VARJO VÄSYNEILLE, VASTUS MYRSKYTUULILLE

Transkriptio

1 VARJO VÄSYNEILLE, VASTUS MYRSKYTUULILLE Ekosysteemipalvelut townhouse-rakentamisessa Elli Perämäki Diplomityö 2016 Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma

2

3 VARJO VÄSYNEILLE, VASTUS MYRSKYTUULILLE Ekosysteemipalvelut townhouse-rakentamisessa Elli Perämäki Diplomityö Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma Valvoja: Professori Jyrki Sinkkilä Ohjaajat: Maisema-arkkitehti Mari Ariluoma, arkkitehti Simon le Roux

4 4

5 TIIVISTELMÄ Tekijä: Elli Perämäki Työn nimi: Varjo väsyneille, vastus myrskytuulille Ekosysteemipalvelut townhouse-rakentamisessa Laitos: Arkkitehtuurin laitos Koulutusohjelma: Maisema-arkkitehtuuri Professuuri ja koodi: Maiseman suunnittelu ja rakentaminen T20110 Työn valvoja: Professori Jyrki Sinkkilä Työn ohjaajat: Maisema-arkkitehti Mari Ariluoma, arkkitehti Simon le Roux Vuosi: 2016 Kieli: Suomi Sivumäärä (selostus + liitteet): Avainsanat: Ekosysteemipalvelut, kaupunkiekologia, kaupungin tiivistäminen, townhouse, vihreä infrastruktuuri Diplomityön tavoitteena on tarkastella ekosysteemipalveluiden tuotantoa tiiviillä townhouse-talotyyppiin perustuvilla asuinalueilla. Aihetta lähestytään vihreän infrastruktuurin eri osien kautta. Vihreä infrastruktuuri eli viher- ja sinirakenteen muodostama toiminnallinen verkosto tuottaa erilaisia hyötyjä eli ekosysteemipalveluita, jotka ovat välttämättömiä myös rakennetussa ympäristössä. Diplomityö jatkaa kaupunkiympäristöjen vihreän infrastruktuurin tutkimusta tarkastelemalla aihetta kestävän ja energiatehokkaan townhouse-rakentamisen kannalta. Townhouse-ympäristöjen kestävyyttä arvioidaan työssä ekosysteemipalveluiden näkökulmasta, joka kattaa sekä ekologisia että kulttuurisia arvoja. Tutkimuspainotteisessa työssä kehitettiin aiempaan tutkimukseen perustuva vihreän infrastruktuurin luokittelutyökalu, joka havainnollistaa viherympäristön fyysisiä osia ja niiden roolia ekosysteemipalveluiden tuottajina. Työkalun avulla tarkasteltiin tyypillisten townhouse-kortteleiden ja -asuinalueiden vihreää infrastruktuuria korttelin ja lähiympäristön tasolla. Referenssikohteiden kautta arvioitiin asuinympäristön eri viher- ja vesielementtien merkitystä ekosysteemipalveluiden kannalta ja vertailtiin erityyppisten korttelirakenteiden muodostamaa viherrakennetta. Työkalua sovellettiin myös mallikortteliin, jonka kykyä tuottaa ekosysteemipalveluita arvioitiin tarkemmalla tasolla. Työn keskeisenä tuloksena havaittiin, että tiiviskin townhouse-kortteli on mahdollista toteuttaa vihreän infrastruktuurin kannalta niin monipuoliseksi, että se voi tuottaa korttelitasolla merkittävästi ekosysteemipalveluita. Tämä kuitenkin edellyttää vihreän infrastruktuurin osien sisällyttämistä korttelirakenteeseen ja niiden harkittua suunnittelua sekä tontti- että korttelitasolla. Olennaista korttelin ekosysteemipalveluiden kannalta on sen sijoittelu suhteessa ympäröivään viherrakenteeseen. Mahdollisuudet ekosysteemipalveluiden tuotantoon lisääntyvät merkittävästi, jos korttelin tonttipihat ja puistot liittyvät laajempiin viheralueisiin. Työssä on teoriapohjan ja analyysiosuuden perusteella esitetty suunnittelupaletti kestävän townhouse-korttelin suunnittelua varten. Paletti tarjoaa suunnitteluohjeita eri mittakaavatasoilla ja esimerkkejä siitä, millä keinoin korttelin kykyä tuottaa ja hyödyntää erilaisia luonnon palveluita voidaan vahvistaa. 5

6 6

7 ABSTRACT Author: Elli Perämäki Title of thesis: Shade and shelter Ecosystem services in townhouse residential areas Department: Department of Architecture Program: Landscape Architecture Professorship and Code: Landscape Design and Construction T20110 Supervisor: Professor Jyrki Sinkkilä Advisors: Landscape architect Mari Ariluoma, architect Simon le Roux Year: 2016 Language: Finnish Number of pages (report + annexes): Keywords: Ecosystem services, green infrastructure, townhouse, urban densification, urban ecology The aim of this thesis is to study ecosystem services in dense residential areas consisting mainly of townhouses. A key concept for this study is green infrastructure and its elements. Green infrastructure, i.e., a strategic, functional network of blue and green areas and elements, provides people with a number of benefits called ecosystem services. These services are necessary for society even in built environments, such as residential areas. This thesis examines green infrastructure in the context of sustainable and energy efficient townhouse areas. Sustainability of townhouse areas is studied from the perspective of ecosystem services which includes ecological and cultural aspects. In this research-oriented thesis, I developed a green infrastructure typology tool for townhouse areas. The typology describes the physical elements of green infrastructure and their roles in producing ecosystem services. The tool was applied to seven reference areas and a model townhouse block in order to assess their green structures and abilities to produce ecosystem services. The aim was to analyze which green infrastructure elements are essential for ecosystem services in townhouse areas. The thesis concludes that townhouse blocks can be planned in such a way that they contain enough diverse green infrastructure elements to benefit the residents and their environment significantly. However, this requires incorporating green infrastructure elements both at the building sites and elsewhere within the block with a well-considered design. Specifically, connections to larger green areas increase the blocks potential for ecosystem services greatly. In this thesis, I present a design and planning manual for sustainable townhouse blocks. The manual offers recommendations for planning as well as for block and site design, and a variety of means which may increase the block s potential for ecosystem services. 7

8 Totesit, että rakkaus on puu juurineen ja latvoineen keväineen ja syksyineen hedelmineen, tuholaisineen se nousee siemenestä löydettyään elinpaikan kasvaa hiljaa vuosilustoin elää ihmistä kauemmin säilyttäen notkeutensa lannistaen myrskytuulet antaen varjon väsyneille näkötornin haaveilijoille CMX - Puuvertaus 8

9 ALKUSANAT Varjo väsyneille, vastus myrskytuulille kuvaa sitä, mitä puut ja muu luontoympäristö voivat ihmisille tarjota. Sen lisäksi että luonto ylläpitää omaa toimintaansa monin ekosysteemipalveluin, antaa se ihmiskunnalle mm. ruokaa, juomaa, turvaa ja inspiraatiota. Luontoympäristö toimi myös tämän diplomityön innoittajana. Diplomityöni teko oli pitkä prosessi, joka päätti seitsemän vuoden opiskelun. Onneksi sain professori Jyrki Sinkkilältä ja professori Hannu Huttuselta mielenkiintoisen aiheen, jonka koen olevan juuri sitä, minkä vuoksi tälle alalle aikoinaan hakeuduin. Kiitos siis heille ohjauksesta ja tämän aiheen tarjoamisesta osana Energiatehokas townhouse hanketta. Ohjaajiani Mari Ariluomaa ja Simon le Roux ta kiitän rakentavasta palautteesta ja tsemppauksesta työn edetessä hitaasti eikä aina niinkään varmasti. Erityisesti haluan kiittää Maria ja VirMan muita tutkijoita Elisa Lähdettä, Elina Kallialaa ja Outi Tahvosta yhteistyöstä vihreän infrastruktuurin ja maiseman tutkimushankkeessa, loistoseurasta sekä joustavuudesta työskentelyn ja diplomityön teon yhteensovittamisen suhteen. Emilia Weckmanille kuuluu myös kiitos opettajana näiden vuosien aikana. Ystävilleni iso kiitos kommenteista, neuvoista ja vertaistuesta. Vanhempiani haluan kiittää kannustuksesta elämässä ja opinnoissa sekä innostuksen sytyttämisestä luontoympäristöä kohtaan. Suurin kiitos kuuluu Larille henkisestä ja teknisestä tuesta maisema-arkkitehtiopintojeni ajan pääsykokeista tämän diplomityön tekoon asti. Kiitos kärsivällisyydestä niinä iltoina ja öinä jotka kuluivat tietokoneen ääressä sekä niistä päivistä jolloin tutkit rakennettua ja rakentamatonta ympäristöä kanssani. 9

10 KÄSITTEITÄ Ekosysteemipalvelut (ESP): Aineelliset ja aineettomat hyödyt, joita ihminen saa ekosysteemien rakenteesta ja toiminnasta. (SYKE 2013a) Resilienssi: Ekologisten järjestelmien kyky muuntua ja sopeutua sitä koetteleviin ja ympäröiviin muutoksiin. (Walker & Salt 2006) Townhouse: Rungoltaan syvä ja julkisivultaan kapea, yleensä 2-4-kerroksinen ja omatonttinen asuinrakennus, joka rajautuu katuun ja on sivuseinistään kytketty naapuritaloihin. Rakennuksessa on oma sisäänkäynti kadulta ja usein yksityinen etu- tai takapiha tai molemmat. (Kuittinen 2014) Vihreä infrastruktuuri: Strategisesti suunniteltu verkosto, johon kuuluu niin luonnollisia kuin ihmisen luomiakin viheralueita, pihojen kasvullisia osia, pienvesiä ja vesialueita ja muita fyysisiä luonnon elementtejä, ja joka on suunniteltu tuottamaan erilaisia ekosysteemipalveluja ja jota hoidetaan tässä tarkoituksessa. (SYKE 2013a) 10

11 SISÄLTÖ 1 Johdanto 13 2 TEORIA: Ekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä 2.1 Ekosysteemipalvelut ja vihreä infrastruktuuri 2.2 Kaupunkiekosysteemien tuottamat palvelut 2.3 Kaupungin tiivistämisen vaikutukset ekosysteemipalveluihin TYÖKALU: Townhouse-alueiden vihreä infrastruktuuri 3.1 Townhouse talotyyppinä 3.2 Vihreän infrastruktuurin luokittelu 3.3 Townhouse-alueiden elementtien ekosysteemipalvelut TESTAUS: Analyysi 4.1 Referenssikohteiden viherrakenne ja ESP-potentiaali 4.2 Rieselfeld, Freiburg im Breisgau, Saksa 4.3 Vauban, Freiburg im Breisgau, Saksa 4.4 Caroline-von-Humboldt-Weg, Berliini, Saksa 4.5 Meeuwenplaat, Rotterdam, Alankomaat 4.6 Steigereiland, Amsterdam, Alankomaat 4.7 Klyvaregatan, Nyköping, Ruotsi 4.8 Suomen townhouse-kohteita 4.9 Leirikaari, Säteri, Espoo 4.10 Ekosysteemipalvelupotentiaalin analyysin tulokset SOVELTAMINEN: Vihreän infrastruktuurin suunnittelupaletti 5.1 Townhouse-alueet suunnittelukohteena 5.2 Suosituksia townhouse-rakentamiseen 5.3 Mallikortteleiden ekosysteemipalvelut 5.4 Mallitontit kestävään townhouse-kortteliin Johtopäätökset 129 Lähteet Liitteet

12

13 1 johdanto

14 1 JOHdAnTO Lähtökohdat Tämän diplomityön aiheena on energiatehokkaan townhouse-korttelin mahdollisuudet ekosysteemipalveluiden tuottajana. Työn tavoitteena on tutkia kaupunkiympäristöjen ekosysteemipalvelupotentiaalia erityisesti tiiviisti rakennetuilla townhouse-alueilla ja koota suunnittelupaletti tällaisten ympäristöjen suunnitteluun. Kohteena ovat townhouse-rakennusten ulkotilat tontti- ja korttelimittakaavassa; tähän rajaukseen sisältyvät tontit ja niiden lähiympäristö pihakatuineen ja korttelipuistoineen. Diplomityöni yhtenä lähtökohtana oli työskentely tutkimusavustajana Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin Vihreä infrastruktuuri ja maisema tutkimusryhmässä (VirMa) vuosina Tutkimukseen osallistuminen antoi uusia näkökulmia suunnittelutyöhön ja korvaamatonta kokemusta vihreän infrastruktuurin saralla. Erityisesti työ syvensi kaupunkiekologian tuntemustani ja vaikutti siten suuresti tämän diplomityön sisällön kehittymiseen. Tutkimusryhmässä laatimamme vihreän infrastruktuurin elementtien luokittelu on pohjana tässä työssä kehitetylle townhouse-alueiden elementtien luokittelutyökalulle. Työn aiheen on määritellyt Aalto-yliopiston Energiatehokas townhouse -tutkimushanke. Hankkeen tavoitteena on tutkia energiatehokkuutta ja kestävää kehitystä townhouse-tyyppisissä asuinrakennuksissa (Kuittinen 2014, s. 6). Tutkimushankkeeseen liittyen on tehty useita diplomitöitä arkkitehtuurin alalta, ja tämä diplomityö täydentää tutkimusta tarjoamalla maisema-arkkitehtonisen näkökulman kestävään townhouse-rakentamiseen. Tutkimuskysymykset Tutkimuskysymykset tässä diplomityössä koskevat townhouse-talotyyppiin perustuvien, tiiviiden asuinalueiden ekologista kestävyyttä ekosysteemipalveluiden näkökulmasta. Millaista vihreää infrastruktuuria townhouse-kortteli voi muodostaa ja mitä ekosysteemipalveluita se voi tuottaa? Minkälaisia ekosysteemipalveluita tuottavia rakenteita townhouse-kortteliin, sen pihoihin, puistoihin, katuympäristöön ja itse rakennukseen voi liittyä? Voidaanko näitä vihreän infrastruktuurin rakenteita sisällyttää myös Energiatehokas townhouse -konseptin mallikortteliin, ja mitä ekologisia ja virkistyksellisiä arvoja tällaisella korttelilla voi olla? 14 JOHdAnTO

15 Mikä on vihreän infrastruktuurin ja ekosysteemipalveluiden välinen suhde kaupunkiympäristössä? Mistä rakenneosista townhouse-alueiden vihreä infrastruktuuri muodostuu? Millä tavoin vihreää infrastruktuuria voidaan sisällyttää energiatehokkaaseen townhouse-kortteliin? Voiko kortteli ja sen lähiympäristö tuottaa merkittävissä määrin ekosysteemipalveluita? JOHDANTO 15

16 Miksi townhouse-rakentamista ja ekosysteemipalveluiden tuottoa tulee tutkia? Kaupungistumisen kiihtyessä kaupunkirakennetta pyritään tiivistämään tehokkaasti varsinkin pääkaupunkiseudulla. Townhouse-talotyyppi on kaavoittajien keskuudessa suosittu vaihtoehto kaupunkirakenteen tiivistämiseen (Sanaksenaho 2013). Viereisiin rakennuksiin kytketty kaupunkipientalo tuo vaihtelua Suomen niukkaan talotypologiaan, mahdollistaa tiiviimmän rakentamisen kuin erillistalot ja voi myös olla niitä energiatehokkaampi ratkaisu (Kuittinen 2014, s. 9). Energiatehokkuuden tavoitetta ohjaa Euroopan parlamentin direktiivi, jonka mukaan vuoden 2020 jälkeen kaikkien uudisrakennusten tulee olla lähes nollaenergialuokkaa (Euroopan parlamentti 2012). Townhouse voi talotyyppinä myös toteuttaa suomalaisten asumistoiveita, joiden kärjessä ovat toiveet omasta talosta ja pihasta, rauhallisuudesta, luonnonläheisyydestä sekä palveluiden saatavuudesta (Sanaksenaho 2013). Energiatehokas townhouse -hankkeessa haetaan tähän Suomessa vähän käytettyyn talotyyppiin mallia ulkomailta, joissa townhouse on perinteinen ja siksi laajemmin käytetty talotyyppi (esim. Ellilä 2014, Ullrich 2014). Myös moderneja versioita perinteisestä townhouse-rakentamisesta nähdään maailmalla paljon. Monet townhouse-alueet eivät kuitenkaan ole ekologisesti kovin monipuolisia, vaikka poikkeuksiakin on - esimerkkinä Saksan Freiburgin kohteet (kts. luku 4). Energiatehokas townhouse -konseptiin kuuluu olennaisena osana ekologinen kestävyys (Kuittinen 2014, s. 6), jota tässä työssä tutkitaan ekosysteemipalveluiden kautta. Kaupunkialueiden suunnittelussa ekologisten näkökulmien huomioonottaminen on tärkeää jo suunnitteluprosessin alkuvaiheista lähtien. Tällöin kaupunkiympäristössäkin voidaan tuottaa ekosysteemipalveluita eli elävän luonnon ihmisille tuottamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä (Millennium Ecosystem Assessment 2005). Nämä hyödyt ovat välttämättömiä kestävän ympäristön kannalta. Kestävän kehityksen keskeisen periaatteen mukaan ihmiskunnan nykyisten tarpeiden täyttäminen ei saa vaarantaa tulevien sukupolvien tarpeiden täyttymistä (World Commission on Environment and Development 1987, s. 41). Tämä tarkoittaa myös kasvavien kaupunkiympäristöjen suunnittelua itsessään kestäviksi järjestelmiksi, jotka eivät ole täysin riippuvaisia ympäröivistä ekosysteemeistä ja niiden ylläpitämistä toiminnoista. Kaupunkirakenteen sisään tulisikin suunnitella ekosysteemipalveluita tuottavaa vihreää infrastruktuuria. Vihreän infrastruktuurin toteuttamista hankaloittavat kuitenkin monet seikat, varsinkin tilan- ja tiedonpuute (VirMa 2016). Vihreät elementit jäävät helposti muiden toimintojen alle, kun suunnitellaan tiivistä kaupunkiympäristöä. Ekosysteemipalveluiden arviointi ja arvottaminen voivat lisätä ymmärrystä siitä, kuinka merkittäviä ekosysteemit ja niiden toiminta yhteiskunnalle ovat, ja sitä kautta helpottaa vihreän infrastruktuurin ratkaisujen perustelemista suunnittelutyössä. 16 JOHdAnTO

17 Työn rakenne ja menetelmä Diplomityö on tutkimuspainotteinen ja jakautuu neljään osioon: teoriaan, työkaluun ja sen testaukseen ja soveltamiseen. Työssä nivotaan townhouse-kontekstissa yhteen kaupunkiympäristön ekosysteemipalvelut ja niitä tuottava vihreä infrastruktuuri työssä kehitetyn luokittelutyökalun kautta. Aiempaa tutkimusta käsittelevä teoriaosuus on pohjana tälle townhouse-ympäristöjen fyysisten osien luokittelulle, jota testataan ja sovelletaan työkaluna erilaisiin townhouse-alueisiin. Työn teoriaosiossa (luku 2) käsitellään kaupunkiekologiaa vihreän infrastruktuurin ja ekosysteemipalveluiden kannalta. Osiossa tarkastellaan myös kaupunkiympäristöjen tiivistämisen vaikutusta ekosysteemipalveluihin, sillä diplomityöhön liittyvä Energiatehokas townhouse -konsepti perustuu tiiviiseen kaupunkirakenteeseen. Menetelmänä teoriaosuudessa on käytetty kirjallisuustutkimusta, jonka lisäksi osa tiedoista pohjautuu tutkimusryhmä VirMan työhön. Työkaluosiossa (luku 3) käsitellään tutkittavaa townhouse-talotyyppiä ja esitellään työkaluna käytettävä townhouse-alueiden elementtien luokitus. Luokitus jakaa asuinalueen fyysiset rakenneosaset vihreää infrastruktuuria tuottaviin vihreisiin ja sinisiin elementteihin, kuten puustoon, viljelypalstoihin tai kanaviin, sekä rakennettuihin harmaisiin elementteihin, kuten esimerkiksi rakennuksiin tai puistokäytäviin. Työkalu havainnollistaa, mitä ekosysteemipalveluita eri elementit tuottavat. Luokitus perustuu tutkimusryhmä VirMan vihreän infrastruktuurin luokitteluun, jota olin mukana laatimassa. Tässä työssä käytetyn luokituksen olen kehittänyt itsenäisesti palvelemaan nimenomaisesti townhouse-ympäristöjen suunnittelua. Analyysiosuudessa (luku 4) vertaillaan eurooppalaisia ja suomalaisia townhouse-kohteita ja analysoidaan niiden vihreää infrastruktuuria ja ekosysteemipalvelupotentiaalia luokittelutyökalun avulla. Analyysin tuloksena nähdään, millä elementeillä on suurin painoarvo ekosysteemipalveluiden kannalta. Tätä tietoa hyödynnetään luvun 5 suunnittelupaletissa. Työkalua sovelletaan energiatehokkaan townhouse-mallikorttelin suunnitteluun luvussa 5. Työkalu edesauttaa kestävien townhouse-kortteleiden suunnittelua, kun tiiviiseen ympäristöön voidaan perustellusti valita monipuolisesti ekosysteemipalveluita tuottavia vihreän infrastruktuurin osia. Luvussa esitetyn suunnittelupaletin tarkoitus on havainnollistaa vihreän infrastruktuurin eri mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää Energiatehokas townhouse -konseptin mukaisten kortteleiden ja tonttien suunnittelussa. Työn tuloksena nähdään, mistä erilaisista vihreän infrastruktuurin elementeistä townhouse-ympäristöt voivat rakentua ja miten nämä elementit linkittyvät ekosysteemipalveluihin. Luvussa 5 käsitellylle esimerkkikorttelille ehdotetaan sellaisia townhouse-rakennuksen, tontin, yhteispihan ja katuympäristön elementtejä, jotka nostavat korttelin mahdollisuuksia tuottaa ekosysteemipalveluita. JOHdAnTO 17

18 teoria

19 2 ekosysteemipalvelut Kaupunkiympäristössä Tämä luku käsittelee kaupunkiekologian teoriaa ekosysteemipalveluiden, vihreän infrastruktuurin ja tiiviin kaupunkirakenteen kannalta.

20 2 EKOSYSTEEMIPALVELUT KAUPUNKIYMPÄRISTÖSSÄ 2.1 Ekosysteemipalvelut ja vihreä infrastruktuuri Tämän työn keskeisenä aiheena on luonnon vaikutusta hyvinvointiimme kuvaava käsite ekosysteemipalvelut (ESP). Käsite on kehitetty kasvattamaan tietoisuutta niistä monista keinoista, joilla ekosysteemit hyödyttävät ihmiskuntaa. (SYKE 2015). Luonto edesauttaa ihmisten hyvinvointia tuottamalla ekosysteemipalveluita eli aineellisia ja aineettomia hyötyjä, joista ihmiskunta saa elävästä luonnosta (Millennium Ecosystem Assessment 2005). Näitä terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä kutsutaan myös luonnon palveluiksi (SLL 2016). Ekosysteemipalvelut ylläpitävät yhteiskuntaamme, ja ne ovat elämän edellytys. Niitä kuitenkin pidetään joskus itsestäänselvyytenä, sillä monia ekosysteemipalveluita, kuten esimerkiksi veden kierron säätelyä, on vaikea huomata ennen kuin niiden riittämättömyys tuottaa ongelmia, kuten tulvia. Siksi onkin tärkeää käsitellä kaupunkiympäristöjen suunnittelua ekosysteemipalvelukäsitteen kautta ja tunnistaa luonnon monimuotoisuuden merkitys kestävän ympäristön osana. Käsite helpottaa myös luonnon ja sen palveluiden taloudellista arvottamista, mikä on yksi ekologisen kaupunkisuunnittelun haasteista. Kun ekosysteemien erilaiset arvot hahmotetaan paremmin, on helpompaa ottaa ne huomioon maankäytön ja luonnonvarojen käytön suunnittelussa sekä muussa päätöksenteossa. Ekosysteemipalvelukäsite vahvistaa maisemaarkkitehtuurin ja kaupunkiekologian yhteyttä ja avaa uusia mahdollisuuksia kestävän kaupunkiympäristön suunnitteluun huomioimalla sekä ekologiset että kulttuuriset tekijät (Ariluoma 2012). Ekosysteemipalveluiden avulla voidaan arvottaa sekä ihmisen että ekosysteemien toimintaa, ja huomioimalla ne voidaan suunnitella kaupunkiin monitoiminnallista ympäristöä, joka vastaa sekä ihmisen että luonnon tarpeisiin. Ekosysteemipalveluita on tutkittu energiatehokas townhouse hankkeessa aiemmin hankkeen vuosiraporteissa 2014 ja 2015, joissa le Roux käsittelee aihetta laajasti kaupungin, asuinalueiden ja townhouse-rakennusten suunnittelun näkökulmasta ja Kuittinen, Moinel ja Adalgeirsdottir hiilensidonnan kannalta (Kuittinen 2014 ja 2015). Tämä diplomityö jatkaa aiheen käsittelyä maisema-arkkitehtonisesta näkökulmasta vihreän infrastruktuurin kautta. 20 TEORIA

21 Monipuolinen viherympäristö luo toimivia elinympäristöjä sekä kasveille ja eläimille että ihmisille. Vihreän, sinisen ja harmaan infrastruktuurin verkostoja. TEORIA 21

22 Vihreä infrastruktuuri Tutkittaessa kaupunkiympäristön ekosysteemipalveluita yksi keskeinen käsite on niitä tuottava vihreä infrastruktuuri. Rakennetussa ympäristössä se merkitsee kaikkia luonnon elementtejä eli niin kutsuttua luontoa kaupungissa, ja se myös luo pohjan tälle tutkimukselle. Vihreällä infrastruktuurilla tarkoitetaan tässä työssä viher- ja sinirakenteen muodostamia verkostoja, jotka tuottavat ekosysteemipalveluita. Termejä vihreä infrastruktuuri ja viherrakenne käytetään usein samassa merkityksessä. Viherrakenne on yleisesti käytetty rakenteellinen käsite, joka kuvaa ympäristön fyysisiä vihreitä elementtejä ja niiden välisiä verkostoja. Näitä elementtejä ovat erilaiset viheralueet sekä tontteihin, katuihin ja rakennuksiin liittyvät kasvulliset alueet. Myös pienvedet ja vesialueet liittyvät toiminnallisesti viherrakenteeseen, joten nekin voidaan sisällyttää siihen tietyissä yhteyksissä. Vihreä infrastruktuuri taas käsittää viher- ja sinirakenteen elementit toimintoineen ja viittaa myös verkoston strategiseen ulottuvuuteen. (SYKE 2013a.) Vihreää infrastruktuuria tuleekin suunnitella strategisesti niin, että viher- ja sinirakenne muodostavat kokonaisvaltaisesti toimivan verkoston, joka prosesseillaan tuottaa erilaisia ekosysteemipalveluita. Viher- ja sinirakenteeseen sisältyy sekä luonnollisia että ihmisen muovaamia eli puoliluonnollisia tai kokonaan rakennettuja viherympäristöjä, joten myös kaupunkiympäristön viherelementit sekä niiden biologiset rakenteet ja prosessit ovat osa vihreää infrastruktuuria. (VirMa 2016.) ViHREä infrastruktuuri ViHERRAkEnnE EKOSYSTEEMIPALVELUT Viheralueet T Tuotantopalvelut Muut kasvulliset osat S Säätely- ja ylläpitopalvelut Sinirakenne K Kulttuuriset palvelut 22 TEORIA

