Määräykset ja ohjeet 15/2013 Finanssipalvelujen ja -tuotteiden markkinointi

Transkriptio

1 Palautelomake 1 (20) Määräykset ja ohjeet 15/2013 Finanssipalvelujen ja -tuotteiden markkinointi Yhteenveto ja palaute lausunnoista Tässä yhteenvedossa käytetty ohjeiden kohtien numerointi vastaa lausunnolla olleessa luonnoksessa käytettyä numerointia Kooste lausunnoissa esitetyistä kommenteista Fivan vastaus Yleisiä kommentteja Finanssivalvonnalla ei näyttäisi olevan johdonmukaista tapaa saattaa EU-valvontaviranomaisten antamia suosituksia ja ohjeista kansallisesti valvottavien tietoon. Ilmeisesti soveltamisalan laajuus on johtanut siihen, että luonnokseen on valikoitunut vain joitakin markkinointiin keskeisesti liittyviä kysymyksiä. Luonnos on soveltamisalaltaan niin laaja, että valmisteluvaiheessa voisi kaivata erillistä muistiota siitä, miksi tietyt asiat on päätetty sisällyttää siihen ja tietyt jättää pois. Miksi ohjeissa eli niissä kysymyksissä, joissa Finanssivalvonnalla ei ole toimivaltaa antaa määräyksiä, on palattu konditionaalin käyttöön. Useissa kohdissa tämä voi aiheuttaa vääriä mielikuvia velvoittavuudesta, jos selkeä ratkaisukäytäntöön perustuva lainvaatimuskin kirjoitetaan konditionaaliin. Kunkin ohjeen yhteydessä tulisi mainita, mihin säädökseen ohje liittyy. Fiva tulee selvittämään, miten sen Internet-sivuja voisi täydentää mm. Euroopan valvontaviranomaisten (ESMA, EBA ja EIOPA) ohjeiden ja suositusten osalta. Määräyksiin ja ohjeisiin on sisällytetty ohjeita sellaisista asioista, jotka ovat osoittautuneet aiheuttavan ongelmia finanssisektorin markkinoinnissa. On otettu huomioon siten, että selkeät ratkaisukäytäntöön perustuvat lainvaatimukset on kirjoitettu muotoon "Finanssivalvonnan tulkinnan mukaan". On otettu huomioon

2 Palautelomake 2 (20) Kysymyksiä herättää se, että tiettyihin kuluttajansuojalain 2 ja 7 luvun säännöksiin on viitattu yksityiskohtaisesti. Osin jää epäselväksi, millä perusteella tietyt säännökset ovat valikoituneet yksityiskohtaisen viittauksen kohteeksi. Kunkin kappaleen alussa tulisi viitata kokoavasti asianomaisiin lukuihin. Kuluttajansuojalain 2 luvun sääntelyn lähtökohta on, että markkinoinnin ja mainonnan, mukaan lukien yksittäisen markkinointitoimenpiteen synnyttämä kokonaisvaikutelma ei saa muodostua harhaanjohtavaksi. Tämä lähtökohta olisi toivottavaa ottaa paremmin huomioon luonnoksen yksityiskohdissa. Luonnoksessa ei ole viittauksia valvoviin viranomaisiin. Kuluttajansuojalain 2 luvun 20 :n mukaan markkinointia ja menettelyjä asiakassuhteessa kuluttajansuojan kannalta valvoo kuluttaja-asiamies. Kuluttaja-asiamiehen rooli olisi hyvä tuoda esille näiltä osin, kun kuluttajansuojalain 2 luvun säännöksiin viitataan. Finanssipalvelujen ja -tuotteiden markkinointia koskevissa määräyksissä ja ohjeissa on kysymys Finanssivalvonnan ja kuluttaja-asiamiehen yhteisestä valvontaalueesta kuluttajan asemassa olevien asiakkaiden osalta. Viranomaisilla on näiltä osin rinnakkainen toimivalta. Valvontaviranomaiset toimivat tehtävässään yhteistyössä keskenään. EU-valvontaviranomaisten ohjeet ja suositukset tulee erottaa selvästi Fivan antamista kansallisista ohjeista eikä niitä tulisi sisällöllisesti muuttaa määräyksissä ja ohjeissa. On otettu huomioon soveltuvin osin. On otettu huomioon. Kuluttaja-asiamiehen rooli on todettu luvussa 3 "Tavoitteet". On otettu huomioon

