Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit

Transkriptio

1 Tarmo Tossavainen C Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Kunnostussuunnittelun esitutkimus KARELIA-ammattikorkeakoulu

2

3 Karelia-ammattikorkeakoulun julkaisuja C: Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Kunnostussuunnittelun esitutkimus Tarmo Tossavainen KARELIA-ammattikorkeakoulu 04

4 Julkaisusarja C: Sisällysluettelo Julkaisusarjan vastaava toimittaja Toimittajat Taitto Kansikuva Kuvat Kari Tiainen Tarmo Tossavainen Maria Vetola Näkymä Vuonisjärven länsirannalta kevättulvan 0 aikana. Tarmo Tossavainen, ellei toisin mainittu. Tiivistelmä 8 RAPORTTI. Vuonisjärven vedenlaatu, pohjasedimentin laatu ja määrä, pohjaeläimistö sekä kuormitus ja fosforimallitarkastelu vuoden 0 havaintojen perusteella Alkusanat Johdanto Tutkimusalue Aineisto ja menetelmät 8 4 Tulokset ja niiden tarkastelu 4. Vuonisjärven veden laatu Tekijät ja Karelia-ammattikorkeakoulu Tämän teoksen osittainenkin kopiointi on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty ilman nimenomaista lupaa. ISBN (painettu) ISBN (verkkojulkaisu) ISSN-L -694 ISSN Vuonisjärven vedenlaatu havaintoajankohdittain vuonna 0 4. Vuonisjärven pohjasedimentin määrä ja laatu 4. Vuonisjärven pohjaeläimistö 4.4 Vuonisjärveen tulevien vesien laatu ja määrä sekä kuormitus 4.4. Vuonisjärveen laskevien vesien määrä 4.4. Vuonisjärveen laskevien vesien laatu Kuormitus Vuonisjärveen 7 Vuonisjärven fosforimallitarkastelu 4 Julkaisumyynti Karelia-ammattikorkeakoulu julkaisut@karelia.fi 6 Vuonisjärven valuma-alueelle alustavasti suunniteltujen vesiensuojeluteknisten rakenteiden arvioitu vaikutus järven kokonaisfosforin ja kokonaistypen kuormitukseen Vesiensuojeluteknisten rakenteiden arvioitu vaikutus Vuonisjärven veden kokonaisfosforipitoisuuteen 0 LaserMedia Oy, Joensuu, 04 7 Yhteenveto ja johtopäätökset

5 RAPORTTI. Vuonisjärven kalastorakenteen tutkimus syksyllä 0 6 Alkusanat 7 Johdanto: ohjeistus verkkokoekalastusten käyttöön kalataloustarkkailuissa 9. Yleiset periaatteet koekalastuspaikkojen valinnassa 9. Verkkokoekalastukset järvillä 60. Näytteenoton satunnaistaminen 6 Lähteitä ja muita aiheeseen liittyviä julkaisuja 8 Liitteet 84 Liite. Lieksan Vuonisjärven pohjaeläinhavainnot havaintopaikoittain Liite. Vuonisjärven koekalastuksen Nordic-tutkimusverkkojen sijainti Liite. Syksyn 0 Vuonisjärven kalastotutkimuksen eräiden kalayksilöiden iänmääritykset sekä arviot kasvunopeudesta. Liite 4. Vuonisjärven vesi- ja rantamakrofyyttikartoituksen yksityiskohtaiset tiedot, syyskuu 0. Tutkimusalue, aineisto ja menetelmät 6 Tulokset ja niiden tarkastelu 6. Lajikoostumusta ja monimuotoisuutta kuvaavat muuttujat 66. Biomassa ja yksilömäärä 66. Särkikalojen osuus 67.4 Kalojen koko ja ikärakenne 68. Petokalojen ja saaliskalojen suhde 68 RAPORTTI. Vuonisjärven vesi- ja rantamakrofyyttitutkimus syksyllä 0 70 Alkusanat 7 Johdanto 7 Tutkimusalue, aineisto ja menetelmät 7. Vesi- ja rantamakrofyyttien kartoituslinjat 74 Tulokset ja niiden tarkastelu 78. Linjoilla esiintyneet kasvilajit 78. Lajien indikaattoriarvot 80 4 Yhteenveto ja johtopäätökset 8

6 den ja energian siirtymisestä ravintoverkossa. Ahvenen ja kiisken arvioidut kasvunopeudet olivat enimmäkseen hyviä, hauen, lahnan ja särjen enimmäkseen kohtalaisia. Syksyllä 0 Vuonisjärven vesi- ja rantamakrofyyttilajisto tutkittiin seitsemällä kartoituslinjalla. Yleisimmät makrofyytit olivat mesotrofiaa ja eutrofiaa ilmentäviä lajeja, kuten pikkulimaska, ulpukka, sorsansammal, myrkkykeiso, siimapalpakko, rantapalpakko, kelluskeiholehti, ratamosarpio ja leveäosmankäämi. Tiivistelmä Karelia-ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian koulutusohjelma tutki Pohjois-Karjalassa Lieksan kaupungin alueella sijaitsevan Vuonisjärven vedenlaadun, pohjasedimentin sekä pohjaeläimistön laadun ja määrän ja järveen tulevan kuormituksen kenttä- ja laboratorioanalyysein vuonna 0. Vuonisjärven kyläyhdistys ry. ja Pohjois-Karjalan ELY-keskus olivat tämän työn toimeksiantajina. Syksyllä 0 tutkittiin järven kalastorakenne sekä vesi- ja rantakasvillisuus. Nämä tulokset toimivat Vuonisjärven nykytilan diagnoosina ja siten järven ja sen valuma-alueen kunnostussuunnittelun perustana. Vuonisjärvi on rehevöitynyt, eutrofinen ekosysteemi, joka kärsii ajoittain vakavista happiongelmista. Järveen pohjaan on kertynyt keskimäärin noin kahden metrin paksuinen löyhä sedimentti. Sen massasta noin 80 % on vettä, noin % mineraaliainesta ja muutama prosentti orgaanista ainesta. Millään tutkitulla havaintopaikalla pohjasedimentti ei kevättalvella kyennyt pidättämään fosforia, eli järvi oli sisäkuormitteisessa tilassa. Tämän löyhän sedimentin alapuolella on hyvin puhtaanoloinen hopeanharmaa savi. Sedimentin kokonaisfosforin ja -typen pitoisuudet ovat tyypillisiä reheville järville. Vuonisjärven yläpuolisten Majalammen ja Verkkojärven sedimentti on hyvin samankaltaista analysoitujen muuttujien osalta Vuonisjärveen verrattuna. Vuonisjärven pohjaeläimistöstä pääosa on tyypillisiä eutrofian indikaattoreja. Yleisimmät taksonit ovat surviaissääsken sekä polttiaisen toukat ja harvasukamadot. Kalastorakenne tutkittiin Nordic-verkoilla (0 verkkoyötä) syksyllä 0. Suurehko keskimääräinen yksikkösaalis (,4 kg), suuri kalojen yksilömäärä (44 /yksikkösaalis), särkikalojen suuri osuus () kokonaissaaliista (78 %) sekä petokalojen pieni osuus saaliin kokonaiskappalemäärästä (,7 %) ilmentävät selkeästi järven rehevöitynyttä tilaa. Petokalojen massan suuri osuus kokonaissaaliista (lähes 6 %) oli myönteinen havainto ainei- Kokonais- ja fosfaattifosforin, kokonaistypen sekä kiintoaineen kuormitus ovat liian korkeita Vuonisjärven sietokyvyn kannalta. Sietokyvyllä tarkoitetaan tässä yhteydessä ennen kaikkea sitä, että järvi kykenee riittävän aerobisissa oloissa pohjaan saakka mineralisoimaan autoktonisen ja alloktonisen orgaanisen aineksen ja sedimentoimaan pohjaan kertyvät ravinteet niin tehokkaasti, että sisäinen kuormitus eli ravinteiden mobilisaatio pohjasedimentistä on suhteellisen pieni ulkoiseen kuormitukseen verrattuna. Tämä ei toimi Vuonisjärvessä. Vuonna 0 Vuonisjärven ulkoinen kokonaisfosforikuorma (noin kg) ylitti vaarallisen kuormituksen alarajan (noin 4 kg) noin neljänneksellä. Viimeksi mainitulla kuormituksella Vuonisjärvi olisi vielä nipinnapin mesotrofinen eli lievästi rehevöitynyt. Tähän vaaditaan samalla kohtuullinen pohjasedimentin tila eli riittävä hapekkuus, jotta ulkoinen kuormitus ja sen ylläpitämä autoktonisen tuotannon aines jaksavat riittävän tehokkaasti mineralisoitua ja sedimentoitua, ja että aiempina vuosina sedimentoitunut aines ei vapaudu sedimentistä. Vuonisjärven ulkoinen ja sisäinen kuormitus on saatava kuriin, jotta järven fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ja koko ekosysteemin rakenne voisi toipua sietokyvyn rajan paremmalle puolelle, eutrofisesta mesotrofiseen tuotantotasoon. Valuma-alueelta tulevaa ravinteiden ja kiintoaineen on vähennettävä todella tomerasti, jotta itse järvessä tehtävät mahdolliset kunnostustoimet tehoaisivat. Järveen tulevaa kokonaisfosforin vuosikuormaa olisi siis pienennettävä vähintään em. neljänneksellä. Vuonisjärven valuma-alueella on syksyllä 0 selvitetty mahdollisuudet vesiensuojeluteknisten rakenteiden (kosteikot, pintavalutuskentät, laskeutusaltaat, pohjapadot) toteutukselle sekä järveen laskevien kaivettujen ja oikaistujen, alun perin luontaisten virtavesien kunnostuksille. Keväällä 0 valmistui myös ympäristöteknologian opinnäytetyö, jossa tarkasteltiin näitä suunnitelmia. Vuonna 0 Vuonisjärvestä saatujen tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että itse järvialtaan kunnostusteknisistä toimenpiteistä hapettaminen olisi eräs, ellei jopa kaikkein kustannustehokkain menetelmä. Vuonisjärvi on alaltaan pieni, ja yleisesti hapetinlaitteiden vaikutussäde ulottuu metriin, eli pinta-alaltaan noin 0 00 hehtaarin järviin. Vuonisjärvi on pääosin varsin pyöreä ja matala allas, joten hapetin ulottaisi myönteiset vaikutuksensa järven fysikaalis-kemiallisiin, biologisiin ja ekologisiin ominaisuuksiin helposti. Eri hapetustekniikoiden soveltuvuus ja kustannustehokkuus Vuonisjärvelle kannattaa selvittää. 8 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 9

7 RAPORTTI Vuonisjärven vedenlaatu, pohjasedimentin laatu ja määrä, pohjaeläimistö sekä kuormitus ja fosforimallitarkastelu vuoden 0 havaintojen perusteella Alkusanat Tämä tutkimus tehtiin Vuonisjärven kyläyhdistys ry.:n ja Pohjois-Karjalan ELYkeskuksen aloitteesta. Jälkimmäinen taho vastasi tutkimuksen kenttätöiden, raportoinnin ja laboratorioanalyysien kustannuksista. Tutkimuksen kenttätöihin saimme kevättalvella 0 lainaksi maatilan emeritusisäntä Matti Turuselta moottorikelkan rekineen tutkimuslaitteiden kuljetukseen sekä avovesikaudella 0 erämies Erkki Mäkelältä soutuveneen järven vesinäytteiden hakuun. Isäntärengin isäntä Ville Kuivalainen auttoi meitä polttopuuhuollossa sekä taisipa kerran traktorillaan kiskaista opiskelijoiden tieltä suistuneen auton ojasta ylös kevättalvella 0. Kaikille edellä mainituille tahoille ja henkilöille ja kaikille tässä nimeltä mainitsemattomille ao. tahoille (kyläläisille!) tahdomme lausua yhdessä ja erikseen suuret kiitokset mielenkiintoisen työmme mahdollistamisesta! Ja aivan lopuksi vielä erityiskiitos FL Tiina Käelle vaivannäöstä karttamateriaalin koostamisessa! Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

8 vesiensuojeluteknisille rakenteille. Mukana tässä suunnittelutyössä oli myös Pohjois-Karjalan Ammattiopiston maanmittaustekniikan lehtori Seppo Myller opiskelijoineen ja laitteineen. Juha Hyvärinen on esittänyt ympäristöteknologian opinnäytetyössään tarkemmin näiden rakenteiden suunnitelmat keväällä 0. Tässä työssä esitetään näiden vesiensuojeluteknisten rakenteiden erittäin alustavasti arvioitu kuormituksen pidätyksen tehokkuus. Johdanto Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun (nykyisin Karelia-ammattikorkeakoulun) ympäristöteknologian koulutusohjelma on laatinut ohjaavan opettajan ja opiskelijoiden työnä tämän selvityksen Vuonisjärven vedenlaadusta ja kuormituksen nykytilasta sekä Vuonisjärven ja sen yläpuolisten Majalammen ja Verkkojärven pohjasedimentin tilasta. Kaikki kenttätyöt tehtiin vuoden 0 aikana. Tämä tutkimus on tehty Vuonisjärven kyläyhdistys ry.:n ja Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen aloitteesta. Jälkimmäinen taho on vastannut tutkimuksen kenttätöiden, raportoinnin ja laboratorioanalyysien kustannuksista. Karelia-ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian insinööriopiskelija Juha Hyvärinen laati Vuonisjärven kunnostushankkeesta opinnäytetyön. Se valmistui keväällä 0. Työ keskittyi erityisesti Vuonisjärven valuma-alueen vesiensuojeluteknisten rakenteiden alustavaan suunnitteluun. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Vuonisjärven kyläyhdistys ry. Pohjasedimentin ja pohjaeläimistön tutkimuksen kenttätöihin osallistuivat kevättalvella 0 työtä tehneen ja sitä ohjanneen Tarmo Tossavaisen lisäksi Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian insinööriopiskelijat Juha Hyvärinen, Sanna Louhelainen, Joonas Halonen, Emma Pölönen, Mikko Repo, Katja Kuosmanen, Joose Korhonen, Petteri Jaatinen, Tuomas Heikkinen, Ville Makkonen, Antti Nuutinen, Vilja Lehtonen, Simo Mutanen, Riku Mutanen, Markus Hänninen, Torsti Haarala, Ilkka Saloranta, Elias Kuosmanen, Miikka Sipari ja Johannes Hänninen. Syksyllä 0 Tarmo Tossavainen sekä insinööriopiskelijat Juha Hyvärinen, Niko Hämäläinen, Piia Räsänen, Roni Oikarinen, Krista Kekäläinen, Eino Iivari, Harri Husso, Marko Karvonen, Teemu Puumalainen, Roope Gröhn, Pekka Kotipohja, Jyri Hassinen, Sofia Smeds, Hanna Martikainen, Mika Pirhonen, Sini Valkonen, Tuula Tirronen, Joonas Hirvonen, Iina Turunen, Riku Ahonen, Mikko Kiiskinen, Maria Mäenpää ja Sami Saravo laativat alustavat suunnitelmat valuma-alueen Tutkimusalue Vuonisjärven vesiala on noin 64,7 hehtaaria, keskisyvyys, metriä, suurin syvyys, metriä ja tilavuus noin m (taulukot ja, kuva ). Järvi on syrjäistä ja matalikon takana sijaitsevaa Pitkälahtea lukuun ottamatta pyöreänoloinen, helposti sekoittuva järviallas. Suhteellisen suuren valuma-alueen ja järven pienen tilavuuden vuoksi järviveden teoreettinen, laskennallinen viipymä on lyhyt, vain noin, kuukautta (taulukko ). Vuonisjärven vesistöalueen pinta-ala on ns. kolmannen jakovaiheen mukaan 6, km ja järvisyys 4,4 % (kuva ). FL Tiina Käki Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta poimi uudemman, ns. neljännen jakovaiheen mukaisen vesistöaluejaon tähän raporttiin (kuva ). Sen mukaisesti järveen laskevan kymmenen uoman yläpuolisten valuma-alueiden pinta-alojen summa on,4 km (taulukko ). Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

9 Taulukko. Vuonisjärven järvikortti (Pohjois-Karjalan ELY-keskus 0). Järvi Nimi Vuonisjärvi Taulukko. Vuonisjärven hydrologiset ja morfometriset perustiedot pitkän aikavälin vuosikeskivirtaaman (koko maan vuosien keskiarvo, l/s km) vallitessa. Vuonisjärven ominaisuus Arvo Numero Kunta Lieksa vesiala 64,74 ha ELYy Pohjois-Karjalan ELY ympäristö ja luonnonvarat vesitilavuus m Vesistö 04.4 Pielisen la keskisyvyys, m Pohjoinen Itä 660 Karttalehti 4C Korkeustaso N60+99,70 Vesienhoitoalue Vuoksen vesienhoitoalue Luotaaja Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Luotauksen alku Luotauksen loppu suurin syvyys valuma-alueen pinta-ala järven viipymä (= V/MQ, kun Mq =, l/s km) vesitilavuuden jakautuminen syvyysvyöhykkeittäin:, m,4 km, kk Luotausmenetelmä Kaikuluotaus, graafinen paikannus 0-, m: 68 6 m (70, %) Linjatiheys 0 m Luotaustiheys m,-,0 m 000 m (6, %) Tasosijainnin tarkkuus 0 m Syvyyshavainnon tarkkuus 0, m + % syvyydestä,0-, m 4 00 m (, %) Luotaustaso N60+99,70 Kiintopiste yhteensä: m (0,0 %) Asteikko Luovutus MML:lle Saarten rantaviiva km Saarten lukumäärä Vesiala 64,74 ha Suurin syvyys, m Taulukko. Vuonisjärveen laskevat uomien virtaaman ja veden laadun havaintopaikkojen koordinaatit ja yläpuolisten valuma-alueiden pinta-alat. Kokonaisrantaviiva,79 km YK-pohj Tilavuus 970,86³ m³ YK-Itä Havaintopaikka Koordinaatit (YKJ) Yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala (km) Keskisyvyys, m Määritys Syvyyskäyrät graafinen Määttälän eteläinen pelto-oja 668, ,0 Yläpuolinen valuma-alue 84,77³ m³ YK-Itä 679 Pinta-ala,4 km Järviala ha Luvehniemenoja 69, ,094 Luvehniemenoja A (syksyn 0 havainnot) 6764, Pitkälahdenpuro 6474, 70079,9 4 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