23 Vihreä infrastruktuuri voidaan rinnastaa perinteiseen harmaaseen infrastruktuuriin yhdyskunnan perusrakenteena ja erilaisten palveluiden tuottajana. Samoin kuin vesijohto- ja viemäriverkostot mahdollistavat juoksevan veden ja viemäröinnin, tuottaa vihreä infrastruktuuri ihmiskunnalle välttämättömiä ekosysteemipalveluita. Vihreän infrastruktuurin avulla voidaan myös ratkaista luonnonmukaisin menetelmin sellaisia haasteita, joita varten on usein rakennettu keinotekoisia rakenteita eli harmaata infrastruktuuria - esimerkkeinä hulevesien hallinta, jätehuolto tai vedenlaadun ylläpito. Nämä vihreän infrastruktuurin ratkaisut ovat usein paljon edullisempia ja kestävämpiä kuin harmaan infrastruktuurin rakenteet. Euroopan komission vihreän infrastruktuurin strategiassa esitetään, että vihreään infrastruktuuriin tehdyt investoinnit palautuvat yleensä moninkertaisina takaisin sen tuottamien hyötyjen muodossa. Vihreästä infrastruktuurista voidaan saada siis sekä ekologisia että taloudellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä. (Euroopan komissio 2013, s. 2-3.) Tutkimusryhmä VirMa on tunnistanut näitä hyötyjä eri mittakaavatasoilla. Yksilötason hyötyjä ovat mm. vihreän infrastruktuurin tuottama terveellinen ympäristö, yksilön liikkumis- ja toimintamahdollisuudet sekä yhteys luontoon. Alueellisella tasolla vihreä infrastruktuuri voi tuottaa elinvoimaisia kaupunkiympäristöjä, ja se on merkittävässä asemassa myös kestävässä rakentamisessa. Yhteiskunnan tasolla se merkitsee luontopääomaa ja edesauttaa resilienssiä eli ekosysteemin kykyä sopeutua siihen kohdistuvaan häiriöön tai muutokseen (Walker & Salt 2006, s. 1), kuten ilmastonmuutoksen aiheuttamiin tulviin. Globaaleja vihreän infrastruktuurin hyötyjä ovat luonnonvarat, ilmastonmuutoksen hillintä sekä luonnon monimuotoisuus. (VirMa 2015.) YKSILÖTASO ALUEELLINEN yhteiskunnallinen GLOBAALI TASO TASO TASO Vihreän infrastruktuurin tuottamia hyötyjä voidaan tarkastella eri mittakaavatasoilla yksilötasolta globaalille tasolle saakka. TEORIA 23

24 Ekosysteemipalveluluokittelu Ekosysteemipalvelut jaetaan Euroopan ympäristökeskuksen luokittelun The Common International Classification of Ecosystem Services (CICES) mukaan kolmeen pääluokkaan: tuotantopalveluihin, säätely- ja ylläpitopalveluihin sekä kulttuurisiin palveluihin (Euroopan ympäristökeskus 2013). Tässä työssä käytetään Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) määrittelemää, CI- CES v. 4.3:een pohjautuvaa luokittelua. T Tuotantopalvelut ovat suoria, konkreettisia hyötyjä ihmisille. Näitä ovat esimerkiksi puhdas juomavesi, ravinto, eloperäiset materiaalit ja energia. Tuotantopalveluille voidaan useimmiten määrittää taloudellinen arvo. S Säätely- ja ylläpitopalvelut ovat ekosysteemien toimintaan liittyviä palveluita, jotka säätelevät ja ylläpitävät luonnon prosesseja ja tukevat näiden toimintaa. Esimerkkejä näistä palveluista ovat vedenlaadun ylläpito, ilmaston säätely ja elinympäristöjen ylläpito. Säätelyja ylläpitopalveluista ihmisille kohdistuvat hyödyt ovat yleensä epäsuoria ja siksi vaikeita arvottaa, mutta palvelut ovat ehdottoman tärkeitä ekosysteemien toiminnalle. K Kulttuuriset palvelut ovat helposti miellettävissä ihmisen kokemiksi hyödyiksi; ne ovat ekosysteemien tuottamia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä, luontoon liittyvää informaatiota sekä elämyksiä ja kokemuksia. Esimerkiksi luonto virkistysympäristönä, esteettisyys ja luonnon itseisarvo ovat tällaisia kulttuurisia palveluita. (SYKE 2013b.) Ekosysteemipalveluita on siis monentyyppisiä ja -mittakaavaisia aina meluhaittojen lieventämisestä luonnon kulttuuriperintöön ja ilmaston säätelyyn. Osa palveluista on sellaisia, jotka eivät ole kaupunkiympäristössä keskeisiä tai joiden tuotanto ei ole siellä mahdollista ainakaan laajamittaisesti, esimerkkinä maataloustuotanto tai maapallon ilmaston säätely. Nekin ovat merkityksellisiä kaupunkien kannalta, koska tuottamalla resursseja ja ylläpitämällä ekosysteemien toimintaa ne hyödyttävät lähiympäristönsä lisäksi myös kaupunkeja ja niiden asukkaita. Tässä työssä keskitytään kuitenkin niihin ekosysteemipalveluihin, joiden tuotanto liittyy kiinteästi rakennettuihin ympäristöihin. Näitä palveluita ovat mm. kaupunkiviljely, haitallisten aineiden sidonta, vedenkierron säätely ja useat kulttuuriset palvelut. 24 TEORIA

25 CICES v. 4.3 luokitukseen perustuva ekosysteemipalveluluokittelu (SYKE 2013b). Tässä työssä palveluun T1 on lisätty kaupunkiviljely. T TUOTANTOPALVELUT T1 Maataloustuotanto ja vesiviljely, kaupunkiviljely T2 Luonnon kasvit ja eläimet ja niistä saadut tuotteet T3 Juomavesi (pinta- ja pohjavesi) T4 Muu käyttövesi kuin juomavesi (pinta- ja pohjavesi) T5 Kasveista, levistä ja eläimistä saadut materiaalit ja geenivarannot T6 Kasvit ja eläimet energianlähteinä S SÄÄTELY- JA YLLÄPITOPALVELUT S1 Jätteiden tai haitallisten aineiden biopuhdistus, suodatus, sidonta, varastointi ja kasautuminen S2 Melu-, haju- ja maisemahaittojen lieventäminen S3 Massaliikuntojen säätely ja eroosiontorjunta S4 Vedenkierron säätely ja tulvasuojelu S5 Ilmavirtausten säätely S6 Pölytys, siementen levitys S7 Lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito S8 Tuholaisten ja sairauksien säätely S9 Maaperän muodostuminen sekä rakenne ja koostumus S10 Vedenlaadun ylläpito S11 Maapallon ilmaston säätely S12 Paikallis- ja alueellisen ilmaston säätely K KULTTUURISET PALVELUT K1 Luonto virkistysympäristönä K2 Luonto tieteen ja opetuksen lähdemateriaalina ja paikkana K3 Esteettisyys ja kulttuuriperintö K4 Luonnon henkinen, pyhä, symbolinen tai tunnuskuvallinen merkitys K5 Luonnon itseisarvo ja arvo perintönä seuraaville sukupolville TEORIA 25

26 Terveyshyödyt Luonto edistää ekosysteemipalveluiden avulla ihmisten terveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäisee sairauksia ja allergioita. Esimerkiksi nuorten allergiaherkkyyden on todettu olevan mikrobialtistuksen vuoksi sitä matalampi, mitä enemmän heidän asuinympäristössään on metsiä ja maatalousalueita (Hanski 2014). Viherympäristöllä on myös mielenterveyttä edistäviä vaikutuksia: se voi lievittää ahdistuneisuutta ja kipua tarjoamalla elvyttävää, moniaistittavaa ympäristöä. Terveydenhuollon kustannuksia voitaisiinkin saada alenemaan hyödyntämällä paremmin monimuotoisen luonnon tarjoamia terveyshyötyjä. Länsimaissa monien sairauksien ja allergioiden nopea yleistyminen voi johtua luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä ja ihmisten heikentyneestä suhteesta luontoympäristöön. Esimerkiksi asuinympäristön viheralueiden määrällä on tutkitusti yhteys sekä koettuun terveydentilaan että sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Hyötyjä selittävät mikrobialtistuksen lisäksi viherympäristöjen liikuntaa ja sosiaalisia kontakteja lisäävä vaikutus sekä stressiä ja verenpainetta alentavat tekijät. Nämä liittyvät vahvasti kulttuurisiin ekosysteemipalveluihin kuten virkistysmahdollisuuksiin, luontokokemuksiin ja miellyttävään maisemaan. Kaupungin viherrakenteet voivat haihduntaa ja varjostusta lisäävillä, melua vähentävillä sekä saasteita sitovilla ominaisuuksillaan myös vähentää ihmisten altistumista ilmansaasteille, liikennemelulle ja korkeille kesälämpötiloille. (Esim. SYKE 2014.) Taloudelliset hyödyt Terveydenhuollossa säästettyjen kustannusten lisäksi vihreä infrastruktuuri voi kohentaa kaupungin tai kaupunginosan esteettistä laatua (Barton & Pretty 2010) ja imagoa ja lisätä siten alueen houkuttelevuutta ja turismia, lisätä työpaikkoja sekä nostaa kiinteistöjen hintoja. Kasvillisuus lieventää kaupungin lämpösaarekeilmiötä ja sillä voidaan vähentää rakennusten energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä, mikä vaikuttaa esimerkiksi lämmitys- ja viilennyskustannuksiin. (Euroopan komissio 2013, s. 5.) Yhdysvalloissa Chicagon kaupungintalon viherkaton on arvioitu tuovan vuosittain dollarin säästöt energiankulutuksessa. Philadelphian vihreään infrastruktuuriin perustuvan hulevesijärjestelmän on laskettu säästävän miljoonaa dollaria verrattuna harmaan infrastruktuurin ratkaisuun. Auroran kaupungin hulevesistrategia taas säästää vuosittain yli dollaria ja vähentää energiankulutusta 1,37 miljoonaa kwh. Seattlessa katuympäristön suunnittelu SEAStreet design -menetelmällä tuo korttelin matkalla dollarin säästöt verrattuna tavanomaisiin suunnitteluratkaisuihin. (CNT 2010.) Ekosysteemien haitat Ekosysteemipalvelukäsitteen lisäksi käytetään myös termiä ecosystem disservices tarkoittamaan niitä ekosysteemien toimintoja ja ominaisuuksia, jotka aiheuttavat ihmiselle haittaa tai jotka koetaan epämieluisiksi. Näitä ovat esimerkiksi tuholaishaitat, siitepölyn aiheuttamat allergiat tai vaikkapa puistoympäristön kokeminen pelottavaksi yöaikaan. (Lyytimäki 2015.) Valitettavasti ekosysteemien aiheuttamia haittoja tuodaan laajasti esille suomalaisessa mediassa (Lyytimäki 2014), mutta myös ekosysteemien tuottamat hyödyt ovat saaneet julkisuutta viime aikoina (esim. HS , Yle ). Ekosysteemien haitat ja hyödyt tuleekin tunnistaa ja niistä tulee keskustella tasapuolisesti, jotta nähtäisiin niiden mahdollisuudet kokonaisvaltaisesti. 26 TEORIA

27 Putousmalli Vihreän infrastruktuurin tuottamia hyötyjä kuvataan myös niin kutsutun putousmallin avulla (Haines-Young & Potschin 2010). Putousmalli kuvaa, miten ekosysteemit ja luonnon monimuotoisuus tuottavat rakenteillaan ja toiminnoillaan ekosysteemipalveluita, jotka vaikuttavat ihmiskunnan hyvinvointiin. Mallissa ekosysteemipalveluiden tuotto jaksotetaan ketjun viiteen osioon: biologisiin rakenteisiin ja prosesseihin, toimintoihin, ekosysteemipalveluihin sekä ihmiskunnan saamiin hyötyihin ja arvoihin. Luonnon biofyysiset rakenteet ja prosessit mahdollistavat ekosysteemien toiminnan esimerkiksi kasvipeite edesauttaa vedenkiertoa imeyttämällä vettä maaperään. Toimivat ekosysteemit taas mahdollistavat ekosysteemipalveluiden tuottamisen, esimerkkitapauksessa vedenkierron säätelyn. Ihmisille tämä palvelu näyttäytyy mm. pienentyneenä tulvariskinä ja sitä kautta vältettyinä korjauskustannuksina. Putousmallissa ketjun jonkun osion muutokset vaikuttavat myös muihin ketjun osiin. (De Groot ym. 2010, s. 11, Haines-Young & Potschin 2010, SYKE 2015.) EKOSYSTEEMIT JA BIODIVERSITEETTI Biologinen rakenne tai prosessi esim. kasvipeite, lajiston monimuotoisuus Toiminto esim. hiilen, veden ja ravinteiden kulku Ekosysteemipalvelut ihmisen HyVinVOinTi Hyöty esim. pienentynyt tulvariski, vaikutus hyvinvointiin Arvo esim. vältetyt kustannukset, virkistysarvo Vihreän infrastruktuurin tuottamat hyödyt putousmallin avulla kuvattuna. TEORIA 27

28 Arvottaminen Ekosysteemipalvelukäsitettä voidaan kritisoida taloudellisen näkökannan korostamisesta. Luontoarvot ovat arvokkaita sellaisenaan, eikä kaikkea voi mitata rahassa. Ekosysteemipalveluiden tunnistaminen ja niiden taloudellisen arvon määrittäminen on kuitenkin hyödyllistä poliittisen päätöksenteon kannalta. Kuten kaikkialla maailmassa, myös Suomessa esimerkiksi maaja metsätalous, matkailu ja virkistys, uusiutuva energia, juomavesi, ruoantuotanto sekä tekstiili-, kosmetiikka- ja lääketeollisuus ovat riippuvaisia ekosysteemien toiminnasta ja niiden tuottamista ekosysteemipalveluista. Ympäristöministeriö suosittaakin, että ekosysteemipalveluihin kohdistuvien vaikutusten arviointi sisällytettäisiin osaksi ympäristövaikutusten arviointia ja että ekosysteemipalvelut huomioitaisiin kaikessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. (Ympäristöministeriö 2015, s ) Ekosysteemipalveluita voidaan arvottaa eri ulottuvuuksissa, esimerkiksi taloudellisten, sosiaalisten tai kulttuuristen arvojen tai resilienssin toteutumisen mukaan (Gómez-Baggethun & Barton 2013). Ekosysteemipalveluiden taloudellisen arvon määrittäminen on haasteellista. Arvoa voidaan mitata esimerkiksi vältettyinä kuluina ja todellisina kuluina. Ekosysteemien arvon määrittäminen irrallisena, mitattavana, rahallisena arvona on kuitenkin kyseenalaista, sillä taloudellinen näkökanta on kovin yksipuolinen eikä kata läheskään kaikkia mahdollisia ekosysteemien tuottamia hyötyjä. Ekosysteemipalveluiden menetys tai heikkeneminen kaupunkialueilla johtaa kuitenkin usein suoriin rahallisiin menetyksiin eri muodoissa; näitä ovat esimerkiksi monenlaiset terveysongelmat, kaupunkikasvillisuuden vähenemisestä johtuva ilmastointikulujen kasvu tai kaupungin valuma-alueella tapahtuvasta rakentamisesta johtuva vedensäätelyn heikkeneminen ja sitä seuraava tarve uuden vedenpuhdistuslaitoksen rakentamiselle (Gómez- Baggethun & Barton 2013). Ihmiset arvottavat omaa ympäristöään myös sosiaalisin ja kulttuurisin perustein, jotka liittyvät kulttuurisiin ekosysteemipalveluihin: paikan tunnearvoon, yhteisöllisyyden tai identiteetin tunteeseen, esteettisiin kokemuksiin, fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen tai opetuksellisiin arvoihin. Nämä arvot vaikuttavat usein siihen, millaiseksi ympäröivä ekosysteemi koetaan tai miten siellä toimitaan. Tunnepohjaisia tai symbolisia arvoja on vaikea mitata taloudellisin mittarein, sillä niiden määrittäminen tapahtuu useimmiten laadullisin tai keinotekoisin arvioinnein. Myös kaupunkien asukkaiden eroavaisuudet sosiaalisissa ja kulttuurisissa arvoissa aiheuttavat haasteita, kun ekosysteemien arvoa tuodaan esille päätöksenteossa. (Gómez-Baggethun & Barton 2013.) Ekosysteemipalveluiden käsite on yleistymässä, ja palveluiden hyödyntämisestä käydään jo julkista keskustelua (esim. HS ). Käsitteen tuominen laajan yleisön tietoisuuteen helpottaa ekosysteemipalveluita sekä vihreää infrastruktuuria hyödyntävien ratkaisujen käyttöönottoa erimittakaavaisissa suunnitteluhankkeissa. 28 TEORIA

29 Miten arvottaisit kauniin maiseman? TEORIA 29

30 2.2 Kaupunkiekosysteemien tuottamat palvelut Ihminen muokkaa voimakkaasti elinympäristöään ja edesauttaa monimuotoisten kaupunkiekosysteemien muodostumista (Gómez- Baggethun & Barton 2013, Pickett ym. 2008). Rakennettujen puistojen, katuympäristöjen, meluvallien, ratapihojen, kattojen, lähimetsien, suojaviheralueiden ja siirtolapuutarhojen elinympäristöt eroavat olosuhteiltaan maaseudun ekosysteemeistä merkittävästi. Kaupungissa elinympäristölaikut ovat eristyneempiä toisistaan, lämpösaarekeilmiö pidentää kasvukautta, vieraslajit uhkaavat alkuperäislajistoa ja sukkessioon puuttuminen johtaa muutoksia eliöyhteisöjen lajikirjoon ja rakenteisiin, kun luonnon häiriöt kuten metsäpalot korvautuvat ihmisten aiheuttamilla häiriöillä. (Alfsen ym ) Tämä johtaa siihen, että kaupunkiympäristöjen tuottamat ekosysteemipalvelut eroavat muunlaisten elinympäristöjen tuottamista palveluista. Esimerkiksi maatalousekosysteemit ovat keskeisiä ruoantuotannon, kosteikot taas ravinteiden kierron ja metsät hiilensidonnan kannalta. Kaupunkiympäristöjen tuottamat ekosysteemipalvelut painottavat sen sijaan suoraa vaikutusta ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen; kaupunkiympäristössä merkittäviä palveluita ovat mm. säätely-, ylläpito- ja kulttuuriset palvelut kuten ilmanlaadun ja pienilmaston säätely, meluntorjunta, hulevesien imeyttäminen sekä virkistykselliset arvot. (Bolund & Hunhammar 1999.) Kaupunkien ympäristö ja niiden sosioekonomiset olosuhteet vaikuttavat suuresti siihen, mitkä ekosysteemipalvelut ovat kaupungissa olennaisia. Esimerkiksi ilmanlaadun säätely ei ole merenrannan Helsingissä niin merkittävässä osassa kuin vaikkapa saastuneessa, laaksossa sijaitsevassa Santiago de Chilessä. (Gómez-Baggethun & Barton 2013.) Kaupungit ovat keskitettyjä paikkoja ekosysteemipalveluiden kysynnälle ja kulutukselle. Palveluista hyötyvien suuresta määrästä johtuen kaupunkien sisäisten ekosysteemien tuottamat sosiaaliset ja taloudelliset hyödyt ovat mittavat, vaikka kaupunkiekosysteemit tuottavatkin vain pienen osan kaupungin käyttämistä ekosysteemipalveluista. (Gómez-Baggethun & Barton 2013.) Rakennetut kaupunkiympäristöt tukeutuvatkin pääosin muualla tuotettuihin ekosysteemipalveluihin. On arvioitu, että Itämeren alueen kaupungit käyttävät joitain ekosysteemipalveluita jopa kertaa itseään laajemmilta alueilta (Folke ym. 1997). Ekologisesti kestävillä suunnitteluratkaisuilla voidaan pyrkiä tuottamaan enemmän ekosysteemipalveluita kaupungin sisällä ja siten vähentää ympäröiville luontoalueille kohdistuvaa painetta. Paikalliset ekosysteemipalvelut myös parantavat kaupunkilaisten elämänlaatua tavoin, joita ei voida saavuttaa kaukaisempien ekosysteemien avulla - esimerkkeinä ilmanlaadun säätely ja meluntorjunta. Kaupunkiympäristön tuottamia ekosysteemipalveluita hyödynnetään eri mittakaavatasoilla riippuen siitä, minkälainen palvelu on kyseessä. Townhouse-talotyyppiin perustuvilla asuinalueilla eri ekosysteemipalveluiden tuotantoa voidaan jaotella esimerkiksi tontin, korttelin ja lähiympäristön tasoilla. Tonteilla ja niiden välittömässä ympäristössä voidaan tuottaa paikallisia ekosysteemipalveluita, esimerkiksi luoda viihtyisää pihaympäristöä tai torjua katumelua. Korttelitasolla voidaan hyödyntää lähipuistoja vaikkapa jokapäiväisen virkistyksen tai keskitetyn hulevesien hallinnan kannalta. Townhousealueen ulkopuolella ekosysteemipalveluita voidaan tuottaa seudullisesti (esimerkkinä puhtaan 30 TEORIA

31 juomaveden tuotanto) tai globaalilla tasolla (laajojen metsäalueiden kyky sitoa hiiltä ilmakehästä). (McDonald & Marcotullio 2011). Rakennetun ympäristön kyky tuottaa ekosysteemipalveluita on usein vähäistä alueilla, joilla paikallinen ekosysteemi ei ole kovin monimuotoinen. Esimerkiksi pieni tontti, jolla on vain vähän ympäröiviä viher- ja vesialueita, on eristyksissä muista elinympäristöistä eikä siten omaa juurikaan potentiaalia tuottaa ekosysteemipalveluita. Potentiaalin alhaisuus voi johtaa esimerkiksi siihen, että hulevedet eivät pääse imeytymään, jolloin uhkana on pintavesien saastuminen ja maaperän pilaantuminen. Sen sijaan aluetta ympäröivät puustoiset viheralueet ja laajat kosteikot nostavat alueen ekosysteemipotentiaalia luodessaan monimuotoisia elinympäristöjä ja mahdollistaessaan yhteyden eri elinympäristöjen välillä. Ekosysteemipalveluiltaan rikas alue voi mm. sitoa hulevesien saasteita ja poistaa niitä kasvien ja maaperän fyysisin, kemiallisin ja biologisin prosessein. Alueen kiinnostavuus, voimakas paikan henki ja virkistysmahdollisuudet, kuten esimerkiksi vanhat puistot sekä mahdollisuus luontoretkeilyyn ja kalastukseen, nostavat kulttuuristen palveluiden potentiaalia. (Scholz 2014.) Kaupunkiympäristön ekosysteemipalveluita tutkineet Gómez-Baggethun ja Barton (2013) ovat eritelleet kaupunkiekosysteemien toimintoja ja ekosysteemipalveluiden indikaattoreita. Tässä työssä on määritelty heidän tutkimukseensa perustuen kaupunkiympäristön kannalta keskeiset ekosysteemipalvelut ja niiden indikaattoreita työssä käytetyn SYKEn ekosysteemipalveluluokittelun mukaisesti. Kaupungin läpäisemättömien pintojen osuuden kasvaessa maaperän ja kasvillisuuden kyky imeyttää ja haihduttaa hulevesiä heikkenee. Tällöin pintavalunnan osuus lisääntyy ja tulvariski kasvaa. TEORIA 31

32 Kaupunkiympäristön keskeisiä ekosysteemipalveluita (mukaillen: Gómez-Baggethun & Barton 2013, SYKE 2013b). T TUOTANTOPALVELUT T1 Kaupunkiviljely Ruoantuotanto on vähäistä kaupungeissa, mutta kaupunkiviljelyä voidaan harjoittaa kaupunkipelloilla, viljelypalstoilla, puutarhoissa sekä laatikkoviljelminä parvekkeilla ja katoilla. T3 Juomavesi Kaupunkiympäristöjen kasvillisuus ja pinnoittamaton maaperä säätelevät veden kiertoa ja pohjaveden muodostumista ja tarjoavat siten puhdasta juomavettä kaupungin tarpeisiin. T4 Muu käyttövesi Kaupunkiympäristöjen kasvillisuus ja pinnoittamaton maaperä säätelevät veden kiertoa ja pohjaveden muodostumista ja tarjoavat siten puhdasta käyttövettä kaupungin tarpeisiin. S SÄÄTELY- JA YLLÄPITOPALVELUT S1 Jätteiden ja haitallisten aineiden biopuhdistus, suodatus, sidonta, varastointi ja kasautuminen Kosteikot suodattavat jätevesiä ja sitovat ravinteita, ja kasvillisuus puhdistaa ilmasta saasteita (otsoni, rikkidioksidi, typpidioksidi, häkä ja pienhiukkaset) suodattamalla hiukkasia lehtien kautta. S2 Melu-, haju- ja maisemahaittojen lieventäminen Maaperä ja varsinkin tiheä kasvillisuus voivat lieventää melusaastetta imeyttämällä, heijastamalla ja taittamalla ääniaaltoja. Viherympäristö voi peittää ikäviä näkymiä esim. teollisuusalueille ja sitoa epämiellyttäviä hajuja. S3 Massaliikuntojen säätely ja eroosiontorjunta Kasvillisuus sitoo maata ja estää siten maanvyörymiä. S4 Vedenkierron säätely ja tulvasuojelu Kaupunkiympäristöjen kasvillisuus ja pinnoittamaton maa-ala säätelevät veden kiertoa sekä lieventävät hulevesivalumia ja sillä tavoin myös tulvia. S5 Ilmavirtausten säätely Varsinkin tiheä kaupunkipuusto tarjoaa tuulensuojaa. S6 Pölytys, siementen levitys Ekosysteemit tarjoavat elinympäristöjä linnuille ja hyönteisille, jotka toimivat pölyttäjinä ja siementen levittäjinä. Näiden eläimien elinolosuhteita voidaan parantaa viljelypalstojen, hautausmaiden ja puistojen monimuotoisuutta tukevalla hoidolla. Pölyttäjät mahdollistavat mm. hedelmäpuiden ja marjapensaiden sadon myös yksityispihoilla. S7 Lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito Viheralueet tarjoavat elinympäristöjä lajeille, joita asukkaat seurailevat mielellään (linnut, perhoset, sammakkoeläimet). Varsinkin puoliurbaaneilla alueilla on usein korkea lajistomäärä, ja kaupungeille ominaiset ympäristöt kuten ruderaatit tarjoavat elinympäristöjä monille uhanalaisillekin eliölajeille. Elinympäristöjen ylläpito on myös monimuotoisuuden edellytys. S10 Vedenlaadun ylläpito Kaupunkiympäristöjen kasvillisuus ja pinnoittamaton maa-ala säätelevät veden laatua, mikä mahdollistaa esimerkiksi virkistyskäytön uimarannoilla. S11 Maapallon ilmaston säätely Kaupungin kasvillisuuden biomassa sitoo ja varastoi hiiltä ilmakehästä. S12 Paikallis- ja alueellisen ilmaston säätely Viher- ja vesialueet säätelevät paikallisilmastoa lieventäen kaupungin lämpösaarekeilmiötä: vesialueet sitovat lämpöä kesäisin ja luovuttavat sitä talvisin, kasvillisuus sitoo ilman lämpöä haihdunnan kautta, ja kaupunkipuut säätelevät pienilmastoa tarjoamalla kosteutta, varjostusta ja tuulensuojaa. Kasvillisuus voi myös lieventää sään ääri-ilmiöitä kuten myrskyjä, tulvia ja helleaaltoja. 32 TEORIA