3 Palautelomake 3 (20) Epäselväksi jää, mikä on määräys- ja ohjeluonnoksen suhde pitkäaikaissäästämissopimusten ja vakuutusten kulujen ja tuottojen ilmoittamista koskeviin määräyksiin ja ohjeisiin. Menettelytapoja ja markkinointia koskevien määräysten ja ohjeiden välinen rajanveto vaatii pohdintaa siitä, mitä kysymyksiä on hyvä ottaa markkinointia koskevaan määräys- ja ohjeluonnokseen, jotta siitä muodostuu selkeä ja järkevä kokonaisuus. Nyt markkinointia koskevasta luonnoksesta puutuvat erityissäännösten tiedonantovelvollisuutta koskevat vaatimukset. Määräys- ja ohjeluonnoksessa ehdotetaan, että yhden sektorin sitovat säännökset ulotettaisiin sovellettavaksi ohjeen nojalla myös muille finanssialan sektoreille. Lakiin perustuvat määräykset tulisi esittää selkeästi koottuna yhdeksi kokonaisuudeksi ilman, että käyttäjä joutuu niitä etsimään asiakirjasta. Pitkäaikaissäätämissopimusten ja vakuutusten kulujen ja tuottojen ilmoittamista koskevat määräykset ja ohjeet on annettu sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetun lain ja vakuutussopimuslain perusteella ja niihin sisältyvän lakisääteisen tiedonantovelvollisuuden perusteella. Markkinointia koskevassa määräys- ja ohjeluonnoksessa ei ole käsitelty lakisääteistä tiedonantovelvollisuutta. Kyseiset määräykset ja ohjeet eivät ole päällekkäisiä, vaan täydentävät toisiaan. Lakisääteistä tiedonantovelvollisuutta koskevat määräykset ja ohjeet sisältyvät pääsääntöisesti Finanssivalvonnan määräyksiin ja ohjeisiin Finanssipalvelujen tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat (16/2013). Sektorikohtaisiin säännöksiin sisältyvät markkinointia koskevat säädökset, jotka luottolaitostoiminnasta annetussa laissa, vakuutusyhtiölaissa ja maksulaitoslaissa edellyttävät, että yhtiön on markkinoinnissaan annettava asiakkaalle markkinoitavasta hyödykkeestä kaikki ne tiedot, joilla saattaa olla merkitystä asiakkaan tehdessä hyödykettä koskevia ratkaisuja. Lisäksi näihin lakeihin sisältyy totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien tietojen antamisen kielto. Vastaavan sisältöiset säännökset sisältyvät kuluttajansuojalain 2 lukuun. Määräys- ja ohjeluonnoksessa Fiva ohjeistaa edellä mainittuja lain säännöksiä ja on johdonmukaista, että ohjeistus koskee samansisältöisenä kaikkia samanlaisia palveluja ja tuotteita sektorista riippumatta. Selkeyden vuoksi määräykset on sisällytetty lukuihin, joissa kyseessä olevaa asiaa muutenkin käsitellään.

4 Palautelomake 4 (20) Ehdotuksessa olisi paitsi informatiivisuuden myös EUsääntely täytäntöönpanon läpinäkyvyyden vuoksi ilmoitettava, mitä rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanodirektiivin artikloja määräyksillä on pantu täytäntöön. Direktiivin artiklat on ilmoitettu alaviitteissä. 1.1 Soveltamisala Sääntelyn soveltamisala suhteessa vakuutusyhtiöihin on epäselvä. Epäselväksi jää, sovelletaanko määräys- ja ohjeluonnosta henki- ja työeläkevakuutusyhtiöiden lisäksi myös vahinkovakuutusyhtiöihin. Määräys- ja ohjeluonnosta ei tulisi soveltaa lainkaan työeläkevakuutusyhtiöihin. Näyttäisi siltä, että luonnoksessa työeläkeyhtiöille ehdotetaan uusia ohjeita, joiden säädöstausta on vähintäänkin epäselvä. Työeläkevakuutusyhtiöiden markkinoinnin kohteena on eri kohderyhmä verrattuna muihin luonnoksen soveltamisalaan kuuluviin finanssialan toimijoihin nähden. Miltä osin määräykset ja ohjeet koskevat työeläkevakuutusyhtiöitä ja mitkä ovat annettujen ohjeiden taustalla vaikuttavat lainsäännökset työeläkevakuutusyhtiöiden näkökulmasta. Sijoituspalvelulain säännösten tai MiFID ja UCITS IV - direktiivien säännösten ulottaminen työeläkevakuutusyhtiöihin on ongelmallista Määritelmät Määräyksien ja ohjeiden soveltamisala on määritelty luvussa 1.1. Määräyksiä ja ohjeita sovelletaan vakuutusyhtiölaissa tarkoitettuihin vakuutusyhtiöihin, työeläkevakuutusyhtiöihin, vakuutusyhdistyksiin ja vakuutusedustajiin. Vakuutusyhtiölain 31 luvun markkinointia koskevaa 1 :n 1 ja 2 momentti koskevat myös työeläkevakuutusyhtiöitä. Samoin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettua lakia sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiöihin. Määräys- ja ohjeluonnoksen työeläkeyhtiöitä koskevat määräykset ja ohjeet perustuvat edellä mainittuihin lakeihin. Soveltamisala on määritelty luvussa 1.1. Siinä on myös kerrottu, mitkä luvut soveltuvat eri valvottaviin. Määräyksissä ja ohjeissa ei esitetä, että sijoituspalvelulain säännöksiä tai MiFID ja UCITS IV -direktiivejä sovellettaisiin työeläkevakuutusyhtiöihin, vaan ohjeet on annettu vakuutusyhtiölain 31 luvun 1 1 ja 2 momenttien sekä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain perusteella.

5 Palautelomake 5 (20) Finanssipalvelua tai -tuotetta ei ole erikseen määritelty määräys- ja ohjeluonnoksessa. Käsitteiden määritelmät on lisätty. 2 Säädöstausta ja kansainväliset suositukset Lakiluettelosta puuttuu vakuutussopimuslaki. Listat kansallisista ja EU-säädöksistä eivät ole kattavat luvuissa 2.1 ja 2.3. Fivan tulisi lisätä määräys- ja ohjeluonnokseen määräyksen yhteyteen sen taustalla vaikuttava määräyksenantovaltuutus. Lakisääteistä tiedonantovelvollisuutta on käsitelty pääsääntöisesti Finanssivalvonnan määräyksissä ja ohjeissa Finanssipalvelujen tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat (16/2013), joissa käsitellään myös vakuutussopimuslakia. Vakuutussopimuslaki ei sisällä markkinointia koskevia säännöksiä. Listaa EU-säädöksistä on täydennetty. Määräystenantovaltuutus on mainittu määräysten yhteydessä. 3 Tavoitteet Tavoitteeksi tulisi määritellä myös läpinäkyvyyden lisääminen markkinoilla. Markkinoinnissa annetun tiedon tulee helpottaa palveluiden ja tuotteiden välistä vertailua. Paitsi tietosisältö myös esitystapa vaikuttaa vertailukelpoisuuteen ja ymmärrettävyyteen. Standardoitu, kaavamainen esittämistapa helpottaisi tuotteiden välistä vertailua. Määräys- ja ohjeluonnoksen markkinoinnin määritelmä on varsin laaja, mikä edellyttäisi vastapainoksi täsmällisempää lähestymistapaa luvussa 3 "Tavoitteet" siten, että tuodaan esille se, että määräykset ja ohjeet soveltuvat eri tavoin markkinointiin esim. Internet -bannerissa ja laajemmassa Lakisääteisen tiedonantovelvollisuuden yksi tehtävä on palveluiden ja tuotteiden vertailun helpottaminen. Finanssipalvelujen tarjoamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevat määräykset ja ohjeet (16/2013) sisältävät lakisääteisen tiedonantovelvollisuuden. Määräys- ja ohjeluonnoksessa ei ole kuvattu markkinointia koskevan lainsäädännön kaikkia perusperiaatteita. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 sisältää kiellon antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Tätä periaatetta tulee soveltaa kaikkeen markkinointiin ja myös yksittäiseen mainokseen käytetystä markkinointivälineestä ja siihen liittyvistä tilarajoituksista riippumatta. Kuluttajansuojalain 2

