Uhanalaisen pikkuapollon siirtoistutussuunnitelma vuonna 2016

Transkriptio

1 Uhanalaisen pikkuapollon siirtoistutussuunnitelma vuonna 2016 Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskus (SYKE) Sisällysluettelo Tausta Hankkeen tavoitteet ja haettavat luvat. 3 Siirtojen lähtöpopulaatio Someron Häntälässä.. 4 Suunnitellut siirtoistutuspaikat ja siirtojen ekologiset perustelut.. 5 Salon Rekijoen eteläosa... 5 Sipoon Hindsby... 6 Siirtojen toteutus käytännössä. 6 Siirrettävien perhosten geneettinen monimuotoisuus. 7 Siirtoistutusten seuranta... 8 Kirjallisuus... 8 Liite 1. Siirtoistutusalueiden kartat

2 Tausta Viime vuosina lajien siirtoistutuksia tai ns. avustettua leviämistä (engl. assisted colonization) lajien suojelukeinona on tutkittu kasvavassa määrin erityisesti ilmaston muutokseen liittyen (Hoegh-Guldberg ym. 2008, Carroll ym. 2009). Ilmaston muutoksen aiheuttama paine lajien leviämiselle pohjoiseen yhdessä elinympäristöjen pirstoutumisen leviämiselle muodostamien esteiden kanssa muodostaa monille lajeille ylitsepääsemättömiä ongelmia, joihin avustettu leviäminen tarjoaa mahdollisia ratkaisuja (Thomas 2011). Syksyllä 2011 alkaneessa Euroopan Unionin rahoittamassa Luonnonhoito-LIFE hankkeessa (LIFE10 NAT/FI/048) keskitytään pääasiassa perinteisiin suojelukeinoihin, kuten elinympäristöjen hoitoon, mutta siirtoistutusten toimivuus suojelun apukeinona on otettu mukaan kokeiltavaksi yhden lajin, pikkuapolloperhosen, osalta. Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) on arvioitu Euroopan Unionissa yhdeksi tiukkaa suojelua tarvitsevista lajeista, jotka on listattu habitaattidirektiivin liitteessä IVa (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY). Se on elinympäristövaatimuksiltaan erikoistunut tuoreiden laidunniittyjen perhoslaji, joka on taantunut koko Euroopassa. Pikkuapollon toukka elää pystykiurunkannuksella (Corydalis solida), jonka esiintyminen luo rajat pikkuapollon esiintymiselle. Pikkuapollo on kärsinyt maatalouden tehostumisesta, niittyjen vähenemisestä ja erityisesti karjan laidunnuksen loppumisesta luonnonniityillä. Viimeisten vuosikymmenten aikana perhonen on hävinnyt useimmilta aiemmilta noin 30 elinpaikaltaan Manner-Suomesta. Nykyisin useimmat pikkuapollon esiintymät sijaitsevat Ahvenanmaalla, lounaissaaristossa ja rannikkoalueilla (Pori, Rauma, Porvoo). Sisämaassa on jäljellä kaksi laajaa joenvarsiesiintymää Rekijoella Somerolla ja Halikonjoella Salossa (Luoto ym. 2001, 2002, Heikkinen ym. 2007, Kuussaari ym. 2013). Viimeisimmässä uhanalaisarvioinnissa pikkuapollo luokiteltiin vaarantuneeksi (Rassi ym. 2010). Viimeisten 15 vuoden aikana umpeenkasvaneita laidunniittyjä on ennallistettu melko laajamittaisesti useilla Lounais-Suomen jokivarsialueilla (Ikonen ym. 2002, Luoto ym. 2003), joilla pikkuapollo oli aikoinaan laajalle levinnyt (Huldén ym. 2000). Niittyjen ennallistamisen ansiosta pikkuapollolle sopivia laidunniittyjä, joilla kasvaa runsaasti sen toukan ravintokasvia sekä aikuisen perhosen tarvitsemia mesikasveja, esiintyy nykyään harvakseltaan siellä täällä sisämaan jokivarsilla. Pikkuapollon leviäminen luontaisesti kunnostetuille sopiville niityille on kuitenkin vaikeaa, koska perhonen on varsin kotipaikkauskollinen ja liikkuu harvoin paria kilometriä pidempiä matkoja synnyinniityltään (Ovaskainen ym. 2008). Yli 5 km päässä nykyisistä pikkuapollon esiintymistä sijaitsevien sopivien niittyjen luontainen uudelleenasuttaminen on epätodennäköistä. Tällaisissa tilanteissa siirtoistutukset ovat varteenotettava keino uhanalaisen lajin suojelun edistämiseksi. Pikkuapollo on yksi harvoista hyönteislajeista, joiden siirtoistutuksista on aiempaakin kokemusta Suomessa (Kuussaari ym. 2015a, 2015b). Kesällä 2000 pikkuapolloa siirrettiin Someron Häntälästä kahdelle sopivannäköiselle paikalle Uudellamaalle, josta laji oli hävinnyt jo yli 50 vuotta aiemmin. Molemmille paikoille siirrettiin 20 paritellutta naarasta kahdessa erässä. Näistä Sipoon Hindsbyhyn tehty istutus epäonnistui, kun taas Porvoon Stensbölen istutus onnistui. Sipooseen siirretyt pikkuapollot eivät onnistuneet tuottamaan uutta sukupolvea istutuspaikalle. Sen sijaan Porvoossa siirretty kanta kasvoi kahdessa vuodessa noin 100 yksilöön. Sen jälkeen se on edelleen vähitellen voimistunut 2

