Ehdotus NEUVOSTON ASETUS

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2012) 608 final 2012/0292 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS EU:n alusten käytettävissä olevien, kansainvälisten neuvottelujen alaan tai sopimusten soveltamisalaan kuulumattomien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2013 FI FI

2 PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Perustelut ja tavoitteet Kaikilla kalastusmahdollisuudet vahvistavilla asetuksilla on rajoitettava kalakantojen hyödyntäminen yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) yleisten tavoitteiden mukaisille tasoille. Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 vahvistetaan tältä osin tavoitteet, joihin saalis- ja pyyntiponnistusrajoitusten vuosittaisilla ehdotuksilla pyritään. Näin pyritään varmistamaan, että unionin kalastus on ekologisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävällä pohjalla. Kalastusmahdollisuudet vahvistetaan vuosittain toteutettavalla hallinnointimenettelyllä (syvänmerenlajien osalta se toteutetaan joka toinen vuosi). Tämä ei kuitenkaan estä ottamasta käyttöön pitkän aikavälin hoitoon perustuvia lähestymistapoja. Unioni on edistynyt tässä suhteessa hyvin, ja kaupallisesti tärkeimpiin kantoihin sovelletaan nykyisin monivuotisia hoitosuunnitelmia, joita vuotuisten TACien ja pyyntiponnistuksen enimmäistasojen on noudatettava. Soveltamisala Tämä ehdotus kattaa ne Atlantin ja Pohjanmeren kannat, joiden osalta unioni päättää itsenäisesti, kuinka paljon kantaa voidaan hyödyntää. Kalastusmahdollisuuksia, jotka perustuvat alueellisiin kalastuksenhoitojärjestöihin tai joista sovitaan neuvotteluissa Norjan tai muiden kolmansien maiden kanssa (jaetut kannat), käsitellään myöhemmin tänä vuonna, kun asianomaisten kansainvälisten neuvottelujen tulokset ovat saatavilla. Kantojen tila Komissio on julkaissut seitsemänä vuonna tiedonannon, jossa tarkastellaan tilannetta, johon kalastusmahdollisuuksia koskevien ehdotusten on vastattava. Tämänvuotisessa komission tiedonannossa vuoden 2013 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta (COM(2012) 278 lopullinen) esitetään yleiskatsaus kantojen tilasta vuonna 2011 annetuissa tieteellisissä lausunnoissa esitettyjen havaintojen pohjalta. Tiedonannon mukaan 65 prosenttia EU:n vesien kalakannoista on arvioimatta perinpohjaisesti. Tiedonannossa tuodaan esiin myös se huolestuttava seikka, että turvallisten biologisten rajojen sisällä olevien kalakantojen osuus on pienentynyt. Joitakin myönteisiäkin suuntauksia on havaittu: ne kannat, joiden tilaa on arvioitu, näyttävät olevan paranemassa, vaikkakin hitaasti. Atlantilla ja sen lähialueilla liikakalastettujen kantojen osuus on laskenut lähes puoleen, 94 prosentista (vuonna 2004) 47 prosenttiin. Tieteelliset lausunnot riippuvat ensisijaisesti käytettävissä olevista tiedoista. Ainoastaan sellaisia kantoja, joista on riittävästi luotettavaa tietoa, voidaan arvioida perusteellisesti siten, että esitetään kokoarvioita ja ennuste siitä, miten kannat reagoivat erilaisiin hyödyntämisskenaarioihin (tätä sanotaan vaihtoehtoisia saalismääriä koskevaksi taulukoksi). Tällaisissa tapauksissa tieteellisissä lausunnoissa pystytään arvioimaan mitä kalastusmahdollisuuksien mukautuksia tarvitaan, jotta asianomaista kantaa voidaan hyödyntää tasoilla, jotka tuottavat kestävän enimmäistuoton (nk. kestävää enimmäistuottoa koskevat lausunnot). Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) antoi kesäkuun alussa 2012 vuotuisen tieteellisen lausuntonsa, joka kattaa suurimman osan tämän ehdotuksen kohteena olevista kalakannoista. FI 2 FI

3 Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) tarkasteli lausuntoa kesän täysistunnossaan heinäkuuta. Lausunto osoittaa, että sekä kantoja koskeva tietämys että tieteellisten laitosten kyky arvioida niitä ovat huomattavasti parantuneet. Tämän ehdotuksen kohteena olevan 83 kalakannan osalta tietopohjan paranemista osoittaa se, että kun 55 kalakannasta oli viime vuonna tietojen riittämättömyyden vuoksi saatavilla ainoastaan laatunäkökohtiin perustuvia lausuntoja, niistä on kahdeksasta nyt käytettävissä kestävää enimmäistuottoa koskeva lausunto. Edelleen 24 kannasta on nyt laadittu määrällisiä tietoja sisältäviä lausuntoja, joissa on hyödynnetty saatavilla olevia tietoja, indikaattoreita ja suuntauksia. Toisin sanoen tilanteet, joissa tietoa on huonosti saatavilla, ovat vähentyneet huomattavasti tänä vuonna. Tämä johtuu osittain tiedonsaannin puutteiden korjaamiseksi toteutetuista toimista, joihin myös sidosryhmät ovat osallistuneet, ja osittain siitä, että tutkijat itse ovat kehittäneet menetelmiä saatavilla olevien tietojen hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Myös niiden tämän ehdotuksen kattamien kalakantojen lukumäärä, joista on laadittu kestävää enimmäistuottoa koskeva lausunto, on kasvanut merkittävästi: niitä on nyt 20 eli neljäsosa kaikista tämän ehdotuksen kohteena olevista kannoista. Tämä luku on lähes kaksinkertaistanut viime vuoteen nähden (12 kantaa). Kyseessä on huomattava parannus, sillä tieteellisten lausuntojen saatavuus on tärkeää pyrittäessä varmistamaan EU:n vesien kalavarojen hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla tänä vuonna, ja ottaen myös huomioon, että tähän kalakantaryhmään kuuluvat myös kaupallisesti arvokkaimmat lajit, kuten kummeliturska, turska, merikortti, meriantura, lasikampelat, kolja sekä keisarihummeri. Ehdotetut kalastusmahdollisuudet noudattavat komissiolle kantojen tilan suhteen toimitettuja tieteellisiä lausuntoja, joita on käytetty vuoden 2013 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta annetussa komission tiedonannossa (COM(2012)278 lopullinen) kuvaillulla tavalla. Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Ehdotetut toimenpiteet on suunniteltu yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden ja sääntöjen mukaisesti, ja ne ovat yhdenmukaisia kestävää kehitystä koskevan unionin politiikan kanssa. 2. INTRESSITAHOJEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET Intressitahojen kuuleminen a) Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista Komissio on kuullut sidosryhmiä, erityisesti alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, sekä jäsenvaltioita lähestymistavasta, jota se esitti kalastusmahdollisuuksia koskeviin eri ehdotuksiinsa, vuoden 2013 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta annetun komission tiedonannon pohjalta. Lisäksi komissio on noudattanut yhteisön kalastuksenhoitoa koskevan kuulemismenettelyn parantamisesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille annetussa komission tiedonannossa (KOM(2006) 246 lopullinen) esitettyjä suuntaviivoja. Tässä tiedonannossa vahvistetaan ns. aikaistamismenettelyn periaatteet. Komissio laati aikaistamismenettelyn yhteydessä seuraavat kaksi kuulemisasiakirjaa tämän ehdotuksen kannalta merkityksellisistä kysymyksistä: FI 3 FI