10 Havaintopaikka Koordinaatit (YKJ) Yläpuolisen valumaalueen pinta-ala (km) Saunakankaanoja 4 667, 70070, Verkkojoki 6707, ,87 Muikkulanoja 6 670, , Määttälän keskinen pelto-oja , ,0 Määttälän pohjoinen pelto-oja 8 66, ,07 Vinkaran läntinen pelto-oja 9 667, ,0 Vinkaran itäinen pelto-oja 6640, ,046 Pitkälahdenpuron yläjuoksu 6647, Yhteensä (uomat -)..,4 Kuva. Vuonisjärven tarkennettu vesistöaluerajaus (Käki, Pohjois-Karjalan ELY-keskus 0). Kuva. Vuonisjärven vesistöalue kolmannen jakovaiheen mukaan sekä kuormitustutkimuksen havaintopaikat - vuonna 0. 6 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 7

11 Taulukko. Vuonisjärven fosforikuormituksen laskennassa ja fosforimallitarkastelussa käytetyt keskeiset yhtälöt. Laskentayhtälö Yhtälöllä ratkaistava asia Lisähuomautukset () c virt. pain.keskiarvo = (c x Q) + (c x Q) / (Q + Q) järveen laskevan uoman veden virtaamapainotettu ainepitoisuus Aineisto ja menetelmät Taulukko 4. Vuonisjärven tutkimuksessa vuonna 0 käytetty kalusto ja menetelmät. Väline, menetelmät Vesinäytteenotin, malli Limnos ja Ruttner Suomen ympäristökeskuksen Joensuun laboratorio Siivikko, USA:ssa valmistettu Global Water Pohjaeläimistön näytteenottolaite, malli Ekman, siiviläsankko Viipaloiva sedimenttinäytteenottolaite, malli Limnos Käyttötarkoitus ja muut mahdolliset lisätiedot Vesinäytteiden otto Vuonisjärvestä sekä vuolaammista Vuonisjärveen laskevista uomista Vuonisjärven syvännehavaintopaikan ja Vuonisjärveen laskevien uomien vesinäytteiden analysointi Veden virtausnopeuden mittaus virtaamien määrityksessä Vuonisjärven pohjaeläinten näytteenotto; noutimen pohjapinta-ala on 94, cm Sedimentin näytteenotto redox-potentiaalin mittaukseen () L = c virt. pain.keskiarvo x MQ0 kunkin uoman kokonaiskuormitus (L) vuonna 0, MQ = vuoden 0 keskivirtaama () R = 0,9 x (ci x T)/(80 + ci x T) R = kokonaisfosforin nettosedimentaatiokerroin. Soveltamisehdot; järven keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus on korkeintaan 40 µg/l ja keskisyvyys vähintään metri. ci = I/Q, jossa I = fosforin vuosikuorma ja Q = MQ kyseiselle vuodelle. T = V/MQ. (4) c laskennallinen, mallilla ennustettu = (-R) I / MQ () kokonaisfosforin luonnonhuuhtoutuma,0 kg/km/a (6) I* (Input) = 0,8 MQ / T (c* T c* T + c* T) (7) YA = 0,0 x 0,6 (g/m/a) x (= qs) = hydraulinen pintakuorma (m/a) = MQ (m/a) / A (m) järven laskennallinen keskimääräinen vuosikeskipitoisuus kokonaisfosforille, kun järveen tuleva ulkoinen fosforin vuosikuormitus tunnetaan luotettavasti. maankäytön suhteen luonnontilaisten valuma-alueiden fosforihuuhtoutuma, koko maan tutkimusalueiden keskiarvo. Tämä on huuhtoutuma lähivaluma-alueelta järveen. I* = järven fosforin sieto (suurin sallittu kuorma) (tn kok. P/a) c* = suurin sallittu keskipitoisuus järvessä (mg/m) YA = suurin sallittu kokonaisfosforin kuorma järven sietokykyä ylittämättä. Järven kokonaisfosforin keskipitoisuudeksi on asetettu yhtälössä µg/l Lappalainen 977, Frisk 989 Lappalainen 97, 977, Frisk 978, 990 Kortelainen ym. 00 Lappalainen 977, Frisk 978, 989; yhtälö (6) perustuu täysin yhtälöihin () ja (4) Vollenweider & Dillon 974, Granberg 980 Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistyksen laboratorio, Tampere WTW-kenttämittarit eletrodeineen (Sen- Tix ORP, CellOx, ph), ph ja redoxpotentiaali sekä happi Vuonisjärven, Majalammen ja Verkkojärven pohjasedimenttinäytteiden laboratorioanalyysit Veden ja pohjasedimentin kenttämittaukset (8) YD = 0,74 x 0,469 (g/ m/a) YD = järvelle vaarallinen kokonaisfosforin kuorma. Järven kokonaisfosforin keskipitoisuudeksi on asetettu yhtälössä 0 µg/l Vollenweider & Dillon 97, Granberg 980 Turvekaira, jonka näytteenottimen pituus,0 m sekä jatkovarsia yhteensä noin 8 metriä Garmin GPSmap 60CSx-satelliittipaikanninlaite Pohjasedimentin kokonaismäärän tutkimus, sedimentin laboratorionäytteiden otto Havaintopaikkojen koordinaattien tallennus ± ± metrin tarkkuudella. Vuonisjärveen päätyvän vuosikuorman (L) laskentamenetelmä Cvirt.pain.keskipit. 0 = (c7..0 x Q 6.9.0) + (c6.9.0 x Q 6.9.0) /(Q Q 6.9.0) L 0 = Cvirt.pain.keskipit. 0 x MQ0 MQ0 = Avaluma-alue (km) x MQ 96-90,koko Suomi (, l/s km) 8 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 9

12 Taulukko 6. Eräitä sadeveden keskimääräisiä arvoja ja laskeumia v. 998 (Vuorenmaa ym. 00). Havaintoasema Sadeveden keskimääräinen ph Kok. N, vuosilaskeuma (mg/m) Kok. P, vuosilaskeuma (mg/m) Naarva (Ilomantsi) 4,9 47 Kuopio,7 Otava (Mikkeli) 4,80 04 Kouvola 4,9 79 Punkaharju (v. 99).. 80 Kuva 4. Vuonisjärven kuormitustutkimuksen havaintopaikat - vuonna 0. Kuva. Vuonisjärven pohjaeläimistön, pohjasedimentin ja veden laadun havaintopaikat - vuonna 0. Havaintopaikka on samalla Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen syvännehavaintopaikka 4. 0 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

13 4.. Vuonisjärven vedenlaatu havaintoajankohdittain vuonna 0 4 Tulokset ja niiden tarkastelu 4. VUONISJÄRVEN VEDEN LAATU Vuonisjärven veden kokonaisfosforin (0 66 µg/l; tilavuuspainotettu keskiarvo 49 µg/l) ja typen ( µg/l; tilavuuspainotettu keskiarvo 6 µg/l) pitoisuudet olivat reheville eli eutrofisille vesille tyypillisiä (taulukko ). Kesä- ja syyskuun havaintojen perusteella typpi voi olla Vuonisjärvessä ensisijaisesti kasviplanktonin tuotantoa rajoittava ravinne eli ns. minimiravinne (taulukko ). Yleisesti tämä altistaa järven sinilevän esiintymiselle, koska sinilevät ainoana kasviplanktonryhmänä kykenevät kaasurakkuloidensa ja nitrogenaasientsyymin avulla sitomaan ilmakehän typpeä ja siten hyödyntämään fosforin ylimäärää. Vuonisjärven happitilanne on erittäin heikko. Talvikerrosteisuuden lopulla vesi oli jokseenkin hapetonta pinnasta pohjaan (taulukko 7). Alusvesi oli hapetonta jo kesäkerrosteisuuden alussa (taulukko 8). Hapen voimakas kuluminen aiheutuu keskeisesti Vuonisjärven pohjaan kertyneestä orgaanisesta sedimentistä. Voimakas, järven sietokyvyn ylittävä ulkoinen, valuma-alueelta tuleva fosforin, typen ja kiintoaineen kuormitus ylläpitää voimakasta alloktonista ja autoktonista sedimentaatiota. Kevättalven havaintoajankohtana vallitsi talvikerrosteisuuden loppuvaihe. Kokonaissyvyys oli, metriä ja näkösyvyys 0,9 metriä, joka on erittäin humuspitoisten eli polyhumoosisten järvivesien suuruusluokkaa. Kokonaistypen pitoisuudet olivat reheville eli eutrofisille järvivesille tyypillisiä. Kokonaisfosforin pitoisuudet olivat meso-eutrofisten järvivesien suuruusluokkaa. Alusveden kokonaisfosforipitoisuus (66 µg/l) oli runsaat kaksinkertainen päällysveteen (0 µg/l) verrattuna. Tämä ilmensi havaintoajankohdan kohtalaisen voimakasta sisäistä kuormitusta. Järven happitilanne oli erittäin heikko vallitsi alkukesän kerrosteisuus. Kokonaissyvyys oli,0 metriä ja näkösyvyys 0,8 metriä, joka on erittäin humuspitoisten eli polyhumoosisten järvivesien suuruusluokkaa. Sekä kokonaisfosforin että -typen pitoisuudet olivat reheville eli eutrofisille järvivesille tyypillisiä. Järven happitilanne oli välttävä. Alusvesi oli käytännössä hapetonta. Alkusyksyn havaintoajankohtana järven syvänteen vesimassa oli jokseenkin sekoittunut pinnasta pohjaan. Veden laatu ja lämpötila oli hyvin samankaltainen koko vesipatsaassa. Kokonaissyvyys oli, metriä ja näkösyvyys 0,7 metriä, joka on erittäin humuspitoisten eli polyhumoosisten järvivesien suuruusluokkaa. Sekä kokonaisfosforin että -typen pitoisuudet olivat eutrofisille eli reheville järvivesille tyypillisiä. Järven happitilanne oli tyydyttävä. Taulukko 7. Vuonisjärven syvännehavaintopaikan 4 veden laatu Veden laadun ominaisuus Näytesyvyys,0 metriä Näytesyvyys,0 metriä Näytesyvyys,0 m Kok. N (µg/l) Kok. P (µg/l) 0 66 Happi (mg/l) 0, < 0, < 0, < 0, Happi (kyll. %) 4 < < < Lämpötila ( C),,9,9 4, Näytesyvyys 4, m Vuonisjärven vesi on erittäin tummaa ja polyhumoosiseksi luokiteltavaa; näkösyvyyden havainnot vaihtelivat 0,7 0,9 metriä (taulukot 7, 8 ja 9). Tämän perusteella tuottavan vesikerroksen paksuus on havaintoajankohtina ollut korkeintaan noin,,0 metriä. Tämän alapuolisessa vesimassassa ei tapahdu fotosynteesiä, vaan heterotrofista, happea kuluttavaa toimintaa. Veden tummuus ei ole rehevöitymisen syy, mutta se herkistää järven rehevöitymisen ongelmille, mikäli järven ulkoinen ja sisäinen kuormitus on korkea, järven sietokyvyn ylittävä. Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

14 Taulukko 8. Vuonisjärven syvännehavaintopaikan 4 veden laatu Veden laadun ominaisuus Näytesyvyys,0 metriä Näytesyvyys,0 metriä Näytesyvyys,0 m Kok. N (µg/l) Kok. P (µg/l) Happi (mg/l) 6,6 6,, < 0, Happi (kyll. %) Lämpötila ( C) +9,7 +9,6 +6,4 +,6 Taulukko 9. Vuonisjärven syvännehavaintopaikan 4 veden laatu Veden laadun ominaisuus Näytesyvyys,0 metriä Näytesyvyys,0 m Kok. N (µg/l) Kok. P (µg/l) Happi (mg/l).. 8, 8, Happi (kyll. %) Lämpötila ( C) +, +, +, Näytesyvyys 4,0 m Näytesyvyys 4, m 4. VUONISJÄRVEN POHJASEDIMENTIN MÄÄRÄ JA LAATU Vuonisjärven monipuolisesti kattavan havaintopaikan perusteella Vuonisjärven pohjassa on keskimäärin runsaat metrin paksuinen hyvin löyhä ja väriltään ruskea sedimenttiaines. Tämän kerroksen paksuus vaihtelee voimakkaasti järven eri osissa, noin cm. Tämän aineksen kokonaismassasta noin 80 % on vettä, muutama prosentti orgaanista ainesta ja runsas % mineraaliainesta. Tämän sedimentin alapuolella on lopulta hopeanharmaata savea, jonka massasta vajaa puolet on vettä, runsas puolet mineraaliainesta ja korkeintaan pari prosenttia orgaanista ainesta (taulukko ). Vuonisjärven pintasedimentin (0- cm) redox-potentiaalin arvot vaihtelivat -8 mv + mv (taulukot, ja ). Redox-potentiaalin on oltava vähintään +00 mv, jotta fosfori pysyisi järven pohjassa (taulukko 7). Tämä merkitsee sitä, että pintasedimentin interstitiaaliveden happipitoisuuden olisi oltava vähintään suuruusluokaltaan mg/l. Vuonisjärvi oli siten kaikilla havaintopaikoilla sisäkuormitteisessa tilassa maaliskuussa 0. Tämä on johdonmukainen tulos, kun sitä verrataan veden laadun samanaikaisiin havaintoihin. Pitkälahden perukan havaintopaikalla nro 8 pintasedimentti oli niin pelkistyneessä tilassa (-8 mv), että siitä vapautui myrkyllistä divetysulfidia eli rikkivetyä HS. Tämä havaittiin myös näytteenoton yhteydessä klassisena mädän kananmunan hajuna. Pinnimmäisen, hyvin vesipitoisen Vuonisjärven pohjasedimentin ravinnepitoisuudet (kok. P,, g/kg sedimentin kuiva-ainetta ja kok. N,6 6,0 g/kg sedimentin kuivaainetta) ovat tavanomaisen pieniä ja tyypillisiä voimakkaasti rehevöityneelle järvelle (taulukko ). Pahoin liettyneen, eutrofisen Vuonisjärven pohjasedimentin heikko happitilanne aiheuttaa fosforin ja typen mobilisaatiota yläpuoliseen vesimassaan ainakin ajoittain. Kesä- ja talvikerrosteisuusjaksojen edetessä tämä sisäinen kuormitus tyypillisesti kiihtyy. Vuonisjärven yläpuolisten Majalammen ja Verkkojärven vastaavan ruskean löyhän sedimentin vastaavat analysoidut pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin Vuonisjärvessä (taulukot 6). Taulukko. Tilavuuspainotetut Vuonisjärven syvännehavaintopaikan kokonaisfosforin ja kokonaistypen pitoisuudet vuonna 0. Havaintoajankohta Kok. P (µg/l) Kok. N (µg/l) Kok. N/kok. P Minimiravinne Fosfori Fosfori tai typpi Fosfori tai typpi Keskiarvo Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

