa ottaa huomioon, että joitakin kantoja pyydetään yhdessä sekakalastuksissa. Lähestymistapa olisi hyödyksi sekä kantojen säilyttämisen että niiden hyödyntämisen kannalta. Tässä ehdotuksessa noudatetaan tätä lähestymistapaa. Perusasetuksen tavoitteena on ratkaista liikakalastuksen ja kalojen poisheittämisen ongelmat aiempaa lainsäädäntöä tehokkaammin. Ilman lisälainsäädäntöä perusasetus voi kuitenkin johtaa kiintiöiden alikäyttöön läntisten vesialueiden sekakalastuksissa, eikä perusasetus salli purkamisvelvoitetta koskevien poikkeusten hyväksymistä sen jälkeen, kun poisheittämissuunnitelmien voimassaolo on päättynyt. Ottaen huomioon läntisten vesialueiden pohjakalojen kalastukseen liittyvät vuorovaikutussuhteet on suotavaa hallinnoida kalastusmahdollisuuksia sekakalastuksen näkökulmasta, mikä nykyisin on mahdollista viimeaikaisen tieteellisen edistyksen ansiosta. Tällainen lähestymistapa olisi yhdenmukainen myös kalastuksenhoitoon sovellettavan ekosysteemiperustaisen lähestymistavan kanssa. Ensimmäinen askel kohti tällaista mukautuvaa kalastuksenhoitoa olisi sisällyttää kaikki asianomaiset kannat yhteen hoitosuunnitelmaan. Se sisältäisi kunkin kannan osalta vaihteluväleinä ilmaistut kalastuskuolevuustavoitteet, jos ne ovat tiedossa, ja niiden perusteella asetettaisiin kyseisten 1 EUVL L 354, , s. 22. FI 2 FI

3 kantojen vuotuiset TACit. Näin TACit voitaisiin vahvistaa joustavasti, jolloin olisi helpompi ratkaista sekakalastuksen yhteydessä ilmenevät ongelmat. Lisäksi suunnitelmaan sisältyisivät suojatoimenpiteitä kehykseksi kantojen elvyttämiselle silloin, kun ne hupenevat turvallisen biologisen rajan alapuolelle. Ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa hoitosuunnitelma läntisten vesialueiden pohjakalakannoille, myös syvänmeren kannoille, sekä niiden kalastukselle. Suunnitelman avulla taataan näiden kantojen kestävä hyödyntäminen varmistamalla, että niitä hyödynnetään kestävän enimmäistuoton sekä kalastuksenhoidon ekosysteemiperustaisen lähestymistavan ja ennalta varautumisen periaatteiden mukaisesti. Hoitosuunnitelmalla turvataan vakaat kalastusmahdollisuudet ja varmistetaan, että kalakantojen hoito perustuu tuoreimpiin tieteellisiin tietoihin kannoista, sekakalastuksista ja muista ekosysteemiin ja ympäristöön liittyvistä näkökohdista. Suunnitelman avulla helpotetaan myös purkamisvelvoitteen käyttöönottoa. Kantoja, jotka määräävät kalastajien käyttäytymistä ja ovat taloudellisesti tärkeitä, olisi hoidettava ottaen huomioon kestävää enimmäistuottoa vastaavan kalastuskuolevuuden vaihteluvälit. Tällöin noin 95:tä prosenttia saaliiden purkamisista (tilavuutena ilmaistuna) läntisillä vesialueilla hoidettaisiin kestävän enimmäistuoton mukaisesti. Loppuosaa eli kantoja, joita saadaan lähinnä sivusaaliina, olisi hoidettava ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti. Ehdotus ei ole sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaan ohjelmaan (REFIT) kuuluva aloite. Sen avulla kuitenkin yksinkertaistetaan sovellettavaa unionin lainsäädäntöä. Ehdotuksella on tarkoitus korvata viisi nykyistä, erillisillä asetuksilla hyväksyttyä yhden lajin monivuotista hoitosuunnitelmaa yhdistämällä kaikki eri pohjakalakantoja koskevat monivuotiset suunnitelmat yhdeksi asetukseksi. Nykyiset viisi lajikohtaista suunnitelmaa ovat 1. Skotlannin länsipuolisen alueen sillikantaa ja mainittua kalakantaa hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma (asetus (EY) N:o 1300/2008); 2. Englannin kanaalin länsiosan merianturaa (kielikampelaa) koskeva monivuotinen suunnitelma (asetus (EY) N:o 509/2007); 3. Biskajanlahden merianturaa (kielikampelaa) koskeva monivuotinen suunnitelma (asetus (EY) N:o 388/2006); 4. kummeliturskan pohjoisen kannan elvytyssuunnitelma (asetus (EY) N:o 811/2004); 5. Iberian niemimaan kummeliturskan ja keisarihummerin elvytyssuunnitelma (asetus (EY) N:o 2166/2005). Tämän uuden lähestymistavan käyttöönotto mahdollistaisi suojelutavoitteiden saavuttamisen ja sallisi samalla pyyntiponnistusrajoitusten poistamisen. Tällöin monet raportointi- ja valvontavelvoitteet tulisivat tarpeettomiksi ja näin hallinnollinen rasite vähenisi merkittävästi. Hoitosuunnitelmaa sovelletaan kaikkiin läntisillä vesialueilla kalastaviin unionin kalastusaluksiin niiden suurimmasta pituudesta riippumatta, koska tämä on yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaista ja vastaa alusten vaikutusta asianomaisiin kalakantoihin. Perusasetuksessa vahvistetaan 1. tammikuuta 2014 alkaen sovellettavat yhteisen kalastuspolitiikan säännöt, joihin sisältyvät säännökset monivuotisista hoitosuunnitelmista, TACien alaisia kantoja koskevan purkamisvelvoitteen vahvistamisesta sekä niin kutsutusta alueellistamisesta. Kyseiset säännökset on otettu suunnitelmassa huomioon seuraavasti: Monivuotisia suunnitelmia koskevien, perusasetuksen 9 artiklassa säädettyjen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti suunnitelma on sekakalastussuunnitelma, joka perustuu pääasiassa kestävän enimmäistuoton (MSY) tavoitteeseen. FI 3 FI