4 Meribassi: mahdollisuus ottaa käyttöön uusi meribassin (Dicentrarchus labrax) TAC ottaen huomioon tämän lajin 1990-luvun alusta kasvanut pyynti sekä sen runsautta koskevien tietojen epävarmuus tiettyjen alueiden suhteen. Kampelakaloja koskeva raportointi: tieteellisten lausuntojen mukaan Pohjanmeren kolmen kampelaryhmän (hietakampela ja kampela, pikkupääkampela ja mustaeväkampela, piikkikampela ja silokampela) yhdistetyille TACeille saattaisi olla aiheellista ottaa käyttöön erilliset hallinnointitoimenpiteet. Nämä aikaistamismenettelyyn liittyvät asiakirjat toimitettiin jäsenvaltioille palautteen antamista varten. Lisäksi komissio järjesti syyskuussa 2012 sidosryhmille tilaisuuden, jossa esiteltiin ja käsiteltiin tieteellisten lausuntojen tuloksia ja keskeisiä vaikutuksia. b) Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon Aikaistamismenettelyssä keskitytään teknisiin näkökohtiin. Edellä mainitussa kalastusmahdollisuuksia koskevassa komission kuulemisessa saadut vastaukset puolestaan kuvastavat jäsenvaltioiden ja sidosryhmien näkemyksiä arviosta, jonka komissio on laatinut kalavarojen tilasta, ja siitä, miten voidaan varmistaa asianmukainen hoitoratkaisu. Jäsenvaltiot Jäsenvaltiot ilmaisivat tyytyväisyytensä eräisiin komission järjestämässä kuulemisessa esiin tulleisiin myönteisiin seikkoihin mutta korostivat samalla, että kestävän enimmäistuoton tavoitteeseen olisi pyrittävä asteittain (vuotta 2015 pidetään edelleen tavoitteena, mutta ei välttämättä kaikkien kantojen osalta) ja että niiden kantojen osalta, joita säännellään monivuotisilla hoitosuunnitelmia, näitä sunnitelmia on todellakin noudatettava. Kun kyseessä ovat kannat, joista tieteellistä lausuntoa ei ole saatavilla tai se on puutteellinen, jäsenvaltiot kannattavat tapauskohtaista lähestymistapaa tai TAC-tasojen säilyttämistä entisellään. Lounaisten vesialueiden toimikunta (SWWRAC) SWWRAC antoi hyväksyntänsä tieteelliselle työlle, jonka ansiosta voitiin laatia määrälliset lausunnot kannoista, joista ei ole saatavilla populaatiota koskevia arvioita. SWWRAC kannattaa edelleen monivuotisten hoitosuunnitelmien laatimista ja suosittaa sidosryhmien osallistumista prosessin kaikkiin vaiheisiin. Se ilmaisi huolensa kalastusmahdollisuuksien vahvistamisessa sovellettavan menetelmän epätarkkuudesta, kun kyseessä ovat kannat, joita koskevat tiedot ovat puutteelliset tai joista ei ole saatavilla tieteellistä lausuntoa. SWWRAC myös korosti sosioekonomisten vaikutusten huomioon ottamisen merkitystä vuoden 2013 kalastusmahdollisuuksia vahvistettaessa ja totesi, että vaikka se puoltaakin kestävää enimmäistuottoa koskevan tavoitteen saavuttamista vuoteen 2015 mennessä, tätä määräaikaa olisi mahdollisuuksien mukaan voitava siirtää, jotta siihen liittyvät kielteiset sosioekonomiset vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset. Luoteisten vesialueiden toimikunta (NWWRAC) NWWRAC pani tyytyväisenä merkille komission järjestämässä kuulemisessa havaitun seikan, jonka mukaan niiden kantojen, joista on saatavilla luotettavia tieteellisiä lausuntoja, yleinen tilanne on parantunut. NWWRAC olisi kuitenkin toivonut perusteellisemman sosioekonomisen analyysin toteuttamista. Tieteellisten lausuntojen osalta NWWRAC vaatii selkeämpää tietoa ICESin varomarginaalin soveltamisesta kantoihin, joita koskevat tieteelliset tiedot ovat puutteelliset tai joista ei ole saatavilla tieteellistä lausuntoa. NWWRAC ilmasi huolensa siitä, miten kyseinen FI 4 FI

5 menetelmä vaikuttaa komission ehdottamiin TAC-tasoihin vuodeksi Se suhtautuu epäillen siihen, miten käytännössä pystytään saavuttamaan sellaiset kalastuskuolevuuden tasot, joilla kantoja on mahdollista hyödyntää kestävän enimmäistuoton mukaisesti. NWWRAC katsoo, että tähän tavoitteeseen päästään parhaiten teknisillä toimenpiteillä ja valikoivuuden lisäämisellä pyyntiponnistuksen tai kiintiöiden alentamisen sijaan. Monivuotisten hoitosuunnitelmien osalta NWWRAC muistuttaa, että se on avustanut ICESia Skotlannin läntisten vesien koljaa koskevan suunnitelman laatimisessa ja tarkastelee parhaillaan pohjakalalajien sekakalastuksen mahdollisuuksia Skotlannin länsipuolisen alueen sekä Kelttien- ja Irlanninmeren vesillä. Pelagisten kantojen alueellinen neuvoa-antava toimikunta (PELRAC) PELRAC ei antanut suoraa palautetta komission kuulemisen yhteydessä, mutta se on vuoden 2012 aikana määritellyt kantansa toiminta-alueeseensa kuuluvien kalakantojen suhteen (karjukala, silli, piikkimakrillin eteläinen kanta, mustakitaturska). PELRAC esittää hoitosuunnitelmien laatimista kyseisille kannoille yhteistyössä ICESin ja STECF:n kanssa. Pohjanmeren toimikunta (NSRAC) NSRAC piti komission kuulemisasiakirjaa parannuksena edellisiin vuosiin nähden ja suhtautui myönteisesti komission pyrkimykseen noudattaa TACien vahvistamisessa uutta lähestymistapaa silloin, kun määrällistä lausuntoa ei ole saatavilla tai kun kalakantaa koskevat tiedot ovat puutteellisia. Näistä myönteisistä seikoista huolimatta NSRAC oli myös sitä mieltä, että ehdotuksen teksti oli joiltakin osin sävyltään tai muotoilultaan liian pessimistinen. Komissio on ottanut kaikki edellä mainitut kannanotot huomioon ja pyrkinyt sisällyttämään ne ehdotukseensa siinä määrin, kuin se on kalastusmahdollisuuksista annettavan neuvoston asetuksen luonteen mukaista. Asiantuntijatiedon käyttö Komission käyttämänä menettelynä oli kuulla kahta merkittävää asiantuntijaorganisaatiota. Ne ovat ICES, joka on kansainvälinen riippumaton tieteellinen elin, ja STECF. ICESiltä saatu lausunto perustuu sen tutkijoiden kehittämään lausuntojärjestelmään, jota käytetään komission kanssa sovitun yhteistyöpöytäkirjan mukaisesti. STECF antaa lausuntonsa komissiolta saamansa toimeksiannon perusteella. a) Tiivistelmä saaduista ja huomioon otetuista asiantuntijalausunnoista Unionin perimmäisenä tavoitteena on saattaa kalakannat tasoille, joilla niitä on mahdollista hyödyntää kestävän enimmäistuoton mukaisesti. On päätettävä, miten varmistetaan tämän tavoitteen saavuttaminen viimeistään vuonna Unioni sitoutui tähän tavoitteeseen hyväksyessään Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyn kestävän kehityksen huippukokouksen päätelmät ja kyseisen huippukokouksen toimeenpanosuunnitelman. Ensimmäiseksi on tarkasteltava, onko tavoite käytännössä mahdollista saavuttaa. Jos tarvittavat tiedot on mahdollista saada tieteellisten lausuntojen kautta, vastaus on positiivinen. Kuten edellä jo todettiin, niiden kantojen, joista tarvittavaa tietoa on saatavilla, lukumäärä on kaksinkertaistunut viime vuoteen nähden, joten edellytykset Johannesburgin sitoumuksen toteuttamiselle ovat olemassa ainakin neljäsosalla tämän ehdotuksen kattamista kannoista. Näihin kantoihin kuuluvat niin saalismäärien kuin kaupallisen arvon kannalta merkittävimmät lajit eli kummeliturska, turska, merikrotti, meriantura, lasikampelat, kolja sekä keisarihummeri. Kestävää enimmäistuottoa koskevan tavoitteen saavuttaminen saattaa joissakin tapauksissa edellyttää kalastuskuolevuustason ja/tai saalismäärien alentamista. On kuitenkin hoitotoimenpiteistä vastaavien vastuulla päättää, kuinka nopeasti tai minkälaisin vaihein nämä vähennykset on tehtävä. FI 5 FI

