TkT Timo Leskinen, Työterveyslaitos EN 1005-standardisarja: Ihmisen fyysinen suorituskyky osana koneiden ergonomisten riskien hallintaa

Transkriptio

1 kirjoittaja: otsikko: julkaisupäivä: TkT Timo Leskinen, Työterveyslaitos EN 1005-standardisarja: Ihmisen fyysinen suorituskyky osana koneiden ergonomisten riskien hallintaa Artikkelin sisällysluettelo: 1 Taustaa Koneturvallisuus, ergonomia ja työolot Biomekaanista taustaa EN 1005-standardisarjan osat Koneen ja sen osien manuaalinen käsittely (EN ) Taustaa Yleiset suositukset Riskin arviointi Koneen käytön suositellut voimarajat (EN ) Taustaa Yleiset suositukset Riskin arviointi Koneesta aiheutuvien työasentojen arviointi (EN ) Taustaa Yleisiä vaatimuksia Lähestymistapa Riskin arviointi Tiheästi toistuvien käsiliikkeiden riskin arviointi (EN )... 8 Viiteluettelo... 9 Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry PL 10, Helsinki standard@metsta.fi Koneturvallisuuden verkkojulkaisu: 1 (9)

2 1 Taustaa Koneiden käyttö on ihmisen ja koneen vuorovaikutusta. Tähän liittyy myös voimankäyttöä esim. hallintalaitteita käytettäessä tai koneeseen liittyviä työkaluja siirrettäessä. Voiman käytöstä aiheutuvaan kuormitukseen vaikuttavat myös liikkeiden toistuvuus ja käytetty työasento. Ihmisen fyysinen suorituskyky asettaa rajoituksia sille, kuinka paljon käyttäjältä voidaan vaatia voimaa konetta käytettäessä tai minkälaisissa asennoissa koneen käyttäjä voi toimia. Viisiosainen EN 1005-standardisarja "Koneturvallisuus - Ihmisen fyysinen suorituskyky" [1] [5] antaa ohjeita ja suosituksia ihmisen fyysisen suorituskyvyn rajoitusten huomioimisesta koneiden suunnittelussa, ja tukee näiltä osin konedirektiivin olennaisten turvallisuus- ja terveysvaatimusten huomioon ottamista. 1.1 Koneturvallisuus, ergonomia ja työolot Ergonomiset vaatimukset huomioon ottava koneen suunnittelu antaa perustan hyvään työn suunnitteluun. Ihmisen toiminnalliset rajat huomioon ottaen suunnitellut koneet ja konejärjestelmät lisäävät turvallisuutta, tehokkuutta ja tuloksellisuutta, kohentavat työ- ja elinoloja sekä vähentävät terveyteen ja suoritukseen haitallisesti vaikuttavia tekijöitä. Hyvällä ergonomisella koneiden ja konejärjestelmien suunnittelulla on myönteinen vaikutus koko työjärjestelmään ja siinä toimivan ihmisen luotettavaan työskentelyyn. Arvioitaessa koneen käyttäjän fyysistä kuormittumista koneita käytettäessä on vaikea aina erottaa, mikä liittyy koneiden suoranaisesti aiheuttamaan kuormittumiseen, mikä yleiseen työolojen kehittämiseen. CEN:n koneturvallisuus- ja ergonomiastandardeissa on lähtökohdaksi otettu koneen suunnittelijaa koskevassa konedirektiivissä [6] mainitut olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset. Yhdenmukaistettujen standardien vaatimusten täyttäminen takaa pääsääntöisesti koneille pääsyn yhteisille eurooppalaisille markkinoille. Yleistä työolojen kehittämistä varten on EU:n tasolla laadittu myös minimivaatimusdirektiivejä, joiden kohdalla jäsenmaat voivat halutessaan laatia omaa korkeammalle vaatimustasolle perustuvaa työsuojelun säännöstöä. Tällainen on esim. taakkojen siirtoja käsin koskeva EU-direktiivi 90/269/ETY [7], joka koskee työnantajia (VNp 1409/1993 [8]). 