Olen iloinen voidessani tuoda valtiovallan tervehdyksen tämänvuotiseen valtakunnalliseen asunnottomuusseminaariin tänne Tampereelle.

Transkriptio

1 1 Valtiosihteeri Jarmo Lindén Valtakunnallinen asunnottomuusseminaari Tampere Arvoisat kuulijat, hyvä seminaariväki Olen iloinen voidessani tuoda valtiovallan tervehdyksen tämänvuotiseen valtakunnalliseen asunnottomuusseminaariin tänne Tampereelle. Ensiksi on syytä todeta, että niin muuttuu maailma, Jarmoseni. Viime vuoden syksyllä valtakunnallinen asunnottomuusseminaari järjestettiin Lahdessa. Ja itse toimin seminaarin puheenjohtajana ja ARAn rahoituksesta vastanneena johtajana. Olin myös pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman eli PAAVO-ohjelman ohjausryhmän vetäjä. Viime syksyn seminaarissa Lahdessa oli yhtenä osana viiden silloin suurimman eduskuntapuolueen edustajien paneelikeskustelu. Todettakoon, että kaikki panelistit tulivat vaaleissa valituiksi eduskuntaan, joten asunnottomien asia luettiin heille kunniaksi. Paneelissa Sdp:tä edustaneesta Maria Guzenina-Richardssonista tuli myös uuden hallituksen peruspalveluministeri. Kaikki panelistit antoivat myös vakuutuksia siitä, että asunnottomuuden vähentämistä jatketaan seuraavalla vaalikaudella. Henkilökohtainen juhannuspommini oli, kun aika lailla yllätyksenä ja pyytämättä minusta tuli juuri viime juhannuksen alla uuden kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen valtiosihteeri opetus- ja kulttuuriministeriöön. Rytminmuutos on ollut aika suuri: siirryin pois betonista en kuitenkaan ihan ruusuilla tanssimiseen. Uudet tehtäväni kulttuurin, taiteen, liikunnan, nuorisotyön, opintotuen ja tasaarvokysymysten parissa ovat mitä mielenkiintoisimpia. Ja on niillä yhtymäkohtia edelleen asumiseenkin, mm. opiskelijoiden asumislisän kautta ja nuorisotyön kehittämisessä. Asunnottomuus on myös selkeästi sukupuolten tasa-arvoon liittyvä kysymys. Eilen päättyi laaja lausuntokierros opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluvasta lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta vuosille 2012-

2 Ohjelmassa on 10 strategista tavoitetta ja tällä kertaa mukaan on otettu myös Nuorten asumisen ja muun itsenäistymisen tukeminen. Ohjelmaluonnoksessa todetaan mm: Asuntotuotannon lisäksi tarvitaan monialaista ja suunnitelmallista työskentelyä niiden nuorten kanssa, joilla asunnottomuus uhkaa pitkittyä tai päättyä esimerkiksi häätöön. Myös laitoksista itsenäistyvät tai hyvin nuorina kotoa muuttavat tarvitsevat tukea itsenäiseen asumiseen. Eli näin myös opetus- ja kulttuuriministeriö haluaa olla mukana kehittämässä nuorten tuettua asumista ja osaltaan olla huolehtimassa palvelujen riittävyydestä. Hallitusohjelman asuntopolitiikka-osassa todetaan, että erityisryhmistä yhdeksi painopistealueeksi otetaan nuorten asunnottomuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Tämän vuoden alusta voimaan tulleen nuorisolain muutoksen mukaan nuorisotyötä ja -politiikkaa toteutetaan kunnissa monialaisena yhteistyönä sekä yhteistyönä nuorten, nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa. Etsivään nuorisotyöhön satsataan ensi vuonna opetus- ja kulttuuriministeriön talousarviossa kuluvaa vuotta enemmän. Hallitus on sitoutunut myös toteuttamaan vuoden 2013 alusta nuorten yhteiskuntatakuun. Pidän tärkeänä, että niin yhteiskuntatakuun kuin etsivän nuorisotyönkin osalta aina otetaan huomioon myös nuorten asumiskysymys. On tärkeää, ettei nuoria päästetä syrjäytymään aktiivisesta kansalaisuudesta, johon kuuluu aina myös kunnolliset asunto-olot. Tiedämme niin hyvin, että betoniin valettua pitkäaikaisasunnottomuutta on aina vaikeampi jälkeenpäin purkaa kuin on toimia ennaltaehkäisevästi. Nuorisoasuntoliitto viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhliaan. Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi Nuorisoasuntoliitto on osana PAAVO-ohjelmaa koordinoinut RAY:n rahoittamaa Nuorten tuetun asumisen kansallista hanketta. Laaja-alaisessa sosiaalista osallisuutta ja eheytymistä tukevassa hankkeessa on luotu valtakunnallinen verkosto ja uusia työtapoja yhteistyössä monialaisten toimijoiden kuten NAL:n paikallisyhdistysten, nuorten työpajojen ja etsivän nuorisotyön kanssa. Työtä on syytä jatkaa uudella ohjelmakaudella

