Halvalla menee - mutta menköön?

Transkriptio

1 Halvalla menee - mutta menköön? Miksi Posiva Oy:n periaatepäätöshakemus ydinjätteiden sijoittamisesta kallioperään pitää hylätä: 1. Posivan ehdottama menettely on päinvastainen kuin useimmissa muissa maissa: periaatepäätös tehtäisiin ennen yksityiskohtaisia turvallisuustutkimuksia. Eduskunta joutuu muodostamaan lopullisen kantansa periaatepäätökseen olennaisesti puutteellisen tiedon pohjalta. 2. Muissa maissa poliittinen prosessi on huomattavasti hitaampi, koska tehdyt edistyneemmät tutkimukset osoittavat, että ydinjätteen kallioperäsijoittamisen turvallisuutta ei nykytietämyksellä voida taata. Miksi Suomessa edetään poliittisiin päätöksiin vaikka tutkimus ei ole muita edellä? 3. Posiva pyrkii hankkimaan periaatepäätöksen ja sijoituspaikan jatkotutkimusten varjolla. Posiva voi kuitenkin tehdä jatkotutkimuksia syvällä kallioperässä ilman periaatepäätöstäkin. 4. Posivan suunnitelmaa lähinnä oli Iso-Britannialaisen ydinjäteyhtiö Nirexin suunnitelma sijoittaa jätettä Sellafieldiin, jonka Iso-Britannian hallitus hylkäsi 1997, koska yhtiö ei voinut tieteellisesti osoittaa, että se tunsi sijoituspaikan ominaisuudet ja niiden vaikutukset turvallisuuteen tarpeeksi hyvin. 5. Suomessa ydinsähkön väitetään olevan muuta sähköntuotantoa halvempaa. Samalla TVO:n ja Fortumin omistaman Posiva suunnittelee ydinjätteiden loppusijoitusta suppeammilla tutkimuksilla ja nopeammalla aikataululla kuin muissa maissa. Nopea ja halpa ydinjätetutkimusohjelma näkyy ydinsähkön hinnassa. 6. Ydinjätteet tulee toistaiseksi pitää välivarastoissa ydinvoimalaitosten läheisyydessä, jossa niitä voidaan valvoa. Jätteet ovat jäähtymässä välivarastoissa joka tapauksessa vuosikymmeniä, joten poliittisilla päätöksillä ei pitäisi olla kiire

2 1. Miksi Suomessa edetään poliittisilla ydinjätepäätöksillä vaikka turvallisuustutkimuksissa ei olla muita edellä? Ydinvoimayhtiö TVO:n ja Fortumin omistama ydinjäteyhtiö Posiva on hakenut Suomen hallitukselta periaatepäätöstä ydinjätteen loppusijoituslaitoksesta. Järjestys on päinvastainen kuin useissa länsimaissa: Posiva ehdottaa periaatepäätöksen tekemistä ennen kuin yhtiö ryhtyy yksityiskohtaisesti tutkimaan loppusijoituksen turvallisuutta kaivamalla koetunneleita 500 metrin sijoitussyvyyteen. Tämä johtaisi siihen, että turvallisuutta edellyttävät päätökset tehdään ennen keskeisiä turvallisuuskokeita. Useissa maissa tehdyt edistyneemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että ydinjätteen kallioperäsijoittamisessa on erittäin vaikeita avoimia kysymyksiä. Useissa maissa, kuten Ruotsissa, Kanadassa ja Sveitsissä ensin tutkitaan kallioperäsijoittamisen turvallisuutta koelaboratoriossa oikeassa sijoitussyvyydessä ja vasta tämän jälkeen tehdään päätös siitä, onko ydinjätteen hautaaminen kallioperään hyväksyttävää. Kaikkialla missä Posivan tutkimuksia yksityiskohtaisempia tutkimuksia on tehty kalliolaboratorioissa oikeassa sijoitussyvyydessä, on osoittautunut, että tieteellinen todistusaineisto ei riitä päätöksen tekemiseen ydinjätteen hautaamisen hyväksyttävyydestä. 