Palaute saaduista lausunnoista:

Transkriptio

1 1 (7) Palaute saaduista lausunnoista: Standardi 2.4 Asiakkaan tunteminen - rahanpesun, terrorismin rahoittamisen sekä markkinoiden väärinkäytön estäminen ja Standardi RA 2.1 Epäilyttävien arvopaperikauppojen ilmoittaminen Finanssivalvonnalle Pyysimme kahdella eri lausuntopyynnöllä ( ja ) näkemyksiä asiakkaan tuntemista - rahanpesun, terrorismin rahoittamisen sekä markkinoiden väärinkäytön estämistä sekä epäilyttävien arvopaperikauppojen ilmoittamista Finanssivalvonnalle koskeviin standardiluonnoksiin. Saimme standardiluonnoksista yhteensä 18 lausuntoa, joista kahden osalta lausunnon antajat pyysivät, ettei niiden lausuntoja julkistettaisi. Lausuntoja standardiluonnoksista antoivat valvottavat, valvottavia edustavat yhteenliittymät sekä viranomaiset. Standardin 2.4 asiakkaan tuntemista koskevan osuuden uudistamisen taustalla oli sekä substanssisääntelyssä tapahtuneet muutokset että valvojien yhdistyminen. Standardissa on huomioitu voimaan tullut laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä (503/2008, jälj. rahanpesulaki tai ResL) ja voimaan tullut valtioneuvoston asetus rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä (616/2008). Em. lailla ja asetuksella implementoitiin Suomessa EU:n kolmas rahanpesudirektiivi. Standardissa on myös huomioitu voimaan tulleet maksupalvelulaki (290/2010) ja maksulaitoslaki (297/2010). Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston yhdistyttyä syntyi myös tarve yhtenäistää Finanssivalvonnan kaikkia valvottavia koskeva asiakkaantuntemis- ja rahanpesuohjeistus. Standardilla 2.4 kumotaan Finanssivalvonnan (Rahoitustarkastuksen) standardi 2.4 "Asiakkaan tunnistaminen ja tunteminen - rahanpesun, terrorismin rahoituksen sekä markkinoiden väärinkäytösten estäminen", Finanssivalvonnan (Rahoitustarkastuksen) standardin 4.4b "Operatiivisten riskien hallinta" luku 6.9 "Rahoitusjärjestelmän lainvastaisen hyväksikäytön estäminen", Finanssivalvonnan (Vakuutusvalvontaviraston) määräys- ja ohjekokoelman vakuutusyhtiöille, työeläkevakuutusyhtiöille, vakuutusyhdistyksille, vakuutusomistusyhteisöille, kolmannen maan vakuutusyhtiöiden sivuliikkeille ja lailla perustetuille eläkelaitoksille (dnro 2/002/2008) kohta 15.2 "Rahanpesun ja terrorismirahoituksen estäminen" ja

2 2 (7) Finanssivalvonnan (Vakuutusvalvontaviraston) määräys- ja ohjekokoelman vakuutusedustajille (dnro 8/002/2007) kohta 13 "Ohje rahanpesun ja terrorismirahoituksen estämiseksi. Näillä muutoksilla asiakkaan tuntemiseen liittyvät määräykset ja ohjeet kootaan yhteen Finanssivalvonnan standardiin. Kaikki Finanssivalvonnan valvottavat ovat velvollisia noudattamaan rahanpesulakia, mutta Finanssivalvonnalla ei ole oikeutta antaa sitovia määräyksiä kaikille valvottavilleen. Tämän vuoksi standardin luvussa 1 "Soveltaminen" on kerrottu, miten standardia sovelletaan kuhunkin valvottavaryhmään. Uuden rahanpesulain voimaantulon jälkeen Finanssivalvonta on kouluttanut valvottavia ja käynyt keskusteluja valvottavien ja viranomaisten kanssa sekä osallistunut aihealueesta järjestettyihin koulutustilaisuuksiin. Tavoitteena on ollut, että sekä valvojan että valvottavien tulkinnat uudesta sääntelystä muotoutuisivat mahdollisimman