EPV Tuulivoima Oy. Maaningan tuulivoimahankkeen liito-oravaselvitys. Lauri Erävuori ja Hanna Suominen

Transkriptio

1

2 Maaningan tuulivoimahankkeen liito-oravaselvitys Lauri Erävuori ja Hanna Suominen

3 (8) SISÄLLYS 1 JOHDANTO LIITO-ORAVA AINEISTO JA MENETELMÄT SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS TULOKSET JOHTOPÄÄTÖKSET... 7 KIRJALLISUUS... 8

4 (8) 1 JOHDANTO Tämä liito-oravaselvitys on laadittu konsulttityönä Sito Oy:ssä EPV Tuulivoima Oy:n toimeksiannosta liittyen Maaningan tuulivoimahankkeeseen. Selvitysalue sijaitsee Kuusamon kunnan pohjoisosassa, Maaningan alueella. Selvityksen tarkoituksena oli inventoida liito-oravan (Pteromys volans) esiintyminen selvitysalueella (hankealue ja sähkönsiirtoreitit). Kuva 1. Selvitysalueen sijainti.

5 (8) 2 LIITO-ORAVA Liito-orava on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu ja EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV (92/43/EEC) laji. Liito-orava on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi (NT = Near Threatened) (Liukko ym. 2015). Luonnonsuojelulain (49.1 ) ja luontodirektiivin mukaan lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kieltoon voidaan hakea poikkeuslupaa alueelliselta ELYkeskukselta. Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä on, että lajin suotuisa suojelutaso ei heikkene, hankkeella ei ole muuta toteuttamisvaihtoehtoa ja hanke on yhteiskunnan edun mukainen. Liito-oravan levinneisyysalue ulottuu rannikolla Raahen korkeudelle ja idässä Kainuun pohjoisosiin. 3 AINEISTO JA MENETELMÄT Liito-oravaselvityksen laadinnasta ovat vastanneet FM biologi Lauri Erävuori ja MMM Hanna Suominen Sito Oy:stä. Maastoselvitykset tehtiin kesällä 2015, keväällä 2016 sekä kesällä Selvitysalue on esitetty edellisellä sivulla olevassa kuvassa (Kuva 1). Selvitysalue kuljettiin läpi jalkaisin ja kuljetut reitit tallennettiin GPS-laitteella. Liito-oravaselvitys toteutettiin elinympäristötarkasteluna loppukesällä Lähtöaineiston perusteella kartoitettiin lajille potentiaaliset elin- ja lisääntymisympäristöt, jotka tarkastettiin kesän 2015 luontoselvityksen maastokäyntien yhteydessä. Elinympäristötarkastelun ja kesän 2015 ja 2016 maastokäyntien tulosten perusteella hankealueelle ei sijoitu lajille erityisen soveltuvia elinympäristöjä. Työn lähtökohdiksi pyydettiin tiedot liito-oravan esiintymistä selvitysalueelta ja sen ympäristöstä ympäristöhallinnon ylläpitämästä uhanalaisten lajien rekisteristä ( ja ). Ympäristöhallinnon uhanalaislajirekisterin tietojen (2015 ja 2016) ja Kuusamon yhteismetsältä saatujen tietojen mukaan hankealueelta, sähkönsiirtoreiteiltä tai niiden läheisyydestä ei ole tiedossa olevia liito-oravan esiintymispaikkoja. Kuusamo sijoittuu liito-oravan levinneisyyden pohjoisosaan ja lajin kanta on Kuusamon seudulla hyvin harva (Hanski ym. 2006). Lähtöaineistona on käytetty myös Maanmittauslaitoksen peruskartta- ja ilmakuvaaineistoja. Puustotiedot pohjautuvat Luonnonvarakeskuksen valtakunnan metsien inventoinnin metsävaratietoihin (VMI 2013). Ennen maastokäyntejä tehtiin ilmakuva- ja puustotulkinta, jolla rajattiin tarkemmin inventoitavia alueita (kuusisekametsät, leppäja haapakeskittymät). Maastokäynneillä ei havaittu merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Liito-oravan havainnointi perustui jätösten havainnointiin ja sopivien pesäkolojen havainnointiin. Liito-oravan asutut ympäristöt ovat maastokäynnin ajankohtana löydettävissä inventoinneissa melko luotettavasti. Sen sijaan lajin ravinnonhankintaan käyttämiltä alueilta ei välttämättä löydetä jälkiä, jos kyseessä on satunnaisesti ravinnonhankintaan tai liikkumiseen käytetty ympäristö. Oleellisinta on kuitenkin havaita lajin keskeiset elinympäristöt, joita yksilö käyttää pesintään ja ruokailuun. Nämä voidaan selvittää varsin luotettavasti esitetyn menetelmän avulla. Selvitys antaa tiedon selvitysajankohtana olleesta tilanteesta liito-oravan esiintymisen suhteen. Tuloksia ei voida pitää pysyvinä, koska laji voi levittäytyä myöhemmin sille sopiviin elinympäristöihin. Varttuneet kuusisekametsät ja lehtipuuvaltaiset alueet ovat lajille tyypillisiä elinympäristöjä. 4 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue on pääosin metsätalouskäytössä ja vallitsevina metsätyyppeinä esiintyvät mäntyvaltaiset variksenmarja-mustikkatyypin kuivahkot kankaat ja pohjoisen mustikkatyypin tuoreet kankaat. Selvitysalueella sijaitsee myös melko paljon liito-oravalle

