MONITIETEELLISYYDEN HAASTEET YMPÄRISTÖOPETUKSESSA Ryhmätutkimusraportti, Juonto 2002

Transkriptio

1 MONITIETEELLISYYDEN HAASTEET YMPÄRISTÖOPETUKSESSA Ryhmätutkimusraportti, Juonto 2002 György Kovacs*, Sini Kärki', Martin Lodenius*, Päivi Tikka* Helsingin yliopisto *Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos 'Viikin tiedekirjasto 1. Johdanto 1.1. Monitieteisen ympäristötutkimuksen tausta Ympäristötutkimusta pidetään malliesimerkkinä monitieteisestä tutkimusalasta. Keskustelu monitieteisyydestä liittyy laajempaan teemaan tieteenalojen välisistä suhteista, uusien tutkimusalojen synnystä ja vanhojen yhteistoiminnasta. Tällöin voidaan puhua myös poikkitieteellisyydestä tai tieteidenvälisyydestä, englanninkielisinä termeinä esim. multidisciplinarity, cross-disciplinarity ja interdisciplinarity. Tutkimusalojen kanssakäymiselle on nykyään luonteenomaista, ettei se tapahdu vain akateemisessa maailmassa, vaan yhä suuremmalta osin siihen vaikuttavat yliopistojen lisäksi teollisuuden ja julkisen vallan osallistuminen. Toisaalta monitieteisyys tai tieteidenvälisyys voidaan nähdä paitsi tieteen ja tutkimuksen sisällön kysymyksenä myös esimerkiksi eri koulutuksen saaneiden yhteistyönä tutkimusryhmissä tai käytännön työelämässä. Suurimmat haasteet ja suurimmat odotukset tieteidenväliseen yhteistyöhön ovat siellä missä jännitteetkin ovat suurimmat, ennen muuta luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden suhteessa. Tällöin parhaimmillaan monitieteisyys voi olla tietojen vaihtoa, mutta pahimmillaan kilpailua siitä, kuka saa omia tutkimuskohteen itselleen. Esimerkiksi Jylhän (1998) mukaan gerontologian tutkijakoulutettavien monitieteiset tutkimusotteet tai hankkeet kohtaavat usein käytännöllisiä vaikeuksia. Kilpailun luonnehtimassa tutkimusmaailmassa on taipumusta valtataisteluun (ainoasta) oikeasta käsityksestä. Ylijoki (1998) korostaakin, etteivät esim. luonnontieteilijöiden ja humanistien ryhmät eroa vain tutkimuskohteensa tai erilaisten tietojensa puolesta, eroja on myös akateemisen elämän käytännöissä, uskomuksissa ja arvostuksissa, käsityksissä tiedon luonteesta, millä perusteella "hyvän" tutkimuksen voi erottaa "huonosta" jne. Ympäristöongelmat on perinteisesti nähty ennen muuta luonnontieteellisinä. Foster (1999) korostaa ihmistieteiden merkitystä, koska ympäristöongelmat ovat arvojen ja merkitysten maailmassa. Ympäristötutkimus voi kyllä keskittyä aika kapeastikin johonkin tieteenalan osaan, jolloin se Willamon (2002) mukaan voitaisiin lukea johonkin toiseenkin tieteenalaan. Poikkitieteellisessä ympäristönsuojelutieteessä kuitenkin käsitteitä ja ajatusrakennelmia lainataan runsaasti eri tieteenaloilta ja tiedon tuottaminen on hyvin integroitua. Ajankohtaisiin ympäristöongelmiin keskittyvässä opetuksessa on harvoin tarkasteltu koko opetuksen ja koulutuksen yleistä rakennetta. Jos ympäristönäkökulma on lisätty aiemmin olemassaolevan kokonaisuuden päälle, eri kurssit johtavat Caldwellin (1983) mukaan harvoin todelliseen synteesiin. Näin syntyneiden opintojen etuina on kuitenkin pidetty niiden taloudellisuutta ja joustavuutta. Yliopisto-opetuksen uhkana hän näkeekin opintojen virtaviivaistamisen taloudellisuuden ja tehokkuuden nimissä. -1-