3 ja laajentanut elinaluettaan siten, että kesällä 2011 Porvoon Stensbölessä eli ensimmäistä kertaa yli 1000 pikkuapollon elinvoimainen kanta. Aiempien istutusten kokemukset muodostavat hyvän pohjan nyt suunnitelluille uusille siirtoistutuksille. Hankkeen tavoitteet ja haettavat luvat Siirtoistutushankkeen tavoitteena on parantaa pikkuapollon suojelutasoa Suomessa siirtämällä kesällä 2016 pikkuapolloja kahdelle sopivalle elinpaikalle Salon Rekijoella Varsinais-Suomessa ja Sipoon Hindsbyssä Uudellamaalla (Liite 1). Rekijoen kylän alueelle tehtävä istutus on täydennysistutus aiemmalle Haalin istutuspaikalle. Tälle paikalle vuonna 2012 tehty istutus lähti ensimmäisenä vuonna hyvään kasvuun, mutta kaksi sääoloiltaan poikkeuksellisen huonoa kesää romahduttivat kannan kesällä 2015 hyvin pieneksi. Sipoon Hindsbyhyn pikkuapollon istutusta yritettiin jo vuonna 2000, mutta silloin istutus ei onnistunut mahdollisesti istutusta seuraavan kesän heikoista sääoloista johtuen. Hindsbyn istutuspaikan elinympäristön laatu pikkuapollolle on viimeisten 15 vuoden aikana huomattavasti parantunut alueella tehtyjen ennallistamistoimien ja vuosittaisen kevyen karjan laidunnuksen ansiosta. Someron Häntälän pikkuapollokannan geneettisen monimuotoisuuden tutkimiseksi ja istutettavien kantojen geneettisen monimuotoisuuden seurannan mahdollistamiseksi siirrettäviltä perhosilta on tarkoitus ottaa pienet siivenkärkinäytteet perhosten geneettisen monimuotoisuuden analysointia varten. Suomen ympäristökeskus pyrkii järjestämään siirtoistutusten seurannan kolmen vuoden ajan hakemalla tähän tarkoitukseen rahoitusta eri lähteistä. Siirtoistutushankkeen rahoituksesta vastaa Euroopan Unionin rahoittama Luonnonhoito- LIFE hanke ( ) yhdessä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kanssa. SYKEssä hankkeesta vastaa erikoistutkija Mikko Kuussaari. Siirtoistutusten ja niiden seurannan toteuttamista varten SYKE hakee Varsinais-Suomen ELY-keskukselta lupaa uhanalaisen pikkuapolloperhosen: Siirtämiselle Someron Häntälästä luonnonsuojelutarkoituksessa kahdelle perhoselle sopivalle elinpaikalle Salon Rekijoelle Varsinais-Suomessa ja Sipoon Hindsbyhyn Uudellamaalla vuona Pienten siivenkärkinäytteiden ottamiseen siirrettäviltä perhosilta niiden geneettisen monimuotoisuuden analysointia varten ja neljän kokonaisen näyteyksilön keräämiseen geneettisen analyysimenetelmän kehittämistyötä varten. Merkintä-jälleenpyyntiin Salon Rekijoen kylän istutusalueen pikkuapollokannan kehityksen seuraamiseksi vuosina Seuraavassa esitellään ensin suunniteltujen istutusten lähtöpopulaatio Someron Häntälässä ja sen jälkeen istutuspaikkojen valinta ekologisine perusteluineen. Tämän jälkeen kuvataan perhosten siirtämisessä käytettävät periaatteet ja menetelmät sekä suunnitelmat geneettisen monimuotoisuuden selvittämiseksi ja siirtoistutusten seurannan järjestämiseksi. 3