1.2 Biomekaanista taustaa EN 1005-standardisarjan laatineella työryhmällä CEN TC 122/WG4 on ollut otsikkonaan "Biomekaniikka". Biomekaniikassa ihminen voidaan mallintaa vipujärjestelmänä, jossa vaikuttaa ulkoisia ja sisäisiä voimia ja momentteja, joiden tasapainoehtojen avulla järjestelmän toimintaa tarkastellaan. Nivelten yli kiinnittyvät lihakset saavat toimiessaan aikaan tarvittavat liikkeet (järjestelmän moottorit). Lihakset toimivat pienillä vipuvarsilla verrattuna ulkoisiin kuormiin, joten niiltä tarvitaan suuria voimia vastaavien momenttien aikaan saamiseksi. Kun ihmisen aikaansaamat ulkoiset voimat ja käsiteltävät kuormat ovat yleensä korkeintaan muutaman sadan newtonin suuruisia, voivat lihasvoimat ja siten rakenteisiin vaikuttavat puristusvoimat olla suuruudeltaan jopa useita kilonewtoneita. Suuret voimat aiheuttavat rakenteiden ja lihasten kuormittumista. Biomekaaninen ylikuormitus saattaa johtaa rakenteiden vaurioitumiseen. Toistuva biomekaaninen kuormitus aiheuttaa myös rakenteiden väsymistä, jolloin ylikuormituskynnys madaltuu. Näin sekä kuormituksen suuruus että toistuvuus täytyy ottaa huomioon raja-arvoja määritettäessä. Hengitys- ja verenkiertoelimistö tuottavat tarvittavan energian lihasten toiminnalle. Siksi myös fysiologinen kuormitus on otettava huomioon työn kuormituksesta johtuvia riskejä arvioitaessa. 1.3 EN 1005-standardisarjan osat EN 1005-standardisarja antaa tietoa ihmisen fyysiseen suorituskyvyn huomioivasta ergonomisesta suunnittelusta ja riskin arvioinnista. On huomattava, että riskin arvioinnissa on otettava huomioon normaalin käytön ohella koko koneen ennakoitava elinkaari: asennus/pystytys, kuljetus ja käyttöönotto (kokoonpano, asennus, asettelu), vianetsintä, huollot, asetusten teko, ohjelmointi tai prosessien muuttaminen sekä käytöstä poisto, hävittäminen ja purkaminen. 2 (9)

3 Standardisarja käsittää viisi osaa: SFS-EN 1005 Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky Osa 1. Termit ja määritelmät [1] Osa 2. Koneen ja sen osien manuaalinen käsittely [2] Osa 3. Koneen käytön suositellut voimarajat [3] Osa 4. Koneesta aiheutuvien työasentojen ja liikkeiden arviointi [4] Osa 5. Tiheästi toistuvien käsiliikkeiden riskin arviointi [5] Standardin osat 1 4 ovat EU:n konedirektiiviä tukevia yhdenmukaistettuja standardeja. Osa 5 ei ole konedirektiiviin liittyvä yhdenmukaistettu standardi ja sen käyttö edellyttää myös työn organisoinnin arviointia, joka ei yleensä ole koneen suunnittelijan hallittavissa. EN 1005-standardisarja on julkaistu (julkaistaan) koneturvallisuuden SFS-käsikirjassa 93-9 [9]. 2 Koneen ja sen osien manuaalinen käsittely (EN ) 2.1 Taustaa Kuormien käsin tapahtuvasta siirtämisestä voi aiheutua korkea tuki- ja liikuntaelimistövammojen riski, jos käsiteltävät kuormat ovat liian painavia tai niitä käsitellään nopeasti toistuvasti pitkiä aikoja tai hankalissa asennoissa. Koneita käytettäessä tällaisia kuormia voivat olla itse koneiden ohella esim. koneiden osat ja koneeseen liittyvät työkalut. Riskien arvioimiseksi tarvitaan tietoa työasennosta, kuormasta, siirtojen taajuudesta ja siirtotehtävien kokonaiskestosta. Standardissa SFS-EN on ohjeita koneen ja sen osien nostamiseen, laskemiseen ja kantamiseen liittyvästä ergonomisesta suunnittelusta ja riskin arvioinnista. 