SUOMALAISESTA LIHANTUOTANNOSTA TIETOPAKETTI. Tilalta pöytään. Kuva: Atria

Transkriptio

1 TIETOPAKETTI SUOMALAISESTA LIHANTUOTANNOSTA Tilalta pöytään Kuva: Atria 1

2 Julkaisija: Lihasta-viestintähanke Painopaikka: (jätetään vielä tyhjäksi) Toimitus ja taitto: Tekir Oy 1. painos kk/2016 2

3 Sisältö 15 syytä valita suomalainen liha 4 Suomalainen lihantuotanto 6 Työtä, turvaa ja elinvoimaa koko Suomeen 8 Suosi suomalaista, säästä ympäristöä 10 Turvallinen ja läpinäkyvä tuotantoketju 11 Eläinten terveys ja hyvinvointi 18 Helppo ja herkullinen ravinnonlähde 22 Sanasto 24 Lisätietoa 26 3

4 15 SYYTÄ VALITA SUOMALAINEN 1. Lihantuotanto 2. Lihantuotanto 3. Elintarvikealalta 4. Kotimainen 5. Suomalainen 4 on suomalaisen elintarviketeollisuuden suurin toimiala. Ostamalla kotimaista lihaa autat työllistämään suoraan ja välillisesti jopa suomalaista: maanviljelijöitä ja lihantuottajia, eläinlääkäreitä ja rehuntoimittajia, kuljetusyrittäjiä, tuotekehittäjiä, pakkaajia ja vähittäiskaupan työntekijöitä. tuo elinvoimaa ja hyvinvointia niin maaseudulle kuin kaupunkeihin. Suomessa on noin lihasikatilaa, noin 230 broileritilaa ja yli naudanlihaan erikoistunutta tilaa ympäri maata. kerätyt verot ylittävät selvästi alalle ohjatun tuen. Luonnonvarakeskus Luken sel vityksen mukaan Suomen valtion budjetista ohjataan tukia maatalouteen noin 1,3 miljardia euroa siinä missä esimerkiksi pelkästään ruoan arvonlisäverotuksesta rahaa kertyy valtiolle 1,7 miljardia euroa. liha tuo ruokaturvaa. Vuonna 2015 kaiken lihantuotannon omavaraisuusaste oli Suomessa noin 94 prosenttia. liha on lähiruokaa, ja suomalaisen lihaketjun rehu tulee pääsääntöisesti omilta pelloilta. Rehuntuotanto on Suomessa tehokasta, sillä pohjoi- sissa olosuhteissa maaperä on vaikeasti hyödynnettävissä muiden elintarvikkeiden tuotantoon. Yhdistetyssä lihan- ja maidontuotantoketjussa hiilijalanjälki on pienempi kuin erillisessä lihantuotannossa. 6. Suomessa tehdään jatkuvasti töitä lihantuotannon ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöt vähenivät Suomessa 13 prosenttia vuosina Vuoteen 2020 mennessä päästöjä on tavoitteena vähentää 13 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna. Suomen lihantuotannon osuus koko maan kasvihuonepäästöistä on noin 6 prosenttia. 7. Eläinten 8. Suomalaisen hyvinvointi turvataan kaikissa tuotannon vaiheissa. Suomessa lihantuotantoa koskeva lainsäädäntö on yksi maailman tiukimmista, ja viranomaisvalvonnan lisäksi lihaketjun toimijoita sitoo omavalvontasuunnitelma. Sopimustuotannossa tuottajat sitoutuvat järjestelmälliseen terveydenhuoltotyöhön sekä tautisuojaa ja eläinten ja rehun tuontia koskeviin ohjeisiin. sian saparoa ei typistetä. Stressaantuneet siat purevat toistensa saparoja, minkä vuoksi ne typistetään monissa maissa. Suomessa stressiä ehkäistään huolehtimalla sian elinolosuhteista ja tarjoamalla sille riittävästi virikkeitä.

5 LIHAman 9. Suomalaisessa broilerituotannossa kaikilla linnuilla on nokka ja höyhenet. Virikkeettömissä mukaisten olosuhteissa linnut nokkivat lajitovereidensa höyheniä, minkä vuoksi nokka typistetään joissakin maissa. Suomessa typistäminen on kiellettyä. Suomessa broilerit saavat kasvaa vapaana pehkupäällysteisellä lattialla, jossa ne voivat toteuttaa lajinmukaisia tarpeitaan kuopsuttamalla ja nokkimalla kuiviketta. 10. Suomalainen 11. Suomalaisessa 12. Kotimainen tuotantoeläin saa turvallista ja laadukasta rehua. Tämän takaavat Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran rehutoimijoiden rekisteri, Eviran ja ELY-keskuksen rehuvalvontasuunnitelma sekä Eläinten terveys ETT ry:n tautiriskien hallintaan sitoutuneiden rehutoimittajien positiivilista. lihantuotannossa käytetään merkittävästi vähemmän eläinantibiootteja kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Antibiootteja käytetään vain tarpeeseen ja eläinlääkärin määräyksestä, ei ennaltaehkäisyyn. Kasvuhormonit on kielletty koko EU:ssa. broilerituotanto on käytännössä salmonellaton kaikissa broilerin elinkaaren vaiheissa tehtävien kansallisen salmonellavalvontaohjel- 13. Kansallinen 14. Suomalaista 15. Kun toimien ansiosta. Myös sian- ja naudanlihantuotannossa Suomi on sitoutunut tiukkaan kansalliseen salmonellavalvontaohjelmaan. Salmonellan saaminen suomalaisesta raa asta lihasta on hyvin epätodennäköistä. eläinten terveydenhuolto ETU asettaa tuotannolle tiukemmat vaatimukset kuin Suomen laki tai EU. Terveydenhuoltoa tukevat Sikava- ja Naseva -seurantajärjestelmät, joiden kautta valvotaan terveydenhuolto-ohjelman toteutumista. Sikavaan kuuluu yli 90 prosenttia suomalaisista sikatiloista ja Nasevaan noin 60 prosenttia nautatiloista. sianlihaa ostaessasi voit valita Laatuvastuu -merkittyä lihaa, joka on tuotettu kansalliseen laatujärjestelmään kuuluvalla, sertifioidulla tilalla. Sikavaan perustuvassa Laatuvastuu -järjestelmässä sikojen terveys ja lihan tuoteturvallisuus ylittävät merkittävästi lakisääteisen minimitason. suosit kotimaista lihaa, tiedät, mitä syöt. Suomalaisen lihan tuotantoketju on läpinäkyvä ja jäljitettävä. 5