15 Taulukko. Vuonisjärven pohjasedimentin kenttämittaukset ja -havainnot havaintopaikoilla 4 maaliskuun puolivälissä 0. Taulukko. Vuonisjärven pohjasedimentin kenttämittaukset ja havainnot havaintopaikoilla 9 - maaliskuun puolivälissä 0. Havaintopaikka (vesisyvyys) Pintasedimentin (0- cm) redox-potentiaali Sedimentin ulkonäkö Havaintopaikka (vesisyvyys) Pintasedimentin (0- cm) redox-potentiaali Sedimentin ulkonäkö Vuonisjärvi (, metriä) Vuonisjärvi (,6 metriä) +9 mv 0-7 cm vaaleahkonruskeaa vesipitoista hienojakoista ainesta, 7-0 cm vähitellen harmaaksi saveksi muuttuen, 0-9 cm lievästi liukuva sävy kohti hopeanharmaata savea + mv 0-7 cm vaaleanruskeaa vesipitoista ainesta, 7-90 cm em. Aineksen vähittäinen vaihettuminen harmaaksi saveksi, cm hopeanharmaata, puhtaanoloista savea, jossa mustia ohuita raitoja melko tasaisin välein Vuonisjärvi 9 (, metriä) Vuonisjärvi (,4 metriä) Vuonisjärvi (,4 metriä) - mv 0-4 cm vaaleahkonruskeaa hienojakoista ainesta -9 mv 0-0 cm tummahkonruskeaa hienojakoista vesipitoista ainesta, 0 ( 80 cm) puhdasta savea; erittäin selkeä raja näiden ainesten välillä. Kaira ei uponnut enää syvemmälle saven kovuuden vuoksi. -6 mv 0-7 cm vaaleahkonruskeaa hienojakoista ainesta, 7 cm puhdas hopeanharmaa savi Vuonisjärvi (, metriä) +80 mv 0-6 cm hienojaksoista tummahkonruskeaa varsin vesipitoista ainesta; syvemmälle ei päästy! Vuonisjärvi 4 (,6 metriä) +0 mv 0-8 cm tummahkonruskeaa hienojakoista vesipitoista ainesta, 8- cm jokseenkin puhdas hopeanharmaa savi, mutta lievä ruskehtava sävy, -6 cm puhdas hopeanharmaa savi Taulukko 4. Majalammen ja Verkkojärven pohjasedimentin kenttämittaukset maaliskuun puolivälissä 0. Havaintopaikka (vesisyvyys) Pintasedimentin (0- cm) redox-potentiaali Sedimentin ulkonäkö Taulukko. Vuonisjärven pohjasedimentin kenttämittaukset ja havainnot havaintopaikoilla - 8 maaliskuun puolivälissä 0. Havaintopaikka (vesisyvyys) Pintasedimentin (0- cm) redox-potentiaali Sedimentin ulkonäkö Majalampi (0,8 metriä) Ei mitattu 0-40 cm tummahkonruskea vesipitoinen hienojakoinen aines, sedimentin kairauksessa vapautui suuri kupla kaasua heti pinnimäisestä näytteestä alkaen, hajun perusteella ainakin rikkivetyä (HS), cm ruskean hienojakoisen aineksen värittämä harmaa savi, 80 cm puhdas, hopeanharmaa savi. Laboratorionäyte 0-40 cm taltioitu. Vuonisjärvi (,8 metriä) - mv 0-46 cm vaaleahkonruskeaa hienojakoista vesipitoista ainesta, cm luultavasti saven ja ruskean hienojaksoisen aineksen sekoitusta Verkkojärvi (, metriä) Ei mitattu 0-00 cm tummahkonruskea, hienojakoinen vesipitoinen aines. Syvemmälle ei päästy. Laboratorionäyte 0-40 cm taltioitu. Vuonisjärvi 6 (,8 metriä) +74 mv 0-0 cm vaaleahkonruskeaa hienojakoista vesipitoista ainesta, 0-70 cm vähittäinen vaihettuminen puhtaaksi saveksi, 70 cm puhdas hopeanharmaa savi, jossa jokseenkin tasaisin välein ohuita harmaanpikimustia raitoja Vuonisjärvi 7 (,9 metriä) +84 mv 0-0 cm vaaleahkonruskeaa hienojakoista ainesta, 0-70 cm vaaleahkonruskeaa hienojakoista ainesta, mutta seassa luultavasti hiukan harmaata ainesta (savea ehkä) Vuonisjärvi 8 (, metriä) -8 mv 0- cm hyvin vaaleanruskeaa hienojakoista ainesta, -68 cm vaaleahkonruskeaa hienojakoista ainesta 6 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 7

16 Taulukko. Vuonisjärven pohjasedimentin laboratorioanalyysien tulokset maaliskuussa 0 otetuista näytteistä. Taulukko 7. Veden ja pohjasedimentin tärkeitä redox-potentiaalin (Eh) raja-arvoja. Vuonisjärvi 4 (vesisyvyys,6 metriä); laboratorionäyte Vesipitoisuus (%) Orgaanisen aineksen pitoisuus (%) Mineraaliaineksen pitoisuus (%) Kokonaisfosforin pitoisuus (g/kg kuiva-aine) Kokonaistypen pitoisuus (g/kg kuiva-aine) Eh-arvo (muutos) (mv) Fysikaalis-kemiallinen ja/tai biologinen tapahtuma +0 järvivesi on hapella kyllästynyt +40 ==> +400 NO - ==> NO cm 8,9,,0,4 6, cm 80,,9 6,8, 4, cm 80,,7 7,,,6 90- cm 6,,8 7,,0, -0 cm 44,, 4, 0,69 < 0, Sedimentin ulkonäkö; 0-8 cm tummahkonruskeaa hienojakoista vesipitoista ainesta, 8- cm jokseenkin puhdas hopeanharmaa savi, mutta lievä ruskehtava sävy, -6 cm puhdas hopeanharmaa savi +400 ==> +0 NO - ==> NH ==> +00 Fe + (ferrirauta) ==> Fe + (ferrorauta) +00 ==> +00 FePO4 ==> Fe + + PO4 - (järven sisäinen kuormitus) +40 muikun mädin kehittymisen alaraja +0 ==> +60 SO - ==> S - HS:ä (rikkivety eli divetysulfidi) alkaa vapautua pohjasedimentistä -0 CH4:a (metaani) alkaa vapautua pohjasedimentistä Taulukko 6. Majalammen ja Verkkojärven pohjasedimentin laboratorioanalyysit maaliskuussa 0 otetuista näytteistä. Havaintopaikka ja laboratorionäyte Vesipitoisuus (%) Orgaanisen aineksen pitoisuus (%) Mineraaliaineksen pitoisuus (%) Kokonaisfosforin pitoisuus (mg/g kuiva-aine) Kokonaistypen pitoisuus (mg/g kuiva-aine) Majalampi (0,8 metriä); 0-40 cm Verkkojärvi (, metriä); 0-40 cm 84,9,0, 0, 6,6 84,6,,,4 4,7 Majalampi :n sedimentin ulkonäkö; 0-40 cm tummahkonruskea vesipitoinen hienojakoinen aines, sedimentin kairauksessa vapautui suuri kupla kaasua heti pinnimäisestä näytteestä alkaen, hajun perusteella ainakin rikkivetyä (HS), cm ruskean hienojakoisen aineksen värittämä harmaa savi, 80 cm puhdas, hopeanharmaa savi. Verkkojärvi :n sedimentin ulkonäkö; 0-00 cm tummahkonruskea, hienojakoinen vesipitoinen aines. Syvemmälle ei päästy. Kuva. Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelija Tuulia Heiskanen mittaa järven pintasedimentin hapetus-pelkistysastetta eli redox-potentiaalia. Laitteet: viipaloiva Limnos-sedimenttinoudin ja ph -kenttämittari SenTix ORP-elektrodilla varustettuna, valmistaja WTW, Saksa. 8 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 9

17 4. VUONISJÄRVEN POHJAELÄIMISTÖ Valtaosa (noin 90 %) Vuonisjärven havaintopaikoilta - todetuista pohjaeläintaksoneista on voimakkaan rehevyyden eli eutrofian indikaattoreita (taulukko 8, liite ). Tämä tulos on yhteneväinen ja johdonmukainen vedenlaadun ja pohjasedimentin havaintoihin verrattuna. Mainittakoon, että havaintopaikalta 6 saatu järvisimpukka (Anodonta cygnea) oli kuolleen simpukkayksilön kappale. Taulukko 8. Yhteenveto Vuonisjärven pohjaeläimistöstä maaliskuussa 0 havaintopaikoilla -. Taksoni (tieteellinen nimi) Taksoni (suomenkielinen nimi) Keskimäärin (/m) Osuus kaikista taksoneista (%) Trofiataso, jota yleisimmin ilmentää Chironomidae surviaissääski 009 8,4 Eutrofia Kuva 6. Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelija Ville Väisänen ottaa järven pohjasedimenttinäytettä viipaloivalla Limnos-noutimella. Tanypodinae Surviaissääski 8 4,8 Eutrofia Asellus aquaticus Vesisiira,0 Mesotrofia Anodonta cygnea järvisimpukka 0, Hyvä tila Acari spp. Vesipunkki 8, Pontoporeia affinis Valkokatka 4,4 Gammarus spp. katka,0 Ephemeroptera päiväkorento 0,9 Oligotrofia Odonata sudenkorento,0 Oligotrofia Oligochaeta harvasukamato 6,6 Eutrofia Planorbis spp. kiekkokotilo 0,9 Mesotrofia? Tipulidae vaaksiainen 0, Eutrofia Ceratopogonidae polttiainen 90,7 Eutrofia (?) Yhteensä ,0 Kuva 7. Turvekairalla otetaan sedimenttinäytettä. 0 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

18 Taulukko 9. Vuonisjärveen laskevat uomien virtaamat ja valumat Havaintopaikka Q (l/s) Yläpuolisen valumaalueen pinta-ala (km) q (l/s km) Määttälän eteläinen pelto-oja, 0,0,4 Luvehniemenoja, 0,094 6,4 Pitkälahdenpuro 99,4,9, Saunakankaanoja 4 7,9, 9, Verkkojoki 47 6,87 0,4 Muikkulanoja 6 6,9 0,, Määttälän keskinen pelto-oja 7 0, 0,0 4, Määttälän pohjoinen pelto-oja 8,8 0,07 48,0 Vinkaran läntinen pelto-oja 9 4,0 0,0 9,0 Kuva 8. Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijat Harri Huttunen ja Laura Puustinen ottavat Ekman-noutimella pohjaeläinnäytettä. Vinkaran itäinen pelto-oja 4, 0,046 89, Yhteensä 97,4 9, (keskiarvo) 4.4 VUONISJÄRVEEN TULEVIEN VESIEN LAATU JA MÄÄRÄ SEKÄ KUORMITUS 4.4. Vuonisjärveen laskevien vesien määrä Suomen keskivaluma vuosien keskiarvona on, l/s km. vuosien vastaava keskiarvo on 9,7 l/s km. Siten Vuonisjärven valuma-alueen keskimääräinen valuma (9, l/s km) oli lähes kolminkertainen ja mitattu vastaava keskivaluma (4, l/s km) lähes puolitoistakertainen maamme pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna (taulukot 9 ja 0). Hajakuormituksen luotettavan arvioinnin kannalta ylivirtaamatilanteet ovat oleellisen tärkeitä. Tutkimuksen havaintoajankohtien voidaan siten todeta olleen kohtalaisen edustavia. Taulukko 0. Vuonisjärveen laskevien uomien virtaamat ja valumat Havaintopaikka Q (l/s) Avaluma-alue (km) q (l/s km) Määttälän eteläinen pelto-oja.. 0,0.. Luvehniemenoja 0,9 0,094 9,6 Pitkälahdenpuro,0,9,9 Saunakankaanoja 4 9,9,,8 Verkkojoki 9,6 6,87 4,7 Muikkulanoja 6,0 0, 7,7 Määttälän keskinen pelto-oja 7.. 0,0.. Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

19 Havaintopaikka Q (l/s) Avaluma-alue (km) q (l/s km) Määttälän pohjoinen pelto-oja ,07.. Vinkaran läntinen pelto-oja 9.. 0,0.. Vinkaran itäinen pelto-oja.. 0,046.. Yhteensä 446,4,4 4, (keskiarvo) Taulukko. Vuonisjärveen laskevien uomien virtaamat sekä kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kiintoaineen pitoisuudet kevätylivirtaamajakson aikana Punaisella merkityt pitoisuudet ovat korkeita tai selkeästi kohonneita. Havaintopaikka Q (l/s) Kok. P (µg/l) PO4- -P (µg/l) kok. N (µg/l) Määttälän eteläinen pelto-oja, Luvehniemenoja, Kiintoaine (mg/l) Pitkälahdenpuro 99, Vuonisjärveen laskevien vesien laatu Useimpien Vuonisjärveen laskevien uomien vesien kokonaisfosforin (4 7 µg/l), fosfaattifosforin ( 90 µg/l), kokonaistypen (9 966 µg/l) ja kiintoaineen (,4 70 mg/l) virtaamapainotetut keskipitoisuudet olivat korkeita ja rehevöityneille virtavesille tyypillisiä (taulukko ). Luonnontilaisten virtavesien kokonaisfosforipitoisuus on maassamme keskimäärin 7 µg/l, fosfaattifosforipitoisuus 6 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 4 µg/l (Kortelainen ym. 00). Luonnontilaisten virtavesien kiintoainepitoisuudet vaihtelevat vuoden eri virtaamatilanteissa noin 0 mg/l. Näihin valtakunnallisiin keskiarvoihin verrattuna Pitkälahdenpuro vertailuhavaintopaikan virtaamapainotetut keskipitoisuudet (kok. P 9 µg/, PO4- -P µg/l, kok. N 9 µg/l ja kiintoaine,7 mg/l) ovat enimmäkseen samaa suuruusluokkaa (taulukko ). Siten voidaan selkeästi todeta, että Vuonisjärven valumavedet eivät ole millään tavoin poikkeuksellisen reheviä tai eroosioherkkiä. Saunakankaanoja 4 7, ,7 Verkkojoki , Muikkulanoja 6 6, Määttälän keskinen pelto-oja 7 0, Määttälän pohjoinen pelto-oja 8, Vinkaran läntinen pelto-oja 9 4, Vinkaran itäinen pelto-oja 4, yhteensä Pitkälahdenpuron yläjuoksu 44, ,6 Pitkälahdenpuro valittiin vertailuhavaintopaikaksi sen yläpuolisen valuma-alueen ominaisuuksien vuoksi. Alustavan karttavalinnan ja perusteellisen maastotarkastelun perusteella valuma-alueen metsät olivat varsin iäkkäitä, turvemaiden ojituksista oli kulunut oletettavasti muutamia vuosikymmeniä, ojat olivat voimakkaasti sammaloituneita eikä kunnostus- ja täydennysojituksista ollut merkkejä. Mahdollisista metsänlannoituksista ei ole tietoa. Valuma-alueella ei ole lainkaan maataloutta eikä asutusta. Metsätalous on ilmeisestikin valuma-alueen ainoa maankäyttömuoto. 4 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

20 Taulukko. Vuonisjärveen laskevien uomien virtaamat sekä kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kiintoaineen pitoisuudet syysylivirtaamajakson aikana Punaisella merkityt pitoisuudet ovat korkeita tai selkeästi kohonneita. Taulukko. Virtaamapainotetut keskipitoisuudet Vuonisjärveen laskevissa uomissa vuonna 0. SS = Suspended Solids = kiintoaine. Punaisella merkityt pitoisuudet ovat korkeita tai selkeästi kohonneita. Havaintopaikka Q (l/s) Kok. P (µg/l) Määttälän peltooja Luvehniemenoja Pitkälahdenpuro Saunakankaanoja 4 PO4- -P (µg/l) kok. N (µg/l) NH4+ -N (µg/l) NO- + NO- -N (µg/l) , , ,0 9, ,7 Verkkojoki 9, , Muikkulanoja 6, <6, Määttälän peltooja Kiintoaine (mg/l) Havaintopaikka Valuma-alueen pinta-ala (km) Virtaamapainotettu keskipitoisuus Kok. P (µg/l) PO4- -P (µg/l) Kok. N (µg/l) Määttälän eteläinen pelto-oja 0, Luvehniemenoja 0, Pitkälahdenpuro, Saunakankaanoja 4, ,6 Verkkojoki 6,87 4,4 Muikkulanoja 6 0, Määttälän keskinen pelto-oja 7 0, Määttälän pohjoinen pelto-oja 8 0, SS (mg/l) Määttälän peltooja 8 Vinkaran peltooja 9 Vinkaran peltooja Vinkaran läntinen pelto-oja 9 0, Vinkaran itäinen pelto-oja 0, Pitkälahdenpuron yläjuoksu, 9 9,7 yhteensä 446, Pitkälahdenpuron yläjuoksu, < <, Kuormitus Vuonisjärveen Vesinäytteenoton ja virtaamamittauksen (kuormitustutkimuksen kenttätöiden) yhteydessä ilmeni, että Luvehniemenojaa oli kaivettu ja syvennetty siten, että se purki tällöin kaiken vetensä luoteeseen eli kohti Vuonisjärven lasku-uomaa Ruunapuroa. Mainittavaa virtaamaa Vuonisjärven suuntaan ei voitu tuolloin todeta, päinvastoin kuin kevätylivirtaamajakson aikana Osa ojan valuma-alueesta kuitenkin laskee edelleen vetensä Vuonisjärven puolelle. Valuma-aluerajaus tarkistettiin maastossa marraskuussa 0. Kokonaisfosforin vuosikuorma (noin 09 kg) on korkea ja ylittää selkeästi järven sietokyvyn. Keskimäärin jokaiselta valuma-alueen neliökilometriltä tuli Vuonisjärveen kokonaisfosforia,7 kg vuonna 0 (taulukko 4). Tämä on noin kolminkertainen keskimääräiseen maamme luonnonhuuhtoutumaan (,0 kg kok. P/km/a) verrattuna (Kortelainen ym. 00, 0). 6 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 7