2. Posivan ehdottama järjestys on väärä, tutkimukset ensin, päätökset vasta sitten Vastoin kuin useimmat ydinjäteyhtiöt Posiva on valinnut hakemukseensa lopullisen sijoituspaikan ennen kuin se on kalliolaboratoriotutkimuksilla osoittanut kykenevänsä kuvaamaan kallion erityispiirteet ja ennustamaan laitoksen käyttäytymistä ja turvallisuutta. Suomen laki ei vaadi periaatepäätöksen tekemistä ennen kalliolaboratorion rakentamista lopulliseen sijoitussyvyyteen, jos tästä laboratoriosta ei myöhemmin aiota tehdä varsinaista loppusijoitustilaa. Posiva voisi menetellä kuten Ruotsin ydinjäteyhtiö SKB, eli rakentaa yhden tai useita koelaboratorioita lopulliseen syvyyteen turvallisuuden tutkimiseksi ennen varsinaista loppusijoituslaitoksen rakentamista. Posiva vetoaa sijoitussyvyydessä tapahtuvien jatkotutkimusten välttämättömyyteen, mutta pyrkii tällä varjolla hankkimaan periaatepäätöksen koko ydinjätteen loppusijoituksesta. Järjestys on väärä. Päätöksiä ei pidä tehdä ennen tutkimuksia. 3. Iso-Britannian hallitus hylkäsi vastaavan kaltaisen hakemuksen vuonna 1997 Posivan ehdottama suunnitelma muistuttaa lähinnä ydinjäteyhtiö Nirexin hakemusta ydinjätteiden loppusijoittamisesta Sellafieldiin Iso-Britanniassa. Myös Nirex perusteli päätöksen tekemistä sillä, että lisätutkimusta kallioperässä tarvitaan. Iso-Britannian hallitus hylkäsi Nirexin hakemuksen vuonna 1997, koska yhtiö ei pystynyt osoittamaan tutkimusaineistollaan, että se tuntisi paikan kallioperän ja pohjavesiolosuhteet riittävän hyvin, jotta tutkimusohjelman tuloksia voitaisiin ennakoida, vaikka Nirex oli tehnyt alueelle 20 syvää koereikää. Hallituksen tarkastajan lausunnon mukaan Nirex suhtautui aivan liian optimistisesti tiedon analysointiin ja päätöksenteon nopeuteen. Lisäksi lausunnossa todettiin, että edes yhtiön

3 hakemuksessaan ehdottama kalliotutkimushanke ei riittänyt täyttämään tätä oleellista tiedon puutetta, koska tutkimuskäytävät jättävät suuren osan sijoituspaikan kallioperästä tutkimatta. Posivan esittämä kallioperän tutkimushanke on saman tyyppinen kuin Nirexin hanke, mutta huomattavasti suppeampi. Posiva on oikeassa siinä, että Suomessakin tarvitaan jatkotutkimusta pohjaveden, kallioperän ja jätesäiliön käyttäytymisestä todellisessa sijoitussyvyydessä erilaisten olosuhteiden alaisina. Jatkotutkimus ei kuitenkaan vaadi periaatepäätöstä ydinvoiman loppusijoituksesta. 4. Kansainvälinen ydinjätepolitiikka on huomattavasti suomalaista varovaisempaa Suomi on ensimmäinen maa maailmassa, joka päättäisi ydinjätteen loppusijoituspaikasta kallioperään. Ruotsi Ruotsissa loppusijoituspaikan valinta on siirtynyt ja nyt se on tarkoitus valita vasta seitsemän vuoden kuluttua. (Lähde: SKB ) Ruotsissa on kuitenkin tehty tutkimusta paljon enemmän kuin Suomessa. Ruotsissa ydinjäteyhtiölle annettiin mahdollisuus tutkia suunnitelmaa kalliolaboratoriossa Aspössä sillä ehdolla, että tutkimustilasta ei saa tehdä jätehautaa. Ruotsin Aspössä tehdyt tutkimukset kertovat, että useista tekijöistä tarvitaan paljon lisätutkimusta: esimerkiksi kallioperän halkeamista, jotka syntyvät vasta luolaston rakentamisesta. Nämä halkeamat lisäävät pohjaveden liikkuvuutta, joka taas voi nopeuttaa radioaktiivisten aineiden liikkumista biosfääriin. Suomi ei ole edellä myöskään kapseleita koskevassa tutkimuksessa. Viime vuosien aikana on jätesäiliökonsepti on muuttunut huomattavasti: kuparivaipan paksuus on puolittunut 5 cm ja samalla muiden tekijöiden, kuten kallion ja pohjaveden ominaisuuksien vaikutus turvallisuuteen on kasvanut. Jätesäiliön sisällä on myös siirrytty käyttämään teräksen sijaan valurautaa, koska teräksen jäähtyminen tuottaa siihen valmistusvaiheessa halkeamia. Myös jätesäiliön valssaaminen ja kannen kiinnittäminen tarpeeksi luotettavasti tuottaa ongelmia. Ruotsin STUKia vastaava tahon SKI:n edustaja