6 Palautelomake 6 (20) markkinointimateriaalissa. Määräys- ja ohjeluonnoksen luvussa 3 todetaan, että määräysten ja ohjeiden yhtenä tavoitteena on edistää, että markkinointi sisältää asiakkaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot. Mitä taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisilla tiedoilla tässä tarkoitetaan? luvun 7 sisältää olennaisten tietojen antamatta jättämisen kiellon. Tämän pykälän 2 momentissa säädetään siitä, miten arvioidaan tietojen riittävyyttä. Tällöin voidaan ottaa huomioon mm. käytettyyn viestimeen liittyvät rajoitteet. Edellä mainitun 2 momentin mukaan ei aina edellytetä, että asiakkaan päätöksensä tueksi tarvitsemat kaikki tiedot olisi kerrottava yhdellä kertaa yleisölle suunnatussa markkinoinnissa. Palveluntarjoajan tulee kuitenkin huolehtia siitä, että tiedot annetaan asiakkaalle jossakin vaiheessa ennen sopimuksen päättämistä ottaen huomioon edellä mainitun lainsäännöksen vaatimukset. Määräyksissä ja ohjeissa on kuvattu niitä palvelun tai tuotteen keskeisiä ominaisuuksia ja pääasiallista sisältöä, joilla saattaa olla merkitystä asiakkaan tehdessä palvelua tai tuotetta koskevia ratkaisuja ja jotka tiedot siten vaikuttavat asiakkaan taloudelliseen turvallisuuteen. Tavoite perustuu mm. kuluttajansuojalain 2 lukuun, luottolaitostoiminnasta annetun lain 125 :ään ja vakuutusyhtiölain 31 luvun 1 :ään. 4 Markkinoinnin keskeiset periaatteet Määräys- ja ohjeluonnos edellyttää, että markkinoinnissa annetaan nykyistä yksityiskohtaisempaa ja laajempaa tietoa. Yksityiskohtaisen tiedon vaatimisen osalta on kuitenkin otettava huomioon, että markkinoinnin tulisi olla ymmärrettävää ja selkää. Liian monisanaisen ja yksityiskohtaisen tiedon esittämisen vaatiminen voi johtaa vastoin tavoitteita markkinointimateriaalin vaikeaselkoisuuden lisääntymiseen. Määräys- ja ohjeluonnoksessa tulisi ottaa huomioon vakuutussopimuslain tiedonantovelvollisuutta koskevat säännökset. Ohjeena annettavat säännökset tulevat vakuutusalan osalta sitovana voimaan vakuutussopimuslain ankaran tiedonanto- Katso Fivan kommentti lukuun 3 ja lukuun 4.1. Lakisääteistä tiedonantovelvollisuutta on käsitelty Finanssivalvonnan määräyksissä ja ohjeissa Finanssipalvelujen tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat (16/2013), joissa käsitellään myös vakuutussopimuslakia. Markkinointia koskevissa määräyksissä ja ohjeissa on otettu huomioon luvussa

7 Palautelomake 7 (20) velvoitteen vuoksi. 2.1 lueteltuihin lakeihin sisältyvät markkinointia ja menettelytapoja koskevat säädökset. 4.1 Finanssipalvelun ja -tuotteen kuvaaminen markkinoinnissa Ehdottamme luvun 4.1 kohtaan (1) seuraavat lisäykset (kursiivilla): Finanssipalveluiden ja -tuotteiden markkinoinnissa tulisi kuvata ennen kuin asiakas tekee päätöksen palvelun tai tuotteen ostamisesta mahdollisimman tasapuolisesti ja ymmärrettävästi ne palvelun tai tuotteen keskeiset ominaisuudet ja pääasiallinen sisältö, jolla voi olla vaikutusta asiakkaan päätöksentekoon. Finanssipalvelusta tai tuotteesta aikaisemmin annetta tieto ei kuitenkaan saa olla harhaanjohtavaa esimerkiksi viestintävälineen erityispiirteen tai käytettävän aineiston suppeuden vuoksi. Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 sisältää myös säännöksen markkinoinnin oikea-aikaisuudesta. Lain säännöstä ei saa ohittaa yksityiskohtaisella ohjeella. Määräys- ja ohjeluonnoksessa ei ole mainittu, että oikean tiedon antaminen on oltava oikea-aikaista. Luvun 4.1 kohdassa (2) viitataan siihen, että asiakkaan päätöksentekoon voi olla vaikutusta muun muassa olennaisilla riskeillä ja vakuutusturvan olennaisilla rajoituksilla. "Olennaisuus" -kriteeri ehdotetaan jätettävän pois tässä yhteydessä. Ehdotamme luvun 4.1 kohtaan (3) (ohje) seuraava lisäystä. "Asiakkaan tulisi kyetä markkinointiaineiston kokonaisuuden Katso Fivan kommentti luvussa 4. Määräyksiä ja ohjeita on täsmennetty siten, että yksittäinen mainos ei saa olla harhaanjohtava. Myös muilta osin ohjeistusta on täsmennetty. Määräyksissä ja ohjeissa ei kuitenkaan kuvata kaikkia markkinoinnin perusperiaatteita. Määräys- ja ohjeluonnoksessa ei ole kuvattu kattavasti lainsäädännön perusperiaatteita. Vakuutussopimuslain 5 :ssä säädetään tiedoista ennen sopimuksen päättämistä. Markkinoinnissa ei voi edellyttää annettavan laajempia tietoja kuin mitä lakisääteinen tiedonantovelvollisuus edellyttää. Katso Fivan kommentti luvun 4.1 kohtaan (1) ja lukuun 4.

