YSTÄVÄKIRJE 2/76 Kitajima Jorma ja Lea Pihkala Kowake 5-2, Ejiri Kitajima-cho Tokushima-ken Japan

Transkriptio

1 YSTÄVÄKIRJE 2/76 Kitajima Jorma ja Lea Pihkala Kowake 5-2, Ejiri Kitajima-cho Tokushima-ken Japan Rakkaat ystävät! "Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon iloitkaa!... Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:4,6-7 "Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa." 1 Tess. 5:16-18 Ilo Herrassa Yllä olevat kehotukset eivät ole määräyksiä. Eihän kukaan käskemällä iloiseksi muutu. Ne ovat pikemminkin meille muistutuksia siitä, että saamme, meillä on lupa, koko sydämestämme iloita ja riemuita siitä huolimatta, että näemme ympärillämme pimeän ajan ja omassa sydämessämme syntisyyden. Meillä on loputtomasti ilon ja kiitoksen aiheita siinä yksinkertaisessa tosiasiassa, että Jeesus on kanssamme. Saamme kulkea yhtä matkaa meitä suunnattoman suurella rakkaudella rakastavan Jeesuksen, Herramme ja Vapahtajamme kanssa. Ilomme on siinä, millainen suuri Vapahtaja meillä on. Ilomme on siinä, että Jeesuksessa meillä on täydellinen syntien anteeksiantamus, uusi elämä ja iankaikkinen elämän lupaus, jonka vakuutena omastamme Pyhän Hengen. Meillä on jatkuva etuoikeus ja lupa kiittää pelastuksesta ja täydellisestä Jumalalle kelpaavasta vanhurskaudesta, joka meille Kristuksessa luetaan. Meillä on ilo myös saadessamme kertoa muille ihmisille Jeesuksen suurenmoisuudesta. (Rakastuneen nuoren ei ole vaikea kertoa muille rakastettunsa hyvistä ominaisuuksista.) Suuri on ilomme, kun joku pelastuu ja saamme nähdä hänen kasvavan Jeesuksen tuntemisessa. Saamme iloita myös silloin, kun joku joukostamme pääsee voittajana perille kirkkauteen, vaikka tähän iloomme sekoittuukin eron ikävää. Mutta tämä ero on lopulta varsin lyhytaikainen. Saamme tavata Herran luona, sillä tiedämme olevamme matkalla taivaaseen. Iloita saamme myös uskovien keskinäisestä yhteydestä ja Herran antamista hyvistä ajallisista lahjoista kuten kodista, lapsista, ystävistä, työstä, opiskelusta, levosta, ravinnosta, vaatetuksesta, taloudellisesta turvallisuudesta, hyvästä terveydestä jne. Mutta vaikka näitä ajallisia lahjoja ei meillä olisikaan, Herran läsnäolo riittää sydämemme täyttäväksi iloksi.

