1 luku Esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet 2 1 Tehtävä 2 2 Yleiset kasvatuksen ja oppimisen tavoitteet 3. 2 luku Esiopetuksen toteuttaminen 4

Transkriptio

1 1 Turun Steiner-koulun ja Turun Steinerpäiväkodin ESIOPETUSSUUNNITELMA SISÄLTÖ 1 luku Esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet 2 1 Tehtävä 2 2 Yleiset kasvatuksen ja oppimisen tavoitteet 3 2 luku Esiopetuksen toteuttaminen 4 3 Oppimiskäsitys 4 4 Oppimisympäristö 5 5 Työtavat 6 3 luku Esiopetuksen yksityiskohtaiset tavoitteet ja sisällöt 7 6 Eheyttäminen 7 7 Keskeiset sisältöalueet 9 Kieli ja vuorovaikutus 9 Matematiikka 10 Etiikka ja katsomus 11 Ympäristö- ja luonnontieto 13 Terveys 15 Fyysinen ja motorinen kehitys 16 Taide ja kulttuuri 17 4 luku Esiopetuksen yleinen tuki 19 8 Yhteistyö kodin kanssa 19 9 Lapsen esiopetuksen suunnitelma Arviointi Esiopetuksen oppilashuolto 22 5 luku Erityistä tukea tarvitsevien lasten esiopetus Erityinen tuki Erityistä tukea tarvitsevan lapsen opetuksen yksilöllistäminen 24 6 luku Eri kieli- ja kulttuuriryhmien sekä erityiseen pedagogiseen järjestelmään tai periaatteeseen perustuva esiopetus 14 Maahanmuuttajat Erityiseen pedagogiseen järjestelmään 28 tai periaatteeseen perustuva esiopetus 7 luku Esiopetuksen opetussuunnitelman laatiminen Opetussuunnitelman laatimisen järjestelyt 29

2 2 1 luku Esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet 1 Tehtävä Esiopetus rakentuu yhteiskunnan perusarvojen pohjalle. Nämä ilmenevät kansallisesta lainsäädännöstä ja kansainvälisistä julistuksista, suosituksista tai sopimuksista, joilla ihmisoikeuksia ja maapallon elinkelpoisuutta pyritään vaalimaan. Esiopetuksen tehtävänä on edistää lapsen kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen ohjaamalla häntä vastuulliseen toimintaan ja yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen noudattamiseen sekä toisten ihmisten arvostamiseen. Esiopetuksen keskeisenä tehtävänä on edistää lapsen suotuisia kasvu-, kehitys- ja oppimisedellytyksiä. Siinä tuetaan ja seurataan fyysistä, psyykkistä, sosiaalista, kognitiivista ja emotionaalista kehitystä sekä ennalta ehkäistään mahdollisesti ilmeneviä vaikeuksia. Tärkeää on vahvistaa lapsen tervettä itsetuntoa myönteisten oppimiskokemusten avulla sekä tarjota mahdollisuuksia monipuoliseen vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Lapsen kokemusmaailmaa rikastutetaan ja häntä autetaan suuntautumaan uusiin kiinnostuksen kohteisiin. Esiopetuksessa on huomioitava myös sukupuolten erityistarpeet. Esiopetuksessa lapsille taataan tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen ja koulun aloittamiseen. Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Esiopetuksen järjestämisessä tulee siten ottaa huomioon toisaalta muun varhaiskasvatuksen ja toisaalta perusopetuksen tavoitteet ja sisällöt. Riippumatta siitä, toteutuuko esiopetus erillisryhmässä tai yhdistettynä muiden ikäryhmien kanssa, sen tavoitteet ja omaleimaisuus on kuitenkin aina otettava huomioon. Jotta asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin, on tärkeää, että opettaja ja huoltajat sekä esiopetuksen toteuttamiseen osallistuva henkilöstö kantavat yhdessä vastuun lapsen säännöllisestä osallistumisesta esiopetukseen.

3 3 Steinerpedagogiikassa esiopetus on osa varhaiskasvatusta. Sitä ei nähdä pelkästään yhtä koulua edeltävää ikävuotta koskevana tavoitteellisena kasvatuksena vaan laajemmin lapsen varhaiskehitystä kokonaisvaltaisesti tukevana pedagogiikkana, osana elinikäistä kehitys- ja oppimisprosessia, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Esiopetus pyritään järjestämään yhdistetyssä ryhmässä. Esiopetusta järjestetään myös vertaisryhmässä. Esiopetus on kuusivuotiaan kehitysvaiheeseen kokonaisvaltaisesti vastaavaa pedagogiikkaa. 2 Yleiset kasvatuksen ja oppimisen tavoitteet Esiopetuksen tavoitteet määräytyvät toisaalta kunkin lapsen yksilöllisistä kehittymisen mahdollisuuksista ja oppimisedellytyksistä ja toisaalta yhteiskunnan tarpeista. Esiopetuksen tavoitteena on: Lapsen myönteinen minäkuva vahvistuu ja hänen oppimaan oppimisen taitonsa kehittyvät. Hän omaksuu perustietoja, -taitoja ja -valmiuksia oppimisen eri alueilta ikänsä ja edellytystensä mukaisesti. Leikin kautta oppiminen on keskeistä. Hän oppii ymmärtämään vertaisryhmän merkityksen oppimisessa. Hän säilyttää oppimisen ilon ja innostuksen sekä uskaltaa rohkeasti ja luovasti kohdata uudet oppimishaasteet. Lapsi oppii pohdintaa oikeasta ja väärästä. Hänen toimimisensa vastuuntuntoisena yhteisön jäsenenä vahvistuu. Hän harjoittelee yhteiselämän pelisääntöjä ja sitoutumista niihin. Hän sisäistää yhteiskuntamme hyviä tapoja ja ymmärtää niiden merkityksen osana jokapäiväistä elämää. Hän oppii paremmin hallitsemaan itseään ja opettelee selviytymään arkipäivän tilanteissa. Hän oppii ymmärtämään tasavertaisuutta ja hyväksymään ihmisten erilaisuuden. Hän oppii ikävaiheensa mukaisesti ymmärtämään, miten terveyttä ja hyvinvointia ylläpidetään. Lapsen kieli- ja kulttuuri-identiteetti sekä hänen kykynsä ilmaista itseään monipuolisesti vahvistuvat ja kehittyvät. Hän tutustuu eri taidemuotoihin, paikalliseen ja kansalliseen kulttuuriin sekä mahdollisuuksien mukaan myös muihin kulttuureihin. Lapsi kiinnostuu luonnosta ja saa käsityksen omasta riippuvuudestaan ja vastuustaan sekä luonnosta että rakennetusta ympäristöstä. Hän oppii havainnoimaan ja jäsentämään ympäristöään monipuolisesti, nauttimaan ympäristön monimuotoisuudesta ja kauneudesta sekä tulee tietoiseksi oman toimintansa vaikutuksesta.

4 4 Rakkaus lapsessa, kodissa, lapsen ympäristössä ja ihmissuhteissa on kaiken kasvun perusta. Lapsuus on arvo sinänsä. Lapsen perusoikeuksiin kuuluu erityisesti a) oikeus olla olemassa, b) oikeus olla oma itsensä, c) oikeus saada hellyyttä, e) oikeus kasvamiseen, f) oikeus kokea, että välitetään, g) oikeus itsensä ilmaisemiseen ja h) oikeus saada kasvatusta. Koti on lapsen kasvun perusta. Koti ja esiopetus tukevat lapsen kasvua ja kehitystä yhdeksi yksilölliseksi ryhmän jäseneksi ennen koulun aloittamista. Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen tärkein tehtävä on luoda pohja, joka tukee koko myöhempää kasvua, antaa paras mahdollinen perusta ei vain koulua vaan koko elämää varten. Esikoululaisen on saatava -leikkiä ja kehittää siinä motoriikkaa, yhteistyötaitoja, kielellisiä kykyjä, luovuutta, itsetuntoa ja oma-aloitteisuutta sekä pitkäjänteisyyttä - tuntea olevansa esikuva nuoremmille tovereilleen ja tasa-arvoinen jäsen vertaisryhmässä - kokea iloa vastuusta, joka syntyy hänelle annettujen tehtävien suorittamisesta - kokea uteliaisuutta ja halua oppia uusia asioita - kokea olonsa turvalliseksi ja omata vahva itsetunto kouluun siirtyessään - kokea luontoa monipuolisesti 2 luku Esiopetuksen toteuttaminen 3 Oppimiskäsitys Esiopetuksessa oppiminen on aktiivinen, aikaisempiin tietorakenteisiin pohjautuva päämääräsuuntautunut prosessi, joka usein sisältää ongelmanratkaisua. Näin tietoa ei voida suoraan opettamalla siirtää lapselle, vaan lapsi itse rakentaa aikaisemmin omaksumiensa käsitysten ja uuden tiedon pohjalta uudet käsityksensä. Oppiminen perustuu aiempaan tietoon ja oppimiskokemuksiin. Oppimista tapahtuu opittavan aineksen, aikaisemmin muodostuneiden tietorakenteiden sekä ajattelun vuorovaikutuksessa. Vertaisryhmän vuorovaikutustilanteissa