33 K KULTTUURISET PALVELUT K1 Luonto virkistysympäristönä Viherympäristöt tarjoavat mahdollisuuksia virkistäytymiseen, ulkoliikuntaan ja hiljaisuuden kokemiseen. Näillä on myös suora yhteys fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. K2 Luonto tieteen ja opetuksen lähdemateriaalina ja paikkana Hyvin saavutettavat viheralueet mahdollistavat käytännönläheisen ympäristökasvatuksen. K3 Esteettisyys ja kulttuuriperintö Viheralueet toimivat mm. visuaalisten elämysten paikkana rakennetussa ympäristössä. Luonto voi olla myös taiteellisen inspiraation lähde. Kulttuurimaiseman piirteitä pyritään usein säilyttämään kaupungin sisälläkin paikan kulttuurihistorian jatkamiseksi. K4 Luonnon henkinen, pyhä, symbolinen tai tunnuskuvallinen merkitys Kaupunkiympäristössä luontoalueet luovat paikan henkeä, ja jopa yksittäiset puut voidaan kokea merkityksellisiksi. Viherympäristö mahdollistaa kaupunkilaisille yhteyden luontoon. K5 Luonnon itseisarvo ja arvo perintönä seuraaville sukupolville Kaupunkirakenteen sisällä säilyvät laajemmat luontoalueet monipuolistavat asukkaiden kokemaa ympäristöä ja mahdollistavat ekosysteemipalveluiden tuotannon jatkossakin. Kaupunkiympäristölle tyypillisiä ekosysteemipalveluita voidaan vahvistaa suunnittelemalla sellaista kaupunkiympäristöä, joka toteuttaa vihreää infrastruktuuria varsinkin monimuotoisen ja peittävän kasvillisuuden, läpäisevien pintojen sekä kosteikkojen ja avoimien hulevesirakenteiden muodossa. Nämä vihreän infrastruktuurin osat toistuvat kaupungissa keskeisten ekosysteemipalveluiden tuottajina, joten niihin panostamalla mahdollistetaan lukuisat ekosysteemien hyödyt kaupunkiympäristössä. Tutkimusten mukaan asuntojen, työpaikkojen ja kaupallisten alueiden lähellä sijaitsevat puut ja hyvinhoidetut puistot, vesipinnat ja mahdollisuus kaupunkiviljelyyn tuottavat erityisesti taloudellisia hyötyjä. Terveydellisiä hyötyjä sen sijaan tarjoavat vehreät ikkunanäkymät sekä hyvin saavutettavat, laajat, monimuotoiset ja toiminnallisuuteen ohjaavat puistoalueet. Ihmisten elämänlaatua parantavat puustoiset, hyvinhoidetut puistot, luonnonkasvillisuus, puutarhat, vesialueet, katupuut, vihreät pyöräilyreitit ja työpaikkoja lähellä olevat viherelementit. Ekologisia hyötyjä tarjoavat taas kaikki viher- ja vesialueet sekä läpäisevät pinnat, erityisesti puistot, puusto, vesipinnat, pensaat, viherkatot, kosteikot, avoimet hulevesialtaat ja lajien monimuotoisuutta edistävät yhtenäiset elinympäristöt. (Jansson 2014.) Kaupunkiekosysteemit aiheuttavat ekosysteemipalveluiden lisäksi myös haittoja. Näitä haittoja ovat mm. näkymien peittyminen, siitepölyallergiat, vahingot kuten oksien putoaminen vanhoista tai sairaista puista, pimeiden viheralueiden kokeminen pelottaviksi öisin, infrastruktuurille esimerkiksi juuristosta aiheutuvat vauriot ja epämiellyttävät kohtaamiset eläinten kanssa (Gómez-Baggethun & Barton 2013). Haittoja voidaan pitkälti ehkäistä ennakoivalla suunnittelulla, viheralueiden asianmukaisella hoidolla ja riittävällä valaistuksella. On ilmeistä, että ekosysteemien tuottamat hyödyt muodostuvat haittoja merkittävimmiksi, varsinkin jos kaupunkiekosysteemeistä mahdollisesti aiheutuvat haitat otetaan huomioon ja toimitaan niitä ennakoivasti. TEORIA 33

34 2.3 Kaupungin tiivistämisen vaikutukset ekosysteemipalveluihin Hyödyllinen ja monitoiminnallinen kasvullinen ala tarvitsee väistämättä tilaa, mikä tiiviissä asuinkorttelissa on usein haasteena. Townhouse-ympäristöt muodostavat tyypillisesti tiivistä kaupunkirakennetta, joka on keskeinen tekijä myös Energiatehokas townhouse konseptissa (Kuittinen 2014, s. 9). Ekosysteemipalveluiden tuottaminen tiiviissä kortteleissa voikin muodostua ongelmaksi kasvullisen alan vähyyden vuoksi. Kaupunkiympäristön tiivistämistarve on seurausta globaalista kaupungistumisen trendistä. Se muodostaa myös haasteen kaupunkien kestävyyden kannalta. Kun rakennetut alueet valtaavat yhä suuremman osan maapallon pinta-alasta, tarve luontopääomalle ja ekosysteemipalveluille kasvaa (Gómez-Baggethun & de Groot 2010), sillä voimakas maankäyttö vähentää ja rappeuttaa väistämättä luonnonympäristöjä. Ihmiset muokkaavat ja käyttävät maapallon ekosysteemeitä niin suurissa määrin, että luonnon monimuotoisuus on jo merkittävästi ja peruuttamattomasti vähentynyt (Millennium Ecosystem Assessment 2005). Kaupunkialueiden kasvattaessa osuuttaan koko maa-alasta on uhkana, että ekosysteemipalveluiden rajat tulevat vastaan, kun kaupunkeja ympäröivät ja niitä resursseillaan ylläpitävät luonnonympäristöt vähenevät. Tilannetta kuvaa hyvin professori Reesin ajatus kaupungista ekologisena mustana aukkona, joka imee resursseja itseänsä paljon laajemmalta tausta-alueelta (Rees 1992). Säynäjoki esittää väitöskirjassaan (2015), että tiivis kaupunkirakenne nähdään usein ekologisesti kestävänä vaihtoehtona, johon tartutaan ensimmäiseksi, kun halutaan vähentää kaupunkien ympäristöhaittoja. Tiivistämisen edut eivät kuitenkaan ole itsestäänselviä, eikä pelkkä yhdyskuntarakenteen tiivistäminen välttämättä takaa tavoiteltuja ympäristöhyötyjä. Säynäjoki esittää, että Suomessa kaupunkisuunnittelu keskittyy pitkälti kasvihuonepäästöjen alentamiseen ja rakennusten energiatehokkuuteen, vaikka muihinkin näkökulmiin tulisi kiinnittää huomiota kokonaisvaltaisesti kestävän kaupungin suunnittelussa. Kaupunkirakenteen ominaisuudet vaikuttavat esimerkiksi asukkaiden elämäntapoihin ja kulutustottumuksiin, joilla on selkeä yhteys ympäristön kuormitukseen. (Säynäjoki 2015.) Yhtenä perusteena tiiviin kaupungin kestävyydelle voidaan pitää sen kykyä tuottaa ekosysteemipalveluita. Tiivistä vai vehreää? Kaupunkien viheralueiden ja niiden ekosysteemipalveluiden hyödyistä on runsaasti näyttöä. Nämä hyödyt ovat välttämättömiä myös tiiviiden kaupunkien kestävyydelle. (Jansson 2014.) Kaupunkiekosysteemit parantavat palveluillaan merkittävästi ympäristön resilienssiä ja vaikuttavat siten koko kaupungin kykyyn sopeutua ilmastonmuutokseen (Elmqvist 2011). Liian tiivis rakentaminen heikentää resilienssiä hävittäessään ja muuttaessaan kaupungin ekosysteemejä (Colding 2011). Kaupunkiympäristön tiivistymisen ja levittäytymisen vaikutuksia on tutkittu laajasti, ja tutkimuksissa toistuvat tietyt päälinjat. Kaupunkien levittäytyminen laajalle alueelle (urban sprawl) mahdollistaa väljemmän kaupunkirakenteen ja siten suuremman potentiaalin tuottaa ekosys- 34 TEORIA

35 teemipalveluita kaupunkirakenteen sisällä. Haittapuolena on kaupungin jalanjäljen kasvaminen. Väljä kaupunkirakenne ei kuitenkaan itsessään takaa riittävää vihreän infrastruktuurin verkostoa. Ei myöskään ole selvää, että ekosysteemipalveluiltaan omavaraisemmat alueet olisivat muilla tavoin kestävämpiä. (Bolund & Hunhammar 1999, Pauleit & Breuste 2011.) Kaupungin tiiviistämisen (urban densification) puolesta puhuvat toimivan, vilkkaan kaupunkiympäristön lisäksi vähäisempi maa-alan käyttö, joka voi tarjota seudullisella tasolla hyötyjä (mm. vähäisempi energiankulutus ja alhaisemmat kasvihuonepäästöt), kun rakentamatonta aluetta jää kaupungin ulkopuolelle enemmän esimerkiksi viljelykäyttöön ja ekosysteemipalveluiden tuottamiseen. Tiivistäminen voi toisaalta uhata kaupungin sisäisten viheralueiden määrää ja laatua, jos niitä ei nähdä toiminnallisena osana kaupungin rakennetta eikä niitä siten osata arvottaa tarpeeksi korkealle maankäytön suunnittelussa. Viheralueiden ekologinen tila voi heikentyä, mikä vaikuttaa niiden mahdollisuuksiin tuottaa paikallisia ekosysteemipalveluita kuten vedenlaadun säätelyä ja muita säätely- ja ylläpitopalveluita. Tiivistäminen voi myös vähentää luonnon monimuotoisuutta sekä paikallisella että seudullisella tasolla. Lisäksi tiiviillä kaupungilla voi olla negatiivinen vaikutus kaupungin asukkaiden terveyteen ja elämänlaatuun. (Jansson 2014, McDonald & Marcotullio 2011, Pauleit & Breuste 2011.) Kaupunkien viheralueet joutuvat esimerkiksi suuren virkistyskäyttöpaineen alaisiksi. Liikakäytön aiheuttamia häiriöitä ovat muun muassa tallautuminen ja kuluminen sekä korkea saasteiden, valon ja melun määrä. Elinympäristöjen pirstoutuminen taas johtaa ekologisten yhteyksien ja siten monimuotoisuuden heikentymiseen. Toisaalta kaupunkimetsissä on kuitenkin usein monimuotoista kasvillisuutta, sillä niitä hoidetaan luonnontilaisina, toisin kuin talousmetsiä. Lisäksi suuri vieras- ja tulokaslajien määrä kasvattaa lajikirjoa varsinkin puoliurbaaneilla alueilla, mutta saattaa uhata alkuperäislajistoa. (Esim. Espoon ympäristölautakunta 2014, s. 9.) Liiallinen tiivistäminen voi vaarantaa myös mm. paikallisilmaston ja ilmanlaadun säätelyyn, hiilen sidontaan, meluntorjuntaan ja pölytykseen liittyviä ekosysteemien toimintoja. Mikäli pienviljelyyn soveltuvia alueita osoitetaan rakentamiselle, mahdollisuudet kaupunkimaiseen ruoantuotantoon esimerkiksi siirtolapuutarhoissa, puutarhoissa ja viljelypalstoilla voivat huonontua. (Yli-Pelkonen 2011.) Maanpinnan päällystäminen taas heikentää maaperän muodostumista ja ravinteiden kiertoa. (Esim. Yli-Pelkonen 2011, Kaushal ym ) Läpäisevää pintaa tulisi siis suosia kaupunkiympäristössäkin. Myöskään rakentamattoman viherympäristön vaikutusta kulttuurisiin ekosysteemipalveluihin kuten virkistykseen ei tule väheksyä. Hävitetyt tai häiriintyneet ekosysteemit eivät siis enää tuota välttämättömiä hyötyjä, vaan kaupungin ekosysteemipalvelutarpeet pitää ratkaista keinotekoisin ja useimmiten paljon kalliimmin ratkaisuin. Rakennetut ratkaisut esimerkiksi hulevesien käsittelyyn eivät kuitenkaan kestä ääritilanteissa, kuten tulvahuippujen aikana, mikä näkyy kaupunkialueiden voimistuneina tulvina, kun hulevesiviemärit eivät enää vedä kovilta pinnoilta huuhtoutuvia vesimassoja. Tätä ongelmaa voitaisiin ratkoa luonnonmukaisilla hulevesijärjestelmillä, kuten esimerkiksi imeytyspainanteilla. Tulee myös muistaa, että monet kaupunkiviheralueiden tuottamat ekosysteemipalvelut ovat paikallisia, eikä niitä edes voi ulkoistaa teknisin ratkaisuin. Näitä palveluita ovat esimerkiksi pienilmaston säätely ja luonnon itseisarvo. TEORIA 35

36 Kohti kestävää rakennettua ympäristöä Kestävä kaupunkiympäristöjen ja viheralueiden suunnittelu vaatii ratkaisuja, joissa tehdään arvovalintoja eri ekosysteemipalveluiden välillä. Perustavanlaatuinen haaste on se, miten eri hyötyjen ja haittojen arvo määritetään. Poliittinen tahtotila vaikuttaa myös ekosysteemien kohdalla siihen, mistä palveluista leikataan. (Redman 2011.) Townhouse-rakentamisessakin tulisi kiinnittää huomiota siihen, minkälaisia ekosysteemipalveluita alueella on tavoitteena tuottaa ja millaisilla vihreän infrastruktuurin ratkaisuilla tavoitteeseen päästään. Tiiviissä kaupunkirakenteessa vihreän infrastruktuurin merkitys korostuu, kun ympäröivät rakentamattomat alueet vähenevät. Kestävän kehityksen mukaista rakentamista voidaan tarkastella useiden kansainvälisten standardien avulla, jotka määrittävät kestävälle rakentamiselle yhteisen termistön, kestävyyden keskeiset osatekijät ja indikaattorit niiden arviointia varten. Rakentamisen kestävyyttä mitataan yleisesti ekologisin, sosiaalisin ja taloudellisin mittarein. Rakentaminen pyritään näillä mittareilla toteuttamaan toimivaksi niin, että sen vaikutukset luonnonvarojen kulutukseen ja luonnon monimuotoisuuteen ovat mahdollisimman vähäiset, tuotettu arvo kuluttajille, yrityksille ja yhteiskunnalle mahdollisimman suuri ja että rakentaminen tuottaa turvallista, toiminnallista, saavutettavaa ja esteettistä ympäristöä. Kestävä rakentaminen on siis termi, joka kattaa kestävyyden useasta eri näkökulmasta eikä tarkoita samaa kuin yksipuolisemmat termit eko- ja energiatehokas rakentaminen. (HKR 2013.) Rakentamisen kestävyyden arviointi käsitetään usein vain itse rakennuksiin liittyvänä, mutta esimerkiksi kansainvälinen ISO-standardi Sustainability in building construction Sustainability indicators (2009) kattaa myös rakennuksen sijaintiin ja tonttiin liittyviä seikkoja. Seuraavassa on esitelty standardin mukaiset, tässä työssä oleelliset ulkotiloihin liittyvät kestävyyden indikaattorit, jotka vastaavat ekologisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin. Monet näistä ovat rinnasteisia tässä työssä myöhemmin käsiteltyjen vihreän infrastruktuurin elementtien ja niiden tuottamien ekosysteemipalveluiden kanssa (kts. luku 3), mikä korostaa vihreän infrastruktuurin ja ekosysteemipalvelunäkökulman merkitystä kestävässä rakentamisessa. Osa näistä indikaattoreista otetaan Suomessa huomioon kaavoitusvaiheessa jo esim. maankäyttö- ja rakennuslain tai luonnonsuojelulain perusteella. Lainsuojan ulkopuolisiin seikkoihin voidaan taas vaikuttaa kaavoituksessa ja toteutussuunnittelussa sitä helpommin, mitä vahvempi tahtotila kestävän rakentamisen toteuttamiseen on. Tällaisesta tahtotilasta kertoo esimerkiksi se, että Viherympäristöliitto (VYL) käsittelee Vihervuoden 2016 yhtenä teemana kestävää ympäristörakentamista. Julkilausumassaan VYL esittää tavoitteekseen määrittää kestävä ympäristörakentaminen ja laatia sille kriteerit Vihervuoden 2016 aikana. VYLin ehdottamia muutoksia rakentamiskäytäntöihin ovat mm. rakennuspaikan materiaalien, rakenteiden ja maamassojen hyödyntäminen esimerkiksi paikallisista pintamaista tehdyin kasvualustoin, jotka tuottavat kasvilajistoltaan monipuolista, rakennuspaikan olosuhteissa menestyvää ympäristöä. Näin pyritään minimoimaan luonnon resurssien kulutus ja tuottamaan mahdollisimman helposti hoidettavaa viherympäristöä. (VYL 2016a). Rakentamisen kestävyyttä koskeva kansainvälinen standardointi osoittaa, että taloudellisen edun lisäksi myös ekologiset ja sosiaaliset arvot tunnustetaan rakennettua ympäristöä suunniteltaessa. Vihreän infrastruktuurin toteutumisessa on kuitenkin monia esteitä, mikä on käynyt ilmi mm. tutkimusryhmä VirMan hankkeessa. Tunnistetuista vihreän infrastruktuurin toteuttamiseen liittyvistä haasteista päällimmäisiä ovat arvovalinnat, osaamisen ja tiedon puute, uusien ratkaisujen epäily sekä toteutusvaiheeseen liittyvät haasteet, kuten tilanpuute tiiviissä kaupunkirakenteessa (VirMa 2016). 36 TEORIA

37 Townhouse-korttelin ulkotilojen kannalta keskeiset kestävän rakentamisen indikaattorit (mukaillen: ISO ). Saavutettavuus julkisilla kulkuneuvoilla, polkupyörällä ja jalan korttelin sijoittelussa tulee kiinnittää huomiota sen saavutettavuuteen kestävillä kulkumuodoilla. Hyvät jalankulku- ja pyörätieyhteydet ja läheiset julkisen liikenteen pysäkit kannustavat kestävään liikkumiseen ja edistävät siten myös fyysistä terveyttä ja tasa-arvoa. Yhteydet viheralueille ja avoimille alueille Kestävyyttä ja sosiaalisia hyötyjä tarjoaa myös korttelin hyvä sijainti suhteessa viheralueisiin. Lyhyet kävelymatkat (esim. 300 tai 500 m) läheisille viheralueille, kuten julkisiin puistoihin, korttelipihoihin tai lähimetsiin, edistävät viheralueiden jokapäiväistä käyttöä ja niiden ekosysteemipalveluiden hyödyntämistä. Maanpinnan päällystäminen Läpäisemättömien pintojen osuus mm. rakennuksissa, kaduilla, pihoilla ja pysäköintialueilla suhteessa avoimeen maanpintaan vaikuttaa mm. ekosysteemien toimintaan ja hydrologiseen kiertoon. Maankäyttö kestävyyttä edistää uusien rakennuskohteiden sijoittaminen brownfield-alueille, rakennusten väleihin ja muille jo rakennetuille alueille viheralueiden sijaan. Tämä tulee ottaa huomioon myös uusia townhousekortteleita kaavoitettaessa. Ulkotilojen olosuhteet Melu- ja tuuliolosuhteet, ilmanlaatu sekä valon ja varjon määrä ovat ulkotilojen kestävyyden laadullisia indikaattoreita. Ne vaikuttavat erityisesti asuinrakennusten, päiväkotien ja koulujen viihtyisyyteen ja terveellisyyteen. Tontin esteettömyys Esteetön pääsy tontin keskeisimpiin osiin ja rakennukselle on merkittävä kestävyyden indikaattori varsinkin asuinrakennuksissa, kouluissa ja julkisissa rakennuksissa. Esteettömyys mahdollistaa tontin eri toimintojen käytön ja edistää siten tasa-arvoa. Tontin harvinaiset eliölajit ja arvokkaat luontoelementit ja -ympäristöt Rakentamisessa tulee kestävyyden edistämiseksi välttää harvinaisten eläin- ja kasvilajien ja niiden elinympäristöjen tuhoamista tai heikentämistä sekä arvokkaiden luontoympäristöjen ja -elementtien kuten yksittäisten puiden, kivien tai kallioesiintymien hävittämistä. Näin suojellaan luonnon monimuotoisuutta ja mahdollistetaan monipuolisen, esimerkiksi virkistykseen ja opetukseen soveltuvan ympäristön säilyminen. Turvallisuus Vihreän infrastruktuurin avulla voidaan sopeutua ilmastonmuutokseen ja lievittää tuhoisia sään ääri-ilmiöitä kuten myrskyjä ja tulvia ja siten lisätä asuinalueen turvallisuutta. Muuntojoustavuus Myös piha-alueet voidaan suunnitella mahdollisuuksien mukaan muuntojoustaviksi, jolloin niiden käyttötarkoitusta voidaan helposti muuttaa ajan kuluessa vaihtuviin tarpeisiin soveltuviksi. Tämä lisää joustavuutta ja pihan käyttöikää, mikä tuo taloudellisia säästöjä ja vähentää ympäristöhaittoja. TEORIA 37

38 työkalu

39 3 townhouse-alueiden VIHREÄ INFRASTRUKTUURI Tässä luvussa käsitellään townhouse-talotyyppiin liittyviä ulkotiloja ja esitellään niitä koskeva työkalu vihreän infrastruktuurin luokittelemiseksi. Lisäksi luvussa tutkitaan, mitä ekosysteemipalveluita nämä vihreän infrastruktuurin elementit tuottavat.

40 3 TOWnHOuSE-ALuEidEn ViHREä infrastruktuuri 3.1 Townhouse talotyyppinä Townhouse on Suomessa suhteellisen vakiintumaton termi, jolla voidaan kuvata monenlaisia kytkettyjä pientaloja väljistä rivitaloista kompakteihin kaupunkiasuntoihin. Townhousetyyppisiä rakennuksia on käytetty pitkään mm. Isossa-Britanniassa, Alankomaissa, Saksassa ja Pohjois-Amerikassa. Termi townhouse tarkoittaa kirjaimellisesti kaupunkitaloa, ja joissain suomalaisissa yhteyksissä townhouse-rakennusta kutsutaankin yksinkertaisella nimellä kaupunkitalo. Muita nimivaihtoehtoja ovat kaupunkipientalo, kaupunkirivitalo ja riviomakotitalo, jotka ovat jo kömpelömpiä. Tässä työssä kyseisen tyypin rakennuksista käytetään nimitystä townhouse. Perinteinen eurooppalainen townhouse-rakentaminen liittyy asumisen ja liiketoiminnan yhdistämiseen. Tämä toiminnallinen lähtökohta ja kaupunkien tilanpuute ovat ohjanneet talotyypin ja sen muodostaman tiiviin ja pienimittakaavaisen korttelirakenteen kehittymistä. (Ellilä 2014, Ullrich 2014.) Itse talo on tyypillisesti rungoltaan syvä ja julkisivultaan kapea, 2-4-kerroksinen ja sivuseinistään kiinni naapuritaloissa. Townhouse-konseptiin liittyy olennaisesti oma sisäänkäynti kaduilta, jota ne rajaavat ja joille rakennuksista on suora yhteys. Townhousetalot rajautuvat katuun joko suoraan tai pienen etupihan kautta ja muodostavat näin yhtenäistä katutilaa. Useimmiten talotyyppiin kuuluu myös yksityinen takapiha. (Kuittinen 2014, s. 8.) Townhouse-rakennuksia on Suomessa tällä hetkellä karkeasti jaoteltuna kahdenlaisia. Lähiöille tyypilliset townhouse-rakennukset muistuttavat pitkälti rivitaloja ja ovat yleensä kaksikerroksisia ja julkisivuiltaan melko leveitä. Kantakaupungin tiiviit ja tehokkaat townhouse-talot pienine pihoineen sen sijaan muistuttavat enemmän esimerkiksi Alankomaiden keskusta-alueiden townhouse-rakennuksia. (Kuittinen 2014, s ) Townhouse-alueella tarkoitetaan tässä työssä rakennusriviä, korttelia tai asuinaluetta, jonka rakennuskanta koostuu pääosin townhouse-tyyppisistä rakennuksista. Tällä hetkellä Suomessa townhouse-tyyppisiä rakennuksia on rakennettu lähinnä täydentämään olevaa rakennuskantaa tai tuomaan lisävaihtelua monenlaisista talotyypeistä koostuvalle alueelle. Laajempia, pelkästään townhouse-rakennuksista koostuvia asuinalueita ei Suomessa vielä ole. (Kuittinen 2014, s. 13.) 40 TYÖKALU

41 Suomalainen maisema on pienipiirteistä ja vaihtelevaa kallioineen, mäkineen ja metsineen ja eroaa siten suuresti esimerkiksi tyypillisestä alankomaalaisesta townhouse-maisemasta. Maiseman ominaispiirteiden huomioonotto on keskeistä asuinalueen suunnittelussa. Vaihteleva maisema antaa mahdollisuuksia monimuotoisen kaupunki- ja viherrakenteen luomiseen. Luontevia kohteita townhouse-täydennysrakentamiselle pääkaupunkiseudulla ovat sellaiset alueet, jotka ovat vaikean maaston tai toimintojen uudelleenjärjestelyn takia jääneet rakentamatta. Tällaisia ympäristöjä ovat mm. täyttömaaalueet esimerkiksi vanhoilla satama-alueilla, joutomaat, hyvin kallioiset tontit tai metsäiset kohteet, jotka otetaan asuinrakentamisen käyttöön kaupungin asuntotarpeen kasvaessa. Suomalaista townhouse-rakentamista Espoon Säterissä. TYÖKALU 41

42 3.2 Vihreän infrastruktuurin luokittelu Townhouse-alueet osana vihreän infrastruktuurin verkostoa Asuinalueilla sijaitsevat pienetkin viherelementit, kuten yksityispihat, täydentävät tehokkaasti vihreän infrastruktuurin verkostoa yhdessä laajempien viheralueiden kanssa, sillä ne muodostavat suuren osan kaupungin maa-alasta. Tällainen luonnollisten ja puoliluonnollisten alueiden mosaiikkimainen rakenne luo kaupunkiympäristöön monimuotoista vihreää infrastruktuuria muodostamalla lajien liikkumiselle suotuisia viherkäytäviä sekä ylläpitämällä mm. selkärangattomien lajirikkautta, mikä edesauttaa tiettyjen ekosysteemipalveluiden (pölytys, siementen levitys, tuholaisten torjunta) tuotantoa. (Colding 2011, Pickett ym ) Helsingin maa-alueesta on viheraluetta 47 % eli suhteellisen paljon verrattuna esimerkiksi muihin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin. Viheralueista 64 % on luonnonmukaisia elinympäristöjä, 17 % puoliluonnollisia ympäristöjä ja 19 % rakennettuja puistoja. (HY & KSV 2014, s. 37.) Lisäksi Helsingissä on myös paljon omakotitaloalueita, joilla menestyvät mm. kulttuurimaiseman lajit ja jotka voivat osaltaan vahvistaa alueen vihreää infrastruktuuria. Vastaavasti myös townhouse-alueet voivat oikein suunniteltuina muodostaa pihoineen tärkeän osan vihreän infrastruktuurin verkostoa, joka mahdollistaa niin ekosysteemien kuin ihmisenkin toimintoja. puut, pensas- ja kukkaistutukset, maanpeitekasvillisuus, hulevesialtaat, nurmi sekä erilaiset viljelykset voivat muodostaa monipuolistakin lajistoa. Korttelitasolla vihreää infrastruktuuria voidaan tuottaa monitoiminnallisin yhteispihoin ja puistoin, viljelypalstoin, hulevesirakentein, katupuin, suojaistutuksin, katujen viherkaistoin tai vaikkapa kanavin. Lisäksi esimerkiksi ulkopintojen ratkaisut, toimintojen mahdollistaminen, istutusvalinnat, kaupunkikalusteet ja joukkoliikenneratkaisut vaikuttavat asuinalueen luonteeseen ja sosiaaliseen toimivuuteen. Tiiviillä asuinalueilla on luonnon monimuotoisuuden lisäksi potentiaalia mm. entistä parempaan hulevesien käsittelyyn. Varsinkin pihoista ja pientaloista muodostuvat asuinalueet voisivat imeyttää hulevesiä huomattavasti nykyistä paremmin, mikäli ne suunniteltaisiin siihen soveltuvalla tavalla. Kaupunkialueet voivat myös osallistua hiilensidontaan ja edistää maaperän prosesseja kasvullisilla alueillaan (Pickett ym. 2008). Kaupunkiekosysteemit ovat usein kuitenkin maaseudun ekosysteemeitä heikkolaatuisempia (Bolund & Hunhammar 1999), ja ne vaativat ylläpitoa ja huoltoa toimiakseen erilaisten ekosysteemipalveluiden tehokkaina tuottajina. Asuinalueilla voidaan toteuttaa vihreää infrastruktuuria monin tavoin. Rakennuksiin integroituna viherelementit voivat olla esimerkiksi viherkattoja ja -seiniä, parvekeistutuksia ja viljelmiä sekä kattopuutarhoja. Tonteilla kasvullinen piha täydentää ympäröivää viherrakennetta: 42 TYÖKALU