6 Suomalainen lihantuotanto Lihantuotanto on suomalaisen elintarviketeollisuuden suurin toimiala, joka tuo työtä ja toimeentuloa koko maahan. Elintarviketeollisuus on Suomen kolmanneksi suurin teollisuudenala. Liha-alalla toimii neljä suurta yritystä ja kattava joukko pk-yrityksiä. Yhteensä alalla on lähes 300 yritystä, joista 20 suurinta vastaa yli 90 prosentista tuotannosta. Suomessa tuotetaan pääasiassa naudan-, sian- ja broilerinlihaa sekä jonkin verran kalkkunan-, lampaan- ja poronlihaa. Noin 93 prosenttia suomalaisista syö lihaa. Luken Ravintotaseen 2015 mukaan lihaa kulutetaan Suomessa keskimäärin noin 79 kiloa vuodessa henkilöä kohden. Kulutetun lihan kokonaismäärä on kuitenkin ilmoitettu luullisena lihana eikä siinä ole huomioitu hävikkiä, joten suomalaisten vatsaan lihaa päätyy noin 40 kiloa henkilöä kohti vuodessa. 79 kilon kokonaismäärästä sianlihan osuus on 35, naudanlihan 19 ja siipikarjanlihan 22 kiloa. Viime vuosina etenkin broilerin kulutus on ollut kasvussa. Suomessa lihankulutus on maltillisempaa kuin muualla Euroopassa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa lihaa kulutetaan noin 85 kiloa ja Ranskassa, Australiassa ja USA:ssa jopa yli 100 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Suomalainen lihantuotantoketju on yksi maailman läpinäkyvimmistä ja valvotuimmista. Osaavat tuottajat, jatkuvasti päivittyvä lainsäädäntö, tehokas omavalvontajärjestelmä, lakia pidemmälle ulottuvat ohjeistukset ja suositukset sekä erilaiset terveysseurantajärjestelmät takaavat, että lihaketjussa toimitaan hyvien toimintatapojen mukaan alusta loppuun. Eläinten hyvinvoinnista pidetään huolta, ja lopputuloksena on turvallinen ja jäljitettävä lihatuote. Valitsemalla suomalaisen lihan tiedät, mitä syöt. Kuva: Atria 6

7 7

8 Työtä, turvaa ja elinvoimaa koko Suomeen Kotimainen liha pitää Suomen elinvoimaisena. Suomessa on noin lihasikatilaa, noin 230 broileritilaa ja yli naudanlihaan erikoistunutta tilaa ympäri maata. Vuonna 2015 eniten sianlihaa tuotettiin Huittisissa ja Loimaalla, kun taas naudanlihaa tuotettiin eniten Kiuruvedellä, Kuopiossa ja Kauhavalla. Lihatiloja on laajasti ympäri maata, ja ne työllistävät suomalaisia sekä haja-asutusalueilla että taajamissa. Samalla ne tuovat myös investointeja ja lisäävät kulutusta. Monelle kunnalle ja kaupungille lihateollisuus onkin tärkeä tulojen ja elinvoiman lähde. LIHANTUOTANTO SUOMESSA 2015 Lihateollisuus työllistää suoraan lähes suomalaista eli liki neljäsosan elintarviketeollisuuden ammattilaisista. Kun mukaan lasketaan kauppa ja kuljetus, ala työllistää henkeä: maanviljelijöitä ja lihantuottajia, eläinlääkäreitä ja rehuntoimittajia, kuljetusyrittäjiä, tuotekehittäjiä, pakkaajia ja vähittäiskaupan työntekijöitä. Lihateollisuus auttaa myös nuoria urapolun alkuun tarjoamalla vuosittain jopa kausityöpaikkaa. Suomalaiseen lihaan käytetty euro palaa takaisin kuluttajan kukkaroon. Kotimainen liha lisää työtä, elinvoimaa ja hyvinvointia Suomessa. Lihantuotannon vaikutukset ulottuvat kuljetukseen, kauppaan, energiantuotantoon ja kotitalouksien kautta myös kulutukseen. Suomalainen omistajuus takaa, että verot maksetaan kotimaahan. Elintarvikealalta kerätyt verot ylittävät selvästi alalle ohjatun tuen. Luonnonvarakeskus Luken selvityksen mukaan maatalouteen ohjataan noin 1,3 miljardia euroa tukia Suomen valtion budjetista, kun jo pelkästään elintarvikkeiden arvonlisäverotuksesta kertyy valtiolle 1,7 miljardia euroa vuosittain. SIKA Lihantuotanto kunnittain 2015 (kg) No data NAUTA Verkkotilastojärjestelmä/SVT: Luonnonvarakeskus, alueittainen lihantuotanto 8

9 Turvallinen suomalainen liha on vientivaltti. Suomalainen helposti jäljitettävä ja vastuullisesti tuotettu liha on hyvä vientituote. Suomalaisessa lihaketjussa turvallisuus ja antibioottien vähäinen käyttö ovat kansainvälisesti poikkeuksellisella tasolla. Lihan ja lihatuotteiden osuus Suomen elintarvikeviennistä oli vuosina lähes 9 prosenttia, ja kasvua haetaan esimerkiksi Aasian markkinoilta. Kotimainen liha luo ruokaturvaa. Suomalainen lihantuotanto on merkittävä osa maamme elintarvikeomavaraisuutta. Vuonna 2015 kaiken lihantuotannon omavaraisuusaste oli Suomessa noin 94 prosenttia, ja monella osa-alueella oma tuotanto riittäisi kattamaan kulutustarpeen. Tästä huolimatta ulkomaista lihaa tuodaan maahan miljoonia kiloja vuodessa ja kulutetun lihan kotimaisuusaste on vain noin 80 prosenttia. Oma vahva kotieläintuotanto vähentää riippuvuutta tuontiruoasta ja pienentää ruokahuollon häiriintymisen riskejä erilaisissa kriisitilanteissa. Se onkin keskeinen tekijä kansallisen ruokaturvan varmistamisessa. LIHA JA SUOMI 2015 milj. kg Sika Nauta Siipikarja Tuotanto Suomessa Kulutus Suomessa Lihan tuonti Lihan vienti Ruokatieto: Tietohaarukka 2016, tilastotietoa elintarvikealasta 9

10 Suosi suomalaista, säästä ympäristöä Lihan alkuperällä on väliä. Erityisesti suomalaisen naudanlihan ympäristöhaitat ovat selvästi ulkomaista naudanlihaa pienemmät. Lihantuottajamaana Suomella on useita ympäristöetuja, jotka vähentävät tuotannon kokonaispäästöjä ja tekevät suomalaisesta lihasta ulkomaista ekologisempaa. Suomessa noin 80 prosenttia naudanlihasta on peräisin maitokarjasta, jonka hiilijalanjälki on naudan pihvilihaa pienempi. Kahden eri tuotantotavan yhdistäminen on ekotehokkaampaa. Suomessa ruuantuotantoon käytettävistä kansallisista vesivaroista ei ole pulaa toisin kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa. Ympäristön ja ilmaston kannalta liha on hyvä tuottaa mahdollisimman lähellä kulutusta. Lihantuotanto ja muu tuotanto tukevat toisiaan. Tilojen rehuomavaraisuus on yli 80 prosenttia, ja rehuntuotannossa hyödynnetään muun elintarviketeollisuuden sivutuotteita. Kun eri tuotantoketjut tekevät yhteistyötä, tuotanto on tehokkaampaa ja kuormittaa ympäristöä vähemmän. Lisäksi ravinteita kierrätetään tehokkaasti käyttämällä kotieläinten lantaa lannoitteena. Suomalaiselle lihantuotannolle tärkeät nurmilaitumet ja nurmirehutuotanto auttavat hyödyntämään ja huoltamaan maaseudun maaperää. Märehtijöiden käyttämät nurmilaitumet ja nurmirehutuotanto sitovat hiilidioksidia ja hiiltä, vähentävät fosforikuormaa sekä estävät ravinteita valumasta pelloilta vesistöön. Samalla vaikeasti muuhun elintarviketuotantoon soveltuva maaperä saadaan hyötykäyttöön, sillä Suomessa valtaosa viljelykelpoisesta pinta-alasta soveltuu vain nurmi- ja rehukasvien viljelyyn. Lisäksi laidunkarja ylläpitää Suomen perinnemaisemaa. Suomessa työtä lihantuotannon ympäristövaikutusten vähentämiseksi tehdään jatkuvasti. Tilastokeskuksen mukaan maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöt vähenivät Suomessa 13 prosenttia vuosina Vuoteen 2020 mennessä päästöjä on tavoitteena vähentää 13 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna. Maatalouden osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on verrattain alhainen. Maataloussektorin osuus maan kokonaispäästöistä oli 12 prosenttia vuonna Lihantuotannon osuus maatalouden päästöistä on noin puolet eli noin 6 prosenttia kokonaispäästöistä. Vuonna 2015 alkaneella EU:n uudella ohjelmakaudella maataloustuet on kytketty entistä vahvemmin ympäristön hyvinvointiin, ja suorasta tuesta 30 prosenttia on sidoksissa niin sanottuihin viherryttämistoimiin. Esimerkiksi peltoviljelyä on monipuolistettava ja nurmialueita säilytettävä. Tärkeintä on valita kulutettava liha harkiten ja tarkastella sen kokonaisvaikutuksia. Vaikka runsaasti eläinperäisiä tuotteita sisältävät ateriat kuormittavat ympäristöä kasvisaterioita enemmän, ravitsemussuositusten mukaisesti koostetulla lautasella liha on vain yksi osa monipuolista ateriakokonaisuutta. Suomalaisen, ympäristöä ajatellen tuotetun lihan kuluttaminen kohtuudella on ulkomaista lihaa viisaampi valinta. 10