käytännönläheisiksi ja toimiviksi. Finanssivalvonta valmistelee parhaillaan määräys- ja ohjekokoelmansa uudistamista. Koska uudistustyö on vielä kesken, nyt annettava uusi standardi ja muutetut standardit on laadittu noudattaen Rahoitustarkastuksen määräyskokoelman mukaista standardin mallia. Seuraavassa tuomme esiin, miten lausunnot on otettu huomioon standardien valmistelussa. Yleiset kommentit Lausunnonantajat pitivät pääsääntöisesti perusteltuna lähtökohtana sitä, että standardissa 2.4 ei säännellä yksityiskohtaisesti valvottavien menettelytapoja eikä anneta toimialakohtaisia erityisohjeita. Näin mahdollistetaan myös toimialakohtainen itsesääntely ja alan parhaiden käytänteiden muodostuminen. Standardissa sitova osuus on jätetty suppeaksi - lähinnä sitovat osuudet käsittelevät riskienhallinnan järjestämistä. Standardin suositukset sekä soveltamisohjeet ja -esimerkit on pyritty muotoilemaan lausunnonantajien toivomalla tavalla siten, että valvottaville jää myös tosiasiallisesti toimintavapautta ja että niistä on hyötyä mahdollisimman monelle toimialalle ja toimijalle. Lausunnonantajat kannattivat myös lausuntopyynnössä esitettyä muutosehdotusta, jonka mukaisesti standardin 4.4b "Operatiivisten riskien hallinta" luku 6.9, joka käsittelee rahoitusjärjestelmän lainvastaisen hyväksikäytön estämistä, siirrettäisiin kokonaisuudessaan standardiin 2.4. Tämä muutos toteutettiin, ja nyt aihepiiriin liittyvä sääntely on koottuna yhteen standardiin.

3 3 (7) Yksityiskohtaiset kommentit Useammassa lausunnossa tuotiin esille myös toive, että standardin 2.4 luku 6 "Epäilyttävien arvopaperikauppojen ja muiden liiketoimien ilmoitusvelvollisuus" siirrettäisiin johonkin toiseen standardiin tai kokonaan omaksi standardikseen. Finanssivalvonta toteaa, että tässä yhteydessä muutosta ei toteuteta, mutta asia otetaan esille määräys- ja ohjekokoelman uudistamisen yhteydessä. Asiakkaan tunteminen - rahanpesun, terrorismin rahoittamisen sekä markkinoiden väärinkäytön estäminen - standardi 2.4, luvut 1-5 Soveltaminen Standardin soveltamisalaan kuuluvat kaikki Finanssivalvonnan valvottavat, mutta Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudet tästä aihealueesta eivät ole yhteneväiset kaikkien valvottavien osalta. Finanssivalvonnalla on määräyksenantovaltuus asiakkaan tuntemisessa noudatettavista menettelytavoista ja riskienhallinnasta luottolaitostoiminnasta annetussa laissa, sijoituspalveluyrityslaissa, sijoitusrahastolaissa, maksulaitoslaissa ja arvo-osuusjärjestelmästä annetussa laissa. Sitä vastoin Finanssivalvonnalla ei ole valtuutta antaa sitovia määräyksiä asiakkaan tuntemisessa noudatettavista menettelytavoista vakuutusyhtiölainsäädännön nojalla - tämän alueen toimijoille Finanssivalvonta voi antaa sitovasti ainoastaan riskienhallintaan liittyviä määräyksiä. Standardin luvussa 1 "Soveltaminen" on esitetty, mitkä standardin kappaleet ovat sitovia ja mitkä suosituksia kullekin toimijalle. Yleiset periaatteet Suomen Arvopaperikeskus Oy:n lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että sillä on tilinavauspakko tilinhoitajayhteisönä toimiessaan ja että tämä velvoite on rinnastettavissa standardiluonnoksessa mainittuun peruspankkipalveluiden tarjoamiseen, josta