2.2 Yleiset suositukset Ensin on määritettävä, liittyykö koneen aiottuun käyttöön koneen tai sen osien käsin tapahtuvasta käsittelystä johtuvia vaaroja. Jos liittyy, on riskit arvioitava tämän standardin mukaista mallia käyttäen. Käsin tapahtuvaan käsittelyyn liittyvät riskit saadaan parhaiten suljettua pois poistamalla käsin tapahtuvan käsittelyn tarve. Mikäli se ei ole mahdollista, on mahdollisuuksien mukaan tarjottava käyttöön tarkoituksenmukaisia teknisiä apuvälineitä, jotka vähentävät tai poistavat tuki- ja liikuntaelimiin kohdistuvia vammautumisriskejä. Tällaisia apuvälineitä suunniteltaessa on kuitenkin otettava huomioon, että niistä voi aiheutua myös uusia riskejä esimerkiksi niiden edellyttämien huoltotöiden takia. Niiden olisi myös oltava tehokkaita kaikissa odotettavissa olevissa toimintaolosuhteissa. Parhaiten apuvälineet ovat käytettävissä, kun ne voidaan sisällyttää koneen rakenteisiin. Jos käyttöön edelleen jää käsin tehtäviin siirtoihin liittyviä vaaroja, on suunnittelijan tunnistettava käyttäjään kohdistuvien terveys- ja turvallisuusriskien hallisemiseksi keskeiset vaaratekijät ja suoritettava asianmukainen riskin arviointi standardissa esitetyn mallin mukaisesti. 2.3 Riskin arviointi Standardissa esitetään kolme asteittain syvenevää menetelmää eri riskitekijöiden yhteisvaikutusten huomioimiseksi. 1. Karkea seulonta 2. Perusteellisempi rajoitettu arviointi taulukoiden avulla 3. Perusteellinen arviointi statistisesti/matemaattisesti tuetulla menetelmällä Karkeassa seulonnassa tarkastellaan rajoitetusti vain muutamaa keskeistä kuormitustekijää, ja sitä voi käyttää vain, kun siirto voidaan tehdä suorana seisten ja muut riskitekijät voidaan sulkea pois tarkistuslistan avulla. Mikäli arvioitava siirto mahtuu riskitekijöidensä puolesta valittujen turvallisiksi luokiteltujen esimerkkitapausten sisään, katsotaan riski hyväksyttäväksi, muuten ohjataan käyttämään perusteellisempia menetelmiä. 3 (9)

4 Perusteellisempien menetelmien käyttö edellyttää asteittain parempaa ergonomian tuntemusta. Menetelmien pohjana on samanlainen monimuuttuja-analyysi kuin ns. NIOSH:n nostokaavassa [10], jota on käytetty taakkojen käsittelystä aiheutuvan kuormituksen arvioinnissa eri puolilla maailmaa yli 15 v ajan ja joka oli keskeisenä pohjamateriaalina myös nyt käsiteltävää standardia laadittaessa. Riskitekijät Riskejä arvioitaessa on selvitettävä joukko itse kappaleeseen liittyviä ominaisuuksia ja lisäksi käyttäjän ja koneen rajapintaan liittyviä ominaisuuksia. Käsiteltävään kappaleeseen liittyvistä ominaisuuksista keskeisin on käsiteltävä massa, mutta myös massan jakautuminen ja koko (fyysiset mitat) sekä se, kuinka hyvällä otteella kappaleeseen pystytään tarttumaan, vaikuttavat kuormitukseen ja tapaturmariskiin. Käyttäjä-kone rajapintaan liittyvät ominaisuudet, kuten kappaleen sijainti vaaka- ja pystysuunnassa määräävät mm. kuinka hyvässä asennossa kappaletta voidaan käsitellä sekä kuinka usein käsin tehtäviä siirtoja tehdään. Riskin arviointimenettely Kaikissa esitetyissä menetelmissä riskin arviointi sisältää samat kolme vaihetta. 1. Valitaan aiotun käyttäjäkunnan mukainen viitemassa. so. massa, jota voi käsitellä turvallisesti suorana seisten lähellä vartaloa harvoin. Kotitalouskäyttöön ohjearvo on 10 kg, Myös vanhusten ja lasten käyttöön 5 kg Ammattikäyttöön yleensä korkeintaan 25 kg 2. Suoritetaan riskin arviointi arvioimalla muiden riskitekijöiden (käsittelyasento, taajuus, kesto, ote jne.) vaikutus. Karkeaa seulontaa syvemmissä menetelmissä eri riskitekijöille saadaan taulukoista tai laskennallisesti erityiset kertoimet, jotka pienentävät suositeltavaa enimmäismassaa ko. siirtotilanteeseen. Riski-indeksi on todellinen käsiteltävä massa jaettuna suositeltavalla enimmäismassalla. Riskitekijäkohtaiset kertoimet kuvaavat kyseisen riskitekijän vaikutusta kokonaisuudessa ja niitä voidaan käyttää ohjaamaan mahdollista uudelleen suunnittelua. 