4 Perusasetuksen 10 artiklassa luetellaan monivuotisiin suunnitelmiin sisällytettävät seikat, mukaan lukien määrälliset tavoitteet. Tässä suunnitelmassa kyseiset kestävää enimmäistuottoa vastaavat tavoitteet ilmaistaan ICES:n suositusten mukaisina vaihteluväleinä. Vaihteluvälit mahdollistavat kyseisten kantojen hoidon kestävän enimmäistuoton perusteella samalla, kun säilytetään mahdollisimman hyvä ennustettavuus. Tavoitteita täydennetään säilyttämisen viitearvoihin liittyvillä suojatoimenpiteitä koskevilla säännöksillä. Niiden kantojen osalta, joille nämä viitearvot ovat saatavilla, ne ilmaistaan kutukannan biomassana, joka saadaan ICES:ltä, tavallisesti sen tekemän vertailuanalyysin perusteella. Vastaavasti keisarihummerin tiettyjen toiminnallisten yksiköiden osalta viitearvot ilmaistaan runsautena, silloin kun viitearvot ovat saatavilla. Jos kutukannan biomassaa tai runsautta koskevaa lausuntoa ei ole saatavilla, toimenpiteiden soveltaminen käynnistyy, kun kanta on tieteellisen lausunnon mukaan uhanalainen. Suunnitelman tavoitteiden, päämäärien ja suojatoimenpiteiden määrittelyn ja purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon osalta noudatettiin samaa lähestymistapaa kuin äskettäin Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 kumoamisesta 6. heinäkuuta 2016 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/ Perusasetuksen 15 artiklan nojalla purkamisvelvoitetta sovelletaan läntisillä vesialueilla vuodesta 2015 alkaen pelagisiin lajeihin, vuodesta 2016 alkaen tiettyihin pohjakalojen kalastuksiin sekä kalastusta määrittäviin lajeihin ja 1. tammikuuta 2019 alkaen kaikkiin muihin pyyntirajoitusten alaisiin lajeihin. Asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 7 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on TACeja niiden lipun alla purjehtiville aluksille jakaessaan otettava huomioon todennäköinen saaliskoostumus ja kaikkia saaliita koskeva purkamisvelvoite. Tässä onnistuakseen jäsenvaltiot voivat hyväksyä kansallisia toimenpiteitä, kuten säilyttää käytettävissä olevasta kansallisesta TACista tietynsuuruisen varauksen kiintiöiden vaihtoon muiden jäsenvaltioiden kanssa. Perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, voivat esittää yhteisiä suosituksia muun muassa hyväksyttävistä toimenpiteistä, kun komissiolle on siirretty valta hyväksyä toimenpiteitä delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä monivuotisen hoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä varten suunnitelmaan sisältyy jäsenvaltioiden alueellinen yhteistyö säännösten antamiseksi tiettyjä kantoja koskevan purkamisvelvoitteen ja niihin sovellettavien erityisten säilyttämistoimenpiteiden osalta. STECF:n tieteellisen lausunnon mukaisesti suunnitelmaan ei sisälly vuosittaisia pyyntiponnistusrajoituksia (merelläolopäivien määrää). Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vahvistaa kapasiteetin ylärajat kansallisella tasolla. Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa Komission ehdotus on yhdenmukainen kalastuksenhoitoa läntisillä vesialueilla koskevan voimassa olevan oikeudellisen kehyksen kanssa: 2 EUVL L 191, , s. 1. FI 4 FI

5 Yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 204/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/ vahvistetaan YKP:n yleiset puitteet ja yksilöidään tilanteet, joissa Euroopan parlamentin ja neuvoston on hyväksyttävä monivuotiset suunnitelmat. Kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla 30. maaliskuuta 1998 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 850/98 3 säädetään teknisistä suojelutoimenpiteistä, joihin kuuluvat saaliiden koostumusta koskevat säännöt, aluksesta purettavien kalojen vähimmäiskoot ja kalastuskieltoalueet/-kaudet tiettyjen kalastusten osalta. Siinä asetetaan myös rajoituksia ajoverkkokalastukselle. Asetus on tällä hetkellä tarkistettavana, ja se korvataan uudella asetuksella, jos komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi 4 kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007 ja (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1343/2011 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta hyväksytään. Läntisillä vesialueilla sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuosittain annettavissa neuvoston asetuksissa vahvistetaan asianomaisten kantojen TACit (asetuksista viimeisin ja tällä hetkellä sitova on unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi tammikuuta 2018 annettu neuvoston asetus (EU) 2018/120 5 ). Yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 6, jäljempänä neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, vahvistetaan kalastusta koskevat yleiset tarkastusvaatimukset sekä monivuotisia suunnitelmia koskevat erityiset tarkastusvaatimukset. Komissio ehdottaa, että F MSY -arvon vaihteluväleihin ja säilyttämisen viitearvoihin sovelletaan dynaamisia viittauksia. Näin varmistetaan, etteivät kyseiset kalastusmahdollisuuksien vahvistamisessa välttämättömät parametrit vanhene ja että neuvosto pystyy aina käyttämään parhaita käytettävissä olevia tieteellisiä lausuntoja. Samaa lähestymistapaa, jolla tuotetaan dynaamisia viittauksia parhaisiin EYVL L 125, , s. 1. COM(2016) 134 final /0074 (COD). EUVL L 27, , s. 1. EUVL L 343, , s. 1. FI 5 FI

6 käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin, olisi noudatettava kantojen hoidossa Itämerellä. Sen vuoksi asetusta (EU) 2016/1139 olisi muutettava. Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa Ehdotus ja sen tavoitteet ovat yhdenmukaisia Euroopan unionin politiikkojen kanssa, erityisesti ympäristö-, sosiaali-, markkina- ja kauppapolitiikkojen kanssa. 2. OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE Oikeusperusta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohta. Toissijaisuusperiaate Ehdotuksen säännökset liittyvät meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen eli toimenpiteisiin, jotka kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta. Suhteellisuusperiaate Ehdotetut toimenpiteet ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia, koska ne ovat asianmukaisia ja tarpeellisia eikä käytettävissä ole vähemmän rajoittavia toimenpiteitä, joilla päästäisiin haluttuihin politiikan tavoitteisiin. Sääntelytavan valinta Ehdotettu sääntelytapa: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus. 3. JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET Kuulemisia on järjestetty eri tasoilla, ja niihin osallistui sidosryhmiä, tutkijoita, yleisöä (mukaan lukien julkishallinto) ja komission yksiköitä. Kuulemisia seurasi täysi arviointiprosessi, joka järjestettiin siten, että komissio määritteli alustavat tehtävät ja tarkasteltavat kysymykset, mutta kaikissa vaiheissa keskeinen panos tuli tutkijoilta ja muilta asiantuntijoilta sekä sidosryhmiltä, jotka olivat täysimääräisesti mukana koko prosessin ajan. Sidosryhmien kuuleminen Sidosryhmiä kuultiin kohdennetusti luoteisten vesialueiden neuvoa-antavan toimikunnan ja lounaisten vesialueiden neuvoa-antavan toimikunnan kuulemisten kautta. Neuvoa-antavat toimikunnat ovat sidosryhmäjärjestöjä, jotka perustettiin edeltävässä YKP:n uudistuksessa vuonna 2002 ja jotka kokoavat yhteen toimialan (kalastus-, jalostus- ja markkinointisektorit) ja muut eturyhmät, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöt. Neuvoa-antavat toimikunnat organisoidaan merialueittain, ja edellä mainitut neuvoa-antavat toimikunnat antavat kalastuksiin liittyvää neuvontaa tässä ehdotuksessa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella. Laaja julkinen kuuleminen järjestettiin internetin kautta 22. toukokuuta ja 15. syyskuuta 2015 välisenä aikana 7. Jäsenvaltioilta, neuvoa-antavilta toimikunnilta, toimialaa edustavilta järjestöiltä, valtiosta riippumattomilta järjestöiltä ja kansalaisilta saatiin yhteensä 28 yksityiskohtaista vastausta. Keskeiset päätelmät olivat seuraavat: 7 FI 6 FI