2 Suuri ilo on myös siinä, että teimme mitä ikinä tahansa syntiä lukuun ottamatta, ei ole olemassa sellaista mitä emme voisi tai saisi tehdä Herraa itseänsä varten. Kaikki päivän pikku askareet, työ, harrastukset, lepo, kaikki on Herraa varten, koska koko elämämme kuuluu Hänelle. Ilo on saada auttaa kärsivää ja uhrata omastaan. Ilo on palvella lahjoillaan toisia. Ahdistuksissa ja tuskissa ilomme on, että tiedämme varmasti, ettei ole yhtään vaikeutta, vastusta, tappiota, sydämen murhetta, jota emme saisi ottaa Herran kädestä ja että jokaiseen niistä kätkeytyy siunaus, vaikka emme sitä hevin ymmärtäisikään. Ilo kivun ja tuskan keskellä on, että pelastuksemme perustus - Golgatan ristin työ ja ylösnousemuksen ihme - ei muutu, vaikka me itse horjuisimmekin. Iloita saamme siitäkin, että Herran armosta kilvoituksessa saamme myös voittoja (lankeemusten tullen meille tarjotaan uutta anteeksiantamuksen iloa). Ilo on nähdä ja kokea Herran selvää johdatusta. Meille ehkä ratkaisevimman tärkeitä ilon aiheita on siinä, että Herra puhuu meille. Me saamme kuulla Hänen äänensä, meillä on Raamattu. Me saamme puhua Hänelle, Hän vastaa meille silloinkin, kun puheemme Hänelle ei ole muuta kuin huokausta. Vainojenkin keskellä meille on luvattu ilo: Me kuulumme Hänelle. Hän on meidän suuri, pyhä, puhdas, kaikkivaltias Auttajamme, Pelastajamme, Puhdistajamme, Armon ja Rauhan Ruhtinas. Hän on meidän ilomme. Niin, mutta tuosta kaikesta huolimatta sydämeni ei iloitse, joku sanonee. Niinpä niin, on meillä myös sitä, mikä riistää meiltä ilon Herrassa - nimittäin syntiä. Se ilmenee sitten syyllisyytenä, rauhattomuutena, katkeruutena, jota ei myönnetä synniksi, helmasynteinä, haluttomuutena, väsymyksenä jne. Mutta Herra, joka on kanssamme, on Vapahtajamme = Vapauttajamme. Saamme jättää Hänen kannettavakseen koko elämämme "roskan" ja kiittäen ihmetellä, kun Hän toimii ja kun Hän parantaa ja armahtaa. Saamme myös muistaa, mitä Hän on jo tehnyt ristin puulla. Saamme käydä puhdistuslähteelle ja saamme iloita. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. Rekisteröintiä Runsas puolitoista kuukautta on jälleen vierähtänyt viime kirjeestämme, ja yhtä ja toista on tapahtunut. Joka päivään olisi kaikki syy nousta iloisesti odottaen sitä armoa, jonka Herra sitä päivää varten on meille varannut. Suurin osa ajastamme on kulunut tontti ja rekisteröintikysymysten selvittelyssä. Lähetyksen rekisteröiminen Japanin lain mukaan on täällä edellytyksenä kirkon ja työkeskuksen tontin hankinnalle. Rekisteröinnin hoitaminen on yhä kesken ja sen hoitaminen on erittäin työläs toimenpide täkäläisen virkavaltaisuuden ollessa melkoisen. Tontin etsiminenkään ei ole ollut mutkatonta. Kymmeniä tontteja olemme kiertäneet, monia niistä olemme perusteellisesti tutkineet, mutta aina syystä tai toisesta kaupat ovat menneet myttyyn. Nyt joudumme pitämään kuukauden tai parin tauon kirkon tontin haussa rekisteröintikysymyksessä ilmenneiden uusien ongelmien vuoksi. Tarvitsemme esirukoustanne näitten käytännöllisten kysymystenkin kohdalla. Tiedämme, että Herralla on varattuna meille sopivin mahdollinen tontti kirkkoa ja työkeskusta varten ja saamme kiittäen jatkaa etsintää.

3 Iloitsemme suuresti, että Herra on järjestänyt varat niin, että tontti voidaan ostaa. Itse asiassa kirkon ja päämajan tarve on tullut entistä tuntuvammaksi. Tämän vuoden puolella olemme saaneet iloita kirkossakävijöiden määrän kasvusta, niin että nykyiset tilamme alkavat olla jo ylikuormitetut. Kirkkoommehan mahtuu töin tuskin 20 aikuista ja noin 10 lasta samanaikaisesti. Tätä nykyä jumalanpalveluksiin tulee noin japanilaista aikuista sekä meitä suomalaisia 2-6. Lisäksi jumalanpalvelusten alussa mukana on lapsia (usein 10-15). Jumalanpalvelus Jumalanpalvelusjärjestyksemme ei aivan noudattele suomalaisia esikuvia. Virret ja laulut kuuluvat tietenkin kuvaan, mutta liturgiaa ei sanan ahtaassa merkityksessä ole. Alamme yhteisellä Isä meidän -rukouksella ja Raamatun vuoroluvulla sitten tunnustamme yhteisen uskomme ja sitten luetaan saarnateksti(t). Sen jälkeen on noin 10 minuutin puhe lapsille ja saarna. Saarnan jälkeen kerätään uhrilahja, joka rukouksessa annetaan Herran työhön. Kiitosvirren jälkeen on siunaus, johon varsinainen jumalanpalvelusosa päättyy. Tämän jälkeen esitellään uudet kirkkoon tulleet, ja käytetään aikaa ilmoitusasioihin. Sitten kootaan tuolit kasaan ja asetutaan kotoisan japanilaisesti lattialle istumaan ja juttelemaan ocha-kupin ääreen (ocha = japanilainen vihreä tee). Keskustelulla on yleensä jokin aihe, joka liittyy uskonelämään tai siihen liittyviin ongelmiin. Keskustelun jälkeen vietetään vielä vapaa rukoushetki, johon yhdessäolo sitten päättyy. Kokoussarja Helmikuun viimeisessä viikonvaihteessa pidimme jälleen kahden päivän evankelioimiskokoussarjan. Tälläkin kertaa pääpuhujana oli norjalainen lähetti Per Finnseth. Kokoukset pidettiin tällä kertaa kahdessa eri paikassa. Lauantai-iltapäivänä Kitajiman kauppalantalossa ja sunnuntai-iltapäivänä Aizumin kauppalan keskustassa (n.5 -km täältä). Aizimi on Kitajiman kokoinen kauppala, joka kuuluu työalueeseemme. Siellä ei ole kirkkoa. Vaikka juuri kokousten ajaksi tuli oikea koiran ilma: satoi ankarasti vettä ja tuuli lujasti, Kitajiman kokoukseen tuli kaikkiaan noin 70 henkeä - pää asiassa vuotiaita nuoria poikia. Kokouksessa näytettiin filmi, jonka aiheena oli: "Moottoripyörällä halki Saharan". Se kertoi tositapahtumasta, jossa ryhmä miehiä lähti ateisteina ylittämään Saharaa moottoripyörillä (kukaan aikaisempi yrittäjä ei ollut palannut takaisin). He selviytyivät halki erämaan, mutta palasivat matkalta Herraan uskovina pelastettuina miehinä. Aizumissa sää oli erityisen kehno ja vain noin 30 henkeä tuli kokoukseen. Välittömiä ratkaisuja ei kokouksissa tapahtunut, mutta saimme joka tapauksessa olla julistamassa evankeliumia monille sellaisille, jotka kuulivat sen ensi kertaa elämässään. Erityisen siunattu oli kokoussarjaan liittynyt jumalanpalvelus sunnuntai aamuna. Saarnan piti Per Finnseth. Mukana oli ainakin 5 ei-kristittyä. Erityisesti erään noin 35 vuotiaan rouvan, O-sanin, elämässä tämä jumalanpalvelus näyttää muodostu-