6 (8) sopimatonta elinympäristöä (hakkuuaukeita, soita, mäntykankaita ja taimikkoa), jotka tällä hetkellä avoimina ympäristöinä estävät tai heikentävät myös lajin mahdollisuutta liikkua alueella tai sen poikki. Keskeinen liito-oravalle soveltuva alue on selvitysalueen keskiosassa sijaitseva Valivaaran vaara-alue, jossa on varttunut kuusisekametsän alue (Kuva 2). Alueella kasvaa melko järeitä kuusia, seassa lehtipuustoa ja joitakin haapoja. Lisäksi lajille soveltuvaa elinympäristöä havaittiin hankealueen pohjoisosassa Kitkalaisenahon alueella, jossa kasvaa järeää kuusivaltaista metsää ja sekapuuna suurikokoisia mäntyjä ja lehtipuustoa (Kuva 3). Myös Välivaaran alueella hankealueen eteläosassa havaittiin lajille soveltuvaa elinympäristöä (Kuva 4). Tällä alueella kasvaa myös järeää kuusivaltaista metsää ja sekapuuna suurikokoisia mäntyjä ja lehtipuustoa. Liito-oravasta ei kuitenkaan tehty havaintoja näillä alueilla. Kesällä 2016 toteutetussa liito-oravaselvityksessä ei sähkönsiirtoreiteiltä havaittu liitooravia. Sähkönsiirtoreiteillä vallitsevat metsätalousmetsät sekä vähäpuustoiset tai avoimet suoalueet. Rukan reittivaihtoehdolla ei esiinny liito-oravalle tyypillisiä ja sitä kautta potentiaalisia pesimisympäristöjä. Posion reitillä esiintyy selvästi enemmän kuusisekametsiä erityisesti Karkuvaaran-Murtotunturin alueella. Näillä alueilla on liitooravalle potentiaalisia metsäalueita, jotka ovat paikoin laaja-alaisia ja iältään varttuneita, jopa vanhoja kuusisekametsiä. Lajista ei kuitenkaan tehty havaintoja sähkönsiirtoreitiltä. Tämä ei kuitenkaan poissulje lajin esiintymistä laajemmilla metsäalueilla etäämpänä sähkönsiirtoreitistä. Voimajohto vaatii noin 46 metriä leveän johtoaukean, joka ei rajoita liito-oravan liikkumista kapeudesta johtuen. Posion reitillä lajille potentiaalisimmat ympäristöt sijaitsevat Karkuvaaran länsirinteillä, jossa kuusikkoja esiintyy yleisesti. Voimajohdon ei arvioida rajoittavan laji liikkumista tai pirstaloivan lajille soveltuvia elinympäristöjä liian pienialaisiksi. Kuva 2. Liito-oravalle soveltuvaa metsää Valivaaran alueella.