11 Turvallinen ja läpinäkyvä tuotantoketju Suomalaisen lihan tuotantoketju on läpinäkyvä ja jäljitettävä. Kaikkia elintarvikeketjun toimijoita velvoittaa jäljitettävyysvaatimus: toimijoiden pitää tietää, keneltä he ovat hankkineet käyttämänsä raaka-aineet ja kenelle heidän valmistamansa tuotteet on toimitettu. Jäljitettävyysvaatimus takaa, että ketjua voidaan valvoa tehokkaasti ja poikkeustilanteisiin voidaan reagoida nopeasti. Suomen kaikki broilerituotanto sekä suurin osa sian- ja naudanlihantuotannosta on sopimustuotantoa, mikä takaa, että kotimainen liha on terveistä eläimistä tuotettua. Sopimustuotannossa tuottaja ja teollisuus solmivat tuotannosta sopimuksen, jossa päätetään yhteiset laadulliset ja määrälliset tavoitteet. Sopimustuottajat sitoutuvat muun muassa järjestelmälliseen eläinten terveydenhuoltotyöhön sekä Eläinten terveys ETT ry:n tautisuojaa ja eläinten ja rehun tuontia koskeviin ohjeisiin. Suomen lihantuotannon valvonta ulottuu lakisääteistä tasoa pidemmälle. Viranomaisvalvonnan lisäksi lihaketjun toimijat sitoutuvat tekemään omavalvontasuunnitelman. Jäljitettävyys ja sopimustuotanto ovat myös tärkeä osa valvontaa. Lihantuotantoprosessi sisältää neljä vaihetta, joiden lopuksi liha päätyy kuluttajan lautaselle: 1. alkutuotanto 2. teurastus ja leikkuu 3. jatkojalostus ja pakkaus 4. myynti Prosessi sisältää myös kuljetusvaiheet tilalta teurastamoon ja pakkaamosta kauppaan. Kuva: Atria 11

12 ALKUTUOTANTO Sian elinkaari Porsas syntyy joko porsastuotanto tilalla tai yhdistelmäsikalassa. Emakon tiineys kestää 3 kuukautta, 3 viikkoa ja 3 päivää. Porsas syntyy porsaan pahnueeseen. Yleisen käytännön mukaan porsas merkitään heti syntymänsä jälkeen korvamerkein tai tatuoinnein tilakohtaisella numerosarjalla, jolloin tiedot sen kotitilasta välittyvät eteenpäin ja siitä voidaan kerätä yksilöityä tietoa. Merkintä tulee tehdä viimeistään ennen sian siirtämistä synnyintilaltaan eteenpäin. Karjuporsaat kastroidaan, sillä hormonit aiheuttavat lihaan epämiellyttävän karjun hajun. Yleensä porsaalle annetaan kivunlievitystä ennen kastrointia ja sen jälkeen. Kivunlievitys on tuottajan hyvinvointikorvauksen edellytys. Naudan elinkaari Vasikka syntyy joko maito- tai emolehmätilalla. Lehmän tiineys kestää yhdeksän kuukautta. Vasikka korvamerkitään ja nupoutetaan syntymän jälkeen. Hyvän toimintatavan mukaan Suomessa nupoutuksen tekee useimmiten eläinlääkäri puudutusta, rauhoitusta ja kivunlievitystä käyttäen. Maitorotuinen vasikka vieroitetaan syntymänsä jälkeen lypsettäväksi siirrettävästä emostaan. Vasikkaa pidetään muutaman viikon ajan yksittäiskarsinassa, jotta sen terveydestä ja riittävästä ravinnosta voidaan pitää paremmin huolta. Vasikalla tulee kuitenkin olla näkö- ja kosketusyhteys vierustovereihinsa, jotta se voi toteuttaa sosiaalisia tarpeitaan. Yli kahdeksanviikkoinen vasikka kasvatetaan aina ryhmäkarsinassa, myös emolehmätiloilla. Vasikan saa eristää umpinaiseen karsinaan vain eläinlääketieteellisistä syistä. Broilerin elinkaari 12 Vanhempaispolven linnut tuodaan Suomeen Ruotsista päivän ikäisinä. Linnut kasvatetaan nuorikko- eli emokasvattamossa. Tautikontrollin vuoksi linnut ovat emokasvattamossa karanteenissa ensimmäiset 8 12 viikkoa. Emokasvattamosta linnut siirretään emokanalaan eli munittamoon noin 18 viikon ikäisinä. Siellä kukot huolehtivat munien hedelmöittymisestä ja emot munivat munintapesiin. Suomen broilerituotannon linnut elävät vapaana lattialla, joka on peitetty turvepehkulla tai muulla kuivikkeella. Toisin kuin useissa Euroopan maissa, Suomessa vanhempaispolven lintujen nokkia ei typistetä, vaan häiriökäyttäytymistä ja lajitovereiden höyhenten nokkimista ehkäistään tarjoa malla linnuille virikkeitä.