3 3 Hyvät kuulijat Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma PAAVO on osoittanut että pitkäaikaisasunnottomuus voidaan poistaa, jos niin oikeasti halutaan. PAAVO-ohjelman ylösrakennus alkoi kunnon pohjatöistä eli valtioneuvoston helmikuussa 2008 tekemästä periaatepäätöksestä. Siinä määritettiin arvovaltaisesti ohjelman tavoitteet sekä kirjattiin riittävän yksityiskohtaisesti rahoitus ja toteutustapa. Periaatepäätös sai konkreettisen muodon, kun valtion viranomaisten ja ohjelmaan mukaan tulleiden 10 kaupungin kesken laadittiin syksyyn 2008 mennessä aiesopimukset. Aiesopimuksiin liitettiin toimeenpanosuunnitelmat, joissa oli konkreettisesti ja hankekohtaisesti määritelty toimijoiden roolit ja hankkeiden rahoitus koko ohjelmakaudelle. PAAVO I ohjelma on saanut voimansa laajasta kumppanuudesta: - ympäristöministeriö, joka myös koordinoi ohjelman toteutusta, - Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA keskeisenä investointien rahoittajana, - sosiaali- ja terveysministeriö Kaste-ohjelman toteuttajana, - oikeusministeriö ja rikosseuraamuslaitos Oma koti hankkeellaan, - Raha-automaattiyhdistys, joka on rahoittanut sekä asuntojen hankintaa että mukana olevien järjestöjen kehittämishankkeita. - Valtakunnallisista järjestöistä asunnottomien oma järjestö VVA on varmistanut asunnottomien osallisuuden - mukana 10 kaupunkia, joissa ohjelman käynnistyessä oli eniten asunnottomia eli Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku, Lahti, Joensuu, Jyväskylä, Kuopio ja Oulu. Kaupungeissa yksittäisten hankkeiden toteutukseen on lisäksi osallistunut useita järjestöjä. Ohjelman aikana pitkäaikaisasunnottoman määritelmä on täsmentynyt ja itse asiassa pitkäaikaisasunnottomien määrää ryhdyttiin tilastoimaan vasta vuodesta 2008 lähtien. Pitkäaikaisasunnottomien arvioitu osuus kaikista asunnottomista on n. 40 % eli määrä ylittää sen käsityksen, joka ohjelmaa