6 Tältä osin yksilöitiin kaksi perusvaihtoehtoa: a) kalastuskuolevuuden taso saadaan kestävää enimmäistuottoa vastaavaa tasoa pienemmäksi mahdollisimman nopeasti (eli vuonna 2013), tai b) tämä taso saavutetaan vuonna 2015 (eli vähitellen seuraavien kolmen vuoden aikana). ICES nimittää ensimmäistä skenaariota kestävän enimmäistuoton kehystä koskevaksi lausunnoksi ja toista skenaariota kestävään enimmäistuottoon siirtymistä koskevaksi lausunnoksi. Molemmille skenaarioille ja myös väliarvoille esitetään vaihtoehtoisia arvioita siitä, millaisia saalismääriä voidaan pyytää. ICES esittää kuitenkin kunkin kannan osalta, kumpaa skenaariota se pitää parempana. Tätä taustaa vasten ehdotuksessa hyödynnetään kestävää enimmäistuottoa koskevaa lausuntoa, jos se on saatavilla, ja ehdotetaan TACeja, jotka vastaavat kalastuskuolevuuden vähentämistä siten, että kestävää enimmäistuottoa koskevaan tavoitteeseen päästään vuonna Tämä lähestymistapa on johdonmukainen kalastusmahdollisuuksia koskevan komission kuulemisasiakirjan kanssa. Laadullisten lausuntojen alaisten kalakantojen osalta annetaan suosituksia siitä, onko saalismääriä alennettava vai vakaannutettava vai voidaanko niitä lisätä. ICESin lausunnoissa annetaan monessa tapauksessa tällaista vaihtelua koskevia määrällisiä ohjeistuksia, jotka perustuvat enintään 20 prosentin suuruisiin lisäyksiin tai alentamisiin ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti. Näitä ohjeistuksia on käytetty TAC-ehdotuksia tehtäessä. Silloin, kun tieteellisiä lausuntoja ei ole käytettävissä lainkaan, noudatetaan ennalta varautuvaa lähestymistapaa eli sovelletaan 20 prosenttia pienempiä varo-taceja. Syksyn aikana annetaan lausunto 12 kannasta (laajasti vaeltavat kannat, hait ja rauskut), joten tätä ehdotusta on lausunnon saamisen jälkeen tarvittaessa tarkistettava. Lausuntoja käytetään apuna toteutettaessa hoitosuunnitelmia tai pantaessa täytäntöön sovittuja pyyntiä koskevia valvontasääntöjä yhdeksän kannan osalta. Kantojen varsinaisista kehityssuuntauksista voidaan mainita seuraavat esimerkit: Skotlannin länsipuolisen alueen keisarihummeri on useammalla toiminnallisella yksiköllä kestävän enimmäistuoton tasolla, ja sen kokonais-tacia voidaan korottaa 18 prosenttia. Englannin kanaalin punakampela: Itäosan kanta on kestävän enimmäistuoton tasolla, ja punakampelan TACia (länsiosan kanta mukaan luettuna) voidaan korottaa 18 prosenttia. Kelttienmeren turska: Kanta on kestävän enimmäistuoton tasolla, ja kalastusmahdollisuudet voidaan pitää nykyisillä tasoilla, joihin viime vuonna tehtiin huomattava lisäys. Kelttienmeren meriantura on kestävän enimmäistuoton tasolla, ja sen kalastusmahdollisuuksia voidaan lisätä 4 prosenttia. Englannin kanaalin länsiosan meriantura on kestävän enimmäistuoton tasolla, ja sen kalastusmahdollisuuksia voidaan sen hoitosuunnitelman puitteissa lisätä 15 prosenttia. Vähemmän positiivisesta kehityksestä voidaan antaa seuraavat esimerkit: Skotlannin länsipuolisen alueen turska ja valkoturska: Nämä kannat kärsivät hyvin runsaista poisheittämisistä, jotka aiheutuvat suurista sivusaalismääristä, eivätkä nämä kannat ole lähteneet elpymään. Sekä kalastusala että asianomaiset jäsenvaltiot ovat tämän FI 6 FI