7 Pääasiallinen ongelma oli se, etteivät kannat ole vielä kestävän enimmäistuoton tasolla eikä toimiala sen vuoksi voi hyötyä täysimääräisesti kestävän kalastuksen tuomista eduista. Lisäksi nykyiset monivuotiset suunnitelmat ovat riittämättömiä uuden yhteisen kalastuspolitiikan hoitotoimenpiteiden käyttöä ajatellen. Euroopan unionin toimintaa tarvitaan, ja siihen velvoittaa myös perussopimus. Se olisi kuitenkin toteutettava yhteistyössä kalastusalan kanssa. Monivuotista ennakoivaa lähestymistapaa pidetään yksivuotista reaktiivista lähestymistapaa selvästi parempana. Reaktiivista lähestymistapaa tarvitaan mahdollisesti kuitenkin vielä muuttuvissa olosuhteissa. Kestävän enimmäistuoton saavuttamiseksi tarvitaan läpinäkyvää ja vakaata kehystä, ja purkamisvelvoitteen ja kalastuksenhoidon alueellisen lähestymistavan soveltamiseksi pitkällä aikavälillä tarvitaan oikeudellista kehystä. Muutamissa vastauksissa korostettiin, että soveltamisalan olisi oltava laajempi ja käsittää ympäristötavoitteet. On aiheellista vahvistaa kehys tärkeimpien lajien hoitamiseksi yhdenmukaisesti monivuotisen kalastuksenhoitosuunnitelman puitteissa. Siinä olisi otettava huomioon saaliskoostumus, ja sen olisi perustuttava monia lajeja koskevaan tarkasteluun. Kehyksessä olisi käsiteltävä tärkeimpien lajien lisäksi muitakin lajeja. Yhdenmukaisuutta maantieteellisen levinneisyyden kanssa olisi tavoiteltava sekä biologisesta että kalastuksen näkökulmasta. Suunnitelmassa käsiteltävien lajien osalta ammattialan järjestöjen ja valtiosta riippumattomien järjestöjen välillä ilmeni selvä ero. Ammattialan järjestöjen mielestä suunnitelmassa olisi keskityttävä pääkalastusten kannalta johtaviin lajeihin, joihin on vuodesta 2016 alkaen sovellettu poisheittämissuunnitelmia (esim. turska, kummeliturska, lasikampelat, merikrotti), kun taas valtiosta riippumattomat järjestöt pitivät parempana, että suunnitelma kattaisi laaja-alaisesti lajeja, joita saadaan saaliiksi tärkeimpinä lajeina tai sivusaaliina. Kalastuksenhoidossa olisi otettava huomioon alueelliset erityispiirteet ja sidosryhmät olisi otettava siihen paremmin mukaan. Ennalta varautuvaa lähestymistapaa olisi sovellettava. Samanaikaisesti kuulemisen kanssa toteutettiin kohdennettu kysely, johon sisältyi tarkempia ja teknisiä kysymyksiä. Se osoitettiin neuvoa antaville toimikunnille, jäsenvaltioiden viranomaisille, Euroopan parlamentin PECH-valiokunnalle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean NAT-valiokunnalle. Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö Suurimman osan nykyisen lainsäädännön arviointia varten tarvituista töistä ja kuulemisista suorittivat tutkijat, jotka työskentelivät tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) ja Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) sekä Marine Resources Assessment Groupin (MRAG) alaisuudessa komission kanssa tehdyn puitesopimuksen nojalla. Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset STECF, ICES ja MRAG tekivät arviointeja nykyisistä yhden lajin hoitosuunnitelmista ennen yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta. Käytössä olevat hoitotoimenpiteet ovat lisäksi jatkuvan tieteellisen tarkastelun kohteena. FI 7 FI

