KUUSAMON KOUVERVAARAN URAANIESIINTYMÄN MALMITUTKIMUKSET VUOSINA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/4522/-89/1/10 Kuusamo Kouvervaara Erkki Vanhanen KUUSAMON KOUVERVAARAN URAANIESIINTYMÄN MALMITUTKIMUKSET VUOSINA

2 YHTEENVETO Geologian tutkimuskeskus aloitti uraanitutkimukset Kuusamon Kouvervaarassa vuonna 1979 saatuaan käyttöönsä Outokumpu Oy:n edellisvuonna keräämän uraanitutkimusmateriaalin. Uraanitutkimuksia tehtiin vuosien aikana. Tutkimusten aikana Kouvervaaran alueella tehtiin yksityiskohtainen geologinen kartoitus ja intensiivinen radioaktiivisuuden mittaus. Lisäksi kaivettiin lähes 100 tutkimuskaivantoa ja kairattiin 25 syväkairausreikää. Kairausmetrejä kertyi yhteensä noin m. Tutkimusten tuloksena paikannettiin yli kolme kilometriä pitkä uraaniesiintymä, joka esiintyy kerrosmyötäisenä sedimentogeenisessä serisiittikvartsiittimuodostumassa. Tämä muodostuma on hyvin heterogeeninen sisältäen erilaisia jäseniä lähes puhtaasta kvartsiitista biotiittipitoisiin serisiittiliuskeisiin. Uraaniesiintymä liittyy muodostuman arkoosikvartsiittijäsenen ja serisiittiliuskejäsenen kontaktivyöhykkeeseen. Kouvervaaran uraaniesiintymä ei ole taloudellisesti hyödynnettävissä, sillä uraanipitoisuudet jäävät liian alhaisiksi. Lisäksi esiintymä on pituudestaan huolimatta liian kapea, leveimmilläänkin vain muutamia metrejä. Kairasydänten uraanilävistysten keskimääräinen uraanipitoisuus on noin 385 ppm. Paras lävistys on reiässä R311, missä uraania on 786 ppm 5 m:n matkalla. Parhaat uraanipitoisuudet sijoittuvatkin tämän reiän läheisyyteen. Kairausta ei ole suoritettu kuitenkaan riittävän tiheällä kairausvälillä, jotta pystyttäisiin kunnolla arvioimaan onko esiintymässä hyödynnettäviä osia.

3 SISÄLLYS 1. JOHDANTO 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA 3. SUORITETUT TUTKIMUKSET 3.1 Radiometriset tutkimukset Skintillometraus ja lohkaretutkimukset Radontutkimuset 3.2 Kallioperäkartoitus 3.3 Geo- ja litogeokemialliset tutkimukset 3.4 Geofysikaaliset tutkimukset 3.5 Tutkimuskaivannot 3.6 Kairaukset 3.7 Kemialliset analyysit ja gammaspektrometrimääritykset 3.8 Petrografiset tutkimukset 3.9 Muut tutkimukset 4. KOUVERVAARAN ALUEEN JA URAANIESIINTYMÄN GEOLOGIASTA 5. SAAVUTETUT TULOKSET 6. AIHEEN ARVIOINTI KIRJALLISUUS LIITTEET LIITTYY