3. Valitaan tarvittavat toimenpiteet. Karkeasta seulonnasta edetään vaativampiin menetelmiin, ellei arvioitava tapaus osoittaudu sellaisenaan hyväksyttäväksi. Yksityiskohtaisemmissa menetelmissä riskiä pidetään siedettävänä, jos R i 0,85. Jos 0,85 < R i < 1,0, täytyy varmistaa, että riski on siedettävällä tasolla joko tarkemmalla analyysilla, uudelleen suunnittelulla tai muilla toimenpiteillä. Jos R i > 1,0, uudelleen suunnittelu on välttämätöntä riskin pienentämiseksi hyväksyttävälle tasolle 3 Koneen käytön suositellut voimarajat (EN ) 3.1 Taustaa Koneen käyttöön liittyvissä erilaisissa toiminnoissa vaaditaan lihasvoiman käyttöä koneen elinkaaren eri vaiheissa rakentamisesta purkamiseen. Lihasvoiman käyttö rasittaa tuki- ja liikuntaelimistöä. Epäsuotuisalla tuki- ja liikuntaelimistön rasittumisella on yhteys riskiin väsyä, kokea epämukavuutta ja aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Koneen valmistajalla on mahdollisuus hallita näitä terveysriskejä optimoimalla koneen käytössä tarvittavia lihasvoimia ottamalla huomioon voiman käytön toistuvuus, kesto ja vaihtelu. 3.2 Yleiset suositukset Koneen käyttäjän on hallittava koneen toimintojen suoritusjärjestys ja työtahti. Koneet on suunniteltava niin, että voiman käyttöä edellyttävät toiminnot voidaan suorittaa optimaalisesti kehon ja kehon osien asentoon sekä voimankäytön suuntaan nähden. 4 (9)

5 Koneet on suunniteltava niin, että liikkeiden ja voimankäytön vaihtelut ovat mahdollisia. Kaikki konetta käytettäessä suoritettavat toiminnot olisi arvioitava voiman käytön tarpeen suhteen tässä standardissa esitettyä riskin arviointimenettelyä käyttäen. 3.3 Riskin arviointi Riskin arvioinnin lähtökohtana on ennakoitujen käyttäjien voimantuottokyky. Ensin määritetään merkitykselliset toiminnot, joissa käyttäjän voimaa tarvitaan, sekä millaista voimaa käytetään (työntämistä / vetämistä yhdellä kädellä / koko vartalolla / Polkimen käyttö kokoalaraajaa / nilkkaa käyttäen jne.) Arviointimenettely on kolmivaiheinen Vaiheessa A määritetään merkityksellisille toiminnoille tarvittava ennakoitujen käyttäjäryhmien maksimaalinen isometrinen voimantuottokyky. Vaiheessa B pienennetään vaiheessa A määritettyä tarvittavaa voimantuottokykyä ottaen huomioon olosuhteet, joissa voimaa käytetään (toiminnon nopeus, toistuvuus ja kesto). Vaiheessa C arvioidaan koneen tarkoitettuun käyttöön liittyvä riski. Käyttäjien voimantuottokyky F B Vaiheen A ennakoitujen käyttäjäryhmien maksimaalisen isometrisen voimantuottokyvyn F B määrittämiseksi voidaan käyttää kolmea vaihtoehtoista menetelmää. 