8 Palautelomake 8 (20) perusteella ymmärtämään, minkälaisesta finanssipalvelusta tai -tuotteesta on kysymys. Asiakkaalle yksittäisen mainoksen perusteella muodostuva ymmärrys tuotteesta voi olla suppea johtuen esimerkiksi valitusta markkinointikanavasta tai käytettävästä, suppeasta aineistosta." Eli tiedon on oltava tasapuolista, mutta jos tilaa tai aikaa on vähän, voidaan kuluttajan kiinnostus tuotteeseen kuitenkin herättää mainoksella. Luvun 4.1 kohdan (4) ohje näyttäisi olevan olennaisesti tiukempi verrattuna aikaisempaan sääntelyyn. Imagomarkkinoinnin tulisi olla jatkossakin sallittua, edellyttäen, että imagomarkkinoinnissa noudatetaan hyvää tapaa. Luvun 4.1 kohdassa (5) olisi hyvä huomioida vaatimus siitä, että markkinointitoimenpiteen kokonaisvaikutelma ei saa olla harhaanjohtava. Edelleen voidaan todeta, että tuoton enimmäismäärän korostaminen voi olla harhaanjohtavaa, vaikka tuotonlaskemisperusteet kerrottaisiinkin. Luvun 4.1 kohdassa (5) annetaan yleisiä ohjeita harhaanjohtavasta markkinoinnista. Ohjeet eivät näyttäisi huomioivan käytettävää markkinointikanavaa eikä olennaisuusperiaatetta. Kohdassa tulisi ottaa olennaisuusperiaate huomioon ja tiedot riskeistä ja kuluista tulisi suhteuttaa niiden suuruuteen. Imagomarkkinointi on sallittua, kuten myös kuluttajansuojalain 2 luvun 1 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan (HE 32/2008 vp.): "Markkinoinnilla voidaan edistää paitsi tietyn kulutushyödykkeen myyntiä myös elinkeinonharjoittajan imagoa yleisemmin". Markkinointia koskevat säädökset kattavat myös imagomarkkinoinnin. Kyseissä luvun 4.1 kohdassa (4) kuvataan imagomarkkinoinnin sijaan sitä, millä tavoin asiakkaalle annettava tieto voi olla harhaanjohtavaa. On otettu huomioon. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 sisältää kiellon antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Tätä periaatetta tulee soveltaa kaikkeen markkinointiin ja myös yksittäiseen mainokseen käytetystä markkinointivälineestä ja siihen liittyvistä tilarajoituksista riippumatta. Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 sisältää olennaisten tietojen antamatta jättämisen kiellon. Tämän pykälän 2 momentissa säädetään siitä, miten arvioidaan tietojen riittävyyttä. Tällöin voidaan ottaa huomioon mm. käytettyyn viestimeen liittyvät rajoitteet. Lisäksi on otettava huomioon, että kuluttajansuojalain 7 :n mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen te-

9 Palautelomake 9 (20) kemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Muun muassa luottolaitostoiminnasta annetussa laissa ja vakuutusyhtiölaissa todetaan, että markkinoinnissa on asiakkaalle annettava markkinoitavasta hyödykkeestä kaikki ne tiedot, joilla saattaa olla merkitystä asiakkaan tehdessä hyödykettä koskevia ratkaisuja. Lisäksi edellä mainituissa laeissa todetaan, että markkinointia, joka ei sisällä asiakkaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana. (Katso myös Fivan kommentit lukuihin 3 ja 4). Ehdotamme luvun 4.1 kohtaan (5) seuraavia lisäyksiä, jotta markkinointiotsikko voisi toimia edelleen herättäjänä: "Harhaanjohtavaa olisi esimerkiksi se, että markkinointimateriaali muotoillaan siten, että otsikoissa tai muuten huomiota herättävästi esitetään tuotteen edut, kun taas tiedot riskeistä ja kuluista ilmaistaan liian pienellä tekstillä vaikeasti havaittavissa tai vaikeasti havaittavassa kohdassa". Luvun 4.1 kohdassa (7) valitusta markkinointikanavasta ja viestintävälineestä riippumatta myös yksittäisen mainoksen tulisi täyttää markkinoinnille asetetut vaatimukset. Fivan markkinointikanavia koskeva ohjeistus on tarpeettoman tiukka ja usein käytännössä mahdoton. Vähintäänkin Fivan tulisi selventää ohjetta kuvaamalla ne vähimmäisvaatimukset, jotka jokaisen mainoksen tulee täyttää, koska tämä on osoittautunut käytännössä haasteelliseksi seikaksi. Katso Fivan kommentit edellisiin kohtiin. Ratkaisevaa on se, että asiakkaalle syntyvä kokonaisvaikutelma ei saa olla harhaanjohtava. Kohtaa on täsmennetty. Markkinointia koskevissa määräyksissä ja ohjeissa ei ole kuvattu markkinointia koskevan lainsäädännön sisältöä, vaan on otettu esille ainoastaan ne kohdat, jotka edellyttävät Fivan ohjeistusta. Katso edellä olevat Fivan kommentit luvun 4.1 kohtaan (5). 4.2 Totuudenvastaisen ja harhaanjohtavan markkinoinnin oikaiseminen Ehdotus, että myös muut kuin kyseessä olevien säännösten Se, että harhaanjohtava tai totuudenvastainen tieto oikaistaan, on hyvää riskien-