8 Viisi voimassa olevaa hoitosuunnitelmaa eivät vastaa yhteisen kalastuspolitiikan vaatimuksia eivätkä toimielinten välisen työryhmän 8 päätelmiä, eikä niitä noudattamalla saavuteta yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita. Nykyisiä monivuotisia suunnitelmia koskevissa tieteellis-teknistaloudellisen kalastuskomitean (STECF) ja Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) arvioissa 9 pääteltiin seuraavasti: Skotlannin länsipuolella elävää silliä koskevan suunnitelman osalta ICES:n vuonna 2015 tekemässä vertailussa todettiin, että yhdistettyihin kantoihin ei sovellettu varosuunnitelmaa. 6aN- ja 6aS/7bc-sillikantojen yhdistetty arvio suoritettiin vuonna Kannat on yhdistetty, koska niiden pitäminen toisistaan erillään kaupallisissa saaliissa tai tutkimuksissa ei ole mahdollista 10. Englannin kanaalin länsiosan merianturaa (kielikampelaa) koskevan suunnitelman (asetus (EY) N:o 509/2007) osalta STECF totesi vuonna 2014, että TAC-rajoitus on suunnitelman ainoa toimiva elementti. STECF päätteli lisäksi, että koska alueen kaikki kalastukset ovat luonteeltaan monilajikalastuksia, STECF katsoo, että kalastuksen tehokkaaseen hoitoon päästään parhaiten laatimalla ja panemalla täytäntöön alueellinen monivuotinen kalastuksenhoitosuunnitelma, koska sen avulla tehostettaisiin kalastuksenhoitoa ja vältettäisiin TACien epätasapainoon liittyvät ongelmat. Pyyntiponnistuksen rajoitusten osalta STECF korosti, että suurinta osaa Englannin kanaalin länsiosassa käytetystä pyyntiponnistuksesta (ilmaistuna kalastukseen käytettyinä kilowattipäivinä) ei säännellä merianturaa koskevalla hoitosuunnitelmalla ja suunnitelman nojalla määrätty pyyntiponnistus ei ole ollut rajoittava yhdellekään laivastolle. Jos pyyntiponnistusta rajoitettaisiin, on mahdollista, että alukset palaisivat rantaan siellä, missä polttoainekustannukset ovat alemmat ja merianturaa esiintyy runsaammin. Tällöin myös alamittaisen punakampelan saaliit saattaisivat kasvaa kasvualueilla suurentuneen pyyntiponnistuksen seurauksena 11. Biskajanlahden merianturaa (kielikampelaa) koskevan suunnitelman (asetus (EY) N:o 388/2006) tavoitteena on kannan elvyttäminen, mutta suunnitelman nojalla ei ole asetettu tavoitteita kestävän enimmäistuoton saavuttamiseksi. Vuonna 2011 STECF kommentoi, että suunnitelma edellyttää uusien biologisten tavoitteiden vahvistamista sitten, kun kanta on elpynyt varovaisuusperiaatteen mukaiselle biomassatasolle (Bpa) 12. Vaikka kanta elpyi kyseiselle tasolle vuonna 2010, tavoitteita ei ole tarkistettu. Kummeliturskan pohjoista kantaa koskevan suunnitelman (asetus (EY) N:o 811/2004) osalta tavoite katsotaan saavutetun, kun kutevan kannan koko pidetään turvallisia biologisia rajoja suurempana kahtena peräkkäisenä vuotena. Näin ollen Monivuotisia suunnitelmia käsitellyt toimielinten välinen työryhmä perustettiin vuonna 2013 käsittelemään toimielinten välisiä kysymyksiä ja sopimaan etenemistavasta helpottaa monivuotisten suunnitelmien laatimista ja käyttöönottoa yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti sekä tarkastelemaan monivuotisiin suunnitelmiin liittyviä kysymyksiä ja selvittämään vaihtoehtoja sopivan etenemistavan löytämiseksi. STECF:n raportteihin, joissa arvioidaan nykyisten monivuotisten suunnitelmien avulla saavutettuja tuloksia, voi tutustua osoitteessa: STECF: Evaluation/scoping of Management plans - Evaluation of the multi-annual plan for the management of Western Channel sole (Regulation EC 509/2007) (STECF-14-04), s. 7 ja 10. STECF: Impact Assessment of Bay of Biscay sole (STECF-11-01), s. 12 FI 8 FI

9 sitä laadittaessa tavoitteena ei varsinaisesti ollut kestävän enimmäistuoton saavuttaminen. Lisäksi ICES on ilmoittanut, että nykyinen elvytyssuunnitelma (asetus (EY) N:o 811/2004) perustuu ennalta varautuviin viitearvoihin, jotka eivät ole enää tarkoituksenmukaisia 13. Samat havainnot pätevät etelänkummeliturskaa ja keisarihummeria koskevaan suunnitelmaan (asetus (EY) N:o 2166/2005), eli sitä ei ole laadittu kestävän enimmäistuoton saavuttamiseksi ja ICES:n mukaan siinä käytetään ennalta varautuvia viitearvoja, jotka eivät ole enää tarkoituksenmukaisia. Vuonna 2010 STECF arvioi, että suunnitelmassa ennakoitu kalastuskuolevuuden väheneminen vuoteen 2006 verrattuna ei ole toteutunut, vaikka säännelty pyyntiponnistus on vähentynyt, operatiivinen pyyntiponnistus (saaliin mukaan painotettu pyyntiponnistus) on kasvanut, koska ponnistus on siirretty pyydyksille, joita käyttäen samalla pyyntiponnistuksella saadaan saaliiksi enemmän kummeliturskaa ja kestävän enimmäistuoton mukaista kuolevuutta ei todennäköisesti saavuteta aiottuun ajankohtaan eli vuoteen 2015 mennessä. Suunnitelmalla ei näin ollen saavuteta sille asetettuja tavoitteita 14. Osa sidosryhmistä on arvostellut merelläolopäiviä koskevaa järjestelmää myös siitä syytä, että sen katsotaan kalakantojen suojelemisen sijasta aiheuttavan kielteisiä vaikutuksia, jotka vahingoittavat ympäristöä esimerkiksi siksi, että kalastusalusten, joilla on rajoitettu määrä kalastuspäiviä, on kalastettava lähellä rannikkoa, jonne nuoret kalat keskittyvät. Vaikutustenarviointi Läntisten vesialueiden monivuotista suunnitelmaa koskeva vaikutustenarviointi on tehty uuden YKP:n ja teknisiä toimenpiteitä koskevien asetusten uudelleenlaatimisen yhteydessä. Uuteen YKP:hen sisältyviä elementtejä ovat muun muassa uusi purkamisvelvoite, kestävän enimmäistuoton (MSY) saavuttamisen määräaika ja alueellistaminen. Tätä taustaa vasten useat raportit, tutkimukset ja sopimukset ovat tarjonneet mainituista seikoista taustatietoja, joihin kuuluvat YKP:n uudistus, purkamisvelvoitteen käyttöönoton vaikutukset, YKP:n sosioekonomiset ulottuvuudet, uuden teknisiä toimenpiteitä koskevan asetuksen laatiminen, sekakalastukseen liittyvät kysymykset EU:ssa, mukaan lukien tukahduttamisvaikutusten poistaminen, uusien monivuotisten suunnitelmien hoitoalueisiin liittyvä pohdinta, kestävää enimmäistuottoa käyttäen tapahtuvaan hoitoon liittyvä pohdinta. Vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin yksityiskohtaisesti kolmea lainsäädäntövaihtoehtoa: Vaihtoehto 1 käytetään yhteisen kalastuspolitiikan nykyisiä, asiaa koskevia sääntöjä, Vaihtoehto 2 laaditaan yksi sekakalastusta koskeva monivuotinen suunnitelma ja STECF: Report of the Sub Group on Management Objectives and Strategies (SGMOS 10-06). Part d) Evaluation of Multi-Annual Plan for hake and Nephrops in areas VIIIc and IXa, s. 6. FI 9 FI