7 EPV Tuulivoima Oy Kuva 3. Liito-oravalle soveltuvaa metsää Kitkalaisenahon alueella. Kuva 4. Liito-oravalle soveltuvaa metsää Välivaaran alueella. 5 (8)

8 EPV Tuulivoima Oy (8) TULOKSET Keväällä ja kesällä 2016 toteutetussa liito-oravaselvityksessä ei hankealueelta eikä sähkönsiirtoreiteiltä havaittu liito-oravia. Uhanalaisrekisterin mukaan alueelta ei ollut aiempia tunnettuja havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Hankealueella sijaitsee muutamia liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä (Kuva 5), mutta lajille soveltuvat elinympäristöt ovat pinta-alaltaan melko pieniä. Yleisesti ottaen alueen metsät soveltuvat kuitenkin pääasiassa heikosti liito-oravan elinympäristöksi. Vaikutuksia liitooraville ei arvioida aiheutuvan. Kuva 5. Liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä hankealueella (Merkitty vihreällä: Kitkalaisenaho, Valivaara, Välivaara).

9 (8) 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Hankealue sijoittuu liito-oravan levinneisyysalueen pohjoisrajalle. Alueen liito-oravakanta on Hanskin (2006) selvityksen mukaan hyvin harva. Liito-orava suosii elinympäristönään varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on haapaa ja muita lehtipuita kolo- ja ravintopuiksi. Lähtöaineiston ja kesän 2015 maastokäyntien perusteella hankealueelle sijoittuu kolme aluetta (Valivaara, Kitkalaisenaho ja Välivaara), jotka soveltuisivat liito-oravan elinympäristöksi. Kevään ja kesän 2016 maastokäynneillä ei havaittu merkkejä liitooravasta. Potentiaalista ympäristöä esiintyy Posion reittivaihtoehdolla Karkuvaara-Murtotunturi alueella. Myöskään sähkönsiirtoreiteiltä ei tehty havaintoja lajin esiintymisestä. Tämä ei kuitenkaan poissulje lajin esiintymistä laajemmilla metsäalueilla etäämpänä sähkönsiirtoreitistä. Selvitysalueella sijaitsee myös melko paljon liito-oravalle sopimatonta elinympäristöä (hakkuuaukeita, soita, mäntykankaita ja taimikkoa), jotka tällä hetkellä avoimina ympäristöinä estävät tai heikentävät myös lajin mahdollisuutta liikkua alueella tai sen poikki. Selvitysalueelta ja sähkönsiirtoreiteiltä ei ole aikaisempia uhanalaisten lajien rekisteriin merkittyjä havaintoja liito-oravasta.

10 (8) KIRJALLISUUS Liukko, U.-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I. & Kyheröinen, E.- M. 2010: Nisäkkäät. Teoksessa: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s Liukko, U.-M., Henttonen, H., Hanski, I., K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E.-M., Pitkänen, J Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus Ympäristöministeriö. Luonnonsuojelulaki / /43/EEC: Neuvoston direktiivi; luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta; EYVL 1992 L 206. Hanski, I. K. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. 35 s. Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U.-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liitooravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459: MMM & YM 2004: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Ohje Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö, Helsinki. 7 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742: Valtion ympäristöhallinto 2016: SYKEn paikkatietoaineistot. FI/Avoin_tieto/Paikkatietoaineistot Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Ympäristöministeriö, Helsinki. 16 s. + 3 liitettä.

11 Maaningan tuulivoimahankkeen viitasammakkoselvitys Hanna Suominen

12 (10) SISÄLLYS 1 JOHDANTO VIITASAMMAKKO AINEISTO JA MENETELMÄT SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS TULOKSET JOHTOPÄÄTÖKSET... 9 KIRJALLISUUS... 10

13 (10) 1 JOHDANTO Tämä viitasammakkoselvitys on laadittu konsulttityönä Sito Oy:ssä EPV Tuulivoima Oy:n toimeksiannosta liittyen Maaningan tuulivoimahankkeeseen. Selvitysalue sijaitsee Kuusamon kunnan pohjoisosassa, Maaningan alueella. Selvityksen tarkoituksena oli inventoida viitasammakon (Rana arvalis) esiintyminen hankealueella. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti.

