YVA-SELOSTUS 16WWE0797.B720M.SLU AGNICO-EAGLE FINLAND OY. Kittilän kaivoksen laajennus YVA-selostus

Transkriptio

1 YVA-SELOSTUS 16WWE0797.B720M.SLU AGNICO-EAGLE FINLAND OY Kittilän kaivoksen laajennus YVA-selostus

2

3 1(246) TIIVISTELMÄ Hanke Agnico-Eagle Finland Oy suunnittelee Kittilän kaivoksen toiminnan laajentamista. Hankkeen tarkoituksena on kasvattaa kaivoksen tuotantoa siten, että nykyinen malminkäsittelykapasiteetti t/d enimmillään puolitoistakertaistuisi tasolle t/d eli 1,6 Mt/a. Louhinta lisääntyy ja kaivoksen kaikki prosessit kasvavat ja nopeutuvat samassa suhteessa. Myös työntekijämäärä kasvaa. Hankevaihtoehdosta riippumatta louhinta siirtyy lähitulevaisuudessa kokonaan maan alle. Kittilän kaivoksen nykyinen mineraalivarantomalli kattaa alueen, joka on 4,5 km pitkä ja ulottuu jopa yli m syvyyteen. Kittilän kaivoksen mineraalivarannot käsittävät useita erillisiä mineralisaatioita, joista merkittävimmät ovat Suuri- ja Roura-mineralisaatiot. Kittilän kaivoksen rakentaminen on aloitettu kesällä 2006 ja varsinainen tuotanto on aloitettu vuonna Nykyisin tunnetut malmivarat ovat noin 33 milj.tonnia, jotka eivät kokonaisuudessaan sisälly nykyiseen louhintasuunnitelmaan. Kaivoksen arvioitu toiminta-aika on nykyisen louhintasuunnitelman mukaisesti noin 20 vuotta mutta elinikä tulee todennäköisesti jatkumaan, kun uudet jo todetut varannot sisällytetään louhintasuunnitelmaan tulevaisuudessa. Rikastuksen vuosikapasiteetti on tällä hetkellä tonnia malmia. Tässä YVA-menettelyssä tarkastellaan kaivostoiminnan tuotannon kasvattamista 1,5- kertaiseksi. Tuotannon laajentamissuunnitelmilla ei ole vaikutusta malmin avolouhintaan, joka toteutetaan joka tapauksessa nykyisten tuotantosuunnitelmien mukaisesti. Avolouhintavaihe päättyy vuoteen 2014 mennessä, minkä jälkeen malmin louhinta tapahtuu kokonaisuudessaan maan alla. Tuotannon loppuvaiheissa louhittaisiin viimeiset pienehköt avolouhintaerät. Tuotannon nosto maanalaisesta kaivoksesta vaatii lisäystä louhintakapasiteettiin eli käytännössä lisäystä louhintakalustoon. Tuotannon laajentaminen edellyttää muutoksia myös tuotantoprosessissa. Lisäkapasiteettia tullaan tarvitsemaan useissa prosessin vaiheissa. Lisäkapasiteetti pystytään pääosin sijoittamaan nykyiseen rikastamorakennukseen. Tuotannon nosto ei aiheuta muutostarpeita jo luvitettuihin sivukiven ja rikastushiekan varastointialueisiin. Maanalaisessa louhinnassa syntyvä sivukivi voidaan sijoittaa louhostäyttöihin. Myös rikastushiekkaa on tarkoitus käyttää louhostäyttöön ns. pastatäyttönä, mikä vähentää läjitettävän rikastushiekan kokonaismäärää. Pastatäyttö ollaan ottamassa käyttöön kaivoksella keväällä Rikastushiekkaaltaiden lisätarve voidaan täyttää korottamalla olemassa olevia altaita, eikä uusia altaita siten tämän hetkisen tiedon mukaan tarvita. Tuotannon kasvaessa myös energian ja kemikaalien kulutus aikayksikköä kohti mitattuna kasvaa. Syöttötonnia kohden kulutukset pysyvät kuitenkin samana jolloin energian ja kemikaalien kokonaiskulutus hankkeen elinkaaren aikana on sama eri vaihtoehdoissa. Käytettävien räjähdysaineiden ja polttoaineen määrä vähenee siirryttäessä maanalaiseen louhintaan verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jolloin louhinta on suurelta osin tapahtunut avolouhoksesta. Tuotannon kasvaessa vaihtoehdon VE1 mukaiseksi käytettävän räjähdysaineen ja polttoaineen määrä kasvavat vaihtoehtoon VE0 verrattuna. Kasvava tuotanto lisää myös liikennettä, mutta kaivosalueen liikenteen kokonaismäärä pienenee avolouhinnan päättyessä. Tuotannon kasvattaminen 1,5-kertaiseksi edellyttää voimassa olevan ympäristöluvan mukaista suurempaa veden ottoa Seurujoesta. Myös vesistöön johdettava jätevesimäärä lisääntyy. Kaivoksen kuivanapitovesien kierrättämistä prosessivedeksi on selvitelty ja tätä on tarkasteltu tässä YVAselvityksessä alavaihtoehtona 3. Kuivanapitovesien kierrätys prosessiin vähentäisi sekä raakaveden tarvetta että vesistöön johdettavaa kokonaisjätevesimäärää. Vesistöön johdettavan jätevesimäärän kasvun seurauksena kuormitus vesistöön lisääntyy.

4 2(246) YVA-menettely ja hankevaihtoehdot Kaivostoiminnan merkittävä laajentaminen edellyttää toiminnan ympäristövaikutusten uudelleen arviointia. Pöyry Finland Oy on laatinut Agnico-Eagle Finland Oy:n toimeksiannosta tämän YVAselostuksen, jossa arvioidaan ympäristöön ja ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia lainsäädännön edellyttämässä laajuudessa. Viranomaisilla, järjestöillä ja kansalaisilla on mahdollisuus esittää mielipiteensä YVA-selostuksesta hankkeen yhteysviranomaiselle Lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Yhteysviranomainen antaa YVA-selostuksesta lausuntonsa, jossa se ottaa huomioon muut annetut mielipiteet. YVA-menettelyssä ei tehdä lainvoimaisia päätöksiä eikä myönnetä lupia. Kittilän kaivostoiminnan laajennushankkeen YVA-menettelyssä tarkastellaan kahta päävaihtoehtoa, jotka poikkeavat toisistaan louhinnan ja tuotannon laajuuden osalta. Mukana ei ole puhdasta nollavaihtoehtoa, koska toimintaa ollaan joka tapauksessa jatkamassa myönnettyjen lupien mukaisena. Nykyisen luvan mukainen toiminta sisältäen käyttöönotettavan pastatäytön on hankkeen nollavaihtoehto, VE0. VE0: Toiminta jatkuu nykyisellä tasolla kg Au/a, malminkäsittely 1,1 Mt/a Avolouhos ja maanalainen kaivos Malmin ramppinosto Pastatäyttö Toiminta-aika nykyisen louhintasuunnitelman mukaan vuoteen 2032 VE1: Tuotannon nostaminen tasolle kg Au/a, malminkäsittely 1,6 Mt/a Avolouhos ja maanalainen kaivos Malmin ramppinosto Pastatäyttö Toiminta-aika nykyisen louhintasuunnitelman mukaisilla malmivaroilla vuoteen 2025, työntekijämäärä lisääntyy noin Hankealueen nykytila ja ympäristövaikutukset Ympäristövaikutuksia on tarkasteltu koko kaivoksen elinkaaren ajalla. Vaikutusten arvioinnissa on hyödynnetty kaivoksen tarkkailutuloksia sekä aiemmin tehtyjä ja tämän YVA-menettelyn yhteydessä tehtyjä selvityksiä. Lisäksi on hyödynnetty tutkimustietoa ja muista vastaavista hankkeista olemassa olevaa tietoa. Ilman laatu Alueella ei sijaitse kaivoksen lisäksi muuta ilmanlaatuun vaikuttavaa lupavelvollista toimintaa. Kaivoksen päästöjä ilmaan on tarkkailtu koko toiminnan ajan. Tarkkailussa on havaittu jonkin verran pölyämistä lähiympäristöön. Vaikutukset ulottuvat maksimissaan noin kilometrin etäisyydelle kaivoksesta, mutta ilmanlaadun ohje- tai raja-arvojen ylityksiä lähiasutuksen kohdalla ei ole todettu. Pölyämisen arvioidaan lisääntyvän vähän vaihtoehdossa VE1. Tarkkailussa todetut rikkiyhdisteiden pitoisuudet ovat olleet selvästi alle ohje- ja raja-arvojen. Haisevat rikkiyhdisteet voivat kuitenkin aiheuttaa viihtyvyyshaittaa kaivoksen lähiympäristössä ja hajuhaittojen arvioidaan lisääntyvän jossain määrin vaihtoehdossa VE1. Ohje- tai raja-arvojen ylityksiä ei kuitenkaan arvioida tapahtuvan. Vesistön tila Kaivostoimintaan tarvittava vesi otetaan Seurujoesta ja myös kaivoksen kuivanapitovedet sekä jätevedet johdetaan vesienkäsittelyn kautta Seurujokeen ja edelleen Loukiseen. Tarkkailutulosten perusteella kaivoksen toiminta on vaikuttanut merkittävimmin Seurujoen typpi-, sulfaatti-, antimoni- ja mangaanipitoisuuksiin sekä lievemmin useiden muiden metallien pitoisuuksiin. Vaikutuksia on havaittavissa Seurujoen lisäksi Loukisessa. Seurujokeen johdettavien vesien määrä on otettavan raakaveden määrää suurempi. Kaivoksen kuivanapitovesimäärä säilyy pääasiassa nykyisen luparajan alapuolella. Prosessivesimäärä sen sijaan ylittää nykyisen lupaehdon sekä nollavaihtoehdossa että vaihtoehdossa VE1. Merkittävin vaikutus kaivoksen toiminnalla on vesistön typpipitoisuuteen, myös sul-

5 3(246) faattipitoisuuden lisääntyminen on selvää. Metallipitoisuuksien ei arvioida nousevan vesieliöstölle haitalliselle tasolle missään hankevaihtoehdossa lukuun ottamatta alumiinia, jonka pitoisuus saattaa satunnaisesti olla vesieliöstölle haitallisella tasolla, mikä kuitenkin suurelta osin johtuu luontaisista tekijöistä. Seurujoen ja Loukisen piileväyhteisössä saattaa tapahtua muutoksia, mutta huomattavaa rehevyyden kasvua ei arvioida tapahtuvan. Myös pohjaeläinyhteisössä saattaa tapahtua muutoksia. Seurujoen ekologisen tilan heikentymistä lisääntyvästä kuormituksesta johtuen ei voida täysin poissulkea. Ekologisen tilan ei kuitenkaan missään arvioida olevan hyvää heikompi. Kalasto ja kalatalous Seurujoelta saadaan saaliiksi lähinnä harjusta, taimenta ja haukea. Sähkökoekalastusten mukaan koskikalasto on Seurujoella ja Loukisella pääasiassa taimenta, harjusta, mutua ja simppuja. Tarkkailutulosten perusteella merkittäviä kaivostoiminnan vaikutuksia kalastoon ei ole havaittu. Hankevaihtoehtojen kalataloudellisten vaikutusten erot jäänevät pieniksi, eikä niitä voida luotettavasti eritellä. Kaivoksen kuormituksen ei arvioida estävän taimenen luontaista lisääntymistä Seurujoessa. Kalastus Seurujoella on pääasiassa vapakalastusta, johon kaivoksen kuormituksella ja sen seurannaisvaikutuksilla ei ole suoranaista vaikutusta. Tietoisuus jätevesien laskusta voi kuitenkin vähentää kalastushalukkuutta Seurujoella. Maa ja kallioperä sekä pohjavesi Kaivoksen lähiympäristössä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Lähiasutuksen kaivot ovat porakaivoja. Koko kaivostoiminnan ajan alueella on tarkkailtu pohjavesipintoja ja pohjaveden laatua. Tarkkailutulosten mukaan pohjavesipinnat ovat laskeneet lähinnä avolouhoksen ympäristössä ja pohjaveden virtaussuunta on kääntynyt kohden avolouhosta. Hankevaihtoehdossa VE1 kaivostoiminnan tehostuminen nopeuttaa pohjaveden tason laskua, mutta lopputilanne on sama, koska kokonaislouhintamäärä on sama. Pohjavesialenema ei sinällään vaikuta pohjaveden laatuun, esimerkiksi lähialueen talousvesikaivojen veden laatuun. Pohjaveden laatu voi jatkossa edelleen heiketä alueilla, joilla on jo havaittu pohjaveden laadun muutoksia. Luonto, kasvillisuus ja eläimistö Kaivospiirin sisällä luonnonympäristöt ovat muuttuneet teollisuusympäristöiksi, eikä alueen lajisto ole enää yhtä edustavaa kuin ennen toiminnan alkamista. Hankkeen vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja luonnon monimuotoisuuteen ovat samat kaikissa vaihtoehdoissa. Kaivospiirin alueella olleet uhanalaisten kasvilajien esiintymät ja muut luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet ovat jo hävinneet tai muuttuneet kaivostoiminnan myötä. Ketolan louhoksen käyttöönotto sisältyy molempiin hankevaihtoehtoihin (VE0 ja VE1). Kaivoksen ulkopuolisten alueiden kasvillisuuteen tai eläimistöön ei arvioida aiheutuvan uusia haitallisia vaikutuksia. Luonnonsuojelu ja Natura alueet Kaivoksesta noin 2,2 km kaakkoon sijaitsee Loukisen latvasuot Natura alue, joka on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena sekä lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena. Tehdyn Natura-arvioinnin tarvearvion mukaan hankkeella ei ole merkittäviä vaikutuksia Natura-alueella. Maisema Kaivosalue on teollista jatkuvassa muutoksessa olevaa maisemaa, jossa kaivostoiminnan vaikutus ympäröivään maisemaan muuttuu koko ajan. Rakennelmat ovat nähtävissä Leviltä asti. Läjitettävässä sivukiven tai rikastushiekan määrässä ei ole eroa hankevaihtoehtojen välillä. Sivukiven läjitysalue on yksittäinen kaivosalueella selvimmin ympäristöön näkyvä elementti. Pimeällä valaistu kaivosalue näkyy maisemassa selvästi. Kaivoksen tuotantokapasiteetin lisääntyminen edellyttää jauhatuksen lisärakennustarvetta sekä mahdollisesti uuden toimistorakennuksen rakentamista. Lisäksi käyttöön otettava pastalaitos vaatii oman erillisen rakennuksen. Kaavoitus, maankäyttö, rakennettu ympäristö ja kulttuurihistorialliset arvot Alueella on voimassa Tunturi-Lapin maakuntakaava, jossa kaivospiirin alue on osoitettu kaivosalueeksi. Lähin asutuskeskittymä on Kiistalan kylässä. Noin 4 km kaivosalueelta lounaaseen sijaitseva Lintulan kylä on osa valtakunnallisesti arvokasta rakennetun kulttuuriympäristön kokonaisuutta Kittilän jokivarsi- ja järvenranta-asutus. Hankealueelta ei ole tiedossa muinaismuistoja. Kiistalan kylässä sijaitsee useita rakennusperintökohteita. Kaivospiiri sekä kaivospiirihakemuksen mukainen kaivospiirin laajennusalue sijoittuvat lähes täydellisesti maakuntakaavan mukaiselle kaivostoimintojen alueelle. Lisääntyvät työ-

6 4(246) paikat mahdollistavat Kiistalan kylän kehittymisen maakuntakaavan mukaisesti. Kaivoksen laajennus ei vaikuta kulttuurihistoriallisiin arvoihin tai arvokohteisiin. Liikenne Kiistalantiellä liikennemäärä oli vuonna 2010 noin ajoneuvoa/vrk, josta raskaan liikenteen osuus oli 6,6 %. Vastaavat liikennemäärät Lintulantiellä olivat noin 150 ajoneuvoa/vrk ja raskaan liikenteen osuus 4,0 %. Sekä henkilöautoliikenne että raskasliikenne lisääntyvät kaivoksen tuotantotason noustessa vaihtoehdon VE1 mukaiseksi. Lisääntyvä liikenne kuormittaa tiestöä. Muiden kuin poro-onnettomuuksien ei arvioida lisääntyvän merkittävästi liikenteen lisääntymisestä huolimatta. Melu ja tärinä Kaivoksen melu- ja tärinävaikutuksia lähiympäristössä on tarkkailtu koko kaivoksen toiminnan ajan. Joitakin melun ohjearvojen ylityksiä on esiintynyt. Tuotantoaikana meluherkkiin kohteisiin kohdistuva kokonaismelutaso on kasvanut rakennusaikaisesta tasosta noin 5 db. Tuotantotason nostaminen voi nostaa melutasoa jonkin verran ja aiheuttaa melun ohjearvojen ylityksiä entistä laajemmalla alueella. Tärinämittauksissa ei ole todettu suositusraja-arvojen ylityksiä, mutta lähistöllä asuvat henkilöt ovat kokeneet tärinän häiritsevää vaikutusta. Tärinän haittavaikutusten arvioidaan vähentyvän louhinnan siirtyessä kokonaan maan alle. Porotalous Kittilän kaivoksen alue kuuluu Kuivasalmen paliskunnan alueeseen. Suurimpia kaivoksen aiheuttamia vaikutuksia ovat olleet muutokset Kiistalan kylän porojen luontaisiin kulkureitteihin sekä lisääntyvät liikenteen aiheuttamat porokolarit ja sitä kautta taloudelliset menetykset poronhoidolle. Porotalouteen liittyen on laadittu erillinen koko kaivoksen toimintaa koskeva porotalousselvitys. Sosiaaliset vaikutukset Ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia voi syntyä kaikista hankkeen aiheuttamista vaikutuksista, silloin kun ne jollain tavalla muuttavat ihmisten elinoloja tai viihtyvyyttä. Kaivoksen toiminnan aiheuttamat sosiaaliset haittavaikutukset ovat pääsääntöisesti seurausta luontoon ja ympäristöön kohdistuvista heikennyksistä ja ne painottuvat hankkeen lähialueelle. Lähialueen ulkopuolella korostuvat kaivostoiminnan laajenemisen aiheuttamat sosioekonomiset hyödyt ja Kittilän kunnan asukkaiden keskuudessa laajennushanke koetaankin pääasiassa positiiviseksi.