10 Vaihtoehto 3 korvataan nykyiset suunnitelmat usealla sekakalastuksia koskevalla monivuotisella suunnitelmalla. Vaihtoehto 1 kuvastaa nykytilannetta, jossa ei puututa tehokkaasti liikakalastuksen ja tehottoman hallinnon ongelmiin (ks. 1.4 ja 3 kohta). Nykytilanteen ongelmat ovat juuri niitä, joita aloitteella halutaan ratkaista. Tässä vaihtoehdossa ristiriitaiset säännökset jäisivät voimaan, joten siinä ei selvästikään saavutettaisi asetettuja tavoitteita. Vaihtoehto 2 tarkoittaisi yhtä suunnitelmaa, joka kattaa kaikki läntiset vesialueet. Vaihtoehdossa otettaisiin huomioon se, että monet jäsenvaltiot kalastavat sekä luoteisilla että lounaisilla vesialueilla ja että lisäksi monet laivastot kalastavat kummallakin vesialueella. Yksi suunnitelma sallisi edelleen yhteisten suositusten esittämisen yksittäisistä luoteisten vesialueiden tai lounaisten vesialueiden kalastuksista. Lisäksi ehdotuksissa noudatettaisiin sekä luoteisten että lounaisten vesialueiden suhteen mallia, joka on hyväksytty Itämerta koskevassa monivuotisessa suunnitelmassa ja johon odotetaan vielä tarkennuksia Pohjanmerta koskevan monivuotisen suunnitelman mukaisesti. Vaihtoehto 3 tarkoittaisi kahta suunnitelmaa, joista toinen koskisi luoteisia vesialueita ja toinen lounaisia vesialueita. Erona vaihtoehtoon 2 tämä vaihtoehto vastaisi nykyistä aluerakennetta, sillä kyseiset kaksi aluetta kuuluvat luoteisten vesialueiden neuvoa-antavan toimikunnan ja lounaisten vesialueiden neuvoa-antavan toimikunnan toimialueeseen. Samoja alueita ovat käyttäneet luoteisten vesialueiden jäsenvaltioiden ryhmä ja lounaisten vesialueiden jäsenvaltioiden ryhmä laatiessaan poisheittämissuunnitelmia koskevaa yhteistä suositusta. Siten kaksi suunnitelmaa jatkaisivat luonnollisella tavalla poisheittämissuunnitelmien puitteissa tehtyä työtä eri kalastusten hoitoa koskevien vaatimusten arvioimiseksi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden toteuttamisen näkökulmasta (purkamisvelvoitteen täytäntöönpano ja kestävän enimmäistuoton saavuttaminen). Vaikka sekä vaihtoehto 2 että vaihtoehto 3 arvioitiin vaihtoehtoa 1 (perustaso) paremmiksi, Vaihtoehto 2 eli yksi sekakalastusta koskeva monivuotinen suunnitelma kaikille läntisille vesialueille arvioitiin aiemmassa analyysissä parhaaksi seuraavien kriteerien osalta: Vaikuttavuus ja tehokkuus Hallinnollisen rasitteen vähentäminen Yhteisen kalastuspolitiikan yleisten päätavoitteiden saavuttaminen Vakautta ja ennustettavuutta lisäävä kalastuksenhoidon kehys. Lisäksi yksi hoitosuunnitelma yksinkertaistaa oikeudellista kehystä ja vähentää jäsenvaltioiden ja toimialan hallinnollista rasitetta. Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen Vaikka tämä suunnitelma ei liity REFIT-ohjelmaan, suunnitelman avulla vähennetään hallintotaakkaa, sillä sen on tarkoitus korvata viisi tähän suunnitelmaan yhdistettävää asetusta. Lisäksi sillä lakkautetaan monimutkainen merelläolopäivien järjestelmä, jonka hallinnointiin ja seurantaan on tarvittu hallinnollisia lisäresursseja. Nykyisestä järjestelmästä aiheutuu merkittäviä taloudellisia kustannuksia yrityksille, erityisesti pk-yrityksille. Näiden tappioiden syynä on monimutkainen sääntely, ja niiltä vältytään tulevaisuudessa (yksinkertaistamisen suorat edut). Kestävä hyödyntäminen parantaa kannattavuutta ja siten taloudellista suorituskykyä. Kalastajat voivat päättää vapaammin, FI 10 FI

11 missä ja milloin he kalastavat. Pyyntiponnistusjärjestelmän poistaminen vähentää paitsi toimialan hallinnollista rasitetta, kuten raskasta raportointia, myös raportteja käsittelevien ja seuraavien kansallisten viranomaisten rasitetta. Skotlannin länsipuolella elävää silliä koskeva hoitosuunnitelma, josta säädetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1300/2008, kumotaan. Suunnitelma on nyt vanhentunut asianomaisia kantoja koskevan tieteellisen käsityksen muuttumisen seurauksena. Ei sovelleta Perusoikeudet 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Ei talousarviovaikutuksia. 5. LISÄTIEDOT Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt Suunnitelman mukaan sen vaikutuksia kyseessä oleviin kantoihin arvioidaan säännöllisesti tieteellisten lausuntojen perusteella. On erittäin tärkeää määritellä tarkoituksenmukainen ajanjakso kyseistä arviointia varten. Sen puitteissa on voitava hyväksyä ja toteuttaa alueellistettuja toimenpiteitä sekä osoittaa, miten ne vaikuttavat kantoihin ja kalastukseen. Lisäksi siinä on otettava huomioon tieteellisten elinten työskentelymenetelmät ja niiden säännölliset viitearvioinnit. Viime aikoina ei ole voitu antaa tieteellisiä lausuntoja, sillä tietoja tai suuntauksia puuttui, kun kyseessä oli kolmen vuoden arviointijakso. Sen vuoksi suunnitelmaa olisi arvioitava viiden vuoden välein. Tältä osin on huomautettava, että suunnitelman vaikutusten säännöllinen arviointi ei estä lainsäätäjiä muuttamasta suunnitelmaa, mikäli kehitys sitä edellyttää. Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset Kalavarojen säilyttämistä koskevan YKP:n yleistavoitteen mukaisesti ja ottaen erityisesti huomioon perusasetuksen 9 ja 10 artikla, joissa edellytetään monivuotisten suunnitelmien laatimista, suunnitelman pääelementit ovat seuraavat: Suunnitelman soveltamisala käsittää läntisten vesialueiden pohjakalakannat, mukaan lukien syvänmeren kalakannat, sekä näitä kantoja hyödyntävät kalastukset. Suunnitelma kattaa myös purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon ja teknisten toimenpiteiden toteutuksen kaikkien kantojen ja niitä hyödyntävien kalastusten osalta läntisillä vesialueilla. Päämäärät ja tavoitteet (saavutetaan kestävän enimmäistuoton periaatteen mukaiset kalastuskuolevuuden tasot). Perusasetuksen 10 artiklan mukaan tavoitteiden on oltava arvioitavissa määrällisesti. Ehdotetut tavoitteet ilmoitetaan ICES:n suositusten mukaisesti kalastuskuolevuuden vaihteluväleinä F MSY -arvon perusteella. Nämä F MSY - arvon vaihteluvälit mahdollistavat kyseisten kantojen hoitamisen kestävän enimmäistuoton pohjalta, ja niiden ansiosta voidaan tehdä mukautuksia tieteellisten lausuntojen muuttuessa ja samalla säilyttää mahdollisimman hyvä ennustettavuus. Säilyttämisen viitearvot, jotka ilmaistaan tonneissa kutukannan biomassana tai lukumääräisesti runsautena, sisältyvät monivuotiseen suunnitelmaan, ja ne määrittelee ICES, tavallisesti tekemänsä vertailuanalyysin perusteella. Jos FI 11 FI