4 4 pohjustaneiden neljän viisaan ryhmällä oli. Kuntien tilastoihin sisältyy ennakko-odotuksia enemmän sellaisia pitkäaikaisasunnottomia, joilla ei ole mitään erityistä tuen tarvetta vaan heidän ainoa ongelmansa todella on asunnon puute. PAAVO I-ohjelman keskeinen tavoite on puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus aiesopimuskaupungeissa. Ohjelman käynnistyessä pitkäaikaisasunnottomia arvioitiin olevan 2 500, mistä määrittyi tavoite 1250 uudesta tuki- tai palveluasunnosta. Koska arvio pitkäaikaisasunnottomien määrästä nousi ohjelman edetessä, onkin hyvä, että myös tavoitteeksi asetettu asuntomäärä tullaan ylittämään ja yhteensä ohjelman avulla saadaan aikaiseksi noin 1700 uutta asuntoa. Asetettu tavoite ylittyy siis runsaalla kolmanneksella. Myönteisintä muutos on ollut täällä Tampereella, jossa pitkäaikaisasunnottomuuden vähenemisen myötä myös yleinen asunnottomuus on kääntynyt merkittävään laskuun. Tärkeä merkitys ohjelman toteuttamiselle ja määrällisten tavoitteiden saavuttamiselle on ollut sosiaali- ja terveysministeriön noin 10 miljoonan euron Kaste-rahoituksella, joka on mahdollistanut yli 200 uuden työntekijän palkkaamiseen asunnottomien palveluihin. Kuntien panos ohjelmassa on tietenkin aivan ratkaiseva. Ilman kuntien vahvaa sitoutumista hommasta ei olisi tullut mitään. Ohjelman aikana on myös saatu kovaa maata sen käsityksen alle, että nämä suuret investoinnit ovat sittenkin säästötoimia. Tampereen teknillisen yliopiston mittaritiimin tekemässä selvityksessä Härmälän tehostetun tukiasumisen yksiköstä todettiin, että tehostettu tukiasuminen tarkoitti vuositasolla yhtä asukasta kohti säästöä noin euroa, mikä on yli 50 % asunnottomuuden aikaisista kokonaiskustannuksista. Hyvät kuulijat PAAVO-ohjelman keskeinen filosofia on asunto ensin periaate, ajatus asunnosta perusihmisoikeutena. Asunto ei ole palkinto, joka pitäisi ansaita. Omassa hallinnassa oleva koti ja oman yksityisyyden suoja, jonka Suomen perustuslakikin kaikille lupaa suojata, luo edellytykset muiden ongelmien ratkaisulle.

5 5 Asunto ensin periaatteessa korostetaan hajautettujen asumisratkaisujen merkitystä entisten asunnottomien sosiaalisessa integroinnissa. PAAVOohjelman ensimmäisellä kaudella olemme toki toteuttaneet myös useita keskitettyjä asumisyksikköjä - suurimpana Helsingin Diakonissalaitoksen Aurora-talo, jossa on kaikkiaan 125 asukasta. Keskitetyillä ratkaisuilla on haluttu varmistaa riittävän intensiivinen tuki eniten palveluja ja tukea tarvitseville asunnottomille. Joka tapauksessa Asunto ensin periaate on paradigman muutos suomalaisessa asunnottomuuspolitiikassa. Uutta paradigmaa hiotaan Tekesin rahoittamassa Nimi ovessa - asunnottomien palveluiden kehittämishankkeessa. Uuden paradigman myötä olemme hylänneet myös asuntolat, jotka eivät ole tämän vuosituhannen ratkaisumalli asunnottomuuteen. Asunnottomuuden poistaminen ei voi perustua asuntoloiden kaltaisiin tilapäisiin ja tilapäisyyttä ylläpitäviin rakenteisiin. Asuntoloiden muunto-ohjelmalla olemme tähdänneet asuntolatyyppisen majoituksen lopettamiseen kokonaisuudessaan. Arvoisat kuulijat On aika katsoa eteenpäin. Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitus aloitti työnsä vaikeissa oloissa ja vaikeiden hallitusneuvottelujen jälkeen Hallituksen kolme painopistettä ovat 1) köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen; 2) julkisen talouden vakauttaminen; sekä 3) kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Asunnottomuus liittyy ilman muuta hallituksen ykköstavoitteeseen kaventaa tulo-, hyvinvointi- ja terveyseroja. Hallitus käynnistää myös laaja-alaisen, köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä vähentävän toimenpideohjelman sosiaali- ja terveysministeriön johdolla. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että hallituksen liikkumavara on taloudellisesti vaikeina aikoina, eurokriisin ja pankkikriisien uhatessa pienentynyt ja siksi julkista taloutta on pakko Suomessakin tasapainottaa. Menoja leikataan ja veroja nostetaan. Silti ensi vuoden valtion talousarviosta