5 5 lapset oppivat yhdessä toisten kanssa ja toisiltaan antamalla virikkeitä toistensa ajattelun ja mielikuvituksen kehittymiseen. Esiopetus kuuluu steinerpedagogiikan ihmiskäsityksen mukaisesti kehityksen ensimmäiseen seitsenvuotiskauteen, jota leimaa ihmisolemuksen kokonaisvaltaisuus. Tällöin ihmisen ajatuksen, tunteen ja tahdon voimat toimivat normaalisti yhteen liittyneinä. Lapsen kognitiivisen, emotionaalisen ja toiminnallisen kasvun ja kehityksen alueet ovat vaikeasti erotettavissa toisistaan. Siksi kasvatuksen ja opetuksen tulisi aina ravita tätä kokonaisuutta. Alle seitsemänvuotiaan lapsen kehityksessä painopiste on fyysisen kasvun ja muotoutumisen alueella. Fyysinen terveys ja tasapaino tunneelämän ja ajattelun kehityksessä on perusta kaikelle oppimiselle ja yksilöllisten kykyjen tasapainoiselle kehittymiselle. Alle kouluikäisen lapsen tapa kokea ja oppia eroaa ratkaisevasti aikuisen tavasta. Lapsi liittyy maailmaan tekemisen ja kokemisen kautta jäljitellen kokemaansa. Lapsi on olemukseltaan kokonaisvaltaisesti aistiva. Käsitteellinen opetus ei häntä vielä tavoita; lapsi oppii asioita itse tutkien, tekemällä ja kokeilemalla, käsillä käsittäen. 4 Oppimisympäristö Esiopetuksen oppimisympäristöllä tarkoitetaan fyysistä, psyykkistä, sosiaalista, kognitiivista ja emotionaalista ympäristöä, jossa toiminta toteutuu. Oppimisympäristössä on keskeistä opettajan ja lapsen välinen sekä lasten keskinäinen vuorovaikutus, erilaiset toimintatavat ja oppimistehtävät. Esiopetuksessa lapsikeskeisyys edellyttää ohjaavaa kasvatusta, jossa aikuinen asettaa lapselle rajoja ja lapseen kohdistetaan odotuksia ja vaatimuksia. Hyvä oppimisympäristö ohjaa lapsen uteliaisuutta, mielenkiintoa ja oppimismotivaatiota sekä tukee hänen aktiivisuuttaan ja itseohjautuvuuttaan. Se tukee monipuolisesti lapsen kasvua ja oppimista sekä oman toiminnan arviointia. Se tarjoaa lapselle tilaisuuksia leikkiin, muuhun toimintaan ja omaan rauhaan. Se on myös kieliympäristönä virikkeinen ja siinä pystytään järjestämään lapsen kielellistä kehitystä tukevaa toimintaa. Oppimisympäristössä tulee vallita iloinen, avoin, rohkaiseva ja kiireetön ilmapiiri. Työvälineiden ja materiaalien tulee olla lasten ulottuvilla. Oppimisympäristön varustus tukee myös lapsen kehittymistä nykyaikaisen tietoyhteiskunnan jäseneksi. Hyvä oppimisympäristö on terveellinen ja tukee monipuolisesti lapsen turvallisuutta. Oppimisympäristön tulee olla myös esteettisesti miellyttävä. Yhteistyössä esiopetuksen toteuttamiseen osallistuvan henkilöstön, huoltajien ja lasten kanssa opettaja suunnittelee, toteuttaa ja arvioi toimintaa, joka johtaa lapsen tunteiden, taitojen ja tietojen kehittymiseen

6 6 sekä laajentaa lapsen ja samalla koko ryhmän kiinnostuksen kohteita. Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa painottuu ympäristön merkitys. Lapsen kehitystä tukeva ympäristö on kodinomainen. Se on turvallinen ja suojan antava, samalla kun se tarjoaa monipuolisia virikkeitä omaehtoiseen oppimiseen leikin kautta tapahtuvana ja elämäntaitojen harjoitteluna. Kun kasvattaja hoitaa ympäristöä ja tekee kodintöitä, hän antaa lapselle paitsi virikkeitä leikkiin, mahdollisuuden myös kokea ja eläytyä inhimilliseen ja mielekkääseen työntekoon. Se antaa lapselle perusturvaa ja mallia ihmisenä olemisesta ja vastaa kehitysvaiheen tarpeeseen saada jäljitellen oppia ja luoda suhdetta maailmaan. Varhaisin lapsuus on tahdon ja aloitekyvyn kehittymisen aikaa. Kasvattajan tehtävä on luoda ympäristö, jossa lapsi kehittää tahtoaan terveesti. Sekä ihmisten että aineellisen ympäristön on annettava virikkeitä lapsen vapaaseen leikkiin ja toimintaan. Seitsemän ensimmäisen elinvuoden aikana lapsi on avoin kaikelle aistien kautta välittyvälle; hän ei valikoi ympäristön vaikutelmia eikä pysty suojautumaan niiltä. Aistimuslaadut ulottavat vaikutuksensa pitkälle myöhempään elämään. Ympäristön materiaalien, muotojen ja värien valinnalla tuetaan aistien tervettä kehittymistä. Huolehdittu, harmoninen ja esteettinen aistiympäristö on osa kasvatusta. 5 Työtavat Opettajan tulee tukea oppimista sekä ohjata lasta tiedostamaan oma oppimisensa ja havaitsemaan, että tämä voi itse vaikuttaa onnistumiseensa oppimisessa. Opettaja ohjaa oppimista, konkreettista kokeilemista, tutkimista, aktiivista osallistumista sekä muuta tiedon hankintaa ja ongelmien ratkaisemista vuorovaikutuksessa aikuisten ja vertaisryhmän kanssa. Lapsen o mien tutkimusten lähtökohtana ovat lapsen elinympäristöön läheisesti liittyvät ilmiöt ja tapahtumat sekä niistä saadut kokemukset. Lapsi harjoittelee pohtimaan syyseuraussuhteita ja tekemään johtopäätöksiä. Lapsen näkökulmasta toiminnan tulee olla tarkoituksenmukaista ja haasteellista. Esiopetuksen työskentely perustuu leikinomaiseen, lapsen kehitystasosta lähtevään toimintaan, joka edistää myös lapsen kielellistä kehitystä sekä valmiuksia uusien asioiden oppimiseen. Toiminnassa otetaan huomioon lapsen tarve oppia mielikuvituksen ja leikin kautta. Draamallisessa työtavassa yhdistyvät eri taideaineet, lasten kokemukset ja tietoaines, joita työstetään yhdessä ajankohtaisen aiheen, sadun tai tarinan pohjalta.