10 Palautelomake 10 (20) soveltamisalaan kuuluvat oikaisevat ja täydentävät sellaisen tiedon, jonka totuudenvastaisuus tai harhaanjohtavuus käy ilmi tiedon esittäminen jälkeen, on henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden osalta ongelmallinen. Henki- ja vahinkovakuutusyhtiöihin sovellettava vakuutussopimuslaki ei tunne lainkaan, edes tulkinnan kautta tässä kohdassa tarkoitettua totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon oikaisuvelvollisuutta. Valvoja suosittaa ohjeessaan arvopaperimarkkinalakiin perustuvaa velvollisuutta myös muille valvomilleen tahoille kuten vakuutusalalle. hallintaa ja siten myös kaikkien yhtiöiden oma etu. 4.4 Palvelun tai tuotteen tarjoajan ilmoittaminen Luvussa 4.4 olisi hyvä huomioida, että myös kuluttajansuojalain 2 luvun 8 :ssä on yksityiskohtaisia tietovaatimuksia. Tarjottaessa yksilöityä kulutushyödykettä tiettyyn hintaan markkinoinnista on käytävä ilmi elinkeinonharjoittajan nimi ja maantieteellinen osoite sekä, jos elinkeinonharjoittaja toimii toisen elinkeinonharjoittajan asiamiehenä tai edustajana, samat tiedot hänen päämiehestään. Luvun 4.4 kohdassa (17) tulisi huomioida, että markkinoitaessa yhtiön omaa tuotetta, tulisi olla riittävää, että mainoksesta käy ilmi, kenen mainos on kyseessä. Tässä yhteydessä ei tulisi olla pakollista käyttää palveluntarjoaja -termiä. Luvun 4.4 kohdan (18) mukaan silloin, kun markkinoinnissa käytetään asiamiestä, tulisi se selkeästi ilmetä mainoksesta samoin kuin se, minkä yhtiön lukuun asiamies toimii. Miten ohjetta tulee tulkita konserniyhtiöiden välisissä asiamiessuh- On otettu huomioon, pykälä on lisätty. Määräyksissä ja ohjeissa ei edellytetä palveluntarjoaja -termin käyttämistä. Nimenomaan sen tulee olla selvää, kuka vastaa tuotteesta ja miltä osin.

11 Palautelomake 11 (20) teissa? Voidaanko tällaisissa tilanteissa todeta vain se, mikä yhtiö toimii miltäkin osin palveluntarjoajana. 4.5 Väittämät ja vertailut Luvun 4.5 kohdissa (32) ja (33) laajennetaan sijoituspalveluyrityksiä koskevaa sitovaa sääntelyä henkivakuutusyhtiöihin. Määräys- ja ohjeluonnoksen rakenne jää vaikeasti ymmärrettäväksi, kun ensin annetaan ohjeita kaikille kuluttajansuojalain ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla, jonka jälkeen annetaan sitovia määräyskiä samasta asiasta sijoituspalveluyrityksille ja lopuksi suositetaan kaikkia muitakin soveltamisalaan kuuluvia toimimaan samalla tavalla. Kappaleen rakennetta tulisi pohtia uudelleen. Luvun rakennetta on täsmennetty. Luvussa ei laajenneta sijoituspalveluyrityksiä koskevaa sääntelyä henkivakuutusyhtiöihin, vaan kyseinen sääntely koskee henkivakuutusyhtiöitä luvussa 4 mainitun markkinointia koskevan lainsäädännön perusteella. Katso myös kommentit lukuun Internet-markkinointi Internet-markkinointia koskevan luvun 4.7 kohdasta (38) olisi toivottavaa jättää olennaisuus -kriteeri pois, sillä verkkosivuilla on mahdollisuus kertoa kattavasti vakuutusturvan rajoituksista, eikä pelkästään olennaisista rajoituksista. Internet -markkinointia koskevassa luvussa ei ole otettu kantaa Internet -bannereiden käyttöön. Kohdassa (37) todetaan, että asiakkaan tarvitsemien tietojen tulisi olla Internet -sivuilla helposti löydettävissä. Tämä ohjeistus näyttäisi jättävän paljon tulkinnanvaraa sen suhteen, mitä tietoja tässä tarkoitetaan ja miten käsitetään helposti löydettävyys. Vakuutussopimuslain 5 :ssä säädetään tiedoista ennen sopimuksen päättämistä. Markkinoinnissa ei voi edellyttää annettavan laajempia tietoja kuin mitä lakisääteinen tiedonantovelvollisuus edellyttää. Internet -bannereita koskeva kohta on lisätty määräyksiin ja ohjeisiin. Kohtaa on täsmennetty.