7 vuoden aikana ryhtyneet toimiin varmistaakseen valikoivien pyydysten käytön kyseisessä kalastuksessa, ja näitä toimia on tärkeää jatkaa ja tehostaa, jotta vältetään kantojen täydellinen kaupallinen romahtaminen. Irlanninmeren ja Kattegatin turskakantojen osalta tietoja on edelleen huonosti saatavilla, ja näihin kantoihin sovelletaan turskasuunnitelman edellyttämää TACin 25 prosentin vähennyksiä. Tieteellisten laitosten arvioimista indikaattoreista mikään ei osoittanut, että kantojen tila olisi merkittävästi kohentunut, vaikka viimeisten neljän vuoden aikana kalastusmahdollisuuksia on järjestelmällisesti vähennetty. Kelttienmeren koljasta on laadittu kestävää enimmäistuottoa koskeva lausunto, mikä on edistystä. Kestävän enimmäistuoton saavuttamiseksi on kuitenkin tiukennettava saalisrajoitusta, joka viime vuonna vahvistettiin liian korkealle tasolle. Tarvittava vähennys on 55 prosenttia, ja komissio ottaa lisäksi käyttöön valikoivuutta edistäviä toimenpiteitä, joille se on saanut sidosryhmien tuen. Biskajanlahden merianturan tilanne on verrattavissa Kelttienmeren koljaan: kalastusmahdollisuuksia on tänä vuonna vähennettävä, jotta kanta saadaan kestävän enimmäistuoton tasolle. Tämän kannan osalta ehdotetaan TACin 29 prosentin vähennystä. Irlanninmeren merianturan tilanne on erittäin heikko, ja lausunnoissa suositellaan, ettei kyseisen kannan kohdennettua kalastusta sallittaisi lainkaan ja että sivusaaliit pyrittäisiin saattamaan mahdollisimman pieniksi. Kestävää enimmäistuottoa koskevan lausunnon mukaan tämän kannan TACia jonka tulisi koskea vain sivusaaliita on vähennettävä 80 prosenttia, jolloin määräksi jää 60 tonnia. STECF vahvistaa ICESin antamat lausunnot ja on joissain tapauksissa täydentänyt niitä. b) Asiantuntijalausuntojen julkistaminen Kaikki STECF:n raportit ovat saatavilla MARE-pääosaston internet-sivuilta sen jälkeen, kun komissio on ne virallisesti hyväksynyt. Kaikki ICESin raportit ovat saatavilla sen internet-sivuilta. Vaikutusten arviointi Kalastusmahdollisuuksista annettava asetus ei ole väline, joka antaa neuvostolle mahdollisuuden hyväksyä monimutkaisia toimenpidepaketteja. Asetuksen on lisäksi pitäydyttävä perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa vahvistetuissa edellytyksissä. Näin ollen se soveltuu hyvin tuloshakuisuuteen perustuvaan lähestymistapaan. Jos politiikka toimii kokonaisuudessaan paremmin, vuotuiset kalastusmahdollisuudet paranevat. Tämä pitää sisällään erityisesti teknisiä toimenpiteitä, laivaston hallinnoinnin, rakenteellisen tuen, valvonnan ja täytäntöönpanon, markkinoiden sääntelyn sekä hallinnointivälineiden integroinnin kattavaksi meripolitiikaksi. Kyseistä välinettä on kuitenkin edelleen tarpeen käyttää, jotta voidaan tehdä mukautukset, joita tarvitaan Euroopan pyynti- ja jalostusteollisuuden tarvitsemien kalavarojen säilyttämiseksi ja liian suuresta kalastuskuolevuudesta meriympäristölle aiheutuvien negatiivisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi. Unioni on hyväksynyt joukon monivuotisia hoitosuunnitelmia taloudellisesti tärkeimmille kannoille, joita ovat esimerkiksi kummeliturska, turska ja kampelakalat. Tällaisille suunnitelmille on tehtävä vaikutusten arviointi ennen kuin ne voidaan hyväksyä. Kun suunnitelmat ovat voimassa, niissä määritellään TAC-tasot, jotka on vahvistettava tietyn vuoden osalta niiden pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi. Komission on tehtävä TAC-ehdotuksensa näiden suunnitelmien FI 7 FI

8 mukaisesti. Monet ehdotukseen sisältyvät tärkeät TACit ovat näin ollen seurausta erityisestä vaikutustenarvioinnista, joka on tehty niiden perustana olevaa suunnitelmaa varten. Muiden kantojen osalta, ja huolimatta siitä, että monivuotiset suunnitelmat eivät ole niiden osalta voimassa, ehdotuksessa pyritään välttämään lyhyen aikavälin ratkaisuja ja suosimaan pitkän aikavälin kestävyyteen tähtääviä päätöksiä. Tämä edellyttää monissa tapauksissa kalastusmahdollisuuksien asteittaisempaa vähentämistä. Pitkän aikavälin lähestymistapana komissio soveltaa kantojen hoidossa politiikkaa, jolla edistetään siirtymistä kohti kestävää enimmäistuottoa. Tätä politiikkaa on analysoitu yksityiskohtaisesti ja siitä on tehty vaikutusten arviointi YKP:n uudistuksen yhteydessä. Uudistusprosessi materialisoitui 13. heinäkuuta 2011 esitettynä ehdotuspakettina. Tässä yhteydessä on erityisesti analysoitu sitä, kuinka tarkoituksenmukaista on pyrkiä hoitamaan kantoja kestävän enimmäistuoton mukaisesti keskipitkällä aikavälillä. Vaikutusten arvioinnista annetussa kertomuksessa (SEC(2011) 891) tämä tavoite katsottiin tarpeelliseksi edellytykseksi, jotta voitaisiin saavuttaa kestävyys ympäristön, talouden ja yhteiskunnallisten kysymysten osalta. Analyysi osoittaa, että kestävän enimmäistuoton saavuttaminen tavoitepäivään mennessä merkitsee keskipitkällä aikavälillä taloudellisia ja yhteiskunnallisia kustannuksia. Kustannukset kuitenkin maksavat itsensä selkeästi takaisin pidemmällä aikavälillä. Analyysi kuitenkin myös selkeästi osoittaa, että on ehdottoman tärkeää ja kiireellistä parantaa tietopohjaa, jos YKP halutaan saada menestymään. Tietopohjaa on parannettava sekä niiden tietojen osalta, joita edellytetään tieteellisten lausuntojen antamiseksi kantojen tilasta, että niiden tietojen osalta, joita tarvitaan toiminnan taloudellisten ja yhteiskunnallisten näkökohtien arvioimiseksi ja niihin vaikuttamiseksi. Tämän analyysin perusteella jo tässä ehdotuksessa pyritään siirtymään oikeaan suuntaan soveltamalla täydentäviä ja johdonmukaisia lähestymistapoja. Ensinnäkin ehdotuksella määrätietoisesti pyritään kestävän enimmäistuoton tavoitteeseen, jos tähän vaadittu tieteellinen perusta on saatavilla. Näin tieteellisiä lausuntoja siis hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Toiseksi, niiden kantojen osalta, joista ei ole saatavilla kattavaa arviota, eikä kantoja siten voida hoitaa kestävän enimmäistuoton mukaisesti, ehdotuksessa omaksutaan lähestymistapa, joka perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen sekä lausunnossa annettuun ohjeistukseen. Jotta ennalta varautuvien toimenpiteiden tarvetta voitaisiin vähentää, lausuntojen epävarmuutta on vähennettävä. Tässä suhteessa on saavutettu merkittävää parannusta viimeisten 12 kuukauden aikana, mutta se ei vielä riitä. Asianomaisten kansallisten hallintoyksiköiden ja sidosryhmien on jatkettava ponnisteluitaan, jotta tarpeelliset tiedot voidaan kerätä ja toimittaa tutkijoille. 3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT Oikeusperusta Ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohta. Elollisten vesiluonnonvarojen kestävää hyödyntämistä koskevat unionin velvollisuudet perustuvat asetuksen (EY) N:o 2371/ artiklassa vahvistettuihin velvollisuuksiin. Ehdotuksen lyhyt kuvaus Ehdotuksessa vahvistetaan unionin kalastuksiin sovellettavat saalis- ja pyyntiponnistusrajoitukset. Tavoitteena on saavuttaa YKP:n tavoitteet eli varmistaa, että kalastusta harjoitetaan ympäristön, talouden ja yhteiskunnallisten kysymysten kannalta kestävällä tasolla. FI 8 FI