12 kutukannan biomassaa tai runsautta koskevaa lausuntoa ei ole, toimenpiteisiin on ryhdyttävä, kun kanta on tieteellisen lausunnon mukaan uhanalainen. Suojatoimenpiteet ja erityiset säilyttämistoimenpiteet liittyvät säilyttämisen viitearvoihin. Jos tieteelliset lausunnot osoittavat, että jokin kyseessä olevista kannoista on viitearvoa pienempi, kannan TACia on pienennettävä. Tätä toimenpidettä voidaan täydentää tarvittaessa esimerkiksi teknisillä toimenpiteillä tai komission tai jäsenvaltion hätätoimenpiteillä. Alueellistamisen puitteissa hyväksyttävät purkamisvelvoitteeseen liittyvät säännökset ovat tarpeen velvoitteen panemiseksi täytäntöön täysimääräisesti. Lisäksi ne muodostavat oikeusperustan mahdollisille tuleville korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuville poikkeuksille tai de minimis -poikkeuksille, tieteellisten lausuntojen mukaisesti. FI 12 FI

13 2018/0074 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS läntisten vesialueiden ja niiden lähivesialueiden kalakantoja koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, Itämerta koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta annetun asetuksen (EU) 2016/1139 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007 ja (EY) N:o 1300/2008 kumoamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 15, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Joulukuun 10 päivänä 1982 tehdyssä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, jossa unioni on sopimuspuolena, vahvistetaan luonnonvarojen säilyttämistä koskevia velvoitteita, muun muassa velvoite pitää hyödynnettävät kannat sellaisilla tasoilla, joilla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto (MSY), tai palauttaa ne tällaisille tasoille. (2) New Yorkissa vuonna 2015 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa unioni ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat sääntelemään vuoteen 2020 mennessä tehokkaasti pyyntiä ja tekemään lopun liikakalastuksesta, laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta sekä tuhoisista kalastuskäytännöistä ja panemaan täytäntöön tieteeseen perustuvia hoitosuunnitelmia kalakantojen elvyttämiseksi mahdollisimman nopeasti vähintään sellaisille tasoille, joilla voidaan saavuttaa näiden kantojen biologisten ominaisuuksien mukainen kestävä enimmäistuotto. (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/ vahvistetaan yhteisen kalastuspolitiikan, jäljempänä YKP, säännöt unionin kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. YKP:n olisi edistettävä meriympäristön suojelua, kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien lajien kestävää hoitoa ja erityisesti ympäristön hyvän EUVL C,, s.. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, , s. 22). FI 13 FI

14 tilan saavuttamista vuoteen 2020 mennessä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY 17 1 artiklan 1 kohdassa säädetään. (4) Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteina on muun muassa varmistaa, että kalastus ja vesiviljely ovat ekologisesti kestäviä pitkällä aikavälillä, soveltaa kalastuksenhoitoon ennalta varautuvaa lähestymistapaa ja ottaa kalastuksenhoidossa käyttöön ekosysteemilähtöinen toimintatapa. (5) YKP:n tavoitteiden saavuttamiseksi olisi hyväksyttävä, tarpeen mukaan yhdistelminä, säilyttämistoimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi monivuotiset suunnitelmat, tekniset toimenpiteet ja kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen ja jakaminen. (6) Monivuotisten suunnitelmien olisi perustuttava asetuksen (EU) N:o 1380/ ja 10 artiklan mukaisesti tieteellisiin, teknisiin ja taloudellisiin lausuntoihin. Mainittujen säännösten mukaisesti suunnitelmaan olisi sisällyttävä tavoitteita, määrällisiä tavoitteita selvine aikarajoineen, säilyttämisen viitearvoja, suojatoimenpiteitä ja teknisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tahattomien saaliiden välttäminen ja vähentäminen. (7) Parhailla käytettävissä olevilla tieteellisillä lausunnoilla tarkoitetaan julkisesti saatavilla olevia tieteellisiä lausuntoja, jotka tukeutuvat uusimpiin ajantasaisiin tieteellisiin tietoihin ja menetelmiin ja jotka kansainvälisellä tai unionin tasolla tunnustettu riippumaton tieteellinen elin on antanut tai arvioinut. (8) Komission olisi saatava parhaat käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot kannoista, joita monivuotinen suunnitelma koskee. Ne saadakseen se tekee Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) kanssa yhteisymmärryspöytäkirjoja. ICES:n antaman tieteellisen lausunnon olisi perustuttava tähän monivuotiseen suunnitelmaan, ja siinä olisi ilmoitettava erityisesti F MSY -arvon vaihteluvälit ja biomassan viitearvot eli kestävän enimmäistuoton B trigger - ja B lim -arvot. Kyseiset arvot olisi ilmoitettava asianomaista kantaa koskevassa lausunnossa ja tapauksen mukaan missä tahansa muussa julkisesti saatavilla olevassa tieteellisessä lausunnossa, esimerkiksi ICES:n antamissa sekakalastuksia koskevissa lausunnoissa. (9) Neuvoston asetuksissa (EY) N:o 811/ , (EY) N:o 2166/ , (EY) N:o 388/ , (EY) N:o 509/ , (EY) N:o 1300/ ja (EY) N:o 1342/ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, , s. 19). Neuvoston asetus (EY) N:o 811/2004, annettu , pohjoisen kummeliturskakannan elvytystoimenpiteistä (EUVL L 150, , s. 1). Neuvoston asetus (EY) N:o 2166/2005, annettu 20 päivänä joulukuuta 2005, etelänkummeliturska- ja keisarihummerikantojen elvytystoimenpiteistä Cantabrian merellä ja Iberian niemimaan länsipuolella sekä kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla annetun asetuksen (EY) N:o 850/98 muuttamisesta (EUVL L 345, , s. 5). Neuvoston asetus (EY) N:o 388/2006, annettu 23 päivänä helmikuuta 2006, monivuotisen suunnitelman vahvistamisesta kielikampelakannan kestäväksi hyödyntämiseksi Biskajanlahdella (EUVL L 65, , s. 1). Neuvoston asetus (EY) N:o 509/2007, annettu 7 päivänä toukokuuta 2007, monivuotisen suunnitelman vahvistamisesta kielikampelakannan kestäväksi hyödyntämiseksi Englannin kanaalin länsiosassa (EUVL L 122, , s. 7). Neuvoston asetus (EY) N:o 1300/2008, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, Skotlannin länsipuolisen alueen sillikannan ja mainittua kalakantaa hyödyntävien kalastusten monivuotisesta suunnitelmasta (EUVL L 344, , s. 6). FI 14 FI