21 Suhteellisen suuri osuus (noin kg PO4- -P, 7, kg PO4- -P/km/a; noin 4 %) kokonaisfosforin vuosikuormasta tuli Vuonisjärveen liukoisena, välittömästi perustuotantoa kiihdyttävänä fosfaattifosforina (taulukko ). Tämä keskimääräinen (7, kg PO4- -P/ km/a) on noin nelinkertainen fosfaattifosforin luonnonhuuhtoutumaan (,7 kg/km/a) verrattuna (Kortelainen ym. 00, 0). Kokonaistypen kuorma valuma-alueelta Vuonisjärveen vuonna 0 oli noin, tonnia (taulukko 6). Tämä merkitsee noin 66 kg kok. N/km/a. Se on noin,7-kertainen keskimääräiseen maamme luonnonhuuhtoutumaan (0 40 kg/km/a) verrattuna (Kortelainen ym. 00, 0). Kiintoaineen kuorma Vuonisjärveen vuonna 0 oli noin 8 tonnia, joka on noin 640 kg jokaiselta valuma-alueen neliökilometriltä (taulukko 7). Kiintoaineen luonnonhuuhtoutuma maassamme on muutamista sadoista kiloista noin tonniin vuodessa neliökilometriltä. Siten eroosioaineksen kuormitus Vuonisjärveen on varsin korkeaa suuruusluokkaa. Havaintopaikka Kok. Pvirt. pain.keskiarvo (µg/l) Avalumaalue (km) MQ 0 (l/s) Kok. P- kuorma v. 0 (kg) Vinkaranoja 90 0,046 0,47,8 6, Yht...,4,7 49,9 Keskiarvo:,7 Laskeuma.. 4,9 Kok. P (kg/km 0) Osuus vuosikuormasta (%) Yht... 08,8.. 0,0 Taulukko. Fosfaattifosforin kuormitus Vuonisjärveen vuonna 0. Taulukko 4. Kokonaisfosforikuormitus Vuonisjärveen vuonna 0. Laskeuman kuormitus Vuorenmaan ym. (00) tulosten perusteella; vuoden 998 kokonaisfosforin vuosilaskeuma Ilomantsin Naarvan havaintoasemalla oli mg/m. Tämä kerrottuna Vuonisjärven vesialalla (64,74 ha) on 4,9 kg. Havaintopaikka PO4-Pvirt. pain.keskiarvo (µg/l) A valuma -alue (km) MQ 0 (l/s) PO4- P- kuorma v. 0 (kg) Määttälänoja 4 0,0 0, 0, 4, PO4-P (kg/ km/0) Havaintopaikka Kok. Pvirt. pain.keskiarvo (µg/l) Avalumaalue (km) MQ 0 (l/s) Kok. P- kuorma v. 0 (kg) Kok. P (kg/km 0) Määttälänoja 0,0 0, 0,8 8,6 Luvehniemenoja 7 0,094 0,96 8, 87,8 Pitkälahdenpuro,9 9,69 7, 6,8 Saunakankaanoja 4 46,,77 4, 4,7 Verkkojoki 4 6,87 74,07 9,9,9 Muikkulanoja 6 6 0,,,7,0 Määttälänoja ,0 0,,6 48,0 Määttälänoja ,07 0,7,, Osuus vuosikuormasta (%) Luvehniemenoja 90 0,094 0,96 9,0 67,4 Pitkälahdenpuro 8,9 9,7 6,0 8,6 Saunakankaanoja 4 7,,8,4, Verkkojoki 6,87 74,, 4, Muikkulanoja 6 0,,,0 7,4 Määttälänoja ,0 0,,4, Määttälänoja 8 9 0,07 0,7 0,9, Vinkaranoja ,0 0, 0,9 8,6 Vinkaranoja 0 0,046 0,47,9 4,8 Yht. 0,4 4,9 keskiarvo: 7, Vinkaranoja 9 0,0 0,, 99,7 8 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 9

22 Taulukko 6. Kokonaistyppikuormitus Vuonisjärveen vuonna 0. Laskeuman kuormitus Vuorenmaan ym. (00) tulosten perusteella; vuoden 998 kokonaistypen vuosilaskeuma Ilomantsin Naarvan havaintoasemalla oli 47 mg/m. Tämä kerrottuna Vuonisjärven vesialalla (64,74 ha) on 06 kg. Havaintopaikka Kok. N virt. pain.keskiarvo (µg/l) A valumaalue (km) MQ 0 (l/s) Kok. N- kuorma v. 0 (kg) Määttälänoja 700 0,0 0,, 46,8 Kok.N (kg/ km/0) Luvehniemenoja 966 0,094 0,96 94, 64,9 Pitkälahdenpuro 94,9 9,7 88,4 6,8 Saunakankaanoja 4 9,, ,4 Verkkojoki 6,87 74, 887 9,6 Muikkulanoja ,, 40,, Määttälänoja ,0 0, 4,8,7 Määttälänoja ,07 0,7 47,0 64, Vinkaranoja ,0 0,,8 80, Vinkaranoja 00 0,046 0,47,8,8 Taulukko 7. Kiintoaineen (= SS = suspended solids) kuormitus Vuonisjärveen vuonna 0. Havaintopaikka SSvirt.pain. keskiarvo (µg/l) A valumaalue (km) MQ 0 (l/s) SSkuorma v. 0 (kg) Määttälänoja 9 0,0 0, SS (kg/ km/0) Luvehniemenoja 79 0,094 0, Pitkälahdenpuro 70,9 9, Saunakankaanoja 4 7,6,, Verkkojoki,4 6,87 74, Muikkulanoja 6 4 0,, Määttälänoja 7 8 0,0 0, Määttälänoja 8 4 0,07 0, Vinkaranoja ,0 0, Vinkaranoja 46 0,046 0, Yht..., Yht... 4 Laskeuma 06 keskiarvo: Yht..., , 40 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 4

23 Vuonisjärven fosforimallitarkastelu voidaan soveltaa, mikäli järven keskisyvyys on vähintään metri ja järven veden keskimääräinen kokonaisfosforin pitoisuus on korkeintaan 40 mg/m. Tämä merkitsee sitä, että järvi rehevyystasoltaan korkeintaan mesotrofian ylärajalla. Siten sen fosforin pidätysmekanismi on toimiva, ts. sietokykyä ei ole selkeästi ylitetty eikä pidätyskyvyn romahtamista eli ns. rasanttia eutrofioitumista ole vielä tapahtunut. Kuormituslaskelmien ja fosforimallitarkastelun sekä todellisen havaitun pitoisuuden perusteella järven sietokyky ylittyy jo pelkän ulkoisen kuormituksen vuoksi. Ajoittain hapeton, fosforia veteen mobilisoiva pohjasedimentti eli sisäinen kuormitus pahentaa järven tilaa. Lappalaisen nettosedimentaatiomallin avulla kykenemme myös arvioimaan luonnontilaisen Vuonisjärven rehevyystason. Arvioidaan Vuonisjärven ulkoiseksi fosforikuormaksi tällöin kokonaisfosforin luonnonhuuhtoutuman (,0 kg kok. P/km/a [Kortelainen ym. 00, s. 0]) ja laskeuman summa. Tämä olisi yhteensä noin 7 kg kok. P/a,4 mg/s. Siten sekoitus- eli alkupitoisuus ci olisi noin 7,0 mg/m ja fosforin nettosedimentaatiokerroin R olisi Lappalaisen mallilla; TARKASTELU LAPPALAISEN MALLILLA; Ulkoinen kokonaisfosforin kuormitus (Ikok. P vuonna 0) = valuma-alueelta 49,9 kg/a + laskeuman mukana 4,9 kg/a = yhteensä 08,8 kg v. 0 6, mg/s TVuonisjärvi = V/MQ, MQ = Avaluma-alue x Mq Suomi [, l/s km] ->T, kk Sekoituspitoisuus ci, 0 = I/MQ 0, mg/m. Tämä pitoisuus siis vallitsisi Vuonisjärvessä, mikäli sedimentaatiota ei tapahtuisi, eli jos Vuonisjärvi olisi vuolaasti, nopeasti virtaava joki. Tästä fosforista kuitenkin osa pidättyy eli sedimentoituu järven pohjaan kullekin järvelle ominaisen viipymän puitteissa. Lappalaisen mallilla laskettu Vuonisjärven nettosedimentaatiokerroin on R = 0,9 x (ci x T)/(80 + ci x T) -> R Vuonisjärvi 0,4. Tämä merkitsee sitä, että noin,4 % ulkoisesta fosforikuormituksesta sedimentoituisi pysyvästi Vuonisjärven pohjaan. Kuormituksen loppuosa, lähes 8 % jää vesimassaan aiheuttaen siellä keskimääräisen kokonaisfosforipitoisuuden Ccalc = (-R) ci -> ccalc, Vuonisjärvi 4 mg/m Siten nykyisen ulkoisen kokonaisfosforikuormituksen (noin 09 kg vuonna 0) vallitessa Vuonisjärvi olisi eutrofinen ekosysteemi. Todellinen, mitattu keskipitoisuus oli vuonna 0 49 mg/m, joka on myös eutrofisten järvivesien suuruusluokkaa. Tämä on hiukan suurempi kuin mallilla määritetty, ulkoiseen tutkittuun kuormitukseen perustuva pitoisuus. Tulos on johdonmukainen; jokaisessa Vuonisjärven kuutiometrissä on vuonna 0 ollut arviolta noin 6 mg kokonaisfosforia, jota ulkoinen kuormitus ei selitä. Siten se on peräisin Vuonisjärven pohjasedimentistä eli sisäisestä kuormituksesta. Lappalaisen mallia R luonnontilainen Vuonisjärvi = 0,09 Tällöin noin 6 % ulkoisesta fosforikuormasta sedimentoituisi pysyvästi luonnontilaisen Vuonisjärven pohjaan. Ja edelleen; C luonnontilainen Vuonisjärvi = (- R) x ci 6 mg/m. Lyhyen viipymänsä vuoksi Vuonisjärvi olisi luonnontilaisena lievästi rehevä eli mesotrofinen tuotantotasoltaan. Vollenweiderin mallilla Vuonisjärven suurin sallittava (YA) vuotuinen kokonaisfosforikuorma on 04 kg kok. P/a järven sietokykyä ylittämättä. Vaarallinen kuorma (YD) on Vollenweiderin mallilla määritettynä 69,8 kg kok. P/a 409 kg kok. P/a. Vollenweiderin yhtälöiden soveltuvuus on kuitenkin jokseenkin teoreettinen, koska suurin sallittu kuorma edellyttää järven kokonaisfosforipitoisuuden olevan korkeintaan mg/m (= yleinen oligotrofisen eli karun järven pitoisuuden yläraja). Tämähän on siis Vuonisjärvessä mahdotonta Lappalaisen mallin perusteella, koska pelkän luonnonhuuhtoutuman rasittaessa Vuonisjärveä sen fosforipitoisuus olisi 6 mg/m. Mikäli takaperoisesti asetamme Vuonisjärven suurimmaksi sallituksi kokonaisfosforin pitoisuudeksi mg/m (yleinen mesotrofian yläraja) ja laskemme sen ja Lappalaisen mallin avulla tätä vastaavan ulkoisen kokonaisfosforikuorman, saamme tulokseksi 407 kg/a. Tämä on hämmästyttävästi sattumalta jokseenkin sama kuin Vollenweiderin mallilla arvioitu, suurimpaan sallittuun pitoisuuteen 0 mg/m perustuva vaarallinen kuorma (409 kg kok. P/a). 4 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 4

24 Näiden laskelmien perusteella voimme todeta, että nykyisestä runsaasta 00 kg:n vuotuisesta kokonaisfosforin kuormasta pitäisi saada vähintään noin 0 kg (noin 0 %) pois, jotta edes jollain tavoin voisimme toivoa Vuonisjärven tervehtymistä. Tällöin myös mahdollisissa järvialtaassa tehtävissä kunnostustoimissa (hapetinlaite/vesi- ja rantakasvien niitot/ruoppaukset/kalasto?) olisi järkeä, eikä niiden vaikutus liian pian mitätöityisi jatkuvan korkean valuma-alueelta tulevan kuormituksen seurauksena. Järvessä on ajoittain vakavia happiongelmia ja pohja on pahasti liettynyt, joten sisäisen kuormituksen vähentämisen haaste on oleellinen osa Vuonisjärven mahdollisen kunnostustyön kokonaisuutta. Valuma-alueelta olisi kuitenkin kuormituksen vähentäminen aloitettava. Kuva 9. Opiskelija Juha Hyvärinen Pohjois- Karjalan Ammattikorkeakoulusta tekemässä kenttämuistiinpanoja Verkkojoen havaintopaikalla (nro ) Kuva. Kenttätutkimustyöt Pitkälahdenpuron yläjuoksun havaintopaikalla (veden laadun vertailupaikka, ts. valuma-alueeltaan ja siten vedenlaadultaan mahdollisimman luonnontilainen havaintopaikka) Kuva. Juha Hyvärinen mittaamassa Pitkälahdenpuron (havaintopaikka ) virtaamaa Kuva. Juha Hyvärinen ottamassa vesinäytettä Saunakankaanojasta (havaintopaikka 4) Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 4

25 Kokonaisfosforin pidätys, osuus vuosikuormasta (%) =,x0,7 Kokonaistypen pidätys, osuus vuosikuormasta (%) =,47x Molemmissa yllä esitetyissä yhtälöissä x = kosteikon pinta-alan osuus sen yläpuolisesta valuma-alueesta (%) 6 Vuonisjärven valuma-alueelle alustavasti suunniteltujen vesiensuojeluteknisten rakenteiden arvioitu vaikutus järven kokonaisfosforin ja kokonaistypen kuormitukseen Syksyllä 0 Tarmo Tossavainen sekä insinööriopiskelijat Juha Hyvärinen, Niko Hämäläinen, Piia Räsänen, Roni Oikarinen, Krista Kekäläinen, Eino Iivari, Harri Husso, Marko Karvonen, Teemu Puumalainen, Roope Gröhn, Pekka Kotipohja, Jyri Hassinen, Sofia Smeds, Hanna Martikainen, Mika Pirhonen, Sini Valkonen, Tuula Tirronen, Joonas Hirvonen, Iina Turunen, Riku Ahonen, Mikko Kiiskinen, Maria Mäenpää ja Sami Saravo laativat alustavat suunnitelmat valuma-alueen vesiensuojeluteknisille rakenteille (taulukko 8). Mukana tässä suunnittelutyössä oli myös Pohjois-Karjalan Ammattiopiston maanmittaustekniikan lehtori Seppo Myller opiskelijoineen ja laitteineen. Juha Hyvärinen on esittänyt ympäristöteknologian opinnäytetyössään yksityiskohtaisemmin näiden rakenteiden suunnitelmat keväällä 0. Kunkin rakenteen kyky pidättää kokonaisfosforin ja kokonaistypen kuormaa on arvioitu rakenteen pinta-alan ja sen yläpuolisen valuma-alueen suhteen perusteella (Puustinen ym. 007; kuva.); Kuva. Kosteikon arvioitu tehokkuus kokonaisfosforin ja typen pidätyksessä (Puustinen ym. 007). Kuvassa esitetty kokonaisfosforin pidätysyhtälö on virheellinen. Sen pitäisi olla; y =,x0,7. 46 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 47

26 Taulukko 8. Syksyllä 0 Vuonisjärven ranta-alueelle alustavasti suunnitellut vesiensuojelutekniset rakenteet. Juha Hyvärisen (0) opinnäytetyössä rakenteita on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin ja myös näiden uomien koko pituudelta mahdolliset kunnostusosuudet ja vesiensuojelutekniset rakenteet on alustavasti suunniteltu. Kaikki ao. taulukon pinta-alatiedot on tarkistettava. Taulukko 9. Vuonisjärveen kohdistuvan kokonaisfosforikuorman arvioitu vähenemä viljelysmaiden ja järven välille alustavasti suunniteltujen vesiensuojeluteknisten rakenteiden (kosteikot, myös muutama pintavalutuskentän mahdollisuus) ansiosta. Vähenemäluvut ovat erittäin alustavia ja siten suuntaa antavia. Vuonisjärven osavaluma-alue Valuma alueen ala (ha) Rakenteen luonnehdinta Määttälänoja, kosteikko (tai pintavalutuskenttä) Luvehniemenoja 9,4 kosteikko järven ja pellon välille Pitkälahdenpuro 9 kosteikko pellon ja järven välille Saunapuro kosteikko järven ja pellon (tien) välille Rakenteen pinta-ala ym. tiedot. 00 m., hehtaaria. 0, ha. Suuri valuma-alue riittämätön rakenne. Valuma-alueella on purokunnostuksen ja vesiensuojeluteknisten rakenteiden mahdollisuuksia 0,8 ha. Suuri valuma-alue riittämätön rakenne. Valuma-alueella on lukuisia purokunnostuksen mahdollisuuksia Havaintopaikka Valuma-alueen pintaala (km) Kok. P-kuorma Vuonisjärveen v. 0 (kg) Määttälänoja 0,0 0,8 0,4 Luvehniemenoja 0,094 8, 6, Pitkälahdenpuro,9 7, 68,6 Saunakankaanoja 4, 4, 0 Verkkojoki 6,87 9,9 9,9 Muikkulanoja 6 0,,7, Määttälänoja 7 0,0,6,0 Arvioitu kok. P-kuorma Vuonisjärveen vesiensluteknisten rakenteiden vaikutuksen seurauksena (kg/a) Verkkojoki 687 joen valuma-alueella on runsaasti purokunnostusten sekä vesiensuojeluteknisten rakenteiden mahdollisuuksia. Yläpuolinen Majalampi on ainakin talvikerrosteisuuden aikana vakavasti anaerobisessa tilassa ja sen pohjasta vapautuu fosforia ja typpeä myös Vuonisjärveen. Muikkulanoja 6 pintavalutuskenttä järven ja pellon välille 0, ha, Välijoki tulvii alueelle, myös Vuonisjärven vesi ajoittain Määttälänoja 8 0,07, ojilla 7 ja 8 on yhteinen rakenne Vinkaranoja 9 0,0,,8 Vinkaranoja 0,046,8 ojilla 9 ja on yhteinen rakenne Yht.,4 49,9 47, Laskeuma 4,9 4,9 Määttälänoja 7, ojille 7 ja 8 yhteinen kosteikko (tai pintavalutuskenttä) 800 m. Yht. 08,8 47,4 Määttälänoja 8 7, ks. oja 7 sisältyy edelliseen lukuun Vinkaranoja 9, ojille 9 ja yhteinen kosteikko (tai pintavalutuskenttä) 700 m. Vinkaranoja 4,6 ks. oja 9 sisältyy edelliseen lukuun yhteensä 4 Luvehniemenoja A 4, peltoalalle kosteikkorakenne 000 m. Oja A ei laske Vuonisjärveen, vaan sen lasku-uomaan 48 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 49