1. Eräissä tavallisissa käsittely toiminnoissa arvot saadaan valmiista taulukoista 2. Yleisistä miesten ja naisten voimantuottokyvyn jakaumista laskemalla haluttu prosenttipiste 3. Määrittämällä yksityiskohtaisemmin aiottujen käyttäjäryhmien voimantuottokyvyn jakaumat ja laskemalla haluttu prosenttipiste Jos kone on tarkoitettu ammattikäyttöön, suositellaan valitsemaan jakaumista 15 % prosenttipiste. Kotitalouskäyttöön tarkoitetuille koneille suositellaan jakauman 1 % prosenttipistettä. Jakaumien käyttö voimantuottokyvyn arviointiin on melko mutkikas laskennallisia apuvälineitä vaativa toimenpide. Standardin liitteenä olevat esimerkit eri laskentamenettelyistä havainnollistavat laskentaan tarvittavia tehtäviä. Olosuhteet huomioiva käyttäjien vähentynyt voimantuottokyky F BR Vaiheessa B pienennetään vaiheessa A määritettyä tarvittavaa voimantuottokykyä ottaen huomioon olosuhteet, joissa voimaa käytetään (toiminnon nopeus, toistuvuus ja kesto). Pienentäminen tehdään kertoimien avulla. Yleisesti ottaen tulokseksi saadaan voima, jota henkilö voi ylläpitää oleellisesti väsymättä. Nopeuskerroin: m v =0,8, jos toimintaan liittyy selvä liike Taajuuskerroin: 0,2 m f 1, riippuen voimankäytön kestosta Toimintojen kumulatiivinen kesto: 0,5 m d 1 Vähentynyt voimantuotto saadaan kertomalla vaiheen A voimantuotto olosuhdekertoimilla: F BR = F B * m v * m f * m d Riskin merkityksen arviointi, riskivyöhykkeet Vaiheessa C arvioidaan koneen tarkoitettuun käyttöön liittyvä riski. Riskin merkityksen arviointi tehdään käyttämällä riskikerrointa m r, joka edelleen pienentää vaiheessa B määritettyä maksimaalista saavutettavissa olevaa voimaa arvoihin, jotka vastaavat eri riskivyöhykkeitä. 5 (9)

6 Riskivyöhyke m r suositeltava 0,5 ei suositeltava 0,5 0,7 vältettävä > 0,7 Riskin arvioinnin mukainen voima saadaan sitten kaavasta F r = m r * F BR "Suositeltava" vyöhyke tarkoittaa, että sairauden tai vamman riski on merkityksetön. Toimenpiteitä ei tarvita. "Ei suositeltavalla" vyöhykkeellä sairauden tai vamman riskiä ei voida jättää huomioimatta. Riskin suuruutta on arvioitava tarkemmin ja sitä on analysoitava ottaen huomioon muitakin riskitekijöitä. Tämän analyysin tuloksena saatetaan hyväksyä riskikerroin, jonka arvo on 0,7. Muuten saatetaan kuitenkin tarvita koneen uudelleen suunnittelua tai muita toimenpiteitä riskin pienentämiseksi. "Vältettävällä" vyöhykkeellä sairauden tai vamman riski on ilmeinen. Riskin pienentämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat välttämättömiä. Riskiin vaikuttavia tekijöitä Työasennot: Konetta pitäisi voida käyttää oltava esteettömässä, joustavassa työasennossa, asentoa usein vaihtaen ja nivelten ääriasentoja olisi vältettävä. Työasentoja olisi muuten tarkasteltava standardisarjan osan 4 mukaisesti. Kiihtyvyyksiä edellyttävät toiminnot aiheuttavat kudoksiin suuria voimia, jotka voivat kohottaa vammojen riskiä. Liikkeen tarkkuusvaatimukset saattavat hidastaa liikkeitä ja lisätä voiman tarvetta. Tärinä vaikuttaa voimantuottokykyyn alentavasti ja voi aiheuttaa sellaisenaan tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Koneesta ei saisi johtua tärinää käyttäjän käsivarsiin tai kehoon. Ihminen-kone vuorovaikutus: Käyttäjän pitäisi voida hallita omaa työtahtiaan, kone pitäisi voida käynnistää ja pysäyttää tarvittaessa. Monotoninen toistuva työ kohottaa tuki- ja liikuntaelinvaivojen riskiä. Henkilönsuojaimet ja henkilökohtainen suojavarustus saattaa rajoittaa käyttäjän liikkeitä ja voimankäyttöä, mikä on huomioitava suunnittelussa. Ulkoinen ympäristö: Matalat ja korkeat lämpötilat nopeuttavat väsymistä. Myös valaistusolosuhteet on otettava huomioon. 