7 5(246) SUMMARY Agnico-Eagle Finland Oy is planning to expand its operations at the Kittilä mine. The objective of the project is to increase the production of the mine so that the present ore processing capacity of t/d at the most is increased to 1.5 times to t/d, i.e. 1,6 Mt/a. Mining will increase and all the processes of the mine will grow and accelerate correspondingly. The number of employees will also rise. Regardless of the alternative chosen, the ore will be extracted solely by underground mining in the future. The present mineral reserve model of the Kittilä mine covers a 4.5 km long area, reaching in some places a depth of up to over meters. The mineral resources of the Kittilä mine consist of several different deposits, of which the most important are the Suuri and Roura ore zones. The construction of the Kittilä mine was started in the summer of 2006 and production was initiated in The presently known ore resources total approximately 33 million tons that are not yet completely implemented to the current mine plan. The estimated life of mine with the current mining plan is approximately 20 years but the life of mine will most likely extend when the known resources will be implemented to the mining plan in the future. The present annual capacity of mineral processing amounts to tons of ore. The increase in the production of the mine by 1.5 times is examined in this EIA procedure. The production expansion plans do not have any influence on the open pit mining, which in any case, will be carried out according to the present production plans. After the open pit mining phase, which will end in 2014, ore mining will take place totally under ground. In the final stage of production, the rest of the rather small open pits will be mined. The expansion of production from underground mining requires an increase in mining capacity, which, in practice, means an increase in mining machinery. The expansion of production requires changes also in the production process. Additional capacity is needed in many stages of the process. Extra capacity can be mainly placed inside the present mill. The increase in production does not cause any need for spatial changes in the storage areas for waste rock and tailings, which have already been permitted. Waste rocks, originating from stoping, can be placed in rockfills at underground mine. Also the tailings will be used as a source material filler for backfilling the underground voids (paste backfill), which decreases the amount of the tailings to be stored in the tailings pond. Kittilä mine will introduce the paste backfill process in spring The need for extra storage area for tailings can be fulfilled by raising the tailings pond dams, so there is no need for new tailings ponds, Growth in production also increases the consumption of energy and chemicals per unit time. Per input ton, however, consumption remains the same, which means that the total consumption of energy and chemicals during the project life cycle is the same in the different alternatives. Explosive and fuel consumption decreases when changing from open pit mining to underground mining. When production increases according to the alternative ALT1, explosive and fuel consumption increase compared to ALT0. The increase in production also increases the traffic, but the total traffic amount decreases as the open pit mining comes to an end. The increase in production by 1.5 times requires a larger water intake from Seurujoki River than the intake allowed in the current environmental permit. Also the amount of the waste water led back to the Seurujoki River will increase. Using the drainage water as process water has been studied in this EIA procedure and the results are represented as sub-alternative 3. Recycling the drainage water into the process water would reduce the water intake and also the effluent water led to Seurujoki River. Increasing the amount of the waste water led to Seurujoki River increases the load respectively. EIA procedure and project alternatives The significant expansion of the mining activities requires a reassessment of their environmental impacts. Pöyry Finland Oy was commissioned by Agnico-Eagle Finland Oy to prepare this EIA report, where project s impacts on the environment and on human beings will be assessed as law requires. Authorities, organizations and citizens have an opportunity to express their opinion about the EIA report

8 6(246) to the Centre for Economic Development, Transport and the Environment of Lapland, which is the contact authority of the project. The contact authority will give a statement on the EIA report in which the other opinions have also been taken into consideration. No legally valid decisions will be made and no permits granted in the EIA procedure. In the EIA procedure for the Kittilä mine expansion project, two main alternatives will be studied, which differ from each other as to the extent of mining and production. No actual zero alternative is included, since the activities will continue in any case in accordance with the current permits. Present mining including the paste backfill process, is the zero alternative of the project, ALT0. ALT0: The activities continue at the present level of kg Au/a, ore processing 1.1 Mt/a Open pit and underground mining Ramp hoisting Paste backfill Estimated mine life until 2032 according the current mine plan ALT1: Increase in production to kg Au/a, ore processing 1.6 Mt/a Open pit and underground mining Ramp hoisting Paste backfill Estimated mine life until 2025 according the reserves included to current mine plan, the number of employees will rise by from the current number Present state of the project area and the environmental impacts The entire life cycle of the mine is considered in the impact assessment. The entire life cycle of the mine is considered in the impact assessment. Monitoring results, earlier researches and studies carried out during the EIA-procedure have been used to assess the environmental impacts. Also general research materials and information from other suchlike projects have been used. Air quality: Besides the mine there are not other permitted operations that would effect the local air quality. Air emissions from the Kittilä mine have been assessed during the whole operation period.. Some dusting has been detected. Impact extends at the maximum one kilometre from the mine and air quality guideline and limit values have not been exceeded. It is assessed that the dusting will increase a bit in the alternative ALT1. Sulphur compound contents have been clearly under guideline and limit values. Malodorous sulfur compounds may cause some unpleasant odour near the mine and it is estimated that the odours increase a bit in the alternative ALT1. It is however estimated that there will be no exceeding in guideline and limit values. Water system and water quality: The water needed for the mining operations is taken from the Seurujoki River. After water treatment the drainage and process waters of the mine are led back to the Seurujoki River and from there to the Loukinen River. Based on the monitoring results, the mining operations have had the most significant impact on the nitrogen, sulfate, antimony and manganese levels in Seurujoki River and a milder impact on the other metal levels. In addition, some impacts on the Loukinen River have been observed. The effluent water amount led to the Seurujoki River is bigger than the intake amount. Drainage water amount will mainly be smaller than the current permit condition. Instead, the process water amount led to Seurujoki River is in both project alternatives ALT0 and ALT1 bigger than the current permit condition. Mining activity has the most significant impact on the nitrogen level of the water system, also the sulphate levels will increase. It is assumed that the metal content will not rise to harmful levels for aquatic fauna in any alternatives. Aluminium is an exception: the concentration may occasionally be on a harmful level, it may however be the result of natural factors.

9 7(246) There may be changes in the diatom communities at Seurujoki River and Loukinen River, but it is assessed that there will be no significant eutrophication. There might also be changes in the benthic communities Ecological status of Seurujoki River may weaken because of the increasing load of drainage and process waters. However, the ecological status is not evaluated lower than good in any of the alternatives. Fish population and fishing: The catch of registered fishermen in the Seurujoki and Loukinen rivers has mainly consisted of grayling, trout and pike. According to the electrofishing surveys carried out in the Seurujoki and Loukinen rivers, the fish fauna in the rapids consists mainly of trout, grayling, minnow and bullhead. Based on the monitoring results, significant impacts on the fish fauna caused by the mining operations have not been observed. The variation of the impacts caused by different project alternatives is likely to be small, and can not reliably be identified. The increasing load of drainage and process waters is not likely to hinder the natural breeding of trout. Fishing on Seurujoki River is mainly rod fishing to which the mine's load and its consequences have no direct effect on. Awareness of the load of drainage and process waters may however reduce the willingness to fish a Seurujoki River. Soil, rock and groundwater: There are no classified groundwater areas in the immediate surroundings of the mine. The wells of the nearby households are bore wells (in bedrock). Groundwater levels and quality have been monitored during the whole operation period. Based on the observation results, groundwater drawdown has been observed, especially in the immediate surroundings of open pit mining and the flow direction of the groundwater has changed towards to open pit. In the alternative ALT1 the increasing production of mine will accelerate the drawdown of the groundwater level, but in the end the situation will be the same, because the total production is same in both alternatives. Groundwater drawdown does not in itself have an effect on the groundwater quality, for example on the water quality in the nearby household wells. In the future, the groundwater quality may weaken further in the areas where quality changes have already been detected. Nature, flora and fauna: Natural environment inside the mine site has changed to industrial environment and the species are now less representative than before the mining activities began. Impacts on biodiversity, flora and fauna are same in all project alternatives. Endangered plant species and other valuable biodiversity spots have disappeared or changed as a result of the mining activity. Ketola open pit is included in both project alternatives (VE0 and VE1). It is assessed that there will be no new negative impacts on nature, flora and fauna outside the mining concession. Nature reserves and Natura 2000 sites: The Loukinen Natura 2000 mire site at approximately 2.2 km to the southeast of the mill is protected as a site of Community importance (SCI) under the Habitats Directive and as a special protection area (SPA) under the Birds Directive. Based on the needs assessment, Kittilä mine doesn t have significant impact on the Natura site. Landscape: The mining area is a continuously changing industrial landscape where the impact of mining changes all the time. The structures can be seen all the way from Levi fell. There is no difference in waste rock and tailings amounts in the different project alternatives. Waste rock damp is the most visible single element. Illuminated mine site can be clearly seen in the dark landscape. Increasing the production requires additional grinding space and possibly a new office building. Also the paste backfill plant requires an own building. Land use planning, land use, the built environment and cultural heritage: In the provincial land use plan of Fell Lapland the mining concession is designated for mining area (EK). The closest population center is the village of Kiistala. The Lintula village at approximately 3 km southeast of the mine is part of the nationally significant built cultural environment program Kittilä Riverside and Lakeside Settlement. No ancient relics have been identified on the area. Many heritage buildings are located in the Kiistala village. Mining concession and the extension are located almost entirely at the designated area for mining. Increasing jobs enable the development of the Kiistala village according to the regional land use plan. Mine expansion does not affect the cultural-historical values or objects.

10 8(246) Traffic: The traffic volume at the Kiistala road was about vehicles/day in 2010, and the proportion of heavy traffic was 6,6 %. Volumes at the Lintula road were 150 vehicles/day, and the proportion of heavy traffic was 4,0 % Both the passenger vehicles and the heavy traffic will increase when the production increases according to the alternative ALT1. Increasing traffic loads the roads. Other than reindeer-car accidents are not expected to rise significantly despite the traffic increase. Noise and vibration: The noise and vibration impacts of the mine have been monitored during the whole operation period. According to the monitoring results, the limit values for noise have been exceeded a few times. During the production period, the overall noise level affecting to noise-sensitive objects has increased by approximately 5 db compared to the situation in the construction stage. Increasing the production may raise the noise level a bit and cause guideline value exceedings at wider area than before. Recommended values have not exceeded in vibration measurements, but the nearby residents have felt the disturbing effect of the vibration. Impacts of the vibration are estimated to decrease as the extraction moves completely underground. Reindeer husbandry: The mining area is located at the Kuivasalmi Reindeer Herding District. One important impact on reindeer herding is the number of the car-reindeer crashes and the financial losses which will increase when the traffic increases. Most notable consequences are changes to natural routes of reindeer and accidents caused by the increasing traffic including the respective economical losses. A separate reindeer husbandry study has been prepared. Social effects: Consequences to humans may be caused by all the effects due to mining activities when they on a way or another change the living conditions and comfort on the area. Negative social effects are mainly caused by the environmental degradation that are emphasized on the immediate vicinity of the mine. Farther away the socioeconomical benefits are emphasized and in general the municipality people see the expansion project as positive.

11 9(246) Agnico-Eagle Finland Oy Kittilän kaivoksen laajennus, Kittilä YVA-selostus SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ JOHDANTO HANKKEEN YLEISKUVAUS HANKKEEN TARKOITUS JA TAVOITTEET KITTILÄN KAIVOKSEN SIJAINTI VALTAUKSET JA KAIVOSOIKEUDET HYÖDYNNETTÄVÄT ESIINTYMÄT HANKKEEN HISTORIA HANKKEEN TOTEUTUSAIKATAULU TARKASTELTAVAT HANKEVAIHTOEHDOT NOLLAVAIHTOEHTO HANKEVAIHTOEHTO VE HANKEVAIHTOEHTOIHIN LIITTYVÄT ALAVAIHTOEHDOT HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS YLEISTÄ LOUHINTA Avolouhos Maanalainen kaivos RIKASTAMO Murskaus Jauhatus Vaahdotus Autoklaavihapetus Sakan pesu Neutralointi Kullan liuotus Syanidin tuhoaminen Kullan talteenotto KEMIKAALIEN, RÄJÄHDYSAINEIDEN JA POLTTOAINEIDEN KÄYTTÖ SEKÄ VARASTOINTI Kemikaalit Räjähdysaineet Polttoaineet PINTAMAIDEN, SIVUKIVEN JA RIKASTUSHIEKAN VARASTOINTI Maanpoistomaat Sivukiven läjitys Rikastushiekan varastointi PASTALAITOS Yleistä Pastatäyttösuunnitelma... 39

12 10(246) Pastalaitoksen rakennussuunnitelma Pastatäytön ympäristönäkökohdat KAIVOKSEN JA TEHTAAN VEDEN KÄYTTÖ JA VESITASE JÄTEVESIEN KÄSITTELY JA KUORMITUS Jätevesien muodostuminen ja käsittely Pintavalutuksen toiminnan teoreettinen tausta Pintavalutuskenttien tekninen kuvaus Jäteveden laatu ja kuormitus ENERGIA JA SEN KÄYTTÖ LIIKENNE ILMAPÄÄSTÖT MELU JA TÄRINÄ PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMINEN JA EHKÄISY KAIVOSTOIMINNAN LOPETTAMINEN YVA-MENETTELY, TIEDOTTAMINEN JA OSALLISTUMINEN YVA-MENETTELYN YLEISKUVAUS YVA-OHJELMAVAIHEEN TOTEUTUS YVA-OHJELMAN LAUSUNNON HUOMIOON OTTAMINEN OSALLISTUMINEN JA TIEDOTTAMINEN Ohjausryhmä Pienryhmät Muu osallistuminen ja tiedottaminen YVA-SELOSTUS AIKATAULU HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT LUVAT VOIMASSA OLEVAT LUVAT TOIMINNAN LAAJENTAMISEEN TARVITTAVAT LUVAT Kaivostoimintaa ohjaava lainsäädäntö Ympäristölupa Vesilain mukaiset luvat Turvatekniikan keskuksen myöntämät luvat Maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset luvat Muut luvat HANKKEEN LIITTYMINEN TAVOITTEISIIN, MUIHIN HANKKEISIIN JA SUUNNITELMIIN, YM VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET LAPIN MAAKUNTASUUNNITELMA KANSALLINEN MINERAALISTRATEGIA LAPIN TEOLLISUUSSTRATEGIA MUUT HANKKEET JA SUUNNITELMAT YMPÄRISTÖN NYKYTILA ILMASTO JA ILMANLAATU VESISTÖT JA VESISTÖN TILA Vesistön yleiskuvaus Pintavesien tarkkailu Pintavesien fysikaalis-kemiallinen laatu Piilevät Pohjaeläimistö