4 Metapopulaation koko Siirtojen lähtöpopulaatio Someron Häntälässä Siirrettävät pikkuapollot on tarkoitus pyydystää kesällä 2016 Someron Häntälästä samasta Rekijoen yläjuoksun metapopulaatiosta, jota on käytetty lähtöpopulaationa myös aiemmissa pikkuapollon siirroissa (Kuussaari ym. 2015a, 2015b). Rekijokilaakson yläjuoksun metapopulaatio on Suomen suurin pikkuapolloesiintymä, joka tunnetaan hyvin, koska sitä tutkittiin perusteellisesti vuosina (Luoto ym. 2001, 2002, Heikkinen ym. 2005, 2007, Kuussaari ym. 2013). Lisäksi alueella on tehty vuosittaista linjalaskentaseurantaa vuodesta 1998 alkaen. Vuosituhannen vaihteessa tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että Rekijokilaakson metapopulaatio kattaa laajan, yhteensä noin 15 km 2 :n kokoisen alueen. Koko Rekijokilaakson pikkuapollokannan kooksi arvioitiin vuonna 2000 noin perhosta. Kuvassa 1 on esitetty Häntälän metapopulaation pikkuapollokannan koon vaihtelu vuosina linjalaskentojen perusteella. Viime vuosina havaittu kannan koon lasku on ollut seurausta useista peräkkäisistä sääoloiltaan epäedullisista vuosista. Silti kannan arvioitu koko oli vielä kesällä 2015 noin pikkuapolloa Häntälän metapopulaatio Vuosi Kuva 1. Pikkuapollon kannankehitys Someron Häntälän metapopulaatiossa vuosittaisten linjalaskentatulosten perusteella (Kuussaari ym. 2015b). Siirrettävät perhoset on tarkoitus kerätä Häntälän kylän alueelta vähintään kolmelta eri niityltä (Kuva 2). Kuvan 2 karttaan merkityillä alueilla pikkuapollo esiintyy hyvin runsaana. Näiden alueiden maanomistajilta saatiin luvat pikkuapollojen keräämiseen siirtoistutuksia varten vuosille ja uusia lupia pyydetään kesän 2016 istutuksia varten. Siirrot on tarkoitus tehdä perhosen parhaaseen lentoaikaan noin kesäkuun puolivälissä siten, että noin viikon välein Häntälästä kerätään siirtoja varten 20 paritellutta naarasta (siis yhteensä 40 naarasta). Kerätyt perhoset vapautetaan Rekijoen Haalin istutuspaikalle vielä samana päivänä ja Sipoon Hindsbyn paikalle seuraavana aamuna. 4

5 Kuva 2. Suunnitellut pikkuapollojen keräysalueet Someron Häntälässä vuoden 2016 siirtoistutuksia varten. Suunnitellut siirtoistutuspaikat ja siirtojen ekologiset perustelut Suunnitellut siirtoistutuspaikat on valittu siten, että istutuksilla on hyvät mahdollisuudet onnistua tuottamaan uusia elinvoimaisia pikkuapolloesiintymiä, jotka parantaisivat lajin suojelutasoa Suomessa. Molemmat suunnitellut istutuspaikat ovat selkeästi pikkuapollon historiallisen esiintymisalueen sisällä ja on todennäköistä, että laji on esiintynyt näilläkin alueilla 1900-luvun alkupuolella ennen niittyjen laajamittaista vähenemistä. Salon Rekijoen eteläosa Vuonna 2012 tehtyjen istutusten tavoite oli laajentaa pikkuapollon esiintymisalue Rekijoen pohjoisilta latva-alueilta myös Rekijoen eteläosaan, jossa sijaitsee melko suuri lajille sopivien niittyjen keskittymä. Koko Rekijoen kattavalla Natura-alueella on erityinen asema maamme niittylajiston säilyttämisessä, sillä Rekijoen pohjoisosan niittykeskittymä on Suomen suurin jäljellä oleva tuoreiden niittyjen keskittymä (Kontula ym. 2000, Luoto ym. 2003). Viimeisten 20 vuoden aikana Rekijoen latvaalueiden niittyjä on kunnostettu monissa elinympäristöjen hoitohankkeissa ja niitä on saatu hyvin laaja-alaisesti palautettua takaisin laidunnuksen piiriin (Ikonen ym. 2001, 2002). Samalla pikkuapollo on laajentanut esiintymistään alueella. Myös Rekijoen eteläosassa on tehty melko laajamittaista niittyjen ennallistamistyötä (Ikonen ym. 2001). Rekijoen eteläosan pikkuapollolle sopivat niityt sijaitsevat kuitenkin 7-9 km päässä Rekijoen pohjoisosan pikkuapolloesiintymästä, mikä näyttää olevan pikkuapollon luontaisen leviämisen kannalta jo liian kaukana. Ilmeisesti Rekijoen pohjois- ja eteläosien niittykeskittymien välillä sijaitsevat melko laajat metsäalueet ovat 5