14 (10) 2 VIITASAMMAKKO Viitasammakko (Rana arvalis) on hyvin paljon ruskosammakon eli tavallisen sammakon (R. temporaria) näköinen laji. Viitasammakkoa tavataan Keski- ja Pohjois- Euroopassa (Gasc ym. 1997). Suomessa lajin levinneisyys kattaa lähes koko maan, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta (Terhivuo 1981, Terhivuo 1993, Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu 2016). Levinneisyysalue ei kuitenkaan ole kovin tarkasti tiedossa, sillä lajin tunnistaminen on vaikeaa. Viitasammakon levinneisyys kattaa lähes koko Suomen, ulottuen myös hankealueelle. Lajin esiintymistiheyden vaihtelu on kuitenkin suurehkoa (Terhivuo 1993). Viitasammakko suosii elinympäristönään kosteikkoja, pieniä lampia, matalia järvien- ja merenlahtia ja märkiä välipintaisia aapasoita. Viitasammakko ei ole Suomessa uhanalainen, eikä erityisen harvinainen laji. Koska viitasammakko on kuitenkin maailmanlaajuisesti taantunut voimakkaasti ja huomattava osa lajin maailmanlaajuisesta kannasta esiintyy Suomessa, laji on Euroopan unionin alueella tiukasti suojeltu, ja se on EU:n luontodi-rektiivin liitteen IV (a) laji, joten sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä luonnonsuojelulain 49 :n perusteella (Luonnonsuojelulaki 1996). Luonnonsuojelulain 49 :n 3 momentin mukaan alueellinen ELY-keskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksen em. kiellosta luontodirektiivissä (16 artikla) mainituin perustein. Lupa voidaan myöntää vain, jos kyseessä on yleisen edun kannalta tärkeä hanke eikä muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja lajin kanta säilyy suotuisana. 3 AINEISTO JA MENETELMÄT Viitasammakkoselvitys toteutettiin toukokuussa Lähtöaineiston perusteella kartoitettiin lajille potentiaaliset elin- ja lisääntymisympäristöt. Ilmakuvien ja karttojen perusteella arvioitiin viitasammakon potentiaalisia elinympäristöjä ja käyntikohteita ennen kenttäselvitystä. Ilmakuvatarkastelun pohjalta rajattiin ne alueet, joihin maastoselvitykset painotettiin. Lähtöaineistona on käytetty myös Maanmittauslaitoksen peruskartta- ja ilmakuva-aineistoja. Maastoinventoinnit tehtiin Sää oli kaikkina selvitysajankohtina hyvä viitasammakoiden havainnointiin. Maastokäynneillä havaittiin merkkejä viitasammakon esiintymisestä viidestä eri paikasta (Kuva 7). Viitasammakkoselvityksen laadinnasta on vastannut MMM Hanna Suominen Sito Oy:stä. Maastoinventoinnit tehtiin Selvitysalue on esitetty edellisellä sivulla olevassa kuvassa (Kuva 1). Kuljetut reitit tallennettiin GPS-laitteella. Alueelta ei ole aiempia tiedossa olevia havaintoja viitasammakon esiintymisestä. Peruskartta- ja ilmakuva-aineiston sekä kesän 2015 maastokäynnin perusteella alueella sijaitsee useita viitasammakolle soveltuvia elin- tai lisääntymisympäristöjä. Hankealueelle sijoittuvat lajille soveltuvat elin- ja lisääntymisympäristöt on kuvattu ja esitetty teemakartalla YVA-selostuksen yhteydessä. Selvitys tehtiin rantaviivaa pitkin tai sen läheisyydessä kävellen ja kuuntelemalla viitasammakon lajityypillisiä soidinääniä (koiraiden pulputtava ääntely), pysähtymällä välillä kuuntelemaan sekä etsimällä kutua. Samalla varmistettiin kartta- ja ilmakuvaarviot kutuympäristöjen sopivuudesta. Havainnot perustuvat yhteen käyntikertaan päiväsaikaan ja kahteen käyntikertaan ilta-yöaikaan sekä muiden luontoselvitysten yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Havaitut soidinpaikat merkittiin kartalle. Parhaana viitasammakon ääntelyaikana on perinteisesti pidetty myöhäistä iltaa ja alkuyötä. Lukuisten havaintojen perusteella yksilöt kuitenkin ääntelevät aktiivisesti vuorokauden eri aikoina. Aktiivisten jaksojen pituus vaihtelee, ja säätilan vaihteluiden se-

