Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. Kuninkaankatu Tampere

Transkriptio

1 Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. MUISTUTUS Kuninkaankatu Tampere Suomen luonnonsuojeluliiton Kuninkaankatu Tampere p Tampereen kaupunki Kaupunkiympäristön kehittäminen Maankäytön suunnittelu PL Tampere Asia: MUISTUTUS OJALAN OSAYLEISKAAVAEHDOTUKSESTA (Dno: TRE 3517/ /2013) Yleistä Ojalan ja Kangasalan puoleisen Lamminrahkan osayleiskaavaehdotuksissa esitetty rakentaminen käytännössä pitkälti tuhoaa toistaiseksi varsin yhtenäisenä säilyneen laajan metsäalueen, jolla on merkittäviä luonnonarvoja ja huomattavaa virkistyskäyttöä. Mielestämme osayleiskaavoja voi pitää jopa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (2008) vastaisina. Emme kategorisesti vastusta rakentamista Ojalan ja Lamminrahkan alueille, mutta pidämme esitettyä rakentamista ylimitoitettuna. Tämä korostuu varsinkin Lamminrahkassa nyt, kun kaavan luonnosvaiheen jälkeen tehdyt hakkuut alueen etelä- ja kaakkoisosassa ovat pirstoneet pahoin luonnon monimuotoisuudelle (mm. liito-oravalle) tärkeät alueet Jyväskylän radan pohjoispuolella. Lisäksi käytännössä koko kaava-alueen itäosa (muuntaja-alueen ympäristössä) on nykyisin käytännössä avohakattu tai aivan nuorta metsää. Lamminrahkan hakkuut vaikuttavat myös Ojalan puolelle, koska kaavoitettavat alueet muodostavat paitsi luonnoltaan myös kaavoituksen näkökulmasta selvän kokonaisuuden. Mielestämme osayleiskaava tulisi valmistella uudelleen siten, että säilytettävien viheralueiden määrää lisättäisiin, viherkäytäviä levennettäisiin ja niiden ekologiselle laadulle asetettaisiin korkeammat vaatimukset. Myös suojelualueita tarvittaisiin enemmän. Jostakin syystä kaavaehdotuksessa Petäjässuon alue on merkitty vain VLL-3/luo -alueeksi, vaikka se on mukana Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa (2012) luonnonsuojelulailla rauhoitettavana kohteena. Mielestämme Petäjässuon kaavamerkinnän pitääkin olla SL.

2 Viher- ja suojelualueiden määrän lisääminen on luonnonarvojen näkökulmasta keskeistä, sillä sekä Ojalan että Lamminrahkan kaavat kohdistuvat käytännössä kokonaisuudessaan laajalle, jokseenkin yhtenäiselle ja rakentamattomalle metsäalueelle, jolla on lisäksi luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita osa-alueita. Metsäluonnon näkökulmasta rakennetut viheralueet ovat jokseenkin yhdentekeviä. Niitäkin toki tarvitaan, mutta luonnonmukaisten virkistysalueiden määrän pitäisi olla tuntuvasti suurempi. Rakentaminen ja rakennettujen alueiden suuri määrä aiheuttavat jatkossa oletettavasti myös hulevesiongelman, kun vesimäärät kasvavat voimakkaasti. Kuten luonnonarvojen turvaaminen myös hulevesien määrän rajoittaminen edellyttäisi rakennettujen alueiden vähentämistä. Ojalan ja Lamminrahkan kaavojen muuttaminen edellä esitetyllä tavalla vähentäisi osayleiskaavaalueiden yhteenlaskettua tulevaa asukasmäärää oletettavasti joillakin tuhansilla. Toisaalta vähennystä voisi mahdollisesti kompensoida sillä, että asuntoalueiden rakentamistehokkuutta lisättäisiin. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Ojalan ja Lamminrahkan osayleiskaavaehdotukset ovat mielestämme ristiriidassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (2008) kanssa. Alueidenkäyttötavoitteissa, kohdassa Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu (erityistavoitteet) todetaan näin: Alueidenkäytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta ja Taajamia kehitettäessä on huolehdittava siitä, että viheralueista muodostuu yhtenäisiä kokonaisuuksia. Alueidenkäyttötavoitteiden kohdassa Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat (erityistavoitteet) todetaan puolestaan, että Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Kaavaehdotusten ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ristiriita tuodaan esille myös Ojalan ja Lamminrahkan osayleiskaavojen vaikutusten arvionti -raportissa (WSP Finland Oy 2014, s. 13): Rakentaminen nykyisen yhdyskuntarakenteen reunoille, osaltaan neitseelliselle maa-alueelle voidaan katsoa edustavan yhdyskunta- ja aluerakenteellisesti epätoivottua kehitystä. Raportissa (s. 13) todetaan myös, että [...] rakentaminen viheralueille on yhdyskunta- ja aluerakenteellisesti epätoivottua kehitystä. Viheryhteydet ja -alueet, liito-orava, lepakot, tummaverkkoperhonen Kaavaehdotuksessa esitetyt viheryhteydet ovat liian kapeita ja jäävät rakennettujen alueiden puristuksiin. Kapeat viheryhteydet johtavat väistämättä puiden kaatumiseen. Lisäksi kapeita viheryhteyksiä kaventavat entisestään mm. rakennetut ulkoiluväylät. Pyörätiet ym. reitit pitäisikin sijoittaa viherkäytävien reunoihin. Mielestämme viherkäytävien pitäisi olla pienimmilläänkin