13 Porsas elää emakon kanssa noin neljän viikon ajan, minkä jälkeen se vieroitetaan ja siirretään välikasvatusosastolle kasvamaan. Noin yhdeksän viikon ikäisenä ja 30-kiloisena se jatkaa yhdistelmäsikalan lihasikaosastolle tai lihasikalaan loppukasvatukseen. Stressaantuneilla sioilla voi esiintyä hännänpurentaa. Joissain maissa häiriökäyttäytymistä ehkäistään typistämällä saparo. Suomessa sitä ehkäistään sen sijaan kiinnittämällä huomiota eläimen hyvinvointiin ja esimerkiksi antamalla virikkeitä. Terve saparo on siis hyvinvoivan porsaan merkki. Lihasikalassa porsaat lajitellaan koon ja sukupuolen mukaan ryhmäkarsinoihin. Sika on sosiaalinen eläin, joten se elää ryhmässä lajitovereidensa seurassa. Muista sioista se voidaan erottaa vain vahvan syyn, kuten sairauden, takia. Sairas sika voidaan siirtää erilliseen hoitokarsinaan, jottei se tartuta muita ja jotta sen hoito on vaivattomampaa. Vasikoiden kasvattaminen maitotilalla teuraspainoon on harvinaista. Niin sanotussa kolmivaihekasvatuksessa ternivasikka eli vielä ternimaitoa juova vasikka siirretään lypsykarjatilalta vasikkakasvattamoon 2 4 viikon ikäisenä. Sieltä se siirretään lihantuotantotilalle loppukasvatukseen noin viiden kuukauden iässä. Vaihtoehtoisesti ternivasikka voidaan kasvattaa maitotilalla, kunnes se kahden kuukauden ikäisenä vieroitetaan ternimaidosta eli juotolta, minkä jälkeen se siirretään suoraan loppukasvatukseen. Emolehmätilalla syntynyt lihavasikka laiduntaa emonsa kanssa yhdessä noin puolen vuoden ikään asti, jolloin se vieroitetaan. Emolehmätilalla syntyneet vasikat voidaan kasvattaa teuraspainoon asti syntytilallaan sijaitsevassa kasvattamossa. Useimmiten vasikat kuitenkin siirretään loppukasvatukseen erikoistuneelle lihantuotantotilalle. Munat kulkeutuvat munintapesistä hihnaa pitkin pakkauskoneelle. Vaatimukset täyttävät munat merkitään ja lähetetään kuljetusautolla hautomoon, jossa hautomakoneet saavat untuvikot kuoriutumaan noin 21 vuorokaudessa. Kuoriutumisen jälkeen untuvikko siirretään hautomosta kasvattamoon. Broilerikasvatus on erikoistunut hautomojen ympärille, joten kuljetusmatka hautomosta kasvattamoon on lyhyt. Suomessa myös tuotantopolven broileri kasvaa vapaana lattialla, joka on peitetty turvepehkulla tai muulla kuivikkeella. 13

14 Sika kasvaa lihasikalassa noin sadan päivän ajan. Siat punnitaan ja teuraspainoiset siat ilmoitetaan teuraaksi. Sian keskimääräinen teuraspaino on vajaa 100 kiloa. Sika saavuttaa teuraspainonsa noin 5 6 kuukauden iässä. Nautoja kasvatetaan loppukasvattamossa teuraspainon saavuttamiseen asti. Maito- ja liharotuiset sonnit teurastetaan kuukauden ja hiehot kuukauden iässä. Maitorotuisen sonnin teuraspaino on yleensä hieman yli 300 kiloa ja lihanaudan jopa yli 400 kiloa. Hiehon teuraspaino on keskimäärin 250 kiloa. 14 Broilerit saavuttavat keskimääräisen 1,5 kilon teuraspainon noin 5 6 viikon iässä. Muualla Euroopassa broilerit lähetetään teuraaksi erissä, mitä kutsutaan harvennusmenetelmäksi. Sen sijaan Suomessa pääasiallinen käytäntö on, että kaikki broilerit sekä tuodaan kasvattamoon että siirretään teurastamoon samaan aikaan. Koko halli tyhjennetään, pestään ja desinfioidaan ennen uusia kasvatettavia. Suomessa yleisessä kasvatusmallissa tautien tartuntariski on pienempi, mikä on yksi syy siihen, että Suomen broileriketju on käytännössä salmonellaton.

15 Kuljetus ja teurastus Eläimet teurastetaan eri eläinlajeihin erikoistuneissa teurastamoissa. Tilan työntekijät ohjaavat teuraaksi lähtevät siat ja naudat kuljetuslaiturilta tai -ovelta karsinoihin jaettuihin eläinkuljetusautoihin. Siipikarja kerätään kuljetuslaatikoihin, jotka nostetaan autoihin. Kuljetusautojen olosuhteita valvotaan tarkasti. Esimerkiksi ilmanvaihtoa ja lämpötilaa seurataan jatkuvasti, jotta kuljetus olisi eläimelle mahdollisimman turvallinen. Lihantuotantoon kasvatettujen sikojen ja nautojen sekä broilereiden lisäksi teurastamoissa teurastetaan myös tuotannosta poistuvia lypsylehmiä, emakoita ja emobroilereita. Broilerinlihantuotanto on keskitetty teurastamoiden läheisyyteen, jolloin kuljetusmatka on mahdollisimman lyhyt. Myös sian- ja naudanlihantuotannossa kuljetusmatkat ovat Suomessa lyhyet. Eläinlääkäri valvoo kuorman purkamista sekä tarkastaa teurastamoon saapuneet eläimet ja niiden tiedot eli ketjuinformaation. Eläimet teurastetaan heti tai siirretään odottamaan teurastusta. Ennen teurastusta eläin tainnutetaan esimerkiksi sähkön, hiilidioksidin tai pulttipistoolin avulla. Verenlasku suoritetaan, kun on tarkistettu, että eläin on varmasti taintunut. Tarkastuseläinlääkäri valvoo tainnutusta ja verenlaskua. Teurastuksen jälkeen ruho käsitellään teurastuslinjalla. Elintarvikkeiksi kelpaamattomat osat poistetaan ja hyödynnetään muussa tuotannossa. Esimerkiksi rasvaa käytetään biopolttoaineissa, vuotia auto- ja huonekaluteollisuudessa ja muita osia turkiseläinten rehuntuotannossa. Tarkastuseläinlääkäri tarkistaa kaikki sikojen ja nautojen ruhot ja otoksen broilereista. Sikojen ja nautojen ruhot merkitään terveysmerkillä ja pakattu siipikarjanliha tunnistusmerkillä. Merkit osoittavat, että teurastuslaitos on hyväksytty ja liha todettu ihmisravinnoksi kelpaavaksi. Ruhot jäähdytetään nopeasti ja siirretään leikkaamoon paloiteltaviksi. Leikkaamossa paloiteltu liha pakataan ja kuljetetaan joko kauppoihin ja suurkeittiöihin tai tuotantolaitoksiin, joissa liha jalostetaan erilaisiksi lihavalmisteiksi. 15

16 REHUT JA RUOKINTA Suomalaisessa lihantuotannossa käytetään luotettavia rehun toimittajia, jolloin eläimille syötettävän ruoan laatu ja turvallisuus on taattu. Tuotannossa suositaan kotimaista ja omalla tilalla tuotettua rehua. Kotieläintilojen rehuomavaraisuus on yli 80 %. Jos rehu tulee muualta, tulee lihantuottajien varmistaa Eviran ylläpitämästä luettelosta, että rehuntoimittaja on rekisteröitynyt rehualan toimijaksi. Hyvän toimintatavan mukaisessa tuotannossa tilalla käytettävistä rehuista teetetään rehun koostumuksen ja ravintoarvon kertova rehuanalyysi, joka auttaa muodostamaan tehokkaan ruokintasuunnitelman. Rehutuotantoa valvotaan Suomessa tarkasti. Eviran ja ELY-keskusten tarkastajat toteuttavat vuosittaista rehuvalvontasuunnitelmaa, joka perustuu näytteenottoon. Lisäksi ETT ry pitää yllä positiivilistaa valvomistaan ja hyväksymistään rehun toimittajista, jotka ovat sitoutuneet tautiriskien hallintaan. ELÄINKULJETUKSET, TEURASTAMO JA LEIKKAAMO Eviran tilaston mukaan Suomessa oli 78 teurastamoa vuonna Luken tietojen mukaan samana vuonna teurastettiin noin 2,1 miljoonaa sikaa, nautaa ja 65,1 miljoonaa broileria. Teurastamoiden yhteydessä toimii leikkaamo, jossa liha paloitellaan. Suomessa tehtävät eläinkuljetukset ovat tarkasti säädeltyjä ja tiukasti valvottuja. Muun muassa kuljetuskaluston varustus, eläinten kuormaaminen ja kuorman purkaminen on määritelty eläinkuljetuslaissa. Kaikki Suomen kuljetusautot täyttävät yli kahdeksan tuntia kestävien pitkien matkojen erityisvaatimukset, vaikka Suomessa kuljetusmatkat ovat huomattavasti lyhyempiä. Eläimet tulee tarkastaa ennen kuljetusta, ja kuljettajalta vaaditaan pätevyystodistus. Myös teurastamoissa huolehditaan eläinten hyvinvoinnista. Tainnutus- ja lopetusmenetelmät on tarkasti määritelty EU:n lopetusasetuksessa. Tarvittavat toimenpiteet on toteutettava eläinten kipua, tuskaa ja kärsimystä välttäen. Tuotantoeläinten suojelusta teurastamoissa säädetään myös kansallisessa eläinsuojelulaissa. Lainsäädäntöä tukevat Eläinten hyvinvointikeskuksen EHK:n ohjeet. Teurastamohenkilökunta on tehtävään koulutettua ja heillä tulee olla kelpoisuustodistus pätevyyden osoittamiseksi. 16