15 (10) kä muiden tekijöiden vaikutus lajin aktiivisuuteen tunnetaan huonosti, mikä vaikeuttaa havainnointia. Viitasammakko tarvitsee rauhallisen talvehtimispaikan ja puhtaita vesialueita lisääntymiseen sekä turvalliset vaellusreitit lisääntymis- ja talvehtimisvesistöjen välillä. Viitasammakko kutee usein erikokoisten lampien ja järvien suo- ja luhtamaisissa osissa. Laji on paikkauskollinen, ja käyttää samoja talvehtimispaikkoja vuodesta toiseen. Talvehtimisalueille voi kerääntyä yksilöitä parin neliökilometrin suuruiselta alueelta, ja pisimmät todetut vaellusmatkat ovat jopa parin kilometrin mittaisia. Keväisin viitasammakot vaeltavat talvehtimispaikoilta lisääntymisalueille ja syksyllä takaisin. Reitin katkaisevat esteet, kuten tiealueet, lisäävät aikuisten yksilöiden kuolleisuutta merkittävästi. Viitasammakolle hyviä ekologisia käytäviä ovat ojien ja purojen varret sekä laajat yhtenäiset metsäalueet. Myös järvet voivat toimia kulkuyhteytenä. 4 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue on pääosin metsätalouskäytössä ja selvitysalue muodostuu kivennäismaiden ja suoalueiden mosaiikista. Suoluonto on vaihtelevaa ja suotyypit vaihtelevat rämeistä lettoihin, joskin lettojen osuus on vähäinen. Rinnesuot ovat alueen erikoispiirre. Pääosin suot ovat ojittamattomia niukkaravinteisia tai keskiravinteisia saranevoja. Monin paikoin kuitenkin puustoiset reunasuot ovat ojitettuja. Monilla suoalueilla on pieniä lampia ja paikoin nevaosilla esiintyy ruoppaista rimpinevaa. Ravinteikkaammilla soilla esiintyy mm. mähkää, äimäsaraa, villapääluikkaa, siniheinää ja rimpivihvilää. Ravinteikkaammat suot sijoittuvat pääasiassa purojen ja rinteiden alueelle. Lettorämeitä esiintyy paikoitellen, mutta nämä ovat melko pienialaisia. Nevojen laitarämeet ovat tyypiltään pallosara-, isovarpu- tai kangasrämeitä sekä harvakseltaan tavattavia lettorämeitä. Alueella on myös lähteisiä ympäristöjä. Lähteiköt ovat tyypiltään karuja tai korkeintaankin keskiravinteisia. Viitasammakko suosii elinympäristönään kosteikkoja, pieniä lampia, matalia järvienja merenlahtia ja märkiä välipintaisia aapasoita. Näitä viitasammakolle soveltuvia elinympäristöjä löytyy useita Maaningan selvitysalueelta.

16 (10) Kuva 2. Tokkalehdon eteläpuolinen viitasammakon elinympäristö. Kuva 3. Tiivissuon läheinen viitasammakon elinympäristö.

17 (10) Kuva 4. Rimminojan läheinen viitasammakon elinympäristö. Kuva 5. Rimminaavan läheinen viitasammakon elinympäristö.

18 (10) 5 TULOKSET Kuva 6. Mikälammen läheinen viitasammakon elinympäristö. Uhanalaisrekisterin mukaan alueelta ei ollut aiempia tunnettuja havaintoja viitasammakon esiintymisestä. Viitasammakkoa havaittiin kevään 2016 maastokäynneiltä viidestä eri paikasta pääasiassa suolampien ympäristöstä: Tokkalehdon eteläpuolelta pienten lampien alueelta, Mikälammen pohjoispuoliselta suoalueelta, Rimminaavanlammen lounaispuolelta pienen lammen rannalta, Rimminojan alkupään pohjoispuoliselta suoalueelta ja Tiivissuon länsipuolisen lammen rannalta. Yhteensä viitasammakoita havaittiin noin parikymmentä yksilöä. Yksilömäärät on arvioitu, koska havainnointi tehtiin kuuntelemalla äänteleviä yksilöitä. Monissa paikoissa useita yksilöitä oli äänessä samanaikaisesti vaikeakulkuisilla rannoilla, ja yksilömäärien tarkka laskenta oli käytännössä mahdotonta.