12 Palautelomake 12 (20) Kohdan (38) kategorinen vaatimus siitä, että tuotoista ja riskeistä taikka vakuutusturvasta ja siihen liittyvistä olennaisista rajoituksista ja vakuutusmaksun määräytymisen perusteista tulisi kertoa samalla Internet -sivulla, ei ole perusteltu. Tärkeämpää asiakkaalle on, että tiedot löytyvät helposti ja muodostavat selkeän kokonaisuuden. Kohdan (39) mukaan markkinointiesitteet ja niihin sisältyvät linkit tulisi nimetä siten, etteivät ne ole sekoitettavissa laissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi laadittuihin esitteisiin ja tuotteen ehtoihin. Ohjeen tarkoitus ja käytännön vaikutukset jäävät epäselväksi. Kohtaa on täsmennetty. Myös Internet -markkinoinnissa on otettava huomioon, että yksittäisestä mainoksesta saatava kokonaisvaikutelma ei saa olla harhaanjohtava. Kohtaa on täsmennetty niin, että kohdassa tarkoitetaan arvopapereita koskevia esitteitä Internet-markkinointi kuluttajille Luvun kohta (42), joka koskee kuluttajansuojalain 6 a luvun 5 :n tulkintaa, ei ole riittävä ottaen huomioon luvun 5 ja lisäksi 11 sanamuoto ja tulkintakäytäntö. Ennakkotiedot ja sopimusehdot on hyvissä ajoissa ennen sopimuksen tekemistä toimitettava kuluttajalle henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina. Kuluttajalla tulee olla riittävästi aikaa tutustua ehtoihin ennen sitoutumista. Säännöstä on arvioitu muun muassa markkinaoikeuden ratkaisussa MAO 257/09. Kohdan (42) ohje on epäselvä. Kohta on jätetty pois määräyksistä ja ohjeista, sillä lainsäädäntö ja siihen liittyvät oikeuden päätökset on katsottu riittävän. Kohta on poistettu. 5 Finanssipalvelujen ja -tuotteiden markkinoinnin erityispiirteitä

13 Palautelomake 13 (20) 5.1 Luottojen markkinointi kuluttajille Kuluttaja-asiamies on laatinut kuluttajaoikeuden linjauksen "kuluttajaluotto tavaroiden ja palveluiden markkinoinnissa". Linjaus on päivitetty vastaamaan uudistettua kuluttajansuojalain 7 lukua. Koska kuluttaja-asiamiehen linjauksessa on käsitelty laajemmin luottojen markkinoinnin vaatimuksia, olisi hyvä linkittää linjaus näihin määräyksiin ja ohjeisiin. Luvun 5.1 kohdat (3) ja (4) tulisi poistaa ja muotoilla konkreettisen esimerkin avulla uuteen muotoon. Luvun 5.1 kohtaa (5) tulisi korjata seuraavalla lisäyksellä: "korostaan luoton saamisen nopeutta siten, että samalla yllytetään velkaantumaan harkitsemattomasti". Luvun 5.1 kohdassa (7) todetaan, ettei luottoa tulisi markkinoida sillä perusteella, että kuluttajalla on käyttämättömänä vakuutuksia. Kohta tulisi poistaa. Luvun 5.1 kohdassa (8) todetaan, että kuluttajalle ei tulisi markkinoida palveluita tai tuotteita ostettavaksi sillä perusteella, että luottolimiitissä on käyttövaraa. Kohta pitäisi poistaa tarpeettomana. Kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytännössä on katsottu sopimattomaksi lähettää mainoksen yhteydessä kuluttajalle osittain etukäteen täytetty luottohakemus. Luvussa 5.1 kohta (9) on kuitenkin muotoiltu ongelmallisesti suositukseksi. Tavoitteita koskevassa luvussa 3 viitataan kyseessä oleviin linjauksiin. Kohdat (3) ja (4) on poistettu. Kohtaa on täsmennetty. Kohtaa on täsmennetty. Kohta on poistettu. Kohtaa on täsmennetty.

14 Palautelomake 14 (20) Luvun 5.1 kohdan (9) viimeinen kohta tulisi muuttaa muotoon "Luottohakemusta ei tulisi täyttää edes osittain etukäteen kuluttajan puolesta, jottei kuluttajalle synny virheellistä käsitystä siitä, että luotto olisi jo myönnetty tai että sen myöntäminen on rutiinitoimenpide, ellei kuluttajan puolesta etukäteen täytettyjen hakemusten käyttäminen ole perusteltua palvelun tarjoamisessa esimerkiksi pitkäaikaisen asiakassuhteen perusteella". On hyvä, että Finanssivalvonta suosittaa luvun 5.1 kohdassa (10), ettei luottojen markkinoinnissa tulisi käyttää arpajaisia. Kuluttaja-asiamiehen linjauksessa todetaan, että arpajaisten käyttämistä on syytä välttää. Luvun 5.1 kohdassa (12) edellytetään, että luottoa myönnettäessä markkinointimateriaalista tulisi käydä ilmi, jos luoton myöntäminen edellyttää vakuutta. Vakuuksia ei tulisi erikseen nostaa esille markkinoinnissa. Vaihtoehtoisesti kohtaa tulisi muuttaa siten, ettei se koske (asunto)luottojen yleistä imagomainontaa. Fiva katsoo, että osittain etukäteen täytettyä luottohakemusta ei tule lähettää mainoksen yhteydessä kuluttajalle. Kohta on muutettu ehdollisempaan muotoon kuluttaja-asiamiehen linjauksen mukaiseksi. On otettu huomioon. 5.2 Sijoittajan- ja talletussuojaa koskeva markkinointi Luvussa 5.2 kohdan (15) terminologiaa on täsmennettävä siten, että kohdassa viitataan sijoittajansuojan asemesta sijoittajien korvausrahastosuojaan. Luvun 5.2 kohdan (15) laintulkinta on liian rajoittava. Voimassa olevan lain sääntely on riittävä. Kohtaa on täsmennetty. Fiva katsoo, että talletussuojaa tai sijoittajansuojaa ei tulisi markkinoida talletukseen tai sijoitustuotteeseen liittyvänä erityisenä etuna.