9 Soveltaminen Ehdotuksessa käsiteltyä alaa koskevia säännöksiä sovelletaan 31. joulukuuta 2013 asti, lukuun ottamatta eräitä pyyntirajoituksia koskevia säännöksiä, joita sovelletaan 31. tammikuuta 2014 asti. Toissijaisuusperiaate Ehdotus kuuluu perussopimuksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi siihen ei sovelleta toissijaisuusperiaatetta. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavasta syystä: yhteinen kalastuspolitiikka on yhteistä politiikkaa. Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaan neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamista ja jakamista koskevat toimenpiteet. Ehdotetussa neuvoston asetuksessa jaetaan kalastusmahdollisuudet jäsenvaltioille. Asetuksen (EY) N:o 2371/ artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat puolestaan vapaasti jakaa mainitut mahdollisuudet parhaaksi katsomallaan tavalla eri alueiden tai toimijoiden kesken. Jäsenvaltioilla on täten laaja liikkumavara päättää, millaisen sosiaalisen/taloudellisen mallin ne valitsevat niille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Ehdotuksella ei ole uusia rahoitusvaikutuksia jäsenvaltioille. Neuvosto antaa tämän asetuksen vuosittain, ja sen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat julkiset ja yksityiset resurssit ovat jo olemassa. Sääntelytavan valinta Ehdotettu sääntelytapa: asetus. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Ehdotuksella ei ole vaikutuksia unionin talousarvioon. 5. MUUT TIEDOT Yksinkertaistaminen Ehdotuksella yksinkertaistetaan (unionin tai kansallisten) viranomaisten hallintomenettelyjä, erityisesti pyyntiponnistuksen hallinnointia koskevien vaatimusten osalta. Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke Ehdotus koskee vuodeksi 2013 annettavaa vuotuista asetusta eikä sen vuoksi sisällä tarkistuslauseketta. Ehdotuksen yksityiskohtaiset perustelut Tämä ehdotus rajoittuu kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen sekä kyseisten mahdollisuuksien käyttöön toiminnallisesti liittyvien edellytysten vahvistamiseen. Joidenkin kantojen (kuten kummeliturskan, merianturan, punakampelan ja keisarihummerin) kalastusmahdollisuudet on vahvistettu asianomaisissa monivuotisissa suunnitelmissa esitettyjen FI 9 FI

10 sääntöjen perusteella. Kun kyseessä ovat kalakannat, joille on ehdotettu uusia monivuotisia suunnitelmia (piikkimakrillin läntinen kanta) tai joille kalastusala on ehdottanut pitkän aikavälin hoitostrategiaa, jonka tieteelliset neuvoa-antavat elimet ovat arvioineet tehokkaaksi ja ennalta varautuvan periaatteen mukaiseksi (Kelttienmeren silli), ehdotuksessa noudatetaan kyseisissä suunnitelmissa vahvistettuja sääntöjä. Kattegatin turskakantojen osalta lausunnoissa tuodaan esiin kalastuskuolevuutta koskevien tietojen epävarmuus mutta todetaan kannan huomattavan pieni koko. Turskakantoihin sovellettavan hoitosuunnitelman 1 mukaisesti näissä tapauksissa TACia olisi vähennettävä 25 prosenttia. Sama koskee Irlanninmeren turskaa, jolle ehdotetaan niin ikään 25 prosentin vähennystä. Skotlannin länsipuolisen osan turskakannan osalta tieteelliset elimet ovat käsitelleet saatavilla olevia tietoja sen arvioimiseksi, mikä on kyseisen kannan nykyisen kalastuskuolevuuden taso. Lausuntojen mukaan on ilmeistä, että Skotlannin länsipuolisen alueen turska kärsii hyvin runsaista poisheittämisistä, vaikka tällaisten määrien määrittäminen on edelleen vaikeaa. Tietojen varmentamiseksi tarvitaan lisäponnistuksia, ja on selvää, että nykyisin voimassa olevia toimenpiteitä (erityisesti nolla-tac ja tahattomien sivusaaliiden purkamisen rajoittaminen) on jatkettava. Lisäksi komissio jatkaa asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa tekemäänsä työtä aiempaa valikoivampien pyydysten käyttämiseksi kyseisessä kalastuksessa. Tässä asetuksessa pyyntiponnistuksen muodossa vahvistetut kalastusmahdollisuudet koskevat turskakantoja, Englannin kanaalin länsiosan merianturaa, eteläistä kummeliturskaa sekä keisarihummeria, ja niitä säännellään kutakin asianomaista kantaa koskevalla hoitosuunnitelmalla. Keisarihummeriin ja Englannin kanaalin länsiosan merianturaan sovelletaan vuonna 2013 edelleen hallinnointijärjestelmää, joka perustuu alustyypeittäin ja kirjatun kalastustoiminnan perusteella myönnettäviin merelläolopäiviin. Tämän asetusehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin jatkossakin soveltaa myös kilowattipäiviin perustuvaa järjestelmää, jonka tavoitteena on kalastusmahdollisuuksien tehokkaampi käyttö sekä säilyttämiskäytänteiden edistäminen yhteisymmärryksessä kalastusalan kanssa. Tässä asetuksessa säädetään lisäksi nyt kolmatta kertaa kalastusmahdollisuuksien vuotuisen vahvistamismenettelyn yhteydessä, että jäsenvaltiot voivat vahvistaa tietyt TACit itse, kunhan ne noudattavat velvoitetta toimia YKP:n tavoitteiden mukaisesti. 1 Neuvoston asetus (EY) N:o 1342/20081, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, turskakantoja ja turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta ( turskasuunnitelma ). FI 10 FI

11 Ehdotus 2012/0292 (NLE) NEUVOSTON ASETUS EU:n alusten käytettävissä olevien, kansainvälisten neuvottelujen alaan tai sopimusten soveltamisalaan kuulumattomien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2013 EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sekä katsoo seuraavaa: Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa säädetään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet. (2) Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/ edellytetään sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, jotka koskevat vesialueille pääsyä, vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta ja kestävän kalastustoiminnan harjoittamista, ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot sekä erityisesti tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) laatimat kertomukset ja alueellisilta neuvoa-antavilta toimikunnilta saadut lausunnot. (3) Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kutakin kalakantaa tai kalakantaryhmää koskevien kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyviä toimenpiteitä sekä tarvittaessa eräitä niihin toiminnallisesti liittyviä edellytyksiä. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalakantaryhmän osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet. (4) TACit olisi vahvistettava saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella, ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu, ja ottaen huomioon myös ne kannanotot, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa, erityisesti asianomaisten alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kanssa järjestetyissä kokouksissa. 1 EYVL L 358, , s. 59. FI 11 FI