4 neen käänteentekeväksi. Hän kertoi noin 10 vuotta sitten innokkaasti osallistuneensa silloisen Kitajiman kirkon toimintaan. Hän sanoi ihastuneensa Raamatun opetukseen, vaikka ei henkilökohtaisesti silloin uskoon tullutkaan. Hänet kastettiinkin tuolloin. Hän kertoi halunneensa kasteen, kun ajatteli, että siihen sisältyisi jokin erityinen kokemus. Kun sellaista kaste ei kuitenkaan merkinnyt, hän alkoi pikku hiljaa etääntyä kirkosta ja palasi täysin maailman tielle ja menetti kaiken mielenkiintonsa evankeliumia kohtaan. Kävimme viime kesänä Lean kanssa hänen luonaan kotikäynnillä, kun olimme kuulleet hänen aiemmin osallistuneen seurakuntaelämään, mutta harvassa paikassa olemme saaneet niin viileän vastaanoton kuin hänen luonaan. Suureksi yllätykseksemme hän saapui noin kuukausi sitten jumalanpalvelukseen täysin oma-aloitteisesti ja on sen jälkeen ollut säännöllisesti mukana. Kolmantena sunnuntaina, kun hän tuli, Per Finnseth saarnasi väkevästi Kristuksen seuraamisesta ja rouva O. halusi toden teolla lähteä Herran tielle. Viime sunnuntaina hän sitten selitti, miksi tämä muutos oli hänessä tapahtunut. Viime vuoden syksyllä hänen sisarensa, joka asuu Honshun (Japanin pääsaari) puolella, oli joutunut vaikeuksiin elämässään ja lähtenyt etsimään apua kirkosta. Hän oli tullut kirkkaasti uskoon ja on sen jälkeen innokkaasti kehottanut sisartaan menemään kirkkoon soittamalla hänelle joka sunnuntaiaamu ennen jumalanpalveluksen alkamista. Lopulta sisaren todistukset Herrasta ja toisaalta hänen oman sydämensä vaikeudet saivat rouva O-kin liikkeelle. Rukoilkaa hänen, hänen miehensä ja perheensä puolesta. Pyhäkoulutyttö Evankelioimiskokouksessa saimme myös erään rukousvastauksen, joka omaa sydäntäni rohkaisi. Muistanette ehkä viime keväältä erään K -nimisen pyhäkoulutytön, josta kirjoitimme. Hän oli kaikkein uskollisin pyhäkouluun tulija, kunnes hänen äitinsä kielsi häneltä kirkossa käynnin. Nyt lähes vuosi ko. tapahtumasta hän tuli evankelioimiskokoukseen ja vielä äitinsä kanssa. Ja omin korvin kuulin, kun hänen äitinsä kehotti tytärtään (joka on nyt 13 vuotias keskikoululainen) osallistumaan kirkon jumalanpalveluksiin. Muistakaa K-sania edelleen rukouksissanne. Vahdinvaihto lääkäriryhmässä Lääkäreille pitämäni englannin luokka päättyy osaltani ensi kuussa, kun lähetyssaarnaaja Chase palaa työkausilomaltaan takaisin Tokushimaan. Olen suuresti iloinnut tästä ryhmästä ja erityisesti I-san nimisestä lääkäristä. Hän kertoi aloittaneensa 4 vuotta sitten englannin opiskelun lähetyssaarnaajien johdolla. Tuolloin hänellä ei ollut mitään mielenkiintoa itse evankeliumiin. Nyt hän on kuitenkin todella etsivänä sydämellä. Viime vuoden lopulla hän osti uuden japanilaisen Uuden Testamentin käännöksen ja kertoi lukeneensa siitä jo yli puolet. Synnin tunnon herääminen ja hänen isänsä kuolema runsas kuukausi sitten ovat tiivistäneet hänen etsintäänsä. Toissaviikolla hän sanoi, että hän haluaisi uskoa Jumalaan. Rukoilkaa, että hän saisi pian löytää Jeesuksen.