17 Suomessa teurastamotoimintaa valvotaan laajasti. Valvonta perustuu laitosten omavalvontasuunnitelmaan, joka sisältää muun muassa riskinarviointiin pohjautuvat tuoteturvallisuus- ja laadunvarmistussuunnitelmat sekä laboratoriokokeita. Lisäksi teurastamoita valvoo tarkastuseläinlääkäri, joka tarkkailee eläinten hyvinvointia koskevien sääntöjen noudattamista, tarkistaa ketjuinformaatiotiedot sekä suorittaa lakisääteisen lihantarkastuksen. Niin sanottu ketjuinformaatio velvoittaa tuottajan toimittamaan alkutuotannon tiedot, kuten eläinten yksilötunnisteet ja mahdolliset lääkinnät, teurastamoon viimeistään vuorokautta ennen kuljetusta. Lihantarkastus sisältää esimerksi teurastusta ennen ja sen jälkeen tehtävät tarkastukset sekä tarvittaessa laboratorionäytteet. Ketjuinformaatio ja lihantarkastus parantavat lihan jäljitettävyyttä ja elintarviketurvallisuutta. LIHAN JATKOJALOSTUS Tuotantolaitokset noudattavat tarkkoja hygieniasäädöksiä ja käsittelyohjeita. Laitoksissa tehdään vastaanottotarkastus, jossa tarkastetaan lihan silmämääräinen kunto, lämpötila ja lähetystiedot. Lihaa säilytetään ja käsitellään säädellyissä lämpöolosuhteissa, ja sen jäähdytys tulee suorittaa tarpeeksi nopeasti. Lihavalmisteita valmistettaessa myös kypsennys tulee tehdä huolellisesti. Pakastettua lihaa koskevat puolestaan muun muassa säilytysrajoitukset. PAKKAAMO, LÄHETTÄMÖ JA ELINTARVIKEKULJETUS Laadukas liha pakataan ja kuljetetaan laadukkaasti. Tuotepakkaukset tehdään turvallisesta materiaalista ja osa tuotteista pakataan suojakaasuun, joka parantaa tuotteen säilyvyyttä estämällä bakteeriston kasvua. Pakkaukset tarkistetaan ennen kuin tuotteet siirretään pakkaamosta lähettämöön, ja tuotteesen merkitään lainsäädännön edellyttämät tiedot, kuten tuotteen nimi, säilyvyystiedot ja paino. Lähettämössä tuotteiden laaduntarkkailua ja lämpötilan seurantaa jatketaan. Tuotteet pakataan kuljetusta varten ja tuote-erät kuljetetaan kauppojen jakelukeskuksiin tai pienempiin kauppoihin suoraan ovelle. Kuljetuksen aikana huolehditaan kylmäketjusta, elintarvikehygieniasta ja jäljitettävyydestä. KAUPPA Lihan laaduntarkkailu jatkuu myös kaupassa. Lihan vastaanottotarkastuksessa kaupassa tarkastetaan asiakirjat, hygieniavaatimusten täyttyminen sekä tuotteiden kunto ja pakkausmerkinnät. Myymälöissä lihan elintarviketurvallisuus taataan pitämällä huolta etenkin kylmäketjun katkeamattomuudesta. 17

18 Eläinten terveys ja hyvinvointi Suomalaisessa lihantuotannossa eläinten hyvinvointi on ensisijaisen tärkeää, ja eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi tehdään enemmän kuin mitä laki vaatii. Suomen sopimustuotantoon ja jäljitettävyyteen perustuva alkutuotanto on hyvin valvottua. Siksi eläinten hyvinvoinnin tila tiedetään tarkasti ja mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti. Tiloilla noudatetaan eläinsuojelulakia- ja asetuksia. Suomen kansallinen eläinsuojelulainsäädäntö on monilta osiltaan EU-lainsäädäntöä tiukempi. Suomessa sitoudutaan myös vapaaehtoiseen tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseen osana kansallista laatustrategiaa. Osaava tuottaja on paras tae eläinten hyvinvoinnille. Sopimustuotannon ansiosta tuottajalla on lihayrityksen tuki: yritykset tarjoavat tietoa ja tukea tilojen toimintaan. Hyvinvoivat eläimet ovat myös lihayritysten etu. Tuottajat saavat lisäksi viranomaisilta rahallista tukea eläinten hyvinvoinnin edistämisestä. Valittujen toimenpiteiden toteuttaminen esimerkiksi eläinten käsittelyn ja pitopaikan suhteen oikeuttaa hyvinvointikorvaukseen. Kansallinen eläinten terveydenhuolto ETU asettaa tuotannolle tiukemmat laatuvaatimukset kuin Suomen laki tai EU. Siinä tuottaja ja eläinlääkäri tekevät eläimille terveydenhuoltosopimuksen säännöllisistä terveydenhuoltokäynneistä. Eviran ja ETT ry:n hallinnoima ETU-terveydenhuolto on vapaaehtoista, mutta sika- ja nautatuottajat sitoutuvat siihen sopimustuotannossa. Sikojen ja nautojen ETU-terveydenhuolto on organisoitu suomalaisiin Sikava- ja Naseva- terveydenhuollon seurantajärjestelmiin. Suomalaiset sikatilojen Sikava- ja nautatilojen Naseva-seurantajärjestelmät auttavat valvomaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Järjestelmiin liittyneiden tilojen eläimille tehdään eläinlääkärin kanssa terveydenhuoltosopimus ja -suunnitelma sekä säännöllisiä terveydenhuoltokäyntejä. Järjestelmien avulla eläinten terveydenhuollosta pidetään rekisteriä, johon kerätään muun muassa terveydenhuoltokäyntien havainnot, tuottajien omat kirjaukset, teurastus- ja lihantarkastusmerkinnät, laboratoriotulokset ja lääkitystiedot. Sikavaan kuuluu yli 90 prosenttia suomalaisista sikatiloista ja Nasevaan noin 60 prosenttia nautatiloista, yli sadan naudan tiloista noin 90 prosenttia. Broilerituotannossa noudatetaan kansallista laatujärjestelmää, joka ylittää lainsäädännön vaatiman tason. Sen kulmakiviä ovat ovat Suomen lainsäädäntö, EU-lainsäädäntö, ETT ry:n ohjeet, vapaaehtoiset terveydenhuoltotoimet ja hyvät alkutuotannon tuotantotavat. Myös broileritilat voivat solmia eläinlääkärin kanssa ETUterveydenhuoltosopimuksen. Koska broilerituotanto on so pi mustuotantoa, tuottajat ovat sitoutuneet eläinten terveydenhuoltotyöhön, ja tarvittaessa lihayritysten omat eläinlääkärit huolehtivat broilereiden hyvinvoinnista. Kansallista eläinsuojelulakia uudistetaan parhaillaan. Uudistuksen keskeisimmät kysymykset ovat tiineytys- ja porsitushäkkien sekä parsinavettojen käyttö ja kivunlievitys vasikoiden nupoutuksen ja porsaiden kastraation yhteydessä. Viime vuosina kansallista eläinsuojelulakia on täydennetty eläinten hyvinvointia parantavilla asetuksilla ja ohjeistuksilla. 18

