Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 829/2013 vp Uskonnollisten lahkojen tai ryhmien harjoittama lasten hyväksikäyttö Eduskunnan puhemiehelle Uskontojen uhrien tuki ry (UUT ry) on laatinut oma-aloitteisesti selvityksen Jehovan todistajien yhteisön entisten jäsenten kokemista lapsen oikeuksien loukkauksista. Yhdistys lähetti lopullisen selvityksen lapsiasiavaltuutetulle ja julkaisi sen omalla verkkosivullaan. Jehovan todistajien piirissä on ollut isona huolenaiheena aivan liian monet lasten seksuaalisen hyväksikäytön syytökset, joissa epäilty oli Jehovan todistaja. Hakkeriryhmä Anonymous väittää, että Jehovan todistajilla on maailmanlaajuisesti yli pedofiilin tiedot ja syytteen alaiset rikokset, joita he eivät ole antaneet viranomaisten tietoon. Iltasanomat julkaisi vuonna 2008 uutisen, jossa kerrotaan suomalaisen Jehovan todistaja -vanhemman pedofiliatuomiosta. Mies oli kierrosvalvoja, mikä vastaan kirkon hierarkiassa piispaa. Samanlaisia epäilyjä on kuulunut myös muista Suomessa toimivista uskonlahkoista, ja jokunen juttu on edennyt myös syyttäjälle aivan viime vuosina. UUT ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila on todennut, että "Uskonnollisissa yhteisöissä on sellaisia erityispiirteitä, mitkä altistavat yhteisössä piilevän lasten hyväksikäytön piilotteluun." Yhteisöt ovat suljettuja ja autoritäärisiä, ja usein yhteisön etu menee henkilön edelle. Jumala on tekijän mielessä auktoriteetti ja antaa anteeksi ensin pienemmät rikkomukset, ja kun siirrytään yhä vakavampiin tekoihin, nekin menevät saman anteeksiannon piikkiin. Jos teot tulevat yhteisön tietoon, yhteisö saattaa omassa "tuomioistuimessaan" tuomita teoista syytetyn katumukseen ja saattaapa jopa julistaa katuvan henkilölle anteeksiannon, koska paljastuessaan pedofilian esiintyminen tuottaa uskonyhteisölle huonoa mainetta. Näin tekijä voi jatkaa valitsemallaan linjalla pilaten yhä useampien lapsien elämän. Tekojen tekijät voivat olla johtavassa asemassa yhteisössä, jolloin heillä on auktoriteettia hyväksikäytettyihin nähden. Lisäksi hyväksikäyttäjä on usein joku lapsen läheinen, kuten perheenjäsen tai sukulainen. Asian tekee vielä vaikeammaksi se, että hyväksikäytetyltä lapselta saatetaan vaatia näyttöä asiasta. Hyväksikäyttötapauksille ei juuri todistajia ilmaannu. Lapset eivät myöskään ole henkisiltä ominaisuuksiltaan niin kehittyneitä, että osaisivat tai uskaltaisivat kyseenalaistaa hyväksikäyttäjän auktoriteettiaseman. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä asianomainen ministeri aikoo tehdä, että tällaisten äärimmäisen vakavien ja vastenmielisten rikosten salailu saadaan loppumaan ja tekijät lain määräämään vastuuseen teoistaan ja että uskonnollisten lahkojen tai ryhmien harjoittama lasten hyväksikäyttö saadaan lopetettua? Versio 2.0