15 Palautelomake 15 (20) 5.3 Vakuutusedustuspalvelujen markkinointi Luvun kohdan (27) toista lausetta tulisi muuttaa seuraavasti: "Asiamiehen tulisi ilmoittaa edustamansa keskenään kilpailevat vakuutuksenantajat ensimmäisessä kontaktissaan mahdolliseen asiakkaaseen." Mikäli asiamies edustaa useita vakuutusyhtiöitä, jotka eivät kuitenkaan kilpaile keskenään, olisi selvyyden vuoksi riittävää, että vakuutuksenantajat käyvät selkeästi ilmi kirjallisesta ja sähköisestä markkinointiaineistosta. Vakuutusedustuksesta annettu laki velvoittaa ilmoittamaan kaikki edustettavat vakuutuksenantajat Vakuutusmeklari Luvussa kohdassa (17) voisi ohjeen loppuun lisätä seuraavan lauseen ", vaan vakuutusmeklari toimii aina asiakkaan edustajana." Luvun kohdan (18) ohjeen ensimmäinen virke käytännössä toteutettuna johtaisi koko vakuutusmeklaritoiminnan lopettamiseen. Vakuutusmeklarin tehtävänä on asiakkaansa edun ajaminen. Koska asiakas tarvitsee vakuutuksia, niin meklari hankkii ne vakuutusmarkkinoilta. Näin tehdessään vakuutusmeklari tulee edistäneeksi vakuuttajien liiketoimintaa. Tämän vuoksi ensimmäinen virke on syytä poistaa tai ainakin muotoilla uudelleen. Tämän ohjeen loppuun voisi lisätä seuraavan virkkeen: "Vakuutusmeklarin tehtävänä on kartoittaa asiakkaan riskit sekä suositella ja hankkia asiakkaalle sopivimmat vakuutusratkaisut". Tämä ilmenee suoraan vakuutusedustuksesta annetusta laista. Ohjetta muutettu siten, että siinä ilmaistaan, ettei vakuutusmeklarin tehtävänä ole edistää yksittäisten vakuutuksenantajien liiketoimintaa. Luku kohta (19). Sähköinen asiointi ja markkinointi sii- Kohta (19) kuvaa vakuutusmeklarin riippumattomuusvaadetta. Kohdat (19) ja (20)

16 Palautelomake 16 (20) hen liittyen kehittyy ja lisääntyy jatkuvasti nopeutuen. Jos vakuutusmeklareiden sivustoilla ei saisi olla minkään vakuutusyhtiön nimeä esim. tuote ja/tai hintavertailuissa, niin tämä lisäisi jälleen esteitä vakuutusmeklareita koskevissa käytännön toimissa. Toisaalta kohta (20) sisältää sen periaatteen, että vakuutusmeklari voi julkistaa markkinakatsauksia. Nämä yleensä sisältävät myös vakuutusyhtiöiden nimet. Kohta (19) on syytä poistaa tai ainakin muotoilla uudelleen. Luku kohta (20). Käytännön myyntityössä asiakas on välittömästi kiinnostunut myös kuulemaan hänelle sopivista ratkaisuvaihtoehdoista ennen vakuutusmeklarisopimuksen tekoa. Siksi vakuutusmeklarilla pitää olla riittävät tiedot markkinoilla olevista tuotteista ja niiden hinnoista ja tarjoajista. Kohdan ensimmäinen virke on tarpeeton. Luvussa kohdassa (22) ja luvun kohdassa (26) on käytetty konditionaalia, joka pitäisi muuttaa vastaamaan lain sitovaa luonnetta. Luvun kohta (22). Vakuutusedustajia koskevan lain mukaan tämä ohje on tarpeeton, koska asiakas maksaa aina palkkion suoraan vakuutusmeklarille. ovat linjassa keskenään. Vakuutusedustuksesta annetun lain mukaan vakuutusmeklarin on toimeksiantosopimuksen mukaisessa laajuudessa selvitettävä asiakkaansa vakuutusturvan tarve ja tämän pohjalta tehtävä ehdotuksensa vakuutustarpeen kattamiseksi asiakkaan etujen vaatimalla tavalla. On otettu huomioon. Vakuutusmeklari ei saa myöskään antaa kuvaa siitä, ettei hänen palvelunsa maksa asiakkaalle mitään Vakuutusasiamies Luvun kohdan (27) mukaan asiamiehen on ilmoitettava edustamansa vakuutuksenantajat ensimmäisessä kontaktissa. Kohdan (27) toista lausetta ehdotetaan muutettavaksi seuraavasti: "Asiamiehen tulisi ilmoittaa edustamansa keskenään kilpailevat vakuutuksenantajat ensimmäisessä kon- Vakuutusedustuksesta annettu laki velvoittaa ilmoittamaan kaikki edustettavat vakuutuksenantajat.

17 Palautelomake 17 (20) taktissaan mahdolliseen asiakkaaseen." Mikäli asiamies edustaa useita vakuutusyhtiöitä, jotka eivät kuitenkaan kilpaile keskenään, olisi selvyyden vuoksi riittävää, että vakuutuksenantajat käyvät selkeästi ilmi kirjallisesta ja sähköisestä markkinointiaineistosta. Luvun kohdassa (27) on huomattava kuluttajansuojalain 2 luvun 8 :n vaatimus elinkeinonharjoittajan tai tämän päämiehen nimen ja maantieteellisen osoitteen ilmoittamisesta. Luku kohta (28). Asiamiehen tulisi aina ilmoittaa samalla edustamansa vakuutuksenantajat ja toimivansa nimenomaan asiamiehenä. On otettu huomioon. Ohjeen mukaisessa imagomarkkinoinnissa ei tarvitse ilmoittaa asiamiesasemaa tai edustettavia vakuutuksenantajia vaan vasta asiakaskontaktissa Sijoitusrahastojen markkinoinnissa käytettävä kieli Luvun kohtaa (49) olisi hyvä harkita. Ohjeen mukaan sijoituspalveluyritys voi käyttää englannin kieltä markkinoinnissaan, mikäli se katsoo asiakkaan saavan tällä tavalla laissa edellytetyt riittävät tiedot. Kohtaa on pyritty selventämään muuttamalla ilmaisu sijoituspalveluyritys sijoituspalvelun tarjoajaksi sen korostamiseksi, että vaikka Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan vähittäissijoittajille tarjoamisessa tulisi lähtökohtaisesti aina käyttää suomen tai ruotsin kieltä, voidaan periaatteesta joustaa sijoituspalvelun tarjoajien kohdalla, koska ne joutuvat toiminnassaan noudattamaan myös MiFID sääntelyä ja sen myötä aina arvioimaan asiakkaalle annettavien tietojen riittävyyttä. 5.6 Rahoitusvälineiden, sijoitussidonnaisten säästöhenkivakuutusten ja kapitalisaatiosopimusten riskien esittäminen markkinoinnissa Markkinoinnissa käytettävien tuotto-oletusten tulee olla Ohje sisältyy lukuun 5.10 Tuottoennusteiden ja esimerkkien esittäminen.