6 käytännössä muodostaneet tehokkaita leviämisesteitä pikkuapollolle ja estäneet eteläisten niittyjen luontaisen asuttamisen pohjoisesta käsin (Ovaskainen ym. 2008). Äskettäin tehdyssä mallinnustutkimuksessa pikkuapollon havaittuun esiintymiseen Rekijoen pohjoisosassa ja Halikonjoella pohjautunut matemaattinen malli ennusti perhosen nykyisten esiintymisalueiden ulkopuolisille alueille suurimman esiintymistodennäköisyyden nimenomaan Rekijoen eteläosan niittykeskittymälle (Heikkinen ym. 2007). Mallin ennusteen mukaan pikkuapollon esiintyminen oli Rekijoen eteläosassa jopa todennäköisempää kuin Halikonjoella, jossa laji edelleen elää varsin laajalla alueella. Rekijoen eteläosan vuoden 2012 istutuskohteiksi valittiin kaksi niittyä, Haali ja Asikaisen laidun, keväällä 2010 tehtyjen maastokäyntien perusteella. Molemmilla paikoilla istutukset tuottivat uuden pikkuapollosukupolven kesällä 2013, mutta Haalin paikalla kanta lähti paremmin kasvuun (29 merkittyä pikkuapolloa kesällä 2013 ja 21 kesällä 2014). Alkukesän poikkeuksellisen kylmä ja epävakainen sää pilasi perhosen lisääntymisen kesällä 2014 ja 2015, ja kesällä 2015 Rekijoen kylän alueella havaittiin enää 3 pikkuapolloa. Tämän takia on hyvin mahdollista, ettei istutettu kanta selviä enää seuraavaan kesään. Seurantaa kuitenkin jatketaan alueella osana Luonnonhoito-LIFEhanketta edelleen kesällä Vuosien seurantakokemusten perusteella pikkuapollon lisääntyminen onnistuu Rekijoen Haalin istutuspaikalla (Liite 1) hyvin sääoloiltaan normaalina vuonna. Merkintä-jälleenpyynti on osoittanut, että istutuspaikka on pikkuapolloille mieluinen, sillä merkityt yksilöt ovat pysytelleet istutusniityllä tyypillisesti useita päiviä. Kesälle 2016 suunniteltu täydennysistutus tarjoaisi hyvät edellytykset Rekijoen eteläosan pikkuapollokannalle lähteä uuteen nousuun tulevina vuosina. Sipoon Hindsby Sipooseen suunnitellun istutuksen tavoitteena on perustaa Uudellemaalle toinen pikkuapollon esiintymä Porvooseen vuonna 2000 tehdyn onnistuneen istutuksen lisäksi. Hindsbyssä sijaitseva suunniteltu istutusniitty (Liite 1) on kooltaan ja kiurunkannuksen runsaudeltaan samaa tasoa kuin Rekijoen Haalin istutusniitty. Hindsbyssä avoimen niityn pinta-ala ja kiurunkannuksen runsaus ovat selvästi kasvaneet vuonna 2000 tehdyn ensimmäisen istutusyrityksen jälkeen. Tämän ansiosta mahdollisuudet istutuksen onnistumiselle ovat nyt selvästi paremmat kuin vuonna Vuoden 2000 istutuksen epäonnena oli myös istutusta seurannut erittäin kylmä ja epävakainen alkukesä, mikä saattoi olla tärkein syy vuoden 2000 istutusyrityksen epäonnistumiseen. Hindsbyn niittyaluetta on laidunnettu vuosittain viimeisten parinkymmenen vuoden ajan, mutta laidunnuspaine on ollut kohtuullisen alhainen samaan tapaan kuin Rekijoen Haalissa. Tämä lieneekin pikkuapollon kannalta paras sen elinympäristön hoitotapa. Siirtojen toteutus käytännössä Pikkuapollon siirtoistutukset on tarkoitus tehdä pitkälti samoin menetelmin kuin aiemmat pikkuapollon istutukset (Kuussaari ym. 2015b). Molemmille istutusniityille on tarkoitus siirtää 20 paritellutta pikkuapollon naarasta. Siirrot toteutetaan kahdessa erässä siten, että perhosen parhaaseen lentoaikaan (noin kesäkuun puolivälissä) siirretään viikon välein molemmilla kerroilla 10 paritellutta naarasta kummallekin istutusniitylle. 6