4 JOHDANTO Kouvervaaran uraaniesiintymä sijaitsee Kuusamon kunnassa karttalehdellä B ja D (kuva 1). Esiintymän sijaintipaikan maasto on kauttaaltaan loivasti viettävää etelärinnettä, jota Kuusamon alueen tyypilliset rinnesuot pilkkovat. Uraaniesiintymä on kaikkiaan tavoitettu yli kolmen kilometrin matkalta. Esiintymä ei ole tä11ä matkalla kuitenkaan täysin yhtenäinen, sillä keskipaikkeilla myöhäisemmät siirrokset katkovat esiintymää. Itäpäässä (Rovavaaran alue) esiintymää katkovat myös siirrokset samalla kun radioaktiivinen säteily heikkenee ja esiintymän jäljittäminen ei enää onnistunut. Länsipäässä esiintymä jatkuu todennäköisesti maapeitteiden alla Yli-Kitkajärven alle. Koska maapeitteet esiintymän päällä ovat enimmäkseen ohuita, on paikantaminen tapahtunut suurelta osin kaivinkonemontutuksella. Mahdollisia jatkotutkimuksia ajatellen on otettava huomioon, että Kouvervaaran alueen etelärinteen rinnesuot (ns. Riihisuon alue) on rauhoitettu vuonna 1987 vahvistetun valtakunnallisen soidensuojeluperusohjelman perusteella. Ensimmäiset maininnot Kouvervaaran alueen geologiasta esiintyvät jo Ingbergin (1876) julkaisussa. Kuitenkin tähän mennessä ainoa yhtenäinen geologinen kartta karttalehtiselityksineen Kuusamon liuskealueesta on Hackmanin ja Wilkmanin (1925 ja 1929) tekemä. Piispanen (1972) käsittelee väitöskirjatyössään myös Kouvervaaran alueen geologiaa. Geologian tutkimuskeskuksen kallioperäosasto on kartoittanut Kouvervaaran kallioperän A. Silvennoisen johdolla, mutta karttoja ei ole vielä julkaistu. Malminetsintätöitä ennen Geologian tutkimuskeskusta Kouvervaarassa ovat tehneet Suomen Malmi Oy ja 1960-luvulla ja Outokumpu Oy ja 1980-lukujen taitteessa. Suomen Malmi Oy:n tutkimuksissa paikantui Apajalahden kultamineralisaatio, joka sijaitsee Yli- Kitkajärven rantaveden alla noin puoli kilometriä uraanimineralisaatiosta pohjoiseen (Airas 1965). Outokumpu Oy:n tutkimuksissa löytyi Lemmonlahden kobolttiesiintymä, joka sijaitsee parisen kilometriä uraanimineralisaatiosta pohjoiseen samassa malmipotentiaalisessa vyöhykkeessä kuin Apajalahden kultaesiintymäkin (Kuronen 1981). Näille kahdelle esiintymälle on Outokumpu Oy hakenut kaivospiirit vuonna 1987.

5

6 Geologian tutkimuskeskus tutki Kouvervaaran uraanimineralisaatiota vuosina Intensiivisin tutkimusvaihe ajoittuu vuosiin , jonka jälkeen tutkimukset ovat olleet lähinnä tarkistusluonteisia. Kouvervaaran alueen kallioperästä ja sen uraanimineralisaatiosta on J. Vuokko tehnyt pro gradu-tutkielman Turun yliopistossa vuonna TUTKIMUSTEN TAUSTA Kesällä 1978 löysi outokumpu Oy:n malminetsintä (OKME) useita kymmeniä radioaktiivisia serisiittikvartsiittilohkareita Riihivaaran etelärinteeltä ja Riihilammin pohjoispuolelta (kuva 2). Joistakin paikoin radioaktiivisuutta tavattiin kallioistakin. Samana kesänä yhtiö suoritti alueella lohkarekartoitusta ja humusten näytteenottoa. Noihin aikoihin yhtiö oli kuitenkin lopettelemassa uraanin etsintäänsä. Sen vuoksi se luovutti Kouvervaaran alueelta keräämänsä tutkimusmateriaalin Geologian tutkimuskeskukselle, joka jatkoi alueen uraanitutkimuksia. Tutkimuksista vastasi ensin alkuvuodesta 1979 FM P. Huomo. Myöhemmin samana vuonna tutkimukset otti hoitaakseen FM H. Pyy. Vuoden 1982 alusta lähtien tutkimuksista ovat vastanneet FM K. Pääkkönen ja allekirjoittanut. Tutkimuksia on johtanut FT P. Ervamaa. Kesällä 1979 paikannettiin mineralisaatiota m:n matkalta läntiseltä Kouvervaaralta, josta Riihivaaran lohkareet ovat peräisin. Seuraavana kesänä mineralisaatiota paikannettiin kaivinkonemontutuksin yli puolen kilometrin matkalta itäiseltä Kouvervaaralta Riihilampien pohjoispuolelta. Lisäksi löydettiin radioaktiivisuutta Rovavaarasta ja vajaa kilometri isommasta Riihilammesta itään. Kairausta suoritettiin läntisellä Kouvervaaralla jo syksyllä Kairausta jatkettiin kesällä 1980 ensin läntisellä Kouvervaaralla ja myöhemmin itäosassa. Vuosien aikana suoritetuilla kairauksilla mineralisaatio saatiin rajattua itäsuuntaan. Kesällä 1982 itäinen ja läntinen mineralisaatio saatiin yhdistettyä kaivinkonemontutuksin. Vuonna 1984 suoritettiin vielä tutkimuskairausta mineralisaation itäosassa.