3 vähintään 50 metrin levyisiä, myös maastonmuodot, luontoarvot ja metsätyyppi huomioon ottaen. Kunnollinen ekologinen yhteys vaatii enemmän tilaa, jotta se on toimiva ja kestävä. Heikoimmillaan viheryhteys on vain jotakin rakentamatta jäänyttä ja palvelee vain virkistyskäyttöä, jos sitäkään. Esitimme Halimasjärven luonnonsuojelualueen laajentamista vuonna 2006, ja laajennus toteutui hiljattain parinkymmenen hehtaarin laajuisena. Suojelualue on jo kolmelta suunnalta (pohjoinen, länsi ja etelä) käytännössä reunustettu asuinrakentamiselta. Kaavaehdotus toisi rakentamista myös alueen itäpuolelle, hyvin lähelle suojelualueen rajaa. Tällöin suojelualue olisi saarrettu rakentamisella joka puolelta, ja vain kapeat viherkäytävät Halimasjärveltä itäkaakkoon ja itäkoilliseen jäisivät rakentamisen ulkopuolelle. Esitämme, että Halimasjärven itäpuolista APaluetta pienennetään ja kaakkoispuolinen (Kangasalan rajaan rajautuva) AP-alue poistetaan kokonaan. Näin suojelualueelle säilyisi edes itäpuolella jonkinlainen suojavyöhyke. Kangasalan Lamminrahkan kaava-alueen itä- ja kaakkoisosassa on tehty laajoja avohakkuita kesken kaavaprosessin (kevätkesän 2013 ja alkutalven välisenä aikana). Hakkuilla on nyt hävitetty Lamminrahkan merkittävimmät vanhan metsän alueet, jotka olivat paitsi luonnon monimuotoisuuden myös virkistyskäytön kannalta erittäin tärkeitä. Pääosa hakatuista alueista oli merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaaksi alueeksi (luo-1) erityisesti liito-oravan esiintymisen vuoksi. Osa hakkuista voi olla luonnonsuojelulain vastaisia, ja osa puolestaan maankäyttö- ja rakennuslain vastaisia (toimenpiderajoitus). Kangasalan puolen hakkuut vaikuttavat myös Ojalan puolelle, sillä kaavoitettavat alueet muodostavat selvän kokonaisuuden. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viheralueiden määrää pitäisi tuntuvasti lisätä. Jos osayleiskaavat toteutetaan esitetynlaisina eikä Lamminrahkassa tehtyjä hakkuita kompensoida uusilla säilytettävillä viheralueilla, on todennäköistä, että liito-orava häviää kaava-alueelta jopa melko lyhyelläkin aikavälillä. Esitämme, että osayleiskaava valmistellaan uudelleen siten, että alueella säilytetään selvästi enemmän luonnonmukaisia virkistysalueita. Luonnoltaan arvokkaimmat osa-alueet tulisi merkitä suojelualueiksi (SL tai S). Suojelu- tai muita säilyttäviä merkintöjä pitää kohdentaa nyt sellaisillekin alueille, jotka eivät tämänhetkisiltä luonnonarvoiltaan ole välttämättä yhtä edustavia kuin hakatut alueet. Ajan kuluessa luonnonarvot kuitenkin kehittyvät, jos alueet jätetään rakentamatta eikä niitä hakata. Kumpulan pientalovaltaista (AP) asuinaluetta on pienennettävä, jotta pohjoisosan jyrkänteet säilyisivät. Näin selännekokonaisuus pysyisi yhtenäisenä. Etelämmäksi aluetta ei tule siirtää, sillä se kaventaisi puolestaan eteläistä viheraluetta. Pohjanlepakolle soveltuvien saalistusympäristöjen runsauden vuoksi rakentamisen vaikutuksia tulisi tarkastella viiksisiippalajien näkökulmasta. Viiksisiipat viihtyvät metsäisissä ympäristöissä ja karttavat valaistuja alueita. Kaavan kaikki rakentamiselle altistuvat lepakkoalueet ovat siippalajien käyttämiä.