13 11(246) 8.3 KALASTO JA KALASTUS Kalastuskirjanpito Kalastustiedustelu Sähkökoekalastukset EKOLOGINEN JA KEMIALLINEN TILA MAA- JA KALLIOPERÄ SEKÄ POHJAVESI Maaperä Kallioperä Pohjavesialueet ja pohjavesiolosuhteet Pohjavesitarkkailu Pohjaveden korkeus Pohjaveden laatu LUONTO JA KASVILLISUUS Aineisto Luonto Luontoarvojen kannalta huomioitavat kohteet Uhanalaisten kasvilajien esiintymät Biologiset tarkkailut ELÄIMISTÖ Linnusto Uhanalaiset ja suojelullisesti huomattavat lintulajit Muu eläimistö NATURA ALUEET JA LUONNONSUOJELUALUEET MAISEMA KAAVOITUS, MAANKÄYTTÖ, RAKENNETTU YMPÄRISTÖ JA KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT Kaavoitus Maankäyttö ja maanomistus Rakennettu ympäristö Kulttuuriympäristö LIIKENNE JA KULJETUKSET Liikennemäärät ja kuljetusreitit Tiestön kunto ja tiedossa olevat kunnostushankkeet Asutus, pohjavesialueet, luonnonsuojelualueet ja paliskunnat liikennereittien varrella Liikenneonnettomuudet MELU TÄRINÄ POROTALOUS KAIVOSALUEEN NYKYTILAN YHTEENVETO HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI VAIKUTUSARVIOINNIN PAINOPISTE SELVITYSALUEIDEN RAJAUS HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET ILMASTO JA ILMANLAATU Arviointimenetelmät Pölypäästöt ja niiden leviäminen Savu- ja pakokaasupäästöt ja niiden leviäminen VESISTÖT JA VESISTÖN TILA Arviointimenetelmät

14 12(246) Vaikutukset Virtaamat ja vedenkorkeudet, VE0 ja VE Vaihtoehto VE Vaihtoehto VE Pastatäyttö Poikkeustilanteet KALASTO JA KALATALOUS Arviointimenetelmät Vaikutukset VESISTÖN EKOLOGINEN JA KEMIALLINEN TILA Arviointimenetelmät Vaikutukset MAA- JA KALLIOPERÄ SEKÄ POHJAVESI Arviointimenetelmät Vaikutukset LUONTO JA KASVILLISUUS Arviointimenetelmät Vaikutukset ELÄIMISTÖ Arviointimenetelmät Vaikutukset NATURA ALUEET JA LUONNONSUOJELUALUEET Arviointimenetelmät Vaikutukset MAISEMA Arviointimenetelmät Vaikutukset KAAVOITUS, MAANKÄYTTÖ, RAKENNETTU YMPÄRISTÖ JA KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT Arviointimenetelmät Vaikutukset LIIKENNE JA KULJETUKSET Arviointimenetelmät Vaikutukset MELU Arviointimenetelmät Vaikutukset TÄRINÄ Arviointimenetelmät Vaikutukset POROTALOUS Arviointimenetelmät Vaikutukset VAIKUTUKSET IHMISEEN JA YHTEISKUNTAAN - SOSIAALISET VAIKUTUKSET Arvioinnissa käytetyt aineistot Arviointimenetelmät Sosiaaliset vaikutukset Yhteenveto hankeen keskeisistä sosiaalisista vaikutuksista VAIKUTUKSET IHMISTEN TERVEYTEEN KAIVOSTOIMINNAN JÄLKIHOITOVAIHEEN VAIKUTUKSET VAIHTOEHTOJEN VERTAILU

15 13(246) 13 VAIKUTUSTEN TARKKAILU JA SEURANTA SANASTO LYHENTEET TAUSTA-AINEISTO Liitteet: Liite 1 Hankesuunnitelmakartta Liite 2 Kaivoksen vesitase Liite 3.1 Ounasjoen veden laatu Liite 3.2 Pintavesitarkkailun vuosikeskiarvot v Liite 4 Pohjavesitarkkailun havaintoputket ja -kaivot Liite 5 PVK:n yläpuolisella vedenlaadulla lasketut päästöt ja arvioidut vaikutukset Liite 6 Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutuminen Liite 7 Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin kyselylomake Liite 8 Asukaskyselyn vastausten suorat jakaumat PÖYRY FINLAND OY FM Pekka Tuomela YTL Kalle Reinikainen FM Elina Saine mais.arkkit. Marko Väyrynen DI Carlo di Napoli FM, Amk.Ins. Kati Mutanen FM Pirkko Virta MMM Tuija Hilli FM Eero Taskila FM Eeva-Leena Anttila FM Pekka Majuri FM Ella Kilpeläinen FM Tiina Sauvola FM Juha Parviainen FM Susanna Ylitervo Projektipäällikkö, kaivosasiantuntija, maa- ja kallioperä Projektikoordinaattori, SVA, porotalous Kaavoitus, maankäyttö Maisema Melu, tärinä Liikenne Pintavedet Pintavedet Kalasto ja kalastus Piilevät Pohjaeläimet Kasvillisuus ja suojelualueet Kasvillisuus ja suojelualueet Eläimistö Paikkatieto, pohjavedet, ilmapäästöt PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu puh , sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com COPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa. Pöyry Finland Oy ei vastaa raportissa esitettyjen tietojen käytöstä kolmannelle osapuolelle mahdollisesti aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista.

16 14(246) 1 JOHDANTO Agnico-Eagle Finland Oy suunnittelee Kittilän kaivoksen toiminnan laajentamista. Hankkeen tarkoituksena on kasvattaa kaivoksen tuotantoa siten, että nykyistä malminkäsittelykapasiteettia t/d kasvatetaan enimmillään puolitoistakertaiseksi. Hankkeen ympäristövaikutukset on arvioitu ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994 ja sen muutokset) mukaisessa menettelyssä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 :n 1 momentin nojalla YVA-menettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista voi aiheutua haitallisia vaikutuksia ympäristölle. Kittilän kaivoksen laajennushanke edellyttää YVA-menettelyä. Menettely on toteutettava YVA-asetuksen (713/2006 ja sen muutokset) 6 hankeluettelon kohtien 2 a) ja 12) perusteella: 2 a) metallimalmien tai muiden kaivoskivennäisten louhinta, rikastaminen ja käsittely, kun irrotettavana aineksen kokonaismäärä on vähintään tonnia vuodessa tai avokaivokset, joiden pinta-ala on yli 25 hehtaaria 12) 1-11 kohdissa tarkoitettuja hankkeita kooltaan vastaavat hankkeiden muutokset. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely) tarkoituksena oli selvittää suunnitellun Kittilän kaivoshankkeen laajennuksen ympäristövaikutukset. Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVA-selostus) esitetään suunniteltu laajennushanke, hankealueen ja sen ympäristön ominaisuudet, hankkeen ympäristövaikutukset, hankevaihtoehtojen vertailu ja haitallisten vaikutusten ehkäisykeinot. Pöyry Finland Oy on laatinut Agnico-Eagle Finland Oy:n toimeksiannosta YVA-ohjelman ja YVA-selostuksen. YVA-menettelyssä yhteysviranomaisena toimii Lapin ELY-keskus/ Ympäristö ja luonnonvarat vastuualue, jolle mielipiteet ja lausunnot hankkeesta voidaan osoittaa. Osapuolien yhteystiedot ovat: Hankkeesta vastaava Agnico-Eagle Finland Oy, Kittilän kaivos Postiosoite Pokantie 541, Kiistala Yhteyshenkilö Anita Alajoutsijärvi Puh Sähköposti etunimi.sukunimi@agnico-eagle.com Yhteysviranomainen YVA-konsultti Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Osoite Hallituskatu 5, PL 8060, Rovaniemi Puh Yhteyshenkilö Eira Järviluoma Puh Sähköposti etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi Pöyry Finland Oy Osoite PL 20, OULU Puhelin Yhteyshenkilö Kalle Reinikainen Puh Sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

17 15(246) 2 HANKKEEN YLEISKUVAUS 2.1 HANKKEEN TARKOITUS JA TAVOITTEET Kittilän kaivostoiminnan laajennushankkeen tarkoituksena on kasvattaa kaivoksen tuotantoa siten, että nykyinen malminkäsittelykapasiteetti t/d enimmillään puolitoistakertaistuu tasolle t/d. Kaivos tulee toimimaan suurelta osalta nykyisellä alueella. Kaivosyhtiöllä on kuitenkin vireillä kaivospiirin laajennushakemus, jonka mukaisesti pintavalutuskenttien PVK2 ja PVK4 alueet sisältyisivät jatkossa kaivospiirin alueeseen. Lisäksi kaivospiiriä on tarkoitus laajentaa etelään, missä sijaitsee suunniteltu Ketolan avolouhos. Rikastamolla voidaan jatkossa jalostaa läheisten satelliittiesiintymien malmeja nykyisen ympäristöluvan mukaisesti. Louhinta lisääntyy ja kaivoksen kaikki prosessit kasvavat ja nopeutuvat samassa suhteessa. Myös työntekijämäärä kasvaa. 2.2 KITTILÄN KAIVOKSEN SIJAINTI Kittilän kaivos sijoittuu noin 35 km Kittilän keskustasta koilliseen Kiistala-Pokka-tien (tie 252) varteen Rouravaaran kylän länsipuolelle ja Seurujoen itäpuolelle (Kuva 1). Lähimmät asutuskeskittymät sijaitsevat Rouravaarassa (0,8 1,5 km kaivokselta itään), Lintulassa (4 km kaivokselta länteen/lounaaseen) ja Kiistalassa (4 5 km kaivokselta etelään). Alue on harvaan asuttua Lapin maaseutua. Kuva 1. Kittilän kaivoksen sijainti.

18 16(246) 2.3 VALTAUKSET JA KAIVOSOIKEUDET Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt Suurikuusikon kaivospiiriä koskevan kaivoskirjan (kaivosrekisteri n:o 5965/1a). Agnico-Eagle Finland -yhtiöllä on kaivosoikeuden haltijana käyttöoikeus kaivospiirin alueeseen. Kaivospiiri mahdollistaa kaivostoiminnan harjoittamisen kaivoslain (503/1965) mukaisesti. Nykyinen kaivospiiri on noin 8,5 km 2. Kaivospiirin rajaus on esitettynä kartalla (Kuva 2). Kaivospiirin laajentamiseksi on vireillä hakemus, joka on jätetty Työ- ja Elinkeinoministeriölle Laajennus sisältää jo käytössä olevien pintavalutuskenttien PVK2 ja PVK4 alle jäävät alueet sekä nykyisen kaivospiirin eteläpuolella olevia alueita (Kuva 2). Kaivospiirin eteläosan laajennusalueella sijaitsee suunniteltu Ketolan louhos. Kaivospiirin lisäksi hankkeesta vastaavalla on useita kaivoslain mukaisia valtausalueita kaivospiirin lähiympäristössä. Valtausalueita on yhteensä ha sekä valtaushakemusten piirissä yhteensä ha. 2.4 HYÖDYNNETTÄVÄT ESIINTYMÄT Suurikuusikon ja lähialueiden kultamineralisaatiot liittyvät laajalle levinneisiin sulfidimineralisaatioihin ja niihin liittyvään hydrotermiseen muuttumiseen, jotka esiintyvät myöhäis-proterotsooisen kauden hiertovyöhykkeellä. Kultamineralisaatio ei ole kuitenkaan rajautunut yksinomaan hiertovyöhykkeeseen vaan alueellista vaihtelua esiintyy. Kulta esiintyy lähes kokonaisuudessaan ns. refraktorisena kultana eli sulfidimineraalien hilassa (arseenikiisu 73 % ja rikkikiisu 23 %). Tämä vaikeuttaa huomattavasti malmin rikastamista tavanomaiseen vapaana esiintyvään kultaan verrattuna. Alueen kallioperää ja malmiesiintymää on kuvattu tarkemmin luvussa 8.5. Kittilän kaivoksen uusin mineraalivarantoarvio on valmistunut tammikuussa Arvioidut hyödyntämiskelpoiset mineraalivarat on esitetty taulukossa (Taulukko 1). Kaikki hyödyntämiskelpoiset mineraalivarannot eivät sisälly tämän hetkiseen louhintasuunnitelmaan. Mahdollisesti hyödyntämiskelpoisten varantojen osalta tutkimusten tarkkuustaso ei ole ollut riittävä, jotta ne voitaisiin nostaa ylempään luokkaan tai pudottaa pois varannoista. Jatkotutkimusten myötä tilanne tarkentuu tulevaisuudessa. Taulukko 1. Kittilän kaivoksen arvioidut mineraalivarannot. Luokka Mineraalivarannot Au Au Hyödyntämiskelpoiset (Mt) g/t unssia varannot 32,7 4, Mahdollisesti hyödyntämiskelpoiset varannot Osoitetut (indicated) 15,3 2, Mahdolliset (inferred) 8,3 2, Kittilän kaivoksen nykyinen mineraalivarantomalli kattaa alueen, joka on 4,5 km pitkä ja ulottuu jopa yli m syvyyteen. Kittilän kaivoksen mineraalivarannot käsittävät useita erillisiä mineralisaatioita, joista merkittävimmät ovat Suuri- ja Roura-mineralisaatiot. Tutkimusten edetessä ja suunnitelmien tarkentuessa osa osoitetuista ja mahdollisista mineraalivarannoista siirtyy todennäköisesti aikaa myöten hyödyntämiskelpoisiin mineraalivaroihin. Suurikuusikon alueen tutkimuksia jatketaan edelleen laajan kairausohjelman mukaisesti.