43 Vihreän infrastruktuurin osat Vihreää infrastruktuuria voidaan tarkastella sitä muodostavien viher- ja vesielementtien avulla. Ne ovat fyysisen ympäristön erilaisia osia, esimerkiksi pensasistutuksia, viljelypalstoja, jokia tai metsiköitä, jotka voivat tuottaa ekosysteemipalveluita ja muodostaa vihreän infrastruktuurin verkostoja. Vihreän infrastruktuurin ja sen tuottamien ekosysteemipalveluiden liittäminen konkreettisesti osaksi kaupunkiympäristöä voi olla suunnittelutyössä haastavaa käsitteiden abstraktin luonteen vuoksi. Tämän vuoksi Aalto-yliopiston tutkimusryhmä VirMa on kehittänyt vihreän infrastruktuurin fyysisten elementtien alustavan luokittelun (kts. liite 1), joka selventää vihreiden elementtien erilaisia rooleja ja jonka kautta vihreä lähestymistapa voidaan saada helpommin konkreettiseksi osaksi suunnitteluprosessia. Luokittelu on osoittautunut VirMan tutkimuksessa hyödylliseksi välineeksi kaupunkiympäristön vihreän infrastruktuurin käsittelyyn ja monipuolistamiseen. Vihreälle infrastruktuurille läheisiä käsitteitä kuten viherrakennetta ja elinympäristöjä on tyypitelty aikaisemmin mm. Helsingissä (HY & KSV 2014). VirMan luokittelu pohjautuu osin tähän elinympäristöjen tyypittelyyn, mutta käsittelee vihreää infrastruktuuria nimenomaan toiminnallisuuden näkökulmasta. VirMan luokittelu jaottelee vihreän infrastruktuurin elementit neljään pääluokkaan: ekosysteemien toimintaan liittyviin elementteihin, liikenteen ja liikkumisen elementteihin, toiminnallisiin elementteihin sekä rakenteisiin. Alustavassa luokittelussa osa elementeistä on päällekkäisiä ja edustavat eri mittakaavoja. Luokitteluun on otettu mukaan myös hyvin rakennettuja elementtejä, kuten liikenneympäristöjä, joihin voi sisältyä vihreän infrastruktuurin osia. Vihreän infrastruktuurin elementit käytössä fyysisten rakennuspalikoiden muodossa. VirMan työpajoissa pohdittiin, millaisista elementeistä kaupunkiympäristön vihreä infrastruktuuri voi muodostua. TYÖKALU 43

44 Tässä työssä VirMan alustavaa luokittelua on käytetty lähtökohtana työkalulle, jonka avulla tarkastellaan townhouse-kortteleiden ekosysteemipalvelupotentiaalia. VirMan luokittelua on jatkokehitetty vastaamaan townhouse-tyyppisen asuinalueen elementtejä. Eri mittakaavojen luokkia on selvennetty tasapuolisemmiksi ja luokittelu on jaettu ekosysteemipalvelunäkökulman vuoksi vihreisiin, sinisiin ja harmaisiin alueisiin. Vihreät ja siniset alueet muodostavat alueen vihreää infrastruktuuria, ja rakennetut harmaat elementit perinteistä harmaata infrastruktuuria. Harmaat alueet on sisällytetty townhouse-elementtien luokitteluun, sillä ne ovat välttämättömiä asuinympäristössä ja voivat lisäksi edesauttaa ekosysteemipalveluiden hyödyntämistä. Esimerkiksi rakennetut virkistysreitit mahdollistavat helpomman kulun lähimetsässä ja sitä kautta lisäävät metsän kulttuurista ekosysteemipalvelupotentiaalia. Työssä keskitytään vihreää infrastruktuuria tuottaviin vihreiden ja sinisten alueiden elementteihin. Harmaita käsitellään ainoastaan siinä määrin kuin townhouse-korttelin kannalta on oleellista, sillä niillä ei itsessään ole ekosysteemipalvelupotentiaalia kulttuuristen palveluiden vahvistamisesta huolimatta. Yksittäisiin townhouse-kortteleihin ei voida sisällyttää kaikkia tämän luokituksen vihreän infrastruktuurin elementtejä asuinalueen mittakaavan ja tiiviin rakentamisen vuoksi. Siksi on erityisen tärkeää huomioida myös asuinaluetta ympäröivien viheralueiden mahdollisuudet vihreän infrastruktuurin tuottajana, kuten myös yhteydet näille alueille. Yksityisten tonttien elementit täydentävät laajempia viheralueita ja näin voidaan tuottaa monimuotoista vihermosaiikkia toimiva vihreän infrastruktuurin verkosto. Vihreät alueet Kasvulliset alueet, viherrakenne (urban green) Siniset alueet Vesi- ja kosteikkoalueet, sinirakenne Vihreä infrastruktuuri Harmaat alueet Rakennetut alueet, usein kovapintaiset (urban grey) Harmaa infrastruktuuri 44 TYÖKALU

45 Townhouse-alueiden elementtien luokittelu. rakentamattomat viheralueet metsä-, niitty-, kallio- ja ranta-alueet puusto ja muut istutukset pihoilla ja puistoissa Vihreät alueet eli viherrakenne luo vihreän infrastruktuurin perustan mahdollistamalla katuvihreä ekosysteemien toimintoja. Sekä tuotanto-, säätely- ja Vihreät alueet rakennetut viheralueet hulevesikasvillisuus ylläpito- että kulttuuriset ekosysteemipalvelut nojaavat vahvasti vihreisiin alueisiin. viljelmät T S K rakennuksiin integroitu vihreä Siniset alueet luonnolliset vesialueet rakennetut vesiaiheet merialueet ja järvet virtavedet ja kosteikot rakennetut altaat, kanavat, suihkulähteet hulevesirakenteet Siniset alueet eli sinirakenne täydentää vihreää infrastruktuuria viherrakenteen rinnalla. Sinisillä alueilla on tutkitusti suuri ekosysteemipalvelupotentiaali. T S K rakennukset ja niihin liittyvät rakenteet Harmaat eli rakennetut alueet mahdollistavat erilaisia ihmisten toimintoja ja lisäävät siten liikenneympäristöt vihreiden ja sinisten alueiden käytettävyyttä. Tämä vahvistaa Harmaat alueet rakennetut alueet rakennetut jalankulkuympäristöt leikki- ja liikuntaympäristöjen rakenteet viher- ja vesialueiden tuottamien kulttuuristen palveluiden potentiaalia. Sen sijaan tuotanto- sekä säätely- ja ylläpitopalvelut usein heikentyvät harmailla alueilla. rantarakenteet ja muurit T S K TYÖKALU 45

46 Esimerkkejä vihreistä, sinisistä ja harmaista elementeistä townhouse-alueella. Lähiympäristö Kortteli Tontti Rakennus kosteikko puusto kanava virkistysreitti pihapuut leikkipuisto hulevesipainanne parvekeviljelmät kiveys sadepuutarha läpäisevä puusto viljelypalstat katupuut viherkatto jk ajorata pp ajorata jk pihakasvillisuus metsä puro rakentamaton ranta meri Julkinen puisto Tontti Pihakatu Korttelipuisto Pihakatu Tontti Lähimetsä Merialue Townhouse-alueiden eri osat voivat koostua samaan aikaan sekä vihreistä, sinisistä että harmaista elementeistä. Esimerkiksi puistossa sijaitseva rakennettu kanava sisältää sekä vallirakenteet että vesielementin - ehkä myös kanavan varren kasvillisuutta. Leikkipuistossa voi taas olla rakennetun pinnan ja leikkivälineiden lisäksi nurmialueita, pensaita ja perennaistutuksia. Tällaiset monitoiminnalliset alueet tuottavat yleensä monipuolisesti ekosysteemipalveluita. 46 TYÖKALU

47 Vihreitä elementtejä ovat kaikki kasvulliset osat rakennuksessa, pihoilla, katuympäristössä ja viheralueilla. viherkatto sadepuutarha puusto pihakasvillisuus viljelypalstat läpäisevä kiveys katupuut puusto virkistysreitti kosteikko pihapuut leikkipuisto parvekeviljelmät metsä hulevesipainanne rakentamaton ranta Siniset elementit muodostavat sinirakenteen. Ne voivat olla joko rakennettuja ja luonnollisia. kosteikko kanava sadepuutarha hulevesipainanne puro meri a- ja tonttikadut, tiet, torit ja aukiot, uistokäytävät, virkistysreitit... Harmaat elementit ovat rakennettuja. Myös ne voivat muodostaa osittain läpäiseviä ja hulevesiä viivyttäviä pintoja (esimerkiksi kivituhkakäytävät, läpäisevät kiveykset, viherkatot). kanava terassi virkistysreitti leikkipuisto viherkatto pp (läpäisevä kiveys) jk ajorata puistokäytävä ajorata jk townhouse puoliläpäisevä pihakiveys läpäisevä pinta puoliläpäisevä / hulevesiä viivyttävä pinta läpäisemätön pinta TYÖKALU 47

48 3.3 Townhouse-alueiden elementtien ekosysteemipalvelut Seuraavassa on eritelty yksityiskohtaisemmin townhouse-alueiden vihreän infrastruktuurin elementtejä ja niiden tuottamia ekosysteemipalveluita. Elementit ja niiden hyödyt linkitetään toisiinsa, jotta niiden välille saadaan selkeämpi yhteys ja jotta voidaan paremmin nähdä, miksi esimerkiksi omalle pihalle kannattaa valita tiettyjä vihreän infrastruktuurin elementtejä. Eri elementtejä käsitellään tässä työssä neljällä mittakaavatasolla: townhouse-rakennuksen tasolla, tonttitasolla, korttelitasolla ja lähiympäristön tasolla. Seuraavalla sivulla on esitelty näiden eri mittakaavatasojen vihreitä, sinisiä ja harmaita elementtejä niiltä osin, kuin ne townhousealueilla ovat keskeisiä. Tasokohtaisesti luetellut elementit ovat esimerkkejä siitä, mistä erityyppisistä osista alueen kasvillisuus, sinirakenne ja rakennettu ympäristö voivat koostua. Seuraavilla aukeamilla vihreitä ja sinisiä elementtejä ja niiden tuottamia ekosysteemipalveluita on avattu mittakaavatasoittain. Osion alussa käsitellään vihreän infrastruktuurin kannalta merkittävää, mutta elementtijaottelun ulkopuolelle jäävää ympäristön osaa: maaperää. Maanpinnan avoimuus tai päällystäminen vaikuttaa merkittävästi ekosysteemien toimintaan ja siten ekosysteemipalveluiden tuotantoon kaikilla käsitellyillä mittakaavatasoilla. RAKENNUS TONTTI KORTTELI LäHiyMpäRiSTö MAAPERÄ 48 TYÖKALU

49 viherkatot, viherseinät, parveke- ja kattopuutarhat ja -viljelmät, astiaistutukset, talvipuutarhat RAKENNUS townhouse-rakennus, terassit ja kuistit pihojen ja puutarhojen puusto ja muut istutukset, nurmialueet, puutarhaviljelmät hulevesialtaat ja -painanteet, rakennetut vesiaiheet TONTTI piharakennukset, autotallit, terassit ja kuistit, pergolat, leikkialueet, pihakiveykset ja rakenteet, tiet ja polut, pysäköintiruudut korttelipihojen ja -puistojen puusto ja muu kasvillisuus, kukka- ym. istutukset, nurmialueet, viljelypalstat, katupuusto, katualueiden viherkaistat ja istutukset, sadepuutarhat ja imeytyspainanteet, pop-up-puutarhat (esim. istutusastioin), korttelin sisäiset rakentamattomat alueet (esim. avokalliot) hulevesirakenteet, rakennetut vesiaiheet, altaat, KORTTELI suihkulähteet, kanavat, luonnolliset virtavedet ja lammet piha- ja tonttikadut, pihatiet, pysäköintialueet ja parkkihallit, torit ja aukiot, puistorakennukset ja -rakenteet, puistokäytävät, virkistysreitit, leikkipuistot julkisten puistojen puusto ja muu kasvillisuus, metsät, avokalliot, niityt, ranta-alueet hulevesirakenteet, kanavat ja muut vesiaiheet, virtavedet ja kosteikot, järvet ja merialueet LäHiyMpäRiSTö leikkipuistot, liikuntapaikat ja virkistysreitit, katuympäristöt, rannat ja satama-alueet, puistorakennukset ja -rakenteet, puistokäytävät, torit ja aukiot TYÖKALU 49

50 MAAPERÄ Maaperä on tärkeä osa kaupunkiekosysteemejä. Se luo pohjan monien organismien elämälle, tarjoaa vettä, happea ja ravinteita kasveille, säätelee vesitasapainoa, suodattaa ja neutraloi saasteita ja suojelee näin eliöitä, pohjavettä ja vesialueita. Kaupunkiympäristössä nämä toiminnot vähenevät merkittävästi. (Sauerwein 2011.) Kasvipeitteen korvautuminen kovilla pinnoilla kuten betonilla, asvaltilla ja kiveyksellä muuttaa maaperän toimintaa niin, että maanpinnalle muodostuu kokonaan uudenlainen ekologinen ympäristö. Sen lämpöominaisuudet ja vaikutus hydrologisiin prosesseihin muuttuvat ja läpäisemättömät pinnoitteet aiheuttavat ravinteiden ja saasteiden kulkeutumista vedenkiertoon ja ilmaan. (Breuste 2011.) Lisäksi maaperän kyky sitoa orgaanista hiiltä heikkenee, kun se päällystetään ja sen kasvillisuus poistetaan (Edmondson ym. 2012). Vaikka kovilla pinnoilla on myös mahdollisuuksia tuottaa joitain ekosysteemipalveluita niillä kasvavien eliöiden avulla (Lundholm 2011), tulisi kaupungeissa säilyttää mahdollisimman paljon läpäisevää, kasvipeitteistä pintaa kovien pintojen haittavaikutusten lieventämiseksi. Kasvullisten pintojen määrä ja laatu määrittävät ekosysteemien prosesseja ja ovat näin tärkeitä indikaattoreita kaupunkiympäristön ekologisista olosuhteista (Pauleit & Breuste 2011). Varsinkin asuinalueiden sisäisen maa-alan laadulla on suuri merkitys kaupungin ekologialle, sillä pihaalueilla kasvullista pintaa on tyypillisesti paljon verrattuna esimerkiksi katualueisiin. Townhouse-tonteilla eri toimintoja mahdollistamaan voidaan käyttää esimerkiksi kivituhkapintoja ja osittain läpäiseviä kiveyksiä. Kansipihat Nykyään suositut kansipihat voivat olla ratkaisu myös townhouse-kortteleiden tilaongelmaan, esimerkiksi jos pysäköinti toteutetaan maanalaisena. Kansipihoilla on kuitenkin yleensä huonot kasvuolosuhteet. Kasvillisuus kärsii usein kuivuudesta ja sateella liiasta vedestä. Kansipihojen kasvillisuudella on vaarana jäädä maanpeitekasvien ja pensaiden tai pikkupuiden varaan, sillä suurille puille ei ole tarpeeksi kasvualustaa ja puusto myös jää kansipihojen olosuhteissa usein lyhytikäiseksi ja siten pienikokoiseksi. Kannella kasvavat puut eivät myöskään saa sitoutettua hiiltä maaperään samoin kuin maaperään yhteydessä oleva puusto. Mikäli kansipihalle saadaan kuitenkin toteutettua riittävästi kasvillisuutta, tuottaa se joitakin edellämainittuja ekosysteemipalveluita. Hulekiveys mahdollistaa vesien imeyttämisen suoraan maaperään. 50 TYÖKALU

51 RAKENNUS Viherkatot ja -seinät Viherkatot ja viherseinät auttavat mm. hulevesien hallinnassa, ilmansaasteiden sitomisessa ja rakennuksen lämmönsäätelyssä viilentämällä ja eristämällä rakennusta (esim. Obendorfer ym. 2007, Lundholm 2011). Ne myös tarjoavat tonteille erityyppisiä elinympäristöjä; esimerkiksi viherkatto voidaan toteuttaa vaikkapa ketolajistoa käyttäen. Viherkatto soveltuu hyvin tasa- tai pulpettikattoiseen townhouse-rakennukseen. Parveke- ja kattopuutarhat, viherhuoneet Rakennuksien oleskelutiloihin kuuluvat parvekkeet, vehreät kattoterassit ja viherhuoneet tai talvipuutarhat toimivat sisätilan laajennuksina ja virkistävinä ympäristöinä. Ne myös pehmentävät ulko- ja sisäilmaston eroa, lisäävät kosteutta ja voivat osallistua lämmönsäätelyyn samoin kuin viherkatot ja -seinät. Helsingin yliopisto tutkii viherkattojen mahdollisuuksia Hollolassa. Laatikkoviljelmät Kaupunkiviljelyä voi harrastaa rakennuksessakin laatikkoviljelminä parvekkeilla, katoilla tai jopa sisätiloissa. Näin pienessäkin tilassa voidaan harjoittaa pienimittakaavaista ruoantuotantoa ilman että siihen käytetään osa arvokkaasta tonttimaasta. Rakennuksiin integroitu vihreä Laatikkoviljelmät Parvekkeelle pieneenkin tilaan mahtuu hyötypuutarha. TYÖKALU 51

52 TONTTI Yksityispihojen ja -puutarhojen rakenne ja ylläpito vaikuttavat suuresti pihasta saataviin ekosysteemipalveluihin. Pääosin nurmesta koostuvat pihat ja puistikot ovat ekologisesti kovin yksipuolisia. Sen sijaan pienilläkin yksityispihoilla voidaan toteuttaa luonnon monimuotoisuutta vaihtelevin istutuksin. Jos townhouse-korttelin tonteilla käytetään runsaasti kasvullista pintaa ja vaihtelevia lajeja ja kortteli yhdistyy laajempiin viheralueisiin, on sen ekosysteemipalvelupotentiaali korkea. Täysin ilman kasvullisia elementtejä olevat townhouse-korttelit voivat myös hyötyä suuresti ympäröivästä viherrakenteesta, mikäli se on tarpeeksi monipuolinen ja hyvin saavutettavissa. Tällöin kortteli muodostaa aukon viherrakenteeseen, mutta pääsee itse hyödyntämään ympäröiviä viheralueita. Puutarhoilla voi olla merkittävä rooli tontin ympäristövaikutusten kannalta. Varsinkin pihojen monikerroksinen puusto voi mm. vähentää rakennuksen energiankulutusta eristämällä rakennusta ja suojaamalla sitä tuulelta ja auringolta (esim. Kuismanen 2005). Puutarhan kasvillisuus tuottaa myös lukuisia säätely- ja ylläpitopalveluita; se viilentää pienilmastoa, lieventää tulvariskiä sekä tarjoaa elinympäristöjä eri kasvi- ja eläinlajeille. Pihojen käytöllä voi olla myös negatiivisia vaikutuksia ympäristöön. Esimerkiksi kasvihuonepäästöjä aiheuttava intensiivinen puutarhanhoito, lannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen käyttö sekä haitallisten vieraslajien istuttaminen heikentävät ympäristön ekologista tilaa. Pihojen ja puutarhojen suurin hyöty saataneen kulttuurisina palveluina; välittömässä läheisyydessä sijaitseva viherympäristö edesauttaa asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia, kun virkistystä ja luontoelämyksiä saa puuhastelemalla omalla pihallaan. (Cameron ym ) Jopa pienet viheralueet kuten puutarhat tai jopa yksittäiset puut tai laatikkoistutukset voivat vaikuttaa merkittävästi ihmisten hyvinvointiin. Asuinkorttelin vieressäkään sijaitseva lähivirkistysalue ei täysin korvaa omaa pihaa, jonka eduista asukkaat hyötyvät jokapäiväisessä elämässään. Näiden palveluiden lisäksi puusto ja muu kasvillisuus sitoo myös haitallisia aineita, kuten ilmakehän hiiltä. Noin viidesosa kaupunkialueen varastoituneesta hiilestä on sitoutuneena kasvillisuuteen, joka myös lisää hiilen varastoitumista maaperään (Edmondson ym. 2012, Edmondson ym. 2014). Parhaat mahdollisuudet hiilensidontaan on siis kasvullisilla ja varsinkin puustoisilla alueilla. Asuinalueilla tämä tarkoittaa korttelipuistojen ja vehreiden katualueiden lisäksi varsinkin yksityisten pihojen mahdollisuuksia puiden kasvualueena. Pihoille on suositeltavaa jättää tarpeeksi tilaa suurikokoisillekin puille hiilensidonnan ja muiden puiden tarjoamien ekosysteemipalveluiden vuoksi. Puut kannattaa istuttaa avoimeen maaperään kansien ja istutusaltaiden sijasta. Townhouse-tonttia rakennettaessa tontin olevia puita tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää (esim. Kuismanen 2005), varsinkin jos pihalle halutaan täysikokoisia yksilöitä heti. Puiden säilyttäminen ja varominen rakentamisen aikana vaatii kuitenkin tarkkaavaisuutta ja huolellista suunnittelua. Toivottavaa olisi säilyttää edes osa olevasta kasvillisuudesta, jotta tontilla säilyisi olemassaolevan ekosysteemin toimintoja. Uusien puiden istuttaminen tilanpuutteen vuoksi liian lähelle rakennuksia heikentää yleensä puiden elinoloja. Suuri puute townhouse-tonteilla vihreän infrastruktuurin kannalta onkin se, ettei tonteille saada mahtumaan piha-alan vähyyden vuoksi suurikokoisia puita, esimerkiksi täysikokoisia tammia, metsävaahteroita tai mäntyjä. 52 TYÖKALU

53 Nämä tuottaisivat tonteilla lukusia ekosysteemipalveluita, mutta vaativat ainakin 6 metriä rakennuksen julkisivusta ja runsaasti kasvualustaa. Oikein sijoiteltuna pihoille voidaan kuitenkin saada mahtumaan pienempiä puuyksilöitä ja pensaita. Pienemmät puut myös varjostavat vähemmän, mikä Suomen ilmastossa koetaan usein positiivisesti. Koska tonteille ei helposti mahdu suuria puita, on tärkeää osoittaa niille tarpeeksi tilaa muualla korttelirakenteessa, kuten puistoissa ja kaduilla. Pihojen ja puutarhojen istutukset voivat sisältää myös esimerkiksi puutarha- ja laatikkoviljelmiä sekä erityyppisiin hulevesirakenteisiin liittyvää kasvillisuutta. Nämä elementit lisäävät tontin ekosysteemipalvelupotentiaalia mahdollistamalla paremmat edellytykset mm. pölytykseen, vedenkierron säätelyyn ja elinympäristöjen ylläpitoon. Pihapuusto luo tärkeitä elinympäristöjä mm. pölyttäjille. Myös hulevesiä viivyttävien tai imeyttävien altaiden ja painanteiden sijoittelussa on haasteensa tiiviillä tonteilla, sillä ne vaativat kohtuullisesti läpäisevän maaperän ja tarpeeksi etäisyyttä rakennuksista (esim. 3-5 m). Lisäksi tulee kiinnittää huomiota tontin pinnan muotoiluun, jotta vedet saadaan ohjattua poispäin rakennuksista. Pienimuotoisempia hulevesirakenteita, kuten kasteluvettä varastoivia tankkeja, voidaan sijoittaa lähemmäskin rakennusta, eivätkä ne välttämättä vaadi maastonmuotoilua tai läpäisevää maaperää. Harmaa infrastruktuuri on myös itsestäänselvä osa tontteja. Rakennuksen lisäksi siihen liittyvät piharakennukset, autotallit ja muut rakenteet, kuten terassit, kivetyt oleskelualueet ja kulkuväylät, vievät tilaa vihreältä infrastruktuurilta. Pihoilla tulisikin mahdollisuuksien mukaan käyttää osittain läpäiseviä pintoja ja kiveyksiä sekä kevytrakenteisia terasseja, jotka eivät estä hulevesien imeytymistä. Pihojen ja puutarhojen puusto ja muu kasvillisuus Viljelmät pihoilla Hulevesikasvillisuus Hulevesirakenteet TYÖKALU 53

54 KORTTELI Yhteispihat ja puistot sekä muut julkiset viheralueet Asuinalueiden puistot ja muut virkistysalueet kuten ranta-alueet tarjoavat toimintamahdollisuuksillaan sekä kasvillisuudellaan, lajirikkaudellaan ja läpäisevien pintojen määrällään valtavasti ekosysteemipalveluita. Näitä ovat lukuisat säätely- ja ylläpitopalvelut kuten elinympäristöjen tarjonta, kaupungin lämpösaarekeilmiön lieventäminen ja hiilen sidonta, kulttuuriset palvelut kuten virkistys ja opetus sekä tuotantopalveluna kaupunkiviljely. Puistot toimivat asuinalueen keuhkoina ja sydämenä sekä sen asukkaiden henkireikänä. Vaikka korttelipihat ja -puistot eivät täysin voikaan korvata omaa pihaa, ne mahdollistavat puutarhoineen, viljelypalstoineen, oleskelu- ja kohtaamispaikkoineen, vesiaiheineen, leikkialueineen sekä virkistysreitteineen monimuotoista sosiaalista toimintaa, joka ei ole mahdollista yksityispihoilla. Nämä elementit ja rakenteet lisäävät toiminta-, leikki- ja liikkumismahdollisuuksia ja nostavat siten alueen virkistysarvoa. Puistojen ym. julkisten viheralueiden puusto ja muu kasvillisuus Korttelialueella voi olla myös erilaisia vesielementtejä. Monet ulkomaiset townhouse-alueet sijaitsevat esimerkiksi kanavan, joen tai meren äärellä ja hyötyvät siitä monella tavalla. Vesialueet muodostavat yleensä monipuolisia ekosysteemeitä ja tuottavat useita kaupungeille tärkeitä ekosysteemipalveluita (mm. Bolund & Hunhammar 1999), joten niitä voidaan suosia myös suomalaisilla townhouse-alueilla. Korttelipuistoihin voidaan rakentaa mm. kosteikkoja, viivytysaltaita, suodatuspainanteita tai sadepuutarhoja. Pienilmaston ja vedenkierron säätelyn, tulvasuojelun sekä vedenlaadun ylläpidon lisäksi vesiekosysteemit suodattavat, sitovat ja poistavat ravinteita ja haitallisia aineita bioremediaation kautta (Bolund & Hunhammar 1999). Jopa rakennetuilla kosteikoilla voi olla suuri merkitys hiilensidonnassa (Salminen ym. 2013). Lisäksi rakennetut vesiaiheet tuottavat usein mielekästä virkistysympäristöä, kun niihin yhdistää kävelyn ja istumisen mahdollistavia rakenteita ja kasvillisuutta. Luonnonmukaiset hulevesirakenteet tuovat myös säästöjä keinotekoisten hulevesijärjestelmien vältetyistä asennus- ja ylläpitokuluista. Viljelypalstat Hulevesikasvillisuus Hulevesirakenteet Muut rakennetut vesiaiheet (altaat, kanavat, suihkulähteet) 54 TYÖKALU