7 3. SUORITETUT TUTKIMUKSET Kouvervaaran alueella on suoritettu useita eri tutkimusmenetelmiä, joista suuri osa on ollut erilaisten uraanietsintämenetelmien testausta. Erikoisin lienee ns. uraanikoiran käytön kokeilu Radiometriset tutkimukset Skintillometraus ja lohkarekartoitus Uraanin etsinnän alkuvaiheen yksi tärkeimmistä maastotutkimusmenetelmistä on skintillometrillä suoritettavat gammasäteilymittaukset, joita OKMEkin suoritti Kouvervaaran alueella kesällä Geofysikaalisten mittausten yhteydessä vuonna 1981 GTK mittasi kokeilumielessä systemaattisesti radioaktiivisuuden 10,5 km 2 :n alueelta. Mittauslinjojen väli oli m ja mittauspisteiden väli m. Mittauslinjojen suunta oli pohjois-etelä. Tätä ennen oli kuitenkin suoritettu detaljeissaan huomattavasti intensiivisempi hakumittaus, joiden avulla esiintymät ja lohkareikot oli jo paikannettu. Alueellinen mittaus ei siten tuonut oleellisesti mitään uutta. Matalalentomittauksissa Kouvervaaran alueen radioaktiiviset lohkareet erottuvat oikein hyvin. Voidaankin sanoa Kouvervaaran alueen kokemusten perusteella, että nykyinen lentomittaustekniikka tuottaa saman tai jopa paremman tuloksen kuin linjoittain tapahtuva skintillometraus. Jo OKME paikansi lohkarekartoituksessaan alueen kaksi lohkarejonoa: Riihivaaran ja Riihisuon lohkarejonot (kuva 2). Näistä edellinen sisältää enemmän lohkareita ja on yhtenäisempi kuin jälkimmäinen. Sen vuoksi Riihivaaran lohkarejonossa on suoritettu enemmän detaljitutkimuksia kuin Riihisuon lohkarejonossa. Riihivaaran RA-lohkareiden esiintymisalueelta on paikannettu kaikkiaan n. 400 lohkaretta, jotka muodostavat n. 5 km pitkän ja m leveän jonon. Lohkareista on valittu analysoitaviksi ja mikroskooppis-petrografisiin tutkimuksiin 32 tyyppinäytettä. Riihisuon RA-lohkareiden määrä on huomattavasti vähäisempi (n. 30 kpl) ja esiintymisalue epäyhtenäisempi verrattuna Riihivaaran lohkareisiin. Kuitenkin alue, mistä lohkareita on tavattu