4 Koneesta aiheutuvien työasentojen arviointi (EN ) 4.1 Taustaa Koneen käytössä ja elinkaaren eri vaiheissa rakentamisesta purkamiseen esiintyvissä toiminnoissa vaaditaan tiettyjä asentoja ja liikkeitä. Suuri osa työntekijöistä joutuu työtehtävissään käyttämään kipua ja väsymystä aiheuttavia työasentoja, jotka voivat johtaa tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin. Kone on suunniteltava niin, että kipua aiheuttavilta ja väsyttäviltä asennoilta ja liikkeiltä vältytään. Tämän standardin osan esittämien vaatimusten tavoitteena on vähentää koneesta johtuvista työasennoista ja liikkeistä aiheutuvia terveysriskejä. Standardissa esitetään ohjeita asennoista ja liikkeistä johtuvien terveydellisten riskien arviointiin ja niihin vaikuttamiseen. Esitetyt vaatimukset koskevat koneesta aiheutuvia asentoja ja liikkeitä, joihin ei sisälly lainkaan tai vain hyvin vähän voimankäyttöä. 4.2 Yleisiä vaatimuksia Koneen suunnittelun on tehtävä mahdolliseksi asennon vaihtelu istumisen, seisomisen ja kävelyn välillä sekä niiden aikana. Hankalia kehon asentoja ja liikkeitä (esim. polvillaan tai kyykyssä oloa) on vältettävä. Hyvän suunnittelun on ohjattava harvoin toistuviin liikkeisiin sekä vältettävä kipua tai väsymistä aiheuttavia asentoja ja tiheästi toistuvia liikkeitä. 6 (9)

7 4.3 Lähestymistapa Standardissa noudatetaan vaiheittaista riskin arvioinnin lähestymistapaa asentojen ja liikkeiden arvioimiseksi osana koneen suunnitteluprosessia. Standardissa esitettävässä lähestymistavassa erotellaan Arviointi ilman käyttäjiä: Suunnittelun varhaisvaiheessa, kun käytettävissä ei vielä ole koneen tai sen osien täysmittakaavaista mallia / prototyyppiä - Esim. simuloinnit suunnitteluohjelmistoihin liitettyjen ihmismalliohjelmien avulla Arviointi käyttäjien kanssa: silloin, kun käytettävissä on koneen tai sen osien täysmittakaavainen malli/prototyyppi - Koko aiottua käyttäjäryhmää monipuolisesti edustavat todelliset käyttäjät simuloivat tulevia tehtäviä Vaiheistus Käyttäjäryhmän määrittely: Erikokoisten ihmisten on voitava käyttää konetta hyvässä työasennossa. Tehtäväanalyysi: Tehtävät, joita käyttäjä suorittaa tunnistetaan ja puretaan sarjaksi tapahtumia. Kullakin tapahtumalla on ominaiset näkemiseen, koneen ohjaamiseen, vakavuuteen, ja voiman käyttöön liittyvät vaatimukset, jotka vaikuttavat mahdolliseen työasentoon Tarvittavan ergonomisen tiedon tunnistaminen: Perusedellytykset suotuisille käyttäjän asennoille ja liikkeille määräytyvät pääasiallisen työasennon valinnasta (istuminen, seisominen, seisominen tuettuna) ja koneen mittojen aiheuttamista tarpeista. Muita asennon määräytymiseen vaikuttavia tekijöitä, jotka suunnittelussa on otettava huomioon ovat näkemisen vaatimukset. koneen/prosessin ohjaamisen vaatimukset. Vartalon vakauden vaatimukset kehon tukeminen Arviointi ilman käyttäjiä Arviointi käyttäjien kanssa 4.4 Riskin arviointi Riskivyöhykkeet Riskin arvioinnin lopputuloksena asentojen ja liikkeiden arvioinnissa voidaan päätyä kolmeen vyöhykkeeseen johtavaan lopputulokseen: Hyväksyttävä: Terveysriski on alhainen tai olematon lähes kaikille terveille aikuisille. Mitään toimenpiteitä ei tarvita. Ehdollisesti hyväksyttävä: Koko käyttäjäryhmään tai osaan siitä kohdistuu kohonnut terveysriski. Myös myötävaikuttavien tekijöiden vaikutus riskiin on analysoitava. Riskejä on pienennettävä niin pian kuin mahdollista uudelleen suunnittelemalla. On huolehdittava käyttäjän opastamisesta, jotta varmistetaan, että koneen käyttö on hyväksyttävää. Ei hyväksyttävä: Terveysriskiä ei voida