19 Kuva 2. Kittilän kaivoksen kaivospiirin rajaus. 16WWE0797.B720M.SLU 17(246)

20 18(246) Malmista analysoitujen alkuaineiden keskimääräiset pitoisuudet on esitetty taulukossa (Taulukko 2). Keskimääräiset pitoisuudet perustuvat yli tuhannen näytteen analysointiin. Malmin pääasialliset sulfidimineraalit ovat rikkikiisu ja arseenikiisu. Karbonaattisen hiilen pitoisuus malmissa on 3,7 % ja ei-karbonaattisen hiilen pitoisuus 0,9 %. Malmissa uraanipitoisuus on vaihdellut määritysrajan alittavasta pitoisuudesta pitoisuuteen 26 ppm ja sivukivessä määritysrajan alittavasta pitoisuudesta pitoisuuteen 11 ppm. Taulukkoon (Taulukko 2) on laskettu keskimääräinen pitoisuus siten, että määritysrajan alittavat pitoisuudet on puolitettu. Määritysraja uraanille on ollut 10 ppm, joten keskimääräinen pitoisuus jää määritysrajaa pienemmäksi. GTK:n Kittilän vihreäkivialueen geologiaa käsittelevän julkaisun (Lehtonen ym. 1998) mukaan Kautoselän ja Vesmajärven vulkaniittien (basaltit ja basalttiset komatiitit) uraanin keskipitoisuus on vaihdellut välillä 0,7 2,5 ppm. Kittilän kaivoksen sivukivet ovat samankaltaisia kuin Kautoselän ja Vesmajärven vulkanittit, joten myös uraanipitoisuus on samaa tasoa. Kittilän kaivoksen malmissa itsessään uraania on jonkin verran enemmän. Uraanin ja sen tytäralkuaineiden pitoisuudet Kittilän kaivoksen kivissä ovat jokseenkin alhaisia. Pitoisuustasot ovat niin matalia, että niitä ei ole mahdollista teknistaloudellisesti rikastaa. Pitoisuustasot huomioiden suunniteltu kaivostoiminta ei ole säteilylain mukaista toimintaa. Taulukko 2. Malmissa esiintyvien alkuaineiden keskimääräiset pitoisuudet. Alkuaine Alkuaine Pii (Si) ppm Strontium (Sr) 138 ppm Alumiini (Al) ppm Zirkonium (Zr) 128 ppm Rauta (Fe) ppm Sinkki (Zn) 107 ppm Kalsium (Ca) ppm Kupari (Cu) 94 ppm Magnesium (Mg) ppm Rubidium (Rb) 49 ppm Rikki (S) ppm Cerium (Ce) 37 ppm Kalium (K) ppm Vismutti (Bi) 24 ppm Natrium (Na) ppm Lyijy (Pb) 24 ppm Arseeni (As) ppm Yttrium (Y) 19 ppm Titaani (Ti) ppm Gallium (Ga) 17 ppm Mangaani (Mn) ppm Skandium (Sc) 17 ppm Fosfori (P) 830 ppm Lantaani (La) 16 ppm Kromi (Cr) 264 ppm Tina (Sn) 13 ppm Vanadiini (V) 240 ppm Torium (Th) 9 ppm Barium (Ba) 187 ppm Uraani (U) 6 ppm Antimoni (Sb) 181 ppm Niobi (Nb) 5 ppm Nikkeli (Ni) 179 ppm Molybdeeni (Mo) 5 ppm Kloori (Cl) 158 ppm Kulta (Au) 4,66 ppm 2.5 HANKKEEN HISTORIA Ensimmäiset viitteet Suurikuusikon kultaesiintymästä saatiin vuonna 1986, kun tietyömaan leikkauksesta lähellä Kiistalaa löydettiin kultapitoinen kvartsi-karbonaattijuoni. Löytö herätti GTK:n kiinnostuksen ja alueella aloitettiin tarkemmat tutkimukset kullan paikantamiseksi. Vuosien aikana GTK kairasi alueelle yhteensä 72 kairanreikää yhteispituudeltaan yli 9 km. Tutkimusten avulla voitiin luotettavasti rajata kultamineralisaatio, joka nykyään sisältyy Kittilän kaivoksen malmivaroihin. Alustavien metallurgisten testien perusteella todettiin, että refraktorinen kultamineralisaatio oli rikastettavissa bioliuotuksen avulla. Vuosien 1991 ja 1998 välillä kultaprojekti eli hiljaiseloa, eikä merkittäviä edistysaskelia tapahtunut. Vuonna 1998 Suurikuusikon kultaprojekti laitettiin kansainväliseen tarjouskilpailuun,

21 19(246) jolloin ruotsalainen Riddarhyttan Resources AB sai esiintymän tutkimusoikeudet itselleen. Tarjouskilpailuasiakirjoissa Suurikuusikon mineraalivarantojen arvioitiin olevan 1,5 Mt sisältäen keskimäärin 5,9 g/t kultaa. Kullan kokonaisvarantojen arvioitiin olevan unssia. Malminetsintätyöt jatkuivat vuonna 1998 Riddarhyttan Resources AB:n toimesta. Vuosien 1999 ja 2005 välillä Suurikuusikossa kairattiin yhteensä yli 460 kairanreikää (yli 136 km). Samanaikaisesti malminetsintätöiden ohessa valmisteltiin ympäristön perustilaselvityksiä. Vuonna 2000 valmistui ympäristövaikutusten arviointiselvitys ja vuoden 2001 lopussa jätettiin hankkeen ympäristölupahakemus. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto myönsi hankkeelle ympäristö- ja vesitalousluvan (Nro 69/02/1, Dnro 128/01/1). Tämän jälkeen hankkeesta on tehty useita muutoslupahakemuksia nykyisen toiminnanharjoittajan toimesta. Tammikuussa 2003 Riddarhyttan Resources AB:lle myönnettiin kaivoskirja ja kaivospiiri Suurikuusikon esiintymään. Vuoden 2004 aikana kanadalainen Agnico-Eagle Mines Ltd hankki enemmistöosuuden Riddarhyttan Resources AB:stä. Helmikuussa 2005 Riddarhyttan Resources AB julkaisi uuden JORC-koodin mukaisen mineraalivarantoarvion. Toukokuussa 2005 Agnico-Eagle Mines Ltd ja Riddarhyttan Resources AB allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan Agnico-Eagle tarjoutui ostamaan kaikki Riddarhyttanin osakkeet, jotka eivät vielä tällöin olleet Agnico-Eaglen omistuksessa. Marraskuussa 2005 Agnico-Eagle ilmoitti hankkineensa omistukseensa loputkin Riddarhyttan Resources AB:n osakkeet. Vuoden 2005 aikana valmistui myös hankkeen alustava kannattavuusselvitys, jonka louhinta- ja tuotantosuunnitelmien perusteella arvioitiin vuonna 2006 Suurikuusikon malmivarannot (teknis-taloudellisesti hyödyntämiskelpoiset mineraalivarat). Näiden ns. todennäköisten (probable) mineraalivarojen määrän arvioitiin olevan 13,8 Mt (5,3 g/t Au; 2,3 milj. unssia). Lisäksi arvioitiin mahdollisesti hyödyntämiskelpoisiin mineraalivarantoihin kuuluvaksi yhteensä 8,6 Mt (mitatut, osoitetut ja mahdolliset kategoriat yhteensä). Kesäkuussa 2006 hankkeen kannattavuusselvityksen valmistuttua Agnico-Eagle ilmoitti aloittavansa kaivoksen rakentamistyöt. Kaivos toimisi alkuvaiheessa avolouhoksena ja myöhemmin maanalaisena kaivoksena. Malmi rikastettaisiin rikastamolla, jonka kapasiteetti olisi t/d. Vuotuinen suunniteltu kullan tuotanto olisi keskimäärin unssia ja kaivoksen elinkaari 13 vuotta. Kaivoksen rakentamistyöt aloitettiin välittömästi investointipäätöksen jälkeen. Työt alkoivat rikastamon ja toimistorakennuksen rakentamisella. Vuoden 2006 lopussa korkeajännitevoimajohto ja muuntoasema olivat toimintakunnossa. Sivukiven louhinta Suurikuusikon avolouhokselta alkoi elokuussa 2006 ja vinotunnelin rakentaminen lokakuussa Vuoden loppuun mennessä sivukiveä oli louhittu t ja vinotunnelia rakennettu lähes 190 m. Vuoden 2007 aikana louhittiin avolouhoksesta 1,98 Mt sivukiveä ja maanalaista kaivosta rakennettiin yli m. Vuonna 2008 vastaavat luvut olivat 5,21 Mt sivukiveä ja yli m tunnelia. Malmin louhinta avolouhoksesta alkoi toukokuussa Vuoden 2008 loppuun mennessä oli louhittu yli t malmia. Rikastamo käynnistettiin toisella vuosineljänneksellä 2008 ja vuoden loppuun mennessä prosessi saatiin osin toimintakuntoon. Vuosina toteutuneet louhintamäärät ovat: sivukivi malmi kullan tuotanto ,0 Mt 0,80 Mt ,4 Mt 1,13 Mt kg ,7 Mt 1,00 Mt kg

22 20(246) Ensimmäinen kultaharkko tuotettiin Kittilän kaivoksella tammikuussa 2009 ja kaupallinen tuotanto alkoi toukokuussa Nykyisen tuotantotason ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksiin sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn ja ympäristötarkkailuihin liittyviä selvityksiä on hyödynnetty soveltuvin osin tässä suuremman louhintamäärän aiheuttamien ympäristövaikutusten arvioinnissa. 2.6 HANKKEEN TOTEUTUSAIKATAULU Kittilän kaivoksen rakentaminen on aloitettu kesällä 2006 ja varsinainen tuotanto on aloitettu vuonna Tuotannon käynnistyessä tunnetut malmivarat olivat noin milj.tonnia, mikä merkitsi noin 15 vuoden toiminta-aikaa tuotantokapasiteetilla 1,1 Mt/a. Louhintaa on toteutettu aluksi avolouhintana 5 6 vuoden ajan, jonka jälkeen siirrytään yksinomaan maanalaiseen louhintaan. Rikastuksen vuosikapasiteetiksi on arvioitu 1,1 Mt/a malmia. Tämän YVA-menettelyn mukaiselle kaivostoiminnan laajentamiselle on haettu lupaa lupamääräysten tarkistamishakemuksen yhteydessä. Lupamääräysten tarkistamishakemus on jätetty Pohjois-Suomen Aluehallintovirastoon heinäkuussa YVA:n valmistuminen kuitenkin viivästyi tuotannonlaajenemissuunnitelmiin tulleiden muutosten vuoksi. Tuotantoa on tarkoitus kasvattaa uuden ympäristö- ja vesitalousluvan saamisen jälkeen. Alustavan arvion mukaan tuotantoa nostetaan vuoden 2013 jälkeen. Hankkeen toteutusaikataulu tarkentuu suunnittelun edetessä. Tuotantokapasiteettia kasvatetaan vähitellen vuoden 2013 jälkeen. Tuotannon on ajateltu jatkuvan arviolta vuoteen tuotantotasosta riippuen. Mineraalivarantoarvioihin perustuen näyttää kuitenkin siltä, että kaivoksen elinikä voi jatkua edellä esitetystä. Tulevaa tuotantotasoa ei ole vielä päätetty lopullisesti päätetty, mutta se tulee olemaan enimmillään puolitoistakertainen nykyiseen verrattuna YVA-vaihtoehdon VE1 mukaisesti. Päätös tehdään tekeillä olevan kannattavuusselvityksen perusteella. Louhinnan ja rikastuksen päätyttyä aloitetaan alueen jälkihoitotyöt, kuten rakennusten ja rakenteiden mahdollinen purkaminen, toiminta-alueiden sulkeminen ja alueen maisemointi. Jätteiden loppusijoitusalueilla jälkihoito- ja maisemointityöt aloitetaan vaiheittain jo toiminnan aikana, siinä vaiheessa kun alueilla on saavutettu lopulliset täyttökorkeudet. Jälkiseuranta jatkuu useita vuosia kaivostoiminnan päättymisen jälkeen.

23 21(246) 3 TARKASTELTAVAT HANKEVAIHTOEHDOT Kittilän kaivoksen laajennushankkeen ympäristövaikutuksen arvioinnissa tarkastellaan vaihtoehtoa, jossa kaivoksen tuotanto kasvaa 1,5-kertaiseksi nykyiseen verrattuna. YVAohjelmassa esitetty vaihtoehto VE2 eli tuotannon kaksinkertaistaminen on hylätty teknistaloudellisesti toteuttamiskelvottomana. Nykyisen ympäristöluvan mukainen toiminta on hankkeen nollavaihtoehto, VE0, jota käytetään vertailutilanteena. Nollavaihtoehdon yhteydessä otetaan huomioon pastatäytön käyttöönotto, johon ollaan siirtymässä riippumatta toiminnan tehostamisesta. Pastatäytön vaikutuksia on käsitelty nollavaihtoehdon yhteydessä siltä osin kuin vaikutuksia on arvioitu syntyvän nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Lisäksi nollavaihtoehdon yhteydessä on otettu huomioon kaivospiirin laajentaminen vireillä olevan kaivospiirihakemuksen mukaisesti siltä osin kuin vaikutuksia on arvioitu syntyvän nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Kaivoksen elinkaaren aikana kokonaislouhintamäärä tulee olemaan sama nollavaihtoehdossa ja hakevaihtoehdossa VE1. Tuotantoprosessiin ei ole suunniteltu muutoksia. Vaihtoehdot on havainnollistettu kuvassa (Kuva 3). Todennäköisesti kaivoksen elinikä tulee olemaan pidempi kuin tässä on esitetty, koska lisää hyödyntämiskelpoisia malmivaroja löytyy jatkuvasti. Lisäksi, kun jo tunnetut mineraalivarannot sisällytetään uuteen louhintasuunnitelmaan, jatkuu kaivoksen elinikä molemmissa hankevaihtoehdoissa useilla vuosilla. Sekä nollavaihtoehtoon (VE0) että hankevaihtoehtoon VE1 sisältyy kolme alavaihtoehtoa, jotka poikkeavat kuivatusvesimäärän ja veden kierrätyksen osalta toisistaan. Alavaihtoehdot on kuvattu luvussa 3.3. Kittilän kaivos Louhinta: - avolouhos -> maanalainen kaivos Rikastamo: murskaus, jauhatus, vaahdotus, sulfidihapetus, kullan liuotus ja kullan erotus VE0 - Toiminta jatkuu nykyisellä tasolla - Malmin louhinta 1,1 Mt/a - Kullantuotanto 5000 kg/a - Toiminta jatkuu vuoteen Ei laajennustarvetta rikastamolla - Malmin ramppinosto - Pastatäytön käyttöönotto otettu huomioon VE1 - Toiminta kasvaa 1,5- kertaiseksi - Malmin louhinta 1,6 Mt/a - Kullantuotanto n kg/a - Toiminta jatkuu vuoteen Malmin ramppinosto - Pastatäyttö - Rikastamolla osassa prosesseista laajennustarve Kuva 3. Kittilän kaivoksen laajennushankkeen YVA-menettelyssä tarkasteltavat vaihtoehdot.

24 22(246) 3.1 NOLLAVAIHTOEHTO Nollavaihtoehdolla tarkoitetaan hankkeen, eli Kittilän kaivostoiminnan laajentamisen toteuttamatta jättämistä. Kaivostoiminta on alueella aloitettu jo myönnettyjen lupien mukaisesti, kaivoksen rakentaminen on aloitettu kesällä 2006 ja tuotanto vuonna Kaivoksen arvioitu toiminta-aika on nykyisen louhintasuunnitelman mukaan toimittaessa noin 20 vuotta vuoteen 2032 saakka. Toiminta-aika saattaa kuitenkin pidentyä tästä malmivarojen lisääntyessä ja louhintasuunnitelman tarkentuessa. Louhinta toteutetaan aluksi avolouhintana, maanalaisen louhinnan osuutta kasvatetaan vähitellen ja arviolta vuonna 2014 siirrytään yksinomaan maanalaiseen louhintaan. Toiminnan loppuvuosina on vielä tarkoitus louhia viimeiset malmi- ja sivukivierät avolouhoksesta. Vaihtoehdossa VE0 maan alta louhittu malmi nostetaan rikastamolle ramppinostona (kuljetus vinotunnelia pitkin). Jos tuotantoa jatketaan nykyisellä tasolla, on louhintasuunnitelma taulukon (Taulukko 3) mukainen. Nykyisen ympäristöluvan mukaisesti rikastamolla voidaan käsitellä myös lähialueen satelliittimalmioista louhittua malmia, joka laadultaan vastaa Kittilän kaivoksen malmia, eikä rikastamisesta aiheudu oleellisia muutoksia toiminnan päästöihin. Jos ulkopuolisia malmeja tullaan käsittelemään prosessissa, sovitetaan ne kaivoksen tuotantomäärään niin, että ne eivät lisää vuosittaisia rikastettavia tonnimääriä. Taulukko 3. Louhintasuunnitelma vaihtoehdossa VE0, kun toimintaa ei tehosteta. Avolouhos Maanalainen Malmi yht. Aika sivukivi t* malmi t malmi t t yhteensä *sisältää myös mahdolliset poistomaat Rikastusprosessi koostuu murskauksesta, jauhatuksesta, vaahdotuksesta, pesusta, sulfidin painehapetuksesta, syanidiliuotuksesta, kullan erotuksesta ja talteenotosta. Rikastus on kuvattu tarkemmin luvussa 4.3. Rikastuksen vuosikapasiteetiksi on arvioitu 1,1 Mt/a malmia (noin t/d) ja kultaa tuotetaan vuositasolla noin kg. Muutoksena nykyiseen toimintaan louhoksen pastatäyttöä ollaan aloittamassa. Pastalaitos ja pastatäyttö on kuvattu tarkemmin luvussa 4.6. Kaivospiirihakemuksella on haettu kaivospiirin laajentamista siten, että jo nykyisin käytössä olevat pintavalutuskentät PVK2 ja PVK4 olisivat kaivospiirin alueella. Lisäksi kaivospiirihakemus sisältää kaivospiirin laajennuksen etelään. Tällä alueella sijaitsee suunniteltu pieni Ketolan louhos. Kaivosalueelle tullaan rakentamaan lisää mm. toimisto- ja sosiaalitiloja. 3.2 HANKEVAIHTOEHTO VE1 Hankevaihtoehdon VE1 toteutuessa kaivoksen tuotantoa nostettaisiin enimmillään 1,5- kertaiseksi nykyisen luvan mukaisesta tasosta. Tällöin rikastamon malminkäsittelykapasiteetti nousisi tasolle noin t/d eli 1,6 Mt/a. Louhittava kokonaismalmimäärä on sama kuin vaihtoehdossa VE0. Kultaa tuotettaisiin vuodessa noin kg. Kaivoksen arvioitu toiminta-aika on hankevaihtoehdon VE1 mukaisella tuotantotasolla toimittaessa noin 15 vuotta. Mikäli tuotantotasoa nostetaan, voidaan rikastaa myös köyhempiä malmeja, mikä yhdessä lähialueen satelliittimalmien kanssa mahdollistaa tuotannon jatkamisen kauemminkin. Vaihtoehdossa VE1 on louhintasuunnitelma taulukon (Taulukko 4) mukainen.