7 7 3 luku Esiopetuksen yksityiskohtaiset tavoitteet ja sisällöt 6 Eheyttäminen Esiopetus pohjautuu opetuksen eheyttämiseen. Eheyttävä opetus muotoutuu kokonaisuuksista, jotka liittyvät toisaalta lapsen elämänpiiriin ja toisaalta lapsen maailmankuvaa laajentaviin ja jäsentäviin sisältöihin. Eheytetyn opetuksen tavoitteista neuvotellaan yhdessä ja ne tiedostetaan siinä yhteisössä, jossa lapsi elää. Eheyttämisen monimuotoisuuden tulee ilmetä siten, että eri tiedonalat otetaan suunnittelussa ja toteutuksessa huomioon ja niitä tarkastellaan osana kulloinkin valittua kokonaisuutta. Teemakokonaisuuksien valinnassa pyritään löytämään lapsille merkitykselliset asiat ottamalla heidät mukaan teemojen suunnitteluun. Eheytetyt kokonaisuudet ja oppimisprosessi ovat tärkeämpiä kuin yksittäiset sisällöt. Kokemusten ja tietojen käsittely vuorovaikutuksessa aikuisten ja lasten kanssa monin eri tavoin on oppimisen keskeinen osa. Työtapoja määrittävät opetuksen tavoitteet ja tarkoituksenmukaisuus. Monipuolisella työtapojen käytöllä pyritään saamaan erilaisia kokemuksia ja taitoja eri tiedonaloista. Esiopetuksessa tiedonalojen sisältöjen avulla lapsi laajentaa maailmankuvaansa ja oppii itsestään oppijana. Esiopetuksen sisältöaluejako on tarkoitettu ohjaamaan opettajan työtä.

8 8 Steinerpedagogisen ihmiskäsityksen mukaisesti ensimmäistä seitsenvuotiskauttaan elävä kuusivuotias on olemukseltaan kokonaisvaltainen. Tällöin ajatuksen, tunteen ja tahdon voimat toimivat normaalisti yhteen liittyneinä. Lapsen kognitiivisen, emotionaalisen ja toiminnallisen kasvun ja kehityksen alueet ovat vaikeasti erotettavissa toisistaan. Siksi kasvatuksen, opetuksen ja esiopetuksen tulisi aina suojata ja ravita tätä eheää kokonaisuutta. Steinerpedagoginen varhaiskasvatus painottaa lapsen oikeutta eheään lapsuuteen. Siihen liittyvät kiireettömyys ja rytmin hoitaminen, leikki ja mielikuvituksen kehittäminen, jäljittelyn ja tekemisen kautta tapahtuva oppiminen, toiminnan ja liikkumisen ilo, luonnonläheisyys ja luonnonmukaisuus ravinnossa ja materiaaleissa. Steinerpedagogisessa esiopetuksessa eheyttämisen keskeiset painotukset ovat rytmi, jäljittely, vapaa leikki, mielikuvitus ja luonnonmukainen ravinto. Asioiden ja tapahtumien rytminen toistuminen päivien, viikkojen, kuukausien ja vuoden kierrossa luo selkeyttä lapsen elämään ja edistää lapsen terveyttä ja luo turvallisuutta, mikä on myös hyvä perusta oppimiselle. Vuoden juhla-ajat ja vuodenkierrolle ominaiset työt kantavat toimintaa ja jäsentävät aikaa lapsen kehitysvaihetta vastaavalla tavalla. Ne auttavat lasta luomaan suhteen luontoon ja inhimilliseen kulttuuriin sekä tarjoavat runsaasti oppimismahdollisuuksia. Alle seitsemänvuotias lapsi oppii pääasiassa jäljittelemällä. Jäljittely ulottuu kaikkeen ruumiilliseen toimintaan. Lapsi liittyy maailmaan välittömästi toiminnan ja kokemisen, ei käsitteiden, kautta. Siksi on tärkeää, että lapsi näkee ja kokee ympärillään mahdollisimman paljon ihmisten tekemää työtä, johon hän voi vapaasti jäljitellen liittyä; toisaalta tavallisia kotitöitä, ruuanlaittoa, siivousta, käsitöitä, puutarhanhoitoa ja toisaalta taiteellista toimintaa, maalaamista, piirtämistä, muovailua, kerrontaa, piirileikkejä, leikkejä jne. Lapsi muovaa leikikseen sen, minkä kokee ympäristössään. Leikissä lapsi tekee kokemukset omikseen ja hallitsee ulkomaailmaa itse eikä päinvastoin. Leikki vapaana tahdon toimintana on lapsen omaehtoisin tapa oppia. Esikouluiässä leikki muuttuu määrätietoiseksi ja tavoitteelliseksi. Leikin suunnittelussa ja toteutuksessa harjaantuvat mm. ongelmien luova ratkaisu, pitkäjänteisyys, motoriikka, kehonkuva, yhteistyö- ja kommunikaatiotaidot sekä kekseliäisyys. Tässä tahdon suuntaamisen harjoittelussa lapsi luo perustaa myöhemmälle tahdonvoimaiselle ajattelulle ja aloitekyvylle. Taiteellinen toiminta maalaus, piirtäminen, muovailu, satuliikunta, eurytmia, nukketeatteri elävöittää mielikuvitusta ja tukee myös emotionaalista ja sosiaalista kehitystä. Päivittäinen satuhetki antaa virikkeitä. Lapsi on nyt kypsymässä uuteen kykyyn, jolla hän muodostaa sisäisiä kuvia. Esikouluvuosi on tässä suhteessa erityisen tärkeää aikaa. Myös leikkivälineet vahvistavat mielikuvitusta: ne eivät ole liian valmiita vaan viitteellisinä ja yksinkertaisina jättävät tilaa lapsen mielikuvituksen voimille. Laadukas ravinto terveen kasvun perustana on osa pedagogiikkaa. Ruoka valmistetaan päiväkodissa käyttäen mahdollisuuksien mukaan biodynaamisesti tai luonnonmukaisesti viljeltyjä tuotteita ja puhtaita lisäaineettomia elintarvikkeita. Lapset voivat auttaa keittiössä ja osallistua viikoittaiseen leipomiseen. Ruokailuhetki on sosiaalisuutta kehittävä ja samalla myös tapakasvatusta.

9 9 7 Keskeiset sisältöalueet Kieli ja vuorovaikutus Kieli on ajattelun ja ilmaisun väline. Oppimiensa käsitteiden avulla lapsi jäsentää ympäristöään ja rakentaa maailmankuvansa. Esiopetuksessa tulee tukea lapsen ajattelun, sosiaalisuuden, tunteiden ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä ja oppimisprosessia erityisesti kielen avulla. Näin lapsen tunne-elämä, luovuus ja itsetunto vahvistuvat. Lasta rohkaistaan ja ohjataan niin, että hänestä vähitellen kasvaa aktiivinen puhuja ja kuuntelija monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa, niin arkisissa viestintätilanteissa kuin oppimistilanteissakin. Lapsi totuttautuu kertomaan ja keskustelemaan omista tunteistaan, toiveistaan, mielipiteistään ja ajatuksistaan sekä ilmaisemaan suullisesti havaintojaan ja päätelmiään. Lapsi harjaantuu kuunteluun ja kerrontaan. Ryhmän jäsenenä hän totuttautuu kuuntelemaan sekä lasten että aikuisten puhetta, osallistumaan keskusteluun ja odottamaan tarvittaessa omaa vuoroaan. Lapselle luetaan ja kerrotaan satuja, kertomuksia, kertovia tietotekstejä, runoja, loruja ym. niin, että hän saa tilaisuuden nauttia kuulemastaan. Lapsi eläytyy kuulemaansa, hän saa aineksia ajatteluunsa ja hänen kykynsä ymmärtää omaa ja toisten elämää vahvistuu. Hän alkaa ymmärtää lukemisen merkitystä. Hän kiinnostuu kysymään ja tekemään päätelmiä sekä arvioimaan kuulemaansa. Esiopetuksessa luodaan pohjaa luku- ja kirjoitustaidon oppimiselle. Alkavan luku- ja kirjoitustaidon perustana on, että lapsi on kuullut ja kuunnellut, hän on itse tullut kuulluksi, hän on puhunut ja hänelle on puhuttu, hänen kanssaan on keskusteltu, hän on kysellyt ja hänelle on vastattu. Lapsi kehittää tällaisessa ympäristössä ikään kuin huomaamattaan sanavarastoaan sekä luku- ja kirjoitustaitoaan. Lapsen aikaisemmat kokemukset ja taidot ovat pohjana esiopetuksen lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen prosessissa. Nämä erilaiset tiedot ja taidot, myös mahdollisesti jo ennen esiopetusta opittu luku- ja kirjoitustaito, otetaan huomioon järjestämällä avoin oppimisympäristö, jossa kukin lapsi voi tarttua kirjoitettuun kieleen omien edellytystensä mukaisesti. Materiaalina tulee olla monipuolisia tekstejä, jotka tarjoavat tilaisuuksia lukea yksin, toisten lasten tai aikuisen seurassa. Tavoitteena on herättää ja lisätä lapsen mielenkiintoa suullisen ja kirjoitetun kielen havainnointiin ja tutkimiseen. Tutkimisen kohteina voivat olla erilaiset tekstit, ilmaisut, yksittäiset sanat, kirjaimet ja äänteet lapselle mielekkäässä yhteydessä. Kielellisen tietoisuuden kehittymistä tuetaan kielellä leikkien, loruillen ja riimitellen sekä tutustuen