55 Katuympäristö Piha- ja tonttikadut sekä kevyen liikenteen väylät voivat tarjota asukkaille virkistävän ympäristön erotelluilla jalkakäytävillään ja pyöräteillään, katupuillaan ja istutuksillaan, istumapaikoillaan ja oleskelurakenteillaan. Miellyttävä ja virikkeellinen ympäristö tukee ihmisten aktiivista liikkumista ja sosiaalisia kontakteja. Katuvihreä ja hulevesirakenteet tarjoavat kulttuuristen ekosysteemipalveluiden lisäksi lukuisia säätely- ja ylläpitopalveluita. Katu- ja pysäköintialueet voidaan myös päällystää osittain läpäisevillä materiaaleilla, jolloin maaperän prosessit eivät esty ja veden imeytyminen maaperään on mahdollista. Katuympäristössä sijaitsevat viherelementit (katupuut, viherkaistat ja istutukset, hulevesirakenteet, suojaistutukset ja istutusastiat) tarjoavat monia ekosysteemipalveluita: esimerkkeinä katupölyn ja saasteiden hallinta, visuaalisten haittojen (mm. valosaaste) ja meluhaittojen torjunta, virkistys, hiilensidonta, pienilmaston säätely, tuholaisten, allergeenien ja roskaantumisen torjunta, sadeveden imeyttäminen, luontokokemusten tarjoaminen, paikan hengen luominen sekä alueen arvonnousu. Tutkimuksessa asukkaat arvottivatkin katupuiden monet hyödyt niiden haittoja (lehdet ja roskat, hyönteiset sekä taudit) tärkeämmiksi (Schroeder & Ruffolo 1996). Katupuut kärsivät usein tilan-, veden-, hapen- ja orgaanisen materiaalin puutteesta soveltumattomassa maaperässä muun infrastruktuurin seassa, ja ne ovat alttiita suolaantumiselle ja mm. autojen ja lumiaurojen tuottamille fyysisille vaurioille. Näitä ongelmia voitaisiin lievittää oikeanlaisilla suunnittelu- ja hoitoratkaisuilla, esimerkiksi soveltuvilla rakennekerroksilla ja puun alla olevan kiveyksen korvaavalla maanpeitekasvillisuudella. (Embrén ym ) Useissa tutkimuksissa ja mallinnoksissa on todettu, että kaupunkipuusto sitoo ilmansaasteita. Kuitenkin suomalaisessa kenttätutkimuksessa (Setälä ym. 2013) selvisi, että kaupunkipuuston vaikutus ilmansaasteiden vähentämiseen on vähäinen pohjoisissa ilmastoissa - luultavimmin lyhyen kasvukauden vuoksi. Varsinkin lehvästön osuus saasteiden sitomiseen osoittautui vähäiseksi, mikä viittaa puiden runkojen ja oksien kykyyn sitoa saasteita, myös talvikaudella. (Setälä ym ) Katupuita merkittävämpi tekijä haitallisten aineiden sidonnassa lieneekin runsas ja monimuotoinen kasvullinen ala katuympäristön ulkopuolella. Katuvihreä Hulevesikasvillisuus Hulevesirakenteet TYÖKALU 55

56 LäHiyMpäRiSTö Townhouse-korttelin lähiympäristössäkin voi luonnollisesti olla edellämainittuja elementtejä. Tässä yhteydessä käsitellään niitä laajempia rakentamattomia viher- ja vesialueita, jotka eivät merkittävissä määrin ole mahdollisia korttelialueen sisällä. Yhteydet asuinkorttelista laajemmille rakentamattomille viheralueille ja luonnollisille vesialueille ovat tärkeitä sekä kaupunkiekosysteemien toiminnan että asukkaiden virkistyksen kannalta. Lyhyt etäisyys kotoa viheralueille lisää niiden jokapäiväistä käyttöä (McDonald & Marcotullio 2011). Virkistykseen soveltuvat, monipuoliset, laadukkaat ja hyvin saavutettavat viheralueet edistävät kaupunkilaisten aktiivisuutta ja siten parantavat elinympäristön laatua. Virkistysympäristönä laajat viheralueet ovat yleensä toimivampia, mutta kaupungissa pienetkin luontoalueet tarjoavat asukkaille kaivattua virkistystä. Lähimetsiä voidaan käyttää myös peruskouluopetuksessa liikunnan, biologian ja ympäristökasvatuksen tunneilla. Yhtä lailla läheiset vesielementitkin hyödyttävät korttelin asukkaita monin ekosysteemipalveluin. Rakentamattomat viheralueet (metsät, niityt, kalliot ja rannat) Virtavedet ja kosteikot Järvet ja merialueet Lähimetsän palveluita ehtii hyödyntämään vaikka diplomityön teon lomassa. 56 TYÖKALU

57 Yhteenveto Asuinalueiden kasvillisuudella ja maaperän laadulla on suuri merkitys kaupungin ekologisen kestävyyden ja toimivuuden kannalta, ja niiden hyvällä suunnittelulla on mahdollista parantaa merkittävästi kaupungin ekosysteemipalvelupotentiaalia. Vihreän infrastruktuurin elementtejä voi liittyä townhouse-ympäristöihin eri mittakaavatasoilla. Tonteilla keskeisiä ovat tarpeeksi isot pihat, joille mahtuu puita ja monimuotoista kasvillisuutta. Rakennuksiin voidaan myös sisällyttää vihreitä elementtejä viherkattojen ja -seinien, parveke- ja kattopuutarhojen tai viherhuoneiden muodossa. Korttelitasolle suositellaan monitoiminnallisia, virikkeellisiä ja kasvillisuudeltaan rikkaita puistoja, luonnonmukaisia hulevesirakenteita ja katuvihreää - erityisesti kestävästi suunniteltuja katupuuratkaisuja. Lähiympäristön tasolla yhteydet laajempiin puistoihin, rakentamattomille viheralueille ja veden ääreen ovat merkittäviä. Läpäisevän maanpinnan osuutta kannattaa lisätä käyttämällä kulkuväylillä esimerkiksi kivituhkapintoja tai osittain läpäiseviä kiveyksiä. Vahvin yhteys on sinisten alueiden ja kulttuuristen palveluiden välillä. Myös vihreät alueet ja kulttuuriset palvelut sekä säätely- ja ylläpitopalvelut korreloivat vahvasti. Tärkeimpiä asuinalueiden ja niiden lähiympäristön vihreän infrastruktuurin tehtäviä ovat mm. ruoantuotanto kaupunkiviljelyn keinoin, jätteiden ja haitallisten aineiden käsittely, vedenkierron säätely ja tulvasuojelu, elinympäristöjen tarjonta, pienilmaston säätely sekä kulttuuriset palvelut, kuten virkistysarvo sekä opetuksellinen ja esteettinen arvo. Seuraavalla aukeamalla on esitetty yhteenvetona townhouse-alueiden sinisten, vihreiden ja harmaiden alueiden tuottamat ekosysteemipalvelut. Taulukosta nähdään, että townhouse-alueisiin liittyvät rakentamattomat viheralueet ja luonnolliset vesialueet tuottavat eniten ekosysteemipalveluita. Kaikkien elementtien kohdalla korostuu kulttuuristen palveluiden potentiaali. Puoliluonnollisissa ja rakennetuissa ympäristöissä erityisesti vihreät elementit, varsinkin pihojen ja puistojen kasvillisuus, voivat tuottaa monipuolisesti ja runsaasti erilaisia hyötyjä. Rakennetut siniset elementit tuottavat kohtalaisesti säätely- ja ylläpito- sekä kulttuurisia palveluita. Harmaat elementit lisäävät yksinomaan kulttuuristen palveluiden potentiaalia mahdollistaessaan viher- ja sinialueiden helpomman käytön. TYÖKALU 57

58 Vihreiden, sinisten ja harmaiden elementtien tuottamat ekosysteemipalvelut. rakentamattomat viheralueet metsä-, niitty-, kallio- ja ranta-alueet puusto ja muut istutukset pihoilla ja puistoissa T2, T3, T4, T5, T6 S1, S2, S3, S4, S5, S6, S7, S8, S9, S10, S11, S12 K1, K2, K3, K4, K5 T1, T2 S1, S2, S3, S4, S5, S6, S7, S8, S9, S12 K1, K2, K3, K katuvihreä S1, S2, S3, S4, S5, S7, S8, S10, S12 K1, K3 11 rakennetut viheralueet hulevesikasvillisuus S1, S2, S3, S4, S7, S10, S12 K1, K2, K3 10 viljelmät T1, T5 S6, S7, S9, S12 K1, K2, K3, K4 10 rakennuksiin integroitu vihreä T1 S1, S2, S4, S5, S7, S12 K1, K2, K3, K4 11 luonnolliset vesialueet merialueet ja järvet virtavedet ja kosteikot T1, T2, T3, T4, T5, T6 S4, S7, S8, S10, S11, S12 K1, K2, K3, K4, K5 T1, T2, T3, T4, T5, T6 S1, S2, S4, S7, S8, S9, S10, S12 K1, K2, K3, K4, K rakennetut vesiaiheet rakennetut altaat, kanavat, suihkulähteet hulevesirakenteet S1, S4, S12 K1, K2, K3 S1, S4, S7, S10, S12 K1, K2, K3 6 8 rakennukset ja niihin liittyvät rakenteet K1, K2, K3 3 liikenneympäristöt - 0 rakennetut alueet rakennetut jalankulkuympäristöt leikki- ja liikuntaympäristöjen rakenteet K1, K2, K3 K1, K2 3 2 rantarakenteet ja muurit K1, K TYÖKALU

59 T TUOTANTOPALVELUT T1 Maataloustuotanto ja vesiviljely, kaupunkiviljely (tuottavia elementtejä 5) T2 Luonnon kasvit ja eläimet ja niistä saadut tuotteet (4) T3 Juomavesi (pinta- ja pohjavesi) (3) T4 Muu käyttövesi kuin juomavesi (pinta- ja pohjavesi) (3) T5 Kasveista, levistä ja eläimistä saadut materiaalit ja geenivarannot (4) T6 Kasvit ja eläimet energianlähteinä (3) S SÄÄTELY- JA YLLÄPITOPALVELUT S1 Jätteiden tai haitallisten aineiden biopuhdistus, suodatus, sidonta, varastointi ja kasautuminen (8) S2 Melu-, haju- ja maisemahaittojen lieventäminen (6) S3 Massaliikuntojen säätely ja eroosiontorjunta (4) S4 Vedenkierron säätely ja tulvasuojelu (9) S5 Ilmavirtausten säätely (4) S6 Pölytys, siementen levitys (3) S7 Lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito (9) S8 Tuholaisten ja sairauksien säätely (5) S9 Maaperän muodostuminen sekä rakenne ja koostumus (4) S10 Vedenlaadun ylläpito (6) S11 Maapallon ilmaston säätely (2) S12 Paikallis- ja alueellisen ilmaston säätely (10) K KULTTUURISET PALVELUT K1 Luonto virkistysympäristönä (14) K2 Luonto tieteen ja opetuksen lähdemateriaalina ja paikkana (12) K3 Esteettisyys ja kulttuuriperintö (13) K4 Luonnon henkinen, pyhä, symbolinen tai tunnuskuvallinen merkitys (6) K5 Luonnon itseisarvo ja arvo perintönä seuraaville sukupolville (3) vahva yhteys heikko yhteys ESP-potentiaalia vahvistava yhteys TYÖKALU 59

60 testaus

61 4 analyysi Tässä luvussa analysoidaan referenssikohteina käytettyjen townhouse-alueiden viherrakennetta ja ekosysteemipalvelupotentiaalia. Analyysissa testataan työssä kehitettyjä vihreän infrastruktuurin luokittelutyökalua. Tuloksena nähdään, minkälaiset vihreän infrastruktuurin elementit ovat townhouse-ympäristölle tyypillisiä ja mitä ekosysteemipalveluita ne voivat tuottaa.

62 4 ANALYYSI 4.1 Referenssikohteiden viherrakenne ja ESP-potentiaali Tässä luvussa analysoidaan ulkomaisten ja suomalaisten townhouse-referenssikohteiden ja niiden lähiympäristön viherrakennetta ja ekosysteemipalvelupotentiaalia korttelitasolla. Analyysin tarkoituksena on tunnistaa suuria linjauksia, joita erityyppiset townhouse-rakentamiseen liittyvät ympäristöt noudattavat ekosysteemipalveluiden tuottamisen kannalta. Tavoitteena on tutkia, millaista vihreää infrastruktuuria erilaiset townhouse-korttelirakenteet muodostavat, havainnollistaa niiden kykyä tuottaa ekosysteemipalveluita ja selventää, mitkä vihreän infrastruktuurin elementit näitä palveluita tuottavat. Analyysin tuloksena nähdään, millaisia viher- ja vesielementtejä käyttämällä townhouse-alueen ekosysteemipalveluiden tuottoa voidaan tukea. Referenssikohteet Ulkomaiset referenssikohteet sijaitsevat Alankomaissa, Saksassa ja Ruotsissa. Analyysiin on sisällytetty Saksasta Freiburgin ekokaupungin vehreitä lähiöitä (Rieselfeld ja Vauban) sekä Berliinin keskustassa sijaitseva, moderni täydennysrakennuskohde (Caroline-von-Humboldt-Weg). Alankomaista tutkitaan tyypillistä rivitalomaista lähiörakentamista ja uutta townhouse-rakentamista yhdistävää aluetta (Meeuwenplaat) ja modernimpaa townhouse-rakentamista (Steigereiland). Ruotsin kohde (Nyköpingin Klyvaregatan), on valittu Helsingin oloihin verrattavissa olevien kasvuolosuhteiden ja maisemallisten piirteiden vuoksi. Suomalaisista townhouse-kohteista analyysin on valittu Espoossa sijaitseva Leirikaaren townhouse-kortteli sen edustavuuden vuoksi. Analyysiin ei ole sisällytetty täysin ilman kasvullista alaa olevia townhouse-alueita, joilla ei ole juurikaan ekosysteemipalvelupotentiaalia. Valitut ulkomaiset townhouse-referenssialueet ovat kaikki melko uusia ja ne sijaitsevat Klyvaregatania lukuunottamatta lähes täysin tasaisessa maastossa. Suomessa tällaista maastoa voi olla uudiskohteissa, jotka rakennetaan täyttömaalle tai vanhalle pellolle. Toisaalta myös hyvin vaikeamaastoiset alueet ovat niitä, jotka ovat jääneet aiemmin rakentamatta ja ovat nyt mahdollisia täydennysrakennuskohteita. Leirikaaren kohde edustaa metsäiseen maastoon toteutettua täydennysrakentamista. 62 TESTAUS

63 Referenssikohteet 1 Rieselfeld, Freiburg, Saksa 2 Vauban, Freiburg, Saksa 3 Caroline-von-Humboldt-Weg, Berliini, Saksa 4 Meeuwenplaat, Rotterdam, Alankomaat 5 Steigereiland, Amsterdam, Alankomaat 6 Klyvaregatan, Nyköping, Ruotsi 7 Leirikaari, Espoo, Suomi ,2 Viherrakenteen analyysi Analyysissä sovelletaan tässä työssä kehitettyä townhouse-alueiden vihreän infrastruktuurin luokittelutyökalua. Kohteista on analysoitu viherrakenteen kannalta keskeisimpiä ominaisuuksia ilmakuvien ja Google Street View n perusteella, ja Leirikaaren kohteessa myös maastokäynnillä. Analysoituja elementtejä ovat kohteen maisematyyppi, korttelirakenne, katujen ja tonttien luonne, puistot, läheiset rakentamattomat viheralueet ja vesistöt sekä yhteydet niille. Tärkeää on myös kasvullisen alan ja läpäisevien pintojen määrä, sillä niiden suhde läpäisemättömiin pintoihin vaikuttaa merkittävästi kaupunkilajiston monimuotoisuuteen (HY & KSV 2014, s. 22). Näitä käsitellään kunkin referenssikohteen viherrakenteen analyysin yhteydessä. Samasta talotyypistä ja pitkälti samanlaisesta maastostakin huolimatta referenssikohteet ovat viherrakenteeltaan erilaisia. Vaikka talotyyppiin kuuluu lähtökohtaisesti oma etu- ja takapiha, on pihojen toteutuksessa sekä ympäröivässä kaupunki- ja maisemarakenteessa runsaasti vaihtelua. Ympäristön vaikutus ei juuri erotu korttelirakenteessa muuten kuin alueen tiiviyden kannalta; mitä tiiviimpi alue on kokonaisuudessaan, sitä vähemmän siinä on pihaalueita, puistoja ja laajoja viheralueita. Tämäkin korostaa, että vihreä infrastruktuuri on usein se, mitä karsitaan tilanpuutteen vuoksi. Tutkituissa referenssikohteissa esiin nousseita vihreän infrastruktuurin elementtejä ovat suuret, yleensä vehreät pihat, katupuut, korttelipuistot ja puistikot sekä läheiset, luonnolliset tai rakennetut vesielementit. Freiburgin ekolähiöissä kortteleiden sisällä on myös esimerkiksi hulevesirakenteita, viljelypalstoja, viherkattoja ja kattopuutarhoja. Kohteiden viherrakenteen analyysi on esitetty taulukkomuodossa liitteessä 2. TESTAUS 63

64 Ekosysteemipalvelupotentiaalin analyysi Vihreän infrastruktuurin analyysin pohjalta on arvioitu, toteutuvatko eri ekosysteemipalvelut kohdealueilla ja townhouse-korttelin sisällä merkittävissä määrin suhteessa ympäristöönsä. Ekosysteemipalveluiden potentiaali alueella on taulukoitu ja perusteltu niitä indikoivilla vihreän infrastruktuurin elementeillä. Kohteille on laskettu arvo alueen ESP-potentiaalista siten, että jokainen ekosysteemipalvelu vastaa yhtä pistettä ESP-potentiaalissa. Ekosysteemipalveluiden tuoton maksimiksi muodostuu näin palveluiden kokonaismäärä eli 23. Analyysi edustaa laadullista tutkimusta. Eri palveluiden keskinäistä arvotusta tai yksittäisten palveluiden vahvuutta ei ole otettu huomioon analyysin yleispiirteisen luonteen vuoksi. Kohdealueiden mittakaavassa ei ole merkityksellistä, onko alueella vain potentiaalia tietylle ekosysteemipalvelulle (esimerkkinä hyötyjä tarjoava lähimetsä) vai toteutuuko se käytännössä esimerkiksi asukkaiden oman aktiivisuuden (esim. marjastus) myötä. Olennaista on se, kuinka paljon ekosysteemipalveluita alueen vihreän infrastruktuurin on mahdollista tuottaa. Tämän vuoksi analyysissa palveluiden potentiaali ja toteutuminen on arvotettu samanarvoisiksi, eikä niitä erotella analyysissä. Merkityksellisempää analyysin kannalta on se, tarjoaako itse townhouse-kortteli vai pelkästään sen lähiympäristö näitä ekosysteemipalveluita. Tästä syystä analyysissä on eritelty nämä tarkkuustasot. K1 S5 S6 T1 K1 S4 S2 K3 S9 S7 S4 S1 K3 T2 K1 S5 S7 K5 S7 S11 K4 puusto hulevesipainanne viljelypalstat läpäisevä kiveys katupuut pihakasvillisuus metsä puro rakentamaton ranta meri Esimerkkejä eri viher- ja vesielementtien tuottamista ekosysteemipalveluista. 64 TESTAUS

65 Referenssikohteita esittelevissä luvuissa kohteiden tuottamat ekosysteemipalvelut on merkitty alla havainnollistettuun taulukkoon. Ekosysteemipalveluita tuottavat vihreän infrastruktuurin elementit on esitetty sekä symbolein karttapohjalla että ekosysteemipalveluiden luetteloinnin yhteydessä sanallisesti. Luvussa 4.10 analyysin tulokset kootaan yhteen. Kohdealueiden ESP-potentiaalin analyysi on esitetty taulukkomuodossa liitteessä 3. Tuotantopalvelut Säätely- ja ylläpitopalvelut Kulttuuriset palvelut ESPpotentiaali T1 T2 T3 T4 T5 T6 S1 S2 S3 S4 S5 S6 S7 S8 S9 S10 S11 S12 K1 K2 K3 K4 K5 T TUOTANTOPALVELUT T1 T2 T3 T4 T5 T6 Maataloustuotanto ja vesiviljely, kaupunkiviljely Luonnon kasvit ja eläimet ja niistä saadut tuotteet Juomavesi (pinta- ja pohjavesi) Muu käyttövesi kuin juomavesi (pinta- ja pohjavesi) Kasveista, levistä ja eläimistä saadut materiaalit ja geenivarannot Kasvit ja eläimet energianlähteinä S SÄÄTELY- JA YLLÄPITOPALVELUT S1 S2 S3 S4 S5 S6 S7 S8 S9 S10 S11 S12 Jätteiden tai haitallisten aineiden biopuhdistus, suodatus, sidonta, varastointi ja kasautuminen Melu-, haju- ja maisemahaittojen lieventäminen Massaliikuntojen säätely ja eroosiontorjunta Vedenkierron säätely ja tulvasuojelu Ilmavirtausten säätely Pölytys, siementen levitys Lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito Tuholaisten ja sairauksien säätely Maaperän muodostuminen sekä rakenne ja koostumus Vedenlaadun ylläpito Maapallon ilmaston säätely Paikallis- ja alueellisen ilmaston säätely K KULTTUURISET PALVELUT K1 K2 K3 K4 K5 Luonto virkistysympäristönä Luonto tieteen ja opetuksen lähdemateriaalina ja paikkana Esteettisyys ja kulttuuriperintö Luonnon henkinen, pyhä, symbolinen tai tunnuskuvallinen merkitys Luonnon itseisarvo ja arvo perintönä seuraaville sukupolville TESTAUS 65

66 4.2 Rieselfeld, Freiburg im Breisgau, Saksa Viherrakenne Saksan Freiburgissa sijaitseva Rieselfeldin alue on pääosin 3-6-kerroksisista townhouse-rakennuksista ja kerrostaloista koostuva asuinalue, joka rakennettiin vuonna 1984 Freiburgin ensimmäiseksi ekolähiön prototyypiksi. Maisematyypiltään alue on nimensä mukaisesti alavaa, tasaista ja peltojen ympäröimää. Asuinalueelta on välitön yhteys viereisiin laajoihin metsäalueisiin eli luonnon ydinalueisiin. Lähistöllä sijaitsee myös järviä, joista toiseen on 500 metrin matka ja virkistysyhteys. Järven rannat ovat rakentamattomat. Rieselfeldin korttelirakenne perustuu väljästi ruutukaavaan ja melko korkeisiin rakennuksiin, joten alue on suhteellisen tehokas. pihojen runsas kasvillisuus ja läpäisevä pinta rakennettu hulevesiallas korttelipuisto hulevesijärjestelmineen katupuusto viherkatot Rieselfeldin vihreän infrastruktuurin elementtejä. 100 m 66 TESTAUS

67 Avokortteleiden väleissä on sisäpihoja ja korttelipuistoja, jotka ovat yhteydessä toisiinsa ja laajempiin viheralueisiin. Alueen urheilupuiston yhteydessä on nurmikenttiä. Lähes kaikilla kaduilla on katupuita, sillä katualueet ovat leveitä. Katujen yleisilme ei tosin ole erityisen vehreä katujen mittakaavan vuoksi, mutta kortteleiden kasvulliset alueet kasvattavat alueen läpäisevien pintojen osuuden suureksi. Useimmissa taloissa on pienet etupihat ja suuret, vehreät takapihat. Lisäksi alueella on hulevesialtaita, viljelypalstoja ja asuinalueen vieressä laajoja peltoalueita. Välitön yhteys luonnon ydinalueille, linkittyvät korttelipuistot ja hulevesijärjestelmä edustavat vihreän infrastruktuurin osalta hyvin ekokaupunkia. viljelypalstat reunustava suojapuusto nurmikentät laajat metsä- ja peltoalueet järvet ja lammet Rieselfeldin vihreän infrastruktuurin elementtejä. 500 m TESTAUS 67

68 T S K Ekosysteemipalvelupotentiaali Vehreänä asuinalueena Rieselfeldin ekosysteemipalvelupotentiaali on korkea. Koko kohdealueen - tässä yhteydessä townhouse-alue lähiympäristöineen - ESP-potentiaali on analyysin mukaisesti arvotettuna 18, eli alue voi tuottaa 18 eri ekosysteemipalvelua 23:sta CICES-luokituksen mukaisesta palvelusta. Itse townhouse-alueen potentiaali on näin arvotettuna 11, eli sekin on korkea. Kohdealueella on mahdollisuuksia lähes jokaiselle säätely- ja ylläpitopalvelulle ja kulttuuriselle palvelulle. Myös tuotantopalvelupotentiaalia on, mikä ei ole kaupunkiympäristölle kovin luonteenomaista. Tämä näkyy varsinkin tiiviimmin rakennetuissa referenssikohteissa, ja Freiburgin kohteet tekevät poikkeuksen. Rieselfeldin mahdollisuuksia ekosysteemipalveluille lisäävät helposti saavutettavat viereiset metsäja peltoalueet, korttelialueen sisäiset hulevesiaiheet, mahdollisuus viljelyyn sekä sisäpihojen ja korttelipuistojen kasvillisuus ja läpäisevä maanpinta ja viherkatot. Rieselfeldin ekosysteemipalvelupotentiaali eriteltynä palveluittain. Täysin väritetty ruutu merkitsee potentiaalia townhouse-korttelin sisällä, ja keskeltä avoin ruutu potentiaalia korttelin lähiympäristössä. ESPpotentiaali -sarakkeessa on esitetty molempien yhteenlaskettu summa eli alueen kokonaisekosysteemipalvelupotentiaali ( kok. ) ja korttelin sisäinen potentiaali ( TH ). Alla ekosysteemipalveluita tuottavia viher- ja sinielementtejä. Säätely- ja ylläpitopalvelut Kulttuuriset palvelut T1 T2 T3 T4 T5 T6 S1 S2 S3 S4 S5 S6 S7 S8 S9 S10 S11 S12 K1 K2 K3 K4 K5 Tuotantopalvelut ESPpotentiaali Kok. 18 TH: 11 Rieselfeldin alueen potentiaaliset ekosysteemipalvelut ja niiden indikaattorit. Townhouse-korttelin sisällä tuotettavat palvelut on alleviivattu. T TUOTANTOPALVELUT T1 Maataloustuotanto, vesiviljely ja kaupunkiviljely Viljelypalstat Mahdollisuus pieniin kasvihuoneisiin ja puutarhaviljelyyn Viereiset pellot T2 Luonnon kasvit ja eläimet sekä niistä saadut tuotteet Viereisen metsän tarjoamat mahdollisuudet (mm. marjastus ja sienestys) T5 Kasveista, levistä ja eläimistä saadut materiaalit ja geenivarannot Viereisen metsän tarjoamat mahdollisuudet (mm. kukat, puutavara) 68 TESTAUS