19 Kuva: Atria Eläinten hyvinvointia valvotaan Suomessa tiukasti. EU-jäsenvaltiot suorittavat vuosittain eläinsuojelutarkastuksen otantatarkastuksella. Lisäksi valvotaan niin sanottuja täydentäviä ehtoja, jotka ovat monen maatalous tuen edellyttämiä perusperiaatteita. Näiden lisäksi Suomessa tehdään myös erillisiä eläinsuojelu- ja kuljetustarkastuksia. 19

20 VALVONTAVIRANOMAISET Maa- ja metsätalousministeriö valvoo eläinten hyvinvointia ylimmällä tasolla. Sen tehtäviin kuuluu ohjata ja valvoa eläinsuojelusta ja eläinkuljetuksesta annetun lainsäädännön täytäntöönpanoa sekä valmistella lainsäädäntöä ja ohjata Eviran eläinsuojelutoimintaa. Evira johtaa, kehittää ja ohjaa eläinsuojelusta ja eläin - kuljetuksesta annetun lainsäädännön toi meen pa notehtäviä. Aluehallintovirastot valvovat eläinsuojelusta ja eläinkuljetuksesta annetun lainsäädännön täytäntöönpanoa ja noudattamista toimialueillaan sekä koordinoivat tarkastuseläinlääkäreiden ja eläinsuojeluvalvojien toimintaa. Kunnaneläinlääkärit, poliisi ja terveystarkastaja valvovat eläinsuojelusta ja eläinkuljetuksesta annetun lainsäädännön noudattamista kunnissa. Tarkastuseläinlääkäri valvoo toimintaa ja eläinten hyvinvointia teurastamoissa, rajaeläinlääkäri muun muassa rajanylityspaikoilla. LÄÄKITYS JA ELÄINTAUDIT Suomessa antibiootteja ei käytetä ennaltaehkäisevästi. Hyvän hygienian ja oikeiden pito-olosuhteiden ansiosta antibioottien tarve on vähäinen. Eläimiä saa lääkitä Suomessa vain, jos se on eläinlääketieteellisesti tai eläimen hyvinvoinnin kannalta perusteltua. Lääkkeiden käytöstä on pidettävä kirjaa. Lääkitsemisen sijaan Suomessa keskitytään ennaltaehkäisevään ja järjestelmälliseen terveydenhuoltotyöhön. Suomessa sioille ja naudoille annetaan huomattavasti vähemmän mikrobilääkkeitä useisiin Euroopan maihin verrattuna. Erinomaisen tuotantohygienian ja tautivastustustyön ansiosta Suomen broilerituotanto on käytännössä lähes antibiootitonta. Lisäksi kasvuhormonien käyttö on kiellettyä Suomessa, kuten muissakin EU-maissa. Kun eläin voi hyvin, ihminen voi hyvin. Suomalainen liha on tarkasti valvottua ja turvallista. Esimerkiksi salmonellatartunnan saaminen suomalaisesta lihasta on epätodennäköistä. Broilereista tutkitaan salmonellaa kaikissa elinkaaren vaiheissa, minkä lisäksi siipikarjatiloille tehdään vuosittainen salmonellatarkastuskäynti. Sikojen ja nautojen salmonellatutkimukset tehdään yleisimmin teurastamossa ja leikkaamossa. Monet Euroopassa yleiset taudit, kuten sikojen lisääntymishäiriöitä ja hengitystieoireita aiheuttava PRRS, siipikarjan hengitystieoireita aiheuttava mykoplasma tai nautojen BVD eli virusripuli, eivät esiinny Suomessa. 20

21 Kuva: Atria 21

22 Helppo ja monipuolinen ravinnonlähde Ihminen on kehittynyt sekasyöjäksi. Ihmisten elimistö ja ruuansulatusjärjestelmä pystyy käyttämään tehokkaasti hyväkseen rasvat, proteiinit ja ravinteet, joita eläinravinnossa on. Liha on parhaita proteiininlähteitä. Liha tarjoaa runsaasti proteiineja, joita tarvitaan lihasten ja elinten rakentamiseen. Lihasta saatava proteiini on täydellistä siinä mielessä, että se sisältää kaikki ne aminohapot, joita keho ei itse osaa valmistaa. Riittävä proteiininsaanti auttaa myös vahvan luuston rakentumisessa. Lihasta saadaan pehmeää, terveydelle edullista rasvaa. Lihan rasvasta yli puolet, eläinlajista riippuen, on pehmeää rasvaa. Siipikarjanlihasta pehmeää rasvaa on noin 70 %, sianlihasta noin 60 % ja naudanlihasta vajaa puolet. Liha sisältää myös kovaa rasvaa, jonka liiallista käyttöä tulisi välttää. Monipuolisesti koostetussa tasapainoisessa ruokavaliossa sen osuus jää kuitenkin kohtuulliseksi. Lihan rasva on useimmiten näkyvää, joten sen voi halutessaan poistaa. Lihassa on runsaasti vitamiineja ja hivenaineita. Liha on yksi monipuolisimmista ravinnonlähteistä. Esimerkiksi tavallinen pihvi sisältää kaikkia B-ryhmän vitamiineja, rautaa, sinkkiä, seleeniä ja paljon muita vitamiineja ja mineraaleja. nonhemirautaa paremmin. Raudantarve on suuri erityisesti lapsilla, kasvuiässä olevilla nuorilla ja hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Sinkkiä puolestaan tarvitaan muun muassa kasvun ja kehityksen säätelyyn, hermoston toimintaan sekä immunivasteen ylläpitoon. Seleeni esimerkiksi edistää soluja haitalliselta hapettumiselta suojaavan antioksidantin rakentumista. Liha sisältää kaikkia B-ryhmän vitamiineja, joita tarvitaan muun muassa elimistön energia-aineenvaihduntareaktioissa. Liha on hyvä lähde erityisesti vain eläinkunnan tuotteissa esiintyvän B 12 -vitamiinin saantiin. B 12 -vitamiinin tärkein tehtävä on muiden B-vitamiinien tavoin osallistua elimistön energia-aineenvaihduntaan. Lihan sisältämiä muita B-vitamiineja ovat esimerkiksi pyridoksiini (B 6 ), niasiini (B 3 ) ja tiamiini (B 1 ) sekä riboflaviini (B 2 ) ja foolihappo (B 9 ). Liha on parhaimmillaan osana monipuolista ruokavaliota. Lautasmallin mukainen ateria, jossa on neljäsosa lihaa, neljäsosa hiilihydraattipitoista lisäkettä ja puolet kasviksia, tarjoaa hyvän pohjan ruokailuun. Liian yksipuolinen ruokavalio on aina terveysriski, mutta osana terveellistä, monipuolista ruokavaliota liha on erinomainen ja monipuolinen ravinnonlähde. Rauta auttaa rakentamaan hemoglobiinia, joka kuljettaa happea ympäri kehoa. Lihasta saatava rauta on niin sanottua hemirautaa, joka imeytyy kasviksista saatavaa 22