totesikin arviossaan Posivan loppusijoitussuunnitelmasta vuonna 1998, että Suomessa ollaan vasta varhaisessa vaiheessa jätesäiliöiden tutkimuksessa. Lisäksi se totesi, että Suomen ydinjäteohjelman aikataulua katsoessa näyttää siltä, että Posiva ja STUK eivät ota ongelmia vakavasti: The Finnish programme on waste disposal is very similar to the Swedish programme but some years behind. Timescales set for meeting development targets suggest a lack of appreciation of the problems involved (Bowyer WH 1998; Design Basis for the Copper/Steel Canister; Stage Four Final Report. SKI Report 98:29, 1998)

4 Kanada Kanadassa ydinjätteen loppusijoituksen ympäristöarvioinnin tuloksia tarkistaa erillinen asiantuntijapaneeli. CEAA Expert Panel totesi raportissaan vuonna 1998, että turvallisuustutkimukset ovat riittämättömiä ja on parempi viivyttää päätöksiä kuin hyväksyä loppusijoitusratkaisu, joka tuottaa haitallisia vaikutuksia: we think that major uncertainties about the long-term safety performance of the disposal system have not been adequately resolved and shortcomings have not been addressed. The impacts of miscalculations or mistakes are potentially grave for future generations and the environment. It is therefore better to delay decisions than to approve a concept that could generate serious negative consequences, even if some might consider the margin of safety adequate (Canadian Environmental Assessment Agency Expert Panel 1998; Nuclear Fuel Waste Management and Disposal Concept; Report of the Environmental Assessment Panel, CEAA 1998) 5. Suomen päätösmenettelyn keskeinen ongelma on, että eduskunta joutuu tekemään lopullisen päätöksen puutteellisten tietojen pohjalta Periaatepäätös on ainoa päätöksenteon vaihe, jossa kansanedustajilla on päätösvaltaa ydinjätteen hautaamiseen. Kansanedustajien näkemys on tärkeä, koska nykytietämyksemme on välttämättä puutteellinen ja jättää ydinjätteen hautaamiseen riskejä, jotka siirtyvät tuleville sukupolville. Kansanedustajat ovat Suomessa keskeinen taho, jonka tulee ottaa kantaa arvokysymykseen riskin siirtämisestä tuleville sukupolville. Nykyinen menettelyjärjestys kuitenkin johtaa siihen, että kansanedustajat eivät voi arvioida riskin suuruutta kehittyneiden, paikan päällä tehtävien tutkimustulosten valossa. Kun tutkimustuloksia myöhemmin periaatepäätöksen jälkeen saadaan kansanedustajilla ei ole enää sananvaltaa. Myöhemmin vaadittavan rakennusluvan ja käyttöönottoluvan myöntää hallitus. 6. Avoimia turvallisuuskysymyksiä ydinjätteen loppusijoituksesta on vielä paljon Ydinjäte sisältää erittäin pitkäikäisiä radioaktiivisia aineita, kuten plutoniumia, joka on eräs maailman vaarallisimmista aineista. Ydinjäte pitääkin eristää ympäristöstä sadoiksi tuhansiksi vuosiksi. Ydinjätteiden hautaamisessa kallioperään on avoimia kysymyksiä: a. Jätesäiliöiden vaurioituminen korroosion takia Erilaiset pohjavesiolosuhteet ja bakteeritoiminta voivat aiheuttaa kuparivaipassa korroosiota, joka voi rikkoa jätesäiliön tai suurentaa säiliöön jo valmistusvaiheessa jäänyttä heikkoa kohtaa. Vaikka pohjaveden ominaisuudet nyt olisivat edulliset, niiden muuttuminen eri tekijöiden vaikutuksesta satojen tuhansien vuosien aikana on keskeinen kysymys, jota emme tunne riittävästi. Emme myöskään tunne eri tekijöiden, esimerkiksi pohjaveden happamuuden, bakteerien, kapselin sisällä syntyvän paineen ja teräksen ruostumisen eri yhdistelmien vaikutuksia kapseliin riittävän hyvin.