2 Helsingissä 24 päivänä syyskuuta 2013 Ismo Soukola /ps 2

3 Ministerin vastaus KK 829/2013 vp Ismo Soukola /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ismo Soukolan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 829/2013 vp: Mitä asianomainen ministeri aikoo tehdä, että tällaisten äärimmäisen vakavien ja vastenmielisten rikosten salailu saadaan loppumaan ja tekijät lain määräämään vastuuseen teoistaan ja että uskonnollisten lahkojen tai ryhmien harjoittama lasten hyväksikäyttö saadaan lopetettua? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Uskonnollisista yhdyskunnista säädetään uskonnonvapauslaissa (453/2003). Uskonnonvapauslain 2 :n mukaan uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista kirkkoa, ortodoksista kirkkokuntaa ja lain 2 luvussa säädetyllä tavalla rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa, kuten Jehovan todistajia. Uskonnonvapauslaissa luodaan lainsäädännölliset puitteet rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien perustamiselle ja toiminnalle. Uskonnonvapauslain 7 :n 2 momentin mukaan rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Uskonnon ja omantunnon vapauteen vedoten ei voida harjoittaa toimia, jotka ovat Suomen lainsäädännön vastaisia tai loukkaavat ihmisarvoa tai muiden perusoikeuksia. Uskonnollisia yhdyskuntia ja niiden jäseniä velvoittaa sama lainsäädäntö kuin muitakin. Uskonnollisissa yhdyskunnissa tapahtuneet väärinkäytökset ja rikokset käsitellään Suomen lainsäädännön mukaisesti tuomioistuimissa normaaleissa siviili- ja rikosprosesseissa. Lapsiin kohdistuvat seksuaaliset hyväksikäytöt ovat rikoslain nojalla kriminalisoituja. Poliisi paljastaa ja selvittää tietoonsa tulleet lasten seksuaaliset hyväksikäyttörikokset sekä saattaa ne rikosprosessissa syyteharkintaan. Poliisi myös estää ennalta seksuaalisia hyväksikäyttöjä esimerkiksi ennalta ehkäisevällä työllä ja valistuksella. Vuonna 2012 poliisin tietoon tuli lähes lasten seksuaalista hyväksikäyttöä eri muodoissaan. Lapseen kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö on luonteeltaan sellainen rikos, josta on usein vaikea kertoa kenellekään. Aikuista tarvitaan usein rohkaisemaan kertomaan asiasta. Ilmoituskynnyksen madaltamiseksi on nuorille kehitetty väyliä, joiden kautta nuoren olisi helpompi kääntyä poliisin puoleen. Esimerkiksi nettipoliisitoiminnan taustalla on ollut pyrkimys madaltaa lasten ja nuorten kynnystä ottaa yhteyttä poliisiin arkaluontoisissakin asioissa ja edesauttaa seksuaalirikoksen uhreiksi joutuneiden nuorten asian saattamista rikosprosessin käsittelyyn. Näin on myös käytännössä tapahtunut. On myös äärimmäisen tärkeää, kun lapsi kertoo häneen kohdistuneesta rikoksesta, että siihen puututaan välittömästi ja siitä ilmoitetaan poliisille. Lapsi voi oireilla myös muutoin, ja sen taustalta voi paljastua häneen kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttörikos. Lastensuojelulain 25 :n mukaan eri viranomaisilla, myös seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustehtävässä työskentelevillä henkilöillä, on velvollisuus tehdä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä mm. lapseen kohdis- 3

4 Ministerin vastaus tunutta hyväksikäyttöä. Velvollisuudesta voidaan poiketa vain erikseen säädetyssä tai määrätyssä tilanteessa. Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja sen tunnistamiseen on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota myös julkisessa keskustelussa, mikä on lisännyt tietoisuutta ja samalla madaltanut ilmoituskynnystä poliisille. Yhä useampi lapseen kohdistunut seksuaalirikos tulee poliisin tietoon ja johtaa rikosprosessiin. Myös monet rohkeat uhrit ovat tulleet julkisuuteen kokemuksillaan, esimerkiksi uskonnollisessa yhdyskuntatoiminnan sisällä tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tällä on ollut myös ennalta estävää vaikutusta. Poliisissa on viime vuosina myös monilla muilla eri toimilla panostettu lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten torjuntaan. Esimerkiksi lapsiin kohdistuvien rikosten tutkijoiden ammattitaidon kehittämiseksi on vuodesta 2010 alkaen toteutettu ammattitaitoa syventävää koulutusta. Poliisihallitus on myös antanut mm. ohjeen "Lapsen kohtaamisesta poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa". Lisäksi valtioneuvoston hyväksymässä ja sisäasiainministeriön koordinoimassa sisäisen turvallisuuden ohjemassa on toimenpiteitä lapsiin ja nuoriin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän ja seksuaalirikosten ehkäisemiseksi. Sisäasiainministeriö ja poliisi ovat myös osallistuneet oikeusministeriön johdolla tapahtuneeseen seksuaali- ja väkivaltarikoksen uhriksi joutuneen lapsen vanhemmille tarkoitetun oppaan valmisteluun. Lisäksi sisäasiainministeriö ja poliisi ovat osallistuneet eri ministeriöiden, viranomaisten ja järjestöjen yhteistyössä sähköisessä mediassa toteutettuun "Mun kroppa. Mä päätän." -kampanjaan, jonka tarkoituksena on ollut lisätä nuorten tietoisuutta seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta. Sisäasiainministeriössä ja poliisissa jatketaan edelleen lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten vastaista aktiivista toimintaa yhteistyössä muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2013 Sisäasiainministeri Päivi Räsänen 4