2 1.2. Mikä on haasteena ympäristönsuojelutieteessä? Ympäristönsuojelutieteen oppiaine on luonteeltaan pikemminkin ongelmakeskeinen kuin joistakin yksittäisistä tieteenaloista kumpuava. Oppiaineessa tarkastellaan ihmisen suhdetta luontoon: ihmistoiminnan vaikutuksia elolliseen ja elottomaan luontoon, toiminnan ilmenemistä ympäristöongelmina sekä näiden ongelmien ehkäisy- ja ratkaisukeinoja. Tässä tarkastelussa sekä luonnon- että ihmistieteelliset tiedot ja menetelmät ovat tarpeen. Useiden tieteellisten menetelmien hallinta ei ole mahdotonta, mutta mitä syvällisempään tarkasteluun pyritään, sitä työläämmäksi ja vaativammaksi toiminta muodostuu. Opetuksessa tämä näkyy niin, että yleiskuvan antaminen ympäristöongelmista onnistuu kohtuullisesti, mutta syvennettäessä tarkastelua tieteellisen ymmärtämisen ja tutkimuksen vaatimalle tasolle opettajien resurssit eivät tahdo riittää kattamaan kaikkien eri tieteenalojen erityisosaamista. Opiskelussa taas ongelma saattaa ilmetä siten, että tutkintoon kerätään suuri määrä eri aineiden peruskursseja ilman että miltään osa-alueelta muodostuisi riittävän vahvaa kokonaisuutta. Ympäristönsuojelutieteen haasteena on luovia ristiriitaisten odotusten keskellä. Rajalliset resurssit ja hallinnolliset ratkaisut asettavat tosin omat rajoituksensa. Ympäristönsuojelutieteen osastolla on jo kauan keskusteltu sitä, mitä on ympäristönsuojelussa tieteen- ja opetusalana olennaista. Erityisen ajankohtaiseksi kysymys oppiaineen ydinaineksesta ja monitieteisyyden roolista on noussut kahdesta syystä: 1) Laitokselle on tulossa uusi lehtorin virka, jonka keskeinen opetusala on vaatinut määrittelyä. 2) Maatalous-metsätieteellistä ja matemaattis-luonnontieteellistä tiedekuntaa ravistelevan tiedekuntauudistuksen keskellä laitoksen on pystyttävä rajaamaan oma tonttinsa uusien yhteistyökumppanien rinnalla. Tämän raportin tarkoituksena on valaista ympäristönsuojelutieteen opiskelijoiden ja henkilökunnan sekä ympäristöalan työnantajien edustajien käsityksiä sitä, mikä laitoksen opetuksessa on olennaisinta. Toisaalta määritellään, millaisia taitoja työelämässä tarvitaan ja toisaalta kartoitetaan opetuksen ydinainesta eli sitä, mitä jokaiselle opiskelijalle ehdottomasti pitää opettaa. Tarkoitus on nimenomaan tuoda esiin erilaisia näkemyksiä ja argumentteja ja näin edistää opetuksen kehittämistä. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1. Opiskelijoiden näkemykset Selvitys tehtiin kolmen ryhmähaastattelun avulla talvella Haastateltavina oli kahdella ensimmäisellä kerralla neljä ja viimeisellä kerralla seitsemän "vanhempaa" ympäristönsuojelutieteen opiskelijaa eli yhteensä 15 henkilöä. Haastattelut noudattivat joka kerta samaa, väljää teemahaastattelun runkoa, jonka avulla käsiteltiin mm. kurssitarjontaa, tutkintorakennetta sekä monitieteisyyden ja opintojen ohjaamisen teemoja. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin (Rosnell 2002) Työnantajien odotukset Työnantajahaastatteluissa tietoa kerättiin kolmesta erillisestä teemasta: ympäristökoulutuksen tarpeista, tieteidenvälisyyden tarpeellisuudesta ja Helsingin yliopiston ympäristönsuojelutieteen oppiaineen roolista ympäristötieteiden kentässä. Selvitys toteutettiin talvella 2002 teemahaastattelemalla 11 asiantuntijaa, jotka edustivat ympäristöalan eri tahoja pääkaupunkiseudulla. Haastateltavina tahoina oli valtionhallinnosta ympäristöministeriö, -2-