10 10 monipuolisesti kirjoitettuun kielimuotoon. Lapsi saa kokemuksia siitä, että puhuttu kieli voidaan muuttaa kirjoitetuksi ja kirjoitettu kieli puheeksi sekä aikuisten antaman mallin että omien kirjoittamisja lukemisyritysten avulla. Steinerpedagogisessa esiopetuksessa tuetaan kielen kehitystä ja annetaan virikkeitä, jotka valmistavat tulevaa lukemisen ja kirjoittamisen oppimista. Vahvistetaan lapsen itseilmaisua ja kuuntelemisen kykyä. Kielen kehitys nähdään yhteydessä liikunnan ja ajattelun kehittymiseen. Kielen oppimisessa on tärkeää aikuisen antama malli. Lapsi omaksuu aikuisen tavan käyttää sanoja ja artikuloida eleitä ja ilmeitä myöten. Tässä mielessä on kasvattajan kehitettävä jatkuvasti ilmaisuaan selkeämmäksi ja rikkaammaksi. Sadut, lorut, laulut ja leikit ovat tärkeitä kielen ja koko rytmis-musikaalisen kehityksen kannalta. Esikouluvuosi on tässä suhteessa erityisen tärkeää aikaa. Kuusivuotiaalle kerrottavat sadut voivat olla pidempiä, juoneltaan monipuolisempia ja enemmän keskittymistä vaativia. Taiteellinen toiminta ravitsee emotionaalista ja sosiaalista kehitystä ja virittää mielikuvituksen voimia. Päivittäinen satuhetki rikastuttaa lapsen mielikuvitusta, kun hän on kypsymässä uuteen kykyyn, jolla muodostaa sisäisiä kuvia. Kuuntelemisen taito on toinen puoli vuorovaikutusta ja sitä harjoitellaan monin tavoin. Ennen kaikkea kasvattajan on osattava kuunnella lasta. Matematiikka Esiopetuksessa luodaan ja vahvistetaan pohjaa matematiikan oppimiselle. Lasta ohjataan kiinnittämään huomiota luonnollisissa arkipäivän tilanteissa ilmeneviin matemaattisiin ilmiöihin. Oppimistilanteissa lapsella on aktiivinen rooli. Pääosin leikkien, tarinoiden, laulujen, liikunnan, pienten työtehtävien, keskusteluhetkien ja pelien avulla johdattelu sekä runsas havainnollisuus ovat luonnollisia tapoja avartaa lapsen käsitystä matematiikasta. Lapsen myönteistä suhtautumista matematiikkaa kohtaan tulee tukea. Hänen tulisi kokea matematiikan oppiminen mielenkiintoiseksi ja haastavaksi toiminnaksi, joka on merkityksellistä ja mielekästä. Matematiikan oppiminen edellyttää käsitteiden ymmärtämistä. Lapsen tulee saada monipuolisia kokemuksia käsitteen eri ilmenemismuodoista. Tarkoin harkitut ja johdonmukaiset opetusmenetelmät, välineet ja kieli ovat keskeisiä käsitteiden muodostusprosessissa. Luokittelun, vertailun ja järjestämisen avulla lapsi tutkii ja jäsentää ympäristönsä esineitä, eliöitä, kappaleita, kuvioita, aineita ja ilmiöitä muotojen ja määrien sekä muiden ominaisuuksien perusteella. Esiopetuksessa on tärkeää kehittää lapsen keskittymistä, kuuntelemista,

11 11 kommunikointia ja ajattelun taitoja. Matemaattisen ajattelun kehittymisessä on tärkeää, että lapsi oppii tarkkailemaan myös omaa ajattelemistaan. Lasta on kannustettava kertomaan, mitä hän ajattelee tai miten hän ajatteli. Aikuisen tehtävänä on rakentaa oppimisympäristö, joka tukee ja edistää jokaisen lapsen yksilöllistä matemaattisen ajattelun kehittymistä. Steinerpedagogisessa esiopetuksessa luodaan pohjaa ja valmiuksia matematiikan oppimiselle. Tuetaan lapsen omaehtoista oppimista rakentamalla ympäristö, jossa lapsi voi kehittää luovaa ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja ja harjoitella matemaattisia valmiuksia luonnollisella ja havainnollisella tavalla. Lukumäärät, sanat, luokittelu, vertailu ja järjestäminen tulevat tutuiksi arjen toiminnoissa ja leikeissä. Esimerkiksi kattamisen yhteydessä lasketaan tarvittavia ruokailuvälineitä, leipoessa mitataan ja punnitaan, rakentaessa hahmotetaan ja arvioidaan. Vapaa leikki on myös matemaattisten perusvalmiuksien intensiivistä harjoittelua, sekä yksilöllistä että ryhmässä tapahtuvaa. Esimerkiksi pitkäjänteisissä rakennusprojekteissa, jotka ovat kuusivuotiaiden leikeissä keskeisellä sijalla, harjoitellaan yhdessä ongelmanratkaisutaitoja. Laulu- ja liikuntaleikit kehittävät keskittymisen ja kuuntelemisen lisäksi rytmitajua sekä tilan ja muodon hahmottamista. Etiikka ja katsomus Uskonnon ja omantunnon vapaus on perustuslain 11 :n turvaama oikeus, jota esiopetusikäisten kohdalla käyttää huoltaja. Esiopetukseen sisältyy eettistä kasvatusta ja kulttuurista katsomuskasvatusta. Perustuslain 6 :n säännösten puitteissa esiopetukseen sisältyy myös uskontokasvatusta ja sille vaihtoehtoista elämänkatsomustietokasvatusta. Huoltajan valinnan mukaan lapsi osallistuu tällöin joko järjestettyyn uskontokasvatukseen, elämänkatsomustietokasvatukseen tai muuhun opetukseen. Tiettyyn uskontokuntaan kuuluvien tai uskontokuntiin kuulumattomien lasten vähäisestä määrästä tai muusta erityisestä opetuksen järjestämiseen liittyvästä hyväksyttävästä syystä, esiopetuksen järjestäjä voi päättää, ettei kyseisen uskontokunnan tunnustuksen mukaista uskontokasvatusta tai elämänkatsomustietokasvatusta järjestetä. Esiopetuksen eettinen kasvatus sisältyy kaikkeen toimintaan ja on koko ryhmälle yhteistä. Eettinen kasvatus lähtee itsetunnon kehittymisestä ja laajentuu ihmisten välisiin sosiaalisiin taitoihin sekä edelleen elinympäristöön. Eettinen kasvatus liitetään esiopetuksen eri tilanteisiin, ja sitä käsitellään lasten kanssa keskustellen tai roolileikkejä

12 12 käyttäen ja näin kehitetään lasten eettistä ajattelua. Kulttuurista katsomuskasvatusta opetetaan kaikille lapsille yhteisenä. Kulttuurisen katsomuskasvatuksen tavoitteena on katsomuksellisen ajattelun kehittyminen. Tähän liittyy lapsen kuulluksi tuleminen katsomuksellisissa elämänkysymyksissä, mahdollisuus kartuttaa katsomuksellista yleissivistystä tutustumalla oman katsomuksen ja muiden lapsiryhmässä edustettuina olevien uskontojen ja vakaumusten tapoihin sekä mahdollisuus oppia tuntemaan ja arvostamaan oman kotiseudun kulttuuri- ja luontoperintöä. Uskontokasvatuksen tavoitteena puolestaan on mahdollisuus kohdata uskontoon liittyviä asioita ja tutustua uskonnollisiin juhliin sekä siihen, miten ja miksi niitä vietetään. Tavoitteena on myös antaa mahdollisuus tutustua oman uskonnon keskeisimpiin sisältöihin. Elämänkatsomustietokasvatuksen tavoitteena on kehittää valmiuksia kohdata vakaumuksellisia kysymyksiä, jotka liittyvät ihmissuhteisiin, kulttuuri-identiteettiin, ihmisen ja luonnon suhteeseen ja yhteisöön. Opetuksessa käsitellään suvaitsevaisuutta ja kohtuullisuutta, oikeudenmukaisuutta ja reiluutta, rohkeutta ja omaa identiteettiä sekä hyväntahtoisuutta ja huolenpitoa.