69 S SÄÄTELY- JA YLLÄPITOPALVELUT S1 Jätteiden ja haitallisten aineiden biopuhdistus, suodatus, sidonta, varastointi ja kasautuminen Hulevesialtaat Runsas kasvullinen ala korttelissa, viherkatot S2 Melu-, haju- ja maisemahaittojen lieventäminen Aluetta reunustava ja sen ympäröivistä teistä erottava suojapuusto S4 Vedenkierron säätely ja tulvasuojelu Hulevesijärjestelmä Runsas kasvullinen ala (imeyttävä pinta), viherkatot S5 Ilmavirtausten säätely Aluetta reunustava suojapuusto sekä lähimetsä S6 Pölytys ja siementen levitys Mahdollisuus hedelmä- ja marjaistutuksiin pihoilla ja puistoissa S7 Lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito Hulevesialtaat Vehreät pihat ja viherkatot Viereiset metsät ja yhteydet luonnon ydinalueille S9 Maaperän muodostuminen sekä rakenne ja koostumus Paljon avointa maanpintaa S10 Vedenlaadun ylläpito Hulevesialtaat Runsas kasvullinen ala (imeyttävä pinta) S11 Maapallon ilmaston säätely Läheiset suuret metsät (luonnon ydinalueet) S12 Paikallis- ja alueellisen ilmaston säätely Reunustava suojapuusto Kortteleiden sisäinen katu- ja pihapuusto (tuulisuuden hallinta, hiilensidonta, saasteiden sidonta, lämpösaarekeilmiön lieventäminen) K KULTTUURISET PALVELUT K1 Luonto virkistysympäristönä Pihat, mahdollisuus kaupunkiviljelyyn Monitoiminnalliset korttelipuistot Hulevesiaiheet Lähimetsä köysiratapuistoineen ja järvi (virkistykseen soveltuvien alueiden saavutettavuus) K2 Luonto tieteen ja opetuksen lähdemateriaalina ja paikkana Hulevesijärjestelmä (vieressä päiväkoti) Lähimetsä ja järvi (mm. luokkaretket, virkistyspäivät) K3 Esteettisyys ja kulttuuriperintö Korttelipuistot, vehreä yleisilme kortteleissa Helposti saavutettava lähimetsä ja järvi K4 Luonnon henkinen, pyhä, symbolinen tai tunnuskuvallinen merkitys Lähimetsän ja järven mahdollisuudet K5 Luonnon itseisarvo ja arvo perintönä seuraaville sukupolville Ympäröivät luonnonalueet, mm. lähimetsä ja järvi TESTAUS 69

70 4.3 Vauban, Freiburg im Breisgau, Saksa Viherrakenne Vauban on toinen townhouse-tyyppiin perustuva asuinalue Freiburgissa. Entinen kasarmialue muutettiin autottomaksi ekolähiöksi vuonna Maisema on alavaa ja tasaista. Laajempi metsikkö sijaitsee 250 m päässä alueelta ja hyvin laaja metsäalue (luonnon ydinalue) 800 m päässä. Asuinalueen laidalla virtaa pieni puro, jolla on rakentamaton rantavyöhyke. Korttelirakenteeltaan Vauban on vehreä, mutta tiivis lähiö. Rakennuskanta on suurimmaksi osaksi kapeita townhouse-taloja, mutta myös paritaloja ja rivitalonomaisia rakennuksia on. Talot muodostavat yksittäisiä tai vastakkaisia rivejä, joiden väleissä on pitkänomaisia korttelipuistoja ja yhteispihoja, jotka ovat yhteydessä takapihoihin, toisiinsa ja puronvarteen. Monet kadut ovat pihakatuja, ja vain suurimmilla kaduilla on katupuita. Katuympäristössä on sen sijaan muita vihreitä elementtejä, kuten viherkaistoja. Pihojen puusto korvaa katupuiden puutteen. Pihat ovat suuria ja vehreitä, ja niitä on tonteilla tyypillisesti vähintään yksi. Useimmissa asunnoissa on sekä etu- että takapihat. Pihoilla on paljon puita, istutuksia ja nurmea. Lisäksi monissa taloissa on viherkatto, kattoterassi tai -puutarha. Vieressä aukeavat laajat peltoalueet. Ekokaupungin ideaa toteuttaa Vaubanissa vihreän infrastruktuurin näkökulmasta erityisesti vehreä yleisilme, joka koostuu pihoista, korttelipuistosta ja ympäröivistä viheralueista. 70 TESTAUS

71 katupuut ja viherkaistat vehreät ja monimuotoiset pihat monitoiminnalliset korttelipuistot ja yhteispihat 100 m viherkatot metsä- ja peltoalueet sekä lammet puro (rakentamattomat rannat) puronvarsikasvillisuus Vaubanin vihreän infrastruktuurin elementtejä. 500 m TESTAUS 71

72 T S K Ekosysteemipalvelupotentiaali Vaubanin ekosysteemipalvelupotentiaali on tämän analyysin perusteella referenssikohteiden korkein ja samaa luokkaa Rieselfeldin kanssa. Koko kohdealueella on edellytyksiä 19 ekosysteemipalvelun tuottamiselle, ja townhouse-korttelin sisälläkin 12 palvelulle. Läheinen metsä, puro ja viereiset peltoalueet nostavat Vaubanin tuotantopalvelupotentiaalia erityisen korkeaksi. Säätely- ja ylläpitopalveluita alueella voidaan tuottaa suurimmaksi osaksi jopa korttelin sisällä, ja kulttuuristen palveluiden osalta mahdollisuuksia on jokaiselle palvelulle. Asuinalueen runsas kasvullinen ala, vehreät pihat, puusto, puroympäristö sekä lähimetsä mahdollistavat näin suuren ekosysteemipalvelupotentiaalin. Vaubanin ekosysteemipalvelupotentiaali eriteltynä palveluittain. Täysin väritetty ruutu merkitsee potentiaalia townhouse-korttelin sisällä, ja keskeltä avoin ruutu potentiaalia korttelin lähiympäristössä. ESP-potentiaali - sarakkeessa on esitetty molempien yhteenlaskettu summa eli alueen kokonaisekosysteemipalvelupotentiaali ( kok. ) ja korttelin sisäinen potentiaali ( TH ). Alla ekosysteemipalveluita tuottavia viher- ja sinielementtejä. Säätely- ja ylläpitopalvelut Kulttuuriset palvelut T1 T2 T3 T4 T5 T6 S1 S2 S3 S4 S5 S6 S7 S8 S9 S10 S11 S12 K1 K2 K3 K4 K5 Tuotantopalvelut ESPpotentiaali Kok. 19 TH: 12 Vaubanin alueen potentiaaliset ekosysteemipalvelut ja niiden indikaattorit. Townhouse-korttelin sisällä tuotettavat palvelut on alleviivattu. T TUOTANTOPALVELUT T1 Maataloustuotanto, vesiviljely ja kaupunkiviljely Viljelypalstat Mahdollisuus pieniin kasvihuoneisiin ja puutarhaviljelyyn Viereiset pellot T2 Luonnon kasvit ja eläimet sekä niistä saadut tuotteet Lähimetsän tarjoamat mahdollisuudet (mm. marjastus ja sienestys) T4 Muu käyttövesi kuin juomavesi (pinta- ja pohjavesi) Viereisen puron hyödyntäminen esimerkiksi kasteluvetenä T5 Kasveista, levistä ja eläimistä saadut materiaalit ja geenivarannot Lähimetsän tarjoamat mahdollisuudet (mm. kukat, puutavara) 72 TESTAUS

73 S SÄÄTELY- JA YLLÄPITOPALVELUT S1 Jätteiden ja haitallisten aineiden biopuhdistus, suodatus, sidonta, varastointi ja kasautuminen Runsas kasvullinen ala korttelissa ja katualueilla S2 Melu-, haju- ja maisemahaittojen lieventäminen Runsas puusto ja kasvullinen ala S3 Massaliikuntojen säätely ja eroosiontorjunta Puronvarren puusto ja muu sitova kasvillisuus S4 Vedenkierron säätely ja tulvasuojelu Runsas kasvullinen ala pihoilla, puistoissa ja kaduilla (imeyttävä pinta) S5 Ilmavirtausten säätely Runsas puusto S6 Pölytys ja siementen levitys Mahdollisuus hedelmä- ja marjaistutuksiin pihoilla ja puistoissa S7 Lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito Kasvullinen maa-ala ja viherkatot Kulttuurilajistolle soveltuvat vehreät piha-alueet Lähimetsä taajamassa, lampi Puroympäristö (avoin vesipinta, luonnonmukainen virtavesi) ja lampi (avoin vesipinta, rakentamattomat rannat) Yhteydet luonnon ydinalueille S9 Maaperän muodostuminen sekä rakenne ja koostumus Paljon avointa maanpintaa S10 Vedenlaadun ylläpito Runsas kasvullinen ala (imeyttävä pinta) S12 Paikallis- ja alueellisen ilmaston säätely Kortteleiden sisäinen katu- ja pihapuusto (tuulisuuden hallinta, hiilensidonta, saasteiden sidonta, lämpösaarekeilmiön lieventäminen) ja korttelialuetta reunustava puusto K KULTTUURISET PALVELUT K1 Luonto virkistysympäristönä Pihat, mahdollisuus kaupunkiviljelyyn Monitoiminnalliset korttelipuistot Lähimetsä lampineen ja puroympäristö (virkistykseen soveltuvien alueiden saavutettavuus) K2 Luonto tieteen ja opetuksen lähdemateriaalina ja paikkana Viereinen lasten seikkailupuisto, puro, lähimetsä ja lampi (mm. luokkaretket) K3 Esteettisyys ja kulttuuriperintö Korttelipuistot Vehreä yleisilme kortteleissa Helposti saavutettava puro, lähimetsä ja lampi K4 Luonnon henkinen, pyhä, symbolinen tai tunnuskuvallinen merkitys Lähimetsän ja lammen sekä puron mahdollisuudet K5 Luonnon itseisarvo ja arvo perintönä seuraaville sukupolville Ympäröivät luonnonalueet, mm. puroympäristö, lähimetsä ja lampi TESTAUS 73

74 4.4 Caroline-von-Humboldt-Weg, Berliini, Saksa Viherrakenne Toisenlaista saksalaista townhouse-rakentamista edustaa Berliinin keskustan kortteli Carolinevon-Humboldt-Wegillä, joka on täysin rakennettua, tasaista aluetta. Kortteli on pientä aukkoa lukuun ottamatta umpinainen, ja siinä on kapeat asunnot, hyvin kapeat kivetyt pihat kadun puolella ja suuremmat, vehreät pihat sisäpihalla. Umpikorttelin muodon ja kaupunkirakenteen vuoksi takapihan vihreällä ei ole yhteyttä muihin viheralueisiin - lähin laajempi puistoinen alue sijaitsee kaukana, 1,5 km päässä. Korttelista 300 metrin säteellä on kanava ja 500 metrin päässä joki, jossa on rakennetut rannat. Korttelin edustalla on myös pieni, yksipuolinen puistikko, joka koostuu nurmesta ja muutamista puista. 300 metrin säteellä on myös muita pääosin yhtä lailla yksipuolisia korttelipuistoja. Etualan puistikon yhteydessä on muutamia katupuita, mutta muilla ympäröivillä kaduilla niitä ei ole. Korttelin sisäpiha tuo paikallisesti ekosysteemipalvelupotentiaalia muuten rakennettuun kaupunkiympäristöön, mutta potentiaalia laskee sisäpihan pienen ekosysteemin huonot yhteydet muihin viherympäristöihin. 74 TESTAUS

75 vehreät sisäpihat korttelin edustan puistikko katupuut 100 m joki (rakennetut rannat) kanava (rakennetut rannat) 500 m puistikot Caroline-von-Humboldt-Wegin vihreän infrastruktuurin elementtejä. TESTAUS 75

76 S K Ekosysteemipalvelupotentiaali Keskusta-alueella sijaitsevan tiiviin townhousekorttelin ESP-potentiaali on luonnollisesti paljon alhaisempi kuin vehreiden lähiöiden. Koko kohdealueella mahdollisuuksia on vain neljälle ekosysteemipalvelulle: kahdelle säätely- ja ylläpitopalvelulle sekä kahdelle kulttuuriselle. Näistä neljästä palvelusta kolmelle on potentiaalia townhouse-korttelin sisällä. Kivisen katuympäristön vuoksi korttelin ympäröivät alueet eivät juurikaan tuota ekosysteemipalveluita, mutta läheinen kanava ja joki voivat tarjota elinympäristöjä joillekin lajeille ja tuottavat ainakin esteettistä hyötyä asukkaille. Suurempi merkitys onkin korttelin sisäpihojen mikroekosysteemillä, jolla on virkistyksellisiä ja esteettisiä arvoja ja hieman potentiaalia vedenkierron säätelyyn. Myös läheiset puistikot tuovat lisäarvoa katuympäristöön, vaikka ne ovatkin kovin yksipuolisia. Kantakaupunkimainen ympäristö ei siis tämän referenssikohteen osalta tuota merkittävästi ekosysteemipalveluita. Caroline-von-Humboldt-Wegin ekosysteemipalvelupotentiaali eriteltynä palveluittain. Täysin väritetty ruutu merkitsee potentiaalia townhouse-korttelin sisällä, ja keskeltä avoin ruutu potentiaalia korttelin lähiympäristössä. ESP-potentiaali -sarakkeessa on esitetty molempien yhteenlaskettu summa eli alueen kokonaisekosysteemipalvelupotentiaali ( kok. ) ja korttelin sisäinen potentiaali ( TH ). Alla ekosysteemipalveluita tuottavia viher- ja sinielementtejä. Tuotantopalvelut Säätely- ja ylläpitopalvelut Kulttuuriset palvelut ESPpotentiaali T1 T2 T3 T4 T5 T6 S1 S2 S3 S4 S5 S6 S7 S8 S9 S10 S11 S12 K1 K2 K3 K4 K5 Kok. 4 TH: 3 76 TESTAUS

77 Caroline-von-Humboldt-Wegin alueen potentiaaliset ekosysteemipalvelut ja niiden indikaattorit. Townhouse-korttelin sisällä tuotettavat palvelut on alleviivattu. S SÄÄTELY- JA YLLÄPITOPALVELUT S4 Vedenkierron säätely ja tulvasuojelu Imeyttävä pinta sisäpihalla S7 Lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito Joki ja kanava (avoin vesipinta) K KULTTUURISET PALVELUT K1 Luonto virkistysympäristönä Sisäpiha Yksipuoliset puistikot Rakennetut kanavan- ja joenrannat K3 Esteettisyys ja kulttuuriperintö Sisäpiha Puistikot Kanava ja joki TESTAUS 77

78 4.5 Meeuwenplaat, Rotterdam, Alankomaat Viherrakenne Meeuwenplaatin Alankomaille ominaista maisemaa luonnehtivat tasaisuus, kanavat sekä keinotekoisuus ja ihmisen kontrolli maisemasta. Asuinalue on tyypillisen kompakti, mutta vehreä townhouse-lähiö, jonka lähellä (150 metrin päässä) virtaa suuri joki, jolla on vapaat rannat. Kapeat asunnot muodostavat lyhyehköjä rivejä, joiden väleissä on pihakatuja. Etupihat ja suuret takapihat ovat suurelta osin kivettyjä, ja joissain asuinnoissa on vain suuret etupihat. Pihoilla on pensasaitoja ja yksittäisiä istutuksia, joillain on myös nurmipintaa. Katuympäristön vehreyttä lisäävät katupuut joka kadulla ja aukiolla. Korttelia rajaavat kanavat, ja 300 m säteellä on myös kapea rantametsikkö. Lähistöllä ei ole laajempia metsäalueita, mutta korttelia ympäröivät vesialueisiin yhteydessä olevat avoimet puistot. 78 TESTAUS

79 pihojen istutukset suurikokoiset katupuut 100 m kanavat avoimet kanavapuistot rantametsikkö joki 500 m Meeuwenplaatin vihreän infrastruktuurin elementtejä. TESTAUS 79

80 S K Ekosysteemipalvelupotentiaali Kohdealueen kaltaisella tyypillisellä alankomaalaisella townhouse-korttelilla on suhteellisen vaatimaton kyky tuottaa ekosysteemipalveluita. Koko alueen potentiaali jää kuuteen ja townhouse-korttelin sisäinen potentiaali kolmeen ekosysteemipalveluun. Asuinalue on katupuiden luomasta vehreyden illuusiosta huolimatta pitkälti kivetty, jolloin kasvullinen ala ja imeyttävä pinta jäävät vähäisiksi. Meeuwenplaatin vahvuus ovatkin kanavat ja läheinen joki rakentamattomine rantoineen, jotka mahdollistavat useiden ekosysteemipalveluiden tuotannon. Potentiaaliset palvelut ovat säätely- ja ylläpitopalveluita sekä kulttuurisia palveluita - tuotantopalveluille ei kohdealueella ole potentiaalia. Kanavien ja joenrannan lisäksi ekosysteemipalveluita voivat tuottaa kanavapuistikot sekä katupuut. Lähes kaikki hyötyjä tuottavat viherelementit sijaitsevat kuitenkin townhouse-korttelin ulkopuolella. Meeuwenplaatin ekosysteemipalvelupotentiaali eriteltynä palveluittain. Täysin väritetty ruutu merkitsee potentiaalia townhouse-korttelin sisällä, ja keskeltä avoin ruutu potentiaalia korttelin lähiympäristössä. ESPpotentiaali -sarakkeessa on esitetty molempien yhteenlaskettu summa eli alueen kokonaisekosysteemipalvelupotentiaali ( kok. ) ja korttelin sisäinen potentiaali ( TH ). Alla ekosysteemipalveluita tuottavia viher- ja sinielementtejä. Tuotantopalvelut Säätely- ja ylläpitopalvelut Kulttuuriset palvelut ESPpotentiaali T1 T2 T3 T4 T5 T6 S1 S2 S3 S4 S5 S6 S7 S8 S9 S10 S11 S12 K1 K2 K3 K4 K5 Kok. 6 TH: 3 80 TESTAUS

81 Meeuwenplaatin alueen potentiaaliset ekosysteemipalvelut ja niiden indikaattorit. Townhouse-korttelin sisällä tuotettavat palvelut on alleviivattu. S SÄÄTELY- JA YLLÄPITOPALVELUT S1 Jätteiden ja haitallisten aineiden biopuhdistus, suodatus, sidonta, varastointi ja kasautuminen Katupuusto S4 Vedenkierron säätely ja tulvasuojelu Kanavat Katupuusto S7 Lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito Joki (avoin vesipinta, luonnonmukainen virtavesi) Kanavat (avoin vesipinta) S12 Paikallis- ja alueellisen ilmaston säätely Kanavat Katupuut (mm. hiilensidonta, tuulisuuden hallinta, saasteiden sidonta) K KULTTUURISET PALVELUT K1 Luonto virkistysympäristönä Kanavapuistot Rakentamaton joenranta K3 Esteettisyys ja kulttuuriperintö Mm. kanavat ja puistot Katupuusto TESTAUS 81

82 4.6 Steigereiland, Amsterdam, Alankomaat Viherrakenne Täyttömaasaarelle rakennettua uutta townhouse-aluetta Amsterdamin itäpuolella ympäröi padottu merenlahti. Saari on keinotekoinen ja lähes täysin tasainen. Rakennuskanta on pääosin 2-4-kerroksisia townhouse-rakennuksia tai niihin verrattavia yksittäistaloja tai kerrostaloja. Talot muodostavat townhouse-rivejä, mutta saarella on myös umpi- ja avokortteleita. Pihat ovat pieniä ja osittain vehreitä, ja ne sijaitsevat pääasiassa asuntojen takapuolella. Pihoilla on puita, istutuksia ja nurmea, mutta myös paljon kovaa pintaa. Rakennusten väleissä tai sisäpihoilla ei ole puistoja tai yhteispihoja. Alle 300 metrin etäisyydellä sijaitsee yksipuolisia viheralueita ja osin kivetty puistoaukio. Ruutukaavan koillisluoteis-suuntaisilla kaduilla on katupuita. Lähistöllä ei ole laajempia metsäisiä alueita, mutta ympäröivä merenlahti luo yhteyden kaukaisimmille viheralueille. Rantatörmällä on myös kapea vyöhyke istutettua rantaniittykasvillisuutta. Townhouse-alue on siis kovin rakennettu ja yksipuolinen, mutta pihat tuovat siihen hieman vehreyttä ja sinirakenne lisäarvoa. 82 TESTAUS

83 katupuusto pihojen kasvillisuus 100 m rantaniittykasvillisuus julkiset viheralueet meri laajemmat viheralueet Steigereilandin vihreän infrastruktuurin elementtejä. 500 m TESTAUS 83

84 S K Ekosysteemipalvelupotentiaali Täyttömaasaaren ekosysteemipalvelupotentiaali on referenssialueiden alhaisin: koko alueella 3 ja townhouse-kortteleiden sisällä 2. Ympäröivät vesialueet sekä rantavyöhyke niittykasveineen tuottavat parhaimmat mahdollisuudet palveluille, ja asuntojen pihoilla on lisäksi virkistyksellisiä arvoja. Jos townhouse-korttelit rajaava rantaviiva lasketaan mukaan, on korttelialueella mahdollisuuksia myös vesi- ja rantaelinympäristöjen ylläpitoon, mutta itse townhouse-tonteilla potentiaali jää hyvin vähäiseksi keinotekoisen maaperän, maanpinnan pinnoittamisen ja kasvillisuuden vähäisyyden vuoksi. Steigereilandin ekosysteemipalvelupotentiaali eriteltynä palveluittain. Täysin väritetty ruutu merkitsee potentiaalia townhouse-korttelin sisällä, ja keskeltä avoin ruutu potentiaalia korttelin lähiympäristössä. ESPpotentiaali -sarakkeessa on esitetty molempien yhteenlaskettu summa eli alueen kokonaisekosysteemipalvelupotentiaali ( kok. ) ja korttelin sisäinen potentiaali ( TH ). Alla ekosysteemipalveluita tuottavia viher- ja sinielementtejä. Tuotantopalvelut Säätely- ja ylläpitopalvelut Kulttuuriset palvelut ESPpotentiaali T1 T2 T3 T4 T5 T6 S1 S2 S3 S4 S5 S6 S7 S8 S9 S10 S11 S12 K1 K2 K3 K4 K5 Kok. 3 TH: 2 84 TESTAUS

85 Steigereilandin alueen potentiaaliset ekosysteemipalvelut ja niiden indikaattorit. Townhouse-korttelin sisällä tuotettavat palvelut on alleviivattu. S SÄÄTELY- JA YLLÄPITOPALVELUT S7 Lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito Rantaniittykasvillisuus Ympäröivä vesialue (avoin vesipinta, yhteydet muualle) K KULTTUURISET PALVELUT K1 Luonto virkistysympäristönä Pihat Rantavyöhyke ja vesialueet K4 Luonnon henkinen, pyhä, symbolinen tai tunnuskuvallinen merkitys Ympäröivät vesialueet, merinäkymä TESTAUS 85

86 4.7 Klyvaregatan, Nyköping, Ruotsi Viherrakenne Klyvaregatanin ympärille perustuva erillinen pieni asuinkorttelialue sijaitsee Nyköpingin laitamilla merenlahden rannalla, 90 km Tukholmasta lounaaseen. Uudehko alue koostuu muutamaa kivikerrostaloa lukuunottamatta puisista townhouse-rakennuksista, jotka luovat kalastajakylämäistä tunnelmaa. Maisemaltaan alue rinnastuu Suomeen ja varsinkin Helsinkiin muita referenssikohteita paremmin, siksi se on verrattavissa suomalaiseen lähiö-townhouse-kortteliin. Maasto viettää rantaan päin ja ympäristö on puustoista. Rannasta suuri osa on täyttömaata. Kortteleita muodostavat parin-kolmen asunnon rivit, joiden väleissä on takapihoja ja muutama nurmivoittoinen yhteispiha ja puistikko. Etupihoja ei juuri ole ainoat etupihat ovat erittäin kapeita kivettyjä vyöhykkeitä talojen edessä. Takapihoilla on nurmea ja pensasistutuksia, muttei juurikaan puita. Osa rakennuksista sijainnee täyttömaalla, jolloin yhteyttä luonnolliseen maaperään ei välttämättä ole. Kaduillakaan ei puita ja aukiot ovat kivettyjä, joten kasvullisen alan osuus on alueella pieni. Kortteleista on toisaalta välitön yhteys sekä merenrantaan että viereisille puoliavoimille luonnonalueille, joilta yhteys jatkuu laajemmille metsäalueille. Merenranta on kortteleiden kohdalla täyttömaata, mutta siitä on välitön yhteys myös rakentamattomalle rantaviivalle, jossa kasvaa luonnonmukaista rantakasvillisuutta. 86 TESTAUS

87 korttelipuistot 100 m luonnonmukainen rantakasvillisuus nurmivoittoiset takapihat 100 m läheiset puustoiset viheralueet meri ja rantavyöhyke 500 m Klyvaregatanin vihreän infrastruktuurin elementtejä. TESTAUS 87

88 T S K Ekosysteemipalvelupotentiaali Ruotsalaiskohteen ekosysteemipalvelupotentiaali on alankomaalaisia kohteita korkeampi, muttei silti yllä Freiburgin kohteiden tasolle. Sijainti kaupungin ulkopuolella meren rannalla on syynä korkeaan kokonaispotentiaaliin (13); lähes kaikki ekosysteemipalveluita tuottavat vihreän infrastruktuurin elementit sijaitsevat itse korttelialueen ulkopuolella ja edustavat rakentamatonta ympäristöä, kun taas vain kahdelle palvelulle on mahdollisuuksia itse korttelin sisällä. Potentiaaliset palvelut painottuvat kulttuuripalveluihin, mutta myös säätely- ja ylläpito- sekä tuotantopalveluille on mahdollisuuksia. Läheiset luonnonmukaiset puustoiset alueet, meri ja rakentamaton rantavyöhyke tuottavat miltei kaikki alueella mahdolliset palvelut. Itse korttelialue on kovin rakennettu, pinnat päällystettyjä ja osittain täyttömaata, joten korttelialueen sisällä ainoastaan pienet pihat ja puistikot tuovat potentiaalia kulttuurisille ekosysteemipalveluille. Klyvaregatanin ekosysteemipalvelupotentiaali eriteltynä palveluittain. Täysin väritetty ruutu merkitsee potentiaalia townhouse-korttelin sisällä, ja keskeltä avoin ruutu potentiaalia korttelin lähiympäristössä. ESPpotentiaali -sarakkeessa on esitetty molempien yhteenlaskettu summa eli alueen kokonaisekosysteemipalvelupotentiaali ( kok. ) ja korttelin sisäinen potentiaali ( TH ). Alla ekosysteemipalveluita tuottavia viher- ja sinielementtejä. Tuotantopalvelut Säätely- ja ylläpitopalvelut Kulttuuriset palvelut ESPpotentiaali T1 T2 T3 T4 T5 T6 S1 S2 S3 S4 S5 S6 S7 S8 S9 S10 S11 S12 K1 K2 K3 K4 K5 Kok. 13 TH: 2 88 TESTAUS

89 Klyvaregatanin alueen potentiaaliset ekosysteemipalvelut ja niiden indikaattorit. Townhouse-korttelin sisällä tuotettavat palvelut on alleviivattu. T TUOTANTOPALVELUT T2 Luonnon kasvit ja eläimet sekä niistä saadut tuotteet Viereisten puustoisten alueiden ja meren mahdollisuudet (esim. kalastus) T5 Kasveista, levistä ja eläimistä saadut materiaalit ja geenivarannot Viereiset puustoiset alueet Meri S SÄÄTELY- JA YLLÄPITOPALVELUT S1 Jätteiden ja haitallisten aineiden biopuhdistus, suodatus, sidonta, varastointi ja kasautuminen Viereiset kasvulliset alueet S2 Melu-, haju- ja maisemahaittojen lieventäminen Reunustava puusto S4 Vedenkierron säätely ja tulvasuojelu Ympäröivät luontoalueet (imeyttävä pinta) S5 Ilmavirtausten säätely Reunustava puusto S7 Lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito Reunustavat luontoalueet Meri ja rakentamaton merenranta S10 Vedenlaadun ylläpito Ympäröivät luontoalueet (imeyttävä pinta) S12 Paikallis- ja alueellisen ilmaston säätely Ympäröivät puustoiset viheralueet Meri K KULTTUURISET PALVELUT K1 Luonto virkistysympäristönä Pihat ja puistikot Meri ja rantavyöhyke Ympäröivät puustoiset viheralueet K3 Esteettisyys ja kulttuuriperintö Piha ja puistikot Meri Läheiset luontoalueet K4 Luonnon henkinen, pyhä, symbolinen tai tunnuskuvallinen merkitys Meri Läheiset luontoalueet K5 Luonnon itseisarvo ja arvo perintönä seuraaville sukupolville Meri Läheiset luontoalueet TESTAUS 89