15 vahvistetaan säännöt seuraavien kantojen hyödyntämistä varten: kummeliturskan pohjoinen kanta, kummeliturska ja keisarihummeri Cantabrian merellä ja Iberian niemimaan länsipuolella, meriantura (kielikampela) Biskajanlahdella, meriantura (kielikampela) Englannin kanaalin länsiosassa, silli Skotlannin länsipuolella ja turska Kattegatissa, Pohjanmerellä Skotlannin länsipuolella ja Irlanninmerellä. Näitä ja muita pohjakalakantoja pyydetään sekakalastuksissa. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa yksi monivuotinen suunnitelma, jossa otetaan huomioon kyseiset tekniset vuorovaikutussuhteet. (10) Lisäksi kyseistä monivuotista suunnitelmaa olisi sovellettava pohjakalakantoihin ja niiden kalastuksiin läntisillä vesialueilla, joihin kuuluvat luoteiset ja lounaiset vesialueet. Näihin kantoihin kuuluvat sellaiset turskakalat, kampelakalat ja rustokalalajit sekä keisarihummeri (Nephrops norvegicus), jotka elävät vesialueen pohjalla tai lähellä pohjaa. (11) Joitakin pohjakalakantoja hyödynnetään sekä läntisillä vesialueilla että niiden lähivesialueilla. Sen vuoksi suunnitelmaan sisältyvien, pääasiassa läntisillä vesialueilla hyödynnettäviä kantoja koskeviin tavoitteisiin ja suojatoimenpiteisiin liittyvien säännösten soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että se kattaa myös kyseiset läntisten vesialueiden ulkopuolella olevat alueet. Lisäksi on tarpeen vahvistaa tavoitteet ja suojatoimenpiteet läntisillä vesialueilla esiintyville, pääasiassa läntisten vesialueiden ulkopuolella hyödynnettäville kannoille monivuotisissa suunnitelmissa, jotka koskevat niitä läntisten vesialueiden ulkopuolella olevia alueita, joilla kyseisiä kantoja ensisijassa hyödynnetään, laajentamalla asianomaisten monivuotisten suunnitelmien soveltamisalaa siten, että se kattaa myös läntiset vesialueet. (12) Monivuotisen suunnitelman maantieteellisen soveltamisalan olisi perustuttava kantojen maantieteelliseen jakautumiseen, joka ilmoitetaan viimeisimmässä ICES:n kannoista antamassa tieteellisessä lausunnossa. Monivuotisessa suunnitelmassa esitettyä kantojen maantieteellistä jakautumista on ehkä myöhemmin tarpeen muuttaa paremman tieteellisen tiedon tai kantojen vaeltamisen vuoksi. Sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla tarkistetaan monivuotisessa suunnitelmassa esitettyä kantojen maantieteellistä jakautumista, jos ICES:n antaman tieteellisen lausunnon mukaan asianomaisten kantojen maantieteellisessä jakautumisessa on tapahtunut muutos. (13) Jos myös kolmannet maat hyödyntävät yhteisesti tärkeitä kantoja, unionin olisi pyrittävä varmistamaan kyseisten kolmansien maiden kanssa, että kantoja hoidetaan kestävällä tavalla, joka on yhdenmukainen asetuksessa (EU) N:o 1380/2013, erityisesti sen 2 artiklan 2 kohdassa, sekä tässä asetuksessa säädettyjen tavoitteiden kanssa. Jos muodolliseen yhteisymmärrykseen ei päästä, unionin olisi pyrittävä kaikin tavoin saamaan aikaan yhteisiä järjestelyjä tällaisten kantojen kalastusta varten, jotta kestävä hoito olisi mahdollista, ja edistämään siten unionin toimijoiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä. (14) Tällä suunnitelmalla olisi pyrittävä edistämään yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja erityisesti edistämään pyynnin kohteena olevien kantojen kestävän enimmäistuoton saavuttamista ja ylläpitämistä panemalla täytäntöön purkamisvelvoite saalisrajoitusten alaisten pohjakalakantojen osalta, edistämällä kalastustoiminnasta 23 Neuvoston asetus (EY) N:o 1342/2008, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, turskakantoja ja turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta ja asetuksen (EY) N:o 423/2004 kumoamisesta (EUVL L 348, , s. 20). FI 15 FI