hyväksyä käyttäjäryhmän millekään osalle. Uudelleensuunnittelu on pakollista. Terveysriski Riskinarviointimenettely perustuu U-käyrän muotoiseen malliin, jonka mukaan terveysriskit lisääntyvät lähestyttäessä kumpaa tahansa käyrän päätä, ts. tilanteita, joissa ei ole lainkaan liikettä (staattinen asento) tai liikkeet toistuvat liian tiheästi. Esitetyissä riskitaulukoissa on siksi kolme saraketta: Staattinen asento, harvoin toistuvat liikkeet ja tiheästi toistuvat liikkeet, joista harvoin toistuvat liikkeet ovat yleisesti ottaen hyväksyttävämpiä kuin kaksi muuta saraketta. 7 (9)

8 Arvioitavat ruumiinosat Riskitaulukot on standardissa esitetty jaoteltuna eri ruumiinosien asentojen mukaan. Riskitaulukoiden yhteydessä on esitetty graafisesti eri riskivyöhykkeisiin johtavat asentovyöhykkeet. Vartalo - eteen- ja taaksetaivutus, - sivutaivutus ja kierto Yläraajat: - Olkavarren asento eteen/taakse ja sivusuunnassa, - Kyynärvarren ja ranteen asento Pää ja niska: - eteen- ja taaksetaivutus - sivutaivutus ja kierto - Katseen suunta määrää asentoa Muut kehon osat - Alaraajat, alaselkä, käsivarren kierto, ranne 5 Tiheästi toistuvien käsiliikkeiden riskin arviointi (EN ) Soveltamisalansa mukaisesti standardi "sisältää ohjeita koneiden tai koneiden osakomponenttien suunnittelijoille ja C-tyypin standardien laatijoille koneesta johtuvien tiheästi toistuvien käsiliikkeiden (toistotyön) aiheutumien terveys- ja turvallisuusriskien arviointia ja hallitsemista varten". Standardissa "määritellään yläraajoilla koneen käytön aikana tehtävien toimintojen taajuuden viitearvot ja esitetään riskin arviointimenetelmä, joka on tarkoitettu riskin pienentämisvaihtoehtojen tutkimista varten." Tämä standardi soveltuu käytettäväksi arviointimenetelmäksi ensisijassa työn organisointiin ja työnsuunnitteluun (työpaikalla) ja sen käyttö koneen suunnittelun yhteydessä on rajatumpaa, koska koneen suunnittelija harvoin vastaa niistä. 8 (9)

9 Viiteluettelo 1 [1] SFS-EN : Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky. Termit ja määritelmät [2] SFS-EN : Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky. Koneen ja sen osien käsittely käsin [3] SFS-EN : Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky. Koneen käytön suositellut voimarajat [4] SFS-EN : Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky. Koneesta aiheutuvien työasentojen ja liikkeiden arviointi [5] SFS-EN : Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky. Tiheästi toistuvien käsiliikkeiden riskin arviointi [6] 2006/42/EY EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta (uudelleenlaadittu) [7] 90/269/ETY puitedirektiivin 89/391/ETY tarkoittama erityisdirektiivi koskien työssä käsin tapahtuvan raskaiden taakkojen käsittelyn vähimmäistyösuojeluvaatimuksia erityisesti selän vahingoittumisen kannalta [8] Valtioneuvoston päätös käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä 1409/1993 [9] SFS-käsikirja 93-9 Koneiden turvallisuus. Osa 9: Koneen käyttäjän voimat, liikkeet ja asennot, 2010 (julkaistaan 2010) [10] Revised NIOSH equation for design and evaluation of manual lifting tasks. T. R. Waters, V. Putz- Anderson, A. Garg ja L. J. Fine. Ergonomics, 36 (1993), 7, ) 1 Tarkemman tiedot voimassa olevista SFS- ja EN- ja ISO-standardeista sekä SFS-käsikirjoista löytyy SFS-verkkokaupasta: ja SFS-käsikirjojen osalta myös osoitteesta: 9 (9)