5 Iloisia perheuutisia Ryhmässä on muitakin, joita Herra on kutsunut mm N-san niminen tohtori (hänen äitinsä on kristitty ja tulee joka sunnuntai ja torstai kirkkoomme.) Tähän piiriin tavallaan liittyy myös iloinen uutinen eilispäivältä: Shigeru Miyazaki, työtoverimme, kihlautui Huengjin Kim nimisen korealaisen kristityn tytön kanssa. Kim opiskelee Tokushiman yliopistossa stipendiaattina ja on juuri valmistunut maisteriksi pääaineenaan ravintokemia. Hän aikoo jatkaa opintojaan tohtoriksi, jos Herra suo. Kihlapari tapasi toisensa tässä englannin piirissä viime syksynä ja ovat siis päätyneet tähän iloiseen ratkaisuun. Rukoilkaamme heille Herran johdatusta eteenkin päin. Toinen iloinen perhetapahtuma osui viime lauantai aamun (13.03). Vänskien perheeseen syntyi kolmas lapsi Jukka-poika. Sekä lapsi että äiti voivat erinomaisesti. Omassa perheessämme pienet kaksosemme ovat muuttuneet varsin liikkuvaksi "mönkijöiksi". Suunta on lujasti ylöspäin, tukea vasten osataan jo nousta seisomaan. Hannasta tulee ensi kuun alussa japanilaisen koulun ekaluokkalainen ja Sinikka ja Helena kasvavat pikku hiljaa perässä. Esirukousaiheita Palatakseni vielä seurakuntalaisiimme haluaisin jättää esirukousaiheeksenne N- sanin. Hän on kasvanut Herran tuntemisessa. Hän oli kahden viikon lyhyellä Raamattukurssilla Koben raamattukoulussa ja kurssi näyttää merkinneen hänelle paljon. Hänellä on kuitenkin vaikeita koettelemuksia edessään lähi viikkoina, joten rukoilkaa erityisesti hänen puolestaan. Samaisella kahdenviikon kurssilla oli täältä myös Yoshiko O. (Kenji O. sisar). Hän ei ole vielä henkilökohtaisesti uskossa ja hänellä on psyykkisiä vaikeuksia. Rukoilkaa hänen puolestaan samoin kuin Kenjisanin puolesta, joka lähtee ensikuun alussa vuoden Raamattu-kurssille Koben Luterilaiseen Raamattukouluun. Edelleen pyytäisin esirukoustanne rouva A. puolesta. Hän on etsijä ja on alkanut käydä kirkossa. Hänen tyttärensä on käynyt ehkä eräänä kaikkein innokkaimpana pyhäkoululaisena kirkossa jo runsaan vuoden ajan. Rouva Abekin on käynyt aiemminkin joissakin erityiskokouksissa, mutta vasta tämän vuoden puolella hän ensi kertaa uskaltautui mukaan jumalanpalvelukseen. Rukoilkaa, ettei hänen etsintänsä Herran puoleen jäisi puolitiehen, niin kuin niin monen japanilaisen kohdalla ikävä kyllä käy. Naistenpiiri Naisten piirissä käy säännöllisesti ainakin seuraavat rouvat: H-san (Lean musiikinopettaja), T-san, T-san ja K-san. Yksikään heistä ei ole kristitty. Rukoilkaa heille kutsua Herran tielle. Lähiajan suunnitelmia Lähitulevaisuuden suunnitelmista haluaisin mainita pidettävät evankelioimispäivät Kitajimassa. Pääpuhujaksi on lupautunut pastori Kooyama, jonka kuvan olette nähneet Uudessa Tiessä jokin aika sitten. Pääsiäispäivänä pidämme jälleen

6 Kiitos erityisen evankelioimiskokouksen, johon pyrimme kutsumaan opiskelijoita eri puolilta Tokushimaa. Pitkäperjantaina aiomme pitää erityistilaisuuden naisille. Toukokuun puolelle olemme suunnitelleet erityistä lasten kokousta. Sydämelliset kiitokset teille jatkuvasta esirukouksista ja kaikesta muistamisesta, jota olemme jatkuvasti runsaasti saaneet osaksemme. Isän käteen! Jorma, Lea, Hanna, Sinikka, Helena, Tomio ja Asako Pihkala