5 Ministerns svar KK 829/2013 vp Ismo Soukola /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 829/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Ismo Soukola /saf: Vad tänker behörig minister göra för att få stopp på hemlighållandet av dessa ytterst allvarliga och motbjudande brott och ställa gärningsmännen till svars för sina gärningar på det sätt som föreskrivs i lag och få ett slut på religiösa sekters eller gruppers utnyttjande av barn? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bestämmelser om religionssamfund finns i religionsfrihetslagen (453/2003). Enligt 2 i religionsfrihetslagen avses med ett religionssamfund evangelisk-lutherska kyrkan, ortodoxa kyrkosamfundet och religionssamfund som registrerats så som föreskrivs i 2 kap. i lagen, t.ex. Jehovas vittnen. I religionsfrihetslagen finns de lagstiftningsmässiga ramarna för grundandet av registrerade religionssamfund och deras verksamhet. Enligt 7 2 mom. i lagen ska ett registrerat samfund förverkliga sitt syfte med respekt för de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna. Det är inte tillåtet att med åberopande av religions- och samvetsfrihet vidta åtgärder som strider mot finsk lagstiftning eller kränker människovärdet eller andra människors grundläggande fri- och rättigheter. Religionssamfund och deras medlemmar lyder samma lagstiftning som andra. Oegentligheter och brott som skett i religionssamfund behandlas enligt finsk lagstiftning i domstol som normala civil- och straffprocesser. Sexuellt utnyttjande av barn är kriminaliserat med stöd av strafflagen. Polisen avslöjar och utreder brott som gäller sexuellt utnyttjande av barn som kommit till dess kännedom och för ärendet till åtalsprövning inom ramen för en straffprocess. Polisen förebygger också sexuellt utnyttjande till exempel genom preventivt arbete och information. År 2012 kom närmare fall av sexuellt utnyttjande av barn i olika former till polisens kännedom. Sexuellt utnyttjande av barn är till sin karaktär ett sådant brott som det ofta är svårt att berätta om för någon annan. Det behövs vanligen en vuxen som kan uppmuntra den drabbade att berätta om saken. För att sänka tröskeln för anmälan har man skapat kanaler för unga för att göra det lätttare för dem att vända sig till polisen. Till exempel bakom nätpolisverksamheten ligger tanken att sänka tröskeln för barn och unga att kontakta polisen i känsliga frågor och medverka till att fall där unga utnyttjats sexuellt behandlas i en straffprocess. Så har det också skett i praktiken. Det är också av största vikt att barn berättar om brott som de utsatts för, så att man direkt kan ingripa och anmäla brottet till polisen. Ett barn kan också annars uppvisa symtom, och orsaken kan visa sig vara att det utsatts för sexuellt utnyttjande. Enligt 25 i barnskyddslagen är olika myndigheter, också personer som är anställda eller innehar ett förtroendeuppdrag hos en församling eller något annat religiöst samfund, skyldiga att trots sekretessbestämmelserna göra en anmälan till polisen, när de på grund av omständigheter som de har fått kännedom om i sin uppgift har skäl att misstänka att ett barn utsatts t.ex. för sexualbrott. Det är möjligt att frångå skyldigheten 5

6 Ministerns svar bara i särskilt föreskrivna eller fastställda situationer. Också i den offentliga debatten har sexuellt utnyttjande av barn och identifieringen av utnyttjandet uppmärksammats i högre grad än tidigare, vilket har lett till en större medvetenhet om utnyttjande samtidigt som tröskeln för anmälningar till polisen har sänkts. Allt fler sexualbrott mot barn kommer till polisens kännedom och leder till en straffprocess. Också många modiga offer har trätt fram i offentligheten med sina upplevelser till exempel om sexuella utnyttjanden som skett inom religionssamfund. Detta har också haft en preventiv inverkan. Inom polisen har man under de senaste åren även satsat på många andra åtgärder för att förhindra sexualbrott mot barn. För att förbättra yrkeskompetensen hos exempelvis dem som utreder brott mot barn har man sedan 2010 ordnat utbildningar som fördjupar kunskaperna. Polisstyrelsen har också utfärdat bl.a. anvisningen "Möte med barn i polisverksamheten och vid förundersökning". Dessutom innehåller programmet för den inre säkerheten , som godkänts av statsrådet och samordnas av inrikesministeriet, åtgärder som ska förhindra sexuella trakasserier och sexualbrott mot barn och unga. Inrikesministeriet och polisen har under ledning av justitieministeriet också deltagit i utarbetandet av en handbok för föräldrar till barn som fallit offer för sexual- och våldsbrott. Vidare har inrikesministeriet och polisen deltagit i samarbetet mellan olika ministerier, myndigheter och organisationer kring kampanjen "Min kropp. Jag bestämmer." som genomförts i elektroniska medier. Syftet med kampanjen har varit att öka ungdomars medvetenhet om sin sexuella själbestämmanderätt. Vid inrikesministeriet och polisen fortsätter man aktivt sitt arbete mot sexuella brott mot barn i samarbete med andra centrala aktörer. Helsingfors den 11 oktober 2013 Inrikesminister Päivi Räsänen 6