7 Paritelleet naaraat kyetään tunnistamaan maastossa koiraan naaraan takaruumiin alapuolelle jättämän helposti havaittavan parittelutulpan (sphragis) ansiosta. Siirrettävät naaraat kerätään Someron Häntälästä, jossa ne säilötään yksilöllisesti muovirasioihin ja kylmälaukkuun. Viileässä kylmälaukussa perhoset pysyvät turvallisesti liikkumattomina lepotilassa ilman, että ne pääsevät kuluttamaan siipiään. Istutuspopulaatioiden geneettisen monimuotoisuuden varmistamiseksi Someron Häntälästä kerätään naaraita siirrettäviksi ainakin kolmelta eri niityltä (Kuva 2), joilta hankitaan maanomistajien luvat. Siirrettävät perhoset säilytetään kylmälaukuissa siihen asti, kun ne vapautetaan istutusniityille lähelle kiurunkannuskasvustoja. Aikuisten perhosten siirtäminen ja vapautus on istutuksen riskiherkin vaihe. Epäonnistumisen riskejä pyritään välttämään esimerkiksi siten, että istutukseen pyritään löytämään useamman päivän aurinkoinen poutajakso, jotta vapautettavat naaraat pääsevät viiveettä ruokailemaan ja munimaan hyväkuntoisina istutusniityllä. Istutukset pyritään tekemään kesäkuussa parhaaseen pikkuapollon lentoaikaan, jolloin siirrettäviä naaraita on hyvin saatavilla Someron Häntälästä ja jolloin munintakäyttäytyminen istutuspaikalla tapahtuu fenologisesti mahdollisimman luonnolliseen aikaan kesästä. Tämä on mahdollista seuraamalla pikkuapollon lentokauden alkamista ja yksilömäärien runsastumista istutuksen lähtöpopulaatiossa Someron Häntälässä. Siirrettävien yksilöiden jakaminen kahteen noin viikon välein vapautettavaan yhtä suureen erään pienentää osaltaan riskiä vapautettavien naaraiden altistumiselle huonoille sääoloille. Siirrettävien perhosten geneettinen monimuotoisuus Siirtoistutushanke tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden selvittää myös geneettisen monimuotoisuuden säilymiseen liittyviä kysymyksiä siirtoistutusten yhteydessä. Geneettisen monimuotoisuuden säilymisellä voi olla suuri merkitys elinvoimaisen siirretyn kannan syntymiselle ja kannan pitkäaikaiselle selviytymiselle, mutta aiheesta on varsin vähän tutkittua tietoa (Andersen ym. 2014). Someron Häntälän lähtöpopulaation pikkuapollojen geneettisen monimuotoisuuden tutkimiseksi kaikista siirrettävistä perhosista on tarkoitus ottaa geneettinen näyte perhosen elinkykyä vahingoittamatta. Käytännössä tämä tapahtuu leikkaamalla perhosen etusiiven kärjestä tai takasiivestä pieni pala siipeä yksilön perimän selvittämiseksi (noin 1 mm x 4 mm kokoinen pala). Näin pienen palan ottaminen siivestä ei vaikuta pikkuapollon lentokykyyn. Tällaiset näytteet mahdollistavat tulevaisuudessa istutettujen pikkuapollokantojen geneettisen monimuotoisuuden säilymisen seurannan. Siivenkärkinäytteiden lisäksi pikkuapollolle sopivan geneettisen analyysimenetelmän kehittämistyötä varten tarvitaan yhteensä 2-4 kokonaista pikkuapolloyksilöä. Tarkoituksena on kehittää mikrosatelliittimarkkereita (n = 15-20). Tätä varten tarvitaan kokonaisia perhosyksilöitä, joista saadaan riittävä ja kattava määrä DNA:ta (Miseq Illumina) sekvensointia varten. Myös nämä kokonaiset näyteyksilöt on tarkoitus kerätä Someron Häntälästä. Näyteyksilöiksi valikoidaan kuluneita perhoskoiraita, jotka ovat todennäköisesti ehtineet jo lisääntyä. Mikäli Varsinais-Suomen lupaviranomainen hyväksyy suunnitelman geneettisten näytteiden ottamiseksi Someron Häntälästä siirrettäviltä pikkuapolloilta, on näytteiden ottaminen vertailun vuoksi mielekästä myös joukosta Porvoon Stensbölen 16 vuotta aiemmin siirretyn pikkuapollokannan yksilöitä. Tällöin voidaan selvittää, miten hyvin geneettinen monimuotoisuus on säilynyt Porvoon istutetussa populaatiossa. Samalla 7