12 (5) Erityisten monivuotisten suunnitelmien alaisten kantojen TACit olisi vahvistettava mainituissa suunnitelmissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Näin ollen olisi vahvistettava etelänkummeliturskan, keisarihummerin, Englannin kanaalin länsiosan merianturan, Skotlannin länsipuolisen alueen sillin sekä Kattegatin, Skotlannin länsipuolisen alueen ja Irlanninmeren turskan kantojen TACit seuraavissa säädöksissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti: etelänkummeliturska- ja keisarihummerikantojen elvytystoimenpiteistä Cantabrian merellä ja Iberian niemimaan länsipuolella 20 päivänä joulukuuta 2005 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2166/ ; monivuotisen suunnitelman vahvistamisesta kielikampelakannan kestäväksi hyödyntämiseksi Englannin kanaalin länsiosassa 7 päivänä toukokuuta 2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 509/2007 2, Skotlannin länsipuolisen alueen sillikannan ja mainittua kalakantaa hyödyntävien kalastusten monivuotisesta suunnitelmasta 18 päivänä joulukuuta 2008 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1300/2008 3, sekä turskakantoja ja turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta ( turskasuunnitelma ) 18 päivänä joulukuuta 2008 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1342/ Pohjoisen kummeliturskakannan (21 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 811/ ) ja Biskajanlahden merianturan (23 päivänä helmikuuta 2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 388/ ) osalta on saavutettu asianomaisissa elpymis- ja hoitosuunnitelmissa asetetut vähimmäistavoitteet, ja siksi on syytä noudattaa tieteellisiä lausuntoja, jotta TACit voidaan saada kestävän enimmäistuoton mukaisille tasoille tai säilyttää näillä tasoilla. (6) Jos kannoista ei ole tarpeeksi tietoa tai tiedot eivät ole riittävän luotettavia kokoarvioiden tekemiseksi, kantojen hoitotoimenpiteissä ja TAC-tasoissa olisi noudatettava asetuksen (EY) N:o 2371/ i alakohdan artiklassa määriteltyä kalastuksenhoidon ennalta varautuvaa lähestymistapaa. (7) TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta 6 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/ artiklan mukaisesti olisi määriteltävä kannat, joihin sovelletaan mainitussa asetuksessa tarkoitettuja eri toimenpiteitä. (8) Kun johonkin kantaan liittyvä suurin sallittu saalis (TAC) myönnetään ainoastaan yhdelle jäsenvaltiolle, kyseinen jäsenvaltio on aiheellista valtuuttaa perussopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrittelemään kyseisen TACin taso. Olisi annettava säännöksiä, joilla varmistetaan, että kyseinen jäsenvaltio toimii TACin tasoa vahvistaessaan tavalla, joka on täysin yhdenmukainen yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden ja sääntöjen kanssa. (9) Tiettyjen TACien osalta jäsenvaltioilla olisi oltava valtuudet myöntää aluksille lisäkalastusmahdollisuuksia, jos ne osallistuvat kaikki kalastustiedot kirjaavaan koekalastukseen. Koekalastuksen tarkoituksena on testata saaliskiintiöjärjestelmää, jossa kaikki saaliit on purettava aluksesta ja luettava kiintiöihin, jotta voitaisiin välttää poisheittämisiä ja niiden mukanaan tuomaa muuten käytettävissä olevien kalavarojen EUVL L 345, , s. 5. EUVL L 122, , s. 7. EUVL L 344, , s. 6. EUVL L 348, , s. 20. EUVL L 150, , s. 1. EUVL L 65, , s. 1. EYVL L 115, , s. 3. FI 12 FI

13 tuhlausta. Kalavarojen valvomaton poisheittäminen uhkaa niiden pitkän aikavälin kestävyyttä julkisena hyödykkeenä ja vaarantaa siten yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet. Saaliskiintiöjärjestelmät tarjoavat sitä vastoin jo sinällään kalastajille kannustimen pyrkiä toimissaan saaliin mahdollisimman tarkkaan valikoimiseen. Jotta poisheittämisiä voitaisiin hallinnoida järkevästi, kaikki kalastustiedot kirjaavan kalastuksen olisi katettava pikemminkin kaikki toiminnot merellä kuin purkamiset satamassa. Jäsenvaltioiden edellytyksiin myöntää tällaisia lisäkalastusmahdollisuuksia olisi sen vuoksi sisällyttävä velvoite varmistaa sensorijärjestelmään yhdistettyjen valvontakameroiden käyttö. Tämän ansiosta voitaisiin yksityiskohtaisesti kirjata kaikki aluksella pidetyt ja poisheitetyt saaliin osat. Aluksella reaaliaikaisesti työskenteleviin tarkkailijoihin perustuva järjestelmä olisi tehottomampi, kalliimpi ja epäluotettavampi. Näin ollen valvontakameroiden käyttö on ennakkoedellytys poisheittämisten vähennysjärjestelmien, kuten kaikki kalastustiedot kirjaavan kalastuksen, toteuttamiseksi. Tällaisten järjestelmien käytössä olisi noudatettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY 1 säädettyjä vaatimuksia. (10) Sen varmistamiseksi, että kaikki kalastustiedot kirjaavan koekalastuksen avulla voidaan tehokkaasti arvioida saaliskiintiöjärjestelmien vaikutusta asianomaisten kalakantojen absoluuttiseen kalastuskuolevuuteen, on tarpeen lukea kaikki kyseisessä koekalastuksessa saadut saaliit, purkamiselle asetettua alamittaa pienemmät kalat mukaan luettuina, osallistuvalle alukselle myönnettyyn kokonaismäärään, ja varmistaa, että kalastustoimet lopetetaan, kun kyseinen alus on käyttänyt loppuun sille myönnetyn kokonaismäärän. On myös tarpeen estää kaikki kalastustiedot kirjaavaan koekalastukseen osallistuvien alusten ja muiden alusten väliset määrien siirrot. (11) On tarpeen vahvistaa vuoden 2013 pyyntiponnistuksen enimmäismäärät asetuksen (EY) N:o 2166/ artiklan, asetuksen (EY) N:o 509/ artiklan ja asetuksen (EY) N:o 1342/ ja 12 artiklan mukaisesti samalla kun otetaan huomioon tiettyjen alusryhmien sulkemisesta asetuksen (EY) N:o 1342/2008 III luvussa säädetyn pyyntiponnistusjärjestelmän ulkopuolelle 27 päivänä heinäkuuta 2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 754/ (12) Tiettyjen lajien, kuten tiettyjen hailajien, osalta jopa rajoitettu kalastustoiminta voisi vaarantaa vakavasti niiden säilymisen. Tällaisten lajien kalastusmahdollisuuksia olisi sen vuoksi rajoitettava asettamalla yleinen kielto pyytää näitä lajeja. (13) Kalastusmahdollisuuksia käytettäessä olisi kaikilta osin noudatettava sovellettavaa unionin lainsäädäntöä. (14) Tässä asetuksessa vahvistettujen, EU:n alusten käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien käytössä sovelletaan yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20 päivänä marraskuuta 2009 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/ ja erityisesti mainitun asetuksen 33 artiklaa, joka koskee saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista, ja 34 artiklaa, joka koskee tietojen ilmoittamista kalastusmahdollisuuksien käyttämisestä loppuun. Sen EYVL L 281, , s. 31. EUVL L 214, , s. 16. EUVL L 343, , s. 1. FI 13 FI