13 13 Steinerpedagogisessa esiopetuksessa tuetaan lapsen luottamusta. Opetetaan esikuvan kautta kunnioitusta toisia ihmisiä, luontoa ja kaikkea elävää kohtaan sekä myönteisyyttä ja kiitollisuutta. Eettinen kasvatus läpäisee toiminnan osa-alueet. Sosiaaliset taidot ja hyvät tavat, toisten huomioon ottaminen ja erilaisuuden hyväksyminen harjaantuvat luonnollisissa tilanteissa päivittäisissä toimissa. Tärkeä kasvatustekijä on kasvuympäristön ilmapiiri. Se syntyy kasvattajien ja vanhempien keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Parhaimmillaan se on yhteistoimintaan ja vastuuseen innostava ja myönteinen. Luonto- ympäristökasvatus liittyy läheisesti eettiseen kasvatukseen, esimerkiksi ympäristön hoitaminen, pientenkin asioiden arvostaminen ja huolella vaaliminen, ilo ja ihmettely luonnonilmiöiden äärellä, kiitollisuus maan antimista. Pienempien auttaminen esimerkiksi pukemisessa ja ruokailussa, kasvien ja eläinten hoitaminen ja suojeleminen pihapiirissä ja lähiympäristön siisteydestä huolehtiminen luovat perustaa elämän kunnioittamiselle ja inhimillisyydelle ja suvaitsevaisuudelle. Elämänkatsomuksellisten syvällisten kysymysten pohdinta on tyypillistä kuusivuotiaalle. Lapsi lähestyy kysymyksiä ennakkoluulottomasti, mutta ei vielä abstraktein käsittein; ajattelu on vahvasti kuvissa elävää. Pohdintaan vastaavat tässä kehitysvaiheessa sadut. Ne käsittelevät hyvän ja pahan olemusta kuvakielellä, jota lapsi ymmärtää, ja välittävät pysyvää elämänviisautta. Vuodenaikojen juhlien yhteydessä lapset kohtaavat uskontoon liittyviä asioita. Juhlat ja niiden valmistelu yhdessä lasten ja vanhempien kanssa ja aikuisen kunnioittava suhtautuminen juhlaan synnyttää lapsessa luottamusta ja antaa elämänvarmuutta. Uskontokasvatuksen tavoitteena on luoda erilaisia uskonnnollisia katsomuksia ja tapoja kunnioittava ilmapiiri lapsiryhmässä. Ympäristö- ja luonnontieto Ympäristö- ja luonnontieto auttaa lasta ymmärtämään ympäristöään, tukee ajattelun ja oppimaan oppimisen taitojen kehittymistä sekä vahvistaa elämyksellistä, kokemuksellista ja emotionaalista suhdetta luontoon ja muuhun ympäristöön. Oppimisen lähtökohtana on lapsen monimuotoinen elinympäristö, jonka tunteminen luo pohjaa laajemmalle ymmärrykselle ympäröivästä maailmasta. Esiopetuksen tavoitteena ympäristö- ja luonnontiedossa on, että lapsi oppii ymmärtämään ja arvostamaan luonnonvaraista ja rakennettua ympäristöä, erilaisia ihmisiä ja kulttuureja sekä tuntemaan oman toimintansa vaikutuksen lähiympäristöönsä. Lapsi oppii ottamaan omassa toiminnassaan huomioon luonnon monimuotoisuuden, ympäristön viihtyisyyden ja kauneuden sekä toimimaan ympäristöä säästävällä tavalla ja sitä hoitaen. Myönteisen ympäristösuhteen kehittymisen yhtenä edellytyksenä on, että lapsi kokee elinympäristönsä myös turvalliseksi ja kiinnostavaksi tutkimus- ja leikkipaikaksi.

14 14 Lapsen ympäristöopiskelu tukeutuu ongelmakeskeiseen tutkivaan lähestymistapaan, jossa lähtökohtana ovat ympäristöön liittyvät asiat, ilmiöt ja tapahtumat. Vaikka opiskelu tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa, tiedonhankinnassa jokainen lapsi on aktiivinen toimija, joka rakentaa omaa ymmärrystään monin erilaisin keinoin. Lasta rohkaistaan muotoilemaan kysymyksiä ja etsimään niihin selityksiä. Havaintojen avulla, kaikkia aisteja käyttäen, hän saa tietoa ympäröivästä maailmasta, ja siksi häntä myös ohjataan havaintojen teossa erilaisin apukeinoin, kuten mittauksin. Lapsi oppii kuvailemaan, vertailemaan, luokittelemaan ja järjestämään havaintojen ja mittausten avulla saatuja tietoja ja tuloksia sekä esittämään näille toimille perusteluja. Samoin hän oppii niiden pohjalta muodostamaan käsitteitä, tekemään päätelmiä ja löytämään syy-seurausselityksiä. Havaintoja ja tutkimusten tuloksia harjoitellaan merkitsemään muistiin ja esittämään niitä esimerkiksi piirtämällä, kertomalla tai näyttelemällä. Kokeellisesti saatuun, kuultuun tai nähtyyn tietoon opetellaan suhtautumaan kriittisesti. Sisällöt valitaan esimerkiksi seuraavilta luonnontieteellisiltä aihealueilta: ihminen ja hänen suhteensa ympäristöön, eliöt ja niiden elinympäristö, maa ja avaruus, ympäristön aineet ja materiaalit sekä energiaan liittyvät asiat. Luonnontieteellisiä käsitteitä hyödyntäen voidaan opetus suunnitella integroiduiksi teemoiksi, jotka liittyvät lapsen elämänpiiriin. Teemat suunnitellaan kuitenkin siten, että ne tarjoavat lapselle mahdollisuuden rakentaa maailmankuvaa sekä hankkia arkielämän ymmärtämistä edistäviä tietoja, taitoja ja valmiuksia.

15 15 Steinerpedagogisessa esiopetuksessa tuetaan lapsen luontaista avoimuutta ja kykyä ihmetellä luonnonilmiöitä sekä opetetaan esikuvan kautta kunnioitusta luontoa ja ympäristöä kohtaan. Vuodenkierto juhla-aikoineen jäsentää toimintaa. Sen myötä rakentuu elävä suhde luontoon. Lapsi voi pihapiirissä havainnoida ja tutkia ympäröivää luontoa päivittäin. Kukkien ja kasvimaan / puutarhan hoito sadonkorjuineen antavat kokemuksellista perustietoa, juurevaa ja kestävää luonnontuntemusta. Pihan eläimiä seurataan ja hoidetaan; esimerkiksi lintulaudan valmistaminen ja lintujen talviruokinnasta huolehtiminen. Metsä eri vuodenaikoina ja metsässä liikkuminen tulevat tutuiksi säännöllisillä läheiseen tuttuun paikkaan. Vuodenaikojen vaihtelu koetaan myös sisätiloissa mm. luontopöydän muuntumisen kautta. Viihtyisän ja kauniin ympäristön luominen, tilojen, huonekalujen ja työvälineiden päivittäisten ja vuodenaikatöihin liittyvien hoitaminen ja huoltaminen ovat keskeinen osa toimintaa. Niiden kautta lapsi oppii, paitsi elämän perustaitoja ja arkielämän ymmärtämistä, myös arvostamaan rakennettua ympäristöä. Toimintaan liittyy oleellisesti myös ekologisuus. Lapset kokevat sen luonnollisena osana arkipäivää. Esimerkiksi ruoan valmistaminen luonnonmukaisesti viljellyistä raaka-aineista, luonnonmateriaalien käyttäminen yleisesti (myös pedagogisista syistä), kasvimaan ja kompostin hoito, esim. ekologinen lämmitys, ympäristöystävällisten pesuja puhdistusaineiden käyttäminen. Terveys Esiopetuksessa edistetään lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä sekä kasvua ja kehitystä. Lasta autetaan tiedostamaan itsensä suhteessa muihin ja ympäristöön antamalla myönteisiä kokemuksia ja osallistumisen mahdollisuuksia. Luonnollisissa arkipäivän tilanteissa edistetään lapsen valmiuksia ymmärtää ja ottaa vastuuta omasta terveydestään ja turvallisuudestaan. Lasta ohjataan liikkumaan turvallisesti lähiympäristössä. Lasta ohjataan huolehtimaan terveydestään ja päivittäisestä henkilökohtaisesta hygieniastaan. Lapsen terveellisiä ruokatottumuksia tuetaan ja lasta ohjataan hyviin ruokailutapoihin. Toiminnalla ja tapakasvatuksella lasta ohjataan myönteisiin ihmissuhteisiin ja tunne-elämän terveyteen sekä välttämään väkivaltaa. Lapsen kasvua ja kehitystä tuetaan huolehtimalla työn, levon ja virkistyksen välisestä tasapainosta.