3 opetusministeriö ja Suomen ympäristökeskus; kuntasektorilta Kuntaliitto ja Helsingin kaupungin ympäristökeskus; tutkimustahoilta Suomen Akatemia, Helsingin yliopiston ympäristötutkimusyksikkö ja Teknillisen korkeakoulun ympäristönsuojelun laboratorio; yksityiseltä sektorilta ympäristöalan konsulttiyritys, sekä järjestösektorilta ammatillinen etujärjestö ja luonnonsuojelujärjestö (Huutoniemi & Kiviluoma 2002) Henkilökunnan mielipiteet Henkilökunnan mielipiteitä kartoitettiin keväällä Tutkimuksen suunniteluun, aineiston keruuseen ja tulosten analysointiin osallistuivat György Kovács ja Päivi Tikka. Jokaiselle henkilökuntaan kuuluvalle (13 henkeä) lähetettiin sähköpostilla kysely, johon yhdeksän henkilöä vastasi. Aineistoa täydennettiin kahdessa tapauksessa täsmentävillä kysymyksillä. Tässä raportissa käsiteltävät kysymykset olivat: 1: Mitkä tiedot, valmiudet ja taidot kuuluvat ehdottomasti ympäristönsuojelutieteen ydinainekseen? 2: Kaikille pakolliset minimivaatimukset luonnontieteistä ja yhteiskuntatieteistä: mitä ja kuinka paljon? 3: Kaikille pakollinen metodiopetus: mitä ja kuinka paljon? 4: Kaikille pakollinen monitiedeopetus: mitä ja kuinka paljon? Vastausten perusteella kartoitettiin erilaisia näkemyksiä ja niihin liittyviä argumentteja. Tutkittiin myös, ilmenikö vastauksissa asioita, joita ei varsinaisesti kysytty, mutta jotka heijastavat henkilökunnan näkemyksiä oleellisista sisällöistä. 3. Tulokset ja niiden tarkastelu 3.1. Opiskelijoiden näkemykset Opiskelijoiden näkemyksiä kartoittavassa selvityksessä (Rosnell 2002) kävi ilmi, että monialaisuutta halutaan erikoistumisen lisäksi. Opiskelijat arvostavat oppiaineen laajaa valinnanvapautta mutta toisaalta toivovat lisää opastusta "hyvien" valintojen tekoon, jotteivät ajautuisi opiskelemaan hajanaisia, toisiinsa liittymättömiä peruskursseja. Monitieteisyys ei muutoinkaan saisi jäädä irrallisten kurssien tasolle, vaan lähestymistapaa toivottiin opetettavan nykyistä systemaattisemmin esim. modernien monitiedeteorioiden tai monitieteisten tutkimustapausten avulla. Opiskelijoidenkaan mielestä oppiaine ei kuitenkaan tule toimeen pelkällä monitieteisyydellä (poikkitieteisyydellä). Tarvitaan tutkimusta ja erikoistumista muuten ympäristönsuojelutieteestä tulee "vain" cum laude-tasolle asti yleisopetusta antava oppiaine. Tutkimuksen teon opettelua halutaan liittää opintoihin jo nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Laitokselta toivottiin myös markkinahenkisempää asennetta ja avoimempia ovia ja yhteistyötä työelämään päin. -3-

4 3.2. Työnantajien odotukset Työnantajille suunnatun kyselyn (Huutoniemi & Kiviluoma 2002) mukaan myös työnantajat arvostavat laajaa perusosaamista. Ympäristöalalla on nimittäin tarvetta sekä luonnon- että yhteiskuntatieteiden tuntemukselle. Työnantajat korostavat myös ryhmätyötaitoja, kommunikointikykyä ja johtamistaitoja. Lisäksi he arvostavat kielitaitoa ja valmiutta kansainvälisiin tehtäviin. Monet työantajat katsoivat, että opiskelijoiden olisi syytä jo varhaisessa vaiheessa päättää mihin aikoo suuntautua, opintojen pitää muodostaa harkittu kokonaisuus. Tämä kokonaisuus voi olla joko generalistinen tai erikoistunut. Työelämässä on tärkeää, että eri tieteenalojen asiantuntijat pystyvät keskustelemaan keskenään ja ymmärtämään toisiaan. Tieteiden välisen integraation tarve määräytyy tilannekohtaisesti, joten yleisiä suosituksia monitieteisyyden asteesta työnantajat eivät halunneet antaa. Tieteiden välisen vuoropuhelun