19 EPV Tuulivoima Oy (10) Kuva 7. Selvityksessä havaitut viisi viitasammakon elinympäristöä hankealueella: Tokkalehdon eteläpuolinen alue, Mikälammen pohjoispuolinen suoalue, Rimminaavanlammen lounaispuolinen alue, Rimminojan pohjoispuolinen suoalue ja Tiivissuon länsipuolinen alue.

20 (10) 7 JOHTOPÄÄTÖKSET Selvitysalueelta ei ole aikaisempia uhanalaisten lajien rekisteriin merkittyjä havaintoja viitasammakosta. Kartoituksen perusteella hankealueella on viisi viitasammakon lisääntymisympäristöä: Tokkalehdon eteläpuolinen lampien alue, Mikälammen pohjoispuolinen suoalue, Rimminaavanlammen lounaispuolinen lampi, Rimminojan alkupään pohjoispuolinen suoalue ja Tiivissuon länsipuolinen lampi. Rakentamistoimet eivät kohdistu viitasammakon keskeisille elinalueille eikä tuulivoimaloiden ja uusien teiden rakentamisella ole suoria haitallisia vaikutuksia viitasammakon elinympäristöihin. Viitasammakoiden elinympäristöjen lähietäisyydelle ei sijoiteta voimaloita eikä uusia tieyhteyksiä, eikä siten kohdistu haitallisia vaikutuksia viitasammakon kutulammikoiden laatuun elinympäristönä. Hankevaihtoehdoilla ei ole haitallisia vaikutuksia viitasammakon esiintymiin, koska lajin keskeisiin esiintymispaikkoihin ei kohdistu suoria muutoksia eikä hankkeen mikään vaihe aiheuta vedenlaadullisia muutoksia esiintymispaikkoihin. Lajille voi syntyä uusympäristöjä, mikäli hankealueelle muodostuu rakentamisen yhteydessä pienialaisia vesikuoppia tai lammikoita.

21 (10) KIRJALLISUUS Liukko, U.-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I. & Kyheröinen, E.- M. 2010: Nisäkkäät. Teoksessa: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s Luonnonsuojelulaki / /43/EEC: Neuvoston direktiivi; luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta; EYVL 1992 L 206. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742: Suomen ympäristökeskus 2011: Luontodirektiivin lajien esittelyt. Terhivuo, J Sammakkoeläimet ja matelijat. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Valtion ympäristöhallinto 2016: SYKEn paikkatietoaineistot. FI/Avoin_tieto/Paikkatietoaineistot.

22 Kuusamon Maaningan tuulivoimahankkeen lepakkoselvitys EPV Tuulivoima Oy By Mnolf - Photo taken in Rum, Tirol, Austria, CC BY-SA 3.0 Juha Parviainen, Heikki Holmén

23 2 (7) Kuusamon Maaningan tuulivoimahankkeen lepakkoselvitys SISÄLTÖ 1 JOHDANTO LEPAKOT SUOMESSA AINEISTO JA MENETELMÄT TULOKSET YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET... 7