16 riippuvaisten kohtuullista elintasoa ottaen huomioon rannikkokalastus ja sosioekonomiset näkökohdat. Siinä olisi myös sovellettava kalastuksenhoitoon ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa, jotta kalastustoiminnan kielteiset vaikutukset meriekosysteemiin voitaisiin minimoida. Suunnitelman olisi oltava yhdenmukainen unionin ympäristölainsäädännön kanssa, erityisesti ympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2020 mennessä koskevan tavoitteen (direktiivin 2008/56/EY mukaisesti) sekä direktiivin 2009/147/EY ja neuvoston direktiivin 92/43/ETY tavoitteiden kanssa. Tässä suunnitelmassa olisi myös täsmennettävä yksityiskohdat purkamisvelvoitteen panemiseksi täytäntöön läntisiin vesialueisiin kuuluvilla unionin vesillä niiden lajien, joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan nojalla, kaikkien kantojen osalta. (15) Asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 4 kohdan mukaan kalastusmahdollisuudet on määriteltävä sen 2 artiklan 2 kohdassa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti ja monivuotisissa suunnitelmissa vahvistettuja tavoitteita, aikarajoja ja marginaaleja noudattaen. (16) On aiheellista vahvistaa kestävän enimmäistuoton (MSY) saavuttamisen ja ylläpitämisen tavoitetta vastaava kalastuskuolevuustavoite (F) niiden arvojen vaihteluväleinä, joissa kestävä enimmäistuotto MSY(F MSY ) voidaan saavuttaa. Näitä parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin perustuvia vaihteluvälejä tarvitaan, jotta voidaan joustavasti ottaa huomioon tieteellisten lausuntojen kehitys, edistää purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa ja ottaa huomioon sekakalastusten ominaispiirteet. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) olisi laskettava F MSY -arvon vaihteluvälit, eritoten määräajoin annettavissa saaliita koskevissa lausunnoissaan. Tämän suunnitelman pohjalta vaihteluvälit johdetaan siten, että niistä aiheutuu pitkän aikavälin tuottoon enintään 5 prosentin vähennys kestävään enimmäistuottoon verrattuna 24. Vaihteluvälin yläraja asetetaan siten, että todennäköisyys kannan alenemisesta biomassan viiteraja-arvoa B lim pienemmäksi on enintään 5 prosenttia. Tämä yläraja noudattaa myös ICES:n ns. neuvontasääntöä, jonka mukaan kutukannan biomassan tai runsauden ollessa heikko F alennetaan arvoon, joka ei ylitä ylärajaa, joka on yhtä suuri kuin F MSY -pistearvo kerrottuna kutukannan biomassalla tai runsaudella TAC-vuonna jaettuna MSY B trigger -arvolla. ICES käyttää tällaista tarkastelua ja kyseistä neuvontasääntöä, kun se antaa tieteellisiä lausuntoja kalastuskuolevuudesta ja saalisvaihtoehdoista. (17) Kalastusmahdollisuuksien määrittelemiseksi olisi F MSY -arvon vaihteluväleille vahvistettava yläraja normaalikäyttöä varten ja edellyttäen, että kyseisen kannan tilan katsotaan olevan hyvä, yläraja tiettyjä tapauksia varten. Kalastusmahdollisuudet olisi voitava asettaa ylärajaan asti vain, jos se on tieteellisten lausuntojen tai tieteellisen näytön perusteella tarpeen tässä asetuksessa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi sekakalastuksessa tai jos se on tarpeen lajien sisäisestä tai niiden välisestä vuorovaikutuksesta kannalle aiheutuvan haitan välttämiseksi taikka kalastusmahdollisuuksien vuotuisten vaihtelujen rajoittamiseksi. (18) Niiden kantojen osalta, joille kestävään enimmäistuottoon liittyvät tavoitteet ovat saatavilla, ja suojatoimenpiteiden soveltamista varten on tarpeen vahvistaa säilyttämisen viitearvot, jotka ilmaistaan kalakannoilla kutukannan biomassan triggertasoina ja keisarihummerilla runsauden trigger-tasoina. 24 EU:n pyyntö ICES:lle F MSY -arvon vaihteluvälien ilmoittamisesta tiettyjen ICES-suuralueilla 5 10 elävien kantojen osalta. FI 16 FI

17 (19) Olisi suunniteltava asianmukaiset suojatoimenpiteet siltä varalta, että kannan koko laskee edellä mainittuja tasoja pienemmäksi. Suojatoimenpiteisiin olisi sisällyttävä kalastusmahdollisuuksien vähentämistä sekä erityisiä säilyttämistoimenpiteitä, kun korjaavat toimet ovat tieteellisten lausuntojen mukaan tarpeen. Näitä toimenpiteitä olisi tarvittaessa täydennettävä kaikilla muilla toimenpiteillä, kuten asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan mukaisilla komission toimenpiteillä tai asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan mukaisilla jäsenvaltioiden toimenpiteillä. (20) Keisarihummerin suurimmat sallitut saaliit (TACit) läntisillä vesialueilla olisi voitava vahvistaa kutakin toiminnallista yksikköä ja kyseisellä TAC-alueella toiminnallisten yksiköiden ulkopuolelle sijoittuvia tilastoruutuja varten määritettyjen saalisrajoitusten summana. Tämä ei kuitenkaan estä toteuttamasta toimenpiteitä yksittäisten toiminnallisten yksiköiden suojelemiseksi. (21) Alueellisen lähestymistavan soveltamiseksi meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen ja hyödyntämiseen on aiheellista säätää mahdollisuudesta toteuttaa teknisiä toimenpiteitä läntisillä vesialueilla kaikkien kantojen osalta. (22) Silloin, kun neuvoston on otettava huomioon virkistyskalastuksen suuri merkitys tietyn kannan kalastusmahdollisuuksien yhteydessä, sen olisi voitava vahvistaa kaupallisille saaliille TAC, jossa otetaan huomioon virkistyskalastuksen saalismäärä, ja/tai toteuttaa muita virkistyskalastusta rajoittavia toimenpiteitä, kuten asettaa saalisrajoja tai määrätä kalastuskieltoaikoja. (23) Asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 1 kohdassa säädetyn purkamisvelvoitteen noudattamiseksi suunnitelmassa olisi määrättävä ylimääräisistä hoitotoimenpiteistä, jotka olisi täsmennettävä asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan mukaisesti. (24) Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, yhteisten suositusten toimittamiselle olisi vahvistettava määräaika, kuten asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 edellytetään. (25) Asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 3 kohdan mukaisesti olisi vahvistettava säännökset, joiden nojalla komissio voi määräajoin arvioida tieteellisten lausuntojen pohjalta tämän asetuksen soveltamisen riittävyyttä ja vaikuttavuutta. Suunnitelmaa olisi arvioitava viimeistään... [viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta) ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Kyseinen ajanjakso mahdollistaa purkamisvelvoitteen täysimääräisen täytäntöönpanon ja alueellistettujen toimenpiteiden hyväksymisen ja toteutuksen ja niiden vaikutusten näkymisen kannoissa ja kalastuksessa. Se on myös tieteellisten elinten vaatima vähimmäisaika. (26) Teknisen ja tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi oikea-aikaisesti ja oikeasuhteisesti sekä tiettyjen toimenpiteiden joustavuuden varmistamiseksi ja niiden kehittymisen mahdollistamiseksi komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen täydentämistä korjaavien toimenpiteiden ja purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 25 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki 25 EUVL L 123, , s. 1. FI 17 FI