tasosta nousi kuitenkin esiin kaksi erilaista näkemystä: pelkistetysti sanoen tutkimusalojen edustajat katsoivat monitieteisyyden parhaiten toteutuvan eri alojen asiantuntijoista koostuvissa ryhmissä, kun taas käytännöllisemmillä aloilla toivottiin monitieteistä otetta jo yksilötasolla. Mitä tulee ympäristönsuojelutieteen asemaan ympäristökoulutusta antavien oppiaineiden joukossa, ympäristönsuojelutieteen holistisen ajattelutavan katsottiin antavan hyvät valmiudet käytännöllisiin ympäristönsuojelutehtäviin. Tutkimuksellisten valmiuksien luomiseen olisi taas panostettava enemmän Henkilökunnan mielipiteet Tässä esittelemme henkilökuntakyselyn aineistoa keskittyen kahteen pääongelmaan: oppiaineen ydinainekseen ja monitieteisyyden rooliin. Ympäristönsuojelutieteen ydinaineksen olemuksesta ja eri tieteenalojen sijoittumisesta ydinainekseen hahmottui kolme toisistaan melko paljon eroavaa näkemystä: 1.Monitieteisyys ja synteesin teko ovat ensisijaisia (2 vastaajaa) Monitieteisen näkemyksen puutetta pidetään yhtenä ympäristökriisien kehittymisen keskeisenä syynä ja yhtenä sen ratkaisun keskeisenä pullonkaulana tai minimitekijänä, mistä siis seuraa monitieteellisen opetuksen keskeinen asema. Luonnon- ja yhteiskuntatieteellisten perustietojen hankkimista pidetään tärkeänä muttei itseisarvoisina vaan synteesin tekoa palvelevina. Pakollisten täsmäkurssien lisäämistä eri ympäristöongelmista (esim. ilmastonmuutos, ympäristötoksikologia, materiaalivirrat) tai niiden sosiaalisista ulottuvuuksista (esim. kehitysmaat ja ympäristö) ei katsota tarpeelliseksi. 2. Luonnon- ja ihmistieteellinen opetus ovat yhtä tärkeitä (6 vastaajaa) Tämän näkemyksen mukaan sekä luonnontieteellisillä, että yhteiskuntatieteellisillä opinnoilla on tasavertainen rooli ympäristöongelmien ymmärtämisen kannalta. Monitiedeteorioiden ja -käytäntöjen opetus on itseisarvoista, ei pelkästään synteesien tekoon tähtäävää. Pakollisten täsmäkurssien lisäämistä eri ympäristöongelmista tai niiden sosiaalisista ulottuvuuksista pidetään sekä mahdollisena että tarpeellisena. 3. Ydinaines muodostuu laaja-alaisesta luonnontieteellisestä opetuksesta (1 vastaaja) Tämän mielipiteen edustaja kirjoittaa: Ympäristöongelmien biologinen ulottuvuus on tärkein. Tietämättä, miten luonnonsysteemit toimivat, ei niitä voi parantaa eikä ympäristöongelmia ratkaista. Tästä johtuu, että vankka, perusteellinen luonnontieteellinen opetus on ensisijainen. Kaikki muu -4-

5 tulee tämän jälkeen. Koska laaja-alainen luonnontietieteellinen opetus on jo sinänsä monitieteellistä, vastaajan mielestä ei tarvita erikseen monitiedeopetusta. Henkilökunnan enemmistö tuntui kuitenkin olevan sitä mieltä, että ympäristönsuojelutieteen ydinaines kiteytyy ympäristöongelmien luonnontieteellisten ja yhteiskuntatieteellisten ulottuvuuksien melko tasavertaiseen tarkasteluun, johon täydennyksenä kuuluu jonkun verran myös monitiedeopetusta, osittain läpäisevästi, osittain mahdollisesti teoreettisena kurssina. Vastauksista ilmeni, että erilaiset painotukset heijastivat kunkin vastaajan omia vahvuusalueita. Opetushenkilökunnan resurssit onkin otettava huomioon kurssitarjontaa suunniteltaessa. Selvää on myös, että ei ole yhtä "oikeaa" ratkaisua: paljon riippuu myös laitoksen toimintaympäristöstä tulevaisuudessa Strategiset vaihtoehdot Ympäristönsuojelutiede on nykyään profiloitunut monitieteisenä