16 16 Fyysinen terveys ja tasapaino tunne-elämän ja ajattelun kehityksessä on perusta kaikelle oppimiselle ja yksilöllisten kykyjen tasapainoiselle kehittymiselle. Steinerpedagogisessa esiopetuksessa laadukas ravinto terveen kasvun perustana on osa pedagogiikkaa. Lapset voivat itse auttaa keittiössä ja osallistua viikoittaiseen leipomiseen ja ruuanlaittoon. Ruokailuhetki on sosiaalisuutta kehittävää tapakasvatusta ja kattauksineen myös tärkeä päivittäinen toimi opeteltaessa ottamaan osaa oman terveyden ja hygienian huolehtimisesta. Päivittäinen mahdollisuus lepohetkeen luo myös tilaisuuden kokemukselliseen ymmärtämiseen työn, levon ja virkistyksen tasapainosta. Esiopetusvuonna opetellaan arjen päivittäisissä toimissa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden perusperiaatteita. Esimerkiksi pukeutuminen sään mukaisesti on eräs keskeinen oppimistapa. Metsä ja kulttuurinen lähiympäristö tulevat tutuiksi säännöllisillä pikkuretkillä läheiseen tuttuun paikkaan. Turvallisen liikkumisen alkeita metsässä ja rakennetussa lähiympäristössä opitaan esiopetusvuonna. Fyysinen ja motorinen kehitys Päivittäinen monipuolinen liikunta on välttämätöntä lapsen tasapainoiselle kasvulle, kehitykselle ja terveydelle. Liikkumisen ja leikin avulla harjaannutetaan lapsen fyysistä ja motorista kuntoa, liikehallintaa ja motorisia perustaitoja. Lapsen hienomotoriikka, kädentaidot sekä käden ja silmän yhteistyö kehittyvät arkipäivän toiminnoissa. Ohjatun liikunnan lisäksi lapselle annetaan mahdollisuuksia omaehtoiseen liikunnalliseen toimintaan ja leikkiin. Lasta tuetaan toimimaan omatoimisesti, aloitteellisesti ja yhteistoiminnallisesti ryhmässä sekä rohkeasti kaikissa liikuntatilanteissa. Lasta ohjataan ymmärtämään liikunnan merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Esikouluikäisellä on suuri tarve liikkua. Steinerpedagogisessa esiopetuksessa tuetaan lapsen luontaista liikkumisen tarvetta ja iloa liikkumisessa järjestämällä luontevia mahdollisuuksia liikkumiseen ja tasapainoiluun, mm. luontoretket. Innostetaan perusliikuntataitojen harjoitteluun; leikitään monenlaisia ulkoleikkejä, uidaan, luistellaan ja hiihdetään. Liikkumisen avulla harjaantuvat motoriset taidot. Hienomotoriikka, kädentaidot sekä käden ja silmän yhteistyö kehittyvät arkipäivän toiminnoissa. Huolehditaan motoristen taitojen edistymisestä.

17 17 Steinerkoulun opetussuunnitelmaan sisältyy eurytmia yhtenä liikunta ja taide-aineena. Eurytmia liittyy myös varhaiskasvatuspedagogiikkaan. Säännöllinen eurytmiatuokio liittyy tavallisesti viikkorytmiin. Lasten eurytmiassa liikutaan mielikuvien avulla satujen, luonnontapahtumien, työnteon ja leikin maailmassa. Lapset eläytyvät syntyvään kuvaan ja seuraavat liikkeitä jäljittelemällä; ollaan vahvasti läsnä tässä hetkessä. Eurytmian avulla lapsi oppii hahmottamaan tilaa ja itseään tilassa. Eurytmia johdattaa lapsen mielikuvituksen ja luovuuden lähteille ja vahvistaa niin leikkimisen kuin oppimisen kykyä. Eurytmia on myös väline musiikin ilmaisemiseen. Melodiakuvioiden liikkeet, eurytmian ja harmonian vaihtelut saavat liikkeissä näkyvän muodon. Lapsille eurytmian elementit tuodaan yksinkertaisessa muodossa, esimerkiksi loruissa valitaan sanaan tai lauseeseen vain yksi kuvaava äänne tai tuodaan rytmi esiin taputtaen tai tömistäen. Taide ja kulttuuri Esiopetuksessa musiikki- ja muut taidekokemukset ovat merkittävä osa lapsen emotionaalista, taidollista ja tiedollista kehitystä. Kuvia tekemällä, valmistamalla esineitä käsin, musisoimalla, draamaharjoituksilla, tanssimalla ja liikkumalla lapsen luovuus, mielikuvitus ja itseilmaisu harjaantuvat. Lapselle järjestetään mahdollisuuksia taidekokemuksiin ja -nautintoihin ja niistä keskustelemiseen. Leikin sekä tutkivan ja kokeilevan taiteellisen toiminnan avulla lapsi etsii tietoa itsestään ja ympäröivän maailman ilmiöistä. Lasta ohjataan pitkäjänteiseen taiteelliseen työskentelyyn ja arvostamaan omaa ja muiden työtä. Lapsen aistiherkkyyden, havaintokyvyn ja avaruudellisen hahmottamiskyvyn kehittymistä tuetaan. Näin lapsen oppimisprosessit syventyvät ja hän oppii elämäntaitoja sekä ajattelun ja ongelmanratkaisun taitoja. Lapselle tarjotaan tilaisuus tutustua viestintävälineisiin ja harjoitella niiden käyttöä. Lapsen kanssa tarkastellaan kuvia ja keskustellaan niiden merkityssisällöistä ja kuvailmaisusta. Lasta ohjataan tutkimaan äänimaailmaa ja musiikin vaikutusta viestinnässä. Lasta kannustetaan ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan sanoin sekä draaman keinoin, äänenpainoin ja -sävyin, ilmein, elein ja liikkein. Lapsen kulttuurisen identiteetin vahvistumista ja hänen ymmärrystään omasta kulttuuriperinnöstään ja kulttuurien monimuotoisuudesta tuetaan. Lasta ohjataan arvostamaan ja vaalimaan luonnon ja rakennetun ympäristön sekä esineympäristön esteettisiä ja kulttuurisia arvoja. Lasta rohkaistaan monipuoliseen ilmaisuun erilaisten teemakokonaisuuksien yhteydessä.