27 Taulukko 0. Vuonisjärveen kohdistuvan kokonaistyppikuorman arvioitu vähenemä viljelysmaiden ja järven välille alustavasti suunniteltujen vesiensuojeluteknisten rakenteiden (kosteikot, myös muutama pintavalutuskentän mahdollisuus) ansiosta. Vähenemäluvut ovat erittäin alustavia ja siten suuntaa antavia. Havaintopaikka Valuma-alueen pintaala (km) Kok. N-kuorma v. 0 (kg) Määttälänoja 0,0, 7,0 Luvehniemenoja 0,094 94, 48, Pitkälahdenpuro,9 88,4 84 Saunakankaanoja 4, ,7 Verkkojoki 6, Muikkulanoja 6 0, 40, 8,6 Arvioitu kok. N-kuorma vesiensluteknisten rakenteiden vaikutuksen seurauksena (kg/a) olisi siis noin 47 kg, niin Lappalaisen mallilla laskettu kokonaisfosforin nettosedimentaatiokerroin olisi noin 0,4. Tämän perusteella järven veden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus olisi 40 mg/m. Tämä olisi siten noin 7 % pienempi nykyistä ulkoista kuormitusta (noin 09 kg/a) vastaavaa, Lappalaisen mallilla saatua laskennallista pitoisuutta 4 mg/m. Kuten hyvin tiedämme, todellisuudessa Vuonisjärveä rasittaa ainakin ajoittain myös merkittävä sisäinen kuormitus. Siten Vuonisjärven rehevyystason muutosten peilaaminen pelkän ulkoisen kuormituksen muutosten perusteella on jokseenkin puhtaasti teoreettista. Mikäli sisäiseen kuormitukseen ei kunnostustoimin puututa, se heikentää ulkoisen kuormituksen vähentämisen tehokkuutta. Tässä on tarkasteltu siis pelkkien järveen rantaan rajoittuvien vesiensuojeluteknisten rakenteiden alustavaa kykyä pidättää järveen muutoin päätyvää kuormaa. Valuma-alueella on jonkin verran mahdollisuuksia perattujen ja oikaistujen virtavesien kunnostukseen sekä vesiensuojeluteknisiin rakenteisiin. Välittömästi Vuonisjärven yläpuolinen Majalampi on ainakin talvikerrosteisuuden aikana erittäin heikossa sisäkuormitteisessa tilassa. Lammen pohja on pahoin liettynyt. Siten Majalampi rasittaa myös Vuonisjärveä. Juha Hyvärinen (0) on koonnut opinnäytetyöhönsä tietoja myös näistä järveen laskevien uomien keskija yläjuoksujen mahdollisista kunnostusrakenteista. Määttälänoja 7 0,0 4,8 64,7 Määttälänoja 8 0,07 47,0 ojilla 7 ja 8 on yhteinen rakenne Taulukko. Vuonisjärven fosforimallitarkastelun yhteenveto. Vinkaranoja 9 0,0,8 8,9 Vinkaranoja 0,046,8 ojilla 9 ja on yhteinen rakenne Yht. 4 6,4 Laskeuma 06.. Yht., ,4 Vuonisjärveen tuleva kokonaisfosforin vuosikuorma Havaintoihin perustuva 09 kg v. 0 (valumaalueelta 494 kg + laskeuman mukana kg) Kokonaisfosforin pidättymiskerroin (nettosedimentaatio),4 % (malli Lappalainen) Ennustettu eli mallitarkasteluun perustuva laskennallinen järven kokonaisfosforin pitoisuus 4 µg/l (= eutrofisille järvivesille tyypillinen) Vuonna 0 havaittu keskimääräinen tilavuuspainotteinen kok. P-pitoisuus 49 µg/l (= eutrofisille järvivesille tyypillinen) 6. VESIENSUOJELUTEKNISTEN RAKENTEIDEN ARVIOITU VAIKUTUS VUONISJÄRVEN VEDEN KOKONAISFOSFORIPITOISUUTEEN Luonnontilaisen Vuonisjärven kuorma 7 kg (= valuma-alueelta 7 kg/a + ilmalaskeuma kg/a),9 % (malli Lappalainen) 6 µg/l (= mesotrofisten järvien suuruusluokkaa).. Kokonaisfosforin vuosikuormitus Vuonisjärveen vähenisi alustavasti arvioituna noin 6 kg (noin 7 %), mikäli viljelysmaiden ja järven välille rakennettaisiin alustavasti syksyllä 0 suunnitellut vesiensuojelutekniset rakenteet, pääosin kosteikot ja mahdollisesti muutama pintavalutuskenttä (taulukot 8 ja 9). Tämän pienentyneen kuormituksen vaikutus Vuonisjärven fosforipitoisuuteen voidaan arvioida Lappalaisen nettosedimentaatiomallin avulla. Jos kokonaisfosforin vuosikuorma Mesotrofisen Vuonisjärven suurin sallittu kuorma (malli Lappalainen) 407 kg Mikäli alustavat vesiensuojelutekniset rakenteet on tehty valuma-alueelle 47 kg,8 % µg/l (mesotrofisen eli lievästi rehevöityneen järven suurin sallittu keskimääräinen pitoisuus) 4, % (malli Lappalainen) 40 µg/l (mesotrofisen ja eutrofisen järviveden rajoilla).. 0 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

28 Vuonisjärveen tuleva kokonaisfosforin vuosikuorma Kokonaisfosforin pidättymiskerroin (nettosedimentaatio) Ennustettu eli mallitarkasteluun perustuva laskennallinen järven kokonaisfosforin pitoisuus Vuonna 0 havaittu keskimääräinen tilavuuspainotteinen kok. P-pitoisuus Malli Vollenweider: Suurin sallittava kuorma 04 kg vaarallinen kuorma 409 kg.. (sallittu suurin pitoisuus µg/l) (sallittu suurin pitoisuus 0 µg/l).. 7 Yhteenveto ja johtopäätökset Vuonisjärven veden laatu, pohjasedimentin sekä pohjaeläimistön laatu ja määrä ja järveen tuleva kuormitus tutkittiin kenttä- ja laboratorioanalyysein vuonna 0 järven ja sen valuma-alueen kunnostussuunnitelman perustaksi. Vuonisjärvi on rehevöitynyt, eutrofinen ekosysteemi, joka kärsii ajoittain vakavista happiongelmista. Järveen pohjaan on kertynyt keskimäärin noin kahden metrin paksuinen löyhä sedimentti. Sen massasta noin 80 % on vettä, noin % mineraaliainesta ja muutama prosentti orgaanista ainesta. Millään tutkitulla havaintopaikalla pohjasedimentti ei kevättalvella kyennyt pidättämään fosforia, eli järvi oli sisäkuormitteisessa tilassa. Tämän löyhän sedimentin alapuolella on hyvin puhtaanoloinen hopeanharmaa savi. Löyhän sedimentin kokonaisfosforin ja typen pitoisuudet ovat tyypillisen pieniä reheville järville. Vuonisjärven yläpuolisten Majalammen ja Verkkojärven sedimentti on hyvin samankaltaista analysoitujen muuttujien osalta Vuonisjärveen verrattuna. Vuonisjärven pohjaeläimistöstä pääosa on tyypillisiä eutrofian indikaattoreja. Yleisimmät taksonit ovat surviaissääsken sekä polttiaisen toukat ja harvasukamadot. Kuva 4. Karelia-ammattikorkeakoulun insinööriopiskelija Juha Hyvärinen selvittää vesiensuojeluteknisten rakenteen mahdollista sijaintia vaaituslaitteen avulla Vuonisjärven ranta-alueella marraskuussa 0. Kokonais- ja fosfaattifosforin, kokonaistypen sekä kiintoaineen kuormat Vuonisjärveen ovat liian korkeita Vuonisjärven sietokyvyn kannalta. Sietokyvyllä tarkoitetaan tässä yhteydessä ennen kaikkea sitä, että järvi kykenee riittävän aerobisissa oloissa pohjaan saakka mineralisoimaan autoktonisen ja alloktonisen orgaanisen aineksen ja sedimentoimaan pohjaan kertyvät ravinteet niin tehokkaasti, että sisäinen kuormitus eli ravinteiden mobilisaatio pohjasedimentistä on suhteellisen pieni ulkoiseen kuormitukseen verrattuna. Tämä ei toimi Vuonisjärvessä. Vuonna 0 Vuonisjärven ulkoinen kokonaisfosforikuorma (noin kg) ylitti vaarallisen kuormituksen alarajan (lähes 4 kg) noin neljänneksellä. Viimeksi mainitulla kuormituksella Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

29 Vuonisjärvi olisi vielä nipinnapin mesotrofinen eli lievästi rehevöitynyt. Tähän vaaditaan samalla kohtuullinen pohjasedimentin tila eli riittävä hapekkuus, jotta ulkoinen kuormitus ja sen ylläpitämä autoktonisen tuotannon aines jaksavat riittävän tehokkaasti mineralisoitua ja sedimentoitua, ja että aiempina vuosina sedimentoitunut aines ei ala mobilisoitumaan sedimentistä. Vuonisjärven ulkoinen ja sisäinen kuormitus on saatava kuriin, jotta järven fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ja koko ekosysteemin rakenne voisi toipua sietokyvyn rajan paremmalle puolelle, eutrofisesta mesotrofiseen tuotantotasoon. Valuma-alueelta tulevaa ravinteiden ja kiintoaineen on vähennettävä todella tomerasti, jotta itse järvessä tehtävät mahdolliset kunnostustoimet tehoaisivat. Vuonisjärven valuma-alueella on in situ selvitettävä kaikki mahdollisuudet vesiensuojeluteknisten rakenteiden (kosteikot, pintavalutuskentät, laskeutusaltaat, pohjapadot) toteutukselle sekä järveen laskevien kaivettujen ja oikaistujen, alun perin luontaisten virtavesien kunnostuksille. Kaikkien näiden mahdollisten rakenteiden ja kunnostuskohteiden tehokkuus pidättää fosforin, typen ja kiintoaineen vuotuista kuormitusta on arvioitava. Tällöin voidaan varmistua siitä, päästäänkö näiden töiden toteutukselle mieluiten mahdollisimman reippaasti Vuonisjärven sietorajan alapuolelle. Ensimmäisenä vaatimuksena on järveen tulevan kokonaisfosforin vuosikuorman pienentäminen vähintään kolmanneksella. Tämä alustava suunnittelutyö on valtaosin tehty syksyllä 0 Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun toimesta. Juha Hyvärinen laati tämän suunnittelutyön tuloksista opinnäytetyön, joka valmistui keväällä 0. Edellä mainittujen valuma-aluekohteiden suunnittelutyön, toteutuksesta puhumattakaan, selkärankana ja mahdollistajana ovat Vuonisjärven valuma-alueen maanomistajat, joiden aloitteellisuus ja aktiivisuus ylipäätään on mahdollistanut tämän työn. Vuonna 0 Vuonisjärvestä saatujen tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että itse järvialtaan kunnostusteknisistä toimenpiteistä hapettaminen olisi eräs, ellei jopa kaikkein kustannustehokkain menetelmä. Vuonisjärvi on alaltaan pieni, ja yleisesti hapetinlaitteiden vaikutussäde ulottuu metriin, eli pinta-alaltaan noin 0 00 hehtaarin järviin. Vuonisjärvi on pääosin varsin pyöreä ja matala allas, joten hapetin ulottaisi myönteiset vaikutuksensa järven fysikaalis-kemiallisiin, biologisiin ja ekologisiin ominaisuuksiin helposti. Eri hapetustekniikoiden soveltuvuus ja kustannustehokkuus Vuonisjärvelle kannattaa siten selvittää. 4 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

30 RAPORTTI Vuonisjärven kalastorakenteen tutkimus syksyllä 0 Alkusanat Vuonisjärven kalastorakenteen tutkimus tehtiin syksyllä 0. Tutkimuksen kenttätöihin osallistuivat työtä ohjanneen ja sitä tehneen Tarmo Tossavaisen lisäksi Karelia-ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian insinööriopiskelijat Veikko Korhonen, Atte Varis, Anne Mutanen, Harri Lehikoinen, Tero Voutilainen, Lassi Puurunen, Esa-Pekka Pirhonen ja Jaakko Lavonen. Tämän raportin laadinnasta vastasivat Veikko Korhonen, Tarmo Tossavainen ja Atte Varis. Vuonisjärven ranta-asukkaat Erkki Mäkelä ja Matti Turunen lainasivat meille soutuveneitään koekalastuksen kenttätöissä ja auttoivat myös runsaan koekalastussaaliin irrottelussa. Erkki Mäkelä tarjosi myös talonsa pihan tutkimustemme tukikohdaksi. Molemmille isännille tahdomme lausua suurkiitokset oleellisesta ja välttämättömästä avusta työllemme! 6 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 7

31 Johdanto: ohjeistus verkkokoekalastusten käyttöön kalataloustarkkailuissa Kuva. Näkymä Vuonisjärven kaakkoispäähän (Välijoen edusta, Saunalahti). Kuva: Veikko Korhonen, Karelia-ammattikorkeakoulu. Verkkokoekalastusta voidaan käyttää kalakannan suhteellisen koon, kalayhteisön rakenteen, lajien runsaussuhteiden ja populaatiorakenteen muutosten arvioinnissa. Kalataloustarkkailussa verkkokoekalastuksen tarkoituksena on useimmiten arvioida rehevöittävän kuormituksen pitkäaikaisvaikutuksia kalastoon. Lisäksi verkkokoekalastuksella saadaan näytteitä esimerkiksi kalapopulaation ikärakenteen, kalojen kasvun, ravinnon tai vierasainejäämien tutkimiseksi. Järvialueiden verkkokoekalastuksissa Nordic-verkkojen käyttö syvyysvyöhykkeittäin ositetun satunnaisotannan periaattein on eurooppalainen standardi, jota käytetään myös EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämissä verkkokoekalastuksissa järvillä.. YLEISET PERIAATTEET KOEKALASTUSPAIKKOJEN VALINNASSA Verkkokoekalastukset tehdään kesäkerrostuneisuuden aikana, heinäkuun alun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana. Silloin olosuhteet ja kalojen käyttäytyminen ovat mahdollisimman vakaita. Pyyntiajaksi suositellaan verkkojen laskua illan suussa ja nostoa seuraavana aamuna, jolloin pyyntiajaksi tulee noin tuntia. Erillisiä pyyntikertoja on hyvä olla vähintään kolme, ja kalastus kannattaa jakaa useammalle viikolle, jotta sääolosuhteiden vaikutus verkkosaaliisiin tasaantuu. 8 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 9

32 . VERKKOKOEKALASTUKSET JÄRVILLÄ Koekalastuksissa käytettävä Nordic-verkko on yleiskatsausverkko. Sen koko on, m x 0 m, jossa samassa verkossa on, metrin pituisina kaistaleina eri solmuväliä (; 6,; 8; ;,;,; 9,; 4; 9; ; 4 ja mm) verkon suunnittelun yhteydessä satunnaistetussa järjestyksessä (kuva ). Solmuvälit kasvavat kertoimen, mukaan, tällä pyritään siihen, että verkon pyydystystehokkuus säilyisi mahdollisimman samana erikokoisille kaloille. Tarvittava pyyntivuorokausien määrä riippuu tutkittavan vesialueen pinta-alasta ja syvyyssuhteista (taulukko ).. NÄYTTEENOTON SATUNNAISTAMINEN Tarkkailussa käytettävien pyyntipaikkojen valinta tehdään satunnaisotannalla. Kerran tehdyn satunnaistamisen jälkeen on usein perusteltua käyttää myöhempinä seurantajaksoina samoja pyyntipaikkoja. Satunnaisotantaan perustuva pyyntipaikkojen valinta lisää aineistojen vertailukelpoisuutta ja pienentää systemaattisten virheiden (esim. valitaan hyvät apajapaikat) riskiä. Tarkkailun kohteeksi valittavan alueen kartta jaetaan ruutuihin (vähintään 0 m x 0 m), jotka numeroidaan ja ruuduista arvotaan verkkopaikat. Kuhunkin paikkaan lasketaan yksi yleiskatsausverkko tai eri syvyyksillä olevien verkkojen jata. Samaa verkkopaikkaa ei käytetä peräkkäisinä pyyntikertoina eikä verkkoja sijoiteta vierekkäisiin ruutuihin. Taulukko. Tarvittava verkkoöiden kokonaismäärä järven pinta-alan ja syvyysvyöhykkeiden määrän mukaan. Jos järvessä on vain yksi syvyysvyöhyke (< m), ohjeelliset verkkomäärät löytyvät sarakkeesta I, kahden syvyysvyöhykkeen (< ja - m) järvelle sarakkeesta II, kolmen syvyysvyöhykkeen järvelle (<, - ja -0 m) sarakkeesta III ja neljän vyöhykkeen järvelle sarakkeesta IV (<, -, -0 ja > 0 m). Verkkomäärän jakaminen eri syvyysvyöhykkeille tehdään syvyysvyöhykkeiden pinta-alojen mukaan. Kussakin ositteessa (esim. syvyysvyöhykkeen - m pintaverkot) verkkoöitä pitäisi kuitenkin tulla vähintään. Ha I II III IV < > Järven kokonaispyyntiponnistus eli verkkoöiden määrä jaetaan eri syvyysvyöhykkeille. Näin saavutetaan kattava otanta ja verkkosaaliin suurta satunnaisvaihtelua saadaan pienennettyä. Pyyntiponnistus kohdistetaan eri syvyysvyöhykkeille niiden pinta-alojen mukaisessa suhteessa:» Matalaan veteen (< m) lasketaan vain pohjaverkkoja» - metriä syvään veteen lasketaan pohjaverkkojen lisäksi sama määrä pintaverkkoja. Tarvittaessa tässä voi käyttää myös tarkempaa syvyysvyöhykejakoa, eli -6 metriä ja 6- metriä.» -0 m syviin paikkoihin lasketaan sama määrä pohja-, pinta- ja välivesiverkkoja. (4) Yli 0 m syviin paikkoihin voidaan laskea pohja- ja pintaverkkojen lisäksi kahdet välivesiverkot (6m ja m syvyyteen). Hapettomiin vesikerroksiin verkkoja ei lasketa. Kuva. Nordic-yleiskatsausverkon rakenne ja syvyysvyöhykkeittäin ositetun satunnaisotannan periaate. Kalastamalla vähintään kolme kertaa ei-peräkkäisinä päivinä, voidaan tasoittaa säätekijöistä johtuvaa vaihtelua aineistossa. 60 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 6