25 23(246) Taulukko 4. Louhintasuunnitelma vaihtoehdossa VE1, kun toiminta 1,5-kertaistuu. Avolouhos Maanalainen Malmi yht. Aika sivukivi t* malmi t malmi t t yhteensä *sisältää myös mahdolliset poistomaat Malmin nosto rikastamolle tapahtuisi ramppinostona (kuljetus ajoneuvoilla vinotunnelia pitkin) kuten nollavaihtoehdossa. Louhinnan lisääntyessä kaivoksen kaikki prosessit kasvavat ja nopeutuvat samassa suhteessa. Osalle prosesseista tämä tarkoittaa lisälaitteistojen asennustarvetta. Kapasiteetin nostoa lukuun ottamatta rikastusprosessissa ei tapahdu muutoksia nykyiseen nähden. Kaivoksen ja rikastamon työntekijämäärä kasvaa lähinnä maanalaisen tuotantohenkilöstön osalta noin työntekijän verran. Henkilöstön lisäys merkitsee lisäystä mm. sosiaalitilojen tarpeessa. Kaivos tulee toimimaan nykyisellä toiminta-alueella vireillä oleva kaivospiirin laajennus huomioiden, eli kaivospiirin alueella ja sen ulkopuolelle sijoittuvilla pintavalutuskentillä. Tuotanto saattaa pitkällä aikavälillä laajentua nykyisen kaivospiirin eteläpuolelle Ketolan suuntaan (vireillä oleva kaivospiirin laajennus). Kaivoksen elinkaaren aikainen kokonaislouhintamäärä ei kasva, ainoastaan tehostuu, jolloin muodostuvan kaivannaisjätteen kokonaismäärä ei myöskään kasva. Esimerkiksi sivukiven läjitystarve on alkuperäisiä tuotantosuunnitelmia alhaisempi, johtuen tuotannon nopeasta siirtymisestä maanalaiseen kaivokseen. Tämänhetkisen tiedon mukaan rikastushiekka-aluetta ei tarvitse nykyisestä laajentaa. Pastalaitos rikastushiekan hyödyntämiseksi kaivostäytöissä otetaan käyttöön vastaavasti kuin nollavaihtoehdossa. 3.3 HANKEVAIHTOEHTOIHIN LIITTYVÄT ALAVAIHTOEHDOT Alavaihtoehto 1 (VE0.1 ja VE1.1) kuvaa nykyistä vastaavaa tilannetta, mutta siinä on otettu huomioon rikastushiekka-altaan veden varastointikapasiteetin täyttyminen. Nykyisessä tilanteessa vettä on pystytty varastoimaan rikastushiekka-altaaseen, mikä on vähentänyt Seurujokeen johdettavaa jätevesimäärää. Alavaihtoehto 1 kuvaa tilannetta nykyisillä kuivatusvesimäärillä tasapainotilanteessa, jolloin vesiä ei enää voida varastoida rikastushiekkaaltaalle. Tasapainotilanteen mukaiset vesimäärät tulevat toteutumaan vuodesta 2012 lähtien, koska kaivosalueen vesikierto on tasapainottunut vuoden 2011 aikana. Alavaihtoehto 2 (VE0.2 ja VE1.2) kuvaa tilannetta, jolloin kuivatusvesimäärät ovat kasvaneet maksimiinsa, eli avolouhoksen ja maanalaisen kaivoksen kuivattaminen on maksimaalista kunkin päävaihtoehdon mukaisella tuotantomäärällä. Alavaihtoehdossa 3 (VE0.3 ja VE1.3) osa kaivoksen kuivanapitovesistä kierrätetään prosessiin, joten vesistöön johdettavan kuivanapitoveden määrä on alavaihtoehtoa 2 pienempi, vaikka tuotantomäärä on sama. Tarkemmat alavaihtoehtojen vesimäärät käyvät ilmi luvun 4.7 taulukosta (Taulukko 10). Alavaihtoehto 1 on todennäköisin tilanne lähivuosina ja alavaihtoehto 3 pitkällä tähtäimellä. Valitut alavaihtoehdot on otettu mukaan tarkasteluun sen vuoksi, että kaivokselta vesistöön johdettava vesimäärä voi tulevaisuudessa erota selkeästi nykyisestä, riippuen lähinnä kuivatusvesimäärien todellisesta kehityksestä. Ympäristövaikutusten tarkasteluissa on haluttu

26 24(246) huomioida varovaisuusperiaatteen mukaisesti myös pahin mahdollinen skenaario, jota edustaa alavaihtoehto 2. Alavaihtoehto 3 on otettu tarkasteluun, koska viranomaisten vaatimuksesta kaivoksen vesikiertoa tulee tehostaa ja vesikierron tehostamisen mukaiset ympäristövaikutukset tulevat siten huomioiduksi.

27 25(246) 4 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS 4.1 YLEISTÄ Agnico-Eagle Finland Oy:n Kittilän kultakaivoksen malmin louhinta käynnistyi keväällä 2008 ja rikastetta alettiin tuottaa syksyllä Kultatoimitukset alkoivat vuonna Nykyisellä kapasiteetilla rikastamo käsittelee malmia noin t/d, mikä vastaa vuositasolla noin t. Tuotantoa on suunnitelmissa kasvattaa 1,5-kertaiseksi, jolloin malmin louhinta olisi vuositasolla tonnia. Malmia louhittiin kahden ensimmäisten toimintavuoden ajan vain avolouhoksesta. Vuoden 2010 syksystä lähtien malmia on enenevässä määrin louhittu myös maanalaisesta kaivoksesta. Vuonna 2011 maanalaisen louhinnan osuus malmin tuotannossa oli hieman yli kolmannes. Vuonna 2014 kaikki tuotantoon tuleva malmi on tarkoitus louhia maan alta. Nykyisen tuotantosuunnitelman mukaan louhittu malmi kuljetetaan kuorma-autoilla maan päällä olevalle murskaamolle, missä se murskataan ja syötetään rikastamolle. Rikastusprosessi käsittää jauhatuksen, vaahdotuksen, rikasteen hapetuksen autoklaavissa, kullan liuotuksen syanidilla, kullan elektrolyyttisen talteenoton liuoksesta sekä sulatuksen ja valun harkoiksi. Lisäksi rikastusprosessiin kuuluu syanidin kemiallinen hävittäminen prosessin jätteestä sekä rikastushiekkojen käsittely. Autoklaavihapetukseen tarvitaan ulkopuolista happea, joka tuotetaan rikastamon läheisyydessä olevalla Air Liquiden omistamalla happitehtaalla. Tuotannon sujuminen edellyttää tukiprosesseja, kuten hallinto, kunnossapito, energian ja tarveaineiden hankinta sekä henkilöstöpalvelut. Kaivosyhtiöllä on palveluksessaan tällä hetkellä omaa henkilöstöä noin 430 henkeä ja sen lisäksi alueella työskentelee urakoitsijoiden henkilöstöä lähes vakituisesti noin 150 henkeä. Tuotannon laajetessa henkilöstötarve kasvaa noin henkilöllä. Kaivosalueelle tullaan rakentamaan uusi toimistorakennus riippumatta kaivoksen laajentamissuunnitelmista. 4.2 LOUHINTA Avolouhos Kittilän kaivoksella kultamalmia louhitaan sekä avolouhoksesta, että maanalaisesta kaivoksesta. Malmin louhinta alkoi avolouhoksesta vuonna 2008 ja maanalaisesta kaivoksesta vuonna Tuotanto avolouhoksista vähenee lähivuosina ja vuodesta 2014 lähtien malmia louhitaan suunnitelmien mukaan yksinomaan maanalaisesta kaivoksesta. Tuotannon laajentamissuunnitelmat eivät vaikuta avolouhoksen tuotantomääriin tai toimintaan. Avolouhinnan osalta toiminta tapahtuu molemmissa vaihtoehdoissa nykyisen louhintasuunnitelman mukaisesti. Malmia louhitaan pääasiassa kahdesta avolouhoksesta: Suurikuusikosta ja Rouravaarasta. Yli 90 % avolouhinnan malmista saadaan suuremmasta Suurikuusikon louhoksesta. Louhinta Rouravaaran avolouhoksesta on loppumassa lähiaikoina. Lisäksi on ns. Etelän louhos, joka sijaitsee Suurikuusikon eteläpuolella. Etelän louhos on hyvin pieni ja sen hyödyntäminen on alkuvaiheissaan. Vireillä olevan kaivospiirin laajennuksen alueella sijaitsee ns. Ketolan esiintymä, joka mahdollisesti tulee pitkällä aikavälillä hyödynnettäväksi. Louhosten mitat tulevat olemaan louhinnan loppuvaiheessa seuraavat:

28 16WWE0797.B720M.SLU 26(246) Suurikuusikko: leveys noin 360 m, pituus noin 860 m, pinta-ala noin 20 ha ja syvyys noin 160 m. Tällä hetkellä louhos on saavuttanut maksimimittansa muutoin paitsi syvyyden osalta, joka on tällä hetkellä noin 120 m. Rouravaara: leveys noin 160 m, pituus noin 400 m, pinta-ala noin 5 ha ja syvyys noin 80 m. Tällä hetkellä louhinta alueella on vasta aloitettu ja louhoksen koko kasvaa esitettyihin mittoihin lähivuosien aikana. Etelä: leveys noin 120 m, pituus noin 200 m, pinta-ala noin 2 ha ja syvyys noin 55 m. Etelä on yksi kaivospiirin alueen pienistä mineralisaatioista ja tällä hetkellä niistä ainoa teknisesti hyödynnettävissä oleva. Ketola: leveys noin 200 m, pituus noin 330 m, pinta-ala noin 5 ha ja syvyys noin 80 m. Ketolan louhos sijaitsee nykyisen kaivospiirin ulkopuolella, mutta sisältyy haettuun kaivospiirin laajennusalueeseen. Avolouhokset ja niiden sijainti on esitetty hankekartassa (liite 1). Avolouhinta on käynnissä seitsemänä päivänä viikossa, 21 tuntia vuorokaudessa. Räjäytykset pyritään suorittamaan aamuvuoron päättyessä klo 17:30. Muita räjäytysaikoja tällä hetkellä ovat klo 7 ja klo 12. Tämänhetkinen avolouhoskalusto on esitetty taulukossa (Taulukko 5). Avolouhinnassa käytettävää kalustoa ei ole tarpeellista lisätä toiminnan intensiteetin kasvaessa, koska tehokkaampi louhinta kohdistuu vain maanalaiseen kaivokseen ja avolouhintaa toteutetaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Taulukko 5. Tällä hetkellä avolouhinnassa käytettävä kalusto. Laite/kone Lukumäärä Kaivinkone 4 Puskutraktori 2 Kiviauto 7 Porauskone Maanalainen kaivos Maanalainen kaivos sijoittuu Suurikuusikon ja Rouravaaran avolouhosten alapuolelle sekä niiden välisille mineralisoituneille alueille. Kulku maanalaiseen kaivokseen tapahtuu ns. vinotunnelia pitkin. Vinotunnelin suuaukko sijaitsee rikastamon pohjoispuolella. Vinotunnelin pituus vuoden 2011 lopussa oli 4,0 km ja se ulottui 590 metrin syvyyteen. Maanalaisen kaivoksen päätaso sijaitsee tasolla 350. Maanalaisessa kaivoksessa käytetään ns. välitasolouhintaa, jossa malmiesiintymä jaetaan eri tasoilla oleviin louhoksiin. Louhinta etenee alhaalta ylöspäin louhos kerrallaan. Tyhjät louhokset täytetään täyttömateriaalilla (sivukivi, pasta) louhoksen rakenteen lujittamiseksi niin, että vieressä oleva malmio voidaan turvallisesti louhia. Malmin nostetaan rikastamolle ramppinostona, jolloin louhittu malmi lastataan kauhakoneilla kuorma-autoihin ja ajetaan vinotunnelia pitkin maanpäälliseen murskaamoon. YVAohjelmassa mainittu kuilunosto ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto suunnitellulla tuotantokapasiteetilla huomioon ottaen tiedossa olevat malmivarat. Kuvassa (Kuva 4) on esitetty Kittilän kaivoksen yksinkertaistettu poikkileikkauskuva (avolouhos + maanalainen kaivos). Maanalaisen kaivoksen osalta kuvassa näkyy nykyisen louhintasuunnitelman mukaiset tuotantotasot sekä kasvaneiden malmivarojen mahdollistama louhinta tasovälillä

29 27(246) Kuva 4. Maanalaisen kaivoksen yksinkertaistettu pituusprojektio. Maanalaisessa louhoksessa toimitaan vastaavasti kuin avolouhoksessa keskeytymättömässä kaksivuorojärjestelmässä, jossa työvuoron pituus on 10 tuntia (klo ja 19 05). Vuorojen välissä on näin kahden tunnin tauko. Räjäytyksiä maanalaisessa kaivoksessa tehdään vuorojen päättyessä siten, että räjäytysten jälkeen jää vähintään tunnin mittainen tuuletusaika, joka vaaditaan työturvallisuussyistä. Maanalaisen kaivoksen kalusto eri hankevaihtoehdoilla on esitetty taulukossa (Taulukko 6). Taulukko 6. Alustava arvio maanalaisen kaivoksen kalustosta eri tuotantomäärillä. Tuotanto Tuotanto 3000 t/d 4500 t/d VE0 VE1 Laite/kone Lukumäärä Lukumäärä Tunneliporauskone 2 3 Panostusajoneuvo 2 2 Pulttauskone 3 4 Tuotantoporauskone 2 2 Rappausajoneuvo 2 2 Tiehöylä ja työalusta 1 kpl kutakin 1 kpl kutakin Kuorma-autot malmin 7 12 kuljetukseen 4.3 RIKASTAMO Rikastusprosessi on hankevaihtoehdossa VE1 nykyistä tuotantomenetelmää vastaava. Tuotantokapasiteetin mahdollinen lisäys 1,5-kertaiseksi vaatii kuitenkin tietyiltä osin rikastuslaitteistojen kapasiteetin lisäämistä. Kullan sitoutuminen sulfidien hilarakenteeseen ja vapaan metallisen kullan hyvin vähäinen esiintyminen malmissa edellyttää rikasteen sulfidien hapettamista autoklaavissa ja kullan

30 28(246) liuottamista syanidilla. Rikastusprosessi on esitetty kuvassa (Kuva 5) ja tiivistetysti seuraavissa kappaleissa tärkeimpien prosessivaiheiden osalta. Kuva 5. Kittilän kaivoksen prosessikaavio Murskaus Louhittu malmi kuljetetaan kuorma-autoilla murskausasemalle, joka sijaitsee rikastamon pohjoispuolella. Malmi välivarastoidaan kasoihin ja syötetään murskaimelle pyöräkuormaajalla. Murskattu malmi siirretään välivarastosiiloon. Murskaimen kapasiteetti riittäisi myös tuotannon lisääntyessä, mutta murskausvaiheen jälkeisen jauhatuspiirin kapasiteetti ei riitä. Jauhatuspiirin muuttuessa modifioidaan myös murskauspiiriä. Varastoalueelta tulevat valuma- ja suotovedet kerätään talteen ja pumpataan rikastamon prosessivesisäiliöön Jauhatus Murskattu malmi siirretään hihnakuljettimella rikastamon malmisiiloon, josta se syötetään edelleen hihnakuljettimella jauhatukseen. Jauhatus suoritetaan yksivaiheisella semiautogeenimyllyllä (SAG), jossa käytetään jauhinkappaleina malmilohkareiden lisäksi teräskuulia. Jauhatus tapahtuu vesilietteessä ns. märkäjauhatuksena. Jauhatuspiiri käsittää jauhatusmyllyn lisäksi sen kanssa suljettuun piiriin kytketyn sykloniluokittimen.