18 Steinerpedagogisessa esiopetuksessa painottuvat taiteellisena toimintana eurytmian lisäksi musiikki, kuvataide ja kädentyöt. Musiikissa tuetaan lapsen luontaista musikaalisuutta, jolle on ominaista musiikin ja liikkeen läheinen yhteenkuuluvuus. Musikaalisuuden kehittämisen lähtökohtana on lapsen kuuntelukyvyn vaaliminen. Sitä voidaan vahvistaa mm. tietoisella suhteella hiljaisuuteen, erilaisilla kuuntelu-, liikunta- ja rytmileikeillä. 18 Musiikki on osa päivittäistä toimintaa. Se liittyy luontevasti arkeen ja juhlaan sekä rytmittää osaltaan vuoden kiertokulkua. Toistuessaan rytmisesti se vahvistaa lasta ja tuottaa hänelle iloa ja turvallisuutta. On tärkeää, että lapsi juurtuu musiikin avulla omaan kulttuuriperintöönsä ja saa rikkaita elämyksiä kunkin vuodenajan taiteellisesta elävöittämisestä. Laulamisessa käytetään pääasiassa kvinttitunnelmaa, joka pohjautuu pentatoniseen asteikkoon. Se ilmaisee luontaisella tavalla lapsen kehitysvaihetta ja sielunlaatua (aina 9. ikävuoteen saakka). Lapsen on siksi helppo liittyä lauluun ja improvisoida myös itse. Lauletaan sekä melodisia että rytmisiä lauluja, käytetään paljon toistoa ja muuntelua sekä yhdistetään lauluihin lapselle luontainen liike. Soittaminen liittyy läheisesti lauluun. Soittimina käytetään yksinkertaisia, korkealaatuisia soittimia; pentatonista lyyraa ja huilua sekä erilaisia rytmi- ja luonnonsoittimia. Pentatoniikka mahdollistaa aina kauniin melodian syntymisen, mikä rohkaisee lasta musisoimaan myös ryhmässä, luonnonsoittimet (kivet, simpukat, puunpalaset) virittävät puolestaan iloiseen improvisointiin. Kuvataiteessa tuetaan ja rohkaistaan lapsen omaa ilmaisua piirtäen, maalaten, muovaillen ja rakennellen. Lapset maalaavat akvarelliväreillä märkää märälle tekniikalla. Menetetelmä antaa mahdollisuuden värien erilaisten tunnelmien ja laatujen kokemiseen. Piirtämisessä käytetään mehiläisvahaliituja ja muovailussa mehiläisuovailuvahaa. Piirtäminen on usein päivittäistä esikouluikäisillä, jotka alkavat jo työskennellä suunnitelmallisesti kuvaa tehdessään. Lapset piirtävät ja maalaavat vapaasti, tehtäviä ei vielä anneta. Värien kanssa työskennellessä ja kuvan tekemisessä on tärkeintä luova prosessi, ei lopputulos. Piirroksissa lapset ilmaisevat itseään ja kokemuksiaan. Piirrokset heijastavat myös lapsen kehitysvaihetta ja koulukypsyyttä. Lapsi oppii arvostavan suhtautumisen työvälineisiin ja käytettyyn materiaaliin kasvattajan esimerkistä. Esikoululaiset huolehtivat jo itsenäisesti välineet omille paikoilleen. Kädentaidoissa tuetaan kädentaitojen kehittymistä antamalla lapselle mahdollisuus kokea ja eläytyä inhimilliseen, mielekkääseen työntekoon. Kuusivuotiaan innostusta tehdä oikeita töitä ja valmiutta oppia vahvistetaan ottamalla hänet mukaan ja antamalla hänelle pieniä tehtäviä. Lapsi oppii aikuisen esimerkin avulla erilaisia työtapoja ja käytännön taitoja. Ne kehittävät monipuolisella tavalla myös kouluvalmiuksia; käytännöllinen älykkyys on pohjana myöhemmälle käsitteelliselle ajattelulle, käsillä käsittäminen. Erilaisia kädentyön muotoja ovat esimerkiksi keittiö- ja kodintyöt, puutarhatyöt, veisto ja rakentelu, kankaan värjäys ja painanta, kutominen, huovutus, sormivirkkaus, kynttilöiden teko. Materiaaleina käytetään luonnonmateriaaleja, jotka antavat aitoja aistimuksia. Tehtävä työ ei ole askartelua ajankuluksi vaan oikeaa ja tarpeellista, esimerkiksi itse punottu nyöri voi olla vyö tai hevosen valjaat.

19 19 4 luku Esiopetuksen yleinen tuki 8 Yhteistyö kodin kanssa Lapsi elää samanaikaisesti kodin, esiopetuksen ja muun varhaiskasvatuksen vaikutuspiirissä. Tämä edellyttää näiden kasvatusyhteisöjen vuorovaikutusta lapsen kokonaisvaltaisen hyvän kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa. Esiopetuksen henkilöstöllä ja huoltajilla on yhteinen kasvatusvastuu lapsesta. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta sekä oman lapsensa tuntemus. Esiopetuksen henkilöstö tukee kotien kasvatustehtävää ja vastaa osaltaan lapsen kasvatuksesta esiopetuksen aikana. Yhteisvastuullisen kasvatuksen tavoitteena on edistää lasten kasvua, kehitystä ja oppimista sekä lisätä turvallisuutta ja hyvinvointia esiopetuksessa. Lapsen viihtyvyyden, kasvamisen ja oppimisen kannalta on tärkeää luoda luottamuksellinen yhteys esiopetuksen henkilöstön ja huoltajien kanssa. Esiopetuksessa luodaan pohjaa myöhemmälle kodin ja koulun yhteistyölle. Kodin ja esiopetuksen välinen yhteistyö tulee opetussuunnitelmassa määritellä yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon toimeenpanoon kuuluvia tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa.

20 20 Ennen lapsen tuloa päiväkotiin / esikouluun käydään lapsen vanhempien kanssa yleinen tai perhekohtainen keskustelu, jossa vanhemmat kertovat lapsen varhaiskehityksestä ja perheen kasvatusnäkemyksistä. Samalla vanhemmat tutustuvat päiväkodin / esikoulun toiminta-ajatukseen sekä kasvatustavoitteisiin ja menetelmiin. Keskustelu rakentaa pohjaa luottamukselliselle yhteistyölle, joka on edellytys päiväkodin / esikoulun toiminnalle. Luottamuksellinen lasta kunnioittava ilmapiiri tuo lapselle kokemuksen siitä, että maailma on hyvä. Yhteistyö toteutuu - säännöllisissä vanhempainilloissa ( 1-3 kertaa lukuvuodessa) - vanhempien kanssa käytävissä yksityisissä keskusteluissa - vuodenkiertoon liittyvissä juhlissa - talkoissa ja varainhankintaan liittyvissä tapahtumissa - kannatusyhdistyksen johtokunnan työskentelyssä Lisäksi vanhemmille voidaan järjestää lapsen kehitykseen ja kasvatukseen liittyviä tilaisuuksia, kursseja ja esitelmiä yhteistyössä koulun tai päiväkodin kanssa. Vanhempien kanssa käytävässä keskustelussa sovitaan, miten lapsen kehitystä ja laaditun suunnitelman toteutumista seurataan. Keväällä hyvissä ajoin ennen esiopetusvuoden loppua järjestetään vanhemmille keskustelutilaisuus, jossa arvioidaan suunnitelman toteutumista. Keväällä arvioidaan yhdessä vanhempien kanssa lapsen kehitystä koulukypsyyden ja valmiuden kannalta. Sovitaan mahdollisesta jatkosta, yhteistyöstä tulevan opettajan ja kouluyhteisön kanssa. 9 Lapsen esiopetuksen suunnitelma Esiopetuksen aloitusvaiheessa opettaja voi laatia yhteistyössä huoltajien ja mahdollisesti lapsen kanssa lapsen esiopetuksen suunnitelman, jonka avulla pyritään turvaamaan lapselle parhaat edellytykset kasvaa ja oppia. Lapsen esiopetuksen suunnitelma voidaan laatia jokaiselle lapselle erikseen ja/tai yhteisesti ryhmälle. Suunnitelmassa kiinnitetään huomiota yksilön kehityksen kannalta olennaisiin tekijöihin, kuten lapsen kasvulle ja kehitykselle asetettaviin tavoitteisiin sekä arvioon lapsen vahvuuksista ja vaikeuksista. Ennen esiopetuksen aloitusta edeltävänä keväänä järjestetään vanhemmille tiedotustilaisuus, jossa esitellään esiopetussuunnitelma. Tällöin voidaan sopia myös kunkin lapsen vanhempien kanssa keskusteluaika kevääksi tai tulevan syksyn alkuun. Alkukeskustelussa tutustutaan lapseen vanhempien kertoman pohjalta sekä kartoitetaan lapsen yksilölliset tarpeet. Lapselle voidaan laatia henkilökohtainen esiopetussuunnitelma siten, että toiveet ja tavoitteet kirjataan ja lapsen yksilölliset tarpeet sisällytetään ryhmän yhteiseen esiopetussuunnitelmaan, esimerkiksi, tarvitaanko muiden tahojen apua.