24 Kuusamon Maaningan tuulivoimahankkeen lepakkoselvitys (7) 1 Johdanto Tässä raportissa kuvataan kesällä 2016 Kuusamon Maaningan tuulivoimahankkeen alueelle tehdyn lepakkoselvityksen menetelmät ja tulokset. Selvitysalue sijoittuu Kuusamon luoteisosaan Kuusamon yhteismetsän omistamalle metsäalueelle (Kuva 1). Selvityksen raportin ovat laatineet FM (ekologia) Juha Parviainen ja MMM (Metsäekologi) Heikki Holmén Sito Oy:stä. 2 Lepakot suomessa Suomessa on tavattu kaiken kaikkiaan 13 eri lepakkolajia, nämä kaikki ovat lueteltu EU:n luontodirektiivin (92/43/EEC) liitteessä IV(a). Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS). Sopimus velvoittaa huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta ja säilyttämään ja suojelemaan lepakoille merkittäviä ruokailualueita. Suomessa 13 esiintyvästä lepakkolajeista yleiseksi on arvioitu pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), vesisiippa (Myotis daubentonii), viiksisiippa (M. mystacinus), isoviiksisiippa (M. brandtii) ja korvayökkö (Plecotus auritus). Levinneisyytensä perusteella hankealueella voi esiintyä pohjanlepakkoa ja vesisiippaa. (Lappalainen 2003, SYKE Pohjanlepakon levinneisyys kattaa koko Suomen ja se on maamme yleisin lepakkolaji. Elinympäristövaatimuksiltaan laji on melko joustava. Saalistusympäristönään se käyttää puoliavoimia ympäristöjä, kuten metsässä uudistushakkuualojen tai muiden avoimien alueiden reunamia ja rakennetussa ympäristössä puistojen ja puukujanteiden lähiympäristöjä. Vesisiippa on pohjanlepakon tapaan yleisimpiä lepakkolajejamme ja sen levinneisyys ulottuu Etelä-Suomesta noin napapiirin korkeudelle. Vesisiipat esiintyvät pääasiassa vesistöjen äärellä, joissa ne saalistavat hyönteisiä veden tuntumasta. Alkukesästä lajia voidaan tavata myös metsäisestä ympäristöstä. Molemmat lajit ovat Suomessa elinvoimaisia eikä niillä ole tiedossa olevia erityisiä uhkatekijöitä. Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat hyönteissyöjiä. Lajit ovat kokoonsa nähden verrattain pitkäikäisiä ja ne lisääntyvät hitaasti. Lepakot saavat vuosittain noin 1 2 poikasta. Lepakot ovat yöeläimiä ja lentäessään hahmottavat ympäristöään kaikuluotauksen avulla. Kesäaikaan lepakoita voidaan tavata monenlaisista päiväpiilopaikoista, kuten puiden koloissa, kaarnan alla, linnunpöntöissä tai muissa ahtaissa ja lämpöisissä paikoissa. Lepakkonaaraat muodostavat piilopaikkoihinsa pesimäyhdyskuntia, jotka yleisimmin koostuvat muutamasta - kymmeniin naaraisiin. Tyypillisimmin pesimäyhdyskunnat sijaitsevat rakennusten yhteydessä. Yöaikaan lepakot saalistavat hyönteisiä pääasiassa päiväpiilojen lähialueella, mutta voivat tarpeen mukaan vierailla kilometrien etäisyydellä paremmilla ruokailualueilla (Lappalainen 2003). Lepakot parittelevat syksyisin ja kerääntyvät niin kutsuttuihin syysparveilupaikkoihin. Osa lepakoista muuttavaa talveksi etelään maamme rajojen ulkopuolelle ja osa talvehtii Suomessa. Talvehtivat lepakot vaipuvat horrokseen yli puoleksi vuodeksi. Hyvä talvehtimispaikka on rauhallinen ja sopivan kostea, ominaisuuksiltaan tasainen ympäristö. Tällaisia voivat olla esimerkiksi luolat, kalliohalkeamat maakellarit tai louhikot. 3 Aineisto ja menetelmät Lepakoiden esiintymistä hankealueella selvitettiin kesällä 2016 maastoinventoinneilla. Inventointien toteuttamisen lähtökohtana käytettiin Suomen Lepakkotieteellisen yhdistyksen