33 Tutkimusalue, aineisto ja menetelmät Vuonisjärven kalastorakennetta selvitettiin Nordic-yleiskatsausverkoilla Pyyntiponnistuksia (verkkoöitä) kertyi yhteensä 0. Se on riittävä määrä luotettavan tuloksen saamiseksi Vuonisjärven kokoisen järven kalastorakenteesta. Pyyntiajaksi tuli noin 6 tuntia. Kaikki verkot laskettiin pohjaan järven mataluudesta johtuen. Verkkojen paikat valittiin satunnaisesti niille järven alueille, joissa koekalastusta oli ylipäätään riittävän syvyyden vuoksi mahdollista suorittaa. Koekalastuksessa saaduista kaloista kirjattiin ylös verkkokohtaisesti kalojen kappalemäärät ja painot kalalajeittain. Jokaisesta kalalajista otettiin myös satunnainen otos, joista kirjattiin massa ja pituus sekä otettiin suomunäytteet iänmääritystä varten. Kalojen iät määritettiin tutkimalla preparoitua suomunäytettä mikrolukulaitteella. Kuva. Vuonisjärven koekalastusverkkojen(-0) sijainti Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 6

34 Tulokset ja niiden tarkastelu Kuva 4. Karelia-ammattikorkeakoulun insinööriopiskelija Harri Lehikoinen punnitsee Vuonisjärvestä Nordic-verkolla saatua haukea syyskuussa 0. Työn sujumista valvoo insinööriopiskelija Anne Mutanen. Kuva. Karelia-ammattikorkeakoulun insinööriopiskelija Veikko Korhonen irroittelee Vuonisjärven saalista Nordickoekalastusverkosta syyskuussa 0. Kuva: Atte Varis. Taulukko. Vuonisjärven kalastotutkimuksen kokonaissaalis Kokonaispyyntiponnistus Nordic-yleiskatsausverkoilla oli 0 verkkoyötä. Kalalaji Ei-petokalat Petokalat kg kg Ahven (Perca fluviatilis) 87,0 94,96 Särki (Rutilus rutilus) 964 9, lahna (Abramis brama) 8 6, hauki (Esox lucius) 8 4,87 kiiski (Gymnocephalus cernuus) 0,8.... yhteensä 68 0,4 6,8 yhteensä kokonaissaalis oli 784 (47,9 kg). Keskimääräinen yksikkösaalis,6 kg. Petokalojen osuus kokonaissaaliin kappalemäärästä oli,7 % ja massasta,6 %. Kuva 6. Karelia-ammattikorkeakoulun insinööriopiskelijat Atte Varis (vas.) ja Esa-Pekka Pirhonen taltioivat suomunäytteitä Vuonisjärven koekalastuksen saaliskaloista syksyllä Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 6

35 . LAJIKOOSTUMUSTA JA MONIMUOTOISUUTTA KUVAAVAT MUUTTUJAT Järven pinta-alalla ja tilavuudella on oleellinen merkitys järvien kalalajimääriin. Pienempien järvien lajimäärä jääkin yleensä - 8 kalalajiin, isojen järvien lajiluvun ollessa lähes 0. Suomen kalalajisto voidaan lajien yhteisesiintymisten perusteella jakaa viiteen ekosysteemiekologiseen ryhmään (Tammi, Rask, Olin 006). Järvityyppiä ja kalaston esiintyvyyttä kuvaavat pääryhmät voidaan erotella seuraavasti:. rehevyyden ilmentäjät: pasuri, sorva, lahna, ruutana, suutari. yleislajit: ahven, hauki, särki, kiiski ja made. pohjoiset lohikalat: harjus, nieriä, taimen, siika ym. 4. pelagiset siikakalat: muikku, siika. tuottoisien vesien kalat: kuha, kuore, salakka Vuonisjärvestä havaitut kalalajit ovat lahnaa lukuun ottamatta yleisesti Suomessa esiintyviä yleiskalalajeja, joilla on vähäinen merkitys järvityyppejä erottelevana tekijänä. Lahnat viihtyvät luonnostaan sameissa ja rehevissä järvissä. Biomassan mediaani vertailtavissa, ts. keskimääräisen karuissa ja karuhkoissa järvissä oli 0,9 kg, kun taas vastaava luku kuormitetuissa järvissä oli,94 kg. Kalojen kappalemäärät olivat vastaavasti 7 ja 8 kalayksilöä. Vuonisjärven koekalastuksen biomassan keskiarvo oli,6 kg ja mediaani,0 kg. Keskimääräisessä Vuonisjärven yksikkösaaliissa oli 44 kalayksilöä; aineiston mediaani oli 40 kalaa. Tulosten perusteella Vuonisjärvi on selkeästi rehevöitynyt järviekosysteemi. Tämä tiedetään vakuuttavasti myös vedenlaadun, kuormituksen, pohjasedimentin ja makrofyytti- sekä pohjaeläintutkimusten tulosten perusteella.. SÄRKIKALOJEN OSUUS Vuonisjärven koekalastuksen särkisaaliin biomassan osuus kokonaissaaliista indikoi rehevöitymisen keskeisintä seurausvaikutusta. Vertailussa on käytetty pääasiassa eteläisen Suomen järviä, jolloin pohjoisuus (kuten Tunturi-Lapin järvet) ei ole särkien määrää rajoittavana tekijänä. Särkikalojen osuus yksilömäärästä %. BIOMASSA JA YKSILÖMÄÄRÄ Vesistön kalojen biomassaan vaikuttaa järven ravinnetalous ja esimerkiksi morfologiset tekijät, kuten syvyys. Rehevöityminen tiettyyn pisteeseen saakka lisää tiettyjen kalojen esiintymistä ja kasvattaa biomassaa, sekä yksilömäärää. Rehevöityneissä järvissä biomassa ja yksilömäärä voi olla noin - kertaa suurempi kuin suhteellisen karuissa järvissä (Tammi, Rask, Olin 006). 0.00% 0.00% 0.00% Vertailu Kuormitettu Vuonisjärvi Yksikkösaalis (massa, g) Vertailu Kuormitettu Vuonisjärvi Kuva 8. Särkikalojen yksilömäärän osuus kalojen kokonaismäärästä keskimääräisen karuissa ja lievästi rehevissä järvissä (eli vertailujärvissä), kuormitetuissa järvissä ja Vuonisjärvessä. Yksikkösaalis (kalojen määrä, ) Vertailu Kuormitettu Vuonisjärvi Särkikaloista Vuonisjärvessä esiintyi lahnaa ja särkeä. Määrällisesti varsinkin pienikokoinen särki oli yleisin saaliskala verkossa. Särkiä ja lahnoja oli yhteensä 9 kappaletta (noin 78 % kokonaissaaliista); pyydettyjen kalojen kokonaismäärä oli 784 kappaletta. Särkikalojen yksilömääriä tarkastelemalla voidaan saada parempi kuva järven tilasta kuin biomassaosuuksia tarkastelemalla (Tammi, Rask, Olin 006). Mitä rehevämpi järvi kyseessä on, sitä pienemmäksi biomassaosuus jää kun yksikkösaalismäärän kasvaessa. Kuva 7. Yksikkösaaliin massa ja kappalemäärä keskimääräisen karuissa ja lievästi rehevissä vertailujärvissä, kuormitetuissa järvissä ja Vuonisjärvessä. 66 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 67

36 Särkikalojen biomassaosuus, % y= x R = Särkikalojen biomassaosuus, % y= x R = kokonaissaaliista. Ainakin hoitokalastus, ilmeisen tiheän särkikalakannan tehopyynti, olisi hyvä työkalu Vuonisjärven kunnostuksessa. Yleisen tietämyksen perusteella se tehostaisi ravinteiden kiertoa, vähentäisi kalojen aiheuttamaa bioturbaatiota, kohentaisi eläinplanktonpopulaatioita ja vedenlaatua Vuonisjärvessä. Vaikean pohjan liettyneisyyden ja siten sisäkuormitteisuuden vuoksi kaikki järkevät, oikeansuuntaiset ja kustannustehokkaat menetelmät Vuonisjärven tilan kohentamiseksi ovat tärkeitä. Tämä kalastonhoito on yksi niistä. Yksikkösaalis, g Yksikkösaalis, g Kuva 9.Yksikkösaaliin ja särkikalojen biomassaosuuden (%) välinen suhde karuissa ja lievästi rehevissä vertailujärvissä (vasen) sekä kuormitetuissa järvissä (oikea) (RKTL: Kala- ja riistaraportteja nro 8)..4 KALOJEN KOKO JA IKÄRAKENNE Kalojen koko yleensä pienenee rehevöitymisen seurauksena, varsinkin tiheässä kalakannassa. Särkien lisääntymispotentiaali kasvaa myös tiheässä kannassa ja rehevöitymisen seurauksena. Kasvunopeuden luonnehdinta Kuva. Vuonisjärven koekalastussaalis viidellä Nordic-verkolla, yhteensä kg. Kuva: Veikko Korhonen. Hyvä Kohtalainen Särki Lahna Ahven Hauki Kiiski Kuva. Vuonisjärven syksyn 0 koekalastussaaliista tutkittujen kalayksilöiden keskimääräisen kasvunopeuden arviointi. Ks. myös Liite.. PETOKALOJEN JA SAALISKALOJEN SUHDE Petokalojen (hauki ja yli cm:n ahven) osuus kokonaissaaliin kappalemäärästä oli,7 % js massasta,6 %. Kun järvessä on petokaloja vähintään %, voidaan kalastorakenteen arvioida olevan terveellä pohjalla (Partanen 0). Tämä vaatimus täyttyy Vuonisjärven petokalojen biomassan osalta, mutta niiden kappalemäärä on suhteellinen vähäinen Kuva. Vuonisjärven koekalastuksen pulleita ahvenia syyskuussa Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 69

37 RAPORTTI Vuonisjärven vesi- ja rantamakrofyyttitutkimus syyskuussa 0. Alkusanat Vuonisjärven vesi- ja rantamakrofyyttejä tutkittiin syyskuun alkupuolella 0. Tutkimuksen tekivät Karelia-ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian insinööriopiskelijat Anne Mutanen, Harri Lehikoinen, Jaakko Lavonen, Esa-Pekka Pirhonen, Tero Voutilainen, Lassi Puurunen, Atte Varis sekä työtä ohjanneet ja sitä myös tehneet opettajat Tarmo Tossavainen ja Jari Spoof. Anne Mutanen, Harri Lehikoinen ja Jaakko Lavonen ovat valtaosin vastanneet tämän raportin laadinnasta. Kasvillisuuskartoitus olisi yleisesti tehtävä viimeistään elokuun lopulla, koska syksyn alkaessa kasvit alkavat taantua. Ajankohta oli nyt sidottu Karelia-ammattikorkeakoulun opetuksen ajoitukseen, ja tutkimuksen kenttätyöt oli tehtävä sen mukaisesti. Alkusyksy 0 oli kuitenkin onneksi lämmin ja tuulioloiltaan kohtalaisen leppeä, joten makrofyyttitutkimus onnistui varsin tyydyttävästi. Vuonisjärveläisten Erkki Mäkelän ja Matti Turusen soutuveneet olivat korvaamattomia tutkimustyöllemme. Venekaluston lainauksesta tahdomme lausua heille suuret kiitokset. 70 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 7

38 Johdanto Tutkimusalue, aineisto ja menetelmät Karelia-ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian koulutusohjelman opiskelijaryhmä BIYNSL teki Lieksan Vuonisjärvellä kasvillisuuskartoituksen syyskuussa 0. Opiskelijat jaettiin pienryhmiin, joiden tehtävänä oli selvittää Vuonisjärven ranta- ja vesikasvillisuus niin sanottua linjakartoitusta hyödyntäen. Ryhmien tehtävänä oli valita itselleen kartalle ennalta määritellyt kasvillisuuslinjat, ja tunnistaa näiltä mahdollisimman edustavilta paikoilta järven makrofyyttikasvillisuus. Tämä raportti käsittelee Vuonisjärven kaikkien seitsemän kasvillisuuslinjan tuloksia. Vuonisjärvellä tehtiin kasvillisuuskartoitusta useampana päivänä. Kasvillisuuslinjat kartoitettiin.09., ja Pääasiallisesti kasvillisuuskartoitus suoritetaan elokuun alun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana, jolloin kasvit ovat vielä elinvoimaisia ja siis helposti tunnistettavia. Nyt osa kasveista oli alkanut jo nuutua, eivätkä nämä yksilöt olisi olleet tunnistettavia ilman kokeneen kasviasiantuntijan apua. Kasvillisuuskartoitukseen kuuluu myös tunnistettujen lajien indikaattoriarvon selvittäminen ja siten järven rehevyystason arviointi ja luokittelukin kasvillisuuden perusteella. Vuonisjärven pohjoisosan kolme linjaa sijaitsevat alueilla, joiden läheisyydessä harjoitetaan laajalti maataloutta. Tämä ilmeni myös alueiden kasvillisuudessa. Myös järven eteläosassa tehtiin vastaavia havaintoja. Siten vesi- ja rantamakrofyytit ovat arvokkaita veden laadun ja laajemminkin koko vesistön tilan ilmentäjiä. Lieksan Vuonisjärvi sijaitsee kilometriä Lieksan keskustaajamasta etelään. Järvi kuuluu Vuoksen vesistöön, ja järven lasku-uomana toimii Ruunapuro, joka laskee Pieliseen. Vuonisjärven pinta-ala on 0,647 km, maksimisyvyys, m, keskisyvyys, m ja tilavuus m. (Järviwiki 0.) Linjakartoitusmenetelmällä kasvillisuus selvitetään rantaa kohden kohtisuoralta linjalta tulvavesirajasta alkaen kasvillisuuden ulkoreunaan saakka. Linjakartoituksessa työn ajaksi linja merkitään maastoon alku- ja loppupisteisiin työnnettyjen riukujen väliin pingotetulla narulla, minkä jälkeen linjan alku- ja loppupisteen koordinaatit taltioidaan satelliittipaikanninlaitteella. Kasvillisuutta tutkitaan rantavyöhykkeellä yhden neliömetrin ( m²) ja vedessä 0, m² kokoisen kehikon avulla. Jokaiselta näytealalta kirjataan kenttälomakkeisiin (liite 4) kasvilajit ylös ja arvioidaan niiden runsaus kappalemäärinä ja/tai peittävyysprosenttina. Vesialueella veden syvyys määritetään luotinarun avulla jokaiselta ruudulta. Pohjakasvillisuutta selvitetään veneestä erilaisilla haroilla ja haravilla pohjaa raapimalla. Kerättyjen tietojen avulla voidaan arvioida kunkin lajin yleisyys linjalla sekä kasvuston peittävyys. Menetelmä on hidas, mutta tuottaa paljon käyttökelpoista tietoa järven kasvillisuudesta sekä myös järven veden laadusta. 7 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 7