valvottava voi kieltäytyä vain painavalla perusteella. Tämän kommentin johdosta standardiin on nyt lisätty em. tilinavauspakko esimerkkinä palvelusta, jota lähtökohtaisesti on tarjottava kaikille halukkaille ja josta voi kieltäytyä vain painavalla perusteella. Asiakkaan tunteminen Lausunnoista oli havaittavissa, että uuden lain rakenne ja uudet velvoitteet herättivät paljon kysymyksiä, joihin Finanssivalvonnalta odotettiin yksityiskohtaisiakin vastauksia ja tulkintoja. Useissa valvottavien lausun-

4 4 (7) noissa tuotiin esille, että standardiluonnoksessa ei kerrota riittävän selkeästi asiakkaan tuntemiseen liittyvistä menettelytavoista. Lausuntojen perusteella standardiluonnosta pyrittiin kehittämään siten, että asiakkaan tuntemisen eri osa-alueita selkeytettiin pitäen kuitenkin mielessä se lähtökohta, että standardilla ei voida antaa valvottaville valmiita liiketoimintaratkaisuja. Riskiperusteinen arviointi ja riskiluokitukset Useista lausunnoista ilmeni, että standardiluonnoksessa ei oltu käsitelty riittävän selkeästi rahanpesulain keskeistä "uutuutta", riskiperusteista arviointia. Lausuntojen pohjalta standardiluonnosta muokattiin siten, että taulukko, jossa oli esimerkinomaisesti ryhmitelty erilaisia tilanteita, joita valvottava voisi ottaa huomioon riskiarviointia tehdessään, poistettiin. Lisäksi standardissa on nyt pyritty tuomaan selvemmin esille se, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeistä tehdyn arvioinnin johdosta syntyvät menettelytavat ja järjestelyt ovat valvottavan itsensä määriteltävissä ja rakennettavissa. Riskienhallinnan riittävyyden arvioinnissa on keskeistä juuri valvottavan tekemä kartoitus omasta tilanteestaan. Standardista on myös poistettu riskiluokittelun käsite, joka on herättänyt paljon keskustelua valvottavien keskuudessa henkilötietojen käsittelyyn liittyvien kysymysten vuoksi. Finanssivalvonta keskusteli asiasta useaan otteeseen myös tietosuojavaltuutetun kanssa. Finanssivalvonnan oman näkemyksen mukaan valvottavien riskienhallintamenetelmät eivät ole julkisia asiakkaille. Vastauksena riskiarvioinnin ajantasaisuudesta ja päivittämisestä saatuihin kommentteihin standardia on nyt täsmennetty: riskiarviot tulisi Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan päivittää säännöllisesti ottaen huomioon esimerkiksi erilaiset asiakassegmentit ja näille tarjottavien palvelujen laajuus sekä palveluissa ja/tai asiakkaan toiminnassa tapahtuvat muutokset (esim. uusien tuotteiden käyttöönotto, järjestelmämuutokset sekä asiakkaan omistusrakenteen ja toiminnan muutokset). Todentamisasiakirjat Henkilöllisyyden todentamiseen käytettävien asiakirjojen osalta ei ole olemassa yleistä kansallista lainsäädäntöä, jossa määriteltäisiin hyväksyttävät asiakirjat. Standardin luvussa Finanssivalvonta on luetellut ne todentamisasiakirjat, joita yleisimmin käytetään Suomessa henkilöllisyyden todentamisessa. Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan jokainen valvottava voi omien riskienhallintaperiaatteidensa perusteella harkita, mitkä näistä asiakirjoista se hyväksyy todentamisasiakirjoiksi. Tässä luvussa on myös lyhyesti kerrottu sekä ajokortista todentamisasiakirjana että vahvan sähköisen tunnistamispalvelun tarjoamisesta.