8 voidaan tutkia myös, onko Porvoon kanta lähtenyt erilaistumaan suhteessa Someron lähtöpopulaatioon (mikä on mahdollista esimerkiksi paikallisten sopeumien kautta). Geneettisten siivenpalanäytteiden ottamiseen Porvoon pikkuapolloilta haetaan lupaa Uudenmaan ELY-keskukselta, jos näytteenottolupa myönnetään ensin Someron Häntälästä siirrettäville yksilöille. Perhosyksilöiden perimän analysointiin löytyy Suomessa osaamista useista yliopistoista. Pikkuapollojen geneettistä monimuotoisuutta on tarkoitus tutkia yhteistyössä Helsingin yliopiston metapopulaatiobiologian tutkimuskeskuksen kanssa. Siellä hankkeen yhteyshenkilönä toimii dos. Marjo Saastamoinen. Siirtoistutusten seuranta Siirtoistutusten onnistumista seurataan kaikilla istutusniityillä merkintä-jälleenpyyntiin perustuen ainakin kolmen vuoden ajan. Menetelmä perustuu perhosyksilöiden merkitsemiseen yksilöllisesti kirjoittamalla perhosen takasiiven alapinnalle tussilla yksilöllinen numero. Seurantaa tehdään kesällä aikuisten perhosten lentoaikana. Seurannan tarkoituksena on selvittää, onko perhonen onnistunut lisääntymään istutusniityillä ja kerätä tietoa istutuspopulaatioiden kannan kehityksestä sekä mahdollisesta levittäytymisestä muille lähialueiden niityille. Kolmen vuoden seurannan perusteella arvioidaan, onko Salon Rekijoen alajuoksulle ja Sipoon Hindsbyhyn syntymässä elinvoimainen pikkuapollokanta. Koska Luonnonhoito-LIFE-hanke päättyy vuoden 2016 lopussa, tullaan seuraavien vuosien seurantaa hakemaan rahoitusta eri lähteistä. Seuranta on kuitenkin järjestettävissä melko pienillä kustannuksilla, koska molempien istutuspaikkojen läheisyydessä asuu seurantaan valmis, kokenut pikkuapollotutkija (Reijo Myyrä 15 km päässä Rekijoen Haalista ja Mikko Kuussaari 6 km päässä Sipoon Hindsbystä). Pikkuapollon merkintä-jälleenpyyntiin vaadittavat luvat haetaan Varsinais-Suomen ja Uudenmaan ELY-keskuksilta. Seurantojen tulokset kootaan vuosittaisiin seurantaraportteihin. Kirjallisuus Andersen, A., Simcox, D.J., Thomas, J.A., Nash, D.R., Assessing reintroduction schemes by comparing genetic diversity of reintroduced and source populations: A case study of the globally threatened large blue butterfly (Maculinea arion). Biol. Conserv. 175, Carroll, M.J., Anderson, B.J., Brereton, T.M., Knight, S.J., Kudrna, O. & Thomas, C.D. 2009: Climate change and translocations: The potential to re-establish two regionally-extinct butterfly species in Britain. Biological Conservation 142: Heikkinen, R.K., Luoto, M., Kuussaari, M. & Pöyry, J. 2005: New insights into butterfly-environment relationships using partitioning methods. Proceedings of the Royal Society B 272: Heikkinen, R., Luoto, M., Kuussaari, M. & Toivonen, T. 2007: Modelling the spatial distribution of a threatened butterfly: impacts of scale and statistical technique. Landscape and Urban Planning 79: Hoegh-Guldberg, O., Hughes, L., McIntyre, S., Lindenmayer, D.B., Parmesan, C., Possingham, H.P. & Thomas, C.D. 2008: Assisted colonization and rapid climate change. Science 5887: Huldén, L., Albrecht, A., Itämies, J., Malinen, P. & Wettenhovi, J. 2000: Suomen suurperhosatlas (Atlas of Finnish Macrolepidoptera). Suomen Perhostutkijain Seura and Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viestipaino, Tampere. 8