18 Palautelomake 18 (20) realistisia, muutoin markkinointia voidaan pitää harhaanjohtavana. Ohjeen (64) muotoilussa tulisi huomioida, että pääomaturvaan liittyvät mahdolliset rajoitteet tulee kertoa selkeästi markkinoinnissa, vaikka pääomaturvaa ei erityisesti korostettaisikaan. Ohjeessa (65) edellytetään mahdollisen ennenaikaisen takaisinmaksun tai irtisanomisen vaikutuksista kertomista. Vastaavasti tulee kertoa maksusuunnitelman muutosten ja keskeyttämisen vaikutukset. Viitataanko ohjeessa (65) ehtojen mukaisiin tilanteisiin? Kuvata -verbin sijasta tulisi käyttää ilmoittaa tai kertoa -verbiä. Vaarana on että ohjeessa (62) annettu esimerkkikuvausta käytetään tuotteisiin joiden erityispiirteisiin se ei sovellu. Ohjeissa (60) - (65) on useita uusia riskien kuvaamiseen liittyviä velvoitteita, erityisesti riskiin 0-tuotosta, pääoman menettämisestä tai liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukyvystä, näin yksityiskohtaisen ohjeen antamista tulisi uudelleen harkita. Onko jokaisessa yksittäisessä mainoksessa esitettävä kaikki kappaleen 5.6 mukainen tieto? Tarkoitetaanko ohjeessa (60) liikkeeseenlaskijariskin to- Kohtaa on täsmennetty ja se on siirretty joukkovelkakirjalainojen markkinointia koskevaan lukuun. Ohjetta on täsmennetty ja asia on sisällytetty lukuun 4.1. Asiaa käsitellään myös joukkovelkakirjojen markkinointia koskevassa luvussa. Ohje on siirretty joukkovelkakirjalainojen markkinointia koskevaan lukuun. Ohjeita pidetään tarpeellisina ja ne on sisällytetty lukuun, joka käsittelee joukkovelkakirjalainojen markkinointia. Tuotteen ominaisuuksien tasapuolista esittämistä on ohjeistettu luvussa 4.1. Katso myös Fivan kommentit lukuihin 3 ja 4. Kohta on poistettu.

19 Palautelomake 19 (20) teutumista vai ehtojen mukaista ehdollista tuottoa? 5.7 Joukkovelkakirjalainojen markkinointi Ohjeen (69) muotoilussa tulisi ottaa huomioon vaatimus siitä, että kokonaisvaikutelma ei saa muodostua harhaanjohtavaksi. Lisäksi ilmaisu selvästi erilainen olisi parempi. Ohjeen (71) vaatimus ilmoittaa, miten tuotto voi muuttua emissiokurssin muuttuessa, tulisi poistaa, koska se on lisävaatimus aiempaan ohjeistukseen verrattuna. Ohjeissa (72) ja (74) tulisi käyttää muuta verbiä kuin kuvata. Kommentti on otettu huomioon. Kommentti on otettu huomioon. Kommentti on otettu huomioon. 5.8 Strukturoitujen sijoitustuotteiden markkinointi Tarkoitetaanko ohjeella (80) että johdannaisosan rakenne tulisi kuvata markkinoinnissa? Kommentti on otettu huomioon. 5.9 Aiemman tuotto- tai arvonkehityksen esittäminen tarjottaessa sijoituspalveluita, rahoitusvälineitä, sijoitussidonnaisia säästöhenkivakuutuksia ja kapitalisaatiosopimuksia Olisi hyvä, jos luvun 5.9 määräyksessä (95) täsmennettäisiin siten, että tulisi ilmoittaa minkä suuntainen valuuttakurssin nousu- ja laskuvaikutus on sijoitustuotteen tuottoon tai arvoon. Vaatimus on liian yksityiskohtainen.

20 Palautelomake 20 (20) Luvun 5.9 määräyksessä (95) tulisi edellyttää selkeää ilmoitusta siitä, että historiallinen tuotto ei ole lupaus tulevasta. Määräyksellä on implementoitu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanodirektiivin vaatimus. Asia on ilmaistu kyseisessä kohdassa direktiivissä esitetyllä tavalla Tuottoennusteiden ja -esimerkkien esittäminen tarjottaessa sijoituspalveluita, rahoitusvälineitä, sijoitussidonnaisia säästöhenkivakuutuksia ja kapitalisaatiosopimuksia Vertailukelpoisten ja realististen esimerkkilaskelmien käyttäminen voi olla kuluttajien kannalta ymmärrettävä tapa ja helpottaa eri tuotteiden vertailua. Ohjeen mukaan esimerkkien tulisi olla perusteltavissa ja realistisia Lain edellyttämiin esitteisiin viittaaminen arvopapereita tarjottaessa Ohjeesta (109) ilmenevä periaate etujen ja riskien yhtäläisestä esiin tuomisesta markkinointimateriaalissa tulisi näkyä myös muutoin luonnoksessa. Ohjeen (110) luettavuutta parantaisi, jos edellytetty varoitus olisi kirjoitettu auki. Ohjetta on täsmennetty. Tuotteen ominaisuuksien tasapuolista esittämistä on ohjeistettu luvussa 4.1 Säännös on kirjoitettu auki alakohdassa (97).