8 on noin 2 km pitkä. Lohkarejonon leveys on alle 100 m. Noin kymmenestä lohkareesta on tehty analyysi- ja petrografisia tutkimuksia Radontutkimukset Uraanin radioaktiivisen hajoamisen seurauksena syntyy hajoamistuotteena mm. radonkaasua. Radonkaasun määrän mittausta maaperästä käytetään yhtenä uraanin etsimismenetelmänä maailmalla. Mittausmenetelmät perustuvat radonisotooppien 222Rn ja 220Rn hajaantuessaan lähettämän alfasäteilyn mittaamiseen. Kouvervaaran alueella on kokeiltu kahdenlaista radonmittausmenetelmää. Alfasäteily voidaan mitata joko sinkkisulfidimenetelmällä tai käyttämällä alfasäteilylle herkistettyä filmiä. Edellisessä menetelmässä radonkaasu imetään ZnS-jauheeseen, jossa alfapommituksen seurauksena syntyy valontuikahduksia. Nämä muutetaan sähköisiksi pulsseiksi valomonistimen avulla. Rekisteröimällä sähköisten pulssien määrä radonpitoisuus voidaan laskea. Filmimenetelmässä lasketaan alfasäteilyn filmiin synnyttämät törmäysjäljet. Kesällä 1980 kokeiltiin sinkkisulfidimenetelmää käyttämällä ALFAMETER-laitteistoa. Tarkoituksena oli yhdistää itäinen ja läntinen osa toisiinsa. ALFAMETER-laitteistossa on digitaalinen alfasäteilymittari, josta kellon avulla saadaan pulssit tuntia kohti. Kymmenen ALFAMETER-laitteiston sisältävää putkea (halk. n. 5 cm ja pit. n. 30 cm) haudattiin maahan 30 cm:n syvyyteen vuorokaudeksi. Menetelmällä saadut maksimipulssimäärät korreloituivat verrattain hyvin uraanipitoisen vyöhykkeen kanssa. Tämän menetelmän heikkoutena olivat ns. haamuanomaliat, joille ei kaivinkonemontutuksessa löytynyt selitystä. Lisäksi laitteet 'saastuivat' alfasäteilystä niin, että viikon kuluttua mittausten aloittamisesta yli 80 3 laitteista oli toimintakyvyttömiä. Niinpä mittaukset piti keskeyttää. Kesällä 1983 testattiin filmimenetelmään perustuvaa uutta AlfaCards-menetelmää. Alfa-herkät A1faCards-kortit haudattiin cm:n syvyiseen kuoppaan kiinnitettynä kumollaan olevan pakasterasian sisäpuolelle. Kuopat sijoitettiin 5-20 m:n välein. Noin 12 tunnin kuluttua kalvot otettiin ylös ja asetettiin digitaaliseen lukulaitteeseen, joka antoi tuloksen pulsseina sekuntia kohden.

9 A1faCards-menetelmä toimi hyvin silloin, kun maapeitteet olivat alle 2 m. Tätä paksumpien maapeitteiden alueella menetelmällä ei saatu tulosta uraanimineralisaatiosta huolimatta Kallioperäkartoitus Uraaniesiintymän lähiympäristön kallioperä on detaljeissaan kartoitettu noin 3,5 km 2 :n alueelta ja yleispiirteisemmin noin 30 km 2 :n alueelta. Esiintymän lähiympäristö on hyvin, joskin selektiivisesti paljastunutta. Kalliopaljastumia on satoja. Länsiosassa maapeitteet ovat ohuempia kuin idässä, jossa esiintymä on saatu esille pääosin kaivinkoneella ja kairaamalla. Yksityiskohtaiset kallioperäkartoituksen tulokset ilmenevät Vuokon (1988) pro gradu-työstä Geo- ja litogeokemialliset tutkimukset Moreenin hienofraktion U- ja Th- pitoisuuksien varmistamiseksi on otettu vuosien aikana 758 pedogeokemiallista näytettä yhtä monesta pisteestä. Lisäksi on vuosina 1984 ja 1986 otettu uraaniesiintymän lähiympäristöstä Au-pitoisuuksien testaamiseksi 19 näytepisteestä 19 näytettä. Litogeokemiallisia soijanäytteitä on otettu yhteensä 352 kpl. osa näistä on otettu kallioperän U-ja Th-pitoisuuksien toteamiseksi, mutta suurimmalla osalla näytteitä on ollut tarkoitus testata alueen kallioperän Au-potentiaalisuutta Geofysikaaliset tutkimukset Uraanimineralisaation ympäristö katettiin tutkimusten aikana geofysikaalisin mittauksin 10,5 km 2 :n alalta. Nyttemmin mittausalue käsittää kymmeniä neliökilometrejä Kouvervaaran ympäristöä. Mitattavat suureet olivat magneettisuus, sähköiset reaali- ja imaginäärikomponentit sekä radioaktiivisuus. Myöhemmin on lisäksi tehty alueen sulfidimalmitutkimuksiin liittyviä VLF-R-mittauksia.