21 21 10 Arviointi Esiopetuksessa arviointi perustuu siihen, miten hyvin esiopetuksen yleiset tavoitteet ja mahdollisessa lapsen esiopetuksen suunnitelmassa tai muulla tavoin asetetut lapsen tavoitteet toteutuvat. Arviointia suoritetaan jatkuvasti opettajan ja lapsen vuorovaikutuksessa työskentelyn ja oppimisprosessin edetessä. Palautetta annetaan opettajan ja huoltajien sekä mahdollisesti myös lapsen kanssa käytävissä säännöllisissä keskusteluissa. Opettajan tulee yhteistyössä muun henkilöstön kanssa edistää lapsen edellytyksiä itsearviointiin, mikä tukee erityisesti lapsen minäkuvan kehittymistä ja oman työskentelyn jäsentämistä. Arvioinnissa painotetaan lapsen kasvuja oppimisprosessin edistymistä pikemmin kuin vain tavoitteiden saavuttamista. Esiopetuksen päätteeksi voidaan antaa osallistumistodistus. Todistusta voidaan täydentää kuvaamalla järjestettyä esiopetusta.

22 22 Opetussuunnitelmaa kehitetään jatkuvasti saatujen kokemusten pohjalta. Opetussuunnitelmaa tarkistetaan uuden lapsiryhmän aloittaessa vastaamaan sen tarpeita (ryhmän koko ja rakenne). Jokaiselle lapselle voidaan laatia lisäksi henkilökohtainen kasvun tukemisen suunnitelma. Tavoitteiden toteutumista seurataan (henkilökunnan kokoukset) ja toimintamuotoja tarkistetaan tarpeen mukaan. Lapsen itsearvioinnin menetelmien periaatteista sovitaan erityisesti lapsen henkilökohtaisen kasvun tukemisen suunnitelman laadinnan yhteydessä. Lapsen kehittymistä ja oppimista seurataan jatkuvasti. Kehittymisen seurantaa tukee lapsihavainnointimenetelmä, joka on kehitetty steinerpedagogiikan piirissä. Henkilökunnan kokouksessa (kollegio) tehdään käytännön suunnitelmat esiopetuksen toteutumiseksi ja arvioidaan suunnitelman toteutumista sekä käydään ajankohtaisia lapsikeskusteluja. Toimintakauden päätteeksi tehdään yhteenveto vuoden aikana toteutuneesta esiopetuksesta ja tämän pohjalta kehitetään opetussuunnitelmaa edelleen. Lapsen kehittymisen ja oppimisen seuranta ja arviointi toteutetaan yhteistyössä vanhempien kanssa. Lapsen kehittymisen ja oppimisen seurantaa ja arviointia toteutetaan yhteistyössä myös kouluvalmiuksien arvioinnista vastaavien viranomaisten kanssa Turun kaupungissa kuten esimerkiksi kiertävä erityislastentarhanopettaja, lasten erityisneuvola, TYKS ja kasvatus- ja perheneuvola. Esiopetukseen osallistumisesta voidaan antaa todistus, joka ei ole arviointi. Tätä lapsen huoltajalle annettavaa dokumenttia voidaan täydentää kuvaamalla järjestettyä esiopetusta. 11 Esiopetuksen oppilashuolto Esiopetuksen oppilashuolto on lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtimista. Esiopetuksen oppilashuolto on osa muun varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen oppilashuollollista jatkumoa. Sillä edistetään välittämisen, huolenpidon ja myönteisen vuorovaikutuksen toimintakulttuuria ja varmistetaan kaikille tasavertainen kasvamisen ja oppimisen mahdollisuus. Esiopetuksen oppilashuolto kuuluu kaikille esiopetuksessa työskenteleville. Sitä toteutetaan yhteistyössä kotien kanssa. Esiopetuksen oppilashuolto on sekä yhteisöllistä että yksilöllistä tukea. Esiopetuksen oppilashuollon tavoitteena on luoda terve ja turvallinen kasvu- ja oppimisympäristö sekä lapsen kehityksen ja oppimisen esteiden varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen. Esiopetuksen oppilashuollon järjestäminen tulee opetussuunnitelmassa määritellä yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon toimeenpanoon kuuluvia tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa.

23 23 Turun Steiner-koulun esiopetusryhmän lasten ja Turun Steiner-päiväkodin esiopetusikäisten lasten yhteisen oppilashuoltotyöryhmän muodostavat koulun esiopettaja, esiopetuksen iltapäivähoidon työntekijä, päiväkodin esiopettaja, päiväkodin esiopetusryhmän avustaja, tarvittaessa koulun esiopetuksen esimies ja/tai koulun erityisopettaja, lapsen neuvolan terveydenhoitaja ja erikseen kutsuttavat muut mahdolliset asiantuntijat kuten esimerkiksi erityislastentarhanopettaja, koulun terveydenhoitaja tai kiertävä erityislastentarhanopettaja. Esiopetuksen oppilashuollon järjestää Turun Steiner-koulun opettajakunta. Steinerpedagogisessa esiopetuksessa muita mahdollisia terveyden ja hyvinvoinnin sekä opetuksen tukipalveluita ja yhteistyömuotoja ovat tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan - lapsen henkilökohtainen avustaja - pedagogiikkaan perehtynyt terapeuttinen konsultti - hoitoeurytmisti - taideterapeutti - puheterapeutti, Turun kaupunki - toimintaterapeutti, Turun kaupunki - fysioterapeutti, Turun kaupunki - erityislastentarhanopettaja, Turun kaupunki Koulun esiopetusryhmä on osa Turun Steiner-koulun pelastus- ja turvallisuussuunnitelmaa ja päiväkodin esiopetusryhmä osa Turun Steiner-päiväkodin pelastus- ja turvallisuussuunnitelmaa. Esiopetuksen oppilashuolto osallistuu em. suunnitelmien kehitystyöhön. Esiopetuksen oppilashuolto koordinoi lapselle tarjottavia tuki- ja ohjauspalveluita kehitykseen ja oppimiseen liittyvissä sekä muissa vaikeuksissa vanhempien ja henkilökunnan tukena. Tuki- ja ohjauspalveluita haetaan mahdollisten koulun omien tukipalvelujen lisäksi pääsääntöisesti Turun kaupungin ja Turun yliopistollisen keskussairaalan piiristä (erityislastentarhanopettaja, lasten erityisneuvola, kasvatus- ja perheneuvola, lasten ja nuorten psykiatrinen klinikka, TYKS). Esiopetuksen oppilashuolto toimii yhteistyössä kodin lisäksi mahdollisesti muun varhaiskasvatuksen, koulun, koulun oppilashuollon sekä muiden asiantuntijoiden kanssa. Yhteisiä yhteistyön asioita ovat esimerkiksi lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvät nivelkohdat: esikouluun saapuminen ja kouluun lähteminen. Esiopetuksen oppilashuolto laatii ja kehittää yleisiä periaatteita, toimenpiteitä ja työn- ja vastuunjakoa erilaisten ongelma- ja kriisitilanteiden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi kuten kiusaaminen, väkivalta, häirintä sekä tapaturmat, onnettomuudet ja kuolemantapaukset. Esiopetuksen oppilashuolto laatii ja kehittää yleisiä toimintaperiaatteita esiopetuksen kuljetuksissa yleiselle turvallisuudelle asetettujen tavoitteiden toteutumiseksi. Esikouluikäinen lapsi vastaanotetaan ja luovutetaan täysi-ikäiselle saattajalle. Esiopetuksen oppilashuolto laatii ja kehittää yleisiä toimintaperiaatteita esiopetuksen ruokailun järjestämisessä huomioon otettavien terveys- ja ravitsemuskasvatuksen ja tapakasvatuksen tavoitteiden toteutumiseksi.