4 Haapakorven III-luokan (saalistusalue) lepakkoalue jää kaavasuunnitelmassa käytännössä kokonaan teollisuusrakentamiselle osoitetulle alueelle. Toinen III-luokan lepakkoalue jää kokonaan Ojalan tiiveimmäksi suunnitellun alueen (AP- ja AK-1) alle. Kaavan eteläisimmän lepakkoalueen kulkuyhteydet heikkenevät, jos irrallinen pientaloalue (AP) Halimasjärven luonnonsuojelualueen itäpuolelle toteutuu. Liito-oravista on tehty havaintoja Haapakorven alueella vuonna 2008 ja myös pesintää pidetään todennäköisenä. Osayleiskaavaehdotuksen mukainen rakentaminen hävittäisi liito-oravien yhteydet kokonaan. Samoin Tampereen nimikkolaji tummaverkkoperhoselle potentiaaliset esiintymispaikat jäisivät Haapakorvessa osin rakentamisen alle. Kaavaa tulee muuttaa siten, että liito-oravien elinympäristöt ja yhteydet sekä lepakoiden saalistusalue säästyvät. Myös tummaverkkoperhosen potentiaalisten esiintymispaikkojen vesitaloudesta tulee huolehtia. Osa Lamminrahkasta (suosta) on merkitty asuinalueeksi. Myös suon lähireunoille rakentaminen vaarantaa suon vesitalouden (seuraa mm. vesakoituminen) ja luonnontilaisuuden sekä lisää Halimasjärvenojan virtaaman kasvun riskiä. Rajauksia on tarkennettava ja suolle jätettävä kunnollinen suojavyöhyke, jotta koko suo lähiympäristöinen säästyy. Myös Lamminrahkan koillispuoliset ojittamattomat piensuolaikut tulisi säästää rakentamiselta, sillä ojittamaton piensuoverkosto on kaikkialla Etelä-Suomessa luonnonsuojelullisesti arvokas, vaikka se koostuisi tavanomaisistakin suotyypeistä. Kaavaehdotuksessa suolaikut sisältyvät AP-alueeseen. Olkahisenlahden rotkolaaksolle pitää jättää laajempi suojavyöhyke. Kaavaehdotuksessa rakentamista (AP-1) on osoitettu liian lähelle rotkolaaksoa. Yleisesti ottaen maaston pienmuotoja, selänteiden lakialueita, jyrkkiä rinteitä ja pienvesiympäristöjä tulee säilyttää myös teitä, rakennuksia ja kunnallistekniikkaa rakennettaessa. Näin vältetään maisemavaurioita. Niin ikään puustoa ja muuta luontaista kasvillisuutta pitää säilyttää mahdollisimman paljon rakennettavilla alueilla. Hulevedet Pidämme hulevesien aiheuttamaa uhkaa kokonaisuudessaan merkittävänä. Hulevesien pidättämisen pitäisi olla pääosin tonttikohtaista, ja vettä pidättämättömiä (asvaltoituja) alueita pitäisi rakentaa mahdollisimman vähän. Keväinen tilanne, jossa hulevesien käsittelyalueet ovat vielä jäässä, mutta sulamisvedet jo liikkeellä, aiheuttaa omat vaaransa. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissakin todetaan, että Yleis- ja asemakaavoituksessa on varauduttava [...] taajamatulviin. Hulevesien aiheuttama riski korostuu myös siinä, että alueen nykyiset uomat ovat pieniä ja niiden vesimäärät vähäisiä. Hulevesimäärien kasvu voi aiheuttaa tulvimista ja eroosiota. Osa hulevesiä vastaanottavista ojista on todettu tulvaherkiksi ja osaan liittyy arvokkaita luontokohteita, joiden takia jokien virtaamat ja tila tulee säilyttää mahdollisimman luonnonmukaisena. Lisäksi rakentamisen aikaiset hulevedet tulee huomioida hallintajärjestelmien suunnittelussa. Hallintajärjestelmissä tulee olla kiintoainesta ja haitta-aineita pidättävää

5 kasvillisuutta ennen kuin niihin johdetaan työmaavesiä. Rakentamisen aikaisia hulevesiä käsittelevät järjestelmät tulee sijoitella siten, että niihin johdetaan mahdollisimman vähän rakennustyömaan ulkopuolelta tulevia puhtaita vesiä. Halimajärveen johtava oja saa alkunsa Lamminrahkan suolta ja laskee Kangasalan puolelle Halimajärveen. Ojalan osayleiskaavan hulevesisuunnitelman sivulla 12 sanotaan: Halimajärven herkkyyden takia hulevesiä tulee hallita laadullisesti ja viivyttämällä. Hulevedet voidaan ohjata esikäsittelyn jälkeen Lamminrahkan suolle, josta lähtevän ojan varteen on mahdollista rakentaa maapenger tarvittaessa. Pidämme suositusta arveluttavana, sillä se saattaa muuttaa suon vesitaloutta ja luontoarvoja. Maapenkereen tekeminen vaatii raskasta kalustoa, joka omalta osaltaan aiheuttaisi ympäristövaurioita suolla ja sen ympäristössä. Koko alueen hulevesirakennelmia suunniteltaessa onkin varmistettava, että purot, joilla on vesilain suoja, säilyvät luonnontilaisina eikä niitä muuteta penger- ja patorakentein tai kaivamalla. Pyydämme kirjallista vastausta muistutukseemme. Tampereella Minna Santaoja varapuheenjohtaja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. Johanna Vehkanen sihteeri Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. Larissa Heinämäki puheenjohtaja Juho Kytömäki sihteeri