31 29(246) Tuotantotason noustessa nykyisestä ei nykyisen jauhatuspiirin kapasiteetti riitä, vaan piiriin asennetaan uusi sekundäärimylly. Uusi mylly edellyttää myös rikastamorakennuksen laajennusta Vaahdotus Jauhatuksesta malmiliete pumpataan vaahdotuskennoihin, missä kemikaalien ja ilmakuplien avulla saada halutut mineraalit nousemaan vaahdon mukana pintaan. Vaahdotus tapahtuu kahdessa vaiheessa. Vaahdotuksen ensimmäisessä vaiheessa vaahdotetaan lietteestä grafiitti (hiili) hiilirikasteeksi, koska hiilipitoisuus haittaisi myöhempiä rikasteen käsittelyvaiheita ja alentaisi kullan saantia. Vaahdotuksen ensimmäisen vaiheen tuotteena saatu hiilirikaste johdetaan vaahdotuksen rikastehiekkapumpuille ja edelleen sakeuttimen kautta neutralointipiiriin ja rikastushiekka-altaalle (NP-allas). Hiilestä puhdistettu malmiliete pumpataan sulfidivaahdotuspiiriin, jossa vaahdotetaan rautasulfidit (pyriitti ja arsenopyriitti) sulfidirikasteeksi, joka sisältää mineraaleihin sitoutunutta kultaa. Sulfidirikaste sakeutetaan ja siitä poistetaan klorideja, minkä jälkeen se johdetaan autoklaaviin. Sulfidivaahdotuksen rikastushiekka johdetaan rikastushiekkasakeuttimelle ja edelleen neutralointipiiriin (kts. kpl 4.3.6) ja vaahdotusjätteen rikastushiekka-altaalle (NPallas) yhdessä hiilirikasteen kanssa. Tuotannon lisääminen nykyisestä tasosta edellyttää vaahdotuskennotilavuuden lisäämistä Autoklaavihapetus Vaahdotuksen jälkeen rikastetut sulfidimineraalit hapetetaan sulfaateiksi ja osittain oksideiksi autoklaavissa, johon syötetään happea rikastamon viereisestä happitehtaasta. Hapetusreaktiossa mineraalit hajoavat, jolloin kulta ja muut metallit vapautuvat rikastesakkaliuokseen. Prosessin lämpötilan säätämiseksi autoklaaviin injektoidaan jäähdytysvettä. Autoklaavista poistuva liete jäähdytetään ns. FLASH-tankissa. Autoklaavin savukaasuille on pesuri. FLASH-tankista vapautuva höyry johdetaan ilmaan autoklaavin pesurin kautta, jossa siitä poistetaan kiintoaine ja happamat höyryt. Tuotannon lisäys nykytasolta edellyttää autoklaavi- ja pesurikapasiteetin lisäämistä. Myös autoklaaviin tarvittava happi- ja jäähdytysvesimäärä kasvaa kapasiteetin kasvua vastaavasti. Tuotannon 1,5-kertaistuessa vaihtoehdon VE1 mukaisesti tarvitaan happilaitoksella lisäkapasiteettia. Jäähdytysvetenä käytetään tuorevettä Sakan pesu Autoklaavihapetuksesta saatu hapan sakka pestään vastavirtaperiaatteella kolmessa vaiheessa CCD-yksikössä (counter current decantation wash circuit). Tarkoituksena on pestä lietteen sisältämät liuenneet metallit (Fe, As) ja vapaa happo erilleen hapettuneesta kiintoaineesta siten, että saadaan puhdas, neutraali sakka seuraavaan prosessivaiheeseen. CCD-piirin kapasiteettia lisätään tuotannon laajentuessa Neutralointi Neutralointipiirissä käsitellään sakan pesupiiristä tuleva hapan vesi. Käsittelyllä sidotaan vedessä olevat liuenneet metallit, lähinnä rauta ja arseeni, metallihydroksidisakkaan. Neutralointi on kaksivaiheinen.

32 30(246) Ensimmäisessä vaiheessa hyödynnetään malmin karbonaattimineraalien emäksisyyttä johtamalla vaahdotuksesta tuleva rikastushiekka neutralointireaktoriin. Tarvittaessa lisätään kalkkia (kalkkimaitoa) lopullisen ph-tavoitteen saavuttamiseksi ennen neutraloidun lietteen pumppausta sille varatulle loppusijoitusalueelle NP-rikastushiekka-altaaseen. Tuotannon lisääminen nykyisestä tasosta vaatii rikastushiekan neutralointiin alustavasti arvioiden lisäkapasiteettia Kullan liuotus Kulta liuotetaan rikasteesta CIL-piirissä (carbon in leach) syanidiliuotuksella. Prosessin nimi johtuu siitä, että liuotuksessa on mukana aktiivihiiltä, mihin liuennut kulta adsorboituu. Ensimmäisessä vaiheessa pestyn sakan ph säädetään ns. kalkkivalmennuksella tasolle 11 ja liete ilmastetaan. Seuraavassa vaiheessa kulta liuotetaan useassa vaiheessa. Liuotusreaktoriin syötetään tarvittaessa syanidia riittävän liuotuspotentiaalin ylläpitämiseksi ja lietteen ph:ta säädetään riittävän korkeaksi. Kullan liukeneminen ilmastetussa, alkalisessa syanidiliuoksessa tapahtuu rinnakkaisten anodisten ja katodisten reaktioiden tuloksena. Syanidia tarvitaan välttämättä tässä reaktiossa. Kulta muodostaa syanidin kanssa kompleksin, joka voidaan edelleen adsorboida aktiivihiilen pinnalle. Ilman kompleksinmuodostusta kullan talteenotto ei onnistu Liuennut kulta adsorboidaan prosessissa olevaan aktiivihiilifraktioon, jota pumpataan vastavirtaan syötettävään lietteeseen nähden. Aktiivihiili pumpataan ensimmäisestä reaktorista hiilen käsittelykolonneille kullan talteenottoon. Liete virtaa viimeisestä CIL-reaktorista painovoimaisesti varmistusseulalle, missä otetaan talteen kultaa sisältävät aktiivihiilipartikkelit. Varmistusseulan läpäissyt materiaali virtaa painovoimaisesti syanidin tuhoamisreaktoriin. Tuotannon lisääminen nykytasosta vaatii CIL-piirin kapasiteetin lisäämistä Syanidin tuhoaminen CIL-piirin jäännöslietteestä tuhotaan syanidi INCO-menetelmällä suljetussa piirissä. Puhdistuksen jälkeen purkuvesistöön johdettavien jätevesien WAD-syanidipitoisuus on ollut luparajan mukaisesti <0,4 mg/l, yhtä näytettä lukuun ottamatta. Reaktoriin syötetään ilmaa ja syanidi hapetetaan rikkidioksidin ja hapen avulla kuparisulfaatin toimiessa katalysaattorina. Rikkidioksidi saadaan natriummetabisulfiitista (Na 2 S 2 O 5 ) ja happi paineilmasta. Reaktorissa käytetään sekoitinta varmistamaan ilman ja reagenssien tehokas liukeneminen lietteeseen. Syötettävän ilman määrä pidetään vakiona ja natriummetabisulfiittia mitataan reaktoriin syanidin määrää vastaava määrä. Kalkki lisätään automaattisesti ph:n perusteella niin, että ph pidetään optimialueella (ph 7,5 9,5). Hapetuksella CIL-jätteen syanidipitoisuus saadaan alenemaan halutulle tasolle ennen CIL-rikastushiekka-altaaseen pumppaamista. Hapetettu liete pumpataan omalle loppusijoitusaltaalle (ns. CIL-rikastushiekka-allas). Tuotannon lisääminen nykyisestä tasosta vaatii lisäkapasiteettia syanidin kemialliseen tuhoamiseen Kullan talteenotto CIL-piiristä saatavasta aktiivihiilestä pestään kulta hapolla, minkä jälkeen suoritetaan kullan strippaus. Väkevöity kultaa sisältävä liuos johdetaan elektrolyysiin, missä kulta saostuu katodille. Kulta kerätään ja pestään. Induktiouunissa sulatuksen jälkeen kulta valetaan kultaharkoiksi. Kulta poistetaan muotista ja puhdistetaan asiakkaalle toimitusta varten. Kuona su-

33 31(246) latetaan uudelleen siihen mahdollisesti jääneen kullan saamiseksi talteen. Aktiivihiili, josta kulta on stripattu pois, siirretään seulonnan kautta sähköllä lämmitettävään hiilen regenerointiuuniin, jossa hiili regeneroidaan uudelleen käytettäväksi. Tuotannon lisäys nykytasosta vaatii happopesu-, strippaus- ja elektrolyysikapasiteetin nostoa. 4.4 KEMIKAALIEN, RÄJÄHDYSAINEIDEN JA POLTTOAINEIDEN KÄYTTÖ SEKÄ VARASTOINTI Kemikaalit Kemikaaleja käytetään kullan rikastuksessa eri prosessivaiheissa seuraavasti: Jauhatuksen jälkeen malmilietteestä vaahdotetaan hiili MIBC:llä (metyyliisobutyyli-karbinoli), joka toimii vaahdotteena. Hienojakoinen hiili tarttuu vaahtoon ilman muita kemikaalilisäyksiä. Sulfidivaahdotuksesssa vaahdotetaan lietteestä sulfidit lisäämällä Natriumamyyliksantaattia kokoojakemikaaliksi sekä mahdollisesti vähän lisää MIBC:tä. Ksantaatti tekee sulfidien pinnat vettähylkiviksi, jolloin ne tarttuvat vaahtoon ja nousevat vaahdon mukana rikasteeseen. Vaahdotuksessa käytetään lisäksi kuparisulfaattia kiisujen aktivointiin. Vaahdotuksesta saatu sulfidirikaste käsitellään sulfidien hapettamiseksi autoklaavissa, johon lisätään happea. Rikasteesta liuotetaan kulta natriumsyanidilla liuotusreaktoreissa. Reaktoreihin lisätään aktiivihiiltä, johon liuennut kulta adsorboituu. Kulta irrotetaan eli stripataan aktiivihiilestä typpihapolla. Kalkkia (poltettukalkki, sammutettu kalkki ja kalkkikivi) ja lipeää käytetään eri prosessivaiheissa ph:n säätöön. Kalkkia käytetään lisäksi jätevesien käsittelyssä. Sakeuttimissa tarvitaan flokkulantteja tehostamaan sakeutusta. Kuparisulfaattia ja metabisulfiittia tarvitaan syanidin tuhoamisprosessissa. Ferrisulfaattia tarvitaan jätevesien käsittelyssä. Tärkeimmät tuotannossa käytettävät kemikaalit on esitetty taulukossa (Taulukko 7.). Vaihtoehdon VE0 kemikaalimäärä on nykyistä malmikäsittelykapasiteettia (1,1 Mt/a) ja tuotantoa (Au kg/a) vastaavaa ja on arvioitu vuonna 2011 toteutuneen kemikaalikulutuksen mukaan. Vaihtoehdon VE1 kemikaalien kulutus on laskettu suoraviivaisesti olettaen kemikaalitarpeen lisääntyvän samassa suhteessa tuotannon kanssa. Kittilän kaivos soveltaa toiminnassaan syanidin käyttöön liittyvien riskien hallinnassa kansainvälisen syanidiohjeistuksen (International Cyanide Management Code) sisältämiä käytäntöjä. Kaikkien kemikaalien osalta noudatetaan käyttöturvalllisuustiedotteissa annettuja ohjeita. Autoklaavissa tapahtuvaan painehapetukseen tarvittava happi erotetaan ilmasta rikastamon vieressä olevassa happitehtaassa, jolla on erillinen lupa toimintaansa.

34 32(246) Taulukko 7. Kittilän kaivoksen toiminnassa käytettävät tärkeimmät kemikaalit. Kemikaali 2011 käyttö (t) VE0 (t/a) VE1 (t/a) Käyttötarkoitus Vaahdote MIBC Hiilen vaahdotus ja sulfidivaahdotus Natriumamyyliksantaatti/ K-amyyliksantaatti Vaahdotuksen kokoojakemikaali sulfidivaahdotuksessa Happi Hapetus autoklaavissa Natriumsyanidi Kullan liuotus Aktiivihiili Kullan adsorbointi CIL-piirisssä kullan liuotuksessa Typpihappo Kullan strippaus aktiivihiilestä Poltettu kalkki Sammutettu kalkki Rikastuksessa ph:n säätöön ja veden käsittelyssä* Lipeä Rikastuksessa ph:n säätö Flokkulantit Rikastus Kuparisulfaatti Syanidin tuhoaminen, vaahdotus Metabisulfiitti SMBS Syanidin tuhoaminen Ferrisulfaatti Jätevesien käsittely Antiscalant Antiprex D 0,269 0,270 0,405 Lämmönvaihtimet, strippaus *Määrä voi olla vaihtoehdossa VE1 yliarvio Räjähdysaineet Kaivostoiminnalle luonteenomaisesti louhinnassa käytetään runsaasti räjähdysaineita. Kesään 2011 asti pääasialliset räjähdysaineet ovat olleet vesigeelipohjaisia. Elokuussa 2011 siirryttiin käyttämään emulsioräjähdeainetta. Vuonna 2010 räjähdysaineita käytettiin kaikkiaan noin t/a, josta t/a avolouhoksessa ja 310 t/a maanalaisessa kaivoksessa. Muita räjähdysaineita, kuten dynamiittia, aloituspanoksia ja patruunoita, on käytetty noin 190 t/a. Vuoden 2010 louhinta oli vielä pääasiassa (noin 90 %) avolouhoksessa, jonka osuus vähenee jatkuvasti ja tullee loppumaan vuoteen 2014 mennessä. Maanalaisessa louhinnassa räjäytysaineiden tarve on pienempi, koska sivukiven louhinta on selvästi vähäisempää. Vuonna 2011 käytetty räjähdysainemäärä oli noin t/a, eli noin kolmanneksen pienempi kuin vuonna Louhintakapasiteetilla 1,6 Mt/a (vaihtoehto VE1) louhinnan tapahtuessa maanalaisesta kaivoksesta arvioidaan räjähdysaineiden tarpeen olevan noin t/a. Mikäli räjähdysainetarpeen oletetaan riippuvan suoraviivaisesti louhintamääristä, olisi räjähdysainetarve vaihtoehdossa VE0 vuodesta 2014 lähtien louhinnan tapahtuessa yksinomaan maanalaisesta louhoksesta noin t/a. Räjähdysaineiden käyttö on siten tulevaisuudessa tuotantotasosta riippumatta nykyistä vähäisempää. Käytettyjen räjähdysaineiden ammoniumnitraattipitoisuus on ollut keskimäärin %. Syksyllä 2011 käyttöönotetun räjähteen ammoniumnitraattipitoisuus on aiemmin käytössä olleita räjähdysaineita suurempi (75 89 %), mutta liukoisuus veteen on selvästi aiempia räjähdysaineita vähäisempi. Avolouhinnassa räjähdysaine-emulsiota kuluu aina jonkin verran hukkaan johtuen mm. emulsion liukenemista porareiän pohjalla olevaan veteen. Tämä ylimääräinen räjähdysaine-emulsio päätyy kaivoksen kuivanapitoveteen, jossa se hajoaa ammoniumiksi ja nitraatiksi