39 Saunalahden kartoituslinja () oli noin 0 metriä pitkä (taulukko, liite 4). Linja sijaitsi järven eteläpäädyssä. Linjan lähistöllä on viljelysmaata ja metsää. Runsaimpina lajeina linjalla olivat rantapalpakko, ulpukka ja. Hölkän kartoituslinja () oli noin metriä pitkä (taulukko, liite 4). Linja sijaitsi järven lounasrannalla. Hölkän ympäristössä on jyrkkärinteinen metsikkö. Linjalla esiintyi muun muassa okarahkasammalta, rantapalpakkoa ja tta. Pitkälahden kartoituslinja (4) oli noin 7 metriä pitkä (taulukko, liite 4), ja linjalla oli huomattavan paljon eri lajeja. Linjan ympäristö koostuu lähinnä havupuuvaltaisesta metsästä. Linjalla kasvaa kosteiden kasvupaikkojen kasvillisuutta, kuten erilaisia sammalia ja suohorsmaa. Linjan kasvillisuus jatkuu pitkälle vesialueen puolelle, joka ilmentää lahden mataluutta. Alueella tavattiin myös myrkkykeisoa. Kuva. Rantakasvillisuuden kartoituksessa käytettävä kasvillisuuskartoituskehikko, ala,0 m. Kuva: Jaakko Lavonen. Satelliittipaikannusten (GPS) ansiosta tutkimukset voidaan toistaa samoilla paikoilla vuosienkin kuluttua, joten menetelmä sopii hyvin kasvillisuusmuutosten seurantoihin. Menetelmän huonona puolena on se, että linjojen kattaman koko järven pinta-alaan verrattuna suhteellisen pienen tutkittavan alan johdosta harvinaisia lajeja voi jäädä löytymättä. Siten on aina pyrittävä tekemään edes ylimalkainen linjojen välisten alueiden kartoitus kiertämällä veneellä (tai esim. kanootilla) järvi mahdollisimman lähellä rantaviivaa. Katinhännän kartoituslinja () oli noin 60 metriä pitkä (taulukko, liite 4), ja linja sijaitsi massiivisessa rantaluhteikossa. Lähellä rantaa sijaitsee iso maatila ja laajat peltoalueet. Kasvikartoituslinjan alkupiste alkoi uomasta, joka kulkee leveänä läheisten peltojen poikki. Uoma ei ole havaittavissa luhteikossa, toisin kuin karttaan on merkitty. Kasvillisuusalueella on runsaasti kostean paikan kasveja, kuten myrkkykeisoa. Linjan loppupuolella kasvillisuus muodostaa kelluvan lautan, jolla kasvaa muun muassa vehkaa, a ja järviruokoa. Alapäänlahden kartoituslinja (6) oli noin 0 metriä pitkä (taulukko, liite 4). Linja sijaitsi Vuonisjärven pohjoispäässä, lähellä järven lasku-uomaa Ruunapuroa. Linjan alkupäässä on melkein rantaan saakka ylettyvä pelto ja pellon reunoilla metsää. Kauempana sijaitsee maatila, rannassa on saunamökki. Linjan paju- ja koivuvaltaisessa tulvarajassa oli äskettäin tehty risusavottaa. Muutoin linjalla kasvaa runsas järviruovikko. Lahdessa kasvaa tasaisesti kaikkialla kasvillisuutta, minkä vuoksi linjan loppupiste valittiin lähinnä mielivaltaisesti.. VESI- JA RANTAMAKROFYYTTIEN KARTOITUSLINJAT Vuonisjärvelle määritettiin seitsemän eri kasvikartoituslinjaa. Linjat on sijoitettu eri puolille järveä mahdollisimman edustaville paikoille. Saunaniemen kartoituslinja () oli noin 4 metriä pitkä (taulukko, liite 4). Linja sijaitsi Vuonisjärven kaakkoispuolella. Alueen ympäristössä on viljelysmaata ja myös metsätalousmaata. Linja sijaitsi keskellä runsasta kasvillisuutta, ja lisäksi rantaluhteikon halki kulkee Vuonisjärven suurimman osavaluma-alueen lasku-uoma, Verkkojoki. Luhta-alueella kasvaa runsaasti muun muassa pikkulimaskaa, järviruokoa ja vehkaa. 74 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 7

40 Määttälänvaaran kartoituslinja (7) oli noin kuuden metrin pituinen (taulukko, liite 4). Alueen ympäristössä on metsää, joka kasvaa jyrkähköllä rinteellä. Valtalajeina linjalla olivat järviruoko, ja ulpukka. Kuva. Kasvikartoituslinja 6 (Alapäänlahti) syyskuussa 0. Kuva: Jaakko Lavonen, Karelia-ammattikorkeakoulu. Taulukko. Vuonisjärven vesi- ja rantamakrofyyttien kartoituslinjojen alku- ja loppupisteen koordinaatit ja linjojen pituudet syyskuussa 0. Linja Alkupisteen koordinaatit (± -4 m) Loppupisteen koordinaatit (± -4 m) Linjan pituus (m) Saunaniemi () 6698/ / Saunalahti () 66704/ / Hölkkä () 66/ /70078 Pitkälahti (4) 60/ / Kuva. Vuonisjärven vesi- ja rantamakrofyyttien kartoituslinjat -7 (-----) syyskuussa 0. Maanmittauslaitos. Katinhäntä () 699/ / Alapäänlahti (6) 699/ / Määttälänvaara (7) 660/ / Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 77

41 Laji Esiintymisprosentti (%) Laji Esiintymis-prosentti (%) nokkonen 0,6 takiainen 0, hevonhierakka 0, maitohorsma 0, rantanenä 0, osmankäämi 0,6 Tulokset ja niiden tarkastelu uistinvita 7,7 rantapalpakko 44, suo-orvokki 0, rantakuirisammal, suohorsma, kelluskeiholehti 0,9 siimapalpakko, ratamosarpio, ahvenvita 0, kynsisammal 0,9 ranta-alpi 4, seinäsammal 0,. LINJOILLA ESIINTYNEET KASVILAJIT sorsansammal 0, Kasvikartoituslinjojen näyteruutujen yhteismäärä oli 687 ruutua. Yhteensä kasvilajeja oli. Runsaimpana esiintyneet lajit olivat ulpukka (,8 %), rantapalpakko (44, %), pikkulimaska (, %) sekä (9,8 %) (taulukko ). Taulukko. Vuonisjärven vesi- ja rantamakrofyyttien kartoituslinjoilla havaitut kasvilajit ja niiden suhteellinen esiintyminen kaikilla tutkituilla tutkimusruuduilla syyskuussa 0. Laji Esiintymisprosentti (%) Laji Esiintymis-prosentti (%) paju,9 peltokorte 0, okarahkasammal,7 järviruoko,6 koivu 0, rantamatara, metsäalvejuuri 0,4 vehka 8, Kurjenjalka Vehka Myrkkykeiso Kuvat: Harri Lehikoinen, Vuonisjärven ranta-alueella syyskuussa 0.,4 pikkulimaska, ulpukka,8 9,8 9,4 korpikastikka, mesiangervo 0,9 myrkkykeiso,6 78 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 79

42 . LAJIEN INDIKAATTORIARVOT Taulukossa on esitetty Vuonisjärven ranta- ja vesialueelta havaitut indikaattorilajit vaateliaisuustasoineen. Taulukko. Vuonisjärven vesi- ja rantamakrofyyttikartoituksen linjoilla syyskuussa 0 esiintyneet indikaattorilajit ja lajien vaateliaisuustasot. (m = mesotrofia, e = eutrofia, i = ravinteisuudesta riippumaton laji). Laji Elomuoto Indikaattoriarvo Veden likaantuneisuusluokka 4 Yhteenveto ja johtopäätökset pikkulimaska irtokellujat m e Voimakkaasti likaantunut likaantunut ahvenvita uposlehtiset i Voimakkaasti likaantunut likaantunut, luonnontilainen ulpukka kelluslehtiset i Lievästi likaantunut - häiriintynyt uistinvita kelluslehtiset i Voimakkaasti likaantunut - likaantunut kelluskeiholehti kelluslehtiset m e Voimakkaasti likaantunut - likaantunut siimapalpakko kelluslehtiset m - ilmaversoiset i Lievästi häiriintynyt - luonnontilainen ratamosarpio ilmaversoiset m e Lievästi likaantunut - häiriintynyt järviruoko ilmaversoiset i Lievästi likaantunut leveäosmankäämi ilmaversoiset m e Voimakkaasti likaantunut - likaantunut rantapalpakko ilmaversoiset m e - muita rantakasveja i - myrkkykeiso muita rantakasveja m - Linjalla esiintyi mesotrofiaa ja eutrofiaa ilmentäviä lajeja, kuten pikkulimaskaa, ulpukkaa, sorsansammalta, myrkkykeisoa ja rantapalpakkoa. Linjalla puolestaan tavattiin lajit myrkkykeiso ja rantapalpakko, jotka viihtyvät mesotrofisissa ja eutrofisissa vesissä. Linjalta havaittiin mesotrofiaa ja eutrofiaa ilmentävää rantapalpakkoa. Kasvillisuuskartoituksen mukaisesti linjan 4 kasveista esimerkiksi siimapalpakko ja myrkkykeiso ovat mesotrofian indikaattoreita. Linjan 4 kasveista kelluskeiholehti, rantapalpakko, pikkulimaska ja ratamosarpio ovat mesotrofian lisäksi myös eutrofiaa ilmentäviä lajeja. Myös linjoilta ja 6 löytyi rehevöitymistä ilmentäviä lajeja, kuten meso- ja eutrofiaa ilmentävää pikkulimaskaa. Linjalta löytyi myös leveäosmankäämiä ja rantapalpakkoa, jotka ovat meso- ja eutrofian indikaattoreita. Vesi- ja rantakasvien kartoituksen tulosten perusteella Vuonisjärven rehevyystaso vaihtelee mesotrofisesta eutrofiseen. Vedenlaadun, pohjaeläimistön ja kalastorakenteen sekä pohjasedimentin tutkimustulokset tukevat selkeästi tätä havaintoa. rantamatara muita rantakasveja - - muita rantakasveja i Lievästi likaantunut - häiriintynyt vehka muita rantakasveja i - sorsansammal irtokellujat e - 80 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 8

43 Lähteitä ja muita aiheeseen liittyviä julkaisuja Frisk, T Järvien fosforimallit. Helsinki: Vesihallituksen tiedotus nro 46. Frisk, T Development of mass balance models for lakes. Helsinki: National Board of Waters and the Environment. Heiskanen, T., Kempas, A., Räsänen, R. & Tossavainen. T Polvijärven kalastorakenteen tutkimus syksyllä AY604kalastotutkimusAYNS07jaTaTo008.pdf Hyvärinen, J. 0. Lieksan Vuonisjärven limnologiset tutkimukset ja alustava kunnostussuunnitelma. Opinnäytetyö. Karelia-ammattikorkeakoulu, ympäristöteknologian koulutusohjelma. 44 s. Puustinen, M., Koskiaho, J., Jormola, J., Järvenpää, L., Karhunen, A., Mikkola-Roos, M., Pitkänen, J., Riihimäki, J., Svensberg, M., & Vikberg, P Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus. RKTL. Ohjeistus verkkokoekalastusten käyttöön kalataloustarkkailuissa. fi/www/uploads/images/kala/ymparisto/vpdohjeet.pdf Tammi, J., Rask, M. & Olin, M Kalayhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Alustavan luokittelujärjestelmän perusteet. Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kala- ja riistaraportteja nro 8. www/uploads/pdf/rp8_verkko.pdf Tossavainen, T. 0. Kolin Purnulammen limnologinen tila vuonna 0 kunnostussuunnittelun lähtökohdaksi. Joensuu: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja C:. Vollenweider, R. A. & Dillon, P. J The application of the phosphorus loading concept to eutrophication research. Canada Centre for Inland Waters. Järviwiki. 0. Vuonisjärvi. Kortelainen, P., Finer, L., Mattson, T., Ahtiainen, M., Sallantaus, T., Kubin, E. ja Saukkonen, S. 00. Luonnonhuuhtoutuma metsäisiltä valuma-alueilta. Teoksessa: Finer, L., Lauren, A. ja Karvinen, L. (toim.), 00. Ajankohtaista metsätalouden ympäristökuormituksesta tutkimustietoa ja työkaluja seminaari Kolin Luontokeskus Ukko Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 886, Joensuun tutkimuskeskus, 7-. Lappalainen, K. M Matemaattisia apukeinoja vesistötutkimuksen tulosten käsittelyyn. Julkaisussa: Lehmusluoto, P. O. (toim.) Fysikaaliset ja kemialliset analyysimenetelmät. Vesi- ja kalatalousmiehet ry., 7-. Lappalainen, K. M., Niemi, J. & Kinnunen, K A phosphorus retention model and its application to Lake Päijänne. In: Publications of the Water Research Institute, National Board of Waters, Finland, No. 4, p Maanmittauslaitos. 0. Kansalaisen karttapaikka. kansalaisen.karttapaikka.fi. Partanen, J. 0. Koekalastus seitsemällä Tammelan järvellä. Kuopio: FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. vesiensuojelu/hankkeet/jarvetjakalat/tammelan%0koekalastus%0raportti_7jarvea.pdf. 8 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 8

44 Liitteet LIITE. Lieksan Vuonisjärven pohjaeläinhavainnot havaintopaikoittain Hav. Paikka Chironomidae Tanypodinae Asellus aquaticus Anodonta cygnea Acari Pontoporeia affinis Gammarus sp. Ephemeroptera Odonata Oligochaeta Planorbis sp. Tipulidae Ceratopogonidae Yht Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 8

45 LIITE. Vuonisjärven koekalastuksen Nordic-tutkimusverkkojen sijainti LIITE. Syksyn 0 Vuonisjärven kalastotutkimuksen eräiden kalayksilöiden iänmääritykset sekä arviot kasvunopeudesta. Verkon nro. Verkkopaikan sijainnin luonnehdinta Pyyntiajankohta I koordinaatti (YKJ) P koordinaatti (YKJ) syvyys (m) Ikämääritykset ovat tarkistamattomia. Kaikki näytteet ovat preparoituina tallessa mahdollista myöhempää tarkastelua varten. Pitkälahden syvännealue ,6 Määttälänvaaran- Vinkaran edusta ,7 syvännealue , 4 Saunaniemen edusta ,4 Määttälänvaaran kaakkoiskulma (Mäkelä) , 6 syvännealueen penkka Luvehniemen-Keskusluodon väli ,7 8 aivan keskellä järveä ,7 9 Saunalahti ,4 Saunaniemen edusta , syvännealue (reuna) ,7 Ahven Näytteen oma nro pyynti pvm pituus (cm) massa (g) ikä arv.kasvunopeus , hyvä kohtalainen , hyvä hyvä 9.9, + hyvä , 80 +?? ?? hyvä ?? Määttälänvaaran luoteiskulman edusta , ?? Hölkän tilan edusta, läntinen Saunalahti , 9.9., 60 7+?? 4 Saunalahti , Välijoen edustan lahti ,4 6 syvännealue , Kiiski Näytteen oma nro pyynti pvm pituus (cm) massa (g) ikä arv.kasvunopeus 7 keskellä järveä syvänteen lounaispuolella 8 melko keskellä järveä syvänteen eteläpuoli , , hyvä hyvä hyvä 9 syvänteen kaakkoispuolella ,.. + hyvä 0 syvänteen kaakkoispuolella ,9 86 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 87

46 Hauki Näytteen oma nro pyynti pvm pituus (cm) massa (g) ikä arv.kasvunopeus kohtalainen huono puuttuu + kohtalainen LIITE 4. Vuonisjärven vesi- ja rantamakrofyyttikartoituksen yksityiskohtaiset tiedot, syyskuu 0. Vesialue, linjan sijaintipaikan kuvaus: Vuonisjärvi Vuonisjärvi, kartoituslinjan numero: Kasvillisuuskartoituksen tekijät ja kartoituksen pvm: Lassi Puurunen, Atte Varis ja Esa-Pekka Pirhonen Linjan alkupisteen koordinaatit: 6698/70074 ± m Linjan loppupisteen koordinaatit: 6689/70076 ± 4 m Linjan kokonaispituus: 4 m , puuttuu + kohtalainen Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) tutkimatta.. 80 tutkimatta tutkimatta.ruutu 0,0 0 Järviruoko Järvikorte Vehka Korpikastikka Paju Lahna Näytteen oma nro pyynti pvm pituus (cm) massa (g) ikä arv.kasvunopeus.ruutu 0 Järviruoko Järvikorte Vehka Korpikastikka Paju , + hyvä hyvä.ruutu 0 Järviruoko Järvikorte Vehka Korpikastikka Paju kohtalainen , kohtalainen 9.9., 90 + kohtalainen 4.ruutu 0 Järviruoko Järvikorte Vehka Korpikastikka Paju puuttuu 7+ hyvä Särki.ruutu 0 Järviruoko Järvikorte Vehka Korpikastikka Paju Näytteen oma nro pyynti pvm pituus (cm) massa (g) ikä arv.kasvunopeus kohtalainen kohtalainen 6.ruutu(,m) 0 Kurjenjalka Ranta-alpi Korpikastikka 7-.ruutu ( ruutua) 0 Kurjenjalka Ranta-alpi Korpikastikka huono , 9+ kohtalainen , 6+ kohtalainen.ruutu(0,m) 0 Järviruoko Järvikorte Kurjenjalka Vehka Korpikastikka Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 89

47 Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%).ruutu 0 Järviruoko Järvikorte Kurjenjalka Vehka Korpikastikka ruutu(48,7m) Järvikorte Uistinvita Pullosara Ulpukka Kurjenjalka Pikkulimaska 4.ruutu 0 Järviruoko Järvikorte Kurjenjalka Vehka Korpikastikka.ruutu 0 Järviruoko Järvikorte Kurjenjalka Vehka Korpikastikka ruutu-87.ruutu(7 ruutua) Järvikorte Uistinvita Pullosara Ulpukka Kurjenjalka Pikkulimaska 88.ruutu (67,7m) Ulpukka Pikkulimaska Okarahkasammal ruutu (.m) 0 Järviruoko Järvikorte Kurjenjalka Vehka Korpikastikka Myrkkykeiso 7.ruutu- 4.ruutu (9 ruutua) 0 Järviruoko Järvikorte Kurjenjalka Vehka Korpikastikka Myrkkykeiso ruutu-.ruutu (64.ruutua) Ulpukka Pikkulimaska Okarahkasammal.ruutu(0,m) 0 Ulpukka Rantapalpakko Pikkulimaska.ruutu-4.ruutu(88.ruutua) 0 Ulpukka Rantapalpakko Pikkulimaska ruutu(4,0m) 0 Kurjenjalka Korpikastikka Vehka Järvikorte 47.ruutu 0 Kurjenjalka Korpikastikka Vehka Järvikorte Vuonisjärvi, linjan numero: Kasvillisuuskartoituksen tekijät ja kartoituksen pvm: Lassi Puurunen, Atte Varis ja Esa-Pekka Pirhonen Linjan alkupisteen koordinaatit: 66704/70070 ± 4 m Linjan loppupisteen koordinaatit: 666/ ± m Linjan kokonaispituus: 0 m 48.ruutu Kurjenjalka Korpikastikka Vehka Järvikorte 70 Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) 49.ruutu(48,m) Sorsansammal Pullosara Järvikorte Kurjenjalka Ulpukka Pikkulimaska 0.ruutu (0,m) 0 Kurjenjalka Järvikorte Kynsisammal Paju.ruutu 0 Kurjenjalka Järvikorte Kynsisammal Paju Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 9