oppiaineena, mutta linjan selkiyttäminen on tarpeen. Oppiaineelle voidaan selvitysten perusteella hahmottaa ainakin kaksi vaihtoehtoista toimintamallia, joiden keskinäiseen paremmuuteen ei tässä oteta kantaa: 1) Erikoistumisvaihtoehto: oppiaine valitsee muutaman vahvan osaamisalueen, joissa tarpeeksi laajaa ja syvällistä opetusta ja ohjausta pystytään antamaan. Näiden osaamisalueiden olisi ainakin jossain määrin oltava sidoksissa opettajien asiantuntemukseen. Tämän vaihtoehdon vahvuutena olisi tieteellinen syvällisyys sekä henkilökunnan taitojen tehokas hyväksikäyttö. Heikkoutena taas voidaan nähdä yksilöllisten opintokokonaisuuksien suunnittelumahdollisuuksien rajoittuminen. 2) Monitieteellisen osaamisen ja opetuksen vaihtoehto: oppiaineen omien opettajien ja eri aloja edustavien tutkijoiden lisäksi käytetään runsaasti muiden laitosten tarjoamaa opetusta ja ohjausta. Tässä vaihtoehdossa positiivinen piirre on laaja-alaisuuden säilyttäminen, mutta kääntöpuolena on uhka hajanaisista sirpaleopinnoista. Opintopolkujen järkeistämiseksi opintojen ohjaamiseen, suunnitteluun ja koordinointiin olisi käytettävä runsaasti resursseja ja opiskelijoita olisi patistettava muodostamaan järkeviä kokonaisuuksia Opetuksen kehittäminen Yhteenvetona voidaan todeta, että monitieteisyyttä tarvitaan vaihtelevassa määrin työelämässä. Kaikkiin työtehtäviin ei monitieteisyyttä tarvita mutta monet työnantajat arvostavat ja jopa edellyttävät monitieteistä opetusta. Monitieteistä opetusta voidaan edistää monin eri tavoin. Opiskelijoiden ryhmätyöskentely on tärkeää monestakin syystä, ja sillä voidaan myös edistää monitieteisyyttä varsinkin jos ryhmien opiskelijoilla on eri pääaineet ja suuntautumiset. Vastaavasti voidaan opettajien yhteistyöllä eri kursseilla ja samoilla kursseilla sekä eri oppiaineissa ja samassa oppiaineessa edistää eri näkökulmien esilletuloa, aitoa keskustelua sekä eri menetelmien käyttöä saman ongelman ratkaisemiseen. Osittain näitä toimenpiteitä voidaan toteuttaa ilman lisäkustannuksia, osittain tarvitaan erityisjärjestelyjä (esimerkiksi jos halutaan useampia opettajia samalle kurssille). Jos tahtoa riittää, nämä lienevät ratkottavissa. -5-

6 Kirjallisuus Caldwell, Lynton 1983: Environmental studies: discipline or metadiscipline?. The environmental professional 5, Foster, John 1999: What price interdisciplinarity?: crossing the curriculum in environmental higher education. Journal of geography in higher education 23 (3), Huutoniemi, Katri & Kiviluoma, Juha 2002: Asiantuntijoiden näkemyksiä ympäristökoulutuksesta ja -tutkimuksesta ympäristönsuojelutieteen näkökulmasta tarkasteltuna. 19 s. Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos ( Jylhä, Marja 1998: Monitieteisyys haasteena vanhenemistutkimuksessa tutkijankoulutuskurssin kokemuksia. Gerontologia 3 (1998). Rosnell, Marja-Sisko 2002: Opiskelijoiden näkemyksiä ympäristönsuojelutieteen osastosta, opetuksesta ja tulevaisuudesta. 8 s. Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos ( Willamo, Risto Osat, kokonaisuus vai molemmat? Ympäristömuutosten arvottaminen ja arviointi. Ymps 2.2 Kurssin oppimateriaali. Ympäristönsuojelutieteen opetusmoniste no 29. Helsingin yliopisto, limnologian ja ympäristönsuojelun laitos, Helsinki. 111 s. Ylijoki, Oili-Helena 1998: Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio. Vastapaino, Tampere. -6-