35 33(246) lisäten kuivanapitoveden typpipitoisuutta. Arviolta noin 4 % käytetystä räjähdysainemäärästä päätyy kuivanapitoveden typpijakeiksi. Räjähtämätöntä ammoniumnitraattia päätyy jonkin verran myös sivukiveen sekä malmiin. Sivukivikasoilla räjähdysainejäämänä oleva typpi liukenee vähitellen suotovesiin nostaen sivukivikasalta suotautuvan veden typpipitoisuutta. Malmin mukana räjähtämätön ammoniumnitraatti päätyy rikastamolle ja sitä kautta prosessista lähtevään jäteveteen. Räjähdysaineiden raaka-aineet varastoidaan erikseen ja niiden varastoinnille ja käytölle on Turvatekniikankeskuksen myöntämä lupa. Räjähdysainevarasto sijaitsee kaivospiirin länsiosassa, lähellä Seurujokea. Raaka-aineiden sekoitus tapahtuu louhintapaikalla ja ne aktivoituvat vasta porausreiässä. Räjähdysaineiden varastoinnista ja käsittelystä vastaa räjähdysaineiden toimittaja, joka on tällä hetkellä Oy Forcit Ab Polttoaineet Kittilän kaivoksen toiminnassa käytetään polttoaineita ajoneuvoissa, työkoneissa, rakennusten lämmityksessä ja höyryn kehitykseen autoklaaviprosessissa. Pääasiallinen polttoaine on kevyt rikitön polttoöljy. Louhintaan käytettävän kaluston osalta valtaosa kulutuksesta kohdistuu avolouhoskalustoon. Maanalaisessa louhinnassa polttoaineen kulutus on huomattavasti vähäisempi. Polttoaineiden kulutus vuonna 2010 on esitetty taulukossa (Taulukko 8). Taulukossa 8 esitettyjen polttoaineiden lisäksi kaivoksella on käytetty vähäisessä määrin bensiiniä. Raskaan polttoöljyn käyttö kaivoksella on loppunut keväällä Maanalaisen kaivoksen tuuletusilman lämmityksessä siirryttiin lokakuussa 2011 käyttämään nestekaasua (propaani). Raskasta polttoöljyä kaivoksella ei jatkossa käytetä. Polttoaineiden kulutus ei tule lisääntymään tuotantoon käytettävissä koneissa tuotantokapasiteetin noustessa, koska pääosa kevyestä polttoöljystä on käytetty avolouhoksen koneissa ja avolouhinta tulee loppumaan vuonna Taulukko 8. Kittilän kaivoksen polttoaineiden kulutus vuonna Polttoaine Toteutunut 2010 m 3 /a Toteutunut 2011 m 3 /a Käyttötarkoitus Dieselöljy 76,5 249,7 Ajoneuvot Kevyt polttoöljy Ajoneuvot, työkoneet Kevyt polttoöljy Lämmitys Kevyt polttoöljy 71,2 109,6 Autoklaaviprosessin höyrynkehitys Raskas polttoöljy Maanalaisen kaivoksen tuuletusilman lämmitys Propaani - 169,5 Maanalaisen kaivoksen tuuletusilman lämmitys 4.5 PINTAMAIDEN, SIVUKIVEN JA RIKASTUSHIEKAN VARASTOINTI Toiminnassa muodostuu kaivostoiminnan sivutuotteina maanpoistomaita sekä sivukiveä (lähinnä avolouhinta) ja rikastushiekkaa. Kittilän kaivoksen Valtioneuvoston kaivannaisjäteasetuksen (379/2008) mukainen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma, joka kattaa rikastushiekan, sivukiven ja ylijäämämaiden käsittelyn ja varastoinnin, on laadittu vuonna 2009 ja se on päivitetty keväällä 2011.

36 34(246) Maanpoistomaat Maanpoistomaita varastoidaan kaivospiirin eteläosaan sekä Rouravaaran avolouhoksen pohjoispuolelle kaivospiirin pohjoisosaan (liite 1) pintamaiden läjitysalueelle myöhempää hyödyntämistä varten. Maanpoistomaita hyödynnetään kaivosalueen maisemointitöissä. Läjitykseen varatun alueen pinta-ala on noin 14 ha, läjityskorkeus noin 15 m ja tilavuus noin 1,5 Mm 3. Turvemaat läjitetään erilleen kivennäismaista. Pintamaan kokonaismäärä kaivoksen toiminnan aikana tulee olemaan arviolta 3,4 Mt. Maanpoistomaiden määrä ei tule lisääntymän kaivoksen tuotannon kasvaessa vaihtoehdon VE1 mukaisesti. Mahdollinen Etelän ja Ketolan louhosten käyttöönotto lisää maanpoistomaita vähäisissä määrin. Louhokset ovat kooltaan pieniä Sivukiven läjitys Sivukiveä on nykyisellään varastoitu Suurikuusikon avolouhoksen länsipuolelle sitä varten varatulle alueelle. Läjitetyn sivukiven kokonaismäärä oli vuoden 2011 lopussa 28,8 Mt. Noin 5,3 Mt sivukiveä on käytetty kaivoksella hyödyksi maarakenteissa. Sivukivien louhinta tulee oleellisesti vähenemään, kun tuotanto avolouhoksella loppuu ja siirrytään kokonaan maanalaiseen louhintaan. Maanalaisen kaivoksen tuotannosta ei sivukiviä juurikaan kuljeteta maan päälle, vaan ne käytetään tyhjien louhosten täyttämiseen. Sivukivialueen pinta-ala on noin 80 ha, josta varsinaisen täyttöalueen osuus noin 48 ha. Avolouhinnan loppuvaiheessa vuoden 2013 lopussa sivukivialueelle arvioidaan läjitetyn sivukiveä kaikkiaan noin 13,4 Mm 3 (26,5 Mt). Sivukivien laatua ja ominaisuuksia seurataan jatkuvasti karakterisointitutkimuksin ja ne luokitellaan ympäristökelpoisiin OK-kiviin ja läjitettäviin ongelmallisiin PWR (Possible Waste Rock)-kiviin rikkipitoisuuden ja haponmuodostus-neutralointikapasiteetin perusteella. Sivukiven luokittelun kaavio on esitetty kuvassa (Kuva 6). Sivukiven läjittämisestä on laadittu toimintaohje ja tekninen työselitys, joilla varmistetaan sivukiven läjittäminen kunkin sivukivityypin ympäristökelpoisuuden mukaisesti. Penkereen ulkoreunalle on jätetty tila OK-luokan sivukivestä tehtävälle aumalle sekä ulkoreunan luiskan maisemointia varten, jolloin reunaluiskat muotoillaan kaltevuuteen 1:2,5. Ohjeen mukaan läjityksessä haitallisemmat PWR-kivet peitetään OK-kivillä siten, että happamien suotovesien muodostuminen estyy. Kaukana malmista olevat ja kemialliselta laadultaan parhaat raakut on jo louhittu, koska Suurikuusikon louhos on jo edennyt pitkälle ja muut louhokset ovat siihen verrattuna hyvin pieniä. Suurikuusikon itäisessä osassa louhitaan sivukiveä, jotka sijaitsevat kaukana malmista eivätkä siksi todennäköisesti ole kiisupitoisia. Avolouhoksen alimmmilta louhintatasoilta sitä vastoin tullaan louhimaan ainoastaan sivukiviä, jotka sijaitsevat välittömästi malmin ympärillä, ja edellyttävät suojausta neutraalilla kivellä. Hyvälaatuista OK-sivukiveä hyödynnetään maarakentamisessa kaivosalueella ja sen ulkopuolella, mikäli se teknisiltä ominaisuuksiltaan täyttää käyttötarkoituksen tekniset vaatimukset. OK-kiveä on käytetty myös sivukivialueen pohjatäytössä sekä ongelmallisen PWRsivukiven läjitysaumojen peittorakenteissa.

37 35(246) Kuva 6. Kittilän kaivoksen sivukivien luokittelu. Sivukiven läjitysalue on voimassa olevassa ympäristöluvassa luokiteltu tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi, eikä sen pohjalla siten ole käytetty erikoisia pohjarakenteita. Läjitysalueen pohja on muodostettu neutraloivalla sivukivellä. Kerrosvahvuus on muodostettu riittävän vahvaksi siten, että PWR-kiven täyttötaso on 5 m pohjavesipinnan yläpuolella ympäristöluvan mukaisesti. Läjitysalueelta kertyvät suotovedet kerätään ympärysojien avulla tasausaltaaseen ja johdetaan altaan täyttyessä NP-altaalle ja edelleen prosessivesikiertoon tai pintavalutuskentän kautta purkuvesistöön. Maanalaisen kaivoksen kaivostäytöissä tullaan tarvitsemaan sivukiveä, mutta tähän tarkoitukseen todennäköisesti riittävät maanalaisen kaivoksen peränajon sivukivet, eikä maanpäälle varastoitua sivukiveä tarvittane merkittävässä määrin täyttöihin Rikastushiekan varastointi Rikastushiekan määrä Kittilän kaivoksen toiminnassa rikastushiekkaa muodostuu käytännössä yhtä paljon kuin malmia käsitellään rikastamolla, koska lopputuotteen, kullan, määrä malmista on merkityksettömän pieni. Malmin rikastusprosessissa muodostuu kahdenlaista rikastushiekkaa: vaahdotuksen rikastushiekan ja neutraloinnin sakan seos (NP-hiekka) sekä syanidiliuotuksen sakka (CIL-hiekka). NP-hiekan ja CIL-hiekan osuudet vuoden 2011 tuotantotietojen mukaan sekä hankevaihtoehdoissa VE0 ja VE1 jätehuoltosuunnitelman mukaisina on esitetty taulukossa (Taulukko 9). Vuoden 2011 loppuun mennessä CIL-hiekkaa on varastoitu rikastushiekka-altaalle yhteensä 0,46 Mt ja NP-hiekkaa 2,6 Mt.

38 Taulukko 9. Rikastushiekkamäärät vuosittain hankevaihtoehdoissa. Vuosi 2011 Mt/a VE0 Mt/a VE1 Mt/a NP-hiekka 0,99 0,950 1,40 CIL-hiekka 0,17 0,165 0,23 Yhteensä 1,16 1,1 1,6 16WWE0797.B720M.SLU 36(246) Muodostuvan rikastushiekan kokonaismäärä kaivoksen koko toiminta-aikana tulee olemaan kaikissa hankevaihtoehdoissa sama, arviolta noin 24,5 Mt nykyisen louhintasuunnitelman mukaisesti toimittaessa. Rikastushiekan muodostumiseen ei voida prosessiteknisesti vaikuttaa. Varastoitavan NP-rikastushiekan määrä tulee kuitenkin pienenemään pastalaitoksen käyttöönoton myötä. Kaivokseen on arvioitu palautettavan % syntyvästä rikastushiekasta. Erot vaihtoehtojen välillä palautettavan rikastushiekan kokonaismäärässä ovat pienet, eli rikastushiekka-altaalle läjitettävän rikastushiekan kokonaismäärä on vaihtoehdoissa sama, noin 17,1 18,4 Mt eli noin % syntyvästä rikastushiekasta. Pastalaitoksen kuvaus on esitetty luvussa 4.6. Mahdollisesti käyttöönotettavien satelliittiesiintymien rikastushiekat varastoidaan kaivosalueelle. Tällöin syntyvä vuotuinen rikastushiekkamäärä vastaa tilannetta, jossa rikastettaisiin pelkästään kaivoksen malmia. Rikastushiekan kokonaismäärä kuitenkin kasvaisi. Tällöin on mahdollista, että pitkällä aikavälillä tarvitaan aluelaajennuksia rikastushiekan varastointiin. Myös mahdollinen malmivarojen kasvu ja louhintasuunnitelman tarkentuminen vaativat lisää rikastushiekka-altaan varastointitilavuutta. Mahdollinen uusi alue tai nykyisen alueen laajentaminen ei kuitenkaan kuulu tämän YVA:n piiriin vaan siitä tehdään tarvittaessa myöhemmin erilliset ympäristöselvitykset. Rikastushiekkojen laatu Vuonna 2009 kaivosyhtiö on aloittanut NP- ja CIL -rikastushiekkojen karakterisointitutkimukset, joilla selvitetään säännöllisesti rikastushiekkojen raekokojakauma, kemiallinen koostumus, kokonaisrikkipitoisuus sekä karbonaattinen ja ei-karbonaattinen hiilipitoisuus NP- ja AP-arvojen määrittämiseksi. NP-arvo määritetään myös NP-testillä, joka perustuu happo-emästitrausmenetelmään. Lisäksi rikastushiekoille tehdään kaksivaiheinen liukoisuustesti (SFS-EN ) ja TCLP (Toxicity Characteristic Leaching Procedure) - liukoisuustesti (EPA 1311). Myös rikastushiekan nestefaasin ns. kuljetusveden kemiallinen koostumus määritetään säännöllisesti. Vaahdotuksen rikastushiekka (NP-hiekka) muodostaa valtaosan, noin 85 %, rikastushiekan kokonaismäärästä. Vaahdotuksen rikastushiekka sisältää noin 5 % malmin kiisuista. Se sisältää myös verrattain korkeita pitoisuuksia arseenia ja kuparia. Liukoisuustestien mukaan antimonin, arseenin, fluoridin ja sulfaatin liukoisuusmäärät ylittävät pysyvälle jätteelle määrätyt raja-arvot (Vna 202/2006 kaatopaikoista). NP-hiekan rikkipitoisuus on keskimäärin 1,5 2,5 % ja karbonaattisen hiilen pitoisuus 2,9 3,1 %. Kuukausikeskiarvoista neutralointija haponmuodostuspotentiaalin suhteeksi (NP/AP) saadaan 5,4. Vastaavasti NP-testillä määritetty NP/AP-suhde on keskimäärin 4,5. Tulosten perusteella NP-hiekkaa ei voida pitää happoa muodostavana. CIL-hiekka edustaa määrällisesti noin 15 % koko rikastushiekkamäärästä, mutta kemiallisesti sitä voidaan pitää haitallisempana kuin NP-hiekkaa. CIL-hiekka sisältää kohonneita pitoisuuksia antimonia, arseenia ja kuparia. Liukoisuustestitulosten mukaan seleenin, fluoridin ja sulfaatin liukoisuusmäärät ylittävät pysyvälle jätteelle määrätyt raja-arvot, antimonin liukoisuusmäärä ylittää tavanomaiselle jätteelle määrätyt raja-arvot ja arseenin liukoisuusmäärä ylittää ongelmajätteelle asetetut raja-arvot. CIL-hiekan keskimääräinen kokonaisrikkipitoi-