23 Kuva: HKScan 23

24 Sanasto Lisää sanastoa verkkosivulta: lihasta.fi/tietoalihasta Broilerikasvattamo Kasvatustila, jossa broilerit kasvatetaan teuraskokoon asti. Emakko Nimitystä käytetään naarassiasta ensimmäisen porsimisen jälkeen. Emakkosikala/porsastuotantosikala Tila, jossa emakot astutetaan ja jossa porsaat syntyvät. Voi sisältää emakoiden tiineytysosaston ja joutilasosaston sekä porsitusosaston ja porsaiden välikasvatusosaston ts. vieroitusosaston. Emo-/nuorikkokasvattamo Emokasvattamossa kasvatetaan Suomeen Ruotsista päivän ikäisenä tulleet vanhempaispolven linnut noin 18 viikon ikäisiksi. Emolehmätila Pihvilihan eli liharotuisista naudoista saatavan lihan tuotantoon erikoistunut tila. Emolehmät poikivat yleensä keväällä, ja karjaa laidunnetaan pitkälle syksyyn. Emolehmiä ei lypsetä, vaan ne imettävät vasikoitaan. Talvella liharotuiset naudat eli pihvikarja elää pihatossa. Yhdistelmätuotannossa vasikat kasvatetaan tilalla teuraspainoon asti. Yleisimmin vasikat siirretään vieroituksen jälkeen loppukasvatukseen erikoistuneelle tilalle. Emolehmätilojen määrä on kasvussa. Hautomo Hautomossa vanhempaispolven tuottamat munat haudotaan. Kuoriutuneet, tuotantoon kelpaavat untuvikot siirretään hautomosta broilerikasvattamoon. Hieho Sukukypsä, poikimaton naarasnauta. Hännänpurenta Jos sioilla ei ole tarpeeksi tilaa tai virikkeitä, niillä voi esiintyä häiriökäyttäytymistä, kuten hännänpurentaa, jota ehkäistään joissakin maissa ty- pistämällä saparo. Suomessa sikojen saparoita ei typistetä. Eläimille on annettava virikemateriaaleja, jotta ne voivat lajikäytökselleen tyypillisesti esimerkiksi tonkia, mikä vähentää häiriökäyttäytymistä. Hännänpurenta on Suomessa hyvin harvinaista. Höyhenten nokkiminen Jos linnuilla ei ole tarpeeksi virikkeitä, ne saattavat nokkia lajitovereidensa höyheniä. Tämän vuoksi joidenkin Euroopan maiden emolintu- ja kananmunatuotannossa lintujen nokka saatetaan typistää. Suomessa nokantypistys on kielletty, toisin kuin esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa. Höyhenten nokkimista ehkäistään hyvillä elinolosuhteilla. Suomessa emolinnut saavat kasvaa vapaana lattialla, jossa ne voivat toteuttaa lajinmukaisia tarpeitaan kuopsuttamalla ja nokkimalla kuiviketta. Karju Urossika, yleensä siitokseen tarkoitettu sukukypsä urossika. Kastrointi/kuohinta Kastroinnissa uroseläimeltä poistetaan kivekset. Karjuporsaat kastroidaan, jottei sianlihaan muodostuisi epämiellyttävää karjun hajua. Kivunlievitys ei ole pakollista, mutta hyvinvointikorvauksen edellytyksenä on, että porsaalle annetaan kivunlievitystä ennen kastrointia ja sen jälkeen. Lihantuotantoon kasvatettavia nautoja ei Suomessa yleensä kastroida. Kolmivaihekasvatus Maitorotuisten lihanautojen yleisin kasvatusmalli. Naudat syntyvät maitotilalla, josta ne siirretään ensin vasikkakasvattamoon välikasvatukseen ja sieltä loppukasvattamoon. Vasikkakasvattamossa on juottamo ja teiniosasto. 24

25 Laatuvastuu Laatuvastuu-leima annetaan suomalaiselle sianlihalle, joka on tuotettu kansalliseen laatujärjestelmään kuuluvalla, sertifioidulla tilalla. Sikavaan perustuvassa Laatuvastuu -järjestelmässä sikojen terveys ja lihan tuoteturvallisuus ylittävät merkittävästi lakisääteisen minimitason. Laidun Laidun on naudoille pellolla tai luonnonlaitumella rajattu alue, jossa ne saavat jaloitella ja syödä vapaasti laidunnurmea eli laiduntaa. Laitumella pitää olla tarjolla puhdasta vettä sekä mahdollisuus hakeutua suojaan hankalilta sääolosuhteilta. Lypsylehmillä on Suomessa jaloittelupakko eli kesäisin maitotilojen lehmien on päästävä ulkoilemaan. Emolehmät viettävät koko kesän laitumella vasikoidensa kanssa. Lehmä Poikinut naarasnauta. Lihantuotantotila/loppukasvattamo Lihantuotantotila eli loppukasvattamo on erikoistunut kasvattamaan nautoja vasikoista teurasnaudoiksi. Pihvitilaksi kutsutaan lihantuotantotilaa, joka on erikoistunut kasvattamaan liharotuisia nautoja vieroitetusta vasikasta teuraaksi. Lihasika Nimitystä käytetään siasta, joka valitaan lihantuotantoon eikä esimerkiksi siitoseläimeksi. Lihasikala Lihasikojen loppukasvatukseen erikoistunut sikala. Porsaat tuodaan tilalle emakkosikaloista kasvamaan teuraspainoon asti. Maitorotuinen nauta vs. liharotuinen nauta Maitorotuiset naudat on jalostettu maidontuotantoon: vasikka syntyy maitotilalla ja sen emä on lypsyrotuinen lehmä, isä joko maitorotuinen tai liharotuinen. Liharotuinen nauta on jalostettu lihantuotantoon: vasikat syntyvät emolehmätilalla ja sekä sen emä että isä on liharotuinen nauta. Liharotuisten nautojen liha eli pihviliha on erityisen maukasta. Maidontuotanto-/lypsykarjatila Tilalla kasvatetaan lypsylehmiä. Maitotiloilta poistuu lihantuotantoon teuras kypsiä lypsylehmiä, sonnivasikoita tai maidontuotantoon sopimattomia hiehoja. Vasikat voidaan kasvattaa maitotilalla teuraspainoon asti tai vieroitukseen asti, jonka jälkeen ne siirretään loppukasvattamoon. Yleisin kasvatusmalli on kuitenkin kolmivaihekasvatus. Munittamo/emokanala Munittamossa elävät broilerituotantoa varten munivat emot sekä munia hedelmöittävät kukot eli lihabroilereiden vanhempaispolvi. Naseva Nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä. Nuorikko Nuori emobroileri. Nupoutus Ilman nupoutusta eli vasikoiden sarvenalkujen polttamista sarvet kasvavat pitkiksi ja teräviksi, mikä aiheuttaa loukkaantumisriskin muille eläimille ja eläintenhoitajille. Hyvän toimintatavan mukaisessa nupotuksessa käytetään puudutusta tai rauhoitusta. Parsinavetta Parsinavetassa naudat seisovat tai makaavat kytkettyinä parteen. Naudan edessä on ruokintapöytä ja takana lantakouru. Suomen lypsylehmistä noin puolet kasvatettiin parsinavetoissa vuonna Parsinavetan lehmiä on Suomessa pakollista laiduntaa kesäaikaan. Pihattonavetta Lämmin tai kylmä navetta, jossa naudat voivat liikkua eri osien välillä. Sisältää esimerkiksi makuuhallin tai parret, ruokinta- ja lypsyaseman sekä lantakäytävän. Pihatot yleistyvät. Eläinten hyvinvointikeskuksen vuoden 2014 tietojen mukaan viime vuosina on rakennettu 3 6 parsinavettaa vuodessa, pihattoja puolestaan Lihanaudat kasvavat pääosin pihatoissa tai ryhmäkarsinoissa. Esimerkiksi vuonna 2010 vain noin viidennes niistä eli parsinavetoissa. 25