5 b. Jätesäiliöiden rikkoontuminen kalliosiirtymän takia Keskeisiä tekijöitä Suomen kallioperän muutoksissa ovat jääkaudet, jotka painavat kalliota satoja metrejä alaspäin, ja vaikuttavat jopa Jääkausien aiheuttama maaperän jännitys voi aiheuttaa jopa 7 richterin maanjäristyksiä ja tätä kautta kalliosiirtymiä, jotka muuttavat pohjaveden kulkeutumista jätteen luo. Joissakin olosuhteissa jääkausi myös voisi kuljettaa suuret määrät hapettunutta vettä 500 metrin syvyyteen jopa sadassa vuodessa. Toisaalta kalliosiirtymä voi osuessaan jätekapselien kohdalle rikkoa kapselin helposti, kuten Posiva myöntääkin. c. Kapselien suojana olevan bentoniittisaven muutokset Jätesäiliöitä ympäröi bentoniittisavi, joka muistuttaa kissanhiekkaa. Bentoniittisaven tarkoitus eristää kapseli pohjavedestä, joka täyttää sijoituspaikan kun se on hylätty imemällä vesi itseensä ja samalla laajentumalla. Ydinjäte tuottaa kuitenkin huomattavasti lämpöä, jonka on todettu lisäävän bentoniittisaven vedenjohtokykyä. Lisäksi bentoniittisavi voi kostuessaan turvota epätasaisesti ja aiheuttaa pehmeään kuparikapseliin vaurioita. d. Nopeus, jolla pohjavesi kuljettaa radioaktiivisia aineita Pohjavesi täyttää sijoituspaikan sen hylkäämisen jälkeen. Pohjavesi liikkuu kallion halkeamia pitkin ja varsinkin tietyt kalliohalkeamatyypit johtavat pohjavettä nopeasti maanpinnalle. Posiva on esittänyt ns. luonnonanalogioiden kautta, että radioaktiiviset aineet ovat pysyneet maaperässä pitkään. Kanadan Cigar-laken uraanikerroksen ja Gabonin luonnonreaktorin vertaaminen Suomeen on kuitenkin ongelmallista, koska Gabonin maaperä on hiekkakiveä, ja hajoamismallien mukaan Cigar-laken kerroksen pitäisi olla täysin hapettunut, mitä se ei ole. 7. Periaatepäätöstä ei voida tehdä nykyisellä tietomäärällä Hallitus on päätöksessään ydinjätteen sijoittamisen turvallisuudesta (1999) edellyttänyt seuraavaa: Loppusijoituksesta ei saa millään tarkasteluajanjaksolla aiheutua sellaisia terveydellisiä tai ympäristöllisiä vaikutuksia, jotka ylittäisivät loppusijoituksen toteutusajankohtana hyväksyttävänä pidettävän enimmäistason. (Päätös käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen turvallisuudesta, ) Kysymys periaatepäätöksessä tulisi kuulua voidaanko tämä nykyisellä tiedolla osoittaa kattavasti ja kiistattomasti? STUK toteaa alustavassa turvallisuusarviossaan, että kysymykset vaativat huomattavaa lisätutkimusta: Jätepakkauksena toimivan kapselin valmistus ja laadun varmistaminen vaativat kuitenkin vielä huomattavasti teknistä kehitystyötä. Kuten liitteenä olevasta STUKin turvallisuusarviosta tarkemmin ilmenee, loppusijoituksen turvallisuutta ei vielä ole osoitettu sillä varmuudella kuin rakentamisluvan yhteydessä on edellytettävä. Kehitystyön tarvetta ja epävarmuuksia liittyy useisiin osa-alueisiin: kapselin