6 6 noin 14 % rahoitetaan uudella velalla, valtio velkaantuu yli 7 miljardia euroa lisää. Hallituksen asuntopoliittista toimenpideohjelmaa valmistelemaan on asetettu laajapohjainen työryhmä alivaltiosihteeri Jukka Pekkarisen johdolla. Työryhmällä, jonka jäsenenä myös itse olen, on aikaa ensi tammikuun loppuun linjata Kataisen hallituksen asuntopoliittiset toimenpiteet Hallitus on päättänyt satsata tavallisten pitkän korkotuen vuokra-asuntojen rakentamiseen. Ajalla hyväksyttävien muille kuin erityisryhmille tarkoitettujen, omakustannusvuokraan perustuvien vuokraasuntojen omavastuukorko on puolitettu 1,7 %:iin. Myös korkotukivaltuutta on varattu yli miljardi euroa ensi vuoden talousarviossa. Kuumenneiden asuntomarkkinoiden taas jäähtyessä on korkea aika rakentaa lisää kunnon vuokra-asuntoja. Miten enemmän on turvallisia vuokra-asuntoja, sitä helpompaa on ratkaista myös asunnottomuutta. Hallitus toimii monin tavoin myös asuinalueiden eriytymistä vastaan. Asuinalueiden elinvoiman edistämiseksi sekä segregaation ehkäisemiseksi käynnistetään poikkihallinnollinen ohjelma. Lisäksi käynnistetään metropolialueen kumppanuusohjelma sosiaalisen eheyden vahvistamiseksi. Asumisneuvontatyötä on kehitetty erityisesti yhteistyössä osana ARAn lähiöohjelmaa ja asumisneuvontafoorumia. Asumisneuvojatyön tukea jatketaan myös ensi vuonna. Hallitus toteuttaa myös koko maankattavan kuntauudistuksen, jolla haetaan vastauksia mm. kaupunkiseutujen kuntarakenteeseen eli niihin alueisiin, joissa asunnottomuus on suurinta. Tarkoitus on säätää uusi kuntarakennelaki, uudistaa kuntalaki ja valtionosuusjärjestelmä. Hyvät kuulijat Hallitusohjelmaan on - puolueiden ennen vaaleja mm. Lahden asunnottomuusseminaarissa antamien lupausten mukaisesti - kirjattu, että pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa jatketaan, ja tehdään kaupunkien kanssa aiesopimukset vuosille Ohjelmassa

7 7 tarvittavien investointien ja tukipalvelujen rahoitus varmistetaan yhteistyössä ARAn, STM:n, RAY:n ja kaupunkien kanssa. Nyt on aika päättäväisesti varmistaa niin valtion kuin kuntien puolelta, että pitkäaikaisasunnottomuuden toinenkin puolisko viedään historiaan. Tiedän, että tarvittavien palveluiden rahoituksesta tulee jatkossa tiukkaa. Toisaalta uudella ohjelmakaudella painopiste on keveämmän palvelun asunnoissa. Olen jäsenenä uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnassa, joka käsittelee vuosien Kaste-ohjelmaa seuraavan kerran marraskuun lopussa. Silloin keskustellaan myös tukihenkilöstön valtionrahoituksesta, johon samaa suuruusluokkaa olevaa satsausta ei ole tulossa kuin PAAVO I-ohjelmassa. Toivotan seminaarille parasta menestystä ja teille kaikille voimia toimintaan pitkäaikaisasunnottomuuden lopettamiseksi maassamme. *****