14 vuoksi on tarpeen täsmentää koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä lähettäessään komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista. (15) Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta antaa yksittäiselle jäsenvaltiolle lupa hallinnoida sille myönnettyä pyyntiponnistusta kilowattipäiviin perustuvalla järjestelmällä, myöntää lisäpäiviä merellä kalastustoiminnan pysyvän lopettamisen tai tehostetun tieteellisen tarkkailuohjelman soveltamisen perusteella sekä vahvistaa lomakemalleja jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten välistä merelläolopäivien siirtoa koskevien tietojen keruuta ja toimittamista varten. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/ mukaisesti. (16) Kalastustoimien keskeytyksen välttämiseksi ja unionin kalastajien toimeentulon turvaamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2013 lukuun ottamatta pyyntiponnistusrajoituksia koskevia säännöksiä, joita olisi sovellettava 1 päivästä helmikuuta Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: I OSASTO KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT 1 artikla Kohde 1. Tässä asetuksessa vahvistetaan EU:n alusten käytettävissä olevien, kansainvälisten neuvottelujen alaan tai sopimusten soveltamisalaan kuulumattomien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kalastusmahdollisuuksiin kuuluvat seuraavat: a) saalisrajoitukset vuodeksi 2013; b) pyyntiponnistusrajoitukset 1 päivän helmikuuta 2013 ja 31 päivän tammikuuta 2014 väliseksi ajaksi. Tätä asetusta sovelletaan EU:n aluksiin. 2 artikla Soveltamisala 1 EUVL L 55, , s. 13. FI 14 FI

15 3 artikla Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan a) EU:n aluksella jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta; b) EU:n vesillä jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita, lukuun ottamatta perussopimuksen liitteessä II lueteltujen merentakaisten maiden ja alueiden lähivesiä; c) suurimmalla sallitulla saaliilla (TAC) määrää, joka voidaan pyytää ja purkaa kustakin kalakannasta vuosittain; d) kiintiöllä unionille tai jäsenvaltiolle myönnettyä osuutta TACista; e) kansainvälisillä vesillä vesialueita, jotka eivät kuulu minkään valtion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan; f) silmäkoolla asetuksen (EY) N:o 517/ mukaisesti määritettyä kalaverkkojen silmäkokoa; g) EU:n kalastusalusrekisterillä rekisteriä, jonka komissio on perustanut asetuksen (EY) N:o 2371/ artiklan 3 kohdan mukaisesti; h) kalastuspäiväkirjalla asetuksen (EY) N:o 1224/ artiklassa tarkoitettua päiväkirjaa; i) analyyttisillä arvioinneilla kalakannan kehityssuunnan määrällistä arviointia sen biologista tilannetta ja hyödyntämistä koskevien sellaisten tietojen perusteella, jotka tieteellinen tarkastelu on osoittanut riittävän luotettaviksi, jotta tulevaisuuden saalismääriä koskevista vaihtoehdoista voidaan antaa tieteellinen lausunto. Tässä asetuksessa tarkoitetaan 4 artikla Kalastusalueet a) ICESin (Kansainvälinen merentutkimusneuvosto) alueilla asetuksen (EY) N:o 218/ liitteessä III mainittuja maantieteellisiä alueita; 1 2 Komission asetus (EY) N:o 517/2008, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2008, neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kalaverkkojen silmäkoon ja langan paksuuden määrittämisen osalta (EUVL L 151, , s. 5). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis- Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, , s. 70). FI 15 FI

16 b) Skagerrakilla maantieteellistä aluetta, joka rajoittuu lännessä linjaan Hanstholmin majakasta Lindesnesin majakkaan ja etelässä linjaan Skagenin majakasta Tistlarnan majakkaan, sekä linjaan tästä pisteestä lähimpään pisteeseen Ruotsin rannikolla; c) Kattegatilla maantieteellistä aluetta, joka rajoittuu pohjoisessa linjaan Skagenin majakasta Tistlarnan majakkaan ja tästä pisteestä lähimpään pisteeseen Ruotsin rannikolla, sekä etelässä linjoihin Hasenørestä Gnibens Spidsiin, Korshagesta Spodsbjergiin ja Gilbjerg Hovedista Kulleniin; d) ICES -suuralueen VII toiminnallisella yksiköllä 16 maantieteellistä aluetta, joka jää seuraavien peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle: 53 30' N 15 00' W, 53 30' N 11 00' W, 51 30' N 11 00' W, 51 30' N 13 00' W, 51 00' N 13 00' W, 51 00' N 15 00' W, 53 30' N 15 00' W; e) Cádizinlahdella pituuspiirin 7º 23' 48 W itäpuolella sijaitsevaa osaa ICES-alueesta IXa; f) CECAF:n (Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitea) alueilla asetuksen (EY) N:o 216/ liitteessä II mainittuja maantieteellisiä alueita. II OSASTO KALASTUSMAHDOLLISUUDET 5 artikla TACit ja niiden jakaminen EU:n alusten TACit EU:n vesillä tai tietyillä EU:n ulkopuolisilla vesillä ja kyseisten TACien jakaminen jäsenvaltioiden kesken sekä tapauksen mukaan niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset vahvistetaan liitteessä I. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, , s. 1). FI 16 FI

17 6 artikla Jäsenvaltioiden määrittämät TACit 1. Asianomaisten jäsenvaltioiden on määriteltävä tiettyjen kalakantojen TACit. Kyseiset kannat yksilöidään liitteessä I. 2. Jäsenvaltioiden määrittlemien TACien on a) oltava johdonmukaiset yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden ja sääntöjen, erityisesti kalakannan kestävän hyödyntämisen periaatteen, kanssa; ja b) johdettava i) todennäköisimmin kannan hyödyntämiseen kestävän enimmäistuoton mukaisesti vuodesta 2015 alkaen, jos analyyttisia arvioita on saatavilla; ii) kannan hyödyntämiseen kalastuksenhoidon ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti, jos analyyttisia arvioita ei ole saatavilla tai ne ovat puutteellisia. 3. Kunkin asianomaisen jäsenvaltion on viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2013 esitettävä komissiolle seuraavat tiedot: a) vahvistetut TACit; b) asianomaisen jäsenvaltion keräämät ja arvioimat tiedot, joihin hyväksytyt TACit perustuvat; c) yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten hyväksytyt TACit noudattavat 2 kohtaa. 7 artikla Lisäkalastusmahdollisuuksien jakaminen aluksille, jotka osallistuvat kaikki kalastustiedot kirjaavaan koekalastukseen 1. Jäsenvaltiot voivat myöntää tiettyjen kantojen lisäkalastusmahdollisuuksia lippunsa alla purjehtiville aluksille, jotka osallistuvat kaikki kalastustiedot kirjaavaan koekalastukseen. Kyseiset kannat yksilöidään liitteessä I. 2. Jäsenvaltioiden lippunsa alla purjehtiville aluksille myöntämien tietyn kannan lisäkalastusmahdollisuuksien prosentuaalinen osuus kyseiselle jäsenvaltiolle jaetusta kiintiöstä ei saa ylittää liitteessä I vahvistettua kokonaismäärää. 3. Alukselle myönnettyjen lisäkalastusmahdollisuuksien on oltava seuraavien edellytysten mukaisia: a) alus käyttää kameravalvontaa yhdistettynä anturijärjestelmään, joka tallentaa kaikki aluksella tapahtuvat kalastus- ja käsittelytoimet; b) kaikki kalastustiedot kirjaavalle yksittäiselle alukselle myönnettyjen lisäkalastusmahdollisuuksien määrä ei saa ylittää seuraavia ylärajoja: FI 17 FI