90 4.8 Suomen townhouse-kohteita Suomalaisissa townhouse-kohteissa riittää vaihtelua rivitalomaisesta lähiökorttelista kantakaupunkimaiseen kerrostaloon. Pääkaupunkiseudulla rakennettuja kerrostalomaisia kohteita edustavat Kalasataman townhouse-rakennukset. Näitä voidaan verrata muihin kantakaupunkimaisiin townhouse-kohteisiin, kuten Berliinin Caroline-von-Humboldt-Wegin kortteliin tai Steigereilandin alueeseen. Analyysin perusteella oletetaan, ettei Kalasatamankaan kohteissa ole liiemmin mahdollisuuksia tuottaa ekosysteemipalveluita Alppikylässä sijaitsevaa lähiömäisempää kohdetta voidaan verrata Klyvaregatanin kortteliin. Metsäisten alueiden keskelle sijoitetussa, mutta voimakkaasti rakennetussa korttelissa tonttipihat jäävät nurmivoittoisiksi ja kovin yksipuolisiksi. Olevaa kasvillisuutta ei juuri ole säilynyt. Tästä syystä voidaan olettaa, että kohteen ESPpotentiaali ei liene merenrannalla sijaitsevaa Klyvaregatanin kohdetta korkeampi. Sen sijaan Säterissä, Omenamäessä ja Malminkartanossa sijaitsevat townhouse-rivit tai -korttelit muodostavat vehreämpää ympäristöä. Kohteissa on kapea, kivetty etupihavyöhyke ja suurempi, pitkänomainen ja kasvullinen takapiha, joka monesti liittyy viereiseen metsäalueeseen. Nämä townhouse-kohteet voidaankin rinnastaa esimerkiksi Freiburgin tai Meeuwenplaatin kortteleihin, ja ovat siksi kiinnostavimpia ekosysteemipalveluiden tuottamisen kannalta. Kohteet edustavat keskenään melko samanlaista townhouse-ympäristöä, joten tässä yhteydessä ei ole mielekästä analysoida jokaista kohdetta tarkemmin. Esimerkkikohteeksi on valittu Leirikaarella sijaitseva kohde Säterissä, koska sen townhouse-rakennukset muodostavat edustavan korttelin pihakatuineen, piharakennusten reunustamine kujineen ja suurine pihoineen. Pääkaupunkiseudun townhouse-kohteita 1 Leirikaari, Säteri, Espoo 2 Vuorenjuuri, Malminkartano, Helsinki 3 Antareksenkatu ja Polariksenkatu, kalasatama, Helsinki 4 Laukkukuja, Alppikylä, Helsinki 5 Omenamäenkatu, Omenamäki, Helsinki Antareksenkatu ja Polariksenkatu, kalasatama, Helsinki 50 m 90 TESTAUS

91 Laukkukuja, Alppikylä, Helsinki Vuorenjuuri, Malminkartano, Helsinki 50 m Leirikaari, Säteri, Espoo 50 m Omenamäenkatu, Omenamäki, Helsinki 50 m Pääkaupunkiseudun townhouse-kohteita. 50 m TESTAUS 91

92 4.9 Leirikaari, Säteri, Espoo Viherrakenne Säterin kohde muodostaa miellyttävää pienipiirteistä kävely-ympäristöä metsäisen alueen keskelle. Kivetyt etupihat rajaavat katua ja syvät takapihat ovat suojassa aitojen ja piharakennusten kätkössä. Taaimmaisessa rivissä kadunvarren autokatokset suojaavat isoa etupihaa, ja takapiha rajautuu metsään. Näillä ratkaisuilla korttelin sisälle muodostuu miellyttäviä pienempiä, vehreitä tiloja. Rakennuskanta vaihtelee kerrostalomaisista pienempiin townhouse-rakennuksiin. Osa kaduista on hyvinkin kivisiä ja yksipuolisia, kapeammilla kujilla taas on läpäisevää pintaa, istutuksia, oleskelutiloja ja jopa olevaa puustoa. Korttelin ympäristössä on säilytetty paljon luonnonelementtejä, kuten puustoa ja avokallioita, mikä tekee ympäristöstä viihtyisän. Korttelia ympäröi metsäalue, joka yhdistyy muihin viheralueisiin. Vieressä on myös puistoja, jotka ovat lähinnä luonnonmukaisen kasvillisuuden seassa olevia leikkialueita. Kivettyjä etupihoja lukuunottamatta pihat ovat vehreitä ja niillä on pientä puustoa, myös hedelmäpuita. Pihakaduilla ei juurikaan ole katupuita, mutta etupihojen puut, pensaat ja muut istutukset tuovat kivettyyn katutilaan vehreyttä. Joissain asunnoissa etupihavyöhykkeellä, portailla ja parvekkeilla on hyödynnetty rakennuksiin integroituja viherelementtejä, kuten laatikkoistutuksia ja pergoloissa kasvavia köynnöksiä. Tontit ovat tiiviimmin rakennettuja kuin läheiset omakotitaloalueet, mutta kasvullisten elementtien määrä on silti suhteellisen suuri. 92 TESTAUS

93 ympäröivät metsäalueet puistot leikkialueineen viereisten omakotitalotonttien kasvillisuus 200 m takapihojen runsas kasvillisuus rakennuksiin integroidut viherelementit istutukset etupihoilla 50 m TESTAUS 93

94 T S K Ekosysteemipalvelupotentiaali Kohdealueen ekosysteemipalveluiden tärkein indikaattori on korttelia ympäröivät metsäalueet. Myös kasvullisilla pihoilla on suuri merkitys ESP-potentiaalille. Townhouse-korttelin ESP-potentiaali on 6 eli keskitasoa verrattuna ulkomaisin kohteisiin. Koko kohdealueen potentiaali sen sijaan on 15, eli suhteellisen korkea. Analyysin perusteella todetaan, että tällainen laajemman metsäisen alueen läheisyyteen sijoittuva townhouse-kortteli voi olla ekosysteemipalveluiden kannalta rikas asuinympäristö. Mikäli aluetta tiivistetään lisää ja viereiset metsäalueet rakennetaan, jäävät korttelin saamat ekosysteemien hyödyt vähäisemmiksi. Tällöin vain tonttipihat ja puistot sekä rakennukseen liitetyt viherelementit tuottavat ekosysteemipalveluita ja vahvistavat alueen resilienssiä. Leirikaaren ekosysteemipalvelupotentiaali eriteltynä palveluittain. Täysin väritetty ruutu merkitsee potentiaalia townhouse-korttelin sisällä, ja keskeltä avoin ruutu potentiaalia korttelin lähiympäristössä. ESPpotentiaali -sarakkeessa on esitetty molempien yhteenlaskettu summa eli alueen kokonaisekosysteemipalvelupotentiaali ( kok. ) ja korttelin sisäinen potentiaali ( TH ). Alla ekosysteemipalveluita tuottavia viherelementtejä. Tuotantopalvelut Säätely- ja ylläpitopalvelut Kulttuuriset palvelut ESPpotentiaali T1 T2 T3 T4 T5 T6 S1 S2 S3 S4 S5 S6 S7 S8 S9 S10 S11 S12 K1 K2 K3 K4 K5 Kok. 15 TH: 6 94 TESTAUS

95 Leirikaaren alueen potentiaaliset ekosysteemipalvelut ja niiden indikaattorit. Townhouse-korttelin sisällä tuotettavat palvelut on alleviivattu. T TUOTANTOPALVELUT T2 Luonnon kasvit ja eläimet sekä niistä saadut tuotteet Viereisten metsäalueiden mahdollisuudet (esim. marjastus) T5 Kasveista, levistä ja eläimistä saadut materiaalit ja geenivarannot Viereiset metsäalueet S SÄÄTELY- JA YLLÄPITOPALVELUT S1 Jätteiden ja haitallisten aineiden biopuhdistus, suodatus, sidonta, varastointi ja kasautuminen Viereiset kasvulliset alueet Kasvulliset pihat S2 Melu-, haju- ja maisemahaittojen lieventäminen Ympäröivät metsäalueet S4 Vedenkierron säätely ja tulvasuojelu Ympäröivät metsäalueet ja kasvulliset pihat (imeyttävä pinta) S5 Ilmavirtausten säätely Ympäröivät metsäalueet S6 Pölytys, siementen levitys Pihakasvillisuus S7 Lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito Ympäröivät metsäalueet Pihakasvillisuus S10 Vedenlaadun ylläpito Ympäröivät metsäalueet (imeyttävä pinta) S12 Paikallis- ja alueellisen ilmaston säätely Ympäröivät puustoiset viheralueet K KULTTUURISET PALVELUT K1 Luonto virkistysympäristönä Pihat ja puistot sekä rakennuksiin integroidut viherelementit Ympäröivät puustoiset viheralueet K2 Luonto tieteen ja opetuksen lähdemateriaalina ja paikkana Leikkipaikkojen viereiset luontoalueet K3 Esteettisyys ja kulttuuriperintö Piha ja puistot sekä rakennuksiin integroidut viherelementit Läheiset luontoalueet K4 Luonnon henkinen, pyhä, symbolinen tai tunnuskuvallinen merkitys Läheiset luontoalueet, takapihoilta jatkuva metsä K5 Luonnon itseisarvo ja arvo perintönä seuraaville sukupolville Läheiset luontoalueet, takapihoilta jatkuva metsä TESTAUS 95

96 4.10 Ekosysteemipalvelupotentiaalin analyysin tulokset Analyysissa arvioiduista referenssikohteista vain Freiburgin Rieselfeldin ja Vaubanin asuinalueet ovat itsessään ekosysteemipalveluiltaan rikkaita, sillä niissä hyötyjä tuottavia elementtejä on merkittävissä määrin sisällytetty kortteleihin sen sijaan, että korttelit tukeutuisivat läheisiin viheralueisiin. Kortteleiden sisäisiä elementtejä ovat mm. monitoiminnallisten korttelipuistojen ja pihojen muodostama viherverkosto, luonnonmukaiset hulevesijärjestelmät ja viherkatot, jotka kaikki tuottavat korttelitasolla merkittävästi erilaisia hyötyjä. Näitä viher- ja vesielementtejä on onnistuttu toteuttaman Freiburgissa mm. kaavoittamalla puistot yksityispihojen yhteyteen niin, että niistä muodostuu jatkuva viheryhteys aina asuinalueen ulkopuolisille viheralueille asti. Viherkattoja on säännönmukaisesti toteutettu suureen osaan rakennuksista, mikä myös viittaa kaavoitustason päätöksiin. Vaubanissa on lisäksi rajoitettu yksityisautoilua, mikä vähentää esimerkiksi pysäköintiin tarvittavan kivetyn alan määrää. Rieselfeld ja Vauban ovat siis tämän analyysin perusteella parhaimpia malliesimerkkejä kestävälle townhouse-korttelirakentamiselle ekosysteemipalveluiden tuottamisen näkökulmasta. Analyysi vahvistaa ajatusta Freiburgista ekokaupunkina, vaikka käytetty menetelmä arvioi vain ekosysteemipalveluita eikä muita ekologisen kestävyyden indikaattoreita. ESP-näkökulma on kuitenkin moniulotteinen ottaessaan huomioon sekä ekologiset että kulttuuriset tekijät. Tässä analyysissä käytetty ekosysteemipalveluiden pisteytys on suurpiirteinen, mutta avaa silti vihreän infrastruktuurin eri elementtien tuottamia hyötyjä pääpiirteissään. Kohdealueiden ekosysteemipalvelupotentiaali eriteltynä palveluittain. Täysin väritetty ruutu merkitsee potentiaalia townhouse-korttelin sisällä, ja keskeltä avoin ruutu potentiaalia korttelin lähiympäristössä. ESP-potentiaali -sarakkeessa on esitetty molempien yhteenlaskettu summa eli alueen kokonaisekosysteemipalvelupotentiaali ( Kok. ) ja korttelin sisäinen potentiaali ( TH ). Referenssikohde Rieselfeld Vauban Caroline-von- Humboldt-Weg Meeuwenplaat Steigereiland Klyvaregatan Leirikaari Tuotantopalvelut Säätely- ja ylläpitopalvelut Kulttuuriset palvelut ESPpotentiaali T1 T2 T3 T4 T5 T6 S1 S2 S3 S4 S5 S6 S7 S8 S9 S10 S11 S12 K1 K2 K3 K4 K5 Kok. 18 TH: 11 Kok. 19 TH: 12 Kok. 4 TH: 3 Kok. 6 TH: 3 Kok. 3 TH: 2 Kok. 13 TH: 2 Kok. 15 TH: 6 96 TESTAUS

97 Vertailu analysoitujen townhouse-kortteleiden mahdollisuuksista tuottaa erilaisia ekosysteemipalveluita Rieselfeld Vauban Caroline-von- Humboldt-Weg ESP-potentiaali koko kohdealueella Meeuwenplaat ESP-potentiaali townhouse-korttelissa Tuotantopalveluiden potentiaali Säätely- ja ylläpitopalveluiden potentiaali Kulttuuristen palveluiden potentiaali Steigereiland Klyvaregatan Leirikaari TESTAUS 97

98 Freiburgin kohteissa käytetyt vihreän infrastruktuurin elementit ja toteutustavat ovat analyysin perusteella toimivia, ja niitä kannattaa suosia Suomessakin mahdollisuuksien mukaan. Suomalaisena esimerkkinä toimiva Leirikaaren kortteli omaa myös suhteellisen hyvän ESP-potentiaalin, mikä kertoo sekä alueen metsäisestä sijainnista, mutta myös onnistuneesta korttelin suunnittelusta vihreän infrastruktuurin suhteen. Muilla, ekosysteemipalveluiltaan köyhemmillä kohteilla on omat etunsa, esimerkiksi urbaani kaupunkikuva tai korkea korttelitehokkuus, mutta ne turvautuvat pitkälti niitä ympäröivien ekosysteemien tuottamiin hyötyihin. Ekosysteemipalveluiltaan köyhemmät kohdealueet on toteutettu maisema-arkkitehtonisesti keskenään hyvin erilaisiksi. Lähiömäiselläkin alueella saattaa olla alhainen ESP-potentiaali, jos korttelin maa-alaa ei ole käytetty tehokkaasti vihreän infrastruktuurin vahvistamiseen. Tästä esimerkkinä Klyvaregatanin kohde, jonka kadut ovat täysin kivetyt ja vailla mitään viherelementtejä ja jonka piha-alastakin suuri osa on nurmikkoa. Tällöin väljä rakentaminen saattaa itse asiassa heikentää alueen ekosysteemipalveluita, kun rakennettu alue korvaa luonnontilaisten alueiden ekosysteemejä. Tietyt vihreän infrastruktuurin elementit tuottavat analysoiduissa townhouse-kohteissa suhteessa enemmän ekosysteemipalveluita kuin toiset. Kasvullisen alan määrällä korttelissa ja sen lähiympäristössä on merkittäviin rooli monipuolisen vihreän infrastruktuurin tuottamisessa. Läheiset viheralueet ja yhteydet niihin korostuvat analyysissa korkealla ekosysteemipalvelupotentiaalillaan. Myös korttelialueiden sisäinen puusto ja muu kasvillisuus sekä läheiset vesialueet, hulevesirakenteet ja muut vesielementit kuten kanavat tuottavat monia ekosysteemipalveluita. Katuvihreän, rakennettujen kanavien ja rakennuksiin integroitujen viherelementtien merkitys ekosysteemipalveluiden kannalta on sen sijaan hieman alhaisempi suhteessa muihin elementteihin. Tuotantopalvelut, kuten ravinnon ja puhtaan veden tuotanto, jäävät kohdealueilla vähäisiksi - tiiviisti rakennetuilla alueilla nolliin. Sen sijaan monet säätely- ja ylläpitopalvelut sekä kulttuuriset palvelut korostuvat. Kulttuuripalveluita, esimerkiksi virkistyksellistä ja esteettistä arvoa, tuotetaan kohdealueilla suhteessa eniten - myös townhouse-korttelin sisällä. Väljillä alueilla koko kohdealueen ekosysteemipalvelupotentiaali on merkittävästi suurempi kuin tiiviimmillä kaupunkiseuduilla, mikä johtuu ympäröivästä viherrakenteesta mutta myös siitä, että taajamissa on varaa rakentaa korttelitkin väljemmin, jolloin niiden sisään jää paljon kasvullista alaa. Mikäli itse townhouse-kortteli rakennetaan niin tiiviiksi, ettei sinne jää tilaa vihreälle infrastruktuurille, ei sen kyky tuottaa ekosysteemipalveluita ole suuri. Merkitystä on tällöin nimenomaan korttelin sijoittelulla, jolloin luonnon hyödyt voidaan saada käyttöön lähialueiden vihreän infrastruktuurin myötä. Toisaalta vihreän infrastruktuurin sisällyttäminen korttelirakenteeseen on myös päätöksenteosta kiinni, mikä näkyy esimerkiksi ekokaupunki Freiburgin kohteissa verrattuna väljälle alueelle rakennettuun, mutta ekosysteemipalveluiltaan köyhään Klyvaregataniin. Esiin nousseita palveluita ovat mm. vedenkierron säätely ja tulvasuojelu, lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito, paikallis- ja alueellisen ilmaston säätely, luonto virkistysympäristönä sekä esteettisyys ja kulttuuriperintö. Nämä palvelut liittyvät kasvullisiin pihoihin, piha-, katu ja suojapuustoon, ympäröiviin puustoisiin viheralueisiin, hulevesiaiheisiin ja kanaviin, rakennettuihin puistoihin, viherkattoihin sekä luonnonmukaisiin vesialueisiin. Koska suuri osa kohdealueiden ekosysteemipalvelupotentiaalista muodostuu townhouse-korttelin ulkopuolisilla rakentamattomilla viher- ja vesialueilla, on suuri merkitys on sillä, millainen ympäristö townhouse-korttelilla on ja miten hyvät yhteydet korttelista on laajempiin viheralueisiin. Ideaalitilanteessa palveluita tulisi pyrkiä tuottamaan korttelin sisälläkin mahdollisimman paljon. 98 TESTAUS

99 Referenssikohteiden vihreän infrastruktuurin elementtien merkitys ekosysteemipalveluiden tuotannolle. Tarkemmat laskelmat kohteiden ESP-potentiaalista on esitetty liitteessä 4. Läheiset rakentamattomat viheralueet ja yhteydet niille (lähimetsät, luonnon ydinalueet) 13 Läheiset meri- ja järvialueet, lammet 5,3 Korttelialueen (pihat, puistot) puusto ja muut istutukset 5,1 Hulevesirakenteet 5 Hulevesikasvillisuus 5 Viljelmät (kaupunkiviljelyelementit, läheiset pellot) 4 Virtavedet (joet) 3,7 Katuvihreä (katupuut, imeyttävä pinta) 3,5 Rakennetut vesiaiheet (kanavat) 3,5 Rakennuksiin integroitu vihreä (viherkatot, kattopuutarhat, köynnökset, laatikkoistutukset) 2,3 Referenssikohteissa korostuvat ekosysteemipalvelut. S Säätely- ja ylläpitopalvelut S4 Vedenkierron säätely ja tulvasuojelu S7 Lisääntymiskelpoisten populaatioiden ja suojaelinympäristöjen ylläpito S12 Paikallis- ja alueellisen ilmaston säätely K Kulttuuriset palvelut K1 Luonto virkistysympäristönä K3 Esteettisyys ja kulttuuriperintö TESTAUS 99

100 soveltaminen

101 5 VIHREÄN INFRASTRUKTUURIN SUUNNITTELUPALETTI Tässä luvussa esitetään vihreän infrastruktuurin suunnittelupaletti kestävien townhouse-kortteleiden jatkosuunnittelua varten. Työssä kehitettyä townhouse-alueiden vihreän infrastruktuurin luokittelua käytetään työkaluna, jonka avulla voidaan tarkastella alueen vihreiden ja sinisten elementtien tuottamia ekosysteemipalveluita. Luvussa esitetään myös yleisiä ohjeita kestävän townhouse-korttelin suunnitteluun.

102 5 ViHREän infrastruktuurin SuunniTTELupALETTi 5.1 Townhouse-alueet suunnittelukohteena Työn teoria- ja analyysiosuuden perusteella voidaan todeta, että asuinalueiden, kuten townhouse-kortteleiden, keskeiset ekosysteemipalvelut ovat paikallisia säätely- ja ylläpito- sekä kulttuurisia palveluita. Tuotantopalveluiden määrä kortteleissa jää sen sijaan melko vähäiseksi. Säätely- ja ylläpitopalvelut vaikuttavat korttelin kestävyyteen, resilienssiin ja myös energiatehokkuuteen, kun taas kulttuuriset lisäävät alueen viihtyisyyttä ja terveellisyyttä ja ovat osa alueen sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. On helposti houkuttelevaa rakentaa korttelit hyvinkin tiiviiksi, jolloin tonteille ja niiden lähiympäristöön ei jää tilaa ekosysteemipalveluita tuottaville vihreän infrastruktuurin elementeille. Tällöin asuinalueet ovat täysin riippuvaisia ympäröivistä ekosysteemeistä ja niiden tuottamista palveluista. Townhouse-kortteleiden yleisenä haasteena on tilan niukkuus varsinkin tonteilla. Ekologisten prosessien kanssa samasta tilasta kilpailevat ihmisten toimintoja mahdollistavat rakenteet, kuten rakennukset, parkkipaikat, kulkuväylät sekä oleskelu- ja leikkialueet. Näiden yhteensovittamista helpottaa vihreän infrastruktuurin elementtien monitoiminnallisuus: nurmikko toimii sekä kävelypintana että vettä imeyttävänä pintana, ja puut toimivat muurin tapaan näköesteenä mutta ovat myös ekosysteemipalveluiden kannalta hyvin tehokkaita. Mikäli townhouse-tonteille on osoitettu tarpeeksi piha-alaa, voidaan niillä mahdollistaa sekä ihmisen että ekosysteemien toimintoja. Soveltamalla tämän luvun suunnittelupalettia townhouse-ympäristöihin voidaan hyödyttää korttelin asukkaiden lisäksi lähialueen asukkaita, joille ekosysteemipalveluilla voidaan tuottaa viihtyisämpää, turvallisempaa ja kestävämpää kaupunkiympäristöä. Myös rakennuttajat hyötyvät, jos townhouse-asuntojen arvo nousee esteettisen ja ekologisen ympäristön vuoksi. Kaupunki taas saa taloudellisia hyötyjä, mikäli asuinalueen imago paranee ja asukkaiden aktiivisuus ja terveys lisääntyvät ekosysteemipalveluiden myötä. Vieresellä sivulla on esitetty eri mittakaavojen elementtejä, joita käyttämällä townhouse-alueiden vihreää infrastruktuuria saadaan vahvistettua. Elementeistä ja niiden tuottamista hyödyistä on kerrottu tarkemmin luvussa SOVELTAMINEN

103 rakentamattomat viheralueet metsä-, niitty-, kallio- ja ranta-alueet puusto ja muut istutukset pihoilla ja puistoissa korttelin sisäiset ja sen viereiset rakentamattomat alueet (esim. avokalliot, rannat, metsät), erikokoiset ja -lajiset puut, pensas- ja kukkaistutukset, katuvihreä maanpeitekasvillisuus, nurmialueet, katupuusto, katualueiden Vihreät alueet rakennetut viheralueet hulevesikasvillisuus viherkaistat ja istutukset, pop-up-puutarhat (esim. istutusastioin), sadepuutarhat ja imeytyspainanteet, viljelmät kasvimaat, viljelypalstat, kattopuutarhat ja -viljelmät rakennuksiin integroitu vihreä viherkatot, viherseinät, parveke- ja astiaistutukset, talvipuutarhat Siniset alueet luonnolliset vesialueet rakennetut vesiaiheet merialueet ja järvet virtavedet ja kosteikot rakennetut altaat, kanavat, suihkulähteet hulevesirakenteet yhteys korttelista järven tai meren rantaan, läheiset rakennetut ja luonnolliset virtavesiuomat ja lammet, rakennetut ja luonnolliset kosteikot, kanavat, suihkulähteet, rakennetut vesialtaat, hulevesialtaat, -painanteet ja -uomat Townhouse-kortteleiden ja niiden lähiympäristön vihreän infrastruktuurin elementtejä. SOVELTAMINEN 103

104 5.2 Suosituksia townhouse-rakentamiseen Vihreän infrastruktuurin sisällyttäminen kaupunkirakenteeseen korttelitasolla voi vaikuttaa merkittävästi kaupunkiekosysteemien toimintaan. Tämä voi hyödyttää koko kaupunkiekologista järjestelmää ja parantaa asuinalueen sosiaaliseen toimivuutta. (Pickett ym ) Townhouse-korttelit voivat hyvin suunniteltuina tuottaa ekosysteemipalveluita esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden ja ihmisten kokemien kulttuuristen hyötyjen muodossa. Monimuotoinen ympäristö on myös virikkeellinen ja virkistävä. Korttelin viheralueiden toimintoja ja ekosysteemipalvelupotentiaalia voidaan edistää oikeanlaisella strategisella suunnittelulla, toteutussuunnittelulla ja hoidolla. Ekologisen suunnittelun tärkeimpiä keinoja ovat elinympäristöjen tarjonta, avointen alueiden monipuolistaminen (townhouse-korttelissa esimerkiksi vaihtelevalla maanpeitekasvillisuudella ja viherkatoilla), veden säätely luonnonmukaisin hulevesiratkaisuin ja energiatehokkuuden lisääminen (McDonald & Marcotullio 2011). Lisäksi maankäytön suunnittelu niin, että eri ekosysteemit ovat sekoittuneina tai yhteydessä toisiinsa, tuottaa synergian kautta enemmän ekosysteemipalveluita kuin jos samat ekosysteemit sijaitsisivat eri puolilla kaupunkia rakennetun ympäristön eristäessä ne toisistaan (Colding 2007). Tämä korostaa townhouse-korttelin sijoittelun merkitystä viherrakenteessa. Viheralueista tulisi suunnitella helposti saavutettavia, riittävän kokoisia ja keskenään vaihtelevia kokonaisuuksia, joiden kehittämiseen asukkaat voivat osallistua (Jansson 2014). Townhousekontekstissa tämä tarkoittaa mm. monipuolisen vihreän infrastruktuurin toteuttamista tonttipihoilla ja muualla korttelissa sekä niiden läheisiä metsä- ja puistoalueita, joilla voidaan harrastaa esimerkiksi puutarhanhoitoa tai yhteisöllistä palstaviljelyä. 104 SOVELTAMINEN

105 Perhoset, heinäsirkat ja muut niittyhyönteiset, kukat, ruoholajit ja laulava linnusto ovat toisistaan riippuva kokonaisuus. Tämän kokonaisuuden puute on kaupungeissa johtanut laulamattomaan lintulajistoon. Perhospuutarhat edesauttavat osaltaan laulavien lintujen palaamista kaupunkiympäristöön. (VYL 2016b) Rakennetussa ympäristössä luontoelementit lisäävät kokemisen ja tekemisen mahdollisuuksia. (syke 2014) SOVELTAMINEN 105

106 Rouse ja Bunster-Ossa ovat koonneet vihreän infrastruktuurin suunnittelua koskevia periaatteita. Näitä ovat monitoiminnallisuus, kytkeytyneisyys, elinkelpoisuus, resilienssi, identiteetti sekä investoinnin kannattavuus. (Rouse & Bunster-Ossa 2013, s ) Sisällyttämällä townhouse-kortteleihin vihreitä, sinisiä ja sopivissa määrin myös harmaita elementtejä voidaan toteuttaa näiden periaatteiden mukaisia tavoitteita. Townhouse-kontekstissa monitoiminnallisuutta voidaan noudattaa sekä tonttitasolla että korttelin ja lähiympäristönkin tasoilla. Pihojen ja esimerkiksi lähipuiston toiminnot voidaan toteuttaa siten, että ne palvelevat ihmisten tarpeita ja muodostavat myös ekosysteemipalveluita tuottavaa ympäristöä. Tästä esimerkkinä vaikkapa korttelipuiston leikki- ja oleskelualueena toimiva rakennettu hulevesiallas kosteikkokasveineen ja istumisrakenteineen. Kytkeytyneisyyttä voivat toteuttaa tontit, kortteli ja sen lähiympäristö yhdessä. Vihreiden alueiden ekosysteemipalvelupotentiaali on suurimmillaan, kun ne ovat kytkeytyneenä vihreän infrastruktuurin laajempaan verkostoon (Rouse & Bunster-Ossa 2013, s. 19) ja kun ne ovat riittävän kokoisia, monipuolisia ja yhtenäisiä (Jansson 2014). Myös elinkelpoisuuden, identiteetin, resilienssin ja investoinnin kannattavuuden periaatteita voidaan noudattaa townhouse-rakentamisessa sekä tontti- että korttelitasolla. Pihojen, puistojen ja katualueiden vihreä infrastruktuuri voi edistää näiden toteutumista esimerkiksi viereisen sivun kaaviossa esitettyjen elementtien kautta. TOWnHOuSE-RAkEnnuS TONTTI KORTTELI LäHiyMpäRiSTö 106 SOVELTAMINEN