25 4 (7) Kuusamon Maaningan tuulivoimahankkeen lepakkoselvitys (SLTY ry) laatimia kartoitusohjeita. Huomioiden hankealueen maantieteellinen sijainti sekä sen vallitseva biotooppirakenne, lepakoiden esiintymisen todennäköisyys alueella oli lähtökohtaisesti varsin pieni. Hankealueen kautta ei kulje lepakoiden muuttoreittejä eikä siellä sijaitse luolastoja tms. lepakoille keskeisiä maastokohteita, joihin hanke vaikuttaisi heikentävästi. Näistä lähtökohdista lepakoiden esiintymistä hankealueella selvitettiin biotooppitarkastelun sekä kolmena erillisenä maastokertana toteutettujen inventointien avulla. Karttatarkastelussa lepakoille potentiaalisimmat elinympäristöt tunnistettiin ennakkoon ja maastohavainnointi keskitettiin näille alueille huomioiden suunniteltu tuulivoimarakentaminen. Maastoinventoinnit toteutettiin (klo 22 03), (klo 22 02) sekä (klo 21 01) välisenä aikana. Maastossa tunnistetuilla potentiaalisilla elinalueilla toteutettiin aktiivihavainnointina lepakkodetektorin (Batbox Griffin) avulla. Havainnointia tehtiin ns. autokartoitusmenetelmällä, missä detektori on asetettu auton katolle telineeseen ja hankealueella liikutaan hitaasti (maksiminopeus 25 km tunnissa) vakioitua reittiä pitkin (Kuva 1). Kartoitetun reitin pituus oli yhteensä 12 km, joka ajettiin läpi jokaisena kartoituskertana kolmeen kertaan. Tämän lisäksi hankealueen lepakoiden kannalta potentiaalisimmiksi elinympäristöiksi arvioitujen vesistöjen (Patalampi, Kontiojärvi, Syväjärven alue ja Matalajärvi, Nurkamolammit, Kierrosmaanlammit, Ollinlampi, Rimminaavanlampi) ranta-alueilla tehtiin aktiivihavainnointia maastotöiden yhteydessä n. 20 minuuttia / kohde /kartoituskerta.

26 Kuusamon Maaningan tuulivoimahankkeen lepakkoselvitys (7) 4 Tulokset Kuva 1. Selvitysalue Kesällä 2016 toteutetussa lepakkoselvityksessä ei hankealueelta havaittu lepakoita. Havainnoinnissa kiinnitettiin erityishuomiota pohjanlepakon sekä siippalajien mahdollisen esiintymisen toteamiseen lajeille potentiaalisimmilta elinympäristöiltä. Maastohavainnointi toteutettiin jokaisena kolmena inventointikertana optimaalisissa olosuhteissa eli tyynellä, sateettomalla ja lämpimällä säällä. On kuitenkin mahdollista, että hankealueella voi esiintyä paikallisia lepakoita. Tuloksista voidaan kuitenkin todeta, että alueella ei sijaitse lepakkokolonioiden kannalta keskeisiä levähdys- tai lisääntymispaikkoja. Hankealue ei myöskään sijoitu lepakkojen muuton kannalta keskeiselle alueelle, koska hankealueella mahdollisesti esiintyvät yksittäiset lepakot eivät muuta laajamittaisesti.

27 6 (7) Kuusamon Maaningan tuulivoimahankkeen lepakkoselvitys 5 Yhteenveto ja johtopäätökset Kesällä 2016 toteutetussa lepakkoselvityksessä ei hankealueelta havaittu lepakoita. On kuitenkin mahdollista, että hankealueella voi esiintyä yksittäisiä paikallisia lepakoita. Alueelle ei sijoitu lepakkokolonioiden kannalta keskeisiä levähdys- tai lisääntymispaikkoja. Hankealue ei myöskään sijoitu lepakkojen muuton kannalta keskeiselle alueelle.

28 Kuusamon Maaningan tuulivoimahankkeen lepakkoselvitys (7) 6 Lähteet EUROBATS Agreement on the conservation of Populations of European Bats Lappalainen, M Lepakot Salaperäiset nahkasiivet. Tammi. Helsinki. Toinen painos. Rydell, J., Engström, H., Hedenström, J.K.L., Pettersson, J. & Green, M. (2012).The effect of wind power on birds and bats. A synthesis. Vindval, 150 s. SYKE Pohjanlepakko, isoviiksisiippa, viiksisiippa, vesisiippa, korvayökkö. Vihervaara, P., Virtanen, T. ja Välimaa, I Lepakot ja metsätalous Isoviiksisiippojen radioseurantatutkimus UPM-Kymmene Oyj:n Janakkalan Harvialassa sijaitsevilla metsätiloilla Biologitoimisto Vihervaara Oy. 92/43/EEC: Neuvoston direktiivi; luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta; EYVL 1992 L 206