10

11 3.5. Tutkimuskaivannot Kaivinkonemontutus on ollut hyvin tärkeässä asemassa geologisessa tutkimuksessa ja varsinkin jäljitettäessä mineralisaation itäosaa. Tutkimuskaivantoja on tehty kaikkiaan n. 80 kpl. Kaivantojen syvyydet vaihtelevat 0,5 5 m ja pituus m. Tärkeimmät kaivannot on esitetty kuvassa Kairaukset Uraaniesiintymän tutkimiseksi on vuosien aikana kairattu yhteensä 25 syväkairausreikää, joiden yhteispituus on 2195,10 m. Reikien paikat yhtä lukuunottamatta (R316) ilmenevät kuvasta Kemialliset analyysit ja gammaspektrometrimääritykset GTK:n Otaniemen gammaspektrometrillä on tehty U- ja Th-määrityksiä 293:sta pedogeokemiallisesta, 154:stä litogeokemiallisesta, 93:sta syväkairaus- ja 137:stä lohkare- tai kallionäytteestä. GTK:n Pohjois-Suomen kemian laboratoriossa on analysoitu 19:sta pedogeokemiallisesta näytteestä Cu, Co, Ni, Zn, Pb, Ag, Mo ja Au. Otaniemen kemian laboratoriossa on määritetty 31:stä kairasydännäytteestä Cu, Co, Ni, Fe, S ja Ag. Osasta näistä on lisäksi määritetty Zn, Pb ja Au. Litogeokemiallisista näytteistä on kaikista analysoitu GTK:ssa Rovaniemellä Cu, Co, Ni, Zn, Pb, ja Au. Lisäksi 154:stä näytteestä on analysoitu Mo ja As.

12 Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen reaktorilaboratoriossa on määritetty Rb, Sr, Y, Zr, Nb, Mo, K, Ca, Ti, V, Cr, Mn, Fe, Ni, Cu, Zn, Ga ja Pb neljästä näytteestä (EJV , 48.1, 55.5 ja 74.1) Petrografiset tutkimukset Petrografisia tutkimuksia varten on kaikkiaan valmistettu 245 ohuthiettä. Pääosin tutkimukset on tehnyt J.Vuokko. Lisäksi hän hän on tehnyt GTK:n Otaniemen mikroanalysaattorin EDS:llä (EDS = energy dispersive spectrometry) kvalitatiivisia mineraalimäärityksiä kiillotetuista ohuthieistä Muut tutkimukset Vuoden 1981 kesällä ja syksyllä GTK yritti kouluttaa Kouvervaaran alueella saksanpaimenkoira Hessusta maailman ensimmäistä uraanikoiraa. Ajatuksena oli, että radioaktiivisesta lähteestä tuleva radioaktiivinen säteily ärsyttää koiran herkkää hajuepiteeliä, jolloin koira vaistoaisi säteilyn ja ilmaisisi asian ohjaajalleen. Tulokset jäivät kuitenkin niin vaatimattomiksi, että koiran käyttämisestä luovuttiin. 4. KOUVERVAARAN ALUEEN JA URAANIESIINTYMÄN GEOLOGIASTA Kerrossidonnainen ja myös kerrosmyötäinen Kouvervaaran uraaniesiintymä sijoittuu sedimentogeeniseen serisiittikvartsiittimuodostumaan, joka muodostaa tiukan synkliinirakenteen Kouvervaaran etelärinteellä. Geologisesti erittäin mielenkiintoinen esiintymä on iästään huolimatta rinnastettavissa peneconcordanttiin hiekkakivityyppiin. J. Vuokko esittää seikkaperäisesti Kouvervaaran alueen ja uraaniesiintymän geologian pro gradu-työssään (1988). Myös Vanhanen (1988) käsittelee jonkin verran alueen geologiaa Kouvervaaran koboltti-kultaesiintymää kuvaavassa raportissaan. Tämän vuoksi geologiseen kuvaukseen ei tässä yhteydessä keskitytä tämän tarkemmin.