39 37(246) suus on 6 7 % ja karbonaattisen hiilen pitoisuus noin <0,05 0,15 %. Kuukausikeskiarvoista laskettu neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaali on lähes nolla. Myös NP-testillä määritetty NP/AP-suhde on nolla. CIL-hiekan rikkipitoisuus koostuu kuitenkin pääosin sulfaateista, sillä autoklaavin hapetusprosessissa sulfidit hapettuvat lähes täydellisesti. Käytännössä CIL-hiekassa ei voi tapahtua sulfidien hapettumista eikä sitä siksi voida pitää happoa muodostavana. Rikastushiekka-altaat Rikastushiekka-alue sijoittuu Rouravaaran ja Pikku-Rouravaaran nimisten vaarojen länsirinteelle. Suurin osa (noin 85 %) rikastushiekasta on vaahdotuksen jätettä, joka pumpataan NP altaaseen. NP-altaalle varastoidaan myös neutraloinnin sakka. Maaliskuusta 2011 lähtien käytössä on ollut NP3 allas, jonka pinta-ala on 48 ha. Tätä ennen rikastushiekkaa on pumpattu NP1-altaaseen, jonka kokonaispinta-ala on 42 ha. NP1 altaan padon korkeus on +234 m mpy ja altaan NP3 reunapadon korkeus +232 m mpy. NP1 allas on sittemmin nimetty CIL2- altaaksi. Syanidin tuhoamisprosessista tuleva jäte, jonka osuus on noin 15 %, pumpataan erilliseen CIL-altaaseen. CIL-altaan reunapadon korkeus on +234 m mpy, jolloin suurin sallittu vedenpinnan korkeus HW = CIL-altaan pinta-ala on 13 ha. CIL-allas on tullut täyteen kesällä 2011, minkä jälkeen syanidin tuhoamisprosessista tulevaa jätettä on alettu pumpata vanhempaan NP-altaaseen (CIL2). Lupahakemus NP-altaan käyttämiseksi CIL- rikastushiekan varastointiin on jätetty Pohjois-Suomen Aluehallintovirastoon toukokuussa 2011 (hakemus päivätty ). Lupahakemukseen liittyen on Lapin ELY-keskus antanut poikkeusluvan aloittamiselle (Lupapäätös LAPELY/63/07.00/ , ) Rikastushiekka-altaisiin mahtuu ensimmäisten 3 4 toimintavuoden rikastushiekat, minkä jälkeen altaita on mahdollista korottaa ympäristöluvan mukaisesti. Patoja korotetaan siten, että NP3-altaan pohjoisreunan patoa korotetaan ensin alavirtaan ja sen jälkeen patoja korotetaan vaiheittain ylävirtaan -menetelmällä. Ylin suunniteltu padon harjan korkeus on alustavasti +252 m mpy. Rikastushiekka-altaiden lopullinen laajuus tulee olemaan 152 ha patorakenteineen ja kokonaiskapasiteetti noin 19 Mt rikastushiekkaa. Vuoden 2011 loppuun mennessä rikastushiekka-altaille on varastoitu yhteensä 2,6 Mt NP-hiekkaa ja 0,46 Mt CILhiekkaa. CIL-altaalle kertyvä vesi palautetaan prosessin uudelleen käytettäväksi. NP-altaalta (NP3) johdetaan osa vedestä CIL-altaalle, josta se palautetaan prosessiin yhdessä CIL-altaan veden kanssa. Ylimääräistä prosessijätevettä lasketaan Seurujokeen vain NP-altaalta pintavalutuskentän (PVK 4) kautta. Kuvassa (Kuva 7) on esitetty rikastushiekka-altaiden käyttökaavio. Kaivoksen vesitase on kuvattu tarkemmin luvussa 4.7. CIL-allas ja NP1-allas on Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston kaivokselle myöntämässä ympäristöluvassa 69/02/1 luokiteltu ongelmajätteen kaatopaikoiksi (lupamääräykset 15 ja 17). Ko. altaiden padot on luokiteltu P-padoiksi, mikä vastaa nykyisen lain mukaista 1-luokkaa (Patoturvallisuuslaki /494, 11 ). Uuden NP3-altaan pato on luokiteltu 2-luokan padoksi. Altaat on rakennettu voimassa olevan ympäristöluvan mukaisesti. Altaiden pohjassa on bitumikermirakenne, joka estää altaiden alapuolisen maaperän ja pohjaveden pilaantumisen suotovesien seurauksena.

40 38(246) Kuva 7. Rikastushiekka-altaiden käyttökaavio. Läjitysalueen vallin sortuma on huomioitu suuronnettomuuksien tunnistamis- ja arviointiprosessissa. Tehtyjen vaikutusarviointien perusteella CIL-altaan vallin sortumaakaan ei arvioida suuronnettomuudeksi. Altaan sisältämä syanidipitoisuus on niin pieni, ettei se aiheuta suuronnettomuusvaaraa. Kaikista padoista on laadittu Patoturvallisuuslain vaatimat vahingonvaaraselvitykset (Geobotnia Oy, CIL ja NP-allas ja NP3-allas, Geobotnia /Ins tsto Pekka Leiviskä, ). Vahingonvaaraselvityksiin liittyvien tulva-aaltolaskelmien perusteella tärkeimmät tulva-aallon leviämisalueella vaarantuvat kohteet ovat: Rouravaara-avolouhos Maanalaisen kaivoksen tuuletusnousu Vedenkäsittelyalue (pintavalutuskentät, laskeutus- ja pumppausaltaat ym.) Tiestö Urakoitsijoiden kenttäalue ja polttoaineen jakelupiste Kaivosvesipumppaamo Suurikuusikko-avolouhos Ketolan pellot Yleinen tie Ketolan eteläpuolella Pastatäytön ansiosta nyt käytössä oleva NP-allas sekä sen laajennus (NP3-allas) todennäköisesti riittävät suunnitellulle kaivoksen elinkaarelle nykyisen louhintasuunnitelman mukaisesti toimittaessa, eikä uusia laajennuksia siten tarvittane. Nykyisten rikastushiekka-altaiden tilavuus tulee riittämään myös tuotannon lisääntyessä, koska käsiteltävän malmin kokonaismäärä ei muutu. Pastatäyttö vähentää rikastushiekka-altaalle läjitettävän rikastushiekan määrää, mutta läjitettävän rikastushiekan kokonaismäärässä ei ole eroa eri vaihtoehtojen välillä.

41 39(246) Kemiallisen luonteensa sekä hienon raekokonsa vuoksi CIL-rikastushiekalle ei ole nykytietämyksen mukaan löydettävissä mitään hyötykäyttöä, joten ainoana vaihtoehtona nähdään sen läjittäminen rikastushiekka-altaalle. 4.6 PASTALAITOS Yleistä Kaivosteollisuuden piirissä on vuosikymmenien ajan ollut melko yleisenä käytäntönä prosessista tulevan rikastushiekan palauttaminen maanalaisen kaivoksen tyhjäksi louhittuihin louhoksiin. Tämän ns. kaivostäytön tarkoituksena on lujittaa kaivoksen rakennetta ja se toteutetaan perinteisesti siten, että rikastushiekkalietteestä erotetaan luokittimella (tavallisimmin hydrosykloonilla) karkein osa palautettavaksi kaivokseen ja hieno fraktio pumpataan maanpäälliseen rikastushiekan varastointialtaaseen. Hienon materiaalin erottaminen on tarpeen sen vuoksi, että täytemateriaalista on saatava vesi suotautumaan pois sen jälkeen, kun se on johdettu täytettävään louhokseen. Kaivostäytteenä käytettävään rikastushiekkaan lisätään usein kovettavia lisäaineita kuten sementtiä, hienoksi jauhettua masuunikuonaa tai lentotuhkaa. Tällöin puhutaan kovettuvasta kaivostäytöstä, joka mahdollistaa malmin mahdollisimman täydellisen hyödyntämisen, koska täytön kovettumisen jälkeen voidaan tämän louhoksen vieressä oleva malmi louhia tuotantoon ilman, että on odotettavissa louhosten hallitsematonta sortumista. Vaikka kaivostäyttö onkin lähtökohtaisesti kaivoksen louhintatekniikkaan liittyvää toimintaa, on sillä myös ympäristönsuojelullista merkitystä, koska näin saadaan osa rikastushiekasta palautettua kaivokseen, missä sen ympäristövaikutukset useimmissa tapauksissa ovat selvästi vähäisemmät kuin maanpäällisessä varastoinnissa. Tästä perinteisestä kaivostäytöstä on viimeisen parin vuosikymmenen aikana kehitetty uusi menetelmä: pastatäyttö, joka tarkoittaa sitä, että rikastushiekkamateriaalista tehdään lietetiheydeltään erittäin sakea pastamainen liete, joka on pumpattavissa erityisesti tähän tarkoitukseen sopivilla pumpuilla. Pasta valmistetaan rikastushiekkalietteestä sakeuttamalla ja suodattamalla. Lopullinen lietetiheys säädetään pienellä vesilisäyksellä suodattamisen jälkeen. Koska tällainen pastamateriaali sisältää myös rikastushiekan hienoimman osan, ei siitä vesi suotaudu ulos täytön jälkeen. Pastatäytöstä saadaan aikaan kovettuva täyttö lisäämällä pastaan kovettavia lisäaineita samalla tavalla kuin perinteisessä kaivostäytössäkin. Kittilän kaivokselle on suunnitteilla pastatäytön hyödyntäminen maanalaisen kaivoksen täyttö- ja tukemistöissä. Lapin ELY-keskus on antanut pastalaitosta koskevista suunnitelmista hyväksyvän lausunnon (LAPELY 63/07.00/2010). Pastalaitos tullaan rakentamaan riippumatta mahdollisesta tuotannon laajentamisesta ja se otetaan käyttöön alkuvuodesta Pastatäyttösuunnitelma Pastalaitoksen kapasiteetti on mitoitettu siten, että se riittää myös suuremmalle tuotannolle. Sitä tullaan nykyisellä tuotantotasolla käyttämään täydellä kapasiteetilla, mutta tämänhetkisen arvion mukaan noin %:n käyntiasteella. Siten kaivokseen palautuu vastaava määrä rikastushiekkaa. NP-rikastushiekkaa palautetaan tällöin kaivokseen noin t/a ja NP altaalle pumpataan rikastushiekkaa noin t/a. Suunnitellulla suuremmalla tuotannolla palautettavan rikastushiekan suhteellinen osuus säilyy samana eli vajaat 30 % syntyvän rikastushiekan määrästä. Tämä merkitsee että vaihtoehdossa VE1 kaivokseen palautettavan hiekan määrä olisi t/a. Kun siirry-

42 40(246) tään kokonaan maanalaiseen louhintaan, kyetään NP-rikastushiekasta mahdollisesti hyödyntämään hieman suurempi osuus pastatäytössä. Toistaiseksi malmin louhintaa tehdään sekä avolouhoksesta, että maanalaisesta kaivoksesta jolloin pastatäyttöön soveltuvia louhosperiä on vähemmän käytettävissä kuin tulevaisuudessa. Pastan valmistukseen käytetään vaahdotuksesta tulevaa, normaalisti NP-altaalle pumpattavaa rikastushiekkaa, joka otetaan pastaprosessiin neutraloinnin jälkeen. Neutraloinnista tuleva liete pumpataan ensin sakeuttimelle, jossa sen lietetiheys nousee 31 %:sta 55 %:iin. Apuna sakeutuksessa käytetään pientä määrää flokkuloivaa kemikaalia (esim. polyakryyliamidi). Sakeutuksen jälkeen liete pumpataan kiekkosuodattimelle, jossa lietteen kiintoainepitoisuus nousee noin 80 %:iin. Tämän jälkeen rikastushiekkaan lisätään sekoittimessa sementtiä noin 5 % rikastushiekan määrästä ja vettä siten, että pastan lopullinen lietetiheys on noin %. Laboratoriokokeiden ja pumppauskokeiden perusteella on selvitetty, että tässä lietetiheydessä ja mainitulla sementin annostuksella pastan pumppaus- ja lujuusominaisuudet ovat halutulla alueella. Pastaprosessin periaatteellinen prosessikaavio on esitetty kuvassa (Kuva 8). Valmis pasta pumpataan kaivokseen tätä tarkoitusta varten porattujen reikien kautta ja jaetaan kaivoksessa täyttökohteisiin erityisellä jakoputkistolla. Pastatäytön käytön periaatekuva maanalaisessa kaivoksessa on esitettynä kuvassa (Kuva 9). Alustavan suunnitelman mukaan kaivostäytöissä käytetään pastaa noin 2/3 täyttötilavuudesta ja 1/3 sivukiveä. Suunnitelman mukainen sivukivimäärä saadaan maanalaisen kaivoksen peränajosta, eikä sivukiveä todennäköisesti tarvitse läjittää maan pinnalla sijaitsevalle läjitysalueelle merkittävissä määrin. Kuva 8. Pastaprosessin periaatteellinen prosessikaavio.

43 41(246) Kuva 9. Pastatäytön soveltaminen maanalaisessa kaivoksessa Pastalaitoksen rakennussuunnitelma Pastalaitoksen rakentaminen on tuotannon laajentamisesta riippumaton hanke. Maanpäälle rakennettava pastalaitos on suunniteltu moduulirakenteiseksi, jolloin se on periaatteessa siirrettävissä paikasta toiseen, mikäli täytettävien louhosten sijainti tulevaisuudessa edellyttää pastalaitoksen uutta sijoitusta. Rakennuksen suunniteltu pinta-ala on noin 400 m 2 ja korkeus 25 m. Rakennukseen on tarkoitus sijoittaa kiekkosuodattimet, sementtisiilot, suodosvesisäiliö, materiaalin sekoituslaitteisto sekä näiden vaatimat kuljettimet ja muut oheislaitteet. Myös pastan pumppaus sijoitetaan rakennuksen sisälle. Rikastushiekan sakeuttamiseen tarvittava sakeutin asennetaan rakennuksen ulkopuolelle. Pastalaitos sijoitetaan lähelle rikastamorakennusta, jolloin olemassa olevia hoitosiltoja ja muita rakenteita voidaan käyttää hyväksi. Rikastamoon nähden läheinen sijainti on tarpeen myös sen vuoksi, että pastalaitoksen käytöstä tulee vastaamaan rikastamon käyttöhenkilöstö. Pastalaitoksen sijainti käy ilmi kuvasta (Kuva 10). Pastalaitos otetaan käyttöön alkuvuodesta 2012.

44 42(246) Kuva 10. Pastalaitoksen sijainti nykyisellä rikastamoalueella Pastatäytön ympäristönäkökohdat Kaivannaisjäteasetuksen ( /379) mukaan kaivannaisjätteen palautus kaivokseen on kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman tavoitteiden mukaista, jos se on taloudellisesti ja teknisesti mahdollista, eikä se aiheuta ympäristön pilaantumista (3, kohta 3). Asetuksen 2 :ssä esitettyjen määritelmien mukaan tyhjää louhosta, johon jäte palautetaan, ei pidetä kaivannaisjätteen jätealueena. Kaivostäytöllä voidaan vähentää asetuksen 5 :ssä mainittuja maanpäällisiin patorakenteisiin liittyviä suuronnettomuuden riskejä. Kyseisen asetuksen 16 :ssä edellytetään, että jäte sijoitetaan kaivokseen geoteknisesti vakaasti sekä niin, ettei siitä aiheudu ympäristönsuojelulain 7 ja 8 :ssä kiellettyä maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Lisäksi annetaan määräyksiä asiaankuuluvan tarkkailun järjestämiseksi sekä toiminnan aikana että kaivoksen sulkemisen jälkeen sen varmistamiseksi, ettei ympäristön pilaantumista tapahdu ja että rakenteellinen vakaus säilyy. Pastamateriaalin fysikaaliset ominaisuudet on tutkittu Envitop Oy:n laboratoriossa näytteillä, joihin oli sekoitettu kovettavia lisäaineita (sementtiä ja masuunikuonaa) eri seossuhteissa (5, 7 ja 10 %). Kokeiden perusteella kovettuneen materiaalin lujuus riippuu käytetyistä seossuhteista siten, että mitä enemmän kovettajaa seokseen lisätään, sitä parempi lujuus saavutetaan ja sitä nopeammin kovettuminen tapahtuu. Tavoitteeksi asetettu 500 kpa:n lujuus 28 vrk:ssa saavutetaan jo 5 %:n kovettajan lisäyksellä. Pastamateriaalinäytteiden käyttäytymistä liukoisuustesteissä on selvitelty standardimenetelmiin perustuvilla kokeilla VTT:llä, Envitop Oy:n laboratoriossa sekä URSTM:n laboratoriossa Kanadassa. Kokeissa käytettiin kolmea eri seossuhteilla valmistettua näytettä: rikastushiekkaan lisätty 5 % kovettavaa lisäainetta, joka sisältää sementtiä 50 % ja masuunikuonaa 50 % rikastushiekkaan lisätty 7 % kovettavaa lisäainetta, joka sisältää sementtiä 30 % ja masuunikuonaa 70 % rikastushiekkaan lisätty 5 % pelkkää sementtiä