26 Pihattosikala Avoin kasvatustila, joko sisäkasvatuspihatto tai ulkokasvatuspihatto. Ulkona sioilla on esimerkiksi suojakatos, ruokakaukalo, juoma- ja rypemispaikka sekä varjokatos. Porsimishäkki Porsimishäkillä voidaan rajoittaa emakon elintilaa karsinassa aluksi porsimisen jälkeen, jottei se vahingoita porsasta. Emakon pitää pystyä imettämään porsasta häkissä. Sikava Sikojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä. Sonni Urosnauta. Tiineytyshäkki Tiineytyshäkillä voidaan rajoittaa emakon elintilaa tiineyden alussa, jottei tiineys vaarantuisi esimerkiksi ryhmäkasvatuksessa mahdollisesti esiintyvän aggressiivisen käyttäytymisen vuoksi. Suomen sikatiloilla tiineytyshäkkiä saa käyttää vain tiinehtymistä seuraavien neljän viikon ajan, minkä jälkeen ryhmäkasvatus on pakollista porsimiseen asti. Vanhempaispolvi Broilereiden vanhemmat eli emobroileri ja kukko. Vanhempaispolvi tuodaan Suomeen Ruotsista. Vapaaporsituskarsina Emakon elintilaa ei rajoiteta porsimisen jälkeen, mutta karsinassa on oltava porsaspesä ja porsaita suojaavat aidat. Yksilökarsina, ryhmäkarsina Naudat elävät navetassa rajatulla alueella joko yksin tai ryhmässä. Yhdistelmäsikala Emakkosikalan ja lihasikalan yhdistelmä. Porsaat syntyvät emakkosikalan puolella, minkä jälkeen ne siirretään lihasikaosastolle. Porsaat siis kasvavat samalla tilalla teuraskypsiksi asti. Lisätietoa Tietoa lihantuotannosta ja maataloudesta tarjoavat muun muassa seuraavat tahot, joiden aineistoa on hyödynnetty tässä oppaassa. Linkit toimijoiden sivuille ovat verkkosivuilla: lihasta.fi/tietoalihasta Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus eli ELY-keskus Edistää alueellista kehittämistä. Tehtäviin kuuluvat muun muassa maatila- ja ympäristönsuojeluasiat. ELY-keskus jakautuu 15 alueelliseen ELY-keskukseen. Elintarviketeollisuusliitto ETL Suomessa toimivien elintarviketeollisuusyritysten työmarkkinaja elinkeinopoliittinen edunvalvoja. ETL muun muassa seuraa elintarviketalouden kehittymistä ja kokoaa tilastoja. ETL:n alaisuudessa on toimialayhdistys Suomen Lihateollisuusyhdistys. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Toimii maaja metsätalousministeriön hallinnonalalla. Tehtävänä varmistaa tutkimuksella ja valvonnalla elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu sekä kasvien ja eläinten terveys. Eläinten hyvinvointikeskus EHK Helsingin yliopiston, Eviran ja maa- ja metsätalousministeriön yhteinen kansallinen eläinten hyvinvoinnin asiantuntijaverkosto, jonka tavoitteena on eläinten hyvinvoinnin turvaaminen ja parantaminen. Tietoa eläimistä on koottu EHK:n eläintieto.fi-sivustolle. Eläinten terveys ETT ry Elinkeinon ylläpitämä yhdistys, joka koordinoi kansallista vapaaehtoista eläintautien ennaltaehkäisevää työtä, ohjaa eläinaineksen ja rehun maahantuontia sekä vastaa Sikavasta ja Nasevasta. 26

27 Euroopan lääkevirasto EMA Vastuussa EU:ssa lääkeyritysten valmistamien lääkkeiden valvonnasta. Tehtävänä turvata ihmisten ja eläinten terveys. Julkaisee muun muassa tuotantoeläinten lääkitykseen liittyvää tutkimustietoa. Lihakeskusliitto ry Liha-alan eri toimijoiden liitto, jonka tarkoituksena on parantaa alan toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä. Toimii yksityisen liha-alan talousja elinkeinopoliittisena edunvalvojana. Jäseninä vain suomalaisia perheyrittäjyyttä edustavia liha-alan yrityksiä. Kuuluu Suomen Lihateollisuusyhdistykseen. Lihatiedotusyhdistys ry Edistää suomalaista lihan ruokakulttuuria välittämällä tietoa lihasta ja liha-alasta yhteistyössä liha-alan toimijoiden kanssa. Luonnonvarakeskus Luke Tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi. Luke julkaisee paljon maatalouteen liittyvää tutkimustietoa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT Suomen johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta, kilpailukykyä ja luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kehittävä tutkimuskeskus, joka toimii maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa ja on osa Lukea. Maaseutuvirasto MAVI Luo edellytyksiä maaseudun elinvoimaisille elinkeinoille vastaamalla EU:n maataloustuki- ja maaseuturahaston varojen käytöstä Suomessa. Toimii Suomen maksajavirastona. Jakaa tietoa muun muassa eläinten hyvinvointikorvauksen ehdoista. Ruokatieto Yhdistys ry Edistää suomalaista ruokakulttuuria ja -kasvatusta viestimällä ruuasta ja ruokaketjusta sekä tekemällä tunnetuksi omistamaansa Hyvää Suomesta -merkkiä suomalaisen elintarvikkeen tunnuksena. Hyvää Suomesta -merkin kriteerinä on muun muassa se, että tuotteessa käytetty liha on sataprosenttisesti suomalaista. Suomen Siipikarjaliitto ja sen alaisuudessa toimiva Suomen Broileryhdistys ry Siipikarja-alan keskus- järjestöjä, jotka tarjoavat tietoa siipikarjatuotannosta ja pyrkivät parantamaan alan toimintaedellytyksiä. Tässä tietopaketissa on hyödynnetty myös muun muassa seuraavia tutkimuksia ja selvityksiä. Linkit materiaaliin ovat verkkosivuilla: lihasta.fi/ tietoalihasta EHK Hyvän toimintatavan kuvaukset naudan, sian ja siipikarjan teurastuksesta sekä Selvitys nautojen parressa ja pihatossa pidon hyvinvointi- ja talousvaikutuksista 2014 ETL ja Rehuteollisuus Hyvät teollisen rehuntuotannon toimintatavat ETL ja Suomen Lihateollisuusyhdistys Lihantuotannon hyvät toimintatavat sika-, nauta- ja broileriketjuissa Luke Ravintotase 2015, Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2015 sekä FootprintBeef-hanke Ruokatieto Tietohaarukka 2016, tilastotietoa elintarvikealasta 2016 Tilastokeskus Suomen kasvihuonepäästöt 2015 Keskeisin lihantuotantoa ja eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö on verkkosivuilla: lihasta.fi/ tietoalihasta Tämän oppaan julkaisua on tukenut Lihasta.fi. Lihasta.fi on Atrian ja HKScanin viestintähanke, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota lihan alkuperään ja nostaa suomalainen liha näkyvämmin osaksi ruokakeskustelua. Yhteistyön tavoitteena on antaa ääni suomalaiselle lihantuotannolle ja lisätä tietoa kotimaisesta lihasta ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Projektin käytännön toteutuksesta vastaa viestintätoimisto Tekir. 27

28 28