18 1) 75 prosenttia kyseisen kannan poisheitetyistä määristä, joiden asianomainen jäsenvaltio arvioi aiheutuvan sen alustyypin osalta, johon lisäkalastusmahdollisuudet saanut yksittäinen alus kuuluu. 2) 30 prosenttia alukselle ennen koekalastukseen osallistumista osoitetusta kalastusmahdollisuuksien määrästä; c) kaikki kyseisen kalakannan lisämahdollisuuksien tuomat saaliit, asetuksen (EY) N:o 850/98 liitteessä XII määriteltyä purkamisen alamittaa pienemmät kalat mukaan luettuina, on luettava alukselle osoitettuun määrään tämän artiklan mukaisilla lisäkalastusmahdollisuuksilla korotettuna; d) kun alus on käyttänyt sille tietyn kannan osalta osoitetut kalastusmahdollisuudet kokonaisuudessaan, aluksen on lopetettava kaikki kalastustoimet asianomaisella TAC-alueella; e) sellaisten kantojen, joihin tätä artiklaa voidaan soveltaa, osalta ei sallita aluskohtaisen määrän tai sen osan siirtoja kaikki kalastustiedot kirjaavaan koekalastukseen osallistuvien alusten ja muiden alusten välillä. 4. Sen estämättä, mitä 3 artiklan b kohdan 1 alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti myöntää lippunsa alla purjehtivalle alukselle lisämäärän, joka ylittää 75 prosenttia kyseisen kannan poisheitetyistä määristä, joita asianomainen jäsenvaltio arvioi aiheutuvan sen alustyypin osalta, johon lisäkalastusmahdollisuudet saanut yksittäinen alus kuuluu, jos a) kyseisen kannan arvioidut poisheitettävät saaliit ovat asianomaisen alustyypin osalta alle 10 prosenttia; b) tällaisen aluksen osallistuminen on tärkeää, jotta voidaan arvioida kameravalvontajärjestelmän hyödyllisyyttä valvontatarkoituksissa; c) noudatetaan kokonaismäärää, joka on 75 prosenttia kaikkien koekalastukseen osallistuvien alusten kyseisen kannan poisheitettyjen saaliiden arvioidusta määrästä. 5. Jos 3 kohdan a alakohdan mukaisesti tehdyt nauhoitukset merkitsevät direktiivissä 95/46/EY tarkoitettua henkilötietojen käsittelyä, mainittua direktiiviä sovelletaan tällaisten tietojen käsittelyyn. 6. Jos jäsenvaltio havaitsee, että kaikki kalastustiedot kirjaavaan koekalastukseen osallistuva alus jättää täyttämättä 3 kohdassa säädetyt edellytykset, sen on viipymättä peruutettava kyseiselle alukselle jaetut lisäkalastusmahdollisuudet ja kiellettävä sen osallistuminen koekalastukseen loppuvuodeksi Jäsenvaltion on ennen 1 6 kohdassa tarkoitetun lisäkalastusmahdollisuuden myöntämistä esitettävä komissiolle seuraavat tiedot: a) luettelo lippunsa alla purjehtivista aluksista, jotka osallistuvat kaikki kalastustiedot kirjaavaan koekalastukseen; b) erittely aluksille asennetuista sähköisistä etävalvontalaitteista; c) kyseisten alusten käyttämien pyydysten kapasiteetti, tyyppi ja erittely; FI 18 FI

19 d) arvioidut poisheitettävät saaliit kunkin koekalastukseen osallistuvan alustyypin osalta; e) koekalastukseen osallistuvien alusten kyseisestä kannasta, johon sovelletaan asiaankuuluvaa TACia, vuonna 2012 pyytämät saalismäärät. 8. Komissio voi 3 kohdan b alakohdan 1 alakohdassa säädetyn vaatimuksen täytäntöönpanon valvomiseksi edellyttää tätä artiklaa soveltavaa jäsenvaltiota toimittamaan arvionsa kunkin alustyypin aiheuttamien poisheitettyjen saaliiden määrästä tieteelliselle neuvoa-antavalle elimelle arviointia varten. Jos poisheitettyjä määriä koskevaa arviointia ei ole, asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kyseisen vaatimuksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet ja ilmoitettava niistä komissiolle. 8 artikla Saaliiden ja sivusaaliiden aluksesta purkamista koskevat edellytykset Aluksella ei saa pitää eikä aluksesta saa purkaa sellaisiin kantoihin kuuluvia kaloja, joille on vahvistettu TACit, paitsi jos a) saaliit on pyydetty sellaisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, jolla on olemassa kiintiö, eikä tämä kiintiö ole täyttynyt; tai b) saaliit ovat osa EU:n kiintiötä, jota ei ole jaettu jäsenvaltioiden kesken kiintiöiksi, eikä tämä EU:n kiintiö ole täyttynyt. 9 artikla Pyyntiponnistusrajoitukset Pyyntiponnistuksia koskevia toimenpiteitä sovelletaan 1 päivästä helmikuuta päivään tammikuuta 2014 seuraavasti: a) Turskakantojen hoidossa Kattegatissa, ICES-alueilla VIIa ja VIa sekä EU:n vesillä ICES-alueella Vb sovelletaan liitettä II A; b) ICES-alueiden VIIIc ja IXa, Cádizinlahtea lukuun ottamatta, kummeliturskan ja keisarihummerin elvyttämisessä sovelletaan liitettä II B; c) ICES-alueen VIIe merianturakannan hoidossa sovelletaan liitettä II C. 10 artikla Kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevat erityiset säännökset 1. Tässä asetuksessa vahvistettu kalastusmahdollisuuksien jakaminen jäsenvaltioiden kesken ei rajoita seuraavien soveltamista: a) asetuksen (EY) N:o 2371/ artiklan 5 kohdan mukaisesti tehtävät vaihdot; FI 19 FI

20 b) asetuksen (EY) N:o 1224/ artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1006/ artiklan 4 kohdan mukaisesti tehtävät kalastusmahdollisuuksien uudelleen jakamiset; c) asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan nojalla sallittavat saaliiden lisäpurkamiset; d) asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan mukaisesti pidätettävät määrät; e) asetuksen (EY) N:o 1224/ , 105, 106 ja 107 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset. 2. Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa sovelletaan kantoihin, joihin sovelletaan varo- TACia, ja mainitun asetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 4 artiklaa sovelletaan kantoihin, joihin sovelletaan analyyttistä TACia, jollei tämän asetuksen liitteessä I toisin säädetä. 11 artikla Kalastuskieltokausi 1. On kiellettyä kalastaa tai pitää aluksella Porcupinematalikolla 1 päivän toukokuuta ja 31 päivän heinäkuuta 2013 välisenä aikana seuraavia lajeja: turska, lasikampelat, merikrotti, kolja, valkoturska, kummeliturska, keisarihummeri, punakampela, lyyraturska, seiti, rauskut, meriantura ja piikkihai. 2. Tämän artiklan soveltamiseksi Porcupinematalikolla tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka jää seuraavien peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle: Piste Leveysaste Pituusaste ' N 12 19' W ' N 12 30' W ' N 12 39,600' W ' N 12 56' W ,5' N 13 53,830' W ' N 14 24' W ' N 14 03' W ' N 13 25' W ' N 13 07,500' W ' N 12 55' W 1 Neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille (EUVL L 286, , s. 33). FI 20 FI