13 5. SAAVUTETUT TULOKSET Tutkimusten tuloksena on paikannettu katkeileva, yhteispituudeltaan yli kolme kilometriä pitkä lähes pystyasentoinen uraaniesiintymä, jonka leveys jää tosin hyvin kapeaksi (muutamasta sentistä muutamiin metreihin). Syvyyssuuntaa ei ole rajattu. Kairanrei'istä tavatut uraanipitoisuudet ovat hyvin heterogeenisiä: yksittäiset pitoisuudet (1 m:n analyysipätkissä) vaihtelevat ppm. Lävistysten keskipituus on noin 4 m ja keskimääräinen U-pitoisuus n. 385 ppm. Parhaat U-pitoisuudet tavataan esiintymän itäosasta Riihilampien pohjoispuolelta, missä analysoitujen näytteiden yksittäiset pitoisuudet voivat kohota yli yhden prosentin. Kairauksien paras U-lävistys on reiässä R311, jossa 5 m:n matkalla U-pitoisuus on 786 ppm. Merkittäviä kultapitoisuuksia ei kultanalyyseissä tavattu. Myös muiden metallien pitoisuudet jäivät merkityksettömän alhaisiksi. 6. AIHEEN ARVIOINTI Kouvervaaran uraaniesiintymä ei ole taloudellisesti hyödynnettävissä, sillä uraanipitoisuudet ja esiintymän leveys jäävät liian vaatimattomiksi. Itäosassa uraanipitoisuudet voivat kuitenkin pienialaisesti nousta huomattavan korkeiksi. Lisäksi Riihisuon lohkareiden täsmällistä lähtöpaikkaa ei kairaustiheyden harvuuden vuoksi tavoitettu. Lohkareista useat ylittävät malmin rajan. Niinpä esiintymän itäosassa, reiän R311 tienoilla, on mahdollista paikantaa pienimuotoinen, muuta aluetta rikkaampi uraanirikastuma. Rikastuman täsmällinen paikantaminen ja koon määrittäminen vaatii kuitenkin jatkokairauksia. Uraanipitoisuuksien alhaisuuden ja muiden arvometallien merkityksettömän pitoisuusuuksien vuoksi Kouvervaaran uraaniesiintymän tutkimuksista on luovuttu.

14 KIRJALLISUUS Airas, K. 1965: Kuusamon Apajalahden kultamalmin ja sen lähiympäristön geologiaa. Pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian laitos. Hackman, V. & Wilkman, W.W. 1925: Suomen geologinen yleiskartta, 1 : The general geological map of Finland. Lehti - Sheet D6, Kuolajärvi. Hackman, V. & Wilkman, W.W. 1929: Suomen geologinen yleiskartta, Lehti D6, Kuolajärvi. Kivilajikartan selitys. Kuronen, U. 1981: Kouvervaaran sulfidiesiintymän geologisesta ympäristöstä Kuusamon liuskealueen länsiosassa. Pro gradu-tutkielma. Turun yliopiston geologian ja mineralogian laitos. Piispanen, R. 1972: On the spilitic rocks of karelidic belt in western Kuusamo, northeastern Finland. Acta Univ. Oul. A4. Geol. 2. Silvennoinen, A. 1972: On the stratigraphical and structural geology of the Rukatunturi area, northeastern Finland. Geol. Survey Finland Bull Vanhanen, E. 1988: Kuusamon Kouvervaaran koboltti-kultaesiintymän malmitutkimukset vuosina GTK:n julkaisematon raportti M19/4522/-88/1/10. Vuokko, J. 1988: Kuusamon Kouvervaaran kallioperä ja siihen liittyvä uraaniesiintymä. Pro gradu-tutkielma. Turun yliopiston geologian ja mineralogian laitos.