48 Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%).ruutu 0 Kurjenjalka Järvikorte Kynsisammal Paju 4.ruutu (,m) 0 Korpikastikka Kurjenjalka.ruutu 0 Korpikastikka Kurjenjalka 6.ruutu 0 Korpikastikka Kurjenjalka 7.ruutu 0 Korpikastikka Kurjenjalka 8.ruutu 0 Korpikastikka Kurjenjalka 9.ruutu 0 Korpikastikka Kurjenjalka.ruutu 0 Korpikastikka Kurjenjalka ruutu(,7m) 0 Okarahkasammal Ulpukka 9.ruutu 0 Okarahkasammal Ulpukka 0.ruutu 0 Okarahkasammal Ulpukka.ruutu 0 Okarahkasammal Ulpukka.ruutu 0 Okarahkasammal Ulpukka.ruutu 0 Okarahkasammal Ulpukka 4.ruutu (8,7m) Järvikorte Ulpukka Okarahkasammal.ruutu Järvikorte Ulpukka Okarahkasammal ruutu 0 Korpikastikka Kurjenjalka ruutu Järvikorte Ulpukka Okarahkasammal 7 0.ruutu (,m) 0 Vehka Myrkkykeiso Korpikastikka Kynsisammal Ranta-alpi.ruutu 0 Vehka Myrkkykeiso Korpikastikka Kynsisammal Ranta-alpi 4.ruutu 0 Vehka Myrkkykeiso Korpikastikka Kynsisammal Ranta-alpi ruutu Järvikorte Ulpukka Okarahkasammal 8.ruutu Järvikorte Ulpukka Okarahkasammal 9.ruutu Järvikorte Ulpukka Okarahkasammal 0.ruutu Järvikorte Ulpukka Okarahkasammal ruutu(4,m) 0 Okarahkasammal 0 6.ruutu 0 Okarahkasammal 0 7.ruutu 0 Okarahkasammal 0.ruutu Järvikorte Ulpukka Okarahkasammal.ruutu(.7m) 40 Rantapalpakko Järvikorte Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 9

49 Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m).ruutu-99.ruutu(67 ruutua) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi 40 Rantapalpakko Järvikorte suhteellinen peittävyys(%) 0 Vuonisjärvi, kartoituslinjan numero: 4 Kasvillisuuskartoituksen tekijät ja kartoituksen pvm: Anne, Harri ja Jaakko Linjan alkupisteen koordinaatit: 600/ ± 4 m Linjan loppupisteen koordinaatit: 667/ ± 4 m Linjan kokonaispituus: 7 m 0.ruutu(6,7m) Ulpukka Rantapalpakko.ruutu-8.ruutu(8 ruutua) 86.ruutu(99,7m) 40 Ulpukka Rantapalpakko Vuonisjärvi, kartoituslinjan numero: Kasvillisuuskartoituksen tekijät ja kartoituksen pvm: Lassi Puurunen, Atte Varis ja Esa- Pekka Pirhonen Linjan alkupisteen koordinaatit: 66/70076 ± m Linjan loppupisteen koordinaatit: 648/70078 ± m Linjan kokonaispituus: m Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi. ruutu paju järviruoko suo-orvokki korpikastikka mesiangervo okarahkasammal. ruutu paju korpikastikka okarahkasammal rantamatara järviruoko suhteellinen peittävyys(%) Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi.ruutu(0,m) Järvikorte suhteellinen peittävyys(%).ruutu paju järviruoko okarahkasammal rantamatara 0 70.ruutu(0,7m) Järvikorte 8.ruutu(,m) 0 Järvikorte 8 4. ruutu järviruoko okarahkasammal mesiangervo ruutu(,7m) Järvikorte.ruutu(,m) 0 Okarahkasammal 0. ruutu järviruoko okarahkasammal rantakuirisammal rantamatara ruutu-.ruutu(48 ruutua) 0 Okarahkasammal 0 4.ruutu(6,7m) Rantapalpakko 0.ruutu-66.ruutu( ruutua) Rantapalpakko 0 6. ruutu järviruoko okarahkasammal rantakuirisammal rantamatara ruutu järviruoko okarahkasammal rantakuirisammal rantamatara korpikastikka Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 9

50 Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) 8. ruutu järviruoko okarahkasammal rantakuirisammal rantamatara korpikastikka 9. ruutu okarahkasammal rantakuirisammal järviruoko myrkkykeiso suohorsma rantamatara korpikastikka ruutu suohorsma okarahkasammal järviruoko myrkkykeiso korpikastikka rantakuirisammal rantamatara. ruutu vehka järviruoko pikkulimaska suohorsma ruutu okarahkasammal rantakuirisammal järviruoko myrkkykeiso suohorsma rantamatara korpikastikka ruutu vehka järviruoko pikkulimaska suohorsma 7. ruutu (0, m ruutu alkaa) 0 uistinvita pikkulimaska ruutu järviruoko rantakuirisammal okarahkasammal korpikastikka rantamatara suohorsma myrkkykeiso mesiangervo. ruutu järviruoko rantakuirisammal okarahkasammal korpikastikka rantamatara suohorsma myrkkykeiso mesiangervo ruutu rantapalpakko ahvenvita pikkulimaska 9. ruutu 40 rantapalpakko 0. ruutu 40 rantapalpakko. ruutu 4 rantapalpakko pikkulimaska. ruutu 4 rantapalpakko pikkulimaska. ruutu 0 kelluskeiholehti siimapalpakko pikkulimaska. ruutu suohorsma okarahkasammal järviruoko myrkkykeiso korpikastikka rantakuirisammal rantamatara 4. ruutu 0 kelluskeiholehti siimapalpakko pikkulimaska. ruutu 0 rantapalpakko 6. ruutu 0 rantapalpakko 7. ruutu 0 siimapalpakko 96 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 97

51 Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) 8. ruutu 0 siimapalpakko 9. ruutu 0 siimapalpakko 0. ruutu 0 siimapalpakko. ruutu 0 siimapalpakko 4. ruutu 60 rantapalpakko ruutu 60 rantapalpakko ruutu 60 rantapalpakko ruutu 60 rantapalpakko ruutu 0 siimapalpakko. ruutu 0 rantapalpakko pikkulimaska 4. ruutu 0 rantapalpakko pikkulimaska 49. ruutu 60 rantapalpakko kelluskeiholehti ratamosarpio 0. ruutu 60 rantapalpakko kelluskeiholehti ratamosarpio. ruutu rantapalpakko ulpukka pikkulimaska. ruutu 6 ulpukka ratamosarpio rantapalpakko 6. ruutu rantapalpakko ulpukka pikkulimaska. ruutu 6 ulpukka ratamosarpio rantapalpakko 7. ruutu rantapalpakko ulpukka pikkulimaska. ruutu 6 ulpukka ratamosarpio rantapalpakko 8. ruutu rantapalpakko ulpukka pikkulimaska 4. ruutu 6 ulpukka ratamosarpio rantapalpakko 9. ruutu rantapalpakko ulpukka pikkulimaska. ruutu 6 ulpukka ratamosarpio rantapalpakko 40. ruutu rantapalpakko ulpukka pikkulimaska 6. ruutu 6 ulpukka ratamosarpio rantapalpakko 4. ruutu ulpukka rantapalpakko kelluskeiholehti ratamosarpio 4. ruutu ulpukka rantapalpakko kelluskeiholehti ratamosarpio 4. ruutu 60 rantapalpakko ruutu 70 rantapalpakko ulpukka 8. ruutu 70 rantapalpakko ulpukka 9. ruutu 70 rantapalpakko ulpukka 60. ruutu 70 rantapalpakko ulpukka 44. ruutu 60 rantapalpakko Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 99

52 Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) 6. ruutu 70 rantapalpakko ulpukka 6. ruutu 70 rantapalpakko ulpukka 8. ruutu 90 uistinvita 7 8. ruutu 90 uistinvita ruutu 90 uistinvita 7 6. ruutu 70 ulpukka rantapalpakko 8. ruutu 90 uistinvita ruutu 70 ulpukka rantapalpakko 86. ruutu 90 uistinvita 7 6. ruutu 70 ulpukka rantapalpakko 66. ruutu 70 ulpukka rantapalpakko 67. ruutu 70 ulpukka rantapalpakko 68. ruutu 70 ulpukka rantapalpakko 69. ruutu 80 ulpukka Vuonisjärvi, kartoituslinjan numero: Kasvillisuuskartoituksen tekijät ja kartoituksen pvm: Anne ja Harri.9.0 Linjan alkupisteen koordinaatit: 699/ ± m Linjan loppupisteen koordinaatit: 660/ ± m Linjan kokonaispituus: 60 m Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm). ruutu vehka Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) ruutu 80 ulpukka 7. ruutu 80 ulpukka 7. ruutu 80 ulpukka 7. ruutu 80 ulpukka 74. ruutu 80 ulpukka. ruutu vehka.ruutu vehka 4. ruutu vehka ruutu 8 ulpukka 76. ruutu 8 ulpukka 77. ruutu 8 ulpukka. ruutu korpikastikka mesiangervo ruutu 8 ulpukka 79. ruutu 8 ulpukka 6. ruutu korpikastikka mesiangervo ruutu 8 ulpukka 8. ruutu 90 uistinvita 7 7. ruutu vehka korpikastikka Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

53 Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) 8. ruutu vehka korpikastikka 9. ruutu paju. ruutu paju ruutu myrkkykeiso rantamatara korpikastikka 8. ruutu myrkkykeiso korpikastikka maitohorsma rantanenä ruutu paju korpikastikka. ruutu paju korpikastikka. ruutu myrkkykeiso korpikastikka 4. ruutu nokkonen myrkkykeiso korpikastikka takiainen hevonhierakka. ruutu paju korpikastikka nokkonen myrkkykeiso takiainen rantamatara 6. ruutu myrkkykeiso rantamatara korpikastikka ruutu myrkkykeiso korpikastikka maitohorsma rantanenä 0. ruutu hevonhierakka korpikastikka. ruutu osmankäämi rantamatara. ruutu osmankäämi rantamatara. ruutu osmankäämi rantamatara vehka 4. ruutu osmankäämi rantamatara vehka. ruutu vehka Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

54 Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) 6. ruutu vehka 7. ruutu järviruoko vehka 8. ruutu järviruoko vehka 9. ruutu vehka 0. ruutu vehka ruutu 4 0 paju vehka järviruoko nokkonen 7. ruutu 0 vehka järviruoko 8. ruutu 0 vehka järviruoko 9. ruutu 60 vehka järviruoko 40. ruutu 60 vehka järviruoko ruutu 40 järviruoko vehka ruutu 60 vehka pikkulimaska 7. ruutu 40 järviruoko vehka ruutu 60 vehka pikkulimaska 7. ruutu 4 järviruoko vehka 4. ruutu 4 järviruoko vehka. ruutu 4 0 paju vehka järviruoko nokkonen ruutu (0, m ruutu alkaa) 60 pikkulimaska uistinvita ulpukka 44. ruutu 60 pikkulimaska uistinvita ulpukka 4. ruutu 60 pikkulimaska 46. ruutu 60 pikkulimaska Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen

55 Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi 47. ruutu 60 uistinvita ulpukka pikkulimaska 8 suhteellinen peittävyys(%) Vuonisjärvi, kartoituslinjan numero: 6 Kasvillisuuskartoituksen tekijät ja kartoituksen pvm: Anne ja Harri.9.0 Linjan alkupisteen koordinaatit: 6648/ ± m Linjan loppupisteen koordinaatit: 664/70084 ± m Linjan kokonaispituus: 0 m 48. ruutu 60 uistinvita ulpukka pikkulimaska 49. ruutu 60 pikkulimaska rantapalpakko ulpukka 0. ruutu 60 pikkulimaska rantapalpakko ulpukka. ruutu 60 ulpukka rantapalpakko pikkulimaska. ruutu 60 ulpukka rantapalpakko pikkulimaska. ruutu 60 pikkulimaska Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi. ruutu paju okarahkasammal koivu metsäalvejuuri peltokorte. ruutu paju peltokorte metsäalvejuuri.ruutu 6 6 paju metsäalvejuuri järviruoko 4. ruutu paju okarahkasammal suhteellinen peittävyys(%) 6 0 < < 0 4. ruutu 60 pikkulimaska. ruutu paju okarahkasammal. ruutu 70 uistinvita pikkulimaska ruutu paju okarahkasammal 6. ruutu 70 uistinvita pikkulimaska ruutu rantamatara paju 7. ruutu 70 uistinvita 8. ruutu 70 uistinvita 8. ruutu rantamatara paju 9. ruutu 70 ulpukka pikkulimaska 60. ruutu 70 ulpukka pikkulimaska 6. ruutu 70 ulpukka pikkulimaska 9. ruutu vehka rantamatara järviruoko. ruutu järviruoko vehka rantamatara ruutu 70 ulpukka pikkulimaska. ruutu vehka järviruoko 9. ruutu vehka järviruoko 9 6 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 7

56 Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%). ruutu järviruoko pikkulimaska ruutu 0 ulpukka 4. ruutu järviruoko pikkulimaska. ruutu 0 pikkulimaska järviruoko 6. ruutu 0 pikkulimaska järviruoko 7. ruutu pikkulimaska järviruoko Vuonisjärvi, kartoituslinjan numero: 7 Kasvillisuuskartoituksen tekijät ja kartoituksen pvm: Veikko Korhonen ja Tero Voutilainen, Linjan alkupisteen koordinaatit: 660/ ± 4 m Linjan loppupisteen koordinaatit: 600/ ± 4 m Linjan kokonaispituus: 6 m Näyteruudun keskipisteen etäisyys linjan alkupisteestä (m) Vesisyvyys (cm) Kasvilajin suomenkielinen nimi suhteellinen peittävyys(%) 8. ruutu pikkulimaska järviruoko 9. ruutu 0 järviruoko pikkulimaska 70 7.ruutu(0,m) 0 Järvikorte Kurjenjalka Järviruoko Pullosara Seinäsammal Paju ruutu 0 järviruoko pikkulimaska 7.ruutu(,m) 8 Järviruoko Järvikorte Pullosara ruutu (0, m ruutu alkaa) 60 järviruoko pikkulimaska. ruutu 60 järviruoko pikkulimaska. ruutu 90 pikkulimaska.ruutu 8 Järviruoko Järvikorte Pullosara 4.ruutu(,m) Järvikorte Järviruoko ruutu 90 pikkulimaska.ruutu Järvikorte Järviruoko. ruutu 90 pikkulimaska 6. ruutu 90 pikkulimaska 6.ruutu Järvikorte Järviruoko 7. ruutu 90 ulpukka 7.ruutu(,7m) Ulpukka Järviruoko 8. ruutu 90 ulpukka 8.ruutu Ulpukka Järviruoko 9. ruutu 90 ulpukka 0. ruutu 90 ulpukka 9.ruutu(4,7m) Ulpukka Järviruoko 0. ruutu 0 ulpukka.ruutu Ulpukka Järviruoko 0. ruutu 0 ulpukka. ruutu 0 ulpukka.ruutu(,7m) 60 Järviruoko Rantakasvillisuus loppui metrin jälkeen rannasta, jolloin avovesi-vyöhyke alkoi. Ranta syveni nopeasti eikä vesikasvillisuutta ollut juuri ollenkaan metrin päässä rannasta. 8 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit Tarmo Tossavainen 9

57 Lieksan Vuonisjärven vedenlaatu, kuormitus, pohjasedimentti, pohjaeläimistö, kalasto ja makrofyytit

58 Karelia-ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian koulutusohjelma tutki Pohjois-Karjalassa Lieksan kaupungin alueella sijaitsevan Vuonisjärven vedenlaadun, pohjasedimentin sekä pohjaeläimistön laadun ja määrän ja järveen tulevan kuormituksen kenttä- ja laboratorioanalyysein vuonna 0. Vuonisjärven kyläyhdistys ry. ja Pohjois-Karjalan ELY-keskus olivat tämän työn toimeksiantajina. Syksyllä 0 tutkittiin järven kalastorakenne sekä vesi- ja rantakasvillisuus. Tämä julkaisu koostuu kolmesta tutkimusraporista: ) Vuonisjärven vedenlaatu, pohjasedimentin laatu ja määrä, pohjaeläimistö sekä kuormitus ja fosforimallitarkastelu vuoden 0 havaintojen perusteella, ) Vuonisjärven kalastorakenteen tutkimus syksyllä 0 ja ) Vuonisjärven vesi- ja rantamakrofyyttitutkimus syksyllä 0. Raporttien tulokset toimivat Vuonisjärven nykytilan diagnoosina ja siten järven ja sen valuma-alueen kunnostussuunnittelun perustana. Karelia-ammattikorkeakoulun julkaisuja C: ISBN ISSN -694