107 Rousen ja Bunster-Ossan vihreän infrastruktuurin periaatteet sovellettuna townhouse-rakentamiseen. Kytkeytyneisyys Vehreät tontit, puistot ja katuvihreä muodostavat kortteliin vihreän infrastruktuurin mosaiikkia, jonka ekosysteemipalvelupotentiaalia voidaan vielä vahvistaa sijoittamalla townhouse-kortteli sellaiseen ympäristöön, jolta on hyvät yhteydet muille viheralueille ja erilaisiin ekosysteemeihin. Monitoiminnallisuus Townhouse-pihan vihreät ja siniset elementit täydennettyinä harmailla elementeillä sekä mahdollistavat asukkaiden toimintoja että tuottavat erilaisia ekosysteemipalveluita tuotantopalveluista säätely- ja ylläpito- sekä kulttuurisiin palveluihin. Resilienssi Elinkelpoisuus Terveellisen elinympäristön luominen sekä ihmisille että eläimille ja kasveille on merkittävää asuinrakentamisessa. Monipuolistamalla korttelin kasvullisia alueita mm. viherkatoin, kukkaniityin, sade- ja lahopuutarhoin ja käyttämällä vaihtelevasti paikallista kasvilajistoa muodostetaan monelta kannalta elinkelpoista ympäristöä. Lajiston monimuotoisuus, runsas kasvillisuus ja läpäisevän pinnan määrä sekä luonnonmukaiset hulevesiratkaisut edistävät korttelin kykyä sopeutua muutoksiin ja vähentävät sen haavoittuvuutta. Identiteetti Vihreät ja siniset elementit luovat paikan identiteettiä ja henkeä: esimerkiksi suuri tammi yhteispihalla, oman puutarhan lampi, kukkaistutusten paikallislajisto tai korttelipuiston viljelypalstat luovat paikkaan sille ominaisia piirteitä ja korostavat paikan esteettistä ja virkistyksellistä arvoa. Investoinnin kannattavuus Vihreän infrastruktuurin sisällyttäminen kortteliin tuo monia taloudellisia hyötyjä sekä yksilötasolla (esim. rakennuksen energiansäästö, terveyshyödyt) että seudullisella ja yhteiskunnallisella tasolla (esim. viemäröintikustannuksissa säästäminen, asukkaiden hyvinvointi). SOVELTAMINEN 107

108 Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän townhouse-alueen yleisiä suunnitteluperiaatteita eri mittakaavatasoilla (mukaillen: Hasu 2009, iso-standardi , Jansson 2014). Tontin suunnittelu Monipuolisten elinympäristöjen muodostaminen erilaisia viher- ja vesielementtejä käyttämällä ja vaihtelevaa lajistoa suosimalla Läpäisemättömän maanpinnan ja kasvullisen alan maksimointi Ulkotilojen olosuhteiden huomioonotto (melu- ja tuuliolosuhteet, ilmanlaatu sekä valon ja varjon määrä) Tontin esteettömyys Tonttipihan ja rakennuksen muuntojoustavuus, jotta niiden toimintoja voidaan päivittää asukkaiden tarpeiden muuttuessa Asukkaiden mahdollisuudet vaikuttaa pihatilojen suunnitteluun Alueen alkuperäistä maisemarakennetta korostavan ja paikan indentiteettiä luovan puuston säilyttäminen ja istuttaminen Luonnonmukainen hulevesien hallinta esim. sadepuutarhojen ja viherkattojen avulla 108 SOVELTAMINEN

109 Korttelin suunnittelu Korttelin harvinaisten eliölajien ja arvokkaiden luontoelementtien ja -ympäristöjen säilyttäminen Läpäisemättömän maanpinnan ja kasvullisen alan maksimointi Tonttien suunnittelu sen kokoisiksi, että pihoilla on riittävästi tilaa puustolle ja runsaille istutuksille Melu-, valo- ja tuuliolosuhteiden huomioonotto toimintojen ja tonttien sijoittelussa Tonttipihojen, puistojen ja yhteispihojen kasvullisten alueiden yhtenäisyys ja riittävä koko Viherympäristön monipuolisuus: monimuotoiset, virkistyskäyttöön soveltuvat luonnonmukaiset, puoliluonnolliset ja rakennetut alueet Kasvullisten alueiden ja harmaiden elementtien yhdistäminen virkistyskäytön edistämiseksi Luonnonmukainen hulevesien hallinta katuympäristössä ja puistoissa esim. hulevesialtaiden tai -painanteiden avulla Viheralueiden ja -elementtien korkeatasoinen hoito Asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa yhteispihojen ja puistojen kehittämiseen mm. puutarhanhoidolla tai osallistumalla suunnitteluun Pihakatujen, puistojen ja yhteispihojen turvallisuus Korttelin sijoittelu suhteessa lähiympäristöönsä Viheralueita säästävät maankäytön ratkaisut Hyvä saavutettavuus julkisilla kulkuneuvoilla, polkupyörällä ja jalan Yhteydet puustoisille ja avoimille viheralueille sekä vesialueille Ulkotilojen olosuhteiden huomioonotto (melu- ja tuuliolosuhteet, ilmanlaatu sekä valon ja varjon määrä) Asuinalueen turvallisuus SOVELTAMINEN 109

110 5.3 Mallikortteleiden ekosysteemipalvelut Vihreän infrastruktuurin suunnittelupalettia testataan tässä luvussa townhouse-korttelimalliin, joka on kehitetty Energiatehokas townhouse -hankkeeseen linkittyvässä Aalto-yliopiston Suomalainen unelmakoti tutkimuksessa. Tina Ullrichin suunnittelemat kaksi korttelimallia edustavat pihakadun varrella olevaa townhousekorttelia (pihakatumalli) ja yhteispihan ympärille muodostuvaa korttelia (yhteispihamalli) (Huttunen ym. 2015, s ). Näistä tähän työhön valikoitui yhteispihakortteli, jolla on enemmän mahdollisuuksia tuottaa ekosysteemipalveluita ja joka on siksi kiinnostavampi tutkimuskohde. Vaikka molemmissa kortteleissa on saman verran townhouse-tontteja (27 kpl), puuttuu pihakatukorttelista ekosysteemipalveluiden kannalta merkittävä puolijulkinen viheralue, joka yhteispihakorttelissa on. On siis ilmeistä, että pihakatukorttelin ekosysteemipalvelupotentiaali on alhaisempi kuin yhteispihakorttelin. Näissä kortteleissa käytetään samassa hankkeessa suunniteltuja, kolmenlaisia townhouse-tontteja: etupihallisia, koverrettuja ja paritalotontteja. Tonttien koot ovat 7 m x 23,5 m (etupihallinen ja koverrettu) ja 10,6 m x 23,5 m (paritalo). Rakennusten ala on kaikissa malleissa 7 m x 10 m, mutta sitä voidaan tarvittaessa laajentaa syvyyssuunnassa kolmella metrillä. (Huttunen ym. 2015, s ) Tässä luvussa käsitellään yhteispihakorttelin ominaisuuksia, arvioidaan sen läpäisevän ja kasvullisen alan määrää suhteessa rakennettuun alaan, arvioidaan korttelin kykyä tuottaa ekosysteemipalveluita sekä esitetään, miten townhouse-korttelin suunnittelua lähestytään ekosysteemipalvelunäkökulmasta. Etupihallinen townhouse Koverrettu townhouse etupiha Townhouse-paritalo etupiha koverrettu autotalli parkkipaikka etupiha townhouse townhouse townhouse takapiha takapiha takapiha piharak. piharak. piharakennus Townhouse-mallitontit 1:250. (Tonttimallit Tina Ullrich.) 110 SOVELTAMINEN

111 Townhouse-paritalotontti Etupihallinen townhouse-tontti Koverrettu townhouse-tontti Pihakatumallin mukainen townhouse-kortteli 1:1000. (Korttelimalli Tina Ullrich.) Etupihallinen townhouse-tontti Koverrettu townhouse-tontti Yhteispihamallin mukainen townhouse-kortteli 1:1000. (Korttelimalli Tina Ullrich.) SOVELTAMINEN 111

112 Yhteispihakortteli Hehtaarin kokoinen kortteli sisältää 27 townhouse-tonttia, joista 16 on etupihallisia ja 11 koverrettuja. Paritalomallia ei tässä korttelissa käytetä. Rakennukset oletetaan pääosin kolmikerroksisiksi. Tässä työssä laskennallisesti kolmasosaa rakennuksista on jatkettu 3 m syvemmäksi, kolmaosassa sama tila on käytetty terassina tai talvipuutarhana ja kolmasosassa tila jatkaa takapihaa. Korttelin sydämenä on yhteispiha, jossa on mahdollista toteuttaa erilaisia toimintoja ja monimuotoista kasvillisuutta. Korttelipuistosta oletetaan tässä työssä 90 % kasvulliseksi ja 10 % puoliläpäiseväksi pinnaksi, jolla mahdollistetaan erilaisia toimintoja (esim. leikki- ja oleskelualueiden rakenteet sekä kulkuväylät). Kadulla on puustoa ja viherkaista sekä pieniä vihertaskuja kadunvarsipaikoituksen yhteydessä. Korttelin sisäinen jalankulkualue ja parkkiruudut voidaan mahdollisuuksien mukaan toteuttaa puoliläpäisevin pinnoittein. KOKO ALUE m 2 Kerrosala laskennallisesti n k-m 2 Korttelitehokkuus n. 0,62 Rakennettua alaa n m 2 = n. 52 % Puoliläpäisevää pintaa n m 2 = n. 21 % Kasvullista alaa n m 2 = n. 27 % Tarkemmat laskelmat pinta-aloista on esitetty liitteessä SOVELTAMINEN

113 leikkipaikka hulevesiallas yhteispiha 1500 m² nurmikenttä viljelypalstat 10 m² 42,5 m² 21 m² 70 m² 21 m² 15 m² 55 m² 180 m² 21 m² 70 m² 3,5 m² 12 m² 6 m² 100 m Yhteispihamallin mukainen townhouse-kortteli 1:500. SOVELTAMINEN 113

114 rakennus, läpäisemätön tai imeyttämiskykyinen pinta läpäisemätön pinta puoliläpäisevä pinta läpäisevä kasvullinen pinta ala (yhteys maaperään) imeyttämiskykyinen viherkattopinta pinta (ei rakennuksessa yhteyttä maaperään) Yhteispihamallin mukainen townhouse-kortteli, mahdolliset kasvulliset alueet 1:1000. rakennus, läpäisemätön tai imeyttämiskykyinen pinta puoliläpäisevä pinta läpäisevä pinta läpäisevä pinta puoliläpäisevä pinta imeyttämiskykyinen pinta rakennuksessa rakennus, läpäisemätön, mahd. hulevesiä viivyttävä läpäisemätön pinta (rakennuksen tai imeyttämiskykyinen kattopinta/viherkatto) läpäisemätön pinta pinta (esim. asvaltti) Yhteispihamallin mukainen townhouse-kortteli, rakennetut, kovapintaiset alueet 1: puoliläpäisevä pinta läpäisevä pinta 114 SOVELTAMINEN imeyttämiskykyinen pinta rakennuksessa

115 rakennus, läpäisemätön tai imeyttämiskykyinen pinta läpäisemätön pinta puoliläpäisevä pinta läpäisevä pinta imeyttämiskykyinen pinta rakennuksessa rakennus, läpäisemätön tai imeyttämiskykyinen pinta puoliläpäisevä pinta läpäisevä pinta läpäisevä pinta pinta puoliläpäisevä pinta pinta imeyttämiskykyinen hulevesiä viivyttävä pinta rakennuksessa pinta rakennuksissa Yhteispihamallin mukainen townhouse-kortteli, mahdolliset läpäisevät, puoliläpäisevät ja hulevesiä viivyttävät pinnat 1:1000. Kaavioista nähdään, että vaikka esimerkkikortteli on melko tehokas, sisältyy siihen suhteellisen paljon läpäisevää pintaa yksityisillä pihoilla ja yhteispihalla. Näiden lisäksi osa tontista ja korttelin sisäisestä jalankulkualueesta voidaan mahdollisesti toteuttaa puoliläpäisevinä pintoina hulekiveyksen, kivituhkapinnan tai puuterassien muodossa. Rakennusten kattopintojen haittavaikutusta voidaan minimoida toteuttamalla katot viherkattoina, mikäli ne suunnitellaan tähän tarkoitukseen soveltuviksi; katon tulisi olla hieman viettävä, muttei liian jyrkkä. Mallin mukaisen korttelin hulevesien viivyttämis- ja imeyttämiskyky voi siis olla maaperästä riippuen korkeakin, ja kasvullista alaa voidaan toteuttaa hyvin paljon. Vaikka tonttipihoja ympäröivät rakennukset ja katualueet rakennekerroksineen söisivät reunoilta pihojen kasvualustan määrää, voidaan pihoille silti istuttaa matalampia kasvukerroksia vaativaa lajistoa. Yksittäisinä elementteinä korkean ekosysteemipalvelupotentiaalin omaavat puut eivät välttämättä mahdu tämäntyyppisille tonteille ainakaan suurikokoisina kasvualustan ja tilan vähyyden vuoksi, mikä on suuri puute. Silti tonteilla voi olla mahdollista tuottaa ekosysteemipalveluita muiden kasvullisten elementtien kautta. Suurikokoisille puille voidaan osoittaa tilaa yhteispihalla, mikä korostaa sen merkitykstä korttelirakenteessa entisestään. Katualueen mitoitukseen korttelimalli ei ota tarkemmin kantaa, eikä se ole tässä yhteydessä olennaista. Malliin on kuitenkin osoitettu katualueelle vihertaskuja, -kaistoja ja katupuita. Nämä viherelementit parantavat katuympäristöä monin ekosysteemipalveluin. Varsinkin puut ja viherkaistaleille mahdollisesti rakennettavat hulevesirakenteet ovat korttelitasolla merkittäviä elementtejä. Verrattuna referenssikohteisiin yhteispihakorttelilla on hyvät edellytykset tuottaa ekosysteemipalveluita korttelitasolla, jos sen kovien pintojen osuus jätetään mahdollisimman pieneksi ja läpäisevien ja puoliläpäisevien pintojen sekä kasvullisen alan määrä maksimoidaan. Potentiaaliin vaikuttavat suuresti myös tonttipihojen ja yhteispihan toteutus. Seuraavassa luvussa esitetään ehdotuksia tonttien suunnittelulle. SOVELTAMINEN 115

116 Townhouse-korttelin suunnittelussa huomioonotettavia seikkoja. Topografia Topografia vaikuttaa suuresti tonttien, puistojen ja katuympäristön suunnitteluun ja niissä käytettävien vihreän infrastruktuurin elementtien valintaan. Se vaikuttaa korttelin ekosysteemien laatuun ja prosesseihin, jotka tulee huomioida suunnittelussa. Mikäli korkeuserot ovat suuria, voi kortteliin olla vaikea saada toteutettua vihreän infrastruktuurin elementtejä tai kadunvarsipaikoitusta tilanpuutteen vuoksi. Jyrkässä ja kallioisessa maastossa pysäköinti voidaan toteuttaa myös maanalaisena korttelimallista poiketen. Tällöin puistot ja pihat joudutaan kuitenkin rakentamaan kannelle, mikä vaikuttaa suuresti niiden suunnitteluun. Kansipihalla kasvillisuutta ja vesielementtejä joudutaan usein rajoittamaan merkittävästi, jolloin kortteli ei tuota niin paljon ekosysteemipalveluita. Tasaisessa maastossa, kuten täyttömaa-alueilla, varsinkin yhteispihaa voidaan muokata rakennusvaiheessa eri toiminnoille soveltuvaksi. Tällaiseen maastoon saadaan helposti rakennettua esimerkiksi nurmipintainen pelikenttä, istutuksien ympäröimä oleskelualue, leikkipaikka tai kuntoiluvälineitä puistokäytävän varrelle. Myös esimerkiksi suuremmat hulevesijärjestelmät voidaan toteuttaa tällaisessa ympäristössä puiston maanmuokkauksen yhteydessä helpommin ja kustannustehokkaammin kuin yksittäisillä tonteilla, missä viivytys- ja imeytysrakenteet vaativat rakennuksista poispäin viettävän maanpinnan. Jos puistoon tai yhteispihalle toteutetaan keskitetympi hulevesiallas oleskelurakenteineen, jää tonttipihoille myös enemmän tilaa muille toiminnoille, kun sinne ei rakenneta esimerkiksi sadepuutarhaa. Toisaalta oman pihan vesiaihe voi olla houkutteleva vaihtoehto asukkaille mm. sen virkistys- ja esteettisen arvon takia. Maaperän ominaisuudet ja vesiolosuhteet Korttelipuistoa ja tontteja suunniteltaessa tulee ottaa maaperän ominaisuuksien vaikutus huomioon viher- ja vesielementtien sekä kasvilajiston valinnassa. Jos maasto on kovin kallioinen, ei hulevesien imeytys tai suuri määrä isokokoista puustoa ole mahdollista. Tällöin yhteispihalla voidaan hyödyntää avokallioita paikan hengen vahvistamiseksi, jolloin usein syntyy mielekästä ja asukkaille merkityksellistä pihaympäristöä. Avokallioiden yhteyteen voidaan sijoittaa esimerkiksi leikkialue, jolloin lapset pääsevät kiipeillessään ja kalliomaastoa tutkiessaan kehittämään motoriikkaansa ja luonnon tuntemustaan. Kalliot ovat myös suosittuja istuskelu- ja auringonottopaikkoja, ja ne tarjoavat elinympäristöjä mm. paahdeympäristöjen lajeille. Viljelypalstat sen sijaan soveltuvat hyvin metsäisen tai joutomaa-alueen yhteispihalle. Palstat tarvitsevat riittävästi kosteutta ja kasvualustaa, joten ne eivät sovellu kallioiselle alueelle tai hyvin viettävään maastoon, ellei palstoja toteuteta terassoinnein. Yhteisölliset palstat lisäävät asukkaiden kohtaamisia ja siten voivat olla - asukkaista riippuen - mielekkäämpi vaihtoehto kuin yksittäispihojen kasvimaat. kansipihojen kasvillisuus viljelypalstat hulevesirakenteet ja -kasvillisuus muu maastoon soveltuva kasvillisuus korttelin säilytettävät luontoelementit muu maastoon soveltuva kasvillisuus 116 SOVELTAMINEN

117 Sijainti ja ympäröivät alueet Jos kortteli yhdistyy laajempiin viheralueisiin, muodostuu korttelin pihojen ja puistojen ja ympäröivän viherrakenteen välille ekologinen käytävä, mikä vahvistaa ympäristön vihreää infrastruktuuria. Metsäisen alueen keskellä sijaitsevan korttelin viherelementeillä ei kuitenkaan ole niin suurta ekologista merkitystä kuin kovin rakennetussa ympäristössä. Rakennetulla alueella korttelivihreän merkitys korostuu entisestään, kun kortteli ei voi tukeutua ympäröivien ekosysteemien tarjoamiin hyötyihin. Esimerkki townhouse-korttelin sijoittumisesta ympäristöönsä 1:1500. metsä-, niitty-, kallio- ja ranta-alueet metsä-, niitty-, metsä-, niitty-, kallio- ja ranta-alueet kallio- ja ranta-alueet metsä-, niitty-, metsä-, niitty-, kallio- ja ranta-alueet kallio- ja ranta-alueet metsä-, niitty kallio- ja ranta-al metsä-, niitty-, kallio- ja ranta-alueet luonnolliset viher- ja vesialueet puistot ja muut rakennetut viheralueet rakennetut alueet ja liikenneympäristöt Oleva kasvillisuus Olevaa puustoa suositellaan säilytettävän yhteispihalla niin paljon kuin mahdollista. Tonttipihojen pienet puut ja katualueiden vaikeissa olosuhteissa elävät, tihein aikavälein uusittavat katupuut eivät korvaa puistoympäristön suureksi kasvaneita puita. Puut tekevät puistosta puiston, suojaavat näkymiä, luovat paikan henkeä ja tuottavat monia muitakin luonnon hyötyjä. Myös muuta paikallista lajistoa suositellaan käytettävän esimerkiksi puiston tai pihojen istutuksissa. Asukkaiden toiveet Eri kohderyhmillä on asuinympäristöänsä koskien erilaisia toiveita, jotka tulee ottaa huomioon lähipuistojen ja yhteispihojen toimintojen suunnittelussa. Leikkialueiden, viljelypalstojen, pelikenttien, rauhallisten oleskelualueiden, esteettömien reittien ja rakenteiden, ruusutarhojen ja skeittipuistojen käyttäjät määrittävät näiden elementtien kulttuuristen ekosysteemipalveluiden arvon. metsä-, niitty-, kallio- ja ranta-alueet korttelin säilytettävä kasvillisuus leikki- ja liikuntaympäristöjen rakenteet viljelypalstat kävelyympäristön rakenteet erityyppiset istutukset SOVELTAMINEN 117

118 5.4 Mallitontit kestävään townhouse-kortteliin Energiatehokas townhouse -hankkeen korttelimalleissa käytettyjen tonttimallien pohjalta on tässä työssä suunniteltu esimerkkitontit, joissa ekosysteemipalvelupotentiaali on pyritty maksimoimaan. Tontteihin on sisällytetty erilaisia vihreitä ja sinisiä elementtejä (esim. istutukset, hulevesirakenteet) harmaiden elementtien (esim. kivetyt oleskelualueet) lisäksi. Mallitontit edustavat etupihallista townhouse-tonttia, koverrettua tonttia ja townhouse-paritalotonttia. Tässä työssä etupihallisesta tontista käsitellään yhteispihakorttelissa käytettyä versiota, jossa autopaikoitus on järjestetty kadunvarteen ja jossa pihalle jää näin enemmän tilaa viherelementeille. Kyseisessä versiossa townhouse-rivi myös muodostaa kaupunkimaisempaa ympäristöä kapeammalla etupihavyöhykkeellään. Jos piharakennus sijoitetaan esimerkkitonttien mukaisesti tontin toiselle reunalle suojaamaan pihan yksityisyyttä ja luomaan selkeämpää katutilaa, rajoittaa se samalla pihan käyttöä. Esimerkiksi isojen puiden tai hulevesirakenteiden sijoittelu vaikeutuu, kun tarvittavaa välimatkaa rakennuksiin ei välttämättä ole. Tämä ratkaisu on kuitenkin todettu esimerkkikortteleissa arkkitehtonisesti toimivaksi, joten työssä käsitellään tontteja sen mukaisesti. Paritalontontin piharakennusta on esimerkkisuunnitelmassa siirretty, jotta takapihalle muodostuu laajempi yksityinen alue. Mallitontit edustavat erilaisia ratkaisuja rakennuksen ja pihan koon suhteen: etupihallisessa tontissa 3 x 7 metrin alue on otettu pihakäyttöön, koverretussa mallissa alue käytetään terassina ja paritalomallissa rakennusta on jatkettu 3 m pidemmäksi niin, että laajennusosassa kerroksia on vain kaksi ja sen kattopintaa voidaan käyttää parvekkeena. Muuten mallirakennusten kerrosluku on kolme, mikä todettiin Energiatehokas townhouse -hankkeessa soveltuvimmaksi suomalaiseen townhouse-rakentamiseen. Paritalotontti ja koverretun townhouse-rakennuksen tontti on sijoitettu kuvitteelliseen maastoon pohjois-eteläsuuntaisesti niin, että suurempi takapiha on etelän puolella. Näin saadaan pihalle ja sen oleskelualueille eniten auringonvaloa. Etupihallinen townhouse-tontti on taas sijoitettu vaihtelevuuden vuoksi itä-länsisuuntaisesti siten, että aamuaurinko paistaa idänpuoleiselle etupihalle ja ilta-aurinko takapihalle. Tonteille on ehdotettu erityyppisiä vihreän infrastruktuurin elementtejä vastaamaan asukkaiden erilaisia tarpeita. Varsinkin kulttuuristen ekosysteemipalveluiden arvostaminen riippuu suuresti niiden käyttäjästä. Yksi virkistyy puuhatessaan kasvimaalla, kun toinen taas istuu mieluummin lammen rannalla katsomassa maisemaa. Mallitontit on suunniteltu kuvitteellisille asukkaille, joille valitut elementit tarjoavat monentyyppisiä mahdollisuuksia vapaasta leikistä luontoympäristön aistimiseen, perhosten tarkkailuun ja kaupunkiviljelyyn. Pohdiskelijalle on suunniteltu rauhallinen piha, jossa voi hiljentyä lammikon rannalle tai aistipuutarhaan tutkiskelemaan luontoelementtejä. Terassi pöytäryhmineen ja leikkialueineen on sijoitettu etupihalle, jolloin takapiha jää tunnelmaltaan rauhallisemmaksi. Luonnossa leikkijän pihalla taas on monikäyttöistä nurmipintaa ja sadepuutarha uomineen ja siltoineen mutta myös terassi pergoloineen ja viereisine perhosniittyineen. Paritalotontille suunniteltu puutarhurin piha mahdollistaa monenlaiset toiminnot viljelystä ja kukkien kasvattamisesta vapaaseen leikkiin ja parvekepuutarhassa rentoutumiseen. Townhouse-talotyyppi on kokonsa vuoksi hyvin soveltuva lapsiperheille, joten pihoille on suunniteltu leikkimistä ja pelaamista varten nurmialueita ja päällystettyä pintaa. 118 SOVELTAMINEN

119 Ekosysteemipalveluiden määrällinen mittaaminen on hankalaa. Tässä työssä onkin tarkoituksena arvioida eri kohteiden kykyä tuottaa ekosysteemipalveluita merkittävästi niiden omalla mittakaavatasolla. Mittakaavaerojen vuoksi näiden mallitonttien ESP-potentiaalia ei tässä yhteydessä ole tarkoituksenmukaista verrata analyysiosion referenssikohteisiin. Tonttitason runsas ESP-tuotanto ei vielä itsessään takaa korttelitason toiminnallista vihreää infrastruktuuria, jos korttelin muut tontit ja osat eivät tuota ekosysteemipalveluita. Näiden mallitonttien tarkoituksena onkin havainnollistaa, millaisista tonteista kestävät townhouse-korttelit voivat muodostua ja mitä ekosysteemipalveluita käytetyt ratkaisut tuottavat. Olennaista on tonttien yksittäisistä elementeistä muodostuva korttelitasoinen vihreä infrastruktuuri, joka linkittyy yhteispihojen, puistojen ja lähiympäristön viherelementteihin. Yhteispihakortteli Pihakatukortteli Etupihallinen townhouse Koverrettu townhouse Townhouse-paritalo etupiha etupiha koverrettu autotalli parkkipaikka etupiha townhouse townhouse townhouse terassi kerrosta matalampi laajennusosa takapiha takapiha takapiha piharak. piharak. piharakennus Townhouse-mallitontit 1:250 ja niiden sijoittuminen mallikortteleihin 1:2000. SOVELTAMINEN 119