6 valmistukseen, teknisten vapautumisesteiden pitkäaikaiskäyttäytymiseen, ehdotetun loppusijoituspaikan ominaisuuksiin ja turvallisuuden arviointimenetelmiin. ( STUKin alustava turvallisuusarvio) STUK ei kuitenkaan kritisoi aikataulua ja ydinvoimalakia, joka kuitenkin on ydinjätteen kohdalla osoittautunut takaperoiseksi, koska se vaatii hallitusta ja varsinkin eduskuntaa tekemään päätöksensä puutteellisen tiedon perusteella. Kysymys kuuluu, jos ongelmia ei ole ratkaistu, miksi periaatepäätös pitäisi tehdä nyt? Ydinjäteperiaatepäätös tehdään vuoden 1994 ydinvoimalain mukaisesti, joka ei vaadi ydinjätelaitoksen hakijalta hankkeen turvallisuuden osoittamista. Päinvastoin laki vaatii vain, että STUKin tietoon ei ole tullut seikkoja, jotka osoittavat, että hanketta ei joskus voisi toteuttaa turvallisesti. Laki on varovaisuusperiaatteen vastainen ja mahdollistaa epävarmojen, toiveajatteluun perustuvien hankkeiden hyväksymisen, jos niitä ei suoraan voida osoittaa vääräksi. STUK arvio tarkoittaakin, että tällaisia varmoja seikkoja ei sen mukaan ole tullut esiin. Turvallisuuden ja samalla yhteiskunnan kokonaisedun osoittaminen kuitenkin edellyttää, että ydinvoimayhtiön pitää osoittaa, ydinjätteen loppusijoituksen turvallisuus. Jos hallituksen itsensä asettamat kriteerit halutaan täyttää, periaatepäätöshakemus pitää hylätä. 8. Avattavuus ei auta tulevia sukupolvia, jos jokin menee vikaan On harhaanjohtavaa esittää, että nykyinen malli olisi avattava jokaisessa vaiheessa ja ei sitoisi tulevia sukupolvia tekemäämme päätökseen. Jos ydinjäte vuotaa kapseleista viallisen tai vaurioituvan kapselin takia, ydinjätettä ei voida palauttaa, eikä haudan avattavuus auta. Silloin kun tiedämme että ydinjätteen loppusijoitusjärjestelmä ei toiminut on jo liian myöhäistä. Ydinvoimayhtiöt ovat tuoneet esiin, että muiden ratkaisujen etsiminen ei ole realistista, koska tämä tuottaisi paljon kustannuksia. Jos turvallisen ydinjäteratkaisun tutkiminen vaatii lisää resursseja, ydinvoimayhtiöt pitää velvoittaa keräämään nämä ulkoiskustannukset ydinsähkön hinnassa. Nykyinen ydinsähkön hinta syntyy myös suppeista ja optimistisista jätetutkimussuunnitelmista. Kun ydinjätehauta on suljettu vastuu jätteistä siirtyy yhteiskunnalle. Ydinvoimayhtiöiden ei tarvitse vastata kustannuksista jos jokin menee vikaan. 9. TVO:n ja Fortumin omistaman ydinjäteyhtiö POSIVAn rooli tutkimusten tekijänä on kyseenalainen, koska STUKilla ei ole riittäviä resursseja tehdä omia, vertailevia tutkimuksia Posiva on ydinvoimayhtiöiden TVO:n ja Fortumin yhdessä omistama ydinjäteyhtiö. Näillä yhtiöillä on taloudellinen intressi esittää, että ydinjäteongelma on ratkaistu, varsinkin tilanteessa, jossa ne samanaikaisesti hakevat lupaa viidenteen ydinvoimalaan. Greenpeacen haltuunsa saama muistio ydinjätetutkimuksen alkuajoilta lausuu julki tutkimuksen lähtökohdan:

7 Kuparikapselin avulla on tarkoitus osoittaa, että loppusijoitus voidaan turvallisesti tehdä. Tämä on poliittisesti välttämätöntä. (Muistio, Kuparikapselien korroosio pohjavedessä, , VTT metallilaboratorio, paikalla VTT:n, TVO:n ja SKBF:n edustajia) Vaikka lähtökohta on vanha, se muistuttaa nykyistä keskustelua, jossa ydinvoimatutkijapiiristä on vaikea löytää riippumattomia ja puolueettomia asiantuntijoita. VTT Energia, joka tekee STUKille tutkimusta teknisenä asiantuntijana, ja jonka pitäisi olla puolueeton tutkimustaho, on useaan otteeseen julkisesti edistänyt ydinvoiman lisärakentamista Suomessa. Ongelmana ei niinkään ole tahallisesti huono tutkimus kuin tutkijapiirin optimismi ydinvoimaan ja siihen liittyviin kysymyksiin yleisemmin, joka johtaa tiettyjen tutkimusongelmien väheksyntään tutkimusohjelmia tehdessä. Kuten SKI:n edustaja kommentoi Posivan ja STUKin nopeasta ja optimistisesta aikataulusta: ongelmia ei pidetä tärkeinä. STUKilla on riittämättömän resurssit tehdä itse tutkimuksia, joilla POSIVAN tuloksia voidaan vertailla, ja se onkin turvallisuusanalyysissään riippuvainen Posivan tutkimuksia. Kansainvälisen ydinvoimajärjestön IAEA:n arviointiryhmä ehdottikin tänä vuonna, että STUK laajentaa omaa ydinjätteiden tutkimusohjelmaansa, niin että sen rooli riippumattomana valvojana vahvistuu. Ruotsin SSI on sijoittanut paljon enemmän resursseja omiin riippumattomiin tutkimuksiinsa. STUK suosittaa kuitenkin huomattavasti vähemmällä tutkimuksilla ydinjätepäätöksen hyväksymistä. 10. Posiva ja ympäristövaikutusten arviointi Suuri osa ydinjätteiden hautaamishankkeista on kaatunut paikallisten asukkaiden vastustukseen. Eurajoen kunta on ensimmäinen kunta maailmassa, joka hyväksyi ydinjätteen sijoittamisen kuntaan. Posivan roolin Eurajoella asettaa erittäin epäilyttävään valoon sen lupaama taloudellinen apu kunnalle, jos se suostuu ydinjätteiden sijoittamiseen Eurajoelle. Posiva teki kunnan kanssa niin kutsutun Vuojoki sopimuksen, jolla se tukee uuden vanhainkodin rakentamista 38 miljoonalla markalla. Taloudellinen taustatilanne tekee lisäksi Eurajoen kunnasta vielä alttiimman ydinvoimayhtiöille. Kunnan pitää maksaa Posivan omistajalle TVO:lle miljoonia markkoja kiinteistöveron palautusta. TVO on kuitenkin on lahjoittanut Eurajoen kunnalle miljoonia markkoja, ja lisäksi antanut kunnalle miljoonien lainan. Tämä lisää kunnan riippuvuutta ydinvoimayhtiöistä. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteiskunnallinen osallistumiskenttä on myös varsin suppea. Ydinjätekysymys koskee yhtä paljon naapurinkuntia, esimerkiksi Raumaa, mutta myös muuta osa Suomen väestöä, puhumattakaan tulevista sukupolvista. Ketkä edustivat heitä YVA prosessissa? Ydinjätteistä päätettäessä lopulta ainoastaan kansanedustajat ovat tässä roolissa. Miten he voivat tehdä päätöksen puutteellisen tiedon pohjalta?