5 5 (7) Luottotietojen käyttäminen asiakkaan tuntemisessa Luottotietolakia täydennettiin (luottotietolaki kohta) rahanpesulain säätämisen yhteydessä. Muutoksella lainsäätäjä halusi antaa ilmoitusvelvollisille yhden työkalun lisää asiakkaan tuntemisvelvoitteen noudattamisessa. Luottotietolaki mahdollistaa nyt, että kaikki rahanpesulain ilmoitusvelvolliset voivat jo asiakassuhdetta perustaessaan tehdä asiakasta koskevan luottotietokyselyn osana asiakkaantuntemisprosessia. Valvottava voi tehdä luottotietokyselyn myös rahanpesulain selonottovelvollisuutta noudattaessaan. Standardissa on mainittu asiasta luvussa 5.4 "Asiakkaan tuntemistietojen hankkiminen". Edustaja ja tosiasiallinen edunsaaja Joistakin lausunnoista ilmeni, että rahanpesulaissa käytetyt käsitteet "edustaja" ja "tosiasiallinen edunsaaja" eivät olleet valvottaville täysin selviä. Standardissa on pyritty selventämään näiden käsitteiden eroa: edustaja on luonnollinen henkilö, joka toimii toisen puolesta ja tämän lukuun (ResL 7 3 mom) ja tosiasiallinen edunsaaja on luonnollinen henkilö, jonka hyväksi toimitaan (ResL 5 6 -kohta). Tosiasiallisen edunsaajan selvittäminen on tärkeää, sillä vasta kun valvottava tietää, kenen hyväksi toimitaan, sen on mahdollista arvioida asiakkaaseen tai liiketoimeen liittyviä riskejä. Standardiin on lisätty Finanssivalvonnan näkemys vakuutussopimuksen tosiasiallisesta edunsaajasta. Vakuutussopimuksissa tosiasiallisena edunsaajana pidetään sopimukseen kirjattua edunsaajaa, jonka henkilöllisyys voidaan todentaa viimeistään silloin, kun edunsaajan vakuutukseen perustuva oikeus realisoituu. Yksinkertaistettu ja tehostettu asiakkaan tunteminen Muutamien lausunnonantajien kommenteista kävi ilmi, että Finanssivalvonta ei ollut tuonut riittävän selvästi esille, mitä rahanpesulain 12 :n yksinkertaistettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus tarkoittaa. Nyt standardiin on lisätty Finanssivalvonnan näkemys siitä, että rahanpesulain yksinkertaistettua tuntemista voidaan soveltaa ainoastaan lain :issä nimenomaisesti luetelluissa tilanteissa. Lain 12 :ssä mainittujen alhaisen riskin tilanteiden soveltaminen puolestaan edellyttää valtioneuvoston asetusta, jossa määritellään ne tilanteet, jotka täyttävät komission täytäntöönpanondirektiivin perusteet yksinkertaistetulle asiakkaan tuntemismenettelylle. Tehostettua asiakkaan tuntemista käsittelevään standardin lukuun 5.5 on siirretty tehostettua ilmoitusvelvollisuutta koskeva kappale, mitä muutosta oli toivottu muutamissa lausunnoissa. Tehostetun tuntemisen osalta lausunnoissa kiinnitettiin huomiota poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön

6 6 (7) (PEP) määritelmään - standardiluonnoksessa oli epäselvästi määritelty tällaisen henkilön "nimittäjävaltio", mutta nyt standardissa asia on korjattu. Pöytälaatikkopankkisuhteet Rahanpesulain hallituksen esityksessä (25/2008) säädetään, että kolmannen rahanpesudirektiivin pöytälaatikkopankkisuhteita koskeva sääntely pannaan täytäntöön Finanssivalvonnan määräyksenä, koska direktiivin ko. artikla velvoittaa Suomessa ainoastaan Finanssivalvonnan valvottavia. Kappaleessa on määrätty, että valvottava ei saa solmia eikä ylläpitää liikesuhdetta pöytälaatikkopankin kanssa. Kirjeenvaihtajapankkisuhteita käsittelevään kappaleeseen on kirjoitettu velvoite varmistua siitä, ettei vastapuolena oleva kirjeenvaihtajapankki salli pöytälaatikkopankkien käyttää sen tilejä. Selonotto- ja ilmoitusvelvollisuus Yhdessä lausunnossa Finanssivalvonnalta toivottiin kannanottoa siihen, onko rahanpesulain velvoite liiketoimen keskeyttämisestä ensisijainen suhteessa muihin ilmoitusvelvollisille asetettuihin velvoitteisiin, esim. velvoitteeseen välittää maksut viipymättä asiakkaalle. Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan rahanpesulain edellyttämä liiketoimen keskeyttäminen lisäselvityksiä varten tai liiketoimesta kieltäytyminen on ensisijainen toimenpide valvottavan havaitessa epäilyttävän liiketoimen tai epäillessään liiketoimeen liittyviä varoja käytettävän terrorismin rahoittamiseen tai sen rangaistavaan yritykseen. Finanssivalvonnan näkemys on ilmaistu standardin kappaleessa 5.9 alaviitteessä 96. Finanssivalvonta katsoo, että ilmoitusvelvollisuuden noudattamisen yksityiskohtainen ohjeistaminen on Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen erityiseen asiantuntemukseen kuuluva alue. Näin ollen muutamissa lausunnoissa esitettyä toivetta saada standardissa tarkempaa ohjeistusta rahanpesuilmoituksen tekemisestä ja siihen liittyvistä toimenpiteistä ei ole voitu toteuttaa. Jatkuva seuranta Useissa lausunnoissa kaivattiin täsmennyksiä jatkuvan seurannan järjestämiseen. Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan valvojan ei ole mahdollista valita valvottavan puolesta riittäviä monitorointimenetelmiä, sillä tällaiset päätökset ovat valvottavien omaa toiminnan järjestämistä ja riskienhallintaa. Näin ollen standardissa on pitäydytty kuvaamaan vain yleisellä tasolla jatkuvan seurannan järjestämistä valvottavan toiminnassa.

7 7 (7) Kansainväliset finanssipakotteet Useissa lausunnoissa pyydettiin Finanssivalvontaa selventämään kansainvälisten finanssipakotteiden velvoittavuutta, erityisesti USA:n Office of Foreign Assets Control (OFAC) -nimisen viranomaisen finanssipakotteiden sitovuutta. Standardin luvussa on lyhyesti kerrottu finanssipakotteisiin liittyvästä sääntelystä. Standardiin on myös kirjattu Finanssivalvonnan näkemys, jonka mukaan OFAC -listojen seuraamista voidaan perustellusti pitää valvottavien riskienhallintaan ja rahanpesulain selonottovelvollisuuden piiriin kuuluvana tilanteena, vaikka OFAC-lista ei ole EU:n ja YK:n pakotteiden tavoin juridisesti sitova. Lisäksi liiketoimen keskeyttämistä lisäselvitysten hankkimista varten voidaan Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan perustella sillä, että liiketoimi on epäilyttävä, kun liiketoimeen osallinen on listattu OFACin listoilla. Epäilyttävien arvopaperikauppojen ja muiden liiketoimien ilmoittaminen Finanssivalvonnalle - raportointistandardi RA 2.1 Epäilyttävien arvopaperikauppojen ja muiden liiketoimien ilmoittamista koskevaan raportointistandardiin esitettyjä muutoksia kommentoitiin vain kahdessa lausunnossa. Saaduissa lausunnoissa standardiluonnosta siihen sisältyvine soveltamisohjeineen pidettiin hyvänä ja selkeänä. Standardiin lisättyä suositusta ulkomaisessa monenkeskisessä kaupankäynnissä havaituista epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamisesta pidettiin tarkoituksenmukaisena.