9 Ikonen, I. 2002: An assessment of the favourable conservation status of the Rekijoki river valley habitats. Finnish Environment 594: Ikonen, I., Kauppi, J., Lammi, A., Lehtomaa, L. & Seppälä, H. 2001: Rekijokilaakson luonnonhoidon suunnitelmat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 231: Kontula, T., Lehtomaa, L. & Pykälä, J. 2000: Someron Rekijokilaakson maankäytön historia, kasvillisuus ja kasvisto. Suomen ympäristö 306: Kuussaari, M., Heikkinen, R.K., Heliölä, J., Luoto, M., Mayer, M., Rytteri, S. & von Bagh, P. 2015a: Successful translocation of the threatened Clouded Apollo butterfly (Parnassius mnemosyne) and metapopulation establishment in southern Finland. Biological Conservation 190: Kuussaari, M., Heikkinen, R.K., Heliölä, J., Luoto, M., Mayer, M., Myyrä, R., Rytteri, S. & von Bagh, P. 2015b: Pikkuapollon siirtoistutukset Uudellemaalle ja Lounais-Suomeen. Baptria 40: Kuussaari, M., Luoto, M., Heikkinen, R.K., Lehtomäki, J., Mayer, M., Salminen, J. & von Bonsdorff, T. 2013: Pikkuapollon esiintyminen sisämaan jokilaaksoissa. Baptria 38: Luoto, M., Kuussaari, M., Rita, H., Salminen, J. & von Bonsdorff, T. 2001: Determinants of distribution and abundance in the Clouded apollo butterfly: a landscape ecological approach. Ecography 24: Luoto, M., Kuussaari, M. & Toivonen, T. 2002: Modelling butterfly distribution based on remote sensing data. Journal of Biogeography 29: Luoto, M., Rekolainen, S., Aakkula, J. & Pykälä, J. 2003: Loss of plant species richness and habitat connectivity of grasslands associated with agricultural change in Finland. Ambio 32: Ovaskainen, O., Luoto, M., Ikonen, I., Rekola, H., Meyke, E. & Kuussaari, M. 2008: An empirical test of a diffusion model: predicting clouded apollo movements in a novel environment. American Naturalist 171: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Thomas, C.D. 2011: Translocation of species, climate change, and the end of trying to recreate past ecological communities. Trends in Ecology & Evolution 26: Välimäki, P. & Itämies, J. 2005: Effects of canopy coverage on the immature stages of the Clouded apollo butterfly [Parnassius mnemosyne (L.)] with observations on larval behaviour. Entomologica Fennica 16:

10 Liite 1. Siirtoistutusalueiden kartat Kuva 1. Rekijokilaakson NATURA 2000 alue. Alueen eteläosassa sijaitseva Rekijoen Haalin istutusniitty on merkitty karttaan punaisella ympyrällä. 10

11 Kuva 2. Rekijoen eteläosan siirtoistutusalue Haalin kylän Juho Korvenojan omistamalla yksityisellä suojelualueella. 11

12 Kuva 3. Sipoonkorven Natura 2000 alue. Alueen pohjoisosassa sijaitseva Hinsbyn istutusniitty on merkitty karttaan punaisella ympyrällä. 12

13 Kuva 4. Sipoon Hindsbyn siirtoistutusalue Metsähallituksen omistamalla alueella Sipoonkorven kansallispuistossa. 13