15 LIITTEET: 1. Luettelo syväkairausrei'istä LIITTYY (Säilytetään GTK:n arkistossa) Pääkkönen, K. 1984: Tutkimustyöselostus Kuusamossa valtausalueilla Riihivaara 1 ja 2, kaiv. rek.,n:o 3202 suoritetuista malmitutkimuksista vuosina GTK:n julkaisematon raportti M06/4522/-84/1/60. Vanhanen, E. 1987: Tutkimustyöselostus Kuusamossa valtausalueilla Kouvervaara 1 ja 2, kaiv. rek. n:o 2938 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK:n julkaisematon raportti M06/4522/- 87/1/60. Vanhanen, E. 1987: Tutkimustyöselostus Kuusamossa valtausalueilla Rovavaara 1 ja 2, kaiv. rek. n:o 3202 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK:n julkaisematon raportti M06/4522/- 87/2/60. Vanhanen, E. 1988: Tutkimustyöselostus Kuusamossa valtausalueella Kesäniemi 1, kaiv. rek. n:o 3338/1 suoritetuista malmitutkimuksista. GTK:n julkaisematon raportti M06/4522/-88/1/60. Geofysikaaliset kartat: M25/ B 22,23 Säteilykartat: Gammasäteilyn D 02,03 totaali-intensiteetti D 07,08,12,13 D 09,14 D 17,18 D 19 M22/ B 22,23 Magneettiset kartat D 02,03 D 07,08,12,13

16 D 09,14 D 17,18 D 19 M24,126/ B 22,23 D 02,03 D 07,08,12,13 D 09,14 D 17,18 D 19 Sähköiset kartat: Slingram- mittausten reaalikomponentit M24,116/ B 22,23 D 02,03 D 07,08,12,13 D 09,14 D 17,18 D 19 Sähköiset kartat: Slingram- mittausten imaginäärikompo- nentit Kemialliset analyysit: 1. Palanäyteanalyysit 2. Pedogeokemiallisten näytteiden analyysit: M/79/ , M80/ , M80/ , M81/ M84/ , M86/ Litogeokemiallisten näytteiden analyysit: K83/ ja K83/ Syväkairausraportit: M52.5/4522/-79/R301 - R306 M52.5/4522/-80/R307 - R316

17 M52.5/4522/-81/R317 - R319 M52.5/4522/-82/R320 - R322 M52.5/4522/-83/R404 - R405 M52.5/4522/-84/R406 Syväkairausanalyysit: M52.6/4522/-79/R301 - R306 M52.6/4522/-80/R307 - R309 ja R311 - R315 M52.6/4522/-81/R317 - R319 M52.6/4522/-82/R320 - R321 M52.6/4522/-83/R404 - R405 M52.6/4522/-84/R406 Syväkairausprofiilit: M52.7/4522/-79/R301 - R306 M52.7/4522/-80/R307 - R316 M52.7/4522/-81/R317 - R319 M52.7/4522/-82/R320 - R322 M52.7/4522/-83/R404 - R405 M52.7/4522/-84/R406 Geologiset havainnot: (Säilytetään Pohjois-Suomen malminetsintäalayksikön arkistossa Rovaniemellä) KAP-79-L1 KAP KAP-79-L26 KAP MIK ACW-79-L12 ACW HNP-80-1 HNP-81-1 KAP-79-L12 KAP KAP-79-L32 KAP MIK ACW ACW HNP-80-8 HNP

18 JEN-80-1 EJV-80-1 EJV JKV JKV-81-1 JKV JKV-83-1 JKV JEN-80-9 EJV EJV JKV JKV JKV JKV JKV-83-77

19 Liite 1 KOUVERVAARAN URAANIESIINTYMÄN SYVÄKAIRAUSREIÄT Reikä x y z Suunta 0 Lähtökaltevuus º Syvyys m R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R R YHT m